Jumala valaisee meidät

Siunattua vuotta 2018 jokaiselle lukijalle! Tällä viikolla mietin, mistä kirjoittaisin tällä kertaa ja silmiini tarttui apostoli Johanneksen kirje, joka on puhutellut aina minua. Tänäkin vuonna tulen blogikirjoituksissani keskittymään Jumalan sanan soveltamiseen arkipäivän keskellä ja siksi aloitamme seuraavalla jaejaksolla.

1 Johanneksen kirje 1:5-7

Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä toimi totuuden mukaan. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Kun tätä jaejaksoa vilkaisee, nousee muutama tärkeä teema: Valo, pimeys, vaeltaminen, yhteys, puhdistuminen. Ensimmäinen ja mielestäni tärkein tosiasia on, että Jumala itse on valo ja hänessä ei ole mitään pimeyttä. Mitä se tarkoittaa? Hän on täysin oikeamielinen, erottautunut Jumala, joka ei muistuta ihmistä, koska hänessä ei ole syntiä, toisin kuin meissä, jotka olemme syntiinlankeemuksen seurauksena erossa hänestä. Jumala, joka on kaikkitietävä, näkee sydämeemme.

Jos olemme hyväksyneet Jeesuksen elämämme herraksi, olemme siirtyneet pimeydestä valkeuteen, koska hän omistaa meidät. Silti syntinen luonto on edelleen olemassa ja meidän täytyy valita päivittäin kuuliaisuus Herrallemme, silloin emme alistu vanhan lihallisen luonnon johdettavaksi. Valo paljastaa aina. Jos luulemme, ettei vanhan luontomme likaiset motiivit ja aikeet paljastu tuossa kirkkaudessa, olemme väärässä. Siksi Herra tahtoo opettaa meille, kuinka tärkeää on opetella olemaan läpinäkyvä, koska me tarvitsemme sitä, jotta yhteys Jumalaan pysyy.

1 Johanneksen kirje 2:3-4

Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä.

Melko simppeliä teologiaa? Kyllä. Sanat ja teot yhdessä, ei erikseen. Muistan kuinka vuosia sitten ajattelin, että riittää, jos tuntee vähän Raamattua, osaa sanoa aamenen oikeassa paikassa Jumalanpalveluksessa ja hymyilee. Mutta ei. Tuo harhakuvitelma kaatui omaan niskaani. Huomasin vuosia myöhemmin, että olin rakentanut pilvilinnaa, joka sortui, kun sitä tarkasteltiin lähemmin. Kiitos Herralle, että hän on erittäin kärsivällinen ja opetti minulle tärkeän läksyn: tutki säännöllisesti Jumalan sanaa yksin ollessa ja sovella sitä, eli tottele. Siitä alkoi prosessi, jossa sain ja saan edelleen uudistua ja nyt sinä, rakas lukijani, näet mihin se on johtanut: ilman tuota prosessia en kuvittelisi kirjoittavani blogia.

Silloin tällöin saan tilaisuuden julistaa ja opettaa Jumalan Sanaa myös seurakunnissa ja nautin siitä suunnattomasti. Mutta vuosia sitten, kun en opetellut nauttimaan Sanaa päivittäin, prioriteettini olivat hukassa. Vaatii lujan päätöksen, että opimme erottamaan aikaa Jumalan kohtaamiselle, mikään ei tule ilmaiseksi ja se tuntuu varmasti aluksi raskaalta. Mutta kun opettelemme säännöllisesti erottamaan siihen aikaa, alamme lopulta nauttimaan siitä ja ymmärrämme, että se on todella meidän parhaaksemme!

Mielestäni Johannes opettaa meille yksinkertaisen periaatteen siitä, että voimme sanoa vaikka ja mitä itsellemme ja lähimmäisillemme, mutta elämämme kyllä todistaa, mikä on totta. Jos tahdomme aidosti kasvaa Jumalan lapsina, välittää Jumalan tuntemisen tuoksua, meidän täytyy hyväksyä, että ei riitä, että luemme Raamattua säännöllisesti, vaan on aivan yhtä tärkeää myös noudattaa sitä, jota seuraa aina siunaus.

Millaisista ihmisistä ihmiset pitävät? Positiivisista, rohkaisijoista, joiden lähellä on hyvä olla oma itsensä. Mieti, jos sinä ja minä päättäisimme soveltaa Jumalan sanaa käytännössä, meistä alkaisi heijastua Jumalan valo. Muutkin alkaisivat nauttia siitä ja kiinnostua aidosti, mistä tuo valo tulee. Se heijastuu päivä päivältä enemmän, koska maailma on niin synkkä ja toivoton paikka ilman Jumalan, valon, lapsia.

1 Johanneksen kirje 1:7

Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Ai että miten ihana Jumalan lupaus! Jos lähdemme Lappiin karhunkierrokselle, varmaankin siellä on selkeät opasteet, miten reittiä kuljetaan, ettemme eksy. Vaeltamisen pitäisi olla siis päämäärätietoista, eikä sellaista, missä lähdetään soveltamaan ja yhtäkkiä huomata, että mihin muut katosivat. Joskus kyllä huomaa, että eksyy tieltä pahasti, koska ei ole kuunnellut ja totellut Jumalaa. Mutta jos tänään pyydämme koko sydämestämme Herraa johdattamaan meitä oikeaa tietä, voimme olla varmoja, että pääsemme perille takuuvarmasti!

Meidän siis kannattaa tehdä luja päätös vaeltaa Jumalan läsnäolossa, silloin emme hairahdu pois väärille teille. Sitä seuraa myös se, että yhteytemme Jumalaan kasvaa ja kehittyy. Kun tuomme kaikki erehdyksemme ja syntimme Jumalan läsnäoloon, tunnustamme ja hylkäämme ne, saamme kokea kuinka suuri hänen armonsa on niitä kohtaan, jotka syvästi kunnioittavat häntä.

Rukoilen, että saamme tänä armon vuonna valita läpinäkyvyyden suhteessa Jumalaan, itseemme ja lähimmäisiimme. Silloin voimme kokea olevamme vapaampia kuin koskaan. Valitsemme olla rehellisiä tunteistamme, olivat ne sitten negatiivisia tai positiivisia, tarvitsemme lähellemme ihmisiä, jotka tuntevat meidät syvällisesti. Silloin ei tarvitse laittaa naamareita päähän, vaan vaeltaa valkeudessa rakastavan Isän ja ihmisten edessä. Ole siunattu Jeesuksen rakkaassa nimessä 😀

Hengellinen vanhemmuus

Millaisen perinnön me jätämme tuleville sukupolville? Millaisia Jumalan lapsia kasvaa tämän päivän lapsista ja nuorista? Miten minä voisin olla rohkaisemassa heitä luottamaan Jumalaan, joka auttaa kaikissa elämäntilanteissa? Millaisen merkin minä jätän lähimmäisteni mieliin kristillisyydestä? Toiminko rakkauden lain mukaan, vai muistetaanko minut kritisoivana ja negatiivisena persoonana, joka keskittyy virheisiin? Ymmärränkö todella, että ei vain sanani, vaan tekoni ja asenteeni paljastavat millainen minä todella olen? En tahdo vain puhua kauniisti ja tehdä toista, vaan tahdon niiden olevan samassa linjassa. Silloin nuorempi sukupolvikin voi nähdä, miten voi kasvaa vahvaksi Jumalan ihmiseksi, joka ei elä kompromississa maailman arvojen kanssa, vaan vahvistuu jatkuvasti uskossa Isään, jonka tahto on aina meidän parhaaksemme.

2 kirje Timoteukselle 3:10-13

Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, elämääni, ajatteluani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani ja kärsivällisyyttäni niissä vainoissa ja kärsimyksissä, jotka tulivat osakseni Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Millaisia vainoja olenkaan kestänyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut! Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi, mutta pahat ihmiset ja petkuttajat menevät pahuudessaan yhä pitemmälle, eksyttäen ja eksyen.

On tärkeää muistaa, että meidän tänä päivänä on vaikea samaistua tähän tilanteeseen, josta Paavali kirjoittaa rakkaalle työtoverilleen, koska sinne on pitkä aika. On syytä muistaa, että kristityt olivat kuin kirosana tuohon aikaan hengelliselle eliitille, siis fariseuksille, jotka eivät voineet suvaita, että kristityt julistivat avoimesti, että Jeesus on ylösnoussut kuningas. Heille se oli jumalanpilkkaa, koska he eivät nähneet evankeliumista loistavaa valoa. Tämä on syy, miksi Paavalia ja myös Timoteusta vainottiin, siksi oli erityisen tärkeää, että Timoteus Paavalin hengellisenä poikana, joka tuli johtamaan Paavalin kuoleman jälkeen isoa uskovien massaa, näki omin silmin, miten Paavali toimi, kohdatessaan vainoa.

Apostolien teot kertoo hyvin selkeällä tavalla, miten paljon, esimerkiksi Paavali, kohtasi vainoa. Vihollisen yksi päämäärä oli tietenkin saada uskovat pelkäämään ja mukautumaan juutalaisuuteen ja hylkäämään uskon Jeesukseen syntien sovittajana ja palata uskonnollisuuteen. Siksi on niin tärkeää myös meille, että näemme Raamatusta, miten apostolit kohtasivat vastustusta, mutta eivät koskaan luovuttaneet ja antaneet periksi. He olivat saaneet tehtävän itseltään Jeesukselta, olla hänen todistajiaan! Ja kun apostolit opetuslapseuttivat uusia uskovia, kristinusko pääsi leviämään ja kasvoi vahvoja hengellisiä lapsia. Juuri tämän prosessin takia, jonka kautta Kristuksen universaali seurakunta kasvaa edelleenkin, on erityisen tärkeää sisäistää, miten voimme kasvaa vahvoiksi Jumalan lapsiksi ja kasvaa palvelevassa johtajuudessa. Tarvitaan todella kipeästi hengellistä vanhemmuutta, joka tuo turvaa kasvaa Jumalan armossa.

2 Tim. 3:10

Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, elämääni, ajatteluani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani ja kärsivällisyyttäni niissä vainoissa ja kärsimyksissä, joita tuli osakseni Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Millaisia vainoja olenkaan kestänyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut!

Hengellinen vanhemmuus alkaa siitä, että meillä on joku tai joitakin, jotka seuraavat elämäämme. Meidän ei tarvitse olla nimettyjä pastoreita tai seurakunnan työmuodon vetäjiä saadaksemme tällaisen tehtävän. Se kuuluu jokaiselle Jumalan lapselle. Jos ymmärtäisimme tämän, se antaisi turvan vastauskontuulleille päästä helpommin sisään Jumalan perheeseen.

Miten hengellinen vanhemmuus sitten näkyy? Voimme kasvaa Jumalan sanan tuntemisessa ja sen soveltamisessa jatkuvasti koko elämämme ajan. Voimme opettaa lähimmäisiämme keskustellessamme kasvotusten vaikka kahvilassa, kertomalla miten itse olemme kohdanneet erilaisia hankalia tilanteita elämässämme ja miten Herra on auttanut niiden yli, vaikkei se helpolta tuntunutkaan juuri sillä hetkellä. Silloin tuo ystävä saa toivoa, nähdessään kuinka Jumala auttaa juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsemme.

Elämä. Se kertoo meistä enemmän kuin kauniit sanamme, jos ne eivät ole samassa linjassa. Se paljastaa, kuka elämäämme johtaa. Ajattelu. Saako Jumalan Sana pyhittää sitä jatkuvasti? Millaisia ajatuksia viljelemme, annammeko synnin, murheiden ja ahdistuksen viedä meidät näköalattomuuteen, jossa maailma kaatuu päällemme, vai opimmeko pikku hiljaa näkemään tilanteet Jumalan näkökulmasta? Usko. Saako usko ja luottamus Jumalan lupauksiin meidät anomaan ja unelmoimaan suuria vai tyydymmekö tavanomaiseen?

Pitkämielisyys ja kärsivällisyys. Ovatko ne saaneet pikku hiljaa kasvaa elämässämme? Kun kohtaamme tilanteita auton ratissa tai missä tahansa, jossa normaalisti hermostumme helposti, voimme pyytää Isältä, että hän auttaisi meitä hillitsemään kielemme. Voimme siunata ihmisiä, jotka saavat meidät hiiltymisen partaalle. Se on Jumalan tapa toimia. Mietipä hetki. Olisimmeko me valinneet antaa oman poikamme kuolemaan vihollistemme edestä? Koska Jumala on rakkaus, hän tahtoi antaa mahdollisuuden pelastukseen kaikille, vaikka hän tiesi, etteivät kaikki ihmiset tule hyväksymään Jeesusta elämänsä Herrakseen.

Huomaa myös, että Paavali kertoi Hengen hedelmän kasvaneen juuri vainoissa ja ahdistuksissa. Hän piti loppuun asti kiitollisen asenteen. Siinä on meille kaikille opeteltavaa! Jos edellä mainitut ominaisuudet tuntuivat sinusta raskailta ja hankalalta saavuttaa, muista, ettet ole yksin. Jumala tahtoo auttaa meitä, jotka olemme heikkoja itsessämme. Hän ei vaadi jatkuvasti meitä, vaan opettaa elämäntilanteiden kautta nöyryyttä, jos vain hyväksymme sen, emmekä anna kaunalle ja katkeruudelle sijaa sydämissämme. Kyse on asenteesta, sitä tullaan kasvattamaan, jos antaudumme Jumalan pyhitysprosessiin.

Tämä blogikirjoitus jää tällä kertaa viimeiseksi osaltani vuonna 2017. Palaan asiaan ensi vuoden puolella. Kiitos kaikille uskollisille lukijoille ja siunausta elämääsi. Jumala siunatkoon sinun joulusi 😀

Pyhästä Hengestä

Onko Herra minulle rakkain? Onko hän todella elämäni Herra? Kun alan liian helposti murehtimaan, tuonko asiani hänen eteensä suoraan vai yritänkö ratkaista ne itse? Näenkö Herran tuntemisen rinnalla kaiken muun roskana? Kuka tai mikä istuu sydämeni valtaistuimella? Näenkö Jumalan koroitettuna korkealle vai näenkö olosuhteeni hallitsevan mieltäni ja ajatteluani?

Näitä mietin, kun aloin kirjoittaa tätä blogi kirjoitusta. Lähdin palauttelemaan kroppaani lenkille tovi sitten päästyäni kotiin työpäivän jälkeen, kun ajatusmaailmani alkoi pyrkiä huolia, vaikka kuuntelin ylistystä. Minäkin olen vain ihminen, ja alan murehtimaan menneisyyttä ja tulevaisuutta joskus. Sitten ymmärsin alkaa keskittymään palvomaan hengessäni Jeesusta ja koin Pyhän Hengen läsnäolon. Jatkoin matkaa, kunnes alkoi soimaan Hengessä syntynyt laulu, joka sai minut huomaamaan, mikä on arvokasta. Käännyin ja palasin kotiin, koska olen pikku hiljaa oppinut, että kun Pyhä Henki tahtoo puhua sydämelleni, silloin on parempi olla lähellä jotain, mihin voi kirjoittaa 😀

Miksi Pyhän Hengen voiman kokeminen on tärkeää ja arvokasta? Miksi on niin tärkeää täyttyä jatkuvasti Pyhän Hengen voimalla? Apostolien teot on erittäin hyvä kirja lukea, mitä tapahtuu, kun Pyhä Henki alkaa vaikuttamaan ihmisissä:

Apostolien teot 1:8

Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.

Apostolien teot 2:1-4

Kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat la laskeutuivat heidän itse kunkin päälle, ja he täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.

Jeesus lupasi Pyhän Hengen kasteen niille, jotka uskovat. Seurakunta odotti kärsivällisesti ja sai vastaanottaa tuon arvokkaan lahjan, joka teki heistä todistajia. Jokainen Jumalan lapsi tarvitsee Pyhän Hengen voimaa elämäänsä, jotta voisimme olla rohkeita todistamaan siitä, mitä Herra on tehnyt elämässämme ihmisille, jotka eivät vielä tunne Jumalaa. Katsotaanpa pari jaetta Pietarin puheesta kansalle, joka ihmetteli, kun alkuseurakunnan jäsenet puhuivat kielillä:

Apostolien teot 2:22-24a

Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat! Jeesus Nasaretilainen oli mies, josta Jumala todisti teille voimateoilla, ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala teki hänen kauttaan teidän keskuudessanne, niin kuin itse tiedätte. Hänet Jumala antoi teidän käsiinne edeltäpäin tekemänsä päätöksen ja ennaltatietämisensä mukaisesti, ja hänet te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristiin ja tapoitte. Mutta Jumala herätti hänet ja päästi hänet kuoleman tuskista.

Huomaa, kuinka Pyhällä Hengellä täyttyminen vaikutti Pietarissa, joka alkoi puhua kansalle. Pyhä Henki kirkastaa aina Kristusta ja sen huomaa heti näistä jakeista. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, mitä oli tapahtunut ja miten pitäisi toimia. Pyhä Henki vaikutti niin, että Pietari kykeni yhdistämään puheeseen erilaisia elementtejä, jotka puhuttelivat juuri tuota koolla olevaa kansaa. Kun Pyhä Henki saa vaikuttaa Jumalan lapsissa, keskitymme siihen, mitä Jeesus on muuttanut sydämissämme, jotta lähimmäisemme voivat myös vastaanottaa tuon suuren armon myös omaan elämäänsä.

Apostolien teot 2:36-38

Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on tehnyt hänet Herraksi ja Kristukseksi, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte. Tämän kuullessaan he saivat piston sydämeensä, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Pietari vastasi: Kääntykää, ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Kun päätämme olla kuuliaisia Pyhälle Hengelle, hän vaikuttaa ihmisissä mielenmuutoksen tarpeen. Pietari oli oppinut viimeisten vuosien aikana Jeesuksen seurassa, ettei ole kyse hänen kyvyistään, vaan siitä, että hän on täysin riippuvainen Jumalasta. Nyt kun Pietari julisti kirkasta evankeliumia Pyhän Hengen voimassa, ihmiset tahtoivat vapautua synnin kahleista! Näemme myös, että kun ihminen tekee päätöksen seurata Jeesusta, sitä aivan luonnollisesti seuraa kaste, joka todistaa, että ihminen päättää sitoutua häneen.

Apostolien teot 2:41-42

Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.

Mitä tapahtuu, kun Jumala saa johtaa seurakuntaansa? Yhteys kasvaa. Uskovat tahtovat juurtua syvälle Jumalan sanan periaatteisiin, auttaa toinen toistaan, muistella Jeesuksen kärsimyksiä ehtoollisen nauttimisen muodossa ja rukoilla sekä yksityisesti, että yhdessä. Mitä siitä seuraa? Vahvoja uskovia, jotka voivat auttaa niitä, jotka heidän jälkeensä tulevat uskoon. Meillä olisi paljon opittavaa tästä. Kyse on siis opetuslapseuttamisesta, jonka Herra vaikuttaa sydämissämme.

Jos todella tahdomme oppia, miten juurtua syvälle Jumalan tahtoon ja olla hänen todistajiaan, tarvitsemme jatkuvasti täyttymistä Pyhässä Hengessä. Ei vain joskus, vaan jatkuvasti. Siellä missä Pyhän Hengen ilmeinen läsnäolo vaikuttaa uskovissa, tapahtuu ihmeitä ja ihmisiä pelastuu. Sellaisia paikallisseurakuntia johtaa Pyhä Henki. Mitä jos päättäisimme opetella olemaan kuuliaisia Pyhälle Hengelle, kun hän puhuu henkeemme? Sinä voit olla rohkea Jeesuksen todistaja. Vietä aikaa Herran parantavassa läsnäolossa ja näe lähimmäisesi hänen silmillään. Silloin alat rukoilemaan heidän puolestaan ja tilanteen salliessa voit kertoa mitä Jeesus on tehnyt elämässäsi. Sellaisia todistuksia ihmiset kaipaavat tänä päivänä! Ole siunattu 😀

Vapaus

Jeesuksen tehtävä maan päällä oli vapauttaa synnin ja paholaisen orjat. Annammeko hänen tehdä sen vai yritämmekö omin neuvoin ja oman viisauden kautta päästä irti maailman asettamista kahleista ja synnistä, vaikka nöyrtymällä hänen edessään voisimme eheytyä ja kokea vapauden joka kuuluu laillisesti jokaiselle Jumalan lapselle?

Millaisista kahleista nyt puhutaan? Monen on vielä helppo hyväksyä, että Jeesus tuli puhdistamaan syntivelasta, mutta kun aletaan puhumaan siitä, että ahdistus, stressi ja masennuskin on kannettu ristille, sitä on jo vaikeampi niellä. Miksi? Emmekö näe, että Jumalan tahto on opettaa lapsilleen, mitä todellinen vapaus hänessä merkitsee? Kun Aadam ja Eeva olivat paratiisissa (ennnen lankeemusta), oliko siellä masennusta, stressiä, syntiä? Ei ollut. Voimme kyllä kohdata stressiä, masennusta ja houkutusta langeta syntiin, mutta Jumalan lapsina meidät on kutsuttu vapauteen niistäkin. Me voimme kokea vapauden, koska Jeesus on itse käynyt ihmisen tien ja tietää mitä kohtaamme joka päivä. Vapaus kuuluu meille.

Jos alamme uskoa paholaisen valheita siitä, ettei vapaus kuulu itsellemme, emme luota silloin Jumalan Sanan lupauksiin. Voimme kokea masennusta, mutta masennuksella ei ole valtaa yli Jeesuksen. Hän hallitsee aivan kaikkea. Kun Jeesus sanoo, että hän tuli vapauttamaan meidät, otammeko sen tosissamme myös omalle kohdallemme? Katsotaanpa Jeesuksen toiminnan alkua ja messiaanista ohjelmajulistustusta.

Luukas 4:1-4

Täynnä Pyhää Henkeä Jeesus palasi Jordanilta. Henki kuljetti häntä autiolla seudulla neljäkymmentä päivää, ja Paholainen kiusasi häntä. Hän ei syönyt mitään niinä päivinä, mutta niiden päätyttyä hänen tuli nälkä. Silloin Paholainen sanoi hänelle: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin sano tälle kivelle, että se muuttuu leiväksi.” Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä.”

Jos tutkimme Raamattua rauhassa, tätä ”kohtausta” edelsi Jeesuksen kaste ja sen jälkeen tapahtui tää: ”…Pyhä Henki laskeutui hänen päälleen ruumiillisessa muodossa, kuin kyyhkynen. Ja taivaasta kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt” (3:22). Meidän kannattaa huomata, että sielunvihollinen hyökkäsi heti Jeesuksen identiteettiä vastaan. Ilman, että Jeesuksella olisi ollut vahva identiteetti syvän suhteen ansiosta Isäänsä, hän olisi saattanut langeta paholaisen valheeseen, alkaen todistelemaan jumaluuttaan muuttamalla kiven leiväksi.

Miksi on niin tärkeää, että ennen julkisen toimintansa selkeää alkua Jeesuksen täytyi kohdata paholaisen hyökkäykset? Koska silloin hän voisi samaistua ihmisiin, joita hän tulisi palvelemaan. Hän ymmärtäisi mitä me kohtaamme elämässämme. Vaikka Jeesus ei kokenut masennusta, hän koki tilanteita, joissa moni masentuu. Siksi hän voi auttaa meitä! Yllä olevissa jakeissa Jeesus vastasi hyökkäyksiin Jumalan Sanalla. Siksi on niin tärkeää ymmärtää ja soveltaa sitä elämässä. Meidän omissa sanoissa ei ole voimaa, mutta Jumalan sanassa on voima, jonka edessä paholainenkin nöyrtyy myöntämään tappionsa.

Luukas 4:16-19

Jeesus tuli Nasaretiin, jossa hän oli kasvanut, ja meni sapatinpäivänä tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Avattuaan kirjakäärön hän löysi kohdan, johon oli kirjoitettu: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille. Hän on lähettänyt minut julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran suosion vuotta.”

Ensimmäiseksi on todella tärkeää, että Jeesus sai kokea Pyhän Hengen täyteyden kastehetkessä. Sen jälkeen hän ymmärsi ja koki mitä me käymme läpi elämässä säännöllisen epäsäännöllisesti: koemme vastustusta, kiusauksia, voimme kokea ahdistusta, mutta niistäkin Jumala antaa voiman nousta. Jeesus lausuu Jesajan profetian täyttyneen hänessä. Hän on luvattu Messias, jonka tehtävä on julistaa ilosanoma. Huomaa, että Pyhän Hengen kasteen kautta hänet valmistettiin tähän palvelutehtävään, kärsiväksi Messiaaksi. Ja ainoastaan Pyhän Hengen voimassa Jeesus julistaa ilosanomaa, jota seuraa vapautuminen.

Vapaus koskettaa niitä jotka kokevat olevansa tarpeeksi nöyriä vastaanottamaan sen. Kaikki, jotka kokevat olevansa synnin, henkisen tai fyysisen sairauden orjuuttama, heille kuuluu nyt vapaus. Juutalaiset olivat odottaneet tätä Messiasta kauan. Mutta vain osa tunnisti hänet siksi, koska he kaipasivat poliittista Messiasta, joka vapauttaa Rooman vallan alta. Sen sijaan Jeesus oli tuomassa aivan uudenlaisen vapauden synnistä, joka esti yhteyden Jumalaan.

Luukas 4:38-40

Jeesus lähti synagogasta ja meni Simonin kotiin. Simonin anoppi oli kovassa kuumeessa, ja Jeesusta pyydettiin auttamaan häntä. Jeesus kumartui hänen ylleen ja nuhteli kuumetta, ja se lähti hänestä. Nainen nousi heti ja palveli heitä. Auringon laskiessa kaikki erilaisten tautien vaivaamat sairaat tuotiin Jeesuksen luo. Hän pani kätensä jokaisen päälle ja paransi heidät.

Tiedätkö mikä tässä on Luukkaan kuvauksessa on todella ihanaa? Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän tahtoo parantaa ja vapauttaa edelleenkin. Hän käyttää nyt jokaista Jumalan lasta välikappaleenaan tämän ajan keskellä parantamaan sairaita ja vapauttamaan vangittuja! Seurakunnan on aika nousta ja olla rohkea. Kun laskemme kätemme kärsivien ihmisten päälle, voimme nähdä, kuinka Jeesus parantaa ja vapauttaa edelleenkin. Huomaa, että jakeessa 40 Jeesus laski kätensä jokaisen päälle, hän ei tyytynyt siis siihen, että olisi julistanut yleisesti vapautta, kuin suuri hengellinen johtaja, vaan hän kohtasi jokaisen. Kosketuksessa on voimaa. Jeesuksella ei ollut kiire mihinkään, vaan hän osoitti vilpitöntä Isän rakkautta jokaiselle, joka apua tarvitsi! Mieti miten hyvältä näistä ihmisistä tuntui, kun Jeesus kohtasi heidät yksilöllisesti ja he saivat vapauden? Luulisi, että tuo tilanne syöpyi heidän verkkokalvoilleen ja sai heidät muistamaan, kuka rakastaa heitä todella.

Oli elämäntilanteesi mikä tahansa, rakas lukijani, ole turvallisella mielellä: Jumala rakastaa sinua. Hän tahtoo sinun parastasi, hän on sinun puolellasi, eikä sinua vastaan! Voit rohkeasti anoa, että saat kokea vapauden fyysisestä tai henkisestä kivusta tai sairaudesta, johon Jeesus on jokaisen lapsensa kutsunut tai voit pyytää jotakin ystävääsi rukoilemaan puolestasi. Kaikki on mahdollista Jumalalle. Hän tahtoo koskettaa sinua ja olla yhteydessä kanssasi. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Seurakunnan merkityksestä

Näin unta jossa tapasin tuntemiani Jumalan miehiä ja naisia vuosien takaa. Uni oli erittäin latautunut. Yksi kohta sulatti sydämeni. Minulle on luonnollista halata ihmisiä, erityisesti uskon veljiä ja sisaria. Kun unessa halasin rakasta ihmistä, seuraavana vuorossa oli jo eläkkeellä oleva oikein sydämellinen uskon veljeni Veikko, joka elää tiettävästi Kokkolassa. Sekä minun että hänen kasvonsa ilahtuivat suuresti, kun tapasimme toisemme, ja halasimme pitkään. Olen saanut tavata tätä rakasta uskon veljeäni viimeksi noin seitsemän vuotta sitten, ennen kuin muutin tänne Seinäjoelle Kokkolasta.

Mitä seurakuntaan sisältyy, miksi se on niin tärkeä ja rakas paikka minulle? Ihmiset, jotka eivät käy aktiivisesti seurakunnan keskellä eivät ehkä ymmärrä miksi seurakunta on niin tärkeä juttu. Kun mietin suhdettani Veikkoon, juttelimme monia kertoja hänen kanssaan, kun istuin hänen takanaan monesti ennen tilaisuuden alkua. Hänen sydämellään oli vähäosaiset ihmiset, joita hän kohtasi palvellessaan yhdessä seurakunnan työmuodossa. Hänen rakkautensa kosketti ihmisiä. Kun mietin uskoon tuloa ja sen vaikutusta ihmisen elämässä, mieleen tulee ajatus siitä, että sisäinen päätös muuttuu käytökseksi.

Gracecard elokuva on tästä erittäin hyvä esimerkki. Kun mies tuli uskoon, hän tahtoi heti tavata poikansa, jota hän oli loukannut usein. Hän ei selitellyt, vaan pojan sairasvuoteen äärellä meni suoraan asiaan ja pyysi anteeksi sydämestään ja pyysi, että myös poika antaisi hänelle anteeksi. Kyynelten tippuessa poika antoi anteeksi. Kun uskovat tulevat yhteen seurakuntana, siellä on armahdettuja syntisiä. Kukaan ei väitä, että meistä tulee päätöksen myötä pyhimyksiä, jotka ovat immuuneja vihalle tai loukkauksille, mutta sydämemme on saanut muuttua oikeaan asentoon suhteessa Luojaamme, joka loi meidät yhteyteensä.

Kun seurakunta sitten alkaa palvomaan Jumalaa, joka on ostanut meidät omikseen Jeesuksen kalliilla verellä, ja saamme ilmestyksen siitä, miten suuri armo on ollut meidän itsemme kohdalla, syntyy aitoa iloa ja rauhaa. Tuon rauhan ja ilon pitäisi näkyä jokaisen uskovan arjessakin. Meidät on pelastettu, jotta mekin kertoisimme kukin omalla tyylillämme Jumalan rakkaudesta niille, jotka eivät vielä ole sisällä siinä. Meidän ei tarvitse ketään väkisin pelastaa, mutta voimme olla läsnä, kuunnella ja olla rehellisiä.

Kun mietin omaa työtäni, kohtaan paljon eri ammattiryhmissä olevia ihmisiä. Kun olen luonut asiakassuhteen, useamman tapaamisen jälkeen syntyy jo sellaisia keskusteluja, mitä ihmettelen jälkikäteen. Eikä siihen aina tarvita monia. Joku saattaa olla valmis jo ekalla kerralla puhumaan pahasta olostaan ja minun tehtäväni on kuunnella. Toinen kysyy miten olemukseni on muuttunut viime kerrasta ja kerron lyhyesti laihduttaneeni melkein 20kg vajaassa vuodessa. Sitten hän kertoo oman elämän tuskasta ja lopuksi minä voin rohkaista häntä, antaa toivoa, että sinä pystyt siihen.

Sitten autolle kävellessä ihmettelen, miten Herra on antanut minulle tällaisen duunin, jossa voin tavata ihmisiä ja herkkyyteni onkin voimavara eikä rajoite. Kun ala-asteella minua yllytettiin tappelemaan, vihasin sitä. Minua se ei kiinnostanut. Ihmettelin mistä se johtuu. Vuosien saatossa olen hyväksynyt sen, että minä toisinaan itken ja olen herkkä. Nyt kun palvelen rukouspalvelussa, ymmärrän, että se onkin ominaisuus, jota Herra käyttää minussa. Kun kohtaan ihmisiä, ehkä hekin kokevat sen.

Jumalan seurakunnan pitäisi siis vaikuttaa paikallisseurakunnissa sitä, että jokainen on aidosti tervetullut. Tarkoitan, että olemme aidosti iloisia siitä, kun uusia ihmisiä tulee seurakunnan keskelle. Ja meidän tulisi pyytää läheisiämme mukaan. Milloin viimeksi olemme kutsuneet ystävän tai työkaverin, joka ei oo uskossa seurakunnan tilaisuuteen? Ihmiset kaipaavat, että heistä ollaan aidosti kiinnostuneita! Eikä tarvii pelätä, että mitä jos hän sanoo ei. Silloin hän ei ole vielä valmis. Voimme rukoilla hänen puolestaan ja kysyä uudestaan vaikka puolen vuoden päästä.

Miksi sitten seurakuntayhteys on niin arvokas? Oletko huomannut, että elämässä tulee aika ajoin vastaan myrskyjä, jotka koettelevat uskomme perustusta?

Roomalaiskirje 8:16-18

Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä ja perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. Päättelen siis, etteivät tämän nykyisen ajan kärsimykset ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.

Sisällämme on siis todistus siitä, että olemme Jumalan lapsia, jotka kerran tulevat perimään Taivaallisen Isämme yhdessä Jeesuksen kanssa. Kun kohtaamme myrskyjä, Pyhä Henki muistuttaa meitä tulevasta perinnöstä ja identiteetistämme Kristuksessa. Sen kautta on helpompi kiinnittää mieli Jeesuksen voittoon, ja voimme säilyttää hankalissakin olosuhteissa oikean asenteen.

Voimme kokea syvää rauhaa, jota ei voi selittää, koska ihminen, joka ei ole tullut uskoon, ei näe mitään syytä pysyä rauhallisena vaikeissa olosuhteissa, vaan alkaa hermostumaan, kun ei voi itse hallita tilannetta. Jumalan lapsina meidät on kutsuttu luottamaan kokosydämisesti Jumalaan, nojaamaan häntä vasten ja sanomaan: ”minä päätän luottaa sinuun Herra, vaikka tunteet sanovat ettei siinä ole yhtään järkeä.” Silloin alistamme tunteet Jumalan sanan auktoriteetin alaisuuteen ja voimme kokea läpimurron.

Seurakuntaperheessä voimme kertoa rakkaille veljillemme ja sisarillemme mitä meille oikeasti kuuluu, saada rohkaisua ja esirukousta. Vaikkei uskovan elämä todella ole aina ruusuilla tanssimista, on se helpompaa, kun voi kertoa sydämensä tuntemukset ystäville ja Herralle. Aivan kuten Paavali opetti galatalaisia (Gal. 6:2): Kantakaa toistenne kuormia, niin täytätte Kristuksen lain. Sinäkin voit olla rohkaisuksi monelle! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Vapaudesta ja rajoista

Joku luulee, että vapaus on sitä, että antautuu himojen vietäväksi. Toinen ei osaa asettaa rajoja lähimmäistensä käytökselle, ja antaa rikkoa rajojaan vapaasti. Toinen ei osaa asettaa rajoja itselleen, lähimmäisilleen eikä opi kantamaan vastuuta. Joku kantaa syyllisyyttä, arvottomuutta ja häpeää siitä, ettei ole kolmikymppisenä löytänyt elämänkumppania, hankkinut lapsia eikä omaa osaketta, saati hyvää työpaikkaa ja hienoja ulkomaanmatkoja, josta kehua toisille. Kuka määrittelee meidät? Me itse. Kuka vastaa siitä, että olemme onnellisia? Me itse. Kuka voi auttaa asettamaan rajoja, jos emme ole osanneet niitä itse luoda, suojellaksemme itseämme vääriltä asioita? Jumala.

Onko meillä vapaus ajatella omilla aivoilla, tehdä päätöksiä, joita lähimmäisemme eivät aina ymmärrä ja/tai hyväksy? Kuka saa määritellä mistä minä alan ja mihin lopun? Kunnioittavatko lähimmäisemme rajojamme, jotka olemme asettaneet? Vai pelkäämmekö, ettei meitä enää hyväksytä, jos sanon joskus ”ei”, sen sijaan, että sanon aina ”joo” ja alistun toisen tahdon alle? Hyväksymmekö manipuloinnin, syyllistämisen ja toisten hyväksikäytön, koska kristityn täytyy rakastaa aina ja joka tilanteessa lähimmäistään? Ovatko rajat todella tarpeelliset? Näitä olen miettinyt ja näitä kysymyksiä minulle on esittänyt erittäin hyvä kirja nimeltä Rajat. Sen ovat kirjoittaneet Henry Cloud ja John Townsend. Olen alkanut löytämään itseäni lukiessani tuota kirjaa ja oppimaan, miten minun tulee toimia erilaisissa tilanteissa.

1 Korinttolaiskirje 10:23

Kaikki on luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi. Kaikki on luvallista, mutta ei kaikki rakenna.

Kristityn vapaus on melko laaja käsite, jollekin toinen asia on normaalia, toiselle se ei ole. Alkoholin käyttö ja tupakointi esimerkiksi. Joku, joka ei ole koskaan juonut humalahakuisesti, voi silloin tällöin nauttia viiniä lasillisen verran. Mutta toinen, jolla on samanlainen tausta kokee, ettei tahdo sitäkään vähää ottaa, aivan eri asia on sitten mies tai nainen, jolla on ollut alkoholiongelma ennen uskoontuloaan. Joku kokee vapautta polttaa tupakkaa, eikä se hankaloita hänen Jumalasuhdettaan. Toinen ei tahdo polttaa, ettei näyttäisi esimerkkiä muille. Terveyssyyt ovat sitten asia erikseen.

Paavali neuvoi miettimään omia rajojaan tuossa jakeessa, mikä rakentaa meitä, ja mikä ei. Millaiset sisäiset rajat asetamme itsellemme? Voiko satunnainen viinin juonti johtaa riippuvuuteen omalla kohdallani? Jos se voi johtaa siihen, minä lopettaisin heti, ennen kuin se johtaa ongelmiin. Toinen asia on se, miten päätöksemme vaikuttavat muihin. Vapautemme kristittyinä ei saisi johtaa heikomman veljen tai sisaren taakse jääneen riippuvuuden uudelleen puhkeamiseen. Silloin emme ole toimineet Jeesuksen esimerkin, rakkauden lain mukaisesti.

Roomalaiskirje 6:15-19

Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain vaan armon alaisia? Emme tietenkään! Ettekö tiedä, että ketä palvelemaan ja tottelemaan te antaudutte, sen orjia te olette: joko synnin kuolemaksi tai kuuliaisuuden vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin orjia, olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opetuksen muodolle, jonka johtoon teidät on annettu, ja että synnistä vapautettuina teistä on tullut vanhurskauden palvelijoita. Puhun inhimillisellä tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Samoin kuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden orjiksi laittomuuteen, antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.

Väärä tapa ajatella on, että minä saan Jumalan armosta tehdä ihan mitä vaan ja Jeesuksen veri puhdistaa minua jatkuvasti. Ei. Sen sijaan Jumalan armo ja rakkaus saa meidät ymmärtämään, että emme ansaitse sitä koskaan omilla ansioilla ja se maksoi hänelle aivan kaiken. Sen tähden tahdomme tehdä hänen tahtonsa ja käyttää vapauttamme oikein. Synti vie syvemmälle pimeyteen, sen sijaan, jos tuomme syntimme Jeesuksen eteen rukouksessa ja kadumme niitä aidosti, koemme armon voiman!

Silloin opimme jotain todella arvokasta: Tahdomme miellyttää Jumalaa, emmekä tahdo tietoisesti elää synnissä tehden Pyhän Hengen murheelliseksi. Vanhurskauden palvelijoina me saamme kertoa lähimmäisillemme, miten armo on muuttanut elämämme: olemme löytäneet ihanan vapauden ja rauhan suhteessa rakastavaan Isäämme. Sen voimasta tahdomme kertoa kaikille ja käyttäytyä sen mukaisesti, etteivät sanamme ja käytöksemme olisi ristiriidassa.

Miten voimme antaa jäsenemme sitten vanhurskauden aseiksi? Antautumalla päivittäin tekemään Isämme hyvän tahdon: puhumaan elämää ja rohkaista ihmisiä joita kohtaamme, halata ihmisiä, hymyillä kaupan kassalle ja sanoa kiitos ja anteeksi. Voimme pysähtyä kuuntelemaan ihmisten mietteitä, koska todella harvat aidosti tahtovat kuunnella, mitä toisella on sydämellä. Silloin meistä voidaan sanoa, että loistamme. Pyhitys on kertakaikkinen siltä osin, että Jeesuksen uhri riittää. Pyhitys tarkoittaa yhtälailla myös jatkuvaa prosessia, joka loppuu, kun saavumme voittajina maaliin, toisaalta ilman pyhitysprosessissa kasvamista emme pääse maaliin. Voimme siis päivittäin kasvaa siinä ja pyytää, että elämme todistaisi pysyvästä muutoksesta, jota lähimmäisemme voivat lukea. Se tuo kunniaa Jumalalle.

Rukoilen, että oppisimme asettamaan rajoja itsellemme ja myös lähimmäisillemme, niin ettemme väsyttäisi itseämme antaen aina periksi, kun meitä pyydetään johonkin. Mutta osoittaisimme kasvaneemme Jumalan lapsina niin, että sisäiset rajamme voisivat auttaa meitä sanomaan ei tilanteissa joissa ennen, vanhasta tottumuksesta, annoimme periksi synnille, syyllisyydelle ja häpeälle, sen sijaan, että vastaanottaisimme Jumalan armoa, rakkautta ja rauhaa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Matka ILTA Conference 2017 tapahtumaan

Aloin valmistautua tapahtumaan noin kaksi kuukautta ennen tapahtuman alkua rukoilemalla sen puolesta aina silloin tällöin, sen lähestyessä tuli tarvetta lisätä luonnollisesti rukousta ja asiasta puhuttiinkin nuorten tiimijohtajien palaverissa, ja silloin aloin määrätietoisesti anomaan, että voisi tapahtua seuraavia asioita: Odotan, että nuoret ja nuoret aikuiset rakastuvat syvästi Jeesukseen ja antautuvat hänelle kokonaisvaltaisesti. Odotan, että moni pelastuu. Odotan, että moni löytää toivon, rauhan ja ilon. Näitä asioita rukoilin tapahtuvan. Ja sain myös kiittää rukousvastauksista.

Nuorten tiimijohtajien palaverin jälkeen ajattelin lähteä kotiin, mutta sitten Herra pysäytti minut. Näin, että kirkkomme vellamosalissa oli rukouskokous menossa. Se oli alkanut reilu 10min sitten. Olin jo menossa pois, kunnes koin syvän kutsun mennä vanhemman sukupolven kanssa rukoilemaan. Tuona iltana tapahtui jonkinasteinen läpimurto, näin Pekka kertoi tiimi-illassa. Itsekin kyynelin rukoilin monien muiden kanssa tuona iltana ja Herra laski sydämelleni, ettei ILTA konffa ole nuorten, vaan koko seurakunnan tapahtuma, sillä me tarvitsemme rukousarmeijan, joka taistelee kanssamme!

Kun viikkoa ennen tapahtumaa kokoonnuimme tiimi iltaan, jossa vapaaehtoiset olivat koolla, rakas pastorimme Pekka ohjasi rukoilemaan tiimeissä tapahtuman puolesta. Meitä oli kolme rukouspalvelussa palvelevaa paikalla ja näin näyn, jossa kaikkien rukouspalvelijoiden päällä oli Pyhän Hengen voima, ja se alkoi ilmetä, kun laskimme kädet ihmisten päälle. Olimme yhtä tiimiä, jolla on yhteinen palo siunata jokaista. Ja se välittyi voimakkaasti.

Tapahtumaviikon torstai-iltana kokoonnuimme tiimijohtajien, opetuslapseuskoululaisten ja seurakunnan vanhimmiston jäsenten kanssa kuulemaan opetusta tapahtuman pääpuhujalta Matt Kingiltä. Ennen kuin hän pääsi jakamaan sydäntään, ylistimme yhdessä Arttu Koskenrannan johdolla. Silloin alkoi tapahtua. Koin voimakasta Pyhän Hengen läsnäoloa ja sain keskittyä palvomaan Jumalaa. Kun keskityimme Herraan, hän alkoi siunaamaan meitä. Sitten pastori Pekka, seurakunnan työntekijät ja Matt ja Elisabeth King lähtivät siunaamaan meitä. Oli valtavan voimaannuttava hetki! Matt jakoi puheessaan siitä, että meidät on kutsuttu loistamaan Jumalan kirkkautta juuri sinne, missä olemme arkena: kouluihin, työpaikkoihin ja missä liikummekin. Siellä Jumala tahtoo ilmestyä, koska hän rakastaa jokaista ihmistä. Hän tahtoo käyttää jokaista Jumalan lasta siinä vaikutusalassa, jonka hän on antanut meille.

Kun perjantai koitti ja aloimme ylistäjien kanssa palvoa, aloin iloitsemaan hengessäni siitä, että olemme pikku hiljaa ymmärtäneet, kuinka tärkeää on valmistautua rukouksin näihin tapahtumiin, ilman sitä emme koe voittoja. Muutama viikko sitten keskustellessani kahden Jumalan läsnäoloa kantavan tiimijohtajan, Emilian ja Ani-Sofian kanssa, he totesivat, että tärkeämpää kuin on puhua ja tehdä päätöksiä tiimijohtajien palavereissa on yhteinen rukous palaverin päätteeksi, koska ainoastaan siellä saavutetaan todelliset läpimurrot. On ihanaa nähdä, kuinka vilpittömästi nuoret tapahtuman aikana tahtoivat palvoa Jeesusta ja keskittyä häneen. Hän on syy siihen, miksi kokoonnumme yhteen. Hän yhdistää meidät. Kiitos Herralle siitä, että ilmeisesti noin kolmekymmentä antoi tapahtuman aikana elämänsä Jeesukselle! Sen lisäksi Herra paransi sairaita, eheytti ja vapautti monia. Uskon ja toivon, että tapahtuma antoi voimaa arkeen, niin, ettemme häpeä Jeesuksen nimeä siellä missä elämme. Rukoilen, että uskoon tulleet saavat juurtua syvälle Jeesukseen ja hänen armoonsa ja löytää seurakunnan yhteyteen ja saada hyviä ystäviä, jotka auttavat kasvamaan.

Yksi merkittävä asia oli myös lauantaina brunssin jälkeen klo 14 alkanut kohtaaminen, kuten nimitämme näitä tilaisuuksia. Siinä Houm seurakunnan johtava pastori Niklas Niemelä opetti. Kerroin omasta prosessistani Houm seurakuntaani ja sen aktiiveihin keväällä blogissani. Oli todella vapauttavaa kokea yhteyttä houmilaisten kanssa ja palvoa Jumalaa. Kyynel taisi tirahtaa, kun koin, kuinka eheydymme tässä keskittyessämme Herraamme. Olemme yhtä Kristuksessa!

Kun mietin tapahtumaa kokonaisuutena, mieleen nousee syvä kiitollisuus Jumalalle siitä, kuinka hän kohtasi ihan jokaista, joka tahtoi kohdata häntä. Tuo jano hänen puoleen kasvaa joka kerta, kun tahdomme vain astua hänen parantavaan läsnäoloonsa. Eikä sen tarvitse todellakaan jäädä siihen, että hieno tapahtuma ja sitten alkaa karu arki. Vaan voimme kokea syvää yhteyttä Jumalan kanssa arjessa, kun pysähdymme kohtaamaan häntä. Hän odottaa ja kaipaa sitä valtavasti!

Kun heräsin lauantai aamuna, koin Herran puhuvan minulle siitä, ettei meidän tule pitää mitään itsestäänselvyytenä. Meidän tulee arvostaa lähimmäisiämme. Meillä on aina syytä ylistää ja palvoa Jumalaamme, koska hän teki jotain, mistä meidän pelastumisemme on täysin riippuvainen! Pidämmekö itsestään selvänä timanttia pastoritiimiämme, joka on tehnyt valtavasti töitä, jotta Jumalan valtakunta leviäisi tässä kaupungissa, maassa ja ympäri maailmaa?

Ennen tätä tapahtumaa sadat ihmiset ovat rukoilleet tapahtuman puolesta, monet ovat vuosikymmeniä rukoilleen herätystä. Me saamme kiittää heistä kaikista Jumalaa! Seurakuntamme näkylauseke tiivistää asian hienosti: Olemme Jumalan läsnäolon innoittama, lämminhenkinen ja palveleva seurakuntaperhe. Kaikki tähtää siihen, että ihmiset löytävät saman armon, minkä me olemme jo vastaanottaneet. Se saa meidät liikkeelle. Kaikki se vaivannäkö mitä vapaaehtoiset, esirukoilijat ja työntekijät ovat tehneet ei ole ollut turhaa. Se tuo kunniaa Jumalalle.

Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen, että saan vielä tänäkin päivänä palvella nuorten työssä ja vieläpä Pekka ja Neea Perhon paimenuuden alla. Se on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa. Pekka ja Neea elävät Jumalan läsnäolon todellisuudessa, ja he tahtovat olla nostamassa nuorta sukupolvea rohkaisten heitä jatkuvasti. He eivät vain ole paikalla, vaan aina läsnä. He katsovat silmiin ja siunaavat. Olen myös todella kiitollinen jokaisesta nuoresta ja nuoresta aikuisesta, joka tahtoo palvella Seinäjoen illassa. Ilman heitä tämä tapahtuma ei olisi onnistunut. Kaikesta saamme kiittää Jumalaa, joka johdattaa meitä Kristuksen voittosaatossa myös tulevaisuudessa! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Syyllisyydestä

Kun mietin, mistä kirjoittaisin tällä viikolla blogiin, mieleen nousi vahvasti ajatus siitä, miten Jumalan lapsetkin kamppailevat heikon itsetunnon, syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteiden kanssa. Olen elänyt näitä vaiheita itsekin elämäni aikana. Paholainen on tullut valehtelemaan, tappamaan ja tuhoamaan, hän on syyttäjä. Mutta Jeesus on tullut antamaan yltäkylläisen elämän jokaiselle omalleen, uskommeko sen todella myös omalle kohdallemme? Monen on helpompi uskoa, että toiset voivat vastaanottaa Jumalan mielisuosion puhtaasta armosta, mutta omalle kohdalla se tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta, kun ”minä olen niin likainen”. On täysin mahdotonta elää uskovan elämää omassa voimassa, omien hyvien tekojen kautta. Jeesus teki kaiken puolestamme, miksi meidän on niin hankala se hyväksyä? Yksi syy voi olla se, että se ei tunnu järkevältä. Elämme niin suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, jossa mitään ei saa ilmaiseksi, vaan kaikki pitää ansaita. Työelämässä se toki päteekin, mutta sitten kun pyrimme soveltamaan sitä hengellisessä elämässämme, siitä tulee erittäin raskasta. Siksi Herra tahtoo opettaa jokaiselle lapselleen henkilökohtaisesti, kuinka paljon hän rakastaa meitä!

Mieleeni nousi kaksi kohtausta. Ensimmäinen kohtaus tapahtuu Vanhan liiton aikana ja on profeetallinen, tutkitaanpa Jesajan näkyä. Jaamme sen kahteen osaan.

Jesaja 6:1-4

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen viittansa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kullakin kuusi siipeä. Kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella jalkansa, ja kahdella he lensivät. He huusivat toinen toiselleen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kunniaansa.” Ovenpielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone tuli täyteen savua.

Huomaatko latauksen näissä jakeissa? Minulle avainjae on jae kolme: ”He huusivat toinen toiselleen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kunniaansa.” Miksi? Se kuvastaa sitä pyhyyden suuruutta, jonka serafit kokivat ja ilmaisivat. Jumala on kaiken yläpuolella, siksi ihminenkin pysähtyy hänen pyhyytensä edessä haukkomaan henkeään. Mikään ei vedä vertoja meidän Jumalallemme. Tästä johtuen Jesajan reaktio on voimakas:

Jesaja 6:5-7

Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä olen tuhon oma, koska minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet, ja minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.” Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta. Hän kosketti sillä suutani ja sanoi: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi. Sinun syyllisyytesi on poistettu ja syntisi sovitettu.”

Jos joku irrottaa yhden jakeen asiayhteydestään, tarkoitan, että sanoo, että ”niin, kyllä minä tiedän, että olen saastainen, niin likainen, etten voi enää kelvata Jumalalle” ja jää tähän epätoivoon, tulee sielunvihollinen säestämään ja kehottaa luovuttamaan. Sen sijaan meidän täytyy kunnioittaa Jumalaa ja hänen pyhää Sanaansa, että luemme aina koko asiayhteyden, jotta ymmärrämme mitä Jumala sen kautta tahtoo meille sanoa. Silloin emme lue väärin Raamattua, vaan rakennumme uskossa!

Sitten asiaan: Jumalan pyhyyden läsnäolossa voimme tunnistaa, että meillä on syytä tehdä parannus synneistämme, jotka vaivaat aidosti sydäntämme. Mutta sen jälkeen me saamme kokea Jumalan valtavan ihanan armon, joka kuuluu meille Jeesuksen tähden! Tarkoitin näitä jakeita profeetallisina, nimittäin minun mielestäni tässä syyllisyyden poisottamisella viitataan suoraan Jeesuksen täydelliseen uhriin ja siitä saatavaan puhtauteen. Mikä seuraus siitä on? Emme enää kuuntele syyttäjää, paholaista, vaan opettelemme käyttäytymään oikein suhteessa pysyvään vapauteemme. Jumala tahtoo puhdistaa meidät syyllisyydestä, joka tuottaa häpeää, koska näiden kautta vihollisemme yrittää saada katseemme pois Jeesuksesta. Kun ymmärrämme, että Jeesus kantoi jo syyllisyytemme, alamme kokemaan Jumalan rakkauden aivan uudella tavalla. Silloin meistä kasvaa terveitä Jumalan lapsia, jotka eivät keskity virheisiinsä, vaan muistavat keitä olemme Kristuksessa. Mitä tapahtuu, kun olemme kokeneet Jumalan hyvyyden ja anteeksiannon voiman? Terve Jumalan pelko. Se varjelee meidän askeleemme, kun kuljemme uskossa eteenpäin.

Johannes 8:4-7

”Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Mooses on laissa antanut meille käskyn kivittää tuollaiset. Mitä sinä sanot?” Näin he sanoivat pannakseen Jeesuksen koetukselle ja päästäkseen syyttämään häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he toistamiseen kysyivät häneltä, hän suoristautui ja sanoi heille: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön ensimmäisenä häntä kivellä.”

Ehkemme ole tehneet aviorikosta, mutta tunnemme, kuinka synti vangitsee meitä ja koemme syyllisyyttä. Fariseukset syyttivät ja lain mukaan tilanne oli selkeä, mutta kun Jeesus vastasi syyttäjille, heidän omatuntonsa alkoi syyttää heitä heidän omista synneistään. Kenelläkään ihmisellä ei ole pokkaa sanoa, ettei koskaan olisi loukannut ihmisiä ja Jumalaa.

Johannes 8:10-11

Jeesus suoristautui ja kysyi: ”Nainen, missä ovat syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Hän vastasi: ”Herra, ei kukaan.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää tee syntiä.”

Tämä lyhyt dialogi on erittäin tärkeä, meille, kun tuskailemme oman lihallisuutemme kanssa. Jeesus tahtoi saada naisen ymmärtämään, että kaikki syyttäjät ovat poissa, julistamaan sen ääneen. Miksi? Koska sanoissa on voimaa. Kun nainen palasi kotiinsa, voin kuvitella tilanteen, jossa hän miettii tapahtunutta ja kysyy itseltään: missä ovat syyttäjäni? Ei missään, he ovat poissa! Mikä seuraus tällä syyllisyyden poistamisella on? Se, että Jumalan armo saa aikaan sydämen muutoksen. Aivan yhtä tärkeää on muistaa, että ainut, joka olisi voinut kivittää tämän naisen, samoin meidät, jos olisimme hänen sijassaan olleet, olisi Jeesus. Hän oli synnitön.

Sen sijaan Jeesus sanoo valtavan parantavat sanat: En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää tee syntiä.

Ennen kuin voi odottaa hyviä hedelmiä, täytyy kylvää oikeita siemeniä. Kun Jumala tahtoo saada meidät kasvamaan uskossa, hän rohkaisee meitä. Hän ravitsee meitä läsnäolossaan, kun vietämme aikaa rukoillen ja tutkien Sanaa, soveltaen sitä päivittäin. Silloin Isä iloitsee siitä, ettei hänen armonsa mennyt hukkaan kohdallamme, vaan sai aikaan pysyvän muutoksen. Emme koskaan pääse täydelliseen synnittömyyteen eläessämme maan päällä, mutta Pyhän Hengen voiman avulla voimme kasvaa pyhityksessä, muuttuen Jeesuksen kaltaiseksi askel kerrallaan. Emme enää tahdo elää synnissä, vaan kasvaa pyhityksessä.

Rohkaisen sinua ystäväni näkemään itsesi Jumalalle erittäin rakkaana ihmisenä, josta Jeesus maksoi kalliin hinnan lunastamalla sinut kuolemasta elämään. Tämän faktan pitäisi rohkaista sinua ja minua elämään läheisessä suhteessa Herraamme. Hän opettaa elämään tahdossaan kärsivällisesti. Hän ei ole syyttäjä, vaan armahtaja, joka nostaa, kun kaadumme. Hän tahtoo siunata sinua koko sydämestään. Hän on sinun puolellasi, eikä sinua vastaan. Opettelemalla luottamaan hänen armoonsa, alat näkemään itsesi oikein, ja rohkaistut loistamaan Jumalan armoa vaikutusalassasi. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Yksinäisyydestä

Minä olen kokenut yksinäisyyttä pitkän aikaa, monellakin paikkakunnalla asuessani. Kun mietin, että mistä ihmeestä voisin kirjoittaa blogiin, alkoi mieleeni muistumaan, miten yksinäisyys on vaikuttanut elämääni. Toisaalta mieleen nousi Elian ja Sarpatin lesken kohtaaminen ja siitä uusi puoli, nimittäin se, miten voimme tutkia sitä tästä näkökulmasta käsin. Tarkoitukseni ei ole tuoda hienoa uutta tulkintaa esille, vaan näkökulma, jonka saatamme unohtaa. Uskon sen tulleen Pyhän Hengen vaikutuksesta, niin nokkela minä itsessäni en todellakaan ole.

1 Kuninkaiden kirja 17:10-16

Elia nousi ja meni Sarpatiin. Kun hän tuli kaupungin portille, hän näki leskivaimon keräämässä puita. Elia huusi hänelle: ”Tuo minulle vähän vettä astiassa, että saisin juoda.” Kun nainen lähti sitä hakemaan, Elia huusi hänelle: ”Tuo minulle samalla myös pala leipää.” Mutta hän vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipää, ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Kerättyäni pari puuta menen leipomaan leivän itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.” Elia sanoi hänelle: Älä pelkää. Mene ja tee niin kuin olen sanonut, mutta tee ensin pieni rieskaleipä ja tuo se minulle. Leivo sen jälkeen itsellesi ja pojallesi. Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ”Jauhot eivät lopu ruukusta eikä öljyä puutu astiasta. Näin on aina siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle.” Nainen meni ja teki Elian sanan mukaan, ja hänellä, hänen perheellään ja Elialla oli syötävää pitkäksi aikaa. Jauhot eivät loppuneet ruukusta eikä öljyä puuttunut astiasta sen sanan mukaisesti, jonka Herra oli Elian kautta puhunut.

Mieti taustalle leski, jonka ainoa sosiaaliturva perustuu ainoan poikansa toimeentuloon ja siihen toivoon, että poika pitää äidistään huolta, kuten hänen tehtävänsä oli tuon ajan kulttuurissa. Kun nälkäkuolema alkoi häämöttää, kaikki toivo alkoi valua hiekkaan. Tähän tilanteeseen saapuu profeetta Elia, joka pyytää leskivaimoa leipomaan uskossa ensin hänelle, vasta sitten itselleen ja pojalleen. Ei kovin lohduttava tilanne? Mutta kuitenkin leskivaimo kunnioitti niin paljon Jumalan miestä että toimi näin. Sen jälkeen Herra piti huolta heistä. Hieno todistus siitä, kuinka Jumalan kunnioituksen valitseminen toi ja tuo edelleen läpimurron ja menestyksen.

Mutta mietitäänpä tästä lähtökohdasta: Nainen on onnellisesti naimisissa, mies elättää vaimonsa ja poikansa. Sitten jostakin syystä mies kuolee ja toimeentulo ehtyy täysin. Nainen on murtunut siitä, että hänen rakastamansa mies on kuollut ja he ovat pojan kanssa kuolemaisillaan. Varmaan tuntuu todella yksinäiseltä ja siltä, ettei ole Jumalaa, joka voi pelastaa tästä tilanteesta. Mutta lesken kyyneleet nähdään taivaassa ja Jumala lähettää juuri hänen luokseen Elian. Hän tulee juuri oikeaan aikaan. Mitä tämä kertoo Jumalasta? Eikö juuri siitä, että hän on armahtava ja rakastava Jumala, joka näkee kaiken. Hän ei ole hylännyt ihmistä, vaikka joskus niin kuvittelemme ahdistuksissamme. Hän sallii toisinaan ahdistavia tilanteita, mutta jos päätämme uskossa katsoa häneen ja huokaista ”vain sinä Herra voit auttaa minua” emmekä jää katsomaan, itkemään ja kiroilemaan ongelmamme edessä, jossakin vaiheessa, jollakin tavalla hän tulee ilmestymään.

Kun mietin omaa elämääni, muistan, kuinka moniakin kertoja olen kokenut yksinäisyyttä ja sen tähden olen sulkeutunut ja ahdistunut lisää. Muistan kuinka asuessani Kokkolassa minulla ei ollut siinä elämän vaiheessa aktiivista, säännöllistä tapaa tutkia Raamattua ja rukoilla. Kävin kyllä toisinaan seurakunnassa, mutta usko ei näkynyt paljoakaan arjessani. Jossain kohtaa frendejä muutti pois ja vaikka minulla oli parikin hyvää ystävää, en viettänyt aikaa heidän kanssaan juuri lainkaan. Sitten alkoi uskonelämässäni alamäki ja aloin vieraantua uskovista. Siihen liittyi myös hullut määrät elokuvia ja sarjoja, jotka eivät rakentaneet uskoani, vaan veivät minua poispäin Jumalasta. Samalla koin valtavaa yksinäisyyttä ja tyhjyyttä, koska olin kauan toivonut löytäväni elämänkumppanin. Aloin olla epätoivoinen yksinäisyyteni kanssa ja lievensin kriteereitäni ja ajattelin, että eihän sillä oo väliä, vaikkei hän oliskaan uskossa, pääasia, että on hyvän näköinen.

Lopulta Herra käytti ystäviäni ja herätti minut tilanteeseeni ja sain uudistua. Sitten aloin toivoa, että pääsisin muuttamaan pois Kokkolasta, se olisi yhden elämänvaiheen loppu. Lopulta pääsin muuttamaan Seinäjoelle ja olin todella kiitollinen siitä. Tutustuin uusiin ihmisiin seurakunnassa, mutta en päässyt niin sisälle, kuin olisin toivonut. Onneksi pääsin miesten soluun ja se auttoi merkittävästi sopeutumistani. Jossain kohtaa päätin alkaa opiskelemaan teologiaa ja Raamattua. Tähän päälle toimin solujohtajana ja rukouspalvelussa, sekä Sateet lähetä tilaisuuksissa, että Seinäjoen illassa. Alkoi kalenteri täyttymään. Huomasin, että koen taas yksinäisyyttä, mutta koska minulla oli luja päätös saada tutkinto tehtyä, ajattelin, että minun täytyy todella satsata opiskeluihin, vaikka sen kustannuksella, että joudun kokemaan yksinäisyyttä. Se ei ollut mukavaa. Aina oli kiire.

Lopulta ymmärsin, etten voi olla supermies, joka tekee kaiken mahdollisen ja työskentelee tehokkaasti, herää arkena kolme kertaa viikossa aamulla ennen kolmea mennäkseen salille, niin hyvältä kuin laihtuminen ja parempi fyysinen olo tuntuivatkin. Luovuin teologian opinnoistani, jotta voisin viettää aikaa ystävieni kanssa ja saada tilaa hengittää. Nyt olen nauttinut tästä syksystä enemmän kuin koskaan, koska stressi poistuu metsässä pelatessa frisbeegolfia ja ottaessa rennosti. En koe enää yksinäisyyttä, vaan lepoa ja rauhaa. Tämän kaiken keskellä olen kokenut Seinäjoen Helluntaiseurakunnan kodikseni, erityisesti nuorisotyön, josta löytyy monia ystäviäni, joille voin olla läpinäkyvä. Jokaisella meillä on tarve tulla hyväksytyksi, kuulluksi ja rakastetuksi. Toivon, että sinulla rakas lukijani on ihmisiä, jotka voivat auttaa sinua, eikä sinun tarvitse kokea yksinäisyyttä, vaikka kävisitkin seurakunnassa säännöllisesti.

Mutta yhden asian olen saanut oppia ystäväni Artun avulla. Hiljaisuus on taivaallista. Aiemmin täytin pääni jatkuvasti musiikilla, kiireellä, stressillä. Nyt olen opetellut vähentämään musiikin kuuntelua, varsinkin metsässä. Siellä ei totisesti tarvitse kuin nauttia hiljaisuudesta ja nähdä, kuinka valtavan hyvä Taivaan Isä on. Hiljaisuus ei ole saanut minua kokemaan musertavaa yksinäisyyttä, päin vastoin! Hiljaisuudessa Jumala puhuu monesti asioista, mitä melun täyttämä päämme ei voisi vastaanottaa muuten. Tätä olen opetellut ja prosessi jatkuu.

Olen myös miettinyt sitä, että yksinäisyyden hyvä puoli oli se, että aloin miettimään, miksi koen sitä, vaikka lähelläni on ihmisiä. Aloin miettimään, kenen pitäisi olla paras ystäväni? Jeesuksen. Sen jälkeen aloin priorisoimaan ajankäyttöäni sen mukaan, että hän todella saa hallita elämäni jokaista osa-aluetta. Jumala siis kääntää meidän mielestämme negatiiviset asiat voitoksemme, jos päätämme rakastaa häntä. Näiden prosessien jälkeen olen oppinut erottamaan aikaa ensin Jumalalle ja muuttumaan pikku hiljaa Jeesuksen kaltaiseksi. Uskon, että todella tarvitsin tällaisen oppitunnin, jotta nöyrtyisin ja oppisin rakastamaan lähimmäisiäni, vaikkei se helppoa aina olekaan.

Rakkaat lukijat, muistetaan, että Jumala on todella meidän puolellamme, eikä meitä vastaan. Kun hän on niin hyvä Jumala, voimme opetella luottamaan häneen kokosydämisesti. Ole siunattu 😀

Jumalan oma ilmoitus

Tällä kertaa aiheena Raamatuksi kutsuttu kirjakokoelma, Jumalan oma ilmoitus hänen luomilleen ihmisille. Siksi sen pitäisi olla arvokas jokaiselle ihmiselle, jotta oppisimme tuntemaan itseämme syvällisemmin, sekä Luojaamme. Se kertoo meille, mitä tapahtuu, kun sydän muuttuu ja tulemme Jumalan armon valtakuntaan sisälle. Sen kautta jokaisen Jumalan lapsen identiteetti selkiytyy, ilman sitä olemme hukassa. Juuri sen tähden paholainen pyrkii saamaan esimerkiksi kiireen kautta jokaisen uskovan pois sen äärestä.

Joskus jostakin sinänsä positiivisesta tai neutraalista asiasta voi tulla palvontamme kohde, sen sijaan, että antaisimme aikaa Jumalasuhteen hoitamiselle yksityisesti, ja palvoisimme häntä, joka sen todella ansaitsee. Niin minullekin kävi vuosia sitten. Katsoin paljon tv:tä, olin futis friikki niin sanoakseni. Kaikki muu kiinnosti enemmän kuin Jumalan Sanan tutkiminen. Sitten jouduin alkaa niittämään satoa tästä valinnasta ja seuraukset eivät olleet miellyttäviä.

Saarnaaja 12:1

Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista sanot ”Nämä eivät minua miellytä”.

Näihin Salomon sanoihin kätkeytyy suuri viisaus. Nuorina teemme todella suuria valintoja, jotka vaikuttavat siihen, miten elämme tulee muovautumaan. Jos nuorena oppii jo tutkimaan Raamattua säännöllisesti ja totuttaa itsensä siihen, siitä seuraa siunaus. Mutta minäkin opin joskus 27 vuotiaana tutkimaan Sanaa, eikä se ollut liian myöhäistä, kiitos siitä Herralle! Joten se ei voi olla liian myöhäistä sinullekaan, jos tämä puhuttelee sinua.

Heprealaiskirje 4:12

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet.

Aika selkeää tekstiä? Totisesti. Kipeä kysymys: Annammeko Jumalan arvioida sanansa kautta sisäistä elämäämme ja vaikuttaa muutosta? Aluksi se saattaa tuntua todella hankalalta, koska ihminen luonnostaan tahtoo olla omapäinen ja riippumaton. Mutta jos antaudumme prosessiin, jossa Jumala saa paljastaa meille, aina kun hairahdumme, opimme nöyriksi ja kuuliaisiksi. Millaisia ihmiset sitten yleensä ovat? Ajoin yksi aamu töihin ja toiselta tieltä kaveri tuli kovalla vauhdilla suoraan kolmion takaa eteeni. Itsekkyys, sitä totisesti löytyy helposti sekä oman että monen muun puseron alta. Jumalan sana paljastaa syvimmät motiivimme ja jos ylpeys hallitsee meitä, moni torjuu sen nopeasti, mutta myöntymällä sen ohjattavaksi saamme nähdä mikä siunaus siitä seuraa.

Joskus kuulin jonkun sanovan ”hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille”. Mutta onko todella niin? Ensinnäkin, onko ihminen todella luonnostaan hyvä? Jos katsomme Raamatusta, se kertoo koruttomasti, kuinka turmeltunut ihminen on synnin tähden. Sana on siis peili, joka kertoo miten asiat ovat, mutta sen jälkeen Jumala ei torju ihmistä, vaan tuo positiivisen ratkaisun elämäämme, mikäli nöyrrymme hänen edessään. Jos ihminen tunnustaa Jumalan sanan auktoriteetin, hän tunnustaa samalla myös Jumalan auktoriteetin, joka on sitoutunut omaan ilmoitukseensa. Sanan kautta jokainen ihminen voi löytää tien yhteyteen Jumalan kanssa!

2 Pietarin kirje 1:19

Niin on nyt meille profeetallinen sana entistäkin lujempi, ja teette hyvin, jos otatte siitä vaarin niin kuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti syttyy teidän sydämissänne.

Pietari kehottaa siis meitä opiskelemaan Jumalan Sanaa, koska koko identiteettimme uskovina perustuu sille. Ei ole mitään vahvempaa perustaa kuin se. Kielikuva pimeässä loistavasta lampusta kuvaa erinomaisesti, mikä merkitys sillä on, koska ilman sitä emme näe yhtään mitään pimeässä. Tämä maailma on todella pimeä ja juuri sen tähden meillä on kaikki syy arvostaa Raamattua ja soveltaa sitä elämäämme.

Psalmi 1:1-3

Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien neuvon mukaan, ei viivy syntisten teillä eikä istu pilkkaajien parissa, vaan on mieltynyt Herran opetukseen ja tutkii sitä päivin ja öin. Hän on kuin vesipurojen ääreen istutettu puu, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu. Kaikki mitä hän tekee, menestyy.

Jos kysymme ja otamme neuvoja vastaan joltakin, hän on auktoriteetti meille. Jos viivymme pitkiä aikoja ihmisten lähellä, joiden arvomaailma on eri kuin meillä, alamme muuttumaan samanlaisiksi kuin he. Tässä ei siis sanota, ettemme saa enää koskaan viettää aikaa ihmisten lähellä, jotka eivät usko Jumalaan, koska Herra tahtoo heidätkin pelastaa! Sen sijaan tässä varoitetaan siitä, millaiseksi jatkuva läheinen kanssakäyminen voi johtaa. Sen sijaan autuas, Jumalan oma, tahtoo oppia tuntemaan Raamattua ja soveltaa sitä. Jos vietämme aikaa Herran sanan äärellä, opimme vetoamaan hänen lupauksiinsa ja tuottamaan hyvää hedelmää, joka kertoo, että luotamme Jumalaan tarpeidemme täyttäjänä.

Voisin määritellä autuaan Jumalan lapsen niin, että hän tahtoo oppia tuntemaan Jumalan sanaa jatkuvasti lisää ja ennen kaikkea soveltaa sitä arjessaan. Silloin hän kokee tyydytystä suhteessaan Jumalan kanssa. Autuas mies tai nainen ei välttämättä viittaa siihen, että hän on kävelevä tietopankki, joka osaa Raamatun ulkoa, vaikka sekin on hyvä ja tavoiteltava asia, vaan hän on Sanan kautta muuttunut. Muuttunut elämä todistaa, ettemme ole vain oppineet hengelliset lainalaisuudet, vaan olemme lämpimiä ja anteeksiantavia sydämeltämme, joka kuvastaa Jeesuksen kaltaiseksi muuttumista.

Toisin sanoen, Jumalan sana on saanut muuttaa syvimpiä motiivejamme ja asenteitamme, jotka ovat välttämättömiä, jotta ihmiset jotka eivät vielä ole löytäneet yhteyttä Jumalan kanssa, voisivat saada käsityksen, mitä usko Jumalaan saa aikaan! Silloin he alkavat kaipaamaan tuota samaa, kun näkevät, ettei uskovan ihmisen elämä olekaan tiukkapipoista suorittamista, vaan Jumalan armosta tulevaa ilon ja rauhan kokemista. Muuttuneet elämät kertovat suuresta Jumalasta, joka saa janoamaan sitä itselleenkin.

Rehellinen vastaus kysymykseen, viihtyvätkö ihmiset lähelläni ja kokevatko he minut turvalliseksi persoonaksi, kertoo eittämättä totuuden, onko Jumalan sana saanut muuttaa sydäntäni. Ai, oliko kipeä kysymys? Todellakin. Kun Pyhä Henki kysyi minulta tätä muutama päivä sitten, pysähdyin. Niin on tarkoituskin. Meillä on aivan liian usein niin kiire, ettemme kerkeä pysähtyä kuuntelemaan, mitä Herra tahtoo puhua meille Sanansa ja Henkensä kautta. Jos tuo kysymys osui ja jopa sattui, voimme reilusti pyytää Herralta armoa, että hän alkaa pikku hiljaa muuttamaan meitä sisältä ulospäin: Sana saakoon tilaa sydämissämme, niin että opimme Jeesuksen tavan toimia rakkauden lain ohjaamina, sanan miehinä ja naisina, jotka eivät käytä sitä lyömäaseena, vaan soveltavat sitä rakkaudessa ja kärsivällisesti kertovat ihmisille, miten kannattaisi toimia.

Rakas ystäväni sanoi minulle, että uuden tavan oppiminen vie aikaa pari viikkoa. Mitä jos päättäisimme sijoittaa itseemme ja sitoutua opettelemaan tutkimaan Raamattua säännöllisesti? Se on todellinen sijoitus tulevaisuuteemme ja iloitsemme kerran Jumalan luona, että opimme tuntemaan häntä, sekä itseämme hänen pyhän ilmoituksensa kautta. Ole siunattu 😀

Ystävyys Jumalan kanssa

1 Mooseksen kirja 2:7, 22-25

Sitten Herra Jumala muovasi ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen. Näin ihmisestä tuli elävä sielu. Ja Herra Jumala rakensi naisen siitä kylkiluusta, jonka oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Mies sanoi: ”Tämä on nyt luu minun luustani ja liha minun lihastani. Tätä on kutsuttava naiseksi, sillä miehestä hänet on otettu.” Siksi mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja yhtyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha. He olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.

Tarviiko Jumala ihmistä? Ei. Mutta hän tahtoi luoda hänet hallitsemaan maailmaa ja olemaan hänen yhteydessään, niin minä ajattelen. Aivan kuten hän loi miehen, hän loi myös naisen omaksi kuvakseen, hän on sijoittanut jotain itsestään ihmiseen ja koska hän on antanut meille kyvyn olla yhteydessä häneen, voimme oppia tuntemaan hänet. Huomaatko, kuinka ihana harmonia vallitsi alussa, ennen syntiinlankeemusta? Niin Jumala tarkoitti, jotta myös ihmissuhteet olisivat harmoniassa, samoin suhteemme häneen. Syntiinlankeemus toi mukanaan häpeän ja erotti luonnollisen yhteyden Jumalan ja ihmisen välillä. Ilman tuota yhteyttä Luojaan ihminen ei ole kokonainen, siksi emme löydä pysyvää rauhaa muuten kuin yhteydessä häneen.

1 Mooseksen kirja 12:1-4

Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinua ja teen nimesi suureksi, ja sinä tulet olemaan siunauksena. Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, joka kiroaa sinua, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat.” Abram lähti, niin kuin Herra oli hänelle puhunut, ja Loot meni hänen kanssaan. Abram oli Haaranista lähtiessään seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäinen.

Miltä sinusta ja minusta mahtaisi tuntua, kun Jumala, josta ei ole aiemmin kuullutkaan, sanoisi, että lähde nyt pois kotoasi, vieläpä meille korkeassa iässä? Alkaisimmeko järkeillä, ettei tässä ole mitään järkeä! En minä voi lähteä ja keksisimme tekosyitä, ettei ajatus pääsisi voitolle mielessämme. Raamattu ei kerro, kutsuiko Jumala häntä useita kertoja kunnes Abram päätti lähteä. Luulen, ettei lähtö ollut helppo, koska noilla main perhekulttuuri on vahva. Miltä kuulostaisi, että Jumala jota Abram ei tuntenut entuudestaan, kutsuu häntä lähtemään pois ja kun hän kertoo lähtöaikeistaan perheelleen, millaisen leiman hän saisi tästä, jos hän todella päättäisi lähteä? Olen ymmärtänyt, että alue jossa Abramin perhe asui oli jossain mittakaavassa tunnettu epäjumalien palvonnastaan. Ehkä tämäkin seikka vaikeutti lähtöä, koska epäjumalat eivät puhu, nyt oli kyseessä aivan eritason Jumala. Ilmeisesti Jumalan kutsun täytyi olla voimakas, koska Abram totteli.

Jos katsomme yllä olevia jakeita tarkemmin, Jumalan kutsusta selviää, että hän tahtoo viedä Abramin ja Saarain pois heidän mukavuusvyöhykkeeltään, lupaa siunata hänen kauttaan Israelin tulevaa valtiota. Sen lisäksi Jumala lupaa, että hän tulee siunaamaan niitä, jotka siunaavat Abramia ja juutalaisia, mutta myös kiroaa ne, jotka kiroavat heitä. Tämän lisäksi Jumala siunaa kaikkia ihmisiä Abramin kautta! Huomaatko, kuinka voimakas lataus näissä muutamassa jakeessa on? Ikään kuin Jumala pistäisi kaiken arvovaltansa sanojensa taakse ja Abram päätti luottaa häneen.

1 Mooseksen kirja 12:8-9

Siellä Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan.” Niin Abram rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli ilmestynyt hänelle. Sieltä hän siirtyi vuoristoon, joka on Beetelistä itään, ja pystytti telttansa niin, että Beetel oli länsipuolella ja Ai itäpuolella. Hän rakensi sinne alttarin Herralle ja huusi avuksi Herran nimeä.

Huomaamme, että Abramin ystävyys Jumalan kanssa ilmeni alttarien pystyttämisinä. Se kertoo paljon tämän uskonsankarin nöyryydestä. Hän tiedosti, ettei voinut muuta kuin etsiä Jumalaa, joka oli luvannut pitää huolta hänen perheestään ja siunata hänen kauttaan muita. Alttari kuvaa minulle antautumista, se kuvaa fyysistä kohdetta, jossa on luovuttanut oikeudesta hallita omaa elämää ja antaa kaikki elämän osa-alueet Jumalan käsiin.

Jokaisen Jumalan lapsen on eräänä päivänä täytynyt tehdä päätös olla kuuliainen Jumalan kutsulle ja antaa elämämme hänelle. Silloin meistä tuli vanhurskautettuja, toisin sanoen, Jeesuksen syyttömyys luettiin meidän eduksemme, ilman ansiota, puhtaasta armosta. Maksaako ystävyys Jumalan kanssa? Kyllä. Jos katsomme Abrahamin tarinaa, hänen täytyi luopua omista suunnitelmistaan ja antautua luottamussuhteeseen Jumalan kanssa. Sama laki on edelleen voimassa meidän kohdallamme. Meidänkin tulee olla valmiita tottelemaan silloinkin, kun se tuntuu kalliilta, koska Jumala tahtoo saada meidät näkemään ja kokemaan, että hän todella on uskollinen. Eikä uskollisuutta voi mitata muuta kuin testaamalla, eikö totta? Abraham ei voinut tietää varmuudella toteutuisiko Jumalan juhlalliset lupaukset käytännössä, mutta silti hän päätti totella. Se vaatii siis uskoa. Siksi häntä kutsutaankin uskon esikuvaksi.

Miksi sitten kannattaa antautua syvään ystävyyssuhteeseen Jumalan kanssa? Koska Raamattu todistaa jatkuvasti, kuinka hän on aina pitänyt lupauksensa! Profeetat ennustivat jo kauan ennen Jeesuksen syntymää hänen tulostaan ja kärsimyksestään ja niin todella tapahtui. Ystävyys Jumalan kanssa myös eheyttää meitä. Hän täyttää sellaiset tarpeemme, joita kukaan muu ei ikinä voi täyttää. Kun opettelemme antautumaan hänen edessään päivittäin, luovumme omasta lihallisesta halusta tehdä omin päin päätöksiä ja annamme hänen johtaa elämämme kaikkia osa-alueita, koemme hänen hyvyytensä.

Juuri tästä syystä on ihanaa tulla hänen läsnäoloonsa, sekä yksityisesti että seurakunnan keskellä, jolloin janoamme kokea sitä lisää. Maailma ei ikinä voi tarjota mitään vastaavaa, ja kun hyväksymme sen, alamme rakastumaan syvemmin häneen. Mitä siitä seuraa? Se, että alamme näkemään lähimmäisemme hänen silmillään, rakastamaan niitäkin, jotka eivät maailman mielestä sitä ansaitse. Alamme osoittamaan kaikille lähimmäisillemme Jumalan rakkautta, jota saamme jatkuvasti lisää kun jaamme sitä eteenpäin. Tuo rakkaus saa muurit murtumaan omassa elämässämme ja voimme olla vapauttamassa myös muita, joilla on särkynyt minäkuva (eikö meillä kaikilla ole?). Siksi haastan itseäni ja sinua antautumaan Abrahamin tavoin kokosydämisesti Jumalalle ja saamme tehdä historiaa maailman keskellä, joka on usein täynnä toivottomuutta. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Pyhyydestä

Kun olin pari päivää sitten metsässä, koin Jumalan puhuvan sydämelleni siitä, kuinka vääriä käsityksiä meillä vajavaisilla ihmisillä on pyhyydestä. Ja ennen kaikkea siitä, miten sen voi saavuttaa. Seuraavat jakeet tulivat mieleeni, kun hiljennyin Jumalan edessä.

1 Pietarin kirje 1:15-16

Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.”

Tällä kertaa otin tarkoituksellisesti nämä kaksi jaetta irti tekstiyhteydestä, koska monet uskovat (ikävä kyllä) toimivat tällä tavoin. Onko sillä väliä? Kyllä on. Moni voi lukea ja ymmärtää nämä kaksi jaetta vaatimuslistana: Minun odotetaan saavuttavan pyhyyden omilla ansioillani. Minun pitää yrittää enemmän. Mitä minun pitäisi tehdä, että Jumala hyväksyisi minut kokonaan? Jos pohdimme näin, silloin kasvaa valtava odotusten vuori eteemme, niin ettemme näe Jumalan armon suuruutta.

Kysymys kuuluu meille tänään, missä olisimme ilman Jumalan suurta armoa? Emme olisi hänen lapsiaan. Tätä teemaa on ennenkin pohdittu, otetaan esimerkki:

Galatalaiskirje 2:15-16

Me olemme syntyjämme juutalaisia emmekä pakanakansojen syntisiä. Mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskosta Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi uskomalla Kristukseen emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja.

Näissä kahdessa jakeessa Paavali osoittaa, ettei kukaan pääse oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, paitsi vastaanottamalla Jumalan armon Jeesuksen kautta. Sen olivat galatalaiset unohtaneet ja luulivat, että toimimalla juutalaisten rituaalien tavoin, he voisivat miellyttää Jumalaa ja saavuttaa täydellisyyden lakia noudattamalla. Mutta voiko syntinen ihminen miellyttää Jumalaa ja saavuttaa vaaditun tason?

Galatalaiskirje 2:18-20

Jos rakennan uudestaan sen, minkä olen hajottanut, osoitan olevani lainrikkoja, sillä lain kautta minä olen kuollut laille elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun puolestani.

Kun pohtii näitä jakeita vähän aikaa, alkaa selviämään, ettei yksikään Jumalan lapsi voi omin avuin ansaita Jumalan edessä hänen mielisuosiotaan. Se on täysin mahdotonta. Se meidän todella täytyy ymmärtää ja hyväksyä, koska silloin emme pyri tuomaan hänen eteensä muka ”valkoista lakanaa”, joka näyttää Jumalan pyhyyden kautta todella likaiselta. Parhaatkin yrityksemme ansaita Jumalan armo ja rakkaus ovat säälittäviä. Miksemme voi vain tunnustaa olevamme taipuvaisia syntiin, pahoihin ajatuksiin, motiiveihin ja pyytää vilpittömästi, että Herra anna anteeksi kaikki minun syntini, en voi ansaita sinun rakkauttasi ja anteeksiantoasi? Minä tarvitsen Jeesusta joka päivä.

Jos näin teemme, silloin ilo alkaa levitä kasvoillemme, kun alamme ymmärtämään, ettei kyse ole enää meidän teoistamme, vaan kaikki perustuu Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Sen kautta saimme lapsen aseman Jumalan omina! Nöyryyden takia meidän on hyvä muistaa, että olemme Jumalan pyhyyden edessä lainrikkojia, mutta hänen armostaan hänen perillisiään yhdessä Jeesuksen kanssa! Jos muistamme, että lihamme on ristiinnaulittu yhdessä Jeesuksen kanssa, tahdomme elää Jumalaa miellyttävällä tavalla, emme enää ansaitaksemme, vaan vastarakkaudesta. Silloin Jeesus alkaa näkymään elämässämme ja Jumala saa kaiken kunnian!

1 Pietarin kirje 1:13-14

Vyöttäkää siis mielenne ja olkaa raittiita. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte.

Kaksi tärkeää asiaa: Jokainen Jumalan lapsi on pyhitetty kertakaikkisesti Jeesuksen uhrin perusteella ja toisaalta pyhitys on koko elämän mittainen prosessi. Emme siis menetä lapsen asemaamme, kun teemme hetkellisesti syntiä, koska Jeesuksen uhri oli täydellinen. Nämä Pietarin sanat tulee ymmärtääkseni käsittää niin, että hän puhuu pyhitysprosessista.

Meidän tulee siis valvoa omaa tilaamme, luottaa siihen armoon, joka pelasti meidät. Kun käsitämme tämän, tahdomme antaa Jumalalle vastalahjaksi kuuliaisen sydämen, jonka ei ole vaikea totella häntä! Armon kokeminen ei siis anna meille oikeutta, eikä varsinkaan halua, elää Jumalaa loukkaavalla tavalla. Miksi?

1 Pietarin kirje 1:17-19

Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.

Jumala on rakastava ja armahtava Isä, mutta myös pyhä ja oikeudenmukainen tuomari, jolle kerran teemme tilin elämästämme. Jos muistamme hänen olemuksensa molemmat puolet, tahdomme kunnioittaa häntä syvästi koko elämällämme. Silloin varjellumme uskossa loppuun asti, siihen Pietari viittaa mielestäni. Jos muistutamme itseämme siitä, että mikään muu ei riittänyt hinnaksi ihmisen syntivelasta kuin Jumalan rakkaan Pojan veri, ymmärrämme, että armo maksoi paljon.

Paholainen pyrkii muistuttamaan sinua ja minua omasta syntisyydestämme ja kehottaa luovuttamaan, koska lankeamme samoihin asioihin kerta toisensa jälkeen. Silloin meidän ei pitäisi jäädä kuuntelemaan, vaan nostaa katse ylös Jeesuksen ristiin, että hänen verensä tähden me olemme Jumalan lapsia. Sen jälkeen meidän kannattaa muistuttaa itseämme keskittymään kasvamaan uskossa, ja opetella terveitä polkuja tällä uudella tiellä, jonka Jeesus on avannut omilleen. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Jumala rohkaisijana

Mietin tuossa yksi aamu rehellisesti, että jos esimerkiksi neljäkymmentä vuotta täyttänyt mies ei ole eläessään saanut kokea rohkaisua, niin mitä luulet tapahtuvan, kun häntä aletaan rohkaisemaan julkisesti tai yksityisesti ihan yhtäkkiä? Osaisiko hän vastaanottaa sen vai torjuisiko hän sen? Minä veikkaan jälkimmäistä. Jostain syystä kotimaassamme olen huomannut sellaisen inhottavan piirteen, että on paljon helpompi kritisoida ja painaa alas toista, sen sijaan, että ylipäätään tahtoisimme oppia löytämään positiivia puolia asioista ja ihmisten tavasta toimia eri tilanteissa.

Onko siis pakko alkaa kaivamaan positiivisia asioita, sanoen esimerkiksi, että onneksi ei ole satanut kahteen päivään? En tarkoita sitä. Mutta voimme suhtautua elämään kiitollisin mielin, jos itsetuntomme on päässyt eheytymään haavoista, jotka ovat tulleet elämämme matkalla. Jos keskitymme itseemme, löydämme helposti korjattavaa ja negatiivisia ajatukset alkavat pyörimään ympärillämme. Tähän päälle sielunvihollinen pyrkii uskottelemaan meille, ettei sinusta tule mitään ja luovu jo suhteestasi Jumalaan, koska aina sinä epäonnistut. Jos ruokimme tuollaisia ajatuksia, meistä kasvaa negatiivisia, katkeria ihmisiä. Haluammeko sellaista todella? En minä ainakaan, etkä luultavasti sinäkään.

Miten ihmeessä sitten voimme löytää rohkaisijoita elämäämme, jotta mielemme ei keskittyisi alituisesti negatiivisiin asioihin? Paras tapa on tutustua Jumalaan, joka rohkaisee meitä paljon. Hän on antanut paljon lupauksia Raamatussa jokaiselle lapselleen, vaikka moni niistä on suunnattu alun perin israelilaisille, voimme uskolla vastaanottaa ne itsellemmekin, koska kuulumme hänen perheeseen, ja sitä kautta meillä on puhtaasta armosta ”hengellisen Israelin kansalaisuus”.

5 Mooseksen kirja 4:29-31

Siellä sinä etsit Herraa, Jumalaasi, ja sinä löydät hänet, kun etsit häntä koko sydämestäsi ja koko sielustasi. Kun sinulla on ahdistus ja kun kaikki tämä kohtaa sinua aikojen lopussa, sinä palaat Herran, sinun Jumalasi, luo ja olet kuuliainen hänelle. Sillä Herra, sinun Jumalasi, on armollinen Jumala. Hän ei hylkää sinua eikä anna sinun tuhoutua. Hän ei unohda isiesi kanssa tekemäänsä liittoa, jonka hän on heille vannomallaan valalla vahvistanut.

Meidän on hyvä muistuttaa, mihin tilanteeseen Jumala alun perin tarkoitti nämä sanat. Israelilaiset olivat tehneet syntiä palvelemalla epäjumalia ja vihoittaneet hänet. He joutuivat pois hänen yhteydestään, mutta parannuksen tehtyään hän lupaa jakeissa olevat asiat kansalleen. Jumala näyttää siis käyttävän olosuhteita nöyryyttääkseen ihmiset puoleensa. Tänäkin päivänä hän tekee samoin, silloin kun tilanne sitä vaatii. Joskus olemme niin itsepäisiä, että se on välttämätöntä, ikävä kyllä.

Mutta eikö olekin ihanaa tiedostaa, että vaikka menneisyytemme olisi kuinka huono tahansa, Jumala ei ole menettänyt lopullisesti toivoaan ja hylännyt omiaan koskaan, koska hän ei voi kieltää itseään olemalla uskoton?! Hän on uskollinen. On hyvä muistaa, että Herramme tutkii meidän sydämemme motiiveja ja kun olemme nöyrtyneet hänen edessään, hän tahtoo siunata meitä. Aivan kuten hän tahtoo meidän olevan rehellisiä aina, huutaen hänen puoleensa, että tarvitsemme jatkuvasti hänen opastustaan, hän johdattaa omiaan suoraa tietä.

Meidän on hyvä muistuttaa myös itseämme säännöllisesti siitä, että Jumala on todella meidän puolellamme, eikä meitä vastaan. Kun sinua on loukattu verbaalisesti, lyöty nauloja elämääsi tai miekan pistoja selkääsi, rakastava Isämme tulee parantamaan. Silloin alamme kokemaan hänen läheisyytensä ja opettelemme luottamaan siihen, ettei hän tahdo pahaa meille koskaan, vaan rakastaa uskollisesti. Monelle ihmiselle on hankalaa ymmärtää ja hyväksyä, että on olemassa Jumala, joka hyväksyy meidät, virheistä huolimatta.

Ikävä kyllä synti ja paholainen ovat päässeet tuhoamaan terveen minäkuvan monien elämässä, luen myös itseni tähän joukkoon. Kun Isä alkaa eheyttämään, puhumaan lupauksiaan ja rohkaisemaan meitä, järki vastustaa sitä, koska olemme pettyneet monia kertoja ihmisiin. Mutta kun alamme oppimaan pikku hiljaa tuntemaan Jumalaa, koemme hänen rakkautensa ja uskollisuutensa. Silloin havahdumme, että hän todella on luottamuksemme arvoinen. Ainoa, joka voi parantaa sydämeemme tulleet haavat on Taivaallinen Isämme, mutta vain, jos annamme hänelle oikeuden siihen.

Kun olin rukouksessa muutama päivä sitten, näin kuvan, jossa Herra näki pienen taimen aluksi kehittyvän, sitten sen kasvu pysähtyi. Herra ei suuttunut siitä, vaan antoi aikaa. Näin rakastava Taivaan Isä meillä on. Hän ei kaiva meitä pois ja sano: koska et jatkuvasti kasvanut, hylkään sinut. Tuollaisen valheen perkele yrittää saada monen Jumalan lapsen mieleen, niin että meistä kasvaisi suorituskeskeisiä kristittyjä. Miksi? Koska ajan myötä sellaiset luulevat, että voivat kantaa itse taakkansa ja näin osoittaa hengellisen täysi-ikäisyytensä. Loppujen lopuksi monet heistä väsyvät ja katkeroituvat ajan saatossa, ellei Isämme auta meitä näkemään, että hän tahtoisi kantaa meidän kuormamme. Ne eivät kuulu meidän kannettavaksemme, koska murskaannumme niin helposti raskaiden taakkojen alle, jotka ovat pieniä Jumalallemme. Uskotko tämän myös omalla kohdallasi?

Psalmi 119:153 (New International Version)

Katso kärsimykseeni ja vapauta minut, minä en ole unohtanut lakiasi.

Mitä luulet Jumalan vastaavan yllä olevan jakeen sanojalle? Eikö hän tahdokin osoittaa uskollisuutensa hänelle varmasti, koska tämä ihminen on vilpittömästi tahtonut asettaa toivonsa häneen. Koska Jumala on sitoutunut omaan sanaansa, hän odottaa, että hänen lapsensa vetoavat siihen! Mitä jos tästä eteenpäin alkaisimme tietoisesti vetoamaan hänen sanansa lupauksiin ja odottaisimme kärsivällisesti, että hän vastaa? Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Jumala on rakkaus!

1 Johanneksen kirje 4:7-10

Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän.

Miksi Jumalan lasten tulisi osoittaa rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan? Siksikö, että meidän täytyy esittää olevamme pyhempiä, kuin muut ihmiset? Ei! Kyse ei ole tekopyhyydestä, vaan ilmiselvästi tuntomerkistä, josta Jumala puhuu halki Raamatun. Kaikki perustuu siihen, miten antelias ja täynnä rakkautta Jumala on ihmistä kohtaan, joka ihan itse päätti kapinoida aikojen alussa Luojaansa kohtaan. On tärkeää muistuttaa itseään siitä faktasta, että Jumalan rakkaus maksoi paljon, hänen rakkaan Poikansa elämän vihollisten pelastamiseksi. Koska hän arvioi ihmisen niin arvokkaaksi silmissään, hän päätti pelastaa meidät varmalta kuolemalta, jonka totisesti jokainen ihminen on ansainnut.

Ilman Jeesusta emme olisi päässeet sisälle elämään, pois paholaisen talutusnuorasta. Kun alamme omaksumaan tätä totuutta, meille valkenee, että voimme antaa Jumalalle moraalisia vastalahjoja, olemalla kuuliaisia hänen tahdolleen, tottelemalla mielellämme, kun hän tahtoo käyttää meitä, katumalla aidosti, kun lankeamme jne. Jos sanomme, että rakastamme Jumalaa, mutta pidämme kiinni anteeksiantamattomuudesta, petämme itseämme. Sen sijaan, jos ymmärrämme, että olemme saaneet todella paljon itse anteeksi, tahdomme antaa anteeksi myös muille. Johannes sanoo suoraan, ettei ihminen joka tahdo toimia rakkauden motivoivana, ole oppinut tuntemaan Jumalaa, jos hän ei tahdo rakastaa.

1 Johanneksen kirje 4:11-13

Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä. Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä; tämän me tiedämme siitä, että hän on antanut meille Henkeään.

Johannes osoittaa uudelleen vastavuoroisuutta meille, koska lihallinen luontomme sanoo toistuvasti, ettei meidän tarvitse rakastaa niitä, jotka vihaavat meitä. Väärin. Jeesus kumosi tämän väitteen: meidän tulee rakastaa ja jopa siunata niitä, jotka vihaavat meitä. Se kertoo viestin siitä, että Jumala on rakkaus ja hän vaikuttaa elämässämme. Sen voimalla ihmiset jotka halveksivat Jumalan omia, voivat alkaa pohtimaan syitä käytökseemme ja kärsivällisyyteemme. Koska maailman tapa on kostaa paha pahalla, meidän tulisi osoittaa käytöksellämme, ettemme ole tästä maailmasta, vaan olemme Jumalan valtakunnan periaatteiden toteuttajia silloinkin, kun toiset kiroisivat.

Huomaa, että Johannes painottaa, että Jumalan rakkaus saavuttaa meissä päämääränsä aina, kun toimimme Jumalan valtakunnan periaatteiden mukaisesti, emmekä maksa pahaa pahalla. Kun harjoittelemme tätä arjessamme, monet ihmiset pistävät sen merkille, ja jonakin päivänä he saattavat vakuuttua siitä, että Jumala todella rakastaa heitäkin, ja tahtoo antaa myös heille uuden elämän! Sanaton evankeliumi toimii. Miten Jumalan rakkaus ilmenee uskovissa? Pyhän Hengen kautta, joka asuu meissä. Hän vaikuttaa meissä tahtoa ja tekemistä, kun tahdomme toimia yhteistyössä hänen kanssaan.

1 Johanneksen kirje 4:16-18

Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kun Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistuista; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.

Nyt Johannes puhuu Jumalan lapsen identiteetistä todella oivaltaen: Kun meille syntyy syvä halu miellyttää Jumalaa, alamme ymmärtämään, että hänen rakkautensa kattaa kaikki hänen luomansa ihmiset. Ei ole poikkeuksia. Kun oivallamme tämän, meidän on helpompi osoittaa rohkaisua ja hyväksyntää kaikille ihmisille, eikö totta? Meidän ei tarvitse enää kilpailla siitä, että kuka on kaikkein rakkain hänelle, vaan kaikki ovat samalla viivalla, yhtä arvokkaita. Jos opimme luottamaan Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen, joka ei horju, lähestymme häntä ja opimme hänestä jatkuvasti lisää. Läheisyys tulee vietetyn ajan perusteella, ei opittujen fraasien.

Ja kun eräänä päivänä jokainen ihminen seisoo pyhän Jumalan valtaistuimen edessä, emme pelkää, koska olemme viettäneet aikaa hänen kanssaan, oppineet tuntemaan hänen sydämensä. Emme ole eläneet etäisessä suhteessa, vaan läheisessä rakkaussuhteessa. Silloin voimme häpeilemättä astua hänen eteensä! Olemme vaelluksemme aikana muuttuneet Jeesuksen kaltaisiksi pyhitysprosessin kautta ja tuottaneet kunniaa Jumalallemme. Jumalan rakkaus ajanut pois kaiken pelon rangaistuksesta ja hylkäämisestä. Paholaisen keinot eivät ulotu niihin, joilla vahva identiteetti Jumalan rakkaina lapsina.

Jos sovellamme oppimaamme ihmissuhteisiin, voisi sanoa vaikka niin, että kun vietämme aikaa jonkin meille läheisen ja rakkaan ihmisen kanssa, alkaa sanoittakin välittymään se, mitä ajattelemme ja keitä aidosti olemme. Jos puhumme toista ja elehdimme toista, se ei mene läpi. Se mitä päästämme sydämeemme, mitä sinne syötämme, määrittää millaisiksi tulemme. Juuri tämän takia Raamattu neuvoo meitä varjelemaan sydämemme, koska sieltä elämä lähtee. Siksi on niin kallisarvoista ruokkia sisäistä ihmistä Jumalan läsnäololla, tutkien Sanaa ja rukoilla, silloin hän saa varjella sydämemme niin, ettei maailma pääse saastuttamaan meitä.

Kun vietämme aikaa ihmisen lähellä, jonka koemme läheiseksi, alamme lukemaan häntä pikku hiljaa. Meille syntyy kuva hänestä sanojen, eleiden, motiivien ja toiminnan kautta. Sellaisen ihmisen lähellä on turvallista, jonka motiivina toimii rakkaus. Kukaan, joka väittää rakastavansa, ei voi todella osoittaa vilpitöntä ja uhrautuvaa rakkautta, ennen kuin on päässyt oppimaan millainen Jeesus on. Kun Jeesus saa olla elämme Herra, kaikki ihmiset kokevat olonsa tervetulleiksi lähellämme. Vastasyntynyt vauvakin tiedostaa jo nopeasti, onko hän todella tervetullut maailmaan ja perheeseen.

Vaikka olisimme joutuneet kokemaan paljon kärsimystä elämässämme, muiden ihmisten hylkäämistä ja tarpeidemme vähättelyä, on suurta Jumalan armoa, että hän voi eheyttää meidät pikku hiljaa, kun antaudumme eheytymisprosessiin hänen kanssaan. Siksi pyydän sinua rakas lukijani miettimään millaisia ajatuksia ja sanoja viljelet ja pyydä Jumalalta armoa puhua rohkaisua ja siunausta kaikkien ihmisten elämään, jotta he todella tulisivat tuntemaan Isän täydellisen rakkauden! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Identiteetistä

Tämä aihe tuntuu olevan tärkeä. Niin ainakin luulen, koska kun sain idean tästä teemasta kirjoittaa blogiin, olen kokenut monia hyökkäyksiä paholaisen suunnalta. Miksi? Koska olen kokenut, että tämän vajavaisen kirjoituksen kautta Herra tulee vapauttamaan meitä näkemään terveen Jumalan lapsen identiteetin merkityksen. Ja mitä se tarkoittaa paholaiselle? Sitä, että hänen otteensa elämissämme heikkenee, hän ei saa otetta enää meistä niin helposti, kun alamme ymmärtämään asemaamme Jumalan lapsina.

Miksi terve ja oikea identiteetti on niin tärkeä? Koska väärä identiteetti vie näkökyvyn ja vie harhaan. Se on yksi paholaisen strategia. Otetaan esimerkki. Oli mies joka oli yksi kahdestatoista valitusta apostolista, joka kulki kolme vuotta Jeesuksen lähellä, hän sai kuulla mestariopettajaa jatkuvasti, sekä julkisesti, että yksityisesti. Puhun Juudaksesta. Hän näki ihmeitä, kuuli Jeesuksen sanat fariseuksista, etteivät tekopyhät voi periä Jumalan valtakuntaa. Silti hän päätti alkaa ottamaan itselleen varoja Jeesuksen palvelutyön kassasta, koska siihen hänelle tuli mahdollisuus rahastonhoitajan tehtävässä. Hänellä oli aina mahdollisuus tunnustaa syntinsä Jeesukselle ja kokea Jumalan armo, mutta hän ei jostain syystä katunut. Katsotaan kohtaus hänen elämästään:

Luukas 22:1-6

Happamattoman leivän juhla, jota kutsutaan pääsiäiseksi, oli lähellä. Ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, millä tavoin saisivat Jeesuksen surmatuksi, sillä he pelkäsivät kansaa. Silloin meni Saatana Juudakseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista. Juudas meni ylipappien ja temppelivartioston päällikköjen luo ja keskusteli heidän kanssaan siitä, miten toimittaisi Jeesuksen heidän käsiinsä. He ilahtuivat ja lupasivat antaa hänelle rahaa. Hän suostui ja etsi sopivaa tilaisuutta toimittaakseen Jeesuksen heidän käsiinsä, kun väkijoukkoa ei olisi paikalla.

On todella surullista, että petollisuus, jota Juudas harjoitti johti siihen, ettei hänen omatuntonsa enää reagoinut, kun hän koki kiusausta kavaltaa Jeesuksen. Koska hän oli harjoittanut syntiä, hän ei huomannut, kun perkele istutti hänelle halun pettää Mestarinsa. On totta, että Jeesuksen täytyi kuolla syntiemme tähden jotta meillä on tänään uusi Jumalan lapsen identiteetti, mutta tapa jolla hänet kavallettiin on synkkä. Juudas oli Jeesuksen lähimpiä ystäviä, moni olisi tahtonut tuon aseman, joka hänellä annettiin. Lopulta kun Juudas kuuli, että Jeesus kuolee, hän joutui ristiriitaan, koska osittain myös hänen rahanhimonsa tähden Jeesus kuolisi pian syyttömänä. Kun hän ei kestänyt tätä ristiriitaa, hän päätyi tappamaan itsensä. Tästä näemme ikävän esimerkin, mitä voi seurata, kun tietoinen synti ja identiteetin hämärtyminen vievät harhaan Jumalalle rakkaan ihmisen.

Toisenlaisesta identiteetin ymmärtämisestä löytyy esimerkki Jobin tarinasta.

Job 2:3-10

Herra kysyi Saatanalta: ”Mistä sinä tulet?” Saatana vastasi Herralle: ”Maata kiertämästä ja siellä kuljeskelemasta.” Herra kysyi Saatanalta: ”Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole hänen vertaistaan maan päällä. Hän on nuhteeton ja oikeamielinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Yhä hän pysyy nuhteettomuudessaan, vaikka sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet ilman syytä.” Saatana vastasi Herralle: ”Nahka nahasta! Kaiken, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestään. Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa. Varmasti hän sanoo sinulle hyvästit vasten kasvojasi.” Herra sanoi Saatanalle: ”Katso, hän on käsissäsi. Säästä kuitenkin hänen henkensä.” Niin Saatana lähti pois Herran kasvojen edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, jalkapohjista päälakeen asti. Job otti saviastian palasen ja kaapi sillä itseään tuhkakasassa istuen. Hänen vaimonsa sanoi hänelle: ”Vieläkö pysyt nuhteettomuudessasi? Sano hyvästit Jumalalle ja kuole.” Mutta Job vastasi: ”Sinä puhut kuin mikäkin hupsu nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan myös pahaa?” Kaikessa tässä Job ei tehnyt huulillaan syntiä.

Tätä kuvausta ei voi ohittaa näkemättä ihmiselämän kärsimyksen läsnäoloa. Emme voi alkaa selittämään sitä, koska joku toinen voi kokea elämänsä aikana paljon kipua, jota kukaan ei voi ymmärtää, saati selittää. On paljon kysymyksiä, mihin emme osaa antaa vastausta täällä ajassa, mutta kerran Jumalan luona voimme mahdollisesti saada niihin vastauksen. Mutta nyt keskitymme Jobin suhteeseen Jumalaan ja hänen terveeseen identiteettiinsä. On merkittävää, että itse Jumala antaa todella positiivisen kuvauksen palvelijastaan, koska hänellä on läheinen suhde hänen kanssaan. Siksi Jumala kutsuu häntä nuhteettomaksi ja oikeamieliseksi. Hän on todella oppinut tuntemaan elämänsä Herran.

Ja miten tuo oikeamielinen käytös ilmenee? Syvänä kunnioituksena Jumalaa kohtaan ja haluna elää hänen tahdossaan. Saatana näyttää olevan varma siitä, että kun Jobia painostetaan entistä enemmän, hän hylkää Jumalan, kun hän on menettänyt omaisuutensa, lapsensa ja terveytensä. Jopa hänen vaimonsa kehottaa kaiken kärsimyksen keskellä tekemään niin, kun näyttää siltä, että Jumala on lopullisesti hyljännyt heidät. Mutta Jobin asenteesta kertoo se, ettei hän alkanut heti syyttämään Jumalaa onnettomuuksista, vaan pystyi käsittelemään niitä tasapainoisesti. Hän koki, että Jumala on ollut uskollinen hänelle ja hänen perheelleen ja joskus hän sallii elämäämme pahaa, mutta silti hänen olemuksensa ei muutu hyvästä Jumalasta pahaksi.

Kysymys jonka joudumme esittämään nyt itsellemme voi tuntua ikävältä: Se paljastaa meistä paljon. Mihin keskitymme, annammeko olosuhteiden määrittää identiteettimme vai uskomme määrittää identiteettimme?

Jeremia 29:11

Sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sano Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Kun ajoin sunnuntaina kohti Saarijärveä ja näin tien vieressä iäkkään miehen kävelevän rauhallisesti, mietin, että hänen vasen lonkkansa saattaa olla kipeä, mutta se ei estänyt häntä liikkumasta. Jokainen meistä on enemmän tai vähemmän rikki. Mutta se ei ole este, jos katseemme on Jeesuksessa ja rakennamme identiteettimme häneen. Paholainen pyrkii muistuttamaan meitä menneisyydestämme ja haavoistamme, mutta meidän tulee katsoa eteenpäin.

Miten meidän siis tulisi rakentaa identiteettiämme? Opettelemalla tuntemaan Jumalan Sanaa, koska se on ainut asia jolle voimme sen rakentaa kestävästä materiaalista. Kun opimme tuntemaan hänen ajatuksensa meistä, vahvistumme hengessä, opettelemme luottamaan häneen kaikilla elämämme osa-alueilla ja muistutamme itseämme säännöllisesti hänen lupauksistaan, jotka ovat edelleen voimassa! Jos näin säännöllisesti rakennamme identiteettiämme Herramme tahtomalla tavalla, silloin kannamme paljon hyvää hedelmää, niin että muutkin sen huomaavat ja kiinnostuvat, koska kaikki kaipaavat tasapainoa tämän maailman rauhattomuuden keskellä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Kuka saa hallita meitä

Roomalaiskirje 6:12-14

Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi. Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi. Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.

Eikö olekin lohduttavaa, ettemme enää ole lain vaan Jumalan armon alla? Se antaa mahdollisuuden siihen, että voimme sanoa ei synnilliselle luonnollemme sekä paholaisen valheille, ja tahdomme elää Jumalaa kunnioittaen. Saamme itse päättää, antaudummeko lihamme mielihaluihin ja annamme paholaisen tulla sotkemaan ja rikkomaan elämäämme vai omaksummeko uuden Jumalan lapsen identiteetin pikku hiljaa elämäämme, jolloin annamme hänen hallita elämämme jokaista osa-aluetta. Silloin voimme kasvaa ja vahvistua Jumalan armossa.

Kumman puolen valitsemme: Annammeko ruumiin jäsenemme Jumalan käyttöön, toteuttamaan hänen hyvää tahtoaan ja kokemaan iloa, rauhaa itsellemme ja lähimmäisillemme vai annammeko ruumiimme tietoisesti paholaisen käyttöön, jolloin puhumme negatiivisesti, antaudumme himoillemme ja toimimme ihmisten tavoin, jotka eivät tunne Jumalaa?

Jumalan lapset tulisi tuntea siitä, että he tahtovat vilpittömästi tehdä Herransa ja ystävänsä tahdon. Ystävyyden tasosta kertoo se, kuinka rehellisiä olemme suhteessamme häneen. Vaikka hän on kaikkitietävä, hän iloitsee siitä, että kerromme rehellisesti mitä meille kuuluu. Itse asiassa me tarvitsemme paljon enemmän sitä, että olemme yhteydessä häneen ja läpinäkyviä, koska se vapauttaa meitä elämään hänen tahdossaan. Jos piilottelemme sydämemme motiivejamme, luullen, ettei Jumala näe niitä, petämme vain itseämme.

Miksi meidän pitäisi pyrkiä aktiivisesti pääsemään eroon riippuvuuksista? Koska Jumala rakastaa meitä. Riippuvuus kertoo pohjimmiltaan siitä, että tahdomme olla riippumattomia hänestä ja annamme jonkun asian tulla elämämme määrääväksi tekijäksi. Jos koemme Jumalan läheisellä tavalla, tulemme vapautumaan riippuvuuksista, koska hänen rakkautensa ympäröi meidät. Maailma ei voi tarjota mitään, mihin sitä voisi verrata. Se on monen uskovan ongelma, että luulemme, että ”sunnuntaikristillisyys” riittää. Ei riitä, jos opimme tuntemaan hänet todella! Se on uskonnollisuutta, jos teemme ihan mitä mielemme ja lihallinen luontomme haluaa muina päivinä, ja ”pyhitymme”, kun tulemme sunnuntaisin kirkkoon.

1 Korinttolaiskirje 8:3

Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee.

Pieni jae, jossa on syvyyttä enemmän kuin uskommekaan! Jos katsomme asiayhteyttä, siinä Paavali puhuu korinttolaisille epäjumalille uhratun lihan syömisestä, siis siitä, että meidän ei pitäisi antautua tietoiseen synnin tekemiseen. Myös sen tähden, ettei joku heikompi näe meidän tekevän niin ja sen takia päättelee, että hänenkin pitäisi.

Jumala tuntee sydämemme läpikotaisin. Hän tahtoo opettaa meitä tuntemaan hänet syvällisellä tavalla, ja kun opimme hyväksymään hänen armonsa ja rakkautensa, hän alkaa opettamaan meitä kuinka elää vapaana Jumalan lapsena. Silloin alamme oppia kuinka rakastava hän todella on ja hän pistää merkille, että meistä kasvaa sydämeltämme hänen mielensä mukaisia.

Heprealaiskirje 12:1-2

Koska meillä on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi, pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella.

Keihin heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa todistajien pilvellä? Luvussa 11 hän kertoi uskon sankareista, eli heihin jotka ovat jo päässeet perille Jumalan luo. Meidän tulisi siis katsoa eteenpäin kohti voittopalkintoa, iankaikkista elämää Jumalan ja ystävien luona! Kun keskitymme Jumalaan ja hänen tahtonsa toteuttamiseen, silloin synti ei saa meistä enää otetta yhtä helposti, eikä se saa meitä pysähtymään raskaan omantunnon takia. Niin kauan kun keskitymme omiin synteihimme ja puutteisiimme, emme pääse eteenpäin, mutta kun keskitymme Jeesukseen ja hänen täydelliseen työhönsä saamme toivoa! Jeesuksen ei tarvitse enää toista kertaa tulla sovittamaan ihmiskunnan syntivelkaa, koska hänen uhrinsa oli täydellinen. Hän hallitsee tänä päivänä ja hänen luokseen saamme jättää kaiken mikä meitä painaa. Silloin oikea identiteettimme Jumalan lapsina vahvistuu ja synnin voima heikkenee elämässämme.

Yksi alue on vielä sydämessäni. Mikä saa meidät lankeamaan syntiin? On yksi alue, jota sielunvihollinen on käyttänyt alusta alkaen ihmistä vastaan. Tämän takia hän itsekin lankesi syntiin ja joutui pois Jumalan edestä. Ylpeys. Se kietoutuu helposti elämäämme ja vaikuttaa helposti motiiveihimme, asenteisiimme, ajattelutapaamme ja niiden kautta puheeseemme ja käytökseemme. Moni meistä tietää, että, iso osa viestinnästä tapahtuu elekielellä ja pienempi osa sanoilla. Oikeastaan sanat alleviivaat sen, mitä elehdimme ja toisaalta, vaikka sanoisimme toista ja olemuksemme kertoisi muuta, sanaton viesti kertoo totuuden.

Siksi onkin niin tärkeää oppia muuttumaan mielen uudistuksen kautta kohti todellista identiteettiämme, että viestimme olisi selvä: Jeesus on todella minun elämäni Herra. Ylpeys on varmasti se alue, jossa Herran täytyy tehdä minussa työtä paljon edelleen, koska syntiinlankeemuksessa ylpeys oli yksi paholaisen keinoista saada ihminen saaliikseen: Jos Aadam ja Eeva olisivat valinneet nöyryyden ja Jumalan pelon, he olisivat vähintään tarkistaneet suoraan Jumalalta, pitivätkö käärmeen väittämät paikkansa. Mutta ihminen päätti olla riippumaton Luojastaan ja lankesi saman tien.

Sen jälkeen ylpeys on tahrannut maailmaamme, ja sitä vastaan Jeesus taisteli koko palvelutyönsä ajan: ihmiset jotka pitivät kiinni ylpeydestään, hylkäsivät Jumalan armon ja koska juutalaisten hengellinen johtajisto ei tahtonut nöyrtyä, riippumatta lukuisista todisteista, he olivat valmiit tappamaan ilosanoman tuojan, kärsivän Messiaan, koska heidän asenteensa esti heitä näkemästä Jumalaa hänessä.

Tänään meidän on hyvä rukoilla rakastavaa ja armollista Isää, että saamme muuttua jatkuvasti hänen kaltaisikseen, silloin synti, valhe, ylpeys ja riippuvuudet sulavat elämässämme. En sano, että se olisi todellakaan aina helppoa, mutta olen kokenut, että se on ainoa keino päästä nauttimaan todellisesta vapaudesta, jota koko maailmamme kaipaa! Meillä on vastaus, antaudutaan päivittäin tähän prosessiin ja mennään eteenpäin Jumalan armossa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Uskommeko yliluonnolliseen Jumalaan?

Heprealaiskirje 11:1-3

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.

Heräsin muutama päivä sitten unesta, kun koin Herran puhuvan uskosta sydämelleni. Yritin kirjoittaa sen ylös: Usko koskettaa näkymätöntä maailmaa. Se on yliluonnollista. Se on kosketus meille näkymättömään Jumalaan, joka on aivan yhtä todellinen kuin se, mitä voimme havaita luonnollisilla silmillämme. Kosketamme sitä, mikä muuttuu uskon kautta näkyväksi maailmassamme. Se taas vaatii aina rohkeutta olla välittämättä ihmisten mielipiteistä, koska he alkavat pitää meitä järjettöminä helposti tämän johdosta, koska ihmiset, jotka eivät seuraa Jeesusta, perustavat havaintonsa aina omille kokemuksilleen ja sille, mitä heidän mielestään viisaat ihmiset sanovat.

Se on todella surullista, koska ihmisiä on todella helppo tänä päivänä johtaa harhaan. Jos joku kertoo ihmisläheisesti, vakuuttavasti ja suostuttelevasti omia totuuksiaan, sitä uskotaan, eikä viitsitä itse ottaa selvää. Tarvitsemme siis tänä päivänä paljon lähdekriittisyyttä, koska ilman sitä alamme uskomaan asioihin joita pidetään totuutena, vaikka monet asiat ovat vastoin Jumalan sanan totuuksia. Mihin meidän pitäisi sitten uskoa ja luottaa? Jumalan omaan sanaan, kun se kertoo uskon esikuvista:

Heprealaiskirje 11:5-6

Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin, ettei hän kokenut kuolemaa. ”Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.” Ennen kuin hänet otettiin pois, hän näet oli – niin hänestä todistetaan – elänyt Jumalan mielen mukaisesti. Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.

Mitä voisimme oppia Henokista? Ainakin sen, että hän tahtoi vilpittömästi oppia tuntemaan Jumalan ja olla hänen ystävänsä, ollen kuuliainen kaikessa, mitä Herra hänelle puhui. Siksi hänen sanotaan eläneen Jumalan tahtomalla tavalla. Jakeessa kuusi meitä kutsutaan toimimaan samoin: Ojentautumaan Jumalan sanan perusteella ja valitsemaan kuuliaisuus, tottelemattomuuden sijasta. Usko haastaa. Se ei ole välinpitämätön, vaan tahtoo kunnioittaa koko luomakunnan ainoaa Kuningasta, joka on tuonut pelastuksen Jeesuksessa ihmisen vastaanotettavaksi.

Eikö meidän tulisi syvästi kunnioittaa häntä sen tähden? Eikö meillä olekin täysi syy pitää häntä luotettavana, koska hän on luonut jokaisen ihmisen? Hän odottaa, ettemme vaadi häntä ilmaisemaan itseään juuri sillä tavalla, miltä meistä tuntuu parhaalta. Koska hän on jo ilmaissut itsensä niin selkeällä tavalla: Hän on luonut maailmankaikkeuden, voimme katsoa tähtiin ja kiittää, että vaikka hän on kaikkivaltias, hän tahtoo olla yhteydessä ihmiseen, luomakunnan kruunuun, johon hän puhalsi Eedenissä elämän hengen, ilman sitä ihminen ei eroaisi eläimistä. Hän ei tahtonut ihmisestä kasvotonta robottia, joka sekoittuu massaan, vaan loi meistä yksilöllisiä, joilla on vapaus valita, mitä tahdomme tehdä elämällämme.

Hän tiedosti, että salliessaan ihmiselle vapaan tahdon, siitä seuraa mahdollisuus torjua Luoja ja synti voisi tulla turmelemaan maailmamme, mutta ymmärrämme, että ilman tätä mahdollisuutta ei olisi myöskään luovuutta, jota näemme ihmisissä päivittäin. Tämän päivän ihmisen ongelma on selkeä: Tahdomme olla vapaita, mutta emme tahdo kantaa vastuuta synneistämme, joten koko tietoyhteiskuntamme tekee kaikkensa, että Jumala poistetaan ja ihmisestä tehdään oman elämänsä jumala.

Jos katsomme tänään koulumaailmaan yhteiskunnasamme, oppikirjat tehdään sellaisiksi, että ihminen voi valita vapaasti mihin uskoo, lapset opetetaan tottumaan noituuteen ja tehdään siitä houkuttelevaa. Enää ei saa puhua tytöistä eikä pojista, koska jokaisen täytyy saada itse määritellä oma sukupuolensa. Mihin tämä kaikki johtaa? Entistä syvempiin identiteettiongelmiin. Nuoret, jotka miettivät omaa identiteettiään, eivät saa enää tukea, vaan heidät ohjataan valitsemaan itse miten pukeutuvat ja jos joku poika kokee itsensä tytöksi, tehdään leikkaus. Ihmisistä tulee entistä rikkinäisempiä, koska heidän pitäisi tehdä päätöksiä, joista Jumala aiemmin päätti.

Miksi ihminen tekee tänään kaikkensa, ettei tarvitsisi uskoa Jumalaan, joka loi meidät yhteyteensä? En toki osaa vastata tyhjentävästi, eikä se on päämääräni, mutta kun katsomme mihin suuntaan maailmamme kehittyy, tulee mieleen tämä kohta:

Johannes 12:9-11

Suuri joukko juutalaisia tuli Betaniaan saatuaan tietää, että Jeesus oli siellä. He eivät tulleet sinne ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myös nähdäkseen Lasaruksen, jonka hän oli herättänyt kuolleista. Mutta ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin, koska hänen tähtensä monet juutalaiset jättivät heidät ja uskoivat Jeesukseen.

Jälleen törmäämme tosiasiaan, jota juutalaisten hengellinen johto ei pystynyt kieltämään: Lasarus oli todistettavasti kuollut ja Jeesus oli herättänyt hänet kuolleista. Vaikka maailmamme huutaisi kuinka kovalla äänellä, että Jumala on kuollut, niin silti Jumalaa ei voi kieltää, koska hän edelleen toimii ja muuttaa ihmisten elämiä! Niin kauan kun minä saan elää tässä maailmassa, en koskaan lakkaa todistamasta omaa todistustani Jumalan muuttavasta voimasta, joka on eheyttänyt minua valtavasti! Siksi jokaisen Jumalan lapsen tulisi olla aina valmis kertomaan todistuksensa Jumalan kunniaksi.

Huomaa, miksi juutalaiset jättivät fariseukset: He näkivät ja kuulivat omilla silmillään ja korvillaan, että Lasarus oli todella noussut kuolleista! Fariseusten tarjoama uskonto ei antanut järkevää selitystä, mitä oli tapahtunut, vaan yritti poistaa ihmeen läsnäolon, koska kun ihmiset kuulivat mitä miehelle oli tapahtunut, sitä useampi päätti lähteä seuraamaan Jeesusta! Tätä saa aikaan elävä usko Jumalaan, joka ei ole kuollut, vaan elää tänäkin päivänä, riippumatta siitä mitä ihmisten mielestä tämän maailman viisaat sanovat!

Rohkaisen sinua rakas lukijani olemaan rohkea ja luja, koska sinä olet näkymättömän Jumalan elävä todiste siitä, että hän on todellinen, sanoi maailma mitä tahansa. Nyt ei ole aika perääntyä ja pelätä, kun maailma sekoaa, vaan olemaan Jumalan sanansaattaja, niin että mahdollisimman moni ihminen löytää katkenneen yhteyden Luojaansa, joka kuoli jokaisen heidän puolestaan. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Jeesuksen arvovalta ja rakkaus

Jesaja 42:1-3

Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, valittuni, johon sieluni on mieltynyt. Olen laskenut Henkeni hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansakuntien keskuuteen. Hän ei huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja heikosti palavaa kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän toteuttaa oikeutta uskollisesti.

Näissä jakeissa on todella paljon profeetallista Jumalan sanaa! Jesaja sai ilmestyksen, jossa hän kertoo Jeesuksen palvelutyöstä monta sataa vuotta ennen hänen syntymäänsä! Jeesusta kutsutaan palvelijaksi. Hän on siis samaistunut ihmiseen todella voimakkaalla tavalla. Hän ei tullut kuninkaana, vaan nöyränä palvelijana, johon Jumala mielistyi. Siinä esimerkki meille.

Jeesuksen palvelutehtävä oli toimia messiaana, ei poliittisena, vaan kärsivänä, uhrautuvaa rakkautta osoittavana messiaana, joka on kärsivällinen, osoittaa lempeyttä ja empaattisuutta heikoille ihmisille, mutta myös auktoriteetin omaavana nöyränä kuninkaana. Koska Jumala oli mielistynyt Poikaansa, hän voiteli hänet Pyhällä Hengellä palvelutehtävään. Kaikki Vanhan Testamentin kuninkaat voideltiin öljyllä Pyhän Hengen vertauskuvana, jolloin Henki annettiin heille.

Jeesus ei käyttänyt maan päällä ääntään kuten fariseukset: Hän ei vaatinut erityiskohtelua ja kehumista, vaan palveli nöyrästi, niin kuin orja. Hän antoi esimerkin opetuslapsilleen ja meille, jotka voimme lukea evankeliumeista hänen toimintatavoistaan. Kun hän toimi rakkauden motivoimana, hän sai ihmiset todella kiinnostumaan itsestään! Hänen aitoutensa veti syntisiä puoleen, jotka eivät koskaan voineet täyttää fariseusten vaatimia tiukkoja perinnäissääntöjä ja lakia. Siksi ihmiset olivat ihmeissään ja lähtivät seuraamaan häntä, koska hän julisti hyviä uutisia ihmisille, jotka olivat todella väsyneitä suorittamiseen ja siihen, etteivät he voineet koskaan täyttää lakia. Sen lisäksi hän paransi sairaita jatkuvasti.

Hän vietti aikaa Isänsä kanssa rukoillen öisin ja ollen kuuliainen kaikessa. Noissa hetkissä hän ymmärsi, mitä hänen tulee tehdä ja toteutti sitä tarkasti.

Markus 1:22

Ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin kirjanoppineet.

Koska Jeesus oli aito ja välitön, eikä torjunut ihmisiä, monet tahtoivat kuulla hänen opetustaan. Ja tästä syystä monet lähtivät seuraamaan häntä. Hän ei korottanut itseään, vaan hän antoi aina kunnian Jumalalle. Siksi Jumala asetti hänet auktoriteettiasemaan, siksi hänen puheensa heijastivat tuota asemaa.

Mitä voisimme oppia tästä? Jumala näkee sydämemme vaikuttimet. Hän huomioi sen millä asenteella tahdomme toimia, tahdommeko muuttua hänen kaltaisekseen ja kasvaa nöyryydessä. Meidän tulisi siis palvella kokosydämisesti Herraamme, jolloin Herra saa kaiken kunnian elämässämme. Sen kautta Jumala johdattaa meitä kasvamaan vastuussa, kun hän näkee meidän kasvavan uskossa. Vaikka jokainen on enemmän tai vähemmän rikki, hän ei muserra meitä, siksi myös meidän tehtävämme on rohkaista ja siunata lähimmäisiämme.

Luukas 19:5-10

Tultuaan sille paikalle Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää olla sinun kodissasi.” Sakkeus tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan. Tämän nähdessään kaikki nurisivat sanoen: ”Syntisen miehen luo hän meni majailemaan.” Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: ”Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja keneltä olen kiristänyt, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Niin Jeesus sanoi hänestä: ”Tänään on pelastus tullut tälle perhekunnalle, onhan hänkin Abrahamin poika. Sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastaman sitä, mikä on kadonnut.”

Mieti tätä tilannetta. Jeesus matkustaa kansanpaljouden keskellä ja yhtäkkiä hän pysähtyy. Hän on saanut rukouksessa tiedon tästä kohtaamisesta suoraan Isältään. Siksi hän sanoo pohjalaisen suoraselkäisesti, että hän tahtoo viettää aikaa todella vihatun veronkerääjän luona! Mikä skandaali! Kaikki kansa vihaa miestä, jonka luokse Jeesus haluaa tulla, koska hän kerää veroja oman kansan jäseniltä vihatuille roomalaisille. Tämän lisäksi hän kerää ylimääräistä, jolla tulee itse toimeen. Varmasti yksi vihatuimmista ammateista mitä voi vain kuvitella tuohon aikaan.

Mutta mitä tapahtuu, kun Jeesus rakastaen kohtaa Sakkeuksen? Hänen sydämensä muuttuu. Hän ei tahdo olla enää riistäjä, vaan antaja. Hän tahtoo pitää huolta toisista. Hänen sanansa kuvastavat sitä muutosta, mikä on tapahtunut kohdatessaan Jumalan suuren armon. Vaikka kansa vihaa häntä, Jeesus rakastaa. Se on jotain sanoinkuvaamatonta.

Tämän muutoksen jälkeen Jeesus ei vain kerro hänen saaneen syntejään anteeksi, vaan sanoo merkittävän ilmaisun: Abrahamin poika. Abraham oli uskon esikuva ja juutalaisten patriarkka, jota kaikki kunnioittivat syvästi. Nyt Jeesus nostaa Sakkeuksen aseman vihatusta miehestä korkeaan asemaan, hän ei ole enää syntinen, vaan hän on uskon esikuvan jälkeläinen, jolla on arvo Jumalan edessä. Lopuksi Jeesus alleviivaa palvelutehtävänsä: Hän ei ole tullut tuomitsemaan ihmisiä, vaan etsimään ja pelastamaan kadonneet!

Koko tämä kohtaus pistää kansan valinnan paikalle: Miten suhtaudumme Jeesukseen, joka ennalleen asettaa ihmiset oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, kun he nöyrtyvät tunnustamaan oman syyllisyyden?

Oletko pistänyt merkille, että meillä jokaisella on omat heikkoutemme, jossa kamppailemme? Toisella se voi olla valehteleminen, toisella syvä arvottomuuden tunne, koska kokee jatkuvasti itsensä likaiseksi. Juuri silloin tarvitsemme Jumalan armoa, joka tulee meitä kohti. Hän näkee sydämemme motiivimme, ettemme tahdo elää tietoisessa synnissä ja kun tahdomme vilpittömästi elää läpinäkyvästi hänen edessään, hän antaa voiman sanoa ei synnille. Hän kasvattaa meitä rakkaudessaan ja saamme luottaa siihen, että hän ei jätä työtään koskaan kesken. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Nooa ja Jumalan kutsu

Helou rakkaat lukijat! Tauko on ollut pitkä ja hyvä, mutta lauantaina kun aurinko paistoi lämpimästi Seinäjoella, lähdin lenkille, aloin ylistämään ja palvomaan Herraa siitä, miten ihmeellisen maailman hän on luonut! Se sai sydämeni tykyttämään, kun vain katselin pururadalla metsää ja nautin kesästä. Silloin koin Jumalan puhuvan sydämelleni Nooasta.

Raamattu kertoo meille, miksi Jumalan täytyi hävittää ihmiset ja eläimet lähes kokonaan, se on surullista luettavaa, mutta kertoo siitä, mitä synti saa aikaan:

1 Mooseksen kirja 6:5-6

Mutta Herra näki, että ihmisen pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki hänen sydämensä ajatukset ja taipumukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat. Silloin Herra katui, että oli tehnyt ihmiset maan päälle, ja hänen sydämensä tuli murheelliseksi.

Näitä jakeita ei kannata lukea näin: Jumala on paha, joka nauttii siitä, että saa tuhota luomansa ihmisen. Syy miksi Herra katui luoneensa ihmisen tässä kohdassa johtui syntiinlankeemuksen seurauksesta: ihminen oli paatunut sen tähden ja se sai hänet todella murheelliseksi. Miten alituinen pahuus näkyi Nooan aikana?

1 Mooseksen kirja 6:13b

Jumala sanoi Nooalle: Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on ihmisten vuoksi tullut täyteen väkivaltaa.

Jos katsomme maailmaamme, synnin seuraukset näkyvät myös aina vain ilmeisemmin: Väkivalta on niin yleistä, että siihen on jo helppo turtua, eikä se saa sydäntä välttämättä vihlomaan. Mutta entä Nooa, oliko hän samanlainen kuin kaikki muut?

1 Mooseksen kirja 6:8-9

Nooa sai kuitenkin armon Herran silmissä. Nämä ovat Nooan suvun vaiheet. Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies, ja hän vaelsi Jumalan yhteydessä.

On lohduttavaa lukea Jumalan omasta sanasta, että Herra antoi armonsa Nooalle. Hän tahtoi oppia tuntemaan Jumalaa ja se heijastui hänen elämässään selkeästi. Nooa ei kaikesta huolimatta ollut kovinkaan erilainen kuin muut, mutta hänen asenteensa syntiä kohtaan oli erilaista. Hän kunnioitti Jumalaa vilpittömästi.

1 Mooseksen kirja 6:14-18, 22

Tee itsellesi arkki goofer-puusta. Tee arkki täyteen koppeja ja sivele se maapiellä sisältä ja ulkoa. Sinun on tehtävä se näin: Arkin pituuden tulee olla kolmesataa kyynärää, leveyden viisikymmentä kyynärää ja korkeuden kolmekymmentä kyynärää. Tee arkkiin valoaukko, tee se ylhäältä katsoen kyynärän korkeudelle ja sijoita ovi arkin kylkeen. Tee arkkiin kolme kerrosta, alimmainen, toinen ja kolmas. Katso, minä lähetän vedenpaisumuksen maan päälle hävittämään taivaan alta kaiken lihan, jossa on elämän henki. Silloin maan päällä kaikki menehtyy. Mutta sinun kanssasi minä teen liiton. Sinun on mentävä poikiesi, vaimosi ja poikiesi vaimojen kanssa arkkiin. Nooa teki kaiken aivan niin kuin Jumala oli käskenyt hänen tehdä.

Ei ollut varmasti helppoa Nooalle kuulla, kuinka muut ihmiset tulevat kuolemaan ja ainoastaan hän ja hänen perheensä pelastuvat. Jumala on oikeudenmukainen ja täysin rehellinen, hän olisi voinut toimia toisella tavalla ja jättää kertomatta osan, kuten me ihmiset toisinaan jätämme kertomatta. Sen sijaan Jumala tahtoi varmistaa, että hänen ystävänsä ymmärsi, miksi hän toimii valitsemallaan tavalla. Hän antoi arkista erittäin yksityiskohtaiset ohjeet, koska Nooan itse oli käytännössä mahdoton hahmottaa, paljonko tilaa tarvittiin eläimille ja ihmisille. Mutta vaikka Jumala oli antanut selkeät ohjeet, Nooan piti tehdä kova päätös.

Oli täysin järjetön ajatus (ihmisten mielestä) alkaa rakentamaan arkkia kuivalle maalle! Nooan täytyi maksaa hintaa siitä, että päätti tehdä asiat juuri niin kuin Jumala tahtoi. Hänen perheensä sai varmasti pilkkaa osakseen ja hänen täytyi päivittäin tehdä päätös olla kuuliainen ainoastaan Jumalalle, joka oli ilmoittanut mitä tulisi tapahtumaan. Vaatii aina uskoa ja luottamusta Jumalaan, kun hän puhuu jostain, mitä kukaan ihminen ei voisi keksiä.

Katsotaanpa vielä Uudesta testamentista, mitä Nooasta sanotaan:

Heprealaiskirje 11:7

Uskon kautta rakensi Nooa pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi, kun hän oli saanut ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt. Uskon kautta hän tuomitsi maailman ja tuli sen vanhurskauden perilliseksi, joka tulee uskosta.

Nooa oli kuullut esivanhemmiltaan, että Jumala on eräänä päivänä lähettävä Vapauttajan, Messiaan, pelastamaan ihmiskunnan, joka tulee murskaamaan paholaisen vallan. Hän oli asettanut toivonsa tuohon Jumalan armoon, siksi heprealaiskirjeessä häntä kutsutaan uskon esikuvaksi. Mutta sekään ei riittänyt. Ilman, että Nooa olisi kunnioittanut syvästi Jumalaa, hän olisi hyvinkin voinut luovuttaa projektin kesken.

Jos Jumalan suunnitelmat olisi pienempiä, siis sellaisia, joita ihminen voisi toteuttaa omassa voimassa, ei tarvittais enää Jumalaa eikä hänen voimaansa. Jumalan suunnitelmat ovat paljon korkeammalla kuin koskaan voisimme omassa pienessä päässämme kuvitellakaan. Vain hän voi antaa voiman ja rohkeuden niiden toteuttamiseen! Ja silti vaatii aina rohkeutta ja ennakkoluulojen murtumista, jotta uskaltaudumme toteuttamaan niitä.

Oletko sinä joskus kuullut Jumalan selkeän kutsun toteuttamaan jotain asiaa, jossa sinun mielestäsi ei olisi päätä eikä häntää? Oletko ajatellut, ettei se voinut olla Jumala? ”En ikinä uskaltaisi lähteä toteuttamaan sitä, koska pelkään epäonnistumista ja kasvojeni menettämistä” saatamme ajatella. Ei Nooallakaan ollut vaihtoehtoa: Hän vain päätti olla kuuliainen kaikessa, mitä Herra hänelle sanoi, riippumatta tunteista! Niin meidänkin pitäisi toimia! Ilman Nooan sitoutumista arkin rakentamiseen ei olisi tapahtunut ihmettä. Meidänkin on aika olla kuuliaisia Jumalalle, eikä keksiä enää tekosyitä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Kivet huutavat

Kun tulin viime maanantaina töistä kotiin, katsoin UskoTV:n taltioinnit kahdesta Juhannuskonferenssin tilaisuudesta, ensimmäinen oli lauantain nuorten ilta, jossa Fuel Worship, Lari Launonen, Markus Särkkä ja Neea Perho palvelivat. Toinen oli samalta päivältä Raamattutunti, jossa palvelivat ylistyksessä Petri ja Caroline Kosonen yhdessä bändin kanssa, sekä opetuksesta vastasi Mika Yrjölä. Molemmissa Jumalanpalveluksissa välittyi voimakas Jumalan läsnäolo. Se sai aikaan janon ja nälän Jumalan puoleen.

Huomasin sunnuntaina päästyäni reissusta kotiin, että on helppo olla palava kun on samanhenkisiä Pyhällä Hengen voitelun alla eläviä ihmisiä ympärillä, mutta kun tulen yksinäisyyteen, paholainen hyökkää heti. Miksi? Koska se vihaa sitä, mitä Herra on saanut tehdä minussa viime viikonlopun aikana. Kun sunnuntai aamuna koin vahvasti, että minun täytyy katsoa torstain nuorten illan taltiointi, murruin täysin loppuylistyksen aikana. Nämä sanat jäivät polttamaan minua:

”Ja jos mä en laulaisi, niin kivet huutaisi. Pyhä Jumala, Pyhä Jumala. Jos mä en laulaisi, niin kivet huutaisi. Pyhä Jumala, Pyhä Jumala.”

voit tsekata myös koko videon (myös sanat mukana):

https://www.youtube.com/watch?v=al8Gi8VuqEo

Luukas 19:37-40

Kun hän oli jo lähestymässä Öljymäeltä alas vievää rinnettä, koko opetuslasten joukko alkoi iloiten ylistää Jumalaa suureen ääneen kaikista niistä voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä. Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” Jotkut fariseuksista sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”

Mitä tässä tapahtui? Uskon, että Jumala antoi opetuslapsille ilmestyksen siitä, mitä Jeesus on tehnyt, ketä hän on ilmentänyt palvelutyöllään ja alkoivat nähdä hänet Jumalana. Sitä seurasi halu ylistää, kunnioittaa ja palvoa häntä, joka ansaitsee sen. Osa fariseuksista, jotka eivät tahtoneet tunnustaa Jeesuksen jumaluutta, reagoivat täysin päinvastoin. Koska Jeesus tiedosti oman asemansa, hän vastaanotti tuon ylistyksen mielellään ja muistutti, että Jumala vastaanottaa mielellään palvontaa pelastamiltaan ihmisiltä. Opetuslapset pakahtuisivat, jos eivät saisi osoittaa kunnioitustaan Herralleen.

Uskon, että Jumala tahtoo ilmaista itsensä jokaiselle hänen lapselleen, niin että todella käsitämme, että hän on omassa luokassaan, että kunnioittaisimme häntä. Jos vietämme aikaa Herran kanssa, mekin saamme jatkuvasti ilmestyksiä siitä, että hän on erotettu, pyhä Jumala. Pyhä Henki puhuu meille henkilökohtaisesti, sekä Jumalan sanan kautta, että ilmestysten kautta, ettemme unohtaisi kuka on Jumala.

Näin myös tällaisen kuvan, jossa minä lävistin Jeesuksen miekalla hänen riippuessaan ristillä syntieni tähden. Hän sanoi, että tein sen sinun tähtesi Jukka. Tämä mursi sydämeni. Tämä on henkilökohtaista. Jos todella ymmärrän, että Jeesus kuoli minun omien syntieni tähden, en tahdo enää elää synnissä, vaan kääntyä pois koko sydämestäni! Minä tiedän, että ansaitsen rangaistuksen syntieni tähden, mutta hän sanoo, että kuoli minun tähteni! Tätä on Jumalan valtava armo! Emme saa sitä mitä ansaitsemme, vaan sen mitä emme ikinä ansaitse. Se saa halun elää hänen tahdossaan ja rakastamaan ja kunnioittamaan syvästi takaisin.

Jesaja 6:1-8

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella ja hänen viittansa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kullakin kuusi siipeä. Kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella jalkansa, ja kahdella he lensivät. He huusivat toinen toiselleen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kunniaansa.” Ovenpielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone tuli täyteen savua. Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä olen tuhon oma, koska minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet, ja minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.” Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta. Hän kosketti sillä suutani ja sanoi: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi. Sinun syyllisyytesi on poistettu ja syntisi sovitettu.” Sitten kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenet minä lähetän? Kuka lähtee meidän puolestamme?” Minä sanoin: ”Tässä minä olen, lähetä minut.”

Kun luin tämän jaejakson muutama päivä sitten purskahdin itkuun, koska se kuvaa osuvasti tämänkin päivän Jumalan lapsille kohtaamisia Jumalan pyhyyden kanssa. Eikö totta, että kun koemme Jumalan pyhyyden, se saa itsemme pienelle paikalle? Niin on tarkoituskin, jotta pysyisimme nöyrinä hänen edessään.

Kun tutkimme jakeita 1-4, huomaamme, että Jumalamme on erotettu korkeammalle kuin kukaan muu. Hänen läsnäolossaan serafitkin jatkuvasti ylistävät häntä. Jotakin siitä palvonnasta kertoo ilmaisu: ”Ovenpielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone tuli täyteen savua.” Tämä antaa käsityksen, että kukaan ihminen, joka saa todella ilmestyksen Kuninkaastamme, käsittää, miten kunnioitusta herättävä Jumala on!

Ilmestystä seuraa tunnustaminen: ”Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä olen tuhon oma, koska minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet ja minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.”

Jumalan pyhyyden edessä meidän tekomme, ajatuksemme, motiivimme ja sanamme paljastuvat likaisiksi. Me tarvitsemme jatkuvasti Jeesuksen veren puhdistusta, jotta voimme kulkea oikeaa tietä, hänen tahdossaan. Kun Herra näkee, että tahdomme elää hänen tahdossaan, puhdistuen hänen sovintoverellään jatkuvasti, hän tahtoo lähettää meidät:

”Sitten kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenet minä lähetän? Kuka lähtee meidän puolestamme?” Minä sanoin: ”Tässä minä olen, lähetä minut.”

Kun itse tahdomme elää riippuvuussuhteessa Herran kanssa, hän tahtoo sytyttää meidät Pyhän Hengen tulella ja käyttää ihan jokaista. Hän voisi käyttää enkeleitä, mutta koska viestimme täytyy tavoittaa muut ihmiset, hän tahtoo käyttää heidän kaltaisiaan, jotka ymmärtävät heidän heikkoutensa ja tarpeensa, koska ovat olleet monesti samanlaisissa tilanteissa itsekin, ja voivat samaistua heidän elämäänsä. Raamatun kohta kertoo, että Jesaja ilmaisi heti tahtonsa olla Jumalan käytössä. Miten meidän kohdalla? Olemmeko me olleet kuuliaisia, kun Herra on kutsunut meitä palvelemaan? Jos emme, ei ole vielä liian myöhäistä. Voimme lähestyä häntä ja sanoa, että tahdomme tänään antautua hänen tahtoonsa, tuli sitten mitä vaan.

Tämä blogikirjoitus jää tällä erää viimeiseksi tältä kaudelta koska kesälomani alkoi eilen, eli seuraava ilmestyy todennäköisesti elokuun alussa. Tahtoisin vain sanoa sinulle rakas lukijani, että ole tänä kesänä avoin Jumalalle. Mieti omaa suhdettasi Herraan ja pyydä häntä johdattamaan elämääsi, se on parasta mitä oman kokemukseni mukaan voin sanoa. Vietä aikaa Jumalan läsnäolossa ja voimaannu olemaan hänen käytössään ihan arkisissa tilanteissa. Siunattua kesää sinulle 😀

Tulenkantajat

Sain viime lauantaina viettää aikaa seurakuntamme nuorten ja nuorten aikuisten kanssa. Seinäjoen ILTA pidettiin hienossa, keväällä rakennetussa ILTA Caféssa. Koin voimakkaan Jumalan läsnäolon, kun palvoimme Jeesusta. Perhon Pekka jakoi sydäntään aiheesta terve usko ja rohkaisi tavoittelemaan sekä armolahjoja, että kasvamaan pyhityksessä.

Illan jälkeen lähdimme pienellä porukalla syömään ja nauttimaan kauniista kesäillasta ja yöstä. Heräsin äsken juuri siihen todellisuuteen, että ympärilläni on valtavan lämpimiä ihmisiä, jotka jaksavat kuunnella ja heitä kiinnostaa kuulla, mitä itte kullekin kuuluu. Kun mietin näitä rakkaita ihmisiä, kuvailisin heitä Jumalan läsnäolon innoittamiksi, rakkaudellisiksi, pyhyyttä kantavaksi Jumalan miehiksi ja naisiksi. Kun palvoimme Jeesusta ja kuuntelimme puheen, he keskittyivät siihen täysillä. He nauttivat siitä, että saavat kohdata Herraansa.

Kun ILTA oli ohi, jatkoimme keskustelua hetkisen aikaa kahvilassa, josta lähdimme eteenpäin. Näen heidät tavallisina nuorina, jotka palavat Jumalan rakkautta ja tahtovat kasvaa jatkuvasti yhteydessä. Kun olimme syöneet Hesburgerissa ja lähdimme Kyrkösjärven rantaan pitämään hauskaa ja siitä eteenpäin, en muista milloin viimeksi minulla on ollut näin hauska ilta! Jos jäisin yhtäkkiä pois Seinäjoen Illasta, enkä palvelisi enää siellä, en menettäisi vain paikkaa, missä vietän pääosin lauantai iltoja, vaan nämä tulenkantajat, jotka saavat itsenikin kokemaan olevani elossa.

Minusta on aivan timanttia, että meitä käy ja palvelee nuorisotyössä varmaan neljästätoista vuodesta lähelle neljäänkymmeneen vuoteen ikäisiä miehiä ja naisia, jotka rakastavat Jeesusta kokosydämisesti! Se ei tarkoita vain sitä, että tulemme lauantaisin koolle ja lähdemme kukin kotiimme sen jälkeen, vaan sitä, että nautimme ylistää ja palvoa Jumalaa, palvella häntä, mutta uskallamme avautua ja pitää hauskaa ja kokea, että Jumalakin nauttii siitä, että nautimme yhteydestä!

Näen heissä sukupolven, jolle ei riitä vain pintaliito, vaan he tahtovat jatkuvasti syvemmälle jumalasuhteessaan. He eivät seuraa Jeesusta siksi, että se on jotenkin coolia, vaan siksi, että he aidosti ja palavasti rakastavat ja kunnioittavat Herraansa. He ovat viettäneet aikaa kahden kesken Herransa kanssa, sekä muiden hänen sytyttämien ihmisten kanssa, ja he voisivat sanoa esimerkiksi näin: ”olemme kiitollisia siitä, mitä Jumala on jo antanut, mutta emme tyydy tähän, vaan tahdomme enemmän, jatkuvasti enemmän, koska meillä on rikas taivaallinen Isä, joka nauttii siitä, että saa siunata meitä ja viettää aikaa kanssamme ja jakaa sydäntään meille! Mikään ei ole parempaa, kuin täyttyä hänen rakkaudellaan ja rakastaa eteenpäin.”

Itse asiassa kun siunaan näitä nuoria, olen nähnyt useamman kerran kuvan, jossa on armeija, joka kulkee rintarinnan. Heillä on päämäärätietoinen katse suoraan eteenpäin. He tietävät keitä he ovat Jumalassa. He eivät pelkää vastoinkäymisiä, vaan tahtovat mennä eteenpäin uskossa, koska kapteenimme on Jeesus, joka on edellä juossut ja valmistanut meille tien voittoon! Emme taistele, jotta voittaisimme, vaan taistelemme Jeesuksen voitosta käsin!

Jos tahdot nähdä mitä nämä rakkaat nuoret kantavat sydämissään ja miten se heijastuu ilmapiiriin, olet lämpimästi tervetullut heinäkuun puolessa välissä Seinäjoelle Summerfest – keskellä elämää tapahtumaan. Nuorten vastuulla olevat tilaisuudet ovat perjantaina 14.7. ja lauantaina 15.7. klo 21 Seinäjoki areenan uudessa osassa. Molemmissa tilaisuuksissa pastori Ryan Adams puhuu ja meidän omat rakkaat nuoret, ILTA Live palvelee ylistyksessä! Tervetuloa!

Mietitäänpä miten Jeesus toimi. Hän vietti paljon aikaa opetuslastensa kanssa ja opetti heille paljon henkilökohtaisesti. Hän otti heidät toisinaan erilleen ja opetti Jumalan valtakunnan periaatteita ja mentoroi erinomaisesti.

Johannes 14:15-17

Jos te rakastatte minua, te pidätte minun käskyni. Ja minä rukoilen Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, sillä se ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä on pysyy teidän luonanne ja on teissä.

Nämä jakeet ovat Jeesuksen viimeisestä puheesta lähimmille opetuslapsilleen. Hän lataa jotain sellaista, mitä meidän on syytä kunnioittaa ja miettiä, mitä nämä sanovat meille, jotka tahdomme kokosydämisesti rakastaa häntä. Hän tahtoi jättää testamentin, jonka nämä veljet opettaisivat tuleville Jumalan lapsille. Siksi ne ovat meidänkin Raamatussamme. Jae viisitoista on yksiselitteinen: Jos sanomme rakastavamme Jumalaa, tahdomme tehdä hänen tahtonsa, kuolla itsekkäälle lihallemme, joka nauttii synnin tekemisestä. Koska asenteemme syntiin on muuttunut: me vihaamme syntiä, kuten Jumala vihaa sitä. Miksi? Koska se tuottaa murhetta Isän sydämelle, kun valitsemme tehdä pahaa sekä toisille, että itsellemme. Isä tahtoo eheyttää sydämemme, ja tahtoo, että ymmärrämme hänen rakastavan meitä niin paljon, ettemme eläisi enää riippumattomina hänestä.

Miten voimme elää Jumalan tahdossa? Pyhän Hengen avulla! Hän on puolustajamme, joka ilmaisee, kun joudumme kiusaukseen. Hän tahtoo opettaa meille, miten taistella lihallista luontoamme, sekä paholaisen kavalia juonia vastaan hengellisin asein. Pyhä Henki siis asuu jokaisessa Jumalan lapsessa, ja meidän tehtävämme on oppia tuntemaan Jumala hänen kauttaan ja olla kuuliaisia.

Johannes 14:18, 20-21

En minä jätä teitä orvoiksi vaan tulen luoksenne. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja te olette minussa ja minä teissä. Se, jolla on minun käskyni ja joka noudattaa niitä, rakastaa minua. Ja joka rakastaa minua, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmaisen itseni hänelle.

Eikö ole valtavan lohduttavaa, että vaikka Jeesus ei ole enää fyysisesti maan päällä, hän ei jättänyt meitä orvoiksi?! Tässä on kyse todella intiimistä suhteesta, meillä on kaikki, kun meillä on suhde elävään Jumalaan! Pyhän Hengen kautta Jumala asuu meissä! Hän ilmaisee tahtonsa hänen kauttaan ja kun päätämme seurata Jeesusta, ei ole ollenkaan hankalaa tehdä hänen tahtoaan, koska Pyhä Henki vaikuttaa elämässämme, kun annamme hänelle luvan siihen.

Johannes 14:26

Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen teille sanonut.

Kun katson näitä rakkaita nuoria ja nuoria aikuisia, näen heidän elämässään tuoreen Pyhän Hengen vaikutuksen. He nauttivat olla lähellä Jumalaa. He ovat rohkaistuneita ja kasvavat jatkuvasti, koska tahtovat eteenpäin. He tiedostavat, että Jumala voi kaiken, mikään ei ole mahdotonta hänelle! Kun me kaikki rakastumme Jeesukseen, saamme ilmestyksen hänestä Jumalan Poikana, syntiemme sovittajana ja Pyhä Henki tekee sen meille eläväksi ja muistuttaa eri elämän olosuhteissa, mitä Jeesus on sanonut meille. En tiedä parempaa tapaa elää, kuin kuuliaisena Jumalalle, tiedätkö sinä? Jumalan runsasta siunausta elämääsi 🙂

Johtajuudesta

Katsoin juuri Anssi Tiittasen vetämän lyhyehkön haastattelun kahdesta aktiivisesta nuoresta aikuisesta, jotka elävät kotiseurakuntiensa keskellä. Se herätti ajatuksia johtajuudesta, josta he myös keskustelivat. Onko johtajuus seurakunnissamme palvelevaa ja osallistavaa? Kun olen saanut toimia eri pastoreiden johtajuuden alaisuudessa eri paikkakunnilla, koen syvää kiitollisuutta heistä.

Erityisen rakkaiksi minulle ovat tulleet viimeisten vuosien aikana Martti Kallionpää, Markku Tuppurainen, Ville Pitkänen, Jacob Huttunen, Vuokko Hautala, Jonna Shemeikka, Pekka Perho, Nikas Niemelä ja Johannes Saranpää. Mukaan voi saman tien lisätä myös nuorisotyöntekijämme Markus Särkän. Kun näen sen palon joka heidän sydämestään paljastuu päivittäisessä työssä, se ruokkii janoa Jumalan puoleen.

Kun mietin johtajuutta, mieleeni nousi seuraava tapaus:

Toinen Mooseksen kirja 17:8-9

Refidimissä kävivät amalekilaiset israelilaisten kimppuun. Mooses sanoi Joosualle: ”Valitse miehiä mukaasi ja lähde taistelemaan amalekilaisia vastaan. Huomenna minä asetun kukkulan laelle Herran sauva kädessäni.”

Ensimmäinen asia, jonka koen Herran nostavan sydämelleni näistä jakeista: Johtajuus paljastuu hädässä. Jos Israelilla olisi ollut heikko johtaja, joka ei olisi luottanut Jumalaan kokosydämisesti, hän olisi voinut alkaa panikoimaan ja levittää pelon ilmapiirin suuren kansaan. Aivan kuten joskus tapahtui kymmenen vakojaan todistusten johdosta: kansa itki seuraavan yön ja nousi kapinaan, kun kahdeksan miestä pelkäsivät vastustajaansa, vaikka Jumala oli jo luvannut, että Israel voittaa sen Herran voimassa!

Mooses oli viettänyt aikaa Jumalan kanssa paljon, hän oli varma siitä, ettei Jumala hylkää tälläkään kertaa kansaansa, vaan on uskollinen! Tällaisen johtajuuden edessä on helppo toimia: Joosua sai selkeät toimintaohjeet mitä piti tehdä. Hänen ei tarvinnut pelätä tappiota, vaan luottaa siihen, että Herra on Israelin turva.

Toinen Mooseksen kirja 17:10-11

Joosua teki niin kuin Mooses oli käskenyt ja ryhtyi taisteluun amalekilaisia vastaan, kun taas Mooses, Aaron ja Hur nousivat kukkulan laelle. Niin kauan kuin Mooseksen kädet olivat koholla, olivat israelilaiset voitolla, mutta kun hän päästi kätensä vaipumaan, olivat amalekilaiset voitolla.

Joosua teki siis oman osansa ja johti sotilaat taisteluun, mutta Mooses ei ollut syrjään vetäytyvä johtaja, vaan tiesi, että hänelläkin oli oma osansa: Hänen tuli pitää Herran sauvaa kädessään ja niin julistaa voittoa yli pakanajumalia palvelevaa kansaa vastaan. Herran auktoriteetti voittaa aina vihollisen.

Toinen Mooseksen kirja 17:12-13

Kun Mooseksen kädet väsyivät, Aaron ja Hur ottivat kiven hänen istuimekseen. Sitten he kannattelivat hänen käsiään kummaltakin puolen, niin että hän jaksoi pitää niitä ylhäällä auringonlaskuun saakka. Näin Joosua voitti amalekilaiset ja heidän sotajoukkonsa.

Näistä jakeista näemme monta periaatetta: Kukaan johtaja ei pärjää yksin. Jokainen tarvitsee rohkaisua ja tukea. Ilman Aaronin ja Hurin apua Israel ei olisi voittanut amalekilaisia. Kukaan ei voi sanoa, ettei ole tarpeellinen Jumalan valtakunnassa, koska kaikki voivat tehdä oman osansa ja palveleva johtajuus nostaa nämä ihmiset esiin ja he rohkaistuvat, kun näkevät, että heidän osuudellaan on oikeasti merkitystä!

Näemme myös siunauksen periaatteen toteutuvan, kun Mooses, Aaron ja Hur ovat kädet ylhäällä, kun nuori sukupolvi taistelee! Tätä tarvitsemme enemmän seurakuntiemme keskelle: Siunaavaa asennetta puolin ja toisin. Kun kaikki tekevät oman osansa, tulee voitto Jumalan kunniaksi.

Millaisen yhteenvedon saamme tästä tarinasta ja mitä voisimme oppia siitä?

Jotta seurakuntamme voisivat kasvaa, niin kuin Jumala tahtoo, tarvitsemme vahvoja johtajia. Vahvojen johtajien takana on aina vahvasti myötäelävä, siunaava seurakuntaperhe, joka taistelee yhdessä. Yhdessä tekemisen meininki on leimaa antava tällaisille seurakunnille: Siellä pastoreiden ja hengellisten johtajien ei tarvitse pelätä, että heidän kätensä väsyvät, kun heitä muistetaan säännöllisesti rukouksin, rohkaistaan kasvotusten ja ollaan valmiita palvelemaan, kun tarvitaan apua eri tilanteissa. Olemmeko me niitä, jotka rohkaisevat ja siunaavat pastoreitaan säännöllisesti?

Kun seurakuntaperhe kohtaa kaikenlaista vastustusta, seurakunnan johtava pastori on keihään kärkenä ja joutuu sietämään uskomattoman paljon. Hänellä on suuri vastuu, kuten Mooseksellakin Israelin kansasta. Ilman tukea Mooses väsyi, samoin seurakuntiemme johtajat. Hekin ovat vain ihmisiä, jotka tekevät virheitä, niin kuin sinä ja minä, ja hekin tarvitsevat todellisia rinnalla kulkijoita! Heilläkin on omat menttorinsa, joihin he luottavat ja joille he voivat avautua todella ikävistäkin asioista. Jokaisen seurakuntalaisen täytyisi muistaa, että jos olisimme heidän asemassaan, varmasti pyytäisimme rukoustukea monilta. Teemmekö niin myös heitä kohtaan?

Palvelevassa johtajuudessa seurakuntalaisten erilaiset kyvyt ja lahjat paljastuvat ja niille annetaan tilaa. Seurakunnan ei todellakaan pidä olla yhden miehen show, vaan seurakuntaperhe, jossa vastuu jakautuu tasapuolisesti. Vaikka osa onkin luonteeltaan arka, hekin löytävät oman tehtävänsä, kun heihin saadaan kontakti ja tässä tarvitaan myös seurakuntalaisten apua: Pastorimme eivät välttämättä kerkeä keskustelemaan kaikkien kanssa, mutta jos sinä näet jonkun lähimmäisesi elämässä potentiaalia (jokaisella on sitä, joko piilossa tai esillä), rohkaise häntä keskustelemaan pastoreiden kanssa. Jos hänellä ei ole rohkeutta siihen yksin, tarjoudu avuksi.

Miten minä päädyin palvelemaan seurakunnan keskellä? Asuin Oulaisissa opiskellessani merkonomiksi 1997-2000 vuosien välillä ja kun aloin itsenäistymään ja jäin viikonlopuiksi opiskelija-asuntooni, tutustuin seurakunnassa mieheen, jolla on suuri sydän, hänen nimensä on Reijo Hakala. Hän palveli seurakunnan vanhimmistossa ja hänen vastuullaan oli teetupatyö. Kun näin häntä säännöllisesti seurakunnassa, sekä rukouskokouksissa, että sunnuntaisin, hän kohtasi aidosti minut ja rohkaisi! Jossain kohtaa hän pyysi minua tiimiin, joka palveli teetuvalla ja kertoi, että menemme perjantaisin klo 20 rukoilemaan ja valmistautumaan iltaa varten, ovethan avattiin klo 21. Se oli ensimmäinen palvelutyöni, jossa sain palvella. Vaikka olin arka (jotain siitä kertoo se, että kun koulussa esitelmä kuvattiin kameralla ja olisi pitänyt katsoa tulos sen jälkeen, en tahtonut, koska häpesin itseäni), sain rohkeuden mennä eteenpäin. Myöhemmin uskalsin todistaa uskostani avoimesti tuntemattomille nuorille ja sillä oli vaikutusta.

Mitä jos sinä olisit se mies tai nainen, joka rohkaisee lähimmäisiään loistamaan Jumalan rakkautta ja asettuisit heikompien vierelle aidosti? Et voi tietää, mitä Jumala on heidän elämälleen varannut? Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Lasarus

Tällä viikolla olen rehellisesti pähkäillyt melko paljon, mistä ihmeestä kirjoittaisin?! Kun luin yks aamu Raamattua tuli vastaan voimallinen tapaus, jossa kerrotaan siitä, kuinka Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Käydään tutkimaan sitä ja näkemään mitä sen sisälle on piilotettu.

Johannes 11:1-5

Eräs Lasarus-niminen mies oli sairaana. Hän asui Betaniassa, Marian ja tämän sisaren Martan kylässä. Maria oli se, joka voiteli Herran hyväntuoksuisella voiteella ja kuivasi hänen jalkansa hiuksillaan, ja sairaana oli hänen veljensä Lasarus. Niin sisaret lähettivät Jeesukselle sanan: ”Herra! Hän, joka on sinulle rakas, on sairaana.” Sen kuultuaan Jeesus sanoi: ”Tämä sairaus ei ole kuolemaksi vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika tulisi kirkastetuksi sen kautta.” Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan sekä Lasarusta.

Johanneksen kuvaus Lasaruksen, Martan, Marian ja Jeesuksen välisistä suhteista on sydämellinen, eikö vaan? Se antaa pohjavireen, joka kestää koko kertomuksen läpi ja osoittaa, kuinka se vaikuttaa heidän kaikkien reaktioihin.

Johannes 11:17-22

Kun Jeesus tuli Betaniaan, hän sai tietää, että Lasarus oli ollut haudassa jo neljä päivää. Betania oli lähellä Jerusalemia noin viidentoista stadionmitan (n. 3km) päässä. Useita juutalaisia oli tullut Martan luo lohduttamaan heitä heidän veljensä kuoleman vuoksi. Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, hän meni tätä vastaan, mutta Maria istui kotona. Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos sinä olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin minä tiedän, että mitä tahansa sinä Jumalalta anot, sen Jumala sinulle antaa.”

Kun muistamme tarinamme pohjavireen, ymmärrämme, että suuri suru oli Martan ja Marian sekä heidän ystäviensä elämässä läsnä. He olivat todella toivoneet, että Jeesus olisi tullut aiemmin ja parantanut Lasaruksen. Marian ja Martan reaktion eron ajattelen kertovan Marian syvästä surusta. Hän oli shokissa, koska tiesi, että Jeesus paransi kaikki sairaat minne hän menikin. Hän ei ollut valmistautunut veljensä kuolemaan. Martta taas oli toiminnan nainen ja lähti heti prosessoimaan suruaan Jeesuksen kanssa. Martan sanat kertovat hänen lujasta uskostaan, vaikka hänkin koki surua. Mitä Jeesus vastasi Martalle?

Johannes 17:23-27

Jeesus sanoi hänelle: ”Sinun veljesi nousee ylös.” Martta vastasi: ”Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä.” Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” ”Uskon, Herra”. Martta vastasi, ”minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, joka oli tuleva maailmaan.”

Näemme tästä dialogista sen, kuinka Martan uskoa Jeesuksen jumaluuteen haastetaan ja hän prosessoi surunsa läpi asiaa, joka ei ole helppo kenellekään. Meidän on helppoa nyt lukea Raamatusta tätä kohtausta, mutta ajattele, miltä sinusta olisi tuntunut, jos oma veljesi olisi kuollut juuri ja Jumalan Poika vakuuttaisi sinulle vilpittömästi, että veljesi nousee kuolleista? Luulenpa, että todella harva tuossa tilanteessa olisi välittömästi uskonut Lasaruksen ylösnousemukseen.

Johannes 11:32-37

Kun Maria tuli sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet, hän heittäytyi Jeesuksen jalkojen juureen ja sanoi: ”Herra, jos sinä olisit ollut täällä, minun veljeni ei olisi kuollut.” Kun Jeesus näki Marian ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, hän järkyttyi hengessään ja vapisi liikutuksesta. ”Mihin te panitte hänet?” hän kysyi. ”Herra, tule katsomaan”, he vastasivat. Ja Jeesus itki. Niin juutalaiset sanoivat: ” Katsokaa, kuinka rakas Lasarus oli hänelle!” Mutta muutamat heistä sanoivat: ”Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut estää tämän miehen kuoleman?”

Näissä jakeissa näemme voimakkaita tunteita. Nämä jakeet puhuttelevat minua syvästi, koska niissä ilmenee monta todella merkittävää asiaa. Ensimmäiseksi, kun mietimme tuon ajan juutalaista kulttuuria, Jeesuksen ei olisi ensinnäkään saanut antaa naisen tulla häntä niin lähelle kuin tässä annetaan ymmärtää. Häntä pidettiin rabbina, arvostettuna opettajana, jonka kuului noudattaa tarkoin juutalaista lakia. Sen sijaan Jeesus otti naiset lähelleen koko toimintansa ajan, eikä estänyt syntisiä tulemasta luokseen. Siksikin juutalaiset olivat vihoissaan hänelle.

Juuri tämän Jeesuksen osoittaman empatian tähden Maria tahtoi tulla Jeesuksen luokse ja ilmaista syvää surua vailla pelkoa torjunnasta. Mieti, jos ihmiset jotka eivät vielä tunne Jeesusta elämänsä herranaan, ymmärtäisivät Jeesuksen olevan täydellinen rakkaus, joka tahtoo antaa heidän syntinsä anteeksi, kun he katuvat niitä vilpittömästi, eikö moni vastaanottaisi pelastusta? Eikö Jumalan lapset pitäisi tuntea siitä, että olemme aidosti rakastavia ja tahdomme tutustua uusiin ihmisiin ja rohkaista heitä? Silloin meistäkin voisi tulla ”syntisten ystäviä” ja hekin alkaisivat huomaamaan, että Jumalan rakkaus on valloittanut meidät ja se voi muuttaa heidätkin.

Huomaamme siis, että Jeesus tahtoo ottaa ihmiset vastaan aina sellaisina kun he ovat sillä hetkellä. Jeesus osoitti myös ihmisyyttään, kun hän liikuttui syvästi ja itki. On todella tärkeää ymmärtää, että Jeesus oli 100% Jumala ja 100% ihminen kun hän eli maan päällä. Tässä tarinassa näemme molemmat puolet!

Johannes 11:38-44

Jeesus järkyttyi jälleen sisimmässään ja meni haudalle. Se oli luola, ja sen suulla oli kivi. Jeesus sanoi: ”Ottakaa kivi pois.” Martta, kuolleen sisar, sanoi hänelle: ”Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut siellä neljättä päivää.” Jeesus vastasi: ”Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?” Niin he ottivat kiven pois. Silloin Jeesus nosti katseensa ylös ja sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä sanon tämän, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” Kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.”

Tässä kertomuksessa on kaksi minulle tärkeää kohtaa. Ensimmäinen on se, jossa Jeesus sanoo Martalle, että ”sinun veljesi nousee ylös” ja toinen on ”ottakaa kivi pois”. Hän ilmaisee yläpuolella olevassa jaejaksossa suhteensa Isään. Hän jopa sanoo uskovansa Isän kuulevan häntä aina. Huomaamme, kuinka intensiivinen suhde hänellä on Isän kanssa. Isä oli suunnitellut koko tarinan kulun, jotta monet uskoisivat Jeesukseen! Mikä mestarillinen käsikirjoitus! Kaikki, jotka tunsivat Lasaruksen olivat tästä eteenpäin hänen ylösnousemuksensa todistajia, ja jos luet eteenpäin Johanneksen evankeliumia, huomaat, että juutalaisten uskonnollisten johtajien oli tehtävä jotain, koska ketään ei ollut koskaan herätetty kuolleista ja se todisti Jumalan toimivan Jeesuksessa. Siksi sekä Jeesus, että Lasarus päätettiin tappaa, koska todistus oli niin voimakas.

Jeesus oli täysin varma siitä mitä piti tehdä milloinkin, koska oli kuuliainen Isälleen ja kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että hän tahtoi auttaa ihmisiä! Tällä kertaa Jeesus teki jotain, mitä kukaan ei uskaltanut odottaa. Meidän on syytä muistaa tästä mahtavasta kertomuksesta muutama asia: Jeesus ottaa meidät aina vastaan, oli elämäntilanteemme mikä tahansa. Hän tahtoo, että opimme samaa empaattisuutta, jotta nekin, jotka eivät vielä tunne häntä löytäisivät pelastuksen. Jeesus tekee ihmeitä edelleenkin. Hän tahtoo käyttää jokaista Jumalan lasta välittämään parantumista, siksi tee päätös olla kuuliainen aina, kun Pyhä Henki kehottaa sinua tekemään jotain, äläkä jää ihmispelon vangiksi. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Kaksi erilaista rakentajaa

Pro Fiden levyttämä ja Jukka Ikosen sanoittama biisi nimeltä ”kun kulta ei maksa mitään” sai minut miettimään asioita.

”Tulee aika jolloin kulta ei maksa mitään/aika jolloin lainat raukeaa/kun kaiken rakennetun päälle/sateet lankeaa

Kun aukeavat taivaat/vie vesi kaiken mukanaan/Vain kalliolle rakennettu pysyy/se kestää sään

Auta meitä rakentamaan/kun vielä aikaa on/Anna nähdä tulevaan/ikuiseen maailmaan

Olen elänyt hyvän elämän/paljon nähnyt oon/Monet hankkeet päättyneet/ovat tappioon

Tärkein kaiken yllä/olet Sinä kuitenkin/Kun kaatuu kaikki ympärillä/pohja pysyy…/se olet Sinä

Olemme rakentaneet hauraan maailman/ja silti luotamme siihen/Uskomme vain itseemme/ja siihen mitä teemme

Kerran kaikki kuitenkin/murtuu pirstaleiksi/On hyvä niin/se mikä ei kestä…/saa mennä.”

Aloin todella miettimään omaa elämääni ja päätöksiäni. Moni niistä on ollut väärä ja harkitsematon, mutta on niin lohdullista tiedostaa, että Jumalan runsaasta armosta monet tappiotkin ovat kääntyneet voitoksi, koska olen saanut oppia epäonnistumisista ja tehdä sydämestäni parannusta. Yllä olevassa biisissä on eletyn elämän maku, eikö vain?

Matteus 7:24-27
Sen tähden jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, on verrattavissa järkevään mieheen, joka rakensi talonsa kalliolle. Tuli sade, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät taloa vastaan, mutta se ei sortunut, sillä sen perustus oli laskettu kalliolle. Mutta jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattavissa tyhmään mieheen, joka rakensi talonsa hiekalle. Tuli sade, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät taloa vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli perinpohjainen.

Jotta voisimme ymmärtää tämän kuvauksen kahdesta rakentajasta, meidän tulee ymmärtää teksti- ja asiayhteys. Jeesuksen vuorisaarna päättyy tähän kuvaukseen, siksi uskon hänen kuvailleen ihmisiä viisaiksi tai tyhmiksi sen mukaan, miten he suhtautuivat tähän vuorisaarnaan, joka on erittäin selkeä. Ei ole olemassakaan mitään harmaata aluetta, jossa ihminen voisi kikkailla, vaan joko hän päättää valita kuuliaisuuden Jumalan tahdolle ja vastaanottaa pelastus puhtaasta Jumalan armosta tai torjua sen, muuta ei ole tarjolla. Jos ihminen luulee, ettei tarvitse Jumalan pelastavaa armoa, tai armon ymmärtäminen ei saa kasvamaan hyviä hedelmiä ajan saatossa, sellaisen loppu on todella surullinen.

Matteus 7:15-20
Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee huonoja hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä huonoja hedelmiä eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.

Kovia sanoja? Rehellisyys ei kuulosta eikä aina tunnu hyvältä, siksi Jeesuksesta sanotaankin, että hän oli täynnä armoa ja totuutta. Hän tahtoi pelastaa kaikki ihmiset, mutta jokainen oli vastuussa omasta elämästään. Koska Jeesus rakastaa omiaan, hän varoittaa meitä kiinnittymästä vääriin ihmisiin, jottei heidän negatiivinen vaikutuksensa tarttuisi meihin. Jälleen on muistettava, että sellaisia kun lähimmät ystävämme ovat, sellaiseksi me itse muutumme. Se pitää paikkansa.

Voimme siis todeta, että hyvä perustus Kristus kalliolle on kaiken perusta uskollemme. Mutta sen jälkeen jokainen vastaa siitä, miten siihen rakentaa. Jos tahdomme kantaa hyvää hedelmää, meidän tulee elää Herraa lähellä ja ruokkia uutta luontoamme ”oikeanlaisella ruokavaliolla”. Tarvitsemme lähellemme ihmisiä, jotka rakastavat Herraa täysillä, rohkaisevat lähimmäisiään kasvamaan uskossa ja kantamaan hedelmää päämäärätietoisesti. Ei niin, että luulisimme, että ansaitsemme Jumalan mielisuosion sillä, vaan koska tahdomme rakastaa häntä takaisin koko elämämme ajan! Jos sinä vahvistut, myös lähelläsi olevat nuoremmat Jumalan lapset saavat terveen esikuvan. Hyvä hedelmä synnyttää halun myös lähellä olevissa elää samansuuntaisesti.

Matteus 5:13-16
Te olette maailman suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.

Identiteetti on todella tärkeä, sitä Jeesus tässä tahtoo opettaa, millaisiksi Jumala on suunnitellut omat lapsensa: Maailman suolaksi ja valoksi! Kuka tahtoisi käyttää suolaa, josta maku on lähtenyt pois? Ei kukaan! Jos valo menettäisi valovoimansa, olisiko siitä mitään hyötyä? Ei olisi. Meidät on siis luotu erottumaan tästä maailman ajasta, tuottamaan aivan erilainen maku ja valkeus kuin maailman tarjoama. Miten se on mahdollista? Siten, että me tahdomme vahvistua Jumalasuhteessamme, viettäen aikaa tutkien Sanaa, ylistäen ja palvoen ja imien hänen läsnäolostaan kaiken tarvitsevamme.

Miksi minä viikosta ja kuukaudesta toiseen jaksan aina painottaa sitä, kuinka tärkeää on hoitaa Jumalasuhdetta ja vahvistua identiteetissämme?

Jos uskon perusta ei ole rakennettu vahvaksi, identiteetti on epävarma. Paholainen pelkää eniten Jumalan lapsia, jotka ovat varmoja asemastaan Jumalan edessä, sellaisia ei saa helpolla horjumaan. Kun tällaiset uskovat rohkaisevat muita vahvistumaan, paholainen häviää jatkuvasti enemmän vaikutusalaa ihmisten elämissä!

Pari aamua sitten näin kuvan, jossa paholaisen lähettämät henget yrittivät sitoa minua valheilla, mutta kun näin Pyhän Hengen avulla mitä oli tapahtumassa, käskin niitä lähtemään Jeesuksen auktoriteetilla. Nuo henget peljästyivät käyttämääni nimeä; ne hätääntyivät suunnattomasti ja Herran enkelit ajoivat ne tiehensä.

Koin, kuinka Jeesuksen kallis sovintoveri puhdisti minut ja kotini. Koin, kuinka Herra tahtoi opettaa minulle, ettei hän ole kaukana vaan aina lähellä ja hän tahtoo voimakkaasti auttaa niitä, jotka koko sydämestään ojentautuvat hänen tahtoonsa ja näin kunnioittavat häntä. Ymmärsin, että auktoriteetti on Jeesuksen, ja hän tahtoo vapauttaa jokaista Jumalan lasta elämään hänen tahdossaan ja vapaudessaan!

Rukoukseni on, että voisimme vahvistua päivittäin Jumalan rakkaina lapsina ja ymmärtää, että se maksaa, mutta ei ole mitään parempaa kuin elää Jumalan tahdossa ja olla valona juuri siellä, minne Herra on meidät asettanut. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Armolahjoista

Sain mahdollisuuden osallistua helatorstaina Tampereen Helluntaiseurakunnassa järjestettyyn armolahjaseminaariin. Opettajana toimi Selkomaan Marko, joka asuu Seinäjoella perheineen. Kun torstai aamuna näin facebookissa mainoksen Suuri Jeesus tapahtumasta, jossa oli maininta tästä seminaaristakin, mietin, että kuinka paljon meitä Jumalan lapsia ympäri Suomea on, jotka syystä tai toisesta eivät tohdi käyttää armolahjoja rohkeasti, jos ollenkaan, koska pelkäävät epäonnistumisen seurauksia. Osalla saattaa olla karmivia kokemuksia siitä, kuinka heitä on nuhdeltu esimerkiksi profetian tai tiedon sanojen mentyä pieleen.

1 Korinttolaiskirje 13:8-10

Rakkaus ei koskaan häviä. Mutta profetoiminen katoaa, kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Tietämisemme on näet vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun tulee se, mikä on täydellistä, katoaa se, mikä on vajavaista.

Meidän pitäisi muistaa, että jokainen Jumalan lapsi on vajavainen täällä ajassa, silti meidän ei pitäisi lopettaa koskaan armolahjojen käyttöä siitä syystä, että olemme epäonnistuneet sen käytössä kerran tai useamman. Marko opetti, että jos rukoilemme sairaiden puolesta, niin enemmin tai myöhemmin heitä alkaa paranemaan! Jos sinä ja minä saamme esimerkiksi rukoillessamme mieleemme henkilön ja koemme, että saamme sanoman hänelle, meidän ei pidä ihmispelosta tai paholaisen syytöksistä johtuen jättää sanomaa välittämättä. Itse toimin siten, että ilmaisen sanoman pääasiallisesti näin: ”Koen, että…” Silloin jätän sanoman loppukädessä kuulijan arvioitavaksi ja hänen tehtävänsä on tarkastaa sen Raamatusta, pitääkö se paikkaansa. Itsekin seulon sanoman, siinä mielessä, että jos saan sen etukäteen ennen kuin lähetän sen viestinä eteenpäin, tarkistan, pitääkö se yhtä Raamatun kanssa.

Mutta jos sanoma tulee samalla kun siunaan jotakin ihmistä, sanoma jää hänen vastuulleen: Jos se ei ole hänelle, hän heittää sen pois mielestään! Miksi meidän pitäisi pelätä epäonnistumisia niin paljon? Ihan turhaa! Taivaassa ei tarvita enää armolahjoja, joten voimme käyttää niitä Jumalan kunniaksi täällä ajassa ja rohkaista monia sen kautta. Se on Jumalan tapa viestittää luoduilleen, kuinka paljon hän rakastaa. Miten meidän tulisi sitten käyttää armolahjoja?

1 Korinttolaiskirje 13:1-3

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni muiden ruokkimiseksi ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, en siitä mitään hyötyisi.

Aikamoinen lausunto Paavalilta! Jumalan valtakunta on rakkauden valtakunta, jossa Jumala on täydellinen rakkaus, joka tahtoo pelastaa kaikki. Jos me hänen rakkaat lapsensa emme osaa ilmentää tuota Jumalan yhtä ominaispiirrettä, olemme hukassa hänestä. Armolahjoja tulee siis ilmentää niin kuin niiden antaja, Jumala tahtoo: Rakkauden hengessä. Hän odottaa, että ymmärrämme, ettei hän ole jakanut lahjojaan turhaan, niin että käytämme niitä vain satunnaisesti, vaan opimme olemaan kuuliaisia, kun Pyhä Henki johtaa meitä käyttämään niitä.

Aivan yhtä tärkeää on käyttää lahjoja niitä rakkaudellisesti, muiden rakennukseksi, lohdutukseksi ja joskus myös ojennukseksi. Mutta niitä ei ole todellakaan tarkoitettu muiden lyömiseksi alas, niin kuin joskus olen kuullut käyvän. Yksi pahimmista lahjan ”väärinkäytöksistä” oli tapaus, jossa henkilö ”profetoi”, ettei toinen saa aviomiestä kymmeneen vuoteen! Isän sydän itkee, kun noin käy, koska hän ei tahdo lyödä lyötyä, vaan rohkaista ja antaa täyden tukensa vaikeinakin aikoina.

1 Korinttolaiskirje 12:4-7, 12-13

Armolahjoja on erilaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on erilaisia, mutta Herra on sama. Voimavaikutuksia on erilaisia, mutta Jumala, joka kaiken kaikissa vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi. Niin kuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä – mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis – niin on Kristuskin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on yhdessä Hengessä kastettu yhdeksi ruumiiksi, ja kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

Armolahjojen ja palvelutehtävien olemus paljastaa jotain todella tärkeää kolmiyhteisestä Jumalastamme. Vaikka Jumala on yksi olemus, hänessä on kolme eri persoonaa. Jumala toimii täydessä harmoniassa. Näin pitäisi olla myös hänen seurakuntansa kohdalla: Meidän tulisi ymmärtää, että olemme hänen lapsiaan, ja Isä odottaa, että lasten välillä on ilo ja rauha, eikä ketään halvenneta. Mitään armolahjaa tai palvelutehtävää ei voi korottaa muiden ylle, vaikka niin helposti korostamme, että näkyvät palvelutehtävät, kuten paimenen tehtävä on arvokkaampi kuin seurakunnassa palvelutehtävää hoitavan. Ei. Jokainen lahja on todella arvokas ja ilman, että joku toimii omalla paikallaan, ruumis ei toimi täydellisesti. Huomaa, että Paavali sanoo, että Herra antaa Pyhän Hengen ilmetä jokaisessa yhteiseksi hyödyksi. Kaikki me rakennamme osaltamme Jumalan valtakuntaa, siksi kukaan ei voi sanoa, ettei minua tarvita. Se on sielunvihollisen valhe! Jokainen Jumalan lapsi on tärkeä ja ilman itse kunkin panosta ruumis ei voi toimia täydellisesti.

Mitä tahtoisin sanoa sinulle rakas lukijani? Sen, että juuri sinä olet todella tärkeä osa Kristus ruumista. Yhtä arvokas kuin kuka tahansa muu Jumalan perheen jäsen. Kukaan ei voi korvata sinua, vaan Jumala suunnitteli sinulle juuri oman paikkasi. Jos et ole rohjennut astua vielä eteenpäin ja alkanut käyttämään armolahjoja, jotka Jumala on jo sinulle antanut, älä ruoski itseäsi siitä, vaan ala rukoilemaan, että Herra antaa tilaisuuksia jossa voit harjoitella niiden käyttöä vailla häpeää siitä, meneekö se täydellisesti ekalla kerralla. Jokainen meistä oppi pyöräilemään, mutta sen aloittaminen vaati paljon kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä ja lopulta opimme sen. Ole rohkea ja luota, että rakas taivaallinen Isäsi rakastaa sinua, ja tahtoo käyttää sinua juuri siinä vaikutusalassa, jossa sinä olet. Ole siunattu 😀

Mitä kielen käyttömme paljastaa?

Sananlaskut 9:7-12

Joka pilkkaajaa ojentaa, saa häväistyksen vastaansa ja solvauksen se, joka jumalatonta nuhtelee. Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi. Nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua. Anna viisaalle opetusta, niin hän yhä viisastuu, anna vanhurskaalle tietoa, niin hän oppii lisää. Herran pelko on viisauden alku, Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. Viisaus lausuu: ”Minun avullani päiväsi enenevät ja elämäsi vuodet jatkuvat. Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas. Jos olet pilkkaaja, saat sen yksin kestää.”

Jos katsomme näitä jakeita pikaisesti, mieleen nousee ajatus, että jokainen, joka ei usko Jeesukseen elämänsä herrana, on tyhmä ja pilkkaaja, ja toisaalta jokainen Jumalan lapsi on viisas. Tämäkin on osaltaan totta, koska jos ihminen ei suostu vastaanottamaan ojennusta ja nuhdetta, vaikka se tulisi kuinka rakkauden hengessä, toisen parasta ajatellen, se kertoo ylpeydestä joka asuu sydämessä. Jos pilkkaaja nöyrtyy, hän ymmärtää vajaamittaisuutensa Jumalan edessä ja vastaanottaa iloiten pelastuksen Jeesuksessa.

Mielestäni avainjae on 10: Herran pelko on viisauden alku, Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. Jos Jumalan lapsella ei ole halua kasvaa Jumalan kunnioittamisessa ja halua oppia tuntemaan häntä syvällisesti, asenne alkaa viemään häntä pikku hiljaa väärään suuntaan. Sen sijaan, jos sinulla ja minulla on halu oppia tuntemaan Herramme syvällisellä tavalla, vastaanotamme ojennusta, jonka päämäärä on viedä meitä eteenpäin uskossa! Jumala voi puhua meille suoraan sydämiimme tai läheisemme kautta, koska hän tahtoo käyttää jokaista Jumalan lasta.

Jumala kutsuu tässä itseään ”viisaudeksi” ja huomaamme, että nöyryys yhdessä kunnioituksen kanssa tuo menestyksen elämäämme. Herra tahtoo siunata meitä, koska hän on rakkaus ja odottaa, että me arvostamme sitä. Miten tämä kaikki liittyy kielen käyttöön?

Sananlaskut 10:6, 11-13

Siunaukset tulevat vanhurskaan pään päälle, mutta jumalattomien suussa piilee väkivalta. Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suussa piilee väkivalta. Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää kaikki rikkomukset. Ymmärtävän huulilta löytyy viisaus, mutta joka on ymmärrystä vailla, sille vitsa selkään!

Koska olemme Jumalan edessä syyttömäksi julistettuja Jeesuksen tähden, asemamme ymmärtäminen saa meidät olemaan kiitollisia ja puhumaan hyvää, siunausta ja rohkaisua! Näin ainakin pitäisi olla, jos kasvamme uskossa. Jos elämme lähellä Jumalaa, tahdomme rakastaa ja antaa anteeksi. Meistä kasvaa ajan saatossa entistä ymmärtäväisempiä, kärsivällisempiä, joita muut ihmiset voivat kutsua viisaiksi, koska Jeesus on saanut muotoa elämässämme.

Sananlaskut 10:17-19

Elämän tien kulkija ottaa ojennuksen huomioon, mutta nuhteet hylkäävä eksyy. Joka vihansa peittää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä. Missä on paljon sanoja, sieltä ei syntiä puutu, mutta joka huulensa hillitsee, on taitava.

Herra tahtoo opettaa meille todella nöyryyttä, koska ilman sitä saatamme eksyä pois elämän tieltä. Jeesus on tästä paras esimerkki, hän oli aina nöyrä, joka ei koskaan langennut ylpeyteen, sen sijaan hän oli täysin varma identiteetistään ja eli sen pohjalta. Huomaamme helposti, kuinka paljastamme suullamme mitä sydämessämme on. Jos ruokimme lihaamme, silloin näemme tuloksen sanoissamme, jos taas muistamme, että välillä on viisasta olla vaiti, opimme hillitsemään kieltämme pikku hiljaa.

Sananlaskut 19.20-22

Vanhurskaan kieli on hienointa hopeaa, jumalattomien äly ei ole paljon arvoinen. Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta typerät kuolevat mielettömyyteensä. Herran siunaus rikkaaksi tekee, oma vaiva ei siihen mitään lisää.

Kun Herra on saanut kasvattaa meitä pyhityksessä, alamme puhumaan hillitymmin, miettien, mikä voisi rohkaista ja tukea lähimmäisiämme. Sellaisten ihmisten mielipiteitä arvostetaan, jotka ovat tasapainoisia ja joiden lähellä uskaltaa olla oma itsensä, kaikkine virheineenkin. Kun alamme käsittämään, ettei meidän itsetuntomme rakennu ensisijaisesti muiden ihmisten mielipiteistä, vaan Jumalan oman sanan perustalle, emme tarvitse jatkuvasti olla huomion keskipisteenä keskusteluissa, vaan voimme olla aidosti kiinnostuneita lähimmäistemme elämistä ja kysyttäessä antaa jonkin rakentavan neuvon.

Otetaan loppuun pari esimerkkiä. Olin Alavudella töissä pari päivää sitten ja kun tulin uimahallista pihalle, kuulin nuoren puhuvan puhelimessa ja käyttävän sanaa ”idiootti”. Kun menin autooni, mietin, että kuinka helposti toisen lausumat sanat kuulostavat paljon pahemmilta omissa korvissani, kuin omat pahat sanani, jotka lipsahtavat helposti ulos. Mietin, että tarvitsen todella paljon Jumalan armoa, koska huomaan välillä puhuvani paljon turhaakin. Joskus asia on jo loppu, mutta jään jaarittelemaan ja huomaan lähimmäisteni olemuksesta, että lopetatko kohta?

Kun kävin uimassa tuolla Alavudella, saunaan tuli positiivisesti asennoitunut eläkeläinen! Ensimmäiset sanat, jotka hän sanoi istuttuaan penkille olivat ”kyllä on ihanaa tulla tänne!” Silloin jäin miettimään, että minkälaisen mielikuvan itsestäni annan?

Jaakobin kirje 3:9-10

Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni!

Niin kuin sanottu, me puhumme huolimattomasti toisinaan. Jos puhumme paljon huolimattomasti ja huomaamme sen loukkaavan lähimmäisiämme, meidän on syytä pysähtyä. Inventaario on elintärkeä asia jokaisessa yrityksessä, ilman sitä ei tiedetä varaston todellista sisältöä eikä arvoa. Jospa sinä ja minä pysähtyisimme Herran edessä kysymään, että mitä hänellä on sanottavaa meille kielen käytöstämme? Silloin meistä voisi kasvaa armollisempia, Jumalan sanaan pitäytyviä ja siitä eläviä sisaria ja veljiä, joiden lähellä on helppo olla. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

ILTA Weekend

Olen sanattoman kiitollinen jokaisesta nuoresta, nuoresta aikuisesta ja vanhemmistakin, jotka palvelivat ja osallistuivat tapahtumaan perjantaina ja eilen. Kun kohtuullisen raskaan työviikon jälkeen tulin perjantai iltana rakkaaseen kotiseurakuntaani ja ILTA cafeeseen, mietin, että kuinka paljon moni nuori on jo nähnyt vaivaa tapahtuman eteen? Päivän selvää on, että rakkaat lavatiimin jäsenet, tekniikka tiimi, somistus tiimi, kahvila tiimi ja monet muutkin olivat jo tehneet arvokasta työtä, ennen kuin etkot ennen Northwind Collectiven levyjulkkari keikkaa olivat alkaneet.

Sen lisäksi moni seurakuntalainen oli rukoillut läpimurtoa tapahtuman ylle, jotta mahdollisimman moni saisi kokea taivaan Isän rakkauden ja sen kautta alkaa eheytymään ja vapautumaan. Aistin Jumalan voimakkaan läsnäolon alusta lähtien kun astuin pääsaliin. Kun rukoilimme yhdessä Northwindin jäsenten ja tiimiläisten kanssa yhdessä, koin kuinka Herra puhdisti kaikesta turhasta itseäni, ehkä muitakin. Kaikki mitä kulunut viikko olikin sisältänyt pyyhittiin pois ja saimme lähestyä rakastavaa taivaan Isää luottamuksella.

Koko ylistyskonsertin fokus oli rakastavassa taivaan Isässä, joka tahtoo hoitaa lapsiaan. Saimme mahdollisuuden siunata halukkaita konsertin jälkeen. Sama teema tuntui jatkuvan myös lauantaina. Oli suuri ilo palvella yhdessä seurakuntamme kokeneempien rukouspalvelijoiden kanssa iltapäivä tilaisuuksien päätteeksi ja huomata, kuinka moni tahtoi tulla siunattavaksi. Myös illan tilaisuudessa saimme palvella. Olen niin sanoinkuvaamattoman kiitollinen näistä rakkaista rukouspalvelijoista, jotka ovat niin sitoutuneet palvelemaan täydestä sydämestään Herraa ja ihmisiä, käyttämään rohkeasti armolahjojaan ja rohkaisemaan! En voisi olla ylpeämpi näistä rakkaista sisarista ja veljistä, joiden sydän palaa täysillä Herralle!

Sydämeni palaa jatkuvasti enemmän Herralle, kun näen, kuinka vilpittömästi nuoret tahtovat uudistua uskossaan ja juurtua Herraan! On suuri etuoikeus palvella ihmisiä tässä palvelutyössä. Kun mietin jokaisen vapaaehtoisen panosta ja sen vaikutusta tapahtumaan, uskon vilpittömästi, ettei taivaan Isä jätä huomiotta, millä sydämen palolla jokainen on palvellut häntä!

Koko sen ajan (kohta kuusi vuotta) minkä olen saanut asua Seinäjoella ja palvella Seinäjoen Helluntaiseurakunnassa ja erityisesti nuorten työssä, olen pistänyt merkille kuinka monet nuoret vilpittömästi kaipaavat päästä lähelle Jumalaa, palvoen ja ylistäen häntä täysillä. Se saa oman sydämeni palaamaan Herraa kohtaan ja rohkaisemaan muitakin kasvamaan lähemmäs häntä jatkuvasti! Itse ajattelen, että se on tunnusomaista Seinäjoen illalle ollut nämä vuodet.

Aina löytyy uusia sitoutuneita nuoria ja nuoria aikuisia, jotka tahtovat tehdä mitä tahansa, jotta Jeesus saa kaiken ylistyksen ja palvonnan. Eikä ole kyse siitä, että kaikki tiimit joissa voi palvella olisivat näkyviä, vaan moni palvelee Herraa ikään kuin taustalla. Silti jokaisen työpanos on yhtä arvokas! Ei ole yhtään Jumalan seurakunnan jäsentä, jonka työpanos olisi suhteessa näkyvämpiin töihin vähemmän arvokasta.

Mikä on erityisesti Seinäjoen illan salaisuus? Mielestäni se on yhteys. Kun aloin käymään nuorten illoissa, tutustuin nuoriin, jotka rakastavat Jumalaa koko sydämestään. Minkä merkityksen Raamattu antaa yhteydelle?

1 Johanneksen kirje 3:23-24

Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toisiamme, niin kuin hän on meille käskyn antanut. Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Siitä me tiedämme hänen pysyvän meissä, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.

Ennen kuin voi olla yhteyttä, täytyy olla jotain yhteistä. Meillä on usko, jonka Jumala on armossaan lahjoittanut ja lahjoittaa jokaiselle, joka nöyrtyy mielenmuutokseen hänen edessään. Huomaa, että Johannes yhdistää uskon Jeesukseen ja keskinäisen rakkauden. Aivan kuten Herra on rakastanut meitä, meidänkin tulee rakastaa! Ja kun päätämme olla kuuliaisia Herrallemme, silloin kasvamme uskossa ja Pyhä Henki iloitsee, kun rakastamme Jumalan rakkaudella kaikkia ihmisiä.

1 Johanneksen kirje 4:9-10

Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meille, että Jumala lähetti ainutsyntyisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttaan. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Kun mietimme sitä hintaa, jonka Jeesus maksoi synneistämme, meille ei pitäisi tuottaa mitään ongelmia rakastaa sekä lunastajaamme Jeesusta, että kaikkia ihmisiä, jotka ovat hänelle niin rakkaita! Jos me täytymme Jumalan rakkaudella, tahdomme jatkuvasti muuttua Jeesuksen kaltaiseksi.

1 Johanneksen kirje 4:11

Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme.

Kun mietin näitä vuosia Seinäjoen Helluntaiseurakunnan keskellä, tapaan siellä rakkaita siskoja ja veljiä, jotka aidosti rakastavat lähimmäisiään. Kun mietin nuoria, jotka tulevat viikko toisensa jälkeen yhteen palvomaan Jumalaa, kuulemaan Jumalan sanan opetusta, näen sukupolven, joka tahtoo vilpittömästi olla Jumalan työtovereita, eikä vain palvelijoita, vaan ystäviä, jotka tuntevat läheisellä tavalla Herransa ja valitsevat kuuliaisuuden.

Siksi en ole yhtään huolestunut Seinäjoen ja koko Suomen tulevaisuudesta, koska ILTA Weekendissä moni antautui Jumalan tahtoon, omistautui hänelle ja teki päätöksen panostaa Jumalasuhteeseen entistä enemmän. Kun näen nuoria, jotka saavat vastuuta jo varhain, he oppivat hengellisen elämän lainalaisuudet ja näkevät, miten kasvetaan Jumalaa lähellä, hekin juurtuvat syvälle Raamatun arvoihin ja seurakuntaruumiiseen. Kun heillä on terveitä esikuvia elämässään, he ymmärtävät, että Jeesuksen seuraaminen maksaa, mutta heillä on tukiverkosto lähellä, joka siunaa heitä. Jokainen oppii silloin ymmärtämään yhteyden arvon aivan uudessa valossa.

Sydäntäni liikutti paljon lyhyt kohtaaminen ILTA cafessa lauantaina, kun arvioni mukaan noin viisitoista vuotias nuori mies, jonka muistan nähneeni viimeksi ILTA Conferencessa viime lokakuussa, tuli juttelemaan ihan yllättäen. Kysyin kuulumiset ja aistin hänessä syvän janon Jumalan puoleen. Kun siunasimme rukouspalvelijoina lauantai iltana nuoria, näin hänet edessä ja sain siunata häntä. Tiedän, että tällaisista nuorista Jumala varustaa sellaisen armeijan, joka palaa hänelle. He eivät väisty haasteiden edessä, vaan kasvavat Jumalan armon kautta ja oppivat vetoamaan Jumalan lupauksiin ja tulevat voittamaan! Rukoukseni on, että olitpa minkä ikäinen tahansa, rakas lukijani, voisit vihkiytyä tänään vilpittömästi taivaalliselle Isällesi ja antaa hänen johdattaa sinne, minne hän tahtoo viedä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Kenelle me elämme?

Jesaja 53:3-5

Hän oli halveksittu ja ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.

Näenkö hänen kärsimisensä syynä omat syntini? Ymmärränkö, että ilman hänen uhriaan minulla ei olisi tätä lapsen asemaa Isän edessä, eikä todellista vapautta? Osaanko arvostaa sitä? Muistammeko me, että kun maailman synnit ja sairaudet laskettiin Jeesuksen kannettavaksi, Jumalan täytyi hyljätä hänet? Hänet, joka oli täysin viaton, täysin synnitön. Jeesus oli ”sairauden tuttava” siksi, että sinä voit olla terve, joko täällä maan päällä tai viimeistään taivaassa. Miltä Jeesuksesta mahtoi tuntua, kun hänet hylättiin kaikkien ihmisten taholta, hän oli täysin yksin ja silti hän päätti rakastaa!

Galatalaiskirje 5:16, 24-25

Minä sanon: Vaeltakaa Hengessä, niin ette täytä turmeltuneen luonnon himoa. Kristuksen Jeesuksen omat ovat ristiinnaulinneet turmeltuneen luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengessä, niin myös vaeltakaamme Hengessä.

Elänkö lihan vai Hengen mukaan? Antaudunko lihan mielen valtaan, vai annanko Pyhän Hengen johtaa elämääni todelliseen vapauteen. Ymmärränkö, etten ole enää itseni oma, koska Jeesus Kristus osti minut itselleen? Hän elää minussa. Tahdonko antautua hänen johtoonsa? Jos todella sanomme rakastavamme Jeesusta ja hänen täydellistä uhriaan edestämme, se näkyy arjessamme päätöksissämme.

On todella helppo antautua lihan mieleen, koska olemme syntisiä, joiden täytyy opetella elämään uudella tavalla. Meidän täytyy ohjelmoida mielemme samalle aaltopituudelle Jumalan kanssa. Opetella hyviä tapoja pahojen tilalle. Ilman tätä elämme itsellemme ja synti saa otteen meistä. Se koukuttaa ja tuhoaa sitä uuden luomuksen elämää, johon meidät on kutsuttu. On vaarallista antautua vanhan luonnon ruokkimiseen ja hellimiseen, koska silloin se vahvistuu pikku hiljaa, ja näemme myöhemmin, ettei todella olisi kannattanut tehdä niin.

 

Mikä avuksi? Ilmestys Jeesuksesta ristiinnaulittuna minun syntieni tähden. Jos katselen tuota rakkautta, se saa aikaan terveen Jumalan pelon. Emme tahdo lisää tuskaa Jumalalle, joka on kalliilla hinnalla ostanut meidät. Kun katsomme tuota näkyä, jolta maailma sulkee silmänsä, koska se ei kestä nähdä syntiensä hirvittävyyttä ja Jeesuksen tuskia, me polvistumme hänen herruutensa alle. On paljon marttyyreitä, jotka ovat olleet ja ovat edelleen valmiita kuolemaan uskonsa tähden. Olemmeko me? Onko hyvinvointi saanut meidät ansaan? Saako hyvinvointini minut itsekkääksi vai saako Jumalan sana johtaa meidät hänen lähelleen ja rukouksen kautta ilmestyksen hänen suuresta rakkaudestaan?

Roomalaiskirje 8:1-2

Mitään kadotustuomiota ei siis ole niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

Sinä ja minä olimme toivottomia ennen, vailla mahdollisuutta elää vapaana synnin orjuudesta. Olisimme syntiemme tähden ansainneet ikuisen rangaistuksen, mutta Jeesus astui väliin ja otti meidän paikkamme. Kun nöyrryit Jumalan edessä tunnustamaan syntisi ja kaduit niitä sydämessäsi ja päätit uskoa ilosanoman Jeesuksesta, vastaanotit syntien anteeksiantamuksen, sinusta tuli Jumalan lapsi ja asemaltasi vapauduit synnin vallasta! On edelleen olemassa synnin ja kuoleman laki, mutta sinä olet nyt Jumalan omaisuutta, se ei hallitse elämääsi, vaan olet Hengen lain vaikutuspiirissä vapaa elämään Herrallesi!

Roomalaiskirje 8:3-4

Mitä laki ei voinut saada aikaan, koska se oli turmeltuneen luonnon kautta tullut heikoksi, sen Jumala teki lähettämällä oman Poikansa syntisen ihmisluonnon kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin ihmisluonnossa, että lain (vaatima) vanhurskaus tulisi täytetyksi meissä, jotka emme vaella turmeltuneen luontomme mukaan, vaan Hengen.

Jumalan rakkaus sai aikaan täydellisen uhrin. Ilman sitä, ei olisi mitään pelastusta Jeesuksessa. Jumalan oikeamielisyys ja täydellisyys vaati, että synti täytyi peittää ja hyvittää. Vain hänen rakas Poikansa pystyi peittämään meidän syntimme. Synnin ja kuoleman laki osoitti, että ihmiset ovat syyllisiä Jumalan edessä, mutta se ei antanut mahdollisuutta muutokseen. Lain tehtävä oli vain osoittaa, kuinka syyllisiä me olemme. Sen jälkeen Jumalan rakkaus vaati uhria, joka sovittaa sen, koska Jumala ei voi katsoa syntiä läpi sormien. Mitä lunastuksen pitäisi vaikuttaa uskovissa?

Roomalaiskirje 8:5-6

Niillä, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaan, on sen luonnon mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Turmeltuneen luonnon mieli on kuolema, mutta Hengen (vaikuttama) mieli on elämä ja rauha.

Kommentaarissa Hengen mielestä sanotaan: Sydämen halu elää kuuliaisuudessa ja rakkaudessa Jumalan sanan käskyjen ja opetusten mukaan. Sinulla ja minulla on siis täysi vapaus elää Jumalan tahdossa, koska me muutumme pyhityksessä Jeesuksen kaltaisuuteen askel askeleelta. Sinut ja minut on tehty pyhiksi. Pastori Jacob Huttunen sanoi osuvan ajatuksen: Meitä kutsutaan armahdetuiksi syntisiksi. Mutta meidän ei pidä muistuttaa enää itseämme sukunimestä, vaan etunimestä.

Silloin alamme elämään siinä identiteetissä, jossa taivaallinen Isämme tahtoo meidän kasvavan. Emme voi elää tätä uskovan elämää ilman syvää kunnioitusta Herraamme kohtaan, koska lihan mieli on edelleen olemassa ja kutsumassa meitä elämään itsekeskeisesti ja täyttämään turmeltuneen luontomme fantasioita. Siksi, kun päätämme kunnioittaa elämämme Herraa, se näkyy uuden identiteetin vahvistumisena: Ravitsemalla Henkeä jatkuvasti alamme nauttimaan siitä! Ei ole hankalaa ylistää ja palvoa Kuningasta, joka nöyryytti itsensä. Ole siunattu Jeesuksen rakkaassa nimessä rakas lukijani 😀

Siunattu vai kirottu?

Jeremia 17:5-6

Näin sanoo Herra: Kirottu se mies, joka turvaa ihmisiin, luottaa lihan käsivarteen ja jonka sydän luopuu Herrasta. Hän on kuin alaston puu arolla, ei hän näe mitään hyvää tulevan. Hänen on asuttava helteen polttamalla aavikolla, asumattomassa suolamaassa.

Kovaa tekstiä, eikö totta? Vaikka jakeet ovatkin Vanhassa testamentissa ja Vanhan liiton ajalta, periaate on edelleen voimassa. Kenelle nämä sanat alun perin kirjoitettiin? Edellinen jaejakso kertoo Juudan synnin saavan tuomionsa. Mistä synnistä? Epäjumalien palvonnasta. Heidän sydämensä oli luopunut elävästä Jumalasta, joka oli tuonut heidät pois Egypistä, orjuuden pesästä, joka kuvaa maailmaa. He olivat toisin sanoen maallistuneet, eivätkä välittäneet enää Jumalasta, joka oli pitänyt heistä niin hyvää huolta. Joskus hyvinvointi tekee laiskaksi ja ihminen alkaa pitää kaikkea hyvää itsestään selvänä.

No, tottahan jokaisella ajalla on omat epäjumalansa. Meidän epäjumalia voi olla monia, esimerkiksi itseriittoisuus, saatamme luulla, että minä olen saanut kaiken tämän menestyksen aikaan omalla voimallani. Tai juoksemme rahan perässä, emmekä muista, että emme elä täällä maailmassa vain itseämme varten, vaan meidän tulisi muistaa huomioida ja auttaa niitä, jotka ovat heikommassa asemassa. Tällaisesta asenteesta Jumala tahtoi varoittaa Jeremian aikalaisia, sekä meitä.

Mitä Jumala tahtoo siis sanoa? Älä luota omaan voimaasi, vaan nöyrry ja pyydä apua Herralta, joka loi sinut! Hän ei tahdo, että etäännymme hänestä ja luulemme pärjäävämme ihan hyvin omillamme. Siksi hän joskus käyttää negatiivisiakin olosuhteita kutsuen luotujaan takaisin yhteyteensä, koska niin monta kertaa Israelin kansa nöyrtyi hädän hetkellä ja tunnusti syntinsä ja katui sydämestään. Monesti olen itsekin huomannut, varsinkin vuosia sitten, että vasta kun todella olen pulassa alan rukoilemaan kovasti Herraa pelastamaan itteni. Meidän tulisi silti muistaa aina, että Jumala ei tahdo olla meille vain exit nappi, joka tulee hädän hetkellä pelastamaan meidät, vaan elämämme Herra, joka saa hallita sydämemme valtaistuimella kaikkia elämämme osa-alueita. Mitä siitä seuraa?

Jeremia 17:7-8

Siunattu se mies, joka luottaa Herraan ja jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka levittää juurensa puroon asti. Ei se pelästy helteen tuloa, vaan sen lehdet pysyvät vihreinä. Kuivanakaan vuonna ei sillä ole hätää eikä se lakkaa tekemästä hedelmää.

Tahdotko sinä olla tällainen puu, joka, ei koskaan lakkaa tekemästä hedelmää? Minä tahdon! Miten se on mahdollista? Luottamussuhteen kautta Jumalaan. Ja ainoastaan sen kautta. Silloin elämäsi juuret ovat syvällä maan alla, eikä mikään paholaisen valhe pääse horjuttamaan sinua! Ajattele miten turvallista on olla syvälle juurtunut Jumalaan ja luottaa häneen sataprosenttisesti, vaikka tuleekin tilanteita, jossa uskoamme koetellaan. Noissa koetuksissa huomaamme, mihin olemme elämämme todella ankkuroineet.

Huomasitko, että oli kaksi, selkeää ääripäätä? Herra ei tahdo, että meille jää epäselväksi, mihin hän tahtoo meidät johdattaa, hän tahtoo vain sinun ja minun parasta. Hän tahtoo niin kovasti siunata meitä, koska on hän on rakkaus. Hän tahtoo, että me välitämme hänen siunaustaan siinä vaikutusalassa, jonka hän on meille armossaan antanut. Et ole sattumalta niiden ihmisten ympäröimä joita lähelläsi on. Vaan Herra tahtoo käyttää juuri sinua heidän keskellään ja vaikuttaa heihin positiivisesti. Tiedätkö, Jumala ei lähetä enkeliä tai superevankelistaa näitä ihmisiä varten, jotta sinä voisit vain loikoilla. Hän tahtoo käyttää juuri sinua! Mutta saat itse valita, tahdotko olla hänen siunauksensa välikappale vai et.

Jeremia 17:9-10

Sydän on petollisempi kaikkea muuta ja parantumattoman paha. Kuka sen tuntee? Minä, Herra, tutkin sydämet ja koettelen sisimmän antaakseni jokaiselle palkan hänen vaelluksensa mukaan, hänen tekojensa hedelmän mukaan.

Miksi ihmissydän on paha? Syntiinlankeemuksen tähden. Siksi me tarvitsemme Jeesusta joka päivä. Ainoa tapa elää Jumalaa miellyttävällä tavalla on antautua hänelle kokosydämisesti. Silloin alamme tuottamaan hyvää hedelmää, joka kirkastaa Jeesusta. Ja kun kerran pääsemme Taivaan kotiin, jokainen saa palkan sen mukaan, miten olemme täällä ajassa eläneet.

En nyt tarkoita, että pelastuksen voisi ansaita, koska se tulee puhtaasta Jumalan armosta. Mutta sillä on oikeasti väliä, miten elämme täällä ajassa, koska monessa muussakin Raamatun paikassa kerrotaan, että saamme tekojemme mukaisen palkan. Voidaan puhua myös kylvämisen ja niittämisen laista.

Psalmi 119:18

Poista peite silmiltäni, jotta voin katsella opetuksesi ihmeitä.

Voimme rukoilla aivan kuten tämän Psalmin kirjoittaja, että näkisimme asiat Herran näkökulmasta. Tarvitsemme hengellistä öljyä, jotta silmämme eivät kuivu ja Pyhä Henki paljastaa meille mitä Herra tahtoo meille opettaa! Onko sinulla jano tutkia Jumalan sanaa? Tahdotko tulla hänen läsnäoloonsa säännöllisesti? Jos ei vielä, niin pyydä Herraa paljastamaan kasvonsa, jotta rakastut häneen todella!

Oma kokemukseni on se, että kun Herra antoi minulle halun tutkia hänen sanansa ihmeitä useampi vuosi sitten, aloin todella elämään. Hedelmien kasvaminen vei aikaa, mutta pikku hiljaa nekin ovat kehittyneet. Olkoon Herra kanssasi tulevina päivinä voimakkaammin kuin koskaan ja antakoon sinulle syvän janon hänen läheisyyteensä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä.

Annanko Raamatun valaista elämäni?

Psalmi 119:9-12

Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että noudattaa sinun sanaasi. Minä etsin sinua koko sydämestäni. Älä salli minun eksyä sinun käskyistäsi. Olen kätkenyt sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan. Siunattu olet, sinä Herra! Opeta minulle lakisi.

Nämä muutamat jakeet paljastavat jotain merkittävää, se antaa avaimen jokaiselle Jumalan lapselle elää lähellä Jumalaa. Jokaisen oma päätös sitten on, tahdommeko vaeltaa tätä tietä suoraan. Jos sinä ja minä päätämme seurata Jumalaa kokosydämisesti, siihen liittyy aina Raamatun tutkimisen arvon tunnustaminen ja soveltaminen jokapäiväisessä elämässämme. Psalmi 119 keskittyy siihen, että sinä ja minä ymmärtäisimme, kuinka tärkeää on pitää kiinni Jumalan omasta Sanasta peräänantamattomasti.

Jae yhdeksän kysyy meitä monesti askarruttavan kysymyksen ja antaa suoran vastauksen. Kuvittelin joskus nuorempana, että riittää hyvin, jos käyn uskollisesti seurakunnan tilaisuuksissa enkä kiroile. Jossain vaiheessa huomasin, ettei hengellinen elämäni näillä keinoilla vahvistunut, varsinkin, kun muun ajan käytin esimerkiksi musiikin ja elokuvien katsomiseen. Hengen hedelmä ei kasva ilmaiseksi, se vaatii oikeaa työtä. Jos minä ruokin lihallista luontoani, joudun niittämään sitä tulevaisuudessa, mutta jos teen Jumalan mielenmukaisen päätöksen tutkia Sanaa ja etsiä hänen kasvojaan päivittäin, hengellinen ihminen sisälläni vahvistuu.

Jos siis tahdomme vaeltaa puhtaina, kasvaen pyhityksessä kohti Jeesusta, meidän on annettava Jumalan Sanan näyttää meille, missä olemme horjahtaneet ja puhdistua Jeesuksen verellä ja pyytää, että Herra opettaa meitä vaeltamaan viisaasti jatkossa. Nöyryys yhdessä syvän kunnioituksen kanssa Jumalasuhteessamme kasvattaa meitä oikeaan mielenlaatuun.

”Minä etsin sinua koko sydämestäni. Älä salli minun eksyä sinun käskyistäsi.”

Jae 10 jatkaa samaa ajatusta, kuin edellinen jae. Kun me ymmärrämme, että lihamme on heikko, emmekä voi omin voimin noudattaa Jumalan sanaa ja hänen tahtoaan, se saa meidät kääntymään oikeaan suuntaan: Jumalan puoleen! Sitähän rakastava Isämme odottaa ja toivoo, että pyydämme aidosti, saamme halun ja tahdon pitää kiinni hänen sanastaan ja olla kuuliaisia sille. Paholainenhan pyrkii saamaan meidät eksymään pois Jumalan sanasta, ja astumaan sen jälkeen harhaan, kuunnellen hänen valheitaan.

”Olen kätkenyt sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan.”

Jae 11 osuukin aivan ytimeen: Jotta osaamme vastustaa paholaisen valheita, meidän tulee olla vahvoja Raamatun tuntemisessa ja tunnistaa ja hyljätä ne. Siihen mielestäni viittaa tuo sana ”kätkenyt”, se kaivetaan esiin heti, kun sitä tarvitaan. Ja kun opimme tuntemaan ja muistamaan, mitä Herramme on sanonut, emme tahdo elää synnissä, vaan pyhityksessä.

”Siunattu olet sinä, Herra! Opeta minulle lakisi.”

Kun näin Herra rakastaen opettaa meitä pistämään muistiin ja soveltamaan oppimaamme, se saa meidät palvomaan häntä ja janoamaan lisää hänen totuuksiaan. Tiedätkö mitä silloin tapahtuu? Se, että me tahdomme kertoa oppimiamme asioita lähimmäisillemme ja rohkaista heitä kasvamaan uskossaan vahvoiksi! Sitähän Herramme toivookin, jotta seurakunnat olisivat täynnä hänen lapsiaan, jotka rakastavat hänen sanaansa, soveltavat sitä ja rohkaisevat muita ja yhdessä syttyvät rakkaussuhteesta Jumalaan!

Pari ajatusta, jotka nousivat mieleeni aiemmin, kun mietin näitä jakeita ovat seuraavat: Raamattu paljastaa Jumalan olemuksen ja meidän syntisyytemme. Siksi me rakastumme häneen kokosydämisesti, kun annamme luvan Pyhälle Hengelle paljastaa meille koko totuuden.

Heprealaiskirje 4:12

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet.

Suostunko, että Jumalan sana valaisee minut? Myös ne pimeimmätkin puoleni? Ja kun valo on paljastanut turmeltuneisuuteni, antaudunko sydämestäni muutosprosessiin, jossa Herra alkaa työstämään elämäni jokaista osa-aluetta, jossa muutun Jeesuksen kaltaiseksi? Herra ei pakota meitä, vaan odottaa, että sinä ja minä tahdomme antautua siihen vapaaehtoisesti.

Miksi Jumalan sanan tunteminen on niin tärkeää? Tää jae nousi yksi aamu sydämelleni:

Matteus 22:29

Jeesus vastasi heille: ”Te olette eksyksissä, koska ette tunne Kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

Nämä sanat Jeesus sanoi saddukeuksille, jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen. He olivat eksyksissä, koska eivät uskoneet Jumalaan. Mutta uskallan soveltaa tätä jaetta tässä asiayhteydessä. Avainsana on tunteminen. Moni voi sanoa, uskovansa Jumalaan, mutta voivat olla eksyksissä, koska eivät tunne häntä todellisuudessa hänen Sanansa kautta. Monilla ihmisillä on mielestään oikeita mielipiteitä ja he perustelevat niitä vakuuttavasti, mutta jos nuo mielipiteet ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa, ne ovat ilmaa. Ne eivät kestä. Ainoa, mikä kestää on Jumalan oma sana. Siksi sen opiskeleminen onkin niin arvokasta pääomaa.

Pelkkä Raamatun ulkoa opettelu tietona ei auta, kuten olemme huomanneet, tarvitsemme sitä arkemme keskellä kipeästi. Kuka voi tehdä Jumalan sanan eläväksi? Pyhä Henki, joka on inspiroinut jokaisen Raamatun kirjoittajan. Siksi tätä 66 kirjan kokoelmaa kutsutaan Jumalan sanaksi. Eli, kun tahdomme nähdä Jumalan voiman ilmestyvän elämässämme, meidän tulee janota Jumalan sanaa ja pyytää Pyhää Henkeä tekemään sen meille eläväksi ja auttamaan elämään se todeksi. Silloin näemme mahtavia asioita, koska Herra itse on sitoutunut siihen!

Mitä tapahtuu, jos me emme tunne Kirjoituksia, emmekä Jumalan voimaa? Silloin sielunvihollinen pääsee valehtelemaan ja sillä on omat seurauksensa. Mutta kiitos Jumalalle, saamme rakastua häneen ja hänen sanaansa. Silloin meistä kasvaa vahvoja Jumalan vahvoja miehiä ja naisia, jotka eivät ole kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä, vaan olemme juurtuneet syvälle Jumalaan. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Minä en ole superevankelista

Miksi tuollainen otsikko? Siksi, etten koe olevani Timo Närhen manttelinperijä. Sen sijaan koen olevani Jumalan rakas lapsi, joka oli joskus hengellisesti orpo. Siksi, että minusta tuli Jumalan lapsi, minä kerron oman persoonani kautta lähimmäisilleni suhteestani Isääni. Siinä ei ole kyse siis pätkääkään sellaisesta suorittamisesta, jossa minun ”täytyy saada joku evankelioitua ja käännytettyä”, koska on kyse valtavasta rakkaussuhteesta Jumalaan.

Galatalaiskirje 2:20

Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.

Syystä, että tahdon hoitaa päivittäin Jumalasuhdettani ja kasvaa hänen tuntemisensa kautta syvemmälle, kohtaan vaikeitakin tilanteita. Jos luit edellisen kirjoitukseni, huomaat paholaisen käyttävän tiettyjä tekniikoita murtaakseen uskomme. Mutta kun me alamme näkemään itsemme ihmisinä, joissa Jumala asuu Pyhän Henkensä kautta, alamme kasvamaan pyhityksessä. Alamme haluamaan lähemmäs häntä.

Viime viikkojen aikana Herra on opettanut minulle empaattisuutta ja kärsivällisyyttä lisää. Olen tunnistanut tilanteita, joissa Herra laskee sydämelleni jonkun rakkaan tai joskus tuntemattoman ihmisen, jonka puolesta saan rukoilla hengessäni. Olen oppinut, että silloin, kun Herra kutsuu palvelemaan, on tuhat kertaa parempi totella, kuin katua myöhemmin.

Psalmi 119:1-3 Kirkkoraamattu 1992 & New International Version (vapaasti muotoiltu)

Onnellisia ja siunattuja ovat ne, joiden vaellus on nuhteetonta, ne, jotka seuraavat Herran lakia. Onnellisia ja siunattuja ovat ne, jotka pitävät hänen liittonsa ja koko sydämestään kysyvät ja etsivät hänen tahtoaan, ne, jotka eivät tee vääryyttä vaan kulkevat hänen teitään.

Uskon, että onnellisuus tulee Herralta. Kun olemme hänen lähellään, koemme hänen suuren armonsa, rakkautensa ja siunauksen elämämme jokaisella osa-alueella. Huomaamme yllä olevista jakeista, että Jumalan lapsen onnellisuuteen liittyy oleellisesti nuhteeton vaellus ja Herran lain seuraaminen. Mitä tällä tarkoitetaan? Mielestäni sitä, että käsitämme, ettemme omin voimin koskaan voi vaeltaa nuhteettomasti. Ainoastaan Pyhän Hengen avulla voimme vaeltaa Jumalan tahdossa. Sen verran monta kertaa olen päätä lyönyt seinään, että olen tämän asian huomannut. Muista, että Jeesuksen synnittömyys luettiin sinun eduksesi, siksi olet nuhteeton Jumalan edessä. Tämän jälkeen asennoitumisemme tulisi seurata armon ymmärtämistä.

Kun Pyhä Henki paljastaa meille askel kerrallaan, Jumalan suunnitelmaa, lähdemme seuraamaan kuuliaisesti häntä, emmekä anna minkään pelon tai masennuksen estää sitä. Antaudumme uudelleen ja uudelleen siihen. Kun pieni lapsi opettelee kävelemään, hän kaatuu. Mutta hän nousee joka kerta ylös ja jatkaa, kunnes oppii kävelemään ilman tukea ja mikä ilo ja riemu syntyykään perheessä siitä! Samoin Taivaallinen Isämme rakastaa nähdä, kun kasvamme hänen armonsa kautta terveeseen hengelliseen aikuisuuteen, johon kuuluu hänen tahtonsa kokosydäminen noudattaminen ja etsiminen. Hän lupaa johdattaa niitä, jotka etsivät hänen kasvojaan. Hän tahtoo olla jatkuvasti osa elämäämme, ei vain kerran tai kahdesti viikossa, vaan jatkuvasti! Kun opimme vaeltamaan hänen suoraa tietään, emme hairahdu enää niin helposti, vaan opimme seuraamaan Jeesusta, ja opimme, mikä rakentaa uskoamme, ja mikä ei.

Miten tämä liittyy elämääni näinä päivinä? Siten, että kun maanantaina lähdin töihin ja ajoin eräälle paikkakunnalle, mielestäni se ei mennyt oikein, suunnittelin alun perin meneväni ihan muualle. Harmittelin hetken aikaa asiaa ja totesin, ettei valittaminen auta yhtään. Päätin lounas tauolla kuunnella ILTA Podcastista Perhon Pekan vuoden takaisen opetuksen 007 saarnasarjasta, jossa hän jakoi palvelemisesta. Löydät kutsumuksesi palvelemalla. Se on yksi asia, joka toistui. Sanoin sydämessäni aamen. Pyysin sinä aamuna Herran siunausta alkavaan työviikkoni ja olen oppinut, ettei hän turhaan lähetä milloin minnekin paikkakunnalle. Näin todella kävi. Päivän viimeinen tapaaminen potentiaalisen asiakkaan kanssa päättyi erittäin mielenkiintoisella tavalla.

Kun aloin kirjoittamaan muistivihkooni päällikön sähköpostiosoitetta, hän huomasi, että olen vasenkätinen ja ystävällinen nainen rohkaisi: Vasenkätiset ovat luovia. Minä avauduin: Ahaa, niin, kirjoitan blogia, johon vastakysymys: mistä kirjoitat? Sitten valmistelin ja sanoin, että olen oppinut, että pohjanmaalla saa puhua suoraan, niin, kirjoitan Raamatusta, johon hän vastasi: hyvä juttu. Tilanteesta jäi hyvä maku ja huomaamattani sain olla Jumalan käytössä.

Bisnesmiehenä minulla tuollaiset tilanteet tulevat luonnostaan ja siksi pystyin olemaan rentona. Niitä ei tule jatkuvasti, vaan silloin tällöin. Mutta mikä merkillistä, tänään sama tahti jatkui: Toisella paikkakunnalla menin erääseen palaveriin, jossa vastapuolella oli noin 7-8 naista. Kun neuvottelut olivat neuvoteltu ja olin aloittamassa pakkaamaan läppäriäni ja tulostinta, jota myymme, tuli yllättävä kysymys. Mikä on ILTA konferenssi? Tykki heijasti valkokankaalle läppärini taustakuvan, jossa komeili parin vuoden takainen ILTA Conferencen mainos. Kerroin heille eilisen tapaukseni referoituna ja viittasin, että tohdin siis kertoa mistä on kysymys. Kerroin, että ILTA konferenssi on Seinäjoen Helluntaiseurakunnalla järjestettävä jokavuotinen nuorisotapahtuma lokakuun puolen välin paikkeilla. Tähän kysyjä kommentoi: onko myös tänä vuonna? Kyllä on. Mainitsin myös ILTA weekend tapahtumasta, joka tulee olemaan omin voimin järjestetty tapahtuma toukokuun puolessavälissä. Lopuksi kerroin, että löydymme somesta Seinäjoen ILTA nimellä.

Nämä tilanteet kertovat minulle siitä, että kun Jumala armossaan avaa tilanteen, minun ei tarvitse pelätä vastareaktiota. Minulla on lupa vastata ja olla ystävällinen. Olen varma, että jos sinä ja minä päätämme seurata kokosydämisesti Jumalaa, olla rohkeita ja toimia oman persoonamme kautta, Jumala johdattaa eteemme tilanteita, joissa voimme rohkaista ihmisiä, kertoa olevamme uskovaisia ja joskus jopa rukoilla joidenkin puolesta, vaikka olemmekin Suomessa! Sinä ja minä olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan, rohkaisen sinua antautumaan rohkeasti Pyhän Hengen johdatettavaksi. Voit rukoilla päivittäin esimerkiksi näin: Annan tämän päivän sinun käsiisi Herrani. Johdata eteeni ihmisiä, joiden tahdot kuulevan sinusta ja rakkaudestasi. Kiitos, että saan olla rohkea sinussa, aamen! Oikein siunattua pääsiäisen aikaa sulle 😀

Identiteetistä Kristuksessa ja sielunvihollisen valheista

Efesolaiskirje 1:17

Minä rukoilen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan…

Miksi Paavali rukoilee Efesolaisten ja myös muiden kirjeen lukijoiden puolesta, että saisimme ilmestyksen Pyhän Hengen kautta Jumalan tuntemisessa?

Efesolaiskirje 1:3

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa.

Identiteettimme täytyisi rakentua totuudelle, eikä valheelle. Yllä oleva jae on valtava totuus. Sinä olet siunattu ylenpalttisesti Jeesuksessa. Jumala siis tahtoo meidän tulevan tietoiseksi hänen valtavasta armostaan ja rakkaudestaan!

Efesolaiskirje 1:4-7

Jo ennen maailman perustamista hän valitsi meidät Kristuksessa olemaan pyhiä ja nuhteettomia hänen edessään. Rakkaudessaan hän jo edeltä määräsi meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen kautta, oman hyvän tahtonsa mukaan, armonsa kirkkauden ylistykseksi. Tämän armon hän on lahjoittanut meille siinä Rakastetussa jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen hänen armonsa rikkauden mukaan.

Yksi valhe minkä sielunvihollinen pyrkii heittämään säännöllisesti Jumalan lasten mieliin on: Sinä et kelpaa pyhälle Jumalalle, olet tuollainen luuseri, joka lankeilet kaiken aikaa. Perkele haukkuu jatkuvasti, hän pyrkii saamaan Jumalan lapset pois heidän todellisesta asemastaan Kristuksessa, koska he ovat hänen kilpailevalle valtakunnalleen suuri uhka. Paholainen tietää, että Jumalan valtakunta tulee eräänä päivänä hallitsemaan, ja hänen valtakuntansa tuhoutuu. Siksi sillä on niin kiire käännyttää kaikki mahdolliset ihmiset Jumalaa vastaan ja saamaan eksytettyä myös mahdollisimman monta Jumalan lasta, joita hän vihaa Jeesuksen tähden.

Jos jäämme kuuntelemaan valheen isän alaspainavia sanoja, emmekä irtisanoudu niistä ja valheista, joita hän syöttää ajatuksiimme, alamme uskomaan niitä totuutena. Siksi on todella tärkeää opiskella ja soveltaa Raamattua omassa elämässä, koska se kertoo totuuden identiteetistämme: Se on peili, joka paljastaa todellisen luontomme. Emme ole avuttomia kissanpoikasia, vaan kun Pyhä Henki asuu meissä, Juudan Leijona, Jeesus Kristus, asuu sydämessämme!

Pirun valheet eivät pure niihin, jotka ymmärtävät ja soveltavat Jumalan sanan totuutta elämäänsä. Siksi perkele pyrkii pitämään meidät erossa Sanasta, koska jos se saa meidät pois sen vapauttavasta totuudesta ja nautimme mieluummin lihamme ruokkimisesta, meistä kasvaa hiljakseen lihallisia. Jos sen sijaan ruokimme henkeämme Sanalla jatkuvasti, silloin hengellinen ihminen vahvistuu sisällämme. Kumman me tahdomme vahvistuvan? Ymmärrämmekö me todella mitä Jeesus on tehnyt puolestamme?

Nyt kun tiedostamme mikä on sielunvihollisen strategia muistuttaa synneistämme, käännymme Jumalan sanan totuuksiin:

Yksi. Sinä olet siunattu, etkä kirottu Jeesuksessa Kristuksessa. Kaksi. Jumala valitsi sinut Kristuksessa olemaan pyhä ja nuhteeton. Kolme. Jumala on määrännyt sinut rakkaudessaan jatkuvaan yhteyteen kanssaan, nauttimaan Jumalan lapsen oikeudesta Jeesuksen kautta, jotta ymmärtäisit hänen armonsa suuruuden. Neljä. Tuo armo tulee uskon perusteella Jeesukseen, ei hyvien tekojesi ansiosta. Viisi. Jumalan suuren armon ja Jeesuksen uhrin tähden sinut on lunastettu pois pimeyden valtakunnasta Jumalan armon valtakuntaan. Saat vastaanottaa Jumalan armon silloin, kun olet tehnyt syntiä, koska Jeesuksen uhri oli täydellinen.

Helpottiko? Minua ainakin. Nyt kun tiedämme totuuden asemastamme pyhän Jumalan edessä, Herra tahtoo, että sisäistämme nämä totuudet. Siksi, jos tahdot helpottaa elämääsi kirjoita itsellesi muistiin (esim. kännykkään) tuo Raamatun jakso (Ef. 1:2-7) ja lue se päivittäin ääneen. Silloin alat omaksumaan oikeaa identiteettiäsi. Niin minä teen, kun tahdon muistuttaa asemastani, että luen ääneen minulle tärkeitä jakeita, jotta ne tulevat osaksi minua.

Mitä muuta Herramme tahtoo meille sanoa:

Efesolaiskirje 1:18-19

Ja valaisisi teidän sydämenne silmät, jotta tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, miten suuri on hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja miten äärettömän suuri on hänen voimansa meitä kohtaan, jotka uskomme, hänen väkevän voimansa vaikutuksen mukaan.

Herra tahtoo siis valaista Pyhän Hengen kautta sydämemme silmät, jotta ymmärtäisimme mihin toivoon hän on meidät kutsunut. Pyhä Henki tuntee täysin Jumalan, koska he ovat yhtä. Ano, että Pyhä Henki kirkaistaisi sinulle jatkuvasti asemasi Kristuksessa, koska silloin jaksat koettelemustenkin keskellä eteenpäin, etkä luovuta, koska katseesi on suunnattu pysyvään totuuteen.

Sinä ja minä loistamme Herraa ja hänen perintöään. Se loistaa meistä, kun ymmärrämme sen! Meillä ei ole sellaisia huolia, jotka voisivat musertaa meidät, koska meillä on yhteys Jumalan kanssa ja tulemme perimään hänet Kristuksen kanssa! Herran väkevä voima, Pyhän Hengen kautta asuu meissä, jota ei kannata aliarvioida koskaan, sanoivat tunteemme tai olosuhteet mitä tahansa.

Efesolaiskirje 1:20-22

Tällä voimallaan hän vaikutti Kristuksessa herättäessään hänet kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaallisissa, ylemmäksi kaikkea hallitusta ja valtaa, voimaa ja herruutta ja jokaista nimeä, joka mainitaan, ei vain tässä maailmanajassa vaan myös tulevassa. Jumala on alistanut kaiken hänen jalkojensa alle ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle, pääksi seurakunnalle.

Pyhä Henki joka asuu meissä, herätti Kristuksen. Pyhä Henki on siis todella voimakas, ja siksi meidän on turha selitellä, ettei meillä on muka voimaa vastustaa paholaista, kun Herran oma Henki asuu meissä! Halleluja! Jeesus Kristus on kaiken yläpuolella, kuten näemme. Hän on seurakuntansa pää, joka johtaa ruumista, sinua ja minua ja koko maailmanlaajuista seurakuntaansa.

Psalmi 34:19

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Vaikka paholainen olisi (ainakin mun elämässä on) saanut meidät uskomaan valheisiinsa ja olisimme rikkinäisiä, se ei ole ongelma Herrallemme. Kun olemme rikki, saamme tulla rakastavan Isän syleilyyn ja vastaanottaa hänen apunsa. Se tekee nöyräksi ja kiitolliseksi. Silloin tahdomme opetella tuntemaan hänet entistä paremmin, koska hän on aidosti luotettava. Iloitse tänään täydestä sydämestäsi, että sinulla on valtavan armon tähden suhde Taivaalliseen Isääsi ja elä elämääsi tästä totuudesta käsin, silloin se on helpompaa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Huuda Jumalaa, hän tahtoo auttaa juuri sinua!

Olen tällä viikolla tutkinut Psalmia 34 ja siitä on tullut ehdottomasti yksi lempipsalmeistani, joka sattuu vielä olemaan Daavidin kirjoittama. Raamattu kansalle käännöksen Psalmin introssa sanotaan: Daavidin psalmi, kun hän oli tekeytynyt mielipuoleksi Abimelekin edessä. Tämä karkotti hänet luotaan, ja hän lähti pois. Daavid pakeni henkensä edestä Saulia, joka oli vielä kuninkaana ja etsi turvaa. En todellakaan tiedä miksi hän päätti tekeytyä mielipuoleksi, eikö hän tahtonut jäädä Abimelekin luokse, niin voisi luulla. Mutta tässä Psalmissa on todella syviä Daavidin mietteitä, jotka soveltuvat loistavasti meille jokaiselle, kun koemme epätoivoa elämässämme.

Psalmi 34:2-7

Minä kiitän Herraa joka hetki, hänen ylistyksensä on aina minun suussani. Minun sieluni kerskaa Herrassa, nöyrät kuulevat sen ja iloitsevat. Julistakaa kanssani Herran suuruutta, korottakaamme yhdessä hänen nimeään. Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikista peloistani. Ne, jotka häneen katsovat, säteilevät iloa, eivätkä heidän kasvonsa punastu häpeästä. Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista ahdistuksista.

Wau mitä settiä! Daavid on siis tehnyt sydämessään päätöksen kiinnittää katseensa Jumalaan ja ylistää häntä jatkuvasti! Mieti, missä elämäntilanteessa hän on kirjoittanut nää sanat! Kuinka helposti itse kukin katsoo elämän olosuhteisiin ja ajattelee, että ”ei minulla ole syytä olla kiitollinen, saati palvoa Jumalaa”. Se on inhimillistä, mutta mieti, että Daavid oli paennut ties kuinka kauan Saulia ja hänen täytyi päivittäin tehdä päätös keskittyä Jumalaan ja palvoa häntä, koska ilman sitä hän olisi nopeasti katkeroitunut, kaikki olosuhteet olivat sen puolesta. Daavid oli esikuva monelle ja siksi hänestä tuli hyvä johtaja, koska hän päätti kokosydämestään etsiä Jumalan tahtoa elämässään.

Huomaa, että millainen suhde hänellä oli Jumalaan: Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikista peloistani. Hän kasvoi jatkuvasti Jumalasuhteessaan ja kuuli Herran äänen, joka rohkaisi ja tuki häntä juuri silloin, kun hän sitä tarvitsi! Muistammeko itse, että Herra todella kaipaa syvää yhteyttä kanssamme ja tahtoo meidän kokevan hänen suuren armonsa? Koska hän on täydellinen rakkaus. Kun tulemme Jumalan läsnäoloon, maailman murheet unohtuvat ja alamme ”säteilemään”, koska uskomme ei perustu tunteisiimme vaan rakkaussuhteeseemme Herran kanssa. Olosuhteet muuttuvat kun opimme luottamaan Herraamme ja heitämme murheemme hänen kannettavakseen.

Psalmi 34:8-15

Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka pelkäävät Herraa, ja vapauttaa heidät. Maistakaa ja nähkää, että Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa! Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääviltä ei puutu mitään. Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiviltä ei puutu mitään hyvää. Tulkaa, lapset, kuulkaa minua, Herran pelkoa minä teille opetan. Kuka oletkin, joka tahdot elää, rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta, karta pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja tavoittele sitä.

Kuten huomaamme, yksi teema näissä jakeissa, mikä korostuu voimakkaasti on Herran pelko ja sen soveltaminen elämäämme. Herran pelolla tarkoitetaan Jumalan kunnioittamista, toisinaan käytetään lauseparia, jossa puhutaan Herran rakastamisesta, sekä Herran pelosta ja kuinka luontevaa se onkaan, koska jos todella rakastamme jotakin, kunnioitamme häntä myös! Tässä Psalmissa Daavid yhdistää kunnioituksen rukoukseen. Voisi hyvin sanoa näin: Tahdon rakastaa Jumalaa koko sydämestäni ja kunnioittaa hänen auktoriteettiaan syvästi ja siksi rukoilen. Miksi? Koska silloin ojentaudun hänen herrautensa alle. Ylpeä ei koskaan tahdo rukoilla, mutta nöyrät rukoilevat mielellään ja tietävät, että kun teemme sen kunnioittaen, hän vastaa meille!

Toinen teema joka paljastuu näistä jakeista on selkeästi Jumalan uskollisuus ja hyvyys. Herran enkeli varjelee meitä, osaammeko kiittää siitä? Meidän on syytä kiittää häntä, koska hänen huolenpitonsa kattaa kaikki elämämme osa-alueet. Siinä onkin jo suuri syy luovuttaa kaikki elämämme osa-alueet Pyhän Hengen johtoon, koska Jumala tahtoo aina meidän parastamme ja siunata meitä: Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääviltä ei puutu mitään.

Kun me päätämme antautua Jumalalle, etsiä hänen kasvojaan, vuodattaa toisinaan sydämemme ja heittää ne hänen kannettavakseen, hän siunaa meitä ylenpalttisesti. Mistä on kysymys? Luottamussuhteen vahvistumisesta. Sinä ja minä voimme vedota näihin Jumalan omiin lupauksiin, kun meillä on hankalaa ja osoittaa, että luotamme häneen kuin vuoreen. Oletko kokeillut? Itse olen julistanut viime päivinä näitä jakeita elämäni ylle ja huomannut niiden tehon konkreettisesti. Jumalan Sana ei valehtele, koska se on Hänen sanansa ja tahtonsa!

Tulkaa, lapset, kuulkaa minua, Herran pelkoa minä teille opetan. Kuka oletkin, joka tahdot elää, rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta, karta pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja tavoittele sitä.

Nämä jakeet auttavat meitä soveltamaan Jumalan kunnioitusta elämässämme: Silloin tahdomme opetella puhumaan oikein ja tekemään hyvää lähimmäisillimme ja rakentamaan rauhaa, eikä vihaa.

Psalmi 34:16, 18-19

Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän avunhuutoaan. Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja pelastaa heidät kaikista ahdistuksista. Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Mitä balsamia meille, jotka olemme niin rikkinäisiä! Maslowin tarvehierarkiassahan mainittiin tarve tulla kuulluksi. Koska olet hänen rakas lapsena, hän tahtoo aina kuulla sinua, ottaa syliinsä ja rakastaa sinua! Hän odottaa sitä, että sinä lähestyt häntä, rukoilet, palvot ja vain nautit olostasi hänen lähellään, vailla yhtään suorituksia! Hän ei pakota meitä olemaan lähellään, koska silloin se ei tulisi vapaasta sydämen halusta, vaan olisi jotain epäaitoa. Hän tahtoo aidon suhteen kanssamme! Hän tahtoo jatkuvasti osoittaa olevansa rakastava Isäsi ja korjaa rikkoutuneen sydämesi. Hän on kaikki mitä tarvitset.

Silloin kun elämässäsi on myrskyjä lue tätä Psalmia ääneen ja usko. Silloin kun tarvitset Herran apua elämäsi olosuhteissa, lue tätä Psalmia ja vetoa Jumalan lupauksiin, koska ne ovat totta juuri sinulle. Tätä rakastava Taivaallinen Isämme toivoo ja odottaa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Antautuminen Jumalan tahtoon

Roomalaiskirje 12:1-2

Jumalan armahtavan laupeuden kautta minä kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi. Tämä on teidän järkevä hengellinen jumalanpalveluksenne. Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, otollista ja täydellistä.

Koska Jumala on rakastanut ihmistä, jonka loi omaksi kuvakseen, hänen tahdollaan tulisi olla paljon merkitystä meille. Hän osoitti sen suuruuden kuolemalla puolestamme, se on todella uhrautuvaa siis. Ja tästä syystä meitä kehotetaan antamaan koko elämämme hänen käyttöönsä. Mitä tässä yhteydessä voisi tarkoittaa ”elävä ja pyhä Jumalalle mieluinen uhri?” Mielestäni se viittaa kokonaisvaltaiseen, sydämen halusta lähtevään lujaan päätökseen miellyttää Jumalaa kaikilla elämämme osa-alueilla. Silloin teemme elämässämme ainutlaatuisen päätöksen, vihkiytyä Jumalalle ja ymmärrämme, sen olevan hänen tahtonsa. Siinä on sama asenne, kuin Jeesuksella Getsemanessa, kun hän päätti olla kuuliainen Isän tahdolle, vaikkei se ollut helppoa.

Ymmärtääkseni pyhä tarkoittaa Raamatun kontekstissa Jumalalle erotettua. Tuota hengellistä ja järjen päätöstä vaaditaan jotta emme antautuisi enää maailman hengen vietäviksi. Miksi näin? Koska on todella helppo antaa valta turmeltuneelle, syntiin langenneelle luonnollemme, koska ihminen on syntynyt sellaiseksi. Mutta Jumalan lapset voivat todella vastustaa paholaista ja se joutuu Kristuksen arvovallan edessä aina väistymään. Jos opettelemme ohjelmoimaan mielemme Jumalan sanan perustalle, silloin identiteettimme rakentuu vahvaksi. Jos se rakentuu tunteiden ja himojen varaan, silloin liha pääsee voitolle. Jumalan ei koskaan pakota sinua valitsemaan kuuliaisuutta häntä kohtaan. Hän rohkaisee ja kutsuu siihen, muttei tee ikinä väkivaltaa, koska hän on täydellinen rakkaus. Rakkaus ei satuta, vaan tahtoo ja uskoo toiseen vilpittömästi. Niin Herra näkee sinut.

Psalmi 95:1-7b

Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle. Käykäämme hänen kasvojensa eteen kiittäen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä. Sillä Herra on suuri Jumala, suuri Kuningas yli kaikkien jumalien. Maan syvyydet ovat hänen vallassaan, ja hänen on ovat vuorten kukkulat. Hänen on meri, sillä hän on se tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet. Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, langetkaamme polvillemme Herran, meidän Luojamme, eteen. Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee.

Vaikka psalmin kirjoittaja kirjoitti sen juutalalaisille, voimme omaksua sen sanoman hengellisen Israelin lapsina. Kun näitä jakeita lukee kaikessa rauhassa alkaa ymmärtämään, kuinka kunnioitettava Jumala sinulla ja minulla on. Kuinka me voimme lähestyä häntä, joka hallitsee koko maailmaa? Ainoastaan Jeesuksen uhrin perusteella meillä on oikeus kutsua häntä Jumalaksemme, eikä vain Jumalaksi, joka on auktoriteetti, vaan paljon läheisempi: Hän on meidän Taivaallinen Isämme!

Jos meillä on vääristynyt kuva Jumalasta ja hänen kasvoistaan, silloin emme tahdo, emmekä uskalla lähestyä häntä. Mutta juuri siihenhän psalmin kirjoittaja rohkaisi lukijoita! Huomaatko sanat: Tulkaa, käykäämme hänen eteensä ja myöhemmin kumartukaamme ja polvistukaamme, langetkaamme polvillemme Herran eteen? Hän on pyhä, mutta myös todella rakastava: Hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa! Meillä on läheinen suhde hänen kanssaan. Huomaa, että pelko estää aina läheisyyden. Sen sijaan aito Jumalan pelko, syvä kunnioitus Herraamme kohtaan, auttaa meitä muistamaan hänen ainutlaatuisuutensa, mutta se saa meidät myös rakastamaan häntä syvästi. Kunnioitus saa aikaan sitoutumisen hänen tahtoonsa ja silloin tahdomme etsiytyä Jumalan läsnäoloon säännöllisesti sekä yksityisesti, että seurakunnan keskellä. Silloin antaudumme myös hänen paimenuutensa alaisuuteen mielellämme.

Johannes 14:18-21

En minä jätä teitä orvoiksi vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua, mutta te saatte nähdä minut, sillä minä elän ja tekin saatte elää. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja te olette minussa ja minä teissä. Se, jolla on minun käskyni ja joka noudattaa niitä, rakastaa minua. Ja joka rakastaa minua, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmaisen itseni hänelle.

Jeesus lupasi, ettei hän jätä meitä orvoiksi. Eikö ole lohduttavaa, koska tiedostamme, ettei Jumala koskaan voi valehdella? Me emme todellakaan ole orpoja, koska hän lähetti meille Pyhän Henkensä asumaan sisällämme. Pyhä Henki tahtoo kirkastaa meille sen, että me todella kuulumme Jumalan perheeseen ja kun sitoudumme siihen, meille tulee syvä tarve ja halu olla kuuliaisia Jumalan tahdolle ja näin miellyttää häntä. Kun olemme oppineet täyttymään jatkuvasti Isän täydellisellä rakkaudella, silloin alamme oppia, että se mihin Pyhä Henki johtaa meitä, on todella meidän parhaaksemme!

Itselläni tämän ymmärtäminen on kestänyt varmaan 27 vuotta :D. Nimittäin viime päivien aikana olen saanut siitä kirkkaan ilmestyksen sisäiseen olemukseeni, että oikeasti Herra tahtoo vain minun parastani, joka ikinen kerta. Olen tankannut Raamatun jakeita parin vuoden ajan, joissa tämä totuus on ilmaistu, mutta vasta nyt olen saanut siitä voimakkaan vakuuden, syvän rauhan, niin pinttyneitä vääriä, Jumalan sanan vastaisia ajatuksia, paholainen on syöttänyt elämääni. Annan esimerkin:

Jeremia 29:11

Minä tunnen teitä koskevat ajatukseni, sanoo Herra: Ne ovat rauhan eikä turmion ajatuksia. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Meillä ei siis ole mitään hätää! Jumalan ajatukset sinua kohtaan ovat aina positiivisia! Hän on ylpeä juuri sinusta. Hän rakastaa sinua valtavasti ja tahtoo sinun elävän hänen yhteydessään jatkuvasti, jotta hän voi vakuuttaa sinut, että paras on aina edessäpäin! Sinulla on ikuinen toivo, joka ei ikinä horju, hän on pelastajasi Jeesus. Rukoilen, että voit tänään omaksua tämän opetuksen elämääsi Jumalan sanana, eikä Murtosen Jukan ajatuksina, koska ei ole kyse minusta, vaan Jumalasta, joka tahtoo johdattaa sinua aina! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Northwind Collective: Isä ja Taivaan Isä

Tällä kertaa tahdon jakaa sydäntäni arvostamani ylistysbändin levystä, jonka sain tänään postissa, joka saa minut kyyneliin. Yksinkertaisesti tämä levy tulee olemaan todella kovassa kuuntelussa tästä eteenpäin, niin voimakas Pyhän Hengen läsnäolo ja sanoma tällä levyllä on! Otan esille biisejä ja mitä ajatuksia niistä minulle nousee.

”Perillinen”

”Oon perillinen kanssa Kristuksen/Ei mikään eikä kukaan voi sitä muuttaa/oot aina Isäni oon aina lapsesi”

Sydän räjähtää kun aloin kuuntelemaan biisiä. Niin voimakas sanoma Isän täydellisestä rakkaudesta! Sanat eivät riitä kiittämään kun saamme ymmärtämään asemaamme Jumalan perillisinä!

”Ei enää orja”

”En mä enää oo pelon orja, oon lapsi Jumalan”

Uskon, että identiteettimme Jumalan rakkaina lapsina vapauttaa meidät todelliseen vapauteen, jossa perkele ei pääse enää sitomaan meitä. Yksi suurimmista paholaisen peloista on se, että sinä ja minä todella löydämme identiteettimme Kristuksessa, koska silloin se ei saa enää otteeseensa meitä!

Uskallan väittää, että Northwind Collectiven rukous on tämän levyn kautta, se että jokainen levyn kuuntelija voisi löytää oikean rakkaudellisen suhteen Taivaan Isään ja päästä kasvamaan tuossa rakkaussuhteessa. Sen seurauksena me muuttuisimme ja alkaisimme näkemään lähimmäisemme todella arvokkaina ja Jumalan valtavan rakkauden kohteina.

”Pidät minusta huolen”

”Sä siunaat mua rakkaudellas, pidät minusta huolen/Sä siunaat mua rauhallas pidät minusta huolen”

Kunpa ymmärtäisimme, että perkeleen valheet siitä, että menetämme Jumalan lapsen asemamme langetessamme syntiin ovat pelkkää roskaa, jota valheen isä yrittää saada meidät uskomaan! Sen sijaan Jumalan rakkaus ei koskaan väisty yltämme! Tätä totuutta meidän on syytä julistaa elämäämme jatkuvasti, jotta alkaisimme vastustaa paholaisen valheita. Koska se ei koskaan perustunut meidän synnittömyyteen vaan asemaamme Jumalan rakkaina lapsina Jeesuksen virheettömyyteen ja hänen täydelliseen uhriinsa edestämme! Yhtä tärkeää on muistaa, että Isä ei muutu koskaan, hän on uskollinen! Hän ei hylkää sinua koskaan!

”Kutsu”

”Sä rakas lapseni oot ja mielistynyt sinuun oon”

Jokaisella lapsella on tarve kokea vanhempiensa ihailua ja rakkautta, jolloin hän kasvaa terveeseen itseluottamukseen. Silti on monia Jumalan lapsiakin jotka eivät ole saaneet kokea tällaista, ja taivaan Isän rakkaus saa eheyttää!

”Hyvä Isäni mun”

”Hyvä Isäni mun, sä aina oot/rakas lapsesi sun/mä aina oon, mä aina oon”

Kun alamme ymmärtämään ja hyväksymään asemamme Isän lapsina, meidän on tärkeää oppia vastaanottamaan hänen rakkauttaan, koska silloin opimme rakentamaan identiteettimme pysyvälle rakkaudelle, emmekä enää tarvitse niin epätoivoisesti ihmisten hyväksyntää. Silloin meistä kasvaa vahvoja Jumalan miehiä ja naisia!

”Abba”

”Abba, mä heittäydyn sun syleilyyn/Abba, kun kosketat et satuta, sä parannat”

Oon häkeltynyt siitä tavasta jolla Northwind Collective Rodrigo ja Saara Camposin johtamina ovat tehneet timantin levyn, joka on niin tarpeellinen jokaiselle Jumalan lapselle Suomessa! Nyt paljastan, miksi tämä aihe on minulle niin tärkeä.

Kun olin alle kaksi vuotias vanhempani erosivat, eikä minulla ole yhtään muistikuvaa biologisesta isästäni. Se heijastuu koko minun loppuelämääni. En saanut mahdollisuutta tavata häntä ennen kuin hän kuoli kymmenisen vuotta sitten. Mistä olen kiitollinen niin siitä, että sain kasvaa tätini luona, joka rakastaa Jumalaa kokosydämisesti ja hän osoitti Jumalan rakkautta minulle ja siskoilleni. En todellakaan tiedä missä olisin tänään ilman sitä. Mieleeni on piirtynyt tapaus, kun olin aloittanut ylä-asteen ja palasin kotiin. Olin kokenut koulukiusaamista ja purskahdin itkuun, kun Liisa kysyi miten päivä meni. Sitten sain istua hänen sylissään ja itkeä pahan olon pois. Se merkitsi minulle paljon, koska en saanut mahdollisuutta kokea biologisen isäni rakkautta koskaan.

Muutamia vuosia sitten tätini kertoi, että on rukoillut, että saisin kokea Taivaan Isän rakkautta, jotta voisin parantua kivuista, jotka ovat elämääni tulleet. Nuo rukoukset kuultiin ja Seinäjoella asuessani olen saanut paljon opetusta Jumalan armosta, rakkaudesta ja oppinut nauttimaan yksityisistä hetkistä Jumalan syleilyssä! Tänään tiedostan, että ilman koviakin koettelemuksia elämässäni en olisi kasvanut nöyryyteen, jossa voin tänään palvella Jumalan armosta. Enkä sano, että olisin saavuttanut täydellisen nöyryyden, vaan prosessi jatkuu koko elämäni ajan ja opettelen sitä päivittäin ihmissuhteissa. Kiitos Jumalalle työstäni jossa tapaan päivittäin erilaisia ihmisiä ja saan harjoitella ihmisten huomioimista ja kärsivällisyyttä ja rohkaisemista käytännössä.

Jaakobin kirje 1:12-14, 17

Autuas se ihminen, joka kiusauksen kestää. Kun häntä on koeteltu, on hän saava elämän seppeleen, minkä Herra on luvannut häntä rakastaville. Älköön kukaan kiusauksessa ollessaan sanoko: ”Jumala kiusaa minua.” Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Kutakin viettelee hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee. Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä valojen Isältä, jonka luona ei ole muutosta, eikä valo vaihdu varjoksi.

Nämä jakeet mielestäni osoittavat selvän totuuden: Taivaan Isä on todella täydellinen rakkaus! On totta, että tässä syntiin langenneessa maailmassamme on paljon syntiä ja pahuutta, jossa joudumme elämään tämän lyhyen ajan, mutta sitä seuraa iankaikkisuus Jumalan kanssa! Meidän tulee siis asennoitua oikein koettelemuksiin ja hyökkäyksiin: Kun pidämme katseemme Jeesuksessa, saamme voimaa vaeltaa uskossa kuuliaisina kuten hän, meidän tärkein esikuvamme! Ja tuota uskollisuutta osoittaessamme näytämme käytännössä, että rakastamme Jumalaa ja saamme siitä palkinnon: Iankaikkisen elämän!

Paholainen pyrkii siis valehtelemaan meille, että ”Jumala kiusaa sinua” jottemme saisi iankaikkista perintöämme taivaassa. Sen sijaan meidän täytyy muistuttaa itseämme, että Taivaan Isä rakastaa meitä ja tahtoo johtaa meidät luottamaan häneen yhä syvemmin kaikissa elämämme olosuhteissamme. Koetukset voivat johtaa kahteen lopputulokseen: Joko siihen, että jäämme kuuntelemaan paholaisen valheita, että ”Jumala on hylännyt sinut, unohda koko usko” tai ripustaudumme Jumalan Sanan lupauksiin siitä, että hän on uskollinen ja auttaa sinua aina!

Rukoukseni on, että sinä saat kokea Isän taivaallista rakkautta päivä päivältä enemmän ja opit luottamaan häneen sataprosenttisesti! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Omanarvontunto?

Kun olin sairaana perjantaina ja katsoin jakson ohjelmasta nimeltä ”hurjat rakkauskilot”, psykologi vei naisen peilin eteen ja hänen piti katsoa lempeästi ja suopeasti itseään. Sitten psykologi kysyi mistä sä tykkäät peilikuvassa, mitä sä ihailet? Vastaus: En oikeesti mitään. Hän sai tehtävän sanoa olen hyvä tyyppi ja sitä piti harjoitella myös kotona, jotta hän voisi hyväksyä itsensä ja nähdä tapahtunut todella merkittävä positiivinen muutos itsessään, silti hän ei koko aikana pystynyt siihen. Ajatus jäi minua vaivaamaan siinä määrin, että päätin kirjoittaa siitä tällä kertaa. Mietin, että miten näen itseni? Pystynkö minä rakastamaan itseäni terveellä tavalla, kuten Raamattu opettaa?

Psalmi 139:13-18

Sinä loit minut sisintäni myöten, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että minut on tehty ylen ihmeellisesti. Ihmeelliset ovat sinun tekosi, sieluni tietää sen sangen hyvin. Minun luuni eivät olleet sinulta kätkössä, kun minut salassa valmistettiin, kun minut kudottiin taidokkaasti maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani. Kaikki päivät oli luotu ja kirjoitettu sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut. Kuinka kalliit ovatkaan minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos laskisin ne, niitä olisi enemmän kuin hiekanjyviä. Minä herään ja olen yhä sinun luonasi.

Eikö ole hoitavaa tekstiä? Ainakin minun mielestäni näin on. Jos lukisi säännöllisesti tämän jaejakson, väitän, että jokainen alkaisi eheytymään kaikista haavoista, joita saamme elämämme aikana, koska identiteettimme perustuisi silloin siihen, mitä rakastava Jumala meistä ajattelee, kuinka sinut ja minut on luotu ylen ihmeellisesti ja olemme hänen lähellään jatkuvasti. Sinun Luojasi saa määritellä sinut, koska hän omistaa sinut. Niin meidän pitäisi ajatella. Ajattele, miten täynnä rakkautta Jumala on sinua kohtaan, kun hän on ollut ja on aina lähelläsi koko elämäsi ajan ja tahtoo viettää aikaa juuri sinun kanssasi?! Kuinka on mahdollista, että Jumala voi olla kaikkien luomiensa ihmisten elämässä jatkuvasti? Järkemme ei yllä siihen, mutta meidän on hyväksyttävä, että hän on kaikkivaltias ja hänelle se on mahdollista.

Miksi meidän kannattaisi lukea tällaista jaejaksoa päivittäin? Mielestäni siksi, että juuri silloin kuin ahdistus ja masennus meinaavat saada meistä otteen elämämme hankalissa olosuhteissa, ojentautuisimme Jumalan oman sanan mukaan ja julistaisimme sitä omaan elämäämme! Mieti, että silloin tunteemme eivät saisi meitä otteeseen ja hallitsisi meitä, vaan Jumala saisi vakuuttaa meille, että hän on läsnä silloinkin, kun tunteet eivät vahvista sitä! Katsotaanpa Daavidin kirjoittaman psalmin alkuosaa seuraavaksi, nähdäksemme mitä hän kävi läpi elämässään:

Psalmi 139:1-12

Herra, sinä olet minut tutkinut ja sinä tunnet minut. Sinä tiedät, milloin minä istun ja milloin nousen, sinä ymmärrät ajatukseni kaukaa. Polkuni ja makuusijani sinä olet vaaksalla mitannut, kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Minun kielelläni ei ole sanaakaan, jota sinä, Herra, et täysin tuntisi. Edestä ja takaa sinä olet minut saartanut, olet laskenut kätesi päälleni. Tämä tieto on minulle ylen ihmeellinen, niin korkea, etten voi sitä käsittää. Minne voisin mennä sinun Henkesi ulottuvilta, minne paeta kasvojesi edestä? Jos nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, jos tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Jos kohoaisin aamuruskon siivin ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua johtaisi, sinun oikea kätesi pitäisi minusta kiinni. Ja vaikka sanoisin: ”Pimeys peittäköön minut, ja valo ympärilläni muuttukoon yöksi”, ei pimeyskään kätkisi minua sinulta, vaan yö valaisisi kuin päivä, pimeys olisi kuin valo.

Sanovat tunteemme mitä tahansa, Jumalan sana, jonka Pyhä Henki on inspiroinut ei valehtele. Monesti meidän maailmassa uskotaan enemmän ihmisiin, jotka osaavat artikuloida selvästi ja perustella vakuuttavasti, enemmän kuin Raamatun selvään ilmoitukseen. Mutta sinä ja minä, jotka sanomme itseämme Jeesuksen seuraajiksi, meidän pitäisi pitää kiinni viimeiseen asti Raamatusta koko elämämme ohjenuorana ja totuutena, joka ei horju.

Mieti, mitä Daavid sanoo ensimmäisessä lauseessa: Herra, sinä olet minut tutkinut ja sinä tunnet minut. Koko jaejakson loppuosa tiivistyy tähän, eikö totta? Vaikka teemme virheitä, vaikka yritämme piilottaa joskus pahoja tekojamme ja asenteitamme, mikään ei tule Herrallemme yllätyksenä, eikä hän joudu paniikkiin; ”mitä ihmettä Jukka sinä nyt teit!”. Annammeko luvan Jumalalle tutkia itseämme ja osoittaa, miten muuttua hänen kaltaisikseen? Luulen, että Daavid antoi Jumalalle luvan tutkia itseään ja ilmoittaa, jos oli aihetta muutokseen. Siksi häntä kutsuttiin Jumalan mielen mukaiseksi mieheksi.

Meidän on syytä muistuttaa itseämme siitä, että vaikka teemmekin syntiä, saamme luottaa Jumalan valtavaan armoon, joka kantaa meitä, kun asennoidumme niin, että tahdomme tehdä mielenmuutoksen ja opetella tottelemaan Pyhää Henkeä. Kun alamme käsittämään, että jokainen ihminen on Jumalan kuva, alamme rakastamaan heitä. Kun olin työreissulla Saarijärvellä muutama päivä sitten, Herra muutti asenteeni kahteen ulkomaalaistaustaiseen rouvaan kaupassa ja parkkipaikalla. Aloin siunaamaan heitä, koska ymmärsin, että Jumala rakastaa heitä valtavasti! Jos näkisimme itsemme niin kuin Jumala näkee meidät ja vastaanottaisimme hänen armoaan ja rakkauttaan omaan elämäämme, voisimme rakastaa tuolla rakkaudella kaikkia lähimmäisiämme, eikö totta? Siunatkoon Herra sinun ensi viikkosi!

Rakkaat pastorini

1 Tessalonikalaiskirje 5:12-13

Pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksen niille, jotka näkevät vaivaa teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajianne Herrassa ja neuvovat teitä. Pitäkää heitä erityisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne.

Kokevatko rakkaat pastorini, että arvostan heitä, vai pidänkö heidän työtään itsestään selvänä? Tuntevatko he todella olevansa erityisen rakkaita? Paavalin kuvaus tessalonikalaisten pastoreista ja hengellisistä auktoriteeteista sai sydämeni lähes pysähtymään. En ole tavannut missään seurakunnassa todella laiskaa pastoria. Sen sijaan he näkevät todella paljon vaivaa ja neuvovat rakkaudellisesti. He todella ansaitsevat sekä kahdenkeskisen, että julkisen tunnustuksen siitä työstä, koska sydämestään rakastavat Jumalan seurakuntaa.

Ymmärrämmekö todella, että he joutuvat kokemaan paljon hyökkäyksiä uskovien taholta, mutta myös paholaisen taholta. He ovat aidosti ristitulessa.

He tarvitsevat siunaamista niin kuin jokainen Jumalan lapsi! He eivät ole supermiehiä ja -naisia vaan aivan normaaleja ihmisiä. Heilläkin on heikkoja hetkiä. Heidänkin lapset ovat tässä maailmassa, heidän täytyy selvitä taloudellisesti hankalinakin aikoina. Silti odotukset jotka laitamme heidän päälleen ovat monesti ylimitoitetut. Hekin tarvitsevat lomaa! Heidän täytyy kestää stressiä monelta taholta ja olla valmiita kuuntelemaan, neuvomaan ja rukoilemaan. Ihmiset pettyvät monesti, kun eivät saa heitä kiinni heti. Heidän tekemänsä virheet nostetaan korkeammalle kuin omamme ja syytetään seurakuntaa harhaoppisiksi, kun joskus lipsahtaa jokin sana ohi Raamatun sanan.

Tiedostammeko, että perkele pyrkii tuhoamaan voimakkaasti pastoreittemme perheet, uuvuttaa työn alle ja luovuttamaan? Miksi? Koska Herra on valinnut heidät aseekseen, jotta hänen seurakuntansa kasvaisi terveeseen uskoon ja kaupunkimme ja maamme muuttuisivat! He tekevät kaikkensa, että lampaitten olisi hyvä olla ja juurtua syvälle Kristukseen ja vaeltaa valona siellä, missä he eivät voi olla meidän puolestamme.

Jospa Jumalan lapset päättäisivät siunata ja rohkaista heitä enemmän ja lopettaa tuomioiden julistamisen. Tulisimme oikeasti heidän rinnalleen ja kysyisimme: miten oikeasti voit? Miten voin auttaa sinua? Saanko siunata sinua?

Olen vajaan kuuden vuoden aikana Seinäjoella oppinut jotain pastoreitteni sydämen laadusta. Aivan varmasti heidän motiivejaan on koeteltu ja tullaan koettelemaan, miksi he toimivat paimenina tässä paikallisseurakunnassa. Nähdäkseni he eivät enää valitsisi olla uskollisia sille kutsumukselle, jonka Herra on asettanut, jos he eivät rakastaisi kokosydämisesti Jumalaansa ja antautuisi hänelle päivittäin. He ovat päättäneet kuolla itsekkyydelle ja rakastaa Jumalaa ja hänen lunastamiaan lapsia täysillä. He ovat kuolleet sille, että heidät nähdään. He kasvavat kohti Kristusta ja kuolevat lihalliselle luonnolleen. Koko sinä aikana kun olen saanut kuulua Seinäjoen Helluntaiseurakuntaan, olen nähnyt, kuinka nöyryys määrittää jokaista pastoria ja heidän palvelutyötään.

Nöyryys on yhdistynyt voimakkaaseen Jumalan lasten rohkaisemiseen ja haluun nähdä itsensä ja toiset Jumalan armon kautta ja kasvaa siinä. Jumalan Sanan syvällinen opettaminen ja soveltaminen ovat olleet tärkeitä arvoja, samoin voimakas rukouselämä, joka ei nouse uskonnollisuudesta, vaan elävästä suhteesta Jumalaan! Mikä on seuraus näistä? Voimakas Jumalan läsnäolo, jossa luovuus, armolahjat ja apostolinen vaikutus pääsee kasvamaan!

Kun mietin luovuutta nuorisotyössä, se heijastuu nuorten lahjoissa tehdä asioita uudella tavalla, johon pastorimme Pekka rohkaisee! Apostolisuus näkyy esimerkiksi haluna viedä ilosanomaa Jeesuksesta muihin kaupunkeihin ja vaikuttaa siellä paikallisseurakunnissa.

Galatalaiskirje 6:6

Jakakoon se, jolle sanaa opetetaan, kaikkea hyvää opettajalleen.

Paavalin antama kehotus on selkeä. Jos todella arvostan sitä hyvää opetusta, jota vaivaa säästämättä pastorini ovat valmistaneet seurakunnalle, minun tulee näyttää se konkreettisesti, eikä olettaa, että kyllä hän ymmärtää, että kun uhraan säännöllisesti kymmenykset, se osoittaa arvostusta myös häntä kohtaan. He eivät voi lukea ajatuksiamme, vaan meidän tulee ihan avoimesti ja rehellisesti rohkaista heitä!

Heprealaiskirje 13:7, 17

Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa. Pankaa merkille, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoaan. Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili. Näin he voivat tehdä työtään iloiten, ei huokaillen, sillä se ei teitä hyödyttäisi.

Pastoreiden ja hengellisten johtajien, kuten vanhimmiston jäsenien elämästä voi ja kannattaa ottaa mallia, koska heidän elämänsä huokuu Kristuksen tuntemisen tuoksua. Jos emme kunnioita heitä, emmekä heidän esimerkkiään, otamme esimerkin jostakin muualta. Herra on asettanut meille tarkoituksella pastoreita esimerkeiksi, jotta rakastuisimme häneen yhä syvemmin ja näkisimme, miten usko voi kasvaa jatkuvasti hamaan kuolemaan asti!

Jae 17 kehottaa aitoon Jumalan pelkoon, syvään kunnioitukseen Herraa kohtaan, joka ilmenee alamaisuutena paimeniamme kohtaan. Huomaa syy, miksi meidän tulee kunnioittaa heidän auktoriteettiaan: He tekevät tiliä Jumalan edessä työstään eräänä päivänä. Jokainen Jumalan lapsi on totta kai itse vastuussa omasta vaelluksestaan, mutta jokaisella lampaalla on kaitsijansa, joka seuraa miten he kasvavat ja auttavat siinä. Ymmärrämme, että paimenten on huomattavasti mukavampi tehdä työtään, jos lampaat tahtovat olla kuuliaisia ja nöyriä, kuin kapinallisia ja allergisia auktoriteeteille. Meidän on syytä muistaa, että aivan kuten Jumala on asettanut lampaille paimenet, Jeesus on paimenten johtaja, koko seurakunnan Herra.

Minä tahdon lopuksi rohkaista juuri sinua joka luet tätä blogia tällä kertaa, valitsemaan kunnioittavan, siunaavan, rohkaisevan ja nöyrän asenteen, kun tapaat jatkossa pastorisi. Mieti, miten paljon sinä ja minä voisimme vaikuttaa heidän työhyvinvointiinsa käytännössä, jos päättäisimme palvella heitä puhtaasta rakkaudesta? Mieti, miten se vaikuttaisi koko seurakunnan ilmapiiriin ja Jumalan valtakunnan leviämiseen paikkakunnallasi ja Suomessa? Nyt on aika nostaa kunnioituksen kulttuuri seurakunnissamme käytännössä! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Talvileiri 2017 Ruurikkalassa

Olen rukoillut Seinäjoen illan talvileirin puolesta jo jonkin aikaa ja kokenut, että Herra tulee ilmestymään voimakkaalla tavalla nuorten elämissä. Mainitakseni edes jotain konkreettista näistä pyynnöistä: Odotan todella voimakasta Herran läsnäolon ilmentymistä aina, kun tulemme koolle riiheen ja keskitymme palvomaan Jeesusta! Odotan, että Herra jakaa runsaasti armolahjoja niille, jotka janoavat niitä epätoivoisesti ja alkavat käyttämään niitä Jumalan kunniaksi. Odotan, että koemme sellaista yhteyttä kuin Jeesus itse olisi fyysisesti siunaamassa meitä ja ymmärtäisimme, että hän todella tahtoo meidän olevan yhtä hänen ja toistemme kanssa! Odotan, että haavat, jotka ovat tulleet nuorten elämiin, alkavat parantumaan Isän syleilyssä ja vapaudumme riippuvuuksista ja rakastumme Jeesukseen syvästi. Odotan ja rukoilen, että opimme elämään siinä vapaudessa, johon Jeesus on jo meidät vapauttanut ja antaudumme eheytymisprosessiin rakastavan Isän työpöydälle ja omaksumme halun olla läpinäkyviä ja saada tukea läheisiltä, jotka rakastavat Jeesusta.

Perjantai iltana koin voimakasta Jumalan läsnäoloa, kun Arttu ja Laura Koskenranta johtivat meitä ylistykseen ja oli ihanaa kokea, kuinka nuoret olivat heti halukkaita palvomaan koko olemuksellaan Herraa! Rakas pastori Jacob Huttunen opetti vapaudesta voimakkaasti: 1. Tunnusta, että tarvitset apua. 2. Tee parannusta. Muuta mieltäsi. 3. Hylkää saatanan valheet. 4. Vastaanota Isän lahjat. Hän kertoi pointit tuhlaajapojan vertaukseen liittyen.

Lauantaina saimme jakaantua #goals ja #kingdom kanaviin, joissa ensin mainitussa opettivat Jacob ja Kivistön Toni. Itse osallistuin jälkimmäiseen, jossa pastorimme Pekka Perho ja Ville Pitkänen opettivat. Goals kanavassa käsiteltiin kaikenlaisia ihmissuhteita: esimerkiksi kaverisuhteet ja parisuhdetta ja jälkimmäisessä saimme kuulla opetusta Jumalan valtakunnasta ja sen erilaisista periaatteista ja ajattelutavoista ja ilmapiiristä. Iltapäivällä saimme kokea aitoa iloa erilaisissa aktiviteeteissa: Lipun ryöstöä ja mönkijän perässä renkaan vetoa :D. Illalla saimme kokoontua rukousiltaan, jossa palvoimme Jumalaa, saimme kuulla pienen opetuksen Jacobilta ja Pekalta ja siunata toinen toisiamme.

Olen niin kiitollinen, että saan olla mukana tässä nuorisotyössä, koska mitä näin eilen iltana oli ihan timanttia: Nuoret siunasivat pienissä ryhmissä toisensa, jossa he uskaltautuivat (mitä ilmeisimmin) käyttämään armolahjoja, jotka Herra on jo antanut! Rukoukseni on, että leirin jälkeenkin nuoret rohkeasti siunaavat toinen toisiaan missä tapaavatkin, eivätkä ajattele, että Seinäjoen illan rukouspalvelijat ovat ainoat, jotka saavat siunata nuorten illoissa ihmisiä.

Roomalaiskirje 12:4-8

Sillä niin kuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, joskaan kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, samoin me monet olemme yksi ruumis Kristuksessa mutta olemme kukin toistemme jäseniä. Meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, joka on meille annettu. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Se, jolla on palvelutehtävä, palvelkoon, jolla opettamisen lahja, opettakoon. Se, jolla on kehottamisen lahja, kehottakoon. Joka antaa, antakoon vilpittömästi. Joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti. Joka harjoittaa laupeutta, tehköön sitä iloiten.

Ihmisruumis muodostuu todella monesta jäsenestä. Samoin on Kristuksen ruumiskin, hänen seurakuntansa. Jokainen Jumalan lapsi on jokin jäsen hänen ruumiissaan, eikä kukaan voi sanoa: ”Minä en kuulu ruumiiseen”, koska tullessamme Jumalan valtakuntaan sisälle, meistä tuli sillä hetkellä jäseniä tähän hengelliseen ruumiiseen, jota Jeesus Kristus itse johtaa. Yksikään Jumalan lapsi ei siis ole tarpeeton, vaan erittäin tärkeä! Kukaan ei saa vähätellä toista, koska kaikilla jäsenillä on yhtä arvokas tehtävä riippumatta siitä mikä kunkin jäsenen tehtävä on! Eli opettajan tai paimenen tehtävä ei ole tärkeämpi kuin vaikka laupeutta harjoittavan Jumalan lapsen tehtävä, vaikka helposti sorrumme määrittelemään armoitukset ja lahjat näkyvyyden perusteella.

Meidän on myös syytä muistaa, että koska Jeesus osoitti uskollisuutta saamassaan tehtävässään pelastaa meidät, meidänkin tulee olla uskollisia siinä tehtävässä minkä olemme saaneet. Se kertoo paljon meidän antautumisestamme, kun päätämme palvella Jumalaa jossakin tiimissä seurakunnan keskellä ja olla valona arkemme keskellä. Aina se ei todellakaan ole helppoa.

Galatalaiskirje 5:16

Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa.

Paavali ei tässä vain ehdota, vaan suorastaan käskee meitä vaeltamaan kuuliaisena Pyhän Hengelle, jolloin emme tottele lihaamme, joka tuppaa olemaan laiska ja itsekäs. Kun päätämme antautua Jumalalle täydestä sydämestämme ja olemaan kuuliaisia, saamme siitä palkan eräänä päivänä, koska kun teemme Jumalan tahdon sen tähden, että rakastamme häntä, eikä sen tähden että minä saisin näkyä, hän saa kaiken kunnian. Tätä hän tahtoo opettaa meitä halki elämämme.

Sunnuntaina pastorimme Pekka opetti yhteydestä, joka oli yksi Jeesuksen palvelutyössä. Siksi hän rukoili kaikkien uskovien puolesta, että me olisimme yhtä hänen kanssaan, kuten hän on Isän kanssa yhtä. Siitä meidät tunnistetaan Jumalan lapsiksi! Pekka opetti esimerkiksi, että sydänten yhteys on arvokkaampaa kuin saavutukset. Saimme opetuksen ja kahvitauon jälkeen opetella yhteyttä hyvin konkreettisesti: Jakaannuimme 4-6 hengen ryhmiin, jossa osa ei ollut niin tuttuja keskenään jossa jaoimme unelmamme tai haaveemme, kerroimme mitä pelkäämme sen suhteen, kerroimme jotain yksityiskohtia muille siitä ja lopuksi rukoilimme Jumalan tahdon mukaista unelman toteutumista. Sydän tuntui räjähtävän, kun kuulin ryhmässäni muiden unelmista ja haaveista! Tämä alkaa todella tuntua yhtenäiseltä perheeltä!

Uskon, että monet saivat aivan uusia frendejä, rohkaistuivat paljon elämään Jumalalle kokosydämisesti ja käyttämään rohkeasti armolahjoja, jotka Herra on meille jo antanut! Sanoin Pekalle paluumatkalla bussissa, että taas itse tiedän, miksi olen sitoutunut nuorisotyöhön, kun näkee miten paljon Herra teki meissä kaikissa viikonlopun aikana! Odotan innolla, mitä Herra on varannut tälle uudelle nuorten sukupolvelle ja maltan tuskin odottaa, mihin hän heidät lähettää muutaman vuoden sisällä ja saamme vain ihastella sitä! Tämä viikonloppu tulee jäämään historian kirjoihin, se on saletti! Rohkaistu sinäkin rakas lukijani unelmoimaan suuria Jeesuksessa, äläkä anna minkään pysäyttää sitä, minkä Herra sinulle on antanut! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Houm Conference 2017

Nyt on hyvä tunnustaa, että Jumala on armossaan saanut tehdä työtä elämässäni niin, että olen saanut yhteyden takaisin Houmissa käyviin ihmisiin. Kun kaksi vuotta sitten tapahtui se, että he perustivat oman seurakunnan ja osa heistä lähti Seinäjoen Helluntaiseurakunnasta, minulla oli todella vaikeaa rakastaa heitä. Päätin silloin jatkaa Johanneksen ja Niklaksen siunaamasta, koska Raamattu niin selkeästi kehottaa siihen. Silti haavat jotka tulivat lähdössä olivat totta.

Minun piti opetella muistamaan, että jokainen Houmiin lähtenyt on edelleen Jumalalle rakas lapsi. Herra armossaan on kasvattanut ja kun olen siunannut heitä sydämeni alkoi sulaa. Päätin antaa anteeksi, että ero tapahtui ja sen kautta alkoi muistuttaa siitä yhteydestä mikä minulla oli aikaisemmin Niklaksen kanssa. Lopulta rohkenin lähettämään viestin ja kun tapasimme kodissani pari kuukautta sitten, sain sydämestäni pyytää anteeksi omaa asennoitumistani. Tämän jälkeen huomasin, kuinka rakkaus houmilaisiin alkoi palautumaan. Tänä päivänä olen erittäin kiitollinen, että tämä silloin kipeä aihe on muuttunut Jumalan valtakunnan voitoksi: Tänään näen Houmissa seurakunnan, jolla on kyky tavoittaa ihmisiä ja tuoda heidät Jumalan perheeseen. Olen kiitollinen, että tahtovat palvella Jumalaa koko sydämestään niillä lahjoilla, jotka Herra on heille antanut.

Kirjoittamishetkeen mennessä ehdin osallistua kolmeen steppiin, eli tapahtuman tilaisuuteen ja mietin, minkälaisia asioita on jäänyt mieleeni. Ainakin se, kuinka perjantai iltana kun olin pistänyt takin naulakkoon ja jäin odottamaan ovien avaamista, huomasin yhden periaatteen Houmin aktiiveista: Monet tulivat tervehtimään ja kysymään aidosti, mitä kuuluu. Mielestäni tällaista small talkia tarvitaan tämän päivän seurakuntiin kipeästi, koska se luo yhteenkuuluvuutta merkittävästi!

Perjantai iltana kun odotin ovien avaamista ja saliin pääsyä, keskustellessani minulle niin rakkaiden ihmisten kanssa, huomasin, kuinka sydämellisiä he ovat. Yksi heistä kertoi toiselle minusta, että muutama vuosi aikaisemmin olin ottanut heidät ”siipieni suojaan”, kun he olivat uusia seurakunnassa. Tällainen tunnustus sai minut mykistymään. Tässä huomaa, kuinka tämän seurakunnan identiteetissä on aidosti rohkaiseminen ja kunnioittaminen.

Tähän mennessä tapahtumassa olen kokenut todella voimakasta Jumalan läsnäoloa. Huomaa selkeästi, että kaikki on tehty viimeisen päälle: valot, lavat, ihmisten kohtaaminen, bändi on treenannut paljon ja voi keskittyä johdattamaan ihmiset Jumalan palvomiseen. Kaikki tämä olisi ollut turhaa ilman rukousta, koska Herra tahtoo muuttaa sydämiämme ja hänen läsnäolossaan hän toimii voimakkaasti. Jokaisessa tilaisuudessa Jeesus on ollut palvontamme kohde ja puheet ovat varustaneet meidät kasvamaan hengellisessä johtajuudessa.

Thomas Hansen, Hillsong Kööpenhaminan johtava pastori on todella mies paikallaan. Hän rohkaisi perjantaina näkemään ihmiset arjessamme. Toiseksi, Jumalan lapsilla täytyy olla jotain näytettäväksi heille, koska olemme Sanan mukaan maailman valo! Kolmanneksi, auta lähimmäisiäsi näkemään Jeesus. Meidän ei tarvitse mielistellä heitä, vaan heitä kiinnostaa onko uskomme aitoa ja toimiiko se käytännössä. Ja kun epäonnistumme, lähimmäisiämme kiinnostaa miten asennoidumme niihin. Silloinhan vasta uskoa koetellaan ja nähdään, onko se päässyt kasvamaan.

Lauantaina pastori Thomas puhui piiloleikistä, jota käymme Jumalan kanssa. Meidän tehtävämme on löytää hänet eri paikoista: Jumala tahtoo tulla löydetyksi ja kun kommunikoimme ihmisten kanssa arjessa hoksaamme: ”siellähän sinä olet!” Hän tahtoo henkilökohtaisen suhteen kanssamme, hän ei piiloudu, ettemme löytäisi häntä vaan toivoo, että etsimme häntä sinnikkäästi. Yksi jae johon hän viittasi oli tää:

Heprealaiskirje 11:6

Mutta ilman uskoa on mahdotonta olla kelvollinen, sillä sen, joka tulee Jumalan luo, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

Hän on siis täydellinen Isä, joka tahtoo palkita meidät kun etsimme häntä kokosydämisesti! Hän on täynnä hyvyyttä ja tahtoo, että ymmärrämme hänen olevan jatkuvasti läsnä. Thomas puhui siitä, että suhteemme laadusta riippuu miten reagoimme hänen viestiinsä: Jos saamme mailin esimieheltämme, että hän tahtoo tavata heti maanantai aamuna töihin päästyä, toinen reagoi pelolla, toinen ilon kautta. Se, miten näemme Jumalan, vaikuttaa siis voimakkaasti siihen, miten reagoimme hänen kutsuunsa tulla hänen lähelleen. Kun tahdomme päästä hänen lähelleen toistuvasti ja tahdomme löytää hänet ihmisistä, joihin ”sattumalta törmäämme” arjessamme, voimme oppia löytämään hänet ja muuttua Jeesuksen kaltaisiksi.

Thomas puhui myös siitä, ettemme etsi Jeesusta vain itsellemme vaan myös muille. Jos päättäisimme olla hereillä joka paikassa, voisimme löytää hänet jatkuvasti ”piilossa” ihmisissä. Meidän tulee muistaa, ettei meidän vastuullamme ole se, onko ovi auki, mutta sen sijaan meidän tulee koputtaa ja astua rohkeasti sisään, jonka Herra on avannut. Päätä siis olla käytettävissä missä liikutkin ja ole hereillä kertomaan tarinasi ihmisille, joihin tutustut!

Pastori Charlie Blyth puhui Johannes 15:1-5:stä. Ensimmäinen pointti oli yhteys. Meidän tehtävämme on kytkeytyä virtalähteeseen hehkulampun tavoin, jolloin olemme oikeassa paikassa ja tehtävässä. Toiseksi, karsiminen on välttämätöntä, jotta kasvua haittaavat tekijät eivät vie voimaa Jumalasuhteeltamme. Kolmas pointti oli hedelmä. Kun olemme kytkeytyneet Jeesukseen, voimalähteeseemme ja meitä on kasvatettu karsimalla ylimääräisistä asioista, seurauksena on hedelmä! Voimme nähdä kuinka Hengen hedelmä näkyy elämässämme:

Galatalaiskirje 5:22

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.

Kun mietin konferenssin antia, olen vakuuttunut siitä, että Herra tahtoo saada meidät näkemään hänen rakastavat kasvonsa, jotta uskaltaudumme lähestyä häntä. Etsiä häntä ihmisistä, jotka ovat elämässämme ja joihin törmäämme vaikka ruokakaupassa. Kun elämän olosuhteet koettelevat meitä, tulee surua tai murhetta, uskoamme koetellaan. Silloin meidän tulee muistaa, ettei Herra koskaan hylkää meitä, koska hän on luotettava ja täydellinen rakkaus.

Kun mietin Houm seurakuntaa, mieleeni nousi nämä Jeesuksen sanat opetuslapsilleen:

Matteus 20:26b-28

Joka teidän joukossanne tahtoo tulla suureksi, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän joukossanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne. Eihän Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien edestä.

Jeesuksen esimerkki on paras meille kaikille. Olen nähnyt ja kokenut sen vilpittömän esirakkauden joka vaikuttaa jokaisessa houmilaisessa, kun he ovat järjestäneet tämän tapahtuman. He eivät ole tehneet sitä sen tähden, että he saisivat kunniaa ja suitsutusta vaan siksi, että Jeesus on heidän elämänsä ja seurakuntansa ylin auktoriteetti. Se näkyy pastoreista ja vapaaehtoisista ilmiselvästi. Siksi Jumala on mielistynyt tähän seurakuntaan, joka tahtoo muuttaa Seinäjoen ja Suomen ilosanomalla, joka on parempaa kuin mikään.

Uskon, että Houm seurakunnan rukous, samoin itseni on se, että tapahtuman opetukset eivät jäisi vain osallistujien pään tiedoksi, vaan vaikuttaisi sydämissämme. Silloin se näkyisi osallistujien arjessa konkreettisella tavalla ja ihmiset löytäisivät pelastuksen Jeesuksessa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Nöyryys ja itsevarmuus

Kun saan tänään tehdä omalta osaltani nuorten parissa työtä kotiseurakuntani keskellä, olen havainnut, että tällä nuorella sukupolvella on kasvanut terve itsevarmuus. On varmasti myös poikkeuksiakin, ja moni kamppailee itsetuntonsa kanssa siksi, että täytyy tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa esimerkiksi koulussa. Terveeseen itsevarmuuteen mielestäni liittyy oikea nöyryys sekä oman identiteetin sisäistäminen. Kun Seinäjoen illassa pastori Pekka Perho opettaa, mielestäni hän opettaa vahvasti oikeasta identiteetistämme Jumalan lapsina ja siksi tuloksetkin ovat hyvät! Mutta katsotaanpa mitä Raamattu opettaa tärkeimmästä esikuvastamme:

Filippiläiskirje 2:5-11

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saalikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Mihin tekstiyhteyteen Paavali kirjoitti tämän jaejakson? Kun katsomme Filippiläiskirjeen ensimmäistä lukua, käy selville, että apostoli muistuttaa Filippiläisiä heidän asemastaan Kristuksessa ja sen sisäistämisen seurauksista: Siellä vilahtaa esimerkiksi tällaisia ilmauksia: pyhille Jeesuksessa Kristuksessa, olette osallisia armosta, ovat saaneet kahleistani rohkeutta Herrassa ja uskaltavat yhä enemmän puhua Jumalan sanaa ilman pelkoa, pysytte samassa hengessä ja yksimielisesti taistelette yhdessä evankeliumin uskon puolesta. Välitön konteksti, jakeet juuri ennen Jeesuksen työn ylistystä sanoo vielä näin:

Filippiläiskirje 2:1-4

Jos siis on jotakin kehotusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta ja Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, tehkää minun iloni täydelliseksi, niin että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus ja olette sopuisat ja yksimieliset. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan pitäkää nöyrästi toista parempana kuin itseänne. Älkää katsoko vain omaa parastanne vaan myös toisten.

Mitä näistä pitäisi ajatella? Mihin Paavali meitä kehottaa, ennen kuin hän suuntaa katseemme Jeesuksen nöyryyteen, uskollisuuteen ja korottamiseen? Mielestäni jokaisen Jumalan lapsen on erittäin tärkeä hyväksyä totuus: Me olemme pyhiä Jeesuksessa. Perustus on vahva, eikä siitä pidä luopua paholaisen valheiden edessä. Olemme saaneet kokea Jumalan armon ja sen tähden tahdomme tehdä mielellämme hänen tahtonsa. Silloin emme pelkää kertoa ilosanomaa elämällämme arkemme keskellä, vaikka kohtaisimme toisinaan vastustustakin. Kun päätämme seurata Jeesusta kokosydämisesti, se saa aikaan muissakin halun toimia samoin, niissä, jotka ovat lähipiirissämme. Kun me kerromme, että ihmiset eivät tyrmänneet minua kun kerroin seuraavani Jeesusta, vaan joku jopa antoi rukoilla puolestaan, koska näki, että identiteettimme on vahva, jolloin muutkin saavat rohkeutta.

Huomatkaamme, että Paavali rohkaisi Filippiläisiä ja nyt myös meitä, toimimaan Jumalan rakkauden kanavina, rohkaisten, lohduttaen, päättäen keksittyä yhdistäviin tekijöihin eikä riitaa haastaen, niin kuin Jeesus. Silloin Jumalan valtakunta leviää varmasti, koska se ilmenee hänen lastensa motiiveissa, asenteissa ja käytöksessä! Kun teemme päätöksen sydämessämme rakastaa ja rohkaista, silloin on helpompi myös osoittaa empaattisuutta käytännössä, eikä toimia itsekkäästi. Mihin tää kaikki johtaa? Kristuksen heijastumiseen elämässämme:

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen.

Nämä jakeet kertovat jostain aivan käsittämättömästä rakkaudesta ja nöyryydestä. Sellaista ei tavata tässä maailmassa. Kysykäämme itseltämme: Jos minä asuisin Taivaassa ja minulle ehdotettaisiin, että voisitko lähteä maan päälle, pelastamaan nuo syntiset ihmiset, jotka ovat meidän vihollisia, kuinka moni suostuisi? Luulen, ettei kukaan. Mutta Jeesus suostui siihen! Mikä ilouutinen meille, jotka olimme syntiemme vankeja, vailla mahdollisuutta päästä takaisin yhteyteen pyhän Jumalan kanssa. Siksi Jeesuksen täytyi inkarnoitua, siis syntyä ihmiseksi ja elää ihmisen elämä, jotta hän voi samaistua jokaiseen ihmiseen, joka syntyy tähän maailmaan. Ja ainoastaan hänen ansiostaan meillä on tänään lapsen asema Jumalan edessä! Kiitos ja ylistys Jeesus!

Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Ilman Jeesuksen nöyryyttä, päättäväisyyttä, kuuliaisuutta myös Getsemanessa tuskan keskellä hän päätti suorittaa tehtävänsä loppuun asti, vaikka hän hetkeksi menetti yhteytensä rakastavaan Isäänsä meidän tähtemme. Kun Jeesus sanoi, tapahtukoon Sinun tahtosi, silloin hän suostui kantamaan meidän kaikkien syntivelkamme, ja koska Jumala ei voi olla yhteydessä syntiseen pyhyytensä tähden, hän menetti sen joksikin aikaa. Siksi Jeesus huusi Isälleen ristillä, Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit. Siksi, että hänet tehtiin synniksi meidän edestämme! Eikö tämä totuus saa meidät polvistuen palvomaan Jeesusta koko elämällämme? Jos joku ei täällä maan päällä eläessämme polvistu ja nöyrry vastaanottamaan Jumalan kallista lahjaa, pelastusta, eräänä päivänä jokainen ihminen polvistuu hänen edessään ja joutuu tunnustamaan Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Kaiken tämän jälkeen kysymys kuuluu meille jokaiselle: Jos Jumala rakasti meitä niin paljon, miten sen ymmärtäminen heijastuu elämässämme? Saako hän hallita elämäämme, niin että valitsemme nöyryyden ja epäitsekkyyden, kun Jeesus? Enkä tarkoita sitä, että meidän pitäisi rangaista itsemme ja ruoskia itseämme elämään nöyristellen, vaan käsittäen, että koska Jeesus pelasti minut, tahdon tehdä hänen tahtonsa mielelläni. Pyhä Henki tulee auttamaan meitä elämään Jumalan lapsen asemasta käsin ja haluten rakastaa kaikkia ihmisiä, jotta Jumalan tahto saisi tapahtua. Jumalan runsasta siunausta sinulle 😀

Sieluni janoaa Jumalaa

Psalmi 42:1-7

Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla temppeliin, astua Jumalan kasvojen eteen? Kyyneleet ovat leipäni päivin ja öin, kun minulta alati kysytään: Missä on Jumalasi? Tuskassani minä muistelen, miten kuljin temppeliin juhlasaatossa ilon ja kiitoksen kaikuessa, juhlakansan suuressa joukossa. Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.

Tämä psalmi ponnahti silmilleni, kun joku aamu sitten luin sen. Siinä on valtava jano Jumalan puoleen. Meidän täytyy myös muistaa se fakta, että vanhassa liitossa israelilaiset eivät vaan voineet suoraan rukoilla ja näin lähestyä Jumalaa niin kuin me tänään, koska saamme nauttia uuden liiton eduista: Siitä, että Jeesuksen tähden meillä on oikeus ja mahdollisuus missä ja milloin tahansa lähestyä pyhää Jumalaa! Osaammeko arvostaa sitä oikealla tavalla, vai pidämmekö sitä itsestäänselvyytenä?

Tuolloin kun israelilainen tahtoi päästä kosketuksiin Jumalan kanssa, hän meni temppeliin, joka oli erotettu heidän Jumalalleen. Pappi uhrasi pässin tai vastaavan ihmisen syntien sovitukseksi ja hän koki anteeksiannon sen kautta. Nuo uhrit olivat esikuva Jeesuksen tulevasta täydellisestä uhrista koko maailman edestä. Israelilaiset kokivat jollain tavalla varmasti Jumalan läsnäolon temppelissä käydessään, mutta se oli silti vain varjo ja esikuva tulevasta. Siitä, että Jeesus on meidän ylipappimme, joka rukoilee ja edustaa meitä Isän edessä! Tämän tiedon pitäisi saada meidät – joskus kankeat suomalaisetkin – hyppimään ja tanssimaan siitä riemusta, että olemme saaneet syntimme anteeksi, eikä meitä rangaista ansiomme mukaan, koska Jeesus kantoi jo syntimme, häpeämme ja syyllisyytemme ja antoi meille voiton näistä!

On lohduttavaa huomata, että psalmin kirjoittaja tunnustaa olevansa masentunut. Niin minulle ja sinulle joskus käy kun katselemme elämäämme. Mutta kun kirjoittaja siirtää katseensa itsestään ja olosuhteistaan Jumalaa kohti, hän kokee, että Herra on hänen auttajansa!

Psalmi 63:1-9

Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan. Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua ja uupuu autiomaassa ilman vettä. Pyhäkössä saan nähdä sinut, kokea sinun voimasi ja kirkkautesi. Suurempi kuin elämä on sinun armosi. Minun huuleni ylistävät sinua. Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän, minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi. Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa, ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin. Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä: sinä olet tullut avukseni, ja minä saan riemuita siipiesi suojassa. Koko voimallani minä tarraudun sinuun, ja sinun oikea kätesi tukee minua.

Daavid puhuu tässä koko sydämestään ja siksi on niin timanttia nähdä, kuinka Pyhä Henki on saanut hänet ymmärtämään, kuinka koko hänen elämänsä perustuu Jumalan armon varaan. Ilman sitä ei ole mitään. Jospa mekin ymmärtäisimme sen omalle kohdallemme ja janoaisimme todella läheistä yhteyttä Jumalan kanssa. Vasta armon ymmärtäminen antaa meille uskalluksen tulla Herraa lähelle vailla pelkoa rangaistuksesta. Silloin voimme sanoa:

Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan. Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua ja uupuu autiomaassa ilman vettä.

Meille tulee alituinen nälkä päästä hänen läsnäoloonsa ja ymmärtää, että meillä on jo kaikki, kun saamme olla hänen lähellään. Silloin alamme todella heijastamaan Jumalan rakkautta lähimmäisiämme kohtaan ja levitämme Jumalan tuntemisen tuoksua, joka kutsuu pelastukseen ihmisiä. Jumalan armo on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa:

Suurempi kuin elämä on sinun armosi. Minun huuleni ylistävät sinua. Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän, minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi. Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa, ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin. Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä: sinä olet tullut avukseni, ja minä saan riemuita siipiesi suojassa. Koko voimallani minä tarraudun sinuun, ja sinun oikea kätesi tukee minua.

Pyydä koko sydämestäsi, että Pyhä Henki valaisee sinulle totuuden Jumalan armosta, silloin voimme päästä vielä syvemmälle siihen merkitykseen, josta Daavid tässä Psalmissa runoilee. Kun me opimme lepäämään Jumalan armossa, silloin paholaisen valheet haihtuvat elämästämme, emmekä stressaa tai murehdi turhia! Tahtoisitko elää tuosta armosta käsin? Ajattele miten läheinen suhde Jumalaan Daavidilla oli: ”Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä: sinä olet tullut avukseni, ja minä saan riemuita siipiesi suojassa.” Jos rakastat jotakin henkilöä, ajattelet häntä jatkuvasti. Sellainen suhde voi olla Taivaan Isäänkin! Silloin uskaltaudumme luottamaan koko painollamme häneen, kuten Daavid sanoo jakeessa 9.

Kun alamme käsittämään, että saamme jatkuvasti olla kuin parhaissa pidoissa ja ylistää Jumalaa riemuitsevin huulin, olemuksemme muuttuu. Emme enää kaipaa sellaista pikanautintoa, jota maailma ja paholainen tyrkyttää, vaan käsitämme, että meillä on jo kaikki mitä tarvitsemme Jeesuksessa! Saamme lähestyä Herraa jatkuvasti ja vuodattaa sydämemme hänelle.

Saamme osoittaa koko olemuksellamme, että hän on meidän elämämme Herra, ja tahdomme kasvaa hänen tuntemisessaan ja kertoa muillekin, miten uskollinen ja kärsivällinen hän on ollut! Silloin lähimmäisemmekin heräävät siihen todellisuuteen, että ehkä heillä on ollut väärä käsitys uskosta Jeesukseen. Se ei olekaan jotain rituaalien tiukkaa suorittamista vaan rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä, joka saa heidät vakuuttumaan Jumalan suuresta armosta, joka kantaa halki jokaisen vastoinkäymisen ja ongelman. Moni alkaa silloin myöntämään sen faktan, ettei ole elänyt niin hyvin kuin voisi ja tunnustaa oman syntisyytensä. Silloin Jumalan ihmeellinen armo tulee ja puhdistaa kaikesta synnistä ja muuttaa ihmisen elämän kokonaan: Hän siirtyy kuoleman valtakunnasta Jumalan armon valtakuntaan, jossa hallitsee hyvä Kuningas, joka tahtoo vain ja ainoastaan parastamme. Eikö ole ihanaa olla Jumalan lapsi ja oppia joka päivä siitä identiteetistä, että olemme armahdettuja, ainutlaatuisia Isän silmissä? Jumalan runsasta siunausta elämääsi 😀

Nyt on aika nousta!

Sain perjantaina jakaa Jumalan Sanaa Lapuan Helluntaiseurakunnan nuorille Flame-illassa. Eilen sain osallistua Seinäjoen iltaan. Olen niin kiitollinen siitä, mitä Jeesus on tekemässä näiden rakkaiden nuorten elämissä! Näen suuren mahdollisuuden heidän kauttaan evankeliumin leviämiselle Suomessa ja aina maailman äärin asti, koska kun he syttyvät Pyhän Hengen tulesta, he tahtovat jatkuvasti syvemmälle. Heillä ei ole ennakkoluuloja samalla tavalla kuin ehkä kauemmin aikaa uskossa olleilla henkilöillä. Kun he syttyvät jostain, se leviää nopeasti. Se minua inspiroi todella paljon.

Puhuin Lapualla Roomalaiskirjeen kuudennen luvun jakeista 1-11, jossa vakuutetaan, että voimme elää vapaana synnistä, kun olemme kuolleet sille Jeesuksen kanssa. Toisin sanoen, kun pelastuimme, silloin siirryimme Jumalan rakkauden valtakuntaan ja meistä tuli uusia luomuksia Kristuksessa. Siitä alkoi pyhitysprosessi ja päivittäin valitsemme tahdommeko kasvaa siinä. Pyhä Henki asuu jokaisessa Jumalan lapsessa ja se mahdollistaa sen, että voimme päättää elää Jumalan tahdossa. Kun käsitämme, että Jeesus kuoli ristillä ja vanha lihallinen luontomme on myös ristiinnaulittu hänen kanssaan, päätämme vaeltaa uuden identiteettimme mukaisesti! Tämä on totuus asemastamme.

Psalmi 40:1-6

Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli avunhuutoni. Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, upottavasta liejusta. Hän asetti jalkani kalliolle ja vahvisti askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden laulun, ylistyslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet, tuntevat pelkoa ja turvaavat Herraan. Autuas se mies, joka panee luottamuksensa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niiden, jotka valheeseen eksyvät. Herra, minun Jumalani, monet ovat sinun tekemäsi ihmeet ja sinun ajatuksesi meitä kohtaan – ei ole ketään sinun vertaistasi – niitä tahdon julistaa ja niistä puhua. Niitä on paljon enemmän kuin voidaan laskea.

Tämä Psalmi on minulle todella rakas. Nyt kerron rehellisesti miksi. Olen näissä blogi kirjoituksissani viitannut helmasyntiini, mutten ole koskaan tohtinut nimetä sitä. Kun seurakuntamme uudenvuoden juhlissa tapasin Lapuan Helluntaiseurakunnan seurakuntapastorin Huhtalan Jimmyn, ja hän pyysi minua puhumaan nuorille, tiesin jaejakson josta minun tulee puhua. Seuraavana aamuna koin Herran kehottavan puhumaan myös avoimesti riippuvuudestani pornoon ja siitä prosessista, jossa hän on eheyttänyt minua viimeisten vuosien aikana, jottei se enää hallitse elämääni samalla tavalla kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten.

Prosessi on edelleen kesken, ja opettelen elämään vapaudessa. Minun ongelmani on siis ollut porno noin 17 vuotta. Jollakin toisella Jumalan lapsella voi olla taistelu alkoholin liiallista käyttöä vastaan, valehtelemista tai mitä tahansa vastaan, joka alkaa määrittämään hänen identiteettiään. Herra on opettanut minua viimeisen vuoden aikana paljon siinä, kuinka hänen avullaan voin omaksua oikeaa identiteettiäni Kristuksessa, enkä enää anna periksi kiusauksen tai hyökkäyksen tullessa. Voin siis hänen avullaan elää pyhityksessä ja muuttua Kristuksen kaltaiseksi jatkuvasti. Se on täysin mahdollista!

Mutta palataanpa nyt tähän Psalmiin. Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli avunhuutoni. Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, upottavasta liejusta. Hän asetti jalkani kalliolle ja vahvisti askeleeni. Nää sanat osuvat syvälle sydämeeni. Ne kuvaavat sitä epätoivoa, jota pahimmillaan olen kokenut, kun olen ollut aivan rikki siitä, että olen niin kiinni riippuvuudessa! Mutta juuri tässä tulee ilmi Jumalan uskollisuus, kärsivällisyys ja armollisuus. Hän ei hylkää meitä, kun kaadumme, vaan näkee sydämemme läpikotaisin ja näkee, kun sydämestämme kadumme syntiä, josta omassa voimassa ei ole ulospääsyä. Juuri silloin ymmärrämme, ettei meillä itsellämme ole aseita voittaa syntiä, koska olemme vajavaisia. Juuri silloin Pyhä Henki tulee rinnallemme ja nostaa katseemme Jeesukseen, joka on voittanut synnin ja sovittanut meidät Jumalan edessä. Silloin käsitämme kuinka suuri armo on kohdannut meitä.

Joku voisi sanoa, että nämä jakeet kuvaavat ihmistä, joka on juuri pelastunut, mutta mielestäni voimme uskovinakin omistaa ne itsellemme, koska taistelemme lihallisuutta vastaan koko elämämme ajan. Juuri silloin kun Jumalan lapsi huomaa langenneensa syntiin ja saamme tehdä parannuksen, muistamme, että vapaus synnistä ei perustu koskaan omiin ansioihin vaan ainoastaan Jeesukseen! Tätä minä olen saanut opetella. ”Asetti jalkani kalliolle ja vahvisti askeleeni” kuvaa minulle sitä, kuinka vahva perustus Jeesus elämässämme on, riippumatta siitä miten rakennamme sen päälle. Perustus ei horju vaan pysyy aina vahvana.

Paholaisen yksi strategiahan on muistuttaa epäonnistumisistamme ja iskeä meidät maan rakoon, jotta masentuisimme ja kokisimme tuomionalaisuuden päällämme. Pyhä Henki sen sijaan tuo synnintunnon uskovalle, muttei koskaan tuomitse ja syyllistä meitä. Sen sijaan hän osoittaa katumuksen jälkeen meille Jumalan armon suuruuden, hän kirkastaa, kuinka suuren hinnan Jeesus maksoi, ettemme tietoisesti jatkuvasti tahdo enää tehdä syntiä. Hän johtaa meidät toisin sanoen elämään pyhityksessä, jotta opimme vastustamaan hyökkäyksiä hänen antamillaan hengellisillä aseilla.

Hän antoi minun suuhuni uuden laulun, ylistyslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet, tuntevat pelkoa ja turvaavat Herraan.

Jae kuvaa minulle sitä sydämen suurta kiitollisuutta Jumalaa kohtaan, kun olemme saaneet kokea Jumalan rakkauden ja armon suuruuden elämässämme, tällaisen ihmisen luonnollinen reaktio on palvominen. Ja kun me annamme kunnian Jumalallemme ja osoitamme, että sydämemme on muuttunut ja käytöksemmekin alkaa heijastaa muutosta, muut näkevät sen ja kunnioituksesta Jumalaa kohtaan turvautuvat häneen.

Autuas se mies, joka panee luottamuksensa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niiden, jotka valheeseen eksyvät.

Huomaamme, että Daavid vertaa Jumalan lasta jumalattomaan ja asettaa ne vastakkain sillä perustella, että kristitty nojautuu kokonaan Jumalaan ja opettelee luottamaan häneen. Jumalan lapsen täytyy siis ymmärtää mikä hänen oikea ja todellinen identiteettinsä on, jottei hän ylpistyisi, eikä eksyisi valheeseen. Jeesus on täydellinen esimerkkimme nöyrästä ja totuudellisesta, mutta myös rakastavasta tavasta toimia.

Herra, minun Jumalani, monet ovat sinun tekemäsi ihmeet ja sinun ajatuksesi meitä kohtaan – ei ole ketään sinun vertaistasi –niitä tahdon julistaa ja niistä puhua. Niitä on paljon enemmän kuin voidaan laskea.

Jae paljastaa, kuinka Daavid palvoo nyt oikeaa kohdetta ja hämmästelee, kuinka suuri Jumala onkaan! Kuinka rakastava Taivaan Isä on, jonka ajatukset meistä ovat aina hyviä. Armo saa aikaan siis Jumalan suuruuden käsittämisen ja halun rakastaa takaisin.

Roomalaiskirje 8:28

Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut.

Kuulostaa karulta, mutta olen melko varma siitä, että ilman tätä riippuvuutta en ikinä olisi nyt näin läheisessä suhteessa Herran kanssa. Se johtuu siitä, että olen niin kipeästi tarvinnut apua jatkuvasti häneltä. Sen kautta olen oppinut, ettei minun kannata luottaa itsekuriini, koska lihani on heikko. Mutta kun ymmärrän turvautua Jumalaan ja etsiä hänen kasvojaan, tutkia Sanaa säännöllisesti, palvella Jumalaa ja viettää aikaa uskovien yhteydessä, vahvistun uskossani.

Luin joskus Joyce Meyerin kirjasta, että kun Herra puhui hänelle siitä, että ilman vaikeuksia jotkut uskovat eivät rukoilisi edes sitä vähää, mitä nyt rukoilevat. Muuttaako rukous Jumalaa? Ei, vaan rukous muuttaa meitä ja se muuttaa myös olosuhteita. Mutta lihamme on niin itsekäs ja ylpeä (ainakin minun), että joskus en olisi rukoillut ollenkaan, jos minulla ei olisi ollut jotain haastetta elämässäni – elin siis riippumattomana Jumalasta, vaikka olin hänen lapsensa! Riippumattomuus Jumalasta johtaa aina syntiin, mutta kun näemme oman heikkoutemme, käsitämme, etten voi auttaa itseäni.

Saarnaajien Ruhtinas, Spurgeon: Laki on ylvästelijöitä varten, että he nöyrtyisivät; evankeliumi on eksyneitä varten, että heidän syyllisyytensä pyyhittäisiin pois.

Rukoukseni on, että voisimme olla läpinäkyviä suhteessa itseemme, lähimmäisiimme ja ennen kaikkea Jumalaan. Silloin voimme vaeltaa valossa, eikä synti pääse sitomaan meitä. Kun käsitämme Jumalan armon oikein, se saa meidät kunnioittamaan syvästi Jumalaa ja sitoutumaan häneen. Nyt on aika nousta ja loistaa Jumalan kunniaksi, olla esimerkki siitä, miten valkeudessa vaelletaan ja nähdään, kuinka seurakuntamme uudistuvat ja Jumala saa kaiken kunnian! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Henkilökohtainen suhde Jeesuksen kanssa

Johannes 3:16-21

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa vaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita. Mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainutsyntyisen Pojan nimeen. Ja tämä on tuomio: valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valoa, sillä heidän tekonsa olivat pahoja. Sillä jokainen, joka tekee pahaa, vihaa valoa eikä tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat Jumalassa tehdyt.

Erittäin tuttu jae ja jaejakso varmaan monille. Mutta jotta voisimme ymmärtää mitä Jumala tahtoo meille sanoa sen kautta, meidän on ymmärrettävä jotakin siitä, mitä on tapahtunut ennen sitä ja kenelle hän puhui nämä sanat. Luvussa kaksi Johannes raportoi Kaanan häissä tapahtuneen Jeesuksen ensimmäisen ihmeen, sen jälkeen hän puhdisti temppelin ja teki ihmeitä, jonka seurauksena ihmisiä alkoi uskoa häneen. Tämän jälkeen tulee Johanneksen kolmas luku, jossa juutalainen hallitusmies Nikodemos tulee yöllä Jeesuksen luo. Ehkä häntä hävetti tulla hänen luokseen, ja siksi hän tahtoi tulla salaa, jotteivät muut saisi tietää. Mutta pääasia, että hän tuli. Ymmärtääkseni myöhemmin tämä sama mies tunnustautui Jeesuksen seuraajaksi, olihan hän hautaamassa Jeesuksen ruumista hänen kuolemansa jälkeen (Joh. 19:39). Mutta mitä tapahtui, että Nikodemos vakuuttui ja päätti jossain kohtaa lähteä seuraamaan Jeesusta?

Kun luemme lukua kolme, Jeesus puhuu erittäin suoraan siitä, ettei riitä, että ymmärtää Jeesuksen tekevän ihmeitä ja että Jumala vaikuttaa ne. Senhän suurin osa juutalaisistakin tunnustivat ja tahtoivat saada avun! Jeesus haastaa Nikodemosta uudestisyntymään Jumalan lapseksi. Jeesus tahtoi saada ihmiset ymmärtämään oman syntisen tilansa, jotta Jumala voisi pelastaa heidät. Tämä oli kovaa puhetta. Monetkaan juutalaiset eivät kokeneet omaa syntisyyttään, koska luottivat siihen, että kun he olivat juutalaisia, Jumala pelastaa heidät syntyperänsä ja lain suorittamisen perusteella.

Tämän täytyi pysäyttää Nikodemoksen miettimään suhdettaan Jeesukseen. Juuri ennen kuin Jeesus siirtyy jakeissa 16-21 olevaan jaksoon, hän sanoo jakeissa 13-15: Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen paitsi hän, joka tuli alas taivaasta, Ihmisen Poika. Ja niin kuin Mooses korotti käärmeen autiomaassa, niin on ihmisen Poika korotettava, että jokaisella, joka uskoo häneen, olisi iankaikkinen elämä.

Ensin Jeesus osoitti, että ihmisen täytyy uudestisyntyä ja nyt hän osoittaa Vanhan testamentin tyypin, eli esikuvan kautta, että hän on ainoa tie pelastukseen. Hän kertoo, ettei yksikään ihminen koskaan ole noussut taivaaseen, mutta hän on tullut ihmiseksi. Mielestäni tässä jo valmistellaan kohta ilmaistavaa ”jymypaukkua”. Hän on ainutlaatuinen. Sitten hän osoittaa, että aivan kuten israelilaiset jotka katsoivat pronssikäärmeeseen jäivät eloon ja siten pelastuivat, ihmisen tulee turvautua häneen!

Jae 16 paljastaa ilosanoman, ettei yksikään ihminen, ei juutalainen eikä pakana, voi saavuttaa pelastusta ja päästä taivaaseen, ilman henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen. Hän perusteli juutaisten yhdelle hengelliselle johtajalle, ettei hänen asemastaan ole mitään hyötyä Jumalan edessä. Hän toi hänet valinnan paikalle. Tahtoisiko hän hyväksyä sen, että hän on syntinen ja tarvitsee armoa? Jae 17 jatkaa osoittaen, ettei Jeesus tullut maailmaan ensimmäisellä kerralla tuomitsemaan sitä, vaan kertomaan ilosanoman kaikille!

Sitten siirrytään vertailuun: Jos hyväksymme Jeesuksen elämämme herraksi, meitä ei tuomita Jumalan edessä. Mutta jos hylkäämme hänet, synnin tuoma rangaistus pysyy päällämme. Tuomio, joka lepää ihmisten elämien päällä on se, etteivät he tahdo tunnustaa syntisyyttään Jumalan edessä ja kokea anteeksiantoa, koska se on häpeällistä. Jeesus käyttää erittäin suoraa kieltä: Ihmiset rakastavat pimeyttä ja vihaavat valoa. Siinä ei ole mitään neutraalia, eikä epäselvää. Jos emme tahdo tunnustaa syntisyyttämme, emmekä valitse totuutta, totutamme itsemme puolustelemaan motiivejamme ja tekojamme. Mutta eräänä päivänä Jumalan edessä jokainen tekomme punnitaan, kaikki on paljasta. Silloin ei auta selitykset. Tahdommeko nyt valita totuudessa vaeltamisen vai salailun?

Jae 21 kertoo meille, että kun uskova tahtoo noudattaa totuutta, alistuu Jeesuksen auktoriteetin alle, Pyhä Henki opettaa meitä tahtomaan samoin kuin herramme. Hän opettaa meidät vaeltamaan totuudessa, siis elämään läpinäkyvästi, koska silloin Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Vaarana on se, että jos alamme puolustelemaan syntejämme ja motiivejamme, valitsemme itse pimeyden, vaikka Jumala näkee kaiken. Jos uskova tietoisesti valitsee tehdä syntiä, ja alkaa tottua siihen, hän itse valitsee pimeyden ja vihaa valoa. Tämä on todella surullista. Herra armahtakoon meitä, ettemme ala leikkimään synnillä, koska Raamattu niin varoittaa meitä siitä. Mutta ne, jotka tahtovat elää läpinäkyvästi Jumalan edessä ja antavat Jeesuksen veren puhdistaa syntinsä silloin, kuin kaadumme, pyhitymme Jeesuksen kaltaisiksi hiljakseen. Pyhitys prosessin vaikutusta on se, että elämämme loistaa Kristusta ja tekomme kertovat siitä.

Ymmärrän tämän käsittelemämme jakson (3:1-21) niin, että Jeesus tahtoo saada meidät sitoutumaan itseensä kokosydämisesti. Että ymmärtäisimme, että hän on ainoa keino saada vapauttava tuomio pyhän Jumalan edessä ja päästä taivaaseen. Toiseksi: Hän tahtoo opettaa meille mikä on todellinen identiteettimme hänessä, että tahdomme elää valon lapsina, ymmärtäen, että vaikka välillä teemmekin syntiä, valitsemme elää hänen tahdossaan.

Pyhä Henki tulee opettamaan ja auttamaan meitä tässä prosessissa. Jos ymmärrämme Jumalan armon omalle kohdallemme, se saa meidät rakastumaan häneen syvästi. Tätä seuraa syvä kunnioitus, joka saa meidät elämään hänelle uskollisesti. Kun koemme, että emme ole saaneet tekojemme mukaan, vaan saaneet lahjaksi pelastuksen, se saa meidät rakastamaan muitakin Jumalan rakkaudella, jota hän vuodattaa meihin Pyhän Hengen kautta. Rukoilen, että tahdot elää totuudessa alkavalla viikolla, rakastaa lähimmäisiäsi ja muuttua päivä päivältä Jeesuksen kaltaiseksi. Silloin Suomi muuttuu varmasti! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Kun me rukoilemme…

Matteus 6:5-6

Kun rukoilette, älkää olko niin kuin tekopyhät. He asettuvat mielellään rukoilemaan synagogiin ja katujen kulmiin, jotta ihmiset näkisivät heidät. Totisesti minä sanon teille: he ovat jo palkkansa saaneet. Mutta kun sinä rukoilet, mene kammioosi, sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut.

Huomaamme, että näissä kahdessa jakeessa Jeesus opettaa meille erittäin tärkeän periaatteen: Meidän motiivimme rukoilla ei tulisi olla se, että ihmiset kuulevat ja näkevät meidät. Jos rukoilemme tästä motiivista, se kertoo karua kieltä. Sen sijaan meidän tulisi viettää aikaa rukoillen Isää kahdestaan hänen kanssaan, unohtaen muut ihmiset ja keskittyä häneen.

Emme edes ymmärrä, miten radikaalia Jeesuksen aikana oli sanoa Jumalaa Isäksi. Se oli pöyristyttävää, koska edes Jumalan nimeä ei saanut lausua ääneen. Ja nyt Jeesus kutsuu Jumalaa Isäksi ja kehottaa omiaan rukoilemaan häntä! Taas kerran huomaamme, kuinka läheinen suhde Jeesuksella oli Isään ja hän tahtoi, että rukous kumpuaisi rakkaussuhteesta häneen ja kokisimme hänen Isän rakkautensa! Lopuksi Jeesus paljastaa, että kun rukoilemme, Isä palkitsee meidät. Kun rukoilemme hänen tahtonsa mukaisesti, rukouksemme kuullaan ja se muuttaa asioita ja täyttää tarpeemme.

Matteus 6:7-8

Kun rukoilette, älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka luulevat tulevansa kuulluiksi monisanaisuutensa tähden. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan. Teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä anottekaan.

On erittäin lohduttavaa, että Pyhä Henki asuu jokaisessa Jumalan lapsessa. Meidän ei tarvitse opetella rukoilemaan täydellisiä lauseita, vaan voimme vuodattaa sydämemme Herralle. Pyhä Henki tulee opettamaan meitä, mitä ja miten rukoilla. Hän tahtoo johtaa rukoustamme, jotta Jumalan valtakunta voi kasvaa! Rukous on siis linkki, jonka kautta Herra puhuu meille Henkensä kautta. Hän tahtoo opettaa meitä rukoilemaan lähimmäistemme puolesta vilpittömästi.

Miksi Jeesus opettaa meitä rukoilemaan? Siksi, että rukous muuttaa meitä. Hän tahtoo kasvattaa meitä Jumalan kaltaisiksi, jotta nekin, jotka eivät vielä usko, tulisivat tuntemaan Taivaallisen Isämme. Oma prosessini on ollut pitkä, mutta olen vuosien aikana oppinut olemaan avoin Pyhälle Hengelle. Tarkoitan, että kun siunaan rakkaitani, Pyhä Henki näyttää minulle toisinaan kuvia tai huomaan rukoilevani jotain, mitä en suunnitellut. Kun jaan sanoman tai kuvan ystävälleni, se rohkaisee häntä. Näin Herra saa armossaan käyttää omiaan, kun vain antaudumme rukoukseen ja tahdomme olla avoimia hänelle.

1.Kor. 2:11-12

Kuka muu tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Kukaan ei myöskään tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, jotta tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut.

Kiitos Jumalalle, että Pyhä Henki tuntee hänet täysin! Ja kun rukoilemme, Isä vuodattaa sydäntään meihin. Kun rukoilemme ja käytämme armolahjoja, Herra toimii armossaan kauttamme ja opettaa, millainen hän on! Pyhä Henki tahtoo opettaa meitä käyttämään armolahjoja Jumalan kunniaksi ja osoittamaan, sen kautta, että meidän Jumalamme on todellinen ja täynnä armoa ja rakkautta.

Rukous on linkki Jeesuksen ja uskovan välillä. Sen kautta Jeesus muuttaa meitä: ajatusmaailmamme, tapamme ja asennoitumisemme pyhittyvät. Siksi se on elintärkeä kanava, jota Jumala tahtoo käyttää! Antaudu siihen, kun näet pieniä tai suurempia haasteita. Kun huomaat toimivasi lihallisesti, esim. kylväen pahoja sanoja, anna Pyhän Hengen näyttää ne sinulle ja antaudu hänen johdettavakseen päivittäin, silloin alat huomaan ihmisten ainutlaatuisuuden ja voit alkaa siunaamaan heitä riippumatta siitä, ansaitsevatko he sitä tai eivät.

Rukouselämän aktivointi saa meidät rakastumaan Jeesukseen ja luonnollisesti myös hänen Sanaansa, koska hän puhuu sen kautta. Rukouksen kautta Sana alkaa elämään meille ihan uudella tavalla. Siksi itse aina ennen kuin tutkin Raamattua, pyydän Pyhää Henkeä avaamaan hengelliset silmäni, jotta näkisin, ymmärtäisin ja soveltaisin sitä elämässäni. Raamatusta tulee silloin todella rakas ja elämämme perusta.

Herra tahtoo kasvattaa omiaan, jotta heijastaisimme häntä tähän kylmään ja rakkaudettomaan maailmaan, jossa on paljon masentuneita ja toivottomia. Kun sinä ja minä vietämme aikaa Jumalan läsnäolossa, hän muuttaa meitä ja alamme loistamaan häntä kirkkaasti. Kun elät arjen keskellä ja olet voimaantunut ”salaisessa piilopaikassa”, ihmiset huomaavat sen. He alkavat kysymään ilosi ja positiivisuutesi syytä. Silloin tehtäväsi on tunnustaa, että se tulee Jumalalta. Ihmiset alkavat kadehtimaan sinua, koska sinulla on selkeästi jotain, mitä heillä ei ole. Voit kulkea heidän rinnallaan ja kertoa, että heilläkin on sama mahdollisuus kuin sinullakin tulla rakastavan Isän lähelle ja antaa elämä hänelle. Meidän ei tarvitse olla superevankelistoja, vaan ihan omia itsejämme ja luottaa, että Herra tekee työtään lähimmäistemme elämässä! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Odottamisesta, hiihtämisestä plus loppiaistapaus 2017

Jesaja 40:30-31

Nuorukaiset väsyvät ja uupuvat, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat, mutta ne, jotka Herraa odottavat saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.

Kun pähkäilin, mistähän sitä tällä kertaa kirjoittaisin blogiin, huomasin Herran laskevan mieleeni sanan odottaminen. Nuorempana odottaminen oli suoranaista kärsimystä. Se oli jotain mikä tuntui vastenmieliseltä. Mutta kysymys kuuluukin nyt, että miten odotamme. Odottaminen ei välttämättä tarkoita passiivista odottamista, vaan se voi olla myös aktiivista. Uskon yllä olevan jakeen tarkoittavan nimenomaan aktiivista odottamista, valmistautuen kohtaamista varten. Mieti nyt, että jos minä ja sinä lukisimme tuon jakeen niin, että emme saa tehdä yhtään mitään, ennen kuin Herra ilmestyy meille ja odottaisimme passiivisesti päivän tai viikon. Harva jaksaisi odottaa edes puolta päivää!

Annan kaksi esimerkkiä lähimenneisyydestäni: Sovimme työkaverini kanssa, että kun tulen seuraavan kerran Kuopioon työkeikalle vajaan kahden viikon päästä, menemme yhdessä hiihtämään. Taustaksi voin paljastaa, etten ollut moneen vuoteen koskenutkaan suksiin. Paitsi vuosi sitten, lähdin hiihtämään Kuhmossa pieneen ylämäkeen ja palasin 300 metriä hiihdettyäni :D. Silloin ongelma oli ylipainoni ja heikko kuntoni. Nyt motivaatio oli korkealla!

Kun tiesin, että minua odottaa mukava urheilusuoritus hänen kanssaan, aloin valmistautua sitä varten, koska odotin innolla sitä! Kun jouluna pääsin Kuhmoon, oli aivan pakko päästä sinne päästyäni heti hiihtämään, koska tiesin, että siellä on varmasti lunta 😀 Ja niin lähdin hiihtämään noin viiden kilometrin lenkkiä ensimmäistä kertaa. Jaloissa poltti ja puuskutin, mutta lenkki tuli tehtyä 😀 Kun tätini vielä yllätyksekseni sanoi, että menetkö huomennakin, niin päätin, että kyllä vain. Heräsin sen verran aikaisin jouluaattona, että pääsin lenkille.

Lopulta kävi niin, että kun vuosi oli vaihtunut ja tulin Kuopioon odottaen sopivan neutraalia hiihtolenkkiä, olin hiihtänyt sekä Kuhmossa, että Seinäjoella yhteensä viisi kertaa, rankimpana suorituksena hiihdin lähes yhdeksän kilometriä noin kolmessa vartissa. Kun hyppäsin työkaverin kyytiin, hän kertoi, että valaistuja latuja on vain Puijolla, joten menemme sinne. Pikkuisen järkytyin, koska hän käytti minua ennen joulua Puijon parkkipaikalla ja kertoi, että tuosta on kolme kilometriä ylös, johon totesin, että älä luulekaan.

Koska olin todella aktiivisesti odottanut tuota yhteistä lenkkiä totesin, että sinne sitten. Matka tuntui aluksi todella haastavalta, koska pienen lämmittelyn jälkeen (tasamaata jonnin matkaa) alkoi ensimmäinen pitkältä tuntuva nousu. Suurimman osan menin kävelyvauhtia sen jyrkkyyden takia. Mutta ei muuta kuin eteenpäin. Kun olimme levänneet useampia kertoja ja olimme laskeneet alamäkeen työkaverini kysyi, että mennäänkö alas, vai jatketaanko vielä? Jos olisimme laskeneet suoraan alas lenkistä olisi tullut noin 7km, pitempi olisi noin 9km. Levähdimme ja erehdyin sanomaan, että jatketaan! Monen nousun jälkeen mietin, että kuinka järkevää oli valita tämä pitempi lenkki?! Lopulta pääsimme maaliin ja lenkki oli yli 9km ja keskisyke 150, kaloreita paloi vajaa 1000. Siinä kohtaa olin erittäin tyytyväinen, vaikka todella hapotti!

Jos olisin passiivisesti odottanut tuota hiihtolenkkiä, en ikinä olisi jaksanut hiihtää tuollaista matkaa, vaikka olin pudottanutkin painoa, koska hiihtokuntoa täytyy rakentaa pikku hiljaa.

Toinen odotukseni oli perjantaina alkava Loppiaistapaus – niminen tapahtuma Jyväskylässä. Kun päätin osallistua siihen, aloin rukoilemaan sen puolesta, jotta Herra todella voimakkaalla tavalla ilmestyisi, kun tulemme kohtaamaan häntä! Odotin, että Jyväskylän Helluntaiseurakunnan ja Vapaaseurakunnan nuoret ovat tehneet kaiken viimeisen päälle ja uskoin, että tapahtuman puolesta oli rukoiltu. Siksi uskalsin odottaa, että Herra tulee vastaamaan janoomme ja ilmestyy voimallisella tavalla!

Jos taas odottaisimme vain passiivisesti, silloin tulokset jäisivät pieniksi. Mutta, kun käsitämme, että ilman rukousta ei synny mitään hengellisessä maailmassa, ja antaudumme siihen, silloin valmistamme sydämemme Herraa varten. Silloin myös ihmiset jotka eivät vielä tunne Jeesusta voivat tulla uskoon, kun tapahtumassa vallitsee Pyhän Hengen vapauttava ja inspiroiva läsnäolo. Tuollaisessa ilmapiirissä tapahtuu ihmeitä: Uskovat jotka ovat aiemmin eläneet sekä maailmassa ja seurakunnassa tekevät parannusta, ihmisiä vapautuu sekä henkisistä, että fyysisistä sairauksista ja Taivaallinen Isä osoittaa, että hän rakastaa meitä valtavasti!

Perjantai ilta oli uskomaton: Tapahtuma alkoi etkoilla klo 16 ja tilaisuus, jossa Kankkusen Suvi puhui klo 18. Sain jutella itselleni aiemmin tuntemattoman uskon veljen kanssa värikkäästi ja kun tilaisuus starttasi ja aloimme ylistää bändin johdolla, joka koostui järjestävien seurakuntien jäsenistä, tunsin voimakkaan Pyhän Hengen läsnäolon. Hänen vaikutuksensa oli koko illan yllämme kuin pilvi, kuten illan puhuja asian taisi ilmaista. Ensimmäinen huomio oli siis, että bändi oli tehnyt erittäin hyvää työtä, ei vain treenaten musiikkia, vaan varmasti myös rukoillen, koska heti pääsimme palvomaan Kuningastamme ikään kuin olisimme olleet valtaistuinsalissa, jossa Häntä jatkuvasti palvotaan!

Suvin puhe oli vähättelemättä todella koskettava, pureutuen siihen, kuinka apostoli Johannes evankeliumissaan puhui 1 luvussa jakeissa 12 ja 13 lapseksi tulemisesta.

Johannes 1:12-13

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä. He eivät ole syntyneet verestä, eivät lihan tahdosta eivätkä miehen tahdosta vaan Jumalasta.

Pointti jakeessa 13 oli ymmärtääkseni se, että Johannes asettaa kaksi syntymää rinnakkain: Biologisen ja hengellisen. Itselleni jakeen loppu puhuu siitä, että jokainen on toivottu Jumalan silmissä, hän todella rakastaa jokaista luotuaan ja tahtoo tuoda meidät hänen luoksensa, jos vain annamme hänelle siihen luvan. Jokainen on siis Taivaallisen Isän toivoma ja rakastama, hänen silmäteränsä!

Tänä aamuna kun aloin rukoilemaan ja tutkimaan Sanaa, aloin anomaan sitä, että Herra ilmestyisi eilistä voimakkaammalla tavalla tänään Loppiaistapauksessa. Ja niin kävi! Illan tilaisuus oli todella voimakas! Herra näytti ylistyksen aikana näyn, jossa hänen rakkaat lapsensa palvoivat häntä, ja se veti häntä puoleensa. Osoitimme käytännössä sitä, että rakastamme häntä! Sen seurauksena Jumalan valtava kirkkaus läheni fyysisesti meitä ja hän vuodatti parantavaa läsnäoloaan.

Uskon, että tämän seurauksena ihmiset uskalsivat lähestyä Jumalaa, tunnustaa tarvitsevansa pelastusta ja parantua kaikenlaisista haavoista. Kiitos Jeesus! Niklas Niemelän puhe tuhlaajapojasta ja hänen veljestään, joka keskittyi suorittamaan, sen sijaan, että ymmärtäisi oman asemansa poikana, eikä palvelijana osui sydämeen. Uskoakseni se puhutteli kaikkia! Olen niin kiitollinen, että nämä seurakunnat järjestivät näin timantin tapahtuman ja muutamia ihmisiä otti Jeesuksen vastaan pelastajanaan!

Tapahtumat puhujat Niklas ja Suvi olivat todella valmistautuneet vastuihinsa ja teema oli kuin nakutettu heille. He puhuivat sydämestään, eivät päästään. Herra siunatkoon heidän palvelutyötään voimallisesti. Kaikki kunnia kuuluu Jumalalle siitä, että hän eheytti, paransi, ennalleen asetti jotain tänä viikonloppuna elämässäni ja muistutti siitä, että saan olla hänen rakkautensa kohde. Sitä ei voi koskaan saada tarpeeksi. Kun itse saa vastaanottaa tuota parantavaa rakkautta, oppii jakamaan sitä muillekin! Herra siunatkoon sinun viikkosi!

Vuosi 2016

Kun aloin miettimään seuraavan blogi kirjoituksen aihetta, ajatuksiin nousi, että voisin jollain tavalla tiivistää kuluneen vuoden tapahtumia elämässäni. Kaikki blogini lukijat eivät välttämättä tiedä, että päätin maaliskuussa aloittaa elämäni viimeisen laihdutusprojektini, tavoitteena tiputtaa 20kg vuodessa, toisin sanoen tavoitepaino oli 97,4kg. Projektia helpotti ystävien ja tuttujen runsas rohkaiseminen. Aloin siis maaliskuusta alkaen treenaamaan tavoitteellisesti kuntosalilla ja harrastaa silloin tällöin itselle sopivaa aerobista liikuntaa. Ruokavalion muutos tuntui todella hyvältä ja sain herkkuja jätettyä vähemmälle. Muutosta tuki parempi jaksaminen duunissa. Hapenottokyky ja aineenvaihdunta paranivat huomattavasti, samoin muisti plus stressi väheni kuin bonuksena. Saavutin tavoitteeni 12.11. ja olen todella onnellinen siitä. Projektin jälkeenkin olen tarkkaillut mitä pistän suuhuni, onnistuen siinä välillä paremmin, välillä huonommin. Pääasia, että liikunta kuuluu elämääni väistämättä myös tulevaisuudessa ja läskin tilalle olen saanut lihasta. Juuri ennen joulureissua tuli lopultakin tahtotila myös kaivaa hiihtovehkeet säilytyksestä ja niinpä ladulle on tullut hinku. Tänään tein kolmen vartin lenkin Tanelinrannan maastossa ja tuntui todella hyvältä! Suosittelen!

Kuntoilun ohella olen saanut kasvaa Jumalan armosta entistä positiivisemmaksi persoonaksi. Lankeemukset ovat syöneet miestä, mutta kun olen käsittänyt, etten omalla yrityksellä koskaan voi elää Jumalan lapsen vapaudessa, vaan ainoastaan turvautuen Jeesuksen täydelliseen työhön voin oppia nojaamaan häneen silloinkin, kun tunnen pettäneeni Jumalan. Perkeleen tarkoitushan on painaa jokaista Jumalan lasta niin maan rakoon, ettei uskoisi enää Jumalan antavan anteeksi. Tätä taistelua olen käynyt vuoden 2016 aikana paljon. Kun joutuu myöntämään, ettei omassa lihallisessa luonnossa pysty valitsemaan Jumalan tahtoa, alkaa käsittämään, että vain Jeesus riittää. Vain ja ainoastaan hän pystyi täyttämään Jumalan tahdon.

Galatalaiskirje 1:3-4

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, häneltä, joka antoi itsensä kuolemaan meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta Jumalan, meidän Isämme, tahdon mukaan.

Suhde Taivaan Isään. Huomaatko, että näissä jakeissa mainitaan se kahdesti? Se ei siis todellakaan ole mikään pikku juttu, vaan todella merkittävä. Isän tahto oli siis vapauttaa sinut ja minut täydelliseen vapauteen Jeesuksen kautta! Mieti miten hyvä hän on! Ajattele, että vain ja ainoastaan Jumala itse voi sovittaa meidät pyhän Jumalan edessä. Vasta täydellisen lunastuksen kautta armo ja rauha saavutettiin meidän ja Jumalan välille. Ilman Jeesusta en olisi ikinä voinut päästä uudelleen tähän suhteeseen. Se vetää nöyräksi.

Tämä suhde rakastavaan Taivaan Isään on ollut prosessissa tämän vuoden aikana, ja se on opettanut minua toimimaan rakkaudellisemmin ja armollisemmin suhteessa lähimmäisiäni kohtaan. Toisinaan olen sanonut pahoja sanoja ja toisinaan saanut pyytää anteeksi ja rakastaa. Vasta kun käsitän, kuinka paljon Jumala on minua rakastanut, voin osoittaa hänen rakkauttaan lähimmäisilleni. Prosessi jatkuu uskoakseni koko loppuelämäni, jos vain tahdon sitä.

Psalmi 1:1-3

Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien neuvon mukaan, ei viivy syntisten teillä eikä istu pilkkaajien parissa, vaan on mieltynyt Herran opetukseen ja tutkii sitä päivin ja öin. Hän on kuin vesipurojen ääreen istutettu puu, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu. Kaikki mitä hän tekee, menestyy.

Joskus olisin käsittänyt nämä jakeet niin, ettei minun tule viettää aikaa syntisten kanssa, vaan pikemminkin paeta tilanteita, joissa tapaan uskosta osattomia lähimmäisiäni, etten vaan saastuisi. Nyt käsitän nämä jakeet niin, ettei minun tule viipyä baareissa, yökerhoissa ja alkaa käyttämään alkoholia reippaasti, koska se ei sovellu uskovan identiteettiin.

Mutta joskus minunkin pitäisi istua hetkinen lähimmäiseni kanssa ravintolassa ja odottaa, että Jumala armossaan käyttää minua. Avainsana oli siis viipyä. Se liittyy mielestäni elämäntapaan. Sen sijaan minun tulee ravita hengellistä olemustani tutkien Jumalan Sanaa säännöllisesti ja soveltaa sitä arjessani. Siitä seuraa, että Herra saa muuttaa minua sisältä ulospäin. Ensin muuttuu sydän, sitten käyttäytyminen. Ja silloin olen sitoutunut suhteeseeni Jumalan kanssa ja opin asioiden tärkeysjärjestyksen ja kaikesta tekemisestäni Jumala saa kunnian. En siis ylpisty saavutuksista, vaan käsitän, että ilman Herraa ne olisivat jääneet saavuttamatta.

Jeremia 29:11-12

Sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä.

Nämä jakeet ovat olleet kauan aikaan mannaa rikkinäiselle sydämelleni. Vaikka minulla ei vielä ole, toiveista ja rukouksista huolimatta, elämänkumppania, opettelen tuntemaan rakasta Taivaallista Isääni, joka rakastaa minua ehdoitta! Silloinkin, kun olen tehnyt, sanonut ja ajatellut pahoin ja pelkään, että hylkääkö hän nyt minut, hän osoittaa suuren armonsa katuvalle. Hän puhuu elämää, eikä tuomiota Poikansa tähden.

Armoa ei voi ansaita. Kuinka oppisin sen? Hänen ajatuksensa minua kohtaan ovat vain ja ainoastaan rauhan ajatuksia siksi, että Jeesus siirsi minut kuolemasta elämään! Jumalan pyhä, oikeutettu viha ei ole enää elämäni yllä Jeesuksen veren tähden. Jeesuksen täydellinen uhri, hänen pyhä sovintoverensä lepytti Isän oikeutetun vihan. Hän sai lunastusmaksun joka riittää! Se riittää sinulle, olit sitten kuinka sidottu tänään mihin tahansa riippuvuuteen tai syntiin. Ystäväni älä koskaan usko saatanan valheita, ettei Jeesuksen veri riitä puhdistamaan sinun syntejäsi, kun aidosti teet täyskäännöksen. Se riittää!

Mennyt vuosi rakkaassa kotiseurakunnassani on ollut työteliäs, mutta todella voimallinen. Olen saanut ihailla sitä kehitystä mikä on tapahtunut nuorisotyössä, kun Pekka ja Neea Perho yhdessä Markus ja Sanni Särkän ja tiimien kanssa ovat tehneet todella hyvää työtä! Työ ei ole ollut turhaa, vaan olen saanut havaita entistä enemmän antautumista Jumalalle ja halua seurata häntä täysillä. Se on suurin syy, miksi tahdon tulevanakin vuonna palvella nuorten kanssa rintarinnan. Herra on siunannut Seinäjoen Helluntaiseurakuntaa voimallisesti, ja uskon, että kasvu jatkuu ensi vuonnakin, koska työntekijät ja seurakuntalaiset ovat sitoutuneet rukoukseen ja Sanan ääressä viipymiseen. Se tuo läpimurron tähän kaupunkiin, maakuntaan ja maahan!

Kun ymmärrämme, että Isä rakastaa meitä, uskallamme lähestyä häntä. Sitähän hän toivoo ja odottaa tälläkin hetkellä. Hän tahtoo osoittaa sinulle, että olet hänen silmäteränsä. Rukoukseni on, että vuonna 2017 sinä ja minä saamme kokea kuinka suuri Jumalan armo on. Rukoilen, että se herättää syvän kunnioituksen häntä kohtaan. Se saa meidät syttymään hänen rakkaudestaan ja levittämään hänen tuntemistaan siellä minne hän meidät lähettääkin! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Suhde maailmaan ja syntiin

Ei kovin jouluinen teema siis tälläkään kertaa. Ja se johtuu yksinkertaisesti siitä, että tämä teema nousi niin voimakkaasti sydämelleni, enkä tohdi silloin alkaa soveltamaan oman mielen mukaan. Jostain syystä tänä vuonna Herra on opettanut minua tällä alueella paljon ja tiedän, että se on auttanut minua paljon. Uskoakseni näillä alueilla tarvitsemme todella paljon Pyhän Hengen apua, jotta oppisimme oikean suhtautumisen omaan syntisyyteemme, mutta emme lankeasi pois armosta ja tulisi lankihenkisiksi suorittajiksi.

Roomalaiskirje 5:18-6:2

Niin kuin siis yhden ihmisen rikkomus on koitunut kaikille ihmisille kadotustuomiksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskas teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden vuoksi monet ovat tulleet syntisiksi, niin myös yhden ihmisen kuuliaisuuden ansiosta monet tulevat vanhurskaiksi. Laki kuitenkin tuli väliin, jotta rikkomus tulisi suureksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi, että niin kuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Mitä me siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo tulisi suureksi? Ei tietenkään. Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, vielä eläisimme siinä?

Paavali opettaa Adamin synnin ja Jeesuksen uhrin vaikutuksesta. Vaikka kaikki olemme perineet esi-isältämme syntisyyden, olemme vapaat ja puhdistetut Jumalan edessä Jeesuksen ansiosta. Laki osoitti kuinka suuri ihmiskunnan syntivelka oli, mutta sillä ei ollut voimaa vapauttaa siitä. Armo tuli Jeesuksen kautta vielä suuremmaksi kuin syntivelkamme. Kun olemme nähneet ja tunnustaneet syntisyytemme, koemme todella vapauttavana Jumalan armon. Armon kokeminen ei kuitenkaan saa meitä tahallaan tekemään syntiä, koska se olisi sen väärinkäyttöä. Sen sijaan käsitämme armon valtavan hinnan edestämme ja se saa meidät vihaamaan syntiä ja kuolemaan sille. On kyse siis asenteen muutoksesta. Jos asenteen muutosta suhteessa syntiin ei tapahdu sen jälkeen, kun olemme kokeneet Jumalan muuttavan ja parantavan armon, voi mielestäni kysyä, onko ymmärtänyt Jeesuksen sovitustyön merkitystä ollenkaan?

Jokainen kristitty lankeaa toisinaan syntiin, ajatuksin, sanoin ja teoin. Mutta jos asenne on se, että tahdon muuttua Jeesuksen kaltaiseksi, eli pyhittyä jatkuvasti ajattelussa, sanoissa ja teoissa, silloin muutkin näkevät muutoksen konkreettisesti: Osoitamme armollisuutta ja empaattisuutta lähimmäisillemme. Jos näemme, että kristityksi itseänsä kutsuva henkilö, oli sitten minkä ikäinen tahansa, ei ole käsittänyt, että Jumala armo ei anna lupaa elää miten sattuu, meidän tulisi rakkaudellisesti näyttää mallia tai mainita, mikä ei ole järkevää ja mikä taas on.

Näin kuvan (jonka arvelen Herran näyttäneen), jossa nuori tyttö on nuoren pojan kanssa sängyssä ja poika tahtoi suudella häntä. Koin, että tyttö on uskossa, mutta oli ajautunut tähän tilanteeseen. Mitä kuva minulle puhui? Sitä, millaisten ihmisten ympäröimiä itse olemme, sellaisiksi mekin muutumme. Pastorini Jacob Huttunen sanoi jokin aika sitten puheessaan näin: kerro ketkä ovat sinun viisi tärkeintä/läheisintä ystävääsi, niin kerron millainen tulevaisuus sinulla on.

Tuossa kuvassa näkemäni tyttö ymmärtääkseni oli ajautunut hankalaan tilanteeseen. Hän oli antautunut liian läheisiin suhteisiin uskosta osattomien kanssa eikä enää ollut pakokeinoa tilanteesta. Monet sanovat, että ”se vain tapahtui vahingossa” ja pyrkivät pääsemään selittelyillä pois epämukavasta tilanteesta. Ikävä fakta on se, että jos meillä ei ole tahtoa tehdä vilpittömästi parannusta tietoisesta synnistä, se paaduttaa sydämemme ja tuhoaa jumalasuhdettamme. Jos tällainen kierre jatkuu kuukaudesta toiseen, silloin ihminen luopuu jossain kohtaa uskostaan. Herra antakoon jokaiselle oikeaa jumalanpelkoa, jotta emme lähde koskaan leikkimään synnillä, koska emme voi laskea sen varaan ikinä, että ”kyllä minä sitten palaan Herran luo”.

Toisena päivänä sain ikään kuin jatko-osan tuohon aikaisempaan näkyyni: Nuori nainen oli ihastunut mieheen ja mies oli tuonut hänet maailman ilmapiiriin, ja vaikka nainen tiedosti jollain tasolla sen haastavan hänen uskon periaatteitaan ja särkevän Jumalasuhdettaan, hän oli jo antautunut maailman vaikutukseen, koska oli luottanut sinisilmäisesti mieheen ja uskonut hänen vilpittömyyteensä.

Edellä näkemäni näky sai minut murheelliseksi. Miksi me antaudumme niin helposti syntiin, emmekä vastusta sitä uskossa? Meidän tulisi peilata kaikki tekemämme ja ajattelemamme asiat Raamatun valossa. Vasta sen jälkeen meidän tulee tehdä päätös onko se ok, vai ei. Jos antaudumme pikku hiljaa maailman arvoihin henkilöiden kautta, jotka vievät meidät sinne, meidän ei välttämättä ole mahdollisuutta palata uudestaan Herran luokse, varsinkin, jos sydän paatuu. Silloin ei auta kuin Jumalan ihme, mutta hän ei pakota ketään uskomaan ja tekemään mielenmuutosta. Siksi myös vastuu vapaudesta on jokaisella ihmisellä itsellään, emmekä siis voi syyttää muita vääristä päätöksistä.

Muistan olleeni vuosia sitten Jumalanpalveluksessa jossa puhujana oli ulkomaalainen pastori, joka kertoi uskovasta nuoresta miehestä joka toivoi voivansa langeta syntiin opettajansa kanssa. Kun hän ei tullutkaan sovittuun aikaan kohtaamispaikalle, hän pettyi raskaasti. Tämä pastori vieraili tuon nuorukaisen kotiseurakunnassa ja välitti sanoman Jumalalta hänelle kesken saarnansa. Hän kysyi mikä motiivi hänellä oli, harmittiko häntä se, ettei hänen lihansa saanut tyydytystä himolleen? Nuori mies teki parannuksen ja hänen elämänsä muuttui!

Olin joku päivä sitten rukouksessa ja näin kuvan myrskyssä olevasta yksinäisestä ihmisestä veneensä kanssa. Sellaisia olemme ilman seurakuntayhteyttä, joka suojaa. Raamatussa ei turhaan sanota, että älkää jättäkö seurakunnan kokousta, niin kuin muutamilla on tapana. Kukaan ei ole niin vahva hengellisesti, että pärjää omillaan, koska vastustajamme on myös todellinen. Jos tahdomme opetella elämään Jumalan tahdossa, se todella vaatii läpinäkyvyyttä, jota lihamme vihaa. Jos meillä on lähellä ystäviä, jotka rakastavat meitä aidosti ja jotka tahtovat elää Jeesusta lähellä, silloin kasvamme terveeseen uskoon. Satsaa siis hyviin ja terveisiin ystävyyssuhteisiin J

Seuraava biisi puhutteli minua voimakkaasti yksi aamu salilla.

No Man’s Band: Synti sielusta

”Aamuyön pikkutunneilla, lapset leikkii aikuista/Polttaa, polttaa, sormet palaa/On parhaimman makuista kielletystä nauttia/Ei kukaan koskaan tietää saa

Ja taivas itkee lapsiaan jotka toisiaan johtaa harhaan/Ja sielut huutaa Jumalaa

Peitetään jäljet kunnolla siivotaan synti sielusta/On kaikki niin puhdasta vaan sydän epäkunnossa/Tehdään todesta tarua luodaan rumasta kaunista/Kulissit hohtaa valkoista vaan sydän huutaa armoa

Aamu tuo valon tullessaan ihminen alastomuuttaan/Häpeilee paratiisissa/Sielu kun huutokaupattiin sydän sen orjaksi myytiin/Viattomat kädet vereen tahrittiin.”

Teema: tekopyhyys ja syyllisyys.

Mitä tehdä oikeutetun syyllisyyden kanssa kaikkitietävän Herran edessä? Joko valehtelemme itsellemme emmekä tunnusta ja paadumme synnin pettäminä tai nöyrrymme ja koemme anteeksiannon, jota emme ansainneet. Tästä seuraa syvä kunnioitus Jeesusta kohtaan ja antautuminen hänelle kokosydämisesti.

Tahtoisin sanoa lopuksi jotain rohkaisevaa. Nämä Praise Factoryn Lähemmäksi – biisin sanat saakoon sen tehdä: ”Vedä Jeesus mua lähemmäksi sua. Sun läsnäoloosi, kaikkein pyhimpään. Minut puhdista verelläsi. Tahdon elää sinulle Jeesus. Täytä minut Hengelläsi, enemmän tultasi.” Olkoon nämä sanat meidän sydämemme rukous, jotta kasvaisimme vahvoiksi uskossamme! Jumalan runsasta siunausta sinun joulun aikaasi. Palaan asiaan todennäköisesti kahden viikon päästä. Kiitos tästä vuodesta rakkaat lukijat 🙂

Elämämme perustus

Mille perustalle rakennat? Jumalan sanalle vai fiiliksille ja ihmisten mielipiteille? Voiko ja kannattaako tunteisiin ja ihmisiin luottaa enemmän kuin Jumalaan, joka loi molemmat sinuun?

Luukas 6:46-49

”Miksi te huudatte minulle: ”Herra, Herra”, mutta ette tee, mitä minä sanon? Minä osoitan teille, kenen kaltainen on se, joka tulee minun luokseni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan. Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten tuli tulva, virta syöksyi taloa vastaan mutta ei saanut sitä horjumaan, koska se oli hyvin rakennettu. Mutta se, joka kuulee eikä tee, on kuin mies, joka rakensi talonsa maan pinnalle, ilman perustusta. Kun virta syöksyi taloa vastaan, se sortui heti ja tuhoutui kokonaan.”

Jos kutsumme jotakin Herraksi, se tarkoittaa auktoriteettia. Jeesus tekee suorastaan ikävän toteamuksen meidän lihallemme: Jos emme tottele häntä, miksi sitten kutsumme häntä auktoriteetiksemme? Tämä vetää todella nöyrälle paikalle jälleen kerran. Itse asiassa jae 46 on mielestäni avainjae koko tälle vertaukselle, jotta voisimme ymmärtää mikä on Jeesuksen pointti.

Mielestäni tämän jaejakson voi ymmärtää ja soveltaa kahdella tavalla: Ensimmäiseksi näen tässä uudestisyntyneen ja uskosta osattoman rooleissa. Jos emme ole rakentaneet elämäämme Kristuksen varaan, joka on pelastuksemme luja kallio, elämämme tuhoutuu siinä kohtaan, kun elämämme täällä ajassa päättyy. Oletko miettinyt, että jos me Jeesuksen seuraajat emme kerro ilosanomaa Jeesuksesta lähimmäisillemme, he eivät pääse taivaaseen? Sinulla ja minulla on vastuu miten elämme omaa uskoamme todeksi. Mutta Jeesus käski meitä kertomaan ilosanoman myös kaikille ihmisille. Tämä jae pomppasi, kun opiskelin eilen Raamatun tulkinnan periaatteita – kurssia:

Matteus 25:46

Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.

Mitä nämä jakeet sinun sydämessäsi herättävät? Minun mielestäni nämä jakeet herättävät, että kuinka moni lähimmäisemme todella käsittää, että jos emme ole täällä ajassa valinneet uskoa Jeesukseen, olemme hylänneet hänet. Tuota hylkäämistä seuraa iankaikkinen rangaistus yhdessä perkeleen ja demonien kanssa helvetissä, josta ei voi päästä pois. On syytä muistuttaa samalla, ettei meidän missään tapauksessa tulisi evankelioida sillä motiivilla, että ”minäpä pelottelen helvetillä”, että ihmiset tekisivät parannuksen. Ei. Tuhat kertaa ei!

Jeesus antoi meille täydellisen esimerkin: hän rakasti syntisiä. Siksi syntiset tahtoivat viettää aikaa hänen lähellään ja kun Jeesus kertoi, ellette tee parannusta, tuhoudutte, osa ihmisistä käsitti, että hän kertoo sen takia asiasta, että hän tahtoo pelastaa heidät! Hänen motiivinsa oli rakastaa ihmisiä ja tuoda oikeaan jumalasuhteeseen. Vasta kun me opimme rakastamaan ihmisiä, olemaan empaattisia, silloin he suostuvat kuuntelemaan meitä. He tietävät, että koska rakastamme heitä aidosti, tahdomme heidän parastaan. Siinä on opettelemista varmasti koko loppuelämäksi.

Mikäs se toinen sovellus sitten oli noille kahdelle rakentajalle? Katsotaanpa tarkasti:

Minä osoitan teille, kenen kaltainen on se, joka tulee minun luokseni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan. Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten tuli tulva, virta syöksyi taloa vastaan mutta ei saanut sitä horjumaan, koska se oli hyvin rakennettu. Mutta se, joka kuulee eikä tee, on kuin mies, joka rakensi talonsa maan pinnalle, ilman perustusta. Kun virta syöksyi taloa vastaan, se sortui heti ja tuhoutui kokonaan.

Käsitän, että jakeet voisi tulkita myös niin, että toinen rakentaja rakentaa kestävistä materiaaleista ja toinen ei. Voimme olla uskovia, mutta se, miten rakennamme uskoamme, ratkaisee sen, millaisen palkan vaelluksestamme saamme kerran taivaassa.

1 Korinttolaiskirje 3:10-15

Sen armon mukaan, jonka Jumala on minulle antanut, olen viisaan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, ja toinen rakentajaa sille. Mutta kukin katsokoon, kuinka rakentaa. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Kuka sitten rakentaakin tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, itse kunkin työ tulee näkyviin. Se tuo ilmi se päivä, joka ilmestyy tulessa, ja tuli koettelee, millainen kunkin työ on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, hän saa palkan. Jos jonkun työ palaa, hän kärsii vahingon. Itse hän kuitenkin pelastuu ikään kuin tulen läpi.

On syytä huomata, että Jumalan armosta itse kukin pelastuu, ei omista ansioista, vaan Jeesuksen tähden. Jeesus on seurakuntansa pää. Jae 15 muistuttaa meitä siitä, että kenelläkään meillä ei ole oikeutta alkaa vaatimaan toiselta suorituksia uskon näkymisestä, vaan se on Pyhän Hengen työ. Itse kukin jossakin elämän tilanteessa on kompuroinut. Toinen useammin, toinen harvemmin. Mutta kenelläkään ei ole oikeutta tulla syyttämään toista sanoen, että ”eikö sinun pitäisi lukea Raamattua ja rukoilla säännöllisesti? Kai tiedät, ettei uskosi kestä, jos et vahvistu siinä!”

Myönnän suoraan, että tämä esimerkki kuvasi minua vuosia sitten. Sen jälkeen Jumala on armossaan saanut koulinut minua paljon. Se on tehnyt minusta nöyremmän. Eilen Seinäjoen illassa Laukkosen Roope Ywam Ruurikkalasta (Evijärvi) opetti ja kun illan päätteeksi menimme kebabille hän rohkaisi minua valtavasti sanoen, että kompuroinnit tekevät nöyräksi. Se on osa prosessia. Herra opettakoon meille viisautta miten käytämme kieltämme. Ihan selvennykseksi vielä, että todellakin rohkaisen kaikkia tutkimaan Sanaa ja etsimään Jumalan kasvoja säännöllisesti, mutta päätöksen täytyy lähteä omasta sydämestä ja tahdon päätöksestä. Vahvemmat uskovat voivat rohkaista toisia ja kulkea aidosti vierellä ja antaa vinkkiä, mutta ei syyttäen, vaan rakkauden hengessä.

Mutta kukin katsokoon, kuinka rakentaa. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Kuka sitten rakentaakin tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, itse kunkin työ tulee näkyviin. Se tuo ilmi se päivä, joka ilmestyy tulessa, ja tuli koettelee, millainen kunkin työ on.

On siis kyse materiaalivalinnoista. Vaikken ole kätevä käsistäni, vaan ”kynämies”, ymmärrän, että kulta, hopea ja jalokivet ovat kestäviä, kun taas puu, heinät ja oljet palavat tulessa, joten tässä esimerkissä ne ovat heikkoja materiaaleja. Itse päätämme siis omilla valinnoillamme, miten uskomme kasvaa, vai kasvaako se. Jos rakennamme maailman arvojen mukaisesti, työ on heikoista materiaaleista. Jos taas päätämme totella Jumalaa, seurata häntä kokosydämisesti ja olla kuuliaisia, silloin uskomme kasvaa ja kestää myös koetuksissa.

Jeesus Kristus on uskomme perusta. Uskomme perustuu vain ja ainoastaan hänen täytettyyn työhönsä, ei meidän ansioillemme. Emme ansaitse teoillamme pelastusta, vaan se tulee puhtaasta armosta. Se herättää oikeanlaista Jumalan pelkoa, jotta tahdomme alistua hänen tahtoonsa koko sydämestämme. Mieti, millaisia elämän valintoja olet tehnyt menneen viikon aikana ja jos koet, että olisit voinut tehdä parempia päätöksiä, älä masennu. Pyydä rukouksessa taivaan Isältä voimaa vaeltaa hänen tahdossaan, tekemään oikeanlaiset päätökset jatkossa. Älä ruoski itseäsi vaan anna Jumalan armon kasvattaa sinua kohti Jeesuksen kaltaisuutta. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Miks uskonelämäni ei skulaa?

Tämän viikon kirjoitus ratkesi viikko sitten maanantai aamuna salilla. Silloin Herra puhutteli minua ystävällisesti, kun aloin tuskastua, nimittäin kun olin aikomassa treenaamaan ”kulmasoutua” kutsuttua liikettä ja laittamassa kaiteita alemmaksi, jolle tangon voi laskea lepäämään, huomasin, etten toisen puolen kaidetta saa pistettyä kiinni millään ilveellä. Valehtelematta siinä yritin kymmenen minuutin ajan lukuisia kertoja saada kohilleen, mutta ei vain onnistunut. Lopulta luovutin.

Silloin aloin miettimään, että ehkä Herra tahtoo jotain opettaa minulle tämän kautta. Totesin, että jos tästä vetää johtopäätöksen hengelliseen elämään, voi kysymyksen muotoilla otsikon mukaisesti. Miksi lankean helmasyntiini edelleenkin? Miksi jumalasuhteen hoitaminen voi tuntua raskaalta? Mihin olen keskittynyt elämässäni? Olenko ruokkinut enemmän syntiin langennutta lihaani vai Henkeä? Kumpi silloin hallitsee?

Huuda niin että tuntuu! Älä tyydy tähän! Sydän huutaa Herran puoleen! Minä tarvitsen enemmän sinua Jeesus!

Psalmi 51:3-14

Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden, pyyhi pois syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina edessäni. Sinua Ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt, olen tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi. Sinä osoittaudut vanhurskaaksi puheessasi ja puhtaaksi tuomitessasi. Katso, synnin alaisena olen syntynyt, synnin alaiseksi sikisin äitini kohdussa. Totuutta sinä tahdot sisimpään saakka, ja salassa sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut synnistä iisopilla, niin minä puhdistun. Pese minut, niin tulen lunta valkeammaksi. Anna minun kuulla iloa ja riemua, ratketkoot riemuun luut, jotka olet murskannut. Peitä kasvosi näkemästä syntejäni ja pyyhi pois kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista vahvaksi henki minun sisimmässäni. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksesi ilo ja tue minua alttiuden hengellä.

Tästä Psalmista ja näistä jakeista voisi kirjoittaa paljon, mutta on hyvä muistaa kuka ja missä oloissa nämä sanat kirjoitettiin. Daavid oli tehnyt aviorikoksen ja profeetta Naatan ilmaisi sen hänelle. Tämän jälkeen Daavid vuodatti sydämensä Jumalalle tämän psalmin kautta. Psalmi kuvaa kokosydämistä parannuksen tekemistä, siinä ei ole mitään puolustelua vaan syvää murhetta oman syntisyyden tähden.

Minua puhuttelee monikin kohta näissä jakeissa, mutta silmiini nousee ensimmäisenä nämä: ”Sinua Ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt, olen tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi.” Nämä sanat opettavat meille, että kun teemme syntiä, teemme jotain, mikä rikkoo meidän ja Jumalalle suhdetta, koska hän erottuu synnistä ja se on kapina häntä vastaan, siksi nämä sanat opettavat meitä paljon.

”Peitä kasvosi näkemästä syntejäni ja pyyhi pois kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista vahvaksi henki minun sisimmässäni.” Jotta Herra voisi uudistaa meidät, meidät täytyy puhdistua kokonaan Jeesuksen verellä. Aina kun teemme syntiä, Pyhä Henki osoittaa meille sen. Ei syyttäen, vaan rakkaudessa, jotta ymmärtäisimme tilanteemme ja katuisimme sitä välittömästi. Vasta katumisen jälkeen Herra täyttää ihanalla läsnäolollaan ja eheyttää meidät. Hän tahtoo opettaa meille, että jos tahdomme seurata häntä kokosydämesti, meidän täytyy hoitaa suhdettamme häneen ja haluta irtisanoutua vanhan luonnon tavasta elää. Silloin hän kasvattaa meistä vahvoja, koska ymmärrämme täydellisen riippuvuussuhteemme hänen kanssaan.

No Man’s Band: Raunioilla

”Olisithan ystäväni kun muut näyttää selkää
Pitäisithän kädestäni kun kun mä pelkään elämää
Ohjaisithan oikeaan kun suinpäin juoksen harhaan
Antaisithan anteeksi kun tilaisuus tekee varkaan
Ainakin mä toivon niin

Että pidät musta kii, purista mua lujempaa
Purista niin et sattuu, mä tahdon antautua
Pidä kii, ethän päästä milloinkaan
Purista niin et sattuu mä tahdon antautua

Nostathan langenneen jaloilleen
Vaihdathan pukuni mustuneen puhtaan valkoiseen
Annathan siipien repaleisten kantaa jälleen
Puhallathan Henkesi tähän kivisydämeen

Ainakin mä toivon niin

Että pidät musta kii, purista mua lujempaa
Purista niin et sattuu, mä tahdon antautua
Pidä kii, ethän päästä milloinkaan
Purista niin et sattuu mä tahdon antautua”

Tämä Partalan Miikan tekemä biisi on vuosia puhutellut minua, koska se lähtee sydämestä. Se on sydämeni rukous jatkuvasti. Siinä on tavoitettu jotain todella tärkeetä, myönnetään reilusti oma heikkous ja pyydetään Jeesusta puhdistamaan verellään kaikesta synnistä ja täyttämään Pyhällä Hengellä. Kuka istuu sydämeni valtaistuimella? Siellä istun egoni kanssa tai Jeesus, molemmat sinne ei mahu.

Samana aamuna jolloin Herra puhutteli minua kaiteiden kautta salilla tapahtui muutakin. Kun lähdin ajamaan töihin, aloin rukoilemaan tällaista rukousta, uskoakseni Hengen johtamana: Kiitos armosta. Ilman sitä en olisi tässä, vaan maailmassa, vailla toivoa. Armo ei ollut halpa, vaan maksoi Poikasi hengen. Se saa minut ylistämään sinua, ilman sitä minulla ei olisi oikeutta lähestyä pyhää ja oikeamielistä Jumalaa. Armo saa minut nöyräksi. Se saa aikaan oikeanlaisen, kunnioittavan suhteen Herran kanssa.

Parhaimpia hetkiä ovat ne, jolloin Herra pääsee opettamaan ja me päätämme kuunnella ja totella. Tuo rukous nousi koko sydämestäni ja huomaan, että Herra työstää minussa jotain uutta. Tällainen kuva nousi jonakin toisena aamuna menneellä viikolla, kun olin rukouksessa:

Näin suuria vuoria ja niiden välissä syvän laakson. Kuvittelin olevani korkeammalla tasolla, mutta todellisuus oli, että olin laaksossa. Ymmärsin tilanteen niin, että Herra tahtoo viedä minut vuoren huipulle, uudelle tasolle hengellisessä todellisuudessa. Hän tahtoo, että hyväksyn hänen tapansa kasvattaa minua. Laaksossa voi olla rauhallista, koska perkele jättää rauhaan ne, jotka tyytyvät nykyiseen tasoonsa. Mutta siellä ei tapahdukaan mitään. Jos tahdomme elää siellä, jämähdämme, emmekä kasva Hengessä vahvoiksi. Nyt on aika antautua kasvuprosessiin Herramme kanssa, vaikka joudummekin maksamaan siitä hintaa! Älä enää tyydy neutraaliin kristillisyyteen, vaan antaudu sataprosenttisesti Herralle. Hän ei jätä sinua milloinkaan vaan tukee sinua! Luota häneen. Älä anna pelon estää sinua, koska hän tahtoo rohkaista sinua olemaan esimerkki muille!

Kun olin joku aamu taas treenaamassa ja pysähdyin hengittämään, huomasin Herran laskevan sydämelleni syvän kaipuun siihen, että oppisin haluamaan hänen tahtonsa tapahtumista elämässäni jatkuvasti, koska tiedän varmasti, että hänen tahtonsa on aina paras. Sen seurauksena lihallisuuteni kuolee pikku hiljaa ja Pyhä Henki saa johtaa elämääni kokonaisvaltaisemmin. Vaikka tunnemaailmani vastustaisi Jumalan tahtoa en alistu sille, vaan valitsen mennä eteenpäin Hengen voimassa!

Tämän päivän maailma perustuu itsekkyydelle ja nautinnolle. Kun joku päättää pettää aviopuolisoaan ja se selviää, ihmiset kauhistuvat, ja ihan aiheestakin. Mutta mikä aiheuttaa tuon käytöksen? Näemme ja kuulemme viattomien ihmisten kuolemista. Miksi niin tapahtuu? Yksi syy molempiin kysymyksiin on se, että ihminen on turmeltunut ja syntinen, eikä tahdo kääntyä pois pahuudestaan. Tarvitsemme pelastajaa, Jeesusta!

Mielestäni uskovien täytyisi ymmärtää, että ilman Jumalan pyhyyden läsnäoloa mekin alamme tekemään kompromisseja maailman arvojen kanssa. Pyhyys ilman armoa johtaa lakihenkisyyteen, mutta armo ilman pyhyyden kokemista seuraa kurittomuus ja lankeemukset. Kun perjantai aamuna olin rukouksessa koin Hengen laskevan sydämelleni ajatuksen, että kun koemme Herran pyhän läsnäolon alamme vihaamaan syntiä, koska se tuhoaa ihmistä sisältäpäin. Synti on aina kapinaa Herraa vastaan ja sen takana on pimeyden ruhtinas, joka itse lankesi ylpeyteen ja heitettiin ulos taivaan kirkkaudesta. Kun sinä ja minä saamme käsityksen Jumalan pyhyydestä, tahdomme elää Jumalaa miellyttävällä tavalla ja muuttua jatkuvasti Jeesuksen kaltaisiksi.

Tänään voi vain sanoa, että tarvitsen ystäviä, tarvitsen seurakuntayhteyttä, pastoreita joille voin vuodattaa sydämeni ja elää läpinäkyvää elämää. Aina se ei tunnu helpolta, koska oma lihallinen luonto on itsepäinen ja ylpeä, mutta kun päätän seurata Jeesusta täysillä, sitä ei voita mikään. Rohkaisen sinua elämään läpinäkyvästi ja uskoutumaan ongelmista jollekin läheisellesi. Se vapauttaa. Jos sinulla ei ole sellaista ihmistä, pyydä Herralta. Jumalan runsasta siunausta elämääsi!

Täydellinen taivaallinen Isämme

Olen toisinaan katsonut MacGyverin jaksoja ja viime viikolla törmäsin sellaiseen osaan, jossa oli nuori poika ja hänen isänsä, jolle vasta tovi ennen tapaamista selvisi tämä asia. Kohtaaminen herkisti minua kovasti, kun poika kysyi kaksi merkittävää kysymystä: “oletko sinä isäni?” ja “rakastatko minua?”

Moni ymmärtää ja hyväksyy, että isäsuhde määrittää paljon, miten oma identiteettimme muodostuu. Siksi nuo kaksi kysymystä ovat niin tärkeitä. Itselläni ei ollut henkilökohtaista suhdetta biologiseen isääni. Tarkoitan, ettei minulla ole muistoja lapsuudesta hänen kanssaan, koska olin alle kaksi vuotias kun vanhempani erosivat. Tämä on luonnollisesti vaikuttanut itsetuntooni paljon. Olin lapsena arka, koska perusturvallisuuteni järkkyi silloin, kun tarvitsin sitä paljon. Siihen päälle kun laski änkytyksen ja myöhemmin koulukiusaamisen, elämäni voisi olla jotain kamalaa, ellei taivaallinen Isäni olisi saanut tulla elämäni herraksi alta kymmen vuotiaana ja alkaa hiljakseen eheyttämään minua.

Kuka voi olla täydellinen isä? Ainoastaan taivaallinen Isämme.

Roomalaiskirje 8:12-17

Olemme siis velkaa, veljet, mutta emme lihalle elääksemme lihan mukaan, sillä jos te elätte lihan mukaan, teidän on kuoltava, mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä elääksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden Hengen, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!” Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä ja perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.

Ensimmäinen asia mikä nousee tästä jaejaksosta on se, ettei meillä Jumalan lapsilla pitäisi olla halua enää elää lihallisen, vanhan luontomme haluamalla tavalla. Sen sijaan jos olemme kokeneet uudestisyntymän ihmeen elämässämme, Pyhä Henki on muuttanut sydämeemme asumaan ja meidän tehtävämme on antaa hänen johtaa elämäämme Jumalan tahdossa vaeltamiseen kaikilla elämämme osa-alueilla, koska taivaallinen Isämme on armossaan ostanut meidät vapaiksi synnin orjuudesta Poikansa kalliilla verellä ja hän omistaa meidät.

Jae 14 määrittelee, että ne jotka ovat todellisia, aitoja Jumalan lapsia, antavat Hengen johtaa heitä. Tämä on erittäin tärkeää, koska jos emme antaudu Hengelle alamaisiksi, silloin paholainen pääsee valehtelemaan ja johtamaan meidät harhaan. Ei ole olemassa harmaata aluetta hengellisessä todellisuudessa: joko me palvelemme Jumalaa tai paholaista. Harmi kyllä, lihamme on asettunut jo valmiiksi paholaisen puolelle, ja siksi meidän täytyy päättää alistua Jumalan alaisuuteen ja pyytää Pyhää Henkeä opettamaan meitä elämään siinä.

”Te ette ole saaneet orjuuden henkeä elääksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden Hengen, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!”

Tämä jae on lohduttanut minua usein, koska se ilmaisee taivaallisen Isämme suuren rakkauden! Hän on tarkoittanut meidät nauttimaan yhteydestään hänen kanssaan Pyhän Hengen kautta. Muista, että Pyhä Henki toimii aina täydellisessä yhteistyössä Isän ja Pojan kanssa. Roomalaiskirje 5:5 sanoo: ”Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” Toisin sanoen: Kun nautimme suhteestamme taivaalliseen Isäämme ja koemme hänen läsnäolonsa, pelko ja kaikenlaiset kahleet murtuvat. Paholaisen yksi strategia on saada meidät ensin epäilemään Isän rakkautta, koska olemme niin monesti epäonnistuneet ja tehneet syntiä ajatuksin ja teoin. Mutta kun Pyhä Henki saa muistuttaa meille Isän uskollisuudesta ja siitä ihanasta faktasta, että Herra on armollinen niille jotka tahtovat elää läpinäkyvää elämää ja katuvat lankeemuksiaan, saamme täyttyä ilolla, rauhalla ja Jumalan rakkaudella! Silloin tuo rakkaussuhde Isän kanssa syvenee.

”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä ja perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.”

Koska Pyhä Henki asuu meissä, se muistuttaa mikä on todellinen identiteettimme, meidän on vain virittäydyttävä oikealle taajuudelle, hiljennettävä sydämemme kaikista muista äänistä ja opeteltava erottamaan hänen äänensä. Silloin saamme myös muistutuksen siitä, että olemme Kristuksen kanssa kanssaperillisiä hänen ansiostaan! Perkele yrittää saada meidät pois tältä pohjalta, jotta emme omaksuisi oikeaa asemaamme ja kertoisi siitä myös muille. Vaikka saamme kerran periä taivaan valtakunnan, tie sinne ei ole aina helppo. Kohtaamme haasteita ja kun muistutamme vaikeinakin hetkinä itseämme, että olemme ihan oikealla tiellä, koska Pyhä Henki on oppaamme joka ei johdata ikinä harhaan, voimme opetella tyyneyttä käytännössä.

Tahdotko muuttua päivittäin enemmän empaattiseksi ihmiseksi? Vietä aikaa ihmisten lähellä, jotka rakastavat Herraa. Nauti hetkistä, jolloin olet kahdestaan taivaallisen Isäsi kanssa. Opettele sitä. Muutos vie aikaa, mutta se todella on sen arvoista! Kun rakastut hetkiin jossa vietät aikaa Isäsi suloisessa, rakkaudellisessa läsnäolossa muutut aina positiivisemmaksi, iloisemmaksi ja huomaat pysyväsi tyynenä vaikeissakin olosuhteissa.

Muista, että ennen kuin Jeesus meni Jerusalemiin kuolemaan jokaisen ihmisen puolesta hän vietti monta yötä Isänsä kanssa. Uskallan väittää, ettei hän olisi jaksanut kantaa ja sovittaa syntejämme, ellei hän olisi saanut valtavasti rohkaisua suoraan Isältään. Jos koet stressiä tule taivaan Isän luo. Hän tahtoo sinun parastasi! Hän tahtoo opettaa sinulle, ettet tarvitse muuta kuin hänet! Liian monesti haemme tukea ensin lähimmäisiltämme, puhumme ja puhumme. Se ei todellakaan ole väärin, että puramme sydäntämme ystävillemme, mutta Jumala tahtoo todella olla sinun paras ystäväsi, jonka puoleen käännyt aina ensimmäisenä. Silloin opit luottamaan häneen, joka on aina luotettava.

Oletko huomannut, että joudut silloin tällöin pettymään ihmisiin? Taivaan Isään sinun ei tarvitse koskaan pettyä! Olet hänen lapsensa ja hän on täydellinen isä! Jos laitamme luottamuksemme häneen, vuodatamme sydämemme ensin hänelle ja saamme hänen näkökulmansa tilanteeseen emmekä masennu 🙂

Kun opit vastaanottamaan hänen valtavaa rakkauttaan, jota Pyhä Henki vuodattaa sinuun luonnollinen seuraus tästä on halu ja tahto kunnioittaa ja totella häntä. Tahtotila kuunnella tarkasti, mitä rakkaalla ystävällä on asiaa. Sen jälkeen kunnioitus saa aikaan halun oppia lisää tuntemaan häntä, hänen oman ilmoituksensa, Raamatun kautta, koska hän on sitoutunut omaan Sanaansa, etkä opi muuten hänen periaatteitaan, jotka tuovat elämän sinulle.

Voit oppia yhden periaatteen, josta rakas pastorini Pekka Perho puhui viikko sitten Live jumalanpalveluksessa. Hän puhui Naemanista (2 Kuningasten kirja 5:1-14), jonka täytyi olla kuuliainen profeetta Elisan sanalle ja peseytyä seitsemän kertaa Jordanissa parantuakseen spitaalista. Ilman, että hän olisi täsmälleen noudattanut profeetan ohjeita, hän ei olisi parantunut. Kun alamme näkemään taivaallisen Isämme todellisen luonnon, joka on aina rakastava ja armahtava, mutta myös pyhä ja oikeamielinen, opimme tekemään niin kuin hän sanoo, emmekä ala soveltamaan niitä oman mielemme mukaan. Rukoilen, että tämä kirjoitus saisi meidät antautumaan sataprosenttisesti Jumalalle, jolla on paras suunnitelma elämällämme. Ole siunattu Jeesuksen nimessä.

Kärsivällisyydestä

Onko mulla sitä? Miks Herra kasvattaa kärsivällisyyttäni tavalla, josta lihani ei tykkää yhtään?

1 Mooseksen kirja 221-14

Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Abrahamia ja sanoi hänelle: ”Abraham!” Hän vastasi: ”Tässä olen.” Jumala sanoi: ”Ota ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi sillä vuorella, jonka minä sinulle sanon.” Abraham nousi varhain seuraavana aamuna, satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaa ja poikansa Iisakin. Pilkottuaan polttouhripuita hän lähti kulkemaan kohti paikkaa, jonka Jumala oli hänelle ilmoittanut. Kolmantena päivänä Abraham nosti katseensa ja näki sen paikan kaukaa. Silloin hän sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää te tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme sitten luoksenne.” Aabraham otti polttouhripuut ja pani ne poikansa Iisakin selkään. Itse hän otti käteensä tulen ja veitsen, ja he kulkivat yhdessä. Iisak sanoi isälleen Abrahamille: ”Isä!” Tämä vastasi: ”Tässä olen, poikani.” Iisak sanoi: ”Tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?” Abraham vastasi: ”Jumala kyllä katsoo itselleen lampaan polttouhriksi, poikani.” He kulkivat edelleen yhdessä ja tulivat paikkaan, josta Jumala oli Abrahamille puhunut. Abraham rakensi sinne alttarin, latoi halot sen päälle, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle. Sitten Abraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa, mutta Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: ”Abraham, Abraham!” Hän vastasi: ”Tässä olen.” Enkeli sanoi: ”Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, koska et kieltänyt minulta ainoaa poikaasi.” Kun Abraham kohotti katseensa, hän näki takanaan pässin, joka oli takertunut sarvistaan pensaikkoon. Hän meni, otti pässin ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. Abraham pani sen paikan nimeksi ”Herra näkee”. Siksi vielä tänäkin päivänä sanotaan: ”Vuorella, jolla Herra ilmestyy.”

Tämä jaejakso puhuttelee kovasti. Abraham ja Iisak kokivat jotain sanoinkuvaamatonta yhdessä Moorian vuorella. Varmasti se jäi heidän mieleensä koko heidän loppuelämäkseen ja muistutti siitä, kuinka uskollinen Jumala on. Ja koska tapahtuma on säilynyt meille asti, sen on määrä opettaa meille jotain todella tärkeää. Mietin miltä Abrahamista tuntui, kun Jumala asetti hänen eteensä todella raskaan koettelemuksen sanoessaan, että hänen tulee uhrata ainoa ja erittäin rakas poikansa hänelle. Voi vain arvailla miltä sen tuntuu isän sydämellä. Dialogi on lyhyt, eikä Abraham alkanut väittelemään tai kieltäytynyt toteuttamasta Jumalan tahtoa. Mikä vielä enemmän kertoo hänen kuuliaisuudestaan Herralle, on se fakta, että hän lähti matkaan heti seuraavana aamuna.

Kolmen päivän ajan Abraham ehti varmasti miettiä hienoja hetkiä poikansa kanssa, sekä miten Jumala oli häntä kuljettanut. Kun Iisak kysyi missä uhrattava lammas oli, monen pinna olisi palanut ja purskahtanut itkuun. Mutta Abraham pysyi ilmeisen rauhallisena. Mietin sitäkin, kun he yhdessä Iisakin kanssa rakensivat alttarin ja hänen täytyi sitoa poikansa sen päälle, miten hän pystyi siihen? Kun hän oli valmis uhraamaan poikansa, hän pysähtyi, kun Jumalalle selvisi, että hän todella kunnioittaa häntä suuresti ja kaikki päättyi hienosti. Mutta mitä tämän jälkeen tapahtui?

1 Mooseksen kirja 22:15-19

Herran enkeli huusi uudelleen taivaasta Abrahamille: ”Näin sanoo Herra: Koska sinä teit tämän etkä säästänyt ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta, että minä totisesti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin taivaan tähdet ja merenrannan hiekanjyvät, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, koska sinä kuuntelit minun ääntäni.”

Miten kaikki nämä jakeet liittyvät kärsivällisyyteen? Paljonkin. Jos Abraham ei olisi päättänyt olla sekä kuuliainen, että kärsivällinen, hän ei olisi voinut suorittaa tätä koetusta menestyksekkäästi. Mitä siitä seurasi? Jumalan valtava siunaus tuli hänen kauttaan kaikkien ihmisten osaksi! Mikä mieletön tulos! Mitä tämän pitäisi saada meissä aikaan? Tahtotilamme tulisi olla, että tahdon noudattaa Abrahamin esimerkkiä ja päättää totella Jumalan tahtoa silloinkin kun liha sanoo ”älä suostu siihen”. Olen vakuuttunut, että Iisak kertoi omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen tästä tapauksesta ja muistutti heidän esi-isänsä uskollisuudesta ja kärsivällisyydestä Jumalan edessä.

Jaakob 1:2-4, 3:1-2

Veljeni pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte monenlaisiin koetuksiin. Tehän tiedätte, että teidän uskonne kestävyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette millään tavoin vajaita.

Veljeni, älkööt monet teistä ryhtykö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Me kaikki hairahdumme monin tavoin. Jos joku ei hairahdu puheissaan, hän on täydellinen mies ja kykenee hallitsemaan myös koko ruumiinsa.

Esikuva Abrahamista antaa meille kuvan ylemmistä jakeista. Ja meidän on hyvä muistaa, että kun Herra sallii meille koetuksen, hän valmistaa siitä aina pääsyn, hän itse antaa voiman kestää koetuksen. Koetuksen kautta me voimme todella kasvaa luottamussuhteessa häneen, se on koetuksen yksi tehtävä. Kun opimme, ettei itse koetus ole ongelmamme, vaan suhtautumalla oikein tilanteeseen voimme kasvaa uskossa vahvoiksi. Itsehillintä liittyy oleellisesti siis kärsivällisyydessä kasvamiseen.

Siitä pääsemme sopivasti kielen käyttöön. Pystymmekö hillitsemään kieltämme, miten puhumme? Meidän on todella opeteltava miettimään mitä puhumme. Saarnaajien on opeteltava erityisesti itsehillintää, etteivät he puhuisi sellaista, mikä on vastoin Jumalan sanaa, koska he eivät ole pelkästään vastuussa kuulijoilleen, vaan Kutsujalleen. Siksi tämän tiedon pitäisi saada meissä aikaan terveen Jumalan pelon, että mietimme mistä motiiveista tahdomme päästä puhumaan Jumalan seurakunnalle.

Toinen puoli on se, että minun mielestäni jokainen uskova on vastuussa omasta kielen käytöstään. Jos puhumme ihan mitä sattuu esimerkiksi työpaikalla, tarkoitan pahan puhumista selän takana ja työkaverini tietää, että olen uskossa, millainen kuva hänelle jää uskovista? Sinä ja minä olemme vastuussa siitä, miten olemme käyttäneet mahdollisuutemme suhteessa työkavereihimme. Joku heistä voisi tulla uskoon, jos opettelisimme elämään läpinäkyvästi, mutta aidosti Jumalan rakkaudessa, sanoisimme anteeksi kun siihen on aihetta, sekä olisimme rohkaisijoita ja iloisia. Silloin työkaverit voisivat kiinnostua siitä, mikä vaikuttaa tällaisen käytöksemme.

Yksi aamu heräsin aikaisin mennäkseni kuntosalille ja kun pääsin sinne huomasin ikävän viestin: Suihkuhuoneen ovessa oli lappu jossa kerrottiin, että vesi on poikki tänä aamuna 6-9 välillä, ja kun itse olin siinä klo 5, totesin, etten millään kerkeä treenaamaan ja pääsemään suihkuun, ennen kuin lähden töihin. Lähdin melkoisen tuohtuneena siitä autolle ja purin suuttumustani Jumalalle hetken aikaa. Sen jälkeen puhaltelin ja aloin miettimään vaihtoehtoja. Lopulta päädyin käymään pikaisesti kotona ja pakkaamaan tavarat autoon ja lähtemään kohti Viitasaarta. Kun työpäivä oli pulkassa olin erittäin kiitollinen Jumalalle, että oma suunnitelmani ei onnistunut! Herra oli siunannut työni ihmeellisellä tavalla ja annoin hänelle ylistyksen siitä.

Mitä kärsivällisyys todella parhaimmillaan on, miten se ilmenee avioliitossa? Luonnollisesti itselläni ei ole kokemusta aiheesta, mutta mitä olen keskustellut tuntemieni pastoreiden kanssa voin jotain sanoa. Yksi piirre kärsivällisyydessä on kutsumuksen ymmärtäminen ja hyväksyminen. Jos aviopuolisolla on Jumalan kutsu julistaa ilosanomaa, tarvitaan todella paljon joustoa toiselta osapuolelta, koska monessa tapauksessa se tarkoittaa sitä, että hän voi matkustaa jossain elämänvaiheessa, sanotaan pitkänkin aikaa, paljon. Mutta, toisaalta kun tällainen henkilö palaa kotiin saarnareissuiltaan, hänen puolisonsa tarvitsee myös omaa aikaa ja silloin toisen on aika olla joustava ja ymmärtää ja hyväksyy, että nyt minä osoitan rakkautta hoitamalla lapsia sen aikaa ja antaa toiselle tilaa hengittää.

Muistan elävästi vieläkin kun ystäväni joka aiemmin toimi pastorina kertoi, että kun hän seurusteli nykyisen vaimonsa kanssa, hän rehellisesti kertoi, että hänellä on kutsumus Jumalan valtakunnan työhön ja että se tulee vaatimaan uhrauksia hänen vaimoltaan. Hän ymmärsi ja hyväksyi tämän asian. Tämä aviopari on uskollisesti palvellut Herraa ja ymmärtääkseni avioliitto voi hyvin.

Nyt lähelläni ovat Pekka ja Neea Perho yhdessä lastensa kanssa. Olen saanut katsoa vierestä sitä, kuinka he tukevat toisiaan hienolla tavalla. Kun Pekka menee, Neea tukee häntä ja myös toisinpäin. Toisinaan he palvelevat yhdessä. Ei ole pitkä aika, kun Pekka ei päässyt nuorten iltaan siksi, että hänen täytyi jäädä hoitamaan lapsia kotiin, koska Neea oli töissä, eikä hän saanut lastenhoitajaa. Tiedän, että vaikka Pekkaa saattoi harmittaa olla kuulematta yhden parhaista opettajistamme, Markus Finnilän opetusta, hän osaa arvostaa hetkiä lastensa kanssa. Tästä näkee, kuinka meidän kaikkien täytyisi kasvaa vahvoiksi Hengen hedelmässä, jotta se ilmenee rakkautena, kärsivällisyytenä ja oikeana asenteena silloinkin, kun kaikki ei mee meidän toiveidemme mukaan.

Tahtoisin rohkaista sinua olemaan kärsivällinen lähimmäisillesi tulevaisuudessa, koska silloin heijastamme Jumalan rakkautta käytännössä. Se on päätös, jonka meistä jokainen voi tehdä ja vaikka välillä menetämmekin malttimme, voimme pyytää anteeksi ja kasvaa hiljakseen Hengen hedelmässä. Jumalan runsasta siunausta elämääsi 😀

Inhimillisyydestä ja rakkaudesta

Inhimillisyys. Mitä se merkitsee minulle tänään? Suhtaudunko inhimillisesti lähimmäisiini ihan oikeasti? Ovatko lähimmäiseni minulle vain hyödykkeitä vai rakastanko heitä niin kuin Herrani tahtoo? Ymmärränkö todella miten Jeesus rakasti ihmisiä ja osoitti heille empaattisuutta, vaikka toiset tuomitsivat nämä ihmiset pelastukseen kelpaamattomiksi?

1 Johanneksen kirje 4:7-12

Rakkaani, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meille, että Jumala lähetti ainutsyntyisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttaan. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on tullut meissä täydelliseksi.

Miksi minä mietin, kuka ansaitsee rakkauteni sen sijaan, että tahtoisin osoittaa Jumalan rakkautta kaikille? Jos aidosti ymmärrän mitä Jeesus teki ristillä kaikkien ihmisten edestä, ymmärrän, että kaikki ovat samalla viivalla Jumalan edessä. Jumalalla ei ole lempilapsia, joita hän rakastaa enemmän kuin toisia. Hän on oikeudenmukainen kaikkia kohtaan. Miksi minun on niin vaikea rakastaa aidosti niitä, jotka eivät välttämättä ajattele samalla tavalla kuin minä?

Koska Jumala on rakkaus, minun tulee hänen lapsenaan toteuttaa samaa toimintatapaa käytännössä. En saa enää syrjiä ihmisiä, vaan siunata ja rohkaista kaikkia. Jos päätän olla osoittamatta rakkautta ja empaattisuutta, Pyhä Henki tulee murheelliseksi, koska silloin käytökseni ohjautuu lihallisuuteni puolelta, eikä Hengen.

Johannes heitti Hengen vaikutuksesta melkoisen terävät sanat: ”Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.” ja ”Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme.” Nämä jakeet pistää itseni kovin pienelle paikalle ja joudun tunnustamaan, etten ole onnistunut siinä todellakaan täydellisesti. Tarvitsen Jumalan armoa ja jatkuvaa Pyhän Hengen vaikuttamaa ohjausta, jotta osoittaisin rakkautta kaikille. Se tekee meistä nöyriä. Se saa meidät kääntymään Herran puoleen ja tutkimaan ja soveltamaan Raamattua käytännössä. Raamatun ei siis kuulu olla meille kirja muiden joukossa, vaan meidän tulee omaksua ja rakastua siihen! Silloin se alkaa muokkaamaan ajattelu- ja toimintatapojamme ja voimme oikeasti alkaa muuttumaan Jeesuksen kaltaisiksi.

Galatalaiskirje 5:16-18, 22-25

Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa. Liha himoitsee Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan. Ne ovat toisiaan vastaan, niin ettette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos Henki johdattaa teitä, ette ole lain alaisia.

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, vaeltakaamme myös Hengessä.

Näistä jakeista näemme minkälaista taistelua meidän sisällämme käydään päivittäin. Vanha, syntinen luontomme ei tahdo, eikä voi tehdä Jumalan tahtoa, koska se on avoimessa kapinassa Jumalaa vastaan. Miten voimme voittaa tämän taistelun? Ymmärtämällä, että Jeesus on voittanut paholaisen vallan ja kun olemme Jumalan lapsia, voimme päättää elää uuden toimintatavan kautta! Kun valitsemme etsiä Jumalan tahtoa täydestä sydämestämme, alistumme silloin Pyhän Hengen johtoon. Silloin, ja vain silloin voimme ristiinnaulita eli tappaa synnilliset taipumuksemme, koska Jeesus on kuningas! Taistelemme aina voitosta käsin, ja se meidän täytyy muistaa! Koska synnin voima on laissa, joka osoitti syyllisyytemme, se on kumottu Jeesuksen asettaessa uuden liiton verensä kautta, olemme vapaat synnin ja kuoleman laista!

Rakkaus sisältää kaikki muut Hengen hedelmät. Minun täytyy jatkuvasti itse täyttyä Jumalan rakkaudella, ja levittää sitä ympärilleni. Se on tahdon päätös. Se ei ole aina helppoa, mutta kun tahdon muuttua Jeesuksen kaltaiseksi, tahtoni alkaa alistua Pyhän Hengen johtoon myös tällä alueella!

Minun tehtäväni on rakastaa vailla toivetta saada vastarakkautta. Niin Jeesus toimi. En siis rakasta sen vuoksi, että minua kohtaan osoitettaisiin rakkautta, vaan siksi, että itse täytyn Jumalan rakkaudella ja tehtäväni on virrata tuota rakkautta maailmaan. Jos osoitan pyyteetöntä rakkautta toisille, he huomaavat sen. Se puhuttelee. Se on teeskentelemätöntä ja aitoa. Se jää mieleen. Jos itse päätän rohkaista muita, saan itsekin rohkaisua. Sitä mitä kylvän, sitä tulen niittämään. Oma rakkauspankkini täyttyy jatkuvasti ollessani yhteydessä Jumalaan. Siksi tämän suhteen hoitaminen on niin tärkeää.

Jaakobin kirje 3:13, 17

Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Näyttäköön hän tekonsa hyvällä vaelluksellaan, viisaasti ja sävyisästi. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdasta, sitten rauhaisaa, lempeää, taipuisaa, se on täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä. Se on tasapuolinen ja teeskentelemätön.

Mielestäni näissä jakeissa on suuri totuus. Jotta osoittaisimme omaksuneemme Jumalan antamaa viisautta ja ymmärtäväisyyttä, meidän täytyy päättää alistua Jumalan tahtoon päivittäin. Jaakobin esittämä kysymys viittaa mielestäni edelliseen jaejaksoon, jossa hän kertoo kielen käytön merkityksestä. Jokainen meistä tietää, että puhumme toisinaan haavoittaen lähimmäisiämme. Mutta jos sanomme olevamme Jumalan lapsia, meidän tulee toisinaan pitää suu kiinni ja toimia viisaasti, silloin kun olemme sanomassa jotain typerää. Silloin osoitamme, että Jumalan rakkaus ja Hengen hedelmä on kasvanut elämässämme. Huomaa, että adjektiivit jotka jakeissa luetellaan, eivät ole luontaisia ihmiselle, vaan Jumalalle.

Jumalan pyhittävä armo kasvattaa meitä Jeesuksen kaltaisiksi, olkoon se meidän sydämemme rukous tänään ja aina. Kukaan meistä ei muutu täällä maan päällä täydellisesti Jeesuksen kaltaiseksi, mutta voimme asettaa sen päämäräksemme ja tahtotilaksemme, jotta fokuksemme olisi aina hänessä. Jos annamme lihamme hallita elämäämme, ja ajattelemme, ettei sillä on väliä miten täällä vaellamme, pääsemmehän kerran taivaaseen armosta, emme ole ymmärtäneet miten suuren hinnan Jeesus maksoi meistä, jotta tahtoisimme elää hänen kunniakseen. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Onko Pyhä Henki tervetullut?

Annanko hänelle kaikki valtuudet toimia elämässäni, niin kuin näkee parhaaksi?

Kun lukee ensimmäistä lukua Luukkaan evankeliumista, ei voi olla huomaamatta, kuinka voimallisesti taivas on yhteydessä ihmisiin. Ensin Jumala lähetti enkelinsä kertomaan Sakariaalle ilouutisen Johannes Kastajan syntymästä, sitten Marialle Jeesuksen syntymästä. Katsotaanpa mitä tapahtui sen jälkeen, kun Maria kuuli enkeliltä, että hänen sukulaisensa Elisabet on raskaana vanhoilla päivillään:

Luukas 1:39-45

Niinä päivinä Maria lähti matkaan ja kiiruhti vuoriseudulle erääseen Juudean kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja Elisabet täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huudahti kovalla äänellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä naisten joukossa, ja siunattu on sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minulle tapahtuu tällaista, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi ääni tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas se, joka uskoi, sillä se, mitä Herra on hänelle puhunut, on käyvä toteen!”

Kelaa nyt vähän! Elisabet on oikeasti jo iällä ja Maria on teini ikäinen. Jotain mieletöntä kätkeytyy näiden naisten ja Sakariaan elämään. He olivat Hengessä palavia, sen minä ainakin aistin näitä jakeita lukiessa. He olivat halukkaita olemaan yhteistyössä ja kuuliaisia Jumalalle. Huomaa, miten ylenpalttisella riemulla ja kunnioituksella Elisabet tervehtii nuorta serkkuaan, kun Pyhä Henki on paljastanut hänelle, että hän kantaa Jumalan Poikaa, vaikkei kukaan ole hänelle siitä kertonut. Nämä naiset olivat todella samalla aaltopituudella ensikohtaamisessaan.

Roomalaiskirje 5:5

Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

1 Johanneksen kirje 4:16

Me olemme oppineet tuntemaan sen rakkauden, joka Jumalalla on meitä kohtaan, ja me uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.

Mitä näistä jakeista pitäisi ajatella? Raamattu osoittaa selkeästi, että Jumala on rakkaus. Kun tulimme uskoon, opimme Jeesuksen kautta tuntemaan Jumalan rakkauden, samalla meistä tuli Pyhän Hengen temppeleitä ja hän asuu meissä. Jos valitsemme olla avoimia Pyhälle Hengelle ja kuuliaisia hänen neuvoilleen, täytymme jatkuvasti Jumalan rakkaudella! Eikö olekin mahtava uutinen! Miksi on niin tärkeää täyttyä Pyhällä Hengellä ja Jumalan rakkaudella? Koska jokaisen uskovan tehtävä on loistaa Jumalan valoa maailmaan! Sinua ja minua ei olla pelastettu vain itseämme varten, vaan siksi, jotta muutkin voisivat löytää todellisen vapauden ja rauhan sydämeensä hänessä.

Tänä aamuna Pyhä Henki puhui henkeeni, että uskovien tulisi tehdä parannusta. Ai mistä? Siitä, miten kohtelemme lähimmäisiämme, jotka ovat jääneet sivuun seurakunnan keskeltä ja kenties elävät nyt maailmassa. Maailma on oikeasti todella julma. Se voi näyttää hetken aikaa kauniilta ulkoapäin, mutta se muuttaa ihmistä tämän maailman herran, saatanan toivomaan suuntaan. Siksi meidän uskovien on aika herätä. Tiedostammeko, että jos olemme välinpitämättömiä tuntemastamme henkilöstä, se on väärä toimintatapa Isän silmissä? Hän antoi Jeesuksen kuolemaan hänen vuokseen aivan yhtä lailla kuin meidänkin. Isä rakastaa häntä samalla rakkaudella kuin minuakin.

Kenties saatana sai valehdeltua näille henkilöille ja koska ei ollut ketään lähellä, joka olisi voinut rakkaudellisella tavalla oikaista väärän käsityksen, he luulivat, että Jumala ei voi antaa heille enää anteeksi. Se on totta, että jos henkilö tietoisesti sanoo hyvästit Jumalalle ja tekee sen alleviivaten, ettei tahdo enää kuulla Jeesuksesta tai Jumalasta mitään, hänen on vaikea tulla takaisin, koska on tehnyt harkitun päätöksen. Silti tällaistakin henkilöä meidän tulee rakastaa, eikä sulkea pois yhteydestä, ellei hän sitä itse toivo.

Mutta on varmasti niitä, jotka ovat sekoittaneet pahasti asiansa maailmassa ja miettivät, onko joku joka voi pelastaa minut tästä sotkusta? Jos aidosti joku osoittaisi heille Jumalan rakkautta, eikä alkaisi moralisoida tai tuomita synneistä ja kertoisi, että Herran armo kuuluu niille, jotka aidosti tekevät parannuksen ja tahtovat seurata Jeesusta kokosydämisesti, moni saattaisi tarttua tuohon pelastusrenkaaseen. Tunnetko ihmisiä jotka ovat kenties tällaisessa tilassa?

Pyhä Henki tuo läheisyyden, koska kolmiyhteinen Jumala on rakkaus. Siellä missä kunnioitetaan Jumalaa, siellä myös voidaan tuntea hänen voimakas läsnäolonsa. Huomaa, että rakkaus rakentaa ja antaa anteeksi, kovuus erottaa ihmiset toisistaan. Siellä missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Vapauden ilmapiirissä ihmiset hyväksytään, ollaan aidosti kiinnostuneita heistä, osoitetaan empaattisuutta, eikä vaadita tiettyä tasoa, jotta he pääsisivät kosketuksiin kanssamme.

Meidän täytyy muistaa, että itse olimme Jumalan vihollisia ennen kuin Jeesus tuli tekemään synnin ja perkeleen orjat vapaaksi, jotta meillä oli mahdollisuus päästä tähän lapsen asemaan! Me emme saa enää sulkea ihmisiä pois ja vaatia heiltä tekoja, jotta he ansaitsivat pelastuksen ja hyväksyntämme. Jos osoitamme ihmisille aitoa välittämistä ja kuljemme rinnalla, he alkavat ihmettelemään mistä tämä rakkaudellinen toimintatapa on peräisin? Kun olemme luoneet kontaktin, kohdanneet ihmisen, Pyhä Henki antaa meille ohjeet johtaa heidät rakastavan Jumalan yhteyteen. Kuten yksi biisintekijä asian ilmaisi, rakkaus on aseemme, älkäämme väheksykö sitä. Juuri näin Jeesus toimi, siksi fariseukset närkästyivät, kun hän tahtoi viettää aikaa syntisten kanssa, siksi Jeesus sanoikin, etteivät terveet tarvitse parantajaa, ja ettei hän ole tullut kutsumaan parannukseen vanhurskaita vaan syntisiä (Luukas 5:30-32).

Eilen illalla sain todistaa jotain sanoinkuvaamattoman kaunista, kun Seinäjoen Vapaakirkolla järjestetty LakeusHope tapahtumassa koimme voimakasta Jumalan läsnäoloa, kuulla Frans Rautalahden, Niklas Niemelän ja Pekka Perhon lyhyet puheet ja palvoa Jumalaa ILTA Musicin johdattamana. Uskon, että jotain merkittävää tapahtui ja tulee tapahtumaan, koska tulimme yhteen riippumatta siitä mistä seurakunnasta itse olemme. Jos aidosti kunnioitamme toinen toisiamme, toimimme Jeesuksen osoittamalla tavalla ja Herra laskee silloin voimakkaan läsnäolonsa! Juuri tätä saimme kokea ja juuri siksi uskon, että muutamien oli helppoa antaa elämänsä Jeesukselle tuona iltana!

Pyhä Henki on sillanrakentaja, eli yhteyden rakentaja, hänellä on sama päämäärä kuin Isällä ja Pojalla: ohjata rakastamaan, jotta Jumalan rakkaus saisi kanavoitua kaikkiin ihmissuhteisiin ja jatkuvasti lisääntyä! Jos Jumalan rakkaus lisääntyy kauttamme, kun jaamme sitä eteenpäin, silloin maamme todella voi muuttua. On kyse siitä, mitä me päätämme tehdä. Jos alistumme Jumalan tahtoon, tottelemme Pyhää Henkeä. Meidän tulee toimia kuten Jeesus teki: hän todella osoitti rakkautta kaikille ihmisille, hän ei työntänyt heitä pois läheisyydestään, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: tekopyhiä hän ei silittänyt päähän, vaan osoitti heille kovimmat sanansa, koska he eivät tahtoneet tehdä parannusta, koska näyttelivät olevansa muita parempia ja pyhempiä kuin todellisuudessa olivat. Tällaisia ihmisiä on vaikea tavoittaa, koska he eivät ole läpinäkyviä. Jos ihminen ei nöyrry pyhän Jumalan edessä myöntämään omaa syntisyyttään ja on päättänyt jatkaa valitsemallaan tiellä, sille emme voi tehdä mitään.

Työssäni kohtaan todella monenlaisia ihmisiä. Viime viikolla tapasin erään henkilön ja koska olen käynyt hänen työpaikallaan useita kertoja ja keskustellut, hän avautui elämästään ja tunnisti stressitasonsa nousseen erinäisten tapahtumien johdosta. Hänellä oli yksi pakokeino unohtaa elämänsä haasteet hetkeksi ja se oli jalkapallon seuraaminen. Kun olin melko kauan kuunnellut hänen tarinaansa rohkaistuin lopulta sanomaan (uskoakseni Hengen johdatuksesta), että olen uskovainen ja ilmaisin, että uskon tän tapaamisen olevan Jumalan johdatuksen tulos, jotta hän sai purkaa sydäntään jollekin. Kun ehdotin, että rukoilisin lyhyesti hänen puolestaan hän kieltäytyi ja sanoi, että tietää kyllä kenen puoleen kääntyä, jos tarvii apua.

Tällä kertaa hän ei ollut valmis, mutta nyt hän tietää, että mikä minä olen miehiäni. Ikäväkseni huomasin hänessä tiettyä patoutunutta negatiivisuutta, ehkä jopa katkeruutta esimiestään kohtaan. Muutos lähtee siis sydämestä. Ilman, että tunnustaa olevansa heikko ja tarvitsevansa apua ja rukousta, muutos ei voi tapahtua. Pois ajaessani rukoilin tän miehen puolesta, jotta hän voisi parantua ja antaa anteeksi. Muuta ei voi, kun rukoilla, että hän pystyisi ei vain purkamaan sydäntään, vaan myös vapautumaan vihasta, joka kalvaa sydäntä. Rukous on silta Jumalan luo, jota emme saa väheksyä. Sen kautta me kaikki olemme vastaanottaneet Jumalan armon elämäämme.

Jos sanomme, että Pyhä Henki saa hallita elämäämme kaikilla osa-alueilla, sitä tullaan koettelemaan. Usko kasvaa koetuksissa ja koetusten kestäminen antaa voimaa uskoa, että olemme oikealla tiellä. Rukoilen, että Pyhä Henki todella saa hallita elämäämme, niin että toimimme Jumalan rakkauden välikappaleina arjessamme ja osaamme myös myöntää omat puutteemme ja virheemme. Siunausta sinun viikkoosi 🙂

Pyhän Hengen tulta

“Sinä näit tämän kylmenneen rakkauden

Ehkä näit muutakin

Sinä tiesit tämän kalvavan kaipauksen

Tai kuinka paljon odotin

 

Kuinka jaksatkaan

Meitä rakastaa

 

JOKAISEN SIELUN, JOKAISEN SYDÄMEN

VOI TAIVAS VIELÄ SYTYTTÄÄ UUDELLEEN

 

Tiedän kyllä näet syvälle sydämeen

Kaiken minkä tahdon piilottaa

Vie mua eteenpäin sillä horjuu askeleet

Kuinka kanssasi tahtoisinkaan vaeltaa”

-bass’n Helen: Jokaisen

 

ILTA Conferencessa saimme rukoilla Pyhän Hengen tulta nuorten elämiin, ja tippa tulee nyt linssiin, kun kelaan voimakasta hetkeä jossa aistin, että muutamat nuoret syttyivät sillä voimalla, jota he tulevat tarvitsemaan palvelutyössään Jumalan valtakunnassa. He tulevat astumaan sellaiseen johtajuuteen, jota saamme ihailla. He ovat sydän juuria myöten rakastuneet Jeesukseen! He ovat Jumalan mielen mukaisia ja nöyriä.

Itse kukin tarvitsee uudistumista, jotta rakkaussuhde Jeesuksen kanssa voisi hyvin. Tässä kohtaa minua puhuttelee yllä oleva Harri Heleniuksen sanoittama biisi, jossa ollaan läpinäkyviä! Vasta kun sinä ja minä ymmärrämme, että olemme täysin riippuvaisia Herrasta päivittäin, alamme löytämään syvyyttä jumalasuhteeseemme. Syvyys tulee opettelemalla ja oman riittämättömyyden tiedostamisen kautta. Silloin armo alkaa vaikuttaa kasvua.

Kun mietin tätä aihetta, Herra laski sydämelleni ehkä monellekin tutun tarinan Eliasta ja Baalin profeetoista. Mitä ennen tätä kohtaa on tapahtunut? Kun lukee ensimmäistä kuninkaiden kirjan lukua 18, se kertoo, että Elia tapasi Obadjan joka oli Jumalan palvelija. Eliaa on etsitty monista maista, eikä ole löydetty. Nyt hän tahtoo kohdata kuningas Ahabin ja Herra on antanut Elialle tehtävän.

1 Kun. 18:17-20

Nähdessään Elian Ahab sanoi hänelle: ”Sinäkö se olet, sinä, joka syökset Israelin onnettomuuteen?” Elia vastasi: ”En minä ole syössyt Israelia onnettomuuteen, vaan sinä ja sinun isäsi suku, koska te olette hylänneet Herran käskyt ja koska sinä seuraat baaleja. Mutta nyt, lähetä kutsu ja kokoa luokseni Karmelinvuorelle koko Israel ja neljäsataaviisikymmentä Baalin profeettaa ja myös neljäsataa Aseran profeettaa, jotka syövät Iisebelin pöydästä.” Ahab lähetti kutsun kaikille israelilaisille ja kokosi profeetat Karmelinvuorelle.

Kuten näemme tästä introsta, Ahab syyttää nälänhädästä ja ongelmista profeettaa, mutta hän antaa selkeän syyn miksi niin on käynyt. Mielestäni maininta ”jotka syövät Iisebelin pöydästä” kuvaa osuvasti, kuka hallitsee näitä profeettoja. Iisebel on saanut heidät otteeseensa ja he profetoivat hänen johdollaan ja kun kuningatar ja kuningas ovat itse eksyksissä, kansakin on langennut pois. Jumalalla näyttää olevan suunnitelma, jotta Israel palaisi hänen luokseen ja näin tarina jatkuu:

1 Kun. 18:21-24

Elia astui koko kansan eteen ja sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, mutta jos taas Baal, seuratkaa häntä.” Kansa ei vastannut hänelle mitään. Silloin Elia sanoi kansalle: ”Minä yksin olen jäljellä Herran profeetoista, mutta Baalin profeettoja on neljäsataaviisikymmentä miestä. Antakaa meille kaksi sonnimullikkaa. He saavat valita itselleen niistä toisen, paloitella sen ja panna kappaleet puiden päälle, mutta he eivät saa sytyttää tulta. Minä valmistan toisen sonnin ja asetan sen puiden päälle mutta en sytytä tulta. Huutakaa sitten jumalanne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä. Se jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala.” Koko kansa vastasi: ””Niin on hyvä.”

Tosiasioiden myöntäminen ei tunnu aina hyvältä, totuus satuttaa. Kun profeetta kertoo israelilaisille, että he harhailevat, sitä ei ole helppo hyväksyä. Elia on saanut selkeät ohjeet Herralta miten osoittaa hänen valtasuuruutensa konkreettisella tavalla ja kansakin hyväksyy ehdot. Kenellekään ei jää tämän kokeen jälkeen epäselväksi, kuka on todellinen Jumala.

1 Kun. 18:30-38

Silloin Elia sanoi koko kansalle: ”Tulkaa minun luokseni.” Niin kaikki tulivat hänen luokseen. Sitten hän korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu. Elia otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin on Jaakobista polveutuvia heimoja, hänestä, jolle oli tullut tämä Herran sana: ”Sinun nimesi on oleva Israel.” Hän rakensi kivistä alttarin Herran nimelle ja kaivoi sen ympärille ojan, johon olisi mahtunut kaksi sea-mittaa jyviä. Hän latoi puut, paloitteli sonnimullikan ja pani kappaleet puiden päälle. Sen jälkeen hän sanoi: ”Täyttäkää neljä ruukkua vedellä ja kaatakaa vesi polttouhrin ja puiden päälle.” Sitten hän sanoi: ”Tehkää se toistamiseen.” He tekivät niin toisen kerran. Vielä hän sanoi: ”Tehkää se kolmannen kerran.” Ja he tekivät niin kolmannen kerran. Vesi valui alttarin ympärille, ja ojakin täyttyi vedellä. Kun ruokauhrin aika oli tullut, profeetta Elia astui esiin ja sanoi: ”Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala. Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että olen tehnyt kaiken tämän sinun käskysi mukaan. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa tietäisi, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin puoleesi.” Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin sekä puut, kivet ja mullan ja nuoli veden, joka oli ojassa. Kun koko kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja sanoivat: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!”

Jotta tää jaejakso todella avautuisi meille, meidän täytyisi ymmärtää juutalaista kulttuuria, jossa vuosisatojen ajan uhrattiin lain mukaan uhrit, joiden kautta tunnustettiin oma syntisyys ja käännyttiin pois synnistä. Uhraaminen osoitti sydämen päätöstä ja katumusta. Uhrien tarkoituksena oli päästä takaisin yhteyteen Jumalan kanssa, ja kokea anteeksianto. Se viittasi esikuvallisesti Jeesuksen tulevaan täydelliseen uhriin, joka ennalleen asetti ihmisen ja Jumalan välisen suhteen. Katsotaanpa näitä jakeita tarkasti:

Jumala tahtoi saada kansan profeetan lähelle, jotta he eivät kokisi itseään ulkopuolisiksi. Herran alttari vaati korjausta, se kuvastaa sitä, että kansa ei ollut pitkään aikaan uhrannut Jumalalle, vaan epäjumalille, se täytyi korjata. Jotta voi tapahtua jotain muutosta, tarvitaan läpinäkyvyyttä. Seuraavaksi Elia yhdisti vanhat sukupolvet tähän kansaan ottamalla kaksitoista kiveä, kaikkien Israelin kantasukujen mukaan. Kaikki olivat edustettuina. Kun alttarin ”perustus” oli laskettu, hän viimeisteli sen, kuten Herra oli häntä todennäköisesti käskenyt, jottei olisi mitään epäselvää siitä, kuka on todellinen Jumala. Seuraavaksi Elia rukoili kansaa yhdistävän ja polttavan rukouksen:

”Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala. Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että olen tehnyt kaiken tämän sinun käskysi mukaan. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa tietäisi, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin puoleesi.”

Huomaa, että hän ensimmäisenä yhdistää kansan kantaisiin ja rukoilee Jumalan tahdon mukaan, koska on viettänyt aikaa Herran läsnäolossa ja tuntee hänen sydämensä sykkeen. Hän ilmaisee täydellistä alamaisuutta Auktoriteettinsa edessä ja vetoaa Jumalan sydämeen omaisuuskansansa puolesta, jotta se tekisi parannuksen ja syttyisi rakkaussuhde jälleen! Ja juuri niin tapahtui: Jumala vastasi tulella ja kansa polvistui Jumalan edessä ja tunnusti hänen kuninkuutensa. Mitä tämän pitäisi kertoa meille tänään?

Sen, että jos meidän tahtotilamme on uudistua suhteessamme Jumalaan, meidän täytyy astua hänen läsnäoloonsa. Jeesus sanoi Matteus 11:28:ssa ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon.” Herra ei koskaan pakota meitä tulemaan luokseen, se ei kuulu hänen persoonaansa eikä toimintatapoihinsa, vaan hän odottaa, että meissä syttyy tahtotila, jota seuraa muutos. Herra tahtoo, että meillä on henkilökohtainen rakkaussuhde hänen kanssaan, sekä tahto juurtua häneen.

Hän odottaa, että ymmärrämme todella seurakuntayhteyden merkityksen. Ilman, että israelilaiset olisivat yhdessä tulleet Elian lähelle, ei kansa olisi kääntynyt. Tuo kokemus yhdisti ja sitoi heidät kansana ja sitä Herra todella tahtoo tehdä. Jumala on sitoutunut seurakuntaansa ja tahtoo, että kunnioitamme sen kautta häntä. Jos seurakuntalaiset ymmärtäisivät tämän merkityksen, Jumala vuodattaisi Pyhän Hengen tulta yllemme entistä voimallisemmin! Haastan sinua rohkaisemaan ja siunaamaan kaikkia uskon veljiä ja siskoja, jotta seurakunta kokisi yhteyttä, jota ei mikään voi korvata. Kun alamme ymmärtämään, kuinka arvokkaita ja rakkaita olemme Jumalalle, se heijastuu sitoutumisessa seurakuntaamme ja asenteessamme kaikkia kohtaan. Ole siunattu 🙂

ILTA CONFERENCE 2016

Aivan aluksi myönnän rehellisesti, että väsy meinaa painaa tapahtuman jälkeen, mutta samalla syvä kiitollisuus valtaa koko olemukseni. Kiitollisuus Jeesukselle ilosanomasta, joka muuttaa ihmisten elämät ja tuo pimeydestä ihmeelliseen valoon ja vapauteen kaikenlaisesta pimeydestä ja synnistä! Kiitollinen olen myös siitä, että sain mahdollisuuden olla toteuttamassa ehkä Suomen parasta tapahtumaa, jossa seurakunnan nuoret ja nuoret aikuiset järjestivät aivan timantin viikonlopun, jossa keskipisteenä oli Jeesus!

Syvä kiitollisuus myös Scott Thompsonista ja Ryan Adamsista, jotka jakoivat aivan uskomatonta settiä Joona Rantasen ja pastori Pekka Perhon tulkkaamina! Jos missasit nämä uskomattoman timantit setit, voit palata niihin Seinäjoen Helluntaiseurakunnan youtube kanavan kautta, josta ne löytyvät arkistosta enemmin tai myöhemmin.

Kun mietin jokaisen vapaaehtoisen työpanosta, olen hämmentynyt, miten antautuneiden nuorten kanssa saan palvella Jumalaa! Sanoin kuvaamattoman paljon kiitän jokaisesta seurakuntalaisesta jotka olivat tukemassa tapahtumaa eri tavoin: leipomalla kakkuja brunssille, rukoilemalla viikonlopun puolesta, osallistumalla rukouskokouksiin ennen tapahtumaa ja osallistumalla encounter neljään, jossa saimme kokea yhteyttä koko seurakuntaperheen kanssa!

Uskallan väittää, että ilman voimakasta esirukoustaistelua tämä tapahtuma olisi ollut pannukakku. Emme ikinä voi ymmärtää kokonaan, miten rukoukset todella saavat Jumalan läsnäolon tulvimaan voimakkaalla tavalla! Sen tiedän, että perjantai aamuna seurakuntamme toimistoa pyörittävä Mirja Tuppurainen oli saliin tullessaan aistinut voimakkaan Jumalan läsnäolon! Ja kun vapaaehtoiset kokoontuivat ennen jokaista tilaisuutta rukoilemaan, koimme läpimurtoja joka kerta!

Kuulimme opetusta hengellisen perinnön merkityksestä ja olen aivan varma, että nuorempi sukupolvi on alkanut pikku hiljaa ymmärtämään mitä merkitsee järjestää suurtapahtumia, jotka muuttavat ihmisten elämiä. Ilman esirukoustaistelun käymistä emme koe todellisia läpimurtoja. Tämän seurakunnan DNA:ssa rukous on todella merkittävä osa, siksi onkin niin tärkeää sitoutua siihen jo nuorena, jotta Jumalan kirkkaus pääsee valloittamaan ihmiset. Rukous vaikutti myös siinä, että ihmisiä tuli uskoon, parantui sairauksista, nousi uusia Pyhän Hengen tulella sytytettyjä hengellisiä johtajia, moni sai uutta rohkeutta olla Jeesuksen todistaja omalla vaikutusalalla jne.

Nämä jakeet kuvaavat minulle mennyttä viikonloppua konkreettisella tavalla:

Psalmi 42:2-3

Niin kuin peura kaipaa vesipuroille, niin minun sieluni kaipaa sinua, Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla ja nähdä Jumalan kasvot?

Totuus on, että aina kun näen nuoria, jotka janoavat palaa Jumalalle kokosydämisesti ja palvovat koko olemuksellaan Jeesusta, syvä kiitollisuus valtaa minut. Se rohkaisee itseäni syvemmälle Jumalan läsnäolossa ja palvonnassa. Se saa minut rohkaisemaan heitä eteenpäin, jotta he voisivat kasvaa jatkuvasti kiinni Jeesukseen ja hänen Sanaansa.

Kun perjantai iltana saimme siunata rukouspalvelijoiden, tiimijohtajien ja opetuslapseuskoululaisten kanssa nuoria jotka tulivat eteen, aistin hengessäni syvän ja vilpittömän janon antautua Herralle. Silloin nämä jakeet nousivat sydämelleni, koska ne kuvaavat syvää janoa Jumalan puoleen. Huomaatko, miten Jumala kutsuu meitä olemaan epätoivoisia hänen puoleensa näissä jakeissa? Hän tahtoo olla yhteydessä meidän kanssamme. Ja kun hän vuodattaa Pyhää Henkeään olemukseemme, meistä tulee todella riippuvaisia hänen läsnäolostaan. Silloin kun tämä läpimurto tapahtuu elämässämme, meille ei riitä enää perusrutiinit, vaan tahdomme jatkuvasti kasvaa rakkaussuhteessa Jumalamme kanssa!

En edes enää uskalla miettiä mitä Herra tuleekaan tekemään näiden rakkaiden nuorten kautta, koska he ovat syttyneet Jumalan Hengen tulesta ja janoavat jatkuvasti syvemmälle Hengen virtaan! Se mitä olemme tähän mennessä kokeneet, on vasta alku! Tiedostan, että on suuri etuoikeus olla varustamassa nuoria eteenpäin ja iloita siitä, mitä Herra tulee tekemään heidän kauttaan tässä maassa, aina maailman ääriin saakka! He eivät ole vielä oppineet laittamaan rajoja sille, mitä Jumala voi tehdä heidän kauttaan, kiitos siitä Jumalalle!

Kolossalaiskirje 3:15-17

Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät myös on yhdessä ruumiissa kutsuttu, ja olkaa kiitollisia! Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikella viisaudella, psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin, laulaen kiitollisina sydämissänne Jumalalle. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttaan.

Meidän tulee myös rohkaista nuorta sukupolvea juurtumaan terveeseen, raamatulliseen opetukseen ja oppia tuntemaan Jeesus sen kautta. Nämä Paavalin kirjoittamat jakeet rohkaiskoon jokaista meitä vaelluksessamme muutamaan tärkeään asiaan:

  1. A) Viettämään aikaa Herran läsnäolossa, jotta rauha ja ilo kasvaisi riippumatta olosuhteista. Jos vietämme aikaa hänen kanssaan, emme varmasti muutu kielteisiksi, vaan ihmisiksi, jotka loistavat Jeesusta!
  1. B) Jumalan Sanan arvovalta elämässämme. Jotta voisimme oppia tuntemaan Jumalan tahdon ja hänen yksilöllisen suunnitelmansa elämällämme, meidän tulee opiskella säännöllisesti hänen sanaansa. Itse en aiemmin erottanut päivästä aikaa Jumalalle rukoillakseni ja tutkiakseni Raamattua. Sitten ymmärsin sen olevan elinehto, jotta voisin palvella Jumalaa kokosydämisesti ja olla hänen käytössään voimallisemmin. En ansaitse mitään lukiessani Sanaa, vaan opin tuntemaan Ystävää sen kautta. Opin vastustamaan paholaista, vetoamaan Jumalan lupauksiin ja kasvamaan armolahjoissa sen kautta!
  1. C) ”Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikella viisaudella, psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin, laulaen kiitollisina sydämissänne Jumalalle.”

Kun opin soveltamaan omaan elämääni Jumalan sanan periaatteita, voin myös opettaa muita rakkauden hengessä. Minusta ei tule ylpeää sen tähden, että olen ”oppinut”, vaan käytän Jumalalta saamaani tietotaitoa muiden rohkaisemiseksi. Joskus rohkaisua on myös se, että kun näet ystäväsi elämässä jonkin asian, joka ei ole sopusoinnussa Sanan edessä, voit ystävällisellä tavalla oikaista häntä. Enkä tarkoita mitään saarnaamista, vaan luonnollista kommunikointia, jossa et asetu tuomariksi, vaan kuljet hänen rinnallaan aidosti.

  1. D) Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttaan.

Meidän tulee oppia tekemään kaikki asiat Jumalan kunniaksi, eikä oman egomme pönkittämiseksi. Miksi? Koska kaikki mitä meillä on, on silkkaa Jumalan armoa! Emme ole ansainneet yhtään mitään. Siksi jokaisen Jumalan lapsen tulisi valita antautua Jumalalle sataprosenttisesti, sitoutua Raamattuun ja tahtoa elää Jumalan kunniaksi, tuli sitten paljon tai vähemmän vastoinkäymisiä.

Lopuksi tahdon vain sanoa, että meidän olisi syytä alkaa siunaamaan kokosydämestämme kaikkia Jumalan lapsia ikään katsomatta ja ymmärtää, ettei yksikään Jumalan lapsi ole turha, vaan erittäin tarpeellinen Jumalan seurakunnan keskellä. Me tarvitsemme yhteyttä, jotta seurakuntamme täyttäisi sen tehtävän jonka Jeesus on sille antanut. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Kiitollisuudesta

Kiitollisuus on asenne jonka voimme valita silloinkin, kun olosuhteet eivät näytä positiivisilta. Se on myös kyky nähdä asiat eri tavalla, kuin negatiivisesta tai pessimistisestä näkökulmasta. Kiitollisuus on valittu toimintatapa, joka heijastuu kasvoiltasi ja kielen käytöstäsi. Se ilmenee, kun näet lähimmäisessäsi jotain positiivista ja sanot sen hänelle ääneen. Voimme harjoitella sitä, kuten Jumalan mielen mukainen mies Daavid teki:

Psalmi 103:1-5
Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.

Daavid teki päätöksen ylistää Jumalaa. Hän päätti osoittaa kiitollisuutta ja ylistävää asennetta häntä kohtaan koko olemuksellaan. Kun kiitän Herraa, sielu jossa tunteet ovat, alkaa muistamaan, mitä hyvää Herra on jo tähän mennessä tehnyt. Herran vertaista ei ole! Kuka muu voi antaa syntimme anteeksi, parantaa sisäisistä ja fyysisistä sairauksista ja haavoista? Kuka muu voi päästää kuoleman pelosta ja osoittaa täydellistä armoa ja rakkautta?

Daavid oli rukouksen mies ja tiesi sydämessään, että Herra tahtoi viettää aikaa hänen kanssaan. Hän ymmärsi, että vaikkei hänestä aina tuntunut siltä, hänellä oli aina erittäin hyvä syy palvoa Herraansa. Vanha luontomme, joka on yhteistyössä sielunvihollisen kanssa, täytyy nujertaa, jotta se ei hallitsisi elämäämme. Mitä tarkoitan tässä yhteydessä? Sitä, että päätämme alkaa määrätietoisesti kiittämään Jumalaa siitä mitä hän on jo meille antanut! Kuinka helposti mielemme himoitsee kaikkea lisää, siihen tämän päivän yhteiskunta on rakennettu: materialistiseen elämäntapaan. Siis jos menet kauppaan, siellä on kaikkia tuotteita röykkiöittäin ja silmäsi vaeltelee niissä ja huomaat poistuessasi kaupasta, että tulipa ostettua paljon kaikenlaista, mitä et suunnitellut ostavasi.

Jumalan lapsina meidän tulisi osoittaa suurta arvostusta Herraa kohtaan ja ymmärtää, ettei mikään muu asia voi täyttää syvimpiä tarpeitamme, paitsi suhteemme Herraamme. Emme oikeasti tarvitse kaikkea tavaraa jatkuvasti lisää, vaan tarvitsemme uuden näkökulman Jumalasuhteeseemme. Opetellaan olemaan kiitollisia siitä, mitä Herra on meille antanut ja osoitetaan palvontaamme häntä kohtaan säännöllisesti, silloin muut aikavarkaat eivät vie päätämme sinne ja tänne, vaan voimme kasvaa terveeseen suhteeseen Jumalamme kanssa.

Joskus Jumalan täytyy sallia elämäämme jotain vastoinkäymisiä, jotta nöyrtyisimme. En todellakaan tarkoita, että Jumala rankaisee uuden liiton uskovia kärsimyksillä, vaan sitä, että hän muistuttaa meitä armossaan, että hän tahtoo olla jatkuvasti elämämme keskipiste ja kaikkien tarpeidemme täyttäjä. Jos korjaamme suuntaamme kohti häntä, kaikki asiat vaikuttavat meidän parhaaksemme, jotka rakastamme häntä (Room. 8:28). Silloin kärsimykset jotka kuuluvat elämäämme täällä maan päällä, vaikuttavat hyvää hedelmää jumalasuhteellemme, emmekä ole niin itsekkäitä enää sen jälkeen. Herran tarkoitusperät ovat vain ja ainoastaan hyvät meitä kohtaan (Jer. 29:11).

Mikä seuraus sitten sillä on, että me alamme löytää oikean suhteen Jumalamme kanssa?

Psalmi 103:11-13

Sillä niin korkealla kuin taivas on maan yllä, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin Herrakin armahtaa niitä, jotka häntä pelkäävät.

Kun olemme kokeneet suurta Jumalan armoa ja rakkautta, seuraus siitä on, että me rakastumme Jeesukseen. Pyhä Henki valaisee sydämellemme, kuinka kovan hinnan Jeesus maksoi sinusta ja minusta, ja kuinka paljon hän rakastaa edelleen. Silloin alamme käsittämään, kuinka suuri Jumalamme todellisuudessa on. Ihmisillä jotka eivät usko, ei ole likimainkaan käsitystä kuinka suuri ja pyhä hän on. Sen sijaan uskovien tulisi oppia ymmärtämään ja näkemään, kuinka kunnioitettava Herramme onkaan. Miksi?

Siksi, että saisimme Daavidin näkökulman elämäämme. Jos emme opi kunnioittamaan Herraa, emme pääse häntä lähelle. Jos opettelemme sitä, pääsemme todella läheiseen suhteeseen hänen kanssaan, koska hän on säästänyt syvän, erittäin intiimin suhteen niille, jotka ymmärtävät sekä hänen suuren armonsa, että toisen tärkeän ominaispiirteen itsestään, hänen pyhyytensä. Silloin tahtotilamme on, miten voisin kunnioittaa elämälläni kuningasten Kuningasta syvemmin? Jumalan pelko on avain syvempään suhteeseen, koska silloin hän saa jakamattoman huomiomme.

Se heijastuu myös siinä, että kun lankeamme syntiin, tahdomme tehdä heti parannusta ja tahdomme alistua hänen suunnitelmaansa. Tiedän tämän omakohtaisesti. Kun olin noin 13 vuotias, sain profetian, jossa kerrottiin, että saan julistaa ilosanomaa Jeesuksesta, mutta sitä edeltää suuret koettelemukset. Itkin silloin syvästi, että ”Herra miksi minun täytyy kohdata suuret koettelemukset, ennen kuin voin palvella sinua?” Tänä päivänä olen kiitollinen siitä, että sanoman välittäjä ei muokannut Jumalan viestiä, jättäen osan siitä tuomatta, koska olisin helposti voinut vihastua, kantaa kaunaa, katkeroitua ja lopulta hyljätä uskoni, ellen olisi hyväksynyt myös sitä, että kutsumusta tullaan koettelemaan.

Jumala on opettanut minulle Isän rakkautta ja suurta armoaan, mutta yhtälailla Herran pelkoa viimeisten vuosien aikana, erityisesti Seinäjoella asuessani. Ilman näitä molempia, olisin voinut eksyä pois tieltä. En todellakaan tiedä missä olen esimerkiksi seitsemän vuoden päästä, mutta sen tiedän, että kun päätän ylistää, palvoa ja kunnioittaa koko elämälläni Jumalaa, hän johdattaa minua varmasti kohti uusia seikkailuja.

Olen kiitollinen siitä, että saan tänään rohkaista jokaista lukijaa elämään kokonaisvaltaisesti Jumalalle, silloin hänen runsaat siunauksensa tulevat virtana elämäämme. Herra ei ole luvannut meille helppoa elämää, mutta hän on luvannut olla joka päivä kanssamme ja hän tahtoo, että opimme rakastamaan häntä syvästi. Ei vain rakastamaan, vaan myös tottelemaan, kun hän laskee sydämellemme ajatuksia joita meidän tulee tehdä ja tuottaa kunniaa hänen nimelleen. Nöyryys kulkee käsikädessä kiitollisuuden, palvonnan ja aidon kunnioituksen kanssa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Hengellinen sota

On todellakin olemassa sota. Enkä puhu nyt mistään näkyvästä sodasta, josta tiedotusvälineet kertovat, vaan siitä sodasta, jota käydään hengellisessä maailmassa, siellä, minne silmä ei näe. Käydään sotaa ihmisistä, jotka ovat matkalla iankaikkiseen kadotukseen, jos he eivät hyväksy ja siten vastaanota pelastusta Jeesuksessa. Käydään sotaa myös niistä, jotka ovat hyväksyneet Jumalan suuren armon ja ovat Jumalan lapsia. Seuraavat jakeet on osoitettu heille, joista apostoli Paavali kantaa huolta. Itse olen tällä viikolla kohdannut sodan todellisuuden todella konkreettisella tavalla ja siksi tämä aihe on nyt tapetilla.

Efesolaiskirje 6:10-18

Lopuksi: vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevässä voimassaan. Pukekaa yllenne Jumalan koko taisteluvarustus voidaksenne kestää Paholaisen juonet. Emmehän me taistele verta ja lihaa vastaan vaan hallituksia ja henkivaltoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita ja taivaan avaruuden pahoja henkiolentoja vastaan. Ottakaa sen tähden yllenne Jumalan koko taisteluvarustus, niin että voitte pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaiken suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, pukeutuneina vanhurskauden haarniskaan, ja olkoon kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumia kohtaan. Ottakaa kaikessa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki Pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Tehkää tämä kaikki alituisessa rukouksessa ja anomisessa rukoillen joka hetki Hengessä. Sen vuoksi valvokaa kaikessa kestävinä ja rukoilkaa kaikkien pyhien puolesta.

Miten voimme vahvistua Herrassa? 1.Kor. 16:13 Paavali sanoo: Valvokaa, pysykää uskossa lujina, olkaa miehekkäitä, olkaa vahvoja. Nyt puhutaan päätöksistä, eikö vaan? Paavali kehottaa selkeästi olemaan hereillä, eikä nukkumaan hengellisessä sodassa. Meidän tulee keskittyä Jeesukseen, juurtua häneen ja pitää uskosta kiinni jatkuvasti. Miten? Alistumalla Jumalalle. Alistuminen ei todellakaan tässä asiassa tarkoita mitään negatiivista, vaan se kertoo oikeanlaisesta nöyryydestä, jota Herra etsii sydämistämme. Kun ymmärrämme, ettemme voi taistella kiusauksia vastaan omassa voimassa, se saa meidät kääntymään Herran puoleen ja opettelemaan kokonaisvaltaista antautumista.

Varmaan joku onkin kyllästänyt siihen, kuinka monta kertaa näissä blogeissani toistuvasti puhun antautumisen merkityksestä. Mutta tiedän sen tasan tarkkaan omasta elämästäni: ilman jatkuvaa alistumista Jumalan tahtoon ja kokonaisvaltaista sitoutumista häneen, en ikinä menesty sodassa paholaista ja sen valtoja vastaan. Olen sen todistanut lukuisia kertoja omassa elämässäni. Yksinkertaisesti jokaisen Jumalan lapsen liha on niin heikko, että jos emme jatkuvasti alistu Jumalalle, liha pääsee voitolle. Ei ole olemassa yhtään super uskovaa, joka voisi sanoa, että olen sataprosenttisesti voittanut nyt lihallisuuteni. Se on osa syntiin langennutta luontoamme, joka ei tahdo alistua Jumalan tahtoon. Siksi meidän täytyy jatkuvasti juurtua Jeesukseen ja saada ilmestys siitä, että Pyhä Henki tahtoo opettaa meitä olemaan kuuliaisia Herralle.

Pukekaa yllenne Jumalan koko taisteluvarustus voidaksenne kestää Paholaisen juonet.

Sen lisäksi, että meidän tulee vahvistua Pyhän Hengen voimassa ja totella häntä, meidän tulee pukeutua hengelliseen taisteluvarustukseen voidaksemme voittaa sielunvihollisen juonet. Tarvitsemme siis kaksi asiaa voitokkaaseen taisteluun sodassa: Alistuminen Hengelle ja oikeat aseet näkymättömässä sodassa. Miten voimme käyttää näitä aseita? Olemalla kuuliaisia Pyhälle Hengelle, hän antaa ohjeet, ja meidän tulee totella uskollisesti. Herra tuntee vihollisen paljon paremmin kuin me. Hän tuntee hänen strategiansa ja meidän tulee olla yhteistyöhaluisia Pyhän Hengen kanssa. Herra ei tahdo, että me jatkuvasti koemme tappioita elämässämme ja masennumme, kun häviämme jatkuvasti taistelussa syntiä ja paholaista vastaan. Emme ole mitään luusereita, vaikka sielunvihollinen yrittää vääristää identiteettimme sellaiseksi. Jeesus on jo voittanut saatanan!

Emmehän me taistele verta ja lihaa vastaan vaan hallituksia ja henkivaltoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita ja taivaan avaruuden pahoja henkiolentoja vastaan. Ottakaa sen tähden yllenne Jumalan koko taisteluvarustus, niin että voitte pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaiken suoritettuanne pysyä pystyssä.

On myös tärkeää muistaa, ettemme taistele ihmisiä, vaan paholaista ja sen joukkoja vastaan. Jumalan enkelit taistelevat myös puolellamme tässä sodassa. Emme todellakaan tiedä kaikkea mitä tähän sotaan liittyy, mutta tulemme huomaamaan, että kun päätämme olla kuuliaisia Jumalalle, vihollinen vihaa sitä ja hyökkää meitä vastaan. Huomaamme, että vihollinen hyökkää niitä vastaan, jotka ovat aktiivisia Jumalan valtakunnassa.

On yhtä totta myös se, että jos emme koe minkäänlaisia hyökkäyksiä elämässämme paholaisen suunnasta, se todennäköisesti johtuu siitä, ettemme ole aktiivisia Jumalan valtakunnassa, emmekä ole uhka paholaiselle. Voimme tehdä kysymyksen itsellemme: tahdonko Jumalan valtakunnan kasvavan? Jos vastaus on myöntävä, olet uhka pahalle. Ei ole olemassa harmaata aluetta, jossa toisinaan tahdomme alistua Jumalan tahtoon ja välillä olemme välinpitämättömiä sille. Elämämme johdattuu sen mukaan, antaudummeko Jumalalle sataprosenttisesti ja huomaamme sen nopeasti.

Apostoli kehotti myös pukeutumaan taisteluvarustukseen ja taistelemaan pahana päivänä siinä ja pysymään pystyssä. Meidän täytyy hyväksyä, että joskus jokaisella on hankalia päiviä, mutta meidät on tarkoitettu kestämään niinäkin päivinä Jumalan antamalla voimalla ja muistamaan, että hän on puolellamme. Hänen avullaan voimme kestää nekin päivät, kun koemme voimakkaita hyökkäyksiä elämässämme. Jos olemme etsineet Herraa, viipyneet hänen läsnäolossaan tutkien Sanaa ja valmistautuneet päivän haasteisiin, olemme valmiimpia kohtaamaan hyökkäykset, olivat ne millaisia tahansa. Miksi apostoli lisäsi, että pahana päivänäkin meidän tulee pysyä pystyssä? Koska taistelemme Jeesuksen voitosta käsin. Katsotaanpa pari kohtaa.

Johannes 16:33

Tämän olen puhunut teille, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkeat: minä olen voittanut maailman.

1 Joh. 4:4, 5:4

Lapset, te olette Jumalasta, ja te olette voittaneet nuo väärät profeetat, sillä hän, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, joka on voittanut maailman: meidän uskomme.

Eikö olekin lohduttavaa? Vaikka koemme hyökkäyksiä ja kiusauksia tässä maailmassa, Jeesuksessa meillä on rauha, joka tyynnyttää sydämemme. On erittäin tärkeää muistuttaa itseämme säännöllisesti Sanan totuuksilla, erityisesti silloin, kun koemme, ettemme jaksa taistella. Jumalan sana virvoittaa henkeämme ja muistuttaa, että Herra on meidän puolellamme, eikä hylkää eikä jätä meitä yksin koskaan. Meidän täytyy opetella ulkoa tällaisia jakeita, jotta silloin kun koemme myrskyn elämässämme, Pyhä Henki voisi muistuttaa meitä näistä totuuksista. Jos olet myrskyssä, lue ja usko nämä jakeet omalle kohdallesi.

Se, mitä olet lahjaksi saanut Jumalalta, uskon Jeesukseen, se voittaa paholaisen ja kaikki hyökkäykset. Turvaudu ja muistuta itseäsi siitä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä.

Hengellisestä kasvusta

Alttius Jumalan läsnäolon etsimiselle. Miksi se on tärkeetä? Eikö juuri siksi, ettei ole olemassa harmaata, neutraalia, aluetta hengellisessä maailmassa? Joko me kasvetaan Jeesukseen tai erkaannuumme hänestä ja maailma pääsee määrittelemään identiteettimme.

Johannes 15:1-5

Minä olen tosi viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii, ja jokaisen oksan, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, jotta se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan kautta, jonka olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei itsestään voi kantaa hedelmää, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi tehdä mitään.

Mikä on sinun ja minun identeetti? Kuka voi sen määritellä? Identeettimme määrittelevät monesti ne ihmiset, jotka ovat lähellämme, joiden kanssa vietämme aikaa. Jos me vietämme aikaa Jumalan lähellä, hän saa määritellä sen. Meidän tahtotilamme tulisi näiden jakeiden valossa olla jatkuvasti yhteydessä viinipuuhun, Jeesukseen, koska emme voi tuottaa hedelmää ilman häntä.

Jos oksa irtoaa viinipuusta, se kuivettuu ja kuolee, mutta jos se pysyy siinä kiinni ja sitä hoidetaan puutarhurin toimesta, se alkaa tuottamaan ajan myötä hedelmää. Ymmärrämme varmaan, että Jumala, meidän puutarhurimme, tahtoo, että me kannamme hedelmää ja tuemme muidenkin oksien kasvua häneen. Jos me päätämme antautua täysillä hänen tahtonsa tekemiseen, se rohkaisee myös muita tekemään saman päätöksen! Meidän tehtävämme on ainostaan antautua kokosydämisesti Jeesukselle, siis viinipuuhun, silloin se elämä, joka viinipuussa virtaa, tulee myös oksiin! Eihän yksikään oksa voi itsessään kasvaa, vaan sen kasvu tai kuolema johtuu yhteydestä puuhun.

Tämä rukous tai paremminkin julistus, joka on myös Nortwind Collectiven taivas keskellämme levyllä nimellä ”Pyhä Henki tulee” on sydämeni murtanut monia kertoja. Se kuvastaa sitä intohimoa, jota nuori, nouseva sukupolvi, huutaa sydämestään. Olkoon se kaikkien uskovien sydämestä nouseva tahtotila!

”Pyhä Henki tulee/Murtamaan muurimme/Pyhä Henki tulee/Taivas keskellämme/Pyhä Henki tulee/Murtamaan muurimme /Pyhä Henki tulee/Taivas keskellämme

Isä meidän, taivas huutaa kunniaas/Täytä meidät ylistykselläs, voimallas/Kuulla saamme kun taivaan ääni valtaa maan/Kun taivas maata koskettaa/Isä meidän, taivas huutaa kunniaas/Täytä meidät ylistykselläs, voimallas/Kuulla saamme kun taivaan ääni valtaa maan/Kun taivas maata koskettaa

Mä löysin susta sen/Sen mitä kadotin, puuttuvan palasen/Niin kai vois sanoo sen/Sä oot enemmän kuin mitä mä nään/Oot enemmän ku mitä tajuun sisällä pään/Siks tänään, tänään/ja mä tunnen tän tuulen,/sä kutsut, mä kuulen ja mä tulen Sun luo/ja mä tulen Sun luo koska Sä tulit mun luo/Annoit Sun kruunusi/Tulit tomuksi maan/vaan sen takii että rikotun astian omaks saat/Saat mut omistaa/Mä haluun olla vaan Sun/Saanko todistaa, Sä pesit sydämen mun/Enkä mä vaihtais pois päivääkään/Ilman sua ei oo onnee tääl/Kaikki entinen taakse jää/Me ollaan ruumis, Sä oot pää/Taivas on tääl/Taivas on tääl

Pyhä Henki tulee/Murtamaan muurimme/Pyhä Henki tulee/Taivas keskellämme

Herra Jeesus, nimeäs korotamme/Kirkkautesi ravistelee maatamme/Tahdomme nähdä valtakuntas päällä maan/Herätyksen alkavan/Pyhä Henki tulee/Murtamaan muurimme/Pyhä Henki tulee/Taivas keskellämme/Pyhä Henki tulee/Murtamaan muurimme/Pyhä Henki tulee

Taivas keskellämme/Pyhä Henki, me huudetaan/Sytytä nää soihdut, sytytä tää maa/Pyhä Henki, me huudetaan/Anna taivaan täällä maata koskettaa/Pyhä Henki tulee/Murtamaan muurimme/Pyhä Henki tulee/Taivas keskellämme/Pyhä Henki tulee/Murtamaan muurimme/Pyhä Henki tulee/Taivas keskellämme”

Ymmäränkö minä ja ymmärrätkö sinä, että jokainen uskova on tahtomattaankin esimerkki maailmassa eläville Jeesuksesta? Meillä on vastuu siitä, miten elämme uskoamme todeksi. Ari Roclin sanoi joskus osuvasti ajatuksen, että sinä voit olla paras ihminen kertomaan ilosanoman Jeesuksesta lähimäisellesi. Ei ole todellakaan aina helppoa elää uskoa todeksi käytännössä, ja siksikin on hyvä opetella olemaan läpinäkyvä ihmisille kertomalla, että minäkin teen virheitä. Mutta tahtotila on se, että minä tahdon elää Jumalan tahtomalla tavalla, enkä esimerkiksi tahallani tahdo loukata ihmisiä, joita rakastan.

Jumala on armossaan puhdistanut minua itsekkyydestä, ja varmasti sillä saralla Herralla on vielä työmaata edelleenkin. Muutamia vuosia sitten ihmettelin, kun Raamatun tutkiminen ja soveltaminen elämääni ei ollut prioriteettijärjestyksessä oikealla paikalla. Syy tähän oli yksinkertainen: koska en ollut sitoutunut tutkimaan Sanaa säännöllisesti, siis päivittäin, se ei päässyt vaikuttamaan sydämeeni ja sitä kautta päätöksiini. Silloin muut asiat olivat rakkaampia minulle, kunnes näin tämän lihallisuuden hedelmän tulokset: aloin erkaantua uskovien vaikutuksesta pikku hiljaa. Kun aloin huomata sen, huusin Herran puoleen, etten tahtonut enää elää sillä tavalla. Meni vielä monta kuukautta, kunnes elämäni alkoi tervehtymään hiljalleen. Herra vastasi rukoukseeni ja aloin nauttimaan Sanan tutkimisesta.

En ikinä kirjoittaisi tätä tekstiä sinulle, ellen olisi tehnyt parannusta synneistä ja väärästä arvojärjestyksestä. Kotiseurakunnassani sanottiin pari viikkoa sitten tällainen ajatus: Se mikä on sinulle arvokasta, sen kanssa vietät eniten aikaa. Mikä meille jokaiselle on tärkeää? Onko Jumala elämämme Herra? Tiedän, että olemme vasta matkalla ja tulen tekemään syntiä, mutta tahdon tehdä aina parannusta ja hyljätä synnin, etten loukkaisi itseäni ja muita. Tahtotilan tulisi siis olla sellainen, että minä tahdon kasvaa Hengen hedelmää: rakkautta, iloa, rauhaa, olla kärsivällinen jne. Silloin ihmiset näkisivät, että olen muuttunut. Ja he alkaisivat ymmärtämään, että kun he keskustelevat kanssani, että muutos on mahdollinen heillekin Jeesuksen ansiosta. Tahdotko sinäkin olla historian tekijä Jeesuksen kanssa? Runsasta Jumalan siunausta elämääsi 🙂

Kristityn vapaus

Olen opiskellut Korinttolaiskirjeet kurssia tämän alkusyksyn ajan ja kun törmäsin aiheeseen kristityn vapaus, se kolahti heti. Sen sijaan, että tahtoisin nostaa useita teemoja kurssikirjasta, tahdon keskittyä tähän teemaan. Haastavan tästä aiheesta minulle tekee se, että se kytkeytyy korinttolaisten ongelmaan epäjumalille uhratun lihan syömiseen, mitä ei juuri nyt ilmene kotimaassani, mutta koska se on jaejaksossa esillä voimakkaasti, en tahdo irrottaa tekstiyhteyden vuoksi sitä pois. Olkaa siis armollisia, kun pyrin soveltamaan tätä opetusta, rakkaat lukijani. Syy miksi valitsin tämän teeman, on yksinkertainen: En ole kuullut yhtä kokonaista saarnaa tai opetusta kristityn vapaudesta tähän päivään mennessä. En varmasti pysty käsittelemään laajasta aiheesta kaikkia puolia, mutta jotain nostoja teen. 

1. Korinttolaiskirje 8:4-13

Mitä epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta kuin yksi Jumala. Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, taivaassa tai maan päällä, niin kuin onkin monia jumalia ja monia herroja, meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki, ja me olemme häntä varten. Ja yksi on Herra, Jeesus Kristus, hänen kauttaan on kaikki, niin myös me. Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole. Tottumuksesta epäjumaliin jotkut yhä syövät lihaa, ikään kuin se olisi uhrattu epäjumalille, ja siitä tahraantuu heidän heikko omatuntonsa. Ei ruoka lähennä meitä Jumalaan. Jos olemme syömättä, emme mitään menetä. Jos syömme, emme siitä hyödy. Katsokaa kuitenkin, ettei tämä vapautenne koidu loukkaukseksi heikoille. Jos joku, omaltatunnoltaan heikko, näkee sinun, jolla on tieto, aterioivan epäjumalan temppelissä, eikö hän siitä rohkaistu epäjumalille uhratun lihan syömiseen? Sinun tietosi vuoksi turmeltuu heikko veljesi, jonka puolesta Kristus on kuollut. Kun näin teette syntiä veljiä vastaan ja haavoitatte heidän heikkoa omaatuntoaan, te teette syntiä Kristusta vastaan. Sen tähden, jos ruoka on viettelykseksi veljelleni, en enää ikinä syö lihaa, etten olisi veljelleni viettelykseksi.

Jotta pääsisimme hiukkasen syvemmälle teemaan lainaan T. Reginald Hooveria (Korinttolaiskirjeet opiskeluopas, 1995, sivu 106):

”Paavalin aikana ihmiset palvoivat luonnon jumalia yhtä lailla kuin puusta, kivestä ja metallista tehtyjä jumaliaan. He palvoivat aurinkoa, kuuta, tähtiä, vuoria, jokia, puita. Tiettyjen jumalien tai jumalattarien uskottiin hallitsevan sadetta, antavan voimaa sodassa tai antavan hyvän sadon. Kreikkalaisilla oli monia jumalia. Roomalaiset julistivat keisarinsa jumaliksi. Niinpä alkuaikojen kristityt eivät voineet välttyä kosketuksesta epäjumalanpalvontaan.”

Huomaamme, että tuohon aikaan ja tuossa kulttuurissa oli todella yleistä, että ihmiset palvoivat epäjumalia ja söivät heille uhrattua lihaa. Seuraavaksi katsotaan mitä Jukka Norvanto sanoo aiheesta (Heikot ja vahvat. 1 Korinttolaiskirje 2007, 103-105):

Kun ihminen on tullut uskoon, hän ymmärtää, että kaikki epäjumalat ovat turhia, niistä ei ole mitään iloa, koska niitä ei todellisuudessa ole olemassakaan, kun taas Jumalassa on kaikki ja ilman häntä ei ole mitään olemassa. Paavali myöntää, että ihmiset tosin ovat kyllä tehneet kaikenlaisia palvontakohteita, joita he kutsuvat jumalikseen. Todellisuudessa on kuitenkin olemassa vain yksi Jumala. Korintin seurakunta oli varsin tuore, ja monet jotka olivat tulleet uskoon, olivat ennen aktiivisesti palvoneet epäjumalia ja vieneet suuren osan heidän ajankäytöstään. Siksi heidän oli vaikea omaksua tietoa, ettei epäjumalia ollut olemassa lainkaan.

Siksi Paavali viittaa rakkaudelliseen toimintatapaan, koska näille ihmisille ei ollut helppoa unohtaa kaikki entinen, vastoin kaikkia niitä tunteita ja kokemuksia, joita heillä epäjumalien palvontaan liittyi. Osa korinttolaisista oli unohtanut, ettei vapautta saa käyttää väärin: Jotkut opettivat, että syömällä epäjumalille uhrattua lihaa ihminen voi osoittaa vapautuneensa  omantunnon vankilasta ja on sen kautta tullut entistäkin paremmaksi uskovaksi. Tähän liittyi vakava ristiriita: Kun joku uskossaan vahva päätti syödä uhrilihaa ja käytti vapauttaan toista vastaan, heikompi joutui jonkinasteisen paineen alaiseksi ja lankesi tästä syystä tekemään sellaista, mitä hän ei omantuntonsa tähden voisi tehdä. Tällöin hankittu vapaus  ei koidu ollenkaan siunaukseksi, vaan hajottaa seurakunnan yhtenäisyyttä.

Nyt kun olemme tutkineet jaejaksoa, näemme selkeästi, että uskovien on todella tärkeää käyttää vapauttaan oikein, jottemme olisi loukkaukseksi tai lankeemukseksi toisille Jumalan lapsille. Jos esimerkiksi itse koemme vapautta käyttää joskus alkoholia ystävien kanssa, ja olemme sujut sen kanssa, se on hyväksyttävää. Mutta jos vaikutusalassamme on ihmisiä, jotka ovat ennen uskoontuloaan käyttäneet reippaasti alkoholia, vapautemme voi olla lankeemukseksi heille. Kristityn vapautta tulisi siis soveltaa oikein, koska Jumalan rakkaus velvoittaa meitä siihen. 

Mihin muuhun voimme soveltaa vapautta? Oikeastaan aivan kaikkeen. Meidän tulisi siis kysyä itseltämme: Onko tämä asia hyödyksi? Voiko se hallita minua ja vahingoittaako se muita?

Jesaja 42:3

Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja heikosti palavaa kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän toteuttaa oikeutta uskollisesti.

Kyseisessä jakeessa ja myös jaejaksossa Jesaja profetoi Jeesuksesta. Huomaatko, miten tärkeä teema tämä aihe on Jumalalle? Jos ennen uskoontuloa olemmekin toimineet itsekkäästi ja rakkaudettomasti, meidät kutsutaan nyt seuraamaan Jeesusta kokosydämisesti ja toteuttamaan rakkaudellista toimintatapaa päivittäin. Jumalan tahto on, että rohkaisemme heikompia ja vastauskoontulleita ja kaikkia ihmisiä. Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa (1. Kor. 8:1b).

Rakkaus saa aikaan pysyvän muutoksen, siitä Jeesus tunnettiin. Samoin alkuseurakunta. Olen melko varma siitä, että koska kaksitoista apostolia hengittivät kolme vuotta samaa ilmaa Jeesuksen kanssa, he eivät voineet olla omaksumatta rakkaudellista toimintatapaa, Juudasta lukuun ottamatta. Juudaksellakin oli mahdollisuus tehdä parannus synneistään, mutta hän käytti vapauttaan väärin ja maksoi siitä kovan hinnan. Jokainen voi toimia kuten haluaa, mutta joutuu kantamaan valinnoistaan itse vastuun.

Mikä merkitys vapaudella myös on suhteessa arkoihin ja heikompiin veljiin ja sisariin? Muistatko, että jokainen meistä kaipaa ja tarvitsee rohkaisua. Jos Jumala on armossaan vahvistanut sinua ja käyttää sinua muiden rohkaisemiseksi, olet ollut vuosia sitten todennäköisesti eri tilanteessa. Me kaikki olemme olleet joskus heikkoja. Kun Jeesus on tullut elämämme herraksi ja olemme kasvaneet uskossa, olemme muuttuneet. Koska Jeesus maksoi täyden hinnan jokaisesta ihmisestä ristillä, meidän tulee rakastaa ja toimia kärsivällisesti heikompia kohtaan, kuten hän toimi. Miksi?

Jotta he rohkaistuisivat ja kasvaisivat täyteen potentiaaliin. Vaikutusvaltaiset ja menestyvät ihmiset ovat joskus olleet pieniä ja avuttomia, mutta kasvaneet pikku hiljaa siihen potentiaaliin, jonka Jumala on sallinut. Miksemme antaisi tätä mahdollisuutta kaikille ihmisille? Emme välttämättä tiedä Jumalan asettamaa kutsumusta heidän elämälleen, mutta jokaisella on ainutlaatuinen suunnitelma Isältä, joka on juuri sopiva. Sen tähden meidän tulee toimia rakkauden lain osoittamalla tavalla ja vain ihastella, kun Herra saa aikaan kasvun näissä ihmisissä.

Kun eräänä aamuna olin rukouksessa, koin Herran laskevan sydämelleni murheen siitä syystä, että hän itkee hänen luotaan pois lähteneitä. Hän on kerran ostanut heidät rakkaan Poikansa verellä, mutta he ovat synnin ja maailman pettäminä lähteneet pois.

Mitkä syyt johtivat heidät tähän? Voisiko olla niin, että sinä ja minä voisimme osoittaa aitoa välittämistä myös ihmisille, joita emme vielä tunne? Jos seurakunta on yhtenäinen perhe, silloin paholainen ei pääse valehtelemaan ja erkaannuttamaan siitä. Siksi seurakuntayhteys on todella merkittävä asia. Jos jokainen Jumalan lapsi päättäisi osoittaa rakkautta, silloin tällaisia tapauksia tapahtuisi harvemmin.

Jos Jeesus on seurakunnan Herra, hänen täytyy antaa johtaa meidät totuuteen ja rakkauteen. Vai tulemmeko yhteen ensisijaisesti muista motiiveista? Saako hän johtaa seurakuntaansa, jonka on ostanut omakseen omalla verellään? Mitä sinä ajattelisit ja tekisit, jos olisit juuri ostanut uuden auton ja myyjä kertoisi, että luovutus tapahtuu myöhemmin? Jeesus tahtoo opettaa seurakuntaansa vilpittömään rakkauteen, joka näkyy kaikessa toiminnassamme. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Nöyrä Kuningas

2.Korinttolaiskirje 8:9

Tehän tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: vaikka hän oli rikas, hän tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te rikastuisitte hänen köyhyydestään.

Armo on jotain, mitä emme koskaan voi ansaita. Se on Jumalan ilmainen lahja. Jeesus on personoitunut armo. Jumalan matematiikka on aivan erilaista kuin meidän: Me laskemme, että rikkaus tulee rikkauden luo ja niin tämä maailma opettaa ihmisiä toimimaan. Jumalan valtakunnan periaatteet ovat monesti päinvastaisia: Hän lähetti Poikansa ihmiseksi, hän tuli todella köyhäksi sinun ja minun tähtemme, että hänen kuolemansa kautta meistä tulisi kuninkaallisia, siis äärettömän rikkaan Isän laillisia perillisiä! Yksikään kuningas maan päällä ei ole yhtä rikas kuin taivaan Jumala on. Hän on täysin suvereeni auktoriteetti ja nöyryytti itsensä ja tuli elämään ihmisten maailmaan rakkaudesta ihmistä kohtaan, jonka on luonut.

Filipilläiskirje 2:5-11

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Huomaatko periaatteen tässä jaejaksossa? Siinä Paavali, Pyhän Hengen vaikutuksesta kehottaa omaksumaan Jeesuksen mielenlaadun: Hän tuli ihmiseksi, nöyrtyi täydellisesti Isän tahtoon. Hän riisuutui taivaan kunniasta ja tuli orjaksi, hän ei ollut mitään tullessaan maailmaan. Hän oppi elämään ihmisten tavoin, mutta tiedosti jalon tehtävänsä joka vääjäämättä lähestyi. Hän valmistautui sitä kohti ja oli aina kuuliainen kaikissa tilanteissa Isälleen. Hän rukoili jatkuvasti, kommunikoi, jotta tiesi täydellisesti Isän tahdon. Ja Isä mielistyi Poikansa nöyryyteen ja ilmaisi olevansa ylpeä hänestä.

Tuon kuuliaisuuden ansiosta sinulla ja minulla on yhteys tänään Jumalaan, yhteys jonka Aadam ja Eeva synnillään katkaisi, jota kutsutaan perisynniksi, joka vaikuttaa kaikkiin ihmisiin tässä maailmassa. Jeesus ennalleen asetti tuon yhteyden Luojan ja ihmisen välille. Uskomalla häneen tuo yhteys palautuu! Sen tähden, että Jeesus teki Jumalan tahdon täydellisesti, täytti lain, jota kukaan ihminen ei koskaan ollut pystynyt täyttämään. Jeesuksen kuuliaisuuden palkintona hän hallitsee nyt ja eräänä päivänä jokainen ihminen tunnustaa hänen valtasuuruutensa.

Tämä periaate kuuliaisuuden siunauksesta täytyisi saada meidät rakastumaan syvästi Jeesukseen ja omaksumaan hänen mielenlaatunsa ja vaikuttaa kaikkiin motiiveihimme, että tekisimme asiat rakkaudesta käsin, jonka Jumala lahjoittaa.

Ymmärrämmekö, että Jeesuksella oli joka päivä mahdollisuus kieltäytyä noudattamasta Jumalan tahtoa, kuten meilläkin on? Jos olemme rehellisiä, me olemme käyttäneet tuota valinnanvapautta väärin ja tehneet vastoin Jumalan tahtoa. Jeesus eli täydellisessä riippuvuussuhteessa Isänsä kanssa, jolloin hän ymmärsi kutsumuksensa vaeltaa päivittäin Jumalan läsnäolosta käsin. Mekin voimme valita vaeltaa tuossa ihanassa, vapauttavassa Jumalan läsnäolossa, jolloin synti ja kaikki lihan aikaansaannokset väistyvät.

Mitä siitä seuraa, jos me valitsemme elää Jumalan tahdossa ja hänen läsnäolostaan käsin? Menestys. Aivan oikein. Joka kerta kun valitset alistua Jumalan auktoriteetin alle, huomaat kuinka menestyt kaikessa mitä teet.

Sananlaskut 10:22

Herran siunaus rikkaaksi tekee, oma vaiva ei siihen mitään lisää.

Huomaatko, että meidän ei tarvitse enää ponnistella kuten tämän maailman ihmiset yrittäessään menestyä? Se on tämän jakeen pohjalta täysin turhaa! Jumala on jo siunannut meitä täydellisesti Jeesuksessa. Kaikki kätkeytyy häneen! Siihen ei tarvita muuta. Kun Herran mielisuosio kerran lepää jo sinun päälläsi Jeesuksen ansiosta, mitä voisit tarvita lisää?

Sananlaskut 10:24-27

Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa, mitä vanhurskaat kaipaavat, se heille annetaan. Myrskyn mentyä jumalatonta ei enää ole, mutta vanhurskaalla on iankaikkinen perustus. Kuin etikka hampaille ja savu silmille on laiska lähettäjilleen. Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet hupenevat.

Näetkö selkeän eron jumalattoman ja Jumalan lapsen välillä näissä jakeissa? Jumalan antamalla viisaudessa Salomo on nämäkin kirjannut ylös. Sinun ei tarvitse siis pelätä tulevaisuutta, kun luotat Jumalan huolenpitoon: Kun nautit elämästä ja kiität Jumalaa siitä mitä sinulla jo on, Herra siunaa sinua. Herra on sinun aarteesi, et tarvitse mitään muuta! Jos kiinnität katseesi ajalliseen, kuten jumalaton, et saa sitä. Mutta jos opettelet olemaan tyytyväinen ja kiitollinen Jumalalle kaikesta mitä hän on sinulle jo antanut, etkä kiinnitä sydäntäsi siihen, vaan valitset olla alamainen hänelle, Herra voi antaa toivomasi asian sen jälkeen. Hän tahtoo olla sydämesi jakamattomalla valtaistuimella. Annatko hänelle sen sijan?

Rakenna elämäsi lujalle perustalle, Kristus-kalliolle, niin et koskaan horju! Huomaa, että kun laiska lähtee työhön, hän ei saa työtään koskaan valmiiksi. Työ jää kesken väistämättä sellaiselta ihmiseltä. Sen sijaan Jumalaa kunnioittavat ihmiset menestyvät, koska ovat sitoutuneita ja ahkeria. Mille me rakennamme elämämme?

Sananlaskut 10:31-32

Vanhurskaan suu kantaa viisauden hedelmää, mutta kavala kieli leikataan pois. Vanhurskaan huulet tietävät, mikä on Herralle mieleen, mutta jumalattomien suu on pelkkää kavaluutta.

Huomaa, että kun opettelet tutkimaan säännöllisesti Jumalan sanaa, ja puhut sitä elämäsi ja lähimmäistesi ylle, hyvä hedelmä on väistämätön seuraus. Sen sijaan, jos puhut negatiivisia asioita, valhetta ja vastaavia, puhut kuolemaa elämäsi ja lähimmäistesi elämään. Sana sanoo, että kielellä on vallassaan elämä ja kuolema. Kumpaa me puhumme? Kun Pyhä Henki opettaa ja muistuttaa meille Raamatun jakeista, huomaat kuinka elämäsi kantaa hyvää hedelmää, kaikessa mitä teet. Sen seurauksena opit tuntemaan Jumalan tahdon varmasti ja voit soveltaa Jumalan valtakunnan periaatteita konkreettisesti päivittäin.

Rukoilen, että tahdot alistua Jumalan tahtoon. Tahdot seurata Jeesusta kokosydämestäsi ja annat hänen johtaa elämäsi kaikkia osa-alueita. Silloin siunaus on elämäsi yllä päivittäin. Et tarvitse muuta, sinulla on kaikki kun opettelet luottamaan Jeesukseen, hän on sinun paras ystäväsi! Kun kunnioitat häntä, tahdot oppia tuntemaan hänen ajatuksensa ja toimintatapansa ja huomaat, että niitä imitoimalla elämäsi toimii aina paremmin! Jumalan runsasta siunausta elämääsi 🙂

Jeesus on seurakunnan pää

Kolossalaiskirje 1:15-18

Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa. Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.

Onko Jeesus meidän elämämme Herra? Saako hän johtaa meitä vai panemmeko Jumalan pieneen boksiin ja sanomme, että tässä on alue jota saat johtaa, minä hoidan muun? Hän on ruumiin pää ja ruumis on seurakunta. Jos kutsut itseäsi Jumalan lapseksi, silloin kuulut Jumalan perheeseen, seurakuntaan. Sen lisäksi voit kuulua paikalliseen seurakuntaan paikkakunnalla jossa asut.

Mutta kenen seurakunta on? Kuka omistaa sen? Se ei ole ihmisten, vaan Jumalan. Jeesus on tämän seurakunnan pää. Ymmärremmäkö me, että jos emme kuulu paikallis seurakuntaan ja palvele siellä, emme toimi silloin niinkuin Jumala tahtoo? Jumalan tarkoitus on seurakunta. Hän on perustanut seurakunnan, eivät ihmiset. Se on hänen luomuksensa, aivan kuten jokainen ihminen on. Kuvittele, että sinulla ei olisi päätä ja yrittäisit elää. Eikö silloin olisi mahdotonta ajatella, nähdä ja kuulla? Pää ohjaa koko ruumista. Saako Jeesus johtaa sinua?

Kotiseurakunnassani on parhaillaan menossa saarnasarja seurakunnasta. Pastori Ville Pitkänen opetti eilen Seinäjoen illassa seurakunnan tärkeydestä. Puheen otsikko oli lauma suojelee sinua. Villen sana rakentui pääosin seuraavalle jakeelle, joka puhuttelee minua, toivottavasti myös sinua.

Apostolien teot 2:43

He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.

Minulle tää jae kertoo alkuseurakunnan syvästä yhteydestä. Kuinka apostolit, jotka olivat eläneet Jeesuksen kanssa noin kolmen vuoden ajan olivat omaksuneet hänen toimintatapansa. He pyrkivät siirtämään sen eteenpäin, jotta seurakunta voisi kasvaa ja juurtua Jeesukseen. Sen lisäksi, että uskovat tulivat yhteen ja innokkaasti vastaanottivat Jumalan sanan opetusta, kokivat yhteyttä, nauttivat ehtoollista ja rukoilivat, he hoitivat kukin omaa jumalasuhdettaan yksityisesti. Mielestäni seurakunnan vaikutus perustuu kahteen osaan: Yksityiseen ja yhteiseen rukoukseen. Se helpottaa yhteyden kokemista myös seurakunnan keskellä, kun tulee Herran edestä seurakuntaan, ja on täyttynyt Jumalan rakkaudella.

Jos emme vietä aikaa Herran lähellä, silloin emme koe välttämättä niin suuressa määrin yhteyttä muiden uskovien kanssa. Vanha luontomme ei nuku koskaan, ja jos emme naulitse sitä päivittäin ja hetkittäin ristille, kylpemällä Jumalan läsnäolossa, se heijastuu ihmissuhteisiin myös seurakunnassa. Eihän meistä täydellisiä tuu tää täällä ajassa, mutta koska tehtävämme on imitoida Jeesusta, voimme oppia rakastamaan lähimmäisiä heidän puutteistaan huolimatta, niin kuin hän.

2 Korinttolaiskirje 5:14-15

Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: Yksi on kuollut kaikkien puolesta, siispä kaikki ovat kuolleet. Hän on kuollut kaikkien puolesta, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on heidän tähtensä kuollut ja noussut ylös.

Oma suhteeni seurakuntaan muuttui muutettuani lapsuuden kodistani toiselle paikkakunnalle ja kauppakoulun toisella luokalla aloin jäämään viikonlopuiksi sinne. Silloin antauduin ensimmäistä kertaa palvelemaan seurakunnassa, teetupatyössä, mikä opetti todella paljon. Menimme perjantaisin tuntia ennen ovien aukaisua rukoilemaan illan ja ihmisten puolesta, joita tulisimme tapaamaan. Iltaisin lähdin usemmankin kerran kahden frendin kanssa kadulle kutsumaan nuoria teelle ja kahville. Tämä muutti sydäntäni, kun päätin alkaa palvelemaan ja aloin oikeasti kiinnostumaan nuorten tarpeista, ja kun heihin sai kontaktin, he tervehtivät kadullakin.

Kun tänään Jumalan armosta saan palvella Seinäjoella, tiedostan, etten olisi tässä ilman sitä, että Herra sai minut kerran Oulaisissa palvelemaan häntä. Ilman sitä, että sydämessäni syttyi halu kuunnella ja keskustella ihmisten kanssa, en varmasti olisi tänään tässä palvelutyössä, koska itse teemme päätöksemme, tahdommeko astua ensimmäisen askeleen, jonka jälkeen Jumala alkaa johdattaamaan meitä eteenpäin. Ymmärrän asian niin, että kun sain halun palvella Herraa, sen jälkeen hän tahtoi johtaa minua myös syvempään jumalasuhteeseen, jotta minulla olisi jotain annettavaa toisille. Rukouksen ja Sanan tutkimisen merkitys on kasvanut paljon näiden vuosien aikana.

Herra todella tarvitsee sinua. Ei siksi, ettei hän voisi tehdä mitään ilman sinun käsiäsi ja jalkojasi, vaan siksi, että hän on päättänyt valita yhteistyön lapsiensa kanssa maailman pelastamiseksi. Sinä edustat häntä maan päällä. Miten edustat häntä? Millaisen kuvan Jumala meidän kauttamme saa ihmisten mielissä? Käsitämme oman pienuutemme ja täydellisen riippuvuussuhteemme Jeesukseen, jotta voisimme välittää tuoreella, avoimella ja rakkaudellisella tavalla sanoman Jumalan sydämeltä.

Jumala on siis valinnut seurakunnan väyläkseen tehdä pelastuksen tunnetuksi. Hän odottaa, että hänen omistamansa seurakunta rakastaa toinen toistaan, aivan kuten hän rakastaa. Hän odottaa, että nousemme yhdessä rintamassa vastustamaan maailman arvoja ja syntiä, joka liian helposti kietoutuu jalkoihimme. Hän odottaa, että me asennoidumme samalla tavalla syntiin kuin hän. Hän vihaa syntiä, mutta rakastaa syntisiä. Hän odottaa, että hänen morsiamensa, seurakunta, rakastaa häntä intohimoisesti ja täyttää hänen suunnitelmansa!

Hän odotttaa, että me eroamme maailman arvoista selkeästi ja annamme ihmisille tarpeen tulla samanlaisiksi kuin me, koska rakastamme Jeesusta täysillä. Me olemme selkeä muutos verrattuna maailmaan. Emme tahdo enää koskaan tehdä kompromissejä maailman kanssa, vaan antautua kokosydämisesti Herrallemme. Silloin myös meistä heijastuu Kristuksen kirkas valo ja voimme tarjota todellisen vaihtoehdon pettyneille, ahdistuneille, masentuneille ja toivottomille ihmisille.

Meidän ei tule keskittyä tuomitsemaan ihmisiä ja syntiä heidän elämässään, vaan rakastaa heitä niin kuin hän rakasti. Asenteemme syntiä ja maailman arvoja kohtaan täytyy olla kaiken aikaa selkeä, jottemme itse lankea samaan liemeen. Jeesushan rukoili osuvasti: En rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta vaan että varjelisit heidät pahasta (Joh. 17:15)

Miten sitten varjellumme pahasta? Johannes 17:17 vastaa: Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi on totuus. Jumala tahtoo pyhittää meitä jatkuvasti Sanansa kautta, joka on peili hengelliselle elämällämme. Kun tutkimme sitä, emme lankea pois, vaan rakastumme seurakunnan Herraan ja kaikkiin lähimmäisiimme, joista hän on maksanut kalliin hinnan Golgatalla. Rukoilen, että voisimme ymmärtää seurakunnan merkityksen elämässämme päivä päivältä kirkkaammin ja sitoutua siihen. Jumalan siunausta elämääsi 🙂

Keskity kuuntelemaan Herraa

Raamattu on täynnä tilanteita, joissa Jumala ilmaisee itsensä tällä tavalla:

1.Mooseksen kirja 28:13

Yhtäkkiä Herra seisoi hänen luonaan ja sanoi: “Minä olen Herra, sinun isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi.

Jumala siis ilmaisee itsensä tässä Jaakobille. Hän puhuu omilleen tänäänkin, aivan niin kuin hän puhui kauan sitten Jaakobille. Hän ei ole lopettanut puhumistaan meille, vaikka jotkut luulevat hänen kuolleen, kun eivät erota hänen ääntään. On kyse suhteesta häneen ja siitä, että tahdomme keskittyä kuuntelemaan, mitä hänellä on meille asiaa, sekä määrätietoisen asenteen: minä tahdon oppia kuuntelemaan mitä hän sanoo ja totella.

2.Mooseksen kirja 3:4-8

Kun Herra näki, että Mooses poikkesi katsomaan, hän huusi Moosekselle pensaasta: “Mooses, Mooses!” Mooses vastasi: “Tässä olen.” Jumala sanoi: “Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhää maata.” Hän sanoi vielä: “Minä olen sinun Isäsi Jumala, Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.” Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. Herra sanoi: “Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut, kun he huutavat sortajiensa tähden. Minä tiedän heidän tuskansa. Sen tähden minä olen tullut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten käsistä ja johdattamaan heidät siitä maasta hyvään ja avaraan maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten asuinseuduille.

Tässä on vain pieni ote keskustelusta, jonka Jumala ja Mooses kävivät. Mutta huomatkaamme, että Mooses antautui keskusteluun Herran kanssa. Hän ei juossut pois tuosta tilanteesta, vaan vastaanotti Jumalan antaman tehtävän, vapauttaa israelilaiset Egyptin orjuudesta, joka kuvaa maailmaa. On mielenkiintoista huomata, että Mooseksen lähestyessä Jumalaa Herra kielsi häntä tulemasta lähemmäs ja riisumaan kengät, koska paikka oli pyhä. Mitä tää kertoo minulle tänään? Ajattelen niin, että Mooses on syyllinen synteihinsä, kun taas Jumala on pyhä, siis erottunut synnistä. Siksi hänen täytyi osoittaa kunnioitusta Jumalaa kohtaan ja jäätävä matkan päähän ja ymmärtää, että hän oli tekemisissä Jumalan pyhyyden kanssa.

Meidänkin on hyvä muistaa tänään lähestyessämme Jumalaa, että hän on pyhä. Hän ansaitsee kunnioituksemme, koska on auktoriteetti elämämme yllä. Kun Mooses riisui kengät, hän osoitti kunnioittavansa Herraa, jonka jälkeen dialogi jatkui. Hän toisin sanoen nöyrtyi Herran edessä. Vasta sen jälkeen Herra ilmaisi itsensä, että hän on hänen esi-isiensä Jumala, josta Mooses oli kuullut varmasti todella paljon! Tämän jälkeen Herra kertoi, että oli nähnyt israelilaisten kurjuuden ja päättänyt pelastaa kansansa ja hänellä oli hyvä suunnitelma heitä varten.

Huomaa, että vasta kun olemme oikealla taajuudella, ymmärrämme, että Jumala on ylin auktoriteettimme, hän alkaa ilmaisemaan suunnitelmaansa meille tavalla, jota ymmärrämme. Hän vuodattaa tässä tilanteessa sydämensä miehelle, jonka on valinnut vapauttamaan israelilaiset! Tahdotko sinä olla Jumalan mies tai nainen, joka tekee hänen tahtonsa? Virittäydy Jumalan läsnäolossa kuuntelemaan häntä. Tutki Raamattua ja pyydä Pyhää Henkeä puhumaan sinulle sen kautta. Jumalalla on sinulle suurenmoinen tehtävä, jonka vain sinä voit toteuttaa. Hän on pelastanut sinut tarkoitusta varten. Sinulla on korkea kutsumus, koska Herra on sen takana.

Miten virittäytyä samalle aaltopituudelle Jumalan kanssa?

Jesaja 40:30-31

Nuorukaiset väsyvät ja uupuvat, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat, mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.

Kyse on siis aktiivisesta odottamisesta, ei todellakaan passiivisesta: Voit alkaa palvelemaan kotiseurakunnassasi missä tahansa työmuodossa ja odottaa, että Herra johdattaa sinua eteenpäin, kun tahdot palvella häntä kokosydämisesti. Pastori Pekka Perho on joskus sanonut osuvasti, että liikkuvaa autoa on helpompi kääntää, kuin pysähtynyttä. Oletko samaa mieltä?

Kun siis opettelet erottamaan aikaa Jumalan edessä ja palvelemaan häntä, voit olla varma siitä, että Herra tahtoo puhua sinulle asioista hänen sydämeltään, aivan kuten hän puhui Moosekselle ja pitkän taivuttelun jälkeen sai hänet liikkeelle toteuttamaan suunnitelmaansa. Ajattele, jos Mooses olisi päättänyt kapinoida ja hyljätä Jumalan kutsun, silloin olisi ollut mahdollista, että israelilaiset olisivat jääneet Egyptiin vankeuteen. Kuuliaisuus liittyy siis oleellisesti jumalasuhteeseemme.

Kun kuuleemme Jumalan sanan julistusta ja laitamme sen käytäntöön elämässämme, kasvamme vahvoiksi Herrassa. Kun tutkit Raamattua, pyydä rohkeasti Pyhää Henkeä opettamaan sinua, mitä hän tahtoo sanoa näillä jakeilla ja kerro jollekin ystävällesi, mitä Herra laski näistä jakeista mieleesi, silloin muutkin voivat siunaantua ja tahtovat opiskella Sanaa!

Mikä on vastakohta sille, että opettelemme kuuntelemaan ja kommunikoimaan Jumalan kanssa? Se on maailmallinen tapa elää. Ei kunnioitusta, ei halua kuunnella ja totella, vaan kapina auktoriteetteja vastaan. Näin trailerin elokuvasta, jossa henkilöt päätyivät kapinoimaan, toisaalta turhautumisensa ja toisaalta väsymyksen tuloksena. He päättivät toimia itsekkäästi, niin kuin maailma aina tahtoo. Itsekkyys näkyy niin räikeästi meidän ajassamme, se on luonteenomaista tälle maailmalle; ollaan minä-keskeisiä, vaikka toisinaan todella tärkeetä onkin antaa aikaa itselle ja levätä, koska emme ole koneita.

Kiire sekoittaa maailmamme ja kuin huomaamattaan elämä on jo ohi, kun paholainen pyrkii saamaan ihmiset ansaan. Itsekkyyden ja kiireen yhdistelmä on tuhoisa: unohdamme, että jos päätämme olla itsekkäitä, torjumme läheisemme ja heidän tarpeensa. Rakkaus ja kunnioitus kulkevat käsi kädessä. Silloinkin meidän tulee muistaa rajoitteemme, emme välttämättä voi kaikkia auttaa, mutta jos rakastamme lähimmäisiämme, voimme muuttaa heidän elämänsä.

Pyhä Henki on äärimmäisen hienotunteinen. Hän kuiskaa sydämeeni hennosti, mutta kun olen opetellut tunnistamaan hänen äänensä hengellisillä korvillani, ja päättänyt olla kuuliainen sille, tiedän myöhemmin, hedelmästä, hänen puhuneen.

Kun työssäni liikun paljon autollani, tiellä näkyy säännöllisesti “tolppapoliiseja”. Toiset vähentävät vauhtia sakon pelosta sen kohdalla, toiset kunnioituksesta lainsäätäjää kohtaan, joka on tietystä syystä asettanut nopeusrajoitukset, ihmisten turvallisuuden vuoksi. Voimme asennoitua ylinopeuteen kahdella tavalla: Voimme vähätellä sitä, vedota kiireeseen ja sitten kun jonakin päivänä on huono päivä, saamme sakot, parhaimillaan päiväsakkoja, joka kirpaisee toisinaan kohtuullisen paljon. Tai sitten opettelemme varaamaan enemmän aikaa matkalle, emme vaaranna omaa, emmekä muiden tienkäyttäjien turvallisuutta ja huomaamme, että uusi tapa ajaa, säästää rahat siltä, ettei tarvitse enää maksaa sakkoja, eikä polttoainettakaan mene niin paljon, sekä liikennekulttuuri paranee meidän osaltamme.

Tahdon rohkaista sinua virittäytymään, kuuntelemaan ja tottelemaan Herraa. Se on parasta, mitä voit tehdä. Emmehän itse tiedä, mikä se Jumalan suurenmoinen suunnitelma elämällemme on, jos emme tahdo alistua hänen tahtoonsa. Mutta omasta kokemuksesta tiedän, että se on miljoona kertaa parempi, kuin oman tahdon tie. Ole siunauttu Jeesuksen nimessä 🙂

Rukouksesta

Rakastan kotiseurakuntaani ja sen pastoreita koko sydämestäni. Silti tiedostan, ettemme ole täydellinen seurakunta. Vaikka tahdomme kasvaa Jumalan tahdossa, olemme silti ihmisiä ja teemme paljon virheitä. Mutta asenne ratkaisee. Minulta on joskus tiedusteltu, mitä siellä Seinäjoen Helluntaiseurakunnassa tehdään oikein, kun ihmisiä tulee uskoon? Vastaan vajavaisen kokemukseni mukaan näin.

Rukoillaan paljon. Pastorit, työntekijät ja seurakuntalaiset viettävät aikaa Jumalan edessä, sekä yksin, että yhdessä. Seurakunnassa on rukouskokouksia paljon. Miten se on vaikuttanut minuun? Olen rakastunut rukoilemiseen syvemmin ja tiedän, että seuraavatkin sukupolvet tulevat rakastumaan rukoilemiseen, koska se on osa tämän seurakunnan DNA:ta. Ilman sitä seurakunta ei olisi se, mikä se on tänään.

Seinäjoen Helluntaiseurakunnan näkälausekehan on “Jumalan läsnäolon innoittama, lämminhenkinen ja palveleva seurakuntaperhe”.

Jos katsomme tätä näkylauseketta, voimme kai myöntää, että rukous sisältää kaiken edellä mainitun? Siinä vietetään aikaa Jumalan läsnäolossa ja innostutaan siitä lisää. Kun rukoilemme toisten puolesta, osoitamme lämminhenkisyyttä ja palvelevaa elämänasennetta. Silloin emme toimi itsekkäistä motiiveista, vaan tahdomme heidän parastaan.

1 Tessalonikalaiskirje 5:17

Rukoilkaa lakkaamatta.

”Ei ole mitään hengellistä työtä ilman rukousta” Näin rakas johtava pastorimme, Markku Tuppurainen, on sanonut. ”Ne voitot jotka otamme, on taisteltava ensin läpi Hengessä” hän on myös sanonut. Martti Kallionpää. Emerituspastori oli ja on varmasti edelleen rukouksen mies. Hänellä on ollut suuri vaikutus Jumalan armosta, millainen seurakunta tänään on. Kun seurakunnan johto on sitoutunut etsimään Jumalan tahtoa rukouksessa, myös seurakuntalaiset kasvavat siihen luonnostaan. Oma esimerkki on paras tapa edelleenkin johtaa.

Jeremia 29:11-14a

Sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne. Minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra.

Nämä jakeet ovat pitemmän aikaa olleet minulle erittäin rakkaat. Vaikka ne alunperin on kohdennettu israelilaisille, myös jokainen hengellisen Israelin jäsen saa nämä omistaa. Huomatkaamme, että Jumalamme on varma siitä, mitä tässä ilmoittaa: Hän tuntee ajatuksensa ja todella tarkoittaa näitä: Kun saamme kokea elämässämme Jumalan rakkautta, iloa ja rauhaa, me uskallamme lähestyä häntä! Hän ei ole etäinen, vaan läheinen, kuten Isän tuleekin olla! Vaikka hän on suuri ja mahtava, joka hallitsee maailmankaikkeutta suvereenilla tavalla, hän silti rakastaa sinua ja minua!

Mikä seuraus tällä on suhteeseemme? Se, että uskaltaudumme tulla hänen läsnäoloonsa rohkeasti. Tulemme vuorovaikutussuhteeseen hänen kanssaan ja vuodatamme sydämemme hänelle ja hän meille. Kun vietämme aikaa hänen läsnäolossaan, huomaamme, että hän todellakin tahtoo tietää mitä tarvitsemme ja vastaa pyyntöihimme. Joskus toki huomaamme anovamme sellaista, mikä ei ole sopusoinnussa hänen ilmoitetun tahtonsa, Raamatun sanan, kanssa ja ymmärrämme myöhemmin miksemme saaneet sitä, mitä kuvittelimme parhaaksemme. Silloin kiitämme Isäämme, ettei hän kaikkea haluamaamme anna meille. Hän tuntee meidät, koska on luonut meidät.

Hänen lupauksensa on voimassa. Hän vakuuttaa sinulle, että kun vietät aikaa rukouksessa ja kiitoksessa hänen edessään, tulet näkemään hänen luotettavuutensa. Kun ymmärrät, että hän on sitoutunut Sanaansa, sinussa syttyy pyhä halu olla vuorovaikutuksessa hänen kanssaan entistä useammin. Huomaa, mitä hän sanoo: “Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne. Minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra”. Kyse on jälleen kerran kokonaisvaltaisesta antautumisesta hänen tahtoonsa. Se on yksinkertaisesti parasta meille ja opimme rakastamaan häntä syvemmin sen kautta.

  1. Pietarinkirje 5:6

Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallaan korottaisi teidät.

Rukous on alistumista Jumalan edessä tunnustamaan, että minä olen heikko ja tarvitsen sinua. Toki on mahdollista rukoilla väärälläkin asenteella, mutta jos niin toimimme, Pyhä Henki tulee näyttämään meille miksei homma toimi, kun kysymme sitä Herralta. Rukouksen tarkoitus on saada meidät näkemään Jumalan suuruus ja oma pienuutemme olosuhteita katsoessamme. Silloin alamme käsittämään, kuinka suuri Jumala todella on. Se saa aikaan terveen Jumalan pelon ja halun palvoa häntä.

Mainos

Kun meille toistetaan monta kertaa samaa mainosta tv:ssä, se jää pyörimään mieleemme. Kun menet kauppaan ja törmäät kyseiseen tuotteeseen, mieleesi palautuu mainosammattilaisten esittämä hieno kuva tuotteesta ja hetken mielijohteesta päädyt ostamaan sen. Teet mielestäsi järkevän ja perustellun hankinnan. Näin maailma pyörii.

Rukous

Kun opettelemme viettämään aikaa rukouksessa, mielemme uudistuu. Kun mielemme alkaa täyttymään Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta, alamme muuttumaan Jeesuksen kaltaisiksi. Sen kautta myös Raamattu alkaa avautumaan, kun Pyhä Henki alkaa näyttämään, mitä hän tahtoo sinulle kertoa tällä jakeella, koska hän on inspiroinut Raamatun kirjoittajat. Kun alat elämään rukoillen ja Sanaa tutkien, aistit Pyhän Hengen johdatuksen tarkemmin aikaa myöten. Silloin tahdot elää Jumalan tahdossa ja huomaat, että sinut on tarkoitettu elämään tässä kutsumuksessa. Eli, sen sijaan, että antaisit mainosten viedä sinua mennen tullen, pysähdy ja kysy itseltäsi, voisinko erottaa päivittäin aikaa rukoilemiseen, jolloin voit juurtua syvästi Kristukseen?

Kun olet yhteydessä Jumalaan rukouksessa, alat muuttumaan Pyhän Hengen kautta sellaiseksi kuin Herra tahtoo. Vapaudut itsekkyydestä kun rukoilet toisten puolesta, johon Henki sinua kehottaa. Rakastut Herraan ja lähimmäisiin. Voitat aina, kun lähestyt Jumalaa ja hän lähestyy sinua! Älä usko saatanan valhetta, ettet jaksa tai osaa rukoilla. Sinä hengität ja puhut. Rukous on osa sinua, koska Henki asuu sinussa! Henki tahtoo rukoilla jatkuvasti!

Mitäpä jos pyytäisit taivaalliselta Isältäsi, että hän opettaisi sinua rukoilemaan. Kun vilpittömästä sydämestä pyydät tätä, tulet huomaamaan, kuinka Herra laskee Pyhän Henkensä kautta sydämellesi asioita, tilanteita ja ihmisiä, jossa voit osoittaa Jumalan rakkautta siunaamalla ja rukoilemalla. Jumalan runsasta siunausta alkavaan viikkoosi!

Uskollisuudesta

Yhtenä aamuna tällainen aihe nousi sydämelleni, kun koin tarvetta kysyä Herralta, että mitä on kunnioitus? Miten se ilmenee? Hän vastasi: Katso Jeesukseen, miten hän toimi.

Johannes 5:19-23

Jeesus sanoi juutalaisille: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi tehdä mitään omasta aloitteestaan vaan ainoastaan sen, mitä näkee Isän tekevän. Mitä tahansa Isä tekee, sitä tekee samoin myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Isä näyttää hänelle vielä suurempiakin tekoja, niin että te ihmettelette. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa elämän, niin myös Poika antaa elämän niille, joille hän tahtoo. Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.”

Tämä jaejakso liittyy edelliseen, jossa Jeesus paransi kolmekymmentä kahdeksan vuotta sairastaneen miehen sapattina. Jos Jeesus ei olisi valinnut kuuliaisuutta Isää kohtaan, eikä olisi tullut Jerusalemiin parantamaan sairasta miestä, juutalaiset eivät olisi vihanneet ja päättäneet tappaa häntä. Mutta se ei ollut hänelle vaihtoehto. Hän oli päättänyt olla täysin uskollinen Isälleen kaikessa. Hän ei ollut ihmisten tai juutalaisten hengellisten johtajien talutusnuorassa. Uskallan väittää, ettei Raamatusta löydy jaetta, jossa Jeesus olisi pyytänyt anteeksi juutalaisilta, kun hän paransi sairaita sapattina, koska hän oli täysin varma asemastaan Isän edessä, tietoinen kutsumuksensa hinnasta ja tahtoi tehdä täsmälleen, niin kuin Isä tahtoi. Emme edes ymmärrä, miten suuri loukkaus fariseuksille oli, että Jeesus teki itsestään Jumalan vertaisen (jae 18) kutsumalla Jumalaa Isäkseen. Ajattele, mitä nämä jakeet kertoivat juutalaisille, kun Jeesus puhui koko sen ajan, että Isä ja Poika ovat yhtä!

Voimme nähdä jaejaksossa, kuinka läheinen suhde Jeesuksella oli Isään. Hänellä ei olisi voinut olla sellaista, jos hän olisi päättänyt lipsua joistakin asioista, jonka Isä hänelle oli ilmoittanut. Se olisi pilannut koko Jumalan suunnitelman. Koko Jeesuksen palvelutyö perustui siis siihen, että hän oli jatkuvasti yhteydessä Isäänsä: hän vietti aikaa rukouksessa, kun opetuslapset vielä nukkuivat ja sai tietää, mitä Isä tahtoi hänen tekevän. Se ei varmasti ollut aina helppoa, mutta hän tiesi, että ainostaan hänen uskollisuutensa kautta, hän voisi täyttää Isän tahdon täydellisesti. Mikään muu ei riittänyt, koska ihmiset eivät voineet koskaan sovittaa omia syntejään ja pääsemään oikeaan asemaan Jumalan edessä.

Toisaalta, apostolit, jotka hän valitsi, näkivät koko ajan hänen toimintatapansa, joka osoitti selkeän suunnan heille, jotta Jumalan valtakunta voisi kasvaa myös sen jälkeen, kun Jeesus siirtyisi taivaaseen ja Pyhä Henki tulisi auttamaan jokaista Jumalan lasta. Varmasti apostolit opettivat alkuseurakunnalle, kuinka tärkeää oli täysi antautuminen Jumalalle ja kuuliaisuus kaikessa, mistä Herra puhuu seurakunnalleen. He olivat niitä, jotka imivät kaiken, mitä Jeesus opetti ja teki ja päättivät toimia samoin, jotta myös Jumalan seurakunta eri paikkakunnilla silloista maailmaa sitoutuisi ja juurtuisi Kristukseen ja hänen esimerkkiinsä.

Luukas 22:41-42

Hän vetäytyi heistä noin kiven heiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili: “Isä, jos sinä tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni vaan sinun.”

Jeesus ymmärsi, että hänet tehdään synniksi, meidän syntisten tähden ja hän menettäisi yhteytensä Isään koska hänessä ei ole syntiä ja hän vihaa sitä. Jos edes jollakin tavalla yritämme ymmärtää, mitä Jeesus joutui kokemaan jokaisen ihmisen tähden, se oli jotain todella järisyttävää. Poika, joka rakasti Isää, joka kunnioitti ja totteli aina Isänsä tahtoa, tiesi ja hyväksyi sen, että hänen suhteensa Isään katkeaisi joksikin aikaa, jokaisen ihmisen tähden.

Kerron vajavaisen esimerkin: Olet ollut naimisissa vaikka kolmekymmentä vuotta ja ihan yllättäen puolisosi kuolee. Miten käsittelet sen? Se, jota olet syvästi rakastanut, on poissa pysyvästi. Miten selviät siitä? Jotain samankaltaista Jeesus joutui kokemaan, koska rakasti sinua, minua ja koko maailmaa niin paljon! Hän, joka oli aina tarkalleen tehnyt Isänsä tahdon ja ollut jatkuvasti yhteydessä häneen, menettäisi yhteytensä joksikin aikaa. Sen täytyi tuntua todella pahalta. Mutta, koska hän ei ollut itsekäs, vaan nöyrä, hän päätti olla kuuliainen silloinkin, kun se tuntui ylivoimaisen tuskalliselta. Voit kiittää sydämesi pohjasta Jeesusta, että hän teki sen sinun tähtesi, ja sinä saat iloita yhteydestäsi Isään, ainoastaan hänen ansiostaan. Osaammeko arvostaa sitä tarpeeksi?

Jeesus kunnioitti syvästi Isää ja koska Isä rakastaa jokaista luotuaan, joita hän pitää täysin samanarvoisina ja rakkautensa kohteina, Jeesus rakasti ja kunnioitti ihmisiä. Hän vietti aikaa heidän kanssaan, kuunteli ja välitti parantumista kaikille, jotka sitä kaipasivat. Tämän rakkauden täyteisen palvelutyönsä tähden hän erosi dramaattisesti fariseuksista. Hän oli tullut orjaksi, jotta hän tavoittaisi synnin orjat ja vapauttaisi heidät pysyvään ja todelliseen vapauteen. Hänen rakkautensa oli ehdotonta, ansaitsematonta ja uhrautuvaa. Siksi Jeesus vetää tänäänkin ihmisiä pelastukseen sisälle ja tunnetaan koko maailmassa erityisestä kutsumuksestaan, armostaan ja viisaudestaan. Hän päätti palvella niitä, jotka eivät edes ymmärtäneet, että hän on myös Jumalan Poika, joka on tänään kuuliaisuutensa tähden Auktoriteetti, kuningasten Kuningas!

Miten meidän henkilökohtainen suhde Jeesukseen? Onko hän meille nimi Raamatussa, vai Herra ja ystävä? Jeesus ilmaisee itsensä niille, jotka ovat hänen ystäviään. Ystävä tunnetaan. Vietämmekö aikaa Jeesuksen kanssa ja olemmeko halukkaita tuntemaan hänet syvällisellä tavalla? Silloin meistä kasvaa hyviä ystäviä jotka tahtovat tehdä hänen tahtonsa emmekä vain anele, että ”tehdään niinkuin minä tahdon”. Nöyrtyminen kuuluu diiliin siis oleellisesti.

Jeesus ei ollut ylpeä vaan nöyrä, siksi syntiset rakastivat olla hänen lähellään. Hän ei ollut kova ja teeskentelijä, kuten fariseukset. Hän asetti itsensä vaaralle alttiiksi päästäessään ihmiset lähelle itseään, lopulta monet hylkäsivät hänet, suuret kansanjoukot eivät tahtoneet hyväksyä hänen kärsivän Messiaan tehtävänsä eikä hänen auktoriteettiaan, koska odottivat suurta poliittista Messiasta, joka vapauttaisi heidät Rooman vallan alta.

Lopuksi kysyn sekä itseltäni että sinulta rakas lukijani, että kun katsomme Jeesuksen palvelutyön vaikutuksia sen jälkeiseen aikaan, tahdommeko hyväksyä, että ilman hänen täydellistä antautumistaan Jumalan tahtoon, uskollisuuttaan vaikeinakin päivinä, joita oli todella monta, hän ei olisi onnistunut tehtävässään? Mitä jos me tänään antautuisimme ja sydämestämme rukoilisimme, että “Isä, opeta minua olemaan nöyrä, kuten Jeesus oli. Opeta minua luottamaan sinuun kaikkina elämäni päivinä, silloinkin, kun en ymmärrä tahtoasi. Auta minua tänään olemaan uskollinen sinulle, joka olet elämäni Herra.” Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Nimetön ja kasvoton herätys

Ihan aluksi on paikallaan tehdä yksi asia selväksi. Kotiseurakunnassani on lanseerattu otsikon mukainen teema, jossa tavalliset uskovat, siis jokainen meistä, voi toimia Jumalan valtakunnan edustajana ja välittää evankeliumin, rukoilla ja välittää parantumista vapaasti lähimmisille. Esitän seuraavassa oman näkemykseni teemasta, eikä se edusta siis välttämättä kotiseurakuntani pastoreiden, vanhimmiston tai työntekijöiden näkemystä asiasta.

Efesolaiskirje 4:11-16

Hän antoi toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi tehdäkseen pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapeleissä ja eksytysten kavalissa juonissa, vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme häneen, joka on pää, Kristus. Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on.

Jaejakso starttaa mielenkiintoisesti, kun Paavali nimeää viisi Hengen armoitusta tai virkaa, joita Kristuksen ruumiilla, seurakunnalla on. Näiden armoituksien tarkoitus on auttaa seurakunta jalkautumaan, siis rohkaisemaan jokainen yksilöuskova loistamaan Kristuksen kirkkautta työpaikoilla, kouluilla, siellä missä jokainen menee! Jos olemme rehellisiä, alkuseurakunta ei jäänyt lepäämään laakereilleen sen jälkeen kun helluntaina he täyttyivät Pyhällä Hengellä ja puhuivat uusin kielin, vaan lähtivät innokaasti ja uskollisesti kertoen ilosanomaa Jeesuksesta kaikkialla silloisessa maailmassa. Miten meidän aikanamme? Onko seurakunta meille klubi, johon tulemme katselemaan, kuuntelemaan ja vastaanottamaan opetusta? Edellämainitut asiathan ovat myös tärkeitä, ja on todella arvokasta käydä säännöllisesti seurakunnassa, mutta sen ei pitäisi riittää, vaan meidätkin on velvoitettu kertomaan omassa vaikutusalassamme ilosanomaa Jeesuksesta. Voimme kysyä ihan rehellisesti itseltämme, että olemmeko olleet uskollisia tässä tehtävässä? Jos emme, voimme tänään tehdä mielenmuutoksen ja alkaa toteuttamaan Jumalan tahtoa tältäkin osin elämässämme.

Jakeet 13-15 kertovat minulle siitä, kun Jumalan seurakunta, jokainen yksilöuskova, ymmärtää ja toimii Jumalan tahdossa ja kertoo omalla elämällään todistusta uskostaan, me rakastamme toisia Jumalan lapsia, näemme toiset yhtä arvokkaina Jumalan armon kanssaperillisinä ja kasvamme Jeesuksen kaltaisuuteen päivä päivältä syvemmin. Tämä prosessi kestää hamaan kuolemaamme asti, ja meille selviää, että voimme jatkuvasti päästä syvemmälle rakkaussuhteessa Jumalaamme ja se vaikuttaa motiiveissamme puhtautta, että mahdollisimman moni löytäisi Jeesuksen elämänsä pelastajaksi. Mikä seuraus tästä on elämäämme? Jakeet 14 ja 15 vastaavat, ettemme enää eksy pois totuudesta, koska olemme päässeet läheiseen suhteeseen Jeesuksen kanssa, jolloin synti ja eksytykset eivät vaikuta meihin.

Tarkoitan, että synti, kiusaukset ja eksytykset kyllä voivat häiritä jossain määrin elämässämme, mutta kun Jeesus on elämme Herra ja hän istuu valtaistuimella elämässämme, silloin kaiken muun täytyy väistyä. Mikään synti tai vastaava ei voi mitään Jeesukselle, koska hän on jo voittanut ne Golgatalla ja hänellä on täysi auktoriteetti niiden yli! Siksi meidän on elintärkeää kaivata jatkuvasti lähemmäs Jeesusta, jolloin hän saa hallita elämäämme, eikä synti ja riippuvuudet saa meitä viedä mennen tullen.

Jae 16 tiivistää hienosti, mistä todella on kysymys: Seurakunnan omistaja ja Herra on Jeesus. Siinä tapauksessa koko seurakunta palvelee omilla armolahjoillaan ja palveluspaikoillaan puhtailla motiiveilla, tarkoituksena välittää hyvät uutiset kotipaikkakunnalle, maakunnalle ja maalle, aina maailman ääriin asti!

Näkemykseni on, että jokainen uskova on Jumalan ase riippumatta siitä, että Herra armossaan käyttää joitakin miehiä ja naisia näkyvämmin. Nämä ei oo toisiaan vastaan, vaan molempia tarvitaan! Sinä voit olla valona arjessasi, kuten Ari Roclin opetti joskus: sinä olet monesti paras ja ainoa ihminen kertomaan hyvät uutiset lähimmäisillesi. Sinä voit rukoilla ja todistaa. Jumala pelasti sinut tarkoitusta varten: ei suuret Jumalan miehet pääse niihin keskusteluihin mihin sinä pääset omassa vaikutusalassasi. Siksi Jumala valitsi sinut olemaan valonaan juuri tässä ajassa näille ihmisille. Älä usko saatanan valheita, ettei sinusta ole siihen.

Kun lauantaina rukoilin, uskoakseni Pyhä Henki laski sydämelleni ajatuksen jakaa jotain omasta elämästäni.

Kauan aikaa saatana piti minua pelon orjanaan. Teinivuosina pitkän aikaa se jatkuvasti häiritsi minua syyttäen, “et muuten ole uskossa” tai “onko sinulla muka antaa päivämäärä, jolloin annoit elämäsi Jeesukselle?” Ja kun tarpeeksi kauan kuuntelin tätä, epäilin monta vuotta, etten ole aidosti tullut uskoon. Kävin perheeni kanssa kyllä seurakunnassa ja nuortenilloissa, mutta aina uudestaan ja uudestaan mieltäni kalvoi tämä ahdistus. Todellisuus selvisi minulle monta vuotta myöhemmin, kun kävin kahvilla Seinäjoen Helluntaiseurakunnan Raamattukoulussa tapaamieni ystävien luona ja kun isäntä tiedusteli, että “milloin sinä tulit uskoon?” Ja siinä hetkessä Pyhä Henki valaisi minulle päivän, jolloin aidosti kaipasin elävää suhdetta Jeesukseen. Olin silloin kahdeksan vuotias poika kesäleirillä, jossa serkkuni meni kasteelle ja minullekin syttyi jano päästä kasteelle. Silloin pyysin Jeesusta astumaan sydämeeni. Mikä valtava ilo ja rauha minut valtasi, kun lähes 20 vuoden epätietoisuus päättyi lopullisesti tuona iltana :).

Palatakseni vielä tarinaani, muistan menneeni kasteelle 14 vuotiaana Haapaveden Helluntaiseurakunnassa. Tuo päivä alkoi hienosti ja tunsin suurta iloa ja rauhaa, että olin ottanut tärkeän askeleen elämässäni ja seuratessani Jeesusta. Mutta tuo päivä oli myös synkkäväritteinen: Vielä samana iltana menimme kotikokoukseen Kärsämäellä perheeni kanssa ja aivan yllättäen joku vanhempi rouva sanoi sanat, jotka tänä aamuna muistin: “Tahtoisin kuulla tämän nuoren veljen todistuksen, joka meni tänään kasteelle”. Minut valtasi niin valtava ihmispelko, etten voinut todistaa.

Tuon pelon vankina paholainen syytti minua ja arvelin itse, etten ollut tullutkaan uskoon, kun en kunnon uskovaisena pystynyt todistamaan! Kirjoitan tämän sen tähden, että Pyhä Henki kehotti minua siihen. Sinä rakas lukijani voit olla saman pelon vallassa todistamisen tai muun asian suhteen. Voit olla pelon orja, vaikka uskot Jeesukseen elämäsi herrana. Liian kauan saatana, syyttäjä, on saanut pitää sinua vankinaan. Vedä viiva nyt sille Jeesuksen nimessä. Paholainen ei voi kestää Jeesuksen edessä, joten sinä olet vapaa Jeesuksessa. Rukoile kanssani tämä rukous:

Kiitos Jeesus, että olet minun elämäni herra. Kiitos, että olet hyväksynyt minut lapseksesi ja saan uskoa kaikki syntini tänään anteeksiannetuiksi. Kiitos Herra, että saan tänään irtisanoutua kaikista valheista ja pelosta, jolla perkele on minua kahlinnut. Otan vastaan nyt iloiten sinun armosi ja annan koko elämäni sinun käyttöösi. Jeesuksen nimessä, aamen.

Jos sydämestäsi rukoilit tuon rukouksen, voit olla varma siitä, että Jumala huomioi sen ja tulet näkemään ajan saatossa, kuinka ilo Herrassa ja rauha täyttävät olemuksesi! Lopuksi tahdon vain sanoa, että Jumala on valinnut juuri sinut olemaan hänen todistajansa, riippumatta puutteistasi. Hän on pelastanut sinut korkeampaa kutsumusta varten ja sinä olet hänelle erittäin rakas. Ole rohkea ja luja Herrassa ja pyydä, että Herra johdattaa ja käyttää sinua arjessasi. Sinä olet Jumalan soturi Jeesuksen nimessä!

Kokonaisvaltainen antautuminen Jumalalle

Loma on lusittu ja on taas arjen aika.. Loman aikana Herra on opettanut lisää siitä, miten elintärkeää omalle jumalasuhteelleni on täysi läpinäkyvyys. Mikään ei auta, jos yritän peitellä omia syntejäni, tehdä itseäni paremmaksi. Lopputulos kaikesta on tämä: Minä tarvitsen Jeesusta joka päivä enemmän elämäni Herrana! Rakas seurakuntapastori Jacob Huttunen on lainannut muutamia kertoja myös näitä Salomonin viimeisiä sanoja Saarnaajan kirjassa:

Saarnaaja 12:13

Loppupäätös kaikesta, mitä on kuultu on tämä: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.

Mitä tätä ennen Salomo on kuvannut? Kuinka turhaa kaikki on maailmassamme. Mikään ei ole siis pysyvää, joka tuottaisi meille lopullisen tyydytyksen. Salomon loppupäätös on mielenkiintoinen siksi, koska emme pysty tekemään Jumalan tahtoa ilman, että syvästi kunnioitamme elämämme Herraa. Jotta meille Jumalan lapsille tulee tahto tehdä hänen tahtonsa, sitä ennen on nöyrryttävä hänen edessään. Palaamme taas siihen, kuinka paljon tarvitsemme Jumalaa ja hänen Poikaansa. Ilman kolmiyhteisen Jumalan apua jokainen epäonnistuu oman elämänsä vaelluksessaan, se on varmaa.

Miten voimme tulla siihen pisteeseen, että tunnustamme olevamme toivottomia suhteessa omia syntejämme ja riippuvuuksiamme kohtaan? Hoitamalla suhdettamme Jumalaan. Ilman rukousta ja Sanan edessä viipymistä, Pyhä Henki ei pääse näyttämään ilmestystä meille omasta tilastamme. Vaatii todellista nöyryyttä kärsivällisesti katsoa Sanan peiliin ja saada ilmestys omasta langenneesta luonnostamme. Noissa hetkissä itse murrun kerta toisensa jälkeen aivan kokonaan. Ongelman ydin ei siis ole varsinaisesti käytöksemme, vaan sydän, joka on yhteistyössä paholaisen kanssa syntiinlankeemuksen takia. Se mitä sydämessä on, paljastuu väistämättä. Siksi sydämemme täytyy jatkuvasti muuttua pyhityksen kautta, jotta sydämemme puhdistuu ja käytöksemme muuttuu. Tämä on piiiitkä prosessi, koko elämän kestävä. Mutta tahdommeko antautua siihen sata prosenttisesti? Jos antaudumme Jumalan edessä kolmekymmentä prosenttisesti, voimme olla varmoja siitä, että tuloskin on laiha, sen sijaan, jos nöyrrymme ja päätämme antautua kokonaan hänelle, silloin todellinen muutos on mahdollinen.

Roomalaiskirje 12:1-2

Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan siis teitä, veljet: Antakaa ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Paavali vetoaa Jumalan valtavaan rakkauteen Jeesuksessa, että jokainen uskova antautuisi hänelle kokonaan. Jotta päätöstä seuraisi oikeita tekoja, se vaatii lujan päätöksen antautua päivittäin, siis imitoida Jeesusta ja olemaan valmis tarvittaessa myös kärsimään uskonsa tähden. Päätöstä seuraa paholaisen vastustaminen konkreettisesti. Kun alistamme oman elämämme Jumalalle ja hänen auktoriteetilleen, hän saa määrittää, keitä olemme. Silloin sydämemme ei tahdo enää alistua paholaisen ja synnin orjaksi, vaan vastustamme sitä. Vaikka välillä epäonnistumme, nousemme, koska se ei ole enää identiteettimme: Emme ole enää luusereita vaan voittajia Kristuksessa! Silloin koemme Jumalan uskollisuuden ja hyvyyden. Sydämemme oppii päivä päivältä Jumalan läsnäolossa rakastamaan sitä, mitä Herramme rakastaa.

Paholainen on ovela. Kerron esimerkin. Kävin katsomassa elokuvan ja loppukohtauksessa johtaja kysyi alaiseltaan, mitä tehdä entisen agentin suhteen. Työntekijä vakuutti vilpittömästi, että hän saa agentin palaamaan firmaan, koska heillä on hyvä suhde ja hän on isänmaallinen. Johtaja esitti jatkokysymyksen, että mitä sitten tehdään, jos kaikesta huolimatta agentti ei palaakaan heille töihin? Työntekijä sanoi, että siinä tapauksessa hän on potentiaalinen uhka ja hänet täytyy tappaa. Tilanne päättyi siihen, että entinen agentti tapasi tämän työntekijän hetki tämän jälkeen ja hän oli selvillä työntekijän juonesta ja pääsi karkuun.

Saatana, valheen isä, toimii osittain näin. Se pyrkii näyttämään synnin niin kauniisti kuin mahdollista ja valehtelee, ettei se mitään haittaa. ”Voit aivan hyvin tehdä syntiä, ehdit joskus myöhemmin katua sitä. Katso nyt, kuinka kaunis tämä asia on, se tyydyttää kaikki tarpeesi, älä vaan kiellä sitä itseltäsi!” Ennen kuin huomaammekaan, olemme sellaisissa ongelmissa, ettei mitään järkeä. Saatanan päämäärä on tuhota aivan kokonaan jokaisen Jumalan lapsen ja jumalattoman elämä ja viedä kaikki toivo pelastuksesta. Taivaan Isä itkee, kun emme ymmärrä, että hän on jo Jeesuksessa ratkaissut ikuisesti syntiongelman juuren, synnin valta on murrettu jo Golgatalla! Meillä jokaisella on vapaa pääsy pyhän Jumalan eteen Jeesuksen ansiosta ja hän voi muuttaa asenteemme syntiä kohtaan. Miten sitten pääsemme nauttimaan tuosta jumalasuhteesta tulevasta voimasta, joka vapauttaa meidät todelliseen vapauteen?

Luin joskus sarjakuvamuotoon puetun traktaatin, jossa esiintyivät nuori mies, uskova mies, kaksi demonia ja paholainen. Puistossa uskova mies alkaa keskustelemaan nuoren miehen kanssa ja saa hänet tekemään uskon ratkaisun. Demonit ilmoittavat johtajalleen tilanteen pikavauhtia ja saavat selkeät ohjeet, joiden avulla he saavat pojan luopumaan uskostaan. Perheessä pojan uskoontulo saa aikaan rankan vastareaktion ja kun poika rukoilee sänkynsä vieressä polvillaan, äiti tulee huoneeseen ja kertoo, että hänen ystävänsä tulivat hakemaan hänet. Poika lähtee mukaan, mutta ei ala ryyppäämään heidän kanssaan, vaan tunnustaa uskonsa, jota pilkataan. Demoni kuiskuttaa hänen ajatuksiinsa, että ”nyt kyllä häpeät itseäsi”. Poika lähtee uskovan miehen kanssa seurakuntaan rukouskokoukseen ja kun demonit jäävät pois matkasta, eivätkä häiritse häntä, käy niin, että demonien johtaja, ilmoittaa heille, että poika löysi tänä iltana PÄÄVOIMAVIRRAN lähteen! Lopputulos on se, että Jumala alkaa voimakkaasti käyttämään nuorta miestä ja evankeliumi leviää nopeasti, pelastaen paljon ihmisiä.

Tästä sarjakuvasta opin paljon: Kun olemme lähellä Herraa, voimme elää Jeesuksen voittosaatossa lankeamatta syntiin. Pojan itsetunto ei perustunut lähimmäisten hyväksyntään, vaan hän ymmärsi, että Jeesuksen tähden hän on kokonaan hyväksytty! Kun vietämme aikaa rukouksessa ja uskovien yhteydessä, sisällämme asuva Pyhä Henki vahvistuu ja löydämme todellisen päävoimavirran lähteen! Tarvitsemme sekä yhteistä, että yksityistä rukousta, molemmille on todella tarvetta :).

Jos ajan pihalla autolla, enkä keskity katsomaan eteenpäin, vaan katson sivulle jatkuvasti, voin ajaa ojaan tai törmätä johonkin. Älä keskity olosuhteisiin, joihin et voi vaikuttaa, tai syntiin, vaan keskity katsomaan Jeesukseen. Silloin olet turvassa vaaroilta, joilla paholainen pyrkii eksyttämään Jumalan lapset.

Jokainen Jumalan lapsi voi voittaa kaikki paholaisen kiusaukset Jeesuksen tähden. Meidän omat ponnistelut eivät auta. Oli tilanteesi tänään mikä tahansa, voit olla varma, että Jumalalla on hyvä suunnitelma elämällesi: Jeremia 29:11 sanoo ”sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Ota kiinni tästä Jumalan lupauksesta ystäväni ja luota, että sinä olet rakastettu, täysin hyväksytty, et tarvitse mitään muuta, koska Jumala on korkeampi kaikkea muuta. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Synnistä, armosta ja uudesta liitosta

Tällä kertaa kirjoitan viimeistä kertaa, ennen kesälomaani. Tarkoitan, että tämän kirjoituksen jälkeen piän lomaa myös blogin kirjoitukselta elokuun alkuun asti. Jotain Herra laski sydämelleni tuossa ja lähdemme tutkimaan aihetta Kainin kautta:

1.Moos. 4:3-7

Jonkin ajan kuluttua Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle. Myös Aabel toi uhrin. Hänen uhrinsa oli lauman esikoisista ja niiden rasvoista. Herra katsoi hyväksyen Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen, mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen kasvonsa synkistyivät. Herra sanoi Kainille: ”Miksi olet vihastunut, ja miksi kasvosi ovat synkistyneet? Eikö ole niin, että jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et, synti väijyy ovella. Se haluaa sinut valtaansa, mutta hallitse sinä sitä!”

 

Jakeista saisi ihan oman opetuksensa, mutta kommentoin vain lyhyesti. Olen ymmärtänyt, että Herra hyväksyi Aabelin uhrilahjan siksi, että se sisälsi verta. Jo ennen Mooseksen lain tuloa ihmiset uhrasivat Jumalalle, itse asiassa Jumala vaatetti ihmiset teurastamalla eläimen. Mihin tämä viittaa? Kristukseen. Veri puhdistaa synnistä. Siksi Kainin uhria ei hyväksytty, koska siinä ei uhrattu viatonta eläintä hänen syntiensä edestä. Näemme, miten synti vaikutti Kainin olemukseen ja käytökseen. Paholainen sai Kainin ansaan ja kuten tiedämme, hän tappoi veljensä, koska ei halunnut katua koston himoaan. Jumala kehotti Kainia hallitsemaan himoaan, se oli siis mahdollista välttää, jos niin olisi halunnut. Synnin olemukseen ihmisen sisällä kuuluu aina petos. Näemme tämän Kainin vastauksessa Jumalalle, jakeessa 13: Minun syyllisyyteni on liian raskas kantaa.

Roomalaiskirje 6:12-14

Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että tottelette sen himoja. Älkää antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille vaan antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina Jumalalle ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Synti ei enää ole teidän hallitsijanne, koska te ette ole lain vaan armon alaisia.

Uudessa liitossa, joka perustuu Kristuksen täytettyyn työhön synnin valta on murtunut. Siksi Paavali antaa ymmärtää, että meidän on mahdollisuus vastustaa kiusauksia ja himoja. Miten se on mahdollista? Seuraavat jakeet antavat ymmärtää, että antautumalla Jumalalle kokonaisvaltaisella tavalla voimme elää Jumalan kunniaksi, koska emme ole enää vanhan lakiliiton alaisia, vaan armo kasvattaa meitä. Tutkitaanpa tätä tarkemmin.

Roomalaiskirje 8:1-2

Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

Kun alamme ymmärtämään uuden identiteettimme Jumalan rakkaina lapsina, saa se aikaan syvän kiitollisuuden, ettemme enää ole synnin orjia! Vanhan lakiliiton tarkoitus oli ajaa meidät Kristuksen luo, koska vain hän voi vapauttaa meidät synnin kierteestä. Pyhä Henki paljastaa meille Jeesuksen valtasuuruuden, koska emme pystyneet tekemään itseämme omin avuin pyhiksi Jumalan edessä.

Lainaan tässä yhteydessä David Wilkersonin kirjasta Voitto – vapaaksi siitä mikä sitoo (s. 42).

”Herra, tunnustan kykenemättömyyteni noudattaa Sinun käskyjäsi. Tunnustan täydellisen avuttomuuteni vapahtaa itse itseni synnin vallasta. Kaikissa pyrkimyksissäni päästä vapaaksi olen epäonnistunut yhä uudelleen ja uudelleen. Siksi olen nyt tullut Sinun luoksesi kuolleena ihmisenä, täysin antautuneena. Tunnustan tarpeeni päästä vapaaksi synnistäni – ja myönnän, etten voi tehdä sitä omin voimin. Herra – Sinun vanha liittosi on saanut minussa aikaan kaksi tärkeää asiaa. Ensinnäkin tiedän sydämessäni, että haluan olla vapaa. Haluan todella, että synnin valta minuun murskataan. En halua enää keksiä tekosyitä synnilleni, enkä halua joutua lopullisesti sen valtaan. Sydämeni halajaa vaeltaa pyhyydessä ja tahrattomuudessa Sinun edessäsi. Mitä tahansa se vaatiikaan, Isä, haluan tulla vapaaksi. Haluan elää täysin Sinun voimastasi riippuvaisena.

Toiseksi olen luopunut kaikesta toivosta, että ikinä pääsisin vapaaksi omin voimin. Käsitän, että ainoa toivoni orjuudesta vapautumisesta on Sinun vallassasi. Tulen nyt Sinun luoksesi uskossa, Herra, heittäydyn Sinun käsiisi. Näytä minulle uuden liittosi siunaukset ja lupaukset. Tarvitsen uuden ilmoituksen, uuden järjestelyn. Vanha on tuottanut minulle pelkkää epätoivoa. Kiitos Sinulle, Herra. Näin rukoilen Jeesuksen nimessä, aamen.”

Vanhalla liitolla oli siis kasvattava vaikutus, kuten hyvin tuossa lainaamassani rukouksessakin annettiin ymmärtää. Vanha liitto perustui ihmisen tekoon, mutta ihminen ei pystynyt muuttamaan sydäntään. Uusi liitto perustuu Jeesukseen ja hänen tekoonsa. Se muuttaa sydämemme, jos vain sallimme sen. Siksi tätä liittoa kutsutaan myös paremmaksi liitoksi. Se perustuu Isän ja Pojan solmimaan sopimukseen, jossa ei ole heikkoja liiton osapuolia. Jeesus edustaa ihmiskuntaa paljon paremmin kuin kukaan ihminen, hän tuli ihmiseksi ja eli synnittömän elämän. Siksi hän pystyy samaistumaan meihin. Nyt meillä helposti syntiin lankeavilla ihmisillä on mahdollisuus sanoa ei synnille, koska Jeesus murskasi jo synnin ylivallan ristillä!

Tätä ristin työtä kuvaa osuvasti aikaisemmin Praisegardenin julkaisema biisi nimeltä veresi toi vapauden.

Verelläsi minut puhdistit/syyttömyyteen mut puetit/edessäsi polvistun ja omaksesi antaudun/nyt kokonaan.

Jeesus, sinä kuolit syntini tähden/Jeesus, veresi toi vapauden/Jeesus, elämäni Sinulle kuuluu/nyt kokonaan

Verelläsi minut lunastit, perillisekses korotit/kuninkuutes ikuinen/ei horju vaikka joskus epäilen/se pysyy vaan.

Kun yhtenä työaamuna ajoin autollani ja ylistin Jumalaa tämän laulun kautta, näin seuraavan kuvan:

Paholainen on kahlinnut ihmisen itseensä. Jeesus tuli ja vapautti kahleesta ja paholainen jäi yksin kahleensa kanssa. Jeesus lunasti meidät verellään vapaiksi paholaisen otteesta. Jeesus on uusi omistajamme: hän saa määritellä uuden identiteettimme hänessä, koska emme ole enää paholaisen orjia vaan Jumalan lapsia. Hänellä on omistussuhde meihin, joten tehtävämme on totella ja kunnioittaa uutta Herraamme, joka rakastaa meitä!

Mitä tapahtuu, jos annamme vapaaehtoisesti Herran määritellä identiteettimme? Silloin hän saa Sanansa kautta muuttaa asenteemme, sanamme ja toimintatapamme, meistä kasvaa sydämellisiä, nöyriä, armahtavaisia ja rakkaudellisia, joiden lähellä on helppo olla heikko. Jos yritämme olla täydellisiä, jotka eivät elä synnissä, olemme lakihenkisiä ja kireitä. Jumalan armon täytyy tulla osaksi identiteettiämme, jotta voimme osoittaa sitä myös muille. Kukaan, joka ei ole ymmärtänyt ja kokenut itse suurta Jumalan anteeksiantamusta, ei voi sitä myös osoittaa muille.

Enkä tarkoita nyt sitä päivää, jolloin sain tulla uskoon, vaan Jumalan lapsena oman lihallisuuteni näkemistä. Vasta silloin alan ymmärtämään miten armollinen Jumala on, kun hän ei heitä meitä pois silmiensä edestä löytäessään meistä syntiä, vaan hän näkee Kristuksen täydellisen uhrin, joka on sovittanut kaikki syntimme. Hän ei suhtaudu meihin meidän ansaitsemallamme tavalla, vaan opettaa meitä näkemään Sanansa kautta, miten kallisarvoisia olemme hänelle! Tämä totuus, että Jeesus täytti lain, jota itse emme koskaan pysty täyttämään, täydellinen ja viaton uhrikaritsa meidän syyllisten puolesta herättää terveen Jumalan pelon. Jotta emme koskaan unohtaisi miten kalliisti ostettuja olemme apostoli Pietari antaa meille viisaan neuvon Pyhän Hengen johtamana:

1.Pietarinkirje 1:16-19

Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.

Synti ei ole enää Jumalalle ongelma. Hän on sovittanut syntimme ristillä Poikansa kautta. Miten voimme elää oikeassa suhteessa pyhään Jumalaan? Arvostamalla Hänen Poikansa uhria koko sydämestämme. Ja tahtomalla tehdä hänen tahonsa kuuliaisesti ja pyytämällä, että Pyhä Henki johtaa elämäämme. Silloin voimme johdattaa myös muita ihmisiä oikeaan asemaan Jumalan edessä. Sinua ja minua tarvitaan tässä lähetystyössä joka ikinen päivä. Et ole mikään arvoton syntinen, vaan Jumalan rakas lapsi, jota hän tahtoo käyttää voimallisesti, jotta sinun lähimmäisesi tulisivat tuntemaan totuuden ja totuus tekisi heistä todella vapaita! Siunattua kesää kaikille!

Yhteydestä Jumalaan ja lähimmäisiin

Olin eilen todella hienoissa häissä, kun ystäväni Sakari avioitui Kristiinan kanssa. Muistan elävästi, kuinka monta vuotta (noin 22 vuotta sitten) aloin käymään Haapaveden helluntaiseurakunnan nuorten illoissa. Muistan, kuinka timantteja iltoja meillä oli porukassa, jossa ikähaarukka oli melko laaja. En osaa arvioida tarkalleen, minkä ikäisiä vanhimmat olivat, mutta juhlimme silloin Sakarin kolmikymppisiä jossain kohtaa 🙂 Se, että kokoonnuimme yhteen Jeesuksen nimessä, rukoilimme, keskustelimme ja saimme kuulla Jumalan sanan opetusta, yhdisti. Vieläpä monet käyttivät armolahjoja voimallisesti ja opin silloin arvostamaan uskovien yhteyttä, jossa Pyhä Henki toivotettiin tervetulleeksi. Olen vakuuttunut siitä, että ellen olisi nuorena saanut kokea Hengen yhteyttä ystävien kanssa, vaikken itse puhunut kielillä vielä moneen vuoteen, en olisi oppinut arvostamaan sitä niin paljon. Myös se, että meitä oli monen ikäisiä oli merkittävää. Opin arvostamaan itseäni kokeneempia ja Jeesusta pitempään seuranneiden hengellistä kypsyyttä. Säilynyt ystävyys Sakarin kanssa vuosien ajan kertoo minulle tänään siitä, mitä Jeesus rukoili.

Johannes 17:20-23

Mutta minä en rukoile ainoastaan heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, minä olen antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä – minä heissä ja sinä minussa – jotta he olisivat täydellisesti yhtä ja maailma tietäisi, että sinä olet lähettänyt minut ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet rakastanut minua.

Jotta maailman ihmiset vakuuttuisivat evankeliumin sanoman todenperäisyydestä, Jumala on tarkoittanut meidät elämään yhteydessä itsensä ja toisten Jumalan lasten kanssa. Kärjistäen sanottuna: Jos uskovat riitelevät ja osoittavat epäkunnioitusta toisiaan kohtaan, kuka silloin haluaa tulla Jumalan lapseksi? Ei kukaan. Jos krisityt tunnettaisiin siitä, että he ovat lämminhenkisiä, ystävällisiä, nöyriä ja palvelualttiita ja he kohtelevat toisia uskovia ja muita ihmisiä hienotunteisesti, uskallan väittää, että seurakuntamme olisivat täynnä syntisiä, jotka tahtovat tulla uskoon heti paikalla.

Evankeliumin voiman ilmeneminen näyttää liittyvän oleellisesti siihen, miten uskovat kohtelevat ihmisiä. Jos me elämme läheisessä yhteydessä Jumalan kanssa, se heijaistuu väistämättä ihmissuhteisiimme. Se on Jumalan säätämä luonnonlaki, joka heijastaa hänen taivaallista rakkauttaan muillekin. Ihmiset jotka ovat jatkuvasti Jumalan rakkauden täyttämiä vetävät toisia ihmisiä puoleensa. Miksi? Koska mitään vastaavaa ei löydy maailmasta. ”Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.” Jeesus ei todellakaan anonut tätä epähuomiossa, vaan hän todella tiedosti, että ainoastaan yhteyden kautta ihmiset näkisivät seurakuntaperheen oikeasti Jumalan seurakunnaksi, johon kaikenlaiset ihmiset ovat tervetulleita! Jeesuksen ihmiseksi tuleminen on Jumalan valtavan rakkauden osoitus syntisiä kohtaan. Jumalan rakkaus saa ihmiset vakuuttumaan siitä, että he voivat saada kaikki syntinsä anteeksi.

1.Piet. 1:22-23

Puhdistakaa sielunne totuudelle kuuliaisina vilpittömään veljesrakkauteen ja rakastakaa toisianne kestävästi, puhtaasta sydämestä. Tehän olette uudestisyntyneet, ette katoavasta siemenestä vaaan katoamattomasta, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.

Näemme Pietarin sydämessä olevan sama ajatus kuin hänen Mestarillaan. Jos kristinuskosta otettaisiin pois rakkaus, se ei olisi enää sama millään muotoa. Kaikki perustuu Jumalan valtavaan rakkauteen hänen vihollisiaan, syntisiä kohtaan. Jos sanomme olevamme Jumalan lapsia, meidän velvollisuutemme on rakastaa kaikkia, riippumatta siitä, ovatko he kaikista asioista samaa mieltä kanssamme. Jotta voimme rakastaa, meidän täytyy jatkuvasti uudistua mielen uudistuksen kautta, kasvaa Hengen hedelmää, ja juuri rakkauteen kaikki muut Hengen hedelmät sisältyvätkin. Jos me koemme omassa elämässämme Jumalan puhdistavan ja uudistavan voiman vaikutuksen, emme tahdo pidättää sitä muiltakaan. Kuten Pietari jatkaa jakeessa 23, meidän elämämme todistaa, onko Jumalan sana saanut muuttaa sydämemme. Jos Jumala saa muuttaa meitä sanansa kautta, ajattelu-, toiminta- ja tahtomaailmamme muuttuu pikku hiljaa sellaiseksi kuin hän tahtoo.

Galatalaiskirje 2:20

Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun puolestani.

Miten Kristus voi tulla näkyviin elämässäni? Jakeen 19 loppuosa antaa avaimen: ”Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu.” Jos teemme vanhan luontomme tahtomalla tavalla, emme kykene rakastamaan, emmekä antautumaan kokosydämisesti Jumalalle. Siksi meidän tulee kuolla sille, naulita se päivittäin ristille ja pyytää nöyrästi, että Henki saa johtaa meidän elämäämme! Silloin voimme elää niin kuin Jeesus. Pyhä Henki antaa meille siis kyvyn ja voiman elää pyhää elämää, joka todistaa kaikille ihmisille Jumalan rakkaudesta. Jos Jeesus vapaaehtoisesti kerran antoi elämänsä uhrina meidän puolestamme, olemmeko mekin valmiita tekemään samoin? Teen ehdotuksen: Sitoudu elämään Jumalan rakkauden voimasta arjessasi ja saat nähdä, kuinka Jumala käyttää sinua voimallisesti työtoverinaan ja ystävänään! Siunausta ja tsemppiä!

Vanhurskaan osa

Katsoin juuri talleneteen jalkapallon mestarien liigan finaalista ja totesin, kuinka yhtenäisiä Atleticon ja Realin joukkueet olivat. Niiden kannattajat hengittivät San Sirolla ilmaa, jossa toivoivat sydämestään joukkueensa voittavan. Siellä iloittiin ja itkettiin, kaikenlaiset tunteet käytiin läpi ottelun aikana, kun 72000 ihmistä vetävä stadion eli tuon ottelun aina rangaistuslaukauskisan loppuun asti. Toinen joukkue ja fanit pettyivät raskaasti, monet varmaan olivat jonkin asteisen altavastaajan puolella, mutta lopulta tulos oli mikä oli. Urheilutapahtumat voivat tuoda jännitystä elämään ja voimme iloita jonkin joukkueen tai yksilön menestyksestä, mutta lopulta, tuoko se pysyvän ilon ja onnen sydämeemme, joka ei haihdu? Mielestäni ei. Sille ei voi rakentaa elämän tarkoitusta. Mihin sitten voimme rakentaa elämämme perustan, joka ei haihdu sillonkaan, kun koemme elämän myrskyjä ja kaikki tuntuu kaatuvan päällemme?

Psalmi 37

Daavidin psalmi. Älä vihastu pahojen tähden, älä kadehdi väärintekijöitä. Sillä hetkessä heidät niitetään pois kuin heinä, ja he lakastuvat kuin vihreä ruoho. Luota Herraan ja tee hyvää, asu maassa ja noudata totuutta. Olkoon ilosi Herrassa, niin hän antaa sinulle mitä sydämesi pyytää. Anna tiesi Herran haltuun ja luota häneen, niin hän sen tekee. Hän tuo esiin vanhurskautesi kuin valon ja oikeutesi kuin keskipäivän. Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, joka menestyy tiellään, mieheen, joka juonia punoo. Jätä pois viha ja hylkää kiukku. Älä kanna kaunaa, se on vain pahaksi. Sillä pahat hävitetään, mutta ne, jotka Herraa odottavat, perivät maan. Vielä vähän aikaa, niin jumalatonta ei enää ole. Kun katsot hänen asuinpaikkaansa, hän on poissa. Mutta nöyrät perivät maan ja nauttivat rauhan runsaudesta. Jumalaton juonii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitaan. Herra nauraa jumalattomalle, koska näkee hänen päivänsä tulevan. Jumalattomat ovat paljastaneet miekkansa ja jännittäneet jousensa kaataakseen kurjan ja köyhän, teurastaakseen ne, jotka kulkevat oikeaa tietä. Mutta heidän miekkansa osuu heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särjetään. Parempi se vähä, mikä vanhurskaalla on, kuin monen jumalattoman rikkaus. Sillä jumalattomien käsivarret murretaan, mutta Herra tukee vanhurskaita. Herra tuntee nuhteettomien päivät, ja heidän perintönsä pysyy ikuisesti. Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä he ovat kylläisiä. Mutta jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus. He katoavat – kuin savu he katoavat. Jumalaton ottaa lainan eikä maksa takaisin, mutta vanhurskas on armahtava ja antelias. Ne, joita Herra siunaa, perivät maan, mutta ne, jotka hän kiroaa, revitään juurineen maasta. Herra ohjaa sen miehen askeleet, jonka tie on hänelle mieluinen. Jos hän lankeaa, ei hän sorru maahan, sillä Herra tukee häntä kädellään. Olen ollut nuori ja tullut vanhaksi, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hylättynä enkä hänen lapsiaan kerjäämässä leipää. Aina hän armahtaa ja antaa lainaksi, ja hänen jälkeläisensä ovat siunaukseksi. Karta pahaa ja tee hyvää, niin saat asua maassasi ikuisesti. Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitaan. Heidät varjellaan ikuisesti, mutta jumalattomien jälkeläiset hävitetään. Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä ikuisesti. Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeutta. Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju. Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii tilaisuutta tappaakseen hänet. Mutta Herra ei jätä vanhurskasta hänen käsiinsä eikä julista vanhurskasta syylliseksi, kun tämä on tuomittavana. Odota Herraa ja kulje aina hänen tietään, niin hän korottaa sinut, ja sinä saat periä maan ja nähdä, kuinka jumalattomat hävitetään. Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, levittäytyneenä kuin paikoilleen juurtunut viheriöivä puu. Mutta hän meni pois, eikä häntä enää ollut, minä etsin häntä, eikä häntä löytynyt. Tarkkaa nuhteetonta ja katso rehellistä – rauhan miehellä on tulevaisuus. Kaikki pahantekijät tuhoutuvat, jumalattomien loppuna on perikato. Mutta vanhurskaiden pelastus tulee Herralta, hän on heidän turvansa ahdingon aikana. Herra auttaa heitä ja vapauttaa heidät, vapauttaa jumalattomista ja pelastaa heidät, sillä he turvaavat häneen.

Kuten näemme näistä jakeista, Daavid Pyhän Hengen vaikutuksesta tekee eroa jumalattoman ja Jumalan lapsen välillä. Kun lukee oikein ajatuksen kanssa tämän Psalmin, huomaa, miten lyhytnäköisiä me ihmiset monesti olemme. Mitä merkitystä on sillä, jos joku on rikas täällä ajassa, kun hänen elinpäivänsä rajoittuvat monien kohdalla korkeintaan sataan vuoteen? Kun taas Jumalan lapsien osana on ikuinen perintö Jeesuksen ansiosta! Kumpi on arvokkaampaa, maallinen materia vai syvä tietoisuus siitä, että olemme Jeesuksen täydellisen uhrin tähden oikeassa suhteessa Jumalaan, joka takaa meille määrättömän arvokkaan perinnön eräänä päivänä hänen läsnäolossaan?!

Huomaamme koko Psalmin teeman jo alussa: Vanhurskaat menestyvät Jumalansa ansiosta aina, kun taas jumalattomat hukkuvat nopeasti, heidän aikansa päättyy. Meitä kehotetaan laittamaan koko luottamuksemme Jumalaan, eikä turvaamaan ajalliseen. Meitä kehotetaan toimimaan Jumalan tahdossa, jolloin ilomme ja onnemme kohde on hänessä, eikä näkyvässä todellisuudessa. Siinä onkin meille opeteltavaa koko elämämme ajaksi; kuinka helposti olemme kateellisia niille, joilla tässä ajassa on kaikkea, ja silti he ovat rutiköyhiä hengellisesti. He voivat näyttää nauttivan elämästään monella tavalla, mutta heidän sydämensä ei koskaan täysin tyydyty, vaan heidän täytyy haalia aina vain lisää, jotta tyhjyys häviäisi edes hetkeksi. ”Babylon gives no satisfaction”. Tällainen teksti tuli mieleeni. Se on itse asiassa Jerusalem yhtyeeen t-paidasta, jonka omistan, ja kuvaa erittäin osuvasti tämän totuuden: Maailma, jota Babylon kuvastaa, ei ikinä anna täydellistä tyydytystä. Siksi monet ovatkin niin kiireisiä, kun pyrkivät etsimään koko elämänsä keinoa tyydyttää ne tarpeet, jotka vain Jeesus voi tyydyttää.

Miten Daavid jatkoi Psalmissa? Hylkää viha ja kiukku, älä ole katkera, koska sen kautta voit eksyä pois Herran yhteydestä. Ole kärsivällinen ja nöyrä, silloin saat täyttyä Jumalan rauhalla! Jumala opettaa meille monella tapaa hänen valtakuntansa periaatteita, jotta kasvaisimme Hengen hedelmää ja ymmärtäisimme pikku hiljaa, että meillä on jo kaikki mitä tarvitsemme, kun olemme hänen lunastamiaan, hänen omaisuuttaan. Jumalattomat sen sijaan ovat kärsimättömiä, täynnä vihaa ja kaunaa, ja tahtovat pahaa, koska paholainen on saanut heidät ansaan. Vaikka jotkut heistä tahtovat pahaa Jumalan lapsille, he itse lankeavat omaan ansaansa ja Jumala varjelee omansa. Miksi on tärkeää, että keskitymme kasvamaan Jumalan lapsina? Jakeet 22-26 vastaavat:

”Ne, joita Herra siunaa, perivät maan, mutta ne, jotka hän kiroaa, revitään juurineen maasta. Herra ohjaa sen miehen (ja naisen) askeleet, jonka tie on hänelle mieluinen. Jos hän lankeaa, ei hän sorru maahan, sillä Herra tukee häntä kädellään. Olen ollut nuori ja tullut vanhaksi, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hylättynä enkä hänen lapsiaan kerjäämässä leipää. Aina hän armahtaa ja antaa lainaksi, ja hänen jälkeläisensä ovat siunaukseksi.”

Huomaatko miten mittaamattoman suuri siunaus vanhurskailla on? Sinä ja minä saamme olla aina osallisia Herran siunauksesta: Kun laitamme koko elämämme hänen varaansa, jokainen elämämme osa-alue voi hyvin. Hän johdattaa niitä, jotka elävät hänen yhteydessään kokosydämisesti ja nöyrästi. Jos lankeamme syntiin, hän ei hylkää meitä, vaan nostaa meidät jaloillemme ja koemme hänen valtavan armonsa ja rakkautensa, koska sydämemme ei tahdo jäädä syntiin ja pahaan, vaan tahdomme elää hänen kunniakseen. Jos emme luota oman ymmärrykseemme raha-asioissa, vaan annamme Jumalalle täydet kymmenykset, jotta hänen valtakuntansa menestyisi vilpittömästä sydämestä ja rakkaudesta häntä kohtaan, voimme luottaa hänen siunauksen virtaan tälläkin osa-alueella. Silloin raha ei vie sydäntämme harhaan, kuten toisinaan näemme jumalattomien elämässä.

Listaa voisi jatkaa vielä monilla asioilla, jotka Psalmissa mainitaan, mutta tärkein asia, minkä ymmärrän luettuani sen, on seuraava. Jumalan siunaus tuo menestyksen koko elämämme ylle ja hän odottaa, että me kunnioitamme häntä koko sydämestämme ja valitsemme tehdä hänen tahtonsa, sen sijaan, että alkaisimme luottamaan omaan ymmärrykseemme, olisimme itsekkäitä, vihaisia ja katkeria, vaan tahdomme pitää Hänet elämämme keskipisteenä. Silloin kun Jumala saa olla elämämme Herra kaikissa asioissamme, voimme luottaa hänen huolenpitoonsa kokonaisvaltaisella tavalla, koska hän on luotettava. Jumalan siunausta sinun arkeesi!

Herran palvelija

Matteus 25:14-30

”On tapahtuva niin kuin silloin, kun mies oli lähdössä matkalle. Hän kutsui palvelijansa ja uskoi omaisuutensa heidän haltuunsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan. Sitten hän lähti matkalle. Se, joka oli saanut viisi talenttia, lähti heti käymään niillä kauppaa ja voitti toiset viisi talenttia. Samoin teki se, joka oli saanut kaksi talenttia, ja voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut yhden talentin, lähti pois, kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa hopean. Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijoiden herra palasi ja rupesi tilintekoon heidän kanssaan. Silloin se, joka oli saanut viisi talenttia, tuli ja toi toiset viisi ja sanoi: Herra, viisi talenttia sinä uskoit minun haltuuni. Katso, minä olen saanut voittoa toiset viisi. Hänen herransa sanoi hänelle: Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan! Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: Herra, kaksi talenttia sinä uskoit minun haltuuni. Katso, minä olen saanut voittoa toiset kaksi. Hänen herransa sanoi hänelle: Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan! Sitten myös se, joka oli saanut yhden talentin, tuli ja sanoi: Herra minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä niität sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Peloissani minä menin ja kätkin talenttisi maahan. Katso, tässä on omasi. Mutta hänen herransa vastasi hänelle: Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä niitän sieltä, minne en ole siementä viskannut. Sinunhan olisi pitänyt jättää rahani rahanvaihtajille, niin että tullessani olisin saanut omani takaisin korkoineen. Ottakaa häneltä pois se talentti ja antakaa sille, jolla on kymmenen talenttia! Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija uloimpaan pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.”

Kun tätä jaejaksoa tutkii, huomaa kaksi asiaa, jotka toistuvat. Talentti ja uskollisuus suhteessa isäntään, Jumalaa kohtaan. Tarkistin digi-Novumista mitä talentti tarkoittaa, ja tässä suora lainaus:

Talentti on ensisijaisesti painoyksikkö. Sen arvo riippui siitä, mitä ainetta punnittiin: kuparia, hopeaa vai kultaa. Tavallisimpia olivat hopealeiviskät, ja sellaisia tarkoitetaan tässä. Jumala varustaa ihmisen sen mukaan, millaiset mahdollisuudet hänellä on käyttää saamaansa.

Vertaus kertoo selkeällä tavalla palvelijoiden ja heidän herransa suhteesta. Kaksi oli hyvää ja uskollista, ja kolmas huono ja laiska. Sillä ei ole merkitystä kuinka monta hopeatalenttia kukin sai, vaan miten toimi niillä. Vaati uskollisuutta ja kärsivällisyyttä toimia sillä, minkä oli saanut. Ymmärrän, että uskovat ovat vertauksen palvelijoita ja heidän isäntänsä on Jumala. Herra antoi jokaiselle tietyn määrän, jonka näki oikeaksi ja toivoi, että he asioivat niillä. Kaksi ensimmäistä ottivat tehtävän vastaan ja lähtivät heti liikkeelle. He eivät jääneet odottamaan, vaan olivat ahkeria. He tahtoivat olla kuuliaisia ja toimivat menestyksekkäästi. Mistä se mielestäni kertoo? Siitä, että heillä oli selkeä päämäärä, visio, jota he lähtivät noudattamaan. He päättivät ja toimivat sen mukaan. Kolmannella palvelijalla oli myös sama mahdollisuus toimia uskollisesti Jumalan kunniaksi, mutta hän päätti kätkeä talentin. Hän ei hukannut tai käyttänyt sitä, ehkä hän ajatteli, ettei hänen herransa suutu, jos saa omansa takaisin aikanaan. Mutta hän ei ottanut huomioon, että hän toimi laiskasti, eikä tahtonut nähdä vaivaa herraansa varten.

Kun tilinteon hetki koitti, palvelijat tulivat herransa eteen. Kaksi ensimmäistä palvelijaa eivät esitä syytöksiä tai mielipiteitään, vaan ilmaisevat, että se, mitä herra oli heille uskonut, he olivat tehneet sen avulla voittoa ja olleet uskollisia. Tästä tunnistaa oikean mielenlaadun Jumalan edessä. Kolmas palvelija sen sijaan esittää heti mielipiteensä herrastaan ja antaa selityksensä, miksi on toiminut valitsemallaan tavalla. Kaksi ensimmäistä palvelijaa saavat hyvän todistuksen ja kiitoksen heidän uskollisuudestaan, ei siitä, että olivat saavuttaneet voittoa isännälleen, menestys tulee sen mukana, kun on uskollinen. Kolmas palvelija saa nuhteet laiskuudestaan ja pahuudestaan, koska on toiminut välinpitämättömästi, eikä tahtonut toimia sillä lahjalla, jonka herra hänelle uskoi. Tämä osoittaa väärää mielenlaatua palvelijan sydämessä.

Roomalaiskirje 12:6-8

Meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, joka on meille annettu. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Se, jolla on palvelutehtävä, palvelkoon, jolla opettamisen lahja, opettakoon. Se, jolla on kehottamisen lahja, kehottakoon. Joka antaa, antakoon vilpittömästi. Joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti. Joka harjoittaa laupeutta, tehköön sen iloiten.

Miten meidän tulee ymmärtää vertaus meidän aikaamme? Palvelijoiden asenne herraa kohtaan rohkaiskoon meitä olemaan uskollisia palvelijoita suhteessa Jumalaamme. Jumala on antanut meille jokaiselle armolahjoja, ja hän toivoo, että toimimme niillä hänen kunniakseen ja rakastamme niitä, joita palvelemme niiden kautta, koska sen kautta Jumalan valtakunta tulee todelliseksi meidän arjessamme. Ei ole yhtään Jumalan lasta, jolle ei olisi annettu palvelutehtävää toimia hänen valtakuntansa edustajanaan.

Mielestäni uskovien tulisi suhtautua vastuullisesti siihen, että ovat Jumalan lapsia ja hänen palvelijoitaan. Kahden hyvän palvelijan ominaispiirteet tulisi löytyä myös meistä. He ymmärsivät tehtävänsä, vastuunsa herransa edessä ja tahtoivat olla uskollisia. Muuta ei vaaditakaan! Jumala ei tule lyömään niitä, jotka tahtovat toimia hänen tahdossaan ja vaikka välillä epäonnistuvatkin, he jatkavat matkaa ja ovat siunaukseksi lähimmäisilleen. Sen sijaan, jos ajattelemme, ettei minulla on väliä, Jumala käyttää muita, ja lyömme hanskat tiskiin ja ajattelemme, ettemme uskalla toimia, koska pelkäämme epäonnistumisia ja ”hautaamme talenttimme”, Jumala suree. Jokainen Jumalan lapsi on eräänä päivänä palkkatuomiolla Jumalansa edessä. Siinä ei määritetä sitä, pääsemmekö taivaaseen vai joudummeko kadotukseen, vaan mitataan miten olemme toimineet hänen valtakuntansa parhaaksi. Jos olemme toimineet uskollisen palvelijan tavoin, olleet kuuliaisia siinä palvelutyössä johon Herra on meidät valtuuttanut ja tuottanut hedelmää Jumalan valtakuntaan, saamme palkan. Kyse ei ole meidän ansiosta silloinkaan, vaan Jumala on edeltä valmistanut hyvät teot, joissa voimme vaeltaa ja hän saa siitä kaiken ylistyksen.

Meidän ei tulisi siis pistää päätä puskaan ja toivoa, että Jumala käyttää ja lähettää jonkun muun tekemään työn jonka sinä ja minä voimme itse tehdä. Yksi hyvä puoli Jumalan lapsena on se, että meidän tehtävämme on olla uskollisia, kun Herra antaa meille tehtävän ja hän tekee sen vaikean, yliluonnollisen osuuden. Meidän osamme tulee aina ensin ja kun osoitamme kuuliaisuutta, hän tekee ihmeen. Jos me emme ole uskollisia, Jumala ei tee ihmettä. Siksi tee tänään päätös antautua Jumalan tahtoon ja kysy, mitä sinä voit tehdä hänen kunniakseen. Voit olla varma, että kun annat koko elämäsi Jumalalle elävänä uhrina, saat ihmetellä mitä Jumala tekee kauttasi! Ole siunattu Jeesuksen nimessä!

Kuningas Saul

Tällä viikolla olen tutkinut ensimmäistä Samuelin kirjaa ja Saulin tarina alkoi elää sydämessäni. Tutkitaanpa muutamia tilanteita hänen elämästään.

1.Sam. 13:8-14

Kun Saul oli odottanut Samuelin määräämän ajan, seitsemän päivää, eikä Samuel tullutkaan Gilgaliin, kansa alkoi hajaantua hänen luotaan. Silloin Saul sanoi: ”Tuokaa minulle polttouhri ja yhteysuhri.” Niin hän uhrasi polttouhrin. Mutta juuri kun hän oli saanut polttouhrin uhratuksi, Samuel tuli. Saul meni Samuelia vastaan tervehtimään häntä, mutta Samuel kysyi: ”Mitä olet tehnyt?” Saul vastasi: ”Kun näin, että kansa alkoi hajaantua luotani etkä sinä tullut määräaikana, vaikka filistealaiset olivat kokoontuneet Mikmaaseen, minä ajattelin: nyt filistealaiset hyökkäävät minua vastaan alas Gilgaliin, enkä minä ole etsinyt Herran kasvoja. Silloin minä rohkaistuin uhraamaan polttouhrin.” Samuel sanoi Saulille: ”Sinä olet tehnyt tyhmästi. Et ole noudattanut Herran, Jumalasi, käskyä, jonka hän antoi sinulle. Muuten Herra olisi vahvistanut sinun kuninkuutesi Israelissa ikuisiksi ajoiksi. Mutta nyt sinun kuninkuutesi ei ole pysyvä. Herra on etsinyt itselleen mielensä mukaisen miehen, ja hänet Herra on määrännyt kansansa ruhtinaaksi, koska sinä et noudattanut käskyä, jonka Herra sinulle antoi.”

Tämä jaejakso paljastaa jotain tärkeää Saulin sydämen asenteesta. Huomaa, miten hän vastaa Samuelin kysymykseen. Hän siirtää syyn kansalle, joka hajaantui, sekä Samuelille, joka oli myöhässä. Hän ei ota vastuuta itselleen ollenkaan. Saul ei ymmärtänyt vastuutaan kuninkaana Jumalan edessä. Kyse on tottelemattomuudesta Jumalaa kohtaan, kun hän toimi pappina uhratessaan polttouhrin, vaikkei hänellä ollut valtuuksia toimia tehtävässä. Mikä oli seuraus: Samuel ilmoittaa, että Jumala on jo valinnut uuden kuninkaan, jolla on oikea sydämen asenne Jumalan edessä. Jatketaan tutkimusmatkaa:

1.Sam. 14:6-10, 43-45

Joonatan sanoi nuorukaiselle, joka kantoi hänen aseitaan: ”Tule, mennään noiden ympärileikkaamattomien vartioston luo. Ehkä Herra tekee jotakin meidän puolestamme, sillä mikään ei estä Herraa antamasta voittoa yhtä hyvin harvojen kuin monien kautta.” Aseenkantaja vastasi hänelle: ”Tee kaikki, mitä mielessäsi on. Lähde, minä olen kanssasi, mitä teetkin.” Joonatan sanoi: ”Katso noita miehiä! Me menemme heidän lähelleen ja näyttäydymme heille. Jos he sanovat meille: Olkaa aloillanne, kunnes tulemme luoksenne, niin me seisomme paikallamme emmekä nouse heidän luokseen. Mutta jos he sanovat: Nouskaa tänne luoksemme, silloin me nousemme, sillä se on meille merkki siitä, että Herra on antanut heidät meidän käsiimme.”

Silloin Saul sanoi Joonatanille: ”Sano minulle, mitä olet tehnyt.” Joonatan sanoi hänelle: ”Minä maistoin vähän hunajaa kädessäni olevan sauvan kärjellä. Minä olen valmis kuolemaan.” Saul sanoi: ”Jumala rangaiskoon minut nyt ja vasta, ellet sinä nyt kuole, Joonatan.” Mutta kansa sanoi Saulille: ”Pitäisikö Joonatanin kuolla, vaikka hän on hankkinut tämän suuren voiton Israelille? Ei missään tapauksessa! Niin totta kuin Herra elää: ei hiuskarvakaan saa pudota maahan hänen päästään, sillä Jumalan avulla hän on sen tänä päivänä tehnyt.” Näin kansa pelasti Joonatanin, eikä hänen tarvinnut kuolla.

Joonatan oli urhea sotasankari, joka ei pelännyt kuolemaa. Hänellä ei ollut varasuunnitelmaa, jos filistealaiset ottavat heidät kiinni. Jumala antoi hänelle viisauden ja taidollisuuden toimia tässä hankalassa tilanteessa Israelin vapauttajana. Hän ymmärsi, ettei hän omalla voimallaan kykene tekemään vastarintaa vihollista vastaan, mutta tiedosti, että Jumala saa kunnian, kun hän tuo voiton. Mitä voiton jälkeen tapahtui, ja miksi Joonatan oli menettää henkensä? Hän ei tiennyt isänsä asettamasta valasta, ettei saa syödä. Mitä tämä tilanne kertoo Saulista? Hän ei välittänyt poikansa hengestä, vaan siitä, että poika oli epäonnistunut. Monesti vanhassa liitossa armoa ei tunnettu vastaavissa tilanteissa. Kansa ymmärsi pelastaa Joonatanin hengen, koska hän oli pelastanut Israelin äsken, eikä tahallaan ollut rikkonut valaa. Saul oli varsin kylmä, ei nähnyt muuta kuin toisten tottelemattomuuden Jumalan edessä.

1.Sam. 1-3, 7-11, 13-15, 22

Samuel sanoi Saulille: ”Herra lähetti minut voitelemaan sinut kansansa Israelin kuninkaaksi. Kuule siis nyt sana Herralta. Näin sanoo Herra Sebaot: Minä panen Amalekin tilille siitä, mitä se teki Israelille asettuessaan sitä vastaan, kun se tuli Egyptistä. Mene nyt, lyö amalekilaiset ja vihi tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on, äläkä säästä heitä. Surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, naudat ja lampaat, kamelit ja aasit.”

Sitten Saul löi amalekilaiset alueella, joka ulottuu Havilasta lähelle Suuria, Egyptistä itään. Hän otti elävänä vangiksi Agagin, Amalekin kuninkaan, mutta kansan hän vihki miekalla tuhon omaksi. Saul ja väki kuitenkin säästivät Agagin sekä parhaimmat lampaat, lihavimmat naudat ja karitsat sekä kaiken, mikä oli hyvää. Niitä he eivät tahtoneet vihkiä tuhon omaksi, mutta kaiken halvan ja arvottoman he vihkivät tuhon omaksi. Silloin Samuelille tuli tämä Herran sana: ”Minä kadun, että tein Saulin kuninkaaksi, sillä hän on kääntynyt pois seuraamasta minua eikä ole toteuttanut minun sanojani.” Samuel vihastui, ja hän huusi Herraa koko sen yön.

Kun Samuel tuli Saulin luo, Saul sanoi hänelle: ”Herra siunatkoon sinua! Minä olen täyttänyt Herran käskyn.” Mutta Samuel sanoi: ”Mitä sitten on tämä lammasten määkiminen ja nautojen ammuminen, jonka kuulen korvillani?” Saul vastasi: ”Ne on tuotu amalekilaisilta, koska kansa säästi parhaat lampaat ja naudat uhratakseen Herralle, sinun Jumalallesi. Loput me olemme vihkineet tuhon omiksi.”

Silloin Samuel sanoi: ”Ovatko polttouhrit ja teurasuhrit Herralle yhtä mieluisia kuin kuuliaisuus hänen äänelleen? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, tottelevaisuus parempi kuin pässien rasva…”

Jumala antaa yksiselitteisen, suoran käskyn toistamiseen Saulille: Koska vastustaja on estänyt Jumalan valittua kansaa, se tulee tuhota. Mitään ei saa jättää jäljelle. Saul kuninkaana oli tottelematon kuten näemme. Kaikki ihmiset ja eläimet piti tappaa, eikä Saulin selitys kelpaa, hän itse päätti olla tottelematon ja jos johtaja on kuriton, niin esimerkkiä seuraa myös kansa. Olisiko karjaa todellisuudessa käytetty Herran säätämiin uhreihin, voi olla, että koska ne olivat niin lihavia, israelilaiset olisivat syöneet ne itse. Samuelin asema Israelin profeettana ja pappina ei ollut helppo, koska tiesi Herran sanan olevan muuttumaton, vaikka hän rakasti Saulia ja kansaa, se sai hänet huutamaan koko yön.

Seuraavat jakeet ovat mielestäni järkyttäviä. Saul esiintyy uskonnollisella kielellä, esittää verukkeensa, täysin sokeana. Samuel selventää, että osittainen kuuliaisuus on Herralle tottelemattomuus ja siksi hän on hylännyt Saulin ja hänen kuninkuutensa. Samuel paljastaa Jumalan sydämen: Hän odottaa, että Saul ja koko kansa ymmärtää, että Herra tahtoo heidän palvelevan kokosydämisesti häntä ja kun he uhraavat Jumalan säätämiä uhreja, muistavat, että virheetön ja viaton eläin sovittaa heidät ja se saa kunnioittamaan Jumalaa ja antautumaan hänelle.

Miten tämä liittyy meihin uuden armoliiton uskoviin?

Voimme puhua hengellistä kieltä, mutta sydämemme voi olla kaukana Jumalan luota. Saul syytti muita epäonnistumisistaan ja kun Joonatan rikkoi valan, hän oli valmis tappamaan Jumalan nimessä. Voimme käydä seurakunnassa, sanoa oikeat sanat keskusteluissa, mutta kun olemme yksin, tahdommeko viettää aikaa Jumalan läsnäolossa? Voimme sanoa, ettei Raamatun tutkimiseen ja rukoilemiseen ole aikaa, seurakunnassa voi käydä silloin, kun ei ole muuta ohjelmassa, sitoutuminen seurakunnassa palvelemiseen ei ole mahdollisuutta juuri nyt. Jumala ei rankaise meitä tänään, jos emme tahdo lähestyä häntä tai sitoutua Jumalan valtakunnan rakentamiseen, mutta jos ihmettelemme, miksei uskon elämä suju, tässä on yksi syy.

Oma kokemukseni on se, että luin harvoin Jumalan sanaa, rukoilin melko säännöllisesti, seurakunnassa käynti väheni, tein sitä mitä vanha luontoni tahtoi ja se johti melkein uskosta luopumiseen. Sitten Jumala herätti minut läheisteni kautta miettimään asioita ja kun ymmärsin pyytää Jumalalta voimaa lukea Sanaa säännöllisesti, kaikki alkoi pikku hiljaa muuttumaan. Siitä on kysymys.

Entä Joonatanin esimerkki? Tahdotko sinäkin olla hänen kaltaisensa, joka ripustautuu Jumalaan hankalissa tilanteissa? Jos tahdomme olla Jumalan miehiä ja naisia, tahdomme antaa kunnian Herrallemme ja ymmärrämme, että olemme täysin riippuvaisia hänestä kaikkina elämämme päivinä. Jos opimme tuntemaan Jumalan sanan totuudet arjessamme, voimme olla voitokkaita Jumalan lapsia, jotka rohkaisevat muita olemaan palavia ja voittamaan ihmisiä Jumalan valtakuntaan. Silloin tahdomme palvella seurakuntaperheen keskellä ja näyttää esimerkillämme, että rakastamme Jumalaa. Siunausta sinun viikkoosi 🙂

Pneumatologia

Jos otsikko ei kerro vielä sinulle, mistä on kysymys, on kyseessä oppi Pyhästä Hengestä kurssista. Aihe on mitä mielenkiintoisin, koska Pyhä Henki asuu jokaisessa Jumalan lapsessa. Siksi on tärkeää myös pohtia muutamia asioita liittyen häneen. Tällä kurssilla olen saanut oppia paljon Pyhästä Hengestä, siitä miten hän on toiminut maailman luomisesta alkaen. Itselleni tärkein asia on se, että hän on persoona, jonka kanssa voi kommunikoida milloin ja missä tahansa.

Mikä on länsimaisen kristillisyyden voimattomuuden syy? Olemme niin analyyttisia ja tykkäämme järkeillä, niin ettemme läheskään aina vastaanota Jumalan sanan totuuksia niin kuin ne on ilmoitettu. Siksi Pyhällä Hengellä ei ole tilaa tehdä Jumalan sanaa todelliseksi. Jospa antaisimme Jumalan sanalle sen arvovallan ja sanoisimme: Pyhä Henki saat luvan tehdä minut kykeneväksi näkemään Jumalan valtakunnan todellisuuden. Avaa minun hengen silmäni näkemään yli tämän näkyvän maailman. Jos rukoilemme näin vilpittömästi, se kuullaan ja Herra alkaa muuttamaan asennettamme ja näemme mitä Jumala tekee jopa Suomessa!

Onko Pyhä Henki persoona?

Room. 15:30

Kehotan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta ja Hengen rakkauden kautta auttamaan minua taistelussani rukoilemalla puolestani Jumalaa.

Room. 8:27

Hän, joka tutkii sydämet, tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien puolesta.

1.Kor. 2:11

Kuka muu tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Kukaan ei myöskään tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.

1.Kor. 12:11

Kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin erikseen niin kuin tahtoo.

On todella surullista, että monet kristityiksi itseään kutsuvatkin ovat ihan pihalla perus asioista, jotka liittyvät Pyhään Henkeen. Pyhä Henki ei ole mikään persoonaton voima, jolla ei ole tunteita, tai pienempi, vähempi arvoisempi Jumala, vaan hän on Jumala samassa merkityksessä kuin Isä ja Poikakin. Kuten näemme näistä muutamista jakeista aivan selkeästi, Pyhä Henki rakastaa, hänellä on mieli, eli tieto ja älykkyys ja tahto.

Apt. 8:29

Henki sanoi Filippokselle: ”Mene lähemmäs ja pysyttele noiden vaunujen vierellä.”

Apt. 10:19-20

Pietarin yhä miettiessä tuota näkyä Henki sanoi hänelle: ”Kolme miestä etsii sinua. Nouse, mene alas ja lähde epäröimättä heidän kanssaan, sillä minä olen lähettänyt heidät.”

Apt. 16:6-7

He kulkivat Frygian ja Galatian alueen kautta, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa. Tultuaan Mysian kohdalle he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut sitä.

Nämä kolme kohtaa eivät mielestäni anna tulkinnan varaa siitä, onko Pyhä Henki todellinen persoona, joka tekee omia päätöksiä, hän puhuu ja neuvoo niitä, jotka ovat alistuneet hänen auktoriteettinsa alaisuuteen, Hän suorastaan käskee Jumalan lapsia eri tilanteissa, sekä estää joskus meitä toimimasta, jos olemme riippuvaisia Jumalasta. Mutta, jos tahdomme pitää oman päämme, emmekä alistu Pyhän Hengen johdatettaviksi, hän ei estä sitä, koska Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon. Sen sijaan ihmiset, jotka ovat antautuneet kokosydämisesti Jumalalle, ovat ajan saatossa ymmärtäneet, että on todella tärkeää olla kuuliainen Pyhälle Hengelle, koska se tuo aina menestyksen.

Otetaan esimerkki: Jos saat kutsun hienoihin juhliin, ymmärrät, että yleensä kutsuun vastataan ja ilmoitetaan hyvissä ajoin, että olet tulossa. Juhlan järjestäjät toivovat, että ne, jotka ovat ilmoittaneet tulevansa, myös oikeasti tulevat paikalle, eivätkä syö sanaansa, koska jos moni kutsuvieras ei pidäkään sanaansa, juhlat ovat pannukakku! Jos tahdomme kulkea Jumalan tahdossa elämässämme, meidän on syytä olla halukkaita kuuntelemaan Pyhän Hengen ääntä ja alistuttava hänen johtoonsa. Silloin voimme luottaa Jumalan suunnitelmaan. Jos emme tahdo kuunnella ja kulkea Pyhän Hengen johdatuksessa, voimme katsoa peiliin, kun kohtaamme epäonnistumisia. Vaatii nöyryyttä alistua Jumalan tahtoon, mutta se on silti parasta mitä voi olla!

Jos kerran Raamattu todistaa selkeästi, että Pyhä Henki on persoona, meillä kaikilla voi olla henkilökohtainen suhde hänen kanssaan, eikö totta? Miten Pyhän Hengen kanssa kommunikoidaan? Hän tuli sydämeemme kun vastaanotimme pelastuksen Jeesuksessa. Kun kasvamme uskovina, voimme alkaa harjoittelemaan hänen äänensä kuulemista virittymällä ”oikealle taajuudelle”: Kun tutkimme Sanaa, voimme anoa, että Pyhä Henki opettaa meille sitä, koska hän tuntee Jumalan salaisuudetkin. Hän ei koskaan opeta vastoin Jumalan sanaa, eli jos ajattelet Pyhän Hengen sanoneen sinulle jotain, mikä on ristiriidassa Raamatun kanssa, se ei ole tullut häneltä. Joskus lihamme ja ihmisten mielipiteet voivat vaikuttaa siihen miten ymmärrämme Raamattua, mutta on turvallista tietää, ettei Pyhä Henki johda koskaan pois Jumalasta, hänhän itse on täysin tasapainossa Isän ja Pojan kanssa.

Kun rukoilet, voi ajatuksiisi tulla jokin henkilö, jonka puolesta koet kehoitusta rukoilla. Sen vaikuttaa Pyhä Henki. Jos keskustelet jonkin ihmisen kanssa ja ajatuksiisi tulee jokin rohkaiseva ajatus ja mietit, mistä ihmeestä keksit sen, sen vaikutti Pyhä Henki. Ole vain avoin hänelle ja huomaat, että Jumala alkaa käyttää sinua jatkuvasti missä tahansa! Valmistaudu siihen, että Herra tahtoo käyttää sinua tutkimalla Sanaa säännöllisesti ja pyydä ennen päivän askareita, että Herra johdattaa sinun askeleesi tänäänkin ja täyty jatkuvasti Hengellä, silloin voit loistaa Jumalan rakkautta ja rohkaista toisia. Tällaisista henkilöistä ihmiset monesti sanovat: Siinä kaverissa on jotain erikoista, hänen lähellään on hyvä olla. Tahdotko sinä olla sellainen uskova?

Olen saanut huomata, kuinka Jumala ilmestyy voimakkaalla tavalla siellä, missä ei ole asetettu raja-aitoja ja ennakkoluuloja hänen ympärilleen. Tällainen paikka on hengellinen kotini Seinäjoen Helluntaiseurakunta. Otan esimerkin: Kun rukoilin lauantai aamuna nuorten illan (Seinäjoen ILTA) puolesta, koin vahvasti hengessäni, että Jumala tulee yllättämään meidät aivan uudella tavalla. Koin, kuinka taivas oli auki, ja hän vuodatti voimakkaan läsnäolonsa kirkkosaliin, jossa nuoret palvoivat Jeesusta. Tuossa läsnäolossa Jumala synnytti uusia kutsumuksia palvella häntä ja uudisti niiden kutsuja, jotka janosivat sitä.

Kun ILTA starttasi ja aloimme palvomaan Jeesusta Arttu Koskenrannan ja bändin johdolla, saimme kokea jotain taivaallista: Kun lauloimme Vellu Suonperän biisiä Sinua kaipaan, tunsin kehossani, kuinka Jumalan voimakas läsnäolo valtasi minut ja koko paikan, siinä oli vaan niin hyvä olla. Polvistuin Herrani edessä palvomaan häntä, tunsin hänen rakkautensa ja pyhyytensä. Olen niin kiitollinen nuorille siitä, kuinka heidän sydämensä ovat avoimet palvomaan Kuningastaan ja sen tähden itsekin 34 vuotiaana en tahdo olla muussa paikassa lauantai iltana kuin täällä! En ikinä missään ole kokenut näin voimakasta Jumalan läsnäoloa, jossa on vapaus synnistä, kaikesta syyllisyydestä ja riippuvuuksista. Siinä aistii, kuinka Jumala vapauttaa jatkuvasti ihmisiä, jotka janoavat häntä koko sydämestään. Siksi rakastan meidän nuoria, jotka viikko toisensa jälkeen tahtovat palvella Jumalaa seurakunnan keskellä ja elää täysillä Jeesukselle. Se antaa voimaa palvella näiden timanttien kanssa. Jos jokainen kristitty antautuisi täysillä Jumalalle ja olisi avoin kuten nämä Seinäjoen illassa Jumalan tulta kantavat nuoret, en epäilisi yhtään, emmekö näkisi todellista muutosta maassamme. Jumalan siunausta sinun viikkoosi 🙂

Arvostelemisen armolahja?

Tunnetaanko Raamatussa arvostelemisen armolahjaa? Tänään tuntuu siltä, että kristityt ovat löytäneet uuden armolahjan, jota alkukristityt eivät mainitse armolahjaluetteloissa.

Kiekkostudiossa sanottiin legendaariset sanat lauantaina: Rakentaminen on hankalampaa kuin hajottaminen.

Kuka tahtoo hajottaa kristittyjen yhteyden? Kuka tahtoo, että uskovat riitelevät? Kuka pyrkii nostamaan tunteet pintaan, jotta vähintään toinen osapuoli loukkaantuisi ja jättäisi typerän riidan takia seurakunnan taakseen ja lähtisi maailmaan? Kuka nauttii siitä, kun aidosti uskoon tulleiden pelastumista epäillään? Kuka persoona nauttii siitä, kun Jumalan miestä tai naista arvostellaan perusteetta ja sen työn tuloksia ei pidetä aitoina? Yksi persoona: Saatana, valheen isä.

Kenellä on oikeus tuomita tässä maailmassa? Kenellä on suvereeni auktoriteetti ja näkemys kaikista tapahtumista? Kuka ei ole puolueellinen? Kuka on aina oikeudenmukainen? Kenen ei tarvitse koskaan mielistellä kenenkään edessä? Kenelle jokainen ihminen tekee tilin sanomisistaan, ajatuksistaan, asenteistaan? Ketä meidän tulee syvästi kunnioittaa? Kuka on antanut sinulle kielen, jolla puhut? Kuka antoi ainoan Poikansa kuolemaan, jotta meillä kaikilla olisi mahdollisuus päästä taivaaseen? Vastaus: Kolmiyhteinen Jumala.

1.Kor. 12:4-11

Armolahjoja on erilaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on erilaisia, mutta Herra on sama. Voimavaikutuksia on erilaisia, mutta Jumala, joka kaiken kaikissa vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi. Niinpä toinen saa Hengen kautta viisauden sanat, toinen saman Hengen vaikutuksesta tiedon sanat, toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas parantamisen armolahjat samassa Hengessä, toinen saa lahjan tehdä voimallisia tekoja, toinen profetoimisen lahjan, toinen henkien erottamisen lahjan, toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin erikseen niin kuin tahtoo.

Kuka armolahjat antaa? Jumala. Vaikka hän antaa meille lahjat, olemme yhtä inhimillisiä ihmisiä senkin jälkeen. Niitä ei kukaan ansaitse, siksi niitä kutsutaankin armolahjoiksi. Ne on tarkoitettu yhteiseksi hyödyksi seurakunnalle. Kenen kunniaksi käytämme armolahjoja? Jumalan. Kenelle vastaamme siitä, miten olemme käyttäneet niitä? Loppujen lopuksi Jumalalle. Tuleeko hengellisten auktoriteettien valvoa seurakunnassa julkituotuja sanomia? Ehdottomasti. Mutta kenenkään ei pidä pelätä käyttää armolahjoja ihmisten takia. Jos emme uskalla käyttää Jumalan antamia armolahjoja arvostelun pelossa, olemme ihmisten orjia.

Miksi tänään sitten arvostellaan, joskus kärkkäästikin, kaikenlaisia Jumalan käyttämiä henkilöitä? Joskus takana voi olla kateus siitä, että Jumala käyttää heitä voimallisesti, ja oma palvelutyö tai uskonelämä on kuihtunut. Jos arvostellaan, huomio kohdistuu toiseen, eikä kukaan keskity arvostelijaan. Paholainen on niin ovela, että tahtoo saada Kristuksen ruumiin arvostelemaan ja kinastelemaan, jotta tärkein unohtuisi: Ihmisten pelastuminen. Mietipä tältä kannalta: Jos uskovat keskittyvät arvostelemaan toisiaan, kuka saa viedä ihmisiä helvettiin sillä aikaa?

Johannes 17:20-21

Mutta minä en rukoile ainoastaan heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.

Tässä Jeesus, meidän ylipappimme, rukoilee oman maailmanlaajuisen seurakuntansa puolesta, jotta me olisimme yhtä Jumalassa. Itse asiassa hän ei ole lakannut rukoilemasta tätä rukousta. Miksi yhteys Jumalan ja uskovien välillä on niin tärkeä? Jae itse vastaa: jotta ihmiset, jotka eivät vielä usko Jumalaan, uskoisivat Jeesukseen. Jos paholainen saa hajottaa uskovien keskinäisen yhteyden, se tuhoaa heidän suhdettaan Jumalaan, emmekä eroa riitelevistä ihmisistä, jotka eivät usko. Sen sijaan, jos me täytymme Jumalan rakkaudella, voimme rakastaa toisiamme ja yhteys uskovien välillä voi eheytyä ja rakentua. Silloin tuo rakkaus saa muut ihmiset vakuuttumaan, että Jumala on todellinen, koska tällaista rakkautta maailma ei tarjoa.

1.Kor 13:1-2

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään.

Jumala, Henkensä kautta on inspiroinut sanansa. Hän sanoo selkeästi, että meidän tulee käyttää armolahjoja rakkaudessa. Tehtävämme on siis todella toimia Jumalan valtakunnan periaatteiden mukaisesti: Olla rakkaudellisia niitäkin kohtaan, jotka eivät ole meidän kanssamme aina samaa mieltä. Se vaatii todellista kärsivällisyyttä, jotta voimme oppia käyttämään tätä taitoa, josta meidät tulisi tuntea Jumalan lapsiksi.

Jaakob 3:1-2, 7-10

Veljeni, älkööt monet teistä ryhtykö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Me kaikki hairahdumme monin tavoin. Jos joku ei hairahdu puheissaan, hän on täydellinen mies ja kykenee hallitsemaan myös koko ruumiinsa. Kaikkien petoeläinten, lintujen, matelijoiden ja merieläinten luonnon ihminen voi kesyttää ja on kesyttänytkin, mutta kieltä ei kukaan ihminen pysty kesyttämään. Se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla veljeni!

Jae yksi asettaa korkean kynnyksen jokaiselle, joka tahtoo opettaa muita. Meidän pitäisi muistaa tämä, kun astumme Jumalan seurakunnan eteen opettamaan ja valmistautua, jottemme johtaisi harhaan niitä, jotka kuuntelevat. Toinen jae kuvastaa erinomaisesti mikä valta on meidän kielellämme. Jos löytyisi henkilö, joka ei koskaan puhuisi väärin, hän pystyisi hallitsemaan koko ruumiinsa. Sellaista henkilöä ei vaan löydy tästä maailmasta. Seuraavat jakeet pistävät pienelle paikalle. Millaisesta kielen käytöstä meidät tunnetaan? Puhummeko lohdutusta, rohkaisua vai negatiivisesti? Miten ihmeessä voimme välttää järkyttävän tilanteen, niin, ettemme puhuisi sekä kiitosta että kirousta? Täyttymällä Pyhällä Hengellä, naulitsemalla jatkuvasti lihamme ristille. Sitä mitä sydämemme on täynnä, sitä suumme puhuu. Jos vietät aikaa Jumalan lähellä, kielesi puhuu Jumalasta ja voi tuoda rohkaisua monille. Jos vietät aikaa tämän maailman lähteillä, mielesi saastuu ja kielesi jakaa sitä mitä sydämesi sisältää. Jumala armahtakoon meitä, ettemme pidä halpana hänen Sanaansa, joka johtaa meidät totuuteen.

Heprealaiskirje 4:12-13

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili.

Jumalan sanaa käyttää Jumala. Tuo sanan miekka paljastaa kaikki mitä meidän sisällämme on. Mikään ei jää häneltä huomaamatta ja hänelle olemme vastuussa sanoistamme, ajatuksistamme, asenteistamme, käyttäytymisestämme. Jos kerran jokainen on eräänä päivänä yksin kaikkitietävän Jumalan edessä vastuussa omasta vaelluksestaan, onko meillä varaa keskittyä tutkimaan toisen elämän hedelmää ja alkaa arvostelemaan häntä? Olisiko sittenkin viisaampaa pyytää Herraa auttamaan meitä itseämme, jotta kulkisimme elämämme taipaleen jumalanpelossa, ja niin miettisimme, minkälaisesta kielen käytöstä meidät tunnetaan. Jos me olemme armottomia toisillemme, Jumala on armoton myös meille. Jos emme anna anteeksi, emme itsekään saa anteeksi. Antakoon Jumala meille sen armon, että laskemme ainakin kymmeneen, ennen kuin sanomme jotain harkitsematonta, jolla voimme haavoittaa syvästi lähimmäistämme, josta hän on maksanut täyden hinnan ristillä. Jumalan runsasta siunausta elämääsi 🙂

Tuhlaajapoika, identiteetti ja uusi liitto

Luukas 15:11-24

Vielä Jeesus sanoi: ”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: Isä, anna minulle se osa omaisuudesta, joka kuuluu minulle. Niin isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Muutaman päivän kuluttua nuorempi pojista kokosi kaiken, mitä omisti, ja matkusti kaukaiseen maahan. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen paheellista elämää. Kun hän oli tuhlannut kaiken, tuli siihen maahan ankara nälänhätä, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Silloin hän lyöttäytyi erään sen maan kansalaisen seuraan, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikoja paimentamaan. Hän olisi halunnut ravita itsensä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut. Silloin hän meni itseensä ja sanoi: Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yllin kyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Tee minut yhdeksi palkkalaisistasi. Niin hän nousi ja lähti isänsä luo. Kun hän vielä oli kaukana, hänen isänsä näki hänet ja tunsi sääliä. Isä juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä hellästi. Poika sanoi hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Mutta isä sanoi palvelijoilleen: Tuokaa nopeasti parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja iloitaan! Sillä tämä minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon! Hän oli kadonnut, mutta nyt hän on löytynyt! Ja he aloittivat ilonpidon.

Tuttuakin tutumpi vertaus tuhlaajapojasta. Tarkoitukseni ei ole tällä kirjoituksella alkaa kääntämään vertausta nykyaikaan, paitsi niiltä osin, jotka koin Herran laskevan sydämelleni. En väitä, että tulkintani olisi täysin vedenpitävä, mutta tämä vertaus puhuttelee monella tavalla, ja monesti Pyhä Henki voi avata tuttuihinkin jaejaksoihin aivan uusia puolia. Vaikka jaejaksolla onkin yksi syvempi, keskeinen merkitys, voi sen sisältä löytyä paljon eri merkityksiä, jotka ovat sopusoinnussa Jumalan sanan kokonaisilmoituksen kanssa.

Jakeessa kaksitoista nuorempi veli sanoi ääneen jotain, joka mursi isän sydämen. Mikä vaikutti pojan päätöksen taustalla? Varmaankin hän oli pitkään katsonut elämää perheen sisältä, suojassa kaikelta, ja päätellyt, että maailmassa olisi varmasti paljon asioita, joista voisi nauttia. Että ehkei hänen isänsä tiennyt miltä tuntuu nauttia elämästä. Hän oli haaveillut, että jonakin päivänä hän jättäisi kaiken tämän tutun ja turvallisen ja matkustaisi kauas pois ja eläisi niin kuin itse kokee parhaaksi. Hän saattoi ajatella, että maailmassa jota hän ei ollut koskaan saanut maistaa, hän saisi rahaa, mainetta ja naisia mielin määrin ja alkoi sydämessään himoita niitä valtavasti. Hänen identiteettinsä isänsä poikana alkoi hämärtyä ja maailma kiinnosti paljon enemmän. Ehkä hän oli päättänyt olla kertomatta isälleen sisäisestä päätöksestään ja eräänä päivänä hän laukaisi pitkään suunnittelemansa, mielestään erinomaisen päätöksen. Samalla päätös kertoi karua kieltään identiteetin muutoksesta; kun tuossa kulttuurissa poika sanoi, että tahtoo oman osuutensa perinnöstä, hän ilmaisi toivovansa isänsä kuolemaa.

Pojan päätöstä alleviivasi lähtö kaukaiseen maahan. Hän oli saanut tarpeekseen niistä kuvioista, joissa hän oli elänyt, hän tahtoi mahdollisimman kauas, jottei identiteetti isän poikana muistuttaisi häntä. Se kertoo karua kieltään hänen suhteestaan isää kohtaan: hän halveksi häntä. Jae 13 jatkaa, että kun poika pääsi perille, hän tuhlasi kaiken eläen paheellista, siis irstasta elämää. Nyt hän mielestään nautti elämästään täysillä! Hän ajatteli, että hänellä on kaikki mitä hän tarvitsee elämiseensä, eikä mikään pysäyttäisi häntä ikinä. Ehkä hän ajatteli, että olin aivan oikeassa, kun lähdin pois kotoa ja saan nyt rakentaa oman näköisen elämän. Epähuomiossa hän pisti kaiken menemään.

Jakeet 14-16 paljastavat, että poika joutui kohtaamaan karun todellisuuden. Olosuhteet voivat muuttua nopeastikin, eikä hän ollut varautunut siihen millään tavalla. Kaikki mitä hän oli hankkinut kärsi rajun inflaation ja joutui heitteille. Hänen hieno suunnitelmansa alkoi näyttää surkealta, kun hän joutui kärsimään, oli aikaa miettiä elämän prioriteetteja sikojen luona. Olosuhteet saavat monesti pohtimaan asioita syvällisemmin.

Jakeet 17-19 kertovat sisäisestä päätöksestä, joka ei tullut nopeasti, eikä helposti. Hän ihan aidosti katui tekemäänsä syntiä. Hän ymmärsi, ettei hän ollut kapinoinut ainoastaan isäänsä vastaan, vaan Jumalaa. Hän toivoi, että isä hyväksyisi kaikesta häpeästä huolimatta hänet palkkalaisekseen. Katsotaanpa yksi jae:

Psalmi 51:6

Sinua Ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt, olen tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi. Sinä osoittaudut vanhurskaaksi puheessasi ja puhtaaksi tuomitessasi.

Varmasti poika koki oman kelvottomuutensa Jumalan edessä, samoin kuin Daavid, joka tämän katumus psalmin kirjoitti.

Jakeet 20-24 kertovat vertauksen huippukohdan. Ennen kuin poika ehtii sanoa sanaakaan, hänen isänsä osoittaa hänelle ehdotonta rakkautta, ottaa hänet niin lämpimästi vastaan kuin on mahdollista. Poika ei ansaitse tätä rakkautta ollenkaan. Kaikesta huolimatta poika aloittaa katumuksensa julkituomisen, mutta ei pääse edes loppuun, kun hänen isänsä keskeyttää hänet ja palauttaa hänen asemansa täysivaltaisena poikana. Sormus on tärkeä, koska mitä ilmeisimmin se on sinetti sormus, jolla perhe vahvisti kaupat. Pojan identiteetti siis ennalleen asetettiin. Isä on täysin varma, että nyt on syytä juhlaan ja kertoo pojan uudestisyntyneen elämään ja poikakin lopulta uskoo, että hän on saanut kaiken anteeksi.

Miten soveltaisin tätä vertausta meihin? Ainakin pari ajatusta nousee mieleen. Paholaisen missio on siis tuhota Jumalan lapsen ja Isän suhde, jota tuossa tuhlaajapoika vertauksessa hyvin käsiteltiinkin. Mitä keinoja paholaisella sitten on? Miehiä vastaan hän käyttää esimerkiksi näitä kolmea: Raha, maine ja seksi. Kun alamme näkemään maailman houkuttelevana, emmekä valvo uskomme tilaa, se alkaa viemään aikaa Jumalalta ja suhteemme hoitamiselta. Prioriteetti järjestys siis alkaa pikku hiljaa vaihtumaan. Se ei tapahdu todellakaan yhdessä yössä, vaan pikku hiljaa paholainen alkaa valheillaan viemään meitä pois rakastavan Isän luota. Yksi: Valvo ja hoida siis omaa suhdettasi Jumalaan, älä anna minkään asian viedä sinun keskittymistäsi pois Herrasta, joka maksoi sinusta täyden hinnan. Kaksi: Muista, että kun muut asiat alkavat tulemaan tärkeimmiksi ja seurakuntayhteys jää, ollaan vaarallisilla vesillä. Kolme: Älä unohda olla kiitollinen Jumalalle siitä, mitä sinulla nyt on. Liian helposti pidämme asioita itsestäänselvyyksinä, vaikka kaikki mitä meillä on, on Jumalan lahjaa.

Jos nämä kolme asiaa jäävät taka-alalle, uskomme on kriisissä. Voidaan puhua identiteetti-kriisistä. Jos sielunvihollinen saa eristetyksi uskovan muista Jumalan lapsista, hänet on todella helppo saada saaliiksi. Ihminen on sen verran sokea, ettei helposti myönnä tätä, koska oma lihamme nauttii synnistä. Mutta meidän ei tulekaan olla kuuliaisia lihallemme, koska se on yhteistyössä paholaisen kanssa. Sen sijaan meidän tulee haluta jatkuvasti uudistua mielen uudistuksen kautta (Room. 12:2), jotta uudeksi tehty henkemme vahvistuu, eikä liha pääse valtaan.

Tuhlaajapoika ymmärsi ilmeisesti lopulta, ettei hänen tarvinnut yrittää suorittaa palvelijan työtä, ansaitakseen isänsä anteeksiantamuksen. Koska se on ilmainen lahja. Ymmärretäänkö me asemamme uuden liiton lapsina, vai olemmeko suorituskeskeisiä uskovia, jotka elävät vielä vanhassa liitossa? Olemmeko sisäistäneet, ettei meidän lihamme ikinä voi pyhittyä? Jos itse pyrin jatkuvasti muuttamaan käytöstäni, pahoja ajatuksiani ja intohimojani, mihin enää tarvitsen Jeesuksen apua? Jos onnistun yhden päivän aikana käyttäytymään oikein, ajattelemaan oikein ja välttämään intohimoni, alan liian usein ylpeilemään onnistumisistani. Sitä kutsutaan hengelliseksi ylpeydeksi ja siitä meidän täytyy puhdistua.

Sen sijaan, jos me aidosti nöyrrymme ja tunnustamme Jumalalle oman kykenemättömyytemme pyhittää omaa käytöstä, ajatuksia ja himoja, saamme kokea armon, joka kasvattaa meitä riippumaan Jeesuksen täytetyssä työssä. Tulemme tietoisiksi Jeesuksen ansioista, johon turvaamme koko sydämestämme ja antaudumme hänen tahtoonsa päivittäin. Hänestä tulee siis sydämeni valtaistuimen oikea valtias. Niin kauan kuin annan hänen johtaa elämäni jokaista osa-aluetta, elämäni tulee pysymään tasapainossa! Miksemme luottaisi siis häneen? Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Jumala puhuu salilla

Olin yksi aamu salilla treenaamassa ja tapani mukaan kuuntelin hyvää musiikkia (omasta mielestäni). Huomasin yhtäkkiä kuinka Pyhä Henki otti kiinni biisin sanoista ja pysähdyin miettimään, mitä täällä tapahtuu?

”Crucifixion for You/life eternal for me/Lamb of God taking sins of the world.”
(Gloriam Dei: Sin of the world)

(Ristiinnaulitseminen Sinulle/ikuinen elämä minulle/Jumalan Karitsa otti maailman synnit.)

Koin, kuinka Jeesus täysin syyttömänä riippui ristillä minun syntieni tähden. Murruin Herran edessä, kun aloin käsittämään, mitä synti saa aikaan. Ilman meidän pahuutta Jeesuksen ei olisi tarvinnut tulla alas maailmaamme ja sovittaa mieletöntä synnin rangaistusta puolestamme. Tämä totuus saa minut pysähtymään ja miettimään, tahdonko seurata omia synnillisiä halujani ja himojani vai aidosti antautua täysillä Jumalalle ja sanoa, että minä tahdon muuttua Kristuksen kaltaiseksi, etten antaisi synnin tuhota itseäni ja lähimmäisiäni.

Paholaisen yksi strategia on aina vähätellä synnin vaikutusta meille. Hän herättää meissä jonkin himon ja jos emme luovu siitä ja hylkää, se alkaa tuottamaan sairasta mielihyvää. Kohta se täyttää mielemme ja huomaamme, että emme pääse eroon siitä. Voimme edelleenkin torjua hyökkäyksen ja hyljätä Jumalan sanan vastaisen halun, mutta jos annamme ajatukselle vallan, huomaamme kohta langenneemme syntiin. Mutta sen sijaan, että ruokkisimme lihaamme, jossa ei ole kerta kaikkiaan mitään hyvää, voimme ruokkia henkeämme, jonka Jeesus on uudestisynnyttänyt. Henkemme, jossa myös Pyhä Henki asuu, ei osallistu synnin tekemiseen. Jos meillä ei olisi pyhitettyä henkeä, paholainen veisi jokaista niin kuin tahtoo. Sitähän uskosta osattoman elämä on, myöntävät he sitä tai eivät. Meidän täytyy muistaa, että Jumala asuu meissä (hengessämme)Pyhän Henkensä kautta. Jos valitsemme hyljätä himomme ja olla uskollisia Jumalan tahdolle, henkemme uudistuu ja vahvistuu! Voimme itse valita, kumpaa tahdomme ruokkia, syntiä rakastavaa vanhaa luontoamme, siis lihaamme vai Jumalan pyhittämää henkeämme. Päätös on meidän. Siksi vastuu on myös meidän.

Roomalaiskirje 6:1-11

Mitä me siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo tulisi suureksi? Ei tietenkään. Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että meidät kaikki, jotka on kastettu Kristukseen Jeesukseen, on kastettu hänen kuolemaansa? Meidät on siis yhdessä hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Jos kerran meidät näin on yhdistetty hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa, me olemme yhtä hänen kanssaan myös ylösnousemuksessa. Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä. Joka on kuollut, on vapautunut synnistä. Jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme myös saavamme elää hänen kanssaan. Mehän tiedämme, että Kristus, kuolleista herätettynä ei enää kuole eikä kuolema enää hallitse häntä. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kertakaikkisesti kuoli synnille, mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Samoin pitäkää tekin itsenne synnille kuolleina mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.

Huomaa sanat: pysyttävä synnissä vs. kuolleet synnille. Meidän täytyy ymmärtää, ettei identiteettimme Kristuksessa tarkoita sitä, että voimme elää miten sattuu himojen orjina, kun olemme Jumalan armon alla, vaan meidän tulee pitää vanha luontomme kuolleena. Kun olemme uskoontulon jälkeen käyneet uskovien kasteella ja päättäneet seurata Jeesusta kokosydämisesti, se tarkoittaa, että vanha lihallinen luontomme on haudattu samalla. Sen sijaan uusi luomuksemme Kristuksessa nousee ja vahvistuu. Toinen luontomme hallitsee ja toinen lamaantuu. Siitä on kyse.

Jae neljä: Meidät on siis yhdessä hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä.

Huomaa jakeen loppuosa. Tässä on suuri totuus jokaiselle, joka tahtoo vaeltaa Jumalan tahdossa ja suunnitelmassa, eikä tahdo enää noudattaa vanhan luonnon toimintatapaa. Meidän täytyy tehdä päätös elää ylösnousemuselämää Jeesuksessa, jotta henkemme vahvistuu! Silloin vanha luonto pidetään kuolleena! Vaeltaminen on mielestäni määrätietoista, siinä ei ole kyse siitä, että siirrytään pisteestä a pisteeseen b, vaan on tietty määränpää, johon pääseminen vaatii aikaa. Jos teemme päätöksen seurata Jeesusta elämämme loppuun asti, kunnes kohtaamme taivaassa, meidän tulee elää hänen ylösnousemusvoimassaan päivittäin. Se ei todellakaan ole helppoa, mutta on vaivan arvoista. Meidän täytyy siis oppia ruokkimaan määrätietoisesti henkeämme Jumalan sanalla ja mukautua sen mukaan, silloin liha kuolee.

Jakeet 6-8: Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä. Joka on kuollut, on vapautunut synnistä. Jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme myös saavamme elää hänen kanssaan.

Synti on aina kapina Jumalaa vastaan, joka on täydellinen ja hän odottaa, että kasvamme pyhitys prosessissamme Kristuksen kaltaisuuteen. Päämäärä on, että opimme Jumalan toimintatavat, palvella häntä Jeesuksen kautta synnille kuolleena. Emme voi elää Jumalan tahdossa ilman täydellistä riippuvuussuhdetta Pyhän Hengen kanssa. Kun pikku hiljaa opimme noudattamaan Pyhän Hengen neuvoja, opimme tunnistamaan tilanteet ja ajatukset, jotka ovat ristiriidassa Raamatun sanan kanssa. Silloin opimme voittamaan taistelut syntiä vastaan. Huomaa, että kun opimme voittamaan taisteluja, opimme tuntemaan Jeesusta ja alamme tahtoa samoja asioita kuin hän! Jos emme opi kuolettamaan synnillisiä himoja, emme myöskään opi tuntemaan Jeesusta. Siksi tää on niin tärkee pointti.

Jakeet 9-11: Mehän tiedämme, että Kristus, kuolleista herätettynä, ei enää kuole eikä kuolema enää hallitse häntä. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kertakaikkisesti kuoli synnille, mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Samoin pitäkää tekin itsenne synnille kuolleina mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.

Se mitä Jeesus teki on meidän päämäärämme. Hän on esikuvamme ja mentorimme. Pyhä Henki muistuttaa meitä aina siitä, mitä Jeesus teki ristillä meidän puolestamme, jotta tahtoisimme samaistua häneen ja kuolla synnille jatkuvasti. Jos esikuvamme ei olisi suorittanut täydellistä sovitusta, meidän olisi aivan turhaa yrittää päästä yhteyteen Jumalan kanssa, koska meillä ei olisi toivoa. Kukaan ihminen ikinä ei tule täyttämään Jumalan oikeamielistä tahtoa. Sen pystyi täyttämään vain ja ainoastaan Jumala, joka tuli ihmiseksi. Hän eli täydellisen elämän ja onnistui siinä, mitä me emme ikinä voisi tehdä. Kiitos Jeesus! Sinulla ja minulla on siis elävä toivo, että antautumalla täysillä Jumalalle, olemalla kuuliaisia Pyhän Hengen johdatukselle ja äänelle, voimme kirkastaa Kristusta elämällämme.

Tsekkaa pari jaetta Elävän uutisen mukaan tästä jaejaksosta uudelleen ja pyydä, että Pyhä Henki tekee nämä eläviksi: (Room. 6:5-8) Me ja Kristus olemme yhtä: me kuolimme hänen kanssaan. Nyt olemme osallisia hänen uudesta elämästään ja kerran nousemme niin kuin hän. Meidän vanha minämme ristiinnaulittiin Kristuksen kanssa, jotta emme enää olisi synnin hallittavina emmekä synnin orjia. Koska olemme kuolleet synnille, sillä ei ole ylivaltaa elämässämme. Vanha, syntiä rakastava minämme on kuollut Kristuksen kanssa, ja niin uskomme saavamme myös elää ikuisesti hänen kanssaan.

Kun alamme käsittämään mitä Jeesus on todella tehnyt, se saa meidät syvästi kunnioittamaan häntä ja tahdomme myös kertoa ilosanoman ympärillämme oleville. Ole luja ja rohkea Herrassa Jeesuksen nimessä 🙂

Ohjeita uskoville

Roomalaiskirje 12:9-21

Olkoon rakkautenne vilpitöntä, vihatkaa pahaa ja pitäkää hyvästä kiinni. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämisiä toisianne kohtaan. Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Älkää olko toimissanne velttoja. Olkaa Hengessä palavia, palvelkaa Herraa. Olkaa toivossa iloisia, ahdistuksessa kärsivällisiä ja rukouksessa kestäviä. Auttakaa pyhiä heidän tarpeissaan, pyrkikää osoittamaan vieraanvaraisuutta. Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkää kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää tavoitelko korkeita, vaan sopeutukaa vaatimattomiin oloihin. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää kostako kenellekään pahaa pahalla. Pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien ihmisten silmissä. Jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä on kirjoitettu: ”Minun on kosto, minä maksan takaisin, sanoo Herra.” Mutta jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna hänelle juotavaa. Näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle. Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.

Kun luin tämän jaejakson tänä aamuna, pysähdyin. Mietin, miten selkeät ohjeet Paavali on kirjoittanut Pyhän Hengen vaikutuksesta, pohjautuen Jumalan tahtoon. Nämä ohjeet tulisi kuvastaa jokaisen uskovan elämää. Onnistummeko tekemään omassa voimassamme Jumalan tahdon? Emme ikinä. Siksi tulemme entistä enemmän riippuvaisemmiksi suhteestamme Jeesukseen. Ymmärrämme lukiessamme näitä jakeita, että nyt mennään epämukavuusvyöhykkeelle. Mutta kuka on opettanut, että kristityn elämä on helppoa? Kuka opettaa, että pääsemme helposti taivaaseen, ilman toistuvaa taistelua paholaista ja omaa, syntiä rakastavaa, lihaamme vastaan? Raamattu ei opeta niin. Jos luulemme, että elämä on ruusuilla tanssimista, emme osaa suhtautua oikein Jumalan kasvatukseen, johon sisältyy myös kuritus koettelemusten ja ahdistusten kautta. Kyse on siitä, miten asennoidumme niihin. Voimme katkeroitua Jumalalle. Voimme väittää, ettei Jumalan tahto ole, että kukaan uskova ikinä näkee nälkää, koe vainoa tai joudu sairastamaan, mutta totuus on jotain muuta. Ehkä länsimainen kristillisyys on menettänyt juuri siksi voimansa, kun emme ymmärrä, miksi meidän täytyy kasvaa Jumalan lapsina koetusten ympäröimänä. Kun koemme ensimmäiset kovat hyökkäysaallot elämässämme, ja uskoamme koetellaan toden teolla, paljastuu, mille uskomme on rakennettu. Onko se rakennettu Kristus kalliolle, vai hyvien toiveiden hiekkaperustukselle? Oma elämäni on tästä todistus. Aikaisemmin en rakentanut elämääni Jumalan Sanan perustalle ja uskoni alkoi pikku hiljaa vaipua ja melkein luovuin siitä. Kiitän Jumalaani siitä, että minun ympärilläni on aina ollut rukoilevia uskovia, jotka kantoivat minua noina päivinä (toivottavasti edelleenkin) ja uskoni varjeltui monien koetusten läpi. Mutta hups, mennäänpä nyt noihin jakeisiin syvällisemmin 🙂

Olkoon rakkautenne vilpitöntä, vihatkaa pahaa ja pitäkää hyvästä kiinni. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämisiä toisianne kohtaan. Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne (jakeet 9-10).

Vilpittömyys, helläsydämisyys, kunnioitus. Siinä erittäin tärkeitä pointteja mieheltä, joka varmasti oli opetellut näitä uskoontulonsa jälkeen. Miksi on tärkeää olla vilpitön rakkaudessa, ollen helläsydäminen ja kunnioittaa lähimmäisiä? Koska Jeesus oli kaikkea tätä. Jos Jeesus ei olisi ollut vilpitön rakkaudessaan, hän ei olisi koskaan mennyt ristille ja kuollut ihmiskunnan puolesta. Maailma ei tunne vilpitöntä rakkautta, vaan opettaa meitä pienestä pitäen tekemään kaiken vastikkeesta. Vain jos sinä saat siitä jotain hyötyä itsellesi, se kannattaa tehdä. Jumalan valtakunnan periaatteet eroavat siis täysin meidän maailmamme arvomaailmasta. Vilpitön suhteessa pahuuteen. Meidän täytyy tehdä päätös vihata vääryyttä, koska se sotkee kaiken niin nopeasti. Jumala tuntee motiivimme, siksi meidän täytyy päättää pitää siitä kiinni. Jos olemme vilpittömiä, kaikki ihmiset tulevat tuntemaan meidät Jumalan rakkaudesta vaikuttavasta helläsydämisyydestä. Viimeinen haaste ei todellakaan ole helppo. Meidän täytyy päättää toimia Jeesuksen tavalla, rakastaen ja kunnioittaen kaikkia ihmisiä, olivat he millaisia tahansa. Se kertoo Hengen hedelmästä, jos osaamme olla vaiti silloin, kun mielemme tekee sanoa jotain ilkeää.

Älkää olko toimissanne velttoja. Olkaa Hengessä palavia, palvelkaa Herraa. Olkaa toivossa iloisia ahdistuksessa kärsivällisiä ja rukouksessa kestäviä. Auttakaa pyhiä heidän tarpeissaan, pyrkikää osoittamaan vieraanvaraisuutta (jakeet 11-13).

Lihamme on veltto eli laiska. Se tahtoisi vain olla itsekäs. Sen sijaan meitä kehotetaan olemaan Pyhässä Hengessä palavia ja palvelemaan Herraa. Jälleen täysin vastakkainen näkökanta. Jos tahdomme olla Hengessä palavia, meidän täytyy päättää alkaa viettämään aikaa Jumalan ihanassa läsnäolossa päivittäin. Kenelläkään se ei tule luonnostaan, vaan se vaatii sisua ja päätöstä erottaa aikaa. Mutta jos rakastamme jotain persoonaa, vietämme mielellämme aikaa hänen lähellään? Sama toimii jumalasuhteessamme. Jos et vielä palvele kotiseurakuntasi jossain työmuodossa, kysy vaikka pastoriltasi mitä voisit tehdä. Parasta on aloittaa jossain ja alat huomaamaan, kuinka rakkaussuhteesi Herraan kasvaa. Kun olemme palavia uskovia Hengen voimassa, katseemme ei kiinnity niin paljon enää ulkoisiin asioihin ja olosuhteisiin, vaan alamme näkemään Hengen silmien välityksellä, katse kohti Jeesusta ja iloista jälleen näkemistä, silloin koemme Herran läsnäolon kaikissa olosuhteissamme ja luovutamme taakkamme hänelle. Se tuo syvän rauhan. Jos täytymme Hengellä jatkuvasti eläessämme, tahdomme olla hyväsydämisiä käytännössä.

Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkää kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää tavoitelko korkeita, vaan sopeutukaa vaatimattomiin oloihin. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää kostako kenellekään pahaa pahalla. Pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien ihmisten silmissä. Jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa (jakeet 14-18)

Lisää erinomaisia periaatteita meille! Päätä siunata, vaikka tekisi mieli kirota. Osoita empaattisuutta käytännössä. Opi olemaan tyytyväinen siihen mitä sinulla on. Lihamme kyllä tahtoo kaikenlaista jatkuvasti. Sitä voi kutsua materialismiksi. Se on tämän maailman tapa. Mutta meidän tulisi olla kiitollisia siitä mitä meillä jo on! Meidät tulisi tuntea siitä, ettemme valita, vaikka meillä ei olisikaan kaikkea mitä tämä maailma tarjoaa. Se kertoo sydämestämme, mihin olemme satsanneet: Joko maalliseen hyvinvointiin tai taivaalliseen hyvinvointiin. Jumalan valtakunnan periaate on, että kerää aarteita taivaaseen, koska sieltä ei koskaan kukaan varasta. No, totta kai hankimme kaikkea tarpeellista omasta mielestämme, mutta mitä jos miettisimme, tarvitsenko todella nyt tämän tavaran tai jutun, vai voinko pärjätä ilmankin? Kiitä Jumalaa päivittäin siitä, mitä sinulla jo on! Paavali oli tyytynyt vaatimattomiin oloihin. Hän pystyi elämään erilaisissa olosuhteissa, ja olemaan kiitollinen, koska keskittyi hoitamaan jumalasuhdettaan. Sitten meitä neuvotaan olemaan nöyriä. Se heijastuu toisten kunnioituksessa, asenne- ja toimintatavoissamme.

Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä on kirjoitettu: ”Minun on kosto, minä maksan takaisin, sanoo Herra.” Mutta jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna hänelle juotavaa. Näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle. Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä (jakeet 19-21).

Jumala on kaikkitietävä ja kaikkialla läsnä oleva, joten meidän ei tarvitse huolehtia siitä, etteikö Jumala tietäisi kaikkea kokemaamme. Vaatii todellista Jumalan rakkauden vaikutusalaa sydämissämme, ettemme anna vihan, kaunan ja katkeruuden sokaista itseämme. Herra ole meille armollinen tässä. Niin helposti lankeamme tällä alueella ja ihmettelemme, miksei uskon elämämme toimi. Päätä olla täysin läpinäkyvä suhteessa Jumalaan, silloin menestyt, se on aivan varma. Päätä toimia niin, ettet anna paholaiselle mahdollisuutta ryöstää iloasi Herrassa! Jumalan runsasta siunausta sinun alkavaan viikkoosi.

Jumala rohkaisijana

Morjesta rakkaat lukijat! Tovi aikaa sitten kirjoittelin itsetunnosta, ja sydämelleni nousi halu kirjoittaa siitä lisää, koska arvostamani Jumalan nainen Joyce Meyer kirjassaan uusi päivä, uusi sinä sohaisi asiaa todella osuvasti. Ajatus oli tämän kaltainen: Sun täytyy tulla toimeen itsesi kanssa, koska et pääse sekunniksikaan pois itsesi luota. Ja aivan kuten Jeesus kehotti meitä jokaista, että rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi (Matt. 22:39). Itse sovellan tätä niin, että jos en osaa rakastaa terveellä tavalla itteäni, en osaa rakastaa muitakaan. Ja tottakai tähän liittyy myös tää oleellisesti: Rakasta Herraa, Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi (Matt. 22:37). Jos me vastaanotetaan Jumalan rakkautta, kykenemme rakastamaan häntä, itseämme ja lähimmäisiämmekin. Tutkitaanpa millainen meidän Herramme on.

Joosua 1:1-9

Kun Herran palvelija Mooses oli kuollut, Herra sanoi Joosualle, Nuunin pojalle, Mooseksen palvelijalle: ”Minun palvelijani Mooses on kuollut. Nouse siis nyt ja mene tämän Jordanvirran yli yhdessä koko tämän kansan kanssa siihen maahan, jonka minä annan heille, israelilaisille. Jokaisen paikan, jota jalkanne tallaa, minä annan teille, niin kuin olen Moosekselle puhunut. Maa autiomaasta ja Libanonista suureen virtaan, Eufratvirtaan sekä koko heettiläisten maa auringonlaskun puolella olevaan Suureenmereen asti, on oleva teidän aluettanne. Kukaan ei kestä sinun edessäsi koko sinun elinaikanasi. Niin kuin minä olin Mooseksen kanssa, niin Minä olen sinunkin kanssasi. Minä en jätä enkä hylkää sinua. Ole luja ja aivan rohkea, sillä sinä jaat tälle kansalle perinnöksi sen maan, jonka minä heidän isilleen vannomallani valalla olen luvannut antaa heille. Ole vain luja ja aivan rohkea ja noudata kaikessa toiminnassasi tarkoin sitä opetusta, jonka palvelijani Mooses on sinulle antanut. Älä poikkea sitä oikealle äläkä vasemmalle, jotta menestyisit, missä ikinä kuljetkin. Älköön tämä lain kirja väistykö sinun suustasi, vaan mietiskele sitä päivin ja öin, että noudattaisit tarkasti kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut ja menestyt tielläsi. Enkö minä olekin käskenyt sinua: Ole luja ja rohkea! Älä säiky äläkä kauhistu, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin.”

Siis en voi sanoa mitään muuta, kuin, että wau! Tää on niin timanttia rohkaisua jokaiselle joka tätä ajatuksen kanssa lukee ja sisäistää! Niin mielettömän rohkaisevaa settiä, että jos olen joskus alla päin ja mietin, onkohan Jumalakin minut hyljännyt, luen tämän jaejakson ja varmistun, että aivan kuten hän oli Mooseksen, Joosuan ja kaikkien muiden pyhien auttaja ja rohkaisija, hän on myös minunkin! Ihan pari poimintaa aluksi. Montako lupausta Herra antaa Joosualle tai muistuttaa aiemmin antamistaan tämän jakson aikana? No, jos luemme tarkasti, niin jokaisessa jakeessa on vähintään yksi lupaus. Löysin yhteensä 10. Halleluja millainen Isä meillä on! Huippukohtana pidän jaetta viisi. Jossa Jumala ilmaisee itsensä erittäin läheisellä tavallaan, käyttäen Minä olen – nimeä itsestään.

Montako kertaa Jumala kehottaa Joosuaa olemaan luja ja rohkea? Kolme kertaa. Miksi? Varmaan siksi, että Joosua muistasi sen olevan hänen Herransa tahto, kirkkaasti! Jumala, joka on luonut meidät, tuntee meidät läpikotaisesti, siksi hän tietää tavat, jolla vastaanotamme hänen sanomansa parhaiten. Monestiko jaejaksossa viitataan Moosekseen? Neljä kertaa. Miksikö? Jakeessa yksi Joosuaa kutsuttiin Mooseksen palvelijaksi. Hän seurasi hänen esimerkkiään parhaiten israelilaisista, esimerkiksi, kun Mooses oli neuvottelussa Jumalan luona vuorella 40 päivää ja yötä, Joosua oli vuorella, eikä leirissä, jossa muut israelilaiset päätyivät palvomaan epäjumalaa. Taas Jumala osoittaa, kuinka hän tiedostaa Joosuan tärkeimmän esikuvan ja käyttää häntä sitouttaakseen itseensä ja rohkaistakseen häntä.

Jakeessa kaksi Jumala tunnustaa tosiasiat ja osoittaa tarkasti, mikä on hänen tahtonsa. Aivan kuten varmasti oli Jumalan tahto, että Joosuasta tuli Mooseksen seuraaja, mikä sinänsä oli valtava vastuu suuren kansan johtajana, hän heti osoittaa, mitä hän odottaa häneltä. Jumala ei ole huono johtaja, ja sano, että mietiskelepä itse ja pohdi, mitä sinun tulee tehdä kansan johtajana. Sen sijaan hän antaa selkeät koordinaatit Joosualle, mitä tulee tehdä heti kättelyssä. Itselleni pomppasi kaksi asiaa: Ensin todetaan, että Mooses on poissa. Seuraavaksi sanat nouse ja mene. Tämän yksiselitteisemmin ei voida opettaa. Jakeen lopussa Jumala lupaa, että hän antaa maan israelilaisille. Hän ei johdata koskaan harhaan, vaan päämäärä on selkeä!

Jakeessa kolme jatketaan suurta tehtävää: Tässä näemme kaksi tärkeetä asiaa. Jälleen selkeä lupaus ja muistus siitä, että Jumala on liittouskollinen, sen minkä hän lupasi jo aiemmin Moosekselle, hän pitää voimassa. Joosuan on helppo luottaa hänen uskollisuuteensa ja rakkauteensa. Pieni sivuhuomautus: Mieti, miltä Joosuasta tuntui, kun Kaikkivaltias lupaa, että jokaisen paikan, jota jalkanne tallaa, hän antaa. Tää on jotain järisyttävää! Kun me tänä päivänä lähestymme Jumalaa, ja koemme hänen puhuvan henkeemme joko suoraan tai Raamatun kautta, hän osoittaa, että hän tahtoo siunata omiaan! Voimme rukouksessa julistaa hänen tahtoaan tapahtuvaksi tänäänkin ja vallata alaa. Meidän tulee ottaa tämä sana profeetallisena vastaan, koska hän odottaa, että hänen lapsensa etsivät häntä. Hän tahtoo ilmestyä voimallisesti tänäänkin, parantaa sairata ja pelastaa kokonaisia kansakuntia!

Jae neljä alleviivaa edelleen hänen uskollisuuttaan, ja kertoo täsmällisesti alueen, jonka israelilaiset tulevat valtaamaan. Joosua nöyränä Jumalan miehenä kunnioittaa Herraansa, ja ilmoittaa kansalle alueen, jonka hän on luvannut antaa. On varmasti mahtava lähteä taisteluun, kun tietää, että Jumala tulee antamaan nämä alueet kansalleen. Jae viisi on mykistävä, kuten jo totesin. Ensin Jumala ohjeistaa Joosuaa lähtemään kansan edellä, ilmoittaa alueen jonka he valtaavat, antaa kolme lupaustaan ja sitten hän sanoo: Kukaan ei kestä sinun edessäsi koko sinun elinaikanasi. Mieti, miltä Joosuasta tuntuu. Koko elinaikanasi. Se ei ole pieni lupaus. Se on valtava. Viholliset ovat suuria kansoja. Mutta Jumala on heitä voimallisempi. Sitten Jumala jatkaa: Niin kuin minä olin Mooseksen kanssa, niin Minä olen sinunkin kanssasi. Tämä on mieletöntä. Jumala nostaa Joosuan Mooseksen rinnalle tietyssä mielessä. Sen täytyy tuntua aivan uskomattomalta. Niin monta vuotta uskollisesti Joosua oli palvellut Moosesta ja nyt Jumala, jota hänen esikuvansa palveli, rohkaisee valtavalla tavalla.

Lopuksi Jumala vielä antaa voimallisen sanan meille kaikille: Minä en jätä enkä hylkää sinua. Kelaa nyt vielä. Ensin hän lupaa murtaa Joosuan vastustajat koko hänen elinaikansa ajan. Sitten hän rohkaisee arvostamaansa palvelijaa ja lopuksi muistuttaa, ettei hän puoleltaan ikinä hylkää eikä jätä! Jos joka päivä muistuttaisimme itseämme pelkästään tällä yhdellä jakeella, uskallan väittää, että suhteemme elävään Jumalaan alkaisi tuntua todella hyvältä. Sen lisäksi me rakastuisimme häneen syvästi. Alkaisimme luottamaan häneen enemmän, emme pelkäisi enää samalla tavalla epäonnistumisia, koska nekin kuuluvat elämäämme väistämättä. Kokisimme jatkuvasti, kuinka hyvä ja rakastava taivaallinen Isä meillä on ja tahtoisimme mielellämme tehdä hänen tahtonsa elämässämme. Antaisimme koko elämämme hallintavallan hänen hyviin käsiinsä ja rakastaisimme enemmän lähimmäisiämme! Kaikki tämä perustuu siihen, että alamme uskomaan ja näkemään, että Jumala on aina hyvä ja uskollinen elämämme jokaisena päivänä, riippumatta olosuhteista joissa elämme.

Perustuen jakeessa viisi oleviin lupauksiin, plus aikaisempiin, Jumala kehottaa ystäväänsä olemaan aina luja ja rohkea, koska kaikki on paremmin kuin hyvin. Tässä näemme myös Jumalan johdonmukaisuuden: Ensin hän lupasi antaa maan israelilaisille ja tässä hän ohjaa jo kansanjohtajaa luottamaan perintöön, joka on luvattu aiemmin. Hän lupaa, että hän itse saa jakaa sen. Luottamus kasvaa. Jakeessa seitsemän Herra antaa ohjeita. Mikä oli se opetus, johon Jumala viittasi Mooseksen antamana? Opetus, jonka hän itse opetti Mooseksen kautta israelilaisille. Menestys perustuu niin silloin, kun tänäänkin siihen, että noudatamme Jumalan suunnitelmaa ja tahtoa tarkasti. Miten se on mahdollista, kun erehdymme helposti elämässämme? Sitoutumalla Jumalaan. Anomalla rukouksessa, että Herra tahdon tehdä tänään sinun tahtosi koko sydämestäni. Siitähän tässä on kysymys. Jumala odottaa, että hänen rakkaat lapsensa sitoutuvat sataprosenttisesti ja kokosydämisesti häneen, koska hän on sitoutunut meihin!

Jakeessa kahdeksan puhutaan lain kirjasta. Mikä se on? Tänä päivänä puhumme Raamatusta. Tässä Jumala täsmentää vielä miten voimme vaeltaa hänen tahdossaan. Mietiskelemällä hänen sanaansa. Meidän tulee siis pyytää Pyhää Henkeä valaisemaan Raamatun sana, jotta osaisimme tulkita oikein pyhää Jumalan Sanaa. Kun itse valmistun kirjoittamaan blogia, yleensä polvistun ja rukoilen, että Herra anna minulle se armo, että osaisin jollain tavalla rohkaista lukijoita. Huomatkaamme, että kun opettelemme lukemaan sanaa päivittäin, se alkaa muuttaa meitä. Sillä edellytyksellä, että olemme läpinäkyviä suhteessa Jumalaan. Jos annamme Jumalan sanan muovata meidän sydäntämme, alamme noudattamaan hänen tahtoaan ja sitä seuraa lupaus: silloin sinä onnistut ja menestyt tielläsi. Aivan kuten Joosuankin tuli noudattaa Jumalan sanaa, meidänkin tulee, jos tahdomme rikkaan ja yltäkylläisen elämän. Jakeessa yhdeksän Jumala muistuttaa, ettei Joosuan (eikä meidänkään) tarvitse pelätä mitään pahaa. Hän käskee meidän pitää rohkeudesta kiinni aina, tuli mitä tuli. Eikä meille satu mitään pahaa, koska Jumala on turvanamme missä tahansa olemmekin.

Roomalaiskirje 8:31-32

Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan!

Tämä jae antaa erinomaisen yhteenvedon tämän kertaiselle kirjoitukselle. Aivan kuten hän oli Joosuan ja kaikkien pyhien kanssa, niin hän on meidänkin kanssamme. Hän osoitti suuren rakkautensa meitä kohtaan antamalla Jeesuksen ja hänen kauttaan sovittamalla ihmiskunnan, jotta yhteys Luojan ja ihmisen välillä ennalleenasetettaisiin. Luota Jumalan Isän rakkauteen alkavalla viikollasi! Jumalan runsasta siunausta sinulle 🙂

Vanhurskautuksesta

Vanhurskaus. Ei kovin arkisanastoa meille? Mitä se meinaa? Iso Raamatun Tietosanakirja kuvaa esimerkiksi sanaa näin: Se ilmaisee Jumalan tuomion johdonmukaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Vanhurskaus on myös sitä käytöstä, toimintaa ja vaellusta, joka on oikeaa Jumalan edessä, hänen mielensä mukaista ja hänen tunnustamaansa, toisin sanoen lähinnä samaa kuin oikeamielisyys. Tähän oikeamielisyyteen liittyy myös Jumalan pelko ja sisäinen antautuminen Jumalan tahdolle. Vanhurskaat tietävät olevansa kokonaan riippuvaisia Jumalan armosta, joka vaikuttaa Jeesuksessa Kristuksessa.

Nyt, kun olemme hiukan selvittäneet, mitä vanhurskaus pitää sisällään, lähdetään tutkimaan Sanaa:

Roomalaiskirje 3:21-26

Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikille, jotka uskovat. Ei tässä ole mitään erottelua, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla mutta saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä osoittaakseen vanhurskautensa, koska oli jumalallisessa kärsivällisyydessään jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit. Tämän Jumala teki osoittaakseen vanhurskautensa nykyajassa: hän on itse vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.

Jakeessa 20 sanotaan pohjaksi tälle jaejaksolle: Eihän yksikään ihminen tule hänen edessään vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja, sillä lain kautta tulee synnintunto.

Fakta on siis se, että jokainen ihminen on väärässä asemassa suhteessa pyhään, täydellisen oikeudenmukaiseen Jumalaan, joka määrittää, miten ihmisen tulee elää. Syntiinlankeemuksen seurauksena yksikään ihminen ei kykene elämään oikein Jumalan tahtoon nähden. Kukaan ihminen ei kykene täyttämään Jumalan lain vaatimuksia, lain tehtävä on kasvattaa ihmiset hyväksymään oma syntisyytensä Jumalan edessä, jotta hyväksyisimme Jumalan armon Jeesuksessa elämäämme.

Ihmiset ovat kaikkina aikoina yrittäneet elää hyvää elämää, luullen, että Jumala hyväksyy heidät taivaaseen sen perusteella, että he ovat eläneet hyvin, tehneet mielestään vähemmän pahaa kuin hyvää. Mutta Jumalan tahtoa ei kukaan ihminen kykene täyttämään omilla teoillaan, kuten näimme. Vasta kun ihminen nöyrtyy, ja myöntää, että olen syntinen ja tarvitsen apua, jotta pääsen tästä eroon, Jeesus voi tulla apuun. Kun ihminen alkaa ymmärtää Jeesuksen täydellisen uhrin seuraukset, hän alkaa kunnioittamaan häntä syvästi ja tahtoo elää hänen tahdossaan koko elämänsä.

Jakeet 22-24 eivät jätä paljonkaan tulkinnan varaa: Ensimmäinen asia, jotta ihminen saa syntinsä anteeksi ja ennalleen asetetaan oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, on Jumalan lahjoittama usko. Jumala vetää ihmistä pelastukseen ja hyväksyttyään sen, hänestä tulee uusi luomus Kristuksessa (2.Kor. 5:17). Tässä ei ole muita ehtoja: Ihmisen täytyy vain hyväksyä Jumalan armo omalle kohdalleen, jolloin hänet vanhurskautetaan, julistetaan syyttömäksi, Jeesuksen täydellisen uhrin kautta. Ihmisen osana on vain vastaanottaa ja se on siinä! Mutta se vaatii oikeasti nöyryyttä myöntää olevansa hukassa, synnin orja ja vasta silloin hän voi aidosti vastaanottaa Jumalan ilmaisen lahjan. Ikävä kyllä ihmiset ovat liian monesti ihmisten orjia ja miettivät, että mitä ihmettä ystävät ja tutut sanovat, jos tuun uskoon?! He eivät ymmärrä, että eräänä päivänä he seisovat yksin oikeamielisen Jumalan edessä vastaamassa elämästään, eivätkä naapurin elämästä. Silloin on liian myöhäistä pyydellä uutta mahdollisuutta.

Jakeet 23-24 osoittavat selkeästi, ettemme ansaitse Jumalan armoa, vaan se on hänen suuri rakkaudenosoituksensa meille. Se perustuu Jeesuksen ansaitsemaan lunastukseen, kun hän sovitti täydellisesti jokaisen ihmisen syntivelan Golgatalla. Kaikessa on kysymys siitä, mitä Jeesus teki. Jae 25 jatkaa apostolin Kristus-keskeistä saarnaa siitä, että Jumala on asettanut Jeesuksen sovituksen välineeksi (armoistuimeksi) uskon kautta hänen vereensä osoittaakseen oikeamielisyytensä. Mistä on kyse? Mielestäni siitä, että Jeesuksen veri on puhdistanut jokaisen joka turvaa häneen. Ainoa asia, mikä voi puhdistaa ihmisen synnit on Jeesuksen kallis veri. Siinä ei ollut mitään epätäydellistä. Ainoastaan se riitti Jumalalle, jotta hän voi oikeutetusti antaa anteeksi jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen. Miksi on näin? Koska täytyi olla todella virheetön, täydellinen uhri, jotta oikeamielinen Jumala voi antaa anteeksi kaikki synnit.

Jae 26 alleviivaa vielä kuinka oikeudenmukainen Jumala on. Hän itse on personoitunut oikeudenmukaisuus, täydellinen. Ja hän lukee Jeesuksen syyttömyyden ja oikeamielisyyden meidän eduksemme! Mikä valtava ilouutinen! Ei oo mitään vastaavaa olemassakaan! Onko sinun ja minun hankala hyväksyä tätä? Maiskuttele näitä vielä:

Roomalaiskirje 4:25, 5:1, 8.

Hänet annettiin alttiiksi meidän rikkomustemme tähden ja herätettiin kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.

Koska siis olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä.

Herää kysymys, mitä nämä vanhurskautuksen siunaukset saavat uskovissa aikaan? Sen tulisi saada meidät arvostamaan Jumalaa syvästi. Sen tulisi saada meidät palvomaan koko elämällämme häntä, joka antoi kalleimman lahjan, minkä kukaan voi antaa. Meidän tulisi sisäistää asemamme Jumalan rakkaina lapsina, jotka tulevat perimään Jumalan valtakunnan. Miksi tämä identiteetin sisäistäminen on niin tärkeetä? Mielestäni siksi, että miten ihmeessä voimme opetuslapseuttaa uusia Jumalan lapsia, ellemme itsekään sisäistä asemaamme. Jos Pyhä Henki saa meidät pikku hiljaa ymmärtämään asian elämässämme, voimme johtaa muitakin terveeseen uskovien kasvuun. Siksi on niin tärkeetä pyytää Pyhää Henkeä valaisemaan meille, mitä Jeesus on todella tehnyt!

Olin muutamia päiviä sitten lenkillä ja kuuntelin erään gospelbändin biisiä Jeesuksen verestä. Jumala kuiskasi henkeeni, että ”minä puhdistan sinut nyt Jeesuksen verellä”. Se oli täynnä armoa ja rakkautta. En voinut kuin aamuhämärissä hölkätessä kiitellä Herraa, että hän tahtoo pyhittää minua joka päivä hänen kaltaisekseen. Ajattelen, että tuo hetki muistutti minua siitä, kuinka tärkeetä on jatkuvasti tulla tietoiseksi Jeesuksen veren valtavasta voimasta, joka uudistaa päivittäin, kun olemme avoimia Herralle. Kun vastaanotin puhdistusta, koin, kuinka Jumalan rakkaus täytti koko olemukseni ja aloin kunnioittamaan häntä entistä enemmän. Pyhitys on siis erittäin tarpeellista meille kaikille, jotta voimme kasvaa Jumalan lapsina.

Näin myös tällaisen näyn: Näin Jeesuksen ristiinnaulittuna minun tähteni. Se sai minut polvistumaan ja nöyrtymään. Se murtaa sydämeni, kun mietin, että minä ansaitsin tuon rangaistuksen synneistäni, mutta Jeesus täysin syyttömänä rakasti minua syyllistä niin paljon, että kantoi syntieni rangaistuksen Golgatalle, jotta minun ei tarvitse enää olla synnin orja, vaan vapaa, koska hän lunasti minut täydellisesti.

Uskovinakin meillä on jatkuva taistelu syntiä vastaan vanhan syntiä rakastavan luontomme tähden. Mutta meidän tarkoitus ei ole elää enää orjina, vaan vapaina. Lue ajatuksella seuraavat jakeet, tällä kertaa Elävän Uutisen mukaan:

Roomalaiskirje 6:5-11

Me ja Kristus olemme yhtä: me kuolimme hänen kanssaan. Nyt olemme osallisia hänen uudesta elämästään ja kerran nousemme kuolleista niin kuin hän. Meidän vanha minämme ristiinnaulittiin Kristuksen kanssa, jotta emme enää olisi synnin hallittavina emmekä synnin orjia. Koska olemme kuolleet synnille, sillä ei ole ylivaltaa elämässämme. Vanha, syntiä rakastava minämme on kuollut Kristuksen kanssa, ja niin uskomme saavamme myös elää ikuisesti hänen kanssaan. Jeesus nousi kuolleista, eikä hän enää koskaan kuole. Kuolemalla ei ole enää valtaa häneen. Hän kuoli kaikkien puolesta murtaakseen synnin vallan, ja nyt hän elää ikuisesti Jumalalle. Pitäkää siis tekin itsenne synnille kuolleina ja eläkää Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, tähden.

Miten siis elämme Kristuksen voittosaatossa omassa elämässämme? Pitämällä vanhan luontomme ristiinnaulittuna, jonka seurauksena synnin ylivalta Jeesuksen ansiosta on murtunut. Aivan kuten Jeesus eli kuuliaisena Jumalan tahdolle koko elämänsä, mekin täydellisessä riippuvuussuhteessa häneen, voimme elää vapaina synnin orjuudesta 😀 Jos elämme lähellä Jeesusta, synnin valta väistyy päivä päivältä kirkkaammin! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

 

 

 

Kristityn kasvu

Tällä kertaa tahdon jakaa jotain uskovan kasvusta. Kun menneellä viikolla Herra sai minut miettimään omaa elämääni taakse päin noin viisitoista vuotta, koen, kuinka Jumalalla on elämälleni yksityinen suunnitelma. Ja niin on jokaiselle hänen lapselleen myös. Me teemme valintoja, tahdommeko antautua tuohon erinomaiseen suunnitelmaan. Eihän se aina ole helppoa, kun ei tiedä minne suuntaan tästä lähdetään, mutta itse en ikinä olisi voinut suunnitella paremmin missään tapauksessa. Jos joku olisi sanonut minulle siivilipalveluksen suoritettuani Oulaisissa, että tulen 14 vuotta myöhemmin asumaan Seinäjoella ja toimimaan aktiivisesti armolahjoissa, en olisi varmaankaan uskonut. Olin tuolloin melko arka, rikkinäinen, enkä ollut saanut vielä täyttyä Pyhällä Hengellä, niin että puhuisin kielillä.

Toisaalta lähestyn asiaa myös siltä kannalta, että vaikka minulla on todella rakkaita ihmisiä Oulaisissa, tunnen tänään kasvaneeni uskossa siksi, että minun täytyi opintojen tähden muuttaa sieltä Kokkolaan ja myöhemmin Seinäjoelle. Kun yritin saada töitä Oulaisista sivarin päätyttyä, totesin, ettei meinaa löytyä, stressi kasvoi ja lopulta aloin harkita tradenomi opintoja vakavissani. Hakukriteerini olivat tässä järjestyksessä. Seinäjoki kärjessä, sen jälkeen Kokkola, Haapajärvi ja neljäntenä Kajaani, koska ajattelin, että jos en minnekään muualle pääse, sinne ainakin. Ja kun olen Kuhmosta kotoisin, se tuntui jollain tapaa mielenkiintoiselta vaihtoehdolta. Seinäjoki oli paikka, jonne olisin tahtonut, koska olin kuullut paljon hyvää Seinäjoen Helluntaiseurakunnasta. Menin pääsykokeisiin juuri Seinäjoelle ja silloinen nuorisopastori Asko ”Apa” Ali-Löytty haki minut juna-asemalta ja kävelimme hienossa, aurinkoisessa säässä muutaman kilometrin majapaikkaani, samalla näin ohi mennen silloin vastavalmistuneen Seinäjoen Helluntaikirkon. Se jäi mieleen. Iso punainen. Aikanaan sain tiedon, että Seinäjoki jäi väliin, koska sijoituin 33. varasijalle ja hyväksyin opiskelupaikan Kokkolasta. No, ei mennyt kuin pari päivää kun Seinäjoelta soittivat, että nyt olis paikka avoin. Harmittelin asiaa. En enää. Kymmenen vuoden päästä olisin valmis Seinäjokeen Herran suunnitelmissa. 

Kokkolassa pääsin hyvin mukaan, sain uskovia ystäviä opiskelijoista ja nuorista, kävin rukouskokouksissa, opiskelijailloissa, nuortenilloissa ja sunnuntaiaamuisin jumalanpalveluksissa. Opinnot skulas ihan kivasti, oli hauskaa seurakunnassa ja ammattikorkeakoulussa. Jossain kohtaa läheisiä ihmisiä alkoi muuttaa pois Kokkolasta ja huomasin, että uskoni ei ollut kovinkaan vahvalle perustalle rakennettu. Maailma alkoi vetää ja kävin satunnaisesti kokouksissa. Huomasin, etten elänyt todeksi Jumalaa sanaa elämässäni. Olin kuullut monia erinomaisia puheita, mutta minulla ei ollut (jostain kumman syystä) halua lukea Raamattua, vaan rakensin materialle. Mikä avuksi?

Kun uskoa haastetaan, teemme päätöksiä, joilla on suuria vaikutuksia. Jos emme koskaan opi, että ainut perusta, jolle voimme rakentaa kristillisen uskomme, on Jumalan sana. Vaikka varmasti näistä aiheista olin paljon saarnoja kuullut, se ei uskossa sulautunut minuun. Näissä tilanteissa saatana monesti tulee kiusauksineen ja näyttää jotain muka parempaa, joka vie mielenkiinnon uskon asioista. Uskosta ei koskaan luovuta hetkessä, vaan viilentyminen ja paatuminen tapahtuu ajan kanssa. Mikä minut pelasti? Se, että huusin tosissani Jumalan puoleen, monesti sängyn edessä polvillani, että ”en ikinä tahdo luopua uskosta Jeesus, koska tiedän, jos sen teen, elämäni on yhtä helvettiä sen jälkeen”. Uskon, että Jumalan Henki vaikutti minussa tämän sydämeni pohjasta lähteneen rukouksen ja se kuultiin. Tiedän, että Jumala vaikuttaa kaiken parhaaksemme, kuten Raamattu osoittaa. Tänään olen sitä mieltä, että Herra käyttää keskusteluissani ihmisten kanssa hyväksi niitä tilanteita, joisssa tein virheitä ja lopulta nöyrryin hänen edessään. 

Jumalan täytyi sallia minun käyvän koviakin tilanteita elämässäni, jotta ymmärtäisin olevani täysin riippuvainen hänestä. Se on yksi tärkeimmistä asioista, jotka ymmärrän kasvatanneen minut tällaiseksi mieheksi kuin nyt olen. Toiseksi, ajattelen tänään, että Jumala osoitti, kuinka armollinen hän on jokaiselle langenneelle uskovalle, joka sydämestään tekee parannuksen synneistään. Jumalan armon kokeminen taas saa aikaan sen, että nöyrrymme ja kunnioitamme häntä kokosydämisesti. Jos en oppisi kunnioittamaan Jumalaa aidosti, käyttäisin armoa väärin. Tämä on tänään tärkeä asia mielestäni jokaisen uskovan ymmärtää ja sisäistää, koska aivan yhtä väärin on olla lainalainen, joka sanoo, että minun on pakko tehdä nää asiat, jotta ansaitsen Jumalan armon, kuin että sanoo, että kyllä Jumalan armo kantaa, vaikka en tahdokaan tehdä parannusta. 

Minkälainen ympäristö sitten tukee uskovaa? Jos seurakunta on rohkaiseva, innostava ja lämminhenkinen, sieltä nousee vahvoja Herran miehiä, naisia, tyttöjä ja poikia. Siellä kasvua voidaan odottaa tapahtuvan, koska ”kasvi tarvitsee hyvän maaperän tuottaakseen hyvää hedelmää”. Sen lisäksi tottakai tarvitaan jokaisen oma halu hoitaa omaa jumalasuhdettaan, ollen avoin Pyhälle Hengelle. Jos henkilön lähellä on positiivisia, rakkaudellisia, rohkaisevia, armolahjojen käyttöön opastavia veljiä ja sisaria, luonnollinen seuraus on vahva ja tervehenkinen hengellinen aikuinen. Vielä jos pastorit ja vanhimmat, solujohtajat ja vastaavat näkevät potentiaalin ihmisessä ja rohkaisevat toimimaan Jumalan kunniaksi armolahjoilla ja kyvyillä, jotka Herra on antanut, ihmisestä kasvaa nopeasti vastuullinen seurakunnan jäsen, joka tahtoo palvella seurakunnan keskellä ja loistaa valoa maailmaan. Siksi on niin tärkeetä, että seurakuntaperheen kokee rakastavasi ja uskaltaa astua eteenpäin reippaasti, unohtaen ihmispelon kahleet, luottaen Jumalan hyvään suunnitelmaan omassa elämässä.   

1.Korinttolaiskirje 3:1-3

Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille vaan niin kuin lihallisille, niin kuin pikkulapsille Kristuksessa. Juotin teille maitoa enkä antanut vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään, sillä te olette yhä lihallisia. Kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella niin kuin ihmiset yleensäkin?

Mitä näistä jakeista voimme päätellä? Mielestäni apostolin sanat osoittavat, että ne uskovat, jotka ovat lihallisia, eivät kestä vahvaa ruokaa, siis syvällistä Raamatun opetusta, ovat maailmallisia, muistuttaen ihmisiä, jotka eivät usko Jeesukseen pelastajanaan. Tämä tila on vaarallinen. Tällainen minä olin. Jos nöyrrymme myöntämään, että minä olen lihallinen itsessäni ja tarvitsen vahvan perustan uskolleni ja tahdomme sydämestämme muuttua, silloin Herra alkaa pikku hiljaa tekemään hyvää työtään meissä. Hengellisen lapsen on hankalaa ymmärtää Raamatun periaatteita, koska oma tahto ja liha vastustavat sitä. Siksi, jos huomaat omassa elämässäsi, että sinun on hankala hyväksyä Raamatun selkeitä ohjeita, ano Herraa auttamaan ja hän todella auttaa! Helppoa se ei tule olemaan, mutta jos päätämme alistua hänen auktoriteettinsa alaisuuteen, silloin elämämme voi todella muuttua radikaalisti. Kaikki Jumalan voimakkaasti käyttämät miehet ja naiset ovat joutuneet naulitsemaan lihansa ristille, kuolemaan omalle lihallisuudelleen, koska taivastiellä ei ole tilaa itsekkäille pyyteille ja Jumalalle. Muistan, kun Seinäjoen illassa useampi vuosi sitten kuulin saarnan tästä. Ben Kämppi opetti, että anna Jeesuksen istua sydämesi valtaistuimme kokonaan, ei vain osittan! Siitä on kysymys. 

Galatalaiskirje 5:22-25

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, vaeltakaamme myös Hengessä. 

Hengen hedelmä on varmin tapa nähdä, olemmeko kasvaneet hengellisestä lapsuudesta aikuisuuteen. Itse asiassa jos olemme tarkkoja, rakkaus sisältää kaikki muut. Siinä riittääkin paljon haastetta itse kullekin, että Pyhä Henki saa täyttää meitä ja kasvamme näissä asioissa vahvoiksi uskoviksi. Huomaa, että kun kasvamme hengelliseen aikuisuuteen, rakkauden ja muiden asioiden ohella ymmärrämme, että meidän täytyy päivittäin ja hetkittäin kuolla vanhalle synnilliselle luonnollemme, jottei se saa hallita meitä. Miten se onnistuu? Antamalla hallintavallan Jumalalle, olemalla kuuliainen Pyhän Hengen johdatukselle ja päättämällä tehdä mieluummin hänen tahtonsa mukaan kuin omamme. Tämä prosessi tottakai kestää koko loppuelämämme, koska kukaan meistä ei ole täydellinen. Mutta jos tahtotilamme on olla kuuliainen Jumalalle, se aina näkyy väistämättä elämästämme. 

Kun joku ilta lähdin kävelemään kotoani, kiitin avoimen taivaan alla rakasta Isää, että juuri tänään saan asua Seinäjoella. Olen niin sanoinkuvaamattoman kiitollinen siitä, että minun pastorini ovat sellaiset Jumalan miehet kuin Markku Tuppurainen, Ville Pitkänen, Jacob Huttunen ja Pekka Perho. Markku on niin rakkaudellinen isähahmo, jonka lähellä on erittäin helppo olla oma itsensä. Ville on äärimmäisen lempeä ja kärsivällinen ja osaa aina perustaa kantansa Jumalan sanalle. Jacob on lämpimän tiukka, rohkaisee keskittymään Jeesukseen ja olemaan läpinäkyvä. Pekka on aina läsnä, täynnä iloa ja rauhaa ja on todella profetaallinen rukoillessaan ja opettaessaan. Juuri tällaisia esikuvia minä tarvitsen, jotta voin kasvaa uskossani. Rukoilen, että rakas lukijani voisit kasvaa Jumalan tuntemisessa, kokien Herran läsnäoloa päivittäin, koska se kasvattaa parhaiten. Vielä kun siihen yhdistetään aktiitivinen seurakuntayhteys ja palveleminen, niin varmasti kasvat uskossa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä! 

Rakkaus on toimintatapa

Johanneksen evankeliumin luvussa kolmetoista on merkittävä tapaus, johon tällä viikolla olen törmännyt kolme kertaa. Herra muistutti minua tästä tilanteesta alkuviikosta, kiirastorstaina emerituspastori Martti Kallionpää kertoi tästä, kuinka se on häntä puhutellut ja viimeiseksi pitkänäperjantaina Lauri Petäjämäki Alajärvellä Arvokas 2016 tapahtumassa viittasi myös tähän. En usko sattumiin. Tässä jaejakossa (1-17) on jotain todella sydähdyttävää, jotain sellaista, mikä on täysin vierasta tämän päivän maailmalle. Suuri opettaja, pesee seuraajiensa jalat. Täysin ennenkuulumatonta! Katsotaanpa Johanneksen intro tälle tapahtumalle:

Johannnes 13:1-3

Pääsiäisjuhla oli tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut hänen hetkensä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat maailmassa, ja osoitti heille rakkautta loppuun asti. He olivat aterialla, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalan luota ja oli palaava Jumalan luo.

Tästä voi päätellä, että koska Jeesuksella oli erittäin läheinen suhde Isänsä kanssa, Isä oli ilmoittanut hänelle, että hänen aikansa maan päällä päättyy pääsiäiseen. Sitä en tiedä, oliko tämä asia jo päätetty taivaassa, ennen Jeesuksen ihmiseksi tuloa. Niin voisi arvella, koska Jumala on kaikkitietävä. Seuraava asia jonka Johannes ilmaisee pistää minut pienelle paikalle. Hän kuvaa Jeesusta erittäin osuvasti. Hän kertoo Jeesuksen rakkaudesta opetuslapsiaan kohtaan, mikä valtava totuus. Sekin vielä, että Jeesus ei vain joskus rakastanut, vaan jatkuvasti ja loppuun asti!

Seuraava jae järkyttää. Koska kaiken kokemansa jälkeen Juudas ei ollut ymmärtänyt omaa asemaansa Jeesuksen opetuslapsena, jotka saivat viettää kaikista ihmisistä eniten aikaa Jeesuksen kanssa. Kuitenkin hän oli paatunut sydämeltään, koska oli antanut paholaisen laittaa hänen sydämeensä voimakkaan ajatuksen, että hän pettäisi Mestarinsa. Tätä on erittäin vaikea käsittää. Mutta tästä näemme, ettei auta, vaikka kuinka näyttelisimme kunnon uskovaista, mutta elämämme ei todistaisi sen puolesta, se olisi aivan turhaa. Juudashan oli varastanut Jeesuksen palvelutyön kassasta rahaa alusta asti, koska hänen vastuullaan. Kolmannessa jakeessa apostoli kertoo, kuinka Jeesus oli täysin tietoinen asemastaan ja suhteestaan Isän kanssa. Kaikki oli hänelle selvää. Mikään ei tulisi yllättämään häntä, mutta helppoa se ei tulisi todellakaan olemaan. Hän tiedosti, että ennen paluutaan Isän luo korotettuna kuninkaana, hänen täytyi kärsiä paljon, jotta meillä olisi tänä päivänä mahdollisuus lähestyä pyhää ja oikeamielistä Jumalaa.

Johannes 13:4-11

Niin hän nousi aterialta, riisui viittansa, otti pellavaliinan ja sitoi sen vyötäisilleen. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan ja alkoi pestä opetuslastensa jalkoja ja kuivata niitä pellavaliinalla, joka oli hänen vyötäisillään. Kun hän tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: ”Herra, sinäkö peset minun jalkani?” Jeesus vastasi: ”Mitä minä teen, sitä sinä et nyt käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.” Pietari sanoi hänelle: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” Jeesus vastasi: ”Ellen minä pese sinua, ei sinulla ole osuutta minun kanssani.” Simon Pietari sanoi: ”Herra, älä pese vain jalkojani vaan myös kädet ja pää.” Jeesus vastasi: ”Sen, joka on kylpenyt, ei tarvitse pestä muuta kuin jalat, ja niin hän on kokonaan puhdas. Te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki.” Hän tiesi kavaltajansa. Sen tähden hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita.

Näissä jakeissa on jotain valtavaa dynamiikkaa. Se mitä Jeesus teki kutsumilleen kahdelletoista apostolilleen, joista yksi oli vieläpä petturi, on jotain sanoinkuvaamatonta. Jos itse olisit saanut olla tuossa hetkessä ja vastaanottaa Jeesukselta jalkojen pesun, kuinka paljon arvostaisit sitä? Pietarin kiivas luonne heijastuu dialogista voimakkaasti, Jeesus oli sen oppinut tuntemaan varmasti vuosien aikana, mutta on lohdullista, että tällainen temperamenttinen apostoli kuului Jeesuksen lähimpiin ystäviin, jotka tulisivat muuttamaan maailman historian pysyvästi. Se kertoo Jumalan valtavasta armosta! Minulle kaikki nämä jakeet kertovat Jeesuksen valtavasta kärsivällisyydestä. Varmasti oli ollut tilanteita, joissa Jeesus oli miettinyt, että jaksanko näitä miehiä opettaa, kun he eivät meinaneet ymmärtää ja oppia oikeaa Jumalan valtakunnan periaatteiden toimintatapaa. Dialogissa näemme, kuinka ymmärtäväinen ja rakastava hän oli koko keskustelun ajan, Pietari sen sijaan kävi kuumana.

Matteus 20:28

Eihän Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien edestä.

Tässä näemme, kuinka nöyrä Jeesus oli. Vain orjat pesivät ihmisten jalkoja. Tämä kertoo jostain mielettömästä rakkaudesta, hänen toimintatapansa oli täysin poikkeuksellinen, siksi syntiset uskalsivat lähestyä häntä, ja tämä rakkaus joka näkyi koko hänen palvelutyönsä ajan sai fariseukset ja kirjanoppineet raivon valtaan, kun hän vastaanotti syntisiä ja rakasti heitä!

Johannes 13:12-17

Kun hän oli pessyt heidän jalkansa, pukenut viitan ylleen ja asettunut taas aterialle, hän sanoi heille: ”Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt?” Te kutsutte minua opettajaksi ja herraksi, ja oikeassa olette, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat. Minä olen antanut teille esikuvan, että tekisitte niin kuin minä olen tehnyt teille. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Te olette autuaita, jos tämän tiedätte ja näin teette.

Palveleva johtajuus. Sitä Jeesus opetti apostoleille reilut kolme vuotta käytännössä. Sitä jokaisen uskovan tulisi harjoittaa. Kaikki eivät ole pastoreita, mutta voimme johtaa omalla elämällämme ihmisiä. Huomaa, että Jeesus tunnustaa oman identiteettinsä, ja käytti asemaansa velvoittamaan jokaisen seuraajansa sitoutumaan palvelevaan mielenlaatuun, Jumalan valtakunnan periaatteeseen. Maailmassa jossa elämme ei kaikki ole rakastettavaa, mutta meidän tulee silti valita rakkaus toimintatavaksemme. Ei ole aina helppoa kohdata ihmisiä, jotka ovat aivan eri mieltä asioista, mutta heidänkin tähtensä Jeesus kuoli. Se määrittää ihmisen todellisen arvon. Meidän tulee nähdä ihmiset Jeesuksen ristin kautta, kuinka kallisarvoisina Herramme heitä pitää. Se auttaa meitä ojentautumaan Herramme tahtoon. Meidän tulisi siis osoittaa rakkautta konkreettisesti kaikille ihmisille, koska kun osoitamme pyyteetöntä rakkautta muille, monesti ihmiset alkavat kysymään miksi toimimme niin. Se avaa oven evankeliumin vastaanottamiselle heidän elämässään. Siksi Jeesus halusi pestä opetuslastensa jalat, jotta he päättäisivät sitoutua maailmanvalloitukseen, jonka tärkein ase oli rakkaus. Jeesus  opetti, että jos hengelliset johtajat päättävät osoittaa rakkaudellista toimintatapaa, siitä tulee koko seurakunnan toimintakulttuuri. Sitä me todella tarvitsemme tänä päivänä.

Tahdon jakaa vielä yhden näkymän tähän tapaukseen. Jeesus pesi opetuslastensa jalat. Mistä se kertoo? Siitä, että hän tahtoo palvella meitä jokaista yksilöinä! Hän tahtoo osoittaa rakkautensa juuri sinulle. Hän ei ole pelkästään Herramme ja auktoriteettimme, vaan ystävä, joka rakastaa kaikista parhaiten. Annatko hänelle luvan osoittaa rakkautensa ja myötätuntonsa, ilman hintaa? Miksikähän minusta tuntuu, etten ole montakaan puhetta kuullut siitä, kuinka paljon Jeesus tahtoo palvella omiaan? Emmekö uskalla kertoa ilosanomaa kokonaisuudessaan? Luulemmeko, että Jeesuksen rakkauden osoitukset saavat ihmiset tekemään syntiä entistä enemmän, kun he huomaavat, että hänen rakkautensa on pyytetöntä, eikä vaadi vastaanotajalta kuin avoimen sydämen? Emme kai luule, että voimme jollain keinoin ansaita hänen rakkautensa?

Uskon, että olisimme paljon armollisempia, ystävällisimpiä, puhuisimme rohkaisua paljon enemmän, jos antaisimme taivaan Isän rakkauden vallata oman sydämemme ja se saisi alkaa vuotaa meidän kauttamme muillekin. Miksi Suomessa on niin helppoa opettaa siitä, miten pitää varoa karismaattista liikehditää, joka ulkomailla vaikuttaa, sen sijaan, että keskittyisimme opettamaan Jumalan täyttä ilosanomaa siitä, kuinka paljon hän rakasti maailmaa, jokaista luotuaan, ja lähetti rakkaan poikansa meidän edestämme kuolemaan? Kumpi tapa vie lähemmäs Jeesusta, hengellinen tuomarointi vai keskittyminen evankeliumiin? Jos me itse täytymme Jumalan armolla ja rakkaudella, tahdomme tehdä hänen tahtonsa. Kun alamme käsittämään, miten hyvä ja uskollinen Isä meillä on, hengelliset aistimme harjaantuvat näkemään terveen ja väärän opin sen seurauksena selkeästi. Kun keskitymme Jeesukseen, alamme tuomaan taivasta maan päälle oman elämme kautta ja Isä alkaa muuttaa kansaamme, mutta kaikki lähtee aina ensin meistä. Olemmeko oikeasti nöyriä ja vastaanotamme koko Raamatun totuuden omalle kohdallemme? Saako Jumalan sana muuttaa ensin meidät, jonka jälkeen voimme muuttaa maailman? Ole siunattu Jeesuksen nimessä. T. Jukka

Jumalan lapsen identiteetistä

1.Joh. 2:28-3:3

Ja nyt, lapset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi rohkea luottamus emmekä joutuisi häveten väistymään hänen luotaan, kun hän tulee. Jos kerran tiedätte, että hän on vanhurskas, te myös ymmärrätte, että jokainen, joka noudattaa vanhurskautta, on syntynyt hänestä. Katsokaa, millaista rakkautta Isä on meille osoittanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Siksi maailma ei tunne meitä, eihän se tunne häntäkään. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas.

Kun katsomme näitä jakeita kokonaisuutena, huomioni kiinnittyy näihin sanoihin: ”lapset, pysykää hänessä”. Sitä seuraa kaikki tulevat jakeet. Meidän luottamuksemme ei horju tunteiden tai olosuhteiden mukaan, tiedostamme, että Jumala on oikeamielinen, ja me voimme kasvaa oikeamielisiksi hänen yhteydessään, tiedostamme asemamme Kristuksessa Jumalan lapsina, hyväksymme, että kun pääsemme kerran taivaaseen, tulemme hänen kaltaisikseen lopullisesti ja kun pidämme toivomme hänessä, kasvamme pyhityksessä.

Käydäänpä tutkimaan näitä jakeita yksityiskohtaisemmin. Jakeessa 28 apostoli Johannes siis suorastaan käskee riippumaan kiinni Jeesuksessa kokosydämisesti, niin, että elämän huolet ja murheet eivät vie luottamustamme pois Jeesuksesta. Hän puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä. Apostolit joutuivat kokemaan jatkuvaa vastustusta, koska saatana yritti estää (kuten tänäkin päivänä) evankeliumin (ilosanoman) eteenpäin viemisen. Paholaisen yksi taktiikkahan on saada Jumalan lapset vähättelemään tekemiämme vääriä valintoja. Joskus itsekin ajattelin, että ”ei sillä nyt niin väliä oo”, mutta totuus on, että tekomme kumpuavat sydämestämme, ajatusmaailmastamme ja tahdostamme. Se mitä teemme, miten asennoidumme syntiin, kertoo sydämen tilastamme paljon. Joskus Jumala herättää meitä voimakkaillakin tavoilla, ettemme lähtisi tekemään kompromisseja paholaisen kanssa.

Luulenpa, ettei Johannes kevysti kirjoittanut tätä jaetta. Hän oli elänyt pitkään Herran omana ja nähnyt varmasti monenlaisia Jumalan lapsia. Osa oli niitä, jotka ymmärsivät kuinka tärkeetä on vaeltaa jatkuvasti yhteydessä Jumalaan ja toiset olivat luisuneet pois uskosta. En voi olla asiasta varma, mutta minusta tuntuu siltä, että Johannes oli nähnyt liian monen luisuvan pois Jumalan luota. Kun tutkimme seuraavia jakeita, näemme miten tämä asia kehittyy. Totean vain, että apostolin huoli ilmenee selkeästi, kun hän sanoo: ”joutuisi häveten väistymään hänen luotaan, kun hän tulee.” Syntiin liittyy aina häpeä. Se tuli maailmaan, kun Aadam ja Eeva lankesivat ensi kertaa syntiin. Jokainen, joka on kerran ollut Jumalan lapsi ja lähtenyt oman tahdon tielle, joutuu niittämään sadon päätöstensä tuloksena, siksi todellakin on tärkeetä pitää kiinni uskosta Jeesukseen loppuun asti. Jokainen joutuu eräänä päivänä vastaamaan omasta vaelluksestaan Jumalan edessä. Minä en ainakaan uskaltaisi astua hänen eteensä, ellen varmasti tietäisi olevani Jeesuksen sovintoverellä pesty. Omilla ansioillani en ansaitse ikinä pääsyä taivaan kirkkauteen, se on saletti.

Jakeessa 29 kaksi pientä sanaa pistää silmään: Tiedätte ja ymmärrätte. Jumala on täysin oikeamielinen ja oikeudenmukainen eli reilu. Hänessä ei ole mitään valhetta, eikä hän voi valehdella. Hän on täydellisen puhdas, toisin kuin syntiinlangennut ihmiskunta. Siis, kun hän lupaa meille jotain, se pitää, koska hän ei voi kertakaikkiaan koskaan valehdella. Ihmisen lupaukset toisinaan pitävät, joskus eivät. Tässä jakeessa näemme, että tunnusomaista Jumalan lapsen identiteetille on olla oikeamielinen, kuten hän on. Miten voimme oppia tuntemaan Jumalan oikeamielisyyden? Tutustumalla Raamattuun ja viettämällä aikaa hänen lähellään. Jos tutkimme vanhaa testamenttia, näemme hänen oikeamielisyytensä jatkuvasti Israelin kansan vaiheissa. Mainitakseni vain yhden esimerkin, toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan israelilaisten huudosta Jumalansa puoleen, kun he olivat orjina Egyptissä.

2.Moos 1:23-25

Kun oli kulunut pitkä aika, Egyptin kuningas kuoli. Israelilaiset huokailivat yhä orjuutensa vuoksi. He huusivat apua orjuuden tähden, ja heidän huutonsa nousi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa ja muisti Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa tekemänsä liiton. Hän näki israelilaiset ja tunsi heidän hätänsä.

Tässä näemme kuinka Jumala toimii johdonmukaisesti silloin, ja hän toimii samoin tänäänkin. Hän ei muutu. Huomaa, kuinka liittouskollinen Jumala on aina ollut. Hän tunsi kansan hädän ja oli päättänyt ottaa Mooseksen käyttöönsä vapauttaakseen israelilaiset orjuudesta, joka kuvasi vapautumista syntisestä maailmasta. Hän tahtoi olla heidän kanssaan, jotta voisi opettaa heidät tottelemaan hänen tahtoaan. Ei siksi, että heillä ei ollut muuta mahdollisuutta, vaan siksi, että he ymmärtäisivät kuinka paljon Jumala rakasti heitä, ja he oppisivat kunnioittamaan häntä sen tähden.

Jumala tahtoo edelleen, että me ymmärrämme hänen olevan oikeamielinen, ja sen olevan periytyvää, joka kuvastaa oikeanlaista suhdetta häneen. Hän tahtoo siis opettaa meille selkeästi, että Jumalan lapset tunnistetaan siitä, että he muistuttavat moraalisilta ominaisuuksiltaan häntä. Mitä tarkoitan? Sitä, että kun osoitamme lähimmäisen rakkautta, annamme anteeksi, kunnioitamme auktoriteettejamme, sekä maallisia, että hengellisiä, osoitamme näin olevamme Jumalan lapsia. Jumalan lapsen nimen käyttämiseen sisältyy sekä edut, että velvollisuudet. Meidän ei tule uskotella itsellemme, että voimme elää miten tahansa ja sitten Isä antaa kaiken anteeksi ja kaikki on hyvin. Oikea Jumalan pelko on tunnusomaista Jumalan lapsille. He opettelevat ymmärtämään Jumalan syvää rakkautta, mutta ymmärtävät ja hyväksyvät myös hänen pyhyytensä. Se varjelee meitä matkallamme taivaaseen.

Nyt kun apostoli on määritellyt mistä tunnistaa aidon Jumalan lapsen jatkamme jakeeseen 1. Tästä jakeesta nousee yksi sana avaimena: Rakkaus. Olemme tekemisissä rakastavan Jumalan kanssa! Hän on osoittanut maailman suurinta rakkautta hyväksyessään meidät omiksi lapsikseen! Kukaan ihminen ei ansaitse ikinä pelastusta, koska Jumalan standardit ovat aivan eri asteikolla kuin ihmisen. Siksi Jeesuksen täytyi tulla sovittamaan meidät, jotta meillä on pääsy tähän yhteyteen. Sen tulisi saada meidät rakastumaan häneen täysillä! Tästä kiitollisesta, nöyrästä sydämestä nousee aina palvonta hänen kunniakseen! Huomaamme, että on kyse Isän rakkaudesta, toisin sanoen hän on suunnitellut pelastuksen ja Jeesus toteutti sen täsmällisesti. Meidän on hyvä tunnustaa, että olemme Jumalan armosta pelastamia ja sen tähden olla kiitollisella mielellä. Tätä Jumalan antamaa iloa monet pelastumattomat ihmettelevät. Se saa heidät näkemään, että on joku toinenkin ulottuvuus kuin tämä näkyvä.

Jakeessa kaksi siirrytään odottamaan vapautuksen päivää, joka tulee näyttämään, millainen Mestarimme todella on, jolloin myös meidän todellinen identiteettimme paljastuu. Meidän on hyvä muistaa, että Jumalan valtakunta asuu jo meissä Jumalan laillisissa lapsissa uskon kautta, mutta se ilmestyy lopullisessa muodossaan eräänä päivänä. Kun tuo ihana päivä tulee, saamme nähdä Jeesuksen kasvoista kasvoihin. Siksi meidän tulee pitää uskostamme kiinni loppuun asti!

Meidän on hyvä muistaa, että aina kun lähestymme Jumalaa, hän lähestyy meitä (Jaakob 4:8). Voimme siis oppia tuntemaan häntä ja muuttua jo pala kerrallaan hänen kaltaisekseen. Joka kerran kun me tulemme hänen läsnäoloonsa, me muutumme. Siksi on niin arvokasta viettää aikaa hänen lähellään, jolloin Pyhä Henki paljastaa meille Jumalan sanan aarteita ja ilmaisee meille, millainen hän todella on! Siksi älä koskaan pidä halpana niitä hetkiä, kun kohtaat häntä yksinäisyydessä, perheesi tai seurakunnan kanssa, vaan opi arvostamaan niitä hetkiä. Kun opit arvostamaan hänen parantavaa, vapauttavaa läsnäoloaan, Pyhä Henki paljastaa Herramme todellista luontoa. Tämä on prosessi, jota kutsutaan pyhitykseksi.

Jakeessa kolme jatketaan pyhityksen ympärillä. Kun tahdomme kärsivällisesti vaeltaa Jumalan lapsina, pitäen kiinni iankaikkisesta perintöosuudestamme Jeesuksen ansiosta, puhdistumme Jeesuksen kallillla sovintoverellä. Pyhitys on siis kaksiosainen: Jeesus on pyhittänyt meidät täydellisesti Isän edessä sovintoverellään, siksi meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi. Toistaalta pyhitys on myös jatkuva prosessi, joka loppuu, kun pääsemme perille. Mitä tähän prosessiin liittyy?

2.Korinttolaiskirje 7:1

Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.

Tää jae ei ole minulle itsestään selvä ja helppo selittää. En voi aukottomasti osoittaa kantaani oikeaksi, ja sen olisikin turhaa. Koska minäkin olen vain ihminen, joka tekee virheitä, kuten jokainen. Tämä on siis tämänhetkinen kantani tähän jakeeseen, josta saa olla eri mieltä ihan vapaasti, jos siltä tuntuu. Kun Paavali puhuu lihan ja hengen saastaisuuden puhdistautumisen tärkeydestä, jotta kasvamme pyhityselämässämme, ymmärrän sen liittyvän meidän turmeltuneeseen luontoomme.

Perisynti sai aikaan sen, että ihminen joutui eroon Jumalasta paratiisissa. Sen jälkeen jokainen ihminen on syntynyt syntisenä tähän maailmaan. Pienet lapset, jotka eivät erota hyvää ja pahaa ovat ikään kuin ”unessa”, jolloin he eivät ole vastuussa teoistaan, vaan vasta kun he oppivat erottamaan hyvän ja pahan toisistaan, synti alkaa vaikuttamaan heidän elämäänsä. Puhutaan siis synnin turmelemasta luonnosta, joka näkyy maailmassamme kaikessa ja jokaisessa ihmisessä. Ja siksi ymmärrän, että Paavali viittaa ihmisen omaan henkeen ja lihaan, joka ei kykene noudattamaan Jumalan tahtoa, kuten hän kertoo Roomalaiskirjeen 7 luvussa.

Tarvitsemme siis todellista Jumalan pelkoa kasvakseemme uskossa. Miksi? Kun tulemme tietoisiksi Jumalamme pyhyydestä, arvostamme häntä enemmän. Hänen armonsa kokeminen saa meidät myös kokemaan syvää kunnioitusta. Johannes sanoi, että ”jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas.” Kun opimme tunnustamaan syntimme ja kadumme niitä aidosti, puhdistumme Jeesuksen veressä. Identiteettimme ei perustu meidän ansioihin vaan Jeesuksen. Koska vain hän on puhdas pysyvästi. Kun ymmärrämme, ettei asemamme perustu omiin ansioihimme, vaan Jeesukseen, meiltä lähtee valtava paine pois. Mitä tämän ymmärtäminen saa aikaan? Syvää kunnioitusta Jeesusta kohtaan. Ja tuo kunnioitus tekee  eräänä päivänä pyhityksemme täydelliseksi. Kun Pyhä Henki tekee eläväksi asemamme järkähtämättömyyden, me todella alamme palvoa häntä ja tahdomme antaa jokaisen elämämme osa-alueen hänen hallintavaltansa alle, koska hän hoitaa sen paljon paremmin kuin me ikinä pystyisimme.

Loppupäätelmänä sanoisin, että meidän tehtävämme on pitäytyä Jumalaan sataprosenttisesti, jolle rakentuu luottamus- ja rakkaussuhteemme häneen. Sen päälle on hyvä rakentaa identiteettimme Jumalan lapsina. Siksi meidän todella kannattaa rakastua Jumalan sanaan. Silloin emme eksy pois totuudesta ikinä J Ole siunattu Jeesuksen nimessä. T. Jukka

Fariseukset, Jeesus ja sokea mies

Johanneksen evankeliumin luvussa yhdeksän kerrotaan timanttinen todistus sokeana syntyneestä miehestä. Siinä on paljon eri puolia, katsotaanpa sitä tarkemmin.

Johannes 9:1-9

Jatkaessaan matkaa Jeesus näki miehen, joka oli ollut sokea syntymästään saakka. Opetuslapset kysyivät: ”Rabbi, kuka teki syntiä, hänkö vai hänen vanhempansa, niin että hän syntyi sokeana?” Jeesus vastasi: ”Ei  hän tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan näin on tapahtunut, että Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Niin kauan kuin on päivä, meidän tulee tehdä lähettäjäni tekoja. Tulee yö, jolloin kukaan ei voi tehdä työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.” Tämän sanottuaan Jeesus sylki maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi hänelle: ”Mene peseytymään Siloan altaalle” – nimi merkitsee: lähetetty. Niin hän meni, peseytyi ja palasi näkevänä.

Jesaja 61:1

Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä Herra on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille (köyhille). Hän on lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleiden kirpoamista…

Ilosanoman julistamiseen sisältyi sairaiden, särjettyjen, vangittujen vapauttaminen ja parantaminen. Koska Jeesus tiedosti tarkalleen oman kutsumuksensa, hän näki ihmisiä heidän hädässään, koki sääliä heitä kohtaan, jotka olivat avun tarpeessa. Hänen rakkautensa heijastui voimakkaalla tavalla kaikesta hänen toimistaan koko hänen palvelutyönsä ajan, siksi syntiset ja sairaat tulivat hänen luokseen. Tässä onkin meille, hänen seuraajilleen, todella tärkeä opetus: Meidänkin tulee nähdä ihmisten hätä, pyytää että Pyhä Henki avaa sisäiset, hengen silmämme, jotta emme kulkisi heidän ohitseen, joita Jumala rakastaa niin paljon. Opetuslapset tiedustelivat Jeesukselta miksi mies on sokea ja arvelivat synnin tekemisen olleen syy. Jostain syystä uskovilla on toisinaan luulo, että synnin tekemistä seuraa rangaistus jo tässä ajassa. Siinä mielessä se on totta, että jos emme kadu syntejämme, emmekä anna elämäämme Jeesukselle, joudumme itse vastaamaan teoistamme viimeisellä tuomiolla. Mutta on kamalaa, jos alamme sanomaan, että ”sinä sairastat, koska elät synnissä”. Jotkut vieläpä opettavat, että jopa uskovissa voi olla demoneita, jos eivät parane kun heidän puolestaan rukoillaan. Toiset vievät tämän vielä pidemmälle opettaessaan määrätietoisesti, että jos olet Jumalan lapsi, et voi sairastaa. Jeesus paransi kaikki sairaat. Jumalan tahto on edelleen parantaa kaikki sairaat, mutta emme osaa antaa selkeetä perustetta, miksi osa ei parane. Tämä sokea mies sai kokea Jumalan armon ja koki parantumisen Jumalan kunniaksi.

Johannes 9:13-16, 24-34

Mies, joka oli ennen ollut sokea, vietiin fariseusten luo. Se päivä, jolloin Jeesus teki tahnan ja avasi hänen silmänsä, oli sapatti. Myös fariseukset kyselivät mieheltä, miten hän oli saanut näkönsä. Hän vastasi heille: ”Hän pani tahnaa minun silmiini, minä peseydyin ja nyt minä näen.” Silloin muutamat fariseuksista sanoivat: ”Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia.” Toiset sanoivat: ”Kuinka voi syntinen ihminen tehdä tällaisia tunnustekoja?” He olivat keskenään eri mieltä.

Niin he kutsuivat toistamiseen miehen, joka oli ollut sokea, ja sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle. Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Hän vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä, mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kysyivät häneltä: ”Mitä hän teki sinulle? Miten hän avasi sinun silmäsi?” Mies vastasi heille: ”Johan minä sen teille sanoin, mutta te ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tahdotteko tekin ruveta hänen opetuslapsikseen? Niin he herjasivat häntä ja sanoivat: ”Sinä olet hänen opetuslapsensa, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala on puhunut Moosekselle, mutta tästä miehestä emme tiedä, mistä hän on lähtöisin.” Mies vastasi heille: ”Sehän tässä on ihmeellistä, että te ette tiedä, mistä hän on lähtöisin. Ja kuitenkin hän on avannut minun silmäni! Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä, mutta sitä hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja tekee hänen tahtonsa. Ei ole ikinä kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Ellei hän olisi Jumalasta, hän ei voisi tehdä mitään. He vastasivat hänelle: ”Sinä olet täysin synneissä syntynyt mies. Sinäkö opetat meitä!” Ja he ajoivat hänet ulos.

Kun tutkimme näitä jakeita, näemme selkeän farisealaisen ajattelu- ja toimintamallin. He olivat mielestään muiden ihmisten yläpuolella, koska tunsivat Jumalan sanan. Ainoastaan heillä oli täydellinen ymmärrys ja tieto, eivätkä he suvainneet muiden mielipiteitä. Tätä asennetta seurasi se, etteivät he tahtoneet oikeasti kuunnella, vaan pyrkivät syöttämään omat mielipiteensä toisille, koska heillä oli valtaa. Kun kävi niin, että tämä mies ilmaisi oman mielipiteensä hyvin perusteluin, he suuttuivat ja ajoivat hänet ulos. Fariseusten missio oli tässä tilanteessa se, että mies ”saadaan järkiinsä” ja hän myöntää Jeesuksen olevan syntinen, koska ei pidä sapattikäskyä. Mies hoksasi, mikä heidän tarkoituksensa oli, kertoi perusteet selkeästi, miksi hän uskoo Jeesuksen olevan Jumalasta. Ongelma fariseusten näkökulmasta oli se, että mies, joka oli ollut pitkään sokea, oli Jumalan todiste! He eivät voineet kiistää ilmeistä ihmettä millään tavalla. Osa fariseuksista jopa alkoi taipua uskomaan Jeesuksen jumaluuden puolelle, koska he olivat niin monta kertaa nähneet ja kuulleet hänen parantaneen sairaita. Raamattu ei kerro meille käytiinkö tässä välissä niin sanottu kurinpalautus keskustelu fariseusten välillä, jotta he esiintyisivät yksimielisinä, kun käsittelivät tätä juttua, minun veikkaukseni on, että tällainen käytiin. He päättivät pitää kiinni valta-asemastaan ja oikeaoppisuudestaan loppuun saakka, vaikka kansa näki jatkuvasti, ettei heidän opetuksessaan ollut mitään voimaa, toisin kuin Jeesuksen. He pelkäsivät olla läpinäkyviä ja suhtautuivat aina negatiivisesti, varauksellisesti ja kyynisesti Jeesukseen ja hänen tekemiinsä ihmeisiin.

 

Mitä tästä opimme? Kun katson peiliin, joudun myöntämään, että Herra on opettanut vuosien aikana sitä, että älä pidä kynsin hampain kiinni omasta mielipiteestäsi, vaan uskalla tunnustaa olleesi väärässä, silloinkin kun se tekee kipeää. Jumala arvostaa niitä, jotka aidosti tunnustavat syntinsä hänelle, tahtovat opetella toimimaan hänen tahtomallaan tavalla ja joskus myös nauramaan omille virheilleen. Syntiinlankeemuksen seurauksia on näkyvissä maailmassa jossa elämme tänäänkin. Se heijastuu esimerkiksi siinä, että aina löytyy joku muu syy tai henkilö, jota alamme syyttää tekemästämme virheestä. Meidän todella täytyy ymmärtää, että on paljon helpompaa elää, kun emme yritä olla täydellisiä ihmisiä ja peitellä virheitämme. Silloin alamme oppia, etteivät ihmiset ja Jumala sittenkään hylkää meitä, vaikka teemme virheitä. On paljon helpompi elää elämää, kun ei tarvitse enää yrittää olla täydellinen!

Mikä saa meidät tunnustamaan syntimme? Se, että koemme armon sen sijaan, että saisimme ansaitsemamme rangaistuksen. Siksi rakastan Jumalaa. Hän ei tullut maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan (Joh. 3:17). Jeesus tuli kertomaan hyvät uutiset, julistamaan ilosanoman meille syntisille. Jumala osoittaa siis meille rakkautensa konkreettisesti, kun vain tulemme hänen läsnäoloonsa, tunnustamme syntimme ja kadumme niitä. Hänen verensä puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä ja saamme iloita, kuinka uskollinen ja anteeksiantava Herra meillä on tänäänkin. Siksi päätä tänäänkin elää läpinäkyvää elämää, pyytää ja antaa anteeksi lähimmäisillesi ja rohkaista heitä. Sitä Herra tahtoisi meidän tekevän, välittävän hänen rakkauttaan kaikille ihmisille. Ole siunauttu Jeesuksen nimessä 🙂 T. Jukka

Rukouksesta ja esirukoilijan kutsumuksesta

Pohjalle tahdon sanoa, että jo taivaan kotiin siirtyneet ukkini ja mummoni olivat todellisia esirukoilijoita. Opin sen pienenä, että he rukoilivat suvun puolesta, että löytäisimme henkilökohtaisen suhteen Jumalaan. En todellakaan tiedä, olisinko tänään uskossa ilman heidän esirukouksiaan, todennäköisesti en. Jostain syystä jo nuoresta uskovasta lähtien koin rukoilemisen luonnolliseksi, huokailin Jumalan puoleen erilaisissa elämäntilanteissa.

Olen kuullut eräältä pastorilta vanhemmasta seurakuntalaisesta, joka todella vietti aikaa Jumalan edessä. Hän kantoi pastoria, ihmisiä ja seurakuntaa Herran kasvojen eteen. Sitten tämä sisar sai Jumalalta luvan pitää ”lomaa” ja pastori kuvasi tuota aikaa sanoilla, että niin kuin helvetti olisi päässyt irti. Niin tärkeästä kutsumuksesta on kysymys. Missä taistelua sitten käydään? On selvä tosiasia, että se mitä näemme luonnollisilla silmillämme tässä maailmassa, on tulosta siitä, mitä on jo tapahtunut hengellisessä, näkymättömässä todellisuudessa. Jos ihmettelemme, miksi niin paljon (ikävä kyllä) aviopareja eroaa, se johtuu osaltaan siitä, että hengellisessä maailmassa on jatkuva sotatila käynnissä ja jos paholainen pääsee voitolle, eikä uskovat etsi Jumalaa ja pyydä hänen apuaan, seuraa ongelmia. Ajan saatossa ongelmat voivat kärjistyä ja johtaa eroihin.

Johannes 4:23-24 (Raamattu Kansalle)

Mutta tulee aika, ja se on jo nyt, jolloin oikeat rukoilijat palvovat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia palvojia Isä etsii. Jumala on Henki, ja niiden, jotka häntä palvovat, tulee palvoa hengessä ja totuudessa.

Johannes 4:23-24 (Elävä Uutinen)

Tärkeämpää kuin missä Jumalaa palvotaan ja rukoillaan, on miten se tehdään. Jumala, Isämme, on Henki, ja hän tahtoo, että rukoillessamme annamme Pyhän Hengen ohjata meitä totuuteen.

Rukous kuvastaa suhdettamme Jumalaan. Toisille se on hyvin luontaista, toiset tarvitsevat opettelua, itse asiassa kaikki tarvitsevat sitä. Kun kohtaamme Jumalaa seurakunnan keskellä, rukoilemme ja palvomme Herraamme, se kumpuaa hengestämme, jonka Jumala on muuttanut kokonaan. Näissä jakeissa Jeesus antaa elintärkeitä ohjeita meille. Meidän ei pidä siis rukoilla esitelläksemme omaa hengellisyyttämme korulausein, vaan sen sijaan olla avoimia Pyhälle Hengelle ja janota Herraamme. Rukous ei ole yksinpuhelu vaan vuoropuhelu. Jos luulemme, että rukoilu on sitä, että minä vuodatan ongelmani Jumalalleni ja lähden välittömästi pois tilanteesta kerrottuani asiani, minulta jää jotain todella tärkeää huomaamatta. Kun tapaat ystäväsi, puhutko sinä ainoastaan, vai odotatko, että myös ystäväsi juttelee? Aivan sama asia kuuluisi olla meidän jumalasuhteessamme.

Liian kauan luulin, että rukous on vain yksipuolista puhumista. Kun suhteeni Jumalaan kehittyi vuosia sitten, aloin huomaamaan, että Jumala todellakin tahtoo puhua minulle! Hän puhui minulle Raamatun kautta, mutta myös sydämeeni tuli ajatuksia ja opin, että se on tapa jolla hän puhuu monesti. Jos ohitamme sen osan, että Herra tahtoo vuodattaa sydämeemme asioita, meiltä puuttuu todella iso osa suhteestamme. Olen huomannut, kuinka paljon Herra tahtoo puhua minulle, hän rohkaisee ja tahtoo käyttää minua arjen keskellä. Luottamussuhdehan kehittyy ajan saatossa, siksi on niin tärkeää löytää läheinen kommunikointisuhde Jumalan kanssa.

Palataanpa noihin jakeisiin, joissa Jeesus neuvoo meitä. Meidän tulee opetella rukoilemaan Pyhässä Hengessä ja totuudessa, koska sellaisia rukoilijoita Jumala etsii. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Sitä, että kun lähestyn häntä, hän kaikkitietävänä tuntee meidät täysin. Hän näkee mitä sydämessämme on. Hän odottaa, että vuodatamme sydämemme kokonaan hänelle rehellisesti, mitään peittelemättä. Pyhä Henki tahtoo vapauttaa meitä sellaisista asioista, joita emme luonnostamme tiedosta. Pyhä Henki tahtoo rukoilla kauttasi rukouksia, jotka muuttavat sinua, lähimmäisiä ja maailmaa. Aina kun rukoilemme Pyhässä Hengessä, muutumme. Jos rukoilemme opeteltuja rukouksia, jotka sinänsä ovat hyviä nekin, mutta emme anna Hengen johtaa rukoustamme, emme muutu, niin kuin Isä tahtoisi. En tarkoita, ettei meidän pidä rukoilla esimerkiksi Isä meidän rukousta. Jos rukoilemme Jumalan sanassa olevia rukouksia Pyhä Henki automaattisesti yhtyy niihin! On todella tärkeää rukoilla siis Raamattua elämäämme. Pyhä Henki tahtoo tehdä meissä vielä lisää ja kun avaudumme hänen läsnäolossaan, hän antaa meille rukouksessa asioita, joiden puolesta Herra tahtoo meidän rukoilevan. Itse huomaan jatkuvasti sitä, että Henki ohjaa minua rukoilemaan tietyn ihmisen, tilanteen tai aiheen puolesta, vaikken ollut suunnitellut sitä. Päätetään olla siis avoimia Pyhän Hengen johdatukselle kun lähestymme Majesteettia rukouksessa. Jeesushan sanoi, että tällaisia rukoilijoita Isä etsii! Siksi on niin äärimmäisen tärkeetä olla avoin hänelle jatkuvasti, jotta Jumalan valtakunta tulee todellisuudeksi meidän maailmassamme!

Jae 24 kertoo, että Isä odottaa, että olemme täysin vilpittömiä, avoimia hänen edessään. Hän odottaa, että kun lähestymme häntä avaudumme hänen läsnäololleen, emmekä pelkää hänen läheisyyttään. Hän on rakastava Isä, jolla on hyvät ajatukset jokaista luotuaan kohtaan. Siksi meidän ei tule pelätä häntä väärällä tavalla. Kyllä, meidän tulee kunnioittaa hänen auktoriteettiaan, rukoilla ”tapahtukoon sinun tahtosi” ja alistua hänen tahtoonsa. Jumala on totuudellinen, hänessä ei ole vääryyttä. Siksi hän arvostaa, että rukoilemme vilpittömästi, emme etsi omaa etuamme vaan tahdomme toistenkin parasta. Kun opimme tämän, meidän on helppo siunata, rohkaista lähimmäisiämme ja käyttää armolahjoja toisten rakentumiseksi. Kun opimme tämän Jumalan periaatteen, että rakastamme itseämme samoin kuin lähimmäistämme ja Jumalaa, hän alkaa vuodattaa sydämiimme asioita hänen sydämeltään. Opimme tuntemaan häntä Raamatun ja aktiivisen rukouselämän kautta. Silloin alamme näkemään tilanteet hänen perspektiivistään käsin ja sydämemme havahtuu hänen todellisuuteensa. Voimme vilpittömästi huutaa jonkun ihmisen puolesta, josta Isä on surullinen. Se mikä murtaa hänen sydämensä, murtaa myös meidät. Sitä on aito kommunikaatio hänen läsnäolossaan.

Palataanpa esirukoilijan tehtävään. Jumala etsii niitä, jotka etsivät hänen kasvojaan ja rukoilevat kuten Henki johtaa. Se on hänen tahtonsa jokaista uskovaa kohtaan. On myös erityisiä ihmisiä, jotka ovat saaneet kutsumuksen viettää aikaa enemmän hänen läsnäolossaan ja rukoilla lähimmäisten, sukujen, kansakuntien puolesta. Juuri tällainen tehtävä oli alussa mainitsemallani vanhemmalla seurakuntalaisella, joka kantoi esimerkiksi pastoria. Meidän on hyvä muistaa, että näitä esirukoilijoita siirtyy taivaan kotiin ja Jumala etsii niitä, jotka voivat ja tahtovat astua tähän ”muurinaukkoon”, esirukoilijan tehtävään, jottei paholainen pääse voitolle sen tähden, ettei ole uusia Herran palvelijoita tässä tehtävässä. Muutoinhan Jumalan valtakunta kokisi tappioita, ellei kukaan tahtoisi astua esiin!

Onko tämä tehtävä sitten sellainen, ettei ihminen enää saa nauttia elämästä, vaan pikemminkin erakoituu? Mielestäni ei. Hän voi nauttia elämästä aivan kuten muutkin uskovat, mutta hän tiedostaa oman kutsumustyönsä Jumalan valtakunnassa ja osaa erottaa mikä on Isän tahdon mukaista, ja mikä ei. Hän tahtoo kasvaa jatkuvasti lähemmäksi Jumalaa, koska ei ole mikään superuskova. Hän tulee tietoiseksi siitä, että Jumala kutsuu häntä joskus erottamaan aikaa hänelle ja hän tahtoo alistua siihen. Hän tahtoo näyttää omalla esimerkillään, kuinka voi pitää vuosikymmenten ajan läheisen yhteyden Jumalaan ja kasvaa kutsumuksessaan. Hän toimii armolahjoissa voimallisesti kaikissa ihmissuhteissa, ja monet ihmiset uskoutuvat hänelle, koska näkevät hänen elävän lähellä Herraa.

Efesolaiskirje 1:17

Minä rukoilen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, avaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan…

Tällaisia Pyhän Hengen johtamia rukouksia me tarvitsemme kipeästi tänäänkin. Tämä on Jumalan tahto jokaiselle Jumalan lapselle. Tällaisia rukouksia Isä tahtoo meidän rukoilevan ja esirukoilijan kutsumusta kantava ihminen varmasti rukoilee tätä todeksi itselleen ja niille, joiden puolesta hän kantaa taakkaa. Kun saamme ilmestyksen siitä, keitä olemme Jeesuksessa, tahdomme muuttua hänen kaltaisikseen, eikö vain? Kun Pyhä Henki tuntee kerran Jumalan salaisuudetkin, hän tahtoo jatkuvasti paljastaa meille kuka Jeesus Kristus todella on. Silloin sitoudumme häneen täysillä, jaksamme palvella uskollisesti siinä tehtävässä, joka meillä itse kullakin Jumalan valtakunnassa on.

Mitä jos päättäisimme erottaa aikaa tänä vuonna enemmän Jumalan kohtaamiseen kuin viime vuonna? Mitä jos Herra tahtoisi käyttää sinua arjen keskellä? Oletko valmis siihen? Voisiko olla mahdollista, että juuri sinusta kasvaa voimallinen esirukoilija sukusi, perheesi ja paikkakuntasi keskelle? Lähesty Jumalaa avoimin sydämin ja kysy, mitä Herra sinä tahdot minun tekevän? Sinun ei tarvitse pelätä, että hän pakottaa sinut sellaiseen tehtävään, jota vihaat yli kaiken vaan hän on rakastava Isäsi, joka tahtoo parastasi. Ole siunattu Jeesuksen nimessä! T. Jukka

ILTA Talvileiri: Ruurikkala, Evijärvi

Bussi saapui perjantaina ennen puolta seitsemää rauhan tyyssijaan, Ruurikkalaan! Aistin täällä Jumalan rauhan ja läsnäolon. Odotan tältä viikonlopulta paljon. Tiedän, että Herra tahtoo ilmestyä keskuudessamme voimallisella tavalla! Paikalla olevat Ruurikkalan ihmiset (YWAM Finland ry:n työntekijät) toivottivat meidät lämpimästi tervetulleiksi ja ohjasivat oikeisiin huoneisiin. Tämän viikonlopun puolesta on rukoiltu ja Ruurikkala on siunattu paikka keskellä metsää, järven rannalla. Tänään kahdeksalta pastori Pekka Perho opettaa ensimmäistä kertaa riihikirkossa ja odotan voimakasta Hengen täyttämää iltaa. Uskon, että nuoret jotka ovat saapuneet leirille osoittavat janoa Herran puoleen, kun timantti ILTA Live (Seinäjoen illan ylistysbändi) johdattaa meidät palvontaan. Iloitsen suunnattomasti, että saan osallistua tälle leirille, koska koen vahvasti, että Herra tulee yhdistämään meitä voimakkaalla tavalla. Uskon, että moni saa eheytyä, vapautua ja löytää oman kutsumuksen tämän viikonlopun aikana. Ja monien kutsumus vahvistuu entisestään. Rukoilen, että Herra saa vapaasti johtaa koko tämän viikonlopun ajan ja saamme myös pitää hauskaa!

Psalmi 63:2-5

Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain. Sinua minun sieluni janoaa, sinua kaipaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa. Minä katselin sinua pyhäkössä nähdäkseni voimasi ja kunniasi. Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä; minun huuleni ylistävät sinua. Minä ylistän sinua koko elämäni ajan ja kohotan käteni sinun nimessäsi.

Psalmi 42:2-3, 6

Niin kuin peura kaipaa vesipururoille, niin minun sieluni kaipaa sinua, Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla ja nähdä Jumalan kasvot? Miksi olet masentunut, sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä hänen kasvojensa suomasta pelastuksesta.

Mikä saa minut janoamaan Jumalaa? Joskus se, että olosuhteet ajavat minut etsimään hänen kasvojaan. Kun huomaan, että mieli on maassa, tai koen vihollisen hyökkäävän elämääni, minulle tulee välittömästi tarve päästä Herran läsnäoloon, kokemaan hänen rakkautensa ja armonsa suuruus. Kun tulen hänen pyhään läsnäoloonsa, silmäni kiinnittyy häneen. Koen hänen voimansa. Kun Isä vuodattaa läsnäoloaan, alan entistä palavammin janoamaan häntä. En tee kokemuksestani tärkeintä, vaan keskityn hänen persoonansa palvontaan. Kun aamuisin kohtaan Herraa, siitä tulee osa identiteettiäni Kristuksessa. En tahdo jättää niitä välistä, vaan kohdata hänet syvällisellä tavalla. En pärjää ilman aamuhetkiä hänen kanssaan. Hän on saanut minut ikään kuin saaliikseen, ja minä tahdon viipyä hänen lähellään, en pakene pois. Saan päivittäin ylistää ja palvoa häntä siitä, että hän kuoli puolestani ja tahtoo johdattaa elämääni.

Perjantai-iltana vietimme aikaa Herran hoitavassa läsnäolossa. Pastoreidemme Pekan ja Villen lyhyet opetukset, voimakas ylistys ja lopussa rukouspalvelu koskettivat monia. Jotain murtui aivan varmasti. Itse näin tällaisen näyn: Kun palvoimme Jeesusta, hän iloitsi syvästi ja muutuimme hänen läsnäolossaan.

Roomalaiskirje 8:11

Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla.

Siis wau mikä jae! Tässä ei sanota, että Pyhä Henki vain vierailee, vaan hän asuu meissä! Aivan mieletön totuus! Tämän totuuden pitäisi saada meidät ymmärtämään ja hyväksymään, että koska Jumala asuu meissä, voimme tehdä asioita, mitä ”normaali” ihminen ei koskaan voisi tehdä. Nyt ei ole pätkääkään kyse siitä, että ihminen on rajoittunut, vaan siitä, että kaikkivaltias Jumala asuu meissä ja hän tahtoo toimia uskomattomilla tavoilla, mihin itse emme ikinä kykenisi omassa voimassa. Toiseksi, tässä rinnastetaan voimakkaasti Kristuksen kuolleistaherääminen meihin. Sama Pyhän Hengen voima asuu ja vaikuttaa elämässämme. On kyse jostain sellaisesta, mitä ei sanoin voi kuvata. Tuo voima oli mieletön, se sai Jeesuksen herämään elämään jälleen ja tuo voima vaikuttaa meidän sisällä! Hän on persoona, ei mikään persoonaton voima! Hän tekee meidät eläviksi, jos vain suostumme siihen. Jumalalla on niin paljon enemmän annettavaa kuin me koskaan voimme kuvitella, koska hänellä todellakaan ei ole rajoja, kuten meillä ihmisillä. Pyhä Henki tahtoo herättää meissä jotain eläväksi, mitä emme uskalla edes toivoa tai odottaa. Hän tahtoo vallita elämämme jokaista osa-aluetta ja tehdä sanan eläväksi, jotta saisimme intohimon kytkeytyä Jumalan virtaan jatkuvasti.

Perjantai-iltana kun palvoimme Jeesusta, Herra näytti minulle kuvan, jossa katseemme siirtyi itsestämme ja olosuhteistamme häneen ja välittömästi kasvomme alkoivat loistaa ja iloitsimme syvästi, kun kohtasimme Jeesuksen ja hänen valtavan rakkautensa.

1.Kor. 2:14

Sielullinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä on Jumalan Hengestä, sillä se on hänelle hullutusta, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska sitä on tutkittava hengellisesti.

Tästä jakeesta opetettiin, että Jumalan läsnäolon voi kokea ensisijaisesti hengellämme ja siksi meidän tulee harjaantua ajan kanssa tunnistamaan se. Se taas ei ole kovinkaan helppoa meille rationaalisille länsimaalaisille, koska luotamme mieluummin järkeemme kuin Jumalan Henkeen. Mutta jos janoamme  Jumalaa syvällisellä tavalla, tulemme oppimaan!

Heprealaiskirje 5:14

Vahva ruoka taas on täysi-ikäisille, niille, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän ja pahan.

Myös tähän jakeeseen viitattiin, kuinka meidän tulee janota kasvua uskossamme. Siitä seuraa se, että kun kasvamme uskossa, opimme erottamaan hyvän ja pahan toisistaan. Tarvitsemme vahvaa ruokaa, Sanaa, päivittäin, jotta uskomme ei perustu ihmisten mielipiteisiin vaan Raamattuun.

Perjantai-iltana juttelimme huonekaverini, Akun kanssa ja huomasin, kuinka lähellä Herraa tää mies elää. Koin alusta pitäen huoneessa Jumalan läsnäolon voimakkaasti. Siellä oli vaan todella helppo olla! Kun aloimme rukoilla, olimme välittömästi samalla aaltopituudella Hengessä. Sitä on mahdoton selittää: En tuntenut kaveria ollenkaan ennestään, mutta hänen rukouksessaan aistin syvällisen suhteen Herran kanssa. Tällaisia miehiä ja naisia Ruurikkala on täynnä! Jos sinulla on mahdollisuus, lähde opiskelemaan DTS:ään tai aktioon! He palavat Jumalan tulta ja saavat muutkin syttymään. Kun rukoilimme siinä, mieleeni nousi (Herran vaikutuksesta?), että Herra antaa meidän nuorille palon lähetystyötä kohtaan.

Se Jumalan tuli, joka näistä miehistä ja naisista loistaa, heijaistuu kaikessa mitä he tekevät. He huolehtivat viimeistä piirtoa myöten meistä: He heräsivät aamuisin laittamaan aamupalaa, kahvia, lounasta, päivällistä ja iltapalaa. Sen lisäksi he lämmittivät saunat, tekivät avannon ja pitivät kahvilaa. Kaiken tämän he tekivät sydämestään, kaikella rakkaudella. Tällaisten ihmisten lähellä on todella helppo vaan olla! Heidän elämänsä todistavat hyvin hoidetusta jumalasuhteesta ja he voivat neuvoa erilaisissa tilanteissa varmasti. Kiitos Roope Laukkonen! Sinulla on aivan timantti tiimi!

Aamupalan jälkeen pääsimme kolmen nuoren kans palvelemaan keittiöllä. Minua ja Mikkoa onnisti, saimme tiskata astioita ja löytyi tehokas tapa tehdä homma hyvin! Tiimi toimi näin: joku tiskasi, toinen kuivasi, kolmas toimitti astioita oikeille paikoille ja neljäs pyyhki pöytiä :). Yhdessä tekemisen meininkiä parhaimmillaan! Opetushetkissä Pekka opetti Jumalan äänen kuulemisesta ja toimimisesta erittäin hyvin, Markus, Neea ja Ville kertoivat omat todistuksensa ja lopuksi rukoiltiin toistemme puolesta tiimeissä. On vaan niin timanttia olla täällä!

Tänä aamuna kun heräsin ja kohtasin Jumalaa, näin näyn, jossa ymmärsin olevan meidän leiriläiset yhdessä soihdut kädessä, itsevarmoina siitä, että Herra on puolellamme. Tuliarmeija lähti liikkeelle Pyhän Hengen voimassa levittämään tulta ja rakastamaan.

Näky sai minut iloitsemaan näistä rakkaista, joiden sydämet ovat kokosydämisesti antautuneet Herralle tänä viikonloppuna! Ai että!

Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä leirillä oli se, kun lauantai-iltana yksi nuori mies, Markus, kävi heittää, että kiitti kun oot nuorten työssä mukana. Se merkkas todella paljon! Tämmöisten timanttien kanssa kun saa tehdä nuorisotyötä yhdessä, se on itsessään sellainen palkka, miksi edelleen jaksan jatkaa. Viikonlopun aikana, mutta erityisesti tänään, opetussessiossa koin Herran vahvistavan kutsuani palvella tässä työssä. Kaikki meistä tarvitsevat rohkaisua, ja kun Herra vielä vahvistaa kutsumustamme, kaikki on kunnossa. Kun jonakin päivänä tulee minun aika jatkaa matkaa jossakin muussa työmuodossa, tiedän Herran vahvistavan sen niin selkeällä tavalla, ettei siitä ole epäselvyyttä. Olen niin kiitollinen tästä nuorten ryhmästä ja jokaisesta ILTA liideristä, etten voi sanoin kuvailla! Sanoin pastori Pekalle eilen illalla kun katsoin, kuinka voimakkasti Herra toimi keskellämme ja tunsin hänen valtavan rakkaudellisen läsnäolonsa, että nää nuoret tulee tekemään mitä tahansa mihin Herra kehottaa. Se puhuttelee isosti, kun näkee, kuinka he siunaavat toisiaan, eivätkä pelkää käyttää armolahjoja, jotka he ovat saaneet. Kiitos Jeesus ja rakkaat leiriläiset! Ole siunattu Jeesuksen nimessä! T. Jukka

Mikä saa sinut iloiseksi?

Minut sai viime maanantaina iloiseksi esimerkiksi pastori Ville Pitkäsen pätkän uusi jakso, jossa hän oli lasten leikkipaikalla ja pomppi laitteella 😀 Se sai naurun kaikumaan autossa.. Toiseksi minua ilahdutti suuresti, kun saavuin Kauhavalle Evijärven suunnasta ja näin rekan hytissä, molemmin puolin+, Helsingin IFK:n riittävän isot kilpilogot :D, se sai minut välittömästi huutamaan IFK! Monenlaiset asiat voivat saada meidät iloitsemaan enemmän tai vähemmän, toisinaan tuntuu, että meidän olisi hyvä iloita arjen keskellä pienistäkin asioista, sen sijaan, että valittaisimme ja näkisimme vain negatiiviset puolet asioista. Pysyvän ilon, olosuhteista riippumatta, saamme Herraltamme.

Nehemia 8:10

Nehemia sanoi vielä: ”Menkää ja syökää rasvaisia ruokia ja juokaa makeita juomia. Lähettäkää maistiaisia niillekin, joilla ei ole mitään valmistettuna. Tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme. Älkää siis olko murheissanne, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.”

Myönnän heti, irrotin yksittäisen jakeen asiayhteydestään, mutta katsotaan, mitä siitä irtoaa. Iloa voi varmasti ilmaista monin tavoin, tässä israelilaisia kehotetaan nauttimaan ruoasta ja juomasta ja lähettämään köyhille maistiaisia. Syöminen tuo monesti ihmiset kokoon ja silloin voi iloita keskinäisestä yhteydestä, siksi onnistumisen myötä joskus on hyvä tapa tarjota ystävälle ruoka ja iloita yhdessä! Vielä kansaa kehotettiin olla murehtimatta ja iloita Herran hyvyydestä. Siinä on meillekin tänä päivänä erittäin ajankohtainen ja tärkeä muistutus, ettemme anna ulkoisten olosuhteiden määrittää onnellisuuttamme, koska niihin emme voi rakentaa kestävän ilon perustaa. Olosuhteemme arjen keskellä muuttuvat monia kertoja nopeastikin, joten ei kyllä kannata niihin kiinnittää toivoaan ja onneaan. Sen sijaan meidän tulee Filippiläiskirjeen neuvon mukaan (4:3b) iloita siitä, että meidän uskovien nimet ovat elämän kirjassa! Siitä riittää kiitettävää joka päivälle.

Psalmi 37:4

Olkoon ilosi Herrassa, niin hän antaa sinulle mitä sydämesi pyytää. Anna tiesi Herran haltuun ja luota häneen, niin hän sen tekee.

Mikä mieletön Jumalan lupaus! Jos päätämme asettaa toivomme ja onnemme Herraan, hän antaa mitä kaipaamme. Tähän lupaukseen liittyy myös se, että kun pidämme Herraa luotettavana ystävänä ja auktoriteettinamme, annamme hänen ohjata elämäämme ja hän pitää meistä huolta päivittäin.

Psalmi 37:21–24, 38–40

Jumalaton ottaa lainan eikä maksa takaisin, mutta vanhurskas on armahtava ja antelias. Ne, joita Herra siunaa, perivät maan, mutta ne, jotka hän kiroaa, revitään juurineen maasta. Herra ohjaa sen miehen askeleet, jonka tie on hänelle mieluinen. Jos hän lankeaa, ei hän sorru maahan, sillä Herra tukee häntä kädellään.

Kaikki pahantekijät tuhoutuvat, jumalattomien loppuna on perikato. Mutta vanhurskaiden pelastus tulee Herralta, hän on heidän turvansa ahdingon aikana. Herra auttaa heitä ja vapauttaa heidät, vapauttaa jumalattomista ja pelastaa heidät, sillä he turvaavat häneen.

Meidät tulisi siis erottaa jumalattomista siinä, ettemme ole saitoja, vaan anteliaita, koska luotamme Jumalan huolenpitoon, emmekä anna rahan hallita meitä. Jos koemme Herran uskollisuutta ja siunauksia elämässämme, osaamme myös jakaa siitä muillekin, sitä Herra meiltä odottaa mielestäni. Huomaa, että kun osoitamme luottamusta Herraa kohtaan, olemme hänen mielensä mukaisia lapsia. Näin ystävyys- ja rakkaussuhde hänen kanssaan kasvaa ja opimme näkemään, kuinka hän on luotettava, tuli sitten lankeemuksia tai mitä tahansa vastaan.

Jos elät vaikeissa olosuhteissa nyt, voit ottaa nämä jakeet sydämeesi ja vedota niihin, koska Jumalan lupaukset ovat sataprosenttisesti voimassa tänäänkin. Hän itse vakuuttaa juuri sinulle, että hän on sinun turvasi juuri tällä hetkellä, eikä koskaan jätä eikä hylkää sinua. Kun sinä ja minä teemme oman osamme, turvaudumme hänen apuunsa, emmekä omaan apuumme, silloin hän näyttää valtasuuruuteensa ja osoittaa armonsa suuruuden! Eikö ole mahtavaa, että meillä on tällaisen epävakaan ja turvattoman maailman keskellä taivaallinen Isä, joka rakastaa meitä valtavasti ja tuo meidät murheen laaksoista hetkiin, joissa saamme kohdata hänen armonsa ja rakkautensa?! Mistään muualta emme löydä vastaavaa ikinä. Miksi näin on? Ehkä siksi, että hän on luonut meidät omaksi kuvakseen ja on päättänyt olla yhteydessä kanssamme. Hän halajaa yhteyttä meihin ja meillä on vapaus valita syvä, erittäin konkreettinen, kumppanuus hänen kanssaan, sen sijaan, että keskittyisimme tähän näkyvään maailmaan ja yrittäisimme olla oman elämämme jumalia.

Johannes 15:4-5

Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei itsestään voi kantaa hedelmää, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi tehdä mitään.

Näetkö, miten tärkeä pysyvän ilon, suhteemme kestävyyden ja hedelmän kantamisen kannalta on pysyä yhteydessä jatkuvasti Jeesukseen? Tässä on jälleen yksi selkeä lupaus, että jos päätämme seurata häntä tietoisesti, pysyä ja rakentaa yhteyttä hänen kanssaan säännöllisesti, me voimme tuoda uusia ihmisiä Jumalan rakkauden valtakuntaan, kun suhteemme heijastaa hänen hyvyyttään! Jos se ilo ja rauha joka Jeesuksesta huokui hänen palvelutyönsä aikana näkyy meistä, ihmiset eivät voi olla tulematta uskoon. Niin minä tulkitsen näitä jakeita. Johannes Kastajakin ymmärsi tämän, kun hän totesi, että ”Hänen tulee kasvaa, minun vähetä”. Jos me heijastamme Jeesusta oman persoonamme kautta omassa vaikutusalueessamme, ihmiset todella vakuuttuvat siitä, että Jumala on olemassa ja tahtoo pelastaa heidätkin. Kun tähän yhdistetään vielä se, että alamme tuomaan taivaan maan päälle, siis kohtaamaan ihmisiä missä tahansa kadulla ja rohkaistumme rukoilemaan sairaiden tai hankalien olosuhteiden painaessa heitä, Herra oman nimensä kunniaksi tekee ihmeitä ja kutsuu ihmiset pelastukseen. Ollaanko me valmiita ja halukkaita siihen? Minä tahdon olla.

Mieti nyt hetki jos alkaisit työpaikallasi heijastaa Herran antamaa iloa, rohkaisemaan ja lohduttamaan työkavereita, eivätkö he kaipaa juuri sitä? Voit loistaa maanantaiaamuna ja olla Herran työtoveri ja ystävä siellä, mihin hän on sinut asettanut tiettyä tarkoitusta varten. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Getsemanessa

Matteus 26:36-42 (Raaamattu Kansalle)

Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille: ”Istukaa tässä sillä aikaa kun minä menen tuonne rukoilemaan.” Hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa. Hän alkoi murehtia ja joutui tuskan valtaan, ja hän sanoi opetuslapsille: ”Minun sieluni on syvästi murheellinen, aina kuolemaan asti. Jääkää tähän ja valvokaa minun kanssani.” Sitten hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen ja rukoili sanoen: ”Isäni, jos mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä!” Jeesus palasi opetuslasten luo ja tapasi heidät nukkumasta. Hän sanoi Pietarille: ”Ettekö te edes yhtä hetkeä jaksaneet valvoa minun kanssani? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko.” Hän meni pois toisen kerran ja rukoili: ”Isäni, jos tämä malja ei voi mennä ohitseni minun sitä juomatta, niin tapahtukoon sinun tahtosi.”

Matteus 26:38-39 (Elävä Uutinen)

Jeesus sanoi murheellisena ja tuskissaan: ”Minä olen kuolemanhädässä. Pysykää tässä ja valvokaa kanssani.” Hän meni vähän matkan päähän, heittäytyi maahan ja rukoili: ”Isä! Jos mahdollista, ota minulta pois tämä malja. Haluan kuitenkin, että tapahtuu sinun tahtosi eikä minun.”

Kun katsomme taaksepäin Matteuksen evankeliumin lukua 26, voimme nähdä, mitä kaikkea Jeesus koki ennen tätä hetkeä. Hänen surmaamistaan suunnitellaan, ja hän itse ilmaisee opetuslapsilleen, että pääsiäisenä hänet luovutetaan ristiinnaullittavaksi. Juudas teki päätöksen ryhtyä Herransa kavaltajaksi, mitä voi syvästi ihmetellä, sillä hän on ollut yhdentoista muun kanssa hänen lähimpiä ystäviään (!), mutta koska hän oli koko Jeesuksen palvelutyön aikana varastanut palvelutyön kassasta rahaa, hän päätti kavaltaa Jeesuksen kolmestakymmenestä hopearahasta. Hänellä oli siis samanlainen sydän kuin Bileamilla; he himoitisivat rahaa. Jeesus syö pääsiäisaterian opetuslasten kanssa ja asettaa ehtoollisen. Lopuksi hän profetoi heidän loukkaantuvan häneen ja Pietarin lankeavan. Tämän jälkeen Jeesus tulee heille tuttuun paikkaan Getsemaneen (näin olen kuullut).

Jeesus oli siis kokenut paljon ennen vangitsemistaan ja kuten näemme, hän ottaa läheisimmät ystävänsä mukaansa kauemmaksi ja alkoi murehtia, tuskastui ja koki olevansa kuolemanhädässä. Näissä tuntemuksissa näemme hänen olevan sataprosenttinen ihminen, koska hän reagoi voimakkaasti tietäessään, että kohta tapahtuu jotain järkyttävää. Mitä Jeesus koki noina hetkinä, miksi jossakin toisessa evankeliumissa kerrotaan, että hänen hikensä stressin tähden muuttui veripisaroiksi? Mikä sai tämän reaktion aikaan? Ilkka Puhakka puhui muutamia vuosia Seinäjoella pääsisäisen tapahtumista ja kertoi, että Jeesuksen suurin taistelu ei ollut se, että hän joutui kuolemaan ristillä todella rankan kuoleman, vaan se hetki, kun hän suostui, että ihmiskunnan synti laskettiin hänen päälleensä ja näin ollen hän samastui paholaiseen, joka on tehnyt syntiä alusta asti. Siis, viaton vapahtaja tehtiin synniksi meidän tähtemme. Tätä taistelua hän kävi Isänsä edessä, mutta alistui hänen tahtoonsa.

Johannes 6:38

Minä en ole tullut taivaasta toteuttamaan omaa tahtoani vaan lähettäjäni tahdon.

Huomaa, että Jeesuksen prioriteetissa tärkeimpänä oli aina tehdä Isänsä tahto. Hän vietti paljon aikaa hänen kanssaan öisin, eikä koskaan toiminut omin neuvoin, vaan noudatti täsmällisesti Isänsä ohjeita. Hän ilmaisi asian myös niin, ettei hän tee mitään mitä hän ei näe Isänsä tekevän, sekä kertoi, että Isä ja Poika ovat yhtä. Huomaa, että hänellä oli jatkuva, syvällinen yhteys Isäänsä ja siksi hän kutsuu häntä läheisellä tavalla Isäkseen. Näemme myös näissä jakeissa, että lähimmät opetuslapset näkivät varmasti, kuinka Jeesus koki sanomantonta tuskaa, mutteivät jaksaneet valvoa ja rukoilla hänen kanssaan, jakaen hänen tuskansa. Se kertoo meistä paljon. Pietarikin lupasi hetkeä aiemmin, ettei koskaan kiellä mestariaan ja nyt hän jo nukkui. Näemme, kuinka helposti lihamme saa meissä vallan, sen sijaan, että olisimme Hengessä palavia ja antaisimme hänen hallita meitä, kuten Herraamme. Jeesus päätti alistua täysin Jumalan suunnitelmaan, ja ymmärsi, ettei ihmiskuntaa kukaan muu tulisi pelastamaan synnin kirouksen alta.

Mitä voisimme oppia Jeesuksen kuuliaisuudesta ja hänen tavastaan toimia? Hän päätti antautua sataprosenttisesti Jumalan tahtoon. Se vaati lujan päätöksen kuolla itsekkyydelle, välinpitämättömyydelle ja rakastaa näitä ihmisiä, jotka hän tuli pelastamaan. Silti harvat ihmiset ymmärsivät hänen kutsumustaan ja olivat tuomitsemassa ja tappamassa hänet. Mikä sai Jeesuksen hyväksymään mielettömän tehtävänsä, tulemaan Isän hylkäämäksi meidän tähtemme, kantamaan koko maailman kollektiivisen syntivelan harteillaan meidän syyllisten edestä? Rakkaus.

1.Joh. 4:7-10

Rakkaani, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meille, että Jumala lähetti ainutsyntyisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttaan. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me oleme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Pastori Ville Pitkänen on joskus opettanut että rakkaus on toimintatapa. Aamen. Niin se on! Ajattele, miten voimakkaasti apostoli Johannes sanoo, että jos me päätämme rakastaa, tunnemme Jumalan. Se ei ole kevyesti sanottu. Ikävä kyllä vastakohtakin on yhtä totta: Jos me päätämme olla rakastamatta, emme tunne Jumalaa. Meidän täytyy ymmärtää, että Jumalan rakkauden mitta on aivan eri asteikolla kuin meidän. Joskus saatamme puolustella: Enhän minä ole ketään tappanut, en siis ole paha. Mutta Jumalan mittaristo on aivan toinen: Vuorisaarnassa Jeesus asetti Jumalan standardit paljon korkeammalle, jotta ymmärtäisimme, ettei kukaan ihminen voi yltää niihin. Ainoastaan Jeesus eli täydellisen elämän ja vastaanottamalla hänet elämämme Herraksi, voimme rakastaa, koska Jumala on rakkaus. Ja jos sanomme, että olemme hänen lapsiaan, me olemme velvolliset rakastamaan toinen toisiamme. Jeesus on täydellinen roolimalli meille kaikille siitä, kuinka meidän tulisi elää. Joudumme monta kertaa myöntämään, että olemme vajavaisia, teemme virheitä, mutta jos päätämme silti valita toimintatavaksemme rakastaa toisia ja myös itseämme terveellä tavalla, Herra muuttaa meitä Jeesuksen kaltaisiksi sen kautta :).

Mihin tämä kaikki johtaa? Siihen, ettemme pelkää olla lähellä Jumalaa ja täysin läpinäkyviä hänen edessään. Muista, että hän on jokatapauksessa kaikkitietävä, kaikkialla läsnäoleva, kaikkivaltias ja muuttumaton Jumala, jolta yksikään ajatuksemme tai tekomme ei voi pysyä salassa. Jeesus siis tuntee sinut, mutta hän ei tuomitse sinua. Hän rakastaa sitä, että hän näkee lastensa toimivan rakkauden toimintatavan kautta ja olevan rehellisiä, sen sijaan, että toimisimme lihamme tahtomalla tavalla. Huomioi, että Jeesus oli täysin rehellinen ja läpinäkyvä Isänsä edessä kun hän rukoili, että jos tämä malja voi mennä ohitseni. Hän osoitti avoimuutensa reilusti, mutta sen jälkeen alistui Isänsä tahtoon. Mitä luulet, eikö Isä rakasta tällaista rehellistä Poikaansa, joka ei peittele tuskaansa ja silti päättää valita rakkauden toimintatavakseen? Meidän tulee tehdä samoin tänään :D. Lopuksi paljastan jotain nuoruudestani, jonka mennä viikolla Pyhä Henki nosti sydämelleni. Toivon sen rohkaisevan teitä rakkaat lukijat.

Muistan kun olin vielä peruskoulussa ylä-asteella ja eräs tuttu henkilö kehotti minua valehtelemaan tädilleni, jotta sen varjolla voin alkaa juomaan olutta hänen ja muiden kanssa. Sanoin hänelle, etten koskaan voisi valehdella tädilleni ja tiesin nuorena uskovana, että jos sen teen, että alan valehtelemaan vielä rakkaalle tädilleni, maailma alkaa viemään kovaa kyytiä ja olen ongelmissa. Tää kaveri yritti vielä joskus pelottelun kautta hallita elämääni, mutta niin vain Herra auttoi enkä aloittanut juomista ja kiitän siitä Jumalaa. Toinen puoli tähän asiaan on, että läheiseni rukoilivat puolestani tuona aikana ja tätini (joka kasvatti meidät) sanoi joskus, että seura tekee kaltaisekseen. Siksi etäännyin tästä ryhmästä yhdeksännellä luokalla ja muutettuani Oulaisiin opiskeluiden perässä seuraavana vuonna kiitin Herraa, ettei tuo kaveriporukka enää voinut hallita toimintaani kaveripaineen kautta. Tänä päivänä ylistän, palvon ja kiitän Jumalaani, että olin ja olen uskoakseni edelleen esirukousten kohde. Se varjeli minut lähtemästä maailmaan, alkamasta määrätietoisesti valehtelemaan (siis elämään valheessa) ja antamaan avaimet paholaiselle, joka pyrkii tappamaan, tuhoamaan ja rikkomaan ihmisen pieniksi palasiksi. Päätä tänä päivänä olla täysin rehellinen ennen kaikkea Jumalalle ja tuon suhteen kautta voit sitoutua olemaan läpinäkyvä aivan kaikille ihmisille. Varjele kielesi vilppiä puhumasta ja anna koko elämäsi uhrina Herralle (Room. 12:1) ja tee päätös seurata häntä koko sydämestäsi. Silloin et koskaan eksy, eikä saatana pääse sitomaan sinua valheisiin ja saat nauttia todellisesta, pysyvästä vapaudesta Isäsi kanssa, sen parempaa ei ole olemassakaan! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂 T. Jukka

Joosua, Kaaleb ja kymmenen vakolijaa

4.Moos. 13:1-2, 17-20

Sitten Herra sanoi Moosekselle: ”Lähetä miehiä vakoilemaan Kanaaninmaata, jonka minä annan israelilaisille. Lähettäkää yksi mies kustakin heimosta. Jokaisen heistä tulee olla ruhtinas heimolaistensa keskuudessa.” Lähettäessään heidät vakoilemaan Kanaaninmaata Mooses sanoi heille: ”Menkää Negeviin ja nouskaa sieltä vuoristoon. Katselkaa millainen maa se on ja millaista kansaa siellä asuu, onko kansa voimakas vai heikko, onko sitä vähän vai paljon. Tutkikaa, millainen on maa, jossa se asuu, onko maa hyvä vai huono, millaisia ovat kaupungit, joissa kansa asuu, ovatko ne avonaisia kyliä vai varustettuja kaupunkeja, ja minkälaista on maa, onko se viljavaa vai karua ja kasvaako siellä puita vai ei. Olkaa rohkeita ja tuokaa mukananne sen maan hedelmiä.” Silloin oli ensimmäisten rypäleiden kypsymisaika.

Jumala oli pitänyt israelilaisista huolta pitkän aikaa, kuljettanut heitä uskollisesti ja ollut kärsivällinen. Nyt israelilaiset olivat luvatun maan rajalla. Tätä hetkeä he olivat odottaneet. Jumala sanoi selkeästi Moosekselle, että hän antaa Kanaaninmaan heille. Kun Jumala lupaa jotakin, meidän on parempi vastaanottaa se. Mooses lähetti kaksitoista sukunsa ruhtinasta tutkimaan ja vakoilemaan aluetta. Nämä miehet eivät olleet siis keitä tahansa, vaan israelilaisten heimojen päämiehiä. Voisi ajatella, että he eivät olleet sukujensa arimpia miehiä, vaan rohkeita, koska heitä nimitettiin ruhtinaiksi. Ohjeet, jotka Mooses antoi Herran tahdon mukaisesti olivat yksiselitteiset. Heidän tuli katsella ja tutkia seutua ja ihmisiä. Lisäksi Mooses kehotti heitä olemaan rohkeita. Mitä sitten tapahtui? Miehet vakoilivat Kanaaninmaata neljäkymmentä päivää ja palasivat. Jotakin tapahtui miesten sydämissä, kuten näemme:

4.Moos. 13:26-33

Tultuaan Mooseksen, Aaronin ja koko Israelin kansan luo Paaranin autiomaahan Kaadekseen miehet tekivät selkoa heille ja koko kansalle matkastaan ja näyttivät heille sen maan hedelmiä. He kertoivat Moosekselle: ”Me menimme maahan, jonne meidät lähetit, ja se tosiaan vuotaa maitoa ja hunajaa. Tällaisia ovat sen hedelmät. Mutta siinä maassa asuu väkevä kansa, ja kaupungit ovat lujasti varustettuja ja hyvin suuria. Me näimme siellä myös Anakin jälkeläisiä. Amalekilaiset asuvat Negevin maassa, heettiläiset, jebusilaiset ja amorilaiset asuvat vuoristossa, ja kanaanilaiset asuvat meren rannalla ja Jordanin varrella.” Kaaleb koetti rauhoittaa kansaa napisemasta Moosesta vastaan. Hän sanoi: ”Menkäämme sinne rohkeasti ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me pystymme siihen.” Mutta miehet, jotka olivat käyneet siellä hänen kanssaan, sanoivat: ”Emme me voi käydä sen kansan kimppuun, sillä se on meitä vahvempi.” Näin he puhuivat israelilaisille pahaa maasta, jota olivat olleet vakoilemassa. he sanoivat: ”Maa, jota olemme kierrelleet ja vakoilleet, on maa joka syö asukkaansa. Myös kaikki siellä näkemämme ihmiset olivat kookasta kansaa. Näimmepä siellä jättiläisiäkin, anakilaisia, jotka polveutuvat jättiläisistä. Me olimme omissa silmissämme kuin heinäsirkkoja, ja sellaisia me heistäkin olimme.”

Kun lukee tätä jaejaksoa, ei uskoisi, että nämä miehet olivat elävän ja kaikkivaltiaan Jumalan omaisuuskansan jäseniä, lukuunottamatta Kaalebia ja Joosuaa. Kymmenen vakoilijaa olivat tulleet neljäkymmenen päivän aikana siihen lopputulokseen sydämissään, ettei israelilaisista ole valloittamaan Kanaaninmaata. Raporttia lukiessa saa sen käsityksen, että olivat luopuneet toivosta. He eivät olleet rohkeita, kuten oli kehotettu. He katsoivat tilannetta luonnollisilla silmillään, eivätkä muistaneet, että Jumala on heidän puolellaan. He olivat unohtaneet kuinka lukuisia ihmeitä Herra oli tehnyt israelilaisten keskellä koko matkan tänne asti. Heidät oli vallannut pelko, ja he saivat kansan itkemään ja sanomaan, että heidän olisi paras valita johtaja ja palata Egyptiin. Nämä miehet eivät ymmärtäneet ja/tai hyväksyneet vastuutaan kertoessaan raporttiaan. He olivat varmasti kuulleet jo pitkän aikaa lupauksesta, että Herra vie kansan Kanaaninmaahan. He olivat vastuussa siitä, että kansa kapinoi Jumalaa vastaan, ja siksi he kuolivat. Mutta oli kaksi poikkeusta. Kaaleb ja Joosua olivat uskon miehiä ja luottivat siihen, että sen minkä Jumala oli luvannut, sen hän myös pitää.

Ajattele, miten erilainen näkökulma Kaalebilla ja Joosualla oli muihin verrattuna. He eivät katsoneet tilannetta luonnollisilla silmillään vaan Hengen silmillä. He näkivät kuten Herra näki tilanteen: Luottamus ja luja usko Herran voimaan sai heidät varmistumaan, että nyt on aika mennä ja valloittaa maa, ei omassa voimassa, vaan Jumalan avulla! Tämä näkökulma puuttui täysin kymmeneltä muulta vakoilijalta. Miten tämä aihe liittyy tähän päivään ja meidän uskoomme uuden liiton aikana?

Paljonkin. Olen monta kertaa antanut mieleni joutua epätoivoon erilaisissa elämän tilanteissa, kun en ole katsonut tilanteita Jumalan näkökulmasta käsin. Meidän on hyvä muistaa, että israelilaisten erämaavaellusta sanotaan monesti kristityn vaellukseksi. Jumala piti heistä huolta kaiken aikaa kuten meistäkin tänään, kun vain ojentaudumme uskossa häntä kohti, emmekä ala valittamaan ja haikailemaan takaisin Egyptiin, joka kuvaa maailmaa. Liian monesti unohdamme Herran uskollisuuden ja avun vaikeina aikoina elämässämme, emmekä jätä taakkojamme ja olosuhteitamme hänen huolekseen. Siitähän uskossa on kysymys: Kokonaisvaltaisesta antautumisesta ja luottamussuhteesta Herraan. Jos emme luovuta kaikkia elämämme osa-alueita hänelle, vihollinen hyökkää juuri sille alueelle ja koemme, ettei usko toimi. Katsotaanpa pari jaetta, jotka rohkaisevat meitä:

4.Moos. 14:6-9

Mutta Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jotka olivat olleet vakoilemassa maata, repäisivät vaatteensa ja sanoivat koko israelilaisten seurakunnalle: ”Maa, jota kiertelimme vakoilemassa, on erittäin hyvä maa. Jos Herra on mieltynyt meihin, hän vie meidät tuohon maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan! Älkää pelätkö sen maan kansaa, sillä ei heistä ole meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa on poistunut heidän luotaan, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää pelätkö heitä.”

Jumalahan ei pyytänyt kahdeltatoista vakoilijoilta heidän omaa näkemystään, arviotaan tai päätelmäänsä siitä, onko mahdollista valloittaa tuota maata, koska hän oli sen jo luvannut! Miksi meidän on niin hankala ojentautua uskossa kiinnittäen katseemme Jeesukseen, uskomme alkajaan ja täydelliseksi tekijään, ja vain uskoa, että kaikki Jumalan lupaukset ovat ”kyllä” Jeesuksessa? Meidänkään ei pitäisi miettiä, että ”Herra, kyllä minä uskon, että jonkun toisen sinä voit parantaa, mutta et minua.” Mistä tässä tässä ajatuksessa on kysymys? Epäuskosta, jonka paholainen on saanut meidät uskomaan. On totta, että jos pitkään kamppailee saman sairauden kanssa, joskus voi epäillä, että parannunko tästä koskaan, mutta Jumalan lupaukset ovat silti totta, ja niihin meidän tulee uskoa enemmän kuin olosuhteisiimme. Uskon henki kasvaa silloin, kun katseemme kiinnittyy Jeesukseen. Teemme siis päätöksiä ja valintoja sen perusteella, luotammeko Jumalaan ja hänen uskollisuuteensa vai torjummeko hänet. Joosua ja Kaaleb todistivat sanoillaan, että he luottivat sataprosenttisesti Jumalaan, eivät katselleet olosuhteita tai jättiläisiä. He eivät olleet antaneet pelon kahlita itseään niinkuin muille oli käynyt. He keskittyivät olemaan positiivisia ja optimistisia Herrassa ja kuten Jumala monet kerrat meille sanoo, että ”älä pelkää”, niin hekin julistivat, ettei ole mitään aihetta pelkoon Jumalan kanssa! Jos kerran Jumala on meidän apumme joka päivä, miksi meidän pitäisi antaa ahdistuksen, masennuksen ja epätoivon vallata sydämemme? Siihen ei ole mitään syytä.

Roomalaiskirje 14:17

Sillä Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Uskomme fokuksen tulisi pysyä siis Jumalassa, koska hänessä meillä on kaikki. Hän on paras Isä, joka tahtoo siunata lapsiaan. Voimme uskoa tämän sanan omaan elämäämme, että suhteemme uskolliseen Jumalaamme sisältyy hyväksyntämme Jeesuksen ansiosta, sekä rauha ja ilo, jotka eivät ole riippuvaisia olosuhteistamme. Kun vietämme aikaa Jumalan läsnäolossa Pyhä Henki muistuttaa meitä siitä, että olemme hyväksytyt lähestymään pyhää Jumalaa ja täytymme ilolla! Meillä on siis jo kaikki mitä me tarvitsemme elämämme matkalle. Rakas lukija, mitäpä jos tekisit nyt päätöksen luottaa enemmän Jumalaan ja heittäisit kaikki murheesi ja vaivasi Herran päälle, koska hän jaksaa ne kantaa ja saat täyttyä hänen rakkaudellaan? Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂 T. Jukka

Kuka saa hallita elämäämme?

Tällä kertaa mieleni tuntuu melko raskaalta aiheen tähden, josta kirjoitan. Pyysin Herralta äsken viisautta ja nöyryyttä kirjoittaa tästä alueesta, koska kukaan ihminen ei ole oikeutettu ”saarnaamaan” ja osoittamaan toisten syntejä, koska jokaisella Jumalan lapsella on omat heikkoutensa. En siis pyri kirjoittamaan ylhäältä päin, ikäänkuin itse olisin synnitön, vaan pyrin asettumaan itse yhtälailla lukijan asemaan.

Aihe ei ole mukava, sen myönnän. Mutta totean, että totuus ei ole aina ihanaa ja mieltä ylentävää, koska jokainen meistä on syntinen pyhän Jumalan edessä. Kukaan ei ansaitse Jumalan mielisuosiota omilla teoillaan, koska monesti vaikuttimemme ovat väärät. Teemme syntiä ennakkoluuloin, ajatuksin ja teoin. Mistä aiheista nyt puhun? Vain muutaman mainitakseni: Jooga, horoskoopit ja ennustajat. Jostain syystä uskovatkin sekoittavat asiansa monta kertaa sekaantumalla esimerkiksi tällaisiin. Miksi horoskooppien lukeminen tai ennustajille soittaminen on huono asia? Tai miksi jatkuvasti yleistyvä jooga-kursseille osallistuminen on muka väärin? En pysty perustelemaan hienoin argumentein kantaani, lähestyn asiaa siltä kannalta, miksi Jumalan tulee olla elämämme valtaistuimella ja esimerkiksi edellämainitut asiat syrjäyttävät hänet siltä. Tiedän yhden ainoan kirjan, jota uskallan suositella jos tahdot perehtyä esimerkiksi joogaan ja mitä Jumala on siitä mieltä. Se on Pekka Reinikaisen noituuden paluu lääketieteeseen. Lisätietoa:

http://www.kuvajasana.fi/tuotteet?selProduct=94&selGroup=29

Mikä sai minut päättämään, että tällä viikolla näiltä alueilta kirjoitan? Jumala näytti minulle hiukkasen inhottavalta tuntuvan näyn: Näin ilkeän demonin, jonka ymmärsin kuvaavan henkivaltaa, joka vaikuttaa esimerkiksi joogan, horoskooppien, enkelien palvonnan, ja ennustajien taustalla. Henkivalta tahtoo orjuuttaa ihmiset pikku hiljaa ja viedä paholaisen orjiksi uudelleen. Taivaan Isä itkee kun hänen lapsensa alkavat leikkimään näiden kanssa.

Katsotaanpa miten Jeesus toimi fariseusten kanssa.

Matteus 15:7-9, 12-14

Te tekopyhät! Oikein on Jesaja teistä ennustanut sanoessaan: Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan se palvelee minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmisten käskyjä. Silloin opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat, kun he kuulivat puheesi?” Mutta hän vastasi: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. Älkää heistä välittäkö, he ovat sokeita sokeiden taluttajia. Jos sokea taluttaa sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan.”

Hesekiel 33:31-32

He tulevat sinun luoksesi niin kuin kansan on tapana ja istuvat edessäsi minun kansanani. He kuuntelevat sanojasi mutta eivät tee niiden mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullaan, mutta heidän sydämensä ahnehtii väärää voittoa. Sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu. He kyllä kuuntelevat sanojasi mutta eivät tee niiden mukaan.

Meidän tulee lukea nämä jakeet huolellisesti ja ymmärtää, mitä Jumala tahtoo meidän tekevän. Millainen ihminen on tekopyhä? Sellainen, joka näyttelee olevansa jotain, mitä ei todellisuudessa ole. Ikävä kyllä tekopyhyyttä on ilmennyt siitä lähtien kun ihminen lankesi syntiin. Tekopyhyys ilmenee näissä Matteuksen evankeliumin sanoissa niin, että fariseukset osaavat puhua viisaasti ja ihmiset ajattelevat heidän todella palvelevan Jumalaa, mutta heidän suhteensa Jumalaan on kuollut synnin tähden. Mitä Jeesus tahtoo meidän tekevän? Ettei meistä tule samanlaisia! Ettemme yrittäisi näytellä ihmisille ja Jumalalle, että kaikki on kunnossa, vaikka kulissit olisivat jo kaatumassa. Jeesus tahtoi opettaa opetuslapsiaan irtisanoutumaan näennäisestä Jumalan palvelemisesta ja seuraamaan häntä kokosydämisesti. Jos alamme tekemään kompromissejä maailman arvojen kanssa, me eksymme ja ainoa tapa palata takaisin Jumalan luo on tehdä reilusti mielenmuutos. Mielenmuutos ei tarkoita sitä, että minäpä nyt pyydän Herralta anteeksi ja huomenna taas jatkan entiseen malliin, tullen pikku hiljaa flegmaattiseksi, veltoksi, todellisen mielenmuutoksen kanssa. Ei, Jeesus sanoi selkeästi, että se täytyy juurineen repiä pois, jotta voi aidosti nähdä muutoksen. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että alkaa olla tilivelvollinen jollekin luotettavalle Jumalan miehelle tai naiselle elämästään. Fariseuksillakin oli täysi mahdollisuus tehdä parannus ja olen ymmärtänyt, että muutamat heistä aidosti tekivätkin parannuksen ja tunnistivat Jeesuksessa luvatun Messiaan.

Miksi tekopyhyys on niin vaarallista? Koska Hesekielin jaejaksossa näemme, että kuka tahansa voi näyttää olevansa messissä täysillä, mutta sydän on jo paatunut synnin tähden. Miksi on niin vaarallista, jos elämme Jumalan lapsen elämää muille, mutta todellisuudessa emme noudata Jumalan sanaa elämässämme? Siinä ei ole mitään voimaa ja tällainen uskova kyllästyy uskoon ajan saatossa. Miten sitten tulisi toimia joogan tai horoskooppien kohdalla? Jos ajattelemme, että horoskooppien lukemisessa ei voi olla mitään pahaa, me alamme vähättelemään sen vaikutusta mieleemme, ajatuksiimme ja tahtoomme. Sehän on yksi perkeleen juoni. Jos harrastamme joogaa, se tuntuu varmaan hyvältä ja voimme rentoutua arjen keskellä. Itse asiassahan jooga-liikkeissähän ei ole mitään pahaa, mutta henkivalta mikä vaikuttaa sen taustalla sitoo ihmisiä paholaisen orjiksi. Paholaisen juoni on siinä, että alamme vähätellä syntiä, se tuottaa jonkinlaista nautintoa, kunnes Pyhä Henki osoittaa meille synnin ja tulee morkkis. Jos aidosti teemme parannuksen, emmekä jää miettimään mikä tässä on niin väärää, koemme Jumalan armon. Jos taas perustelemme itsellemme synnin tekemistä, se alkaa vaikuttaa salakavalasti koko päähämme ja teemme kompromissejä, sen sijaan, että aidosti katuisimme. Jos jatkamme tässä kehässä kuukaudesta toiseen alamme uskoa enemmän fiiliksiä ja paholaisen valheita kuin Jumalan sanaa. Se on todella vaarallista. Puhun omasta kokemuksesta. Jos emme enää tahdo tehdä parannusta, Pyhä Henki tulee murheelliseksi ja hän hiljenee. Jossain kohtaa voi käydä niin, että huomaamme, ettei usko enää kiinnosta enää ollenkaan, uskovat ystävät ovat pois ja tilalla on uusi kaveriporukka joilla on sama arvomaailma kuin itsellä.

Miten voimme sitten varjella itsemme puhtaana tämän syntisen maailman keskellä, niin ettemme lankea pois Jumalasta? Yksinkertaista: Mitä enemmän rakastut Jeesukseen, uskon elämäsi pysyy fressinä, eikä mikään muu tuota vastaavaa iloa ja nautintoa kuin läheisyys Herramme kanssa. Miten saan pidettyä suhteen Herran kanssa fressinä? Hoitamalla rakkaussuhdetta hänen kanssaan päivittäin. Aika-varkaat vievät keskittymisemme pois hänestä liian helposti. Meidän täytyy siis perustaa elämämme Jumalan sanan varaan ja antaa sen tulla osaksi ajattelu-, toiminta ja tahtomaailmaamme. Silloin emme varmasti eksy pois hänen läheltään. Miten tämän voi pistää käytätöön? Voit alkaa pyytää Herralta yksinkertaisesti syvää halua tutkia Sanaa päivittäin. Siitä minä lähdin monta vuotta sitten, kun tahdoin uudistua uskossa. Kun rukoilin sitä päivittäin, huomasin yhtäkkiä, kuinka Herra tuli rakkaaksi ja tahdoin todella oppia tuntemaan Jeesusta. Siitä on kysymys.

Matteuksen 15 luvun jakeessa 8 sanottiin, että ”tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta.” Tää kertoo minulle sitä, että jos sydämemme täyttyy Herran pelolla, me ei eksytä ja silloin sydän pysyy lähellä Herraamme, koska rakastamme häntä.

Psalmi 34:10-12

Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääviltä ei puutu mitään. Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiviltä ei puutu mitään hyvää. Tulkaa, lapset, kuulkaa minua, Herran pelkoa minä teille opetan.

Näissä Daavidin kirjoittamissa sanoissa, jotka Pyhä Henki vaikutti hänessä, näemme miten tärkeää on etsiä ja kunnioittaa Herraa. Jae 10 on suora Jumalan lupaus, että kun me kunnoitamme häntä, hän todellakin pitää meistä huolen. Kun kunnioitamme ja rakastamme Jumalaa, meistä tulee halukkaita viettää aikaa hänen lähellään. Ja kun taivaan Isä tahtoo opettaa, sen parempaa ei voi olla 🙂 Kun lähestymme häntä kunnoittaen, huomaamme, että hän täyttää kaikki tarpeemme ja rakastumme häneen päivä päivältä enemmän.

Tehkäämme siis päätös tänään antaa elämämme jokainen osa-alueemme Jumalalle, viettää aikaa hänen lähellään, satsata ihmissuhteisiin, jotka saavat meidät rakastumaan Jeesukseen enemmän ja toteuttamaan hänen tahtonsa. Sen parempaa elämää ei ole olemassakaan! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂 T. Jukka

Nöyryys edeltää kuuliaisuutta

Filippiläiskirje 2:5-11

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Näitä jakeita ei voi ottaa kevyesti. Kun näitä tutkii, joutuu kysymään itseltään: Onko minulla sama mieli, siis sama asenne, kuin Herrallani, että olisin valmis nöyrtymään ja kuolemaan syyttömänä toisten edestä? Puhutaan Kristuksen itsenöyryytyksestä. Siitä on todellakin kysymys. Hän tiesi tehtävänsä tullessaan maailmaan syntyen ihmiseksi. Silti hän päätti suorittaa tehtävän, jota kukaan muu ei todellakaan halunnut. Kelaa nyt vähän. Juutalaiset odottivat poliittista Messiasta, joka vapauttaisi heidät roomalaisten vallasta. Mutta profetiat kertoivat kärsivästä Messiaasta, joka tulisi vapauttamaan synnin orjat todelliseen vapauteen. Ei ollut kyse juutalaisten Messiaasta, joka toisi rauhan poliittisessa merkityksessä, vaan aivan toisenlainen: Hän vapauttaisi koko ihmiskunnan todelliseen, pysyvään vapauteen synnistä ja saatanan vallasta.

Jeesus ei ollut kuin kuka tahansa kuningas, niin että hän olisi alistanut kaikki valtansa alle väkivallalla. Sen sijaan sanotaan: Hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli siis ihmiseksi, jolla oli mahdollisuus sekä hyvään että pahaan. Tätä valintaa seurasi selkeä missio: Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen ristinkuolemaan asti. Tämä päätös ei millään muotoa ollut helppo. Hän eli normaalin ihmisen elämän, mutta tiesi sydämessään, mitä varten eli. Hän ei kapinoinut Isän tahtoa vastaan milloinkaan, koska rakasti niin paljon ihmistä, jonka oli ollut suunnittelemassa ja luomassa yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa.

Jeesus ei koskaan kapinoinut Isää vastaan. Jos hän olisi kapinoinut, mihin hänellä ihmisenä oli mahdollisuus, tehtävä olisi täydellisesti epäonnistunut. Jeesus on siis paras esimerkki meille todellisesta nöyryydestä, alamaisuudesta auktoriteetilleen: hän ei tehnyt mitään, mitä hän ei olisi nähnyt Isänsä tekevän. Hän kunnioitti Jumalaa ja hänen sydämensä oli täynnä Herran pelkoa.

Nöyryys ja alamaisuus ilmenee myös kykynä ja haluna kuunnella ja toimia täsmällisesti informaation mukaan. Se ei ole itsestäänselvää ollenkaan! Jotkut ihmettelevät syytä epäonnistumisiinsa ja/tai kärsimyksiinsä. Joskus on kyse kuuliaisuuden puutteesta kuulla Herran tai hänen palvelijansa ohjeet ja totella niitä. Toiset ovat sen luontoisia, että mieluummin toimivat ensin ja vasta jälkikäteen arvioivat onnistuiko se vai ei. Vaatii nöyryyttä olla täsmällinen tällä alueella ja tätä osa-aluetta Herra varmasti kouluttaa koko elämämme ajan, kun hän lempeästi ojentaa lapsiaan: ”mitä jos tekisit juuri niin kuin minä sanon, etkä toimisi lihan mukaan?”

Mikä seuraus Jeesuksen itsenöyryytyksellä oli, sen lisäksi, että me synnin orjat pääsimme vapauteen?

Filippiläiskirje 2:9-11 (Elävä Uutinen)

Sen tähden Jumala nosti hänet taivaan kunniaan ja antoi hänelle nimen, joka on kaikkia muita nimiä suurempi. Jeesuksen edessä on jokaisen sekä taivaassa että maan päällä ja sen alla olevan polvistuttava ja tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Näemme, että Jumala palkitsi Poikansa. Jeesushan sanoi lähetyskäskyssä ylösnousemuksen jälkeen, että ”minulle on annettu kaikki valta”. Huomaa, että ne, jotka rakkaudesta Herraansa kohtaan palvelevat häntä vilpittömästi, saavat siitä palkan. Sillä ei ole merkitystä, mitä kukin tekee Jumalan valtakunnan parhaaksi, koska kyse on kuuliaisuudesta. Huomaa, että eräänä päivänä jokaisen ihmisen on tunnustettava Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. Tarkoittaa siis sitä, että Jeesus on Jumala, jonka monet elämänsä aikana kieltävät. Mutta tulee päivä, jolloin sekin muuttuu.

Ensimmäisessä Kuninkaiden kirjassa luvussa kolmetoista kerrotaan Jumalan miehestä joka saa sanoman kuningas Jerobeamille ja vanhasta profeetasta. Se on surullinen. Jakeissa 1-10 Jumalan mies toimii täsmällisesti Herran tahdon mukaan, eikä hyväksy kuninkaan lahjonta yritystä, vaan korostaa, että hänen täytyy totella Jumalaansa tarkasti. Mutta jakeissa 11-32 tulee seuraava koettelemus. Vanha profeetta tapaa hänet ja kutsuu luokseen ruokailemaan, ja kun hän ei aluksi meinaa tulla, jostain syystä profeetta valehtelee ja saa hänet tulemaan luokseen. Tarina päättyy Jumalan miehen kuolemaan. Voit lukea itse tarinan yksityiskohtineen halutessasi. Meidän ei pidä vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tästä tarinasta, koska se tapahtuu vanhan liiton aikana, mutta on asioita, joita meidän on hyvä huomioida. Jerobeam oli jumalaton kuningas. Hän sai kansan palvelemaan epäjumalia. Siksi Jumala lähetti miehensä profetoimaan sen loppumisesta. Ja koska Jumala vihaa epäjumalia, hän ilmeisesti tahtoi, ettei Jumalan mies viivy tuon kansan keskuudessa, vaan palaa viivyttelemättä Juudeaan, josta oli tullut.

Herran antamat ohjeet olivat yksiselitteiset. Jumalan miehen ei pitänyt poiketa matkaltaan ja vaikka profeetta sanoi Herran puhuneen hänelle, ja sen perusteella hän suostui ja kuoli hetken päästä, jokainen vastaa itse Herran edessä kuuliaisuudestaan. Annan esimerkin. Jos joku sanoo, että minä palvelen tuossa seurakunnassa ja toinen tietää palvelutehtävänsä olevan toisessa, turha hänen on siirtyä toiseen seurakuntaan ihmisten mielipiteiden takia, vaan hänen tulee olla uskollinen Herralleen. Vaikka Jumalan voimakkasti käyttämä henkilö tulisi sanomaan minulle mitä tahansa, mitä minun tulisi tehdä, minun täytyy itse koetella se joka kerta. Tämä piti paikkansa tuon Jumalan miehen kohdalla vanhassa liitossa, ja se pätee myös uudessa liitossa. Jumalan voimakkaasti käyttämä henkilö ei oo vastuussa minun päätöksistäni Jumalani edessä eräänä päivänä vaan minä itse olen. Tämän Herra laski sydämelleni, ettemme olisi ihmisten, vaan hänen palvelijoitaan koko sydämisesti.

Mikä saa meidät nöyrtymään, kunnioittamaan ja olemaan uskollisia Jumalalle? Kokemus hänen valtavasta armostaan ja rakkaudestaan. Muistatko, kun vastaanotit pelastuksen vastaan? Muistatko miten palavasti rakastit Jeesusta? Et välittänyt ihmisten mielipiteistä, vaan siitä, että sait viettää aikaa rakkaimpasi kanssa ja tahdoit kertoa hänestä kaikille, kuinka hyvä hän on! Meidän tulee siis palata ensirakkauteen: alkaa etsiytymään hänen läsnäoloonsa ja nauttia, kun hän puhuu henkeemme tavalla, jota me ymmärrämme. Meidän ei siis pidä tappaa intohimoa Jeesusta kohtaan analysoimalla asioita järjen avulla, vaan antaa Pyhän Hengen uudistaa päivittäin rakkauttamme häntä kohtaan. Ole siunattu Jeesuksen nimessä. T. Jukka

Valloita maa!

Kielillä puhuminen ja laulaminen, palvonta ja ylistys ja Raamatun tutkiminen ja soveltaminen omaan elämään. Kaikki nää on rakkauden osoituksia Jeesukselle. Sen sivutuotteena kasvamme uskossa. Oletko miettinyt asiaa tästä näkökulmasta? Jumala odottaa, että kun alamme ymmärtämään vanhurskautuksen siunaukset elämässämme, me osoitamme vastarakkautta häntä kohtaan. Se on luonnollinen reaktio, kun alamme ymmärtämään hänen armonsa suuruuden.

Psalmi 103:1-5

Daavidin psalmi. Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on tehnyt. Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi. Hän lunastaa sinun elämäsi turmiosta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella. Hän tyydyttää sinun kaipauksesi hyvyydellään; sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotka. 

Daavid oli Jumalan mielenmukainen, koska ymmärsi oman pienuutensa ja Herransa suuruuden. Hän todella tahtoo muistuttaa Jumalan uskollisuudesta ja hyvyydestä itseään ja meitä. Jos me todella näemme Jumalan hyvyyden ja uskollisuuden, meillä on aina syytä antaa palvonta kuninkaallemme. Daavid kiinnittää katseensa Jumalaan, ja tahtoo, että hänen koko olemuksensa palvoo häntä. Vaikka emme kiellä vaikeita olosuhteita elämässämme, katsomalla Jumalaan, voimme astua näkyvän todellisuuden yläpuolelle. Sielunvihollisen strategia on saada uskovatkin katsomaan itseensä ja olosuhteisiin, jotka ovat toisinaan pahat. Siinä tapauksessa pahat ajatukset alkavat kiertää päässämme ja emme näe ja koe Herramme hyvyyttä. Mitä enemmän ihminen keskittyy luonnolliseen maailmaan, sitä enemmän hänestä tulee toivottomampi, rauha katoaa ja paholaisen valheet saavat tilaa mielessämme. Mikä siis avuksi?

Älä keskity siihen, mitä näet luonnollisilla silmilläsi, vaan katsele Jeesusta hengen silmillä ja ota vastaan taivaan Isän rakkaus! Miten voit alkaa katsomaan hengen silmien avulla? Tekemällä päätöksen yksinkertaisesti palvoa häntä! Ylistys ja palvonta lähtee päätöksestä keskittyä siihen mikä ylittää näkyvän todellisuuden. Tiedätkö miksi ihmiset, jotka eivät elä elämäänsä Jeesuksen seuraajina, pitävät uskovia hulluina? Koska heidän järkensä vastustaa yliluonnollista. He näkevät vain luonnollisilla silmillään. Jos uskovainen alkaa toimimaan pelkästään tässä näkyvässä todellisuudessa, hän alkaa unohtaa kuka hän on Kristuksessa. Siihen paholainen pyrkii. Hän pyrkii saamaan ihmiset niin kiireisiksi, etteivät he ehdi miettiä Jumalaa, vaan keskittävät huomionsa kaikkiin sinänsä normaaleihin asioihin. Jos uskovien identiteetti Jumalan lapsina alkaa hämärtymään, mitä jää jäljelle? Uskonnollisuus, jossa ei ole mitään voimaa! Uskonnollisuus tappaa suhteen Jeesukseen, kaikki intohimo Jumalaamme kohtaan vähenee ja vähenee, kunnes jää vain kuoret. Silloin monet tekevät päätöksen jättää uskovan elämän, jossa ei ole mitään aitoa enää jäljellä ja ajattelevat, ettei koko Jumalaa ole olemassakaan varmaan. Ja sielunvihollinen nauraa, kun on saanut petetyksi jälleen yhden ihmisen, joka uskoo enemmän tunteitaan ja luonnollisia silmiään, kuin Jumalan Sanaa, jolle uskomme perustuu. 

Muutamien viime päivien aikana Seinäjoen Helluntaiseurakunnassa järjestettiin Hyvä Sanoma ry:n jokavuotinen Valloita maa konferenssi. Sivuan sitä vain hiukan tällä kertaa soveltuvin osin. Ben Fitzgerald ja Chris Overstreet kertoivat monia käytännön esimerkkejä Jumalan voiman ilmestymisistä arkipäivän keskellä. Yhden mainitakseni, heidän arkensa voi olla vaikka sitä, että hän näkee ruokakaupassa keppiä käyttävän miehen, jonka liikkuminen on hidasta ja vaivalloista. Hän lähestyy ja alkaa keskustelemaan hänen kanssaan ja mies kertoo reiden olevan halvaantunut. Aivan luonnostaan kaveri kysyy lupaa rukoilla hänen puolestaan ja kun hän käskee kipua väistymään Jeesuksen nimessä ja sen jälkeen testaamaan ilman keppiä sen toimivuutta, mies kertoo iloisena, että kaikki kipu on poissa! Tämän seurauksena hänen ei  enää tarvitse käyttää tuota keppiä ja kysyy kaverilta, että missä seurakunnassa hän käy ja lupaa tulla käymään siellä. Tällaisia ihmeitä Jumalamme tekee jatkuvasti niin Suomessa, skandinaviassa kuin kaikkialla maailmassa, koska hän rakastaa ihmistä niin paljon. 

Uskonnollisuus torjuu tällaisen toimintavan, he kritisoivat sitä. Sen sijaan ihmiset, jotka eivät tunnusta Jumalan olemasaoloa, yhtäkkiä ovat valmiita vastaanottamaan pelastuksen Jeesuksessa, koska Jumala osoittaa ihmein ja merkein rakkautensa heitä kohtaan. Mutta palataanpa takaisin tuohon Psalmiin. Meidän on siis todella tarpeellista osoittaa kunniotusta Jumalaamme kohtaan palvoen häntä, koska hän todellakin ansaitsee sen. Hän on kaikkivaltias Jumala, joka parantaa ja pelastaa tänäänkin. Hän tahtoo käyttää jokaista omaansa välittämään parantumista ja johdattamaan eksyneet takaisin yhteyteen itsensä kanssa. Se on hänen intohimonsa. Kyse on siitä, että tahdommeko nöyrtyä hänen tahtoonsa ja olla kuuliaisia, kun hän antaa meille tehtävän lähestyä jotakin ihmistä ja kertoa hänestä. 

Jos me alamme kokemaan omassa jumalasuhteessamme hänen hyvyyttään, se saa meidät ihan oikeasti liikkeelle. Emme tahdo pitää tätä muilta salassa. Liian kauan Suomenkin kristityt ovat totuttaneet itsensä toimimaan mukaavusvyöhykkeellä: Kerran viikossa kirkkoon ja arjessa ei puhuta, eikä tunnusteta uskoamme. Kuukaudet ja vuodet vaihtuvat ja ihmettelemme missä se herätys viipyy Herra? Herra tahtoisi niin kovasti, että me emme olisi enää ihmispelon vankeja vaan Jumalan pelko täyttäisi sydämemme, niin, että tottelemme hänen Pyhää Henkeään kuuliaisesti. Silloin hän todella ennallistaisi ensirakkautemme kanssaan ja alkaisimme kertomaan kuinka hyvä, rakastava ja uskollinen Jumalamme on! 

Ihmiset vain odottavat paikkakunnillamme, että me heräisimme ja kertoisimme hyvät uutiset Jumalasta, joka todella rakastaa jokaista luotuaan. He odottavat, että olisi joku, jolla olisi aikaa olla aidosti kiinnostunut heidän elämästään ja välittää parantumista heille. Silloin heidän sydämensä kääntyisivät Herran puoleen uudelleen. 

1.Kun. 18:36-39

Kun ruokauhrin aika oli tullut, profeetta Elia astui esiin ja sanoi: ”Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala. Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että olen tehnyt kaiken tämän sinun käskysi mukaan. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa tietäisi, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin puoleesi.” Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin sekä puut, kivet ja mullan ja nuoli veden, joka oli ojassa. Kun koko kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja sanoivat: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!”

Huomaa, että Elia oli oppinut tuntemaan Jumalaa vaeltaessaan uskossa hänen kanssaan ja luottamaan häneen sataprosenttisesti. Mielestäni nämä jakeet paljastavat paljon Jumalan luonteesta. Huomaa kuinka ystävyys Jumalan kanssa heijastuu tässä profeetan rukouksessa. Hän tuntee Herran ja hänen sydämensä halun. Hän anoo, että Jumalan ilmaisisi itsensä näkyvällä tavalla tässä hetkessä, osoittaisi Elian olevan todellinen profeetta, eikä väärä profeetta. Lopuksi hän vetoaa Jumalan sydämeen, että hän tämän merkin kautta kääntäisi Jumalan kansan takaisin puoleensa. Juuri sitä Herra tahtoi koko sydämestään ja näin tapahtui. Jumalan pelko valtasi israelilaiset ja he tunnustivat Herran suuruuden. 

Toisin sanoen, koska Jumala on muuttumaton, hän tahtoo ilmaista valtakuntansa maan päällä edelleen. Siksi Jeesus opetti Isä meidän rukouksen opetuslapsilleen, jossa myös anotaan, että Jumalan valtakunta tulisi todellisuudeksi maan päällä. Aina kun Herramme parantaa, vapauttaa, ja pelastaa, on kyse Jumalan valtakunnan ilmentymisestä. Hän todella tahtoo pelastaa jokaisen, koska hän on luonut meidät. Hän tahtoo intohimoisesti olla yhteydessä kanssamme, eikä meillä ole oikeutta estää muita hänen luotujaan pääsemästä sisälle hänen rakkautensa syleilyyn. Sen sijaan meidän tulee tehdä oma osamme Pyhän Hengen voimassa, sisäistäen auktoriteetti asemamme Kristuksessa, demonstroida Jumalan valtakunnan todellisuutta, niin että lähimmäisemme näkevät, että Herra on tosi Jumala tänäänkin. Lähdetään liikkeelle ja nähdään, että Herra varustaa kansansa, jotta Suomen kansa tekee parannuksen. Tämä maa todellakin kuuluu Jeesukselle! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂 T. Jukka

Olosuhteemme vai Jumala?

Heprealaiskirje 11:1 (Raamattu Kansalle)

Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy.

Heprealaiskirje 11:1 (Elävä Uutinen)

Usko – luottamus Jumalaan ja hänen lupauksiinsa – antaa toivollemme varmuuden ja vakuuttaa meidät näkymättömien todellisuudesta.

Uskovan elämä on jännittävää. Siis todella jännittävää. Me emme kiinnitä huomiotamme ensisijaisesti näkyvään maailmaan, vaan Jumalaan, joka on uskomme antaja. Se tekee meidän niin järkeemme luottaville ihmisille joskus kipeää ja on hankalaa. Olisi paljon helpompaa luottaa siihen minkä näkee, mutta jos mietimme koko uskomme ydintä, siinähän ei oo todellakaan pienintäkään järkeä. Kukaan järkeensä luottava ihminenhän ei usko, että neitsyt voi tulla raskaaksi Pyhästä Hengestä ja siksi tuota lasta voidaan oikeutetusti kutsua Jumalan Pojaksi, joka tuli ihmiseksi. Monen järkeensä luottavan ja turvaavan ihmisen on todella hankala uskoa todistustani, että tiedostin oman syntisyyteni ja kaduin niitä kymmenen vuotiaana. Tiedostin, että tarvitsen syntien anteeksiantoa omaan elämääni. Siksi minä vastaanotin Jumalan armon, uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Siitä ei ole näkyviä todisteita: En tehnyt paperilla luovuttamissopimusta elämäni hallinnasta Jeesukselle. Mutta tuon päätöksen jälkeen elämäni on alkanut muuttumaan siihen suuntaan, johon Jumala sitä tahtoo viedä. Elämämme on siis meidän todistusaineistomme, jota ihmiset tutkivat. He katsovat, että elämmekö aidosti Jumalaan luottaen, vai onko elämämme teatteria.

Kun kasvamme uskovina, luottamus Jumalaan ja hänen lupauksiinsa kasvaa luonnollisesti. Alamme ymmärtämään, että tarvitsemme häntä kipeästi päivittäin, koska olemme täysin riippuvaisia hänestä. Kun opettelemme päivittäin arkemme keskellä luottamaan Jumalaan eri tilanteissa joissa teemme päätöksiä, voimme valita joko luottaa häneen tai luottaa omaan lihaamme. Uskoa testataan säännöllisesti ja kun alamme huomaamaan, että Jumala todella on luotettava, uskollinen ja kärsivällinen meidän suhteemme, alamme luovuttaa elämämme hallintavaltaa pala palalta hänelle. Sehän on tämän luottamus- ja rakkaussuhteen tarkoituskin, että emme riipu kiinni omassa viisaudessamme vaan tottelemme Herraa, joka on uskollinen ja viisauden lähde.

Roomalaiskirje 10:17 (Raamattu Kansalle)

Usko tulee siis kuulemisesta mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

Miten voimme kasvaa uskossa? Rakastumalla Raamattuun. Jeesus on Jumalan sana. Kun rakastumme Jeesukseen, Raamattukin alkaa maistumaan, se on suora seuraus siitä. Kyseinen jae on valtavan toivoa antava, koska se lupaa niille, jotka kääntyvät Jumalan sanan puoleen ja antautuvat sen positiiviselle vaikutukselle elämässään, että uskomme kasvaa! Toisaalta, tää on surullinenkin: Jos uskova ei ymmärrä, tunnusta ja antaudu Jumalan sanan vaikutukselle säännöllisesti, usko ei pääse kasvamaan. Muistetaan, että Raamattu on kuin kaksiteräinen miekka, se paljastaa kaikki syvimmätkin motiivimme (Hepr. 4:12). Jos todella alamme ymmärtämään ja janoamaan Jumalan sanaa elämäämme, se ei voi olla näkymättä arjessamme. Se saa meidät riippumaan kiinni ja vetoamaan Jumalan lupauksiin! Koska Jumala on luotettava, hän iloitsee lapsistaan, jotka vetovat hänen inspiroimaansa sanaan!

Filippiläiskirje 4:13 (Elävä Uutinen)

Kestän mitä tahansa, mihin Jumala minut johdattaa – Kristuksen avulla, joka antaa minulle voimaa.

Filippiläiskirje 4:13 (Raamattu Kansalle)

Kaiken minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.

Eikö ole mielenkiintoista verrata näitä kahta versiota samasta jakeesta? Ensimmäinen näyttää, että uskomme ja luottamuksemme Jumalaan, saa meidät kestämään vaikeissakin olosuhteissa, koska hän itse on kanssamme! Toinen näyttää, että kaikki on mahdollista niille, jotka ovat laittaneet kaiken luottamuksensa Herraan. Uskomme siis fokuksena ei ole oma itsemme, kuten aiemmin, vaan Hän, joka rakastaa meitä! Tässähän on uskon paradoksi: Mitä enemmän uskon ja luotan Jumalaan, sitä voimallisemmin hän käyttää minua. Meidän on siis syytä alkaa pyytämään, että Herra opeta minulle päivä päivältä enemmän, että minulla on kaikki hyvin, kun minulla on sinut. Se on todellakin tarpeeksi.

Mitä siis ajatella tästä kaikesta? Olosuhteemme eivät määrittele sitä, keitä me olemme. Sen tekee rakastava Jumalamme. Anna Jumalan sanan määrittää kuka sinä olet. Aivan liian kauan Suomenkin uskovat ovat hyväksyneet paholaisen valheet elämäänsä, jotka ovat määrittäneet keitä olemme. Nyt tarvitaan täyskäännös. Minä en ainakaan tahdo kulla kerran Jumalalta sanoja, että ”poikani, miksi et uskonut sanaani, että Pyhän Hengen voimassa voit tehdä uskomattomia asioita Minun kunniakseni?” Ole siunattu Jeesuksen nimessä! t. Jukka

Piä usko Jumalaan

Markus 11:22-26

Jeesus vastasi: ”Pitäkää usko Jumalaan. Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: ´Nouse ja heittäydy mereen´, eikä epäilisi sydämessään vaan uskoisi sen tapahtuvan, mitä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi. Sen tähden minä sanon teille: kaiken, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, niin se tulee teille. Kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi, jos teillä on jotakin jotakuta vastaan, niin että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne. Mutta jos te ette anna anteeksi, ei myöskään teidän Isänne, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Ennen kuin menemme varsinaiseen aiheeseen, huomatkaamme jakeet 25-26. Ne liittyvät tähän jaejaksoon ja huomaamme, että Jeesus halusi hänen seuraajiensa toimivan seuraavalla tavalla. Jeesus sanoo, että kun rukoilette, meidän tulee antaa anteeksi ihmisille jotka ovat loukanneet meitä. Miksi? Koska rukouksemme estyvät, emmekä saa kokea hänen armoaan itse, jos kapinoimme. Jeesus ei sanonut, että jos meille sopii, antakaamme anteeksi, vaan antoi käskyn. Jae 26 on hyvin yksiselitteinen. Jos itse olemme kokeneet Jumalan armon, meillä ei ole oikeutta evätä sitä myöskään muilta. Meidän tulee muistaa, että kun lähestymme Jumalaa, hän on kaikkitietävä ja näkee meidät täysin avoimena. Meidän on aivan turha peitellä häneltä yhtään mitään. Jos kannamme kaunaa, vihaa tai katkeruutta ihmisiä kohtaan, rukouksemme estyvät. Anteeksiantamattomuus on yksi paholaisen strategioita uskovia vastaan, siksi, meidän tulee muistaa Jeesuksen täydellinen sovitustyö ja ymmärtää, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, eikä meillä ole oikeutta pidättää anteeksiantoa.

Kun pohja on rakennettu, voimme alkaa tutkimaan uskoa. Jeesus kehottaa pitämään uskomme Jumalaan. Se luo pohjan sille, mitä hän sanoo anomisesta. Muistetaan, että usko on Jumalan lahja ja se kasvaa kun hoidamme suhdettamme häneen. Tämä usko on todella voimallinen. Katsotaanpa:

Heprealaiskirje 11:6

Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.

Näemme tässä selkeän Jumalan lupauksen, johon hän on sitotunut. Kun pyydämme, että hän vahvistaa uskoamme, ettemme katsoisi vain näkyvään maailmaan, vaan näkisimme uskon silmin, kuten hän itse näkee, fokus Jeesuksessa, uskomme alkajassa ja täydelliseksi tekijässä, voimme ojentautua Jumalan tahtomalla tavalla. Kun katsomme uskon silmin, kuten Jeesus, samaistumme häneen. Hän luotti Jumalaan sataprosenttisesti ja siitähän uskossakin on kyse: luottamussuhteesta Jumalaan. Kun alamme ymmärtämään, että Jeesuksen tähden olemme vanhurskautettuja, siis Jumalan hyväksymiä, uskallamme lähestyä pyhää Jumalaa. Silloin ei ole kyse meidän omista ponnisteluistamme vaan Jeesuksen ansiosta.

Kun ymmärrämme, ettemme itsessämme ole mitään, vaan kaikessa on kyse Jeesuksesta, jonka Isä on lahjoittanut meille, se saa meidät anomaan Jumalan mielen mukaisia asioita. Jos me emme nöyrry Jumalan edessä näkemään omaa syntistä luontoamme heikkoina ihmisinä ja turvaudu asemaamme Jeesuksessa, emme oikeasti ole nöyrtyneet. Ylpeys kätkeytyy toisinaan nöyristelyyn. Kun todella alamme näkemään asiat Jumalan valtakunnan tavalla, meistä ei tule röyhkeitä, vaan todella nöyriä. Jeesus on tästä paras esimerkki. Hän riisutui vapaaehtoisesti jumalallisesta luonnostaan, tullen ihmiseksi rakkaudesta meihin. Nöyrät antavat aina kunnian Jumalalle ja siksi he ymmärtävät tuon Heprealaiskirjeen jakeen niin, että minä olen Jeesuksessa Jumalan mielen mukainen. Aivan kuten Jeesus korotettiin hänen kuuliaisuutensa tähden, suoritettuaan täydellisesti tehtävänsä, meidätkin palkitaan! Palataanpa alkuun.

Markus 11:22-24

Jeesus vastasi: ”Pitäkää usko Jumalan. Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: ´Nouse ja heittäydy mereeen´, eikä epäilisi sydämessään vaan uskoisi sen tapahtuvan, mitä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi. Sen tähden minä sanon teille: kaiken, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, niin se tulee teille.

Kun alamme näkemään, että Jumalan valtakunnan periaate on usko ja anteeksiantavaisuus, se tekee meistä nöyriä. Ymmärrämme, ettemme itse pysty kumpaankaan. Molemmat ovat Jumalan suuria lahjoja meille. Kun me oikeasti tulemme nöyrinä, syvästi Jumalaa kunnioittaen hänen eteensä, hän alkaa muutosprosessin elämässämme. Se on elämän pituinen prosessi. Tuon prosessin aikana hän opettaa meille, että kunnioitamme häntä kun vilpittömästi anomme asioita puhtaasta sydämestä. Mikä on sinun vuoresi? Se voi olla paha tapa, ongelma tai sairaus. Kuten lapset vilpittömästi kertovat vanhemmilleen ongelmistaan, luottaen heidän hyvyyteensä ja kykyynsä auttaa, meidänkin tulee tuoda ne valoon, tunnustaen ne Herrallemme. Sen jälkeen julistamme uskoen ja luottaen Jumalamme kykyyn muuttaa olosuhteemme täysin päälaelleen ja alamme kiittämään voitosta Jeesuksen nimessä.

Jeesus ei asettanut ehtoja sille, että Jumala kuulee meitä. Hän tiesi, että hän on kaikkivaltias. Miksi meidän on niin hankala joskus uskoa, että Jumala on hyvä, uskollinen ja armahtava meitä itseämme kohtaan? Joskus joku on voinut ajatella, että ”kyllä Jumala auttaa siellä Afrikassa ja maailman äärissä, mutta ei minua. Hänellä taitaa olla kiire.” Tää kuulostaa minusta epäuskolta. Meidän tulee heittää tällaiset ajattelumallit pois ja uskoa Herran hyvyyteen meidän omassakin elämässämme.

Mikä saa meidät uskomaan ihmeisiin? Eikö se, että kuulemme todistuksia Jumalan voimasta läheistemme elämässä? Siksi aina kun Herra antaa meille läpimurron jossakin asiassa, meidän tulee tuoda kiitosuhri siitä hänelle. Sen lisäksi on hyvä antaa todistus lähimmäisillemme, myös heille, jotka eivät vielä ole uskossa. Kun he kuulevat, että Jumala on parantanut, he alkavat uskomaan Jumalan hyvyyteen, ja kiinnostuvat hänestä!

Siksi moni Jeesuksen aikanakin lähti seuraamaan häntä, kun olivat parantuneet ja vapautuneet. Mietippä kuinka monta opetuslastaan Jeesus paransi? Varmaan kaikki. Evankeliumit eivät ainakaan mainitse erikseen niitä, jotka eivät parantuneet. Sen sijaan siellä sanotaan,”Hän paransi kaikki”. Jumalan valtakunta on todellisempi kuin me monesti tajuamme järjellämme. Meidän tehtävä on julistaa se esiin tässä ajassa ja näyttää, että Jumala on parantaja, emme me! Hän saa kaikesta kunnian ja ylistyksen.

Meidän on hyvä muistaa myös se fakta, että vaikka arkemme keskellä tulisi vastaan kuinka pieniäkin ongelmia, me voimme tuoda ne rohkeasti Herramme tietoon! Hän todella haluaa auttaa ja näin osoittaa hyvyyttään sinun elämässäsi! Luota hänen hyvyyteensä ja kykyynsä auttaa tänä armon vuonna 2016 enemmän kuin viime vuonna. Ole siunattu Jeesuksen nimessä. T. Jukka

Uskon sankarit ja Jeesus 

Heprealaiskirje 12:1-3 (Raamattu kansalle)

Koska meillä on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi, pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi rohkeuttanne.

Hepr. 12:1-3 (Elävä Uutinen)

Koska elämämme katsomossa on näin valtava joukko uskon ihmisiä, heittäkäämme mekin pois painolasti, joka hidastaa juoksuamme – erityisesti synnit, joihin jatkuvasti kompastumme – ja jatkakaamme kestävinä eteenpäin siinä kilpailussa, johon Jumala on meidät pannut. Katsokaa Jeesusta, joka on antanut meille uskon ja joka myös tekee sen täydelliseksi! Hän oli valmis kärsimään häpeällisen kuoleman ristillä, sillä hän tiesi, mikä ilo häntä sen jälkeen odotti. Nyt hän istuu valtaistuimella Jumalan oikealla puolella. Jotta ette alkaisi pelätä ja väsyä, ajatelkaa, miten kärsivällinen Jeesus oli, kun syntiset ihmiset kiduttivat häntä.

Kun olin joulun Kuhmossa ja tapasin ystävän vuosien takaa, hän mainitsi jonkin sanan tästä jaejaksosta (en muista enää mikä), ja päätin tutkia sitä. Meidän tulee ottaa heti huomioon Heprealaiskirjeen yhdestoista luku, koska näissä jakeissa viitataan suureen todistajien pilveen tai uskovien joukkoon, jotka näkevät vaelluksemme taivaasta. Itse aivan innostuin ja rohkaistuin valtavasti, kun luin kyseisen luvun, huomatessani, kuinka he pitivät kiinni uskostaan lujasti ja odottivat pääsevänsä kohtaamaan tulevan Messiaan ja vaihtamaan uskonsa taivaan kirkkauteen.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja, jota toiset arvelevat Paavaliksi, kehottaa meitä uskon sankareiden esikuvan mukaisesti heittämään kaiken mikä painaa, stressaa tai masentaa, sekä synnin pois. Paavali mainitsee, että synti kietoutuu helposti jalkoihimme, hidastaen vaellustamme uskossa. Eikö ole lohdullista, että Raamattu ei kaunistele maailmaa, jossa elämme? Se ei väitä, että uskovan vaellus olisi pelkästään ruusuilla tanssimista sen jälkeen, kun olemme vastaanottaneet Jeesuksen vapahtajaksemme. Mutta kiinnitä huomiota, että Raamattu käyttää tarkoituksella sanaa ”mekin”. Mitä tarkoitan? Sitä, että myös uskon sankarit joista edellinen luku kertoi, kamppailivat myös samojen ongelmien kanssa, säilyttivät uskonsa ja nyt he ovat perillä! Raamattu tuo toivon meille, jotka joskus murehdimme, että miten jaksan kilvoitella tällä uskon kilparadalla maaliin asti.

Miten nämä uskon sankarit pääsivät perille? Kiinnittämällä katseensa Voittajaan. Jumala rohkaisi heitä olemaan uskollisia hänelle, niin he tulisivat pääsemään hänen luokseen kuoltuaan. Meitä kehoitetaan kiinnittämään katseemme Jeesukseen, koska hän on paras mahdollinen henkilökohtainen valmentaja :). Kun keskitymme häneen, ja toteutamme hänen tahtoaan elämässämme mielellämme, hän saa uskomme kasvamaan! Mikä valtava lupaus siitä, että Jeesus saa uskomme kerran täydelliseksi kun pääsemme taivaan kotiin, siihen asti meidän kannattaa ottaa vastaan ja totella hänen ohjeitaan tarkasti. Miksi näin? Jottei synti pääse kampittamaan meitä, sillä synnin juuri on kapinoinnissa eli tottelemattomuudessa.

Jos minä tahdon saada itseni kuntoon, ja päätän hankkia personal trainerin, niin minun todella kannattaa totella hänen ohjeitaan tarkasti. Siinä tapauksessa, etten noudata hänen ohjeitaan tarkasti ja alan valittamaan kuukausien päästä, ettei mikään ole muuttunut, ja hän sattuu kysymään, että oletko noudattanut kaikkia ohjeita ja erehdyn myöntämään, ettei minun mielestäni ole välttämätöntä kaikkia noudattaa, työ on ollut siltä osin turha. Jumala on antanut meille erittäin selkeät suuntaviivat Raamatussa, ja jos päätämme elää sen todeksi arjessamme, silloin menestymme. Jos emme tottele ja sovella Raamattua elämäämme, lienee turha odottaa myönteistä kehitystä jumalasuhteessamme ja taistelussamme syntiä vastaan?

Jakeessa kaksi viitataan Jeesuksen olleen iloinen, vaikka hän kärsi ristin häpeästä välittämättä ja istuvan valtaistuimellaan Isän vierellä. Mikä sai hänet iloitsemaan? Hän iloitsi niistä, jotka hän pelasti. Raamattuhan selkeästi osoittaa, että pelastus on vain ja ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa, taivaaseen ei ole pääsyä yhdelläkään ihmisellä omin ansioin. Toisin sanoen Vanhan testamentin uskovat pelastuivat yhtälailla Jeesuksen uhrikuoleman kautta. Mikäli Jeesus ei olisi maksanut koko ihmiskunnan rangaistusta synneistä, Vanhan testamentin uskovat eivät olisi päässeet taivaaseen. Heidän shekkinsä olisi ollut mitätön, koska se tuli voimaan Jeesuksen veren kautta. On myös merkittävää, että Jeesus istuu valtaistumeilla, koska se kuvaa hänen työnsä täydellisyyttä. Homma on todella hoidettu! Halleluja!

Jakeessa kolme jälleen meitä kehoitetaan ajattelemaan Pelastajaamme. Kun tutkimme Sanaa ja hänen elämäänsä, näemme jatkuvasti kuinka paljon häntä koeteltiin matkalla kohti ristiä. Hän ei ollut superihminen, joka liiteli ohi kaikki kärsimykset, vaan hän samaistuu meihin täydellisesti. Jos alamme pohtia kuinka paljon hän kärsi syntiemme tähden vastarintaa, meidän omat koettelemukset alkavat pienenemään huomattavasti.

Hepr. 2:14-18

Koska siis lapsilla on liha ja veri, myös hän tuli niistä samalla tavoin osalliseksi, jotta hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, nimittäin Paholaisen, ja vapauttaisi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko elämänsä ajan olleet orjuudessa. Ei hän ota suojelukseensa enkeleitä vaan Abrahamin siemenen. Sen vuoksi hänen piti tulla kaikessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylipappi tehtävissään Jumalan edessä ja hän voisi sovittaa kansan synnit. Koska hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, hän kykenee kiusattuja auttamaan.

Jeesukseen siirtyi kaikki minun haavani, lankeemukseni ja loukkaukseni. Hän samaistuu minuun kokonaisvaltaisesti. Hän kulkee rinnalla ja rakastaa. Hän sanoo, lapseni, kuljetaan yhdessä näiden läpi, en hylkää sinua koskaan. Kun tunnen kipua, hän tuntee sen kanssani. Kun koen sielunvihollisen hyökkäyksen, hän tuntee sen myös. Hän on antanut meille hengellisen taisteluvarustuksen, jolla torjumme paholaisen palavat nuolet. Hän on paras mahdollinen personal trainer 🙂 Kun kohtaamme kiusauksia, tulivat ne sitten langenneesta luonnostamme tai paholaisesta, hän neuvoo katsomaan Raamattuun, hengen peiliin, joka ilmaisee todellisen identiteettimme hänessä. Silloin tunnistamme ja torjumme hyökkäykset. Kun luemme Sanaa, Isämme iloitsee, koska hän puhuu sen välityksellä elämäämme, jonka hän on varannut ystävilleen. Pyhä Henki, joka on inspiroinut kirjoittajat, avaa Sanaa ymmärryksellemme, niin, että voimme lukea selkeästi mitä Herra tänään tahtoo meille jokaiselle sanoa. Olen todistanut tämän kymmeniä kertoja omassa elämässäni.

Viimeksi perjantain joulupäivän jumalanpalveluksessa Kuhmon Helluntaiseurakunnassa. Kun aamulla heräsin rukoilemaan ja lukemaan Sanaa, vuorossa oli Uudesta testamentista Luukkaan evankeliumista luku viisi. Siellä Jeesus sanoi närkästyneille fariseuksille, ettei hän ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä ja parantamaan sairaita. Herra teki tuosta Sanasta minulle elävän ja vaikken aiemmin suunnitellut liittäväni sitä puheeseeni, sain varmuuden, että se täytyy ottaa siihen, osoittamaan Jeesuksen palvelutyötä ja hänen rakkauttaan syntisiä kohtaan.

Viimeiseksi meidän on hyvä tsekata vielä viimeiset sanat. ”Ettette väsyisi ja menettäisi rohkeuttanne”. Miksi näin? Koska sielunvihollinen pyrkii saamaan meidät väsymään ja luovuttamaan, keskittyen oman itsemme mahdottomuuteen ja jättämään vaelluksemme kesken. Hepr. 2 luvussa viitattiin myös ihmisiin, jotka olivat olleet orjuudessa kuoleman pelon tähden. Kaikki nämä ovat paholaisen strategioita: Saada ihminen ansaan, hänen orjikseen, joko uskovainen uudelleen tai ne, jotka ovat luonnostaan erossa Jumalasta, niin etteivät he pääse vapaaksi. Jeesuksella on siis kaikki valta tänä päivänä, hän istuu valtaistuimella, ja hän tahtoo, että ihmiset eläisivät hänen yhtedessään ja voisivat siksi kokea olevansa vapaita paholaisen orjuudesta, pelosta, ahdistuksesta ja synnistä. Hän on avannut oven, josta voimme käydä sisään, todelliseen ja pysyvään vapauteen! Riittää, että tunnustamme hänen herruuteensa ja anomme koko sydämestämme, että Jeesus, ole minun herrani tänä päivänä ja opeta vaeltamaan sinun voittosaatossasi. Silloin perkeleen täytyy aina väistyä, kun sisäistämme asemamme Jeesuksessa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂 T. Jukka

Olkaa pyhät

1.Piet. 1:13-19 (Raamattu kansalle)

Vyöttäkää siis mielenne ja olkaa raittiita. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen tietämättömyytenne aikana, elitte. Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.

1.Piet. 1:13-19 (Elävä Uutinen)

Sen tähden voitte nyt raittiisti ja luottavasti valmistautua siihen, että saatte kokea yhä enemmän Jumalan hyvyyttä, kun Jeesus Kristus palaa. Totelkaa Jumalaa, sillä olette hänen lapsiaan. Älkää luisuko takaisin entiseen elämäänne, kaikkeen siihen pahaan, mitä ennen teitte, kun ette paremmasta tienneet. Olkaa kaikessa pyhiä, niin kuin Herra, joka kutsui teidät lapsikseen. Hän on itse sanonut: Olkaa pyhiä, sillä minä olen pyhä. Muistakaa, että taivaallinen Isänne, jota rukoilette, on oikeudenmukainen tuomari. Hän tuomitsee tasapuolisesti kaikkien teot. Osoittakaa siis elämällänne, että kunnioitatte ja pelkäätte Jumalaa. Jumala on vapauttanut teidät, niin ettei teidän tarvitse yrittämällä yrittää päästä Jumalan suosioon kuten esi-isänne. Hän maksoi teistä lunnaat – ei kuitenkaan rahalla, niin kuin hyvin tiedätte, vaan pelastuksenne hintana oli Kristuksen kallis veri. Kristus oli Jumalan synnitön ja virheetön uhrikaritsa.

Kun lukee näitä jakeita, huomaa, että Jumalan lapset voivat elää Jumalan tahdossa, eikä heidän enää tarvitse elää kuten ennen uskoontuloa. He voivat elää Jumalan lapsina pyhää elämää, koska heidän asemansa on muuttunut päälaelleen: He eivät enää ole paholaisen orjuuttamia ihmisparkoja, jotka luulevat, että tekevät mitä tahtovat, vaikka todellisuudessa he ovat pakotettuja elämään syntistä elämäänsä, elleivät hyväksy Jeesusta elämänsä herrakseen. Ei ole siis mistään pienestä asiasta kysymys millään muotoa.

Ihminen, joka luulee olevansa vapaa tekemään mitä tahansa ja olevansa vapaa kaikesta, on uskonut ja niellyt paholaisen syötin. Kukaan ei ole todella vapaa, ennen kuin hyväksyy Jumalan armon omaan elämään, se on fakta. Kenenkään ei tarvitse tehdä yhtään mitään, joutuakseen kuoltuaan iankaikkiseen eroon Jumalasta. Se on Raamatun totuus. Mihin se perustuu? Siihen, että Aadam ja Eeva lankesivat syntiin ja jokainen heidän jälkeensä syntynyt on perisynnin alainen. Tarkennetaan toki, että pienet vauvat ja lapset, jotka eivät erota hyvää pahasta, ovat vapaat tästä synnin kirouksesta.

Mitä on sitten elää pyhää elämää, johon tässä viitataan? Sitä, että me teemme päätöksen kunnioittaa ja totella Jumalaa. Miksi Jumala kutsuu meitä olemaan pyhiä, mitä se tarkoittaa? Pyhä merkitsee erottautumista. Mistä? Tästä maailmasta, jossa elämme. Tämä maailmahan vieroksuu auktoriteettien kunnioitusta ja tottelemista. Muistammeko, että Jumala on asettanut auktoriteetit elämäämme? Jokaisella on auktoriteetti. Ilman auktoriteetteja tämä maailma olisi entistä sekavampi paikka! Kapina suurinta auktoriteettia vastaan Eedenin puutarhassa sai aikaan syntiinlankeemuksen. Mistä uskovaiset tulisi tuntea tänä päivänä? Siitä, että he kunnioittavat ja tottelevat auktoriteettejaan. Jos uskovainen kapinoi, se tuottaa häpeää Jumalan valtakunnalle. Aika raju väite jonkun mielestä.

No, jos katsomme vaikka koulumaailmaan, opettajien auktoriteetti on vähentynyt, jos sitä oikeastaan enää on. Lapset ovat entistä kurittomampia tänä päivänä, kiitos vapaan kasvatuksen. Opettajat sanovat toisinaan, että lapset tuodaan kouluun ja oletetaan, että koulun tehtävä on kasvattaa heidät. Siinä hyvin kuvaava esimerkki tämän päivän Suomesta. Jos uskovaiset päättäisivät kunnioittaa auktoriteettejaan, tämä maa muuttuisi. Niin suuri merkitys on kunnioituksella ja tottelevaisuudella. Huomaamme, että pyhyys ja kunnioitus kulkevat käsi kädessä.

Miksi meidän tulisi kunnioittaa ja totella Jumalaa? Jos päätämme tänään alkaa opettelemaan tervettä Jumalan pelkoa, me alamme tuottaa kunniaa Herrallemme, tekomme, sanamme ja ajattelutapamme alkavat heijastamaan aivan päinvastaisia arvoja kuin tämä maailma edustaa. Pyhyys kumpuaa jumalasuhteestamme, se on sisäistä, koska Pyhä Henki asuu meissä ja vaikuttaa meissä sitä. Silloin meistä kasvaa todellisia vaikuttajia tämän maailman keskelle.

Jokainen ihminen on vastuussa tuomiopäivänä siitä, mitä olemme tehneet ja mitä jättäneet tekemättä. Siinä on syytä, miksi meidän tulisi heijastaa Jumalan pyhyyttä elämässämme, koska omilla ansioilla emme koskaan pärjää tuona päivänä. Miten voimme olla varmoja, että tuomiopäivänä meillä on asiat kunnossa? Pitämällä yllä jumalasuhdettamme ja tarrautumalla Jeesukseen. Pelastuksemme perustuu vain ja ainoastaan Jumalan armoon, jota emme ole ollenkaan ansainneet. Se on Jumalan valtasuuruuden osoitus. Hän rakastaa niin paljon ihmistä, että päätti lähettää rakkaan Poikansa meidän puolestamme kuolemaan. Jos todella rakastamme ja kunnioitamme Jumalaa hänen hyvyydestään, ymmärrämme, että Jeesuksen veri oli todella arvokas ja kallis. Siksi sitä tulee kunnioittaa sopivalla tavalla: Elämällä hänen kunniakseen. Siinä on meille jokaiselle opeteltavaa totisesti koko loppuelämäksi.

Filippiläiskirje 3:7-9

Mutta mikä minulle oli voitto, sen olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä luen kaiken tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken ja pidän sen roskana, että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, joka tulee laista, vaan sen, joka tulee uskosta Kristukseen, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella.

Paavali luki kaiken muun tappioksi Jeesuksen tuntemisen rinnalla. Teemmekö me samoin? Huomaan itsessäni, etten toimi samoin. Yritän löytää jotain kompromisseja, mutta Jumala odottaa meiltä kokonaisvaltaista antautumista pyhitykseen. Että apostoli voi kirjoittaa näin rehellisesti Filippin uskoville, se oli ollut varmasti pitkä prosessi. Emme voi pitää molempia: Pitää kiinni omista ansioista ja olla samalla pyhiä. Meidän täytyy siis kuolla lihallemme jatkuvasti, jotta voimme elää täysillä Jumalalle. Kun kuolen itselleni, heittäydyn Jumalan armon käsivarsille ja sanon: ”Jumala ole minulle syntiselle armollinen, näet, etten pysty elämään pyhää elämää sinun tahdossasi omin avuin. Tahdon seurata Jeesusta koko sydämestäni tästä hetkestä eteenpäin.” Silloin meidät puetaan Jumalan voimaan, joka antaa kyvyn elää voitokasta kristityn elämää! Meidät on siis kutsuttu antamaan koko hallintavalta elämästämme Jumalalle, jättämään omat ponnistelut ja luottamaan häneen täysillä. Silloin tuloksetkin Jumalan valtakunnan kasvamiseksi ovat merkittäviä.

Mitä enemmän Jeesuksen opetuslapset päättävät antaa koko elämänsä Herran käyttöön, sitä kirkkaammin Jumalan valtakunta loistaa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂 T. Jukka

Mielen taistelukentällä

Mitkä asiat ovat meille tärkeitä? Jos katsomme viikon tai kuukauden päähän, ja tutkimme mihin aikamme on kulunut arjessa, se kertoo totuuden, niin simppeliä se vaan on. Saako tämän maailman huolet ja asiat täyttää päämme? Vai saako Raamattu täyttää sen ja uudistaa meidät? Miksi pitäisi jättää esim. salkkarien katsominen ja pyytää, että Herra anna mulle halu tulla sun eteesi viettämään laatuaikaa ja uudistaa mieli,- ajatus- ja tahtomaailma Jumalan sanalle kuuliaisiksi.

Väitteeni: Ei ole olemassa neutraaleja tv-ohjelmia ja sarjoja, jotka eivät vaikuttaisi siihen, miten ajattelen, toimin ja asennoidun. Jumalan sana vaikuttaa tervehdyttävästi koko olemukseemme. Sen tulisi antaa määrittää keitä olemme, eikä maailman, joka on paholaisen vallassa. Mihin perustan väitteeni?

Galatalaiskirje 5:16-17 (Raamattu kansalle)

Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa. Liha himoitsee Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan. Ne ovat toisiaan vastaan, niin ettette tee sitä, mitä tahdotte.

Gal. 5:16 (Amplified Bible)

Mutta minä sanon, kulkekaa ja eläkää [jatkuvasti] [Pyhässä] Hengessä [herkkinä ja Hengen hallitsemina ja opastamina]; silloin ette varmasti tyydytä lihan himoa ja mielihaluja [jumalattoman ihmisluonnon].

 

Gal. 5:16-17 (Elävä Uutinen)

Totelkaa Pyhää Henkeä. Hän ilmoittaa teille, miten teidän on elettävä. Kun tottelette häntä, ette tee sitä, mihin vanha ja paha minänne teidät muuten ajaisi. Luonnostamme näet teemme pahaa ja taas pahaa – aivan päinvastoin kuin Pyhä Henki tahtoo. Mutta kun Pyhä Henki saa tahtonsa toteutumaan, teemme hyvää vastoin luontoamme. Nämä kaksi voimaa taistelevat meissä jatkuvasti vallasta.

Huomaatko, miten rikas Jumalan sana on? Kun välillä näkee vaivaa, ja tutkii eri käännöksiä, löytää uusia puolia tuttuihinkin jakeisiin. Amplified Bible ja Elävä Uutinen luo uutta syvyyttä jakeeseen kuusitoista soveltamalla sen arkeemme selkeästi: Meidän tulee siis olla tiiviissä yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa, jotta voimme vastustaa syntiinlangenneen ihmisen viettiä tehdä pahaa koska, jos emme vastusta vanhaa luontoamme, joudumme ansaan välittömästi. Meillä on siis selkeä taipumus tehdä vastoin Jumalan tahtoa.

Mutta mehän emme enää kuulu tähän maailmaan, emmekä enää tahdo totella paholaista! Joten Pyhä Henki rohkaisee meitä olemaan kuuliaisia Jumalalle ja vastustamaan paholaista ja kiusauksia. Vain hän voi antaa meille kyvyn elää pyhää elämää, käsittäen, että meidän ei ole pakko antautua syntiin vaan meillä on jo voitto Jeesuksessa! Huomaa, miten rohkaisevasti Amplified Bible sanoo, että kun päätämme alistaa tahtomme Jumalan alle, totella Henkeä, niin hän lupaa, ettemme varmasti tyydytä lihan himoa ja jumalattoman ihmisluontomme mielihaluja! Halleluja, mikä lupaus! Huomaamme myös, että on käynnissä kova taistelu siitä, saako paha luontomme vai Pyhä Henki johtaa. Miten tämä heijastuu elämäämme?

Olli Helenius: Pisin matka

“Sanoin sanottavani ja lähdin kauas pois/kylmän maailman syliin ylpeyteni toi/luulin että onnistun jälkeni peittämään/historiani mielestäni häivyttää/kuinkas kävikään.

Pisin matka on tulla luoksesi jälleen/pisin matka on tulla takaisin.

Aivan liikaa näin, sieluni vanheni/tieto lisäsi tuskaa, totuus satutti/meistä jokainen kaipaa, niin teen minäkin/tuntea taivaan kosketuksesi/tahdon pitää susta kii.

Pisin matka on tulla luoksesi jälleen/pisin matka on tulla takaisin/saanhan takaisin tulla luoksesi jälleen/saanhan luoksesi tulla takaisin.”

Kiitän sydämestäni Jumalaa tämän laulun tekijästä. Hän on hengellinen isoveljeni Olli Helenius. Tällaiset biisit ovat minulle todella rakkaita. Kun minulla oli kylmä vaihe uskonelämässäni asuessani Kokkolassa ja Olli julkaisi muistaakseni vuonna 2008 Aikalisä LP:n jolta tää löytyy, tästä tuli mun ehdoton suosikki. Niinä vuosina kuuntelin, lauloin ja itkin. Se vaikutti sydämessäni paljon ja tänään saan kiittää Jumalaa hänen kärsivällisyydestään ja armostaan, että olen saanut palata hänen luokseen. Siksi uskon sanojen ja laulujen voimaan, koska ne julistavat, halusimme sitä tai emme. Siksi itse rakastan tutkia biisien sanoituksia, rohkaisevatko ne minua kasvamaan suhteessa Jeesuksen kanssa.

Jokaisella on välillä vaiheita elämässään, jolloin menee heikommin uskossa. Silloin tärkeään rooliin asettuu seurakuntayhteys ja ystävät, jotka ovat Pyhällä Hengellä täytettyjä. He voivat nähdä tilamme, jos ovat läheisiä, vaikkemme sanoisi sanaakaan. Jokainen tarvitsee tukiverkoston, johon voi luottaa sata prosenttisesti, jotta voi puhua täysin avoimesti mitä oikeasti kuuluu, eikä tarvii pelätä koskaan, tuomitaanko ja torjutaanko minut. Seurakunnan tulisi olla paikka missä on rohkaiseva ilmapiiri, olit ollut poissa enemmän tai vähemmän aikaa. Kukaan ei ole niin pyhä, että voisi sanoa pärjäävänsä omin avuin, koska kun paholainen saa eristettyä uskovan, hän on helppo saalis. Meillä jokaisella on silti vastuu elämästämme ja valinnoistamme, emme voi syyttää muita vääristä päätöksistä. Mutta sen voimme tehdä, että hoidamme jumalasuhdettamme, rakastamme tutkia Jumalan sanaa, lähestyä Jumalaa, viettämällä aikaa hänen lähellään ja lähtemällä palvelemaan kotiseurakunnassamme. Tiedätkö mitä silloin tapahtuu? Se, että vanha, paha luontomme alkaa kuolemaan. Emme lähde jokaiseen houkutkseen mukaan, vaan tunnistamme ja torjumme ne Jeesuksen auktoriteetissa. Sitä on kristillinen elämä ja taistelu lihaa vastaan.

Aloitin päiväni keskiviikkona kiittäen ja palvoen kunnian Kuningasta suuresta pelastuksesta. Kohta koin olevani Hengessä hänen valtaistuinsalissaan, jonne minulla ei olisi koskaan ollut mitään pääsyä ilman Jeesuksen täydellistä sovitusta. Palvoin polvillani häntä, joka eroaa kaikista muista. Koin hänen valtavan, mittaamattoman suuren armonsa ja se sai sydämeni kunnioittamaan häntä. Jumalan pelko syntyy siis sydämissä, jotka ymmärtävät, että hän on pyhä ja täydellinen armo. Se saa arvostamaan syvästi suhdetta hänen kanssaan, kaikki mitä maailmassa on, menettää silloin merkityksensä. Siihen Herramme meitä tahtoo mielestäni opettaakin: Aivan kuten apostoli Paavali piti kaiken muun roskana Jeesuksen tuntemisen rinnalla. Uskon, että Paavali oli useita kertoja, kenties satoja kertoja, kokenut hetkiä, joissa hän oli Hengessä Jumalan valtaistuinsalissa palvomassa. Se muistuttaa sydämellemme, kuka on Herramme ja kenen omaisuutta olemme.

Filippiläiskirje 3:7-9 (Elävä Uutinen)

Nyt olen kääntänyt selkäni kaikelle sille, mitä ennen pidin suuressa arvossa. Olen pannut luottamukseni ja toivoni yksin Kristukseen. Kaikki muu menettää arvonsa, kun vertaan sitä aarteeseen, joka on omani siksi, että tunnen Jeesuksen Kristuksen, Herrani. Olen työntänyt kaiken muun arvottomana syrjään omistaakseni vain Kristuksen ja saadakseni olla yhteydessä häneen. Enää en kuvittele pelastuvani siksi, että olen hyvä ihminen, tai siksi, että noudatan Jumalan lakeja vaan uskon, että Kristus yksin pelastaa minut. Jumala hyväksyy minut yhteyteensä, koska turvaudun yksin Kristukseen ja siihen, että mitä hän teki puolestani.

Eikö ole selkeää? Miksi sitten maailma saisi viedä aikaani valtavasti, joka tuottaa vain tuskaa, ahdistusta ja toivottomuutta? Pysyvää onnellisuutta ei vain löydy maailmasta, vaan ainoastaan henkilökohtaisesta suhteesta Luojaamme. Itsekin kun taistelin sen kanssa, että miksi tykkään katsoa tv:tä, sarjoja ja elokuvia enemmän kuin lukea Jumalan sanaa, tajusin Pyhän Hengen avulla myöhemmin, ettei minulla ollut läheistä suhdetta Jeesuksen kanssa. Parempi vain nöyrtyä myöntämään se ja katua, tehdä mielenmuutos. Kun tunnustamme syntimme, että aikamme on mennyt aivan joutavaan, ja pyydämme Jeesukselta anteeksi sydämestämme, hän antaa anteeksi. Hän antaa meille voiman ja tahdon iloita suhteestamme häneen. Se on valtavaa armoa! Kiitos Jumalalle siitä.

Jesaja 30:18 (Kirkkoraamattu 1992)

Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!

Tää jae puhuu minulle tällä kertaa näin, että Herramme odottaa mahdollisuutta olla meille armollinen. Se edellyttää meidän päätöstämme astua hänen läsnäoloonsa. Hän ei koskaan pakota meitä siihen. Jos muut asiat syrjäyttävät suhteemme häneen, hän ei voi osoittaa armoaan, niin kuin tahtoisi. Hän on täynnä armoa ja totuutta. Tahdommeko me häntä yhtä paljon, kuin hän meitä? Hän janoaa olla jatkuvasti lähellämme! Jos opit arvostamaan suhdettasi häneen, saat kokea hänen uskollisuuteensa, johdatuksensa ja luotettavuutensa vaikeissakin olosuhteissa. Millaiset uskovat ovat Jumalan voimakkaasti käyttämiä? Sellaiset, jotka ovat hänen ystäviään, joille hän paljastaa salaisuuksia, joita ei voi kaikille kertoa. Tahdotko tulla Jumalan ystäväksi? Ollaan rehellisiä, tahdommeko asettaa hänet todella elämämme keskipisteeksi, vai turvaudummeko hänen apuunsa vain silloin kun olemme pulassa? Sellaisia uskovia Herramme itkee. Hän tahtoisi olla heidän läheisiä ystäviään, jos he vain suostuisivat pistämään hänet prioriteeteissa ensimmäiseksi. Jakeen lopussa viitataan niihin, jotka kärsivällisesti odottavat häntä. Heitä kutsutaan autuaiksi eli Jumalan hyväksymiksi ja syyttömäksi julistetuiksi. Siihen liittyy siis syvä jano nauttia hänen läheisyydestään. Onko meillä aikaa hänelle? Onko kalenterimme niin täynnä, ettemme ehdi olla hänen lähellään? Ovatko muut asiat minulle rakkaammat kuin Pelastajani?

Pelastus on suuri lahja. Ihmisen osa on lopultakin pieni, verrattuna Jumalan osaan. Mutta koska meillä on vapaa tahto, voimme pilata senkin osan, emmekä voi syyttää siitä kuin itseämme, jos niin teemme, valitettavasti. Siksi meidän todella kannattaa miettiä, mitä kylvämme ajatuksiimme, mieleemme ja tahtoomme. Ruoki hengellistä olemustasi, niin kasvat vahvaksi Jumalan lapseksi. Ole siunattu Jeesuksen nimessä.. T. Jukka

Jumala on valo

1.Joh. 1:5-7 (Raamattu Kansalle)

Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä toimi totuuden mukaan. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

1.Joh. 1:5-7 (Elävä Uutinen)

Jumala on antanut edelleen teille välitettäväksi tämän sanoman: Jumala on valo, eikä hänessä ole pimeyttä. Me siis valehtelemme, jos sanomme olevamme hänen ystäviään, vaikka jatkamme pimeässä elämistä syntiä tehden. Mutta jos elämme – niin kuin Kristus – valossa lähellä Jumalaa, silloin meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Kun löysin tämän jaejakson eilen, innostuin siitä valtavasti 🙂 Kiitos Jumalalle hänen iätikestävästä sanastaan! Raamattu sanoo Eliasta, että hän oli yhtä vajavainen kuin mekin ja hän rukoilemalla rukoili, ettei sataisi ja niin sadetta ei tullut kolmeen vuoteen. Minäkin olen vajavainen tässä tehtävässä, jonka olen saanut Jumalalta, siksi rukoilin äsken, että Herra voisi käyttää minua puutteistani huolimatta. Jotta tämä jaejakso avautuisi hyvin, viime yönä heräsin ja etsin Elävää Uutista, josta selviää helposti ja ymmärrettävästi, mitä kirjoittaja on ajanut takaa. Samalla käsiini osui Uusi testamentti jossa on kommentaari, jonka takana tiettävästi on Aapeli Saarisalo. Katsotaanpa mitä hän on sanonut.

Jae 5: Jumala on valo. Toisinsanoen Hän on täysin pyhä. Johannes puhuu mielellään valosta ja pimeästä, jotka käsitteet esiintyvät usein myös Kuolleen meren luolista löytyneissä käsikirjoituksissa. Pimeä = synti.

Elävän Uutisten mukainen versio on siis perusteltu ja erittäin mielenkiintoinen, se tuo syvyyttä, kuten huomaamme. Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyy Saarisalon näkemykseen, että Jumala on täysin pyhä. Se antaa voimakkaan leiman näille jakeille, se liittyy olennaisesti tähän, miten meidän tulisi tulkita näitä jakeita. Jumala erottuu siis koko luomakunnasta ja on täysin oikeamielinen eli vanhurskas, hänessä ei ole syntiä. Ihminen sen sijaan on syntinen, hänellä on pyrkimys peitellä ja valehdella lapsesta asti. Meidän täytyy ymmärtää ja hyväksyä se tosiasia, ettei täysin oikeamielisen Jumalan eteen kukaan ihminen voi tulla väittäen oikeutetusti, etten ole syntinen. Jokaisen, joka tahtoo päästä yhteyteen, luottamukselliseen suhteeseen pyhän Jumalan kanssa, täytyy myöntää oma syntisyytensä ja tulla Jeesuksen luo ja katua aidosti syntejään. Silloin saamme lahjaksi vanhurskauden, siis meistä tulee Jumalan laillisia lapsia Jeesuksen ansiosta. Ainoastaan Jeesuksen tähden meillä on ylipäätään mahdollisuus lähestyä Jumalaa. Se on valtava lahja! Kun olemme vastaanottaneet pelastuksen lahjan Jumalan valtavasta armosta, meidän on määrä kasvaa uskossa. Lähestytään tätä asiaa Terapian vanhat kuviot biisin sanojen kautta:

”vanhat kuviot

ja mitä olen tehnyt

vanhat kuviot

ja mikä oli tulos

mutta vanhat kuviot

on asenteeni tervehtynyt

uusi tuuli astui sisään

ja se potkii

teidät ulos

uudenlainen elämä

syntynyt on ja se kasvaa

vanhan kuvion jättäminen

alkaa nyt

 

vanhat kuviot

mukana roikkuu

vanhat kuviot

joka mahdollisesta rakosesta

mutta vanhat kuviot

on kämppäni siivottu

ette tervetulleita ole enää

teitä odottaa loppu”

(Petri Lassila)

 

Mielestäni Petri Lassila on onnistunut erittäin hyvin kuvaamaan uskovan jatkuvaa taistelua lihan ja Hengen välillä tässä biisissä. Kertosäe kuvastaa halua ja paloa kasvaa uskossa, vahvaksi Jumalan lapseksi. Jokaisen täytyy tehdä luja päätös elää läpinäkyvää elämää suhteessa Jumalaan ja ihmisiin. Mitä läpinäkyvä elämä voi sitten olla? Sitä, että uskaltaa kertoa omista epäonnistumisistaan. Muistan kun eräs pastori kertoi seurakunnalle, että hän oli päättänyt jonakin kuukautena tiukan rahatilanteen vuoksi jättää maksamatta kymmenykset. Hän totesi, etten koskaan enää jätä maksamatta, koska kaikenlaista harmia seurasi tämän päätöksen johdosta. Tällaisia rehellisiä uskovia ja pastoreita tarvitsemme esikuviksimme. Meidän tulee siis muistaa, että vaikka voisimme piilottaa asioita ihmisiltä, emme koskaan voi piilottaa syntejämme, motiivejamme ja vääriä ajattelumallejamme Jumalalta. Siksi päätös olla läpinäkyvä on ratkaisevan tärkeää jokaisen uskovan kasvuprosessissa. Elävä Uutinen sanoikin osuvasti: Me siis valehtelemme, jos sanomme olevamme hänen ystäviään, vaikka jatkamme pimeässä elämistä syntiä tehden. Jumalan lapsen tuntomerkki: elää läpinäkyvää elämää, jota Jeesuksen veri puhdistaa jatkuvasti.

Jotta meillä voi olla ystävyyssuhde Jumalan kanssa, meidän täytyy tulla päätökseen elää häntä lähellä ja rakastaa häntä. Siihen sisältyy halu kasvaa, sitoutua Raamattuun ja yhteistyö Pyhän Hengen kanssa. Jumalan ystäväksi ei tulla viikossa eikä kahdessa, mutta voimme kasvaa sellaisiksi, kun päätämme tehdä hänen tahtonsa kaikissa asioissa ja annamme hänen olla koko elämämme Herra. Ja kaikki edellämainittu tapahtuu vapaaehtoisesti, koska Jumala ei pakota ketään. Mitä hyvä ystävyyssuhde Herran kanssa vaatii? Sitä, että pysymme nöyrinä. Mikä saa pysymään nöyränä? Terve Jumalan pelko. Sitä jokainen uskova tarvitsee joka päivä, koska olen huomannut, että silloin kun omassa elämässäni on ollut ongelmia, se on ollut aina seurausta Herran pelon puutteesta.

Jesaja 33:5-6

Ylhäinen on Herra! Hän asuu korkeudessa. Oikeudella ja vanhurskaudella hän täyttää Siionin. Sinun tulevat päiväsi hän turvaa, hetkestä hetkeen, hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa. Siionin aarre on Herran pelko.

Okei, tää on israelilaisille suunnattu, mutta kuten olen aiemminkin todennut, että me olemme hengellisen Israelin laillisia kansalaisia Jeesuksen tähden, joten voimme ottaa tän aivan hyvin omalle kohdallemme ja siksi se löytyy meidän Raamatustammekin. Jatketaan tutkimusta: Mutta jos elämme – niin kuin Kristus – valossa lähellä Jumalaa, silloin meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (jae 7). Huomatkaamme, että jos elämme synnissä, se pilaa tai lopulta tuhoaa ihmissuhteemme. Olen kyllä sen huomannut omassa elämässäni, että jos olen lihallinen ja katkera, ihmiset kaikkoavat läheltäni. Ja päinvastoin: Jos Jeesus on saanut kasvattaa luonnettani hänen kaltaisekseen, tulen toimeen lähimmäisteni kanssa. Joskus kuulin sanonnan, että jos et tuu toimeen kotona, et tuu toimeen vaikka vaihtaisit maisemaa. Tänä päivänä olen samaa mieltä.

Huomaa, että kun tahdomme elää läpinäkyvää elämää, näemme omat heikkoutemme koska Pyhä Henki näyttää miten vaellamme, ja saamme aina tulla Herran eteen ja puhdistua kaikesta synnistä! Silloin meistä ei pääse kasvamaan fariseus-henkisiä pyhimyksiä, jotka noudattavat muka lakia täydellisesti ja osoittelevat sormella muiden syntejä ja heikkouksia. Silloin alamme ymmärtämään, että jokainen ihminen, mukaan lukien uskovat, tarvitsevat Jumalan ansiotonta armoa armon päälle, koska kukaan ei pärjää ilman sitä. Se saa meidät keskittymään Jumalaan ja tiedostamaan riippuvuussuhteemme Jeesukseen. Muistakaamme, että Jeesuskin vietti paljon aikaa rukouksessa Isän kanssa öisin ja hoiti suhdettaan häneen. Hän tiedosti, ettei pärjää omin avuin, ellei tarkalleen tiedä ja toimi kuten Isä haluaa. Siksi hän uskalsikin sanoa, että ”Minä ja Isä olemme yhtä” koska hänellä oli ainutlaatuinen suhde häneen! Kunpa mekin voisimme kasvaa sellaiseen suhteeseen, jossa oppisimme tuntemaan Jumalan tahdon ja oppisimme soveltamaan sitä kaikissa ihmissuhteissamme ja osoittaa tietä taivaaseen kaikenlaisille ihmisille. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂 Terveisin Jukka.

Maailman vai Jumalan juhlat?

Esitän väitteeni: Maailman juhlat eivät tuo aitoa iloa. Kun söimme eilen alkuillasta uskonveljeni Timon kanssa Seinäjoen Amarillossa, saimme hetken odottaa pääsyä pöytään. keski-ikäinen nainen istui baaritiskillä ja näin hänen kasvoiltaan turhautumisen. Mielestäni moni ihminen, joka ei ole löytänyt pysyvää iloa Jeesuksessa, on turhautunut. He voivat ajatella esimerkiksi, että ”juhlat on pelkkää feikkiä, ei mitään aitoa. Onkohan mitään aitoa olemassakaan? Olen väsynyt teeskentelyyn!” Se, mitä tämä maailma kutsuu juhliksi, voi tuoda lyhytaikaisen nautinnon illaksi, mutta seuraavana päivänä moni on todella väsynyt ja pettynyt. Jumalan juhlissa on aina kyse aidosta ilosta, joka kumpuaa sydämestä, jonka Jeesus on saanut muuttaa! Maailman ilon ja juhlan aihe nousee ulkoisista asioista. Uskovien ilon ja juhlan aihe on Jumala itse. Hän on syy pysyvään iloon ja juhlaan.

Kun juutalaiset juhlivat häitä, joista kerrotaan Vanhassa testamentissa, he saattoivat helposti juhlia viikon ajan. Mielestäni israelilaiset ymmärsivät, että Jumalakin iloitsee heidän kanssaan, ja on soveliasta juhlia useita päiviä! Kun me iloitsemme, me muutumme positiivisemmiksi ja ilo voittaa murehtimisen. Meidät tulisi tuntea siitä, että iloitsemme Jumalan läsnäolossa ja meidät tunnetaan positiivisiksi, koska Jeesus on tuo aidon ilon! 

Mieleeni nousee yksi muisto. Opiskelin silloin Oulaisissa merkonomiksi ja olin työharjoittelussa kaupassa. Pyrin tekemään työni hyvin ja kun muutaman viikon harjoittelujakso oli päättymässä, sain arvosanat esimieheltä. Iloitsin sydämestäni, että tuli hyvät arvosanat ja näytin sen 🙂 No, annas olla, niin yksi mies työntekijä tuli rauhoittelemaan iloani, että ”arvosanat voi vielä muuttua”… Ehkä hän ei ymmärtänyt mitä onnistuminen teki heikohkolle itsetunnolleni eikä perisuomalaisena ollut tottunut äänekkäisiin ilonpurkauksiin työpaikallaan… Mutta tulipahan vaan mieleen. Joskus kun sinä iloitset, joku voi yrittää vaientaa sinut, mutta anna palaa vaan! Katsotaanpa Vanhaan testamenttiin ja kuningas Daavidiin:

1.Aikakirja 15:25-29

Sitten Daavid, Israelin vanhimmat ja tuhannenpäälliköt lähtivät liikkeelle ja toivat riemuiten Herran liitonarkun Oobed-Edomin talosta. Kun leeviläiset Jumalan avulla kantoivat Herran liitonarkkua, uhrattiin seitsemän sonnimullikkaa ja seitsemän pässiä. Daavid oli pukeutunut hienosta pellavakankaasta tehtyyn viittaan. Samoin olivat pukeutuneet kaikki leeviläiset, jotka kantoivat liitonarkkua, ja laulajat sekä Kenanja, joka johti kantamista. Daavidilla oli yllään myös pellavainen kasukka. Näin koko Israel toi Herran liitonarkun ylös Jerusalemiin. Sofar-torviin puhallettiin, ja riemuhuudot raikuivat pasuunoiden, symbaalien, harppujen ja lyyrojen soidessa. Kun Herran liitonarkku oli tulossa Daavidin kaupunkiin, Saulin tytär Miikal katseli ikkunasta. Nähdessään kuningas Daavidin hyppivän ja karkeloivan hän halveksi tätä sydämessään.

Katsotaan muutama kohta. Meidän on hyvä muistaa, että liitonarkku kuvastaa Jumalan läsnäoloa. Huomaatko, että Daavid ja muut kantoivat riemuiten liitonarkkua ja näin iloitsivat Jumalan läheisyydestä. Sen pitäisi herättää kaikissa uskovissa suurta iloa. Mieltäni lämmittää, että sana sanoo selkeästi, että koko kansa oli tuomassa liitonarkkua Jerusalemiin, ja että kansa riemuitsi valtavasti ja iloinen musiikki soi! Tänä päivänäkin Jeesuksen opetuslasten tulisi yhtyä iloon ja juhlaan, kun Jeesus Kristus on keskellämme Pyhän Henkensä kautta! Se on Raamatullista! Mutta oli yksi henkilö, joka vain katseli (oli passiivinen) ja halveksi toisten juhlimista Herran läsnäolossa. Miikal, Daavidin vaimo, oli tämä henkilö. Ikävä kyllä tänäkin päivänä seurakunnan keskellä on ihmisiä, jotka syystä tai toisesta eivät ymmärrä mikä aarre on olla Jumalan läsnäolossa ja päätyvät valittamaan ja arvostelemaan. Sillä on omat ikävät seurauksensa, ellei Pyhä Henki saa kirkastaa Jumalan palvomisen ja iloitsemisen merkitystä. Meidän tulisi sen sijaan yhtyä koko olemuksellamme hyppimään ja jopa karkeloimaan, koska Jumalamme on niin hyvä ja uskollinen, kuten kuningas Daavid teki ja johdatti koko kansan palvomaan Jumalaansa. Daavidin sydän oli todella Jumalan mielenmukainen, kun hän palvoi häntä koko olemuksellaan. 

Psalmi 37:4, 97:11-12

Olkoon ilosi Herrassa, niin hän antaa sinulle mitä sydämesi pyytää.

Vanhurskaalle koittaa valo ja oikeamielisille ilo. Iloitkaa Herrassa, te vanhurskaat! Kiittäkää hänen pyhää nimeään!

Jesaja 51:11

Herran vapaiksi lunastamat palaavat, he tulevat Siioniin riemuhuudoin, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.

Tutki näitä jakeita. Mieti ja maiskuttele. Voi valtava mikä ilo ja riemu olla Jumalan lapsi puhtaasta armosta! Ai että! Halleluja! Katso nyt mitä Jumalan sana lupaa meille: Kun me iloitsemme Herrassa, hän antaa mitä sydämemme pyytää!! Mikä mieletön lupaus! Kun sinä ja minä päätämme iloita Jumalasta, vaikka välillä olosuhteet eivät antaisi aihetta siihen, hän täyttää kaipauksesi ja tarpeesi! Kun me päätämme keskittyä siihen, mikä on iankaikkista, Herraan ja hänen hyvyyteensä, emme voi kuin kiittää ja iloita. Silloin pääsemme eroon murehtimisesta ja iankaikkinen, Herran ilo valtaa meidät. Eikö meillä ole mahtava Jumala? Katso nyt tuota Psalmin 97 jakeita. Kun me olemme Herran läsnäolossa, Pyhä Henki kirkastaa meille sen toivon, jossa lujasti pysymme. Silloin on erittäin helppo ylistää koko elämällämme Herraa. Kun aika ajoin muistutamme itseämme mistä Jumala on vapauttanut, silloin todellakin murhe ja huokaukset pakenevat.

2.Kor. 3:17

Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.

Kun mietimme tätä päivää, mielemme helposti masentuu ikävien, negatiivisten, uutisten voimasta. Ei ihme, jos uskosta osattomat masentuvat, kun heillä ei ole toivoa, johon kiinnittää mielensä, vaan jäävät paholaisen satimeen. Se on varmaan syy, miksi monet raskaan työviikon jälkeen lähtevät ”juhlimaan” ja juovat itsensä humalaan, jotta unohtaisivat helvetin, jossa joutuvat elämään. Tätä monen elämä on monen monta vuotta, ellei koko elämä. Mutta meidän tulee muistaa Raamatun opetus, ettei meidän tule kiinnittää mieltämme maallisiin vaan taivaallisiin! Kuinka helposti unohdamme tämän. Ajattele, jos sinä ja minä päättäisimme tänään keskittää mielemme Jeesukseen, hänen täydelliseen työhänsä ristillä, ymmärtäisimme, ettei meillä oikeasti ole koskaan mitään hätää kun olemme Jumalan lapsia armosta. Ilo ja riemu loistaisivat kasvoiltamme, nuo ihmiset, jotka eivät tiedä mitään aidosta ilosta ja juhlista, jotka Jumala on järjestänyt kaikille ihmisille, huomaisivat, kuinka kasvomme loistavat iloa ja riemua ottaisivat hihasta kiinni ja suorastaan vaatisivat, että ”kerro mistä sä noin iloitset”. Siitä se lähtee! Halleluja! Ole siunattu 🙂