Jumalan läsnäolossa

Zau 🙂 Vietin juhannusta Keuruulla Juhannuskonferenssin 70 vuotisjuhlilla. Lauantai aamuna kun ajelin kohti aluetta, yhdyin ylistykseen Petri Kosonen & Undivided Heartsin kanssa. Biisi joka mursi minut matkalla oli Apa Ali-Löytyn sanoittama Sun läsnäolossas. Sanat menevät näin:

”Sun läsnäolossas mun sydän huokaisee: ei kaltaistas oo, ei kaltaistas oo! Ja arkuus pelko vaihtuu Sun täyteytees, ei kaltaistas oo, ei kaltaistas oo! Kohtaa mua taas Jumalani, Sun rakkautes on voimani, kohtaa mua taas Jumalani, Sun rakkautes on voimani!” 

Palvoaessani Herraa, sydämeni alkoi murehtia, koska tiedostin Herran puhuvan henkeeni etteivät kaikki tule ylistävällä, palvovalla mielellä juhille, vaan toiset tulevat riitojen keskeltä, sydän rikki ja ajatukset sekaisin. Siinä tapauksessa on hankala keskittyä hengelliseen antiin. Herra tahtoisi antaa meille niin paljon enemmän, jos vain me olisimme vastaanottavaisia. Ei ne rajoitteet oo koskaan olleet Jumalan puolella, vaan meissä ittessämme. Jostain syystä liian helposti annamme Jumalan Hengelle vain tietyn alueen elämässämme jossa hän saa toimia, ja sitten sanomme stop. Nyt on aika uudistua ja täyttyä Hengellä, antaa koko elämämme hänen hallintavaltansa alle ja virrata arkemme keskellä Jumalan rakkautta. 

Kelaa uudestaan noita sanoja, mitkä Apa Pyhässä Hengessä on kirjoittanut. Siis aivan timantti biisi! Siinä on palanen Herran läsnäolon kirkkautta, jota on vaikea pukea sanoiksi. Kun me tulemme poteroistamme ulos ja annamme Pyhän Hengen tehdä työtään meidän sisällämme, alamme eheytymään, parantantumaan ja vapautumaan. Se mitä tämä maailma tarjoaa on täysin päinvastaista: Huolia, murheita ja ahdistusta niin paljon kuin vain vastaanotat. Kumman valitset: Rauhan vai ahdistuksen? Olemmeko menettäneet yksilöinä ja seurakuntina janomme päästä syvälle Jumalan läsnäoloon? Herra tahtoo uudistaa meidät. Avaammeko sydämemme hänelle? Osoita janoa olosuhteiteistasi riippumatta. Ole periksiantamaton – Herra palkitsee sellaiset aina. 

2. Kor. 3:17-18

Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. 

Näissä raamatunjakeissa on sanottu paljon. Tahdommeko tulla Herran läsnäoloon kasvot peittämättöminä? Onko meillä jotain pois laitettavaa, ennen kuin lähestymme häntä ja kohtaamme hänet kasvoista kasvoihin? Jeesuksen kallis sovintoveri puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä kun tunnustamme ja hylkäämme ne. Saamme lähestyä häntä rohkeasti, koska hän on lunastanut meidät omikseen ja hänen kauttaan meillä on rohkea luottamus lähestyä Kuningastamme. Kun lähestyt Jumalaa rukoillen, palvoen, laulaen, tanssien – miten tahansa itsesi ilmaisetkin, alat elämään, koska tulet hänen vaikutusalaansa jossa on todellinen, pysyvä vapaus. Mikä valtava totuus ystäväni! Ja tuossa pyhässä kohtaamisessa me aina muutumme hänen kaltaisekseen vähän kerrallaan. 

Kun huomaat kuinka rakastava ja hyvä Isä sinulla on, nautit tulla hänen lähelleen päivittäin, eikä se tunnu vastenmieliseltä ollenkaan. Kyse on rakkaussuhteesta Isääsi, joka nauttii siitä, että saa viettää aikaa juuri sinun kanssasi. Hän iloitsee sydämestään sinusta, kun alat näkemään hänen valtavan rakkautensa omalle kohdallesi.  Se saa sinut palvelemaan ja antamaan koko elämäsi hänelle uhrina. Hänen rakkautensa suuruus ei riipu meidän hyvistä teoistamme, vaan koska hän yksinkertaisesti on hyvä. Mutta ne, jotka todella tahtovat palvella häntä kokosydämisesti, niille hän tahtoo tulla läheiseksi ystäväksi ja ilmaista salaisuuksiaan. Niitä ei paljasteta muuta kuin läheisille ystäville joihin luotetaan, Jumala toimii itsekin siis tämän periaatteen mukaisesti. 

Pelkäätkö kohdata taivaallisen Isäsi? Traumamme voivat tulla esteeksi läheiselle suhteelle Jumalamme kanssa ellemme anna hänelle oikeutta parantaa meitä. ”Miksi hän salli sen ja sen asian tapahtua mulle, jos hän muka rakastaa?” Jokaiseen miksi-kysymykseen emme saa vastausta täällä elämämme aikana, mutta voimme luottaa Jumalamme hyvyyteen silti. Jeesus ymmärtää meitä täydellisesti, koska hän eli ihmisen elämän aivan niinkuin mekin, sisältäen kaikki mahdolliset tunteet ja koetukset joiden läpi kuljemme. Siksi hän voi auttaa meitä, koska voi samaistua meihin täysin. Eikö tämän pitäisi saada meitä rohkaistumaan, että hän on aina kanssamme, rukoilee puolestamme ja asuu meissä Pyhän Henkensä kautta?

Uskommeko tunteitamme ja kokemuksiamme enemmän kuin Jumalan Sanaa? Toisin sanoen, meneekö omat vaikuttimemme yli Jumalan arvovallan? Sallimmeko sen, että meidän omat vaikuttimet määrittelee identiteettimme vai tahdommeko omaksua sen identiteetin, joka meillä on Jeesuksessa? Näitä on toisinaan hyvä pohtia ja pyytää Pyhää Henkeä valaisemaan, jos identiteettimme rakentuu väärälle perustalle. Silloin kasvamme terveeseen uskoon ja kasvamme vahvoiksi Jumalan miehiksi ja naisiksi, joita mitkään olosuhteet eivät voi horjuttaa, koska luottamuksemme kaikkivaltiaaseen, rakastavaan Isäämme on saanut määritellä keitä me todella olemme. Ole siunauttu Jeesuksen nimessä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

53 − 43 =