Kuinka vaellamme uskossa?

1.Kuningasten kirja 11:1-5

Kuningas Salomolla oli vaimoinaan lukuisia vieraiden maiden naisia, joita hän rakasti. Faraon tyttären lisäksi hänellä oli moabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, sidonilaisia ja heettiläisiä vaimoja. He olivat lähtöisin niiden kansojen parista, joista Herra oli sanonut israelilaisille: Pysykää loitolla heistä, ja hekin pysykööt teistä loitolla. Muuten he viekoittelevat teidän sydämenne omien jumaliensa puoleen. Salomo rakasti näitä naisia ja kiintyi heidän jumaliinsa. Hänellä oli seitsemänsataa kuninkaallista vaimoa ja kolmesataa sivuvaimoa, ja he veivät hänen sydämensä harhaan. Salomon vanhuuden päivinä vaimot viekoittelivat hänen sydämensä muiden jumalien puoleen, eikä hän ollut enää täydestä sydämestään uskollinen Herralle, Jumalalleen, niin kuin hänen isänsä Daavid oli ollut. Salomo rupesi palvelemaan Astartea, sidonilaisten jumalatarta, ja ammonilaisten iljetystä Milkomia.

Miten tähän oli tultu? Salomo nuorena kuninkaana sai kohdata unessa Jumalan. Herra kehotti häntä anomaan mitä hän tahtoi, niin hän antaisi sen. Katsotaan, mitä hän pyysi:

1.Kuningasten kirja 3:7-12

Herra minun Jumalani, sinä olet tehnyt minusta kuninkaan isäni Daavidin jälkeen, vaikka olen vain nuori poika, joka ei tiedä minne mennä, mitä tehdä. Palvelijasi on keskellä kansaa, jonka olet valinnut, keskellä ihmispaljoutta, jolla ei ole mittaa eikä määrää. Anna siksi minulle ymmärtäväinen sydän, jotta osaisin hallita ja tuomita kansaasi ja erottaisin hyvän pahasta. Muutoin en voi oikeamielisesti hallita tätä suurta kansaa. Tämä pyyntö oli Herralle mieleen, ja hän sanoi Salomolle: Koska esitit tällaisen pyynnön, koska et halunnut pitkää ikää, et rikkautta etkä vihollistesi kuolemaa, vaan pyysit ymmärrystä osataksesi hallita oikein, minä teen niin kuin pyysit. Minä annan sinulle niin viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, ettei kaltaistasi ole ennen ollut eikä ole jälkeesikään tuleva.

Näissä jakeissa näkee Salomon, joka on oppinut asioita isältään Daavidilta. Meidän on hyvä muistaa myös se tosiasia, että Salomo oli varmasti kuullut isänsä virheistä ja voisi kuvitella, että isä oli varoittanut häntä toimimasta samalla tavalla ja opastanut pelkäämään Jumalaa. Silloin hän tulisi menestymään elämässään. Salomo ymmärtää oman pienuutensa valtavan haastavassa tehtävässä, kansan ja Jumalan rakastaman kuninkaan jälkeen. Se saa hänet nöyräksi. Hän ymmärtää, ettei kansa ole mikä tahansa kansa, vaan Jumalan valitsema, hänen silmäteränsä. Siksi hän tarvitsee viisaan sydämen toimiakseen oikein asemassaan. Huomaa, että Jumalan viisauden kautta voimme erottaa hyvän ja pahan toisistaan. Tämä oli Jumalan mielenmukainen pyyntö, ja koska Salomo ei tahtonut vihollistensa tuhoa (jotka myös ovat Jumalan luomia ihmisiä) eikä rikkautta, Herra kunnioitti hänen mielenlaatuaan. Herra lupasi antaa viisaan sydämen ja siunata kaikin tavoin.

Jostain syystä aikaa myöten Salomo menetti nöyrän asenteen ja mielenlaadun suhteessa Jumalaan. Mikä sai sen aikaan? Salomo oli ihminen niin kuin mekin, yhtä vajavainen kuin kuka tahansa meistä. Hän teki virheitä. Niin mekin. Mikä sai Salomon harhaan? Katsotaan ensin vielä Jumalan ja Salomon dialogin loppua:

1.Kuningasten kirja 3:14

Ja jos vaellat minun teitäni säädösteni ja määräysteni mukaisesti, niin kuin isäsi Daavid vaelsi, minä annan sinulle pitkän iän.

Pitkä ikä ei ollut ollenkaan itsestäänselvyys noihin aikoihin. Raamattu kertoo Vanhassa testamentissa kuninkaista jotka eivät vaeltaneet niin kuin Herra tahtoi ja joutuivat salaliittomurhien uhreiksi. Huomaa, että Jumalan lupaus on ehdollinen, hänet rinnastetaan myös isäänsä, joka vaelsi Herran mielen mukaan. Elikö Salomo Herran tietä säädösten ja määräysten mukaan? Kyllä ja ei. Haittaako se, jos elää vain osittain Jumalan tahdossa? Se saa Jumalan murheelliseksi. Aikaa myöten valinnat johtavat syvemmälle luopumukseen, niin kuin näemme luvusta 11. Voimme varmaan todeta, ettei yksikään ihmisen valinta ole neutraali ja sitä mitä me kylvämme, sitä tulevaisuudessa myös niitämme.

Emme tiedä varmasti, mikä sai Salomon ottamaan vaimoja muista kansoista, joista Herra oli selkeästi kieltänyt. Mutta fakta on se, että Herra olisi tahtonut varjella Salomon sydämen puhtaana. Niin kuin voimme lukea, vaimot viettelivät Salomon palvelemaan heidän jumaliaan. Synti ei koskaan tule elämäämme yhtäkkiä ja saa luopumaan Jumalasta. Se turmelee uskomme pikku hiljaa. Huomaa, että Raamattu sanoo Salomosta, että hän rakasti vaimojaan. Jos joku muu tulee rakkaammaksi kuin Jumala itse, siitä tulee epäjumala. Ja epäjumalat saavat sydämen kääntymään pois Jumalasta, jonka kuuluisi olla meidän elämämme keskipiste. Voimme nähdä tässä selkeän syy-seuraussuhteen: Salomo rakasti vaimojaan ja kiintyi heidän jumaliinsa.

Miten tämä kaikki liittyy meihin, jotka elämme tässä nykyisessä maailman ajassa? Paljonkin. Samat hengelliset lainalaisuudet ovat voimassa tänäänkin. Mitä voimme oppia? Silloin kun Salomo oli nuori ja kääntyi Jumalan puoleen anomaan ymmärtäväistä sydäntä, hän tiedosti oman pienuutensa. Hän oli nöyrä. Se sai hänet anomaan tätä asiaa. Saatanan yksi aseista on ylpeys (johon hän myös itse lankesi). Jos menetämme käsityksen siitä, että kaikki hyvä tulee Jumalalta, vaan ajattelemme itse hankkineemme sen, emme enää pelkää Herraa. Se on vaarallista. Jumala armossaan voi näyttää Pyhän Henkensä kautta todeksi ylpeytemme ja meillä on aina mahdollisuus tehdä parannus. Se on Jumalan suurta armoa! Salomolla oli varmasti monia tilaisuuksia tehdä parannus, mutta koska hän niin rakasti lukuisia vaimojaan, he saivat hänen katseensa pysymään nautinnoissa, eikä Jumalassa.

Jumala tahtoo varjella meidät synnistä ja luopumuksesta, siksi jaejaksossa sanotaan: Pysykää loitolla heistä, ja hekin pysykööt teistä loitolla. Muuten he viekoittelevat teidän sydämenne omien jumaliensa puoleen. Siksi meidän tulee ymmärtää, ettemme saa kiinnittää katsettamme näkyvään maailmaan ja sen tarjoamiin nautintoihin, koska synti tarjoaa vain lyhytaikaista nautintoa. Sen sijaan meidän tulee kiinnittää katseemme Jeesukseen, kuolla päivittäin omalle lihallemme ja sen haluille. Olemme täysin riippuvaisia Jumalasta, ja kun sen ymmärrämme ja hyväksymme, emme lankea pois uskosta! Kyse on rakkaus- ja luottamussuhteesta Jeesukseen. Silloin voimme rakastua Herraamme ja alamme nauttimaan hänen läheisyydestään enemmäin kuin maailmasta.

Aika jossa elämme korostaa nautintoja ja itsekeskeisyyttä. Nykyajan slogan voisi olla: Et saa kieltää itseltäsi mitään, mitä sydämesi vaatii. Meidän tulee sisäistää, mitä Jumala meille sanoo.

Kolossalaiskirje 1:21-23a

Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa.

Näissä jakeissa Jumala opettaa Paavalin kautta valtavia totuuksia. Tästä näemme millaisia olimme ennen kuin vastaanotimme pelastuksen. Me olimme Jumalasta vieraantuneita, joilla ei ollut mitään asiaa pyhän Jumalan läheisyyteen, koska olimme syntisiä ja elimme pahojen tekojemme vallassa. Ei kovin ruusuinen kuva. Sitten tapahtuu jotain järisyttävää: Jumala on tehnyt sovinnon ihmisen kanssa Jeesuksen tähden, ja hän asettaa meidät pyhän Jumalan eteen pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina. Meidät on puettu Kristukseen. Siksi voimme olla puhtaita. Eli, Isä ei näe meidän syntisyyttämme enää, vaan Jeesuksen puhtauden. Kiitos Jeesus! Mitä sen jälkeen? Meidän täytyy pysyä kiinni uskomme perustajassa ja täydelliseksi tekijässämme (Hepr. 12:2), Jeesuksessa, jottemme horjahda ja kaadu pois. Ovatko nämä jakeet (22 ja 23a) ristiriidassa? Eivät ole koska pyhitys on kaksiosainen: Olemme Jeesuksessa pyhitettyjä täydellisesti, kuten Sana selkeästi vakuuttaa, toisaalta se ymmärretään myös jatkuvaksi prosessiksi, jossa me kasvamme Jeesuksen kaltaisiksi halki elämämme.

Voimme oppia Salomosta paljon. Kun ymmärrämme, että ilman kunnioittavaa suhdetta Jumalaan kukaan ei pääse perille, se saa meidät kerta toisensa jälkeen nöyrtymään ja pyytämään armoa taivaan Isältä. Jos kiinnitämme katseemme vain siihen, mitä näemme pankkitilillä ja muihin ajallisiin, sydämemme voi eksyä. Sitähän paholainen yrittää: Saada katseemme pois Jeesuksesta. Kun epäonnistumme, voimme oppia, jos emme ylpisty. Huomaamme, että on täysin mahdotonta elää uskovan elämää ilman Jeesusta. Kol. 1:21-23a perusteella meidän täytyy ymmärtää ja sisäistää, ettemme olemme itsemme omat enää. Jeesus omistaa meidät, koska hän lunasti meidät. Kun tahdomme päivittäin alistaa jokaisen elämämme osa-alueen hänen tahtoonsa, voimme kasvaa uskossa. Muista tää:

Heprealaiskirje 12:3

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.

Jeesus on sinun kanssasi joka päivä! Ole siunattu 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

7 + 1 =