Maailman vai Jumalan juhlat?

Esitän väitteeni: Maailman juhlat eivät tuo aitoa iloa. Kun söimme eilen alkuillasta uskonveljeni Timon kanssa Seinäjoen Amarillossa, saimme hetken odottaa pääsyä pöytään. keski-ikäinen nainen istui baaritiskillä ja näin hänen kasvoiltaan turhautumisen. Mielestäni moni ihminen, joka ei ole löytänyt pysyvää iloa Jeesuksessa, on turhautunut. He voivat ajatella esimerkiksi, että ”juhlat on pelkkää feikkiä, ei mitään aitoa. Onkohan mitään aitoa olemassakaan? Olen väsynyt teeskentelyyn!” Se, mitä tämä maailma kutsuu juhliksi, voi tuoda lyhytaikaisen nautinnon illaksi, mutta seuraavana päivänä moni on todella väsynyt ja pettynyt. Jumalan juhlissa on aina kyse aidosta ilosta, joka kumpuaa sydämestä, jonka Jeesus on saanut muuttaa! Maailman ilon ja juhlan aihe nousee ulkoisista asioista. Uskovien ilon ja juhlan aihe on Jumala itse. Hän on syy pysyvään iloon ja juhlaan.

Kun juutalaiset juhlivat häitä, joista kerrotaan Vanhassa testamentissa, he saattoivat helposti juhlia viikon ajan. Mielestäni israelilaiset ymmärsivät, että Jumalakin iloitsee heidän kanssaan, ja on soveliasta juhlia useita päiviä! Kun me iloitsemme, me muutumme positiivisemmiksi ja ilo voittaa murehtimisen. Meidät tulisi tuntea siitä, että iloitsemme Jumalan läsnäolossa ja meidät tunnetaan positiivisiksi, koska Jeesus on tuo aidon ilon! 

Mieleeni nousee yksi muisto. Opiskelin silloin Oulaisissa merkonomiksi ja olin työharjoittelussa kaupassa. Pyrin tekemään työni hyvin ja kun muutaman viikon harjoittelujakso oli päättymässä, sain arvosanat esimieheltä. Iloitsin sydämestäni, että tuli hyvät arvosanat ja näytin sen 🙂 No, annas olla, niin yksi mies työntekijä tuli rauhoittelemaan iloani, että ”arvosanat voi vielä muuttua”… Ehkä hän ei ymmärtänyt mitä onnistuminen teki heikohkolle itsetunnolleni eikä perisuomalaisena ollut tottunut äänekkäisiin ilonpurkauksiin työpaikallaan… Mutta tulipahan vaan mieleen. Joskus kun sinä iloitset, joku voi yrittää vaientaa sinut, mutta anna palaa vaan! Katsotaanpa Vanhaan testamenttiin ja kuningas Daavidiin:

1.Aikakirja 15:25-29

Sitten Daavid, Israelin vanhimmat ja tuhannenpäälliköt lähtivät liikkeelle ja toivat riemuiten Herran liitonarkun Oobed-Edomin talosta. Kun leeviläiset Jumalan avulla kantoivat Herran liitonarkkua, uhrattiin seitsemän sonnimullikkaa ja seitsemän pässiä. Daavid oli pukeutunut hienosta pellavakankaasta tehtyyn viittaan. Samoin olivat pukeutuneet kaikki leeviläiset, jotka kantoivat liitonarkkua, ja laulajat sekä Kenanja, joka johti kantamista. Daavidilla oli yllään myös pellavainen kasukka. Näin koko Israel toi Herran liitonarkun ylös Jerusalemiin. Sofar-torviin puhallettiin, ja riemuhuudot raikuivat pasuunoiden, symbaalien, harppujen ja lyyrojen soidessa. Kun Herran liitonarkku oli tulossa Daavidin kaupunkiin, Saulin tytär Miikal katseli ikkunasta. Nähdessään kuningas Daavidin hyppivän ja karkeloivan hän halveksi tätä sydämessään.

Katsotaan muutama kohta. Meidän on hyvä muistaa, että liitonarkku kuvastaa Jumalan läsnäoloa. Huomaatko, että Daavid ja muut kantoivat riemuiten liitonarkkua ja näin iloitsivat Jumalan läheisyydestä. Sen pitäisi herättää kaikissa uskovissa suurta iloa. Mieltäni lämmittää, että sana sanoo selkeästi, että koko kansa oli tuomassa liitonarkkua Jerusalemiin, ja että kansa riemuitsi valtavasti ja iloinen musiikki soi! Tänä päivänäkin Jeesuksen opetuslasten tulisi yhtyä iloon ja juhlaan, kun Jeesus Kristus on keskellämme Pyhän Henkensä kautta! Se on Raamatullista! Mutta oli yksi henkilö, joka vain katseli (oli passiivinen) ja halveksi toisten juhlimista Herran läsnäolossa. Miikal, Daavidin vaimo, oli tämä henkilö. Ikävä kyllä tänäkin päivänä seurakunnan keskellä on ihmisiä, jotka syystä tai toisesta eivät ymmärrä mikä aarre on olla Jumalan läsnäolossa ja päätyvät valittamaan ja arvostelemaan. Sillä on omat ikävät seurauksensa, ellei Pyhä Henki saa kirkastaa Jumalan palvomisen ja iloitsemisen merkitystä. Meidän tulisi sen sijaan yhtyä koko olemuksellamme hyppimään ja jopa karkeloimaan, koska Jumalamme on niin hyvä ja uskollinen, kuten kuningas Daavid teki ja johdatti koko kansan palvomaan Jumalaansa. Daavidin sydän oli todella Jumalan mielenmukainen, kun hän palvoi häntä koko olemuksellaan. 

Psalmi 37:4, 97:11-12

Olkoon ilosi Herrassa, niin hän antaa sinulle mitä sydämesi pyytää.

Vanhurskaalle koittaa valo ja oikeamielisille ilo. Iloitkaa Herrassa, te vanhurskaat! Kiittäkää hänen pyhää nimeään!

Jesaja 51:11

Herran vapaiksi lunastamat palaavat, he tulevat Siioniin riemuhuudoin, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.

Tutki näitä jakeita. Mieti ja maiskuttele. Voi valtava mikä ilo ja riemu olla Jumalan lapsi puhtaasta armosta! Ai että! Halleluja! Katso nyt mitä Jumalan sana lupaa meille: Kun me iloitsemme Herrassa, hän antaa mitä sydämemme pyytää!! Mikä mieletön lupaus! Kun sinä ja minä päätämme iloita Jumalasta, vaikka välillä olosuhteet eivät antaisi aihetta siihen, hän täyttää kaipauksesi ja tarpeesi! Kun me päätämme keskittyä siihen, mikä on iankaikkista, Herraan ja hänen hyvyyteensä, emme voi kuin kiittää ja iloita. Silloin pääsemme eroon murehtimisesta ja iankaikkinen, Herran ilo valtaa meidät. Eikö meillä ole mahtava Jumala? Katso nyt tuota Psalmin 97 jakeita. Kun me olemme Herran läsnäolossa, Pyhä Henki kirkastaa meille sen toivon, jossa lujasti pysymme. Silloin on erittäin helppo ylistää koko elämällämme Herraa. Kun aika ajoin muistutamme itseämme mistä Jumala on vapauttanut, silloin todellakin murhe ja huokaukset pakenevat.

2.Kor. 3:17

Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.

Kun mietimme tätä päivää, mielemme helposti masentuu ikävien, negatiivisten, uutisten voimasta. Ei ihme, jos uskosta osattomat masentuvat, kun heillä ei ole toivoa, johon kiinnittää mielensä, vaan jäävät paholaisen satimeen. Se on varmaan syy, miksi monet raskaan työviikon jälkeen lähtevät ”juhlimaan” ja juovat itsensä humalaan, jotta unohtaisivat helvetin, jossa joutuvat elämään. Tätä monen elämä on monen monta vuotta, ellei koko elämä. Mutta meidän tulee muistaa Raamatun opetus, ettei meidän tule kiinnittää mieltämme maallisiin vaan taivaallisiin! Kuinka helposti unohdamme tämän. Ajattele, jos sinä ja minä päättäisimme tänään keskittää mielemme Jeesukseen, hänen täydelliseen työhänsä ristillä, ymmärtäisimme, ettei meillä oikeasti ole koskaan mitään hätää kun olemme Jumalan lapsia armosta. Ilo ja riemu loistaisivat kasvoiltamme, nuo ihmiset, jotka eivät tiedä mitään aidosta ilosta ja juhlista, jotka Jumala on järjestänyt kaikille ihmisille, huomaisivat, kuinka kasvomme loistavat iloa ja riemua ottaisivat hihasta kiinni ja suorastaan vaatisivat, että ”kerro mistä sä noin iloitset”. Siitä se lähtee! Halleluja! Ole siunattu 🙂

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

54 + = 64