Olkaa pyhät

1.Piet. 1:13-19 (Raamattu kansalle)

Vyöttäkää siis mielenne ja olkaa raittiita. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen tietämättömyytenne aikana, elitte. Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.

1.Piet. 1:13-19 (Elävä Uutinen)

Sen tähden voitte nyt raittiisti ja luottavasti valmistautua siihen, että saatte kokea yhä enemmän Jumalan hyvyyttä, kun Jeesus Kristus palaa. Totelkaa Jumalaa, sillä olette hänen lapsiaan. Älkää luisuko takaisin entiseen elämäänne, kaikkeen siihen pahaan, mitä ennen teitte, kun ette paremmasta tienneet. Olkaa kaikessa pyhiä, niin kuin Herra, joka kutsui teidät lapsikseen. Hän on itse sanonut: Olkaa pyhiä, sillä minä olen pyhä. Muistakaa, että taivaallinen Isänne, jota rukoilette, on oikeudenmukainen tuomari. Hän tuomitsee tasapuolisesti kaikkien teot. Osoittakaa siis elämällänne, että kunnioitatte ja pelkäätte Jumalaa. Jumala on vapauttanut teidät, niin ettei teidän tarvitse yrittämällä yrittää päästä Jumalan suosioon kuten esi-isänne. Hän maksoi teistä lunnaat – ei kuitenkaan rahalla, niin kuin hyvin tiedätte, vaan pelastuksenne hintana oli Kristuksen kallis veri. Kristus oli Jumalan synnitön ja virheetön uhrikaritsa.

Kun lukee näitä jakeita, huomaa, että Jumalan lapset voivat elää Jumalan tahdossa, eikä heidän enää tarvitse elää kuten ennen uskoontuloa. He voivat elää Jumalan lapsina pyhää elämää, koska heidän asemansa on muuttunut päälaelleen: He eivät enää ole paholaisen orjuuttamia ihmisparkoja, jotka luulevat, että tekevät mitä tahtovat, vaikka todellisuudessa he ovat pakotettuja elämään syntistä elämäänsä, elleivät hyväksy Jeesusta elämänsä herrakseen. Ei ole siis mistään pienestä asiasta kysymys millään muotoa.

Ihminen, joka luulee olevansa vapaa tekemään mitä tahansa ja olevansa vapaa kaikesta, on uskonut ja niellyt paholaisen syötin. Kukaan ei ole todella vapaa, ennen kuin hyväksyy Jumalan armon omaan elämään, se on fakta. Kenenkään ei tarvitse tehdä yhtään mitään, joutuakseen kuoltuaan iankaikkiseen eroon Jumalasta. Se on Raamatun totuus. Mihin se perustuu? Siihen, että Aadam ja Eeva lankesivat syntiin ja jokainen heidän jälkeensä syntynyt on perisynnin alainen. Tarkennetaan toki, että pienet vauvat ja lapset, jotka eivät erota hyvää pahasta, ovat vapaat tästä synnin kirouksesta.

Mitä on sitten elää pyhää elämää, johon tässä viitataan? Sitä, että me teemme päätöksen kunnioittaa ja totella Jumalaa. Miksi Jumala kutsuu meitä olemaan pyhiä, mitä se tarkoittaa? Pyhä merkitsee erottautumista. Mistä? Tästä maailmasta, jossa elämme. Tämä maailmahan vieroksuu auktoriteettien kunnioitusta ja tottelemista. Muistammeko, että Jumala on asettanut auktoriteetit elämäämme? Jokaisella on auktoriteetti. Ilman auktoriteetteja tämä maailma olisi entistä sekavampi paikka! Kapina suurinta auktoriteettia vastaan Eedenin puutarhassa sai aikaan syntiinlankeemuksen. Mistä uskovaiset tulisi tuntea tänä päivänä? Siitä, että he kunnioittavat ja tottelevat auktoriteettejaan. Jos uskovainen kapinoi, se tuottaa häpeää Jumalan valtakunnalle. Aika raju väite jonkun mielestä.

No, jos katsomme vaikka koulumaailmaan, opettajien auktoriteetti on vähentynyt, jos sitä oikeastaan enää on. Lapset ovat entistä kurittomampia tänä päivänä, kiitos vapaan kasvatuksen. Opettajat sanovat toisinaan, että lapset tuodaan kouluun ja oletetaan, että koulun tehtävä on kasvattaa heidät. Siinä hyvin kuvaava esimerkki tämän päivän Suomesta. Jos uskovaiset päättäisivät kunnioittaa auktoriteettejaan, tämä maa muuttuisi. Niin suuri merkitys on kunnioituksella ja tottelevaisuudella. Huomaamme, että pyhyys ja kunnioitus kulkevat käsi kädessä.

Miksi meidän tulisi kunnioittaa ja totella Jumalaa? Jos päätämme tänään alkaa opettelemaan tervettä Jumalan pelkoa, me alamme tuottaa kunniaa Herrallemme, tekomme, sanamme ja ajattelutapamme alkavat heijastamaan aivan päinvastaisia arvoja kuin tämä maailma edustaa. Pyhyys kumpuaa jumalasuhteestamme, se on sisäistä, koska Pyhä Henki asuu meissä ja vaikuttaa meissä sitä. Silloin meistä kasvaa todellisia vaikuttajia tämän maailman keskelle.

Jokainen ihminen on vastuussa tuomiopäivänä siitä, mitä olemme tehneet ja mitä jättäneet tekemättä. Siinä on syytä, miksi meidän tulisi heijastaa Jumalan pyhyyttä elämässämme, koska omilla ansioilla emme koskaan pärjää tuona päivänä. Miten voimme olla varmoja, että tuomiopäivänä meillä on asiat kunnossa? Pitämällä yllä jumalasuhdettamme ja tarrautumalla Jeesukseen. Pelastuksemme perustuu vain ja ainoastaan Jumalan armoon, jota emme ole ollenkaan ansainneet. Se on Jumalan valtasuuruuden osoitus. Hän rakastaa niin paljon ihmistä, että päätti lähettää rakkaan Poikansa meidän puolestamme kuolemaan. Jos todella rakastamme ja kunnioitamme Jumalaa hänen hyvyydestään, ymmärrämme, että Jeesuksen veri oli todella arvokas ja kallis. Siksi sitä tulee kunnioittaa sopivalla tavalla: Elämällä hänen kunniakseen. Siinä on meille jokaiselle opeteltavaa totisesti koko loppuelämäksi.

Filippiläiskirje 3:7-9

Mutta mikä minulle oli voitto, sen olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä luen kaiken tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken ja pidän sen roskana, että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, joka tulee laista, vaan sen, joka tulee uskosta Kristukseen, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella.

Paavali luki kaiken muun tappioksi Jeesuksen tuntemisen rinnalla. Teemmekö me samoin? Huomaan itsessäni, etten toimi samoin. Yritän löytää jotain kompromisseja, mutta Jumala odottaa meiltä kokonaisvaltaista antautumista pyhitykseen. Että apostoli voi kirjoittaa näin rehellisesti Filippin uskoville, se oli ollut varmasti pitkä prosessi. Emme voi pitää molempia: Pitää kiinni omista ansioista ja olla samalla pyhiä. Meidän täytyy siis kuolla lihallemme jatkuvasti, jotta voimme elää täysillä Jumalalle. Kun kuolen itselleni, heittäydyn Jumalan armon käsivarsille ja sanon: ”Jumala ole minulle syntiselle armollinen, näet, etten pysty elämään pyhää elämää sinun tahdossasi omin avuin. Tahdon seurata Jeesusta koko sydämestäni tästä hetkestä eteenpäin.” Silloin meidät puetaan Jumalan voimaan, joka antaa kyvyn elää voitokasta kristityn elämää! Meidät on siis kutsuttu antamaan koko hallintavalta elämästämme Jumalalle, jättämään omat ponnistelut ja luottamaan häneen täysillä. Silloin tuloksetkin Jumalan valtakunnan kasvamiseksi ovat merkittäviä.

Mitä enemmän Jeesuksen opetuslapset päättävät antaa koko elämänsä Herran käyttöön, sitä kirkkaammin Jumalan valtakunta loistaa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂 T. Jukka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

− 2 = 3