Uskon sankarit ja Jeesus 

Heprealaiskirje 12:1-3 (Raamattu kansalle)

Koska meillä on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi, pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi rohkeuttanne.

Hepr. 12:1-3 (Elävä Uutinen)

Koska elämämme katsomossa on näin valtava joukko uskon ihmisiä, heittäkäämme mekin pois painolasti, joka hidastaa juoksuamme – erityisesti synnit, joihin jatkuvasti kompastumme – ja jatkakaamme kestävinä eteenpäin siinä kilpailussa, johon Jumala on meidät pannut. Katsokaa Jeesusta, joka on antanut meille uskon ja joka myös tekee sen täydelliseksi! Hän oli valmis kärsimään häpeällisen kuoleman ristillä, sillä hän tiesi, mikä ilo häntä sen jälkeen odotti. Nyt hän istuu valtaistuimella Jumalan oikealla puolella. Jotta ette alkaisi pelätä ja väsyä, ajatelkaa, miten kärsivällinen Jeesus oli, kun syntiset ihmiset kiduttivat häntä.

Kun olin joulun Kuhmossa ja tapasin ystävän vuosien takaa, hän mainitsi jonkin sanan tästä jaejaksosta (en muista enää mikä), ja päätin tutkia sitä. Meidän tulee ottaa heti huomioon Heprealaiskirjeen yhdestoista luku, koska näissä jakeissa viitataan suureen todistajien pilveen tai uskovien joukkoon, jotka näkevät vaelluksemme taivaasta. Itse aivan innostuin ja rohkaistuin valtavasti, kun luin kyseisen luvun, huomatessani, kuinka he pitivät kiinni uskostaan lujasti ja odottivat pääsevänsä kohtaamaan tulevan Messiaan ja vaihtamaan uskonsa taivaan kirkkauteen.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja, jota toiset arvelevat Paavaliksi, kehottaa meitä uskon sankareiden esikuvan mukaisesti heittämään kaiken mikä painaa, stressaa tai masentaa, sekä synnin pois. Paavali mainitsee, että synti kietoutuu helposti jalkoihimme, hidastaen vaellustamme uskossa. Eikö ole lohdullista, että Raamattu ei kaunistele maailmaa, jossa elämme? Se ei väitä, että uskovan vaellus olisi pelkästään ruusuilla tanssimista sen jälkeen, kun olemme vastaanottaneet Jeesuksen vapahtajaksemme. Mutta kiinnitä huomiota, että Raamattu käyttää tarkoituksella sanaa ”mekin”. Mitä tarkoitan? Sitä, että myös uskon sankarit joista edellinen luku kertoi, kamppailivat myös samojen ongelmien kanssa, säilyttivät uskonsa ja nyt he ovat perillä! Raamattu tuo toivon meille, jotka joskus murehdimme, että miten jaksan kilvoitella tällä uskon kilparadalla maaliin asti.

Miten nämä uskon sankarit pääsivät perille? Kiinnittämällä katseensa Voittajaan. Jumala rohkaisi heitä olemaan uskollisia hänelle, niin he tulisivat pääsemään hänen luokseen kuoltuaan. Meitä kehoitetaan kiinnittämään katseemme Jeesukseen, koska hän on paras mahdollinen henkilökohtainen valmentaja :). Kun keskitymme häneen, ja toteutamme hänen tahtoaan elämässämme mielellämme, hän saa uskomme kasvamaan! Mikä valtava lupaus siitä, että Jeesus saa uskomme kerran täydelliseksi kun pääsemme taivaan kotiin, siihen asti meidän kannattaa ottaa vastaan ja totella hänen ohjeitaan tarkasti. Miksi näin? Jottei synti pääse kampittamaan meitä, sillä synnin juuri on kapinoinnissa eli tottelemattomuudessa.

Jos minä tahdon saada itseni kuntoon, ja päätän hankkia personal trainerin, niin minun todella kannattaa totella hänen ohjeitaan tarkasti. Siinä tapauksessa, etten noudata hänen ohjeitaan tarkasti ja alan valittamaan kuukausien päästä, ettei mikään ole muuttunut, ja hän sattuu kysymään, että oletko noudattanut kaikkia ohjeita ja erehdyn myöntämään, ettei minun mielestäni ole välttämätöntä kaikkia noudattaa, työ on ollut siltä osin turha. Jumala on antanut meille erittäin selkeät suuntaviivat Raamatussa, ja jos päätämme elää sen todeksi arjessamme, silloin menestymme. Jos emme tottele ja sovella Raamattua elämäämme, lienee turha odottaa myönteistä kehitystä jumalasuhteessamme ja taistelussamme syntiä vastaan?

Jakeessa kaksi viitataan Jeesuksen olleen iloinen, vaikka hän kärsi ristin häpeästä välittämättä ja istuvan valtaistuimellaan Isän vierellä. Mikä sai hänet iloitsemaan? Hän iloitsi niistä, jotka hän pelasti. Raamattuhan selkeästi osoittaa, että pelastus on vain ja ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa, taivaaseen ei ole pääsyä yhdelläkään ihmisellä omin ansioin. Toisin sanoen Vanhan testamentin uskovat pelastuivat yhtälailla Jeesuksen uhrikuoleman kautta. Mikäli Jeesus ei olisi maksanut koko ihmiskunnan rangaistusta synneistä, Vanhan testamentin uskovat eivät olisi päässeet taivaaseen. Heidän shekkinsä olisi ollut mitätön, koska se tuli voimaan Jeesuksen veren kautta. On myös merkittävää, että Jeesus istuu valtaistumeilla, koska se kuvaa hänen työnsä täydellisyyttä. Homma on todella hoidettu! Halleluja!

Jakeessa kolme jälleen meitä kehoitetaan ajattelemaan Pelastajaamme. Kun tutkimme Sanaa ja hänen elämäänsä, näemme jatkuvasti kuinka paljon häntä koeteltiin matkalla kohti ristiä. Hän ei ollut superihminen, joka liiteli ohi kaikki kärsimykset, vaan hän samaistuu meihin täydellisesti. Jos alamme pohtia kuinka paljon hän kärsi syntiemme tähden vastarintaa, meidän omat koettelemukset alkavat pienenemään huomattavasti.

Hepr. 2:14-18

Koska siis lapsilla on liha ja veri, myös hän tuli niistä samalla tavoin osalliseksi, jotta hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, nimittäin Paholaisen, ja vapauttaisi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko elämänsä ajan olleet orjuudessa. Ei hän ota suojelukseensa enkeleitä vaan Abrahamin siemenen. Sen vuoksi hänen piti tulla kaikessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylipappi tehtävissään Jumalan edessä ja hän voisi sovittaa kansan synnit. Koska hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, hän kykenee kiusattuja auttamaan.

Jeesukseen siirtyi kaikki minun haavani, lankeemukseni ja loukkaukseni. Hän samaistuu minuun kokonaisvaltaisesti. Hän kulkee rinnalla ja rakastaa. Hän sanoo, lapseni, kuljetaan yhdessä näiden läpi, en hylkää sinua koskaan. Kun tunnen kipua, hän tuntee sen kanssani. Kun koen sielunvihollisen hyökkäyksen, hän tuntee sen myös. Hän on antanut meille hengellisen taisteluvarustuksen, jolla torjumme paholaisen palavat nuolet. Hän on paras mahdollinen personal trainer 🙂 Kun kohtaamme kiusauksia, tulivat ne sitten langenneesta luonnostamme tai paholaisesta, hän neuvoo katsomaan Raamattuun, hengen peiliin, joka ilmaisee todellisen identiteettimme hänessä. Silloin tunnistamme ja torjumme hyökkäykset. Kun luemme Sanaa, Isämme iloitsee, koska hän puhuu sen välityksellä elämäämme, jonka hän on varannut ystävilleen. Pyhä Henki, joka on inspiroinut kirjoittajat, avaa Sanaa ymmärryksellemme, niin, että voimme lukea selkeästi mitä Herra tänään tahtoo meille jokaiselle sanoa. Olen todistanut tämän kymmeniä kertoja omassa elämässäni.

Viimeksi perjantain joulupäivän jumalanpalveluksessa Kuhmon Helluntaiseurakunnassa. Kun aamulla heräsin rukoilemaan ja lukemaan Sanaa, vuorossa oli Uudesta testamentista Luukkaan evankeliumista luku viisi. Siellä Jeesus sanoi närkästyneille fariseuksille, ettei hän ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä ja parantamaan sairaita. Herra teki tuosta Sanasta minulle elävän ja vaikken aiemmin suunnitellut liittäväni sitä puheeseeni, sain varmuuden, että se täytyy ottaa siihen, osoittamaan Jeesuksen palvelutyötä ja hänen rakkauttaan syntisiä kohtaan.

Viimeiseksi meidän on hyvä tsekata vielä viimeiset sanat. ”Ettette väsyisi ja menettäisi rohkeuttanne”. Miksi näin? Koska sielunvihollinen pyrkii saamaan meidät väsymään ja luovuttamaan, keskittyen oman itsemme mahdottomuuteen ja jättämään vaelluksemme kesken. Hepr. 2 luvussa viitattiin myös ihmisiin, jotka olivat olleet orjuudessa kuoleman pelon tähden. Kaikki nämä ovat paholaisen strategioita: Saada ihminen ansaan, hänen orjikseen, joko uskovainen uudelleen tai ne, jotka ovat luonnostaan erossa Jumalasta, niin etteivät he pääse vapaaksi. Jeesuksella on siis kaikki valta tänä päivänä, hän istuu valtaistuimella, ja hän tahtoo, että ihmiset eläisivät hänen yhtedessään ja voisivat siksi kokea olevansa vapaita paholaisen orjuudesta, pelosta, ahdistuksesta ja synnistä. Hän on avannut oven, josta voimme käydä sisään, todelliseen ja pysyvään vapauteen! Riittää, että tunnustamme hänen herruuteensa ja anomme koko sydämestämme, että Jeesus, ole minun herrani tänä päivänä ja opeta vaeltamaan sinun voittosaatossasi. Silloin perkeleen täytyy aina väistyä, kun sisäistämme asemamme Jeesuksessa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂 T. Jukka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

− 3 = 5