Olosuhteemme vai Jumala?

Heprealaiskirje 11:1 (Raamattu Kansalle)

Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy.

Heprealaiskirje 11:1 (Elävä Uutinen)

Usko – luottamus Jumalaan ja hänen lupauksiinsa – antaa toivollemme varmuuden ja vakuuttaa meidät näkymättömien todellisuudesta.

Uskovan elämä on jännittävää. Siis todella jännittävää. Me emme kiinnitä huomiotamme ensisijaisesti näkyvään maailmaan, vaan Jumalaan, joka on uskomme antaja. Se tekee meidän niin järkeemme luottaville ihmisille joskus kipeää ja on hankalaa. Olisi paljon helpompaa luottaa siihen minkä näkee, mutta jos mietimme koko uskomme ydintä, siinähän ei oo todellakaan pienintäkään järkeä. Kukaan järkeensä luottava ihminenhän ei usko, että neitsyt voi tulla raskaaksi Pyhästä Hengestä ja siksi tuota lasta voidaan oikeutetusti kutsua Jumalan Pojaksi, joka tuli ihmiseksi. Monen järkeensä luottavan ja turvaavan ihmisen on todella hankala uskoa todistustani, että tiedostin oman syntisyyteni ja kaduin niitä kymmenen vuotiaana. Tiedostin, että tarvitsen syntien anteeksiantoa omaan elämääni. Siksi minä vastaanotin Jumalan armon, uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Siitä ei ole näkyviä todisteita: En tehnyt paperilla luovuttamissopimusta elämäni hallinnasta Jeesukselle. Mutta tuon päätöksen jälkeen elämäni on alkanut muuttumaan siihen suuntaan, johon Jumala sitä tahtoo viedä. Elämämme on siis meidän todistusaineistomme, jota ihmiset tutkivat. He katsovat, että elämmekö aidosti Jumalaan luottaen, vai onko elämämme teatteria.

Kun kasvamme uskovina, luottamus Jumalaan ja hänen lupauksiinsa kasvaa luonnollisesti. Alamme ymmärtämään, että tarvitsemme häntä kipeästi päivittäin, koska olemme täysin riippuvaisia hänestä. Kun opettelemme päivittäin arkemme keskellä luottamaan Jumalaan eri tilanteissa joissa teemme päätöksiä, voimme valita joko luottaa häneen tai luottaa omaan lihaamme. Uskoa testataan säännöllisesti ja kun alamme huomaamaan, että Jumala todella on luotettava, uskollinen ja kärsivällinen meidän suhteemme, alamme luovuttaa elämämme hallintavaltaa pala palalta hänelle. Sehän on tämän luottamus- ja rakkaussuhteen tarkoituskin, että emme riipu kiinni omassa viisaudessamme vaan tottelemme Herraa, joka on uskollinen ja viisauden lähde.

Roomalaiskirje 10:17 (Raamattu Kansalle)

Usko tulee siis kuulemisesta mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

Miten voimme kasvaa uskossa? Rakastumalla Raamattuun. Jeesus on Jumalan sana. Kun rakastumme Jeesukseen, Raamattukin alkaa maistumaan, se on suora seuraus siitä. Kyseinen jae on valtavan toivoa antava, koska se lupaa niille, jotka kääntyvät Jumalan sanan puoleen ja antautuvat sen positiiviselle vaikutukselle elämässään, että uskomme kasvaa! Toisaalta, tää on surullinenkin: Jos uskova ei ymmärrä, tunnusta ja antaudu Jumalan sanan vaikutukselle säännöllisesti, usko ei pääse kasvamaan. Muistetaan, että Raamattu on kuin kaksiteräinen miekka, se paljastaa kaikki syvimmätkin motiivimme (Hepr. 4:12). Jos todella alamme ymmärtämään ja janoamaan Jumalan sanaa elämäämme, se ei voi olla näkymättä arjessamme. Se saa meidät riippumaan kiinni ja vetoamaan Jumalan lupauksiin! Koska Jumala on luotettava, hän iloitsee lapsistaan, jotka vetovat hänen inspiroimaansa sanaan!

Filippiläiskirje 4:13 (Elävä Uutinen)

Kestän mitä tahansa, mihin Jumala minut johdattaa – Kristuksen avulla, joka antaa minulle voimaa.

Filippiläiskirje 4:13 (Raamattu Kansalle)

Kaiken minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.

Eikö ole mielenkiintoista verrata näitä kahta versiota samasta jakeesta? Ensimmäinen näyttää, että uskomme ja luottamuksemme Jumalaan, saa meidät kestämään vaikeissakin olosuhteissa, koska hän itse on kanssamme! Toinen näyttää, että kaikki on mahdollista niille, jotka ovat laittaneet kaiken luottamuksensa Herraan. Uskomme siis fokuksena ei ole oma itsemme, kuten aiemmin, vaan Hän, joka rakastaa meitä! Tässähän on uskon paradoksi: Mitä enemmän uskon ja luotan Jumalaan, sitä voimallisemmin hän käyttää minua. Meidän on siis syytä alkaa pyytämään, että Herra opeta minulle päivä päivältä enemmän, että minulla on kaikki hyvin, kun minulla on sinut. Se on todellakin tarpeeksi.

Mitä siis ajatella tästä kaikesta? Olosuhteemme eivät määrittele sitä, keitä me olemme. Sen tekee rakastava Jumalamme. Anna Jumalan sanan määrittää kuka sinä olet. Aivan liian kauan Suomenkin uskovat ovat hyväksyneet paholaisen valheet elämäänsä, jotka ovat määrittäneet keitä olemme. Nyt tarvitaan täyskäännös. Minä en ainakaan tahdo kulla kerran Jumalalta sanoja, että ”poikani, miksi et uskonut sanaani, että Pyhän Hengen voimassa voit tehdä uskomattomia asioita Minun kunniakseni?” Ole siunattu Jeesuksen nimessä! t. Jukka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

7 + 1 =