Nöyryys edeltää kuuliaisuutta

Filippiläiskirje 2:5-11

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Näitä jakeita ei voi ottaa kevyesti. Kun näitä tutkii, joutuu kysymään itseltään: Onko minulla sama mieli, siis sama asenne, kuin Herrallani, että olisin valmis nöyrtymään ja kuolemaan syyttömänä toisten edestä? Puhutaan Kristuksen itsenöyryytyksestä. Siitä on todellakin kysymys. Hän tiesi tehtävänsä tullessaan maailmaan syntyen ihmiseksi. Silti hän päätti suorittaa tehtävän, jota kukaan muu ei todellakaan halunnut. Kelaa nyt vähän. Juutalaiset odottivat poliittista Messiasta, joka vapauttaisi heidät roomalaisten vallasta. Mutta profetiat kertoivat kärsivästä Messiaasta, joka tulisi vapauttamaan synnin orjat todelliseen vapauteen. Ei ollut kyse juutalaisten Messiaasta, joka toisi rauhan poliittisessa merkityksessä, vaan aivan toisenlainen: Hän vapauttaisi koko ihmiskunnan todelliseen, pysyvään vapauteen synnistä ja saatanan vallasta.

Jeesus ei ollut kuin kuka tahansa kuningas, niin että hän olisi alistanut kaikki valtansa alle väkivallalla. Sen sijaan sanotaan: Hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli siis ihmiseksi, jolla oli mahdollisuus sekä hyvään että pahaan. Tätä valintaa seurasi selkeä missio: Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen ristinkuolemaan asti. Tämä päätös ei millään muotoa ollut helppo. Hän eli normaalin ihmisen elämän, mutta tiesi sydämessään, mitä varten eli. Hän ei kapinoinut Isän tahtoa vastaan milloinkaan, koska rakasti niin paljon ihmistä, jonka oli ollut suunnittelemassa ja luomassa yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa.

Jeesus ei koskaan kapinoinut Isää vastaan. Jos hän olisi kapinoinut, mihin hänellä ihmisenä oli mahdollisuus, tehtävä olisi täydellisesti epäonnistunut. Jeesus on siis paras esimerkki meille todellisesta nöyryydestä, alamaisuudesta auktoriteetilleen: hän ei tehnyt mitään, mitä hän ei olisi nähnyt Isänsä tekevän. Hän kunnioitti Jumalaa ja hänen sydämensä oli täynnä Herran pelkoa.

Nöyryys ja alamaisuus ilmenee myös kykynä ja haluna kuunnella ja toimia täsmällisesti informaation mukaan. Se ei ole itsestäänselvää ollenkaan! Jotkut ihmettelevät syytä epäonnistumisiinsa ja/tai kärsimyksiinsä. Joskus on kyse kuuliaisuuden puutteesta kuulla Herran tai hänen palvelijansa ohjeet ja totella niitä. Toiset ovat sen luontoisia, että mieluummin toimivat ensin ja vasta jälkikäteen arvioivat onnistuiko se vai ei. Vaatii nöyryyttä olla täsmällinen tällä alueella ja tätä osa-aluetta Herra varmasti kouluttaa koko elämämme ajan, kun hän lempeästi ojentaa lapsiaan: ”mitä jos tekisit juuri niin kuin minä sanon, etkä toimisi lihan mukaan?”

Mikä seuraus Jeesuksen itsenöyryytyksellä oli, sen lisäksi, että me synnin orjat pääsimme vapauteen?

Filippiläiskirje 2:9-11 (Elävä Uutinen)

Sen tähden Jumala nosti hänet taivaan kunniaan ja antoi hänelle nimen, joka on kaikkia muita nimiä suurempi. Jeesuksen edessä on jokaisen sekä taivaassa että maan päällä ja sen alla olevan polvistuttava ja tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Näemme, että Jumala palkitsi Poikansa. Jeesushan sanoi lähetyskäskyssä ylösnousemuksen jälkeen, että ”minulle on annettu kaikki valta”. Huomaa, että ne, jotka rakkaudesta Herraansa kohtaan palvelevat häntä vilpittömästi, saavat siitä palkan. Sillä ei ole merkitystä, mitä kukin tekee Jumalan valtakunnan parhaaksi, koska kyse on kuuliaisuudesta. Huomaa, että eräänä päivänä jokaisen ihmisen on tunnustettava Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. Tarkoittaa siis sitä, että Jeesus on Jumala, jonka monet elämänsä aikana kieltävät. Mutta tulee päivä, jolloin sekin muuttuu.

Ensimmäisessä Kuninkaiden kirjassa luvussa kolmetoista kerrotaan Jumalan miehestä joka saa sanoman kuningas Jerobeamille ja vanhasta profeetasta. Se on surullinen. Jakeissa 1-10 Jumalan mies toimii täsmällisesti Herran tahdon mukaan, eikä hyväksy kuninkaan lahjonta yritystä, vaan korostaa, että hänen täytyy totella Jumalaansa tarkasti. Mutta jakeissa 11-32 tulee seuraava koettelemus. Vanha profeetta tapaa hänet ja kutsuu luokseen ruokailemaan, ja kun hän ei aluksi meinaa tulla, jostain syystä profeetta valehtelee ja saa hänet tulemaan luokseen. Tarina päättyy Jumalan miehen kuolemaan. Voit lukea itse tarinan yksityiskohtineen halutessasi. Meidän ei pidä vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tästä tarinasta, koska se tapahtuu vanhan liiton aikana, mutta on asioita, joita meidän on hyvä huomioida. Jerobeam oli jumalaton kuningas. Hän sai kansan palvelemaan epäjumalia. Siksi Jumala lähetti miehensä profetoimaan sen loppumisesta. Ja koska Jumala vihaa epäjumalia, hän ilmeisesti tahtoi, ettei Jumalan mies viivy tuon kansan keskuudessa, vaan palaa viivyttelemättä Juudeaan, josta oli tullut.

Herran antamat ohjeet olivat yksiselitteiset. Jumalan miehen ei pitänyt poiketa matkaltaan ja vaikka profeetta sanoi Herran puhuneen hänelle, ja sen perusteella hän suostui ja kuoli hetken päästä, jokainen vastaa itse Herran edessä kuuliaisuudestaan. Annan esimerkin. Jos joku sanoo, että minä palvelen tuossa seurakunnassa ja toinen tietää palvelutehtävänsä olevan toisessa, turha hänen on siirtyä toiseen seurakuntaan ihmisten mielipiteiden takia, vaan hänen tulee olla uskollinen Herralleen. Vaikka Jumalan voimakkasti käyttämä henkilö tulisi sanomaan minulle mitä tahansa, mitä minun tulisi tehdä, minun täytyy itse koetella se joka kerta. Tämä piti paikkansa tuon Jumalan miehen kohdalla vanhassa liitossa, ja se pätee myös uudessa liitossa. Jumalan voimakkaasti käyttämä henkilö ei oo vastuussa minun päätöksistäni Jumalani edessä eräänä päivänä vaan minä itse olen. Tämän Herra laski sydämelleni, ettemme olisi ihmisten, vaan hänen palvelijoitaan koko sydämisesti.

Mikä saa meidät nöyrtymään, kunnioittamaan ja olemaan uskollisia Jumalalle? Kokemus hänen valtavasta armostaan ja rakkaudestaan. Muistatko, kun vastaanotit pelastuksen vastaan? Muistatko miten palavasti rakastit Jeesusta? Et välittänyt ihmisten mielipiteistä, vaan siitä, että sait viettää aikaa rakkaimpasi kanssa ja tahdoit kertoa hänestä kaikille, kuinka hyvä hän on! Meidän tulee siis palata ensirakkauteen: alkaa etsiytymään hänen läsnäoloonsa ja nauttia, kun hän puhuu henkeemme tavalla, jota me ymmärrämme. Meidän ei siis pidä tappaa intohimoa Jeesusta kohtaan analysoimalla asioita järjen avulla, vaan antaa Pyhän Hengen uudistaa päivittäin rakkauttamme häntä kohtaan. Ole siunattu Jeesuksen nimessä. T. Jukka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

16 + = 22