Fariseukset, Jeesus ja sokea mies

Johanneksen evankeliumin luvussa yhdeksän kerrotaan timanttinen todistus sokeana syntyneestä miehestä. Siinä on paljon eri puolia, katsotaanpa sitä tarkemmin.

Johannes 9:1-9

Jatkaessaan matkaa Jeesus näki miehen, joka oli ollut sokea syntymästään saakka. Opetuslapset kysyivät: ”Rabbi, kuka teki syntiä, hänkö vai hänen vanhempansa, niin että hän syntyi sokeana?” Jeesus vastasi: ”Ei  hän tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan näin on tapahtunut, että Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Niin kauan kuin on päivä, meidän tulee tehdä lähettäjäni tekoja. Tulee yö, jolloin kukaan ei voi tehdä työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.” Tämän sanottuaan Jeesus sylki maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi hänelle: ”Mene peseytymään Siloan altaalle” – nimi merkitsee: lähetetty. Niin hän meni, peseytyi ja palasi näkevänä.

Jesaja 61:1

Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä Herra on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille (köyhille). Hän on lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleiden kirpoamista…

Ilosanoman julistamiseen sisältyi sairaiden, särjettyjen, vangittujen vapauttaminen ja parantaminen. Koska Jeesus tiedosti tarkalleen oman kutsumuksensa, hän näki ihmisiä heidän hädässään, koki sääliä heitä kohtaan, jotka olivat avun tarpeessa. Hänen rakkautensa heijastui voimakkaalla tavalla kaikesta hänen toimistaan koko hänen palvelutyönsä ajan, siksi syntiset ja sairaat tulivat hänen luokseen. Tässä onkin meille, hänen seuraajilleen, todella tärkeä opetus: Meidänkin tulee nähdä ihmisten hätä, pyytää että Pyhä Henki avaa sisäiset, hengen silmämme, jotta emme kulkisi heidän ohitseen, joita Jumala rakastaa niin paljon. Opetuslapset tiedustelivat Jeesukselta miksi mies on sokea ja arvelivat synnin tekemisen olleen syy. Jostain syystä uskovilla on toisinaan luulo, että synnin tekemistä seuraa rangaistus jo tässä ajassa. Siinä mielessä se on totta, että jos emme kadu syntejämme, emmekä anna elämäämme Jeesukselle, joudumme itse vastaamaan teoistamme viimeisellä tuomiolla. Mutta on kamalaa, jos alamme sanomaan, että ”sinä sairastat, koska elät synnissä”. Jotkut vieläpä opettavat, että jopa uskovissa voi olla demoneita, jos eivät parane kun heidän puolestaan rukoillaan. Toiset vievät tämän vielä pidemmälle opettaessaan määrätietoisesti, että jos olet Jumalan lapsi, et voi sairastaa. Jeesus paransi kaikki sairaat. Jumalan tahto on edelleen parantaa kaikki sairaat, mutta emme osaa antaa selkeetä perustetta, miksi osa ei parane. Tämä sokea mies sai kokea Jumalan armon ja koki parantumisen Jumalan kunniaksi.

Johannes 9:13-16, 24-34

Mies, joka oli ennen ollut sokea, vietiin fariseusten luo. Se päivä, jolloin Jeesus teki tahnan ja avasi hänen silmänsä, oli sapatti. Myös fariseukset kyselivät mieheltä, miten hän oli saanut näkönsä. Hän vastasi heille: ”Hän pani tahnaa minun silmiini, minä peseydyin ja nyt minä näen.” Silloin muutamat fariseuksista sanoivat: ”Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia.” Toiset sanoivat: ”Kuinka voi syntinen ihminen tehdä tällaisia tunnustekoja?” He olivat keskenään eri mieltä.

Niin he kutsuivat toistamiseen miehen, joka oli ollut sokea, ja sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle. Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Hän vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä, mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kysyivät häneltä: ”Mitä hän teki sinulle? Miten hän avasi sinun silmäsi?” Mies vastasi heille: ”Johan minä sen teille sanoin, mutta te ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tahdotteko tekin ruveta hänen opetuslapsikseen? Niin he herjasivat häntä ja sanoivat: ”Sinä olet hänen opetuslapsensa, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala on puhunut Moosekselle, mutta tästä miehestä emme tiedä, mistä hän on lähtöisin.” Mies vastasi heille: ”Sehän tässä on ihmeellistä, että te ette tiedä, mistä hän on lähtöisin. Ja kuitenkin hän on avannut minun silmäni! Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä, mutta sitä hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja tekee hänen tahtonsa. Ei ole ikinä kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Ellei hän olisi Jumalasta, hän ei voisi tehdä mitään. He vastasivat hänelle: ”Sinä olet täysin synneissä syntynyt mies. Sinäkö opetat meitä!” Ja he ajoivat hänet ulos.

Kun tutkimme näitä jakeita, näemme selkeän farisealaisen ajattelu- ja toimintamallin. He olivat mielestään muiden ihmisten yläpuolella, koska tunsivat Jumalan sanan. Ainoastaan heillä oli täydellinen ymmärrys ja tieto, eivätkä he suvainneet muiden mielipiteitä. Tätä asennetta seurasi se, etteivät he tahtoneet oikeasti kuunnella, vaan pyrkivät syöttämään omat mielipiteensä toisille, koska heillä oli valtaa. Kun kävi niin, että tämä mies ilmaisi oman mielipiteensä hyvin perusteluin, he suuttuivat ja ajoivat hänet ulos. Fariseusten missio oli tässä tilanteessa se, että mies ”saadaan järkiinsä” ja hän myöntää Jeesuksen olevan syntinen, koska ei pidä sapattikäskyä. Mies hoksasi, mikä heidän tarkoituksensa oli, kertoi perusteet selkeästi, miksi hän uskoo Jeesuksen olevan Jumalasta. Ongelma fariseusten näkökulmasta oli se, että mies, joka oli ollut pitkään sokea, oli Jumalan todiste! He eivät voineet kiistää ilmeistä ihmettä millään tavalla. Osa fariseuksista jopa alkoi taipua uskomaan Jeesuksen jumaluuden puolelle, koska he olivat niin monta kertaa nähneet ja kuulleet hänen parantaneen sairaita. Raamattu ei kerro meille käytiinkö tässä välissä niin sanottu kurinpalautus keskustelu fariseusten välillä, jotta he esiintyisivät yksimielisinä, kun käsittelivät tätä juttua, minun veikkaukseni on, että tällainen käytiin. He päättivät pitää kiinni valta-asemastaan ja oikeaoppisuudestaan loppuun saakka, vaikka kansa näki jatkuvasti, ettei heidän opetuksessaan ollut mitään voimaa, toisin kuin Jeesuksen. He pelkäsivät olla läpinäkyviä ja suhtautuivat aina negatiivisesti, varauksellisesti ja kyynisesti Jeesukseen ja hänen tekemiinsä ihmeisiin.

 

Mitä tästä opimme? Kun katson peiliin, joudun myöntämään, että Herra on opettanut vuosien aikana sitä, että älä pidä kynsin hampain kiinni omasta mielipiteestäsi, vaan uskalla tunnustaa olleesi väärässä, silloinkin kun se tekee kipeää. Jumala arvostaa niitä, jotka aidosti tunnustavat syntinsä hänelle, tahtovat opetella toimimaan hänen tahtomallaan tavalla ja joskus myös nauramaan omille virheilleen. Syntiinlankeemuksen seurauksia on näkyvissä maailmassa jossa elämme tänäänkin. Se heijastuu esimerkiksi siinä, että aina löytyy joku muu syy tai henkilö, jota alamme syyttää tekemästämme virheestä. Meidän todella täytyy ymmärtää, että on paljon helpompaa elää, kun emme yritä olla täydellisiä ihmisiä ja peitellä virheitämme. Silloin alamme oppia, etteivät ihmiset ja Jumala sittenkään hylkää meitä, vaikka teemme virheitä. On paljon helpompi elää elämää, kun ei tarvitse enää yrittää olla täydellinen!

Mikä saa meidät tunnustamaan syntimme? Se, että koemme armon sen sijaan, että saisimme ansaitsemamme rangaistuksen. Siksi rakastan Jumalaa. Hän ei tullut maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan (Joh. 3:17). Jeesus tuli kertomaan hyvät uutiset, julistamaan ilosanoman meille syntisille. Jumala osoittaa siis meille rakkautensa konkreettisesti, kun vain tulemme hänen läsnäoloonsa, tunnustamme syntimme ja kadumme niitä. Hänen verensä puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä ja saamme iloita, kuinka uskollinen ja anteeksiantava Herra meillä on tänäänkin. Siksi päätä tänäänkin elää läpinäkyvää elämää, pyytää ja antaa anteeksi lähimmäisillesi ja rohkaista heitä. Sitä Herra tahtoisi meidän tekevän, välittävän hänen rakkauttaan kaikille ihmisille. Ole siunauttu Jeesuksen nimessä 🙂 T. Jukka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

54 − 51 =