Jumalan lapsen identiteetistä

1.Joh. 2:28-3:3

Ja nyt, lapset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi rohkea luottamus emmekä joutuisi häveten väistymään hänen luotaan, kun hän tulee. Jos kerran tiedätte, että hän on vanhurskas, te myös ymmärrätte, että jokainen, joka noudattaa vanhurskautta, on syntynyt hänestä. Katsokaa, millaista rakkautta Isä on meille osoittanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Siksi maailma ei tunne meitä, eihän se tunne häntäkään. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas.

Kun katsomme näitä jakeita kokonaisuutena, huomioni kiinnittyy näihin sanoihin: ”lapset, pysykää hänessä”. Sitä seuraa kaikki tulevat jakeet. Meidän luottamuksemme ei horju tunteiden tai olosuhteiden mukaan, tiedostamme, että Jumala on oikeamielinen, ja me voimme kasvaa oikeamielisiksi hänen yhteydessään, tiedostamme asemamme Kristuksessa Jumalan lapsina, hyväksymme, että kun pääsemme kerran taivaaseen, tulemme hänen kaltaisikseen lopullisesti ja kun pidämme toivomme hänessä, kasvamme pyhityksessä.

Käydäänpä tutkimaan näitä jakeita yksityiskohtaisemmin. Jakeessa 28 apostoli Johannes siis suorastaan käskee riippumaan kiinni Jeesuksessa kokosydämisesti, niin, että elämän huolet ja murheet eivät vie luottamustamme pois Jeesuksesta. Hän puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä. Apostolit joutuivat kokemaan jatkuvaa vastustusta, koska saatana yritti estää (kuten tänäkin päivänä) evankeliumin (ilosanoman) eteenpäin viemisen. Paholaisen yksi taktiikkahan on saada Jumalan lapset vähättelemään tekemiämme vääriä valintoja. Joskus itsekin ajattelin, että ”ei sillä nyt niin väliä oo”, mutta totuus on, että tekomme kumpuavat sydämestämme, ajatusmaailmastamme ja tahdostamme. Se mitä teemme, miten asennoidumme syntiin, kertoo sydämen tilastamme paljon. Joskus Jumala herättää meitä voimakkaillakin tavoilla, ettemme lähtisi tekemään kompromisseja paholaisen kanssa.

Luulenpa, ettei Johannes kevysti kirjoittanut tätä jaetta. Hän oli elänyt pitkään Herran omana ja nähnyt varmasti monenlaisia Jumalan lapsia. Osa oli niitä, jotka ymmärsivät kuinka tärkeetä on vaeltaa jatkuvasti yhteydessä Jumalaan ja toiset olivat luisuneet pois uskosta. En voi olla asiasta varma, mutta minusta tuntuu siltä, että Johannes oli nähnyt liian monen luisuvan pois Jumalan luota. Kun tutkimme seuraavia jakeita, näemme miten tämä asia kehittyy. Totean vain, että apostolin huoli ilmenee selkeästi, kun hän sanoo: ”joutuisi häveten väistymään hänen luotaan, kun hän tulee.” Syntiin liittyy aina häpeä. Se tuli maailmaan, kun Aadam ja Eeva lankesivat ensi kertaa syntiin. Jokainen, joka on kerran ollut Jumalan lapsi ja lähtenyt oman tahdon tielle, joutuu niittämään sadon päätöstensä tuloksena, siksi todellakin on tärkeetä pitää kiinni uskosta Jeesukseen loppuun asti. Jokainen joutuu eräänä päivänä vastaamaan omasta vaelluksestaan Jumalan edessä. Minä en ainakaan uskaltaisi astua hänen eteensä, ellen varmasti tietäisi olevani Jeesuksen sovintoverellä pesty. Omilla ansioillani en ansaitse ikinä pääsyä taivaan kirkkauteen, se on saletti.

Jakeessa 29 kaksi pientä sanaa pistää silmään: Tiedätte ja ymmärrätte. Jumala on täysin oikeamielinen ja oikeudenmukainen eli reilu. Hänessä ei ole mitään valhetta, eikä hän voi valehdella. Hän on täydellisen puhdas, toisin kuin syntiinlangennut ihmiskunta. Siis, kun hän lupaa meille jotain, se pitää, koska hän ei voi kertakaikkiaan koskaan valehdella. Ihmisen lupaukset toisinaan pitävät, joskus eivät. Tässä jakeessa näemme, että tunnusomaista Jumalan lapsen identiteetille on olla oikeamielinen, kuten hän on. Miten voimme oppia tuntemaan Jumalan oikeamielisyyden? Tutustumalla Raamattuun ja viettämällä aikaa hänen lähellään. Jos tutkimme vanhaa testamenttia, näemme hänen oikeamielisyytensä jatkuvasti Israelin kansan vaiheissa. Mainitakseni vain yhden esimerkin, toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan israelilaisten huudosta Jumalansa puoleen, kun he olivat orjina Egyptissä.

2.Moos 1:23-25

Kun oli kulunut pitkä aika, Egyptin kuningas kuoli. Israelilaiset huokailivat yhä orjuutensa vuoksi. He huusivat apua orjuuden tähden, ja heidän huutonsa nousi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa ja muisti Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa tekemänsä liiton. Hän näki israelilaiset ja tunsi heidän hätänsä.

Tässä näemme kuinka Jumala toimii johdonmukaisesti silloin, ja hän toimii samoin tänäänkin. Hän ei muutu. Huomaa, kuinka liittouskollinen Jumala on aina ollut. Hän tunsi kansan hädän ja oli päättänyt ottaa Mooseksen käyttöönsä vapauttaakseen israelilaiset orjuudesta, joka kuvasi vapautumista syntisestä maailmasta. Hän tahtoi olla heidän kanssaan, jotta voisi opettaa heidät tottelemaan hänen tahtoaan. Ei siksi, että heillä ei ollut muuta mahdollisuutta, vaan siksi, että he ymmärtäisivät kuinka paljon Jumala rakasti heitä, ja he oppisivat kunnioittamaan häntä sen tähden.

Jumala tahtoo edelleen, että me ymmärrämme hänen olevan oikeamielinen, ja sen olevan periytyvää, joka kuvastaa oikeanlaista suhdetta häneen. Hän tahtoo siis opettaa meille selkeästi, että Jumalan lapset tunnistetaan siitä, että he muistuttavat moraalisilta ominaisuuksiltaan häntä. Mitä tarkoitan? Sitä, että kun osoitamme lähimmäisen rakkautta, annamme anteeksi, kunnioitamme auktoriteettejamme, sekä maallisia, että hengellisiä, osoitamme näin olevamme Jumalan lapsia. Jumalan lapsen nimen käyttämiseen sisältyy sekä edut, että velvollisuudet. Meidän ei tule uskotella itsellemme, että voimme elää miten tahansa ja sitten Isä antaa kaiken anteeksi ja kaikki on hyvin. Oikea Jumalan pelko on tunnusomaista Jumalan lapsille. He opettelevat ymmärtämään Jumalan syvää rakkautta, mutta ymmärtävät ja hyväksyvät myös hänen pyhyytensä. Se varjelee meitä matkallamme taivaaseen.

Nyt kun apostoli on määritellyt mistä tunnistaa aidon Jumalan lapsen jatkamme jakeeseen 1. Tästä jakeesta nousee yksi sana avaimena: Rakkaus. Olemme tekemisissä rakastavan Jumalan kanssa! Hän on osoittanut maailman suurinta rakkautta hyväksyessään meidät omiksi lapsikseen! Kukaan ihminen ei ansaitse ikinä pelastusta, koska Jumalan standardit ovat aivan eri asteikolla kuin ihmisen. Siksi Jeesuksen täytyi tulla sovittamaan meidät, jotta meillä on pääsy tähän yhteyteen. Sen tulisi saada meidät rakastumaan häneen täysillä! Tästä kiitollisesta, nöyrästä sydämestä nousee aina palvonta hänen kunniakseen! Huomaamme, että on kyse Isän rakkaudesta, toisin sanoen hän on suunnitellut pelastuksen ja Jeesus toteutti sen täsmällisesti. Meidän on hyvä tunnustaa, että olemme Jumalan armosta pelastamia ja sen tähden olla kiitollisella mielellä. Tätä Jumalan antamaa iloa monet pelastumattomat ihmettelevät. Se saa heidät näkemään, että on joku toinenkin ulottuvuus kuin tämä näkyvä.

Jakeessa kaksi siirrytään odottamaan vapautuksen päivää, joka tulee näyttämään, millainen Mestarimme todella on, jolloin myös meidän todellinen identiteettimme paljastuu. Meidän on hyvä muistaa, että Jumalan valtakunta asuu jo meissä Jumalan laillisissa lapsissa uskon kautta, mutta se ilmestyy lopullisessa muodossaan eräänä päivänä. Kun tuo ihana päivä tulee, saamme nähdä Jeesuksen kasvoista kasvoihin. Siksi meidän tulee pitää uskostamme kiinni loppuun asti!

Meidän on hyvä muistaa, että aina kun lähestymme Jumalaa, hän lähestyy meitä (Jaakob 4:8). Voimme siis oppia tuntemaan häntä ja muuttua jo pala kerrallaan hänen kaltaisekseen. Joka kerran kun me tulemme hänen läsnäoloonsa, me muutumme. Siksi on niin arvokasta viettää aikaa hänen lähellään, jolloin Pyhä Henki paljastaa meille Jumalan sanan aarteita ja ilmaisee meille, millainen hän todella on! Siksi älä koskaan pidä halpana niitä hetkiä, kun kohtaat häntä yksinäisyydessä, perheesi tai seurakunnan kanssa, vaan opi arvostamaan niitä hetkiä. Kun opit arvostamaan hänen parantavaa, vapauttavaa läsnäoloaan, Pyhä Henki paljastaa Herramme todellista luontoa. Tämä on prosessi, jota kutsutaan pyhitykseksi.

Jakeessa kolme jatketaan pyhityksen ympärillä. Kun tahdomme kärsivällisesti vaeltaa Jumalan lapsina, pitäen kiinni iankaikkisesta perintöosuudestamme Jeesuksen ansiosta, puhdistumme Jeesuksen kallillla sovintoverellä. Pyhitys on siis kaksiosainen: Jeesus on pyhittänyt meidät täydellisesti Isän edessä sovintoverellään, siksi meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi. Toistaalta pyhitys on myös jatkuva prosessi, joka loppuu, kun pääsemme perille. Mitä tähän prosessiin liittyy?

2.Korinttolaiskirje 7:1

Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.

Tää jae ei ole minulle itsestään selvä ja helppo selittää. En voi aukottomasti osoittaa kantaani oikeaksi, ja sen olisikin turhaa. Koska minäkin olen vain ihminen, joka tekee virheitä, kuten jokainen. Tämä on siis tämänhetkinen kantani tähän jakeeseen, josta saa olla eri mieltä ihan vapaasti, jos siltä tuntuu. Kun Paavali puhuu lihan ja hengen saastaisuuden puhdistautumisen tärkeydestä, jotta kasvamme pyhityselämässämme, ymmärrän sen liittyvän meidän turmeltuneeseen luontoomme.

Perisynti sai aikaan sen, että ihminen joutui eroon Jumalasta paratiisissa. Sen jälkeen jokainen ihminen on syntynyt syntisenä tähän maailmaan. Pienet lapset, jotka eivät erota hyvää ja pahaa ovat ikään kuin ”unessa”, jolloin he eivät ole vastuussa teoistaan, vaan vasta kun he oppivat erottamaan hyvän ja pahan toisistaan, synti alkaa vaikuttamaan heidän elämäänsä. Puhutaan siis synnin turmelemasta luonnosta, joka näkyy maailmassamme kaikessa ja jokaisessa ihmisessä. Ja siksi ymmärrän, että Paavali viittaa ihmisen omaan henkeen ja lihaan, joka ei kykene noudattamaan Jumalan tahtoa, kuten hän kertoo Roomalaiskirjeen 7 luvussa.

Tarvitsemme siis todellista Jumalan pelkoa kasvakseemme uskossa. Miksi? Kun tulemme tietoisiksi Jumalamme pyhyydestä, arvostamme häntä enemmän. Hänen armonsa kokeminen saa meidät myös kokemaan syvää kunnioitusta. Johannes sanoi, että ”jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas.” Kun opimme tunnustamaan syntimme ja kadumme niitä aidosti, puhdistumme Jeesuksen veressä. Identiteettimme ei perustu meidän ansioihin vaan Jeesuksen. Koska vain hän on puhdas pysyvästi. Kun ymmärrämme, ettei asemamme perustu omiin ansioihimme, vaan Jeesukseen, meiltä lähtee valtava paine pois. Mitä tämän ymmärtäminen saa aikaan? Syvää kunnioitusta Jeesusta kohtaan. Ja tuo kunnioitus tekee  eräänä päivänä pyhityksemme täydelliseksi. Kun Pyhä Henki tekee eläväksi asemamme järkähtämättömyyden, me todella alamme palvoa häntä ja tahdomme antaa jokaisen elämämme osa-alueen hänen hallintavaltansa alle, koska hän hoitaa sen paljon paremmin kuin me ikinä pystyisimme.

Loppupäätelmänä sanoisin, että meidän tehtävämme on pitäytyä Jumalaan sataprosenttisesti, jolle rakentuu luottamus- ja rakkaussuhteemme häneen. Sen päälle on hyvä rakentaa identiteettimme Jumalan lapsina. Siksi meidän todella kannattaa rakastua Jumalan sanaan. Silloin emme eksy pois totuudesta ikinä J Ole siunattu Jeesuksen nimessä. T. Jukka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

69 − = 67