Rakkaus on toimintatapa

Johanneksen evankeliumin luvussa kolmetoista on merkittävä tapaus, johon tällä viikolla olen törmännyt kolme kertaa. Herra muistutti minua tästä tilanteesta alkuviikosta, kiirastorstaina emerituspastori Martti Kallionpää kertoi tästä, kuinka se on häntä puhutellut ja viimeiseksi pitkänäperjantaina Lauri Petäjämäki Alajärvellä Arvokas 2016 tapahtumassa viittasi myös tähän. En usko sattumiin. Tässä jaejakossa (1-17) on jotain todella sydähdyttävää, jotain sellaista, mikä on täysin vierasta tämän päivän maailmalle. Suuri opettaja, pesee seuraajiensa jalat. Täysin ennenkuulumatonta! Katsotaanpa Johanneksen intro tälle tapahtumalle:

Johannnes 13:1-3

Pääsiäisjuhla oli tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut hänen hetkensä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat maailmassa, ja osoitti heille rakkautta loppuun asti. He olivat aterialla, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalan luota ja oli palaava Jumalan luo.

Tästä voi päätellä, että koska Jeesuksella oli erittäin läheinen suhde Isänsä kanssa, Isä oli ilmoittanut hänelle, että hänen aikansa maan päällä päättyy pääsiäiseen. Sitä en tiedä, oliko tämä asia jo päätetty taivaassa, ennen Jeesuksen ihmiseksi tuloa. Niin voisi arvella, koska Jumala on kaikkitietävä. Seuraava asia jonka Johannes ilmaisee pistää minut pienelle paikalle. Hän kuvaa Jeesusta erittäin osuvasti. Hän kertoo Jeesuksen rakkaudesta opetuslapsiaan kohtaan, mikä valtava totuus. Sekin vielä, että Jeesus ei vain joskus rakastanut, vaan jatkuvasti ja loppuun asti!

Seuraava jae järkyttää. Koska kaiken kokemansa jälkeen Juudas ei ollut ymmärtänyt omaa asemaansa Jeesuksen opetuslapsena, jotka saivat viettää kaikista ihmisistä eniten aikaa Jeesuksen kanssa. Kuitenkin hän oli paatunut sydämeltään, koska oli antanut paholaisen laittaa hänen sydämeensä voimakkaan ajatuksen, että hän pettäisi Mestarinsa. Tätä on erittäin vaikea käsittää. Mutta tästä näemme, ettei auta, vaikka kuinka näyttelisimme kunnon uskovaista, mutta elämämme ei todistaisi sen puolesta, se olisi aivan turhaa. Juudashan oli varastanut Jeesuksen palvelutyön kassasta rahaa alusta asti, koska hänen vastuullaan. Kolmannessa jakeessa apostoli kertoo, kuinka Jeesus oli täysin tietoinen asemastaan ja suhteestaan Isän kanssa. Kaikki oli hänelle selvää. Mikään ei tulisi yllättämään häntä, mutta helppoa se ei tulisi todellakaan olemaan. Hän tiedosti, että ennen paluutaan Isän luo korotettuna kuninkaana, hänen täytyi kärsiä paljon, jotta meillä olisi tänä päivänä mahdollisuus lähestyä pyhää ja oikeamielistä Jumalaa.

Johannes 13:4-11

Niin hän nousi aterialta, riisui viittansa, otti pellavaliinan ja sitoi sen vyötäisilleen. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan ja alkoi pestä opetuslastensa jalkoja ja kuivata niitä pellavaliinalla, joka oli hänen vyötäisillään. Kun hän tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: ”Herra, sinäkö peset minun jalkani?” Jeesus vastasi: ”Mitä minä teen, sitä sinä et nyt käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.” Pietari sanoi hänelle: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” Jeesus vastasi: ”Ellen minä pese sinua, ei sinulla ole osuutta minun kanssani.” Simon Pietari sanoi: ”Herra, älä pese vain jalkojani vaan myös kädet ja pää.” Jeesus vastasi: ”Sen, joka on kylpenyt, ei tarvitse pestä muuta kuin jalat, ja niin hän on kokonaan puhdas. Te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki.” Hän tiesi kavaltajansa. Sen tähden hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita.

Näissä jakeissa on jotain valtavaa dynamiikkaa. Se mitä Jeesus teki kutsumilleen kahdelletoista apostolilleen, joista yksi oli vieläpä petturi, on jotain sanoinkuvaamatonta. Jos itse olisit saanut olla tuossa hetkessä ja vastaanottaa Jeesukselta jalkojen pesun, kuinka paljon arvostaisit sitä? Pietarin kiivas luonne heijastuu dialogista voimakkaasti, Jeesus oli sen oppinut tuntemaan varmasti vuosien aikana, mutta on lohdullista, että tällainen temperamenttinen apostoli kuului Jeesuksen lähimpiin ystäviin, jotka tulisivat muuttamaan maailman historian pysyvästi. Se kertoo Jumalan valtavasta armosta! Minulle kaikki nämä jakeet kertovat Jeesuksen valtavasta kärsivällisyydestä. Varmasti oli ollut tilanteita, joissa Jeesus oli miettinyt, että jaksanko näitä miehiä opettaa, kun he eivät meinaneet ymmärtää ja oppia oikeaa Jumalan valtakunnan periaatteiden toimintatapaa. Dialogissa näemme, kuinka ymmärtäväinen ja rakastava hän oli koko keskustelun ajan, Pietari sen sijaan kävi kuumana.

Matteus 20:28

Eihän Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien edestä.

Tässä näemme, kuinka nöyrä Jeesus oli. Vain orjat pesivät ihmisten jalkoja. Tämä kertoo jostain mielettömästä rakkaudesta, hänen toimintatapansa oli täysin poikkeuksellinen, siksi syntiset uskalsivat lähestyä häntä, ja tämä rakkaus joka näkyi koko hänen palvelutyönsä ajan sai fariseukset ja kirjanoppineet raivon valtaan, kun hän vastaanotti syntisiä ja rakasti heitä!

Johannes 13:12-17

Kun hän oli pessyt heidän jalkansa, pukenut viitan ylleen ja asettunut taas aterialle, hän sanoi heille: ”Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt?” Te kutsutte minua opettajaksi ja herraksi, ja oikeassa olette, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat. Minä olen antanut teille esikuvan, että tekisitte niin kuin minä olen tehnyt teille. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Te olette autuaita, jos tämän tiedätte ja näin teette.

Palveleva johtajuus. Sitä Jeesus opetti apostoleille reilut kolme vuotta käytännössä. Sitä jokaisen uskovan tulisi harjoittaa. Kaikki eivät ole pastoreita, mutta voimme johtaa omalla elämällämme ihmisiä. Huomaa, että Jeesus tunnustaa oman identiteettinsä, ja käytti asemaansa velvoittamaan jokaisen seuraajansa sitoutumaan palvelevaan mielenlaatuun, Jumalan valtakunnan periaatteeseen. Maailmassa jossa elämme ei kaikki ole rakastettavaa, mutta meidän tulee silti valita rakkaus toimintatavaksemme. Ei ole aina helppoa kohdata ihmisiä, jotka ovat aivan eri mieltä asioista, mutta heidänkin tähtensä Jeesus kuoli. Se määrittää ihmisen todellisen arvon. Meidän tulee nähdä ihmiset Jeesuksen ristin kautta, kuinka kallisarvoisina Herramme heitä pitää. Se auttaa meitä ojentautumaan Herramme tahtoon. Meidän tulisi siis osoittaa rakkautta konkreettisesti kaikille ihmisille, koska kun osoitamme pyyteetöntä rakkautta muille, monesti ihmiset alkavat kysymään miksi toimimme niin. Se avaa oven evankeliumin vastaanottamiselle heidän elämässään. Siksi Jeesus halusi pestä opetuslastensa jalat, jotta he päättäisivät sitoutua maailmanvalloitukseen, jonka tärkein ase oli rakkaus. Jeesus  opetti, että jos hengelliset johtajat päättävät osoittaa rakkaudellista toimintatapaa, siitä tulee koko seurakunnan toimintakulttuuri. Sitä me todella tarvitsemme tänä päivänä.

Tahdon jakaa vielä yhden näkymän tähän tapaukseen. Jeesus pesi opetuslastensa jalat. Mistä se kertoo? Siitä, että hän tahtoo palvella meitä jokaista yksilöinä! Hän tahtoo osoittaa rakkautensa juuri sinulle. Hän ei ole pelkästään Herramme ja auktoriteettimme, vaan ystävä, joka rakastaa kaikista parhaiten. Annatko hänelle luvan osoittaa rakkautensa ja myötätuntonsa, ilman hintaa? Miksikähän minusta tuntuu, etten ole montakaan puhetta kuullut siitä, kuinka paljon Jeesus tahtoo palvella omiaan? Emmekö uskalla kertoa ilosanomaa kokonaisuudessaan? Luulemmeko, että Jeesuksen rakkauden osoitukset saavat ihmiset tekemään syntiä entistä enemmän, kun he huomaavat, että hänen rakkautensa on pyytetöntä, eikä vaadi vastaanotajalta kuin avoimen sydämen? Emme kai luule, että voimme jollain keinoin ansaita hänen rakkautensa?

Uskon, että olisimme paljon armollisempia, ystävällisimpiä, puhuisimme rohkaisua paljon enemmän, jos antaisimme taivaan Isän rakkauden vallata oman sydämemme ja se saisi alkaa vuotaa meidän kauttamme muillekin. Miksi Suomessa on niin helppoa opettaa siitä, miten pitää varoa karismaattista liikehditää, joka ulkomailla vaikuttaa, sen sijaan, että keskittyisimme opettamaan Jumalan täyttä ilosanomaa siitä, kuinka paljon hän rakasti maailmaa, jokaista luotuaan, ja lähetti rakkaan poikansa meidän edestämme kuolemaan? Kumpi tapa vie lähemmäs Jeesusta, hengellinen tuomarointi vai keskittyminen evankeliumiin? Jos me itse täytymme Jumalan armolla ja rakkaudella, tahdomme tehdä hänen tahtonsa. Kun alamme käsittämään, miten hyvä ja uskollinen Isä meillä on, hengelliset aistimme harjaantuvat näkemään terveen ja väärän opin sen seurauksena selkeästi. Kun keskitymme Jeesukseen, alamme tuomaan taivasta maan päälle oman elämme kautta ja Isä alkaa muuttaa kansaamme, mutta kaikki lähtee aina ensin meistä. Olemmeko oikeasti nöyriä ja vastaanotamme koko Raamatun totuuden omalle kohdallemme? Saako Jumalan sana muuttaa ensin meidät, jonka jälkeen voimme muuttaa maailman? Ole siunattu Jeesuksen nimessä. T. Jukka

2 thoughts on “Rakkaus on toimintatapa

  1. Taia

    Hyvä kirjoitus, rakkauden sanomaa ei koskaan ole maailmassa liikaa. Lisään tähän asiaa sivuavan Raamatun lauseen (suomennos 1933-38) : ”Ja heidän (opetuslasten) välillään syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi. Niin hän sanoi heille: ’Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi. Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se joka palvelee. Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi vai se, joka palvelee ? Eikö se, joka aterioi ? Mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee.” Luukas 22: 24-27 Myös muualla Raamatussa on sanottu jotenkin niin, että ’Se joka on suurin, on kaikkien palvelija’. Toisten palveleminen on Rakkautta ja suurinta on Rakkaus, josta Jeesus näytti esimerkkiä opetuslapsille, että he osaisivat tehdä samoin ja muutkin heidän jälkeensä. Kaikki oli taivaassa suunniteltu jo ennen kuin Kristus syntyi tähän maailmaan, niin myös se että Juudas kavalsi Jeesuksen. Jeesuksen ristiinnaulitseminen oli tarkoitus tapahtua, jotta maailma tietäisi Jumalan Rakkauden ja Armon suuruuden. Jeesus kuitenkin elää ja on elänyt henkenä aikojen alusta asti jo ennen Aabrahamia. Se myös kerrotaan Raamatussa. Siunausta sinulle.

    Vastaa
    1. Jukka Murtonen

      Kiitos palautteestasi. Arvostan sitä. Olen samoilla linjoilla kanssasi. Juudaksen rooliin osuva kommenttiisi en yhdy siinä mielessä, että vaikka Jumala on tasan tarkkaan tiennyt, että Juudas kavaltaa Jeesuksen, se ei ollut osa hänen suunnitelmaansa. Miksi näin ajattelen? Ihminen syntiinlankeemuksessa itse valitsi olla tottelematon auktoriteetilleen. Vaikka Herra tiesi niin käyvän, hän ei pakottanut ihmistä tekemään niin, sillä hän antoi ihmiselle valinnan vapauden, jotta hän saisi mahdollisuuden rakastaa ja kunnioittaa Jumalaansa. Kuka sitten loppu kädessä on vastuussa synnistä? Me itse. Jumala antaa kyvyn (armon kautta) sanoa ei synnille ja elää pyhityksessä. Mutta aivan kuten paratiisissa, paholainen pyrkii saamaan ihmisen ansaan. Niin kävi myös Juudaaksenkin kohdalla. Hänen ei olisi tarvinnut muuta kuin tunnustaa pahuutensa Jeesukselle ja hän olisi saanut anteeksi. Siksi tietoisen synnin kanssa ei ole varaa leikkiä kenelläkään, ettemme hairahdu pois kaidalta tieltä, joka lopulta vie taivaan kotiin. Siunausta!

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

20 − 16 =