Yhteydestä Jumalaan ja lähimmäisiin

Olin eilen todella hienoissa häissä, kun ystäväni Sakari avioitui Kristiinan kanssa. Muistan elävästi, kuinka monta vuotta (noin 22 vuotta sitten) aloin käymään Haapaveden helluntaiseurakunnan nuorten illoissa. Muistan, kuinka timantteja iltoja meillä oli porukassa, jossa ikähaarukka oli melko laaja. En osaa arvioida tarkalleen, minkä ikäisiä vanhimmat olivat, mutta juhlimme silloin Sakarin kolmikymppisiä jossain kohtaa 🙂 Se, että kokoonnuimme yhteen Jeesuksen nimessä, rukoilimme, keskustelimme ja saimme kuulla Jumalan sanan opetusta, yhdisti. Vieläpä monet käyttivät armolahjoja voimallisesti ja opin silloin arvostamaan uskovien yhteyttä, jossa Pyhä Henki toivotettiin tervetulleeksi. Olen vakuuttunut siitä, että ellen olisi nuorena saanut kokea Hengen yhteyttä ystävien kanssa, vaikken itse puhunut kielillä vielä moneen vuoteen, en olisi oppinut arvostamaan sitä niin paljon. Myös se, että meitä oli monen ikäisiä oli merkittävää. Opin arvostamaan itseäni kokeneempia ja Jeesusta pitempään seuranneiden hengellistä kypsyyttä. Säilynyt ystävyys Sakarin kanssa vuosien ajan kertoo minulle tänään siitä, mitä Jeesus rukoili.

Johannes 17:20-23

Mutta minä en rukoile ainoastaan heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, minä olen antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä – minä heissä ja sinä minussa – jotta he olisivat täydellisesti yhtä ja maailma tietäisi, että sinä olet lähettänyt minut ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet rakastanut minua.

Jotta maailman ihmiset vakuuttuisivat evankeliumin sanoman todenperäisyydestä, Jumala on tarkoittanut meidät elämään yhteydessä itsensä ja toisten Jumalan lasten kanssa. Kärjistäen sanottuna: Jos uskovat riitelevät ja osoittavat epäkunnioitusta toisiaan kohtaan, kuka silloin haluaa tulla Jumalan lapseksi? Ei kukaan. Jos krisityt tunnettaisiin siitä, että he ovat lämminhenkisiä, ystävällisiä, nöyriä ja palvelualttiita ja he kohtelevat toisia uskovia ja muita ihmisiä hienotunteisesti, uskallan väittää, että seurakuntamme olisivat täynnä syntisiä, jotka tahtovat tulla uskoon heti paikalla.

Evankeliumin voiman ilmeneminen näyttää liittyvän oleellisesti siihen, miten uskovat kohtelevat ihmisiä. Jos me elämme läheisessä yhteydessä Jumalan kanssa, se heijaistuu väistämättä ihmissuhteisiimme. Se on Jumalan säätämä luonnonlaki, joka heijastaa hänen taivaallista rakkauttaan muillekin. Ihmiset jotka ovat jatkuvasti Jumalan rakkauden täyttämiä vetävät toisia ihmisiä puoleensa. Miksi? Koska mitään vastaavaa ei löydy maailmasta. ”Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.” Jeesus ei todellakaan anonut tätä epähuomiossa, vaan hän todella tiedosti, että ainoastaan yhteyden kautta ihmiset näkisivät seurakuntaperheen oikeasti Jumalan seurakunnaksi, johon kaikenlaiset ihmiset ovat tervetulleita! Jeesuksen ihmiseksi tuleminen on Jumalan valtavan rakkauden osoitus syntisiä kohtaan. Jumalan rakkaus saa ihmiset vakuuttumaan siitä, että he voivat saada kaikki syntinsä anteeksi.

1.Piet. 1:22-23

Puhdistakaa sielunne totuudelle kuuliaisina vilpittömään veljesrakkauteen ja rakastakaa toisianne kestävästi, puhtaasta sydämestä. Tehän olette uudestisyntyneet, ette katoavasta siemenestä vaaan katoamattomasta, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.

Näemme Pietarin sydämessä olevan sama ajatus kuin hänen Mestarillaan. Jos kristinuskosta otettaisiin pois rakkaus, se ei olisi enää sama millään muotoa. Kaikki perustuu Jumalan valtavaan rakkauteen hänen vihollisiaan, syntisiä kohtaan. Jos sanomme olevamme Jumalan lapsia, meidän velvollisuutemme on rakastaa kaikkia, riippumatta siitä, ovatko he kaikista asioista samaa mieltä kanssamme. Jotta voimme rakastaa, meidän täytyy jatkuvasti uudistua mielen uudistuksen kautta, kasvaa Hengen hedelmää, ja juuri rakkauteen kaikki muut Hengen hedelmät sisältyvätkin. Jos me koemme omassa elämässämme Jumalan puhdistavan ja uudistavan voiman vaikutuksen, emme tahdo pidättää sitä muiltakaan. Kuten Pietari jatkaa jakeessa 23, meidän elämämme todistaa, onko Jumalan sana saanut muuttaa sydämemme. Jos Jumala saa muuttaa meitä sanansa kautta, ajattelu-, toiminta- ja tahtomaailmamme muuttuu pikku hiljaa sellaiseksi kuin hän tahtoo.

Galatalaiskirje 2:20

Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun puolestani.

Miten Kristus voi tulla näkyviin elämässäni? Jakeen 19 loppuosa antaa avaimen: ”Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu.” Jos teemme vanhan luontomme tahtomalla tavalla, emme kykene rakastamaan, emmekä antautumaan kokosydämisesti Jumalalle. Siksi meidän tulee kuolla sille, naulita se päivittäin ristille ja pyytää nöyrästi, että Henki saa johtaa meidän elämäämme! Silloin voimme elää niin kuin Jeesus. Pyhä Henki antaa meille siis kyvyn ja voiman elää pyhää elämää, joka todistaa kaikille ihmisille Jumalan rakkaudesta. Jos Jeesus vapaaehtoisesti kerran antoi elämänsä uhrina meidän puolestamme, olemmeko mekin valmiita tekemään samoin? Teen ehdotuksen: Sitoudu elämään Jumalan rakkauden voimasta arjessasi ja saat nähdä, kuinka Jumala käyttää sinua voimallisesti työtoverinaan ja ystävänään! Siunausta ja tsemppiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 76 = 84