Jeesus on seurakunnan pää

Kolossalaiskirje 1:15-18

Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa. Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.

Onko Jeesus meidän elämämme Herra? Saako hän johtaa meitä vai panemmeko Jumalan pieneen boksiin ja sanomme, että tässä on alue jota saat johtaa, minä hoidan muun? Hän on ruumiin pää ja ruumis on seurakunta. Jos kutsut itseäsi Jumalan lapseksi, silloin kuulut Jumalan perheeseen, seurakuntaan. Sen lisäksi voit kuulua paikalliseen seurakuntaan paikkakunnalla jossa asut.

Mutta kenen seurakunta on? Kuka omistaa sen? Se ei ole ihmisten, vaan Jumalan. Jeesus on tämän seurakunnan pää. Ymmärremmäkö me, että jos emme kuulu paikallis seurakuntaan ja palvele siellä, emme toimi silloin niinkuin Jumala tahtoo? Jumalan tarkoitus on seurakunta. Hän on perustanut seurakunnan, eivät ihmiset. Se on hänen luomuksensa, aivan kuten jokainen ihminen on. Kuvittele, että sinulla ei olisi päätä ja yrittäisit elää. Eikö silloin olisi mahdotonta ajatella, nähdä ja kuulla? Pää ohjaa koko ruumista. Saako Jeesus johtaa sinua?

Kotiseurakunnassani on parhaillaan menossa saarnasarja seurakunnasta. Pastori Ville Pitkänen opetti eilen Seinäjoen illassa seurakunnan tärkeydestä. Puheen otsikko oli lauma suojelee sinua. Villen sana rakentui pääosin seuraavalle jakeelle, joka puhuttelee minua, toivottavasti myös sinua.

Apostolien teot 2:43

He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.

Minulle tää jae kertoo alkuseurakunnan syvästä yhteydestä. Kuinka apostolit, jotka olivat eläneet Jeesuksen kanssa noin kolmen vuoden ajan olivat omaksuneet hänen toimintatapansa. He pyrkivät siirtämään sen eteenpäin, jotta seurakunta voisi kasvaa ja juurtua Jeesukseen. Sen lisäksi, että uskovat tulivat yhteen ja innokkaasti vastaanottivat Jumalan sanan opetusta, kokivat yhteyttä, nauttivat ehtoollista ja rukoilivat, he hoitivat kukin omaa jumalasuhdettaan yksityisesti. Mielestäni seurakunnan vaikutus perustuu kahteen osaan: Yksityiseen ja yhteiseen rukoukseen. Se helpottaa yhteyden kokemista myös seurakunnan keskellä, kun tulee Herran edestä seurakuntaan, ja on täyttynyt Jumalan rakkaudella.

Jos emme vietä aikaa Herran lähellä, silloin emme koe välttämättä niin suuressa määrin yhteyttä muiden uskovien kanssa. Vanha luontomme ei nuku koskaan, ja jos emme naulitse sitä päivittäin ja hetkittäin ristille, kylpemällä Jumalan läsnäolossa, se heijastuu ihmissuhteisiin myös seurakunnassa. Eihän meistä täydellisiä tuu tää täällä ajassa, mutta koska tehtävämme on imitoida Jeesusta, voimme oppia rakastamaan lähimmäisiä heidän puutteistaan huolimatta, niin kuin hän.

2 Korinttolaiskirje 5:14-15

Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: Yksi on kuollut kaikkien puolesta, siispä kaikki ovat kuolleet. Hän on kuollut kaikkien puolesta, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on heidän tähtensä kuollut ja noussut ylös.

Oma suhteeni seurakuntaan muuttui muutettuani lapsuuden kodistani toiselle paikkakunnalle ja kauppakoulun toisella luokalla aloin jäämään viikonlopuiksi sinne. Silloin antauduin ensimmäistä kertaa palvelemaan seurakunnassa, teetupatyössä, mikä opetti todella paljon. Menimme perjantaisin tuntia ennen ovien aukaisua rukoilemaan illan ja ihmisten puolesta, joita tulisimme tapaamaan. Iltaisin lähdin usemmankin kerran kahden frendin kanssa kadulle kutsumaan nuoria teelle ja kahville. Tämä muutti sydäntäni, kun päätin alkaa palvelemaan ja aloin oikeasti kiinnostumaan nuorten tarpeista, ja kun heihin sai kontaktin, he tervehtivät kadullakin.

Kun tänään Jumalan armosta saan palvella Seinäjoella, tiedostan, etten olisi tässä ilman sitä, että Herra sai minut kerran Oulaisissa palvelemaan häntä. Ilman sitä, että sydämessäni syttyi halu kuunnella ja keskustella ihmisten kanssa, en varmasti olisi tänään tässä palvelutyössä, koska itse teemme päätöksemme, tahdommeko astua ensimmäisen askeleen, jonka jälkeen Jumala alkaa johdattaamaan meitä eteenpäin. Ymmärrän asian niin, että kun sain halun palvella Herraa, sen jälkeen hän tahtoi johtaa minua myös syvempään jumalasuhteeseen, jotta minulla olisi jotain annettavaa toisille. Rukouksen ja Sanan tutkimisen merkitys on kasvanut paljon näiden vuosien aikana.

Herra todella tarvitsee sinua. Ei siksi, ettei hän voisi tehdä mitään ilman sinun käsiäsi ja jalkojasi, vaan siksi, että hän on päättänyt valita yhteistyön lapsiensa kanssa maailman pelastamiseksi. Sinä edustat häntä maan päällä. Miten edustat häntä? Millaisen kuvan Jumala meidän kauttamme saa ihmisten mielissä? Käsitämme oman pienuutemme ja täydellisen riippuvuussuhteemme Jeesukseen, jotta voisimme välittää tuoreella, avoimella ja rakkaudellisella tavalla sanoman Jumalan sydämeltä.

Jumala on siis valinnut seurakunnan väyläkseen tehdä pelastuksen tunnetuksi. Hän odottaa, että hänen omistamansa seurakunta rakastaa toinen toistaan, aivan kuten hän rakastaa. Hän odottaa, että nousemme yhdessä rintamassa vastustamaan maailman arvoja ja syntiä, joka liian helposti kietoutuu jalkoihimme. Hän odottaa, että me asennoidumme samalla tavalla syntiin kuin hän. Hän vihaa syntiä, mutta rakastaa syntisiä. Hän odottaa, että hänen morsiamensa, seurakunta, rakastaa häntä intohimoisesti ja täyttää hänen suunnitelmansa!

Hän odotttaa, että me eroamme maailman arvoista selkeästi ja annamme ihmisille tarpeen tulla samanlaisiksi kuin me, koska rakastamme Jeesusta täysillä. Me olemme selkeä muutos verrattuna maailmaan. Emme tahdo enää koskaan tehdä kompromissejä maailman kanssa, vaan antautua kokosydämisesti Herrallemme. Silloin myös meistä heijastuu Kristuksen kirkas valo ja voimme tarjota todellisen vaihtoehdon pettyneille, ahdistuneille, masentuneille ja toivottomille ihmisille.

Meidän ei tule keskittyä tuomitsemaan ihmisiä ja syntiä heidän elämässään, vaan rakastaa heitä niin kuin hän rakasti. Asenteemme syntiä ja maailman arvoja kohtaan täytyy olla kaiken aikaa selkeä, jottemme itse lankea samaan liemeen. Jeesushan rukoili osuvasti: En rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta vaan että varjelisit heidät pahasta (Joh. 17:15)

Miten sitten varjellumme pahasta? Johannes 17:17 vastaa: Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi on totuus. Jumala tahtoo pyhittää meitä jatkuvasti Sanansa kautta, joka on peili hengelliselle elämällämme. Kun tutkimme sitä, emme lankea pois, vaan rakastumme seurakunnan Herraan ja kaikkiin lähimmäisiimme, joista hän on maksanut kalliin hinnan Golgatalla. Rukoilen, että voisimme ymmärtää seurakunnan merkityksen elämässämme päivä päivältä kirkkaammin ja sitoutua siihen. Jumalan siunausta elämääsi 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

41 − 35 =