Pyhän Hengen tulta

“Sinä näit tämän kylmenneen rakkauden

Ehkä näit muutakin

Sinä tiesit tämän kalvavan kaipauksen

Tai kuinka paljon odotin

 

Kuinka jaksatkaan

Meitä rakastaa

 

JOKAISEN SIELUN, JOKAISEN SYDÄMEN

VOI TAIVAS VIELÄ SYTYTTÄÄ UUDELLEEN

 

Tiedän kyllä näet syvälle sydämeen

Kaiken minkä tahdon piilottaa

Vie mua eteenpäin sillä horjuu askeleet

Kuinka kanssasi tahtoisinkaan vaeltaa”

-bass’n Helen: Jokaisen

 

ILTA Conferencessa saimme rukoilla Pyhän Hengen tulta nuorten elämiin, ja tippa tulee nyt linssiin, kun kelaan voimakasta hetkeä jossa aistin, että muutamat nuoret syttyivät sillä voimalla, jota he tulevat tarvitsemaan palvelutyössään Jumalan valtakunnassa. He tulevat astumaan sellaiseen johtajuuteen, jota saamme ihailla. He ovat sydän juuria myöten rakastuneet Jeesukseen! He ovat Jumalan mielen mukaisia ja nöyriä.

Itse kukin tarvitsee uudistumista, jotta rakkaussuhde Jeesuksen kanssa voisi hyvin. Tässä kohtaa minua puhuttelee yllä oleva Harri Heleniuksen sanoittama biisi, jossa ollaan läpinäkyviä! Vasta kun sinä ja minä ymmärrämme, että olemme täysin riippuvaisia Herrasta päivittäin, alamme löytämään syvyyttä jumalasuhteeseemme. Syvyys tulee opettelemalla ja oman riittämättömyyden tiedostamisen kautta. Silloin armo alkaa vaikuttaa kasvua.

Kun mietin tätä aihetta, Herra laski sydämelleni ehkä monellekin tutun tarinan Eliasta ja Baalin profeetoista. Mitä ennen tätä kohtaa on tapahtunut? Kun lukee ensimmäistä kuninkaiden kirjan lukua 18, se kertoo, että Elia tapasi Obadjan joka oli Jumalan palvelija. Eliaa on etsitty monista maista, eikä ole löydetty. Nyt hän tahtoo kohdata kuningas Ahabin ja Herra on antanut Elialle tehtävän.

1 Kun. 18:17-20

Nähdessään Elian Ahab sanoi hänelle: ”Sinäkö se olet, sinä, joka syökset Israelin onnettomuuteen?” Elia vastasi: ”En minä ole syössyt Israelia onnettomuuteen, vaan sinä ja sinun isäsi suku, koska te olette hylänneet Herran käskyt ja koska sinä seuraat baaleja. Mutta nyt, lähetä kutsu ja kokoa luokseni Karmelinvuorelle koko Israel ja neljäsataaviisikymmentä Baalin profeettaa ja myös neljäsataa Aseran profeettaa, jotka syövät Iisebelin pöydästä.” Ahab lähetti kutsun kaikille israelilaisille ja kokosi profeetat Karmelinvuorelle.

Kuten näemme tästä introsta, Ahab syyttää nälänhädästä ja ongelmista profeettaa, mutta hän antaa selkeän syyn miksi niin on käynyt. Mielestäni maininta ”jotka syövät Iisebelin pöydästä” kuvaa osuvasti, kuka hallitsee näitä profeettoja. Iisebel on saanut heidät otteeseensa ja he profetoivat hänen johdollaan ja kun kuningatar ja kuningas ovat itse eksyksissä, kansakin on langennut pois. Jumalalla näyttää olevan suunnitelma, jotta Israel palaisi hänen luokseen ja näin tarina jatkuu:

1 Kun. 18:21-24

Elia astui koko kansan eteen ja sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, mutta jos taas Baal, seuratkaa häntä.” Kansa ei vastannut hänelle mitään. Silloin Elia sanoi kansalle: ”Minä yksin olen jäljellä Herran profeetoista, mutta Baalin profeettoja on neljäsataaviisikymmentä miestä. Antakaa meille kaksi sonnimullikkaa. He saavat valita itselleen niistä toisen, paloitella sen ja panna kappaleet puiden päälle, mutta he eivät saa sytyttää tulta. Minä valmistan toisen sonnin ja asetan sen puiden päälle mutta en sytytä tulta. Huutakaa sitten jumalanne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä. Se jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala.” Koko kansa vastasi: ””Niin on hyvä.”

Tosiasioiden myöntäminen ei tunnu aina hyvältä, totuus satuttaa. Kun profeetta kertoo israelilaisille, että he harhailevat, sitä ei ole helppo hyväksyä. Elia on saanut selkeät ohjeet Herralta miten osoittaa hänen valtasuuruutensa konkreettisella tavalla ja kansakin hyväksyy ehdot. Kenellekään ei jää tämän kokeen jälkeen epäselväksi, kuka on todellinen Jumala.

1 Kun. 18:30-38

Silloin Elia sanoi koko kansalle: ”Tulkaa minun luokseni.” Niin kaikki tulivat hänen luokseen. Sitten hän korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu. Elia otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin on Jaakobista polveutuvia heimoja, hänestä, jolle oli tullut tämä Herran sana: ”Sinun nimesi on oleva Israel.” Hän rakensi kivistä alttarin Herran nimelle ja kaivoi sen ympärille ojan, johon olisi mahtunut kaksi sea-mittaa jyviä. Hän latoi puut, paloitteli sonnimullikan ja pani kappaleet puiden päälle. Sen jälkeen hän sanoi: ”Täyttäkää neljä ruukkua vedellä ja kaatakaa vesi polttouhrin ja puiden päälle.” Sitten hän sanoi: ”Tehkää se toistamiseen.” He tekivät niin toisen kerran. Vielä hän sanoi: ”Tehkää se kolmannen kerran.” Ja he tekivät niin kolmannen kerran. Vesi valui alttarin ympärille, ja ojakin täyttyi vedellä. Kun ruokauhrin aika oli tullut, profeetta Elia astui esiin ja sanoi: ”Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala. Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että olen tehnyt kaiken tämän sinun käskysi mukaan. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa tietäisi, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin puoleesi.” Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin sekä puut, kivet ja mullan ja nuoli veden, joka oli ojassa. Kun koko kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja sanoivat: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!”

Jotta tää jaejakso todella avautuisi meille, meidän täytyisi ymmärtää juutalaista kulttuuria, jossa vuosisatojen ajan uhrattiin lain mukaan uhrit, joiden kautta tunnustettiin oma syntisyys ja käännyttiin pois synnistä. Uhraaminen osoitti sydämen päätöstä ja katumusta. Uhrien tarkoituksena oli päästä takaisin yhteyteen Jumalan kanssa, ja kokea anteeksianto. Se viittasi esikuvallisesti Jeesuksen tulevaan täydelliseen uhriin, joka ennalleen asetti ihmisen ja Jumalan välisen suhteen. Katsotaanpa näitä jakeita tarkasti:

Jumala tahtoi saada kansan profeetan lähelle, jotta he eivät kokisi itseään ulkopuolisiksi. Herran alttari vaati korjausta, se kuvastaa sitä, että kansa ei ollut pitkään aikaan uhrannut Jumalalle, vaan epäjumalille, se täytyi korjata. Jotta voi tapahtua jotain muutosta, tarvitaan läpinäkyvyyttä. Seuraavaksi Elia yhdisti vanhat sukupolvet tähän kansaan ottamalla kaksitoista kiveä, kaikkien Israelin kantasukujen mukaan. Kaikki olivat edustettuina. Kun alttarin ”perustus” oli laskettu, hän viimeisteli sen, kuten Herra oli häntä todennäköisesti käskenyt, jottei olisi mitään epäselvää siitä, kuka on todellinen Jumala. Seuraavaksi Elia rukoili kansaa yhdistävän ja polttavan rukouksen:

”Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala. Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että olen tehnyt kaiken tämän sinun käskysi mukaan. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa tietäisi, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin puoleesi.”

Huomaa, että hän ensimmäisenä yhdistää kansan kantaisiin ja rukoilee Jumalan tahdon mukaan, koska on viettänyt aikaa Herran läsnäolossa ja tuntee hänen sydämensä sykkeen. Hän ilmaisee täydellistä alamaisuutta Auktoriteettinsa edessä ja vetoaa Jumalan sydämeen omaisuuskansansa puolesta, jotta se tekisi parannuksen ja syttyisi rakkaussuhde jälleen! Ja juuri niin tapahtui: Jumala vastasi tulella ja kansa polvistui Jumalan edessä ja tunnusti hänen kuninkuutensa. Mitä tämän pitäisi kertoa meille tänään?

Sen, että jos meidän tahtotilamme on uudistua suhteessamme Jumalaan, meidän täytyy astua hänen läsnäoloonsa. Jeesus sanoi Matteus 11:28:ssa ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon.” Herra ei koskaan pakota meitä tulemaan luokseen, se ei kuulu hänen persoonaansa eikä toimintatapoihinsa, vaan hän odottaa, että meissä syttyy tahtotila, jota seuraa muutos. Herra tahtoo, että meillä on henkilökohtainen rakkaussuhde hänen kanssaan, sekä tahto juurtua häneen.

Hän odottaa, että ymmärrämme todella seurakuntayhteyden merkityksen. Ilman, että israelilaiset olisivat yhdessä tulleet Elian lähelle, ei kansa olisi kääntynyt. Tuo kokemus yhdisti ja sitoi heidät kansana ja sitä Herra todella tahtoo tehdä. Jumala on sitoutunut seurakuntaansa ja tahtoo, että kunnioitamme sen kautta häntä. Jos seurakuntalaiset ymmärtäisivät tämän merkityksen, Jumala vuodattaisi Pyhän Hengen tulta yllemme entistä voimallisemmin! Haastan sinua rohkaisemaan ja siunaamaan kaikkia uskon veljiä ja siskoja, jotta seurakunta kokisi yhteyttä, jota ei mikään voi korvata. Kun alamme ymmärtämään, kuinka arvokkaita ja rakkaita olemme Jumalalle, se heijastuu sitoutumisessa seurakuntaamme ja asenteessamme kaikkia kohtaan. Ole siunattu 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

3 + 5 =