Suhde maailmaan ja syntiin

Ei kovin jouluinen teema siis tälläkään kertaa. Ja se johtuu yksinkertaisesti siitä, että tämä teema nousi niin voimakkaasti sydämelleni, enkä tohdi silloin alkaa soveltamaan oman mielen mukaan. Jostain syystä tänä vuonna Herra on opettanut minua tällä alueella paljon ja tiedän, että se on auttanut minua paljon. Uskoakseni näillä alueilla tarvitsemme todella paljon Pyhän Hengen apua, jotta oppisimme oikean suhtautumisen omaan syntisyyteemme, mutta emme lankeasi pois armosta ja tulisi lankihenkisiksi suorittajiksi.

Roomalaiskirje 5:18-6:2

Niin kuin siis yhden ihmisen rikkomus on koitunut kaikille ihmisille kadotustuomiksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskas teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden vuoksi monet ovat tulleet syntisiksi, niin myös yhden ihmisen kuuliaisuuden ansiosta monet tulevat vanhurskaiksi. Laki kuitenkin tuli väliin, jotta rikkomus tulisi suureksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi, että niin kuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Mitä me siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo tulisi suureksi? Ei tietenkään. Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, vielä eläisimme siinä?

Paavali opettaa Adamin synnin ja Jeesuksen uhrin vaikutuksesta. Vaikka kaikki olemme perineet esi-isältämme syntisyyden, olemme vapaat ja puhdistetut Jumalan edessä Jeesuksen ansiosta. Laki osoitti kuinka suuri ihmiskunnan syntivelka oli, mutta sillä ei ollut voimaa vapauttaa siitä. Armo tuli Jeesuksen kautta vielä suuremmaksi kuin syntivelkamme. Kun olemme nähneet ja tunnustaneet syntisyytemme, koemme todella vapauttavana Jumalan armon. Armon kokeminen ei kuitenkaan saa meitä tahallaan tekemään syntiä, koska se olisi sen väärinkäyttöä. Sen sijaan käsitämme armon valtavan hinnan edestämme ja se saa meidät vihaamaan syntiä ja kuolemaan sille. On kyse siis asenteen muutoksesta. Jos asenteen muutosta suhteessa syntiin ei tapahdu sen jälkeen, kun olemme kokeneet Jumalan muuttavan ja parantavan armon, voi mielestäni kysyä, onko ymmärtänyt Jeesuksen sovitustyön merkitystä ollenkaan?

Jokainen kristitty lankeaa toisinaan syntiin, ajatuksin, sanoin ja teoin. Mutta jos asenne on se, että tahdon muuttua Jeesuksen kaltaiseksi, eli pyhittyä jatkuvasti ajattelussa, sanoissa ja teoissa, silloin muutkin näkevät muutoksen konkreettisesti: Osoitamme armollisuutta ja empaattisuutta lähimmäisillemme. Jos näemme, että kristityksi itseänsä kutsuva henkilö, oli sitten minkä ikäinen tahansa, ei ole käsittänyt, että Jumala armo ei anna lupaa elää miten sattuu, meidän tulisi rakkaudellisesti näyttää mallia tai mainita, mikä ei ole järkevää ja mikä taas on.

Näin kuvan (jonka arvelen Herran näyttäneen), jossa nuori tyttö on nuoren pojan kanssa sängyssä ja poika tahtoi suudella häntä. Koin, että tyttö on uskossa, mutta oli ajautunut tähän tilanteeseen. Mitä kuva minulle puhui? Sitä, millaisten ihmisten ympäröimiä itse olemme, sellaisiksi mekin muutumme. Pastorini Jacob Huttunen sanoi jokin aika sitten puheessaan näin: kerro ketkä ovat sinun viisi tärkeintä/läheisintä ystävääsi, niin kerron millainen tulevaisuus sinulla on.

Tuossa kuvassa näkemäni tyttö ymmärtääkseni oli ajautunut hankalaan tilanteeseen. Hän oli antautunut liian läheisiin suhteisiin uskosta osattomien kanssa eikä enää ollut pakokeinoa tilanteesta. Monet sanovat, että ”se vain tapahtui vahingossa” ja pyrkivät pääsemään selittelyillä pois epämukavasta tilanteesta. Ikävä fakta on se, että jos meillä ei ole tahtoa tehdä vilpittömästi parannusta tietoisesta synnistä, se paaduttaa sydämemme ja tuhoaa jumalasuhdettamme. Jos tällainen kierre jatkuu kuukaudesta toiseen, silloin ihminen luopuu jossain kohtaa uskostaan. Herra antakoon jokaiselle oikeaa jumalanpelkoa, jotta emme lähde koskaan leikkimään synnillä, koska emme voi laskea sen varaan ikinä, että ”kyllä minä sitten palaan Herran luo”.

Toisena päivänä sain ikään kuin jatko-osan tuohon aikaisempaan näkyyni: Nuori nainen oli ihastunut mieheen ja mies oli tuonut hänet maailman ilmapiiriin, ja vaikka nainen tiedosti jollain tasolla sen haastavan hänen uskon periaatteitaan ja särkevän Jumalasuhdettaan, hän oli jo antautunut maailman vaikutukseen, koska oli luottanut sinisilmäisesti mieheen ja uskonut hänen vilpittömyyteensä.

Edellä näkemäni näky sai minut murheelliseksi. Miksi me antaudumme niin helposti syntiin, emmekä vastusta sitä uskossa? Meidän tulisi peilata kaikki tekemämme ja ajattelemamme asiat Raamatun valossa. Vasta sen jälkeen meidän tulee tehdä päätös onko se ok, vai ei. Jos antaudumme pikku hiljaa maailman arvoihin henkilöiden kautta, jotka vievät meidät sinne, meidän ei välttämättä ole mahdollisuutta palata uudestaan Herran luokse, varsinkin, jos sydän paatuu. Silloin ei auta kuin Jumalan ihme, mutta hän ei pakota ketään uskomaan ja tekemään mielenmuutosta. Siksi myös vastuu vapaudesta on jokaisella ihmisellä itsellään, emmekä siis voi syyttää muita vääristä päätöksistä.

Muistan olleeni vuosia sitten Jumalanpalveluksessa jossa puhujana oli ulkomaalainen pastori, joka kertoi uskovasta nuoresta miehestä joka toivoi voivansa langeta syntiin opettajansa kanssa. Kun hän ei tullutkaan sovittuun aikaan kohtaamispaikalle, hän pettyi raskaasti. Tämä pastori vieraili tuon nuorukaisen kotiseurakunnassa ja välitti sanoman Jumalalta hänelle kesken saarnansa. Hän kysyi mikä motiivi hänellä oli, harmittiko häntä se, ettei hänen lihansa saanut tyydytystä himolleen? Nuori mies teki parannuksen ja hänen elämänsä muuttui!

Olin joku päivä sitten rukouksessa ja näin kuvan myrskyssä olevasta yksinäisestä ihmisestä veneensä kanssa. Sellaisia olemme ilman seurakuntayhteyttä, joka suojaa. Raamatussa ei turhaan sanota, että älkää jättäkö seurakunnan kokousta, niin kuin muutamilla on tapana. Kukaan ei ole niin vahva hengellisesti, että pärjää omillaan, koska vastustajamme on myös todellinen. Jos tahdomme opetella elämään Jumalan tahdossa, se todella vaatii läpinäkyvyyttä, jota lihamme vihaa. Jos meillä on lähellä ystäviä, jotka rakastavat meitä aidosti ja jotka tahtovat elää Jeesusta lähellä, silloin kasvamme terveeseen uskoon. Satsaa siis hyviin ja terveisiin ystävyyssuhteisiin J

Seuraava biisi puhutteli minua voimakkaasti yksi aamu salilla.

No Man’s Band: Synti sielusta

”Aamuyön pikkutunneilla, lapset leikkii aikuista/Polttaa, polttaa, sormet palaa/On parhaimman makuista kielletystä nauttia/Ei kukaan koskaan tietää saa

Ja taivas itkee lapsiaan jotka toisiaan johtaa harhaan/Ja sielut huutaa Jumalaa

Peitetään jäljet kunnolla siivotaan synti sielusta/On kaikki niin puhdasta vaan sydän epäkunnossa/Tehdään todesta tarua luodaan rumasta kaunista/Kulissit hohtaa valkoista vaan sydän huutaa armoa

Aamu tuo valon tullessaan ihminen alastomuuttaan/Häpeilee paratiisissa/Sielu kun huutokaupattiin sydän sen orjaksi myytiin/Viattomat kädet vereen tahrittiin.”

Teema: tekopyhyys ja syyllisyys.

Mitä tehdä oikeutetun syyllisyyden kanssa kaikkitietävän Herran edessä? Joko valehtelemme itsellemme emmekä tunnusta ja paadumme synnin pettäminä tai nöyrrymme ja koemme anteeksiannon, jota emme ansainneet. Tästä seuraa syvä kunnioitus Jeesusta kohtaan ja antautuminen hänelle kokosydämisesti.

Tahtoisin sanoa lopuksi jotain rohkaisevaa. Nämä Praise Factoryn Lähemmäksi – biisin sanat saakoon sen tehdä: ”Vedä Jeesus mua lähemmäksi sua. Sun läsnäoloosi, kaikkein pyhimpään. Minut puhdista verelläsi. Tahdon elää sinulle Jeesus. Täytä minut Hengelläsi, enemmän tultasi.” Olkoon nämä sanat meidän sydämemme rukous, jotta kasvaisimme vahvoiksi uskossamme! Jumalan runsasta siunausta sinun joulun aikaasi. Palaan asiaan todennäköisesti kahden viikon päästä. Kiitos tästä vuodesta rakkaat lukijat 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 3 = 5