Nyt on aika nousta!

Sain perjantaina jakaa Jumalan Sanaa Lapuan Helluntaiseurakunnan nuorille Flame-illassa. Eilen sain osallistua Seinäjoen iltaan. Olen niin kiitollinen siitä, mitä Jeesus on tekemässä näiden rakkaiden nuorten elämissä! Näen suuren mahdollisuuden heidän kauttaan evankeliumin leviämiselle Suomessa ja aina maailman äärin asti, koska kun he syttyvät Pyhän Hengen tulesta, he tahtovat jatkuvasti syvemmälle. Heillä ei ole ennakkoluuloja samalla tavalla kuin ehkä kauemmin aikaa uskossa olleilla henkilöillä. Kun he syttyvät jostain, se leviää nopeasti. Se minua inspiroi todella paljon.

Puhuin Lapualla Roomalaiskirjeen kuudennen luvun jakeista 1-11, jossa vakuutetaan, että voimme elää vapaana synnistä, kun olemme kuolleet sille Jeesuksen kanssa. Toisin sanoen, kun pelastuimme, silloin siirryimme Jumalan rakkauden valtakuntaan ja meistä tuli uusia luomuksia Kristuksessa. Siitä alkoi pyhitysprosessi ja päivittäin valitsemme tahdommeko kasvaa siinä. Pyhä Henki asuu jokaisessa Jumalan lapsessa ja se mahdollistaa sen, että voimme päättää elää Jumalan tahdossa. Kun käsitämme, että Jeesus kuoli ristillä ja vanha lihallinen luontomme on myös ristiinnaulittu hänen kanssaan, päätämme vaeltaa uuden identiteettimme mukaisesti! Tämä on totuus asemastamme.

Psalmi 40:1-6

Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli avunhuutoni. Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, upottavasta liejusta. Hän asetti jalkani kalliolle ja vahvisti askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden laulun, ylistyslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet, tuntevat pelkoa ja turvaavat Herraan. Autuas se mies, joka panee luottamuksensa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niiden, jotka valheeseen eksyvät. Herra, minun Jumalani, monet ovat sinun tekemäsi ihmeet ja sinun ajatuksesi meitä kohtaan – ei ole ketään sinun vertaistasi – niitä tahdon julistaa ja niistä puhua. Niitä on paljon enemmän kuin voidaan laskea.

Tämä Psalmi on minulle todella rakas. Nyt kerron rehellisesti miksi. Olen näissä blogi kirjoituksissani viitannut helmasyntiini, mutten ole koskaan tohtinut nimetä sitä. Kun seurakuntamme uudenvuoden juhlissa tapasin Lapuan Helluntaiseurakunnan seurakuntapastorin Huhtalan Jimmyn, ja hän pyysi minua puhumaan nuorille, tiesin jaejakson josta minun tulee puhua. Seuraavana aamuna koin Herran kehottavan puhumaan myös avoimesti riippuvuudestani pornoon ja siitä prosessista, jossa hän on eheyttänyt minua viimeisten vuosien aikana, jottei se enää hallitse elämääni samalla tavalla kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten.

Prosessi on edelleen kesken, ja opettelen elämään vapaudessa. Minun ongelmani on siis ollut porno noin 17 vuotta. Jollakin toisella Jumalan lapsella voi olla taistelu alkoholin liiallista käyttöä vastaan, valehtelemista tai mitä tahansa vastaan, joka alkaa määrittämään hänen identiteettiään. Herra on opettanut minua viimeisen vuoden aikana paljon siinä, kuinka hänen avullaan voin omaksua oikeaa identiteettiäni Kristuksessa, enkä enää anna periksi kiusauksen tai hyökkäyksen tullessa. Voin siis hänen avullaan elää pyhityksessä ja muuttua Kristuksen kaltaiseksi jatkuvasti. Se on täysin mahdollista!

Mutta palataanpa nyt tähän Psalmiin. Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli avunhuutoni. Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, upottavasta liejusta. Hän asetti jalkani kalliolle ja vahvisti askeleeni. Nää sanat osuvat syvälle sydämeeni. Ne kuvaavat sitä epätoivoa, jota pahimmillaan olen kokenut, kun olen ollut aivan rikki siitä, että olen niin kiinni riippuvuudessa! Mutta juuri tässä tulee ilmi Jumalan uskollisuus, kärsivällisyys ja armollisuus. Hän ei hylkää meitä, kun kaadumme, vaan näkee sydämemme läpikotaisin ja näkee, kun sydämestämme kadumme syntiä, josta omassa voimassa ei ole ulospääsyä. Juuri silloin ymmärrämme, ettei meillä itsellämme ole aseita voittaa syntiä, koska olemme vajavaisia. Juuri silloin Pyhä Henki tulee rinnallemme ja nostaa katseemme Jeesukseen, joka on voittanut synnin ja sovittanut meidät Jumalan edessä. Silloin käsitämme kuinka suuri armo on kohdannut meitä.

Joku voisi sanoa, että nämä jakeet kuvaavat ihmistä, joka on juuri pelastunut, mutta mielestäni voimme uskovinakin omistaa ne itsellemme, koska taistelemme lihallisuutta vastaan koko elämämme ajan. Juuri silloin kun Jumalan lapsi huomaa langenneensa syntiin ja saamme tehdä parannuksen, muistamme, että vapaus synnistä ei perustu koskaan omiin ansioihin vaan ainoastaan Jeesukseen! Tätä minä olen saanut opetella. ”Asetti jalkani kalliolle ja vahvisti askeleeni” kuvaa minulle sitä, kuinka vahva perustus Jeesus elämässämme on, riippumatta siitä miten rakennamme sen päälle. Perustus ei horju vaan pysyy aina vahvana.

Paholaisen yksi strategiahan on muistuttaa epäonnistumisistamme ja iskeä meidät maan rakoon, jotta masentuisimme ja kokisimme tuomionalaisuuden päällämme. Pyhä Henki sen sijaan tuo synnintunnon uskovalle, muttei koskaan tuomitse ja syyllistä meitä. Sen sijaan hän osoittaa katumuksen jälkeen meille Jumalan armon suuruuden, hän kirkastaa, kuinka suuren hinnan Jeesus maksoi, ettemme tietoisesti jatkuvasti tahdo enää tehdä syntiä. Hän johtaa meidät toisin sanoen elämään pyhityksessä, jotta opimme vastustamaan hyökkäyksiä hänen antamillaan hengellisillä aseilla.

Hän antoi minun suuhuni uuden laulun, ylistyslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet, tuntevat pelkoa ja turvaavat Herraan.

Jae kuvaa minulle sitä sydämen suurta kiitollisuutta Jumalaa kohtaan, kun olemme saaneet kokea Jumalan rakkauden ja armon suuruuden elämässämme, tällaisen ihmisen luonnollinen reaktio on palvominen. Ja kun me annamme kunnian Jumalallemme ja osoitamme, että sydämemme on muuttunut ja käytöksemmekin alkaa heijastaa muutosta, muut näkevät sen ja kunnioituksesta Jumalaa kohtaan turvautuvat häneen.

Autuas se mies, joka panee luottamuksensa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niiden, jotka valheeseen eksyvät.

Huomaamme, että Daavid vertaa Jumalan lasta jumalattomaan ja asettaa ne vastakkain sillä perustella, että kristitty nojautuu kokonaan Jumalaan ja opettelee luottamaan häneen. Jumalan lapsen täytyy siis ymmärtää mikä hänen oikea ja todellinen identiteettinsä on, jottei hän ylpistyisi, eikä eksyisi valheeseen. Jeesus on täydellinen esimerkkimme nöyrästä ja totuudellisesta, mutta myös rakastavasta tavasta toimia.

Herra, minun Jumalani, monet ovat sinun tekemäsi ihmeet ja sinun ajatuksesi meitä kohtaan – ei ole ketään sinun vertaistasi –niitä tahdon julistaa ja niistä puhua. Niitä on paljon enemmän kuin voidaan laskea.

Jae paljastaa, kuinka Daavid palvoo nyt oikeaa kohdetta ja hämmästelee, kuinka suuri Jumala onkaan! Kuinka rakastava Taivaan Isä on, jonka ajatukset meistä ovat aina hyviä. Armo saa aikaan siis Jumalan suuruuden käsittämisen ja halun rakastaa takaisin.

Roomalaiskirje 8:28

Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut.

Kuulostaa karulta, mutta olen melko varma siitä, että ilman tätä riippuvuutta en ikinä olisi nyt näin läheisessä suhteessa Herran kanssa. Se johtuu siitä, että olen niin kipeästi tarvinnut apua jatkuvasti häneltä. Sen kautta olen oppinut, ettei minun kannata luottaa itsekuriini, koska lihani on heikko. Mutta kun ymmärrän turvautua Jumalaan ja etsiä hänen kasvojaan, tutkia Sanaa säännöllisesti, palvella Jumalaa ja viettää aikaa uskovien yhteydessä, vahvistun uskossani.

Luin joskus Joyce Meyerin kirjasta, että kun Herra puhui hänelle siitä, että ilman vaikeuksia jotkut uskovat eivät rukoilisi edes sitä vähää, mitä nyt rukoilevat. Muuttaako rukous Jumalaa? Ei, vaan rukous muuttaa meitä ja se muuttaa myös olosuhteita. Mutta lihamme on niin itsekäs ja ylpeä (ainakin minun), että joskus en olisi rukoillut ollenkaan, jos minulla ei olisi ollut jotain haastetta elämässäni – elin siis riippumattomana Jumalasta, vaikka olin hänen lapsensa! Riippumattomuus Jumalasta johtaa aina syntiin, mutta kun näemme oman heikkoutemme, käsitämme, etten voi auttaa itseäni.

Saarnaajien Ruhtinas, Spurgeon: Laki on ylvästelijöitä varten, että he nöyrtyisivät; evankeliumi on eksyneitä varten, että heidän syyllisyytensä pyyhittäisiin pois.

Rukoukseni on, että voisimme olla läpinäkyviä suhteessa itseemme, lähimmäisiimme ja ennen kaikkea Jumalaan. Silloin voimme vaeltaa valossa, eikä synti pääse sitomaan meitä. Kun käsitämme Jumalan armon oikein, se saa meidät kunnioittamaan syvästi Jumalaa ja sitoutumaan häneen. Nyt on aika nousta ja loistaa Jumalan kunniaksi, olla esimerkki siitä, miten valkeudessa vaelletaan ja nähdään, kuinka seurakuntamme uudistuvat ja Jumala saa kaiken kunnian! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

63 − 60 =