Kivet huutavat

Kun tulin viime maanantaina töistä kotiin, katsoin UskoTV:n taltioinnit kahdesta Juhannuskonferenssin tilaisuudesta, ensimmäinen oli lauantain nuorten ilta, jossa Fuel Worship, Lari Launonen, Markus Särkkä ja Neea Perho palvelivat. Toinen oli samalta päivältä Raamattutunti, jossa palvelivat ylistyksessä Petri ja Caroline Kosonen yhdessä bändin kanssa, sekä opetuksesta vastasi Mika Yrjölä. Molemmissa Jumalanpalveluksissa välittyi voimakas Jumalan läsnäolo. Se sai aikaan janon ja nälän Jumalan puoleen.

Huomasin sunnuntaina päästyäni reissusta kotiin, että on helppo olla palava kun on samanhenkisiä Pyhällä Hengen voitelun alla eläviä ihmisiä ympärillä, mutta kun tulen yksinäisyyteen, paholainen hyökkää heti. Miksi? Koska se vihaa sitä, mitä Herra on saanut tehdä minussa viime viikonlopun aikana. Kun sunnuntai aamuna koin vahvasti, että minun täytyy katsoa torstain nuorten illan taltiointi, murruin täysin loppuylistyksen aikana. Nämä sanat jäivät polttamaan minua:

”Ja jos mä en laulaisi, niin kivet huutaisi. Pyhä Jumala, Pyhä Jumala. Jos mä en laulaisi, niin kivet huutaisi. Pyhä Jumala, Pyhä Jumala.”

voit tsekata myös koko videon (myös sanat mukana):

https://www.youtube.com/watch?v=al8Gi8VuqEo

Luukas 19:37-40

Kun hän oli jo lähestymässä Öljymäeltä alas vievää rinnettä, koko opetuslasten joukko alkoi iloiten ylistää Jumalaa suureen ääneen kaikista niistä voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä. Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” Jotkut fariseuksista sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”

Mitä tässä tapahtui? Uskon, että Jumala antoi opetuslapsille ilmestyksen siitä, mitä Jeesus on tehnyt, ketä hän on ilmentänyt palvelutyöllään ja alkoivat nähdä hänet Jumalana. Sitä seurasi halu ylistää, kunnioittaa ja palvoa häntä, joka ansaitsee sen. Osa fariseuksista, jotka eivät tahtoneet tunnustaa Jeesuksen jumaluutta, reagoivat täysin päinvastoin. Koska Jeesus tiedosti oman asemansa, hän vastaanotti tuon ylistyksen mielellään ja muistutti, että Jumala vastaanottaa mielellään palvontaa pelastamiltaan ihmisiltä. Opetuslapset pakahtuisivat, jos eivät saisi osoittaa kunnioitustaan Herralleen.

Uskon, että Jumala tahtoo ilmaista itsensä jokaiselle hänen lapselleen, niin että todella käsitämme, että hän on omassa luokassaan, että kunnioittaisimme häntä. Jos vietämme aikaa Herran kanssa, mekin saamme jatkuvasti ilmestyksiä siitä, että hän on erotettu, pyhä Jumala. Pyhä Henki puhuu meille henkilökohtaisesti, sekä Jumalan sanan kautta, että ilmestysten kautta, ettemme unohtaisi kuka on Jumala.

Näin myös tällaisen kuvan, jossa minä lävistin Jeesuksen miekalla hänen riippuessaan ristillä syntieni tähden. Hän sanoi, että tein sen sinun tähtesi Jukka. Tämä mursi sydämeni. Tämä on henkilökohtaista. Jos todella ymmärrän, että Jeesus kuoli minun omien syntieni tähden, en tahdo enää elää synnissä, vaan kääntyä pois koko sydämestäni! Minä tiedän, että ansaitsen rangaistuksen syntieni tähden, mutta hän sanoo, että kuoli minun tähteni! Tätä on Jumalan valtava armo! Emme saa sitä mitä ansaitsemme, vaan sen mitä emme ikinä ansaitse. Se saa halun elää hänen tahdossaan ja rakastamaan ja kunnioittamaan syvästi takaisin.

Jesaja 6:1-8

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella ja hänen viittansa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kullakin kuusi siipeä. Kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella jalkansa, ja kahdella he lensivät. He huusivat toinen toiselleen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kunniaansa.” Ovenpielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone tuli täyteen savua. Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä olen tuhon oma, koska minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet, ja minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.” Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta. Hän kosketti sillä suutani ja sanoi: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi. Sinun syyllisyytesi on poistettu ja syntisi sovitettu.” Sitten kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenet minä lähetän? Kuka lähtee meidän puolestamme?” Minä sanoin: ”Tässä minä olen, lähetä minut.”

Kun luin tämän jaejakson muutama päivä sitten purskahdin itkuun, koska se kuvaa osuvasti tämänkin päivän Jumalan lapsille kohtaamisia Jumalan pyhyyden kanssa. Eikö totta, että kun koemme Jumalan pyhyyden, se saa itsemme pienelle paikalle? Niin on tarkoituskin, jotta pysyisimme nöyrinä hänen edessään.

Kun tutkimme jakeita 1-4, huomaamme, että Jumalamme on erotettu korkeammalle kuin kukaan muu. Hänen läsnäolossaan serafitkin jatkuvasti ylistävät häntä. Jotakin siitä palvonnasta kertoo ilmaisu: ”Ovenpielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone tuli täyteen savua.” Tämä antaa käsityksen, että kukaan ihminen, joka saa todella ilmestyksen Kuninkaastamme, käsittää, miten kunnioitusta herättävä Jumala on!

Ilmestystä seuraa tunnustaminen: ”Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä olen tuhon oma, koska minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet ja minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.”

Jumalan pyhyyden edessä meidän tekomme, ajatuksemme, motiivimme ja sanamme paljastuvat likaisiksi. Me tarvitsemme jatkuvasti Jeesuksen veren puhdistusta, jotta voimme kulkea oikeaa tietä, hänen tahdossaan. Kun Herra näkee, että tahdomme elää hänen tahdossaan, puhdistuen hänen sovintoverellään jatkuvasti, hän tahtoo lähettää meidät:

”Sitten kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenet minä lähetän? Kuka lähtee meidän puolestamme?” Minä sanoin: ”Tässä minä olen, lähetä minut.”

Kun itse tahdomme elää riippuvuussuhteessa Herran kanssa, hän tahtoo sytyttää meidät Pyhän Hengen tulella ja käyttää ihan jokaista. Hän voisi käyttää enkeleitä, mutta koska viestimme täytyy tavoittaa muut ihmiset, hän tahtoo käyttää heidän kaltaisiaan, jotka ymmärtävät heidän heikkoutensa ja tarpeensa, koska ovat olleet monesti samanlaisissa tilanteissa itsekin, ja voivat samaistua heidän elämäänsä. Raamatun kohta kertoo, että Jesaja ilmaisi heti tahtonsa olla Jumalan käytössä. Miten meidän kohdalla? Olemmeko me olleet kuuliaisia, kun Herra on kutsunut meitä palvelemaan? Jos emme, ei ole vielä liian myöhäistä. Voimme lähestyä häntä ja sanoa, että tahdomme tänään antautua hänen tahtoonsa, tuli sitten mitä vaan.

Tämä blogikirjoitus jää tällä erää viimeiseksi tältä kaudelta koska kesälomani alkoi eilen, eli seuraava ilmestyy todennäköisesti elokuun alussa. Tahtoisin vain sanoa sinulle rakas lukijani, että ole tänä kesänä avoin Jumalalle. Mieti omaa suhdettasi Herraan ja pyydä häntä johdattamaan elämääsi, se on parasta mitä oman kokemukseni mukaan voin sanoa. Vietä aikaa Jumalan läsnäolossa ja voimaannu olemaan hänen käytössään ihan arkisissa tilanteissa. Siunattua kesää sinulle 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

45 + = 52