Ystävyys Jumalan kanssa

1 Mooseksen kirja 2:7, 22-25

Sitten Herra Jumala muovasi ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen. Näin ihmisestä tuli elävä sielu. Ja Herra Jumala rakensi naisen siitä kylkiluusta, jonka oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Mies sanoi: ”Tämä on nyt luu minun luustani ja liha minun lihastani. Tätä on kutsuttava naiseksi, sillä miehestä hänet on otettu.” Siksi mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja yhtyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha. He olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.

Tarviiko Jumala ihmistä? Ei. Mutta hän tahtoi luoda hänet hallitsemaan maailmaa ja olemaan hänen yhteydessään, niin minä ajattelen. Aivan kuten hän loi miehen, hän loi myös naisen omaksi kuvakseen, hän on sijoittanut jotain itsestään ihmiseen ja koska hän on antanut meille kyvyn olla yhteydessä häneen, voimme oppia tuntemaan hänet. Huomaatko, kuinka ihana harmonia vallitsi alussa, ennen syntiinlankeemusta? Niin Jumala tarkoitti, jotta myös ihmissuhteet olisivat harmoniassa, samoin suhteemme häneen. Syntiinlankeemus toi mukanaan häpeän ja erotti luonnollisen yhteyden Jumalan ja ihmisen välillä. Ilman tuota yhteyttä Luojaan ihminen ei ole kokonainen, siksi emme löydä pysyvää rauhaa muuten kuin yhteydessä häneen.

1 Mooseksen kirja 12:1-4

Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinua ja teen nimesi suureksi, ja sinä tulet olemaan siunauksena. Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, joka kiroaa sinua, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat.” Abram lähti, niin kuin Herra oli hänelle puhunut, ja Loot meni hänen kanssaan. Abram oli Haaranista lähtiessään seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäinen.

Miltä sinusta ja minusta mahtaisi tuntua, kun Jumala, josta ei ole aiemmin kuullutkaan, sanoisi, että lähde nyt pois kotoasi, vieläpä meille korkeassa iässä? Alkaisimmeko järkeillä, ettei tässä ole mitään järkeä! En minä voi lähteä ja keksisimme tekosyitä, ettei ajatus pääsisi voitolle mielessämme. Raamattu ei kerro, kutsuiko Jumala häntä useita kertoja kunnes Abram päätti lähteä. Luulen, ettei lähtö ollut helppo, koska noilla main perhekulttuuri on vahva. Miltä kuulostaisi, että Jumala jota Abram ei tuntenut entuudestaan, kutsuu häntä lähtemään pois ja kun hän kertoo lähtöaikeistaan perheelleen, millaisen leiman hän saisi tästä, jos hän todella päättäisi lähteä? Olen ymmärtänyt, että alue jossa Abramin perhe asui oli jossain mittakaavassa tunnettu epäjumalien palvonnastaan. Ehkä tämäkin seikka vaikeutti lähtöä, koska epäjumalat eivät puhu, nyt oli kyseessä aivan eritason Jumala. Ilmeisesti Jumalan kutsun täytyi olla voimakas, koska Abram totteli.

Jos katsomme yllä olevia jakeita tarkemmin, Jumalan kutsusta selviää, että hän tahtoo viedä Abramin ja Saarain pois heidän mukavuusvyöhykkeeltään, lupaa siunata hänen kauttaan Israelin tulevaa valtiota. Sen lisäksi Jumala lupaa, että hän tulee siunaamaan niitä, jotka siunaavat Abramia ja juutalaisia, mutta myös kiroaa ne, jotka kiroavat heitä. Tämän lisäksi Jumala siunaa kaikkia ihmisiä Abramin kautta! Huomaatko, kuinka voimakas lataus näissä muutamassa jakeessa on? Ikään kuin Jumala pistäisi kaiken arvovaltansa sanojensa taakse ja Abram päätti luottaa häneen.

1 Mooseksen kirja 12:8-9

Siellä Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan.” Niin Abram rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli ilmestynyt hänelle. Sieltä hän siirtyi vuoristoon, joka on Beetelistä itään, ja pystytti telttansa niin, että Beetel oli länsipuolella ja Ai itäpuolella. Hän rakensi sinne alttarin Herralle ja huusi avuksi Herran nimeä.

Huomaamme, että Abramin ystävyys Jumalan kanssa ilmeni alttarien pystyttämisinä. Se kertoo paljon tämän uskonsankarin nöyryydestä. Hän tiedosti, ettei voinut muuta kuin etsiä Jumalaa, joka oli luvannut pitää huolta hänen perheestään ja siunata hänen kauttaan muita. Alttari kuvaa minulle antautumista, se kuvaa fyysistä kohdetta, jossa on luovuttanut oikeudesta hallita omaa elämää ja antaa kaikki elämän osa-alueet Jumalan käsiin.

Jokaisen Jumalan lapsen on eräänä päivänä täytynyt tehdä päätös olla kuuliainen Jumalan kutsulle ja antaa elämämme hänelle. Silloin meistä tuli vanhurskautettuja, toisin sanoen, Jeesuksen syyttömyys luettiin meidän eduksemme, ilman ansiota, puhtaasta armosta. Maksaako ystävyys Jumalan kanssa? Kyllä. Jos katsomme Abrahamin tarinaa, hänen täytyi luopua omista suunnitelmistaan ja antautua luottamussuhteeseen Jumalan kanssa. Sama laki on edelleen voimassa meidän kohdallamme. Meidänkin tulee olla valmiita tottelemaan silloinkin, kun se tuntuu kalliilta, koska Jumala tahtoo saada meidät näkemään ja kokemaan, että hän todella on uskollinen. Eikä uskollisuutta voi mitata muuta kuin testaamalla, eikö totta? Abraham ei voinut tietää varmuudella toteutuisiko Jumalan juhlalliset lupaukset käytännössä, mutta silti hän päätti totella. Se vaatii siis uskoa. Siksi häntä kutsutaankin uskon esikuvaksi.

Miksi sitten kannattaa antautua syvään ystävyyssuhteeseen Jumalan kanssa? Koska Raamattu todistaa jatkuvasti, kuinka hän on aina pitänyt lupauksensa! Profeetat ennustivat jo kauan ennen Jeesuksen syntymää hänen tulostaan ja kärsimyksestään ja niin todella tapahtui. Ystävyys Jumalan kanssa myös eheyttää meitä. Hän täyttää sellaiset tarpeemme, joita kukaan muu ei ikinä voi täyttää. Kun opettelemme antautumaan hänen edessään päivittäin, luovumme omasta lihallisesta halusta tehdä omin päin päätöksiä ja annamme hänen johtaa elämämme kaikkia osa-alueita, koemme hänen hyvyytensä.

Juuri tästä syystä on ihanaa tulla hänen läsnäoloonsa, sekä yksityisesti että seurakunnan keskellä, jolloin janoamme kokea sitä lisää. Maailma ei ikinä voi tarjota mitään vastaavaa, ja kun hyväksymme sen, alamme rakastumaan syvemmin häneen. Mitä siitä seuraa? Se, että alamme näkemään lähimmäisemme hänen silmillään, rakastamaan niitäkin, jotka eivät maailman mielestä sitä ansaitse. Alamme osoittamaan kaikille lähimmäisillemme Jumalan rakkautta, jota saamme jatkuvasti lisää kun jaamme sitä eteenpäin. Tuo rakkaus saa muurit murtumaan omassa elämässämme ja voimme olla vapauttamassa myös muita, joilla on särkynyt minäkuva (eikö meillä kaikilla ole?). Siksi haastan itseäni ja sinua antautumaan Abrahamin tavoin kokosydämisesti Jumalalle ja saamme tehdä historiaa maailman keskellä, joka on usein täynnä toivottomuutta. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

7 + 2 =