Aihearkisto: Yleinen

Matka ILTA Conference 2017 tapahtumaan

Aloin valmistautua tapahtumaan noin kaksi kuukautta ennen tapahtuman alkua rukoilemalla sen puolesta aina silloin tällöin, sen lähestyessä tuli tarvetta lisätä luonnollisesti rukousta ja asiasta puhuttiinkin nuorten tiimijohtajien palaverissa, ja silloin aloin määrätietoisesti anomaan, että voisi tapahtua seuraavia asioita: Odotan, että nuoret ja nuoret aikuiset rakastuvat syvästi Jeesukseen ja antautuvat hänelle kokonaisvaltaisesti. Odotan, että moni pelastuu. Odotan, että moni löytää toivon, rauhan ja ilon. Näitä asioita rukoilin tapahtuvan. Ja sain myös kiittää rukousvastauksista.

Nuorten tiimijohtajien palaverin jälkeen ajattelin lähteä kotiin, mutta sitten Herra pysäytti minut. Näin, että kirkkomme vellamosalissa oli rukouskokous menossa. Se oli alkanut reilu 10min sitten. Olin jo menossa pois, kunnes koin syvän kutsun mennä vanhemman sukupolven kanssa rukoilemaan. Tuona iltana tapahtui jonkinasteinen läpimurto, näin Pekka kertoi tiimi-illassa. Itsekin kyynelin rukoilin monien muiden kanssa tuona iltana ja Herra laski sydämelleni, ettei ILTA konffa ole nuorten, vaan koko seurakunnan tapahtuma, sillä me tarvitsemme rukousarmeijan, joka taistelee kanssamme!

Kun viikkoa ennen tapahtumaa kokoonnuimme tiimi iltaan, jossa vapaaehtoiset olivat koolla, rakas pastorimme Pekka ohjasi rukoilemaan tiimeissä tapahtuman puolesta. Meitä oli kolme rukouspalvelussa palvelevaa paikalla ja näin näyn, jossa kaikkien rukouspalvelijoiden päällä oli Pyhän Hengen voima, ja se alkoi ilmetä, kun laskimme kädet ihmisten päälle. Olimme yhtä tiimiä, jolla on yhteinen palo siunata jokaista. Ja se välittyi voimakkaasti.

Tapahtumaviikon torstai-iltana kokoonnuimme tiimijohtajien, opetuslapseuskoululaisten ja seurakunnan vanhimmiston jäsenten kanssa kuulemaan opetusta tapahtuman pääpuhujalta Matt Kingiltä. Ennen kuin hän pääsi jakamaan sydäntään, ylistimme yhdessä Arttu Koskenrannan johdolla. Silloin alkoi tapahtua. Koin voimakasta Pyhän Hengen läsnäoloa ja sain keskittyä palvomaan Jumalaa. Kun keskityimme Herraan, hän alkoi siunaamaan meitä. Sitten pastori Pekka, seurakunnan työntekijät ja Matt ja Elisabeth King lähtivät siunaamaan meitä. Oli valtavan voimaannuttava hetki! Matt jakoi puheessaan siitä, että meidät on kutsuttu loistamaan Jumalan kirkkautta juuri sinne, missä olemme arkena: kouluihin, työpaikkoihin ja missä liikummekin. Siellä Jumala tahtoo ilmestyä, koska hän rakastaa jokaista ihmistä. Hän tahtoo käyttää jokaista Jumalan lasta siinä vaikutusalassa, jonka hän on antanut meille.

Kun perjantai koitti ja aloimme ylistäjien kanssa palvoa, aloin iloitsemaan hengessäni siitä, että olemme pikku hiljaa ymmärtäneet, kuinka tärkeää on valmistautua rukouksin näihin tapahtumiin, ilman sitä emme koe voittoja. Muutama viikko sitten keskustellessani kahden Jumalan läsnäoloa kantavan tiimijohtajan, Emilian ja Ani-Sofian kanssa, he totesivat, että tärkeämpää kuin on puhua ja tehdä päätöksiä tiimijohtajien palavereissa on yhteinen rukous palaverin päätteeksi, koska ainoastaan siellä saavutetaan todelliset läpimurrot. On ihanaa nähdä, kuinka vilpittömästi nuoret tapahtuman aikana tahtoivat palvoa Jeesusta ja keskittyä häneen. Hän on syy siihen, miksi kokoonnumme yhteen. Hän yhdistää meidät. Kiitos Herralle siitä, että ilmeisesti noin kolmekymmentä antoi tapahtuman aikana elämänsä Jeesukselle! Sen lisäksi Herra paransi sairaita, eheytti ja vapautti monia. Uskon ja toivon, että tapahtuma antoi voimaa arkeen, niin, ettemme häpeä Jeesuksen nimeä siellä missä elämme. Rukoilen, että uskoon tulleet saavat juurtua syvälle Jeesukseen ja hänen armoonsa ja löytää seurakunnan yhteyteen ja saada hyviä ystäviä, jotka auttavat kasvamaan.

Yksi merkittävä asia oli myös lauantaina brunssin jälkeen klo 14 alkanut kohtaaminen, kuten nimitämme näitä tilaisuuksia. Siinä Houm seurakunnan johtava pastori Niklas Niemelä opetti. Kerroin omasta prosessistani Houm seurakuntaani ja sen aktiiveihin keväällä blogissani. Oli todella vapauttavaa kokea yhteyttä houmilaisten kanssa ja palvoa Jumalaa. Kyynel taisi tirahtaa, kun koin, kuinka eheydymme tässä keskittyessämme Herraamme. Olemme yhtä Kristuksessa!

Kun mietin tapahtumaa kokonaisuutena, mieleen nousee syvä kiitollisuus Jumalalle siitä, kuinka hän kohtasi ihan jokaista, joka tahtoi kohdata häntä. Tuo jano hänen puoleen kasvaa joka kerta, kun tahdomme vain astua hänen parantavaan läsnäoloonsa. Eikä sen tarvitse todellakaan jäädä siihen, että hieno tapahtuma ja sitten alkaa karu arki. Vaan voimme kokea syvää yhteyttä Jumalan kanssa arjessa, kun pysähdymme kohtaamaan häntä. Hän odottaa ja kaipaa sitä valtavasti!

Kun heräsin lauantai aamuna, koin Herran puhuvan minulle siitä, ettei meidän tule pitää mitään itsestäänselvyytenä. Meidän tulee arvostaa lähimmäisiämme. Meillä on aina syytä ylistää ja palvoa Jumalaamme, koska hän teki jotain, mistä meidän pelastumisemme on täysin riippuvainen! Pidämmekö itsestään selvänä timanttia pastoritiimiämme, joka on tehnyt valtavasti töitä, jotta Jumalan valtakunta leviäisi tässä kaupungissa, maassa ja ympäri maailmaa?

Ennen tätä tapahtumaa sadat ihmiset ovat rukoilleet tapahtuman puolesta, monet ovat vuosikymmeniä rukoilleen herätystä. Me saamme kiittää heistä kaikista Jumalaa! Seurakuntamme näkylauseke tiivistää asian hienosti: Olemme Jumalan läsnäolon innoittama, lämminhenkinen ja palveleva seurakuntaperhe. Kaikki tähtää siihen, että ihmiset löytävät saman armon, minkä me olemme jo vastaanottaneet. Se saa meidät liikkeelle. Kaikki se vaivannäkö mitä vapaaehtoiset, esirukoilijat ja työntekijät ovat tehneet ei ole ollut turhaa. Se tuo kunniaa Jumalalle.

Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen, että saan vielä tänäkin päivänä palvella nuorten työssä ja vieläpä Pekka ja Neea Perhon paimenuuden alla. Se on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa. Pekka ja Neea elävät Jumalan läsnäolon todellisuudessa, ja he tahtovat olla nostamassa nuorta sukupolvea rohkaisten heitä jatkuvasti. He eivät vain ole paikalla, vaan aina läsnä. He katsovat silmiin ja siunaavat. Olen myös todella kiitollinen jokaisesta nuoresta ja nuoresta aikuisesta, joka tahtoo palvella Seinäjoen illassa. Ilman heitä tämä tapahtuma ei olisi onnistunut. Kaikesta saamme kiittää Jumalaa, joka johdattaa meitä Kristuksen voittosaatossa myös tulevaisuudessa! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Minä en ole superevankelista

Miksi tuollainen otsikko? Siksi, etten koe olevani Timo Närhen manttelinperijä. Sen sijaan koen olevani Jumalan rakas lapsi, joka oli joskus hengellisesti orpo. Siksi, että minusta tuli Jumalan lapsi, minä kerron oman persoonani kautta lähimmäisilleni suhteestani Isääni. Siinä ei ole kyse siis pätkääkään sellaisesta suorittamisesta, jossa minun ”täytyy saada joku evankelioitua ja käännytettyä”, koska on kyse valtavasta rakkaussuhteesta Jumalaan.

Galatalaiskirje 2:20

Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.

Syystä, että tahdon hoitaa päivittäin Jumalasuhdettani ja kasvaa hänen tuntemisensa kautta syvemmälle, kohtaan vaikeitakin tilanteita. Jos luit edellisen kirjoitukseni, huomaat paholaisen käyttävän tiettyjä tekniikoita murtaakseen uskomme. Mutta kun me alamme näkemään itsemme ihmisinä, joissa Jumala asuu Pyhän Henkensä kautta, alamme kasvamaan pyhityksessä. Alamme haluamaan lähemmäs häntä.

Viime viikkojen aikana Herra on opettanut minulle empaattisuutta ja kärsivällisyyttä lisää. Olen tunnistanut tilanteita, joissa Herra laskee sydämelleni jonkun rakkaan tai joskus tuntemattoman ihmisen, jonka puolesta saan rukoilla hengessäni. Olen oppinut, että silloin, kun Herra kutsuu palvelemaan, on tuhat kertaa parempi totella, kuin katua myöhemmin.

Psalmi 119:1-3 Kirkkoraamattu 1992 & New International Version (vapaasti muotoiltu)

Onnellisia ja siunattuja ovat ne, joiden vaellus on nuhteetonta, ne, jotka seuraavat Herran lakia. Onnellisia ja siunattuja ovat ne, jotka pitävät hänen liittonsa ja koko sydämestään kysyvät ja etsivät hänen tahtoaan, ne, jotka eivät tee vääryyttä vaan kulkevat hänen teitään.

Uskon, että onnellisuus tulee Herralta. Kun olemme hänen lähellään, koemme hänen suuren armonsa, rakkautensa ja siunauksen elämämme jokaisella osa-alueella. Huomaamme yllä olevista jakeista, että Jumalan lapsen onnellisuuteen liittyy oleellisesti nuhteeton vaellus ja Herran lain seuraaminen. Mitä tällä tarkoitetaan? Mielestäni sitä, että käsitämme, ettemme omin voimin koskaan voi vaeltaa nuhteettomasti. Ainoastaan Pyhän Hengen avulla voimme vaeltaa Jumalan tahdossa. Sen verran monta kertaa olen päätä lyönyt seinään, että olen tämän asian huomannut. Muista, että Jeesuksen synnittömyys luettiin sinun eduksesi, siksi olet nuhteeton Jumalan edessä. Tämän jälkeen asennoitumisemme tulisi seurata armon ymmärtämistä.

Kun Pyhä Henki paljastaa meille askel kerrallaan, Jumalan suunnitelmaa, lähdemme seuraamaan kuuliaisesti häntä, emmekä anna minkään pelon tai masennuksen estää sitä. Antaudumme uudelleen ja uudelleen siihen. Kun pieni lapsi opettelee kävelemään, hän kaatuu. Mutta hän nousee joka kerta ylös ja jatkaa, kunnes oppii kävelemään ilman tukea ja mikä ilo ja riemu syntyykään perheessä siitä! Samoin Taivaallinen Isämme rakastaa nähdä, kun kasvamme hänen armonsa kautta terveeseen hengelliseen aikuisuuteen, johon kuuluu hänen tahtonsa kokosydäminen noudattaminen ja etsiminen. Hän lupaa johdattaa niitä, jotka etsivät hänen kasvojaan. Hän tahtoo olla jatkuvasti osa elämäämme, ei vain kerran tai kahdesti viikossa, vaan jatkuvasti! Kun opimme vaeltamaan hänen suoraa tietään, emme hairahdu enää niin helposti, vaan opimme seuraamaan Jeesusta, ja opimme, mikä rakentaa uskoamme, ja mikä ei.

Miten tämä liittyy elämääni näinä päivinä? Siten, että kun maanantaina lähdin töihin ja ajoin eräälle paikkakunnalle, mielestäni se ei mennyt oikein, suunnittelin alun perin meneväni ihan muualle. Harmittelin hetken aikaa asiaa ja totesin, ettei valittaminen auta yhtään. Päätin lounas tauolla kuunnella ILTA Podcastista Perhon Pekan vuoden takaisen opetuksen 007 saarnasarjasta, jossa hän jakoi palvelemisesta. Löydät kutsumuksesi palvelemalla. Se on yksi asia, joka toistui. Sanoin sydämessäni aamen. Pyysin sinä aamuna Herran siunausta alkavaan työviikkoni ja olen oppinut, ettei hän turhaan lähetä milloin minnekin paikkakunnalle. Näin todella kävi. Päivän viimeinen tapaaminen potentiaalisen asiakkaan kanssa päättyi erittäin mielenkiintoisella tavalla.

Kun aloin kirjoittamaan muistivihkooni päällikön sähköpostiosoitetta, hän huomasi, että olen vasenkätinen ja ystävällinen nainen rohkaisi: Vasenkätiset ovat luovia. Minä avauduin: Ahaa, niin, kirjoitan blogia, johon vastakysymys: mistä kirjoitat? Sitten valmistelin ja sanoin, että olen oppinut, että pohjanmaalla saa puhua suoraan, niin, kirjoitan Raamatusta, johon hän vastasi: hyvä juttu. Tilanteesta jäi hyvä maku ja huomaamattani sain olla Jumalan käytössä.

Bisnesmiehenä minulla tuollaiset tilanteet tulevat luonnostaan ja siksi pystyin olemaan rentona. Niitä ei tule jatkuvasti, vaan silloin tällöin. Mutta mikä merkillistä, tänään sama tahti jatkui: Toisella paikkakunnalla menin erääseen palaveriin, jossa vastapuolella oli noin 7-8 naista. Kun neuvottelut olivat neuvoteltu ja olin aloittamassa pakkaamaan läppäriäni ja tulostinta, jota myymme, tuli yllättävä kysymys. Mikä on ILTA konferenssi? Tykki heijasti valkokankaalle läppärini taustakuvan, jossa komeili parin vuoden takainen ILTA Conferencen mainos. Kerroin heille eilisen tapaukseni referoituna ja viittasin, että tohdin siis kertoa mistä on kysymys. Kerroin, että ILTA konferenssi on Seinäjoen Helluntaiseurakunnalla järjestettävä jokavuotinen nuorisotapahtuma lokakuun puolen välin paikkeilla. Tähän kysyjä kommentoi: onko myös tänä vuonna? Kyllä on. Mainitsin myös ILTA weekend tapahtumasta, joka tulee olemaan omin voimin järjestetty tapahtuma toukokuun puolessavälissä. Lopuksi kerroin, että löydymme somesta Seinäjoen ILTA nimellä.

Nämä tilanteet kertovat minulle siitä, että kun Jumala armossaan avaa tilanteen, minun ei tarvitse pelätä vastareaktiota. Minulla on lupa vastata ja olla ystävällinen. Olen varma, että jos sinä ja minä päätämme seurata kokosydämisesti Jumalaa, olla rohkeita ja toimia oman persoonamme kautta, Jumala johdattaa eteemme tilanteita, joissa voimme rohkaista ihmisiä, kertoa olevamme uskovaisia ja joskus jopa rukoilla joidenkin puolesta, vaikka olemmekin Suomessa! Sinä ja minä olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan, rohkaisen sinua antautumaan rohkeasti Pyhän Hengen johdatettavaksi. Voit rukoilla päivittäin esimerkiksi näin: Annan tämän päivän sinun käsiisi Herrani. Johdata eteeni ihmisiä, joiden tahdot kuulevan sinusta ja rakkaudestasi. Kiitos, että saan olla rohkea sinussa, aamen! Oikein siunattua pääsiäisen aikaa sulle 😀

Vuosi 2016

Kun aloin miettimään seuraavan blogi kirjoituksen aihetta, ajatuksiin nousi, että voisin jollain tavalla tiivistää kuluneen vuoden tapahtumia elämässäni. Kaikki blogini lukijat eivät välttämättä tiedä, että päätin maaliskuussa aloittaa elämäni viimeisen laihdutusprojektini, tavoitteena tiputtaa 20kg vuodessa, toisin sanoen tavoitepaino oli 97,4kg. Projektia helpotti ystävien ja tuttujen runsas rohkaiseminen. Aloin siis maaliskuusta alkaen treenaamaan tavoitteellisesti kuntosalilla ja harrastaa silloin tällöin itselle sopivaa aerobista liikuntaa. Ruokavalion muutos tuntui todella hyvältä ja sain herkkuja jätettyä vähemmälle. Muutosta tuki parempi jaksaminen duunissa. Hapenottokyky ja aineenvaihdunta paranivat huomattavasti, samoin muisti plus stressi väheni kuin bonuksena. Saavutin tavoitteeni 12.11. ja olen todella onnellinen siitä. Projektin jälkeenkin olen tarkkaillut mitä pistän suuhuni, onnistuen siinä välillä paremmin, välillä huonommin. Pääasia, että liikunta kuuluu elämääni väistämättä myös tulevaisuudessa ja läskin tilalle olen saanut lihasta. Juuri ennen joulureissua tuli lopultakin tahtotila myös kaivaa hiihtovehkeet säilytyksestä ja niinpä ladulle on tullut hinku. Tänään tein kolmen vartin lenkin Tanelinrannan maastossa ja tuntui todella hyvältä! Suosittelen!

Kuntoilun ohella olen saanut kasvaa Jumalan armosta entistä positiivisemmaksi persoonaksi. Lankeemukset ovat syöneet miestä, mutta kun olen käsittänyt, etten omalla yrityksellä koskaan voi elää Jumalan lapsen vapaudessa, vaan ainoastaan turvautuen Jeesuksen täydelliseen työhön voin oppia nojaamaan häneen silloinkin, kun tunnen pettäneeni Jumalan. Perkeleen tarkoitushan on painaa jokaista Jumalan lasta niin maan rakoon, ettei uskoisi enää Jumalan antavan anteeksi. Tätä taistelua olen käynyt vuoden 2016 aikana paljon. Kun joutuu myöntämään, ettei omassa lihallisessa luonnossa pysty valitsemaan Jumalan tahtoa, alkaa käsittämään, että vain Jeesus riittää. Vain ja ainoastaan hän pystyi täyttämään Jumalan tahdon.

Galatalaiskirje 1:3-4

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, häneltä, joka antoi itsensä kuolemaan meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta Jumalan, meidän Isämme, tahdon mukaan.

Suhde Taivaan Isään. Huomaatko, että näissä jakeissa mainitaan se kahdesti? Se ei siis todellakaan ole mikään pikku juttu, vaan todella merkittävä. Isän tahto oli siis vapauttaa sinut ja minut täydelliseen vapauteen Jeesuksen kautta! Mieti miten hyvä hän on! Ajattele, että vain ja ainoastaan Jumala itse voi sovittaa meidät pyhän Jumalan edessä. Vasta täydellisen lunastuksen kautta armo ja rauha saavutettiin meidän ja Jumalan välille. Ilman Jeesusta en olisi ikinä voinut päästä uudelleen tähän suhteeseen. Se vetää nöyräksi.

Tämä suhde rakastavaan Taivaan Isään on ollut prosessissa tämän vuoden aikana, ja se on opettanut minua toimimaan rakkaudellisemmin ja armollisemmin suhteessa lähimmäisiäni kohtaan. Toisinaan olen sanonut pahoja sanoja ja toisinaan saanut pyytää anteeksi ja rakastaa. Vasta kun käsitän, kuinka paljon Jumala on minua rakastanut, voin osoittaa hänen rakkauttaan lähimmäisilleni. Prosessi jatkuu uskoakseni koko loppuelämäni, jos vain tahdon sitä.

Psalmi 1:1-3

Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien neuvon mukaan, ei viivy syntisten teillä eikä istu pilkkaajien parissa, vaan on mieltynyt Herran opetukseen ja tutkii sitä päivin ja öin. Hän on kuin vesipurojen ääreen istutettu puu, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu. Kaikki mitä hän tekee, menestyy.

Joskus olisin käsittänyt nämä jakeet niin, ettei minun tule viettää aikaa syntisten kanssa, vaan pikemminkin paeta tilanteita, joissa tapaan uskosta osattomia lähimmäisiäni, etten vaan saastuisi. Nyt käsitän nämä jakeet niin, ettei minun tule viipyä baareissa, yökerhoissa ja alkaa käyttämään alkoholia reippaasti, koska se ei sovellu uskovan identiteettiin.

Mutta joskus minunkin pitäisi istua hetkinen lähimmäiseni kanssa ravintolassa ja odottaa, että Jumala armossaan käyttää minua. Avainsana oli siis viipyä. Se liittyy mielestäni elämäntapaan. Sen sijaan minun tulee ravita hengellistä olemustani tutkien Jumalan Sanaa säännöllisesti ja soveltaa sitä arjessani. Siitä seuraa, että Herra saa muuttaa minua sisältä ulospäin. Ensin muuttuu sydän, sitten käyttäytyminen. Ja silloin olen sitoutunut suhteeseeni Jumalan kanssa ja opin asioiden tärkeysjärjestyksen ja kaikesta tekemisestäni Jumala saa kunnian. En siis ylpisty saavutuksista, vaan käsitän, että ilman Herraa ne olisivat jääneet saavuttamatta.

Jeremia 29:11-12

Sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä.

Nämä jakeet ovat olleet kauan aikaan mannaa rikkinäiselle sydämelleni. Vaikka minulla ei vielä ole, toiveista ja rukouksista huolimatta, elämänkumppania, opettelen tuntemaan rakasta Taivaallista Isääni, joka rakastaa minua ehdoitta! Silloinkin, kun olen tehnyt, sanonut ja ajatellut pahoin ja pelkään, että hylkääkö hän nyt minut, hän osoittaa suuren armonsa katuvalle. Hän puhuu elämää, eikä tuomiota Poikansa tähden.

Armoa ei voi ansaita. Kuinka oppisin sen? Hänen ajatuksensa minua kohtaan ovat vain ja ainoastaan rauhan ajatuksia siksi, että Jeesus siirsi minut kuolemasta elämään! Jumalan pyhä, oikeutettu viha ei ole enää elämäni yllä Jeesuksen veren tähden. Jeesuksen täydellinen uhri, hänen pyhä sovintoverensä lepytti Isän oikeutetun vihan. Hän sai lunastusmaksun joka riittää! Se riittää sinulle, olit sitten kuinka sidottu tänään mihin tahansa riippuvuuteen tai syntiin. Ystäväni älä koskaan usko saatanan valheita, ettei Jeesuksen veri riitä puhdistamaan sinun syntejäsi, kun aidosti teet täyskäännöksen. Se riittää!

Mennyt vuosi rakkaassa kotiseurakunnassani on ollut työteliäs, mutta todella voimallinen. Olen saanut ihailla sitä kehitystä mikä on tapahtunut nuorisotyössä, kun Pekka ja Neea Perho yhdessä Markus ja Sanni Särkän ja tiimien kanssa ovat tehneet todella hyvää työtä! Työ ei ole ollut turhaa, vaan olen saanut havaita entistä enemmän antautumista Jumalalle ja halua seurata häntä täysillä. Se on suurin syy, miksi tahdon tulevanakin vuonna palvella nuorten kanssa rintarinnan. Herra on siunannut Seinäjoen Helluntaiseurakuntaa voimallisesti, ja uskon, että kasvu jatkuu ensi vuonnakin, koska työntekijät ja seurakuntalaiset ovat sitoutuneet rukoukseen ja Sanan ääressä viipymiseen. Se tuo läpimurron tähän kaupunkiin, maakuntaan ja maahan!

Kun ymmärrämme, että Isä rakastaa meitä, uskallamme lähestyä häntä. Sitähän hän toivoo ja odottaa tälläkin hetkellä. Hän tahtoo osoittaa sinulle, että olet hänen silmäteränsä. Rukoukseni on, että vuonna 2017 sinä ja minä saamme kokea kuinka suuri Jumalan armo on. Rukoilen, että se herättää syvän kunnioituksen häntä kohtaan. Se saa meidät syttymään hänen rakkaudestaan ja levittämään hänen tuntemistaan siellä minne hän meidät lähettääkin! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Suhde maailmaan ja syntiin

Ei kovin jouluinen teema siis tälläkään kertaa. Ja se johtuu yksinkertaisesti siitä, että tämä teema nousi niin voimakkaasti sydämelleni, enkä tohdi silloin alkaa soveltamaan oman mielen mukaan. Jostain syystä tänä vuonna Herra on opettanut minua tällä alueella paljon ja tiedän, että se on auttanut minua paljon. Uskoakseni näillä alueilla tarvitsemme todella paljon Pyhän Hengen apua, jotta oppisimme oikean suhtautumisen omaan syntisyyteemme, mutta emme lankeasi pois armosta ja tulisi lankihenkisiksi suorittajiksi.

Roomalaiskirje 5:18-6:2

Niin kuin siis yhden ihmisen rikkomus on koitunut kaikille ihmisille kadotustuomiksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskas teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden vuoksi monet ovat tulleet syntisiksi, niin myös yhden ihmisen kuuliaisuuden ansiosta monet tulevat vanhurskaiksi. Laki kuitenkin tuli väliin, jotta rikkomus tulisi suureksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi, että niin kuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Mitä me siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo tulisi suureksi? Ei tietenkään. Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, vielä eläisimme siinä?

Paavali opettaa Adamin synnin ja Jeesuksen uhrin vaikutuksesta. Vaikka kaikki olemme perineet esi-isältämme syntisyyden, olemme vapaat ja puhdistetut Jumalan edessä Jeesuksen ansiosta. Laki osoitti kuinka suuri ihmiskunnan syntivelka oli, mutta sillä ei ollut voimaa vapauttaa siitä. Armo tuli Jeesuksen kautta vielä suuremmaksi kuin syntivelkamme. Kun olemme nähneet ja tunnustaneet syntisyytemme, koemme todella vapauttavana Jumalan armon. Armon kokeminen ei kuitenkaan saa meitä tahallaan tekemään syntiä, koska se olisi sen väärinkäyttöä. Sen sijaan käsitämme armon valtavan hinnan edestämme ja se saa meidät vihaamaan syntiä ja kuolemaan sille. On kyse siis asenteen muutoksesta. Jos asenteen muutosta suhteessa syntiin ei tapahdu sen jälkeen, kun olemme kokeneet Jumalan muuttavan ja parantavan armon, voi mielestäni kysyä, onko ymmärtänyt Jeesuksen sovitustyön merkitystä ollenkaan?

Jokainen kristitty lankeaa toisinaan syntiin, ajatuksin, sanoin ja teoin. Mutta jos asenne on se, että tahdon muuttua Jeesuksen kaltaiseksi, eli pyhittyä jatkuvasti ajattelussa, sanoissa ja teoissa, silloin muutkin näkevät muutoksen konkreettisesti: Osoitamme armollisuutta ja empaattisuutta lähimmäisillemme. Jos näemme, että kristityksi itseänsä kutsuva henkilö, oli sitten minkä ikäinen tahansa, ei ole käsittänyt, että Jumala armo ei anna lupaa elää miten sattuu, meidän tulisi rakkaudellisesti näyttää mallia tai mainita, mikä ei ole järkevää ja mikä taas on.

Näin kuvan (jonka arvelen Herran näyttäneen), jossa nuori tyttö on nuoren pojan kanssa sängyssä ja poika tahtoi suudella häntä. Koin, että tyttö on uskossa, mutta oli ajautunut tähän tilanteeseen. Mitä kuva minulle puhui? Sitä, millaisten ihmisten ympäröimiä itse olemme, sellaisiksi mekin muutumme. Pastorini Jacob Huttunen sanoi jokin aika sitten puheessaan näin: kerro ketkä ovat sinun viisi tärkeintä/läheisintä ystävääsi, niin kerron millainen tulevaisuus sinulla on.

Tuossa kuvassa näkemäni tyttö ymmärtääkseni oli ajautunut hankalaan tilanteeseen. Hän oli antautunut liian läheisiin suhteisiin uskosta osattomien kanssa eikä enää ollut pakokeinoa tilanteesta. Monet sanovat, että ”se vain tapahtui vahingossa” ja pyrkivät pääsemään selittelyillä pois epämukavasta tilanteesta. Ikävä fakta on se, että jos meillä ei ole tahtoa tehdä vilpittömästi parannusta tietoisesta synnistä, se paaduttaa sydämemme ja tuhoaa jumalasuhdettamme. Jos tällainen kierre jatkuu kuukaudesta toiseen, silloin ihminen luopuu jossain kohtaa uskostaan. Herra antakoon jokaiselle oikeaa jumalanpelkoa, jotta emme lähde koskaan leikkimään synnillä, koska emme voi laskea sen varaan ikinä, että ”kyllä minä sitten palaan Herran luo”.

Toisena päivänä sain ikään kuin jatko-osan tuohon aikaisempaan näkyyni: Nuori nainen oli ihastunut mieheen ja mies oli tuonut hänet maailman ilmapiiriin, ja vaikka nainen tiedosti jollain tasolla sen haastavan hänen uskon periaatteitaan ja särkevän Jumalasuhdettaan, hän oli jo antautunut maailman vaikutukseen, koska oli luottanut sinisilmäisesti mieheen ja uskonut hänen vilpittömyyteensä.

Edellä näkemäni näky sai minut murheelliseksi. Miksi me antaudumme niin helposti syntiin, emmekä vastusta sitä uskossa? Meidän tulisi peilata kaikki tekemämme ja ajattelemamme asiat Raamatun valossa. Vasta sen jälkeen meidän tulee tehdä päätös onko se ok, vai ei. Jos antaudumme pikku hiljaa maailman arvoihin henkilöiden kautta, jotka vievät meidät sinne, meidän ei välttämättä ole mahdollisuutta palata uudestaan Herran luokse, varsinkin, jos sydän paatuu. Silloin ei auta kuin Jumalan ihme, mutta hän ei pakota ketään uskomaan ja tekemään mielenmuutosta. Siksi myös vastuu vapaudesta on jokaisella ihmisellä itsellään, emmekä siis voi syyttää muita vääristä päätöksistä.

Muistan olleeni vuosia sitten Jumalanpalveluksessa jossa puhujana oli ulkomaalainen pastori, joka kertoi uskovasta nuoresta miehestä joka toivoi voivansa langeta syntiin opettajansa kanssa. Kun hän ei tullutkaan sovittuun aikaan kohtaamispaikalle, hän pettyi raskaasti. Tämä pastori vieraili tuon nuorukaisen kotiseurakunnassa ja välitti sanoman Jumalalta hänelle kesken saarnansa. Hän kysyi mikä motiivi hänellä oli, harmittiko häntä se, ettei hänen lihansa saanut tyydytystä himolleen? Nuori mies teki parannuksen ja hänen elämänsä muuttui!

Olin joku päivä sitten rukouksessa ja näin kuvan myrskyssä olevasta yksinäisestä ihmisestä veneensä kanssa. Sellaisia olemme ilman seurakuntayhteyttä, joka suojaa. Raamatussa ei turhaan sanota, että älkää jättäkö seurakunnan kokousta, niin kuin muutamilla on tapana. Kukaan ei ole niin vahva hengellisesti, että pärjää omillaan, koska vastustajamme on myös todellinen. Jos tahdomme opetella elämään Jumalan tahdossa, se todella vaatii läpinäkyvyyttä, jota lihamme vihaa. Jos meillä on lähellä ystäviä, jotka rakastavat meitä aidosti ja jotka tahtovat elää Jeesusta lähellä, silloin kasvamme terveeseen uskoon. Satsaa siis hyviin ja terveisiin ystävyyssuhteisiin J

Seuraava biisi puhutteli minua voimakkaasti yksi aamu salilla.

No Man’s Band: Synti sielusta

”Aamuyön pikkutunneilla, lapset leikkii aikuista/Polttaa, polttaa, sormet palaa/On parhaimman makuista kielletystä nauttia/Ei kukaan koskaan tietää saa

Ja taivas itkee lapsiaan jotka toisiaan johtaa harhaan/Ja sielut huutaa Jumalaa

Peitetään jäljet kunnolla siivotaan synti sielusta/On kaikki niin puhdasta vaan sydän epäkunnossa/Tehdään todesta tarua luodaan rumasta kaunista/Kulissit hohtaa valkoista vaan sydän huutaa armoa

Aamu tuo valon tullessaan ihminen alastomuuttaan/Häpeilee paratiisissa/Sielu kun huutokaupattiin sydän sen orjaksi myytiin/Viattomat kädet vereen tahrittiin.”

Teema: tekopyhyys ja syyllisyys.

Mitä tehdä oikeutetun syyllisyyden kanssa kaikkitietävän Herran edessä? Joko valehtelemme itsellemme emmekä tunnusta ja paadumme synnin pettäminä tai nöyrrymme ja koemme anteeksiannon, jota emme ansainneet. Tästä seuraa syvä kunnioitus Jeesusta kohtaan ja antautuminen hänelle kokosydämisesti.

Tahtoisin sanoa lopuksi jotain rohkaisevaa. Nämä Praise Factoryn Lähemmäksi – biisin sanat saakoon sen tehdä: ”Vedä Jeesus mua lähemmäksi sua. Sun läsnäoloosi, kaikkein pyhimpään. Minut puhdista verelläsi. Tahdon elää sinulle Jeesus. Täytä minut Hengelläsi, enemmän tultasi.” Olkoon nämä sanat meidän sydämemme rukous, jotta kasvaisimme vahvoiksi uskossamme! Jumalan runsasta siunausta sinun joulun aikaasi. Palaan asiaan todennäköisesti kahden viikon päästä. Kiitos tästä vuodesta rakkaat lukijat 🙂

Getsemanessa

Matteus 26:36-42 (Raaamattu Kansalle)

Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille: ”Istukaa tässä sillä aikaa kun minä menen tuonne rukoilemaan.” Hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa. Hän alkoi murehtia ja joutui tuskan valtaan, ja hän sanoi opetuslapsille: ”Minun sieluni on syvästi murheellinen, aina kuolemaan asti. Jääkää tähän ja valvokaa minun kanssani.” Sitten hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen ja rukoili sanoen: ”Isäni, jos mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä!” Jeesus palasi opetuslasten luo ja tapasi heidät nukkumasta. Hän sanoi Pietarille: ”Ettekö te edes yhtä hetkeä jaksaneet valvoa minun kanssani? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko.” Hän meni pois toisen kerran ja rukoili: ”Isäni, jos tämä malja ei voi mennä ohitseni minun sitä juomatta, niin tapahtukoon sinun tahtosi.”

Matteus 26:38-39 (Elävä Uutinen)

Jeesus sanoi murheellisena ja tuskissaan: ”Minä olen kuolemanhädässä. Pysykää tässä ja valvokaa kanssani.” Hän meni vähän matkan päähän, heittäytyi maahan ja rukoili: ”Isä! Jos mahdollista, ota minulta pois tämä malja. Haluan kuitenkin, että tapahtuu sinun tahtosi eikä minun.”

Kun katsomme taaksepäin Matteuksen evankeliumin lukua 26, voimme nähdä, mitä kaikkea Jeesus koki ennen tätä hetkeä. Hänen surmaamistaan suunnitellaan, ja hän itse ilmaisee opetuslapsilleen, että pääsiäisenä hänet luovutetaan ristiinnaullittavaksi. Juudas teki päätöksen ryhtyä Herransa kavaltajaksi, mitä voi syvästi ihmetellä, sillä hän on ollut yhdentoista muun kanssa hänen lähimpiä ystäviään (!), mutta koska hän oli koko Jeesuksen palvelutyön aikana varastanut palvelutyön kassasta rahaa, hän päätti kavaltaa Jeesuksen kolmestakymmenestä hopearahasta. Hänellä oli siis samanlainen sydän kuin Bileamilla; he himoitisivat rahaa. Jeesus syö pääsiäisaterian opetuslasten kanssa ja asettaa ehtoollisen. Lopuksi hän profetoi heidän loukkaantuvan häneen ja Pietarin lankeavan. Tämän jälkeen Jeesus tulee heille tuttuun paikkaan Getsemaneen (näin olen kuullut).

Jeesus oli siis kokenut paljon ennen vangitsemistaan ja kuten näemme, hän ottaa läheisimmät ystävänsä mukaansa kauemmaksi ja alkoi murehtia, tuskastui ja koki olevansa kuolemanhädässä. Näissä tuntemuksissa näemme hänen olevan sataprosenttinen ihminen, koska hän reagoi voimakkaasti tietäessään, että kohta tapahtuu jotain järkyttävää. Mitä Jeesus koki noina hetkinä, miksi jossakin toisessa evankeliumissa kerrotaan, että hänen hikensä stressin tähden muuttui veripisaroiksi? Mikä sai tämän reaktion aikaan? Ilkka Puhakka puhui muutamia vuosia Seinäjoella pääsisäisen tapahtumista ja kertoi, että Jeesuksen suurin taistelu ei ollut se, että hän joutui kuolemaan ristillä todella rankan kuoleman, vaan se hetki, kun hän suostui, että ihmiskunnan synti laskettiin hänen päälleensä ja näin ollen hän samastui paholaiseen, joka on tehnyt syntiä alusta asti. Siis, viaton vapahtaja tehtiin synniksi meidän tähtemme. Tätä taistelua hän kävi Isänsä edessä, mutta alistui hänen tahtoonsa.

Johannes 6:38

Minä en ole tullut taivaasta toteuttamaan omaa tahtoani vaan lähettäjäni tahdon.

Huomaa, että Jeesuksen prioriteetissa tärkeimpänä oli aina tehdä Isänsä tahto. Hän vietti paljon aikaa hänen kanssaan öisin, eikä koskaan toiminut omin neuvoin, vaan noudatti täsmällisesti Isänsä ohjeita. Hän ilmaisi asian myös niin, ettei hän tee mitään mitä hän ei näe Isänsä tekevän, sekä kertoi, että Isä ja Poika ovat yhtä. Huomaa, että hänellä oli jatkuva, syvällinen yhteys Isäänsä ja siksi hän kutsuu häntä läheisellä tavalla Isäkseen. Näemme myös näissä jakeissa, että lähimmät opetuslapset näkivät varmasti, kuinka Jeesus koki sanomantonta tuskaa, mutteivät jaksaneet valvoa ja rukoilla hänen kanssaan, jakaen hänen tuskansa. Se kertoo meistä paljon. Pietarikin lupasi hetkeä aiemmin, ettei koskaan kiellä mestariaan ja nyt hän jo nukkui. Näemme, kuinka helposti lihamme saa meissä vallan, sen sijaan, että olisimme Hengessä palavia ja antaisimme hänen hallita meitä, kuten Herraamme. Jeesus päätti alistua täysin Jumalan suunnitelmaan, ja ymmärsi, ettei ihmiskuntaa kukaan muu tulisi pelastamaan synnin kirouksen alta.

Mitä voisimme oppia Jeesuksen kuuliaisuudesta ja hänen tavastaan toimia? Hän päätti antautua sataprosenttisesti Jumalan tahtoon. Se vaati lujan päätöksen kuolla itsekkyydelle, välinpitämättömyydelle ja rakastaa näitä ihmisiä, jotka hän tuli pelastamaan. Silti harvat ihmiset ymmärsivät hänen kutsumustaan ja olivat tuomitsemassa ja tappamassa hänet. Mikä sai Jeesuksen hyväksymään mielettömän tehtävänsä, tulemaan Isän hylkäämäksi meidän tähtemme, kantamaan koko maailman kollektiivisen syntivelan harteillaan meidän syyllisten edestä? Rakkaus.

1.Joh. 4:7-10

Rakkaani, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meille, että Jumala lähetti ainutsyntyisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttaan. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me oleme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Pastori Ville Pitkänen on joskus opettanut että rakkaus on toimintatapa. Aamen. Niin se on! Ajattele, miten voimakkaasti apostoli Johannes sanoo, että jos me päätämme rakastaa, tunnemme Jumalan. Se ei ole kevyesti sanottu. Ikävä kyllä vastakohtakin on yhtä totta: Jos me päätämme olla rakastamatta, emme tunne Jumalaa. Meidän täytyy ymmärtää, että Jumalan rakkauden mitta on aivan eri asteikolla kuin meidän. Joskus saatamme puolustella: Enhän minä ole ketään tappanut, en siis ole paha. Mutta Jumalan mittaristo on aivan toinen: Vuorisaarnassa Jeesus asetti Jumalan standardit paljon korkeammalle, jotta ymmärtäisimme, ettei kukaan ihminen voi yltää niihin. Ainoastaan Jeesus eli täydellisen elämän ja vastaanottamalla hänet elämämme Herraksi, voimme rakastaa, koska Jumala on rakkaus. Ja jos sanomme, että olemme hänen lapsiaan, me olemme velvolliset rakastamaan toinen toisiamme. Jeesus on täydellinen roolimalli meille kaikille siitä, kuinka meidän tulisi elää. Joudumme monta kertaa myöntämään, että olemme vajavaisia, teemme virheitä, mutta jos päätämme silti valita toimintatavaksemme rakastaa toisia ja myös itseämme terveellä tavalla, Herra muuttaa meitä Jeesuksen kaltaisiksi sen kautta :).

Mihin tämä kaikki johtaa? Siihen, ettemme pelkää olla lähellä Jumalaa ja täysin läpinäkyviä hänen edessään. Muista, että hän on jokatapauksessa kaikkitietävä, kaikkialla läsnäoleva, kaikkivaltias ja muuttumaton Jumala, jolta yksikään ajatuksemme tai tekomme ei voi pysyä salassa. Jeesus siis tuntee sinut, mutta hän ei tuomitse sinua. Hän rakastaa sitä, että hän näkee lastensa toimivan rakkauden toimintatavan kautta ja olevan rehellisiä, sen sijaan, että toimisimme lihamme tahtomalla tavalla. Huomioi, että Jeesus oli täysin rehellinen ja läpinäkyvä Isänsä edessä kun hän rukoili, että jos tämä malja voi mennä ohitseni. Hän osoitti avoimuutensa reilusti, mutta sen jälkeen alistui Isänsä tahtoon. Mitä luulet, eikö Isä rakasta tällaista rehellistä Poikaansa, joka ei peittele tuskaansa ja silti päättää valita rakkauden toimintatavakseen? Meidän tulee tehdä samoin tänään :D. Lopuksi paljastan jotain nuoruudestani, jonka mennä viikolla Pyhä Henki nosti sydämelleni. Toivon sen rohkaisevan teitä rakkaat lukijat.

Muistan kun olin vielä peruskoulussa ylä-asteella ja eräs tuttu henkilö kehotti minua valehtelemaan tädilleni, jotta sen varjolla voin alkaa juomaan olutta hänen ja muiden kanssa. Sanoin hänelle, etten koskaan voisi valehdella tädilleni ja tiesin nuorena uskovana, että jos sen teen, että alan valehtelemaan vielä rakkaalle tädilleni, maailma alkaa viemään kovaa kyytiä ja olen ongelmissa. Tää kaveri yritti vielä joskus pelottelun kautta hallita elämääni, mutta niin vain Herra auttoi enkä aloittanut juomista ja kiitän siitä Jumalaa. Toinen puoli tähän asiaan on, että läheiseni rukoilivat puolestani tuona aikana ja tätini (joka kasvatti meidät) sanoi joskus, että seura tekee kaltaisekseen. Siksi etäännyin tästä ryhmästä yhdeksännellä luokalla ja muutettuani Oulaisiin opiskeluiden perässä seuraavana vuonna kiitin Herraa, ettei tuo kaveriporukka enää voinut hallita toimintaani kaveripaineen kautta. Tänä päivänä ylistän, palvon ja kiitän Jumalaani, että olin ja olen uskoakseni edelleen esirukousten kohde. Se varjeli minut lähtemästä maailmaan, alkamasta määrätietoisesti valehtelemaan (siis elämään valheessa) ja antamaan avaimet paholaiselle, joka pyrkii tappamaan, tuhoamaan ja rikkomaan ihmisen pieniksi palasiksi. Päätä tänä päivänä olla täysin rehellinen ennen kaikkea Jumalalle ja tuon suhteen kautta voit sitoutua olemaan läpinäkyvä aivan kaikille ihmisille. Varjele kielesi vilppiä puhumasta ja anna koko elämäsi uhrina Herralle (Room. 12:1) ja tee päätös seurata häntä koko sydämestäsi. Silloin et koskaan eksy, eikä saatana pääse sitomaan sinua valheisiin ja saat nauttia todellisesta, pysyvästä vapaudesta Isäsi kanssa, sen parempaa ei ole olemassakaan! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂 T. Jukka

Valloita maa!

Kielillä puhuminen ja laulaminen, palvonta ja ylistys ja Raamatun tutkiminen ja soveltaminen omaan elämään. Kaikki nää on rakkauden osoituksia Jeesukselle. Sen sivutuotteena kasvamme uskossa. Oletko miettinyt asiaa tästä näkökulmasta? Jumala odottaa, että kun alamme ymmärtämään vanhurskautuksen siunaukset elämässämme, me osoitamme vastarakkautta häntä kohtaan. Se on luonnollinen reaktio, kun alamme ymmärtämään hänen armonsa suuruuden.

Psalmi 103:1-5

Daavidin psalmi. Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on tehnyt. Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi. Hän lunastaa sinun elämäsi turmiosta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella. Hän tyydyttää sinun kaipauksesi hyvyydellään; sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotka. 

Daavid oli Jumalan mielenmukainen, koska ymmärsi oman pienuutensa ja Herransa suuruuden. Hän todella tahtoo muistuttaa Jumalan uskollisuudesta ja hyvyydestä itseään ja meitä. Jos me todella näemme Jumalan hyvyyden ja uskollisuuden, meillä on aina syytä antaa palvonta kuninkaallemme. Daavid kiinnittää katseensa Jumalaan, ja tahtoo, että hänen koko olemuksensa palvoo häntä. Vaikka emme kiellä vaikeita olosuhteita elämässämme, katsomalla Jumalaan, voimme astua näkyvän todellisuuden yläpuolelle. Sielunvihollisen strategia on saada uskovatkin katsomaan itseensä ja olosuhteisiin, jotka ovat toisinaan pahat. Siinä tapauksessa pahat ajatukset alkavat kiertää päässämme ja emme näe ja koe Herramme hyvyyttä. Mitä enemmän ihminen keskittyy luonnolliseen maailmaan, sitä enemmän hänestä tulee toivottomampi, rauha katoaa ja paholaisen valheet saavat tilaa mielessämme. Mikä siis avuksi?

Älä keskity siihen, mitä näet luonnollisilla silmilläsi, vaan katsele Jeesusta hengen silmillä ja ota vastaan taivaan Isän rakkaus! Miten voit alkaa katsomaan hengen silmien avulla? Tekemällä päätöksen yksinkertaisesti palvoa häntä! Ylistys ja palvonta lähtee päätöksestä keskittyä siihen mikä ylittää näkyvän todellisuuden. Tiedätkö miksi ihmiset, jotka eivät elä elämäänsä Jeesuksen seuraajina, pitävät uskovia hulluina? Koska heidän järkensä vastustaa yliluonnollista. He näkevät vain luonnollisilla silmillään. Jos uskovainen alkaa toimimaan pelkästään tässä näkyvässä todellisuudessa, hän alkaa unohtaa kuka hän on Kristuksessa. Siihen paholainen pyrkii. Hän pyrkii saamaan ihmiset niin kiireisiksi, etteivät he ehdi miettiä Jumalaa, vaan keskittävät huomionsa kaikkiin sinänsä normaaleihin asioihin. Jos uskovien identiteetti Jumalan lapsina alkaa hämärtymään, mitä jää jäljelle? Uskonnollisuus, jossa ei ole mitään voimaa! Uskonnollisuus tappaa suhteen Jeesukseen, kaikki intohimo Jumalaamme kohtaan vähenee ja vähenee, kunnes jää vain kuoret. Silloin monet tekevät päätöksen jättää uskovan elämän, jossa ei ole mitään aitoa enää jäljellä ja ajattelevat, ettei koko Jumalaa ole olemassakaan varmaan. Ja sielunvihollinen nauraa, kun on saanut petetyksi jälleen yhden ihmisen, joka uskoo enemmän tunteitaan ja luonnollisia silmiään, kuin Jumalan Sanaa, jolle uskomme perustuu. 

Muutamien viime päivien aikana Seinäjoen Helluntaiseurakunnassa järjestettiin Hyvä Sanoma ry:n jokavuotinen Valloita maa konferenssi. Sivuan sitä vain hiukan tällä kertaa soveltuvin osin. Ben Fitzgerald ja Chris Overstreet kertoivat monia käytännön esimerkkejä Jumalan voiman ilmestymisistä arkipäivän keskellä. Yhden mainitakseni, heidän arkensa voi olla vaikka sitä, että hän näkee ruokakaupassa keppiä käyttävän miehen, jonka liikkuminen on hidasta ja vaivalloista. Hän lähestyy ja alkaa keskustelemaan hänen kanssaan ja mies kertoo reiden olevan halvaantunut. Aivan luonnostaan kaveri kysyy lupaa rukoilla hänen puolestaan ja kun hän käskee kipua väistymään Jeesuksen nimessä ja sen jälkeen testaamaan ilman keppiä sen toimivuutta, mies kertoo iloisena, että kaikki kipu on poissa! Tämän seurauksena hänen ei  enää tarvitse käyttää tuota keppiä ja kysyy kaverilta, että missä seurakunnassa hän käy ja lupaa tulla käymään siellä. Tällaisia ihmeitä Jumalamme tekee jatkuvasti niin Suomessa, skandinaviassa kuin kaikkialla maailmassa, koska hän rakastaa ihmistä niin paljon. 

Uskonnollisuus torjuu tällaisen toimintavan, he kritisoivat sitä. Sen sijaan ihmiset, jotka eivät tunnusta Jumalan olemasaoloa, yhtäkkiä ovat valmiita vastaanottamaan pelastuksen Jeesuksessa, koska Jumala osoittaa ihmein ja merkein rakkautensa heitä kohtaan. Mutta palataanpa takaisin tuohon Psalmiin. Meidän on siis todella tarpeellista osoittaa kunniotusta Jumalaamme kohtaan palvoen häntä, koska hän todellakin ansaitsee sen. Hän on kaikkivaltias Jumala, joka parantaa ja pelastaa tänäänkin. Hän tahtoo käyttää jokaista omaansa välittämään parantumista ja johdattamaan eksyneet takaisin yhteyteen itsensä kanssa. Se on hänen intohimonsa. Kyse on siitä, että tahdommeko nöyrtyä hänen tahtoonsa ja olla kuuliaisia, kun hän antaa meille tehtävän lähestyä jotakin ihmistä ja kertoa hänestä. 

Jos me alamme kokemaan omassa jumalasuhteessamme hänen hyvyyttään, se saa meidät ihan oikeasti liikkeelle. Emme tahdo pitää tätä muilta salassa. Liian kauan Suomenkin kristityt ovat totuttaneet itsensä toimimaan mukaavusvyöhykkeellä: Kerran viikossa kirkkoon ja arjessa ei puhuta, eikä tunnusteta uskoamme. Kuukaudet ja vuodet vaihtuvat ja ihmettelemme missä se herätys viipyy Herra? Herra tahtoisi niin kovasti, että me emme olisi enää ihmispelon vankeja vaan Jumalan pelko täyttäisi sydämemme, niin, että tottelemme hänen Pyhää Henkeään kuuliaisesti. Silloin hän todella ennallistaisi ensirakkautemme kanssaan ja alkaisimme kertomaan kuinka hyvä, rakastava ja uskollinen Jumalamme on! 

Ihmiset vain odottavat paikkakunnillamme, että me heräisimme ja kertoisimme hyvät uutiset Jumalasta, joka todella rakastaa jokaista luotuaan. He odottavat, että olisi joku, jolla olisi aikaa olla aidosti kiinnostunut heidän elämästään ja välittää parantumista heille. Silloin heidän sydämensä kääntyisivät Herran puoleen uudelleen. 

1.Kun. 18:36-39

Kun ruokauhrin aika oli tullut, profeetta Elia astui esiin ja sanoi: ”Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala. Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että olen tehnyt kaiken tämän sinun käskysi mukaan. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa tietäisi, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin puoleesi.” Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin sekä puut, kivet ja mullan ja nuoli veden, joka oli ojassa. Kun koko kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja sanoivat: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!”

Huomaa, että Elia oli oppinut tuntemaan Jumalaa vaeltaessaan uskossa hänen kanssaan ja luottamaan häneen sataprosenttisesti. Mielestäni nämä jakeet paljastavat paljon Jumalan luonteesta. Huomaa kuinka ystävyys Jumalan kanssa heijastuu tässä profeetan rukouksessa. Hän tuntee Herran ja hänen sydämensä halun. Hän anoo, että Jumalan ilmaisisi itsensä näkyvällä tavalla tässä hetkessä, osoittaisi Elian olevan todellinen profeetta, eikä väärä profeetta. Lopuksi hän vetoaa Jumalan sydämeen, että hän tämän merkin kautta kääntäisi Jumalan kansan takaisin puoleensa. Juuri sitä Herra tahtoi koko sydämestään ja näin tapahtui. Jumalan pelko valtasi israelilaiset ja he tunnustivat Herran suuruuden. 

Toisin sanoen, koska Jumala on muuttumaton, hän tahtoo ilmaista valtakuntansa maan päällä edelleen. Siksi Jeesus opetti Isä meidän rukouksen opetuslapsilleen, jossa myös anotaan, että Jumalan valtakunta tulisi todellisuudeksi maan päällä. Aina kun Herramme parantaa, vapauttaa, ja pelastaa, on kyse Jumalan valtakunnan ilmentymisestä. Hän todella tahtoo pelastaa jokaisen, koska hän on luonut meidät. Hän tahtoo intohimoisesti olla yhteydessä kanssamme, eikä meillä ole oikeutta estää muita hänen luotujaan pääsemästä sisälle hänen rakkautensa syleilyyn. Sen sijaan meidän tulee tehdä oma osamme Pyhän Hengen voimassa, sisäistäen auktoriteetti asemamme Kristuksessa, demonstroida Jumalan valtakunnan todellisuutta, niin että lähimmäisemme näkevät, että Herra on tosi Jumala tänäänkin. Lähdetään liikkeelle ja nähdään, että Herra varustaa kansansa, jotta Suomen kansa tekee parannuksen. Tämä maa todellakin kuuluu Jeesukselle! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂 T. Jukka

Pelastetun kiitos ja rukous

Olen tänä iltana ollut Herran läsnäolossa, kohdannut hänen armonsa ja pyhyytensä. Ikään kuin sattumalta käsiini osui tää Psalmi. Se sopii mainiosti näihin tunnelmiin:

Psalmi 40:1-6
Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi. Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli avunhuutoni. Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, upottavasta liejusta. Hän asetti jalkani kalliollle ja vahvisti askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden laulun, ylistyslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet, tuntevat pelkoa ja turvaavat Herraan. Autuas se mies, joka panee luottamuksensa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niiden, jotka valheeseen eksyvät. Herra, minun Jumalani, monet ovat sinun tekemäsi ihmeet ja sinun ajatuksesi meitä kohtaan – ei ole ketään sinun vertaistasi – niitä tahdon julistaa ja niistä puhua. Niitä on paljon enemmän kuin voidaan laskea.

Ajattele, miten hyvä ja armollinen Jumalamme on: Kun meillä on ahdistus, me käännymme hänen puoleensa ja hän kumartuu puoleemme ja auttaa! Rakastan tätä adjektiivia: kumartui. Heti, kun ihminen nöyrtyy hänen edessään, hän on valmis auttaamaan. Mitä sitten tapahtuu: Hän nostaa kerta toisensa jälkeen nöyrtyvän, syntiin langenneen ihmisen, pois upottavasta liejusta. Minusta tämä kuva osoittaa selkeästi millainen synti on: Se pettää, vie syvemmälle riippuvuuteen, on tuhoamassa ihmisen elämän ilman pelastajaa. Mutta juuri silloin Jumala saapuu auttamaan meitä, kun sitä eniten tarvitsemme. Hän ei koskaan jätä meitä pulaan. Näin toimii ainoastaan rakastava Isä. Tässähän on kuvaus Jeesuksesta, joka lähtee pelastamaan yhtä kadonnutta lammasta ja kantaa turvaan.

Upottava lieju taas kuvaa mielestäni sitä, että sielunvihollinen voi houkutella meidät nautintoihin, jotka päältä päin näyttävät aivan mahtavilta, mutta kun ihminen astuu houkutukseen, se pettää. Juuri näin paholainen on toiminut Eedenistä asti. Vihollisen päämäärä on jättää uhri upottavaan liejuun, ja tuhota hänet. Meidän tulee siis todella olla hereillä kun paholainen syöttää mieleemme ajatuksia, jotka eivät ole Jumalan sanasta nousevia: Meidän tulee heti torjua ne Jeesuksen nimessä. Siksi on niin tärkeää tietää, mitä Raamattu opettaa, sisäistää ja soveltaa omassa elämässä, ettemme eksy matkalla kohti taivaan kotia.

Psalmi 50:14-15
Uhraa kiitosta Jumalalle ja täytä lupauksesi Korkeimmalle. Huuda minua avuksi ahdistuksen päivänä. Minä vapautan sinut, ja sinä olet kunnioittava minua.

Huomaamme, että kun rakas taivaan Isä pelastaa meidät, asettaa jalkamme Kristus kalliolle ja vahvistaa askeleemme, niin me kunnioitamme häntä syvästi. Tästä kunnioituksesta me alamme palvomaan häntä ja annamme koko elämämme hänen käyttöönsä. Uskon, että yksi sovellus tuosta ”lupauksesta Korkeimmalle” voi olla nimenomaan kokosydäminen antautuminen.

Palataanpa tuohon Psalmiin 40. Siinä kuvataan ihmisen sydäntä, joka on kokenut Jumalan valtavan hyvyyden ja nyt alkaa palvoa Herraansa (jae 4). Huomaa, että Daavid Pyhässä Hengessä osoittaa, että kun me ylistämme, monet alkavat kunnioittamaan Jumalaa ja turvaavat häneen. Kun elämäsi ylistää Kuningasta, todistat mitä Jeesus on tehnyt, kuinka olet päässyt ahdistuksesta vapauteen, muissakin syttyy toivo, että ”kun Jeesus auttoi häntäkin, kyllä hän minuakin voi auttaa”. Huomaa myös, että jakeessa viisi meitä kehotetaan pistämään koko luottamuksemme Herraan ja siitä seuraa onnellisuus. Itsekin olen unohtanut useastikin, että minun tulee oppia luottamaan Jumalaan jatkuvasti kaikissa valinnoissani, eikä luottamaan ”lihan käsivarteen”, siis omaan voimaani. Sitä Herra meiltä odottaa, että opimme antamaan hänelle kaiken vallan elämämme jokaisella sektorilla.

Jakeessa kuusi huomaamme, kuinka Daavid ylistää Jumalan valtasuuruutta, ei ole ketään hänen vertaistaan! Kun opimme vastustamaan paholaisen kavalia juonia, arvostamaan Jumalamme huolenpitoa ja hyvyyttä, alamme elämällämme todistaa Jumalan suurista töistä elämässämme, koemme hänen pyhyytensä ja suuruuteensa entistä läheisemmin. Se saa kielemme puhumaan hänen uskollisuudestaan ja hyvyydestään. Tiedätkö, että kiitollisen elämä on paljon helpompaa? Näin sanoi rakas seurakuntapastorimme Jacob Huttunen. Siitä tulikin mieleeni Jaskan slougan: Mistä sinä tänään olet kiitollinen? Meillä on paljon syytä kiittää, ylistää ja palvoa Jeesuta, joka sovitti jokaisen ihmisen syntivelan yhdellä, täydellisellä uhrilla. Siitä riittää kiitoksen aihetta koko elämän ajaksi 🙂 Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Syvä yhteys Jumalan kanssa

Mikä merkitys on ylistyksellä, kiitoksella ja palvonnalla, kun lähestymme Jumalaa? Jos saamme ilmestyksen henkeemme siitä, mitä Jeesus on tehnyt edestämme, se saa henkemme salpautumaan. Hänen valtava rakkautensa saa meidät murtumaan. Jos ymmärrämme sen hinnan suuruuden, emme tahdo elää synnissä. Tahdomme vain palvoa ja koroittaa häntä koko elämällämme.

En tahdo rajoittaa Herraa millään tavoin, vaan olla jatkuvasti hänen läsnäolossaan, jotta voin muuttua hänen kaltaisekseen. Kun lähestyn Herraani palvoen, koen hänen läsnäolonsa, ikäänkuin hän ottaisi minut Isän syliin, jossa saan olla juuri niin haavoittuvainen, rikkinäinen ja avoin kuin en koskaan uskaltaisi olla. Voin luottaa häneen sataprosenttisesti. Hän ei koskaan hylkää eikä jätä. 

Joskus ei tarvita musiikkia ollenkaan, kun olen opetellut tavan lähestyä häntä rukoillen ja kiittäen. Toisinaan minua auttaa paljon Pyhässä Hengessä syntyneet biisit, joissa palvotaan Jeesusta avoimesti. Jos sanat eivät ole tutut, voin rukoilla kielillä ja hengessäni yhtyä palvontaan. Toisinaan Herra näyttää ilmestyksiä kun tulen hänen vaikutusalaansa. Se lohduttaa, rohkaisee, saa rakastumaan syvemmin häneen. Saan ilman rangaistuksen pelkoa lähestyä kunnian Kuningasta, koska Jeesus on pyhittänyt kertakaikkisesti verellään minut. Koska olemme Jumalan lapsia, meillä on aina vapaa pääsy hänen pyhään läsnäoloonsa. Tahdommeko käyttää tätä mahdollisuutta, jonka Herra on antanut meille?

Hyvä esimerkki biisistä joka puhuttelee juuri nyt on Jesus Culturen come away:

”Come away with Me, Come away with Me

It’s never too late, it’s not too late

It’s not too late for you

I have a plan for you

I have a plan for you

It’s gonna be wild

It’s gonna be great

It’s gonna be full of Me

Open up your heart let Me in”

Tässä huomaamme, kuinka Herra on antanut ilmestyksen biisin kirjoittajalle itsestään. Hän kehottaa päästäämään irti hänen kanssaan, rohkaisee luottamaan hänen suunnitelmaansa, kutsumukseensa, johon hän kutsuu, joka ylittää kaikki rajat mitä ihmisellä voi olla! Se on täynnä Häntä. Avaa sydämesi ja päästä Hänet sisälle. 

Tässä kutsutaan todella läheiseen yhteyteen Jumalan kanssa. Jostain syystä kaikki Jumalan lapset eivät uskalla antautua hänelle, niin kuin hän toivoisi. Hän joka on täydellinen rakkaus, miksemme tahtoisi ystävystyä hänen kanssaan, rakastua häneen syvästi? Hän odottaa vain sitä, että avaamme sydämemme hänelle päivittäin ja annamme hänen hallita elämämme jokaista osa-aluetta. Silloin tämä kansa muuttuu, kun uskovat täyttyvät Herran läsnäololla, rakkaudella joka vuotaa yli lähimmäisten elämiin. Se muuttaa paikkakuntamme, jokaisen kohtaamisen ihmisten kanssa. Emme kai tahdo pidättää suurta pelastusta vain itsellämme? Eikö se olisi jotain todella surullista, jos niin päättäisimme toimia? 

Jeremia 29:11-13

Sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne. 

Eikö ole lohduttavat sanat suoraan Herralta? Hän tahtoo, että tunnemme hänen hyvät ajatuksensa, suunnitelmansa ja tahtonsa elämällämme. Silloinhan me rohkaistumme todella viipymään hänen lähellään, olemaan läpinäkyviä kaikessa, kysymme kaikissa asioissa hänen tahtoaan ja hän vastaa meille Sanansa mukaan! Rakastumme häneen itseensä ja luottamussuhde vahvistuu päivä päivältä. Se on Isän tahto juuri sinun elämääsi. Usko ja luota siihen sataprosenttisesti ja elämäsi tulee olemaan jotain mieletöntä, koska hänen ajatuksensa ovat paljon korkeammat kuin meidän :).

Tiedätkö mikä on osa Jumalan timanttia suunnitelmaa elämäämme, jos luovutamme elämämme ohjat hänen käsiinsä? Se, että kun palvelemme häntä lahjoilla jotka hän on antanut, ystävystymme hänen kanssaan, hän alkaa osoittamaan luottamustaan meihin ja meistä kasvaa hengellisiä johtajia. Ei ole kyse siitä, että he kaikki johtavat seurakuntia, vaan heistä kasvaa Jumalan ystäviä, jotka kasvavat hengelliseen aikuisuuteen. He ottavat vastuuta mielellään, tahtovat seurata Jeesusta kokosydämisesti ja ovat esimerkkeinä yhdelle tai useammalle ihmiselle, jotka ovat valmiita tekemään mitä tahansa osoittaakseen rakkautensa Herraansa kohtaan. 

Mitä YTM todella on?

Yhdessä Tekemisen Meininki. Se kumpuaa toimintatavasta. Opetellaan tekemään asiat yhdessä. Vartuin lapsuuteni Kärsämäellä, Miilurannan kylässä (pohjois-pohjanmaalla), ja mieleeni muistui monta juttua. Lähdimme keräämään mansikoita ja lakkaa. Meillä oli vanha rintamamiestalo,  ja ulkorakennus, jossa oli melko iso liiteri. Lapsuudessa muistan, että ennen kuin tuttu kirvesmies rakensi taloomme saunan, kävimme saunassa siellä ulkorakennuksessa. Kova pakkanen (tyyliin -30) ja ei kun saunaan, tähtitaivas, ei parempaa! (Juha Tapio: ”minä muistan pakkastalvet” 🙂 ) Mieleeni muistui siihen liiteriin liittyen, kuinka joskus oli niin, että oli paljon puuta, joka piti pieniä sirkkelissä, ja heitellä sisään. Tässä on ihan oikeasti kuva YTM:stä! Ensimmäinen nosti pitkän puun sirkkeliin, kokenut mies sirkkelöi, jonka jälkeen puut tippuivat maahan, sen jälkeen annettiin seuraavalle, joka heitti puut liiteriin. Tätä toistettiin useampi tunti. Käytiin syömässä ja kahvilla välissä ja taas jatkettiin. Eihän se pikkupojalle mitään älyttömän hauskaa todellakaan sillon ollut, kun oli komia 20-30 asteen aurinkoinen päivä, olis halunnut futista pelata ennemmin, mutta nyt ymmärrän, mistä yhteisöllisyys kumpusi aiemmin!

Menetelmät muuttuvat, tästä sirkkelöinnistä ei mennyt montakaan vuotta, kun sen korvasi valmiiksi  pienitty puukuorma, joka toimitettiin monen kuution eränä. Oli siinäkin oma yhteisöllisyytensä, kun nakkelimme niitä liiteriin… Mutta silti, vanha tapa oli enemmän, kun teimme asiat yhdessä monta tuntia: teimme töitä, söimme yhdessä, kävimme välillä pienellä tauolla ja taas mentiin! Ei ihme, että ihmiset olivat melkoisen terveitä, kun tehtiin oikeasti ruumiillista työtä. Kun mietin itseäni nyt, ja vertaan sitä lapsuuteeni, sillon tehtiin ite, nyt istun kerrostalossa ja oletan kaiken tulevan mulle niin kuin manulle illallinen. 

Missä sitä yhteisöllisyyttä tänään voi kokea? Esimerkiksi seurakunnassa. Niin minä sen aattelen. Carl-Gustaf Severin vieraili valloita maa konferenssissa tammikuussa Seinäjoella ja kertoi myös yhteisöllisyydestä, jota koki pienessä seurakunnassa, jossa alkoi nuorena käydä. Hän kertoi vanhemmasta Jumalan naisesta, joka rukoili monien kansojen puolesta ja myöhemmin ymmärsi, että oli julistanut juuri noiden kansojen keskellä ilosanomaa Jeesuksesta!

1. Joh. 5:1-4

Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa isää, rakastaa myös hänen lastaan. Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään. Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa. Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme.

Uskomme siis näkyy, tulee eläväksi, kun rakastamme Jumalan lapsia. Apostoli Johannes, Pyhän Hengen vaikutuksesta kirjoittaa, että ”siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään.” Se on selkeä asia. Kun alamme soveltaa tätä Jumalan asettamaa periaatetta elämässämme, siitä tulee valittu toimintatapa. Rakkaudesta kumpuaa rohkaiseminen, rinnallakulkeminen, ystävyys, uskollisuus, hyvyys, kärsivällisyys, itsehillintä ja kaikki muut Hengen hedelmät. Ja ajattele, että rakkaudesta kumpuava uskomme, se voittaa maailman! Kun ihmiset jotka ovat rikki sisäisesti, näkevät ja kokevat Jumalan rakkauden (agapee) meissä, herää kiinnostus, koska aidon tunnistaa. Meidän tulisi siis välittää Jumalan rakkautta siinä vaikutusalassa jonka Herra on antanut meille. 

Katsotaanpa pari aiheeseen liittyvää kohtaa: 

Jaakob 2:1, 8, 26

Veljeni, te jotka uskotte meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen, kirkkauden Herraan, älkää erotelko ihmisiä. Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi», te teette oikein. Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja. 

1. Joh. 4:19-21

Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään. 

Voimme varmaan todeta Jaakobin ja Johanneksen kanssa, että ei ole mitään epäselvää tässä asiassa. Jumala on rakkaus, ja hänen käsittämätön rakkaus tuli julki hänen Pojassaan, kun hän tahtoi ja tahtoo edelleen, pelastaa vihollisensa, jumalattomat. Jos todella ymmärrämme, että Jumala on pyhä, ettei hänessä ole mitään syntiä itsessään, vaan erottuu siitä, ymmärämme sen valtavan eron hänen ja meidän välillämme, jotka olemme syntisiä. Ainoa, joka pystyi tuon kuilun poistamaan, oli Jeesus Kristus. Miten se onnistui? Jeesus nöyrtyi ja tuli ihmiseksi. Hän eli niin kuin me. Silti hän oli myös Jumala ja koska eli synnittömän elämän, uhrasi itsensä jokaisen ihmisen tähden, ja sovitti kaikki syntimme ja teki sen, minkä synti oli tuhonnut: Toi meidät takaisin yhteyteen Jumalan kanssa. Tähän voisi sanoa halleluja 😀

Tähän perustuu todellinen yhteys ja rakkaus. Jos todella tahdot kokea aitoa yhteyttä ja rakkautta, tule Jumalan luo. Jos koet, ettet osaa rakastaa, opettele viettämään aikaa Jumalan läsnäolossa. Jos tahdot kokea yhteyttä, ala käymään säännöllisesti seurakunnassa, tutustu uskon veljiin ja sisariin. Ja ihan oikeasti: Ala palvella seurakunnassa, siitä tulee hyvä mieli, kun rakkaudesta Herraa kohtaan voit palvella toisten kanssa. Jos sitoudut seurakunnan yhteyteen ja kasvat Jumalan rakkaudessa luonnollinen seuraus on se, että alat antamaan omastasi Jumalan valtakunnan eteenpäin viemiseksi paikkakunnallasi ja aina maailman ääriin saakka. Meistä kasvaa antajia 🙂 

Meidän kolmiyhteinen Jumalamme on täydellinen kuva keskinäisestä harmoniasta, yhteydestä 🙂 ole siunattu ystäväni 🙂

Seurakunta=Kristuksen ruumis ja Suuruutes äärellä :D

iphone4s 057Suuruutes Äärellä tapahtuma on finaalissa. Vastuunkantajatkin saattaa olla finaalissa, koska ite kukin on kaikesta huolimatta vaan ihminen. Mutta kaiken koetun jälkeen voin kiittää, ylistää ja palvoa Jeesusta, joka mahdollisti tämän tapahtuman. Suurin kunnia kuuluu ainoalle Jumalalle, jota me palvelemme. Hän ansaistee kaiken palvontamme, Jeesus olet korkein!

Tahdon sydämestäni kiittää Arttu Koskenrantaa, Kimmo ”Zico” Pollaria ja kaikkia, jotka palvelivat ylistyksessä. Sillä on sanoinkuvaamattoman suuri merkitys, kun yhdymme suullamme korottamaan Herraa. Tänä viikonloppuna koin parantavan Jumalan läsnäolon joka vapautti ihmisiä keskittymään Jeesukseen, pyytämään häntä elämänsä herraksi, antautumaan kokosydämisesti hänelle. En tiedä parempaa, kuin, että nuoret tekevät päätöksen panostaa Jumalasuhteeseen ihan kympillä ja rakastuvat Jumalan sanaan ja rukoukseen. Silloin he saavat voiman tunnustaa uskonsa koulussa, ottavat Jeesuksen mukaan myös kouluun, kuten pastori Mika Yrjölä kehotti lauantaina 😀 Uskon asiat eivät todellakaan ole yksityisasia, vaan saamme näyttää värimme ja tunnustaa maailmankaikkeuden kauneimman nimen, Jeesus. 

Tänään Seinäjoen Helluntaiseurakunta täyttyi todella mukavasti kaikenikäisistä, lapsista aina vaareihin saakka. ”Yksi iso perhe, eri mutsi, sama faija” räppäs joskus Immanuel 😀 Siitä on kyse. Rohkaisun ilmapiiri on käsittämätön voimavara kun rakennetaan tapahtumaa ja seurakuntaa. Sitä tekivät kaikki, siis aivan kaikki. Siksi itse koin tapahtuman todella helppona itselle organisoidessani Ritolan Tomin kanssa jätkien rukouspalvelua 🙂 

Kun tuleva johtava pastorimme Markku Tuppurainen pyysi tänään Jumalanpalveluksessa alle 30 vuotiaita nousemaan ylös, ja koulupastori Toni Kivistö johdatti seurakunnan siunaamaan heitä ja heti perään yli 30 vuotiaiden nousemaan vuorostaan ja vanhimmiston jäsenen Mika Pöntisen siunaamaan, koimme jotain todella tärkeetä: Vedämme viivan siihen, että sanomme ”ne ja ne toimii niin ja niin” kuten Markku sanoi. Nyt olemme yksi Kristuksen ruumis joka siunaa toisiaan. Tästä siunauksesta alkoi uusi aika Seinäjoen helluntaiseurakunnassa, niin uskon. 

Johannes 17:20-23

Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä – minä heissä, ja sinä minussa – että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut. 

Ajattele, että Jeesus meidän pelastajamme rukoili yli 2000 vuotta sitten meidän edestämme ja hän ei ole lopettanut rukoilemasta meidän edestämme, että uskovat päättävät rakastaa toinen toisiaan, niinkuin hän on esimerkin antanut. Tehdään ystäväni päätös rakastaa lähimmäisiämme. Silloin Jumalan virrat tuovat läpimurron tähän maahan. 

Seurakunta on Jumalan keksintö, yhteisö jossa rakastamme toisiamme. Huomaa, että israelilaisilla oli synagoga järjestelmä joka korvasi temppelin uhreineen tärkeimpänä uskonnolisen elämän ylläpitäjänä ja siitä tuli juutalaisyhteisöjen uskonnollisen, kasvatuksellisen ja yhteiskunnallisen elämän keskus. Se syntyi korvaamaan tuhoutuneen temppelin suurimman osan juutalaisista ollessa pakkosiirtolaisuudessa, sekä tarpeesta kokoontua yhteen ja rohkaistua muiden kanssa yhteisestä, isien uskosta. 

Seurakunnan tulee olla rohkaiseva, palava, ilosanomaa julistava uskovien yhteisö, jossa kaikilla on mahdollisuus kohdata lähimmäisiä ja Jumalaa, sekä palvella niillä lahjoilla, jotka Pyhä Henki jakaa. Seurakunta on perhe, jossa on kaiken ikäisiä Jumalan lapsia, joilla on sama Isä, ja kaikki ovat saman arvoisia ikään, sukupuoleen ja rotuun katsomatta. Kristus on seurakunnan pää, joka vahvistuu jokaisen nivelen ja jänteen kautta yhteiseksi hyödyksi. Käsi ei voi sanoa jaloille: ”en tarvitse teitä”. Tarvitaan kaikkia palvelemaan ja täyttämään oman paikkansa seurakunnassa. 

Jeesus rukoili, että seurakunta tunnetaan siitä, että kaikilla siihen kuuluvilla ihmisillä on keskinäinen rakkaus. Siitä meidät tunnistetaan Jeesuksen opetuslapsiksi. Se on Jumalan seurakunnan DNA, jota ilman olemme ainoastaan kuin mikä tahansa kerho. On täysin merkityksetöntä mihin yhteiskuntaluokkaan kuulumme, koska olemme yksi ruumis Kristuksessa Jeesuksessa. Jos jokin ruumiin osa kärsii, kaikki kärsivät sen kanssa ja jos joku ruumin osa iloisee, kaikki iloitsevat sen kanssa! 

On suurta Jumalan armoa, että saamme olla yksi iso perhe, jossa välittyy Jumalan armo kaikkia kohtaan! Yhteisössä on valtava voima, ja seurakunnan voima ja auktoriteetti perustuu Jeesuksen täydelliseen työhön ristillä, hänen kuolemaansa, yllsnousemiseensa joka vaikuttaa hänen kalliilla sovintoverellään ostamaansa joukkoon uskovia. Kukaan uskova ei pysty omassa voimassaan tekemään yhtään mitään, vaan olemme täysin riippuvaisia Jumalasta, niin kuin Jeesus sanoo: Ilman minua ette voi tehdä mitään.

Mitä me voisimme tehdä, jotta kokisimme seurakunnan rakkaaksi kaikenikäisille? Sen, että palvomme, rukoilemme, kokoonnumme yhdessä. Sen lisäksi pidämme ”rukousalttarimme” palavana ja tutkimme Raamattua säännöllisesti ja sovellamme sitä arjessamme. Kun rakastumme Jeesukseen, saamme halun viipyä hänen läsnäolossaan. Silloin loistamme kuin tähdet tämän ajan keskellä. Ole siunattu ystäväni! 

Jumala, Pekka Perho ja ylivertainen suunnitelma

Sunnuntaina 5.10.14 tuli riemullinen uutinen rakkaassa kotiseurakunnassa, joka tuli aivan puun takaa. Siksi tämä kirjoitus, johon liittyy Jumalan suunnitelman toteutuminen omassa elämässäni, joka sivuaa rakasta kotiseurakuntaani myös..

Pekka vauhdissa :)

Pekka vauhdissa 🙂

Herra laittoi kaipuun sydämeeni muuttaa Seinäjoelle, mahdollisti sen 31.6.2011, siunasi kodilla, joka on juuri sopiva solutyötä varten. Pastori Ville Pitkänen haastoi mukaan solutyöhön ja solujohtajaksi tavatessamme seurakunnassa ja kun sain kutsun äijäsoluun, innostuin. Pian sen jälkeen sain kutsun solujohtajaksi kyseiseen soluun yhdessä toisen veljen kanssa.

Vihollinen hyökkäsi Jumalan sunnitelmaa vastaan, ihastuin naiseen, joka oli juuri tullut uskoon ja eronnut poikaystävästään. Herätyskellot eivät soineet, vaan annoin tunteiden viedä. Seurakuntayhteys oli rinnalla, seurustelu ykkösenä. Vaikka kävimme seurakunnassa joskus yhdessä, homma ei skulannut. Onneksi solussa sain olla täysin avoin tästä suhteesta ja Jumala uudisti ja virvoitti. Toisinaan rukousillat ystävien kanssa rohkaisivat valtavasti, jossa Pyhän Hengen virvoittava vaikutus ja armolahjat saivat toimia. Samoin äijäsolussa armolahjat toimivat ja huomasin kuinka arvokkaita ystäviä Herra on johdattanut elämääni.

Kevät talvella parisuhde loppui ja juuri silloin, kun eniten tarvin rinnalla kulkijoita, Herra antoi ystävien olla tukemassa ja seurakunta eri työmuotojen mukanaan rohkaisi valtavasti. Tutustuin pikkuisen Koskenrannan Arttuun ja Lauraan ja Niemelän Niklakseen ja Tanjaan. Seinäjoen ILTA alkoi tuntua kodilta, kun pääsi paremmin tutustumaan ihmisiin.

Talvella alkoi myös solujohtajuuskoulutus ja sain rohkaistua ja kasvaa. Syksyllä 2012 sain aloittaa seurakunnan Raamattukoulun jossa ansiokkaasti Tuomo Läntelä, Jukka Rajala ja pastori Ville pääasiassa opettivat tärkeistä asioista. Solutyö edelleen tuli rakkaammaksi ja jossain kohtaa armolahjat alkoivat virittyä käyttöön myös omalla kohdallani. Raamattukoulun vaikutuksesta Jumalan sana sai kasvattaa syvempään Jumala suhteeseen. Aloin myös palvella Seinäjoen illan tykkitiimissä ja koin sen tärkeänä palvelupaikkana 🙂 Huippuhetkenä oli ensimmäiset yhteistyöhetket pastori Pekka Perhon kanssa, kun hän julisti Unique Youth tapahtumassa marraskuussa ja sain kaivaa Raamatunpaikkoja skriinille hänen julistaessaan.

Jumalan siunaus solutyössä tuntui ja niitä piti lisätä. Jumala kasvatti melkoisesti, kun piti huolehtia laumasta :). Seurakunnan merkitys kasvoi jatkuvasti, aivan sama oliko keskiviikko vai lauantai ilta vai sunnuntai, niin kirkkolle piti päästä 🙂 Keväällä 2013 huomasin väsyväni, kun palvelin monessa työmuodossa ja kesälomalla hyvien ystävieni kanssa keskustelun jälkeen päätin jäädä kahdesta hommasta sivuun. Helpotti valtavasti. Sain keskittyä nyt solutyöhön, rukouspalveluun sateet lähetä illoissa ja rukoustiimin vetoon nuorten keskellä. Näiden ohella saan edelleen jatkaa teologian opintoja Global University Finlandissa (etänä).

Syksyllä sain mahdollisuuden ensimmäistä kertaa matkustaa Israeliin upean ryhmän kanssa. Nuorten porukka (vissiin 25) tiivistyi matkan aikana ja saimme ilta hetkissä kokea mahtavia hetkiä Jumalan läsnäolossa. Lähes kaikki taisivat todistaa vuorollaan mitä Jumala oli tehnyt omassa elämässä. Ryhmästä tuli tiivis ja matkan jälkeenkin monta kertaa kokoonnuimme yhteen ja näistä sisarista ja veljistä on tullut erittäin rakkaita itselleni. Yhteys on pysynyt vahvana ja tulee pysymään, sehän on selvä 😀

Helmikuussa 2014 nuorisopastorit Niklas Niemelä ja Johannes Saranpää veivät nuorten ryhmän Tukholmaan, jossa päätarkoituksena oli tutustua Hillsong Stockholmiin. Se opetti paljon. Sydämeen jäi palo nähdä saman toteutuvan Seinäjoen helluntaiseurakunnassa: Että kaiken ikäiset Jumalan lapset palvovat Jumalaa Pyhässä Hengenssä ja totuudessa. Näky siitä yhteydestä jota tuolla ilmeni oli sanoinkuvaamatonta.

Matkan jälkeen opin vielä enemmän arvostamaan kotiseurakunnan pastoreita, kaikkia työntekijöitä ja vanhimmistoa, jotka ovat antaneet koko elämänsä Jumalan käyttöön kysymättä palvelushintaa. Aloin siunaamaan aamuhetkissä pastoreita ja heidän perheitään, koska he ovat hengellisiä auktoriteettejani, jotka Isä viisaudessaan on asettanut. Toisaalta edelleen huomasin surevani sukupolvien välistä kuilua. Miten olisi mahdollista saada koko seurakunta kokoon yhdessä palvomaan ja palvelemaan Jumalaamme?

Sitten tapahtui se, että vanhimmisto ilmoitti, että pastori Markku Tuppurainen yhdessä vaimonsa Mirjan kanssa tulevat työyhteyteen Seinäjoelle 1.7. alkaen ja Markku aloittaa seurakunnan johtavan pastorin työt 1.1.2015. Se tieto rauhoitti syvästi. Oikeastaan kukaan ei voi korvata pastori Martin paikkaa, mutta Markku on Jumalan mies ja Isä kasvattaa häntä siihen tehtävään varmasti, jossa hän saa viedä seurakuntaa uusiin haasteisiin. Olen kokenut yhteistyön Markun kanssa luontevaksi ja voimaannuttavaksi, ei voi kuin kiittää Jumalaa hänestä 🙂

Syksy on ollut yllätyksiä täynnä, kun Arttu ja Laura Koskenranta muuttivat takaisin Kanadasta Thunder Bayn Saalemin työyhteydestä. Yllätys oli myös, kun rakkaat nuorisopastorit perustavat uuden seurakunnan. Tänään, seurakunnan ehtoolliskokouksessa, kirkon ollessa täynnä, tuli yllättävä tieto, että Pekka, Neea, Linnea ja Adeline Perho muuttavat Seinäjoelle keväällä 2015 ja Pekka aloittaa pastorin työt seurakunnassa. Nyt voi olla todella kiitollinen Jumalan suuresta suunnitelmasta ja aikataulusta!

Keskustelut Pekan kanssa ovat aina olleet valtavan rohkaisevia. Hän on todella Jumalan mies, hän elää läpinäkyvää elämää. En rehellisempää, aidompaa miestä voisi toivoa pastoritiimiimme, joka on vailla vertaa! TERVETULOA siis Pekka ja perhe!

Vuodet ovat vierineet, mutta Jumalan ainutlaatuinen suunnitelma on voimassa jokaisen uskovan kuin myös seurakunnan kohdalla! Tiedän, että jokaisen uskoa koetellaan, mutta kaikki vaikuttaa niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat. Kasvuahan ei oikeastaan voi tapahtua, ellei tule koskaan haasteita.

Roomalaiskirje 5:1-5

Koska siis olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen kauttaan me olemme päässeet uskossa tähän armoon, jossa nyt olemme, ja me kerskaamme Jumalan kirkkauden toivosta. Emmekä ainoastaan siitä, vaan me kerskaamme myös ahdistuksista, tietäen, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, kärsivällisyys koetuksen kestämistä ja koetuksen kestäminen toivoa. Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Uskon koko sydämestäni, että sukupolvien välinen kuilu pienee ja poistuu ajan saatossa seurakunnastamme. Sen vuoksi notkistan polveni Isän edessä ja kiitän hänen valtavasta rakkaudestaan joka ei koskaan lopu. Olen varma, että Jumala tulee pitämään huolta omistaan kaikkina päivinä, tuli sitten minkälaisia haasteita tahansa vastaan, koska hän on niin luvannut Sanassaan. Ole siunattu!

Minä ja minun suuri suuni osa 2

 

Jaakob 3:5-10

Samoin kieli on pieni jäsen mutta voi kerskailla suurista asioista. Kuinka pieni tuli – ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, vääryyden maailma. Kieli on jäsenistämme se, joka tahraa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. Kaikkien petoeläinten, lintujen, matelijoiden ja merieläinten luonnon ihminen voi kesyttää ja on kesyttänytkin, mutta kieltä ei kukaan ihminen pysty kesyttämään. Se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni!

Mitä negatiivinen puhe kertoo puhujastaan?

  • armon ja rakkauden kaipuusta ja sen puutteesta
  • empaattisuuden puutteesta
  • omasta rikkinäisyydestä
  • tuomion- ja lainalaisuudesta
  • ongelmakeskeisyydestä
  • malttamattomuudesta
  • rauhattomuudesta
  • lihallisen luonnon ruokkimisesta

Katsotaanpa tarkemmin tuomion- ja lainalaisuutta. Jos emme ole käsittäneet, millaisen hinnan Jeesus on maksanut synneistämme, vapauttaakseen meidät elämään Isän yhteydessä, olemme pahasti hukassa. Meidän tulee nähdä jokainen ihminen Jeesuksen pyhän veren hintana, jotta rakastaisimme ja kunnioittasimme heitä, vaikka olisimmekin eri mieltä asioista heidän kanssaan. Kun Pyhä Henki paljastaa meille Kristuksen täytetyn työn merkitystä, alkaa se vaikuttamaan Hengen hedelmiä elämäämme. Saamme tahdon puhua, toimia ja rakastaa heitäkin, jotka mielestämme eivät ansaitse sitä.

Tahdommeko puhua kielellämme kuolemaa itsemme ja muiden elämään? Enemmän kuin mikään muu, kertoo elämästämme eniten kielen käyttömme ja käytöksemme. Uskovien tulee löytää tasapaino sanojemme ja tekojemme välillä, jottemme olisi tekopyhiä. Jaakob viittaa juuri tähän jakeissa 9 ja 10:

Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni!

Se paljastaa sen ikävän tosiasian, että liian helposti seurakunnan keskellä annamme ylistyksen Herralle, mutta malttamattomuutemme ja muiden syiden vuoksi saatamme kokouksen jälkeen puhua pahaa lähimmäisistämme. Kielemme kautta on virrannut sekä jumalallinen että saatanallinen kanava, sitähän kukaan ei varmastikaan tahdo!

Jokainen ”saarnaa, julistaa, opettaa” kaiken aikaa omalla elämällään. Auts! Eikö se olekaan pastorin ja evankelistan työ saarnata? Ei, vaan kaikki tekevät sitä koko ajan. Jokaisen tehtävä on valvoa ”opetustaan”, että sanat ja teot ovat sopusoinnussa Raamatun kanssa. Ovatko ne?

Mikä neuvoksi? Ala imitoimaan Jeesusta! Hänen sanat ja teot olivat aina sopusoinnussa. Hän rakasti, varoitti, nuhteli, rohkaisi sanoin ja teoin. Hänen motiviinsa oli aina rakkaus. Siksi syntiset hakeutuivat hänen lähelleen, koska hän oikeasti rakasti heitä. Hänet tunnettiin rakkaudestaan ja armostaan. Se oli skandaali! Kaikki väsyneet, rikkinäiset ja masentuneet hakeutuivat hänen armonsa vaikutuspiiriin löytääkseen levon ja ilon, joka kestää. Hän ei torjunut ihmisiä vaikka itsekin väsyi. Hänellä oli aina aikaa kohdata ihmiset heidän tarpeissaan.

Voimme tehdä sen yhteenvedon tästä aiheesta, että tarvitsemme Jumalan armoa todella paljon. Ilman armon muuttavaa vaikutusta kielen käyttömme ei pääse pyhittymään. Armohan nimenomaan saa aikaa pyhityksen elämässämme, koska keskitymme Jeesukseen, joka on elämämme keskipiste. Päättäkäämme siis tutustua ja rakastua Jeesukseen, opiskelemalla Raamattua säännöllisesti 🙂 Silloin tulemme huomaamaan Hengen heldelmien kasvavan tasapainoisessa Jumalasuhteessamme. Ole siunattu!

 

 

 

 

 

Millä päätät täyttää mielesi?

Jos laitat banaanit jääkaappiin, ja otat ne jossain kohtaa pois, mitä arvelet, ovatko ne kylmiä vai lämpimiä?

Jos uskovainen viettää aikaa lakihenkisessä seurassa ja/tai seurakunnassa, millaiseksi uskovaksi hän kasvaa? Suorittajaksi, lakihenkiseksi, joka tietää paremmin kuin toinen, jolla on erilainen näkökulma asioihin.

Jos opit syyttämään lähimmäisiäsi tekopyhyydestä, huomaatko itsessäsi vaikuttavaa tekopyhyyttä? Eikö Jeesus juuri tästä opettanut, että ota ensin hirsi omasta silmästäsi, ennen kuin voit ottaa roskan kaverin silmästä?

Meidän tulisi olla hitaita arvostelemaan ja tuomitsemaan. Jeesus ei tuominnut, kun fariseukset olivat päättäneet tuomita aviorikoksesta tavatun naisen. ”en minäkään sinua tuomitse…” -lause vapautti tuomitun, rangaistuksen ansainneen naisen elämään elämäänsä Armahtajalle! Hän ei varmastikaan enää tahtonut elää vanhaa elämäänsä kohdattuaan Jeesuksen!

Jos arvostelet ja naljailet saat itsekin kokea sitä. Mutta jos päätät olla avulias, armollinen, rohkaiseva, siunaava, huomaat pian, että olet siunattu!

Jos imet vaikuttimia elämääsi jatkuvasti maailman kulttuurista, musiikista, elokuvista, tv-sarjoista, muuttuvat ne arvot elämässäsi totuudeksi, jota noudatat. Jos päätät satsata henkilökohtaiseen Jumala-suhteeseen, innostut palvelemaan lahjoillasi, löydät rakkaus- ja luottamussuhteen Jeesukseen, joka ei koskaan vaadi sinua luopumaan asioista, vaan Pyhä Henki tulee rakkaudellisesti näyttämään asioita, jotka hidastavat kasvuasi uskossa, niin, että ne alueet jotka maailma sai aijemmin valtaansa, näet Jumalan näkökulmasta, olet rehellisesti kohdannut, ja tahdot nyt luovuttaa nämä alueet Jumalalle vapaaehtoisesti.

Jumala on saanut sydämesi ykköspaikan. Muista varjella sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Jos Jumala on ykkösenä, tulet elämään täysipainoista, stressitöntä, ilon, rauhan ja onnen täyttämää elämää. Vaikka sinua kohtaisi vaikeatkin olosuhteet, olet kiinnittänyt uskon ankkurisi Jeesukseen ja hänen voittoonsa, et hätkähdä, vaan toteat: Minä ja Jeesus mennään näistäkin läpi yhdessä!

Kumpaa ruokit, lihaa vai henkeä?

Tahdotko elää siunauksen vai tuomion (rangaistuksen) alla?

Galatalaiskirje 5:16 (Amplified Bible)

Minä sanon: vaeltakaa (Pyhässä) Hengessä [Hengelle kiitollisina ja Hänen valvominaan ja opastaminaan], niin ette lihan himoa [jumalattoman ihmisluonnon haluja] täytä.

”Kun Jumala puhuu, Hän erottaa sielumme ajatukset henkemme totuudesta ja herättää eloon tarkoituksensa meitä kohtaan. Kun ryhdyin opiskelemaan Sanaa, en tiennyt, milloin toimin sielullisesti ja milloin hengessä. En tiennyt, milloin toimin tunnepohjalta, kunnes opin oikein tutkimaan Jumalan Sanaa ja toimimaan Hänen lupauksiinsa uskoen. Kun halusin jotakin, yritin vain saada sen tapahtumaan. Yritin kaikin väärin tavoin. Ellen saanut tahtoani periksi, mökötin ja puin nyrkkiä. Joskus en puhunut Davelle päiväkausiin ja toivoin voivani siten taivuteltua hänet myöntymään ja antamaan, mitä halusin. Välitin vain siitä, mitä itse halusin. Olin lihallinen, itsekäs, itsekeskeinen ja äärettömän onneton, koska kaikki pyöri minun itseni ympärillä. Monet pyrkivät yhteyteen Jumalan kanssa toivoen, että Hän antaa heille, mitä he haluavat. Heidän päivittäinen rukouksensa on luettelo siitä, mitä he haluavat. Siitä seuraa, että he pysyvät hengellisinä vauvoina koko ikänsä. He livahtavat sisään taivaan ovesta kuollessaan, mutta eläessään he eivät saavuttaneet voittoja. He eivät oppineet kuuntelemaan Jumalaa ja kuulemaan, mitä Hän heille haluaa. Jos elämme lihan mukaan, emme saa voittoa emmekä löydä onnea! Jos pyrimme vain tyydyttämään omat halumme, emme kykene vaikuttamaan toisten elämään myönteisesti. Se ei ole mahdollista. Jos seuraamme Pyhän Hengen johdatusta, emme täytä lihallisia halujamme.”

-Joyce Meyer: Uusi päivä, uusi sinä (2012) s. 101-102.

Katsotaanpa mitä Jumala sanoo asemastamme Jeesuksessa:

Efesolaiskirje 1:3-7

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa. Jo ennen maailman perustamista hän valitsi meidät Kristuksessa olemaan pyhiä ja nuhteettomia hänen edessään. Rakkaudessaan hän jo edeltä määräsi meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen kautta, oman hyvän tahtonsa mukaan, armonsa kirkkauden ylistykseksi. Tämän armon hän on lahjoittanut meille siinä Rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen hänen armonsa rikkauden mukaan.

Paavali rohkaisee uskovia näissä jakeissa keskittymään Kristukseen. Miksi? Siksi, että kun keskitymme täydelliseen Jeesukseen, jonka kautta olemme saaneet kaiken anteeksi ja hänen yhteydessään meillä on jo kaikki siunaukset elämässämme hän tulee rakkaaksi meille. Emme enää takerru heikkouksiimme, kun toetamme: ”En elä enää minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun puolestani.” (Gal. 2:20)

Kyse ei ole meidän ansioistamme pätkääkään! Kuinka moni on epäonnistunut ja lähtenyt rakastavan Isän luota pois, kun sielunvihollinen on saanut väännettyä heidän mielissään, että kyse on siitä, että sinun täytyy elää täydellisesti, että Jumala voi hyväksyä sinut. Silloin mennään metsään ja pahasti jos keskitymme itseemme. Isä tahtoo näillä jakeilla näyttää omilleen, kuinka rakastettuja me olemme! Ilman yhtään ansiota ja tekoa, hänen suuresta rakkaudestaan ja armostaan saamme iloita ja palvoa Herraa, joka on tehnyt meidät vapaiksi Jeesuksessa! Tämä on todellakin skandaali vailla vertaa!

Kun elämämme perustuu siihen, että näemme itsemme Jumalan silmin, rakastettuina, täydellisen hyväksyttyinä Jeesuksessa, tahdomme kunnioittaa käytännössä elämällämme kuningasten Kuningasta! Silloin emme suorita vaan osoitamme vastarakkautta häntä kohtaan 😀 Näin toimien maailmamme tulee muuttumaan, koska ihmiset jotka eivät vielä tunne Jumalaa, näkevät toimintamme kautta rakastavan Jumalan ja tahtovat tutustua häneen 😀

Siunattua pääsiäistä 😀

Jumalan läsnäolosta maailman todellisuuteen

Tulin pihalle Kuopion Helluntaiseurakunnasta, Temppeli24 tapahtumasta, jossa kymmenen vuotiaan tapahtuman teemana on kiitollisuus. Aiheestakin. Niin, tulin siis pihalle ruksalta, ja lähdin kävelemään kohti hotelliani. Matkalla jäi mieleen kolme baaria/yökerhoa. Yksi on nimeltään Onnela, toinen Ilona ja kolmas Club Passion, ihmisiä oli melko paljon liikkeellä. Viime mainitun läheisyydessä nököttää Kuopion Tuomiokirkko. Jotenkin ironista.

Kumman ihmiset valitsevat: Mennä Tuomiokirkkoon vai Klubiin joka nimi lupaa intohimoa? Varmaan monet jälkimmäiseen, ainakin kellon lähestyessä puolta kahtatoista kävellessäni vuorikatua, totesin mielessäni, että eivät ihmiset kaipaa tuomiota elämäänsä, joten eivät mene kirkkoon vaan hakemaan nautintoa ja intohimoa jota toinen paikka tarjoaa. Paholainen on siis saanut ihmiset sokaistumaan, että maailman tarjoamat nautinto tuo onnen, toisin kuin Jumalan lähellä ihmiset eivät iloitse. Ennakkoluulot ovat kovat. He ajattelevat, että Jumala tarjoaa ainoastaan tuomiota ihmisille, jotka eivät elä hänen yhteydessään. Se on vale. Jos ihmiset joille uskon asiat ovat vieraita, saisivat kokea Jumalan täydellistä rakkautta, tulisivat kosketuksiin sen kanssa, heidän ennakkoluulonsa hälvenisivät ja sydämen padot murtuisivat.
 
Rupesin kelaamaan kuinka rakastava, Jumala on. Lauloimme tapahtumassa Goddictedin johdolla muunmuassa näin: ”Oot aina puolellani, oot aina puolellani/Et yksin hylkää mua vaikeuksissani …” Mieti hetki. Herra lupaa olla aina puolellamme, koska hän on uskollinen lupauksilleen: 
 
Heprealaiskirje. 13:5b: ”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä”. 
 
Toisin sanoen, kun jokainen meistä kohtaa vastoinkäymisiä, isoja tai pienempiä, voimme vedota Jumalan lupaukseen, joka kestää aina ja iankaikkisesti, että hän huolehtii meistä! Mitä luulet, onko ongelmien keskellä helpompi elää, kun sen saa jaettua jonkun kanssa? Niin minustakin. Ajattele, uskovilla on rakkaussuhde taivaan Isään ja emme vain jaa hänen tietoonsa ongelmiamme vaan jätämme ne hänen eteensä! Ajattele, mikä Jumalan rauha ja ilo täyttää sinut, kun voit luovuttaa ja lopettaa murehtimisen ja tiedostaa, että Jeesus on aina ystäväsi, tuli mitä tuli! Siksi meillä on syytä iloita ja olla kiitollisia:
 
Filippiläiskirje 4:4, 6-7
Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. 
 
Olkaamme rohkeita tunnustamaan uskomme ja näyttämään kiitollisuuttamme Jumalaamme kohtaan! Jos kerran Herra on antanut kaikki syntimme anteeksi sovituskuolemansa ja ylösnousemuksen perusteella, osoitetaan intohimoista rakkautta häntä kohtaan, palvotaan ja kunnioitetaan häntä Herranamme!