Avainsana-arkisto: arvosteleminen

Arvostelemisen armolahja?

Tunnetaanko Raamatussa arvostelemisen armolahjaa? Tänään tuntuu siltä, että kristityt ovat löytäneet uuden armolahjan, jota alkukristityt eivät mainitse armolahjaluetteloissa.

Kiekkostudiossa sanottiin legendaariset sanat lauantaina: Rakentaminen on hankalampaa kuin hajottaminen.

Kuka tahtoo hajottaa kristittyjen yhteyden? Kuka tahtoo, että uskovat riitelevät? Kuka pyrkii nostamaan tunteet pintaan, jotta vähintään toinen osapuoli loukkaantuisi ja jättäisi typerän riidan takia seurakunnan taakseen ja lähtisi maailmaan? Kuka nauttii siitä, kun aidosti uskoon tulleiden pelastumista epäillään? Kuka persoona nauttii siitä, kun Jumalan miestä tai naista arvostellaan perusteetta ja sen työn tuloksia ei pidetä aitoina? Yksi persoona: Saatana, valheen isä.

Kenellä on oikeus tuomita tässä maailmassa? Kenellä on suvereeni auktoriteetti ja näkemys kaikista tapahtumista? Kuka ei ole puolueellinen? Kuka on aina oikeudenmukainen? Kenen ei tarvitse koskaan mielistellä kenenkään edessä? Kenelle jokainen ihminen tekee tilin sanomisistaan, ajatuksistaan, asenteistaan? Ketä meidän tulee syvästi kunnioittaa? Kuka on antanut sinulle kielen, jolla puhut? Kuka antoi ainoan Poikansa kuolemaan, jotta meillä kaikilla olisi mahdollisuus päästä taivaaseen? Vastaus: Kolmiyhteinen Jumala.

1.Kor. 12:4-11

Armolahjoja on erilaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on erilaisia, mutta Herra on sama. Voimavaikutuksia on erilaisia, mutta Jumala, joka kaiken kaikissa vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi. Niinpä toinen saa Hengen kautta viisauden sanat, toinen saman Hengen vaikutuksesta tiedon sanat, toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas parantamisen armolahjat samassa Hengessä, toinen saa lahjan tehdä voimallisia tekoja, toinen profetoimisen lahjan, toinen henkien erottamisen lahjan, toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin erikseen niin kuin tahtoo.

Kuka armolahjat antaa? Jumala. Vaikka hän antaa meille lahjat, olemme yhtä inhimillisiä ihmisiä senkin jälkeen. Niitä ei kukaan ansaitse, siksi niitä kutsutaankin armolahjoiksi. Ne on tarkoitettu yhteiseksi hyödyksi seurakunnalle. Kenen kunniaksi käytämme armolahjoja? Jumalan. Kenelle vastaamme siitä, miten olemme käyttäneet niitä? Loppujen lopuksi Jumalalle. Tuleeko hengellisten auktoriteettien valvoa seurakunnassa julkituotuja sanomia? Ehdottomasti. Mutta kenenkään ei pidä pelätä käyttää armolahjoja ihmisten takia. Jos emme uskalla käyttää Jumalan antamia armolahjoja arvostelun pelossa, olemme ihmisten orjia.

Miksi tänään sitten arvostellaan, joskus kärkkäästikin, kaikenlaisia Jumalan käyttämiä henkilöitä? Joskus takana voi olla kateus siitä, että Jumala käyttää heitä voimallisesti, ja oma palvelutyö tai uskonelämä on kuihtunut. Jos arvostellaan, huomio kohdistuu toiseen, eikä kukaan keskity arvostelijaan. Paholainen on niin ovela, että tahtoo saada Kristuksen ruumiin arvostelemaan ja kinastelemaan, jotta tärkein unohtuisi: Ihmisten pelastuminen. Mietipä tältä kannalta: Jos uskovat keskittyvät arvostelemaan toisiaan, kuka saa viedä ihmisiä helvettiin sillä aikaa?

Johannes 17:20-21

Mutta minä en rukoile ainoastaan heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.

Tässä Jeesus, meidän ylipappimme, rukoilee oman maailmanlaajuisen seurakuntansa puolesta, jotta me olisimme yhtä Jumalassa. Itse asiassa hän ei ole lakannut rukoilemasta tätä rukousta. Miksi yhteys Jumalan ja uskovien välillä on niin tärkeä? Jae itse vastaa: jotta ihmiset, jotka eivät vielä usko Jumalaan, uskoisivat Jeesukseen. Jos paholainen saa hajottaa uskovien keskinäisen yhteyden, se tuhoaa heidän suhdettaan Jumalaan, emmekä eroa riitelevistä ihmisistä, jotka eivät usko. Sen sijaan, jos me täytymme Jumalan rakkaudella, voimme rakastaa toisiamme ja yhteys uskovien välillä voi eheytyä ja rakentua. Silloin tuo rakkaus saa muut ihmiset vakuuttumaan, että Jumala on todellinen, koska tällaista rakkautta maailma ei tarjoa.

1.Kor 13:1-2

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään.

Jumala, Henkensä kautta on inspiroinut sanansa. Hän sanoo selkeästi, että meidän tulee käyttää armolahjoja rakkaudessa. Tehtävämme on siis todella toimia Jumalan valtakunnan periaatteiden mukaisesti: Olla rakkaudellisia niitäkin kohtaan, jotka eivät ole meidän kanssamme aina samaa mieltä. Se vaatii todellista kärsivällisyyttä, jotta voimme oppia käyttämään tätä taitoa, josta meidät tulisi tuntea Jumalan lapsiksi.

Jaakob 3:1-2, 7-10

Veljeni, älkööt monet teistä ryhtykö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Me kaikki hairahdumme monin tavoin. Jos joku ei hairahdu puheissaan, hän on täydellinen mies ja kykenee hallitsemaan myös koko ruumiinsa. Kaikkien petoeläinten, lintujen, matelijoiden ja merieläinten luonnon ihminen voi kesyttää ja on kesyttänytkin, mutta kieltä ei kukaan ihminen pysty kesyttämään. Se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla veljeni!

Jae yksi asettaa korkean kynnyksen jokaiselle, joka tahtoo opettaa muita. Meidän pitäisi muistaa tämä, kun astumme Jumalan seurakunnan eteen opettamaan ja valmistautua, jottemme johtaisi harhaan niitä, jotka kuuntelevat. Toinen jae kuvastaa erinomaisesti mikä valta on meidän kielellämme. Jos löytyisi henkilö, joka ei koskaan puhuisi väärin, hän pystyisi hallitsemaan koko ruumiinsa. Sellaista henkilöä ei vaan löydy tästä maailmasta. Seuraavat jakeet pistävät pienelle paikalle. Millaisesta kielen käytöstä meidät tunnetaan? Puhummeko lohdutusta, rohkaisua vai negatiivisesti? Miten ihmeessä voimme välttää järkyttävän tilanteen, niin, ettemme puhuisi sekä kiitosta että kirousta? Täyttymällä Pyhällä Hengellä, naulitsemalla jatkuvasti lihamme ristille. Sitä mitä sydämemme on täynnä, sitä suumme puhuu. Jos vietät aikaa Jumalan lähellä, kielesi puhuu Jumalasta ja voi tuoda rohkaisua monille. Jos vietät aikaa tämän maailman lähteillä, mielesi saastuu ja kielesi jakaa sitä mitä sydämesi sisältää. Jumala armahtakoon meitä, ettemme pidä halpana hänen Sanaansa, joka johtaa meidät totuuteen.

Heprealaiskirje 4:12-13

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili.

Jumalan sanaa käyttää Jumala. Tuo sanan miekka paljastaa kaikki mitä meidän sisällämme on. Mikään ei jää häneltä huomaamatta ja hänelle olemme vastuussa sanoistamme, ajatuksistamme, asenteistamme, käyttäytymisestämme. Jos kerran jokainen on eräänä päivänä yksin kaikkitietävän Jumalan edessä vastuussa omasta vaelluksestaan, onko meillä varaa keskittyä tutkimaan toisen elämän hedelmää ja alkaa arvostelemaan häntä? Olisiko sittenkin viisaampaa pyytää Herraa auttamaan meitä itseämme, jotta kulkisimme elämämme taipaleen jumalanpelossa, ja niin miettisimme, minkälaisesta kielen käytöstä meidät tunnetaan. Jos me olemme armottomia toisillemme, Jumala on armoton myös meille. Jos emme anna anteeksi, emme itsekään saa anteeksi. Antakoon Jumala meille sen armon, että laskemme ainakin kymmeneen, ennen kuin sanomme jotain harkitsematonta, jolla voimme haavoittaa syvästi lähimmäistämme, josta hän on maksanut täyden hinnan ristillä. Jumalan runsasta siunausta elämääsi 🙂