Avainsana-arkisto: epäjumalat

Kristityn vapaus

Olen opiskellut Korinttolaiskirjeet kurssia tämän alkusyksyn ajan ja kun törmäsin aiheeseen kristityn vapaus, se kolahti heti. Sen sijaan, että tahtoisin nostaa useita teemoja kurssikirjasta, tahdon keskittyä tähän teemaan. Haastavan tästä aiheesta minulle tekee se, että se kytkeytyy korinttolaisten ongelmaan epäjumalille uhratun lihan syömiseen, mitä ei juuri nyt ilmene kotimaassani, mutta koska se on jaejaksossa esillä voimakkaasti, en tahdo irrottaa tekstiyhteyden vuoksi sitä pois. Olkaa siis armollisia, kun pyrin soveltamaan tätä opetusta, rakkaat lukijani. Syy miksi valitsin tämän teeman, on yksinkertainen: En ole kuullut yhtä kokonaista saarnaa tai opetusta kristityn vapaudesta tähän päivään mennessä. En varmasti pysty käsittelemään laajasta aiheesta kaikkia puolia, mutta jotain nostoja teen. 

1. Korinttolaiskirje 8:4-13

Mitä epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta kuin yksi Jumala. Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, taivaassa tai maan päällä, niin kuin onkin monia jumalia ja monia herroja, meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki, ja me olemme häntä varten. Ja yksi on Herra, Jeesus Kristus, hänen kauttaan on kaikki, niin myös me. Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole. Tottumuksesta epäjumaliin jotkut yhä syövät lihaa, ikään kuin se olisi uhrattu epäjumalille, ja siitä tahraantuu heidän heikko omatuntonsa. Ei ruoka lähennä meitä Jumalaan. Jos olemme syömättä, emme mitään menetä. Jos syömme, emme siitä hyödy. Katsokaa kuitenkin, ettei tämä vapautenne koidu loukkaukseksi heikoille. Jos joku, omaltatunnoltaan heikko, näkee sinun, jolla on tieto, aterioivan epäjumalan temppelissä, eikö hän siitä rohkaistu epäjumalille uhratun lihan syömiseen? Sinun tietosi vuoksi turmeltuu heikko veljesi, jonka puolesta Kristus on kuollut. Kun näin teette syntiä veljiä vastaan ja haavoitatte heidän heikkoa omaatuntoaan, te teette syntiä Kristusta vastaan. Sen tähden, jos ruoka on viettelykseksi veljelleni, en enää ikinä syö lihaa, etten olisi veljelleni viettelykseksi.

Jotta pääsisimme hiukkasen syvemmälle teemaan lainaan T. Reginald Hooveria (Korinttolaiskirjeet opiskeluopas, 1995, sivu 106):

”Paavalin aikana ihmiset palvoivat luonnon jumalia yhtä lailla kuin puusta, kivestä ja metallista tehtyjä jumaliaan. He palvoivat aurinkoa, kuuta, tähtiä, vuoria, jokia, puita. Tiettyjen jumalien tai jumalattarien uskottiin hallitsevan sadetta, antavan voimaa sodassa tai antavan hyvän sadon. Kreikkalaisilla oli monia jumalia. Roomalaiset julistivat keisarinsa jumaliksi. Niinpä alkuaikojen kristityt eivät voineet välttyä kosketuksesta epäjumalanpalvontaan.”

Huomaamme, että tuohon aikaan ja tuossa kulttuurissa oli todella yleistä, että ihmiset palvoivat epäjumalia ja söivät heille uhrattua lihaa. Seuraavaksi katsotaan mitä Jukka Norvanto sanoo aiheesta (Heikot ja vahvat. 1 Korinttolaiskirje 2007, 103-105):

Kun ihminen on tullut uskoon, hän ymmärtää, että kaikki epäjumalat ovat turhia, niistä ei ole mitään iloa, koska niitä ei todellisuudessa ole olemassakaan, kun taas Jumalassa on kaikki ja ilman häntä ei ole mitään olemassa. Paavali myöntää, että ihmiset tosin ovat kyllä tehneet kaikenlaisia palvontakohteita, joita he kutsuvat jumalikseen. Todellisuudessa on kuitenkin olemassa vain yksi Jumala. Korintin seurakunta oli varsin tuore, ja monet jotka olivat tulleet uskoon, olivat ennen aktiivisesti palvoneet epäjumalia ja vieneet suuren osan heidän ajankäytöstään. Siksi heidän oli vaikea omaksua tietoa, ettei epäjumalia ollut olemassa lainkaan.

Siksi Paavali viittaa rakkaudelliseen toimintatapaan, koska näille ihmisille ei ollut helppoa unohtaa kaikki entinen, vastoin kaikkia niitä tunteita ja kokemuksia, joita heillä epäjumalien palvontaan liittyi. Osa korinttolaisista oli unohtanut, ettei vapautta saa käyttää väärin: Jotkut opettivat, että syömällä epäjumalille uhrattua lihaa ihminen voi osoittaa vapautuneensa  omantunnon vankilasta ja on sen kautta tullut entistäkin paremmaksi uskovaksi. Tähän liittyi vakava ristiriita: Kun joku uskossaan vahva päätti syödä uhrilihaa ja käytti vapauttaan toista vastaan, heikompi joutui jonkinasteisen paineen alaiseksi ja lankesi tästä syystä tekemään sellaista, mitä hän ei omantuntonsa tähden voisi tehdä. Tällöin hankittu vapaus  ei koidu ollenkaan siunaukseksi, vaan hajottaa seurakunnan yhtenäisyyttä.

Nyt kun olemme tutkineet jaejaksoa, näemme selkeästi, että uskovien on todella tärkeää käyttää vapauttaan oikein, jottemme olisi loukkaukseksi tai lankeemukseksi toisille Jumalan lapsille. Jos esimerkiksi itse koemme vapautta käyttää joskus alkoholia ystävien kanssa, ja olemme sujut sen kanssa, se on hyväksyttävää. Mutta jos vaikutusalassamme on ihmisiä, jotka ovat ennen uskoontuloaan käyttäneet reippaasti alkoholia, vapautemme voi olla lankeemukseksi heille. Kristityn vapautta tulisi siis soveltaa oikein, koska Jumalan rakkaus velvoittaa meitä siihen. 

Mihin muuhun voimme soveltaa vapautta? Oikeastaan aivan kaikkeen. Meidän tulisi siis kysyä itseltämme: Onko tämä asia hyödyksi? Voiko se hallita minua ja vahingoittaako se muita?

Jesaja 42:3

Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja heikosti palavaa kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän toteuttaa oikeutta uskollisesti.

Kyseisessä jakeessa ja myös jaejaksossa Jesaja profetoi Jeesuksesta. Huomaatko, miten tärkeä teema tämä aihe on Jumalalle? Jos ennen uskoontuloa olemmekin toimineet itsekkäästi ja rakkaudettomasti, meidät kutsutaan nyt seuraamaan Jeesusta kokosydämisesti ja toteuttamaan rakkaudellista toimintatapaa päivittäin. Jumalan tahto on, että rohkaisemme heikompia ja vastauskoontulleita ja kaikkia ihmisiä. Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa (1. Kor. 8:1b).

Rakkaus saa aikaan pysyvän muutoksen, siitä Jeesus tunnettiin. Samoin alkuseurakunta. Olen melko varma siitä, että koska kaksitoista apostolia hengittivät kolme vuotta samaa ilmaa Jeesuksen kanssa, he eivät voineet olla omaksumatta rakkaudellista toimintatapaa, Juudasta lukuun ottamatta. Juudaksellakin oli mahdollisuus tehdä parannus synneistään, mutta hän käytti vapauttaan väärin ja maksoi siitä kovan hinnan. Jokainen voi toimia kuten haluaa, mutta joutuu kantamaan valinnoistaan itse vastuun.

Mikä merkitys vapaudella myös on suhteessa arkoihin ja heikompiin veljiin ja sisariin? Muistatko, että jokainen meistä kaipaa ja tarvitsee rohkaisua. Jos Jumala on armossaan vahvistanut sinua ja käyttää sinua muiden rohkaisemiseksi, olet ollut vuosia sitten todennäköisesti eri tilanteessa. Me kaikki olemme olleet joskus heikkoja. Kun Jeesus on tullut elämämme herraksi ja olemme kasvaneet uskossa, olemme muuttuneet. Koska Jeesus maksoi täyden hinnan jokaisesta ihmisestä ristillä, meidän tulee rakastaa ja toimia kärsivällisesti heikompia kohtaan, kuten hän toimi. Miksi?

Jotta he rohkaistuisivat ja kasvaisivat täyteen potentiaaliin. Vaikutusvaltaiset ja menestyvät ihmiset ovat joskus olleet pieniä ja avuttomia, mutta kasvaneet pikku hiljaa siihen potentiaaliin, jonka Jumala on sallinut. Miksemme antaisi tätä mahdollisuutta kaikille ihmisille? Emme välttämättä tiedä Jumalan asettamaa kutsumusta heidän elämälleen, mutta jokaisella on ainutlaatuinen suunnitelma Isältä, joka on juuri sopiva. Sen tähden meidän tulee toimia rakkauden lain osoittamalla tavalla ja vain ihastella, kun Herra saa aikaan kasvun näissä ihmisissä.

Kun eräänä aamuna olin rukouksessa, koin Herran laskevan sydämelleni murheen siitä syystä, että hän itkee hänen luotaan pois lähteneitä. Hän on kerran ostanut heidät rakkaan Poikansa verellä, mutta he ovat synnin ja maailman pettäminä lähteneet pois.

Mitkä syyt johtivat heidät tähän? Voisiko olla niin, että sinä ja minä voisimme osoittaa aitoa välittämistä myös ihmisille, joita emme vielä tunne? Jos seurakunta on yhtenäinen perhe, silloin paholainen ei pääse valehtelemaan ja erkaannuttamaan siitä. Siksi seurakuntayhteys on todella merkittävä asia. Jos jokainen Jumalan lapsi päättäisi osoittaa rakkautta, silloin tällaisia tapauksia tapahtuisi harvemmin.

Jos Jeesus on seurakunnan Herra, hänen täytyy antaa johtaa meidät totuuteen ja rakkauteen. Vai tulemmeko yhteen ensisijaisesti muista motiiveista? Saako hän johtaa seurakuntaansa, jonka on ostanut omakseen omalla verellään? Mitä sinä ajattelisit ja tekisit, jos olisit juuri ostanut uuden auton ja myyjä kertoisi, että luovutus tapahtuu myöhemmin? Jeesus tahtoo opettaa seurakuntaansa vilpittömään rakkauteen, joka näkyy kaikessa toiminnassamme. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂