Avainsana-arkisto: esirukoilija

Rukouksesta ja esirukoilijan kutsumuksesta

Pohjalle tahdon sanoa, että jo taivaan kotiin siirtyneet ukkini ja mummoni olivat todellisia esirukoilijoita. Opin sen pienenä, että he rukoilivat suvun puolesta, että löytäisimme henkilökohtaisen suhteen Jumalaan. En todellakaan tiedä, olisinko tänään uskossa ilman heidän esirukouksiaan, todennäköisesti en. Jostain syystä jo nuoresta uskovasta lähtien koin rukoilemisen luonnolliseksi, huokailin Jumalan puoleen erilaisissa elämäntilanteissa.

Olen kuullut eräältä pastorilta vanhemmasta seurakuntalaisesta, joka todella vietti aikaa Jumalan edessä. Hän kantoi pastoria, ihmisiä ja seurakuntaa Herran kasvojen eteen. Sitten tämä sisar sai Jumalalta luvan pitää ”lomaa” ja pastori kuvasi tuota aikaa sanoilla, että niin kuin helvetti olisi päässyt irti. Niin tärkeästä kutsumuksesta on kysymys. Missä taistelua sitten käydään? On selvä tosiasia, että se mitä näemme luonnollisilla silmillämme tässä maailmassa, on tulosta siitä, mitä on jo tapahtunut hengellisessä, näkymättömässä todellisuudessa. Jos ihmettelemme, miksi niin paljon (ikävä kyllä) aviopareja eroaa, se johtuu osaltaan siitä, että hengellisessä maailmassa on jatkuva sotatila käynnissä ja jos paholainen pääsee voitolle, eikä uskovat etsi Jumalaa ja pyydä hänen apuaan, seuraa ongelmia. Ajan saatossa ongelmat voivat kärjistyä ja johtaa eroihin.

Johannes 4:23-24 (Raamattu Kansalle)

Mutta tulee aika, ja se on jo nyt, jolloin oikeat rukoilijat palvovat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia palvojia Isä etsii. Jumala on Henki, ja niiden, jotka häntä palvovat, tulee palvoa hengessä ja totuudessa.

Johannes 4:23-24 (Elävä Uutinen)

Tärkeämpää kuin missä Jumalaa palvotaan ja rukoillaan, on miten se tehdään. Jumala, Isämme, on Henki, ja hän tahtoo, että rukoillessamme annamme Pyhän Hengen ohjata meitä totuuteen.

Rukous kuvastaa suhdettamme Jumalaan. Toisille se on hyvin luontaista, toiset tarvitsevat opettelua, itse asiassa kaikki tarvitsevat sitä. Kun kohtaamme Jumalaa seurakunnan keskellä, rukoilemme ja palvomme Herraamme, se kumpuaa hengestämme, jonka Jumala on muuttanut kokonaan. Näissä jakeissa Jeesus antaa elintärkeitä ohjeita meille. Meidän ei pidä siis rukoilla esitelläksemme omaa hengellisyyttämme korulausein, vaan sen sijaan olla avoimia Pyhälle Hengelle ja janota Herraamme. Rukous ei ole yksinpuhelu vaan vuoropuhelu. Jos luulemme, että rukoilu on sitä, että minä vuodatan ongelmani Jumalalleni ja lähden välittömästi pois tilanteesta kerrottuani asiani, minulta jää jotain todella tärkeää huomaamatta. Kun tapaat ystäväsi, puhutko sinä ainoastaan, vai odotatko, että myös ystäväsi juttelee? Aivan sama asia kuuluisi olla meidän jumalasuhteessamme.

Liian kauan luulin, että rukous on vain yksipuolista puhumista. Kun suhteeni Jumalaan kehittyi vuosia sitten, aloin huomaamaan, että Jumala todellakin tahtoo puhua minulle! Hän puhui minulle Raamatun kautta, mutta myös sydämeeni tuli ajatuksia ja opin, että se on tapa jolla hän puhuu monesti. Jos ohitamme sen osan, että Herra tahtoo vuodattaa sydämeemme asioita, meiltä puuttuu todella iso osa suhteestamme. Olen huomannut, kuinka paljon Herra tahtoo puhua minulle, hän rohkaisee ja tahtoo käyttää minua arjen keskellä. Luottamussuhdehan kehittyy ajan saatossa, siksi on niin tärkeää löytää läheinen kommunikointisuhde Jumalan kanssa.

Palataanpa noihin jakeisiin, joissa Jeesus neuvoo meitä. Meidän tulee opetella rukoilemaan Pyhässä Hengessä ja totuudessa, koska sellaisia rukoilijoita Jumala etsii. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Sitä, että kun lähestyn häntä, hän kaikkitietävänä tuntee meidät täysin. Hän näkee mitä sydämessämme on. Hän odottaa, että vuodatamme sydämemme kokonaan hänelle rehellisesti, mitään peittelemättä. Pyhä Henki tahtoo vapauttaa meitä sellaisista asioista, joita emme luonnostamme tiedosta. Pyhä Henki tahtoo rukoilla kauttasi rukouksia, jotka muuttavat sinua, lähimmäisiä ja maailmaa. Aina kun rukoilemme Pyhässä Hengessä, muutumme. Jos rukoilemme opeteltuja rukouksia, jotka sinänsä ovat hyviä nekin, mutta emme anna Hengen johtaa rukoustamme, emme muutu, niin kuin Isä tahtoisi. En tarkoita, ettei meidän pidä rukoilla esimerkiksi Isä meidän rukousta. Jos rukoilemme Jumalan sanassa olevia rukouksia Pyhä Henki automaattisesti yhtyy niihin! On todella tärkeää rukoilla siis Raamattua elämäämme. Pyhä Henki tahtoo tehdä meissä vielä lisää ja kun avaudumme hänen läsnäolossaan, hän antaa meille rukouksessa asioita, joiden puolesta Herra tahtoo meidän rukoilevan. Itse huomaan jatkuvasti sitä, että Henki ohjaa minua rukoilemaan tietyn ihmisen, tilanteen tai aiheen puolesta, vaikken ollut suunnitellut sitä. Päätetään olla siis avoimia Pyhän Hengen johdatukselle kun lähestymme Majesteettia rukouksessa. Jeesushan sanoi, että tällaisia rukoilijoita Isä etsii! Siksi on niin äärimmäisen tärkeetä olla avoin hänelle jatkuvasti, jotta Jumalan valtakunta tulee todellisuudeksi meidän maailmassamme!

Jae 24 kertoo, että Isä odottaa, että olemme täysin vilpittömiä, avoimia hänen edessään. Hän odottaa, että kun lähestymme häntä avaudumme hänen läsnäololleen, emmekä pelkää hänen läheisyyttään. Hän on rakastava Isä, jolla on hyvät ajatukset jokaista luotuaan kohtaan. Siksi meidän ei tule pelätä häntä väärällä tavalla. Kyllä, meidän tulee kunnioittaa hänen auktoriteettiaan, rukoilla ”tapahtukoon sinun tahtosi” ja alistua hänen tahtoonsa. Jumala on totuudellinen, hänessä ei ole vääryyttä. Siksi hän arvostaa, että rukoilemme vilpittömästi, emme etsi omaa etuamme vaan tahdomme toistenkin parasta. Kun opimme tämän, meidän on helppo siunata, rohkaista lähimmäisiämme ja käyttää armolahjoja toisten rakentumiseksi. Kun opimme tämän Jumalan periaatteen, että rakastamme itseämme samoin kuin lähimmäistämme ja Jumalaa, hän alkaa vuodattaa sydämiimme asioita hänen sydämeltään. Opimme tuntemaan häntä Raamatun ja aktiivisen rukouselämän kautta. Silloin alamme näkemään tilanteet hänen perspektiivistään käsin ja sydämemme havahtuu hänen todellisuuteensa. Voimme vilpittömästi huutaa jonkun ihmisen puolesta, josta Isä on surullinen. Se mikä murtaa hänen sydämensä, murtaa myös meidät. Sitä on aito kommunikaatio hänen läsnäolossaan.

Palataanpa esirukoilijan tehtävään. Jumala etsii niitä, jotka etsivät hänen kasvojaan ja rukoilevat kuten Henki johtaa. Se on hänen tahtonsa jokaista uskovaa kohtaan. On myös erityisiä ihmisiä, jotka ovat saaneet kutsumuksen viettää aikaa enemmän hänen läsnäolossaan ja rukoilla lähimmäisten, sukujen, kansakuntien puolesta. Juuri tällainen tehtävä oli alussa mainitsemallani vanhemmalla seurakuntalaisella, joka kantoi esimerkiksi pastoria. Meidän on hyvä muistaa, että näitä esirukoilijoita siirtyy taivaan kotiin ja Jumala etsii niitä, jotka voivat ja tahtovat astua tähän ”muurinaukkoon”, esirukoilijan tehtävään, jottei paholainen pääse voitolle sen tähden, ettei ole uusia Herran palvelijoita tässä tehtävässä. Muutoinhan Jumalan valtakunta kokisi tappioita, ellei kukaan tahtoisi astua esiin!

Onko tämä tehtävä sitten sellainen, ettei ihminen enää saa nauttia elämästä, vaan pikemminkin erakoituu? Mielestäni ei. Hän voi nauttia elämästä aivan kuten muutkin uskovat, mutta hän tiedostaa oman kutsumustyönsä Jumalan valtakunnassa ja osaa erottaa mikä on Isän tahdon mukaista, ja mikä ei. Hän tahtoo kasvaa jatkuvasti lähemmäksi Jumalaa, koska ei ole mikään superuskova. Hän tulee tietoiseksi siitä, että Jumala kutsuu häntä joskus erottamaan aikaa hänelle ja hän tahtoo alistua siihen. Hän tahtoo näyttää omalla esimerkillään, kuinka voi pitää vuosikymmenten ajan läheisen yhteyden Jumalaan ja kasvaa kutsumuksessaan. Hän toimii armolahjoissa voimallisesti kaikissa ihmissuhteissa, ja monet ihmiset uskoutuvat hänelle, koska näkevät hänen elävän lähellä Herraa.

Efesolaiskirje 1:17

Minä rukoilen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, avaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan…

Tällaisia Pyhän Hengen johtamia rukouksia me tarvitsemme kipeästi tänäänkin. Tämä on Jumalan tahto jokaiselle Jumalan lapselle. Tällaisia rukouksia Isä tahtoo meidän rukoilevan ja esirukoilijan kutsumusta kantava ihminen varmasti rukoilee tätä todeksi itselleen ja niille, joiden puolesta hän kantaa taakkaa. Kun saamme ilmestyksen siitä, keitä olemme Jeesuksessa, tahdomme muuttua hänen kaltaisikseen, eikö vain? Kun Pyhä Henki tuntee kerran Jumalan salaisuudetkin, hän tahtoo jatkuvasti paljastaa meille kuka Jeesus Kristus todella on. Silloin sitoudumme häneen täysillä, jaksamme palvella uskollisesti siinä tehtävässä, joka meillä itse kullakin Jumalan valtakunnassa on.

Mitä jos päättäisimme erottaa aikaa tänä vuonna enemmän Jumalan kohtaamiseen kuin viime vuonna? Mitä jos Herra tahtoisi käyttää sinua arjen keskellä? Oletko valmis siihen? Voisiko olla mahdollista, että juuri sinusta kasvaa voimallinen esirukoilija sukusi, perheesi ja paikkakuntasi keskelle? Lähesty Jumalaa avoimin sydämin ja kysy, mitä Herra sinä tahdot minun tekevän? Sinun ei tarvitse pelätä, että hän pakottaa sinut sellaiseen tehtävään, jota vihaat yli kaiken vaan hän on rakastava Isäsi, joka tahtoo parastasi. Ole siunattu Jeesuksen nimessä! T. Jukka