Avainsana-arkisto: Herran pelko

Miks uskonelämäni ei skulaa?

Tämän viikon kirjoitus ratkesi viikko sitten maanantai aamuna salilla. Silloin Herra puhutteli minua ystävällisesti, kun aloin tuskastua, nimittäin kun olin aikomassa treenaamaan ”kulmasoutua” kutsuttua liikettä ja laittamassa kaiteita alemmaksi, jolle tangon voi laskea lepäämään, huomasin, etten toisen puolen kaidetta saa pistettyä kiinni millään ilveellä. Valehtelematta siinä yritin kymmenen minuutin ajan lukuisia kertoja saada kohilleen, mutta ei vain onnistunut. Lopulta luovutin.

Silloin aloin miettimään, että ehkä Herra tahtoo jotain opettaa minulle tämän kautta. Totesin, että jos tästä vetää johtopäätöksen hengelliseen elämään, voi kysymyksen muotoilla otsikon mukaisesti. Miksi lankean helmasyntiini edelleenkin? Miksi jumalasuhteen hoitaminen voi tuntua raskaalta? Mihin olen keskittynyt elämässäni? Olenko ruokkinut enemmän syntiin langennutta lihaani vai Henkeä? Kumpi silloin hallitsee?

Huuda niin että tuntuu! Älä tyydy tähän! Sydän huutaa Herran puoleen! Minä tarvitsen enemmän sinua Jeesus!

Psalmi 51:3-14

Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden, pyyhi pois syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina edessäni. Sinua Ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt, olen tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi. Sinä osoittaudut vanhurskaaksi puheessasi ja puhtaaksi tuomitessasi. Katso, synnin alaisena olen syntynyt, synnin alaiseksi sikisin äitini kohdussa. Totuutta sinä tahdot sisimpään saakka, ja salassa sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut synnistä iisopilla, niin minä puhdistun. Pese minut, niin tulen lunta valkeammaksi. Anna minun kuulla iloa ja riemua, ratketkoot riemuun luut, jotka olet murskannut. Peitä kasvosi näkemästä syntejäni ja pyyhi pois kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista vahvaksi henki minun sisimmässäni. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksesi ilo ja tue minua alttiuden hengellä.

Tästä Psalmista ja näistä jakeista voisi kirjoittaa paljon, mutta on hyvä muistaa kuka ja missä oloissa nämä sanat kirjoitettiin. Daavid oli tehnyt aviorikoksen ja profeetta Naatan ilmaisi sen hänelle. Tämän jälkeen Daavid vuodatti sydämensä Jumalalle tämän psalmin kautta. Psalmi kuvaa kokosydämistä parannuksen tekemistä, siinä ei ole mitään puolustelua vaan syvää murhetta oman syntisyyden tähden.

Minua puhuttelee monikin kohta näissä jakeissa, mutta silmiini nousee ensimmäisenä nämä: ”Sinua Ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt, olen tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi.” Nämä sanat opettavat meille, että kun teemme syntiä, teemme jotain, mikä rikkoo meidän ja Jumalalle suhdetta, koska hän erottuu synnistä ja se on kapina häntä vastaan, siksi nämä sanat opettavat meitä paljon.

”Peitä kasvosi näkemästä syntejäni ja pyyhi pois kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista vahvaksi henki minun sisimmässäni.” Jotta Herra voisi uudistaa meidät, meidät täytyy puhdistua kokonaan Jeesuksen verellä. Aina kun teemme syntiä, Pyhä Henki osoittaa meille sen. Ei syyttäen, vaan rakkaudessa, jotta ymmärtäisimme tilanteemme ja katuisimme sitä välittömästi. Vasta katumisen jälkeen Herra täyttää ihanalla läsnäolollaan ja eheyttää meidät. Hän tahtoo opettaa meille, että jos tahdomme seurata häntä kokosydämesti, meidän täytyy hoitaa suhdettamme häneen ja haluta irtisanoutua vanhan luonnon tavasta elää. Silloin hän kasvattaa meistä vahvoja, koska ymmärrämme täydellisen riippuvuussuhteemme hänen kanssaan.

No Man’s Band: Raunioilla

”Olisithan ystäväni kun muut näyttää selkää
Pitäisithän kädestäni kun kun mä pelkään elämää
Ohjaisithan oikeaan kun suinpäin juoksen harhaan
Antaisithan anteeksi kun tilaisuus tekee varkaan
Ainakin mä toivon niin

Että pidät musta kii, purista mua lujempaa
Purista niin et sattuu, mä tahdon antautua
Pidä kii, ethän päästä milloinkaan
Purista niin et sattuu mä tahdon antautua

Nostathan langenneen jaloilleen
Vaihdathan pukuni mustuneen puhtaan valkoiseen
Annathan siipien repaleisten kantaa jälleen
Puhallathan Henkesi tähän kivisydämeen

Ainakin mä toivon niin

Että pidät musta kii, purista mua lujempaa
Purista niin et sattuu, mä tahdon antautua
Pidä kii, ethän päästä milloinkaan
Purista niin et sattuu mä tahdon antautua”

Tämä Partalan Miikan tekemä biisi on vuosia puhutellut minua, koska se lähtee sydämestä. Se on sydämeni rukous jatkuvasti. Siinä on tavoitettu jotain todella tärkeetä, myönnetään reilusti oma heikkous ja pyydetään Jeesusta puhdistamaan verellään kaikesta synnistä ja täyttämään Pyhällä Hengellä. Kuka istuu sydämeni valtaistuimella? Siellä istun egoni kanssa tai Jeesus, molemmat sinne ei mahu.

Samana aamuna jolloin Herra puhutteli minua kaiteiden kautta salilla tapahtui muutakin. Kun lähdin ajamaan töihin, aloin rukoilemaan tällaista rukousta, uskoakseni Hengen johtamana: Kiitos armosta. Ilman sitä en olisi tässä, vaan maailmassa, vailla toivoa. Armo ei ollut halpa, vaan maksoi Poikasi hengen. Se saa minut ylistämään sinua, ilman sitä minulla ei olisi oikeutta lähestyä pyhää ja oikeamielistä Jumalaa. Armo saa minut nöyräksi. Se saa aikaan oikeanlaisen, kunnioittavan suhteen Herran kanssa.

Parhaimpia hetkiä ovat ne, jolloin Herra pääsee opettamaan ja me päätämme kuunnella ja totella. Tuo rukous nousi koko sydämestäni ja huomaan, että Herra työstää minussa jotain uutta. Tällainen kuva nousi jonakin toisena aamuna menneellä viikolla, kun olin rukouksessa:

Näin suuria vuoria ja niiden välissä syvän laakson. Kuvittelin olevani korkeammalla tasolla, mutta todellisuus oli, että olin laaksossa. Ymmärsin tilanteen niin, että Herra tahtoo viedä minut vuoren huipulle, uudelle tasolle hengellisessä todellisuudessa. Hän tahtoo, että hyväksyn hänen tapansa kasvattaa minua. Laaksossa voi olla rauhallista, koska perkele jättää rauhaan ne, jotka tyytyvät nykyiseen tasoonsa. Mutta siellä ei tapahdukaan mitään. Jos tahdomme elää siellä, jämähdämme, emmekä kasva Hengessä vahvoiksi. Nyt on aika antautua kasvuprosessiin Herramme kanssa, vaikka joudummekin maksamaan siitä hintaa! Älä enää tyydy neutraaliin kristillisyyteen, vaan antaudu sataprosenttisesti Herralle. Hän ei jätä sinua milloinkaan vaan tukee sinua! Luota häneen. Älä anna pelon estää sinua, koska hän tahtoo rohkaista sinua olemaan esimerkki muille!

Kun olin joku aamu taas treenaamassa ja pysähdyin hengittämään, huomasin Herran laskevan sydämelleni syvän kaipuun siihen, että oppisin haluamaan hänen tahtonsa tapahtumista elämässäni jatkuvasti, koska tiedän varmasti, että hänen tahtonsa on aina paras. Sen seurauksena lihallisuuteni kuolee pikku hiljaa ja Pyhä Henki saa johtaa elämääni kokonaisvaltaisemmin. Vaikka tunnemaailmani vastustaisi Jumalan tahtoa en alistu sille, vaan valitsen mennä eteenpäin Hengen voimassa!

Tämän päivän maailma perustuu itsekkyydelle ja nautinnolle. Kun joku päättää pettää aviopuolisoaan ja se selviää, ihmiset kauhistuvat, ja ihan aiheestakin. Mutta mikä aiheuttaa tuon käytöksen? Näemme ja kuulemme viattomien ihmisten kuolemista. Miksi niin tapahtuu? Yksi syy molempiin kysymyksiin on se, että ihminen on turmeltunut ja syntinen, eikä tahdo kääntyä pois pahuudestaan. Tarvitsemme pelastajaa, Jeesusta!

Mielestäni uskovien täytyisi ymmärtää, että ilman Jumalan pyhyyden läsnäoloa mekin alamme tekemään kompromisseja maailman arvojen kanssa. Pyhyys ilman armoa johtaa lakihenkisyyteen, mutta armo ilman pyhyyden kokemista seuraa kurittomuus ja lankeemukset. Kun perjantai aamuna olin rukouksessa koin Hengen laskevan sydämelleni ajatuksen, että kun koemme Herran pyhän läsnäolon alamme vihaamaan syntiä, koska se tuhoaa ihmistä sisältäpäin. Synti on aina kapinaa Herraa vastaan ja sen takana on pimeyden ruhtinas, joka itse lankesi ylpeyteen ja heitettiin ulos taivaan kirkkaudesta. Kun sinä ja minä saamme käsityksen Jumalan pyhyydestä, tahdomme elää Jumalaa miellyttävällä tavalla ja muuttua jatkuvasti Jeesuksen kaltaisiksi.

Tänään voi vain sanoa, että tarvitsen ystäviä, tarvitsen seurakuntayhteyttä, pastoreita joille voin vuodattaa sydämeni ja elää läpinäkyvää elämää. Aina se ei tunnu helpolta, koska oma lihallinen luonto on itsepäinen ja ylpeä, mutta kun päätän seurata Jeesusta täysillä, sitä ei voita mikään. Rohkaisen sinua elämään läpinäkyvästi ja uskoutumaan ongelmista jollekin läheisellesi. Se vapauttaa. Jos sinulla ei ole sellaista ihmistä, pyydä Herralta. Jumalan runsasta siunausta elämääsi!

Nöyryys edeltää kuuliaisuutta

Filippiläiskirje 2:5-11

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Näitä jakeita ei voi ottaa kevyesti. Kun näitä tutkii, joutuu kysymään itseltään: Onko minulla sama mieli, siis sama asenne, kuin Herrallani, että olisin valmis nöyrtymään ja kuolemaan syyttömänä toisten edestä? Puhutaan Kristuksen itsenöyryytyksestä. Siitä on todellakin kysymys. Hän tiesi tehtävänsä tullessaan maailmaan syntyen ihmiseksi. Silti hän päätti suorittaa tehtävän, jota kukaan muu ei todellakaan halunnut. Kelaa nyt vähän. Juutalaiset odottivat poliittista Messiasta, joka vapauttaisi heidät roomalaisten vallasta. Mutta profetiat kertoivat kärsivästä Messiaasta, joka tulisi vapauttamaan synnin orjat todelliseen vapauteen. Ei ollut kyse juutalaisten Messiaasta, joka toisi rauhan poliittisessa merkityksessä, vaan aivan toisenlainen: Hän vapauttaisi koko ihmiskunnan todelliseen, pysyvään vapauteen synnistä ja saatanan vallasta.

Jeesus ei ollut kuin kuka tahansa kuningas, niin että hän olisi alistanut kaikki valtansa alle väkivallalla. Sen sijaan sanotaan: Hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli siis ihmiseksi, jolla oli mahdollisuus sekä hyvään että pahaan. Tätä valintaa seurasi selkeä missio: Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen ristinkuolemaan asti. Tämä päätös ei millään muotoa ollut helppo. Hän eli normaalin ihmisen elämän, mutta tiesi sydämessään, mitä varten eli. Hän ei kapinoinut Isän tahtoa vastaan milloinkaan, koska rakasti niin paljon ihmistä, jonka oli ollut suunnittelemassa ja luomassa yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa.

Jeesus ei koskaan kapinoinut Isää vastaan. Jos hän olisi kapinoinut, mihin hänellä ihmisenä oli mahdollisuus, tehtävä olisi täydellisesti epäonnistunut. Jeesus on siis paras esimerkki meille todellisesta nöyryydestä, alamaisuudesta auktoriteetilleen: hän ei tehnyt mitään, mitä hän ei olisi nähnyt Isänsä tekevän. Hän kunnioitti Jumalaa ja hänen sydämensä oli täynnä Herran pelkoa.

Nöyryys ja alamaisuus ilmenee myös kykynä ja haluna kuunnella ja toimia täsmällisesti informaation mukaan. Se ei ole itsestäänselvää ollenkaan! Jotkut ihmettelevät syytä epäonnistumisiinsa ja/tai kärsimyksiinsä. Joskus on kyse kuuliaisuuden puutteesta kuulla Herran tai hänen palvelijansa ohjeet ja totella niitä. Toiset ovat sen luontoisia, että mieluummin toimivat ensin ja vasta jälkikäteen arvioivat onnistuiko se vai ei. Vaatii nöyryyttä olla täsmällinen tällä alueella ja tätä osa-aluetta Herra varmasti kouluttaa koko elämämme ajan, kun hän lempeästi ojentaa lapsiaan: ”mitä jos tekisit juuri niin kuin minä sanon, etkä toimisi lihan mukaan?”

Mikä seuraus Jeesuksen itsenöyryytyksellä oli, sen lisäksi, että me synnin orjat pääsimme vapauteen?

Filippiläiskirje 2:9-11 (Elävä Uutinen)

Sen tähden Jumala nosti hänet taivaan kunniaan ja antoi hänelle nimen, joka on kaikkia muita nimiä suurempi. Jeesuksen edessä on jokaisen sekä taivaassa että maan päällä ja sen alla olevan polvistuttava ja tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Näemme, että Jumala palkitsi Poikansa. Jeesushan sanoi lähetyskäskyssä ylösnousemuksen jälkeen, että ”minulle on annettu kaikki valta”. Huomaa, että ne, jotka rakkaudesta Herraansa kohtaan palvelevat häntä vilpittömästi, saavat siitä palkan. Sillä ei ole merkitystä, mitä kukin tekee Jumalan valtakunnan parhaaksi, koska kyse on kuuliaisuudesta. Huomaa, että eräänä päivänä jokaisen ihmisen on tunnustettava Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. Tarkoittaa siis sitä, että Jeesus on Jumala, jonka monet elämänsä aikana kieltävät. Mutta tulee päivä, jolloin sekin muuttuu.

Ensimmäisessä Kuninkaiden kirjassa luvussa kolmetoista kerrotaan Jumalan miehestä joka saa sanoman kuningas Jerobeamille ja vanhasta profeetasta. Se on surullinen. Jakeissa 1-10 Jumalan mies toimii täsmällisesti Herran tahdon mukaan, eikä hyväksy kuninkaan lahjonta yritystä, vaan korostaa, että hänen täytyy totella Jumalaansa tarkasti. Mutta jakeissa 11-32 tulee seuraava koettelemus. Vanha profeetta tapaa hänet ja kutsuu luokseen ruokailemaan, ja kun hän ei aluksi meinaa tulla, jostain syystä profeetta valehtelee ja saa hänet tulemaan luokseen. Tarina päättyy Jumalan miehen kuolemaan. Voit lukea itse tarinan yksityiskohtineen halutessasi. Meidän ei pidä vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tästä tarinasta, koska se tapahtuu vanhan liiton aikana, mutta on asioita, joita meidän on hyvä huomioida. Jerobeam oli jumalaton kuningas. Hän sai kansan palvelemaan epäjumalia. Siksi Jumala lähetti miehensä profetoimaan sen loppumisesta. Ja koska Jumala vihaa epäjumalia, hän ilmeisesti tahtoi, ettei Jumalan mies viivy tuon kansan keskuudessa, vaan palaa viivyttelemättä Juudeaan, josta oli tullut.

Herran antamat ohjeet olivat yksiselitteiset. Jumalan miehen ei pitänyt poiketa matkaltaan ja vaikka profeetta sanoi Herran puhuneen hänelle, ja sen perusteella hän suostui ja kuoli hetken päästä, jokainen vastaa itse Herran edessä kuuliaisuudestaan. Annan esimerkin. Jos joku sanoo, että minä palvelen tuossa seurakunnassa ja toinen tietää palvelutehtävänsä olevan toisessa, turha hänen on siirtyä toiseen seurakuntaan ihmisten mielipiteiden takia, vaan hänen tulee olla uskollinen Herralleen. Vaikka Jumalan voimakkasti käyttämä henkilö tulisi sanomaan minulle mitä tahansa, mitä minun tulisi tehdä, minun täytyy itse koetella se joka kerta. Tämä piti paikkansa tuon Jumalan miehen kohdalla vanhassa liitossa, ja se pätee myös uudessa liitossa. Jumalan voimakkaasti käyttämä henkilö ei oo vastuussa minun päätöksistäni Jumalani edessä eräänä päivänä vaan minä itse olen. Tämän Herra laski sydämelleni, ettemme olisi ihmisten, vaan hänen palvelijoitaan koko sydämisesti.

Mikä saa meidät nöyrtymään, kunnioittamaan ja olemaan uskollisia Jumalalle? Kokemus hänen valtavasta armostaan ja rakkaudestaan. Muistatko, kun vastaanotit pelastuksen vastaan? Muistatko miten palavasti rakastit Jeesusta? Et välittänyt ihmisten mielipiteistä, vaan siitä, että sait viettää aikaa rakkaimpasi kanssa ja tahdoit kertoa hänestä kaikille, kuinka hyvä hän on! Meidän tulee siis palata ensirakkauteen: alkaa etsiytymään hänen läsnäoloonsa ja nauttia, kun hän puhuu henkeemme tavalla, jota me ymmärrämme. Meidän ei siis pidä tappaa intohimoa Jeesusta kohtaan analysoimalla asioita järjen avulla, vaan antaa Pyhän Hengen uudistaa päivittäin rakkauttamme häntä kohtaan. Ole siunattu Jeesuksen nimessä. T. Jukka

Todellinen Jeesusko?

”Herran pelkoon kuuluu rakkaus sitä kohtaan, mitä Jumala rakastaa, sekä viha sitä kohtaan, mitä hän vihaa. Se mikä on hänelle tärkeää, tulee meille tärkeäksi, ja se mikä ei ole hänelle niin tärkeää, ei ole meillekään niin tärkeää. Hänen tärkeysjärjestetyksestään ja toiveistaan tulee meidän tärkeysjärjestyksemme ja toiveemme. Herran pelko ilmenee horjumattomana kuuliaisuutena Jumalan tahdolle ja toiveille. Jos me omaksumme Herran pelon, Raamatun mukaan Jumala lähestyy meitä (Jaak. 4:8). Kun me kohtaamme hänet läheisellä tasolla, meidän rakkautemme häntä kohtaan kasvaa. Me rakastamme ilmoitettua todellista ja elävää Jumalaa, emme vain hänestä luomaamme kuvaa. Ilman syvää ja pysyvää Herran pelkoa me vain väitämme rakastavamme, vaikka emme tunne häntä. Meillä on tietoa hänestä, mutta emme tunne häntä; joten meidän rakkautemme kohdistuu mielikuvituksessamme luomaamme kuvaan Jeesuksesta, eikä siihen todelliseen Jeesukseen, joka istuu Isän oikealla puolella. 

Tätä voitaisiin verrata siihen, kuinka fanit suhtautuvat Hollywoodin tähtiin tai suuriin urheilijoihin. He rakastavat sitä kuvaa, jonka media antaa näistä supertähdistä haastattelujen ja sanomalehtiartikkeleiden välityksellä. Jos he kohtaisivat heidät persoonallisella tasolla, he huomaisivat, että todellinen henkilö on erilainen kuin markkinoitu imago. Olen nähnyt tämän dynamiikan myös seurakunnan sisällä. Monet puhuvat Herrasta kuin hän olisi hyvin läheinen heille, mutta kun kuuntelet heidän puheitaan, aavistat, että he puhuvat Herrasta, josta heillä on vain tietoa, mutta jota he eivät tunne. He tietävät, kuinka tulee puhua, mutta eivät tunne äänensävyä; he tietävät oikeat toimintatavat, mutta eivät tunne hänen teitään; he tietävät, mitä hän on sanonut, mutta eivät tunne, mitä hän sanoo. 

Koin äärimmäisen esimerkin tästä viime vuonna. Olin perheeni kanssa lomalla Havaijilla. Olin aikaeron vuoksi noussut aikaisin ylös. Sinä aamuna olin rukoilemassa rannalla, kun eräs mies tuli luokseni ja alkoi jutella kanssani. Hän oli niin innostunut koko saaresta ja sanoi melkein heti: ”Täällä on ihania tyttöjä. He ovat niin ystävällisiä ja meneviä.” Hän jatkoi kertomalla juhlista, joissa oli juuri ollut, ja muista lihallisista aiheista; koko ajan hänen jutteluaan sävytti maallisuus. Hän kysyi minulta, mitä teen työkseni, ja kerroin hänelle. Kun hän kuuli, että olin pastori, hän innostui ja alkoi puhua minulle Herrasta. Hän kertoi osallistuneensa seurakuntansa moottoripyöräilijöille tarkoitettuun lähetystempaukseen, ja kertoi sitten pastoristaan. Hän kertoi kuinka oli tullut tuntemaan Jeesuksen ja ojensi minulle traktaatin, joka hänellä oli. Sitten hän kertoi vaimostaan ja lapsistaan, jotka olivat nukkumassa hotellissa (ajatukseni palasivat välittömästi  hänen innostukseensa saaren tytöistä). Sydämeni murtui, kun ilmeni, että tämä mies uskoi tuntevansa Herran, mutta hänen elämänsä osoitti toisin. Tämän vuoksi Jeesus sanoo, että tunnemme uskovat heidän elämänsä hedelmistä, emme heidän sanoistaan tai palvelutehtävästään (ks. Matt. 7:20-23). Tämä on vain yksi monista esimerkeistä, joita voisin kertoa. 

Olen varma, että myös sinä olet törmännyt yhtä dramaattisiin tapauksiin. Kaikissa näissä tilanteissa tunnustavien ”kristittyjen” Jumalan tunteminen on kuin fanin suhde supertähteen. Sydämeni murtuu tämän vuoksi. He ovat ihmisiä, jotka tahtovat pelastua, mutta rakastavat maailmaa, ja nostavat nautintonsa, aikataulunsa ja työjärjestyksensä Jumalan tahdon yläpuolelle. Sitten on niitä, jotka todella ovat pelastuneita, mutta Lootin tavoin he ovat lihallisia ja kiinni tämän maailman asioissa. He haluavat palvella Jumalaa, mutta ovat himojensa orjia. He eivät ole antaneet ristin murtaa itsekkyyttään, koska he vastustavat Jumalan puhdistavaa työtä. He eivät etsi intohimoisesti hänen tahtoaan ja valtakunnan edistämistä. Vaikka he ovat pelastuneita, heillä ei ole läheistä suhdetta Jumalan kanssa. He ovat yhä esipihalla, oman lihansa esiripun rajoittamia, eivätkä voi lähestyä uutta ja elävää tietä. He ovat lähellä hänen läsnäoloaan, mutta kuitenkin niin kaukana. 

Ne, jotka ovat esipihalla, eivät ole ymmärtäneet, miksi Jumala on vapauttanut heidät maailman sortovallan alta. He menettävät korkean kutsumuksensa tuntea Jumala läheisellä tavalla. He rakastavat saarnoja, joissa puhutaan Jumalan rakkaudesta, siunauksista, suojelusta, huolenpidosta ja rikkaudesta – ja kaikki nämä ovat tosia, mutta he välttelevät sydämen asioita. He ovat valinneet asiat, jotka eivät voi heitä tyydyttää, mutta ohittavat Elävän veden lähteen, joka on heidän omassa sydämessään. Meidän täytyy tehdä tunnetuksi, että Jumala tahtoo päästä läheiseen suhteeseen meidän kanssamme ja että hän on pyhä eikä halua tulla pilkatuksi. Hän maksoi niin suuren hinnan tuodakseen meidät luokseen, joten kuinka voimme jäädä tämän maailman ystäviksi? Jaakob varoittaa ennen kehotustaan lähestyä Jumalaa: ”Ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan?” (Jaak. 4:4). Hän jatkaa sanomalla, että jos me etsimme maailman himoja, meistä tulee Jumalan vihollisia! Muista, että hän puhuu uskoville. Paaavali sanoo asian myös suoraan: ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti nykyisessä maailmanajassa” (Tiitus 2:11-13). Tämän vuoksi Paavali käskee ahkeroimaan pelolla ja vavistuksella, että pelastuisimme.”

John Bevere: Lähestykää Jumalaa (2005, loppuumyyty) s. 96-99.  

Häpeästä, armosta ja Herran pelosta

iphone4s 334Morjensta! Olen pitänyt blogitaukoa joulun kiireiden takia ja nauttinut, kun olen saanut ladata akkuja Kuhmossa, viettäen aikaa aivan timanttien Jumalan miesten ja naisten ympäröimänä 😀 Ikävä kyllä, se tarkoittaa nyt sitä, että tästä blogista tulee pitkä… Lue vaikka pikku hiljaa jos vaan jaksat 🙂 Ota siis löysin rantein. 

Olen huomannut, että ihmiset häpeävät paljon eri asioita. Minun suurin häpeäni on liittynyt siihen, etten ole naimisissa. Kiitos Jumalalle, ihmisten odotukset ja sanomiset ovat jääneet vähemmälle pikku hiljaa ja olen alkanut ymmärtämään syitä, miksi en vielä ole löytänyt naista elämääni ja Isä on vapauttanut tästä häpeästä, jonka monet tuntevat. 

Miksi voin olla kiitollinen siitä, etten vielä ole avioliitossa? Siksi, että Jumala on kasvattanut minua. Miehestä, joka aikaisemmin eli mielihalujensa mukaan, rakastaen asioita, joita Jumala vihaa. Jumala on siis muuttanut minua armossaan, vihaamaan asioita mitä hän vihaa (synti), ja opettelemaan rakastamista (itseään ja lähimmäisiäni). Se on suurta armoa. Sitä on oikea Jumalan pelko. Arvot, jotka olivat minulla aijemmin tärkeitä (esim. nautinto) ovat pikku hiljaa menettäneet merkitystään, sen sijaan nyt uskallan sanoa, että opettelen rakastamaan Jumalan tahtoa, jonka löydän hänen Sanastaan. 

Eli käytännössä, aijemmin, lihallisena uskovana, olin vaarassa menettää uskoni, koska ajattelin, että pääasia että löydän naisen elämääni, joka on kaunis ulkoisesti. Nyt olen sisäistänyt, että tahdon rinnalleni naisen, joka kykenee keskustelemaan kanssani syvällisesti hengellisistä asioista, rakastaa Herraa ja lähimmäisiä ja tahtoo olla kuuliainen kaikessa Jumalan tahdolle. No, tottakai kiitän Jumalaa, että hän on kaunis, sekä sisäisesti että ulkoisesti 😀

Mistä käyttäytymiseni kertoi? Siitä, että häpeä oli syvällä sisälläni, johtuen syvistä haavoista, joita kukaan muu kuin Isä ei voi parantaa. Väärä syylisyys ja häpeä estää parantumisen vastaanottamisen. Siksi me tarvitsemme Jeesusta, joka kantoi kaiken häpeämme ristille ja ylösnousemuksellaan voitti myös sen, jota meidän ei tarvitse enää kantaa. Jumalan armon ymmärtäminen auttaa meitä kasvamaan tasapainoisiksi Jumalan lapsiksi, luottamus- ja rakkaussuhteessa häneen, jotta minäkin voisin olla vapaampi parisuhteessa, ja jopa tulevana isänä. 

Parantuminen alkaa siitä, että myöntää

– olevansa rikki

– tarvitsevansa Jumalan parantavaa läsnäoloa: Isän syliä 

– olevansa arvokas: olen Jeesuksen maksaman hinnan arvoinen: Isä lähetti Poikansa minun tähteni, jotta voin saada takaisin rikkimenneen suhteen hänen kanssaan. Eli korvaamattoman arvokas! 

Tämän seurauksena taivaallinen Isä alkaa osoittamaan rakkauttaan Pyhän Hengen kautta, kun olemme kykeneviä vastaanottamaan sitä (Room. 5:5). Ystävysty Pyhän Hengen kanssa, niin alat ymmärtämään täydellisen Isän intohimoista rakkautta sinua kohtaan: Silloin alat uskomaan ja luottamaan hänen valtavaan rakkauteensa, etkä enää usko saatanan valheita, ettei kukaan sinua rakasta, ettet ole arvokas. 

Tämän seurauksena armo kirkastuu, näet Jumalan suuruuden ja alat kunnioittamaan häntä syvästi. Et oo koskaan enää sama, kun pidät silmäsi Jeesuksessa. Saat ilmestyksen hänen kärsimyksistään jotka kuuluivat sinulle ja minulle syntiemme tähden, jonka hän kantoi. Alat palvomaan häntä koko elämälläsi, olet valmis tekemään mitä tahansa kiitollisuudesta ja arvostuksesta, koska alat ymmärtämään hänen vapauttaneen sinut täydelliseen vapauteen, jossa ei oo väärää syyllisyyttä, häpeää, sairautta, masennusta. Olet valmis kuolemaan omalle itsekkäälle tahdolle, ja alistut Jumalan tahtoon ja suunnitelmaan, kertomaan ilosanomaa minne tahansa hän sinut lähettää! 

Jumalan Sana saa sen paikan elämäsi tärkeimpänä oppaana, johon uskot sataprosenttisesti. Löydät Jeesuksen Vanhaan testamenttiin piilotettuna ja näet mikä valtava voima asuu sinussa Pyhän Hengen kautta. Rakastut Raamattuun ja koska Jeesus on Jumalan Sana, kasvat uskossa terveesti ja uskot voivasi kaiken Hänessä, joka sinua vahvistaa. Siis kaiken, mitä Jumala on kutsunut meidät tekemään, ja olemaan mitä tahansa Jumala sanoo meidän voivan olla. 

Löydät Jumalan seurakunnan yhteyden merkityksen, arvostat uskovien yhteyttä syvemmin, kun näet apostolien teoista, kuinka Herran Jeesuksen omilla oli keskinäinen rakkaus, joka vaikutti heidän toiminnassaan ja kuinka he jatkuvasti tulivat yhteen, muistuttivat Jeesuksen maksaman hinnan merkityksestä nauttiessaan ehtoollista, ja halutessaan kertoa ilosanomaa kaikkialla minne Pyhä Henki johdatti, välittämättä siitä, että heitä kaiken aikaa yritettiin estää ja vainottiin uskonsa tähden. Heidän kotinsa oli Jumalan tahdon täyttäminen! 

Jumalan pyhittävä armo kasvattaa jumalallista luonnetta 

Ethän unohda ystäväni, että koettelemukset, ahdistukset, jopa vainot, saavat meidät nöyrtymään omasta tahdosta Jumalan tahdon alaisuuteen. Vasta kun ihminen näkee, ettei voi omassa voimassa toimia, hän tarrautuu itseänsä voimakkaamman apuun. Se on ominaista oikealle jumalasuhteelle, osallisuutta Jeesuksen kärsimyksiinsä.

Psalmi 121

Minä nostan silmäni vuoria kohti – mistä minulle tulee apu? Apu minulle tulee Herralta, taivaan ja maan Luojalta. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjo sinun oikealla puolellasi. Aurinko ei vahingoita sinua päivällä eikä kuu yöllä. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja ikuisesti. 

2. Kor 1:3-7

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala. Hän lohduttaa meitä kaikissa ahdistuksissamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka ovat kaikenlaisissa ahdistuksissa. Niin kuin Kristuksen kärsimykset tulevat runsaina osaksemme, samoin tulee Kristuksen kautta runsaana osaksemme myös lohdutus. Jos me olemme ahdistuksessa, se on teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos taas saamme lohdutusta, sekin on teille lohdutukseksi ja vaikuttaa niin, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme. Meillä on teistä varma toivo, sillä me tiedämme, että niin kuin te olette osallisia kärsimyksistä, samoin olette osallisia myös lohdutuksesta. 

Jos me todella ymmärrämme, että armo muutti elämämme, se saa meidät arvostamaan, kunnioittamaan ja palvomaan Herraamme, niin, ettemme tahdo pidättää ilosanomaa täydellisestä syntien anteeksiannosta, vaan tahdomme kaikin mahdollisin keinoin kertoa sen ihmisille, jotka ilman pelastusta ovat matkalla iankaikkiseen eroon Jumalasta. Rakkaus ei ole koskaan passiivista vaan aktiivista. 

Room 1:16

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. 

Mielestäni Jumalanpalvelusten tulisi saada meidät voimaantumaan, niin, että jokainen Jumalan lapsi ymmärtää asemansa Kristuksen perheessä, ja tästä lähtökohdasta elämään ja kertomaan hänelle ominaisella tavalla uskostaan siinä vaikutusalassa, jonka Herramme on antanut jokaiselle. Mitä tästä tuumit? Oletko sinä valmis loistamaan Jumalan rakkautta tästä eteenpäin arjessasi? Jos Pyhä Henki laski henkeesi kaipuun elää uskoasi todeksi, yksinkertaisesti pyydä häntä puhumaan sinulle tavalla, jolla sinä ymmärrät parhaiten, tavoista joilla voit kertoa Jeesuksesta. Voit olla varma, että hän kertoo! Siunausta!