Avainsana-arkisto: itsetunto

Omanarvontunto?

Kun olin sairaana perjantaina ja katsoin jakson ohjelmasta nimeltä ”hurjat rakkauskilot”, psykologi vei naisen peilin eteen ja hänen piti katsoa lempeästi ja suopeasti itseään. Sitten psykologi kysyi mistä sä tykkäät peilikuvassa, mitä sä ihailet? Vastaus: En oikeesti mitään. Hän sai tehtävän sanoa olen hyvä tyyppi ja sitä piti harjoitella myös kotona, jotta hän voisi hyväksyä itsensä ja nähdä tapahtunut todella merkittävä positiivinen muutos itsessään, silti hän ei koko aikana pystynyt siihen. Ajatus jäi minua vaivaamaan siinä määrin, että päätin kirjoittaa siitä tällä kertaa. Mietin, että miten näen itseni? Pystynkö minä rakastamaan itseäni terveellä tavalla, kuten Raamattu opettaa?

Psalmi 139:13-18

Sinä loit minut sisintäni myöten, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että minut on tehty ylen ihmeellisesti. Ihmeelliset ovat sinun tekosi, sieluni tietää sen sangen hyvin. Minun luuni eivät olleet sinulta kätkössä, kun minut salassa valmistettiin, kun minut kudottiin taidokkaasti maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani. Kaikki päivät oli luotu ja kirjoitettu sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut. Kuinka kalliit ovatkaan minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos laskisin ne, niitä olisi enemmän kuin hiekanjyviä. Minä herään ja olen yhä sinun luonasi.

Eikö ole hoitavaa tekstiä? Ainakin minun mielestäni näin on. Jos lukisi säännöllisesti tämän jaejakson, väitän, että jokainen alkaisi eheytymään kaikista haavoista, joita saamme elämämme aikana, koska identiteettimme perustuisi silloin siihen, mitä rakastava Jumala meistä ajattelee, kuinka sinut ja minut on luotu ylen ihmeellisesti ja olemme hänen lähellään jatkuvasti. Sinun Luojasi saa määritellä sinut, koska hän omistaa sinut. Niin meidän pitäisi ajatella. Ajattele, miten täynnä rakkautta Jumala on sinua kohtaan, kun hän on ollut ja on aina lähelläsi koko elämäsi ajan ja tahtoo viettää aikaa juuri sinun kanssasi?! Kuinka on mahdollista, että Jumala voi olla kaikkien luomiensa ihmisten elämässä jatkuvasti? Järkemme ei yllä siihen, mutta meidän on hyväksyttävä, että hän on kaikkivaltias ja hänelle se on mahdollista.

Miksi meidän kannattaisi lukea tällaista jaejaksoa päivittäin? Mielestäni siksi, että juuri silloin kuin ahdistus ja masennus meinaavat saada meistä otteen elämämme hankalissa olosuhteissa, ojentautuisimme Jumalan oman sanan mukaan ja julistaisimme sitä omaan elämäämme! Mieti, että silloin tunteemme eivät saisi meitä otteeseen ja hallitsisi meitä, vaan Jumala saisi vakuuttaa meille, että hän on läsnä silloinkin, kun tunteet eivät vahvista sitä! Katsotaanpa Daavidin kirjoittaman psalmin alkuosaa seuraavaksi, nähdäksemme mitä hän kävi läpi elämässään:

Psalmi 139:1-12

Herra, sinä olet minut tutkinut ja sinä tunnet minut. Sinä tiedät, milloin minä istun ja milloin nousen, sinä ymmärrät ajatukseni kaukaa. Polkuni ja makuusijani sinä olet vaaksalla mitannut, kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Minun kielelläni ei ole sanaakaan, jota sinä, Herra, et täysin tuntisi. Edestä ja takaa sinä olet minut saartanut, olet laskenut kätesi päälleni. Tämä tieto on minulle ylen ihmeellinen, niin korkea, etten voi sitä käsittää. Minne voisin mennä sinun Henkesi ulottuvilta, minne paeta kasvojesi edestä? Jos nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, jos tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Jos kohoaisin aamuruskon siivin ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua johtaisi, sinun oikea kätesi pitäisi minusta kiinni. Ja vaikka sanoisin: ”Pimeys peittäköön minut, ja valo ympärilläni muuttukoon yöksi”, ei pimeyskään kätkisi minua sinulta, vaan yö valaisisi kuin päivä, pimeys olisi kuin valo.

Sanovat tunteemme mitä tahansa, Jumalan sana, jonka Pyhä Henki on inspiroinut ei valehtele. Monesti meidän maailmassa uskotaan enemmän ihmisiin, jotka osaavat artikuloida selvästi ja perustella vakuuttavasti, enemmän kuin Raamatun selvään ilmoitukseen. Mutta sinä ja minä, jotka sanomme itseämme Jeesuksen seuraajiksi, meidän pitäisi pitää kiinni viimeiseen asti Raamatusta koko elämämme ohjenuorana ja totuutena, joka ei horju.

Mieti, mitä Daavid sanoo ensimmäisessä lauseessa: Herra, sinä olet minut tutkinut ja sinä tunnet minut. Koko jaejakson loppuosa tiivistyy tähän, eikö totta? Vaikka teemme virheitä, vaikka yritämme piilottaa joskus pahoja tekojamme ja asenteitamme, mikään ei tule Herrallemme yllätyksenä, eikä hän joudu paniikkiin; ”mitä ihmettä Jukka sinä nyt teit!”. Annammeko luvan Jumalalle tutkia itseämme ja osoittaa, miten muuttua hänen kaltaisikseen? Luulen, että Daavid antoi Jumalalle luvan tutkia itseään ja ilmoittaa, jos oli aihetta muutokseen. Siksi häntä kutsuttiin Jumalan mielen mukaiseksi mieheksi.

Meidän on syytä muistuttaa itseämme siitä, että vaikka teemmekin syntiä, saamme luottaa Jumalan valtavaan armoon, joka kantaa meitä, kun asennoidumme niin, että tahdomme tehdä mielenmuutoksen ja opetella tottelemaan Pyhää Henkeä. Kun alamme käsittämään, että jokainen ihminen on Jumalan kuva, alamme rakastamaan heitä. Kun olin työreissulla Saarijärvellä muutama päivä sitten, Herra muutti asenteeni kahteen ulkomaalaistaustaiseen rouvaan kaupassa ja parkkipaikalla. Aloin siunaamaan heitä, koska ymmärsin, että Jumala rakastaa heitä valtavasti! Jos näkisimme itsemme niin kuin Jumala näkee meidät ja vastaanottaisimme hänen armoaan ja rakkauttaan omaan elämäämme, voisimme rakastaa tuolla rakkaudella kaikkia lähimmäisiämme, eikö totta? Siunatkoon Herra sinun ensi viikkosi!

Heikko itsetunto

Sellainen minulla on ollut. Ja alemmuuden tunne toisinaan pyrkii pintaan. Sielunvihollinen, valheen isä, pyrkii lyömään sillä monia meistä ja me tomppelit välillä usein, välillä harvemmin uskomme. Ymmärretäänkö me todella miten arvokkaita olemme Jumalalle, joka on luonut ihmisen omaksi kuvakseen? Kysyn vaan. Uskallan väittää, että identiteettimme tuhoaminen on saatanan yksi päästrategioista, koska se liittyy voimakkaasti siihen keitä koemme olevamme, ja kuka on Luojamme ja miksi olemme täällä, mikä on elämän tarkoitus.

Minä olen Jumalan kuva. Sano se ääneen, jos voit. Se merkitsee, että kuulumme hänelle, koska hän todella loi sinut ja olet ainutlaatuinen; ei ole ketään sinun kaltaistasi maan päällä.

1.Moos 1:26-27

Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja ja koko maata sekä kaikkia maan päällä liikkuvia isoja ja pieniä eläimiä.” Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. 

Ajattele! Kolmiyhteinen Jumala; Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat suunnitelleet ihmisen luomisen, koska tuossa sanotaan ”tehkäämme”. Sitä on edeltänyt huolellinen paneutuminen työhön, jonka hän aikoi suorittaa. Mitään vastaavaa ei tapahtunut muiden luotujen kohdalla. Jumala loi ihmisen kuudentena päivänä jo luotuaan kaiken muun. Hän oli valmistanut kaiken ihmisen tuloa varten, kuten huomaamme:

Psalmi 115:16

Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisille. 

Ajattele, että ihmisen luomiseen sisältyi Jumalan suoranainen teko. Hän muotoili ensimmäisen ihmisen maan tomusta. Hän ei vain sanonut sanaa; hän myös muovaili miehen. Samalla tavoin hän osallistui suoraan naisen luomiseen. Riippumatta siitä miten tulkitsemme ensimmäisen Mooseksen kirjan alkuluvut, voimme todeta Raaamatun selkeän linjan: Ihminen on Jumalan ainutlaatuinen luomus, eikä häntä voi rinnasta muihin Jumalan luomiin olentoihin (Chan 1994, 31-32).

Ihmisen ainutlaatuisuudesta erinomaisen kuvauksen antaa kuningas Daavid Psalmissa 139:13-16

Sinä loit minut sisintäni myöten, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että minut on tehty ylen ihmeellisesti. Ihmeelliset ovat sinun tekosi, sieluni tietää sen sangen hyvin. Minun luuni eivät olleet sinulta kätkössä, kun minut salassa valmistettiin, kun minut kudottiin taidokkaasti maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani. Kaikki päivät oli luotu ja kirjoitettu sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut. 

On aivan timanttia ymmärtää, että taivaan ja maan Herra on luonut ihmisen omaksi kuvakseen ja osallistunut hänen luomiseensa. Siksi jokainen ihminen on äärettömän arvokas, riippumatta mitä mieltä muut ihmiset ovat hänestä. Voimme siis näiden jakeiden perusteella tehdä päätelmän, että koska olemme Luojan käsialaa, meissä jokaisessa on ”pala” Jumalaa. Koska hän on luonut meidät, hän omistaa meidät. Silti Jumala päätti antaa ihmiselle vapaan tahdon tehdä päätöksiä ja kantaa niistä vastuu. Voimme siis valita yhteyden häneen tai olla erossa hänestä valintamme mukaisesti. Ilman yhteyttä häneen emme ole kokonaisia ihmisiä siinä merkityksessä, että emme ole yhteydessä rakastavaan Luojaamme. Hän tuntee meidät aivan kokonaan. Sinulla ja minulla ei ole yhtään ajatusta, jota hän ei tuntisi perin pohjin, kuten Psalmin 139 alkupuolen jakeissa kerrotaan.

Mikä sitten avuksi siihen, että kokisimme Jumalan suuren myötätunnon elämämme yllä ja hyväksyisimme, että riippumatta siitä miten meitä on kohdeltu elämämme aikana, olemme korvaamattoman arvokkaita taivaalliselle Isällemme? Meidän täytyy opetella kunnioittamaan Jumalan sanaa enemmän ja uskoa siihen paljon enemmän kuin vaihtuvia tunteitamme, jotka vaihtelevat monesti sen mukaan, miten ihmiset asennoituvat ja toimivat kanssamme. Jos alamme sisäistämään asemaamme Jumalan luomina, hänen ostaminaan ja vapauttaminaan lapsinaan, itsetuntomme nousee, kuten Jumala tahtoo. 

Sefanja 3:14-17

Riemuitse, tytär Siion, puhkea huutoon, Israel. Iloitse ja riemuitse kaikesta sydämestäsi, tytär Jerusalem. Herra on poistanut sinun tuomiosi, raivannut pois vihollisesi. Herra Israelin kuningas, on keskelläsi. Ei sinun enää tarvitse nähdä onnettomuutta. Sinä päivänä sanotaan Jerusalemille: ”Älä pelkää, Siion, älkööt kätesi hervotko. Herra, sinun Jumalasi, on keskelläsi, hän on pelastava sankari. Hän iloitsee sinusta suuresti, hän tyynnyttää sinut rakkaudessaan, riemuiten hän sinusta riemuitsee.” 

No, nyt joku voi katsoa jaejaksoa ja todeta, tuossahan puhutaan israelilaisille. Me jotka olemme vastaanottaneet pelastuksen Jeesuksessa, olemme hengellisen Israelin kansalaisia. Meillä on jopa velvollisuus iloita äänekkäästi, riemuita koko sydämestämme siitä, että meitä uhmannut kadotustuomio on pois pyyhitty Jeesuksen tähden! Mikä seuraus siitä oli, että Jeesus kertakaikkiaan sovitti syntimme kuollessaan ristillä? Se, että synnin rikkoma suhde Jumalaan ennalleen asetettiin! Mikä valtava syy iloita! Siksi Jumalamme on syy iloon ja hän on keskellämme ja hän ansaitsee kaiken ylistyksen ja palvonnan hänen lapsiltaan. Sinä, joka olet välillä alaspainettu voit lukea: rakastava Isäni iloitsee minusta suuresti ja tyynnyttää minut rakkaudellaan. Mikä valtava lohduttaja Jumalamme onkaan. Hänen sylinsä on aina avoin jokaiselle luodulleen joka kaipaa tulla hänen läsnäoloonsa ja kokea täydellistä rakkautta. Voitko enää kuvitella olevasi masentunut, turhautunut kun alat näkemään kuinka Isäsi on tehnyt kaiken valmiiksi? Hän toivottaa sinut milloin tahansa rakastavaan läsnäoloonsa, voit lähestyä häntä Jeesuksen kautta ja kokea kuinka arvokas hänelle olet. 

Siinä hetkessä kun alat ymmärtämään ja kokemaan sinua rakastavan Luojasi läheisyyttä kaikki paholaisen valheet ja hyökkäykset vain sulavat pois elämästäsi. Sinun ei tarvitse enää laulaa ”minä mato matkamies maan” siinä merkityksessä, että olet surkea ja paholainenkin sanoo, että niin oletkin surkea mato, vaan voit kiittää ja palvoa Isääsi ”kiitos Isä rakkaasta Pojastasi, joka vapautti minut synnin ja kuoleman vallasta Abba Isän rakastavaan yhteyteen ja saan tänään iloita kuninkaan tyttärenä/poikana!”

Toivon, että nämä jakeet ja ajatukset voisivat nostaa katseesi itsestäsi Jeesukseen. Kun alat ymmärtämään, että olet hänen lunastamansa entinen synnin orja, alat palvomaan häntä erittäin mielelläsi. Meidän tehtävämme on alkaa ymmärtämään, että olemme Jumalan täydellisen rakkauden kohteita ja se saa meissä halun antautua täysillä hänen hyvään tahtoonsa. Vaikkei meille ole helppoa elämää luvattukaan Jumalan lapsina, voimme aina tiedostaa, että Herramme on rohkaisemassa ja kantamassa kun käännymme hänen puoleensa milloin tahansa. Täyttykäämme siis Jumalan rauhalla ja iloitkaamme siitä, mitä hän on puolestamme tehnyt 🙂 Ole siunattu.