Avainsana-arkisto: itsevarmuus

Nöyryys ja itsevarmuus

Kun saan tänään tehdä omalta osaltani nuorten parissa työtä kotiseurakuntani keskellä, olen havainnut, että tällä nuorella sukupolvella on kasvanut terve itsevarmuus. On varmasti myös poikkeuksiakin, ja moni kamppailee itsetuntonsa kanssa siksi, että täytyy tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa esimerkiksi koulussa. Terveeseen itsevarmuuteen mielestäni liittyy oikea nöyryys sekä oman identiteetin sisäistäminen. Kun Seinäjoen illassa pastori Pekka Perho opettaa, mielestäni hän opettaa vahvasti oikeasta identiteetistämme Jumalan lapsina ja siksi tuloksetkin ovat hyvät! Mutta katsotaanpa mitä Raamattu opettaa tärkeimmästä esikuvastamme:

Filippiläiskirje 2:5-11

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saalikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Mihin tekstiyhteyteen Paavali kirjoitti tämän jaejakson? Kun katsomme Filippiläiskirjeen ensimmäistä lukua, käy selville, että apostoli muistuttaa Filippiläisiä heidän asemastaan Kristuksessa ja sen sisäistämisen seurauksista: Siellä vilahtaa esimerkiksi tällaisia ilmauksia: pyhille Jeesuksessa Kristuksessa, olette osallisia armosta, ovat saaneet kahleistani rohkeutta Herrassa ja uskaltavat yhä enemmän puhua Jumalan sanaa ilman pelkoa, pysytte samassa hengessä ja yksimielisesti taistelette yhdessä evankeliumin uskon puolesta. Välitön konteksti, jakeet juuri ennen Jeesuksen työn ylistystä sanoo vielä näin:

Filippiläiskirje 2:1-4

Jos siis on jotakin kehotusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta ja Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, tehkää minun iloni täydelliseksi, niin että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus ja olette sopuisat ja yksimieliset. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan pitäkää nöyrästi toista parempana kuin itseänne. Älkää katsoko vain omaa parastanne vaan myös toisten.

Mitä näistä pitäisi ajatella? Mihin Paavali meitä kehottaa, ennen kuin hän suuntaa katseemme Jeesuksen nöyryyteen, uskollisuuteen ja korottamiseen? Mielestäni jokaisen Jumalan lapsen on erittäin tärkeä hyväksyä totuus: Me olemme pyhiä Jeesuksessa. Perustus on vahva, eikä siitä pidä luopua paholaisen valheiden edessä. Olemme saaneet kokea Jumalan armon ja sen tähden tahdomme tehdä mielellämme hänen tahtonsa. Silloin emme pelkää kertoa ilosanomaa elämällämme arkemme keskellä, vaikka kohtaisimme toisinaan vastustustakin. Kun päätämme seurata Jeesusta kokosydämisesti, se saa aikaan muissakin halun toimia samoin, niissä, jotka ovat lähipiirissämme. Kun me kerromme, että ihmiset eivät tyrmänneet minua kun kerroin seuraavani Jeesusta, vaan joku jopa antoi rukoilla puolestaan, koska näki, että identiteettimme on vahva, jolloin muutkin saavat rohkeutta.

Huomatkaamme, että Paavali rohkaisi Filippiläisiä ja nyt myös meitä, toimimaan Jumalan rakkauden kanavina, rohkaisten, lohduttaen, päättäen keksittyä yhdistäviin tekijöihin eikä riitaa haastaen, niin kuin Jeesus. Silloin Jumalan valtakunta leviää varmasti, koska se ilmenee hänen lastensa motiiveissa, asenteissa ja käytöksessä! Kun teemme päätöksen sydämessämme rakastaa ja rohkaista, silloin on helpompi myös osoittaa empaattisuutta käytännössä, eikä toimia itsekkäästi. Mihin tää kaikki johtaa? Kristuksen heijastumiseen elämässämme:

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen.

Nämä jakeet kertovat jostain aivan käsittämättömästä rakkaudesta ja nöyryydestä. Sellaista ei tavata tässä maailmassa. Kysykäämme itseltämme: Jos minä asuisin Taivaassa ja minulle ehdotettaisiin, että voisitko lähteä maan päälle, pelastamaan nuo syntiset ihmiset, jotka ovat meidän vihollisia, kuinka moni suostuisi? Luulen, ettei kukaan. Mutta Jeesus suostui siihen! Mikä ilouutinen meille, jotka olimme syntiemme vankeja, vailla mahdollisuutta päästä takaisin yhteyteen pyhän Jumalan kanssa. Siksi Jeesuksen täytyi inkarnoitua, siis syntyä ihmiseksi ja elää ihmisen elämä, jotta hän voi samaistua jokaiseen ihmiseen, joka syntyy tähän maailmaan. Ja ainoastaan hänen ansiostaan meillä on tänään lapsen asema Jumalan edessä! Kiitos ja ylistys Jeesus!

Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Ilman Jeesuksen nöyryyttä, päättäväisyyttä, kuuliaisuutta myös Getsemanessa tuskan keskellä hän päätti suorittaa tehtävänsä loppuun asti, vaikka hän hetkeksi menetti yhteytensä rakastavaan Isäänsä meidän tähtemme. Kun Jeesus sanoi, tapahtukoon Sinun tahtosi, silloin hän suostui kantamaan meidän kaikkien syntivelkamme, ja koska Jumala ei voi olla yhteydessä syntiseen pyhyytensä tähden, hän menetti sen joksikin aikaa. Siksi Jeesus huusi Isälleen ristillä, Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit. Siksi, että hänet tehtiin synniksi meidän edestämme! Eikö tämä totuus saa meidät polvistuen palvomaan Jeesusta koko elämällämme? Jos joku ei täällä maan päällä eläessämme polvistu ja nöyrry vastaanottamaan Jumalan kallista lahjaa, pelastusta, eräänä päivänä jokainen ihminen polvistuu hänen edessään ja joutuu tunnustamaan Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Kaiken tämän jälkeen kysymys kuuluu meille jokaiselle: Jos Jumala rakasti meitä niin paljon, miten sen ymmärtäminen heijastuu elämässämme? Saako hän hallita elämäämme, niin että valitsemme nöyryyden ja epäitsekkyyden, kun Jeesus? Enkä tarkoita sitä, että meidän pitäisi rangaista itsemme ja ruoskia itseämme elämään nöyristellen, vaan käsittäen, että koska Jeesus pelasti minut, tahdon tehdä hänen tahtonsa mielelläni. Pyhä Henki tulee auttamaan meitä elämään Jumalan lapsen asemasta käsin ja haluten rakastaa kaikkia ihmisiä, jotta Jumalan tahto saisi tapahtua. Jumalan runsasta siunausta sinulle 😀