Avainsana-arkisto: Jeesus

Vapaus

Jeesuksen tehtävä maan päällä oli vapauttaa synnin ja paholaisen orjat. Annammeko hänen tehdä sen vai yritämmekö omin neuvoin ja oman viisauden kautta päästä irti maailman asettamista kahleista ja synnistä, vaikka nöyrtymällä hänen edessään voisimme eheytyä ja kokea vapauden joka kuuluu laillisesti jokaiselle Jumalan lapselle?

Millaisista kahleista nyt puhutaan? Monen on vielä helppo hyväksyä, että Jeesus tuli puhdistamaan syntivelasta, mutta kun aletaan puhumaan siitä, että ahdistus, stressi ja masennuskin on kannettu ristille, sitä on jo vaikeampi niellä. Miksi? Emmekö näe, että Jumalan tahto on opettaa lapsilleen, mitä todellinen vapaus hänessä merkitsee? Kun Aadam ja Eeva olivat paratiisissa (ennnen lankeemusta), oliko siellä masennusta, stressiä, syntiä? Ei ollut. Voimme kyllä kohdata stressiä, masennusta ja houkutusta langeta syntiin, mutta Jumalan lapsina meidät on kutsuttu vapauteen niistäkin. Me voimme kokea vapauden, koska Jeesus on itse käynyt ihmisen tien ja tietää mitä kohtaamme joka päivä. Vapaus kuuluu meille.

Jos alamme uskoa paholaisen valheita siitä, ettei vapaus kuulu itsellemme, emme luota silloin Jumalan Sanan lupauksiin. Voimme kokea masennusta, mutta masennuksella ei ole valtaa yli Jeesuksen. Hän hallitsee aivan kaikkea. Kun Jeesus sanoo, että hän tuli vapauttamaan meidät, otammeko sen tosissamme myös omalle kohdallemme? Katsotaanpa Jeesuksen toiminnan alkua ja messiaanista ohjelmajulistustusta.

Luukas 4:1-4

Täynnä Pyhää Henkeä Jeesus palasi Jordanilta. Henki kuljetti häntä autiolla seudulla neljäkymmentä päivää, ja Paholainen kiusasi häntä. Hän ei syönyt mitään niinä päivinä, mutta niiden päätyttyä hänen tuli nälkä. Silloin Paholainen sanoi hänelle: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin sano tälle kivelle, että se muuttuu leiväksi.” Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä.”

Jos tutkimme Raamattua rauhassa, tätä ”kohtausta” edelsi Jeesuksen kaste ja sen jälkeen tapahtui tää: ”…Pyhä Henki laskeutui hänen päälleen ruumiillisessa muodossa, kuin kyyhkynen. Ja taivaasta kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt” (3:22). Meidän kannattaa huomata, että sielunvihollinen hyökkäsi heti Jeesuksen identiteettiä vastaan. Ilman, että Jeesuksella olisi ollut vahva identiteetti syvän suhteen ansiosta Isäänsä, hän olisi saattanut langeta paholaisen valheeseen, alkaen todistelemaan jumaluuttaan muuttamalla kiven leiväksi.

Miksi on niin tärkeää, että ennen julkisen toimintansa selkeää alkua Jeesuksen täytyi kohdata paholaisen hyökkäykset? Koska silloin hän voisi samaistua ihmisiin, joita hän tulisi palvelemaan. Hän ymmärtäisi mitä me kohtaamme elämässämme. Vaikka Jeesus ei kokenut masennusta, hän koki tilanteita, joissa moni masentuu. Siksi hän voi auttaa meitä! Yllä olevissa jakeissa Jeesus vastasi hyökkäyksiin Jumalan Sanalla. Siksi on niin tärkeää ymmärtää ja soveltaa sitä elämässä. Meidän omissa sanoissa ei ole voimaa, mutta Jumalan sanassa on voima, jonka edessä paholainenkin nöyrtyy myöntämään tappionsa.

Luukas 4:16-19

Jeesus tuli Nasaretiin, jossa hän oli kasvanut, ja meni sapatinpäivänä tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Avattuaan kirjakäärön hän löysi kohdan, johon oli kirjoitettu: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille. Hän on lähettänyt minut julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran suosion vuotta.”

Ensimmäiseksi on todella tärkeää, että Jeesus sai kokea Pyhän Hengen täyteyden kastehetkessä. Sen jälkeen hän ymmärsi ja koki mitä me käymme läpi elämässä säännöllisen epäsäännöllisesti: koemme vastustusta, kiusauksia, voimme kokea ahdistusta, mutta niistäkin Jumala antaa voiman nousta. Jeesus lausuu Jesajan profetian täyttyneen hänessä. Hän on luvattu Messias, jonka tehtävä on julistaa ilosanoma. Huomaa, että Pyhän Hengen kasteen kautta hänet valmistettiin tähän palvelutehtävään, kärsiväksi Messiaaksi. Ja ainoastaan Pyhän Hengen voimassa Jeesus julistaa ilosanomaa, jota seuraa vapautuminen.

Vapaus koskettaa niitä jotka kokevat olevansa tarpeeksi nöyriä vastaanottamaan sen. Kaikki, jotka kokevat olevansa synnin, henkisen tai fyysisen sairauden orjuuttama, heille kuuluu nyt vapaus. Juutalaiset olivat odottaneet tätä Messiasta kauan. Mutta vain osa tunnisti hänet siksi, koska he kaipasivat poliittista Messiasta, joka vapauttaa Rooman vallan alta. Sen sijaan Jeesus oli tuomassa aivan uudenlaisen vapauden synnistä, joka esti yhteyden Jumalaan.

Luukas 4:38-40

Jeesus lähti synagogasta ja meni Simonin kotiin. Simonin anoppi oli kovassa kuumeessa, ja Jeesusta pyydettiin auttamaan häntä. Jeesus kumartui hänen ylleen ja nuhteli kuumetta, ja se lähti hänestä. Nainen nousi heti ja palveli heitä. Auringon laskiessa kaikki erilaisten tautien vaivaamat sairaat tuotiin Jeesuksen luo. Hän pani kätensä jokaisen päälle ja paransi heidät.

Tiedätkö mikä tässä on Luukkaan kuvauksessa on todella ihanaa? Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän tahtoo parantaa ja vapauttaa edelleenkin. Hän käyttää nyt jokaista Jumalan lasta välikappaleenaan tämän ajan keskellä parantamaan sairaita ja vapauttamaan vangittuja! Seurakunnan on aika nousta ja olla rohkea. Kun laskemme kätemme kärsivien ihmisten päälle, voimme nähdä, kuinka Jeesus parantaa ja vapauttaa edelleenkin. Huomaa, että jakeessa 40 Jeesus laski kätensä jokaisen päälle, hän ei tyytynyt siis siihen, että olisi julistanut yleisesti vapautta, kuin suuri hengellinen johtaja, vaan hän kohtasi jokaisen. Kosketuksessa on voimaa. Jeesuksella ei ollut kiire mihinkään, vaan hän osoitti vilpitöntä Isän rakkautta jokaiselle, joka apua tarvitsi! Mieti miten hyvältä näistä ihmisistä tuntui, kun Jeesus kohtasi heidät yksilöllisesti ja he saivat vapauden? Luulisi, että tuo tilanne syöpyi heidän verkkokalvoilleen ja sai heidät muistamaan, kuka rakastaa heitä todella.

Oli elämäntilanteesi mikä tahansa, rakas lukijani, ole turvallisella mielellä: Jumala rakastaa sinua. Hän tahtoo sinun parastasi, hän on sinun puolellasi, eikä sinua vastaan! Voit rohkeasti anoa, että saat kokea vapauden fyysisestä tai henkisestä kivusta tai sairaudesta, johon Jeesus on jokaisen lapsensa kutsunut tai voit pyytää jotakin ystävääsi rukoilemaan puolestasi. Kaikki on mahdollista Jumalalle. Hän tahtoo koskettaa sinua ja olla yhteydessä kanssasi. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Jeesuksen arvovalta ja rakkaus

Jesaja 42:1-3

Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, valittuni, johon sieluni on mieltynyt. Olen laskenut Henkeni hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansakuntien keskuuteen. Hän ei huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja heikosti palavaa kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän toteuttaa oikeutta uskollisesti.

Näissä jakeissa on todella paljon profeetallista Jumalan sanaa! Jesaja sai ilmestyksen, jossa hän kertoo Jeesuksen palvelutyöstä monta sataa vuotta ennen hänen syntymäänsä! Jeesusta kutsutaan palvelijaksi. Hän on siis samaistunut ihmiseen todella voimakkaalla tavalla. Hän ei tullut kuninkaana, vaan nöyränä palvelijana, johon Jumala mielistyi. Siinä esimerkki meille.

Jeesuksen palvelutehtävä oli toimia messiaana, ei poliittisena, vaan kärsivänä, uhrautuvaa rakkautta osoittavana messiaana, joka on kärsivällinen, osoittaa lempeyttä ja empaattisuutta heikoille ihmisille, mutta myös auktoriteetin omaavana nöyränä kuninkaana. Koska Jumala oli mielistynyt Poikaansa, hän voiteli hänet Pyhällä Hengellä palvelutehtävään. Kaikki Vanhan Testamentin kuninkaat voideltiin öljyllä Pyhän Hengen vertauskuvana, jolloin Henki annettiin heille.

Jeesus ei käyttänyt maan päällä ääntään kuten fariseukset: Hän ei vaatinut erityiskohtelua ja kehumista, vaan palveli nöyrästi, niin kuin orja. Hän antoi esimerkin opetuslapsilleen ja meille, jotka voimme lukea evankeliumeista hänen toimintatavoistaan. Kun hän toimi rakkauden motivoimana, hän sai ihmiset todella kiinnostumaan itsestään! Hänen aitoutensa veti syntisiä puoleen, jotka eivät koskaan voineet täyttää fariseusten vaatimia tiukkoja perinnäissääntöjä ja lakia. Siksi ihmiset olivat ihmeissään ja lähtivät seuraamaan häntä, koska hän julisti hyviä uutisia ihmisille, jotka olivat todella väsyneitä suorittamiseen ja siihen, etteivät he voineet koskaan täyttää lakia. Sen lisäksi hän paransi sairaita jatkuvasti.

Hän vietti aikaa Isänsä kanssa rukoillen öisin ja ollen kuuliainen kaikessa. Noissa hetkissä hän ymmärsi, mitä hänen tulee tehdä ja toteutti sitä tarkasti.

Markus 1:22

Ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin kirjanoppineet.

Koska Jeesus oli aito ja välitön, eikä torjunut ihmisiä, monet tahtoivat kuulla hänen opetustaan. Ja tästä syystä monet lähtivät seuraamaan häntä. Hän ei korottanut itseään, vaan hän antoi aina kunnian Jumalalle. Siksi Jumala asetti hänet auktoriteettiasemaan, siksi hänen puheensa heijastivat tuota asemaa.

Mitä voisimme oppia tästä? Jumala näkee sydämemme vaikuttimet. Hän huomioi sen millä asenteella tahdomme toimia, tahdommeko muuttua hänen kaltaisekseen ja kasvaa nöyryydessä. Meidän tulisi siis palvella kokosydämisesti Herraamme, jolloin Herra saa kaiken kunnian elämässämme. Sen kautta Jumala johdattaa meitä kasvamaan vastuussa, kun hän näkee meidän kasvavan uskossa. Vaikka jokainen on enemmän tai vähemmän rikki, hän ei muserra meitä, siksi myös meidän tehtävämme on rohkaista ja siunata lähimmäisiämme.

Luukas 19:5-10

Tultuaan sille paikalle Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää olla sinun kodissasi.” Sakkeus tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan. Tämän nähdessään kaikki nurisivat sanoen: ”Syntisen miehen luo hän meni majailemaan.” Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: ”Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja keneltä olen kiristänyt, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Niin Jeesus sanoi hänestä: ”Tänään on pelastus tullut tälle perhekunnalle, onhan hänkin Abrahamin poika. Sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastaman sitä, mikä on kadonnut.”

Mieti tätä tilannetta. Jeesus matkustaa kansanpaljouden keskellä ja yhtäkkiä hän pysähtyy. Hän on saanut rukouksessa tiedon tästä kohtaamisesta suoraan Isältään. Siksi hän sanoo pohjalaisen suoraselkäisesti, että hän tahtoo viettää aikaa todella vihatun veronkerääjän luona! Mikä skandaali! Kaikki kansa vihaa miestä, jonka luokse Jeesus haluaa tulla, koska hän kerää veroja oman kansan jäseniltä vihatuille roomalaisille. Tämän lisäksi hän kerää ylimääräistä, jolla tulee itse toimeen. Varmasti yksi vihatuimmista ammateista mitä voi vain kuvitella tuohon aikaan.

Mutta mitä tapahtuu, kun Jeesus rakastaen kohtaa Sakkeuksen? Hänen sydämensä muuttuu. Hän ei tahdo olla enää riistäjä, vaan antaja. Hän tahtoo pitää huolta toisista. Hänen sanansa kuvastavat sitä muutosta, mikä on tapahtunut kohdatessaan Jumalan suuren armon. Vaikka kansa vihaa häntä, Jeesus rakastaa. Se on jotain sanoinkuvaamatonta.

Tämän muutoksen jälkeen Jeesus ei vain kerro hänen saaneen syntejään anteeksi, vaan sanoo merkittävän ilmaisun: Abrahamin poika. Abraham oli uskon esikuva ja juutalaisten patriarkka, jota kaikki kunnioittivat syvästi. Nyt Jeesus nostaa Sakkeuksen aseman vihatusta miehestä korkeaan asemaan, hän ei ole enää syntinen, vaan hän on uskon esikuvan jälkeläinen, jolla on arvo Jumalan edessä. Lopuksi Jeesus alleviivaa palvelutehtävänsä: Hän ei ole tullut tuomitsemaan ihmisiä, vaan etsimään ja pelastamaan kadonneet!

Koko tämä kohtaus pistää kansan valinnan paikalle: Miten suhtaudumme Jeesukseen, joka ennalleen asettaa ihmiset oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, kun he nöyrtyvät tunnustamaan oman syyllisyyden?

Oletko pistänyt merkille, että meillä jokaisella on omat heikkoutemme, jossa kamppailemme? Toisella se voi olla valehteleminen, toisella syvä arvottomuuden tunne, koska kokee jatkuvasti itsensä likaiseksi. Juuri silloin tarvitsemme Jumalan armoa, joka tulee meitä kohti. Hän näkee sydämemme motiivimme, ettemme tahdo elää tietoisessa synnissä ja kun tahdomme vilpittömästi elää läpinäkyvästi hänen edessään, hän antaa voiman sanoa ei synnille. Hän kasvattaa meitä rakkaudessaan ja saamme luottaa siihen, että hän ei jätä työtään koskaan kesken. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Lasarus

Tällä viikolla olen rehellisesti pähkäillyt melko paljon, mistä ihmeestä kirjoittaisin?! Kun luin yks aamu Raamattua tuli vastaan voimallinen tapaus, jossa kerrotaan siitä, kuinka Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Käydään tutkimaan sitä ja näkemään mitä sen sisälle on piilotettu.

Johannes 11:1-5

Eräs Lasarus-niminen mies oli sairaana. Hän asui Betaniassa, Marian ja tämän sisaren Martan kylässä. Maria oli se, joka voiteli Herran hyväntuoksuisella voiteella ja kuivasi hänen jalkansa hiuksillaan, ja sairaana oli hänen veljensä Lasarus. Niin sisaret lähettivät Jeesukselle sanan: ”Herra! Hän, joka on sinulle rakas, on sairaana.” Sen kuultuaan Jeesus sanoi: ”Tämä sairaus ei ole kuolemaksi vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika tulisi kirkastetuksi sen kautta.” Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan sekä Lasarusta.

Johanneksen kuvaus Lasaruksen, Martan, Marian ja Jeesuksen välisistä suhteista on sydämellinen, eikö vaan? Se antaa pohjavireen, joka kestää koko kertomuksen läpi ja osoittaa, kuinka se vaikuttaa heidän kaikkien reaktioihin.

Johannes 11:17-22

Kun Jeesus tuli Betaniaan, hän sai tietää, että Lasarus oli ollut haudassa jo neljä päivää. Betania oli lähellä Jerusalemia noin viidentoista stadionmitan (n. 3km) päässä. Useita juutalaisia oli tullut Martan luo lohduttamaan heitä heidän veljensä kuoleman vuoksi. Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, hän meni tätä vastaan, mutta Maria istui kotona. Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos sinä olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin minä tiedän, että mitä tahansa sinä Jumalalta anot, sen Jumala sinulle antaa.”

Kun muistamme tarinamme pohjavireen, ymmärrämme, että suuri suru oli Martan ja Marian sekä heidän ystäviensä elämässä läsnä. He olivat todella toivoneet, että Jeesus olisi tullut aiemmin ja parantanut Lasaruksen. Marian ja Martan reaktion eron ajattelen kertovan Marian syvästä surusta. Hän oli shokissa, koska tiesi, että Jeesus paransi kaikki sairaat minne hän menikin. Hän ei ollut valmistautunut veljensä kuolemaan. Martta taas oli toiminnan nainen ja lähti heti prosessoimaan suruaan Jeesuksen kanssa. Martan sanat kertovat hänen lujasta uskostaan, vaikka hänkin koki surua. Mitä Jeesus vastasi Martalle?

Johannes 17:23-27

Jeesus sanoi hänelle: ”Sinun veljesi nousee ylös.” Martta vastasi: ”Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä.” Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” ”Uskon, Herra”. Martta vastasi, ”minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, joka oli tuleva maailmaan.”

Näemme tästä dialogista sen, kuinka Martan uskoa Jeesuksen jumaluuteen haastetaan ja hän prosessoi surunsa läpi asiaa, joka ei ole helppo kenellekään. Meidän on helppoa nyt lukea Raamatusta tätä kohtausta, mutta ajattele, miltä sinusta olisi tuntunut, jos oma veljesi olisi kuollut juuri ja Jumalan Poika vakuuttaisi sinulle vilpittömästi, että veljesi nousee kuolleista? Luulenpa, että todella harva tuossa tilanteessa olisi välittömästi uskonut Lasaruksen ylösnousemukseen.

Johannes 11:32-37

Kun Maria tuli sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet, hän heittäytyi Jeesuksen jalkojen juureen ja sanoi: ”Herra, jos sinä olisit ollut täällä, minun veljeni ei olisi kuollut.” Kun Jeesus näki Marian ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, hän järkyttyi hengessään ja vapisi liikutuksesta. ”Mihin te panitte hänet?” hän kysyi. ”Herra, tule katsomaan”, he vastasivat. Ja Jeesus itki. Niin juutalaiset sanoivat: ” Katsokaa, kuinka rakas Lasarus oli hänelle!” Mutta muutamat heistä sanoivat: ”Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut estää tämän miehen kuoleman?”

Näissä jakeissa näemme voimakkaita tunteita. Nämä jakeet puhuttelevat minua syvästi, koska niissä ilmenee monta todella merkittävää asiaa. Ensimmäiseksi, kun mietimme tuon ajan juutalaista kulttuuria, Jeesuksen ei olisi ensinnäkään saanut antaa naisen tulla häntä niin lähelle kuin tässä annetaan ymmärtää. Häntä pidettiin rabbina, arvostettuna opettajana, jonka kuului noudattaa tarkoin juutalaista lakia. Sen sijaan Jeesus otti naiset lähelleen koko toimintansa ajan, eikä estänyt syntisiä tulemasta luokseen. Siksikin juutalaiset olivat vihoissaan hänelle.

Juuri tämän Jeesuksen osoittaman empatian tähden Maria tahtoi tulla Jeesuksen luokse ja ilmaista syvää surua vailla pelkoa torjunnasta. Mieti, jos ihmiset jotka eivät vielä tunne Jeesusta elämänsä herranaan, ymmärtäisivät Jeesuksen olevan täydellinen rakkaus, joka tahtoo antaa heidän syntinsä anteeksi, kun he katuvat niitä vilpittömästi, eikö moni vastaanottaisi pelastusta? Eikö Jumalan lapset pitäisi tuntea siitä, että olemme aidosti rakastavia ja tahdomme tutustua uusiin ihmisiin ja rohkaista heitä? Silloin meistäkin voisi tulla ”syntisten ystäviä” ja hekin alkaisivat huomaamaan, että Jumalan rakkaus on valloittanut meidät ja se voi muuttaa heidätkin.

Huomaamme siis, että Jeesus tahtoo ottaa ihmiset vastaan aina sellaisina kun he ovat sillä hetkellä. Jeesus osoitti myös ihmisyyttään, kun hän liikuttui syvästi ja itki. On todella tärkeää ymmärtää, että Jeesus oli 100% Jumala ja 100% ihminen kun hän eli maan päällä. Tässä tarinassa näemme molemmat puolet!

Johannes 11:38-44

Jeesus järkyttyi jälleen sisimmässään ja meni haudalle. Se oli luola, ja sen suulla oli kivi. Jeesus sanoi: ”Ottakaa kivi pois.” Martta, kuolleen sisar, sanoi hänelle: ”Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut siellä neljättä päivää.” Jeesus vastasi: ”Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?” Niin he ottivat kiven pois. Silloin Jeesus nosti katseensa ylös ja sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä sanon tämän, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” Kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.”

Tässä kertomuksessa on kaksi minulle tärkeää kohtaa. Ensimmäinen on se, jossa Jeesus sanoo Martalle, että ”sinun veljesi nousee ylös” ja toinen on ”ottakaa kivi pois”. Hän ilmaisee yläpuolella olevassa jaejaksossa suhteensa Isään. Hän jopa sanoo uskovansa Isän kuulevan häntä aina. Huomaamme, kuinka intensiivinen suhde hänellä on Isän kanssa. Isä oli suunnitellut koko tarinan kulun, jotta monet uskoisivat Jeesukseen! Mikä mestarillinen käsikirjoitus! Kaikki, jotka tunsivat Lasaruksen olivat tästä eteenpäin hänen ylösnousemuksensa todistajia, ja jos luet eteenpäin Johanneksen evankeliumia, huomaat, että juutalaisten uskonnollisten johtajien oli tehtävä jotain, koska ketään ei ollut koskaan herätetty kuolleista ja se todisti Jumalan toimivan Jeesuksessa. Siksi sekä Jeesus, että Lasarus päätettiin tappaa, koska todistus oli niin voimakas.

Jeesus oli täysin varma siitä mitä piti tehdä milloinkin, koska oli kuuliainen Isälleen ja kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että hän tahtoi auttaa ihmisiä! Tällä kertaa Jeesus teki jotain, mitä kukaan ei uskaltanut odottaa. Meidän on syytä muistaa tästä mahtavasta kertomuksesta muutama asia: Jeesus ottaa meidät aina vastaan, oli elämäntilanteemme mikä tahansa. Hän tahtoo, että opimme samaa empaattisuutta, jotta nekin, jotka eivät vielä tunne häntä löytäisivät pelastuksen. Jeesus tekee ihmeitä edelleenkin. Hän tahtoo käyttää jokaista Jumalan lasta välittämään parantumista, siksi tee päätös olla kuuliainen aina, kun Pyhä Henki kehottaa sinua tekemään jotain, äläkä jää ihmispelon vangiksi. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Kenelle me elämme?

Jesaja 53:3-5

Hän oli halveksittu ja ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.

Näenkö hänen kärsimisensä syynä omat syntini? Ymmärränkö, että ilman hänen uhriaan minulla ei olisi tätä lapsen asemaa Isän edessä, eikä todellista vapautta? Osaanko arvostaa sitä? Muistammeko me, että kun maailman synnit ja sairaudet laskettiin Jeesuksen kannettavaksi, Jumalan täytyi hyljätä hänet? Hänet, joka oli täysin viaton, täysin synnitön. Jeesus oli ”sairauden tuttava” siksi, että sinä voit olla terve, joko täällä maan päällä tai viimeistään taivaassa. Miltä Jeesuksesta mahtoi tuntua, kun hänet hylättiin kaikkien ihmisten taholta, hän oli täysin yksin ja silti hän päätti rakastaa!

Galatalaiskirje 5:16, 24-25

Minä sanon: Vaeltakaa Hengessä, niin ette täytä turmeltuneen luonnon himoa. Kristuksen Jeesuksen omat ovat ristiinnaulinneet turmeltuneen luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengessä, niin myös vaeltakaamme Hengessä.

Elänkö lihan vai Hengen mukaan? Antaudunko lihan mielen valtaan, vai annanko Pyhän Hengen johtaa elämääni todelliseen vapauteen. Ymmärränkö, etten ole enää itseni oma, koska Jeesus Kristus osti minut itselleen? Hän elää minussa. Tahdonko antautua hänen johtoonsa? Jos todella sanomme rakastavamme Jeesusta ja hänen täydellistä uhriaan edestämme, se näkyy arjessamme päätöksissämme.

On todella helppo antautua lihan mieleen, koska olemme syntisiä, joiden täytyy opetella elämään uudella tavalla. Meidän täytyy ohjelmoida mielemme samalle aaltopituudelle Jumalan kanssa. Opetella hyviä tapoja pahojen tilalle. Ilman tätä elämme itsellemme ja synti saa otteen meistä. Se koukuttaa ja tuhoaa sitä uuden luomuksen elämää, johon meidät on kutsuttu. On vaarallista antautua vanhan luonnon ruokkimiseen ja hellimiseen, koska silloin se vahvistuu pikku hiljaa, ja näemme myöhemmin, ettei todella olisi kannattanut tehdä niin.

 

Mikä avuksi? Ilmestys Jeesuksesta ristiinnaulittuna minun syntieni tähden. Jos katselen tuota rakkautta, se saa aikaan terveen Jumalan pelon. Emme tahdo lisää tuskaa Jumalalle, joka on kalliilla hinnalla ostanut meidät. Kun katsomme tuota näkyä, jolta maailma sulkee silmänsä, koska se ei kestä nähdä syntiensä hirvittävyyttä ja Jeesuksen tuskia, me polvistumme hänen herruutensa alle. On paljon marttyyreitä, jotka ovat olleet ja ovat edelleen valmiita kuolemaan uskonsa tähden. Olemmeko me? Onko hyvinvointi saanut meidät ansaan? Saako hyvinvointini minut itsekkääksi vai saako Jumalan sana johtaa meidät hänen lähelleen ja rukouksen kautta ilmestyksen hänen suuresta rakkaudestaan?

Roomalaiskirje 8:1-2

Mitään kadotustuomiota ei siis ole niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

Sinä ja minä olimme toivottomia ennen, vailla mahdollisuutta elää vapaana synnin orjuudesta. Olisimme syntiemme tähden ansainneet ikuisen rangaistuksen, mutta Jeesus astui väliin ja otti meidän paikkamme. Kun nöyrryit Jumalan edessä tunnustamaan syntisi ja kaduit niitä sydämessäsi ja päätit uskoa ilosanoman Jeesuksesta, vastaanotit syntien anteeksiantamuksen, sinusta tuli Jumalan lapsi ja asemaltasi vapauduit synnin vallasta! On edelleen olemassa synnin ja kuoleman laki, mutta sinä olet nyt Jumalan omaisuutta, se ei hallitse elämääsi, vaan olet Hengen lain vaikutuspiirissä vapaa elämään Herrallesi!

Roomalaiskirje 8:3-4

Mitä laki ei voinut saada aikaan, koska se oli turmeltuneen luonnon kautta tullut heikoksi, sen Jumala teki lähettämällä oman Poikansa syntisen ihmisluonnon kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin ihmisluonnossa, että lain (vaatima) vanhurskaus tulisi täytetyksi meissä, jotka emme vaella turmeltuneen luontomme mukaan, vaan Hengen.

Jumalan rakkaus sai aikaan täydellisen uhrin. Ilman sitä, ei olisi mitään pelastusta Jeesuksessa. Jumalan oikeamielisyys ja täydellisyys vaati, että synti täytyi peittää ja hyvittää. Vain hänen rakas Poikansa pystyi peittämään meidän syntimme. Synnin ja kuoleman laki osoitti, että ihmiset ovat syyllisiä Jumalan edessä, mutta se ei antanut mahdollisuutta muutokseen. Lain tehtävä oli vain osoittaa, kuinka syyllisiä me olemme. Sen jälkeen Jumalan rakkaus vaati uhria, joka sovittaa sen, koska Jumala ei voi katsoa syntiä läpi sormien. Mitä lunastuksen pitäisi vaikuttaa uskovissa?

Roomalaiskirje 8:5-6

Niillä, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaan, on sen luonnon mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Turmeltuneen luonnon mieli on kuolema, mutta Hengen (vaikuttama) mieli on elämä ja rauha.

Kommentaarissa Hengen mielestä sanotaan: Sydämen halu elää kuuliaisuudessa ja rakkaudessa Jumalan sanan käskyjen ja opetusten mukaan. Sinulla ja minulla on siis täysi vapaus elää Jumalan tahdossa, koska me muutumme pyhityksessä Jeesuksen kaltaisuuteen askel askeleelta. Sinut ja minut on tehty pyhiksi. Pastori Jacob Huttunen sanoi osuvan ajatuksen: Meitä kutsutaan armahdetuiksi syntisiksi. Mutta meidän ei pidä muistuttaa enää itseämme sukunimestä, vaan etunimestä.

Silloin alamme elämään siinä identiteetissä, jossa taivaallinen Isämme tahtoo meidän kasvavan. Emme voi elää tätä uskovan elämää ilman syvää kunnioitusta Herraamme kohtaan, koska lihan mieli on edelleen olemassa ja kutsumassa meitä elämään itsekeskeisesti ja täyttämään turmeltuneen luontomme fantasioita. Siksi, kun päätämme kunnioittaa elämämme Herraa, se näkyy uuden identiteetin vahvistumisena: Ravitsemalla Henkeä jatkuvasti alamme nauttimaan siitä! Ei ole hankalaa ylistää ja palvoa Kuningasta, joka nöyryytti itsensä. Ole siunattu Jeesuksen rakkaassa nimessä rakas lukijani 😀

Antautuminen Jumalan tahtoon

Roomalaiskirje 12:1-2

Jumalan armahtavan laupeuden kautta minä kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi. Tämä on teidän järkevä hengellinen jumalanpalveluksenne. Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, otollista ja täydellistä.

Koska Jumala on rakastanut ihmistä, jonka loi omaksi kuvakseen, hänen tahdollaan tulisi olla paljon merkitystä meille. Hän osoitti sen suuruuden kuolemalla puolestamme, se on todella uhrautuvaa siis. Ja tästä syystä meitä kehotetaan antamaan koko elämämme hänen käyttöönsä. Mitä tässä yhteydessä voisi tarkoittaa ”elävä ja pyhä Jumalalle mieluinen uhri?” Mielestäni se viittaa kokonaisvaltaiseen, sydämen halusta lähtevään lujaan päätökseen miellyttää Jumalaa kaikilla elämämme osa-alueilla. Silloin teemme elämässämme ainutlaatuisen päätöksen, vihkiytyä Jumalalle ja ymmärrämme, sen olevan hänen tahtonsa. Siinä on sama asenne, kuin Jeesuksella Getsemanessa, kun hän päätti olla kuuliainen Isän tahdolle, vaikkei se ollut helppoa.

Ymmärtääkseni pyhä tarkoittaa Raamatun kontekstissa Jumalalle erotettua. Tuota hengellistä ja järjen päätöstä vaaditaan jotta emme antautuisi enää maailman hengen vietäviksi. Miksi näin? Koska on todella helppo antaa valta turmeltuneelle, syntiin langenneelle luonnollemme, koska ihminen on syntynyt sellaiseksi. Mutta Jumalan lapset voivat todella vastustaa paholaista ja se joutuu Kristuksen arvovallan edessä aina väistymään. Jos opettelemme ohjelmoimaan mielemme Jumalan sanan perustalle, silloin identiteettimme rakentuu vahvaksi. Jos se rakentuu tunteiden ja himojen varaan, silloin liha pääsee voitolle. Jumalan ei koskaan pakota sinua valitsemaan kuuliaisuutta häntä kohtaan. Hän rohkaisee ja kutsuu siihen, muttei tee ikinä väkivaltaa, koska hän on täydellinen rakkaus. Rakkaus ei satuta, vaan tahtoo ja uskoo toiseen vilpittömästi. Niin Herra näkee sinut.

Psalmi 95:1-7b

Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle. Käykäämme hänen kasvojensa eteen kiittäen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä. Sillä Herra on suuri Jumala, suuri Kuningas yli kaikkien jumalien. Maan syvyydet ovat hänen vallassaan, ja hänen on ovat vuorten kukkulat. Hänen on meri, sillä hän on se tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet. Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, langetkaamme polvillemme Herran, meidän Luojamme, eteen. Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee.

Vaikka psalmin kirjoittaja kirjoitti sen juutalalaisille, voimme omaksua sen sanoman hengellisen Israelin lapsina. Kun näitä jakeita lukee kaikessa rauhassa alkaa ymmärtämään, kuinka kunnioitettava Jumala sinulla ja minulla on. Kuinka me voimme lähestyä häntä, joka hallitsee koko maailmaa? Ainoastaan Jeesuksen uhrin perusteella meillä on oikeus kutsua häntä Jumalaksemme, eikä vain Jumalaksi, joka on auktoriteetti, vaan paljon läheisempi: Hän on meidän Taivaallinen Isämme!

Jos meillä on vääristynyt kuva Jumalasta ja hänen kasvoistaan, silloin emme tahdo, emmekä uskalla lähestyä häntä. Mutta juuri siihenhän psalmin kirjoittaja rohkaisi lukijoita! Huomaatko sanat: Tulkaa, käykäämme hänen eteensä ja myöhemmin kumartukaamme ja polvistukaamme, langetkaamme polvillemme Herran eteen? Hän on pyhä, mutta myös todella rakastava: Hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa! Meillä on läheinen suhde hänen kanssaan. Huomaa, että pelko estää aina läheisyyden. Sen sijaan aito Jumalan pelko, syvä kunnioitus Herraamme kohtaan, auttaa meitä muistamaan hänen ainutlaatuisuutensa, mutta se saa meidät myös rakastamaan häntä syvästi. Kunnioitus saa aikaan sitoutumisen hänen tahtoonsa ja silloin tahdomme etsiytyä Jumalan läsnäoloon säännöllisesti sekä yksityisesti, että seurakunnan keskellä. Silloin antaudumme myös hänen paimenuutensa alaisuuteen mielellämme.

Johannes 14:18-21

En minä jätä teitä orvoiksi vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua, mutta te saatte nähdä minut, sillä minä elän ja tekin saatte elää. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja te olette minussa ja minä teissä. Se, jolla on minun käskyni ja joka noudattaa niitä, rakastaa minua. Ja joka rakastaa minua, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmaisen itseni hänelle.

Jeesus lupasi, ettei hän jätä meitä orvoiksi. Eikö ole lohduttavaa, koska tiedostamme, ettei Jumala koskaan voi valehdella? Me emme todellakaan ole orpoja, koska hän lähetti meille Pyhän Henkensä asumaan sisällämme. Pyhä Henki tahtoo kirkastaa meille sen, että me todella kuulumme Jumalan perheeseen ja kun sitoudumme siihen, meille tulee syvä tarve ja halu olla kuuliaisia Jumalan tahdolle ja näin miellyttää häntä. Kun olemme oppineet täyttymään jatkuvasti Isän täydellisellä rakkaudella, silloin alamme oppia, että se mihin Pyhä Henki johtaa meitä, on todella meidän parhaaksemme!

Itselläni tämän ymmärtäminen on kestänyt varmaan 27 vuotta :D. Nimittäin viime päivien aikana olen saanut siitä kirkkaan ilmestyksen sisäiseen olemukseeni, että oikeasti Herra tahtoo vain minun parastani, joka ikinen kerta. Olen tankannut Raamatun jakeita parin vuoden ajan, joissa tämä totuus on ilmaistu, mutta vasta nyt olen saanut siitä voimakkaan vakuuden, syvän rauhan, niin pinttyneitä vääriä, Jumalan sanan vastaisia ajatuksia, paholainen on syöttänyt elämääni. Annan esimerkin:

Jeremia 29:11

Minä tunnen teitä koskevat ajatukseni, sanoo Herra: Ne ovat rauhan eikä turmion ajatuksia. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Meillä ei siis ole mitään hätää! Jumalan ajatukset sinua kohtaan ovat aina positiivisia! Hän on ylpeä juuri sinusta. Hän rakastaa sinua valtavasti ja tahtoo sinun elävän hänen yhteydessään jatkuvasti, jotta hän voi vakuuttaa sinut, että paras on aina edessäpäin! Sinulla on ikuinen toivo, joka ei ikinä horju, hän on pelastajasi Jeesus. Rukoilen, että voit tänään omaksua tämän opetuksen elämääsi Jumalan sanana, eikä Murtosen Jukan ajatuksina, koska ei ole kyse minusta, vaan Jumalasta, joka tahtoo johdattaa sinua aina! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Nöyryys ja itsevarmuus

Kun saan tänään tehdä omalta osaltani nuorten parissa työtä kotiseurakuntani keskellä, olen havainnut, että tällä nuorella sukupolvella on kasvanut terve itsevarmuus. On varmasti myös poikkeuksiakin, ja moni kamppailee itsetuntonsa kanssa siksi, että täytyy tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa esimerkiksi koulussa. Terveeseen itsevarmuuteen mielestäni liittyy oikea nöyryys sekä oman identiteetin sisäistäminen. Kun Seinäjoen illassa pastori Pekka Perho opettaa, mielestäni hän opettaa vahvasti oikeasta identiteetistämme Jumalan lapsina ja siksi tuloksetkin ovat hyvät! Mutta katsotaanpa mitä Raamattu opettaa tärkeimmästä esikuvastamme:

Filippiläiskirje 2:5-11

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saalikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Mihin tekstiyhteyteen Paavali kirjoitti tämän jaejakson? Kun katsomme Filippiläiskirjeen ensimmäistä lukua, käy selville, että apostoli muistuttaa Filippiläisiä heidän asemastaan Kristuksessa ja sen sisäistämisen seurauksista: Siellä vilahtaa esimerkiksi tällaisia ilmauksia: pyhille Jeesuksessa Kristuksessa, olette osallisia armosta, ovat saaneet kahleistani rohkeutta Herrassa ja uskaltavat yhä enemmän puhua Jumalan sanaa ilman pelkoa, pysytte samassa hengessä ja yksimielisesti taistelette yhdessä evankeliumin uskon puolesta. Välitön konteksti, jakeet juuri ennen Jeesuksen työn ylistystä sanoo vielä näin:

Filippiläiskirje 2:1-4

Jos siis on jotakin kehotusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta ja Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, tehkää minun iloni täydelliseksi, niin että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus ja olette sopuisat ja yksimieliset. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan pitäkää nöyrästi toista parempana kuin itseänne. Älkää katsoko vain omaa parastanne vaan myös toisten.

Mitä näistä pitäisi ajatella? Mihin Paavali meitä kehottaa, ennen kuin hän suuntaa katseemme Jeesuksen nöyryyteen, uskollisuuteen ja korottamiseen? Mielestäni jokaisen Jumalan lapsen on erittäin tärkeä hyväksyä totuus: Me olemme pyhiä Jeesuksessa. Perustus on vahva, eikä siitä pidä luopua paholaisen valheiden edessä. Olemme saaneet kokea Jumalan armon ja sen tähden tahdomme tehdä mielellämme hänen tahtonsa. Silloin emme pelkää kertoa ilosanomaa elämällämme arkemme keskellä, vaikka kohtaisimme toisinaan vastustustakin. Kun päätämme seurata Jeesusta kokosydämisesti, se saa aikaan muissakin halun toimia samoin, niissä, jotka ovat lähipiirissämme. Kun me kerromme, että ihmiset eivät tyrmänneet minua kun kerroin seuraavani Jeesusta, vaan joku jopa antoi rukoilla puolestaan, koska näki, että identiteettimme on vahva, jolloin muutkin saavat rohkeutta.

Huomatkaamme, että Paavali rohkaisi Filippiläisiä ja nyt myös meitä, toimimaan Jumalan rakkauden kanavina, rohkaisten, lohduttaen, päättäen keksittyä yhdistäviin tekijöihin eikä riitaa haastaen, niin kuin Jeesus. Silloin Jumalan valtakunta leviää varmasti, koska se ilmenee hänen lastensa motiiveissa, asenteissa ja käytöksessä! Kun teemme päätöksen sydämessämme rakastaa ja rohkaista, silloin on helpompi myös osoittaa empaattisuutta käytännössä, eikä toimia itsekkäästi. Mihin tää kaikki johtaa? Kristuksen heijastumiseen elämässämme:

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen.

Nämä jakeet kertovat jostain aivan käsittämättömästä rakkaudesta ja nöyryydestä. Sellaista ei tavata tässä maailmassa. Kysykäämme itseltämme: Jos minä asuisin Taivaassa ja minulle ehdotettaisiin, että voisitko lähteä maan päälle, pelastamaan nuo syntiset ihmiset, jotka ovat meidän vihollisia, kuinka moni suostuisi? Luulen, ettei kukaan. Mutta Jeesus suostui siihen! Mikä ilouutinen meille, jotka olimme syntiemme vankeja, vailla mahdollisuutta päästä takaisin yhteyteen pyhän Jumalan kanssa. Siksi Jeesuksen täytyi inkarnoitua, siis syntyä ihmiseksi ja elää ihmisen elämä, jotta hän voi samaistua jokaiseen ihmiseen, joka syntyy tähän maailmaan. Ja ainoastaan hänen ansiostaan meillä on tänään lapsen asema Jumalan edessä! Kiitos ja ylistys Jeesus!

Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Ilman Jeesuksen nöyryyttä, päättäväisyyttä, kuuliaisuutta myös Getsemanessa tuskan keskellä hän päätti suorittaa tehtävänsä loppuun asti, vaikka hän hetkeksi menetti yhteytensä rakastavaan Isäänsä meidän tähtemme. Kun Jeesus sanoi, tapahtukoon Sinun tahtosi, silloin hän suostui kantamaan meidän kaikkien syntivelkamme, ja koska Jumala ei voi olla yhteydessä syntiseen pyhyytensä tähden, hän menetti sen joksikin aikaa. Siksi Jeesus huusi Isälleen ristillä, Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit. Siksi, että hänet tehtiin synniksi meidän edestämme! Eikö tämä totuus saa meidät polvistuen palvomaan Jeesusta koko elämällämme? Jos joku ei täällä maan päällä eläessämme polvistu ja nöyrry vastaanottamaan Jumalan kallista lahjaa, pelastusta, eräänä päivänä jokainen ihminen polvistuu hänen edessään ja joutuu tunnustamaan Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Kaiken tämän jälkeen kysymys kuuluu meille jokaiselle: Jos Jumala rakasti meitä niin paljon, miten sen ymmärtäminen heijastuu elämässämme? Saako hän hallita elämäämme, niin että valitsemme nöyryyden ja epäitsekkyyden, kun Jeesus? Enkä tarkoita sitä, että meidän pitäisi rangaista itsemme ja ruoskia itseämme elämään nöyristellen, vaan käsittäen, että koska Jeesus pelasti minut, tahdon tehdä hänen tahtonsa mielelläni. Pyhä Henki tulee auttamaan meitä elämään Jumalan lapsen asemasta käsin ja haluten rakastaa kaikkia ihmisiä, jotta Jumalan tahto saisi tapahtua. Jumalan runsasta siunausta sinulle 😀

Henkilökohtainen suhde Jeesuksen kanssa

Johannes 3:16-21

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa vaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita. Mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainutsyntyisen Pojan nimeen. Ja tämä on tuomio: valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valoa, sillä heidän tekonsa olivat pahoja. Sillä jokainen, joka tekee pahaa, vihaa valoa eikä tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat Jumalassa tehdyt.

Erittäin tuttu jae ja jaejakso varmaan monille. Mutta jotta voisimme ymmärtää mitä Jumala tahtoo meille sanoa sen kautta, meidän on ymmärrettävä jotakin siitä, mitä on tapahtunut ennen sitä ja kenelle hän puhui nämä sanat. Luvussa kaksi Johannes raportoi Kaanan häissä tapahtuneen Jeesuksen ensimmäisen ihmeen, sen jälkeen hän puhdisti temppelin ja teki ihmeitä, jonka seurauksena ihmisiä alkoi uskoa häneen. Tämän jälkeen tulee Johanneksen kolmas luku, jossa juutalainen hallitusmies Nikodemos tulee yöllä Jeesuksen luo. Ehkä häntä hävetti tulla hänen luokseen, ja siksi hän tahtoi tulla salaa, jotteivät muut saisi tietää. Mutta pääasia, että hän tuli. Ymmärtääkseni myöhemmin tämä sama mies tunnustautui Jeesuksen seuraajaksi, olihan hän hautaamassa Jeesuksen ruumista hänen kuolemansa jälkeen (Joh. 19:39). Mutta mitä tapahtui, että Nikodemos vakuuttui ja päätti jossain kohtaa lähteä seuraamaan Jeesusta?

Kun luemme lukua kolme, Jeesus puhuu erittäin suoraan siitä, ettei riitä, että ymmärtää Jeesuksen tekevän ihmeitä ja että Jumala vaikuttaa ne. Senhän suurin osa juutalaisistakin tunnustivat ja tahtoivat saada avun! Jeesus haastaa Nikodemosta uudestisyntymään Jumalan lapseksi. Jeesus tahtoi saada ihmiset ymmärtämään oman syntisen tilansa, jotta Jumala voisi pelastaa heidät. Tämä oli kovaa puhetta. Monetkaan juutalaiset eivät kokeneet omaa syntisyyttään, koska luottivat siihen, että kun he olivat juutalaisia, Jumala pelastaa heidät syntyperänsä ja lain suorittamisen perusteella.

Tämän täytyi pysäyttää Nikodemoksen miettimään suhdettaan Jeesukseen. Juuri ennen kuin Jeesus siirtyy jakeissa 16-21 olevaan jaksoon, hän sanoo jakeissa 13-15: Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen paitsi hän, joka tuli alas taivaasta, Ihmisen Poika. Ja niin kuin Mooses korotti käärmeen autiomaassa, niin on ihmisen Poika korotettava, että jokaisella, joka uskoo häneen, olisi iankaikkinen elämä.

Ensin Jeesus osoitti, että ihmisen täytyy uudestisyntyä ja nyt hän osoittaa Vanhan testamentin tyypin, eli esikuvan kautta, että hän on ainoa tie pelastukseen. Hän kertoo, ettei yksikään ihminen koskaan ole noussut taivaaseen, mutta hän on tullut ihmiseksi. Mielestäni tässä jo valmistellaan kohta ilmaistavaa ”jymypaukkua”. Hän on ainutlaatuinen. Sitten hän osoittaa, että aivan kuten israelilaiset jotka katsoivat pronssikäärmeeseen jäivät eloon ja siten pelastuivat, ihmisen tulee turvautua häneen!

Jae 16 paljastaa ilosanoman, ettei yksikään ihminen, ei juutalainen eikä pakana, voi saavuttaa pelastusta ja päästä taivaaseen, ilman henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen. Hän perusteli juutaisten yhdelle hengelliselle johtajalle, ettei hänen asemastaan ole mitään hyötyä Jumalan edessä. Hän toi hänet valinnan paikalle. Tahtoisiko hän hyväksyä sen, että hän on syntinen ja tarvitsee armoa? Jae 17 jatkaa osoittaen, ettei Jeesus tullut maailmaan ensimmäisellä kerralla tuomitsemaan sitä, vaan kertomaan ilosanoman kaikille!

Sitten siirrytään vertailuun: Jos hyväksymme Jeesuksen elämämme herraksi, meitä ei tuomita Jumalan edessä. Mutta jos hylkäämme hänet, synnin tuoma rangaistus pysyy päällämme. Tuomio, joka lepää ihmisten elämien päällä on se, etteivät he tahdo tunnustaa syntisyyttään Jumalan edessä ja kokea anteeksiantoa, koska se on häpeällistä. Jeesus käyttää erittäin suoraa kieltä: Ihmiset rakastavat pimeyttä ja vihaavat valoa. Siinä ei ole mitään neutraalia, eikä epäselvää. Jos emme tahdo tunnustaa syntisyyttämme, emmekä valitse totuutta, totutamme itsemme puolustelemaan motiivejamme ja tekojamme. Mutta eräänä päivänä Jumalan edessä jokainen tekomme punnitaan, kaikki on paljasta. Silloin ei auta selitykset. Tahdommeko nyt valita totuudessa vaeltamisen vai salailun?

Jae 21 kertoo meille, että kun uskova tahtoo noudattaa totuutta, alistuu Jeesuksen auktoriteetin alle, Pyhä Henki opettaa meitä tahtomaan samoin kuin herramme. Hän opettaa meidät vaeltamaan totuudessa, siis elämään läpinäkyvästi, koska silloin Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Vaarana on se, että jos alamme puolustelemaan syntejämme ja motiivejamme, valitsemme itse pimeyden, vaikka Jumala näkee kaiken. Jos uskova tietoisesti valitsee tehdä syntiä, ja alkaa tottua siihen, hän itse valitsee pimeyden ja vihaa valoa. Tämä on todella surullista. Herra armahtakoon meitä, ettemme ala leikkimään synnillä, koska Raamattu niin varoittaa meitä siitä. Mutta ne, jotka tahtovat elää läpinäkyvästi Jumalan edessä ja antavat Jeesuksen veren puhdistaa syntinsä silloin, kuin kaadumme, pyhitymme Jeesuksen kaltaisiksi hiljakseen. Pyhitys prosessin vaikutusta on se, että elämämme loistaa Kristusta ja tekomme kertovat siitä.

Ymmärrän tämän käsittelemämme jakson (3:1-21) niin, että Jeesus tahtoo saada meidät sitoutumaan itseensä kokosydämisesti. Että ymmärtäisimme, että hän on ainoa keino saada vapauttava tuomio pyhän Jumalan edessä ja päästä taivaaseen. Toiseksi: Hän tahtoo opettaa meille mikä on todellinen identiteettimme hänessä, että tahdomme elää valon lapsina, ymmärtäen, että vaikka välillä teemmekin syntiä, valitsemme elää hänen tahdossaan.

Pyhä Henki tulee opettamaan ja auttamaan meitä tässä prosessissa. Jos ymmärrämme Jumalan armon omalle kohdallemme, se saa meidät rakastumaan häneen syvästi. Tätä seuraa syvä kunnioitus, joka saa meidät elämään hänelle uskollisesti. Kun koemme, että emme ole saaneet tekojemme mukaan, vaan saaneet lahjaksi pelastuksen, se saa meidät rakastamaan muitakin Jumalan rakkaudella, jota hän vuodattaa meihin Pyhän Hengen kautta. Rukoilen, että tahdot elää totuudessa alkavalla viikolla, rakastaa lähimmäisiäsi ja muuttua päivä päivältä Jeesuksen kaltaiseksi. Silloin Suomi muuttuu varmasti! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Nöyrä Kuningas

2.Korinttolaiskirje 8:9

Tehän tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: vaikka hän oli rikas, hän tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te rikastuisitte hänen köyhyydestään.

Armo on jotain, mitä emme koskaan voi ansaita. Se on Jumalan ilmainen lahja. Jeesus on personoitunut armo. Jumalan matematiikka on aivan erilaista kuin meidän: Me laskemme, että rikkaus tulee rikkauden luo ja niin tämä maailma opettaa ihmisiä toimimaan. Jumalan valtakunnan periaatteet ovat monesti päinvastaisia: Hän lähetti Poikansa ihmiseksi, hän tuli todella köyhäksi sinun ja minun tähtemme, että hänen kuolemansa kautta meistä tulisi kuninkaallisia, siis äärettömän rikkaan Isän laillisia perillisiä! Yksikään kuningas maan päällä ei ole yhtä rikas kuin taivaan Jumala on. Hän on täysin suvereeni auktoriteetti ja nöyryytti itsensä ja tuli elämään ihmisten maailmaan rakkaudesta ihmistä kohtaan, jonka on luonut.

Filipilläiskirje 2:5-11

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Huomaatko periaatteen tässä jaejaksossa? Siinä Paavali, Pyhän Hengen vaikutuksesta kehottaa omaksumaan Jeesuksen mielenlaadun: Hän tuli ihmiseksi, nöyrtyi täydellisesti Isän tahtoon. Hän riisuutui taivaan kunniasta ja tuli orjaksi, hän ei ollut mitään tullessaan maailmaan. Hän oppi elämään ihmisten tavoin, mutta tiedosti jalon tehtävänsä joka vääjäämättä lähestyi. Hän valmistautui sitä kohti ja oli aina kuuliainen kaikissa tilanteissa Isälleen. Hän rukoili jatkuvasti, kommunikoi, jotta tiesi täydellisesti Isän tahdon. Ja Isä mielistyi Poikansa nöyryyteen ja ilmaisi olevansa ylpeä hänestä.

Tuon kuuliaisuuden ansiosta sinulla ja minulla on yhteys tänään Jumalaan, yhteys jonka Aadam ja Eeva synnillään katkaisi, jota kutsutaan perisynniksi, joka vaikuttaa kaikkiin ihmisiin tässä maailmassa. Jeesus ennalleen asetti tuon yhteyden Luojan ja ihmisen välille. Uskomalla häneen tuo yhteys palautuu! Sen tähden, että Jeesus teki Jumalan tahdon täydellisesti, täytti lain, jota kukaan ihminen ei koskaan ollut pystynyt täyttämään. Jeesuksen kuuliaisuuden palkintona hän hallitsee nyt ja eräänä päivänä jokainen ihminen tunnustaa hänen valtasuuruutensa.

Tämä periaate kuuliaisuuden siunauksesta täytyisi saada meidät rakastumaan syvästi Jeesukseen ja omaksumaan hänen mielenlaatunsa ja vaikuttaa kaikkiin motiiveihimme, että tekisimme asiat rakkaudesta käsin, jonka Jumala lahjoittaa.

Ymmärrämmekö, että Jeesuksella oli joka päivä mahdollisuus kieltäytyä noudattamasta Jumalan tahtoa, kuten meilläkin on? Jos olemme rehellisiä, me olemme käyttäneet tuota valinnanvapautta väärin ja tehneet vastoin Jumalan tahtoa. Jeesus eli täydellisessä riippuvuussuhteessa Isänsä kanssa, jolloin hän ymmärsi kutsumuksensa vaeltaa päivittäin Jumalan läsnäolosta käsin. Mekin voimme valita vaeltaa tuossa ihanassa, vapauttavassa Jumalan läsnäolossa, jolloin synti ja kaikki lihan aikaansaannokset väistyvät.

Mitä siitä seuraa, jos me valitsemme elää Jumalan tahdossa ja hänen läsnäolostaan käsin? Menestys. Aivan oikein. Joka kerta kun valitset alistua Jumalan auktoriteetin alle, huomaat kuinka menestyt kaikessa mitä teet.

Sananlaskut 10:22

Herran siunaus rikkaaksi tekee, oma vaiva ei siihen mitään lisää.

Huomaatko, että meidän ei tarvitse enää ponnistella kuten tämän maailman ihmiset yrittäessään menestyä? Se on tämän jakeen pohjalta täysin turhaa! Jumala on jo siunannut meitä täydellisesti Jeesuksessa. Kaikki kätkeytyy häneen! Siihen ei tarvita muuta. Kun Herran mielisuosio kerran lepää jo sinun päälläsi Jeesuksen ansiosta, mitä voisit tarvita lisää?

Sananlaskut 10:24-27

Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa, mitä vanhurskaat kaipaavat, se heille annetaan. Myrskyn mentyä jumalatonta ei enää ole, mutta vanhurskaalla on iankaikkinen perustus. Kuin etikka hampaille ja savu silmille on laiska lähettäjilleen. Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet hupenevat.

Näetkö selkeän eron jumalattoman ja Jumalan lapsen välillä näissä jakeissa? Jumalan antamalla viisaudessa Salomo on nämäkin kirjannut ylös. Sinun ei tarvitse siis pelätä tulevaisuutta, kun luotat Jumalan huolenpitoon: Kun nautit elämästä ja kiität Jumalaa siitä mitä sinulla jo on, Herra siunaa sinua. Herra on sinun aarteesi, et tarvitse mitään muuta! Jos kiinnität katseesi ajalliseen, kuten jumalaton, et saa sitä. Mutta jos opettelet olemaan tyytyväinen ja kiitollinen Jumalalle kaikesta mitä hän on sinulle jo antanut, etkä kiinnitä sydäntäsi siihen, vaan valitset olla alamainen hänelle, Herra voi antaa toivomasi asian sen jälkeen. Hän tahtoo olla sydämesi jakamattomalla valtaistuimella. Annatko hänelle sen sijan?

Rakenna elämäsi lujalle perustalle, Kristus-kalliolle, niin et koskaan horju! Huomaa, että kun laiska lähtee työhön, hän ei saa työtään koskaan valmiiksi. Työ jää kesken väistämättä sellaiselta ihmiseltä. Sen sijaan Jumalaa kunnioittavat ihmiset menestyvät, koska ovat sitoutuneita ja ahkeria. Mille me rakennamme elämämme?

Sananlaskut 10:31-32

Vanhurskaan suu kantaa viisauden hedelmää, mutta kavala kieli leikataan pois. Vanhurskaan huulet tietävät, mikä on Herralle mieleen, mutta jumalattomien suu on pelkkää kavaluutta.

Huomaa, että kun opettelet tutkimaan säännöllisesti Jumalan sanaa, ja puhut sitä elämäsi ja lähimmäistesi ylle, hyvä hedelmä on väistämätön seuraus. Sen sijaan, jos puhut negatiivisia asioita, valhetta ja vastaavia, puhut kuolemaa elämäsi ja lähimmäistesi elämään. Sana sanoo, että kielellä on vallassaan elämä ja kuolema. Kumpaa me puhumme? Kun Pyhä Henki opettaa ja muistuttaa meille Raamatun jakeista, huomaat kuinka elämäsi kantaa hyvää hedelmää, kaikessa mitä teet. Sen seurauksena opit tuntemaan Jumalan tahdon varmasti ja voit soveltaa Jumalan valtakunnan periaatteita konkreettisesti päivittäin.

Rukoilen, että tahdot alistua Jumalan tahtoon. Tahdot seurata Jeesusta kokosydämestäsi ja annat hänen johtaa elämäsi kaikkia osa-alueita. Silloin siunaus on elämäsi yllä päivittäin. Et tarvitse muuta, sinulla on kaikki kun opettelet luottamaan Jeesukseen, hän on sinun paras ystäväsi! Kun kunnioitat häntä, tahdot oppia tuntemaan hänen ajatuksensa ja toimintatapansa ja huomaat, että niitä imitoimalla elämäsi toimii aina paremmin! Jumalan runsasta siunausta elämääsi 🙂

Jeesus on seurakunnan pää

Kolossalaiskirje 1:15-18

Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa. Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.

Onko Jeesus meidän elämämme Herra? Saako hän johtaa meitä vai panemmeko Jumalan pieneen boksiin ja sanomme, että tässä on alue jota saat johtaa, minä hoidan muun? Hän on ruumiin pää ja ruumis on seurakunta. Jos kutsut itseäsi Jumalan lapseksi, silloin kuulut Jumalan perheeseen, seurakuntaan. Sen lisäksi voit kuulua paikalliseen seurakuntaan paikkakunnalla jossa asut.

Mutta kenen seurakunta on? Kuka omistaa sen? Se ei ole ihmisten, vaan Jumalan. Jeesus on tämän seurakunnan pää. Ymmärremmäkö me, että jos emme kuulu paikallis seurakuntaan ja palvele siellä, emme toimi silloin niinkuin Jumala tahtoo? Jumalan tarkoitus on seurakunta. Hän on perustanut seurakunnan, eivät ihmiset. Se on hänen luomuksensa, aivan kuten jokainen ihminen on. Kuvittele, että sinulla ei olisi päätä ja yrittäisit elää. Eikö silloin olisi mahdotonta ajatella, nähdä ja kuulla? Pää ohjaa koko ruumista. Saako Jeesus johtaa sinua?

Kotiseurakunnassani on parhaillaan menossa saarnasarja seurakunnasta. Pastori Ville Pitkänen opetti eilen Seinäjoen illassa seurakunnan tärkeydestä. Puheen otsikko oli lauma suojelee sinua. Villen sana rakentui pääosin seuraavalle jakeelle, joka puhuttelee minua, toivottavasti myös sinua.

Apostolien teot 2:43

He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.

Minulle tää jae kertoo alkuseurakunnan syvästä yhteydestä. Kuinka apostolit, jotka olivat eläneet Jeesuksen kanssa noin kolmen vuoden ajan olivat omaksuneet hänen toimintatapansa. He pyrkivät siirtämään sen eteenpäin, jotta seurakunta voisi kasvaa ja juurtua Jeesukseen. Sen lisäksi, että uskovat tulivat yhteen ja innokkaasti vastaanottivat Jumalan sanan opetusta, kokivat yhteyttä, nauttivat ehtoollista ja rukoilivat, he hoitivat kukin omaa jumalasuhdettaan yksityisesti. Mielestäni seurakunnan vaikutus perustuu kahteen osaan: Yksityiseen ja yhteiseen rukoukseen. Se helpottaa yhteyden kokemista myös seurakunnan keskellä, kun tulee Herran edestä seurakuntaan, ja on täyttynyt Jumalan rakkaudella.

Jos emme vietä aikaa Herran lähellä, silloin emme koe välttämättä niin suuressa määrin yhteyttä muiden uskovien kanssa. Vanha luontomme ei nuku koskaan, ja jos emme naulitse sitä päivittäin ja hetkittäin ristille, kylpemällä Jumalan läsnäolossa, se heijastuu ihmissuhteisiin myös seurakunnassa. Eihän meistä täydellisiä tuu tää täällä ajassa, mutta koska tehtävämme on imitoida Jeesusta, voimme oppia rakastamaan lähimmäisiä heidän puutteistaan huolimatta, niin kuin hän.

2 Korinttolaiskirje 5:14-15

Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: Yksi on kuollut kaikkien puolesta, siispä kaikki ovat kuolleet. Hän on kuollut kaikkien puolesta, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on heidän tähtensä kuollut ja noussut ylös.

Oma suhteeni seurakuntaan muuttui muutettuani lapsuuden kodistani toiselle paikkakunnalle ja kauppakoulun toisella luokalla aloin jäämään viikonlopuiksi sinne. Silloin antauduin ensimmäistä kertaa palvelemaan seurakunnassa, teetupatyössä, mikä opetti todella paljon. Menimme perjantaisin tuntia ennen ovien aukaisua rukoilemaan illan ja ihmisten puolesta, joita tulisimme tapaamaan. Iltaisin lähdin usemmankin kerran kahden frendin kanssa kadulle kutsumaan nuoria teelle ja kahville. Tämä muutti sydäntäni, kun päätin alkaa palvelemaan ja aloin oikeasti kiinnostumaan nuorten tarpeista, ja kun heihin sai kontaktin, he tervehtivät kadullakin.

Kun tänään Jumalan armosta saan palvella Seinäjoella, tiedostan, etten olisi tässä ilman sitä, että Herra sai minut kerran Oulaisissa palvelemaan häntä. Ilman sitä, että sydämessäni syttyi halu kuunnella ja keskustella ihmisten kanssa, en varmasti olisi tänään tässä palvelutyössä, koska itse teemme päätöksemme, tahdommeko astua ensimmäisen askeleen, jonka jälkeen Jumala alkaa johdattaamaan meitä eteenpäin. Ymmärrän asian niin, että kun sain halun palvella Herraa, sen jälkeen hän tahtoi johtaa minua myös syvempään jumalasuhteeseen, jotta minulla olisi jotain annettavaa toisille. Rukouksen ja Sanan tutkimisen merkitys on kasvanut paljon näiden vuosien aikana.

Herra todella tarvitsee sinua. Ei siksi, ettei hän voisi tehdä mitään ilman sinun käsiäsi ja jalkojasi, vaan siksi, että hän on päättänyt valita yhteistyön lapsiensa kanssa maailman pelastamiseksi. Sinä edustat häntä maan päällä. Miten edustat häntä? Millaisen kuvan Jumala meidän kauttamme saa ihmisten mielissä? Käsitämme oman pienuutemme ja täydellisen riippuvuussuhteemme Jeesukseen, jotta voisimme välittää tuoreella, avoimella ja rakkaudellisella tavalla sanoman Jumalan sydämeltä.

Jumala on siis valinnut seurakunnan väyläkseen tehdä pelastuksen tunnetuksi. Hän odottaa, että hänen omistamansa seurakunta rakastaa toinen toistaan, aivan kuten hän rakastaa. Hän odottaa, että nousemme yhdessä rintamassa vastustamaan maailman arvoja ja syntiä, joka liian helposti kietoutuu jalkoihimme. Hän odottaa, että me asennoidumme samalla tavalla syntiin kuin hän. Hän vihaa syntiä, mutta rakastaa syntisiä. Hän odottaa, että hänen morsiamensa, seurakunta, rakastaa häntä intohimoisesti ja täyttää hänen suunnitelmansa!

Hän odotttaa, että me eroamme maailman arvoista selkeästi ja annamme ihmisille tarpeen tulla samanlaisiksi kuin me, koska rakastamme Jeesusta täysillä. Me olemme selkeä muutos verrattuna maailmaan. Emme tahdo enää koskaan tehdä kompromissejä maailman kanssa, vaan antautua kokosydämisesti Herrallemme. Silloin myös meistä heijastuu Kristuksen kirkas valo ja voimme tarjota todellisen vaihtoehdon pettyneille, ahdistuneille, masentuneille ja toivottomille ihmisille.

Meidän ei tule keskittyä tuomitsemaan ihmisiä ja syntiä heidän elämässään, vaan rakastaa heitä niin kuin hän rakasti. Asenteemme syntiä ja maailman arvoja kohtaan täytyy olla kaiken aikaa selkeä, jottemme itse lankea samaan liemeen. Jeesushan rukoili osuvasti: En rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta vaan että varjelisit heidät pahasta (Joh. 17:15)

Miten sitten varjellumme pahasta? Johannes 17:17 vastaa: Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi on totuus. Jumala tahtoo pyhittää meitä jatkuvasti Sanansa kautta, joka on peili hengelliselle elämällämme. Kun tutkimme sitä, emme lankea pois, vaan rakastumme seurakunnan Herraan ja kaikkiin lähimmäisiimme, joista hän on maksanut kalliin hinnan Golgatalla. Rukoilen, että voisimme ymmärtää seurakunnan merkityksen elämässämme päivä päivältä kirkkaammin ja sitoutua siihen. Jumalan siunausta elämääsi 🙂

Uskollisuudesta

Yhtenä aamuna tällainen aihe nousi sydämelleni, kun koin tarvetta kysyä Herralta, että mitä on kunnioitus? Miten se ilmenee? Hän vastasi: Katso Jeesukseen, miten hän toimi.

Johannes 5:19-23

Jeesus sanoi juutalaisille: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi tehdä mitään omasta aloitteestaan vaan ainoastaan sen, mitä näkee Isän tekevän. Mitä tahansa Isä tekee, sitä tekee samoin myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Isä näyttää hänelle vielä suurempiakin tekoja, niin että te ihmettelette. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa elämän, niin myös Poika antaa elämän niille, joille hän tahtoo. Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.”

Tämä jaejakso liittyy edelliseen, jossa Jeesus paransi kolmekymmentä kahdeksan vuotta sairastaneen miehen sapattina. Jos Jeesus ei olisi valinnut kuuliaisuutta Isää kohtaan, eikä olisi tullut Jerusalemiin parantamaan sairasta miestä, juutalaiset eivät olisi vihanneet ja päättäneet tappaa häntä. Mutta se ei ollut hänelle vaihtoehto. Hän oli päättänyt olla täysin uskollinen Isälleen kaikessa. Hän ei ollut ihmisten tai juutalaisten hengellisten johtajien talutusnuorassa. Uskallan väittää, ettei Raamatusta löydy jaetta, jossa Jeesus olisi pyytänyt anteeksi juutalaisilta, kun hän paransi sairaita sapattina, koska hän oli täysin varma asemastaan Isän edessä, tietoinen kutsumuksensa hinnasta ja tahtoi tehdä täsmälleen, niin kuin Isä tahtoi. Emme edes ymmärrä, miten suuri loukkaus fariseuksille oli, että Jeesus teki itsestään Jumalan vertaisen (jae 18) kutsumalla Jumalaa Isäkseen. Ajattele, mitä nämä jakeet kertoivat juutalaisille, kun Jeesus puhui koko sen ajan, että Isä ja Poika ovat yhtä!

Voimme nähdä jaejaksossa, kuinka läheinen suhde Jeesuksella oli Isään. Hänellä ei olisi voinut olla sellaista, jos hän olisi päättänyt lipsua joistakin asioista, jonka Isä hänelle oli ilmoittanut. Se olisi pilannut koko Jumalan suunnitelman. Koko Jeesuksen palvelutyö perustui siis siihen, että hän oli jatkuvasti yhteydessä Isäänsä: hän vietti aikaa rukouksessa, kun opetuslapset vielä nukkuivat ja sai tietää, mitä Isä tahtoi hänen tekevän. Se ei varmasti ollut aina helppoa, mutta hän tiesi, että ainostaan hänen uskollisuutensa kautta, hän voisi täyttää Isän tahdon täydellisesti. Mikään muu ei riittänyt, koska ihmiset eivät voineet koskaan sovittaa omia syntejään ja pääsemään oikeaan asemaan Jumalan edessä.

Toisaalta, apostolit, jotka hän valitsi, näkivät koko ajan hänen toimintatapansa, joka osoitti selkeän suunnan heille, jotta Jumalan valtakunta voisi kasvaa myös sen jälkeen, kun Jeesus siirtyisi taivaaseen ja Pyhä Henki tulisi auttamaan jokaista Jumalan lasta. Varmasti apostolit opettivat alkuseurakunnalle, kuinka tärkeää oli täysi antautuminen Jumalalle ja kuuliaisuus kaikessa, mistä Herra puhuu seurakunnalleen. He olivat niitä, jotka imivät kaiken, mitä Jeesus opetti ja teki ja päättivät toimia samoin, jotta myös Jumalan seurakunta eri paikkakunnilla silloista maailmaa sitoutuisi ja juurtuisi Kristukseen ja hänen esimerkkiinsä.

Luukas 22:41-42

Hän vetäytyi heistä noin kiven heiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili: “Isä, jos sinä tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni vaan sinun.”

Jeesus ymmärsi, että hänet tehdään synniksi, meidän syntisten tähden ja hän menettäisi yhteytensä Isään koska hänessä ei ole syntiä ja hän vihaa sitä. Jos edes jollakin tavalla yritämme ymmärtää, mitä Jeesus joutui kokemaan jokaisen ihmisen tähden, se oli jotain todella järisyttävää. Poika, joka rakasti Isää, joka kunnioitti ja totteli aina Isänsä tahtoa, tiesi ja hyväksyi sen, että hänen suhteensa Isään katkeaisi joksikin aikaa, jokaisen ihmisen tähden.

Kerron vajavaisen esimerkin: Olet ollut naimisissa vaikka kolmekymmentä vuotta ja ihan yllättäen puolisosi kuolee. Miten käsittelet sen? Se, jota olet syvästi rakastanut, on poissa pysyvästi. Miten selviät siitä? Jotain samankaltaista Jeesus joutui kokemaan, koska rakasti sinua, minua ja koko maailmaa niin paljon! Hän, joka oli aina tarkalleen tehnyt Isänsä tahdon ja ollut jatkuvasti yhteydessä häneen, menettäisi yhteytensä joksikin aikaa. Sen täytyi tuntua todella pahalta. Mutta, koska hän ei ollut itsekäs, vaan nöyrä, hän päätti olla kuuliainen silloinkin, kun se tuntui ylivoimaisen tuskalliselta. Voit kiittää sydämesi pohjasta Jeesusta, että hän teki sen sinun tähtesi, ja sinä saat iloita yhteydestäsi Isään, ainoastaan hänen ansiostaan. Osaammeko arvostaa sitä tarpeeksi?

Jeesus kunnioitti syvästi Isää ja koska Isä rakastaa jokaista luotuaan, joita hän pitää täysin samanarvoisina ja rakkautensa kohteina, Jeesus rakasti ja kunnioitti ihmisiä. Hän vietti aikaa heidän kanssaan, kuunteli ja välitti parantumista kaikille, jotka sitä kaipasivat. Tämän rakkauden täyteisen palvelutyönsä tähden hän erosi dramaattisesti fariseuksista. Hän oli tullut orjaksi, jotta hän tavoittaisi synnin orjat ja vapauttaisi heidät pysyvään ja todelliseen vapauteen. Hänen rakkautensa oli ehdotonta, ansaitsematonta ja uhrautuvaa. Siksi Jeesus vetää tänäänkin ihmisiä pelastukseen sisälle ja tunnetaan koko maailmassa erityisestä kutsumuksestaan, armostaan ja viisaudestaan. Hän päätti palvella niitä, jotka eivät edes ymmärtäneet, että hän on myös Jumalan Poika, joka on tänään kuuliaisuutensa tähden Auktoriteetti, kuningasten Kuningas!

Miten meidän henkilökohtainen suhde Jeesukseen? Onko hän meille nimi Raamatussa, vai Herra ja ystävä? Jeesus ilmaisee itsensä niille, jotka ovat hänen ystäviään. Ystävä tunnetaan. Vietämmekö aikaa Jeesuksen kanssa ja olemmeko halukkaita tuntemaan hänet syvällisellä tavalla? Silloin meistä kasvaa hyviä ystäviä jotka tahtovat tehdä hänen tahtonsa emmekä vain anele, että ”tehdään niinkuin minä tahdon”. Nöyrtyminen kuuluu diiliin siis oleellisesti.

Jeesus ei ollut ylpeä vaan nöyrä, siksi syntiset rakastivat olla hänen lähellään. Hän ei ollut kova ja teeskentelijä, kuten fariseukset. Hän asetti itsensä vaaralle alttiiksi päästäessään ihmiset lähelle itseään, lopulta monet hylkäsivät hänet, suuret kansanjoukot eivät tahtoneet hyväksyä hänen kärsivän Messiaan tehtävänsä eikä hänen auktoriteettiaan, koska odottivat suurta poliittista Messiasta, joka vapauttaisi heidät Rooman vallan alta.

Lopuksi kysyn sekä itseltäni että sinulta rakas lukijani, että kun katsomme Jeesuksen palvelutyön vaikutuksia sen jälkeiseen aikaan, tahdommeko hyväksyä, että ilman hänen täydellistä antautumistaan Jumalan tahtoon, uskollisuuttaan vaikeinakin päivinä, joita oli todella monta, hän ei olisi onnistunut tehtävässään? Mitä jos me tänään antautuisimme ja sydämestämme rukoilisimme, että “Isä, opeta minua olemaan nöyrä, kuten Jeesus oli. Opeta minua luottamaan sinuun kaikkina elämäni päivinä, silloinkin, kun en ymmärrä tahtoasi. Auta minua tänään olemaan uskollinen sinulle, joka olet elämäni Herra.” Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Jumala puhuu salilla

Olin yksi aamu salilla treenaamassa ja tapani mukaan kuuntelin hyvää musiikkia (omasta mielestäni). Huomasin yhtäkkiä kuinka Pyhä Henki otti kiinni biisin sanoista ja pysähdyin miettimään, mitä täällä tapahtuu?

”Crucifixion for You/life eternal for me/Lamb of God taking sins of the world.”
(Gloriam Dei: Sin of the world)

(Ristiinnaulitseminen Sinulle/ikuinen elämä minulle/Jumalan Karitsa otti maailman synnit.)

Koin, kuinka Jeesus täysin syyttömänä riippui ristillä minun syntieni tähden. Murruin Herran edessä, kun aloin käsittämään, mitä synti saa aikaan. Ilman meidän pahuutta Jeesuksen ei olisi tarvinnut tulla alas maailmaamme ja sovittaa mieletöntä synnin rangaistusta puolestamme. Tämä totuus saa minut pysähtymään ja miettimään, tahdonko seurata omia synnillisiä halujani ja himojani vai aidosti antautua täysillä Jumalalle ja sanoa, että minä tahdon muuttua Kristuksen kaltaiseksi, etten antaisi synnin tuhota itseäni ja lähimmäisiäni.

Paholaisen yksi strategia on aina vähätellä synnin vaikutusta meille. Hän herättää meissä jonkin himon ja jos emme luovu siitä ja hylkää, se alkaa tuottamaan sairasta mielihyvää. Kohta se täyttää mielemme ja huomaamme, että emme pääse eroon siitä. Voimme edelleenkin torjua hyökkäyksen ja hyljätä Jumalan sanan vastaisen halun, mutta jos annamme ajatukselle vallan, huomaamme kohta langenneemme syntiin. Mutta sen sijaan, että ruokkisimme lihaamme, jossa ei ole kerta kaikkiaan mitään hyvää, voimme ruokkia henkeämme, jonka Jeesus on uudestisynnyttänyt. Henkemme, jossa myös Pyhä Henki asuu, ei osallistu synnin tekemiseen. Jos meillä ei olisi pyhitettyä henkeä, paholainen veisi jokaista niin kuin tahtoo. Sitähän uskosta osattoman elämä on, myöntävät he sitä tai eivät. Meidän täytyy muistaa, että Jumala asuu meissä (hengessämme)Pyhän Henkensä kautta. Jos valitsemme hyljätä himomme ja olla uskollisia Jumalan tahdolle, henkemme uudistuu ja vahvistuu! Voimme itse valita, kumpaa tahdomme ruokkia, syntiä rakastavaa vanhaa luontoamme, siis lihaamme vai Jumalan pyhittämää henkeämme. Päätös on meidän. Siksi vastuu on myös meidän.

Roomalaiskirje 6:1-11

Mitä me siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo tulisi suureksi? Ei tietenkään. Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että meidät kaikki, jotka on kastettu Kristukseen Jeesukseen, on kastettu hänen kuolemaansa? Meidät on siis yhdessä hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Jos kerran meidät näin on yhdistetty hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa, me olemme yhtä hänen kanssaan myös ylösnousemuksessa. Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä. Joka on kuollut, on vapautunut synnistä. Jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme myös saavamme elää hänen kanssaan. Mehän tiedämme, että Kristus, kuolleista herätettynä ei enää kuole eikä kuolema enää hallitse häntä. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kertakaikkisesti kuoli synnille, mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Samoin pitäkää tekin itsenne synnille kuolleina mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.

Huomaa sanat: pysyttävä synnissä vs. kuolleet synnille. Meidän täytyy ymmärtää, ettei identiteettimme Kristuksessa tarkoita sitä, että voimme elää miten sattuu himojen orjina, kun olemme Jumalan armon alla, vaan meidän tulee pitää vanha luontomme kuolleena. Kun olemme uskoontulon jälkeen käyneet uskovien kasteella ja päättäneet seurata Jeesusta kokosydämisesti, se tarkoittaa, että vanha lihallinen luontomme on haudattu samalla. Sen sijaan uusi luomuksemme Kristuksessa nousee ja vahvistuu. Toinen luontomme hallitsee ja toinen lamaantuu. Siitä on kyse.

Jae neljä: Meidät on siis yhdessä hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä.

Huomaa jakeen loppuosa. Tässä on suuri totuus jokaiselle, joka tahtoo vaeltaa Jumalan tahdossa ja suunnitelmassa, eikä tahdo enää noudattaa vanhan luonnon toimintatapaa. Meidän täytyy tehdä päätös elää ylösnousemuselämää Jeesuksessa, jotta henkemme vahvistuu! Silloin vanha luonto pidetään kuolleena! Vaeltaminen on mielestäni määrätietoista, siinä ei ole kyse siitä, että siirrytään pisteestä a pisteeseen b, vaan on tietty määränpää, johon pääseminen vaatii aikaa. Jos teemme päätöksen seurata Jeesusta elämämme loppuun asti, kunnes kohtaamme taivaassa, meidän tulee elää hänen ylösnousemusvoimassaan päivittäin. Se ei todellakaan ole helppoa, mutta on vaivan arvoista. Meidän täytyy siis oppia ruokkimaan määrätietoisesti henkeämme Jumalan sanalla ja mukautua sen mukaan, silloin liha kuolee.

Jakeet 6-8: Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä. Joka on kuollut, on vapautunut synnistä. Jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme myös saavamme elää hänen kanssaan.

Synti on aina kapina Jumalaa vastaan, joka on täydellinen ja hän odottaa, että kasvamme pyhitys prosessissamme Kristuksen kaltaisuuteen. Päämäärä on, että opimme Jumalan toimintatavat, palvella häntä Jeesuksen kautta synnille kuolleena. Emme voi elää Jumalan tahdossa ilman täydellistä riippuvuussuhdetta Pyhän Hengen kanssa. Kun pikku hiljaa opimme noudattamaan Pyhän Hengen neuvoja, opimme tunnistamaan tilanteet ja ajatukset, jotka ovat ristiriidassa Raamatun sanan kanssa. Silloin opimme voittamaan taistelut syntiä vastaan. Huomaa, että kun opimme voittamaan taisteluja, opimme tuntemaan Jeesusta ja alamme tahtoa samoja asioita kuin hän! Jos emme opi kuolettamaan synnillisiä himoja, emme myöskään opi tuntemaan Jeesusta. Siksi tää on niin tärkee pointti.

Jakeet 9-11: Mehän tiedämme, että Kristus, kuolleista herätettynä, ei enää kuole eikä kuolema enää hallitse häntä. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kertakaikkisesti kuoli synnille, mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Samoin pitäkää tekin itsenne synnille kuolleina mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.

Se mitä Jeesus teki on meidän päämäärämme. Hän on esikuvamme ja mentorimme. Pyhä Henki muistuttaa meitä aina siitä, mitä Jeesus teki ristillä meidän puolestamme, jotta tahtoisimme samaistua häneen ja kuolla synnille jatkuvasti. Jos esikuvamme ei olisi suorittanut täydellistä sovitusta, meidän olisi aivan turhaa yrittää päästä yhteyteen Jumalan kanssa, koska meillä ei olisi toivoa. Kukaan ihminen ikinä ei tule täyttämään Jumalan oikeamielistä tahtoa. Sen pystyi täyttämään vain ja ainoastaan Jumala, joka tuli ihmiseksi. Hän eli täydellisen elämän ja onnistui siinä, mitä me emme ikinä voisi tehdä. Kiitos Jeesus! Sinulla ja minulla on siis elävä toivo, että antautumalla täysillä Jumalalle, olemalla kuuliaisia Pyhän Hengen johdatukselle ja äänelle, voimme kirkastaa Kristusta elämällämme.

Tsekkaa pari jaetta Elävän uutisen mukaan tästä jaejaksosta uudelleen ja pyydä, että Pyhä Henki tekee nämä eläviksi: (Room. 6:5-8) Me ja Kristus olemme yhtä: me kuolimme hänen kanssaan. Nyt olemme osallisia hänen uudesta elämästään ja kerran nousemme niin kuin hän. Meidän vanha minämme ristiinnaulittiin Kristuksen kanssa, jotta emme enää olisi synnin hallittavina emmekä synnin orjia. Koska olemme kuolleet synnille, sillä ei ole ylivaltaa elämässämme. Vanha, syntiä rakastava minämme on kuollut Kristuksen kanssa, ja niin uskomme saavamme myös elää ikuisesti hänen kanssaan.

Kun alamme käsittämään mitä Jeesus on todella tehnyt, se saa meidät syvästi kunnioittamaan häntä ja tahdomme myös kertoa ilosanoman ympärillämme oleville. Ole luja ja rohkea Herrassa Jeesuksen nimessä 🙂

Rakkaus on toimintatapa

Johanneksen evankeliumin luvussa kolmetoista on merkittävä tapaus, johon tällä viikolla olen törmännyt kolme kertaa. Herra muistutti minua tästä tilanteesta alkuviikosta, kiirastorstaina emerituspastori Martti Kallionpää kertoi tästä, kuinka se on häntä puhutellut ja viimeiseksi pitkänäperjantaina Lauri Petäjämäki Alajärvellä Arvokas 2016 tapahtumassa viittasi myös tähän. En usko sattumiin. Tässä jaejakossa (1-17) on jotain todella sydähdyttävää, jotain sellaista, mikä on täysin vierasta tämän päivän maailmalle. Suuri opettaja, pesee seuraajiensa jalat. Täysin ennenkuulumatonta! Katsotaanpa Johanneksen intro tälle tapahtumalle:

Johannnes 13:1-3

Pääsiäisjuhla oli tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut hänen hetkensä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat maailmassa, ja osoitti heille rakkautta loppuun asti. He olivat aterialla, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalan luota ja oli palaava Jumalan luo.

Tästä voi päätellä, että koska Jeesuksella oli erittäin läheinen suhde Isänsä kanssa, Isä oli ilmoittanut hänelle, että hänen aikansa maan päällä päättyy pääsiäiseen. Sitä en tiedä, oliko tämä asia jo päätetty taivaassa, ennen Jeesuksen ihmiseksi tuloa. Niin voisi arvella, koska Jumala on kaikkitietävä. Seuraava asia jonka Johannes ilmaisee pistää minut pienelle paikalle. Hän kuvaa Jeesusta erittäin osuvasti. Hän kertoo Jeesuksen rakkaudesta opetuslapsiaan kohtaan, mikä valtava totuus. Sekin vielä, että Jeesus ei vain joskus rakastanut, vaan jatkuvasti ja loppuun asti!

Seuraava jae järkyttää. Koska kaiken kokemansa jälkeen Juudas ei ollut ymmärtänyt omaa asemaansa Jeesuksen opetuslapsena, jotka saivat viettää kaikista ihmisistä eniten aikaa Jeesuksen kanssa. Kuitenkin hän oli paatunut sydämeltään, koska oli antanut paholaisen laittaa hänen sydämeensä voimakkaan ajatuksen, että hän pettäisi Mestarinsa. Tätä on erittäin vaikea käsittää. Mutta tästä näemme, ettei auta, vaikka kuinka näyttelisimme kunnon uskovaista, mutta elämämme ei todistaisi sen puolesta, se olisi aivan turhaa. Juudashan oli varastanut Jeesuksen palvelutyön kassasta rahaa alusta asti, koska hänen vastuullaan. Kolmannessa jakeessa apostoli kertoo, kuinka Jeesus oli täysin tietoinen asemastaan ja suhteestaan Isän kanssa. Kaikki oli hänelle selvää. Mikään ei tulisi yllättämään häntä, mutta helppoa se ei tulisi todellakaan olemaan. Hän tiedosti, että ennen paluutaan Isän luo korotettuna kuninkaana, hänen täytyi kärsiä paljon, jotta meillä olisi tänä päivänä mahdollisuus lähestyä pyhää ja oikeamielistä Jumalaa.

Johannes 13:4-11

Niin hän nousi aterialta, riisui viittansa, otti pellavaliinan ja sitoi sen vyötäisilleen. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan ja alkoi pestä opetuslastensa jalkoja ja kuivata niitä pellavaliinalla, joka oli hänen vyötäisillään. Kun hän tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: ”Herra, sinäkö peset minun jalkani?” Jeesus vastasi: ”Mitä minä teen, sitä sinä et nyt käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.” Pietari sanoi hänelle: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” Jeesus vastasi: ”Ellen minä pese sinua, ei sinulla ole osuutta minun kanssani.” Simon Pietari sanoi: ”Herra, älä pese vain jalkojani vaan myös kädet ja pää.” Jeesus vastasi: ”Sen, joka on kylpenyt, ei tarvitse pestä muuta kuin jalat, ja niin hän on kokonaan puhdas. Te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki.” Hän tiesi kavaltajansa. Sen tähden hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita.

Näissä jakeissa on jotain valtavaa dynamiikkaa. Se mitä Jeesus teki kutsumilleen kahdelletoista apostolilleen, joista yksi oli vieläpä petturi, on jotain sanoinkuvaamatonta. Jos itse olisit saanut olla tuossa hetkessä ja vastaanottaa Jeesukselta jalkojen pesun, kuinka paljon arvostaisit sitä? Pietarin kiivas luonne heijastuu dialogista voimakkaasti, Jeesus oli sen oppinut tuntemaan varmasti vuosien aikana, mutta on lohdullista, että tällainen temperamenttinen apostoli kuului Jeesuksen lähimpiin ystäviin, jotka tulisivat muuttamaan maailman historian pysyvästi. Se kertoo Jumalan valtavasta armosta! Minulle kaikki nämä jakeet kertovat Jeesuksen valtavasta kärsivällisyydestä. Varmasti oli ollut tilanteita, joissa Jeesus oli miettinyt, että jaksanko näitä miehiä opettaa, kun he eivät meinaneet ymmärtää ja oppia oikeaa Jumalan valtakunnan periaatteiden toimintatapaa. Dialogissa näemme, kuinka ymmärtäväinen ja rakastava hän oli koko keskustelun ajan, Pietari sen sijaan kävi kuumana.

Matteus 20:28

Eihän Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien edestä.

Tässä näemme, kuinka nöyrä Jeesus oli. Vain orjat pesivät ihmisten jalkoja. Tämä kertoo jostain mielettömästä rakkaudesta, hänen toimintatapansa oli täysin poikkeuksellinen, siksi syntiset uskalsivat lähestyä häntä, ja tämä rakkaus joka näkyi koko hänen palvelutyönsä ajan sai fariseukset ja kirjanoppineet raivon valtaan, kun hän vastaanotti syntisiä ja rakasti heitä!

Johannes 13:12-17

Kun hän oli pessyt heidän jalkansa, pukenut viitan ylleen ja asettunut taas aterialle, hän sanoi heille: ”Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt?” Te kutsutte minua opettajaksi ja herraksi, ja oikeassa olette, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat. Minä olen antanut teille esikuvan, että tekisitte niin kuin minä olen tehnyt teille. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Te olette autuaita, jos tämän tiedätte ja näin teette.

Palveleva johtajuus. Sitä Jeesus opetti apostoleille reilut kolme vuotta käytännössä. Sitä jokaisen uskovan tulisi harjoittaa. Kaikki eivät ole pastoreita, mutta voimme johtaa omalla elämällämme ihmisiä. Huomaa, että Jeesus tunnustaa oman identiteettinsä, ja käytti asemaansa velvoittamaan jokaisen seuraajansa sitoutumaan palvelevaan mielenlaatuun, Jumalan valtakunnan periaatteeseen. Maailmassa jossa elämme ei kaikki ole rakastettavaa, mutta meidän tulee silti valita rakkaus toimintatavaksemme. Ei ole aina helppoa kohdata ihmisiä, jotka ovat aivan eri mieltä asioista, mutta heidänkin tähtensä Jeesus kuoli. Se määrittää ihmisen todellisen arvon. Meidän tulee nähdä ihmiset Jeesuksen ristin kautta, kuinka kallisarvoisina Herramme heitä pitää. Se auttaa meitä ojentautumaan Herramme tahtoon. Meidän tulisi siis osoittaa rakkautta konkreettisesti kaikille ihmisille, koska kun osoitamme pyyteetöntä rakkautta muille, monesti ihmiset alkavat kysymään miksi toimimme niin. Se avaa oven evankeliumin vastaanottamiselle heidän elämässään. Siksi Jeesus halusi pestä opetuslastensa jalat, jotta he päättäisivät sitoutua maailmanvalloitukseen, jonka tärkein ase oli rakkaus. Jeesus  opetti, että jos hengelliset johtajat päättävät osoittaa rakkaudellista toimintatapaa, siitä tulee koko seurakunnan toimintakulttuuri. Sitä me todella tarvitsemme tänä päivänä.

Tahdon jakaa vielä yhden näkymän tähän tapaukseen. Jeesus pesi opetuslastensa jalat. Mistä se kertoo? Siitä, että hän tahtoo palvella meitä jokaista yksilöinä! Hän tahtoo osoittaa rakkautensa juuri sinulle. Hän ei ole pelkästään Herramme ja auktoriteettimme, vaan ystävä, joka rakastaa kaikista parhaiten. Annatko hänelle luvan osoittaa rakkautensa ja myötätuntonsa, ilman hintaa? Miksikähän minusta tuntuu, etten ole montakaan puhetta kuullut siitä, kuinka paljon Jeesus tahtoo palvella omiaan? Emmekö uskalla kertoa ilosanomaa kokonaisuudessaan? Luulemmeko, että Jeesuksen rakkauden osoitukset saavat ihmiset tekemään syntiä entistä enemmän, kun he huomaavat, että hänen rakkautensa on pyytetöntä, eikä vaadi vastaanotajalta kuin avoimen sydämen? Emme kai luule, että voimme jollain keinoin ansaita hänen rakkautensa?

Uskon, että olisimme paljon armollisempia, ystävällisimpiä, puhuisimme rohkaisua paljon enemmän, jos antaisimme taivaan Isän rakkauden vallata oman sydämemme ja se saisi alkaa vuotaa meidän kauttamme muillekin. Miksi Suomessa on niin helppoa opettaa siitä, miten pitää varoa karismaattista liikehditää, joka ulkomailla vaikuttaa, sen sijaan, että keskittyisimme opettamaan Jumalan täyttä ilosanomaa siitä, kuinka paljon hän rakasti maailmaa, jokaista luotuaan, ja lähetti rakkaan poikansa meidän edestämme kuolemaan? Kumpi tapa vie lähemmäs Jeesusta, hengellinen tuomarointi vai keskittyminen evankeliumiin? Jos me itse täytymme Jumalan armolla ja rakkaudella, tahdomme tehdä hänen tahtonsa. Kun alamme käsittämään, miten hyvä ja uskollinen Isä meillä on, hengelliset aistimme harjaantuvat näkemään terveen ja väärän opin sen seurauksena selkeästi. Kun keskitymme Jeesukseen, alamme tuomaan taivasta maan päälle oman elämme kautta ja Isä alkaa muuttaa kansaamme, mutta kaikki lähtee aina ensin meistä. Olemmeko oikeasti nöyriä ja vastaanotamme koko Raamatun totuuden omalle kohdallemme? Saako Jumalan sana muuttaa ensin meidät, jonka jälkeen voimme muuttaa maailman? Ole siunattu Jeesuksen nimessä. T. Jukka

Fariseukset, Jeesus ja sokea mies

Johanneksen evankeliumin luvussa yhdeksän kerrotaan timanttinen todistus sokeana syntyneestä miehestä. Siinä on paljon eri puolia, katsotaanpa sitä tarkemmin.

Johannes 9:1-9

Jatkaessaan matkaa Jeesus näki miehen, joka oli ollut sokea syntymästään saakka. Opetuslapset kysyivät: ”Rabbi, kuka teki syntiä, hänkö vai hänen vanhempansa, niin että hän syntyi sokeana?” Jeesus vastasi: ”Ei  hän tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan näin on tapahtunut, että Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Niin kauan kuin on päivä, meidän tulee tehdä lähettäjäni tekoja. Tulee yö, jolloin kukaan ei voi tehdä työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.” Tämän sanottuaan Jeesus sylki maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi hänelle: ”Mene peseytymään Siloan altaalle” – nimi merkitsee: lähetetty. Niin hän meni, peseytyi ja palasi näkevänä.

Jesaja 61:1

Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä Herra on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille (köyhille). Hän on lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleiden kirpoamista…

Ilosanoman julistamiseen sisältyi sairaiden, särjettyjen, vangittujen vapauttaminen ja parantaminen. Koska Jeesus tiedosti tarkalleen oman kutsumuksensa, hän näki ihmisiä heidän hädässään, koki sääliä heitä kohtaan, jotka olivat avun tarpeessa. Hänen rakkautensa heijastui voimakkaalla tavalla kaikesta hänen toimistaan koko hänen palvelutyönsä ajan, siksi syntiset ja sairaat tulivat hänen luokseen. Tässä onkin meille, hänen seuraajilleen, todella tärkeä opetus: Meidänkin tulee nähdä ihmisten hätä, pyytää että Pyhä Henki avaa sisäiset, hengen silmämme, jotta emme kulkisi heidän ohitseen, joita Jumala rakastaa niin paljon. Opetuslapset tiedustelivat Jeesukselta miksi mies on sokea ja arvelivat synnin tekemisen olleen syy. Jostain syystä uskovilla on toisinaan luulo, että synnin tekemistä seuraa rangaistus jo tässä ajassa. Siinä mielessä se on totta, että jos emme kadu syntejämme, emmekä anna elämäämme Jeesukselle, joudumme itse vastaamaan teoistamme viimeisellä tuomiolla. Mutta on kamalaa, jos alamme sanomaan, että ”sinä sairastat, koska elät synnissä”. Jotkut vieläpä opettavat, että jopa uskovissa voi olla demoneita, jos eivät parane kun heidän puolestaan rukoillaan. Toiset vievät tämän vielä pidemmälle opettaessaan määrätietoisesti, että jos olet Jumalan lapsi, et voi sairastaa. Jeesus paransi kaikki sairaat. Jumalan tahto on edelleen parantaa kaikki sairaat, mutta emme osaa antaa selkeetä perustetta, miksi osa ei parane. Tämä sokea mies sai kokea Jumalan armon ja koki parantumisen Jumalan kunniaksi.

Johannes 9:13-16, 24-34

Mies, joka oli ennen ollut sokea, vietiin fariseusten luo. Se päivä, jolloin Jeesus teki tahnan ja avasi hänen silmänsä, oli sapatti. Myös fariseukset kyselivät mieheltä, miten hän oli saanut näkönsä. Hän vastasi heille: ”Hän pani tahnaa minun silmiini, minä peseydyin ja nyt minä näen.” Silloin muutamat fariseuksista sanoivat: ”Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia.” Toiset sanoivat: ”Kuinka voi syntinen ihminen tehdä tällaisia tunnustekoja?” He olivat keskenään eri mieltä.

Niin he kutsuivat toistamiseen miehen, joka oli ollut sokea, ja sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle. Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Hän vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä, mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kysyivät häneltä: ”Mitä hän teki sinulle? Miten hän avasi sinun silmäsi?” Mies vastasi heille: ”Johan minä sen teille sanoin, mutta te ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tahdotteko tekin ruveta hänen opetuslapsikseen? Niin he herjasivat häntä ja sanoivat: ”Sinä olet hänen opetuslapsensa, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala on puhunut Moosekselle, mutta tästä miehestä emme tiedä, mistä hän on lähtöisin.” Mies vastasi heille: ”Sehän tässä on ihmeellistä, että te ette tiedä, mistä hän on lähtöisin. Ja kuitenkin hän on avannut minun silmäni! Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä, mutta sitä hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja tekee hänen tahtonsa. Ei ole ikinä kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Ellei hän olisi Jumalasta, hän ei voisi tehdä mitään. He vastasivat hänelle: ”Sinä olet täysin synneissä syntynyt mies. Sinäkö opetat meitä!” Ja he ajoivat hänet ulos.

Kun tutkimme näitä jakeita, näemme selkeän farisealaisen ajattelu- ja toimintamallin. He olivat mielestään muiden ihmisten yläpuolella, koska tunsivat Jumalan sanan. Ainoastaan heillä oli täydellinen ymmärrys ja tieto, eivätkä he suvainneet muiden mielipiteitä. Tätä asennetta seurasi se, etteivät he tahtoneet oikeasti kuunnella, vaan pyrkivät syöttämään omat mielipiteensä toisille, koska heillä oli valtaa. Kun kävi niin, että tämä mies ilmaisi oman mielipiteensä hyvin perusteluin, he suuttuivat ja ajoivat hänet ulos. Fariseusten missio oli tässä tilanteessa se, että mies ”saadaan järkiinsä” ja hän myöntää Jeesuksen olevan syntinen, koska ei pidä sapattikäskyä. Mies hoksasi, mikä heidän tarkoituksensa oli, kertoi perusteet selkeästi, miksi hän uskoo Jeesuksen olevan Jumalasta. Ongelma fariseusten näkökulmasta oli se, että mies, joka oli ollut pitkään sokea, oli Jumalan todiste! He eivät voineet kiistää ilmeistä ihmettä millään tavalla. Osa fariseuksista jopa alkoi taipua uskomaan Jeesuksen jumaluuden puolelle, koska he olivat niin monta kertaa nähneet ja kuulleet hänen parantaneen sairaita. Raamattu ei kerro meille käytiinkö tässä välissä niin sanottu kurinpalautus keskustelu fariseusten välillä, jotta he esiintyisivät yksimielisinä, kun käsittelivät tätä juttua, minun veikkaukseni on, että tällainen käytiin. He päättivät pitää kiinni valta-asemastaan ja oikeaoppisuudestaan loppuun saakka, vaikka kansa näki jatkuvasti, ettei heidän opetuksessaan ollut mitään voimaa, toisin kuin Jeesuksen. He pelkäsivät olla läpinäkyviä ja suhtautuivat aina negatiivisesti, varauksellisesti ja kyynisesti Jeesukseen ja hänen tekemiinsä ihmeisiin.

 

Mitä tästä opimme? Kun katson peiliin, joudun myöntämään, että Herra on opettanut vuosien aikana sitä, että älä pidä kynsin hampain kiinni omasta mielipiteestäsi, vaan uskalla tunnustaa olleesi väärässä, silloinkin kun se tekee kipeää. Jumala arvostaa niitä, jotka aidosti tunnustavat syntinsä hänelle, tahtovat opetella toimimaan hänen tahtomallaan tavalla ja joskus myös nauramaan omille virheilleen. Syntiinlankeemuksen seurauksia on näkyvissä maailmassa jossa elämme tänäänkin. Se heijastuu esimerkiksi siinä, että aina löytyy joku muu syy tai henkilö, jota alamme syyttää tekemästämme virheestä. Meidän todella täytyy ymmärtää, että on paljon helpompaa elää, kun emme yritä olla täydellisiä ihmisiä ja peitellä virheitämme. Silloin alamme oppia, etteivät ihmiset ja Jumala sittenkään hylkää meitä, vaikka teemme virheitä. On paljon helpompi elää elämää, kun ei tarvitse enää yrittää olla täydellinen!

Mikä saa meidät tunnustamaan syntimme? Se, että koemme armon sen sijaan, että saisimme ansaitsemamme rangaistuksen. Siksi rakastan Jumalaa. Hän ei tullut maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan (Joh. 3:17). Jeesus tuli kertomaan hyvät uutiset, julistamaan ilosanoman meille syntisille. Jumala osoittaa siis meille rakkautensa konkreettisesti, kun vain tulemme hänen läsnäoloonsa, tunnustamme syntimme ja kadumme niitä. Hänen verensä puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä ja saamme iloita, kuinka uskollinen ja anteeksiantava Herra meillä on tänäänkin. Siksi päätä tänäänkin elää läpinäkyvää elämää, pyytää ja antaa anteeksi lähimmäisillesi ja rohkaista heitä. Sitä Herra tahtoisi meidän tekevän, välittävän hänen rakkauttaan kaikille ihmisille. Ole siunauttu Jeesuksen nimessä 🙂 T. Jukka

Getsemanessa

Matteus 26:36-42 (Raaamattu Kansalle)

Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille: ”Istukaa tässä sillä aikaa kun minä menen tuonne rukoilemaan.” Hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa. Hän alkoi murehtia ja joutui tuskan valtaan, ja hän sanoi opetuslapsille: ”Minun sieluni on syvästi murheellinen, aina kuolemaan asti. Jääkää tähän ja valvokaa minun kanssani.” Sitten hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen ja rukoili sanoen: ”Isäni, jos mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä!” Jeesus palasi opetuslasten luo ja tapasi heidät nukkumasta. Hän sanoi Pietarille: ”Ettekö te edes yhtä hetkeä jaksaneet valvoa minun kanssani? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko.” Hän meni pois toisen kerran ja rukoili: ”Isäni, jos tämä malja ei voi mennä ohitseni minun sitä juomatta, niin tapahtukoon sinun tahtosi.”

Matteus 26:38-39 (Elävä Uutinen)

Jeesus sanoi murheellisena ja tuskissaan: ”Minä olen kuolemanhädässä. Pysykää tässä ja valvokaa kanssani.” Hän meni vähän matkan päähän, heittäytyi maahan ja rukoili: ”Isä! Jos mahdollista, ota minulta pois tämä malja. Haluan kuitenkin, että tapahtuu sinun tahtosi eikä minun.”

Kun katsomme taaksepäin Matteuksen evankeliumin lukua 26, voimme nähdä, mitä kaikkea Jeesus koki ennen tätä hetkeä. Hänen surmaamistaan suunnitellaan, ja hän itse ilmaisee opetuslapsilleen, että pääsiäisenä hänet luovutetaan ristiinnaullittavaksi. Juudas teki päätöksen ryhtyä Herransa kavaltajaksi, mitä voi syvästi ihmetellä, sillä hän on ollut yhdentoista muun kanssa hänen lähimpiä ystäviään (!), mutta koska hän oli koko Jeesuksen palvelutyön aikana varastanut palvelutyön kassasta rahaa, hän päätti kavaltaa Jeesuksen kolmestakymmenestä hopearahasta. Hänellä oli siis samanlainen sydän kuin Bileamilla; he himoitisivat rahaa. Jeesus syö pääsiäisaterian opetuslasten kanssa ja asettaa ehtoollisen. Lopuksi hän profetoi heidän loukkaantuvan häneen ja Pietarin lankeavan. Tämän jälkeen Jeesus tulee heille tuttuun paikkaan Getsemaneen (näin olen kuullut).

Jeesus oli siis kokenut paljon ennen vangitsemistaan ja kuten näemme, hän ottaa läheisimmät ystävänsä mukaansa kauemmaksi ja alkoi murehtia, tuskastui ja koki olevansa kuolemanhädässä. Näissä tuntemuksissa näemme hänen olevan sataprosenttinen ihminen, koska hän reagoi voimakkaasti tietäessään, että kohta tapahtuu jotain järkyttävää. Mitä Jeesus koki noina hetkinä, miksi jossakin toisessa evankeliumissa kerrotaan, että hänen hikensä stressin tähden muuttui veripisaroiksi? Mikä sai tämän reaktion aikaan? Ilkka Puhakka puhui muutamia vuosia Seinäjoella pääsisäisen tapahtumista ja kertoi, että Jeesuksen suurin taistelu ei ollut se, että hän joutui kuolemaan ristillä todella rankan kuoleman, vaan se hetki, kun hän suostui, että ihmiskunnan synti laskettiin hänen päälleensä ja näin ollen hän samastui paholaiseen, joka on tehnyt syntiä alusta asti. Siis, viaton vapahtaja tehtiin synniksi meidän tähtemme. Tätä taistelua hän kävi Isänsä edessä, mutta alistui hänen tahtoonsa.

Johannes 6:38

Minä en ole tullut taivaasta toteuttamaan omaa tahtoani vaan lähettäjäni tahdon.

Huomaa, että Jeesuksen prioriteetissa tärkeimpänä oli aina tehdä Isänsä tahto. Hän vietti paljon aikaa hänen kanssaan öisin, eikä koskaan toiminut omin neuvoin, vaan noudatti täsmällisesti Isänsä ohjeita. Hän ilmaisi asian myös niin, ettei hän tee mitään mitä hän ei näe Isänsä tekevän, sekä kertoi, että Isä ja Poika ovat yhtä. Huomaa, että hänellä oli jatkuva, syvällinen yhteys Isäänsä ja siksi hän kutsuu häntä läheisellä tavalla Isäkseen. Näemme myös näissä jakeissa, että lähimmät opetuslapset näkivät varmasti, kuinka Jeesus koki sanomantonta tuskaa, mutteivät jaksaneet valvoa ja rukoilla hänen kanssaan, jakaen hänen tuskansa. Se kertoo meistä paljon. Pietarikin lupasi hetkeä aiemmin, ettei koskaan kiellä mestariaan ja nyt hän jo nukkui. Näemme, kuinka helposti lihamme saa meissä vallan, sen sijaan, että olisimme Hengessä palavia ja antaisimme hänen hallita meitä, kuten Herraamme. Jeesus päätti alistua täysin Jumalan suunnitelmaan, ja ymmärsi, ettei ihmiskuntaa kukaan muu tulisi pelastamaan synnin kirouksen alta.

Mitä voisimme oppia Jeesuksen kuuliaisuudesta ja hänen tavastaan toimia? Hän päätti antautua sataprosenttisesti Jumalan tahtoon. Se vaati lujan päätöksen kuolla itsekkyydelle, välinpitämättömyydelle ja rakastaa näitä ihmisiä, jotka hän tuli pelastamaan. Silti harvat ihmiset ymmärsivät hänen kutsumustaan ja olivat tuomitsemassa ja tappamassa hänet. Mikä sai Jeesuksen hyväksymään mielettömän tehtävänsä, tulemaan Isän hylkäämäksi meidän tähtemme, kantamaan koko maailman kollektiivisen syntivelan harteillaan meidän syyllisten edestä? Rakkaus.

1.Joh. 4:7-10

Rakkaani, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meille, että Jumala lähetti ainutsyntyisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttaan. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me oleme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Pastori Ville Pitkänen on joskus opettanut että rakkaus on toimintatapa. Aamen. Niin se on! Ajattele, miten voimakkaasti apostoli Johannes sanoo, että jos me päätämme rakastaa, tunnemme Jumalan. Se ei ole kevyesti sanottu. Ikävä kyllä vastakohtakin on yhtä totta: Jos me päätämme olla rakastamatta, emme tunne Jumalaa. Meidän täytyy ymmärtää, että Jumalan rakkauden mitta on aivan eri asteikolla kuin meidän. Joskus saatamme puolustella: Enhän minä ole ketään tappanut, en siis ole paha. Mutta Jumalan mittaristo on aivan toinen: Vuorisaarnassa Jeesus asetti Jumalan standardit paljon korkeammalle, jotta ymmärtäisimme, ettei kukaan ihminen voi yltää niihin. Ainoastaan Jeesus eli täydellisen elämän ja vastaanottamalla hänet elämämme Herraksi, voimme rakastaa, koska Jumala on rakkaus. Ja jos sanomme, että olemme hänen lapsiaan, me olemme velvolliset rakastamaan toinen toisiamme. Jeesus on täydellinen roolimalli meille kaikille siitä, kuinka meidän tulisi elää. Joudumme monta kertaa myöntämään, että olemme vajavaisia, teemme virheitä, mutta jos päätämme silti valita toimintatavaksemme rakastaa toisia ja myös itseämme terveellä tavalla, Herra muuttaa meitä Jeesuksen kaltaisiksi sen kautta :).

Mihin tämä kaikki johtaa? Siihen, ettemme pelkää olla lähellä Jumalaa ja täysin läpinäkyviä hänen edessään. Muista, että hän on jokatapauksessa kaikkitietävä, kaikkialla läsnäoleva, kaikkivaltias ja muuttumaton Jumala, jolta yksikään ajatuksemme tai tekomme ei voi pysyä salassa. Jeesus siis tuntee sinut, mutta hän ei tuomitse sinua. Hän rakastaa sitä, että hän näkee lastensa toimivan rakkauden toimintatavan kautta ja olevan rehellisiä, sen sijaan, että toimisimme lihamme tahtomalla tavalla. Huomioi, että Jeesus oli täysin rehellinen ja läpinäkyvä Isänsä edessä kun hän rukoili, että jos tämä malja voi mennä ohitseni. Hän osoitti avoimuutensa reilusti, mutta sen jälkeen alistui Isänsä tahtoon. Mitä luulet, eikö Isä rakasta tällaista rehellistä Poikaansa, joka ei peittele tuskaansa ja silti päättää valita rakkauden toimintatavakseen? Meidän tulee tehdä samoin tänään :D. Lopuksi paljastan jotain nuoruudestani, jonka mennä viikolla Pyhä Henki nosti sydämelleni. Toivon sen rohkaisevan teitä rakkaat lukijat.

Muistan kun olin vielä peruskoulussa ylä-asteella ja eräs tuttu henkilö kehotti minua valehtelemaan tädilleni, jotta sen varjolla voin alkaa juomaan olutta hänen ja muiden kanssa. Sanoin hänelle, etten koskaan voisi valehdella tädilleni ja tiesin nuorena uskovana, että jos sen teen, että alan valehtelemaan vielä rakkaalle tädilleni, maailma alkaa viemään kovaa kyytiä ja olen ongelmissa. Tää kaveri yritti vielä joskus pelottelun kautta hallita elämääni, mutta niin vain Herra auttoi enkä aloittanut juomista ja kiitän siitä Jumalaa. Toinen puoli tähän asiaan on, että läheiseni rukoilivat puolestani tuona aikana ja tätini (joka kasvatti meidät) sanoi joskus, että seura tekee kaltaisekseen. Siksi etäännyin tästä ryhmästä yhdeksännellä luokalla ja muutettuani Oulaisiin opiskeluiden perässä seuraavana vuonna kiitin Herraa, ettei tuo kaveriporukka enää voinut hallita toimintaani kaveripaineen kautta. Tänä päivänä ylistän, palvon ja kiitän Jumalaani, että olin ja olen uskoakseni edelleen esirukousten kohde. Se varjeli minut lähtemästä maailmaan, alkamasta määrätietoisesti valehtelemaan (siis elämään valheessa) ja antamaan avaimet paholaiselle, joka pyrkii tappamaan, tuhoamaan ja rikkomaan ihmisen pieniksi palasiksi. Päätä tänä päivänä olla täysin rehellinen ennen kaikkea Jumalalle ja tuon suhteen kautta voit sitoutua olemaan läpinäkyvä aivan kaikille ihmisille. Varjele kielesi vilppiä puhumasta ja anna koko elämäsi uhrina Herralle (Room. 12:1) ja tee päätös seurata häntä koko sydämestäsi. Silloin et koskaan eksy, eikä saatana pääse sitomaan sinua valheisiin ja saat nauttia todellisesta, pysyvästä vapaudesta Isäsi kanssa, sen parempaa ei ole olemassakaan! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂 T. Jukka

Uskon sankarit ja Jeesus 

Heprealaiskirje 12:1-3 (Raamattu kansalle)

Koska meillä on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi, pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi rohkeuttanne.

Hepr. 12:1-3 (Elävä Uutinen)

Koska elämämme katsomossa on näin valtava joukko uskon ihmisiä, heittäkäämme mekin pois painolasti, joka hidastaa juoksuamme – erityisesti synnit, joihin jatkuvasti kompastumme – ja jatkakaamme kestävinä eteenpäin siinä kilpailussa, johon Jumala on meidät pannut. Katsokaa Jeesusta, joka on antanut meille uskon ja joka myös tekee sen täydelliseksi! Hän oli valmis kärsimään häpeällisen kuoleman ristillä, sillä hän tiesi, mikä ilo häntä sen jälkeen odotti. Nyt hän istuu valtaistuimella Jumalan oikealla puolella. Jotta ette alkaisi pelätä ja väsyä, ajatelkaa, miten kärsivällinen Jeesus oli, kun syntiset ihmiset kiduttivat häntä.

Kun olin joulun Kuhmossa ja tapasin ystävän vuosien takaa, hän mainitsi jonkin sanan tästä jaejaksosta (en muista enää mikä), ja päätin tutkia sitä. Meidän tulee ottaa heti huomioon Heprealaiskirjeen yhdestoista luku, koska näissä jakeissa viitataan suureen todistajien pilveen tai uskovien joukkoon, jotka näkevät vaelluksemme taivaasta. Itse aivan innostuin ja rohkaistuin valtavasti, kun luin kyseisen luvun, huomatessani, kuinka he pitivät kiinni uskostaan lujasti ja odottivat pääsevänsä kohtaamaan tulevan Messiaan ja vaihtamaan uskonsa taivaan kirkkauteen.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja, jota toiset arvelevat Paavaliksi, kehottaa meitä uskon sankareiden esikuvan mukaisesti heittämään kaiken mikä painaa, stressaa tai masentaa, sekä synnin pois. Paavali mainitsee, että synti kietoutuu helposti jalkoihimme, hidastaen vaellustamme uskossa. Eikö ole lohdullista, että Raamattu ei kaunistele maailmaa, jossa elämme? Se ei väitä, että uskovan vaellus olisi pelkästään ruusuilla tanssimista sen jälkeen, kun olemme vastaanottaneet Jeesuksen vapahtajaksemme. Mutta kiinnitä huomiota, että Raamattu käyttää tarkoituksella sanaa ”mekin”. Mitä tarkoitan? Sitä, että myös uskon sankarit joista edellinen luku kertoi, kamppailivat myös samojen ongelmien kanssa, säilyttivät uskonsa ja nyt he ovat perillä! Raamattu tuo toivon meille, jotka joskus murehdimme, että miten jaksan kilvoitella tällä uskon kilparadalla maaliin asti.

Miten nämä uskon sankarit pääsivät perille? Kiinnittämällä katseensa Voittajaan. Jumala rohkaisi heitä olemaan uskollisia hänelle, niin he tulisivat pääsemään hänen luokseen kuoltuaan. Meitä kehoitetaan kiinnittämään katseemme Jeesukseen, koska hän on paras mahdollinen henkilökohtainen valmentaja :). Kun keskitymme häneen, ja toteutamme hänen tahtoaan elämässämme mielellämme, hän saa uskomme kasvamaan! Mikä valtava lupaus siitä, että Jeesus saa uskomme kerran täydelliseksi kun pääsemme taivaan kotiin, siihen asti meidän kannattaa ottaa vastaan ja totella hänen ohjeitaan tarkasti. Miksi näin? Jottei synti pääse kampittamaan meitä, sillä synnin juuri on kapinoinnissa eli tottelemattomuudessa.

Jos minä tahdon saada itseni kuntoon, ja päätän hankkia personal trainerin, niin minun todella kannattaa totella hänen ohjeitaan tarkasti. Siinä tapauksessa, etten noudata hänen ohjeitaan tarkasti ja alan valittamaan kuukausien päästä, ettei mikään ole muuttunut, ja hän sattuu kysymään, että oletko noudattanut kaikkia ohjeita ja erehdyn myöntämään, ettei minun mielestäni ole välttämätöntä kaikkia noudattaa, työ on ollut siltä osin turha. Jumala on antanut meille erittäin selkeät suuntaviivat Raamatussa, ja jos päätämme elää sen todeksi arjessamme, silloin menestymme. Jos emme tottele ja sovella Raamattua elämäämme, lienee turha odottaa myönteistä kehitystä jumalasuhteessamme ja taistelussamme syntiä vastaan?

Jakeessa kaksi viitataan Jeesuksen olleen iloinen, vaikka hän kärsi ristin häpeästä välittämättä ja istuvan valtaistuimellaan Isän vierellä. Mikä sai hänet iloitsemaan? Hän iloitsi niistä, jotka hän pelasti. Raamattuhan selkeästi osoittaa, että pelastus on vain ja ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa, taivaaseen ei ole pääsyä yhdelläkään ihmisellä omin ansioin. Toisin sanoen Vanhan testamentin uskovat pelastuivat yhtälailla Jeesuksen uhrikuoleman kautta. Mikäli Jeesus ei olisi maksanut koko ihmiskunnan rangaistusta synneistä, Vanhan testamentin uskovat eivät olisi päässeet taivaaseen. Heidän shekkinsä olisi ollut mitätön, koska se tuli voimaan Jeesuksen veren kautta. On myös merkittävää, että Jeesus istuu valtaistumeilla, koska se kuvaa hänen työnsä täydellisyyttä. Homma on todella hoidettu! Halleluja!

Jakeessa kolme jälleen meitä kehoitetaan ajattelemaan Pelastajaamme. Kun tutkimme Sanaa ja hänen elämäänsä, näemme jatkuvasti kuinka paljon häntä koeteltiin matkalla kohti ristiä. Hän ei ollut superihminen, joka liiteli ohi kaikki kärsimykset, vaan hän samaistuu meihin täydellisesti. Jos alamme pohtia kuinka paljon hän kärsi syntiemme tähden vastarintaa, meidän omat koettelemukset alkavat pienenemään huomattavasti.

Hepr. 2:14-18

Koska siis lapsilla on liha ja veri, myös hän tuli niistä samalla tavoin osalliseksi, jotta hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, nimittäin Paholaisen, ja vapauttaisi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko elämänsä ajan olleet orjuudessa. Ei hän ota suojelukseensa enkeleitä vaan Abrahamin siemenen. Sen vuoksi hänen piti tulla kaikessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylipappi tehtävissään Jumalan edessä ja hän voisi sovittaa kansan synnit. Koska hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, hän kykenee kiusattuja auttamaan.

Jeesukseen siirtyi kaikki minun haavani, lankeemukseni ja loukkaukseni. Hän samaistuu minuun kokonaisvaltaisesti. Hän kulkee rinnalla ja rakastaa. Hän sanoo, lapseni, kuljetaan yhdessä näiden läpi, en hylkää sinua koskaan. Kun tunnen kipua, hän tuntee sen kanssani. Kun koen sielunvihollisen hyökkäyksen, hän tuntee sen myös. Hän on antanut meille hengellisen taisteluvarustuksen, jolla torjumme paholaisen palavat nuolet. Hän on paras mahdollinen personal trainer 🙂 Kun kohtaamme kiusauksia, tulivat ne sitten langenneesta luonnostamme tai paholaisesta, hän neuvoo katsomaan Raamattuun, hengen peiliin, joka ilmaisee todellisen identiteettimme hänessä. Silloin tunnistamme ja torjumme hyökkäykset. Kun luemme Sanaa, Isämme iloitsee, koska hän puhuu sen välityksellä elämäämme, jonka hän on varannut ystävilleen. Pyhä Henki, joka on inspiroinut kirjoittajat, avaa Sanaa ymmärryksellemme, niin, että voimme lukea selkeästi mitä Herra tänään tahtoo meille jokaiselle sanoa. Olen todistanut tämän kymmeniä kertoja omassa elämässäni.

Viimeksi perjantain joulupäivän jumalanpalveluksessa Kuhmon Helluntaiseurakunnassa. Kun aamulla heräsin rukoilemaan ja lukemaan Sanaa, vuorossa oli Uudesta testamentista Luukkaan evankeliumista luku viisi. Siellä Jeesus sanoi närkästyneille fariseuksille, ettei hän ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä ja parantamaan sairaita. Herra teki tuosta Sanasta minulle elävän ja vaikken aiemmin suunnitellut liittäväni sitä puheeseeni, sain varmuuden, että se täytyy ottaa siihen, osoittamaan Jeesuksen palvelutyötä ja hänen rakkauttaan syntisiä kohtaan.

Viimeiseksi meidän on hyvä tsekata vielä viimeiset sanat. ”Ettette väsyisi ja menettäisi rohkeuttanne”. Miksi näin? Koska sielunvihollinen pyrkii saamaan meidät väsymään ja luovuttamaan, keskittyen oman itsemme mahdottomuuteen ja jättämään vaelluksemme kesken. Hepr. 2 luvussa viitattiin myös ihmisiin, jotka olivat olleet orjuudessa kuoleman pelon tähden. Kaikki nämä ovat paholaisen strategioita: Saada ihminen ansaan, hänen orjikseen, joko uskovainen uudelleen tai ne, jotka ovat luonnostaan erossa Jumalasta, niin etteivät he pääse vapaaksi. Jeesuksella on siis kaikki valta tänä päivänä, hän istuu valtaistuimella, ja hän tahtoo, että ihmiset eläisivät hänen yhtedessään ja voisivat siksi kokea olevansa vapaita paholaisen orjuudesta, pelosta, ahdistuksesta ja synnistä. Hän on avannut oven, josta voimme käydä sisään, todelliseen ja pysyvään vapauteen! Riittää, että tunnustamme hänen herruuteensa ja anomme koko sydämestämme, että Jeesus, ole minun herrani tänä päivänä ja opeta vaeltamaan sinun voittosaatossasi. Silloin perkeleen täytyy aina väistyä, kun sisäistämme asemamme Jeesuksessa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂 T. Jukka

Jeesus ylipappimme

Heprealaiskirje 4:14-16

Koska meillä siis on suuri ylipappi, läpi taivaiden kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan. 

Jeesus on ylipappimme. Mitä se tarkoittaa? Ylipapin tehtävä on edustaa ihmisiä Jumalan edessä. Olla kärsivällinen, ymmärtäväinen ja rakkaudellinen ihmisiä kohtaan, jotka tahtovat kääntyä Jumalan puoleen ja rohkaista heitä. Hän eroaa juutalaisista ylipapeista paljon. Leeviläiset papit olivat ihmisiä kuten mekin. He erehtyivät, tekivät syntiä ja kuolivat. Jeesus on täydellinen ylipappi meille, koska hän pystyy edustamaan sekä Jumalaa, että ihmistä. Jumala asetti uuden armoliiton Jeesuksen uhrikuoleman kautta vanhan lakiliiton sijaan, joka jatkuvasti osoitti ihmisten syntejä. Laki ilmaisee Jumalan tahdon tänäänkin, mutta koska Jumala tiesi, ettei ihminen koskaan itse voi täysin noudattaa sitä, hän lähetti Jeesuksen, joka tuli täyttämään lain! Mikä ilo, että Jeesus edustaa nyt meitä, ja uskomalla häneen, Jumala lukee hänen syyttömyytensä meidän eduksemme! Siinä on ilosanoma jokaiselle syntiselle! Jeesuksen pappeus on ylivertainen verrattuna leeviläiseen pappeuteen kaikilla mittareilla, hän voitti paholaisen ja kuoleman ja sai aikaan iankaikkisen liiton, jota mikään eikä kukaan voi koskaan kumota. Meidän ei siis tarvitse koskaan kuunnella paholaisen valheita, että Jumalan rakkaus raukeaisi tyhjiin kohdallamme, koska se ei perustu meidän ansioihin vaan ainoastaan Jeesukseen! Muista se, kun sielunvihollinen seuraavan kerran tulee syyttämään sinua. 

Jeesus on siis tullut taivaasta maan päälle vapaaehtoisesti. Joskus ajattelemme, voiko Jeesus ymmärtää meitä, kun paholainen syyttää meitä, masennumme, valitamme ja lankeamme. Mutta tässä selkeästi Jumalan Sana osoittaa valtavan totuuden: Jeesus todellakin samaistuu jokaisen ihmisen taisteluihin, hätään, koettelemuksiin, koska hän eli ihmisen elämän kaikkien näiden kärsimysten läpi, tekemättä syntiä. Siksi hän ymmärtää sinua ja minua paremmin kuin kukaan muu! Sen tähden voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa Jeesuksen kautta, joka voi edustaa sekä Jumalaa, että ihmistä ja saamme kokea hänen valtavan armonsa suuruuden omassa elämässämme. Hän antaa meille Pyhän Henkensä kautta ohjeet, kuinka voimme vastustaa paholaista uskossa, jottemme lannistu taistelussa matkalla taivaaseen. 

Heprealaiskirje 5:5-9

Niinpä ei Kristuskaan korottanut itseään tullakseen ylipapiksi vaan sai kunnian häneltä, joka sanoi: ”Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.” Ja toisessa kohdassa hän sanoo: ”Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan”. Lihansa päivinä Kristus voimakkain huudoin ja kyynelin uhrasi rukouksia ja anomuksia Jumalalle, joka voi pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Vaikka hän oli Poika, hän oppi kuuliaisuuden siitä, mitä kärsi. Kun hän oli tullut täydelliseksi, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen aikaansaaja kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaisia. 

Isä koroitti Poikansa ylipapiksi, ja Jeesus antoi meille esimerkin elää läheisessä yhteydessä Isän kanssa. Jeesus vietti aikaa jatkuvasti Isän lähellä rukoillen ja ohjasi näin opetuslapsiaan olemaan riippuvaisia Jumalasta. Hän eli elämänsä jumalanpelossa, ollen kaikessa kuuliainen Isän tahdolle. Ylösnousemuksen jälkeen Isä asetti Jeesuksen oikealle puolelle hallitsemaan ja hän odottaa meidän olevan kuuliaisia Pojalleen. Isä odottaa ja toivoo meiltä, että Jeesus ei ole meille vain pelastaja vaan myös suvereeni auktoriteetti, jota kunnioitamme tottelemalla häntä mielellämme. 

Kun olin töissä Ähtärissä muutama päivä sitten, vierailin muistomerkin luona joka oli pystytetty vuonna 1918 kaatuneiden muistolle. He olivat valmiita maksamaan kovan hinnan siitä, että meillä on itsenäinen Suomi. He osoittivat käytännössä, mitä rakkaus isänmaata kohtaan on. Syvä kunnioitus heräsi siinä hetkessä. 

Roomalaiskirje 5:6-8

Kun olimme vielä heikkoja, Kristus kuoli oikeaan aikaan jumalattomien puolesta. Tuskin kukaan on valmis kuolemaan jonkun vanhurskaan puolesta, hyvän ihmisen puolesta joku kenties uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä. 

Saakoon nämä jakeet muistuttaa meitä Jumalan suuresta rakkaudesta ja antakoon Pyhä Henki ilmestyksen meille Jumalan käsittämättömän suuresta rakkaudesta luotujaan kohtaan. Sodassa kuolleet ja Jeesus. Heissä on jotain samaa. Molemmat osoittivat konkreettisesti mitä on rakkaus. On kyse uhrautuvasta rakkaudesta toisia kohtaan, joka ei etsi omaa etuaan. Sitä me tarvitsemme tänään kipeästi elämäämme, ettei meistä kasva kyynisiä, itsekkäitä ja itsekeskeisiä ihmisiä. Jeesuksen omat tulisi tuntea ensisijaisesti rakkaudesta, kuten Jeesus tunnettiin. Ajattele nyt: Silloin kun me olimme vailla mitään mahdollisuutta päästä suhteeseen pyhän Jumalan kanssa, Isä lähetti Poikansa kuolemaan vihollistensa edestä! Siinä on jymy jytky. Kukaan ei ole tehnyt mitään vastaavaa ennen sitä, eikä sen jälkeen. Se on aitoa, jumalallista agape rakkautta, joka määrittää ihmisarvon, ei mikään muu. 

Liian usein itse olen ehdollistanut rakkauteni ajattelemalla: ”hyväksyn tän ihmisen, jos…” Jumala otti todella suuren riskin rakastaessaan syntisiä. Hän päätti rakastaa, vaikka ihminen vapaassa tahdossaan voi päättää torjua tuon rakkauden. Mieti nyt, miten taivaallinen Isä itkee niiden vuoksi, jotka eivät usko hänen armonsa ja rakkautensa olevan todellista siksi, että heidän elämässään on ollut isompia tai pienempiä pettymyksiä, tuskaa ja ahdistusta. Hän on koko ajan vierellä, odottaa vain ihmisen antamaa lupaa tulla ja alkaa parantamaan sisäisiä haavoja, joita kukaan muu ei välttämättä tiedä. 

Ilman Jumalan rakkautta en olisi tänään uskossa. Ilman hänen varjelustaan olisin maailmassa. Annan esimerkin: Kun asuin Kokkolassa, en jonakin ajanjaksona hoitanut jumalasuhdettani, ja maailma veti kovasti puoleensa. Minulla oli muutamia kavereita, jotka kävivät baareissa. Kerran heitin erään neidin ja hänen ystävänsä baariin. He pyysivät minua mukaan, mutta sanoin, että on aikainen herätys, että pitää mennä nukkumaan. Kun he olivat menneet baariin, hetken mielijohteesta päätin mennä itsekin. Kävelin sisälle ja katsoin baaritiskiä. Silloin koin, ettei tää ilmapiiri ole kutsuva. En kokenut itseäni kotoisaksi. Käännyin ja menin kotiin. Eilen aamulla Pyhä Henki nosti tämän muiston ja osoitti, kuinka Herra varjeli minut tuona iltana, etten jäänyt tuohon paikkaan. Se on suurta Jumalan armoa ja rakkautta. Hyvin todennäköisesti en olisi tänään uskossa, jos olisin antanut paholaisen viedä minua kuin pässiä narussa. Syvä kunnioitus nousee Jumalalle, että tänään saan olla hänen rakkautensa kohde :). 

Anna taivaan Isälle lupa olla rakastava Abba Isä sinulle. Meistä jokainen tarvitsee sitä jatkuvasti. Jokaisella meillä on syvä tarve tulla hyväksytyksi, ymmärretyksi, kuulluksi. Kaikki nämä tarpeet taivaallinen Isämme voi täyttää, ei kukaan muu. Voimme kokea uskovien keskellä yhteyttä. Tätä olen kokenut 4.5 vuoden ajan Seinäjoen Helluntaiseurakunnassa. Siksi olen eheytynyt ja voin vailla häpeää kertoa ilosanomaa Jeesuksesta siellä missä menenkin. 

Seinäjoen ILTA on minulle kuin perhe. Palvelemme, olemme läpinäkyviä, siunaamme, rohkaisemme, ylistämme Herraa, opimme yhdessä Jumalan Sanaa, sovellamme sitä arjessa, kerromme toisille miten Jumala on käyttänyt meitä, kun jollakin on tuska päällä, kuuntelemme ja vapautamme hänet Herran voimalla. Siunaamme vanhempaa sukupolvea. Tahdomme kokea Hengen yhteyttä heidän kanssaan ja rakentaa yhdessä, samassa rytmissä, Jumalan valtakuntaa. Iloitsemme seurakuntana läpimurrosta joka on alkanut. Pyydä Jumalalta ystäviä, joiden kanssa voit viettää aikaa, rakentua ja kasvaa uskossa vahvaksi. Sellaisia me todella tarvitsemme. Herra olkoon sinun apusi alkavalla viikolla kaikissa elämäntilanteissa ja rukoilen, että saat kokea, että Jeesus on rakastava ylipappisi, joka aina rohkaisee. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Kuinka vaellamme uskossa?

1.Kuningasten kirja 11:1-5

Kuningas Salomolla oli vaimoinaan lukuisia vieraiden maiden naisia, joita hän rakasti. Faraon tyttären lisäksi hänellä oli moabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, sidonilaisia ja heettiläisiä vaimoja. He olivat lähtöisin niiden kansojen parista, joista Herra oli sanonut israelilaisille: Pysykää loitolla heistä, ja hekin pysykööt teistä loitolla. Muuten he viekoittelevat teidän sydämenne omien jumaliensa puoleen. Salomo rakasti näitä naisia ja kiintyi heidän jumaliinsa. Hänellä oli seitsemänsataa kuninkaallista vaimoa ja kolmesataa sivuvaimoa, ja he veivät hänen sydämensä harhaan. Salomon vanhuuden päivinä vaimot viekoittelivat hänen sydämensä muiden jumalien puoleen, eikä hän ollut enää täydestä sydämestään uskollinen Herralle, Jumalalleen, niin kuin hänen isänsä Daavid oli ollut. Salomo rupesi palvelemaan Astartea, sidonilaisten jumalatarta, ja ammonilaisten iljetystä Milkomia.

Miten tähän oli tultu? Salomo nuorena kuninkaana sai kohdata unessa Jumalan. Herra kehotti häntä anomaan mitä hän tahtoi, niin hän antaisi sen. Katsotaan, mitä hän pyysi:

1.Kuningasten kirja 3:7-12

Herra minun Jumalani, sinä olet tehnyt minusta kuninkaan isäni Daavidin jälkeen, vaikka olen vain nuori poika, joka ei tiedä minne mennä, mitä tehdä. Palvelijasi on keskellä kansaa, jonka olet valinnut, keskellä ihmispaljoutta, jolla ei ole mittaa eikä määrää. Anna siksi minulle ymmärtäväinen sydän, jotta osaisin hallita ja tuomita kansaasi ja erottaisin hyvän pahasta. Muutoin en voi oikeamielisesti hallita tätä suurta kansaa. Tämä pyyntö oli Herralle mieleen, ja hän sanoi Salomolle: Koska esitit tällaisen pyynnön, koska et halunnut pitkää ikää, et rikkautta etkä vihollistesi kuolemaa, vaan pyysit ymmärrystä osataksesi hallita oikein, minä teen niin kuin pyysit. Minä annan sinulle niin viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, ettei kaltaistasi ole ennen ollut eikä ole jälkeesikään tuleva.

Näissä jakeissa näkee Salomon, joka on oppinut asioita isältään Daavidilta. Meidän on hyvä muistaa myös se tosiasia, että Salomo oli varmasti kuullut isänsä virheistä ja voisi kuvitella, että isä oli varoittanut häntä toimimasta samalla tavalla ja opastanut pelkäämään Jumalaa. Silloin hän tulisi menestymään elämässään. Salomo ymmärtää oman pienuutensa valtavan haastavassa tehtävässä, kansan ja Jumalan rakastaman kuninkaan jälkeen. Se saa hänet nöyräksi. Hän ymmärtää, ettei kansa ole mikä tahansa kansa, vaan Jumalan valitsema, hänen silmäteränsä. Siksi hän tarvitsee viisaan sydämen toimiakseen oikein asemassaan. Huomaa, että Jumalan viisauden kautta voimme erottaa hyvän ja pahan toisistaan. Tämä oli Jumalan mielenmukainen pyyntö, ja koska Salomo ei tahtonut vihollistensa tuhoa (jotka myös ovat Jumalan luomia ihmisiä) eikä rikkautta, Herra kunnioitti hänen mielenlaatuaan. Herra lupasi antaa viisaan sydämen ja siunata kaikin tavoin.

Jostain syystä aikaa myöten Salomo menetti nöyrän asenteen ja mielenlaadun suhteessa Jumalaan. Mikä sai sen aikaan? Salomo oli ihminen niin kuin mekin, yhtä vajavainen kuin kuka tahansa meistä. Hän teki virheitä. Niin mekin. Mikä sai Salomon harhaan? Katsotaan ensin vielä Jumalan ja Salomon dialogin loppua:

1.Kuningasten kirja 3:14

Ja jos vaellat minun teitäni säädösteni ja määräysteni mukaisesti, niin kuin isäsi Daavid vaelsi, minä annan sinulle pitkän iän.

Pitkä ikä ei ollut ollenkaan itsestäänselvyys noihin aikoihin. Raamattu kertoo Vanhassa testamentissa kuninkaista jotka eivät vaeltaneet niin kuin Herra tahtoi ja joutuivat salaliittomurhien uhreiksi. Huomaa, että Jumalan lupaus on ehdollinen, hänet rinnastetaan myös isäänsä, joka vaelsi Herran mielen mukaan. Elikö Salomo Herran tietä säädösten ja määräysten mukaan? Kyllä ja ei. Haittaako se, jos elää vain osittain Jumalan tahdossa? Se saa Jumalan murheelliseksi. Aikaa myöten valinnat johtavat syvemmälle luopumukseen, niin kuin näemme luvusta 11. Voimme varmaan todeta, ettei yksikään ihmisen valinta ole neutraali ja sitä mitä me kylvämme, sitä tulevaisuudessa myös niitämme.

Emme tiedä varmasti, mikä sai Salomon ottamaan vaimoja muista kansoista, joista Herra oli selkeästi kieltänyt. Mutta fakta on se, että Herra olisi tahtonut varjella Salomon sydämen puhtaana. Niin kuin voimme lukea, vaimot viettelivät Salomon palvelemaan heidän jumaliaan. Synti ei koskaan tule elämäämme yhtäkkiä ja saa luopumaan Jumalasta. Se turmelee uskomme pikku hiljaa. Huomaa, että Raamattu sanoo Salomosta, että hän rakasti vaimojaan. Jos joku muu tulee rakkaammaksi kuin Jumala itse, siitä tulee epäjumala. Ja epäjumalat saavat sydämen kääntymään pois Jumalasta, jonka kuuluisi olla meidän elämämme keskipiste. Voimme nähdä tässä selkeän syy-seuraussuhteen: Salomo rakasti vaimojaan ja kiintyi heidän jumaliinsa.

Miten tämä kaikki liittyy meihin, jotka elämme tässä nykyisessä maailman ajassa? Paljonkin. Samat hengelliset lainalaisuudet ovat voimassa tänäänkin. Mitä voimme oppia? Silloin kun Salomo oli nuori ja kääntyi Jumalan puoleen anomaan ymmärtäväistä sydäntä, hän tiedosti oman pienuutensa. Hän oli nöyrä. Se sai hänet anomaan tätä asiaa. Saatanan yksi aseista on ylpeys (johon hän myös itse lankesi). Jos menetämme käsityksen siitä, että kaikki hyvä tulee Jumalalta, vaan ajattelemme itse hankkineemme sen, emme enää pelkää Herraa. Se on vaarallista. Jumala armossaan voi näyttää Pyhän Henkensä kautta todeksi ylpeytemme ja meillä on aina mahdollisuus tehdä parannus. Se on Jumalan suurta armoa! Salomolla oli varmasti monia tilaisuuksia tehdä parannus, mutta koska hän niin rakasti lukuisia vaimojaan, he saivat hänen katseensa pysymään nautinnoissa, eikä Jumalassa.

Jumala tahtoo varjella meidät synnistä ja luopumuksesta, siksi jaejaksossa sanotaan: Pysykää loitolla heistä, ja hekin pysykööt teistä loitolla. Muuten he viekoittelevat teidän sydämenne omien jumaliensa puoleen. Siksi meidän tulee ymmärtää, ettemme saa kiinnittää katsettamme näkyvään maailmaan ja sen tarjoamiin nautintoihin, koska synti tarjoaa vain lyhytaikaista nautintoa. Sen sijaan meidän tulee kiinnittää katseemme Jeesukseen, kuolla päivittäin omalle lihallemme ja sen haluille. Olemme täysin riippuvaisia Jumalasta, ja kun sen ymmärrämme ja hyväksymme, emme lankea pois uskosta! Kyse on rakkaus- ja luottamussuhteesta Jeesukseen. Silloin voimme rakastua Herraamme ja alamme nauttimaan hänen läheisyydestään enemmäin kuin maailmasta.

Aika jossa elämme korostaa nautintoja ja itsekeskeisyyttä. Nykyajan slogan voisi olla: Et saa kieltää itseltäsi mitään, mitä sydämesi vaatii. Meidän tulee sisäistää, mitä Jumala meille sanoo.

Kolossalaiskirje 1:21-23a

Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa.

Näissä jakeissa Jumala opettaa Paavalin kautta valtavia totuuksia. Tästä näemme millaisia olimme ennen kuin vastaanotimme pelastuksen. Me olimme Jumalasta vieraantuneita, joilla ei ollut mitään asiaa pyhän Jumalan läheisyyteen, koska olimme syntisiä ja elimme pahojen tekojemme vallassa. Ei kovin ruusuinen kuva. Sitten tapahtuu jotain järisyttävää: Jumala on tehnyt sovinnon ihmisen kanssa Jeesuksen tähden, ja hän asettaa meidät pyhän Jumalan eteen pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina. Meidät on puettu Kristukseen. Siksi voimme olla puhtaita. Eli, Isä ei näe meidän syntisyyttämme enää, vaan Jeesuksen puhtauden. Kiitos Jeesus! Mitä sen jälkeen? Meidän täytyy pysyä kiinni uskomme perustajassa ja täydelliseksi tekijässämme (Hepr. 12:2), Jeesuksessa, jottemme horjahda ja kaadu pois. Ovatko nämä jakeet (22 ja 23a) ristiriidassa? Eivät ole koska pyhitys on kaksiosainen: Olemme Jeesuksessa pyhitettyjä täydellisesti, kuten Sana selkeästi vakuuttaa, toisaalta se ymmärretään myös jatkuvaksi prosessiksi, jossa me kasvamme Jeesuksen kaltaisiksi halki elämämme.

Voimme oppia Salomosta paljon. Kun ymmärrämme, että ilman kunnioittavaa suhdetta Jumalaan kukaan ei pääse perille, se saa meidät kerta toisensa jälkeen nöyrtymään ja pyytämään armoa taivaan Isältä. Jos kiinnitämme katseemme vain siihen, mitä näemme pankkitilillä ja muihin ajallisiin, sydämemme voi eksyä. Sitähän paholainen yrittää: Saada katseemme pois Jeesuksesta. Kun epäonnistumme, voimme oppia, jos emme ylpisty. Huomaamme, että on täysin mahdotonta elää uskovan elämää ilman Jeesusta. Kol. 1:21-23a perusteella meidän täytyy ymmärtää ja sisäistää, ettemme olemme itsemme omat enää. Jeesus omistaa meidät, koska hän lunasti meidät. Kun tahdomme päivittäin alistaa jokaisen elämämme osa-alueen hänen tahtoonsa, voimme kasvaa uskossa. Muista tää:

Heprealaiskirje 12:3

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.

Jeesus on sinun kanssasi joka päivä! Ole siunattu 🙂

Hesekiel ja Jeesus

Hesekiel 13:9-12, 14

Minä lyön kädelläni profeettoja, jotka näkevät olemattomia näkyjä ja lausuvat perättömiä ennustuksia. He eivät saa kuulua minun kansaani, Israelin kansan kirjaan heitä ei saa merkitä, ja Israelin maahan he eivät koskaan pääse. Niin te tulette tietämään, että minä olen Herra Jumala. »He ovat johtaneet minun kansaani harhaan. He ovat vakuuttaneet: ’Rauha’, vaikka rauhaa ei ole. Kun kansa on rakentanut suojamuurin, he ovat valkaisseet sen kalkilla. Sen tähden sano noille kalkitsijoille: ’Muurinne sortuu.’ Kun tulee rankkasade, kun rakeet pieksävät maata ja puhkeaa raivoisa myrsky, silloin se sortuu, ja teiltä kysytään: ’Missä on kalkki, jolla muurin valkaisitte?’ Minä revin muurin, jonka te olette kalkilla valkaisseet, minä raastan sen maan tasalle, niin että siitä jää vain perustus. Teidän muurinne tuhotaan, ja te tuhoudutte sen mukana. Niin te tulette tietämään, että minä olen Herra. 

Johannes 15:1-8

»Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. »Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi. »Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani.

Monet värjäävät totuuden ja ihmiset uskovat valheeseen, joka kaatuu heidän päälleen. 

Jeesus opetti selkeästi, että olemme täysin riippuvaisia hänestä. 

Kun nämä kaksi jaksoa liittää yhteen, voidaan tehdä tällainen sovellus: 

Älä rakenna uskoasi valheelle, tutki kaikki Jumalan sanan valossa ja hylkää valhe jota vihollinen tarjoaa, jottei uskosi raukeaisi tyhjiin. Jeesus tahtoo olla elämäsi joka osa-alueen Herra, olemme täysin riippuvaisia hänestä. Älä sano, että voin tehdä parannuksen parin, kolmen vuoden päästä, koska Herran tulo viipyy. Mistä tiedät minkä aikaa saat elää tämän ajan keskellä? Luota Jumalaan, antaudu kokonaan hänelle. Jos päätät olla kuuliainen Herralle, sana lupaa antaa sen mitä anomme.

Synnin olemus on kapinallisuutta Jumalaa vastaan. Synnin pettämänä ihminen paatuu. Siksi synnin kanssa ei ole kenenkään varaa leikkiä ja puolustella sitä. 

Jeesus vs Saatana

Täysin vastakkaiset. Saatana nousi kapinaan taivaassa, koska ylpistyi ja tahtoi korottaa itsensä muiden kapinaan yhtyneiden enkeleiden tuella auktoriteettinsa yläpuolelle. Jeesus päätti suorittaa Isän tehtävän täydellisesti, olla kuuliainen sille koko elämänsä, kaikista ihmisten maailmassa ilmenevistä ongelmista huolimatta. Siksi Isä rohkaisi häntä ja siksi hän on kunnian kuningas tänään, sekä taivas että hänen omansa kunnioittavat häntä! Ja juuri tämä uskollisuus erottaa nämä voimat toisistaan. Sitoutuminen ja uskollisuus ovat meidän lahjoja Jumalalle, joita hän todella arvostaa. Se heijastaa Jeesuksen luonnetta, johon hän kutsuu meitä. Sana sanoo, että Isä kunnioittaa niitä, jotka palvelevat häntä! Ajattele mikä totuus! 

Mikä saa meidät antautumaan kokonaan? Eikö se, että alamme sisäistämään identiteettimme Jeesuksessa: Olemme Jumalan armosta uskon kautta Jeesukseen hänen hyväksymiään ja rakastamiaan! Me emme omin ansioin pääse Jumalan hyväksymiksi, vaan uskomalla hänen voittoonsa ristillä saatanasta. Se on lahja rakastavalta Isältä. 

Jesaja 11:1-2

Mutta iisain kannosta nousee verso, ja vesa puhkeaa sen juurista. Hänen päällään lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, tiedon ja Herran pelon henki. 

Saatana on valheen isä, Jeesus on totuus. Valhe sitoo ihmiset syntiin. Esimerkiksi moni alkoholisti on ylpistynyt myöntämään riippuvuuteensa. Sama teema on kaikissa riippuvuuksissa, riippumatta synnistä, sen sijaan Jeesus kutsuu meidät elämään läpinäkyvää elämää. Silloin hän voi auttaa. Kun päätät tunnustaa tekemäsi syntisi, Herra ojentaa käden ja Pyhä Henki rohkaisee ja nostaa sinut synnin yläpuolelle. Siksi synnintunto on siunaus eikä kirous niin uskosta osattomalle kuin uskovallekin. Pyhä Henki on myös totuuden Henki, hän tahtoo viedä meidät jatkuvasti totuuteen Jumalasta ja itsestämme, jotta meistä kasvaisi avoimia, rehellisiä Jumalan lapsia, jotka eivät pelkää rangaistusta synnin tunnustamisesta. Pyhä Henki on armon Henki. Vaikka hän näyttää meille totuuden, hän ei lyö meitä sillä, koska on rakkaus, kuten Isä ja Poikakin. Saatana yrittää muuttaa synnin tunnustamisen ihmisten mielessä hankalaksi ja epämukavaksi, vaikka se on valtavan suuri ilo, kun luovumme syyllisyydestä jota synti tuottaa. Myös väärä syyllisyys jota vihollinen käyttää meitä vastaan häviää, kun tiedostamme elävämme läpinäkyvästi suhteessa Jumalaan ja ihmisiin, ja elämme Herraa lähellä. Siksi onkin niin tärkeää elää lähellä Jeesusta, jottei saatana pääse väliin valehtelemaan. Voitko erottaa rakastuneen avioparin toisistaan? Et voi! Älä siis anna synnin ja saatanan valheiden tulla sinun ja Jeesuksen väliin, niin rakkaussuhteesi kukoistaa. 

Pyhä Henki on myös Herran pelon Henki. Mitä se tarkoittaa? Sitä, että kun koemme Jumalan armon, elämme läpinäkyvää elämää, Pyhä Henki vaikuttaa uskollisuutta, syvää kunnioitusta, arvostusta Herraamme kohtaan. Kun koemme hänen verensä puhdistavan meitä synnistä, se herättää kunnioitusta Jumalaa kohtaan. Kun koemme hänen hyvyyttään, rakastamme häntä, tätä kaikkea Herran pelko on. Herran pelko on aarre, niin kuin Sana ilmaisee asian. Se varjelee meidät ylpistymistä suhteessa pyhään Jumalaamme. Siksi on elintärkeää oikealle, terveelle, Jumalasuhteelle ymmärtää, että rakastava ja armahtava Jumalamme on myös pyhä, joka todella ansaitsee kunnioituksemme. Kun meillä on Herran pelko ja armo sydämessämme, emme horju uskossamme. Sitä Isä todella tahtoo lapsiltaan, ettemme lankea pois armosta lainalaisuuteen, emmekä toisaalta anna kurittoman vaelluksen turmella uskoamme. 

Jumalalla on selkeä suunnitelma jokaiselle ihmiselle. Toteutuuko se, riippuu meidän päätöksestämme, koska hän on antanut meille vapauden valita ja päättää, tahdommeko olla kuuliaisia vai tottelemattomia Hänelle. Siksi kukaan ei voi koskaan syyttää Jumalaa oikeutetusti siitä, että hän pilasi elämäni. Raamattu sanoo lukuisia kertoja, että joudumme syömään vaelluksemme hedelmiä, toisin sanoen, meillä itsellämme on sekä vapaus valita, sekä vastuu niistä. Siksi rohkaisenkin sinua antamaan koko elämäsi Jeesuksen käyttöön, antautumaan hänen hyvään suunnitelmaan ja luottamaan häneen joka päivä riippumatta olosuhteista, koska hän on hyvä. 

Ole siunattu 🙂

Hengellinen sodankäynti

Miksi käymme taistelua sielunvihollista, saatanaa vastaan? Koska se vastustaa ja vihaa Jumalaa, jota edustamme hänen lapsinaan. Miksi toiset uskovat kokevat paljon hänen hyökkäyksiään elämässään, kun taas toiset eivät lähellekään siinä määrin? Ne, jotka tahtovat elää radikaalisti, palvellen elävää Jumalaa kokosydämisesti, joutuvat kokemaan myös paljon vastustusta, koska vihollinen pelkää kuinka paljon tuhoa he saavat aikaan hänen näkökulmastaan katsottuna. Ne uskovat, jotka eivät ole viholliselle vaaraksi, jotka eivät tiedosta taistelua käytävän koko ajan heidän ympärillään näkymättömässä, hengellisessä maailmassa, eivät ole hänelle uhka. 

Efesolaiskirje 6:10-18

Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.

Näissä jakeissa apostoli Paavali kehottaa viisitoista kertaa(!) uskovia, ja meidänkin tulee huomioida nämä omaan elämäämme, jotta voimme vastustaa sielunvihollista ja sen joukkoja, jotka ahdistavat meitä. Ensimmäisenä meitä kehotetaan vahvistumaan vastaanottamalla Jumalan voima yllemme, koska yksikään kristitty ei selviä taistelusta vihollista vastaan omassa voimassa. Meidän tulee pukeutua myös Jumalan taisteluvarustukseen, jolla voimme sekä puolustautua, että hyökätä ja kulkea Kristuksen voittosaatossa. Huomio ystäväni, että Herra siis antaa voimansa ja varusteensa käyttöömme, joiden avulla voimme selvitä ahdistuksista ja koetuksista pystyssä pysyen! Hän on tarkoittanut meidän elävän vapaudessa. 

Ajattele miten timantti Jumala meillä on! Hän tahtoo, että sisäistämme identiteettimme hänen Pojassaan, joka tuli ihmiseksi, kärsi synnin rangaistuksen edestämme, voitti saatanan ja hallitsee tänään! Hän todella ymmärtää mitä käymme läpi ja tahtoo, että elämme siinä vapaudessa, johon hän pyhällä sovintoverellään on meidät jo lunastanut. Me voimme elää siis hänen voittosaatossaan, eikä vihollinen voi meille yhtään mitään, koska sillä ei ole mitään todellista valtaa meihin. Miksi sitten välillä kaadumme ja teemme syntiä? Koska olemme syntyneet syntiinlangenneeseen ihmiskuntaan joka luonnostaan tekee syntiä, toistaalta myös siksi, ettemme tiedosta Jumalan lapsina asemaamme saatanan orjuudesta vapautettuina. Toimin itse niin, että pukeudun tähän Jumalan taisteluvarustukseen aamuisin ennen arjen kiireitä, koska ilman sitä en pärjää ollenkaan. Tiedostan, että olen heikko ja vajavainen ihminen, siksi tahdon turvautua Jumalaani, enkä omaan ymmärrykseeni. Jumala on opettanut pikku hiljaa enemmän ja enemmän sitä, etten minä voi tehdä yhtään mitään ilman häntä. Tiedostan, että olen täysin riippuvainen Hänen voimastaan ja siksi tarvitsen kipeästi häntä jokaiseen päivääni. 

Miten pääsemme voitolle taisteluissamme paholaista vastaan? Puolustautumalla ja hyökkäämällä Jumalan sanan auktoriteetilla. Oma tulkintani on, että uskon kilpi ja Hengen miekka on Jumalan sana, jälkimmäinenhän mainitaankin tutkimassamme jaejaksossakin. Uskomme perustuu vain ja ainostaan Jumalan iätikestävään sanaan, ja sisäistämällä identiteettimme Jeesuksessa torjumme paholaisen valheet ja hyökkäykset. Siksi on elintärkeää jokaiselle Jumalan lapselle sisäistää asemmme! Sen avulla tulemme näkemään voittoja kiusausten kohdatessa meitä, ja voittojen kautta huomaamme, että Jeesuksen kanssa olemme aina voitokkaita :). Kun alamme kasvaa hengelliseen aikuisuuteen, alamme näkemään Jumalan sanan valossa siteitä, jotka ovat voineet kulkea elämässämme pitkänkin aikaa, voimme vapautua niistä Jumalan sanan auktoriteetin voimalla. Tiedostamme, hylkäämme ja vapaudumme ja iloitsemme, että identiteettimme saa vahvistua päivä päivältä kun kasvamme uskovina tämän ajan keskellä. 

Meidät on kutsuttu loistamaan Jumalan valoa tähän pimeään maailmaan, jotta ne, jotka ovat vielä pimeydessä voisivat erottaa meidät ja tulla tuntemaan totuuden joka vapauttaa heidätkin. Jumala on pelastanut sinut tarkoitusta varten, ja hän tahtoo sinun elävän hänen tahdossaan ja suunnitelmassaan, joka on paras mahdollinen elämällesi. Ole siunattu 🙂

Heprealaiskirjeestä

Morjesta! Tällä kertaa kirjoitan Heprealaiskirjeestä. Syy siihen löytyy teologian opinnoistani Global University Finlandille, koska suoritan parhaillaan kurssia kyseisestä Raamatun kirjeestä. Kurssi on ollut erittäin avartava, voin todella rehellisesti myöntää, ettei tämä kirje ole ollut suosikkieni joukossa, koska se on ollut osittain vaikeatajuinen. Viittaukset Vanhaan testamentiin, uhreihin, Moosekseen, Joosuaan ja enkeleihin ovat tuntuneet kaukaisilta. Mutta kun aloin tekemään tätä kurssia ja sen rinnalla lukemaan Heprelaiskirjettä, se on alkanut elämään aivan uutta elämää. Tässä yhteydessä täytyy myöntää, että kun Jumala on armossaan antanut minulle halun lukea Raamattua säännöllisesti, myös Vanhaa testamenttia, olen päässyt paremmin syvälle tähänkin kirjeeseen. Sitä voin suositella kaikille, jotka tahtovat sisäistää paremmin Heprealaiskirjeen sanoman.

Mikä on avaimena Heprealaiskirjeen ymmärtämiselle? Mielestäni se, että ymmärtää, että tässä kirjeessä puhutaan kahdesta liitosta: Uudesta ja vanhasta. Me, jotka olemme vastaanottaneet Jumalan tarjoaman pelastuksen, elämme uudessa armoliitossa, joka on tullut voimaan Jeesuksen täydellisen sovitustyön kautta. Vanha liitto joka perustui Jumalan säätämään lakiin on kumottu ja uusi liitto astunut voimaan. 

Heprealaiskirje vertailee vanhaa ja uutta liittoa monella tavalla, ja osoittaa, kuinka meidän tulee elää armoliitossa. Se fakta, että Jeesus syntyi ihmiseksi, eli ihmisen elämän, sovitti täydellisesti kaikki syntimme ja siksi meillä on pääsy Jumalan perheeseen saa meissä tahdon rakastaa takaisin. Kun käsitämme Jeesuksen maksaman hinnan suuruuden, se saa aikaan halun palvella, rakastaa ja antautua kokonaan hänelle. Sen saa aikaan terve Jumalan pelko, siitä kunnioituksessa on kysymys. Heprealaiskirje varoittaa myös siitä puolesta, jos emme arvosta pelastustamme ja jatkamme tietoisessa synnissä elämistä, ei ole enää uhria edestämme (10:26). Toki on hyvä muistaa, että Jumalamme on todella kärsivällinen meitä kohtaan, kun ihminen nöyrtyy tekemään parannuksen sydämestään aidosti, hän armahtaa! Kun elämme Jumalaa kunnioittaen, elämästämme näkyy väistämättä hyvä hedelmä ja Jumalan Henki ohjaa meitä.

On hyvä muistuttaa myös yhdestä tärkeästä teemasta, nimittäin siitä, että Jeesus on meidän ylipappimme:

Heprealaiskirje 7:26-28

Sellainen ylipappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivata korkeammaksi tullut. Hänen ei tarvitse noiden ylipappien tavoin joka päivä uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien vuoksi, sillä sen hän teki yhdellä kertaa uhratessaan itsensä. Lakihan asettaa ylipapeiksi ihmisiä, jotka ovat heikkoja, mutta valan sana, joka tuli lain jälkeen, asettaa ylipapiksi Pojan, joka on tullut iankaikkisesti täydelliseksi. 

Eikö ole lohduttavaa, että Jeesus on sinun ja minun ylipappi? Hän eroaa täysin muista ylipapeista, jotka joutuivat uhraamaan omien syntiensä edestä ennen kuin voivat palvella ja auttaa muita. On järisyttävää ymmärtää, että Jeesus on täydellinen ylipappimme: hän suhtautuu kärsivällisesti tietämättömiin ihmisiin, hän opettaa meitä, sekä on kärsivällinen eksyvien lastensa kanssa, varoittaen ja johtaen takaisin. Kyse on siitä, että sielunvihollinen yrittää valehdella Jumalan lapsille jatkuvasti, että katso nyt kuinka taas lankesit syntiin, luovuta jo! Sen sijaan Jeesus nostaa ylös ja rohkaisee meitä: Me teemme oman osamme, kadumme syntejämme, jotka Pyhä Henki näyttää ja koemme kuinka Jumalan rauha täyttää sydämemme! Meidän ei tarvitse enää kuunnella perkeleen valheita, vaan uskoa Jumalan iätikestävää Sanaa, joka on voimassa loppuun asti! 

Katso mitä Sana sanoo, usko omalle kohdallesi ja ala elämään elämääsi Jumalan armosta käsin:

Heprealaiskirje 10:11-14

Jokainen pappi seisoo päivittäin palvelemassa ja uhraa toistuvasti samoja uhreja, jotka eivät koskaan voi poistaa syntejä. Kristus sen sijaan on uhrannut yhden ainoan uhrin syntien vuoksi ja istuutunut ikuisiksi ajoiksi Jumalan oikealle puolelle. Tästä lähtien hän odottaa, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi, sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pystyvästi täydelliseksi ne, jotka pyhitetään. 

Kumpa todella ymmärtäisimme, mitä näissä jakeissa sanotaan. Tulkoon Pyhä Henki valaisemaan meille asemaamme Kristuksessa. Kun pikku hiljaa alamme ymmärtämään, meistä kasvaa uskossa vahvoja, joita erilaiset koetukset eivät saa luovuttamaan, vaan riippumaan kiinni, luottamaan syvästi Jumalan Sanan lupauksiin, jotka eivät voi raueta tyhjiin milloinkaan. Pyhitys, josta tässä puhutaan, tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että Jeesuksen pyhyys luetaan meidän yllemme. Se tarkoittaa sitä, että meillä on vapaa pääsy Jumalan perheeseen. Toinen asia on pyhityselämä, jossa voimme kasvaa vaeltaessamme kohti taivasta. Näitä kahta ei tule sekoittaa keskenään: Pelastava pyhitys tulee jokaisen uskoon tulleen kohdalle, eikä sitä oteta pois. Pyhityselämämme kautta voimme kasvaa hengellisestä lapsuudesta vastuullisiksi aikuisiksi, kun tahdomme oppia tuntemaan Jumalamme syvällisellä tavalla.

Jumala rohkaiskoon meitä tutustumaan, rakastumaan ja soveltamaan Raamattua arjen keskellä 🙂 Ole siunauttu!

Viihdemaailma

Luukas 9:23-26

Jeesus sanoi kaikille: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, pelastaa sen. Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saattaisi itsensä tuhoon tai turmioon? Joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika häpeää, kun hän tulee kirkkaudessaan ja Isän ja pyhien enkelien kirkkaudessa. 

1. Joh. 2:15-17

Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmien halu ja elämän korskeus, se ei ole Isästä vaan maailmasta. Maailma katoaa himoineen, mutta joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti. 

Miksi Raamattu varoittaa meitä maailmallisuudesta? 

Koska Sana osoittaa, maailman ystävyyden olevan vihollisuutta Jumalaa vastaan (Jaakob 4:4). Emme yksinkertaisesti voi olla molempien ystäviä, koska ne ovat vastakkaisia. Jeesus tahtoo kokosydämisesti antautuneita, sitoutuneita seuraajia, ei faneja, kuten voimme lukea yltä. Vasta silloin meistä tulee hänen ystäviään, ja tulemme tuntemaan totuuden joka vapauttaa meidät maailman kahleista elämään Jumalan tahdossa :).

Maailmassa elävät ihmiset kaipaavat sitä, että joku tarjoaa todellisen vaihtoehdon sille, missä he tänään elävät. Maailmallisuus on aina ollut, se ei ole millään muotoa uusi keksintö. Sana jonka liittäisin maailmallisuuteen on nautinto. Jos katsomme tämän päivän mainoksia, lähes kaikkiin liitetään ajatus nautinnosta. Kun maailma huutaa sitä, kuinka tärkeää on tehdä asioita joista nautimme, seurauksena on entistä enemmän itsekkyyttä, piittaamattomuutta ja rakaudettomuutta. Jos uskovat totuttavat itsensä maailman arvoihin, jossa tärkeimpänä on se, että mitä minä saan, nautinko minä jne, seurauksena on itsekeskeisiä uskovia. Kukaan meistä ei pääse pois maailmasta jossa elämme, mutta voimme valita mitkä asiat ja arvot hallitsevat elämässämme. Raamattu ei turhaan sano: Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee (Sananl. 4:23). Jos uskovat eivät varjele sydäntään maailmallisilta ajattelu- ja toimintatavoilta seurauksena on ajan saatossa luopuminen uskosta. 

Kovaa tekstiä, voi joku nyt ajatella. Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima kuudenkymmenenkuuden kirjan kokoelma, jossa on löydettävissä Jeesus Kristus yhdistävänä tekijänä. Sana sisältää myös kehoituksia ja varoituksia, jottemme eksyisi pois terveestä uskosta. Olen omassa elämässäni tehnyt useampia pienempiä ja isompia mahalaskuja tällä alueella. Olen flirttaillut maailman kanssa, ajattelut, ettei tässä mittään ongelmaa ole, jos en ole pilkulleen kuuliainen Jumalalle tässä asiassa. Se on sielunvihollisen ikivanha strategia, että alamme vähätellä tottelemattomuutta: 

1. Mooseksen kirja 3:1-5

Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: »Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?» Nainen vastasi käärmeelle: »Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ’Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.’» Silloin käärme sanoi naiselle: »Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.»

Kun jakeita tutkii, voi todeta sielunvihollisen strategian: ensin puhuu kaikista puista ja heti, kun Eeva nostaa esille, ettei yhdestä ainoasta puusta saa syödä, syöttää houkuttelevan nautinnon tarjottimella, ettet saa kieltää itseäsi nauttimasta juuri siitä, välittämättä Jumalan kiellosta. Se mitä sielunvihollinen tässä tarjoaa (tulo Jumalan kaltaiseksi) oli jo ensimmäisellä ihmisparilla. Saatana pystyy tarjoamaan halpoja kopiota alkuperäisestä, jonka Jumala tarjoaa. Siinä syy, miksi maailmassa ihmiset eivät saa kyllikseen nautinnoista, vaan se on oravanpyörä, jota he koko elämänsä juoksevat. Jumala sen sijaan tarjoaa pysyvän turvan, ilon ja rauhan! Jeesushan sanoi, että hän antaa oman rauhansa omilleen, jota maailma ei voi antaa. Tottelemattomuus paratiisissa muistuttaa myös siitä, että se on aina kapina Jumalaa vastaan, sitä ei tule vähätellä. Siihen Saatana myös itse lankesi, kun hänet ajettiin pois taivaasta. 

Miten voimme vastustaa tarjouksia, kiusauksia jotka maailmasta tulevat? Yksinkertaisesti etsimällä Jeesusta, viettämällä aikaa hänen läsnäolossaan ja ystävystymällä hänen kanssaan syvästi, sekä muistamalla uskovien yhteyden merkitys. Miksi koko Raamattu puhuu Jeesuksesta? Koska hänen kauttaan ja hänessä koko maailma pysyy voimassa ja vain hänessä meillä on yhteys Isään. Sielunvihollisen strategia on kiinnittää ihmisten katseen itseensä, nautintoihin eikä suinkaan elämän antajaan Jeesukseen. Kun tulemme Jeesuksen luo, koemme syntien anteeksiannon ja vapauden, alamme ymmärtämään ja kokemaan Jumalan rakkauden omalla kohdallamme. 

Miten voisimme päästä syvemmälle suhteessamme Jeesukseen? Keskittymällä häneen. Jos vietämme aikaa ihmisten kanssa, jotka todella rakastavat Jumalaa, rukoilevat ja siunaavat lähimmäisiään, alamme arvostamaan näitä kohtaamisia, jotka muuttavat meitä sydämeltämme. Kiire on myös yksi keino, jolla vihollinen yrittää saada keskittymisemme pois Herrasta. Siksi on erityisen tärkeetä suunnitella aikataulumme niin, että varaamme päivittäin aikaa kohdata Jumalaa tutkien Sanaa joka on elämän leipä, jota ilman emme kasva. Terve usko tarvitsee kolme jalkaa: Jumalan sanan tutkiminen, rukouselämä ja seurakuntayhteys. Jos joku niistä puuttuu, sielunvihollinen pääsee väliin. 

Efesolaiskirje 6:16-17

Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana. 

Heprealaiskirje 4:12

Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. 

Jumalan sana on sekä puolustus-, että hyökkäysase: Kilpi ja miekka. Voimme torjua kilvellä vihollisen palavat nuolet ja murtaa vihollisen linnoitukset maahan. En ole koskaan kuullut noin valtavan tarkasta miekasta, joka paljastaa millaisia todella olemme. Se vaatii nöyryyttä, että tulemme yhä uudelleen täysin läpinäkyvinä Jumalan läsnäoloon, tutkimme hänen pyhää Sanaansa ja muutumme sen voimasta. Kun antaudumme tähän elämän pituiseen prosessiin, jossa annamme Jumalallemme oikeuden parantaa, eheyttää ja johdattaa elämäämme kaikilla osa-alueilla, tutkimalla Sanaa ja alistumalla sen arvovallan alle, voimme kasvaa Kristus keskeistä elämää tiedostaen oman asemamme. 

Olen sitä mieltä, että jokaisen Jeesuksen seuraajan kuuluisi tunnistaa siitä, että rakastamme ihmisiä ja Jumalaa, sekä tunnemme Raamattua, niin että voimme perustella sillä mielipiteemme ja voimme vastata kysymyksiin sen pohjalta. Silloin emme ole ihmisiä joita heitellään kaikissa opin tuulissa sinne ja tänne. Ole siunattu ystäväni 🙂

Mitä YTM todella on?

Yhdessä Tekemisen Meininki. Se kumpuaa toimintatavasta. Opetellaan tekemään asiat yhdessä. Vartuin lapsuuteni Kärsämäellä, Miilurannan kylässä (pohjois-pohjanmaalla), ja mieleeni muistui monta juttua. Lähdimme keräämään mansikoita ja lakkaa. Meillä oli vanha rintamamiestalo,  ja ulkorakennus, jossa oli melko iso liiteri. Lapsuudessa muistan, että ennen kuin tuttu kirvesmies rakensi taloomme saunan, kävimme saunassa siellä ulkorakennuksessa. Kova pakkanen (tyyliin -30) ja ei kun saunaan, tähtitaivas, ei parempaa! (Juha Tapio: ”minä muistan pakkastalvet” 🙂 ) Mieleeni muistui siihen liiteriin liittyen, kuinka joskus oli niin, että oli paljon puuta, joka piti pieniä sirkkelissä, ja heitellä sisään. Tässä on ihan oikeasti kuva YTM:stä! Ensimmäinen nosti pitkän puun sirkkeliin, kokenut mies sirkkelöi, jonka jälkeen puut tippuivat maahan, sen jälkeen annettiin seuraavalle, joka heitti puut liiteriin. Tätä toistettiin useampi tunti. Käytiin syömässä ja kahvilla välissä ja taas jatkettiin. Eihän se pikkupojalle mitään älyttömän hauskaa todellakaan sillon ollut, kun oli komia 20-30 asteen aurinkoinen päivä, olis halunnut futista pelata ennemmin, mutta nyt ymmärrän, mistä yhteisöllisyys kumpusi aiemmin!

Menetelmät muuttuvat, tästä sirkkelöinnistä ei mennyt montakaan vuotta, kun sen korvasi valmiiksi  pienitty puukuorma, joka toimitettiin monen kuution eränä. Oli siinäkin oma yhteisöllisyytensä, kun nakkelimme niitä liiteriin… Mutta silti, vanha tapa oli enemmän, kun teimme asiat yhdessä monta tuntia: teimme töitä, söimme yhdessä, kävimme välillä pienellä tauolla ja taas mentiin! Ei ihme, että ihmiset olivat melkoisen terveitä, kun tehtiin oikeasti ruumiillista työtä. Kun mietin itseäni nyt, ja vertaan sitä lapsuuteeni, sillon tehtiin ite, nyt istun kerrostalossa ja oletan kaiken tulevan mulle niin kuin manulle illallinen. 

Missä sitä yhteisöllisyyttä tänään voi kokea? Esimerkiksi seurakunnassa. Niin minä sen aattelen. Carl-Gustaf Severin vieraili valloita maa konferenssissa tammikuussa Seinäjoella ja kertoi myös yhteisöllisyydestä, jota koki pienessä seurakunnassa, jossa alkoi nuorena käydä. Hän kertoi vanhemmasta Jumalan naisesta, joka rukoili monien kansojen puolesta ja myöhemmin ymmärsi, että oli julistanut juuri noiden kansojen keskellä ilosanomaa Jeesuksesta!

1. Joh. 5:1-4

Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa isää, rakastaa myös hänen lastaan. Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään. Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa. Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme.

Uskomme siis näkyy, tulee eläväksi, kun rakastamme Jumalan lapsia. Apostoli Johannes, Pyhän Hengen vaikutuksesta kirjoittaa, että ”siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään.” Se on selkeä asia. Kun alamme soveltaa tätä Jumalan asettamaa periaatetta elämässämme, siitä tulee valittu toimintatapa. Rakkaudesta kumpuaa rohkaiseminen, rinnallakulkeminen, ystävyys, uskollisuus, hyvyys, kärsivällisyys, itsehillintä ja kaikki muut Hengen hedelmät. Ja ajattele, että rakkaudesta kumpuava uskomme, se voittaa maailman! Kun ihmiset jotka ovat rikki sisäisesti, näkevät ja kokevat Jumalan rakkauden (agapee) meissä, herää kiinnostus, koska aidon tunnistaa. Meidän tulisi siis välittää Jumalan rakkautta siinä vaikutusalassa jonka Herra on antanut meille. 

Katsotaanpa pari aiheeseen liittyvää kohtaa: 

Jaakob 2:1, 8, 26

Veljeni, te jotka uskotte meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen, kirkkauden Herraan, älkää erotelko ihmisiä. Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi», te teette oikein. Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja. 

1. Joh. 4:19-21

Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään. 

Voimme varmaan todeta Jaakobin ja Johanneksen kanssa, että ei ole mitään epäselvää tässä asiassa. Jumala on rakkaus, ja hänen käsittämätön rakkaus tuli julki hänen Pojassaan, kun hän tahtoi ja tahtoo edelleen, pelastaa vihollisensa, jumalattomat. Jos todella ymmärrämme, että Jumala on pyhä, ettei hänessä ole mitään syntiä itsessään, vaan erottuu siitä, ymmärämme sen valtavan eron hänen ja meidän välillämme, jotka olemme syntisiä. Ainoa, joka pystyi tuon kuilun poistamaan, oli Jeesus Kristus. Miten se onnistui? Jeesus nöyrtyi ja tuli ihmiseksi. Hän eli niin kuin me. Silti hän oli myös Jumala ja koska eli synnittömän elämän, uhrasi itsensä jokaisen ihmisen tähden, ja sovitti kaikki syntimme ja teki sen, minkä synti oli tuhonnut: Toi meidät takaisin yhteyteen Jumalan kanssa. Tähän voisi sanoa halleluja 😀

Tähän perustuu todellinen yhteys ja rakkaus. Jos todella tahdot kokea aitoa yhteyttä ja rakkautta, tule Jumalan luo. Jos koet, ettet osaa rakastaa, opettele viettämään aikaa Jumalan läsnäolossa. Jos tahdot kokea yhteyttä, ala käymään säännöllisesti seurakunnassa, tutustu uskon veljiin ja sisariin. Ja ihan oikeasti: Ala palvella seurakunnassa, siitä tulee hyvä mieli, kun rakkaudesta Herraa kohtaan voit palvella toisten kanssa. Jos sitoudut seurakunnan yhteyteen ja kasvat Jumalan rakkaudessa luonnollinen seuraus on se, että alat antamaan omastasi Jumalan valtakunnan eteenpäin viemiseksi paikkakunnallasi ja aina maailman ääriin saakka. Meistä kasvaa antajia 🙂 

Meidän kolmiyhteinen Jumalamme on täydellinen kuva keskinäisestä harmoniasta, yhteydestä 🙂 ole siunattu ystäväni 🙂

Myötätuntoa

08102011136

Minulla on maailman paras työkaveri. Hän on empaattinen, osoittaa kaikille myötätuntoa, kuuntelee ja on aidosti läsnä. Aivan sama, millainen päivä on ollut, hän ymmärtää ja kulkee vierellä. Tällaisia ihmisiä tää maa tarvitsee. 

Maanpäällä eläessään Jeesus oli syntisten ystävä. Hän ei torjunut ketään, siksi ihmisten silmissä täysin epäonnistuneet ihmiset tahtoivat tulla hänen lähelleen. Hän antoi toivon toivottomille. Hän kertoi, ettei ihmisten tarvitse suorittaa lakikokoelmaa jonka kirjanoppineet ja fariseukset laittoivat heidän päälleen, vaan sanoi: 

Matteus 11:28-30

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt.”

Tämä oli täysi skandaali! Väsyneet, itseensä pettyneet ja hengellisten johtajien torjumat saivat kuulla, että Jeesus hyväksyy heidät. Ei ihme, että Jeesuksen luo tuli paljon ihmisiä, koska hän osoitti armoa niille, joilta hengelliset johtajat vaativat mahdottomia. 

Muistatko tarinan publikaanista ja fariseuksesta? 

Luukas 18:9-14 (KR 92)

Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen: ”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan. Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: Jumala ole minulle syntiselle armollinen! Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

Luukas 18:9-14 (Elävä Uutinen)

Sitten Jeesus kertoi tällaisen vertauksen niille, jotka ylpeilivät omasta hyvyydestään ja halveksivat muita ihmisiä: Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli ylpeä fariseus, joka piti itseään hyvänä ihmisenä, ja toinen halveksittu veronkantaja. Fariseus rukoili näin: Kiitos, Jumala, etten ole syntinen niin kuin muut, esimerkiksi tuo veronkantaja. En petä koskaan ketään, en tee aviorikosta, paastoan kaksi päivää viikossa ja annan Jumalalle kymmesosan tuloistani. Veronkantaja sen sijaan seisoi temppelin perällä uskaltamatta edes katsoa ylöspäin rukoillessaan. hän löi murheissaan rintaansa ja pyysi: Jumala, olen syntinen ja pyydän armoa! Vakuutan teille, että tämä syntinen palasi kotiinsa anteeksi saaneena eikä suinkaan se fariseus. Ylpeä alennetaan, mutta nöyrä ylennetään. 

Jeesus käyttää tässä todella osuvaa vastakkainasettelua. Sovelletaanpa tarina meidän aikaamme. Monet ihailevat tänään kuuluisia näyttelijöitä, kun taas köyhää ihmistä kukaan ei ihaile. Mutta sen mitä ihmiset näkevät silmillään ei riitä. Jumala näkee sydämeen. Aivan kuten jos näyttelijä kävisi kerran vuodessa joulukirkossa ja kehuisi itseään mielessään Jumalalle, kuinka hän antaa hyväntekeväisyyteen paljon rahaa vuodessa ja pitäisi itseään hyvänä ihmisenä sen tähden ja ajattelisi, että varmasti Jumala päästää minut taivaaseen kuoltuani. Kun taas samassa joulukirkossa köyhä kuulisi ilosanoman Jeesuksesta, joka on sovittanut kaikki hänenkin syntinsä ristillä ja katumalla saa ne anteeksi, sydämessään tekisi päätöksen vastaanottaa Jumalan armon, koska ymmärtää tarvitsevansa Jeesusta 🙂 

Mikä oli fariseuksen ongelma suhteessa Jumalaansa? Mielestäni se, ettei hän pitänyt itseään syntisenä. Miten ankarasti Jeesus sanoi heille: 

Matteus 23: 25-28

Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te puhdistatte maljanne ja vatinne ulkopuolelta, mutta mitä niissä on sisällä: riistoa ja hillittömyyttä! Sinä sokea fariseus, puhdista malja ensin sisältä, muuten sitä ei saada ulkopuoleltakaan puhtaaksi! Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te olette kuin kalkilla valkaistut haudat. Ulkopuolelta ne kyllä ovat kauniita mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa. Samalla tavoin tekin olette hurskaita ulkonaisesti, ihmisten silmissä, mutta sisältä täynnä teeskentelyä ja vääryyttä. 

Vaikka nämä sanat Jeesus osoitti tuon ajan hengellisille johtajille, eivät ne turhaan ole Raamattuun säästetyt. Itseni pistää pienelle paikalle kun lukee äskeisiä jakeita, koska muistan muutamia vuosia sitten tuskallisesti miettineeni, miksen kasva uskossani? Nyt voin todeta, että silloin en kiinnittänyt huomiota Jumalan sanan todeksi elämiseen arjessani, vaan minulle riitti silloin se, että seurakunnassa minua pidetään hyvänä ihmisenä. Mikä oli seuraus tästä ulkokultaisuudestani? Kun en rakentanut kestävistä materiaaleista Jumalasuhdettani, se alkoi horjua. Se, millä olin ruokkinut omaa lihaani, alkoi näkyä toimintatapoina ja ja huomasin ajautuvani pois päin Jumalasta. Kiitos Jumalalle ihmisistä jotka todella elivät lähellä Jumalaa ja muistivat minua rukouksin ja keskutelivat kanssani. Heidän rukousten ja toiminnan tähden olen tänään tässä kirjoittamassa tätä blogia sinulle. Ilman ystävieni kestävää rukousta olisin takuulla maailmassa, ties missä. 

Miten meidän tulee rakentaa Jumalasuhdettamme, jotta se voisi kasvaa hyviä hedelmiä?

Galatalaiskirje 5:16-18, 22-25

Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa. Liha himoitsee Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan. Ne ovat toisiaan vastaan, niin ettette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos Henki johdattaa teitä, ette ole lain alaisia. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, vaeltakaamme myös Hengessä. 

The Amplified Bible sanoo osuvasti jakeen 16 alun: Mutta minä sanon, eläkää ja kulkekaa Pyhässä Hengessä [herkästi, kontrolloidusti ja ohjatusti]. Yhtenä avaimena on siis elää jatkuvasti yhteydessä Pyhään Henkeen, joka ohjaa meitä tarkasti oikeaan suuntaan, jos alistumme hänen johdatukselleen. Siinä tapauksessa, että olemme kuuliaisia Hänelle, toimimme aina Jumalan tahdossa, emmekä vaella niin, että kompuroimme ja lankeilemme syntiin. Totta, me teemme syntiä, mutta Pyhä Henki näyttää meille asiat, joissa saamme tehdä parannusta ja jatkamme matkaamme kiitollisena mahtavasta Ystävästä! Jos olisimme lain alla, meitä odottaisi oikeudenmukainen tuomio, nyt kun olemme Jeesuksen verellä pestyjä, syyttömäksi julistettuja Jumalan lapsia, elämme hänen valtavan armon alla 🙂 Ja seurauksena siitä, että tahdomme seurata Jeesusta Hengen johdattamina, alamme kasvaa Hengen hedelmiä ja naulitsemme lihan himot ristille päivittäin, jotka aijemmin pitivät meidät otteessaan. 

Tämä kaikki saa meidät ymmärtämään, ettemme voi kehuskella omilla töillämme Jumalan edessä. Ainoa, mikä riittää pyhälle Jumalalle on hänen rakkaan Poikansa sovitustyö. Ainoastaan se siirtää ihmisiä tänä päivänäkin kuoleman valtakunnasta Jumalan armon valtakuntaan. Veronkantaja ymmärsi lukemassamme jakeissa olevansa täysin erossa Jumalasta ja olevansa syntinen. Siksi hän katui ja sai anteeksi. Hänen elämänsä muuttui täysin! Se on ilosanoma jokaiselle syntiselle joka katuu syntejään. Siunausta viikkoosi ystäväni 🙂

Liha vastaan Henki

Kolossalaiskirje 3:5-11

Haudatkaa siis se, mikä teissä on maallista: siveettömyys, saastaisuus, intohimot, pahat halut ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta. Niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa tottelemattomia ihmisiä. Niiden mukaan tekin elitte, kun olitte niiden vallassa. Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista. Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen. Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa.

Olen aijemmin katsellut paljon elokuvia, mitkä eivät todellakaan olleet rakentavia, ja seurauksena oli, että lihallisuuteni vahvistui ja lähes luovuin uskosta. Se oli varoittava esimerkki itselleni, mitä maailman henki vaikuttaa uskovissa, jotka katsovat paljon elokuvia, jotka eivät ole rakentavia. Katsoin tovi sitten leffan sekaisin Marista. Sen piti olla komedia, ja sellaiseksi se voidaan tulkitakin. Mutta elokuvassa oli todella paljon kohtauksia, jotka nyt saivat minut inhoamaan. Miksi? Koska moraalittomuus, maailman henki paljastui suoraan. Voi sanoo, että tänään on erittäin hankalaa löytää ”perusleffaa” jossa ei olisi niin paljon moraalittomuutta.

Herra opetti, että jos joskus katson tuollaisen elokuvan, voin sen jälkeen arvioida mikä siinä oli hyvää ja mikä huonoa. Ja mikä tärkeintä: Puhdistua maailman hengestä, jottei se tee sisälleni pesää ja pääse saastuttamaan Jumalan temppeliä, joka minä olen Jumalan sanan mukaan. Miksi uskovat tahtoisivat antaa vallan viholliselle Jumalan temppelissä, elämässämme? Jos huomaat, että Pyhä Henki näyttää sulle jotain asioita jotka eivät ole linjassa Jumalan tahdon mukaan, sinulla on nyt mahdollisuus tehdä parannus ja hyljätä se :D.

Miten itse toimin elokuvan päätteeksi? Pyysin, että Jeesuksen veri puhdistaa minut maailman hengen vaikutuksesta, jotta voin jatkaa matkaa, ollen alamainen Jumalan tahdolle ja kuulla hänen äänensä kirkkaasti. Kiitos Jumalalle, että hänen Henkensä vie meidät kaikkeen totuuteen, onhan hän totuuden Henki! Muista ystäväni, että Pyhällä Hengellä on tunteet aivan kuten Pojalla ja Isälläkin, koska he ovat persoonia, vaikka ovat yksi olemus. Pyhä Henki voi murehtia tilaasi ja puhua henkeesi asioista, mutta jos jatkuvasti hylkäät Herran nuhtelun, hän hiljenee ja poistuu. Älä koskaan rakas ystäväni leiki synnin kanssa ja ole välinpitämätön kun Herra kutsuu sinua parannukseen, koska tottelemattomuuden kautta avaat viholliselle laillisen pääsyn tulla sekoittamaan elämäsi. Onko tuo viimeinen ajatus, jonka kirjoitin, linjassa Jumalan sanan kanssa, että onko vihollisella mahdollisuus todella tulla elämäämme mellastamaan tottelemattomuuden kautta?

Jaakob 4:7
Olkaa siis Jumalalle alamaisia mutta vastustakaa Paholaista, niin hän pakenee luotanne.

Olen ymmärtänyt, että alkukielessä tuo paholaisen vastustaminen tarkoittaa sitä, että nousee tielle ja vastustaa, jolloin perkele juoksee pakoon! Miten meidän tulee siis vastustaa perkelettä ja sen kiusauksia? Olemalla alamainen Jumalalle! Kyse on siitä, että päätän tänä päivänä, että Herra en tahdo elämääni maailman saastaa, vaan tänä päivänä kuolen itsekkäille mielihaluilleni ja valitsen olla kuuliainen sinun Pyhälle Hengellesi.

Roomalaiskirje 6:1-14
Mitä me siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo tulisi suureksi? Ei tietenkään. Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että meidät kaikki, jotka on kastettu Kristukseen Jeesukseen, on kastettu hänen kuolemaansa? Meidät on siis yhdessä hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Jos kerran meidät näin yhdistetty hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa, me olemme yhtä hänen kanssaan myös ylösnousemuksessa. Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä. Joka on kuollut, on vapautunut synnistä. Jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme myös saavamme elää hänen kanssaan. Mehän tiedämme, että Kristus, kuolleista herätettynä, ei enää kuole eikä kuolema enää hallitse häntä. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kertakaikkisesti kuoli synnille, mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Samoin pitäkää tekin itsenne synnille kuolleina mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että tottelette sen himoja. Älkää antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille vaan antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina Jumalalle ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Synti ei enää ole teidän hallitsijanne, koska ette ole lain vaan armon alasia.

-emme tahdo enää tehdä syntiä, kun ymmärrämme Jeesuksen maksaman hinnan suuruuden
-kasteessa kuolemme synnille, joka ennen uskoontuloa hallitsi
-samaistumme kasteessa Jeesuksen ylösnousemukseen elääksemme Jumalan tahdossa
-Jumalan kirkkauden kautta voimme elää elämäämme kuuliaisina tästä eteenpäin
-olemme samaistuneet Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen hallitsemaan elämässämme hänen kauttaan!
-totuus on, että kun vahvistumme uskossamme, ”synnin ruumis nujertuu” sen voiman alla!
-aina kun olemme alamaisia Jumalalle, lihallinen, vanha ihmisemme kuolee! Sen valta murtuu pala kerallaan, hälelyyja!
-Jeesus elää sinussa ja minussa! Siksi meillä on voima hallita elämässämme, niin ettemme enää elä mielihalujemme, vanhan luontomme mukaan, vaan Jumalan tahdossa!
-Jeesus kuoli kertakaikkisesti synnille, joten mekin voimme kuolla sille
ainoastaan Jeesuksen kautta voimme kuolla synnille, siksi keskity rakkaussuhteessasi häneen
-meidän ei tarvitse enää totella himojamme
-päätä antautua kokonaan Jumalalle, antaen koko ruumiisi ja elämäsi hänelle uhrina (Room 12:1-2)
-olemme siirtyneet saatanan pahasta valtakunnasta Jumalan armon valtakuntaan!

Kolossalaiskirje 3:16-17
Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.

Kun puhut kielillä, laulat kielillä, palvot ymmärryksellä, laulat ylistystä ja kiitosta henkesi yhtyy Jumalan tahtoon ja Pyhä Henki virvoittaa koko olemuksesi, et ole enää tunteitesi vietävissä niin herkästi kun ”huollat” jumalasuhdettasi säännöllisesti. Sinusta huokuu Kristuksen tuntemisen tuoksu kauas ja sydämesi rakastaa ja vihaa samoja asioita kuin Jumalasi. Kasvat hengellisestä lapseudesta aikuiseksi pikku hiljaa rakkaussuhteesi kautta.

Älä ystäväni unohda lupausta, jonka Herramme antoi meille, jotka tahdomme elää hänen tahtonsa mukaisesti:

Jaakob 4:8a
Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä..

Muista ystäväni asemasi Jumalan edessä ja anna palvontasi Mestarille, joka maksoi sinusta täyden hinnan, jotta saat elää hänen yhteydessään koko elämäsi ja menestyä hänen kanssaan! Siunausta!

Todellinen Jeesusko?

”Herran pelkoon kuuluu rakkaus sitä kohtaan, mitä Jumala rakastaa, sekä viha sitä kohtaan, mitä hän vihaa. Se mikä on hänelle tärkeää, tulee meille tärkeäksi, ja se mikä ei ole hänelle niin tärkeää, ei ole meillekään niin tärkeää. Hänen tärkeysjärjestetyksestään ja toiveistaan tulee meidän tärkeysjärjestyksemme ja toiveemme. Herran pelko ilmenee horjumattomana kuuliaisuutena Jumalan tahdolle ja toiveille. Jos me omaksumme Herran pelon, Raamatun mukaan Jumala lähestyy meitä (Jaak. 4:8). Kun me kohtaamme hänet läheisellä tasolla, meidän rakkautemme häntä kohtaan kasvaa. Me rakastamme ilmoitettua todellista ja elävää Jumalaa, emme vain hänestä luomaamme kuvaa. Ilman syvää ja pysyvää Herran pelkoa me vain väitämme rakastavamme, vaikka emme tunne häntä. Meillä on tietoa hänestä, mutta emme tunne häntä; joten meidän rakkautemme kohdistuu mielikuvituksessamme luomaamme kuvaan Jeesuksesta, eikä siihen todelliseen Jeesukseen, joka istuu Isän oikealla puolella. 

Tätä voitaisiin verrata siihen, kuinka fanit suhtautuvat Hollywoodin tähtiin tai suuriin urheilijoihin. He rakastavat sitä kuvaa, jonka media antaa näistä supertähdistä haastattelujen ja sanomalehtiartikkeleiden välityksellä. Jos he kohtaisivat heidät persoonallisella tasolla, he huomaisivat, että todellinen henkilö on erilainen kuin markkinoitu imago. Olen nähnyt tämän dynamiikan myös seurakunnan sisällä. Monet puhuvat Herrasta kuin hän olisi hyvin läheinen heille, mutta kun kuuntelet heidän puheitaan, aavistat, että he puhuvat Herrasta, josta heillä on vain tietoa, mutta jota he eivät tunne. He tietävät, kuinka tulee puhua, mutta eivät tunne äänensävyä; he tietävät oikeat toimintatavat, mutta eivät tunne hänen teitään; he tietävät, mitä hän on sanonut, mutta eivät tunne, mitä hän sanoo. 

Koin äärimmäisen esimerkin tästä viime vuonna. Olin perheeni kanssa lomalla Havaijilla. Olin aikaeron vuoksi noussut aikaisin ylös. Sinä aamuna olin rukoilemassa rannalla, kun eräs mies tuli luokseni ja alkoi jutella kanssani. Hän oli niin innostunut koko saaresta ja sanoi melkein heti: ”Täällä on ihania tyttöjä. He ovat niin ystävällisiä ja meneviä.” Hän jatkoi kertomalla juhlista, joissa oli juuri ollut, ja muista lihallisista aiheista; koko ajan hänen jutteluaan sävytti maallisuus. Hän kysyi minulta, mitä teen työkseni, ja kerroin hänelle. Kun hän kuuli, että olin pastori, hän innostui ja alkoi puhua minulle Herrasta. Hän kertoi osallistuneensa seurakuntansa moottoripyöräilijöille tarkoitettuun lähetystempaukseen, ja kertoi sitten pastoristaan. Hän kertoi kuinka oli tullut tuntemaan Jeesuksen ja ojensi minulle traktaatin, joka hänellä oli. Sitten hän kertoi vaimostaan ja lapsistaan, jotka olivat nukkumassa hotellissa (ajatukseni palasivat välittömästi  hänen innostukseensa saaren tytöistä). Sydämeni murtui, kun ilmeni, että tämä mies uskoi tuntevansa Herran, mutta hänen elämänsä osoitti toisin. Tämän vuoksi Jeesus sanoo, että tunnemme uskovat heidän elämänsä hedelmistä, emme heidän sanoistaan tai palvelutehtävästään (ks. Matt. 7:20-23). Tämä on vain yksi monista esimerkeistä, joita voisin kertoa. 

Olen varma, että myös sinä olet törmännyt yhtä dramaattisiin tapauksiin. Kaikissa näissä tilanteissa tunnustavien ”kristittyjen” Jumalan tunteminen on kuin fanin suhde supertähteen. Sydämeni murtuu tämän vuoksi. He ovat ihmisiä, jotka tahtovat pelastua, mutta rakastavat maailmaa, ja nostavat nautintonsa, aikataulunsa ja työjärjestyksensä Jumalan tahdon yläpuolelle. Sitten on niitä, jotka todella ovat pelastuneita, mutta Lootin tavoin he ovat lihallisia ja kiinni tämän maailman asioissa. He haluavat palvella Jumalaa, mutta ovat himojensa orjia. He eivät ole antaneet ristin murtaa itsekkyyttään, koska he vastustavat Jumalan puhdistavaa työtä. He eivät etsi intohimoisesti hänen tahtoaan ja valtakunnan edistämistä. Vaikka he ovat pelastuneita, heillä ei ole läheistä suhdetta Jumalan kanssa. He ovat yhä esipihalla, oman lihansa esiripun rajoittamia, eivätkä voi lähestyä uutta ja elävää tietä. He ovat lähellä hänen läsnäoloaan, mutta kuitenkin niin kaukana. 

Ne, jotka ovat esipihalla, eivät ole ymmärtäneet, miksi Jumala on vapauttanut heidät maailman sortovallan alta. He menettävät korkean kutsumuksensa tuntea Jumala läheisellä tavalla. He rakastavat saarnoja, joissa puhutaan Jumalan rakkaudesta, siunauksista, suojelusta, huolenpidosta ja rikkaudesta – ja kaikki nämä ovat tosia, mutta he välttelevät sydämen asioita. He ovat valinneet asiat, jotka eivät voi heitä tyydyttää, mutta ohittavat Elävän veden lähteen, joka on heidän omassa sydämessään. Meidän täytyy tehdä tunnetuksi, että Jumala tahtoo päästä läheiseen suhteeseen meidän kanssamme ja että hän on pyhä eikä halua tulla pilkatuksi. Hän maksoi niin suuren hinnan tuodakseen meidät luokseen, joten kuinka voimme jäädä tämän maailman ystäviksi? Jaakob varoittaa ennen kehotustaan lähestyä Jumalaa: ”Ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan?” (Jaak. 4:4). Hän jatkaa sanomalla, että jos me etsimme maailman himoja, meistä tulee Jumalan vihollisia! Muista, että hän puhuu uskoville. Paaavali sanoo asian myös suoraan: ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti nykyisessä maailmanajassa” (Tiitus 2:11-13). Tämän vuoksi Paavali käskee ahkeroimaan pelolla ja vavistuksella, että pelastuisimme.”

John Bevere: Lähestykää Jumalaa (2005, loppuumyyty) s. 96-99.  

Vanhan testamentin sanoma

Rakas kotiseurakunta ja Martti Kallionpää :)

Rakas kotiseurakunta ja Martti Kallionpää 🙂

Tällä kertaa blogini teksti liittyy otsikkona olevaan kurssin harjoituksen suorittamiseen, ja tahtoisin jotain sanoa aiheesta synti. Se on aihe, josta ei saisi varmaan nykyisin enää puhua lainkaan, koska joillekin siitä voi tulla huono omatunto. Sen kanssa itse kukin painii päivittäin, halusimme sitä tai emme. Synnistä puhuttaessa huomaamme, että se on osa luontoamme, sen tähden, että Aadam ja Eeva lankesivat syntiin, kuten Raaamattu osoittaa.

1.Moos 3:1-7

Mutta käärme oli kavalin kaikista villieläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt. Se sanoi naiselle: Onko Jumala todella sanonut: ”Älkää syökö mistään puutarhan puusta”? Nainen vastasi käärmeelle: Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain sen puun hedelmästä, joka on keskellä puutarhaa, Jumala on sanonut: ”Älkää syökä siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.” Käärme vastasi naiselle: Ette te suinkaan kuole, vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne aukenevat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte hyvän ja pahan. Nainen näki, että puusta oli hyvä syödä ja että sitä oli nautinto katsella ja se oli houkutteleva, koska siitä sai ymmärrystä. Niinpä hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi. Silloin molempien silmät avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. 

2.Kor 11:3

Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidänkin mielenne  turmeltuu pois siitä vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teillä on Kristusta kohtaan.

Huomaamme, että saatana on kavala ja valheen isä. Sille ei tuota mitään tunnon tuskia valehdella, jotta hän saa ihmisen lankeamaan syntiin. Aadam ja Eeva eivät ymmärtäneet tehdä eroa siihen, mitä saatana sanoi ja mitä heidän Jumalansa oli sanonut. Heillä oli jo se, mitä vihollinen tarjosi: ”teistä tulee Jumalan kaltaisia”. Jos he olisivat ymmärtäneet asemansa tarkalleen, he eivät alkuunkaan olisi kuunnelleet saatanan ehdotuksia vaan olisivat torjuneet ne valheena. 

Tänään jokaisen Jumalan lapsen on hyvä miettiä, mitä Raamattu sanoo asemastamme ja suhtautua vihollisen hyökkäyksiin sen pohjalta, koska asemaamme Kristuksessa hän hyökkää ensimmäisenä. Kun saatana on onnistunut kylvämään mieleemme epäilyksen, hän valehtelee ja ikävä kyllä liian usein nielemme syötin. Tästä Paavalikin varoittaa korinttilaisia. 

Seurauksena syntiinlankeemuksesta näemme ympärillämme paljon pahuutta joka lisääntyy jatkuvasti. Aivan kuten Raaamattu sanoo, että ”joiden tämän maailman jumala (saatana) on soikaissut”. Huomaamme, että yhteiskuntamme voi pahoin ja menee jatkuvasti syvemmälle jumalattomuudessaan, ja pitävät sitä vieläpä normaalina. Onko mitään todellista apua olemassa joka voisi pelastaa ihmiset varmalta tuholta?

Jesaja 53:3-5

Hän oli halveksittu ja ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu. 

Koska Herra ei voinut pyhyytensä tähden katsoa sormien läpi synnin tekemistä, hän päätti viisaudessaan pelastaa maailman. Jumala osoitti suurta armoaan ja rakkauttaan meitä kohtaan lähettäessään Jeesuksen kärsimään synnin rangaistuksen koko maailman edestä. Kukaan ei voi sanoa, että on elänyt virheettömän elämän, koska syntiinlankeemus vaikuttaa jokaisessa ihmisessä joka syntyy tähän maailmaan. Se on virus, jota lääketiede ei voi parantaa. Ainoastaan Luojamme pystyi sen parantamaan. 

 Miten sitten voi vastaanottaa tämän maailman parhaan lahjan, syyttömyyden lahjan, oman elämään?Ainoastaan tunnustamalla ja hylkäämällä syntistänsä. 

Psalmi 32:1-3, 5

Autas se, jonka rikos on annettu anteeksi, jonka synti on peitetty! Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojaan ja jonka hengessä ei ole vilppiä! Kun minä vaikenin synnistäni, minun luuni riutuivat valittaessani kaiken päivää. Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt syyllisyyttäni. Minä sanoin: Minä tunnustan Herralle rikkomukseni, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. 

Daavidin ohjeet toimivat sekä sille, joka vastaanottaa Jeesuksen elämänsä herrakseen ja siirtyy pimeyden valtakunnasta Jumalan armon valtakuntaan, kuin sille, joka on jo vastaanottanut pelastuksen ja tahtoo kasvaa uskossa. Meidän on hyvä muistaa, että Jumalamme on täysin suvereeni kaikilla mahdollisilla mittareilla mitattuna. Oikeastaan emme voi rajata häntä, ei ainakaan kannata 🙂 Hän on myös kaikkitietävä. Toisaalta se tieto saa meidät kunnioittamaan häntä sydämestämme, toisaalta rauhoittumaan, koska hän on tietää mitä juuri nyt käymme läpi. 

Rehellisyys ja läpinäkyvyys suhteessa Jumalaan on elintärkeää, jotta voimme kasvaa Jumalasuhteessamme. Ilman sitä uskomme näivettyy ja alkaa alamäki. Pyhä Henki ei kuitenkaan koskaan tule ja syytä, kuten saatana synneistämme vaan rakkaudellisesti näyttää, miksi homma ei toimi. Hänen yksi nimensä onkin osuvasti Totuuden Henki. Hän johdattaa meidät kaikkeen totuuteeen ja totuus tekee meistä vapaita. Aivan, Jeesus sanoi, että hän on tie, totuus ja elämä. Siinä meille tänään syytä elää läpinäkyvää elämää, tunnustaen omat puutteeemme ja Jumalaan turvaten pyytää häntä auttamaan, koska emme voi pärjätä ilman häntä milloinkaan. 

Mikä on loppupäätelmä? 

Vaikka elämme maailman keskellä, jossa synti rehottaa, voimme pyytää Jumalalta voimaa elää hänen nimensä kunniakseen. Tarvitsemme päivittäin viipyä hänen lähellään, panostaen ihmissuhteisiin, joissa voimme jakaa kipeitäkin syntejämme ja ongelmiamme toisillemme. Olemalla jollekin Jumalan lapselle tilivelvollinen vaelluksestamme autamme itseämme ja ystäväämme elämään läpinäkyvää elämää, niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Silloin valo joka loistaa Jeesuksen rististä heijastuu elämämme kautta ja tuomme masentuneille ja ongelmien keskellä eläville kirkkaan Jumalan tuoksun. Ole siunattu ystäväni! 

Jeesuksen elämä on täydellinen esimerkki uskoville

 

Hillsong Stockholm viime talvena :)

Hillsong Stockholm viime talvena 🙂

Morjensta! Taas on aika kirjoittaa blogia. Tällä kertaa se liittyy teologian opintoihini Global University Finlandille ja Kristuksen elämä kurssiin. Suoritan tällä tavalla käytännön harjoitukseni ja toivon, että voit rakentua ja saada uutta voimaa arkeesi, välillä niin mustan marraskuun keskellä.

1. Jeesuksen tausta

Galilean asukkaista voidaan sanoa seuraavaa:
• he olivat yleensä köyhiä ja yksinkertaisia
• toisaalta myös tarmokasta isänmaallista toimeliaisuutta
• sen tähden kykenivät tekemään voimakasta vastarintaa sodassa vihollista vastaan
• pitivät vapautta ja kunniaa rahaa tärkeämpänä
• eivät saaneet arvonantoa Juudean juutalaisilta
• runsaasti asukkaita jotka pitivät kiinni isien uskosta
• elinolojensa ansiosta olivat avoimia uusille vaikutteille
• siksi muita ennakkoluulottomammin kuuntelivat Jeesusta
• ei varmasti ollut sattuma, että Jeesus kasvoi Galileassa ja suoritti siellä suurimman osan elämäntyöstään
– Jeesus kasvoi kansainvälisessä ilmapiirissä, jossa kasvoi ystävälliseksi
– hän tuli toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa tästä johtuen empaattisuus kasvoi positiivisessa ilmapiirissä

Sovellus

Jokaisella on oma taustansa. Silti se ei ole este Jumalalle, vaan osa yksilöllistä suunnitelmaa, jonka kautta kasvamme ihmisinä. Kun hyväksymme oman taustamme sellaisenaan, voimme nähdä, että Jumala on sen kautta muovannut meistä sellaisia, jotka voivat sitoutua häneen kokosydämisesti.

 

2. Jeesus esimerkkinä sitoutumisesta
– hänen oma esimerkkinsä sitoutumisesta Isän tahtoon
– korosti opetuksessaan yhteyttään Isän kanssa
– pohjana Isän toimintamalli, tiivis rukousyhteys ja kuuliaisuus
Jeesuksen toimintamalli: Kuuliaisuus Isälle

Joh. 6:37–38, 5:19
Jokainen, jonka Isä antaa minulle, tulee minun luokseni, ja sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos. Minä en ole tullut taivaasta toteuttamaan omaa tahtoani vaan lähettäjäni tahdon.

Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi tehdä mitään omasta aloitteestaan vaan ainoastaan sen, mitä näkee Isän tekevän. Mitä tahansa Isä tekee, sitä tekee samoin myös Poika.

– koska toimi kuuliaisesti, vaatii myös seuraajiltaan samaa
– perustuu ystävyys- ja luottamussuhteeseen
– ei enää kaveri vaan Herra ja ystävä
– hän ilmaisee itsensä ystävilleen, jotka ovat sitoutuneet häneen
– kukaan ei tahdo uskoutua syvällisesti puolitutulle vaan ystävälle

Matt. 10:38–39
Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.

Joh. 5:21–23
Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa elämän, niin myös Poika antaa elämän niille, joille hän tahtoo. Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.
• Isän suunnitelma antaa samat valtaoikeudet Pojalle, jotta häntä kunnioitettaisiin samoin kuin Isää

Joh. 14:21, 15:14–16
Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.

Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte.

• ei ole todellista rakkautta ilman kuuliaisuutta
• hänelle Jumala ilmoittaa itsensä!
• ystävyyden tunnusmerkki on kuuliaisuus Jeesukselle
• ystävälle ilmaistaan salaisuuksia
• taustalla Jumalan suunnitelma pelastaa ihmiskunta
• hän tiesi, että valitset seurata Jeesusta
• hänen tahtonsa on julkituoda ilosanoma kaikille ja tuottaa Hengen hedelmiä
– silloin Isä antaa kaiken mitä tarvitsemme

Sovellus

Näemme halki Raamatun kuinka tärkeänä Jumala pitää uskollisuutta, kuuliaisuutta ja sitoutumista. Sitä seuraa aina siunaus ja menestys. Tarvitsemme saada ilmestyksen päivittäin Jeesuksen esimerkistä, kuinka hän toimi ja sitoutua samaan toimintamalliin. Silloin Herra saa kaiken kiitoksen ja kunnian, joka hänelle todella kuuluu. Ole siunattu lukijani 🙂

Minä ja minun suuri suuni osa 2

 

Jaakob 3:5-10

Samoin kieli on pieni jäsen mutta voi kerskailla suurista asioista. Kuinka pieni tuli – ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, vääryyden maailma. Kieli on jäsenistämme se, joka tahraa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. Kaikkien petoeläinten, lintujen, matelijoiden ja merieläinten luonnon ihminen voi kesyttää ja on kesyttänytkin, mutta kieltä ei kukaan ihminen pysty kesyttämään. Se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni!

Mitä negatiivinen puhe kertoo puhujastaan?

  • armon ja rakkauden kaipuusta ja sen puutteesta
  • empaattisuuden puutteesta
  • omasta rikkinäisyydestä
  • tuomion- ja lainalaisuudesta
  • ongelmakeskeisyydestä
  • malttamattomuudesta
  • rauhattomuudesta
  • lihallisen luonnon ruokkimisesta

Katsotaanpa tarkemmin tuomion- ja lainalaisuutta. Jos emme ole käsittäneet, millaisen hinnan Jeesus on maksanut synneistämme, vapauttaakseen meidät elämään Isän yhteydessä, olemme pahasti hukassa. Meidän tulee nähdä jokainen ihminen Jeesuksen pyhän veren hintana, jotta rakastaisimme ja kunnioittasimme heitä, vaikka olisimmekin eri mieltä asioista heidän kanssaan. Kun Pyhä Henki paljastaa meille Kristuksen täytetyn työn merkitystä, alkaa se vaikuttamaan Hengen hedelmiä elämäämme. Saamme tahdon puhua, toimia ja rakastaa heitäkin, jotka mielestämme eivät ansaitse sitä.

Tahdommeko puhua kielellämme kuolemaa itsemme ja muiden elämään? Enemmän kuin mikään muu, kertoo elämästämme eniten kielen käyttömme ja käytöksemme. Uskovien tulee löytää tasapaino sanojemme ja tekojemme välillä, jottemme olisi tekopyhiä. Jaakob viittaa juuri tähän jakeissa 9 ja 10:

Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni!

Se paljastaa sen ikävän tosiasian, että liian helposti seurakunnan keskellä annamme ylistyksen Herralle, mutta malttamattomuutemme ja muiden syiden vuoksi saatamme kokouksen jälkeen puhua pahaa lähimmäisistämme. Kielemme kautta on virrannut sekä jumalallinen että saatanallinen kanava, sitähän kukaan ei varmastikaan tahdo!

Jokainen ”saarnaa, julistaa, opettaa” kaiken aikaa omalla elämällään. Auts! Eikö se olekaan pastorin ja evankelistan työ saarnata? Ei, vaan kaikki tekevät sitä koko ajan. Jokaisen tehtävä on valvoa ”opetustaan”, että sanat ja teot ovat sopusoinnussa Raamatun kanssa. Ovatko ne?

Mikä neuvoksi? Ala imitoimaan Jeesusta! Hänen sanat ja teot olivat aina sopusoinnussa. Hän rakasti, varoitti, nuhteli, rohkaisi sanoin ja teoin. Hänen motiviinsa oli aina rakkaus. Siksi syntiset hakeutuivat hänen lähelleen, koska hän oikeasti rakasti heitä. Hänet tunnettiin rakkaudestaan ja armostaan. Se oli skandaali! Kaikki väsyneet, rikkinäiset ja masentuneet hakeutuivat hänen armonsa vaikutuspiiriin löytääkseen levon ja ilon, joka kestää. Hän ei torjunut ihmisiä vaikka itsekin väsyi. Hänellä oli aina aikaa kohdata ihmiset heidän tarpeissaan.

Voimme tehdä sen yhteenvedon tästä aiheesta, että tarvitsemme Jumalan armoa todella paljon. Ilman armon muuttavaa vaikutusta kielen käyttömme ei pääse pyhittymään. Armohan nimenomaan saa aikaa pyhityksen elämässämme, koska keskitymme Jeesukseen, joka on elämämme keskipiste. Päättäkäämme siis tutustua ja rakastua Jeesukseen, opiskelemalla Raamattua säännöllisesti 🙂 Silloin tulemme huomaamaan Hengen heldelmien kasvavan tasapainoisessa Jumalasuhteessamme. Ole siunattu!

 

 

 

 

 

Petetyille

Katsoin juuri MacGyveria. Ehkä jollekin tuttu sarja. Koin, että tuon katsomani osan kautta Jumala puhui minulle siitä, kuinka hän rakastaa valtavalla Isän rakkaudellaan heitä, jotka ovat pettyneet häneen ja uskoviin. He ovat niitä, jotka ovat joskus seuranneet Jeesusta ja joidenkin tapahtumien tähden pettyneet ja lähteneet pois hänen luotaan. Tai niitä, jotka eivät koskaan ole vastaanottaneet hyviä uutisia Jeesuksesta. Koin, että juuri heille tahdon erityisesti omistaa tämän kirjoituksen. 

 
Tuossa kyseisessä MacGyverin jakson lopussa ihmemies ystävineen kohtaa entisen naisystävänsä, joka epäonnistui murhayrityksessään viime kerralla, sen tähden, ettei osannut jättää tunteitaan pois, eikä löytänyt Macista mitään vihattavaa piirrettä. Tilitettyään sydämensä tunnot, tämä nainen, tahtoi nimenomaan kohdata kasvotusten ja painaa liipasinta ja lopettaa tämän ihmissuhteen. Macin ystävien avulla tilanne muuttui radikaalisti ja nainen oli kohta jyrkänteellä ja Mac auttamassa hänet ylös, ettei hän tipu monta kymmentä metriä ja kuole. Jostain syystä, nainen päätti kaivaa veitsen ja haavoittaa Macia ja kohtaus päättyy, kun naisen jalkojen alla oleva kivi hajoaa ja hän tippuu alas. 
 
Dramaattista, eikö totta? Olemmeko ihmiset tällaisia? Kun joku päättää osoittaa rakkautta, me emme kykene tai tahdo vastaanottaa sitä. Tunnistan itseni tästä kohtauksesta muutamien vuosien takaa. Olen tullut kahdeksan vuotiaana lastenleirillä uskoon kun sanoin Jumalalle, että tahdon tuota samaa, kuin kavereilla oli ja löytää suhteen häneen. Hän näki sydämeni kaipauksen ja pelasti minut. Aika kului. Opiskellessani Kokkolassa kävin seurakunnassa, vietin aikaa frendien kanssa, mutta en silti tahtonut panostaa Jumala-suhteeseeni. Oli mielekkäämpiä asioita, jotka täyttivät elämäni. 
 
Aikaa kului, seurakunnan merkitys väheni ja huomasin, kuinka aloin viettää aikaa myös ihmisten kanssa, jotka kävivät viihteellä. Tuli aika, kun tiedostin, etten voi jatkaa kahdella tiellä elämistä. Jumala armossaan oli antanut minulle aina halun rukoilla kun olin vaikeuksissa. Muistan monta kertaa rukoilleeni, etten tahdo koskaan lähteä sinun luotasi. Kiitän Jumalaa ystävistä, jotka eivät koskaan jättäneet minua, vaan kulkivat rinnalla ja välittivät hänen rakkauttaan. Kaiken keskellä aloin rukoilemaan, että saisin halun lukea Raamattua, koska tiesin, että se tulee muuttamaan elämäni. Tähän rukoukseen vastattiin ja aloin parantumaan Jumalan rakkaudessa. 
 
Ehkä huomasit, ettei minun kohdallani asiat tapahtuneet nopeasti vaan pikku hiljaa. Sen tähden onkin niin vaarallista, että alamme antaa periksi houkutuksille, jotka tiedämme omassatunossamme olevan väärin. Kun ihminen kohtaa syyttävän omantunnon, tehdään valintoja joilla voi olla kauaskantoisia seurauksia, jopa ikusuuteen asti. Jos ihminen omastatunnostaan huolimatta, päättää jatkaa näissä teoissa, hän paatuu, eikä enää välitä kun omatunto varoittaa seurauksista ja näin sen vaientaa. Näin ihmiselle kehittyy luonne, joka haavoittaa sekä itseä, Jumalaa ja muita ihmisiä. 
 
Jokaisella on siis kyky sekä hyvään, että pahaan. Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon, jolla voimme päättää tahdommeko elää rakastavan Isän yhteydessä vai emme. 
 
Roomalaiskirje 3:23
Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
 
Synti saa aikaan tuskaa, kärsimystä, kaikkea pahaa. Sen tähden kenelläkään ei ole varaa suhtautua siihen kevyesti. Jos emme välitä siitä, se tuhoaa lopulta elämämme. Sen kavaluus onkin siinä, että tekohetkellä se tuntuu hyvältä, mutta se tuottaa kuoleman, joka kerran kun teemme sitä. Sen tähden me tarvitsemme Jumalan armoa, jotta voisimme löytää pääsyn vapaaksi synnin kierteestä. 
 
Heprealaiskirje 4:14-16
Koska meillä siis on suuri ylipappi, läpi taivaiden kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan. 
 
Tunnistatko tarvitsevasi nyt Jeesusta elämääsi, tahdotko vastaanottaa armon elämääsi? Vain ja ainoastaan tulemalla hänen eteensä, rukoilemalla häntä, voimme vastaanottaa pelastuksen. Jeesus on voittanut synnin vallan, joka olisi tuhonnut koko ihmiskunnan kuolemalla kaikkien syntien tähden meidän edestämme, jotka ansaitsimme teoillamme iankaikkisen eron Jumalasta. Jeesus on armo. Ainoastaan turvautumalla hänen täydelliseen työhönsä, saamme takaisin yhteyden Jumalaan, joka rakastaa meitä. 
 
Mikä on sinun valintasi? Tahdotko tarttua rakastavan Jumalan käteen, joka tahtoo pelastaa sinut jyrkänteeltä, jonne olet joutunut tekojesi seurauksena? Tahdotko jatkaa elämääsi ilman rakastavan Isän  läsnäoloa ja apua vai hänen kanssaan? Hän vain odottaa, että annat hänelle luvan tarttua sinuun ja vetää syleilyynsä:
 
Luukas 15:20
Niin hän nousi ja lähti isänsä luo. Kun hän vielä oli kaukana, hänen isänsä näki hänet ja tunsi sääliä. Isä juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä hellästi. 
 
Jos tahdot vastaanottaa Jumalan armon, siirtyä hänen yhteyteensä, rukoile ääneen (jos mahdollista) seuraava:
 
Jeesus, sinä tunnet minut täysin. Tänään tahdon tulla luoksesi. Tunnustan, että olen syntinen. Anna anteeksi kaikki syntini. Tahdon seurata sinua koko loppuelämäni. Kiitos että olen nyt omasi ja rakastat minua.
Jos rukoilit sydämestäsi tuon rukouksen, olet nyt Jumalan lapsi ja olet hänen täydellisen rakkauden kohde. Suosittelen, että tunnustat läheisellesi, että olet nyt Jeesuksen oma, saat siitä hurjasti voimaa 🙂 Toiseksi, suosittelen Raamatun lukua päivittäin (voit aloittaa lukemaan esimerkiksi Johanneksen evankeliumista) ja kristillisen seurakunnan tilaisuuksiin osallistumista, jotta voit kasvaa uskovien yhteydessä. Ole siunattu!
Muista myös seuraava:
 
Tiitus 2:11-12
Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa
 
Vain keskittymällä Jeesukseen, voimme kasvaa uskossa. Keskity siis siihen, miten Jeesus toimi ja tutustu häneen Raamatun kautta, rukoile ja pyydä Pyhää Henkeä opettamaan, kuka hän todella on. Silloin huomaat, että synnit, jotka ennen varastivat aikasi ja huomiosi, jäävät pikku hiljaa pois ja rakastut Herraasi 🙂 

Jeesus on auttajamme

Matteus 6:31-34

Älkää siis murehtiko sanoen: ”Mitä me syömme?” tai ”Mitä juomme?” tai ”Mitä puemme päällemme?” Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä. Älkää siis kantako huolta huomisesta, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittää oma vaivansa.

Huolehtiminen on liiankin tuttua kotimaassamme. Toiset ratkaisevat huolet ja murheet turvautumalla hyvin erilaisiin ratkaisuihin. Uskovina meidän tulee opetella toimimaan niinkuin Jeesus. Hän ei selvästikään murehtinut, koska ei torjunut ihmisiä ja hänellä tuntui olevan aina aikaa ja kiinnostusta vastaanottaa heitä ja näin hän oppi tuntemaan ihmisluonnetta. Siksi hän opetti hyvin voimakkaasti tästä aiheesta, koska näki, kuinka moni ihminen elää stressin ja jopa masennuksen alla.

Mistä Jeesuksen seuraajan (tulisi:) erottaa muista ihmisistä? Siitä, että hänen elämänasenne huokuu kiitollisuutta, iloa ja rauhaa. Sellaista ei tämä maailma anna. Kun alat luottamaan Jumalan huolenpitoon, se heijastuu aina asennoitumiseesi ja käyttäytymiseesi: Rohkaiset lähimmäisiäsi ja ihmiset hakeutuvat lähellesi, koska kykenet löytämään positiivisia puolia vaikeissakin tilanteissa, koska et näe tilannetta vain inhimmillisestä näkökulmasta vaan Jumalan perspektiivistä. He virvoittuvat kun ovat tekemisissä kanssasi.

Kyse on siitä miten asennoidumme olosuhteisiin ja haasteisiin elämässämme. Valitsemmeko alkaa valittamaan vai suhtautumaan niihin kuten taivaallinen Isämme tahtoo: Tuoden ja luovuttaen ne hänelle ja kiittämään että hänellä on ratkaisu niihin! Kiitollisuus tuottaa oikean asenteen suhteessa haasteisiin, jotka loppujen lopuksi on melko pieniä.

Tahdotko antaa Jumalalle koko hallintavallan elämässäsi – kunnioitatko häntä koko sydämelläsi? Kun tahdot menestyä elämässäsi, anna hänelle ”paalupaikka” elämässäsi, silloin elämässäsi aktivoituvat kaikki taivaan siunaukset Kristuksessa! Menestyksen salaisuus on nöyrtyminen kaikkivaltiaan edessä ja Kristuksen muodon saaminen koetusten kautta, ne tekevät uskovasta vahvan Herrassa, ei lihassa. Et luota enää omaan voimaasi vaan Jumalaan.

Kun tiedät, että kaikkivaltias Herra tasoittaa polkusi, vahvistaa ja rohkaisee vaikeissakin olosuhteissa ja silti pidät Jeesuksen elämässäsi ja sydämessäsi, menestyt aina. Sielunvihollisella ei ole oikeutta mennä tiettyä rajaa pidemmälle (Jumalan määrittelemä), kun et avaa hänelle ”ovia” sydämeesi. Jumala ei salli koskaan kiusattavan omiaan enempää kuin voimme kestää, koska hän on rakastava Isä. Hän valmistaa omilleen aina pääsyn koetuksista, kun turvaudumme hänen apuunsa.

Jumalan rauha täyttää sinua jatkuvasti ja se sulkee kaikki ongelmat ja murheet pois vartijan tavoin. Tää vartija ei ole palkkatyössä vaan kaikkivaltiaan työllistämä, joka on sitoutunut estämään kaiken. Saat iloita silloinkin, kun moni katkeroituisi, koska olet kasvanut uskossa luottamaan Herraan ja tiedät hänen vapauttavan sinut kaikista ahdistuksista!

Loppuviimeksi teot kertoo paljon enemmän kuin sanat. Sanoilla voidaan valehdella, teot kertovat niiden seurauksen. Kun kylvät sanoja jotka ovat Jumalalle mieleen, saat tulevaisuudessa niittää asenteita, rutiineja ja käyttäytymismalleja jotka ovat samassa linjassa Jumalan tahdon kanssa 😀 Mitä meidän sitten tulisi kylvää elämäämme, jotta saamme voiton ongelmista?

Katsotaanpa mitä Paavali kirjoittaa Filippiläisille luvussa 4 jakeissa 6 ja 7:

Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Antautumulla Jumalan prosessiin, luovuttamalla kaikki asiat hänelle kiitoksen kanssa siitä, että hän tuntee täysin tilanteemme ja auttaa meitä, täytymme ilolla ja rauhalla! Mahtava vaihtokauppa 😀  Siunattua viikonloppua Jumalan huolenpidossa.

Jeesuksen voitosta ja sen vaikutuksesta uskoviin

Paavalin ensimmäinen kirje korinttilaisille 9:24-25

Ettekö tiedä, että ne, jotka juoksevat kilparadalla, tosin kaikki juoksevat, mutta vain yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa tekin niin, että saavutatte sen. Jokainen kilpailija noudattaa kaikessa itsehillintää, nuo saadakseen katoavan seppeleen mutta me katoamattoman. 
 
Paavalin toinen kirje Timoteukselle 4:7-8
Olen kilpaillut hyvän kilpailun, juoksun päättänyt ja uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikudenmukainen tuomari, antaa minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle vaan myös kaikille, jotka rakastavat hänen ilmestymistään. 
 
Näin tällaisen näyn: 
 
Suuri Jeesuksen voittokulkue, voittosaatto, jossa kaikki iloitsivat hänen voitostaan perkeleestä. Vaikka saatana yritti houkutella katsomaan pois Jeesuksesta, katsomaan hänen tarjoamiaan houkutuksia, kukaan ei välittänyt niistä, vaan kaikki suuntasivat huomionsa (mielen, ajatus ja tahtomaailman) Jeesukseen voittoon, eikä saatana voinut meille mitään tehdä! 
 
Saatana voi tökkiä, houkutella ja yrittää häiritä uskovia, mutta hän on Kristuksen ja hänen ruumiinsa (seurakuntansa) jalkojen alla! Heti kun uskova suuntaa huomionsa Herraan, paholainen pakenee. Hän tietää, että Kristus on voittanut hänet ja ymmärtää, kenen kanssa hän on tekemisissä kun uskova on kiinnittynyt mestariinsa. Saatana ei pelkää ihmistä, vaan Jeesusta, koska se muistuttaa hänen tappiostaan. Siitä, että hänen suunnitelmansa yrittää saada Jeesus lankeamaan syntiin ja sitä kautta tappaa Jumalan pelastussuunnitelma epäonnistui täysin. Tämän seurauksena perkele vihaa entistä enemmän Jumalaa ja hänen omiaan. 
 
Uskovien on jatkuvasti syytä tarkistaa, mitä Raamattu sanoo asemastamme. Jos kuuntelemme mitä tunteemme sanovat, tarkastelemme omaa vaellustamme, huomaamme, että lankeamme jatkuvasti. Sehän on perkeleen strategia, että me keskitymme itseemme, katsomme jatkuvasti vain omiin aikaansaannoksiin ja toteamme, ettei tästä tule mitään, ”parempi kun luovutan, en minä voi täyttää Jumalan vanhurskasta tahtoa, elää synnittömästi”. Se on totta. Kukaan ihminen ei voi täyttää Jumalan tahtoa, emme pysty elämään synnittömästi ja omalla elämällämme täyttämään Jumalan täydellisyyttä hipovia standardeja. 
 
Mikä avuksi? Katso, keskity Jeesukseen ja elä hänen voitostaan käsin! Huomasitko, Jumalan antama näky voittokulkueesta ei ollut ihmisille osoitettu vaan hänen rakkaalle Pojalleen! Kukaan ihminen ei voi täyttää Jumalan tahtoa, elää synnittömästi jatkuvasti onnistuen aivan kaikessa. Vain Jeesus voi. Liian kauan uskovat ovat yrittäneet itsekurilla elää synnittömästi ja saada aikaan Hengen hedelmiä! Se ei ole mahdollista. Koskaan. Hengen hedelmä = Pyhän Hengen aikaan saama, vaikuttama hedelmä, joka on kasvanut uskovan elämässä, joka ei tukeudu omavanhurskauteen vaan ymmärtää, että fokusoitumalla Herraan, se kasvaa. Armon ymmärtäminen on avain tähän. 
 
Kun uskovat alkavat hoksaamaan seuraavan totuuden, se helpottaa: Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun puolestani. (Gal. 2:20) 
 
Kun alamme keskittymään Jeesukseen, alamme tunnistamaan saatanan hyökkäykset ajatus-, mielen- ja tahtomaailmaaamme ja opimme vastustamaan niitä uskon kilvellä = Jumalan sanalla ja siinä vaikuttavalla arvovallalla. Sillä se sisältää kaikkivaltiaan Jumalan arvovallan! Siksi meidän tulee jatkuvasti innostua tutkimaan ja soveltamaan Sanaa, se tulee muuttamaan meidät sisältä päin! Hälelyyja! 
 
Rakkaat ystävät, Jumala tahtoo jokaisen omansa iloitsevan ja nauttivan vanhurskautuksen tuloksista! Aletaan riemuitsemaan siitä, kertomaan siitä lähimmäisillemme. Ilo Herrassa on meidän voimamme! 

Jeesus on helposti lähestyttävä :)

Matteus 15:1-7
Publikaanit ja syntiset tulivat kaikki Jeesuksen luo kuulemaan häntä. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat: ”Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan.” Silloin Jeesus kertoi heille tämän vertauksen: ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa niistä yhden, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää erämaahan ja lähde etsimään kadonnutta, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaan, hän nostaa sen iloiten harteilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ”Iloitkaa kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.” Minä sanon teille: samoin on taivaassa suurempi ilo yhdestä syntisestä, joka kääntyy, kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.”
Kun Jeesus eli maanpäällä, hänen läsnäoloonsa oli kaikkien helppo tulla, koska hän osoitti taivaallista rakkautta heille, paitsi omavanhurskaille, jotka ennemmin pitivät kiinni ylpeydestään kuin olisivat tehneet parannuksen, palanneet siis vastauksen (Jeesuksen) luo. On mielenkiintoista huomata, että vaikka Jeesus eli ihmisen ruumiissa, väsyi niinkuin mekin, hän oli aina valmis ottamaan vastaan ihmisiä, viettämään aikaa aterioiden ja puhuen heille ja varmasti se teki ihmisiin vaikutuksen, ettei hän ollut etäinen niinkuin fariseukset ja kirjanoppineet, etteivät he voineet aterioida syntisten kanssa, koska ajattelivat saastuvansa, jos näin toimisivat. Kun Jeesus näin loi kontakteja eri ihmisiin ja opetti Jumalan valtakunnan periaatteita, varmasti moni vastaanotti pelastuksen 🙂
Tämän päivän kristittyjenkin tulee olla helposti lähestyttäviä, ystävällisiä, lempeitä, nöyriä, valmiina kuuntelemaan ihmisten huolia ja murheita ja valmiita auttamaan kaikin tavoin, aivan kuten esikuvamme teki. Silloin, ihmiset avaavat sydämensä ja ovat valmiita myös kuulemaan opetusta Jeesuksesta, kun itse muistutamme luonteeltamme häntä.
Opetuslapset saivat myös viettää paljon aikaa mestarimme läsnäolossa, ja siksi he olivatkin vakaita seurakunnan synnyn jälkeen, oli vastassa sitten mitä tahansa, koska he olivat oppineet luottamaan Jumalaan kaikissa asioissa ja olivat saaneet erinomaisen ”koulutuksen” Jeesuksen seurassa. Kun uskovat ylistyksessä kohtaavat Jumalaa, pääsemme maistamaan samankaltaista iloa ja rauhaa jota opetuslapset kokivat. Aivan kuten he alkoivat muistuttaa luonteeltaan Jeesusta, mekin voimme uudistua mieleltämme, tahdoltamme ja ajatuksiltamme hänen kaltaisikseen. Kyse on siitä, että kuka tahansa, joka tahtoo antautua Jumalan käyttöön kokosydämisesti, saa voiman siihen Herralta. Näin kasvamme tasapainoiseen uskoon, kun olemme istutetut Jeesukseen, vastaanotamme voimaa hänestä 🙂 Ole siunattu.