Avainsana-arkisto: johtajuus

Johtajuudesta

Katsoin juuri Anssi Tiittasen vetämän lyhyehkön haastattelun kahdesta aktiivisesta nuoresta aikuisesta, jotka elävät kotiseurakuntiensa keskellä. Se herätti ajatuksia johtajuudesta, josta he myös keskustelivat. Onko johtajuus seurakunnissamme palvelevaa ja osallistavaa? Kun olen saanut toimia eri pastoreiden johtajuuden alaisuudessa eri paikkakunnilla, koen syvää kiitollisuutta heistä.

Erityisen rakkaiksi minulle ovat tulleet viimeisten vuosien aikana Martti Kallionpää, Markku Tuppurainen, Ville Pitkänen, Jacob Huttunen, Vuokko Hautala, Jonna Shemeikka, Pekka Perho, Nikas Niemelä ja Johannes Saranpää. Mukaan voi saman tien lisätä myös nuorisotyöntekijämme Markus Särkän. Kun näen sen palon joka heidän sydämestään paljastuu päivittäisessä työssä, se ruokkii janoa Jumalan puoleen.

Kun mietin johtajuutta, mieleeni nousi seuraava tapaus:

Toinen Mooseksen kirja 17:8-9

Refidimissä kävivät amalekilaiset israelilaisten kimppuun. Mooses sanoi Joosualle: ”Valitse miehiä mukaasi ja lähde taistelemaan amalekilaisia vastaan. Huomenna minä asetun kukkulan laelle Herran sauva kädessäni.”

Ensimmäinen asia, jonka koen Herran nostavan sydämelleni näistä jakeista: Johtajuus paljastuu hädässä. Jos Israelilla olisi ollut heikko johtaja, joka ei olisi luottanut Jumalaan kokosydämisesti, hän olisi voinut alkaa panikoimaan ja levittää pelon ilmapiirin suuren kansaan. Aivan kuten joskus tapahtui kymmenen vakojaan todistusten johdosta: kansa itki seuraavan yön ja nousi kapinaan, kun kahdeksan miestä pelkäsivät vastustajaansa, vaikka Jumala oli jo luvannut, että Israel voittaa sen Herran voimassa!

Mooses oli viettänyt aikaa Jumalan kanssa paljon, hän oli varma siitä, ettei Jumala hylkää tälläkään kertaa kansaansa, vaan on uskollinen! Tällaisen johtajuuden edessä on helppo toimia: Joosua sai selkeät toimintaohjeet mitä piti tehdä. Hänen ei tarvinnut pelätä tappiota, vaan luottaa siihen, että Herra on Israelin turva.

Toinen Mooseksen kirja 17:10-11

Joosua teki niin kuin Mooses oli käskenyt ja ryhtyi taisteluun amalekilaisia vastaan, kun taas Mooses, Aaron ja Hur nousivat kukkulan laelle. Niin kauan kuin Mooseksen kädet olivat koholla, olivat israelilaiset voitolla, mutta kun hän päästi kätensä vaipumaan, olivat amalekilaiset voitolla.

Joosua teki siis oman osansa ja johti sotilaat taisteluun, mutta Mooses ei ollut syrjään vetäytyvä johtaja, vaan tiesi, että hänelläkin oli oma osansa: Hänen tuli pitää Herran sauvaa kädessään ja niin julistaa voittoa yli pakanajumalia palvelevaa kansaa vastaan. Herran auktoriteetti voittaa aina vihollisen.

Toinen Mooseksen kirja 17:12-13

Kun Mooseksen kädet väsyivät, Aaron ja Hur ottivat kiven hänen istuimekseen. Sitten he kannattelivat hänen käsiään kummaltakin puolen, niin että hän jaksoi pitää niitä ylhäällä auringonlaskuun saakka. Näin Joosua voitti amalekilaiset ja heidän sotajoukkonsa.

Näistä jakeista näemme monta periaatetta: Kukaan johtaja ei pärjää yksin. Jokainen tarvitsee rohkaisua ja tukea. Ilman Aaronin ja Hurin apua Israel ei olisi voittanut amalekilaisia. Kukaan ei voi sanoa, ettei ole tarpeellinen Jumalan valtakunnassa, koska kaikki voivat tehdä oman osansa ja palveleva johtajuus nostaa nämä ihmiset esiin ja he rohkaistuvat, kun näkevät, että heidän osuudellaan on oikeasti merkitystä!

Näemme myös siunauksen periaatteen toteutuvan, kun Mooses, Aaron ja Hur ovat kädet ylhäällä, kun nuori sukupolvi taistelee! Tätä tarvitsemme enemmän seurakuntiemme keskelle: Siunaavaa asennetta puolin ja toisin. Kun kaikki tekevät oman osansa, tulee voitto Jumalan kunniaksi.

Millaisen yhteenvedon saamme tästä tarinasta ja mitä voisimme oppia siitä?

Jotta seurakuntamme voisivat kasvaa, niin kuin Jumala tahtoo, tarvitsemme vahvoja johtajia. Vahvojen johtajien takana on aina vahvasti myötäelävä, siunaava seurakuntaperhe, joka taistelee yhdessä. Yhdessä tekemisen meininki on leimaa antava tällaisille seurakunnille: Siellä pastoreiden ja hengellisten johtajien ei tarvitse pelätä, että heidän kätensä väsyvät, kun heitä muistetaan säännöllisesti rukouksin, rohkaistaan kasvotusten ja ollaan valmiita palvelemaan, kun tarvitaan apua eri tilanteissa. Olemmeko me niitä, jotka rohkaisevat ja siunaavat pastoreitaan säännöllisesti?

Kun seurakuntaperhe kohtaa kaikenlaista vastustusta, seurakunnan johtava pastori on keihään kärkenä ja joutuu sietämään uskomattoman paljon. Hänellä on suuri vastuu, kuten Mooseksellakin Israelin kansasta. Ilman tukea Mooses väsyi, samoin seurakuntiemme johtajat. Hekin ovat vain ihmisiä, jotka tekevät virheitä, niin kuin sinä ja minä, ja hekin tarvitsevat todellisia rinnalla kulkijoita! Heilläkin on omat menttorinsa, joihin he luottavat ja joille he voivat avautua todella ikävistäkin asioista. Jokaisen seurakuntalaisen täytyisi muistaa, että jos olisimme heidän asemassaan, varmasti pyytäisimme rukoustukea monilta. Teemmekö niin myös heitä kohtaan?

Palvelevassa johtajuudessa seurakuntalaisten erilaiset kyvyt ja lahjat paljastuvat ja niille annetaan tilaa. Seurakunnan ei todellakaan pidä olla yhden miehen show, vaan seurakuntaperhe, jossa vastuu jakautuu tasapuolisesti. Vaikka osa onkin luonteeltaan arka, hekin löytävät oman tehtävänsä, kun heihin saadaan kontakti ja tässä tarvitaan myös seurakuntalaisten apua: Pastorimme eivät välttämättä kerkeä keskustelemaan kaikkien kanssa, mutta jos sinä näet jonkun lähimmäisesi elämässä potentiaalia (jokaisella on sitä, joko piilossa tai esillä), rohkaise häntä keskustelemaan pastoreiden kanssa. Jos hänellä ei ole rohkeutta siihen yksin, tarjoudu avuksi.

Miten minä päädyin palvelemaan seurakunnan keskellä? Asuin Oulaisissa opiskellessani merkonomiksi 1997-2000 vuosien välillä ja kun aloin itsenäistymään ja jäin viikonlopuiksi opiskelija-asuntooni, tutustuin seurakunnassa mieheen, jolla on suuri sydän, hänen nimensä on Reijo Hakala. Hän palveli seurakunnan vanhimmistossa ja hänen vastuullaan oli teetupatyö. Kun näin häntä säännöllisesti seurakunnassa, sekä rukouskokouksissa, että sunnuntaisin, hän kohtasi aidosti minut ja rohkaisi! Jossain kohtaa hän pyysi minua tiimiin, joka palveli teetuvalla ja kertoi, että menemme perjantaisin klo 20 rukoilemaan ja valmistautumaan iltaa varten, ovethan avattiin klo 21. Se oli ensimmäinen palvelutyöni, jossa sain palvella. Vaikka olin arka (jotain siitä kertoo se, että kun koulussa esitelmä kuvattiin kameralla ja olisi pitänyt katsoa tulos sen jälkeen, en tahtonut, koska häpesin itseäni), sain rohkeuden mennä eteenpäin. Myöhemmin uskalsin todistaa uskostani avoimesti tuntemattomille nuorille ja sillä oli vaikutusta.

Mitä jos sinä olisit se mies tai nainen, joka rohkaisee lähimmäisiään loistamaan Jumalan rakkautta ja asettuisit heikompien vierelle aidosti? Et voi tietää, mitä Jumala on heidän elämälleen varannut? Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Hengelliset esikuvat ja johtajat

Monet ihailevat, jopa kadehtivat heitä. Heitä arvostellaan ja tuomitaan raakasti. Perkele ja sen joukot ahdistavat heitä ja heidän perheitään jatkuvasti. Kuinka helposti unohdetaan, että hekin ovat vain ihmisiä? Monet tahtoisivat tulla hengellisiksi johtajiksi, mutta eivät ymmärrä millaisen hinnan heidän perheensä maksavat siitä, että päättävät palvella Jumalaa. On hengellisiä johtajia, jotka eivät ole nimettyjä seurakuntien pastoreita. He toimivat seurakunnan parhaaksi pyyteettömästi ja johtavat esimerkillään yhtä tai useampaa henkilöä. Ilman heidän panostaan seurakunnat kuolisivat. Jumalan valtakunta tarvitsee jatkuvasti uusia esikuvia, jotka näyttävät elämällään kehen he todella uskovat. He jatkavat, vaikka vaikeuksia tuleekin. He kunnioittavat kaikkia Jumalan lapsia ja rohkaisevat jatkamaan taistelua.

Heitä koetellaan jatkuvasti, ja he alistuvat siihen. He hyväksyvät sen, että kaikenlaiset hyökkäyksen osuvat heihin. Näissä koetuksissa heidän luonteenlujuutensa testataan äärimilleen ja kun he läpäisevät ne, he iloitsevat ja Herra saa kunnian. Silti helläkin on omat heikkoutensa, jotka sielunvihollinen tietää tasan tarkkaan ja säännöllisesti hyökkää niitä hyväksikäyttäen. 

Jaakob 4:5-8a

Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ”Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka on pannut meihin asumaan”? Mutta vielä suurempi on armo, jonka hän antaa. Siksi Raamattu sanoo: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” Olkaa siis Jumalalle alamaisia mutta vastustakaa Paholaista, nii hän pakenee luotanne. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.

Nämä ehkä tututkin jakeet paljastavat melko pajon Isän sydämestä. Taivaallinen Isämme halajaa jatkuvasti olla yhteydessä lapsiinsa. Mikä valtava etuoikeus! Maailmankaikkeuden Luoja tahtoo viettä aikaa juuri sinun kanssasi. Ajattele nyt. Tää on ihan posketonta. Ne, jotka päättävät seurata Jumalaa, viettää aikaa hänen läheisyydessään, alkavat muuttua Kristuksen kaltaisiksi. Heille Jumala osoittaa armoaan, jotta he voivat osoittaa sitä taas eteenpäin. Ja koska sielunvihollinen vihaa heitä jotka alkavat muuttua Jeesuksen kaltaisiksi, heitä vastaan hyökätään. Nämä jakeet paljastavat miten voimme vastustaa perkelettä: Olemalla kuuliaisia, tottelevaisia, suhteessa Jumalaan. Silloin suljemme oven viholliselta päästä sotkemaan elämäämme. Meidän on syytä sisäistää se fakta, ettei paholaisella ole koskaan laillista pääsyä sekoittamaan elämäämme, muuten kuin siten että me annamme sen vallan olemalla tottelemattomia suhteessa Jumalan tahtoon. Silloinkin, kun olemme kaatuneet, tehden syntiä, meillä on aina pääsy Herran eteen Jeesuksen tähden. Katumalla syntiämme sydämestämme koemme Jumalan rauhan täyttävän olemuksemme ja vihollinen joutuu pakenemaan. Huomioi, että Kristuksen voitto saatanasta on voimassa, tuntui sinusta parannuksen jälkeen miltä tahansa, mutta Herra suuressa armossaan monesti vahvistaa meitä antamalla rauhansa. Luota siis täysin Jeesuksen voittoon. 

Moni voi haluta johtajien voitelun, mutta moni ei näe niitä taisteluita, sitä hintaa, jonka he maksavat. Heillä ei ole vain mahtavaa palvelutyötä vaan myös vastuu niistä ihmisistä joita he johtavat. Jos he lankeavat julkisesti, se vaikuttaa moniin ihmisiin, riippuen heidän vaikutusalastaan. Kukaan ei voi nauttia pelkästään julkisuudesta ja välttää vastuuta, vaan ne kulkevat käsikädessä. Myös johtajat ovat auktoriteetille alamaisia. Seurakunnan vanhimmisto on vastuussa seurakunnan tilasta Jumalalle ja pastorit ovat heille alamaisia. Jos johtajat voisivat johtaa mielensä mukaan, ilman auktoriteettia, jotkut eksyisivät ja eksyttäisivät monia. Siksi Jumala loi myös tämän toimintamallin, varjellen seurakuntaansa. Loppukädessä jokainen Jumalan lapsi on vastuussa omasta vaelluksestaan Mestarilleen. Se on hyvä muistaa kaikissa olosuhteissa. Jumalan seurakunta tarvitsee aina uusia esikuvia, jotta työ voi jatkua sukupolvesta toiseen. Tarvitaan opetuslapseuttamista, jotta hiljainen tieto voi siirtyä sukupolvelta toiselle. Kuten olemme huomanneet, nöyryys, kuuliaisuus ja arvostus liittyvät aina hyvään johtajuuteen. 

Kuka voi toimia hengellisenä esikuvana, johtajana? Kuka tahansa Jumalan lapsi, juuri sinä. 

Efesolaiskirje 4:11-16

Hän antoi toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi tehdäkseen pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapelissä ja eksytysten kavalissa juonissa, vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme häneen, joka on pää, Kristus. Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruuminosalla on. 

Roomalaiskirje 12:4-5

Sillä niin kuin meillä yhdessä ruumissa on monta jäsentä, joskaan kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, samoin me monet olemme yksi ruumis Kristuksessa mutta olemme kuitenkin toistemme jäseniä. 

Nämä jakeet kannattaa lukea oikeasti monta kertaa, jotta voimme ymmärtää, mitä Herramme tahtoo opettaa meille asemastamme ja tehtävästämme. Kun näitä tutkin, välittyy sellainen ajatus, että osa Jumalan seurakunnasta on kutsuttu toimimaan apostoleina, profeettoina, evankelistoina, paimenina ja opettajina. Jumala on kutsunut heidät tähän tehtävään. Joku voi olla armoitukseltaan opettaja, vaikkei toimisi seurakunnan pastorina. Seurakuntapastorimme Ville Pitkänen opetti joskus selkeään tyyliinsä, että kun joku henkilö seurakunnassa siunataan evankelistaksi, se EI tarkoita sitä, että muiden joilla on evakelistan virka lakkaa toimimasta. Jumala tahtoo siis käyttää meitä kaikkia, riippumatta siitä, mikä on meidän tehtävämme Jumalan valtakunnassa. 

Mitä varten Jumala antoi nämä virat seurakunnalleen? Jotta seurakunta, sinä ja minä, voisimme yhdessä toimia Jumalan valtakunnan viestinviejinä omassa vaikutusalassamme tehokkaasti, saaden tukea hengellisiltä auktoriteeteiltamme. Kun yhdessä teemme ilosanomaa tunnetuksi, koemme yhteyttä toistemme kanssa, rakennumme hengellisenä rakennuksena kuten Sana myös kuvaa asiaa ja voimme turvallisessa hengellisessä kodissamme kasvaa Jumalan tuntemisessa ja kasvaa hengellisiksi aikuisiksi. Kaiken päämäräänä on, että uskovien yhteys, Sana ja rukous kasvattaa meistä vahvoja hengelisiä työntekijöitä, keskipisteenä Jeesus. Kun seurakunnalla on yhteinen näky kasvaa Kristuksen kaltaisuuteen, keskinäinen rakkaus lisääntyy ja niiden jotka eivät vielä tunne Jeesusta on helppo tulla tällaiseen rauhalliseen, turvalliseen, rakkaudelliseen ilmapiiriin ja antaa elämä Herralle. 

Päätä siis tänään tehdä oma osasi Jumalan valtakunnassa: Tule Jumalan eteen ja pyydä, että saat olla hänen lähellään, oppia tuntemaan hänet syvällisellä tavalla, opetella rakastamaan kaikkia ihmisiä, rohkaista ja siunata heitä ja kasvaa hengelliseksi aikuiseksi, jota mitkään harhaopit eivät saa otteeseen, koska olet rakentanut Kristus kalliolle, joka ei sorru koskaan. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂