Avainsana-arkisto: Joonatan

Kuningas Saul

Tällä viikolla olen tutkinut ensimmäistä Samuelin kirjaa ja Saulin tarina alkoi elää sydämessäni. Tutkitaanpa muutamia tilanteita hänen elämästään.

1.Sam. 13:8-14

Kun Saul oli odottanut Samuelin määräämän ajan, seitsemän päivää, eikä Samuel tullutkaan Gilgaliin, kansa alkoi hajaantua hänen luotaan. Silloin Saul sanoi: ”Tuokaa minulle polttouhri ja yhteysuhri.” Niin hän uhrasi polttouhrin. Mutta juuri kun hän oli saanut polttouhrin uhratuksi, Samuel tuli. Saul meni Samuelia vastaan tervehtimään häntä, mutta Samuel kysyi: ”Mitä olet tehnyt?” Saul vastasi: ”Kun näin, että kansa alkoi hajaantua luotani etkä sinä tullut määräaikana, vaikka filistealaiset olivat kokoontuneet Mikmaaseen, minä ajattelin: nyt filistealaiset hyökkäävät minua vastaan alas Gilgaliin, enkä minä ole etsinyt Herran kasvoja. Silloin minä rohkaistuin uhraamaan polttouhrin.” Samuel sanoi Saulille: ”Sinä olet tehnyt tyhmästi. Et ole noudattanut Herran, Jumalasi, käskyä, jonka hän antoi sinulle. Muuten Herra olisi vahvistanut sinun kuninkuutesi Israelissa ikuisiksi ajoiksi. Mutta nyt sinun kuninkuutesi ei ole pysyvä. Herra on etsinyt itselleen mielensä mukaisen miehen, ja hänet Herra on määrännyt kansansa ruhtinaaksi, koska sinä et noudattanut käskyä, jonka Herra sinulle antoi.”

Tämä jaejakso paljastaa jotain tärkeää Saulin sydämen asenteesta. Huomaa, miten hän vastaa Samuelin kysymykseen. Hän siirtää syyn kansalle, joka hajaantui, sekä Samuelille, joka oli myöhässä. Hän ei ota vastuuta itselleen ollenkaan. Saul ei ymmärtänyt vastuutaan kuninkaana Jumalan edessä. Kyse on tottelemattomuudesta Jumalaa kohtaan, kun hän toimi pappina uhratessaan polttouhrin, vaikkei hänellä ollut valtuuksia toimia tehtävässä. Mikä oli seuraus: Samuel ilmoittaa, että Jumala on jo valinnut uuden kuninkaan, jolla on oikea sydämen asenne Jumalan edessä. Jatketaan tutkimusmatkaa:

1.Sam. 14:6-10, 43-45

Joonatan sanoi nuorukaiselle, joka kantoi hänen aseitaan: ”Tule, mennään noiden ympärileikkaamattomien vartioston luo. Ehkä Herra tekee jotakin meidän puolestamme, sillä mikään ei estä Herraa antamasta voittoa yhtä hyvin harvojen kuin monien kautta.” Aseenkantaja vastasi hänelle: ”Tee kaikki, mitä mielessäsi on. Lähde, minä olen kanssasi, mitä teetkin.” Joonatan sanoi: ”Katso noita miehiä! Me menemme heidän lähelleen ja näyttäydymme heille. Jos he sanovat meille: Olkaa aloillanne, kunnes tulemme luoksenne, niin me seisomme paikallamme emmekä nouse heidän luokseen. Mutta jos he sanovat: Nouskaa tänne luoksemme, silloin me nousemme, sillä se on meille merkki siitä, että Herra on antanut heidät meidän käsiimme.”

Silloin Saul sanoi Joonatanille: ”Sano minulle, mitä olet tehnyt.” Joonatan sanoi hänelle: ”Minä maistoin vähän hunajaa kädessäni olevan sauvan kärjellä. Minä olen valmis kuolemaan.” Saul sanoi: ”Jumala rangaiskoon minut nyt ja vasta, ellet sinä nyt kuole, Joonatan.” Mutta kansa sanoi Saulille: ”Pitäisikö Joonatanin kuolla, vaikka hän on hankkinut tämän suuren voiton Israelille? Ei missään tapauksessa! Niin totta kuin Herra elää: ei hiuskarvakaan saa pudota maahan hänen päästään, sillä Jumalan avulla hän on sen tänä päivänä tehnyt.” Näin kansa pelasti Joonatanin, eikä hänen tarvinnut kuolla.

Joonatan oli urhea sotasankari, joka ei pelännyt kuolemaa. Hänellä ei ollut varasuunnitelmaa, jos filistealaiset ottavat heidät kiinni. Jumala antoi hänelle viisauden ja taidollisuuden toimia tässä hankalassa tilanteessa Israelin vapauttajana. Hän ymmärsi, ettei hän omalla voimallaan kykene tekemään vastarintaa vihollista vastaan, mutta tiedosti, että Jumala saa kunnian, kun hän tuo voiton. Mitä voiton jälkeen tapahtui, ja miksi Joonatan oli menettää henkensä? Hän ei tiennyt isänsä asettamasta valasta, ettei saa syödä. Mitä tämä tilanne kertoo Saulista? Hän ei välittänyt poikansa hengestä, vaan siitä, että poika oli epäonnistunut. Monesti vanhassa liitossa armoa ei tunnettu vastaavissa tilanteissa. Kansa ymmärsi pelastaa Joonatanin hengen, koska hän oli pelastanut Israelin äsken, eikä tahallaan ollut rikkonut valaa. Saul oli varsin kylmä, ei nähnyt muuta kuin toisten tottelemattomuuden Jumalan edessä.

1.Sam. 1-3, 7-11, 13-15, 22

Samuel sanoi Saulille: ”Herra lähetti minut voitelemaan sinut kansansa Israelin kuninkaaksi. Kuule siis nyt sana Herralta. Näin sanoo Herra Sebaot: Minä panen Amalekin tilille siitä, mitä se teki Israelille asettuessaan sitä vastaan, kun se tuli Egyptistä. Mene nyt, lyö amalekilaiset ja vihi tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on, äläkä säästä heitä. Surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, naudat ja lampaat, kamelit ja aasit.”

Sitten Saul löi amalekilaiset alueella, joka ulottuu Havilasta lähelle Suuria, Egyptistä itään. Hän otti elävänä vangiksi Agagin, Amalekin kuninkaan, mutta kansan hän vihki miekalla tuhon omaksi. Saul ja väki kuitenkin säästivät Agagin sekä parhaimmat lampaat, lihavimmat naudat ja karitsat sekä kaiken, mikä oli hyvää. Niitä he eivät tahtoneet vihkiä tuhon omaksi, mutta kaiken halvan ja arvottoman he vihkivät tuhon omaksi. Silloin Samuelille tuli tämä Herran sana: ”Minä kadun, että tein Saulin kuninkaaksi, sillä hän on kääntynyt pois seuraamasta minua eikä ole toteuttanut minun sanojani.” Samuel vihastui, ja hän huusi Herraa koko sen yön.

Kun Samuel tuli Saulin luo, Saul sanoi hänelle: ”Herra siunatkoon sinua! Minä olen täyttänyt Herran käskyn.” Mutta Samuel sanoi: ”Mitä sitten on tämä lammasten määkiminen ja nautojen ammuminen, jonka kuulen korvillani?” Saul vastasi: ”Ne on tuotu amalekilaisilta, koska kansa säästi parhaat lampaat ja naudat uhratakseen Herralle, sinun Jumalallesi. Loput me olemme vihkineet tuhon omiksi.”

Silloin Samuel sanoi: ”Ovatko polttouhrit ja teurasuhrit Herralle yhtä mieluisia kuin kuuliaisuus hänen äänelleen? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, tottelevaisuus parempi kuin pässien rasva…”

Jumala antaa yksiselitteisen, suoran käskyn toistamiseen Saulille: Koska vastustaja on estänyt Jumalan valittua kansaa, se tulee tuhota. Mitään ei saa jättää jäljelle. Saul kuninkaana oli tottelematon kuten näemme. Kaikki ihmiset ja eläimet piti tappaa, eikä Saulin selitys kelpaa, hän itse päätti olla tottelematon ja jos johtaja on kuriton, niin esimerkkiä seuraa myös kansa. Olisiko karjaa todellisuudessa käytetty Herran säätämiin uhreihin, voi olla, että koska ne olivat niin lihavia, israelilaiset olisivat syöneet ne itse. Samuelin asema Israelin profeettana ja pappina ei ollut helppo, koska tiesi Herran sanan olevan muuttumaton, vaikka hän rakasti Saulia ja kansaa, se sai hänet huutamaan koko yön.

Seuraavat jakeet ovat mielestäni järkyttäviä. Saul esiintyy uskonnollisella kielellä, esittää verukkeensa, täysin sokeana. Samuel selventää, että osittainen kuuliaisuus on Herralle tottelemattomuus ja siksi hän on hylännyt Saulin ja hänen kuninkuutensa. Samuel paljastaa Jumalan sydämen: Hän odottaa, että Saul ja koko kansa ymmärtää, että Herra tahtoo heidän palvelevan kokosydämisesti häntä ja kun he uhraavat Jumalan säätämiä uhreja, muistavat, että virheetön ja viaton eläin sovittaa heidät ja se saa kunnioittamaan Jumalaa ja antautumaan hänelle.

Miten tämä liittyy meihin uuden armoliiton uskoviin?

Voimme puhua hengellistä kieltä, mutta sydämemme voi olla kaukana Jumalan luota. Saul syytti muita epäonnistumisistaan ja kun Joonatan rikkoi valan, hän oli valmis tappamaan Jumalan nimessä. Voimme käydä seurakunnassa, sanoa oikeat sanat keskusteluissa, mutta kun olemme yksin, tahdommeko viettää aikaa Jumalan läsnäolossa? Voimme sanoa, ettei Raamatun tutkimiseen ja rukoilemiseen ole aikaa, seurakunnassa voi käydä silloin, kun ei ole muuta ohjelmassa, sitoutuminen seurakunnassa palvelemiseen ei ole mahdollisuutta juuri nyt. Jumala ei rankaise meitä tänään, jos emme tahdo lähestyä häntä tai sitoutua Jumalan valtakunnan rakentamiseen, mutta jos ihmettelemme, miksei uskon elämä suju, tässä on yksi syy.

Oma kokemukseni on se, että luin harvoin Jumalan sanaa, rukoilin melko säännöllisesti, seurakunnassa käynti väheni, tein sitä mitä vanha luontoni tahtoi ja se johti melkein uskosta luopumiseen. Sitten Jumala herätti minut läheisteni kautta miettimään asioita ja kun ymmärsin pyytää Jumalalta voimaa lukea Sanaa säännöllisesti, kaikki alkoi pikku hiljaa muuttumaan. Siitä on kysymys.

Entä Joonatanin esimerkki? Tahdotko sinäkin olla hänen kaltaisensa, joka ripustautuu Jumalaan hankalissa tilanteissa? Jos tahdomme olla Jumalan miehiä ja naisia, tahdomme antaa kunnian Herrallemme ja ymmärrämme, että olemme täysin riippuvaisia hänestä kaikkina elämämme päivinä. Jos opimme tuntemaan Jumalan sanan totuudet arjessamme, voimme olla voitokkaita Jumalan lapsia, jotka rohkaisevat muita olemaan palavia ja voittamaan ihmisiä Jumalan valtakuntaan. Silloin tahdomme palvella seurakuntaperheen keskellä ja näyttää esimerkillämme, että rakastamme Jumalaa. Siunausta sinun viikkoosi 🙂