Avainsana-arkisto: Jumala

Jumala valaisee meidät

Siunattua vuotta 2018 jokaiselle lukijalle! Tällä viikolla mietin, mistä kirjoittaisin tällä kertaa ja silmiini tarttui apostoli Johanneksen kirje, joka on puhutellut aina minua. Tänäkin vuonna tulen blogikirjoituksissani keskittymään Jumalan sanan soveltamiseen arkipäivän keskellä ja siksi aloitamme seuraavalla jaejaksolla.

1 Johanneksen kirje 1:5-7

Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä toimi totuuden mukaan. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Kun tätä jaejaksoa vilkaisee, nousee muutama tärkeä teema: Valo, pimeys, vaeltaminen, yhteys, puhdistuminen. Ensimmäinen ja mielestäni tärkein tosiasia on, että Jumala itse on valo ja hänessä ei ole mitään pimeyttä. Mitä se tarkoittaa? Hän on täysin oikeamielinen, erottautunut Jumala, joka ei muistuta ihmistä, koska hänessä ei ole syntiä, toisin kuin meissä, jotka olemme syntiinlankeemuksen seurauksena erossa hänestä. Jumala, joka on kaikkitietävä, näkee sydämeemme.

Jos olemme hyväksyneet Jeesuksen elämämme herraksi, olemme siirtyneet pimeydestä valkeuteen, koska hän omistaa meidät. Silti syntinen luonto on edelleen olemassa ja meidän täytyy valita päivittäin kuuliaisuus Herrallemme, silloin emme alistu vanhan lihallisen luonnon johdettavaksi. Valo paljastaa aina. Jos luulemme, ettei vanhan luontomme likaiset motiivit ja aikeet paljastu tuossa kirkkaudessa, olemme väärässä. Siksi Herra tahtoo opettaa meille, kuinka tärkeää on opetella olemaan läpinäkyvä, koska me tarvitsemme sitä, jotta yhteys Jumalaan pysyy.

1 Johanneksen kirje 2:3-4

Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä.

Melko simppeliä teologiaa? Kyllä. Sanat ja teot yhdessä, ei erikseen. Muistan kuinka vuosia sitten ajattelin, että riittää, jos tuntee vähän Raamattua, osaa sanoa aamenen oikeassa paikassa Jumalanpalveluksessa ja hymyilee. Mutta ei. Tuo harhakuvitelma kaatui omaan niskaani. Huomasin vuosia myöhemmin, että olin rakentanut pilvilinnaa, joka sortui, kun sitä tarkasteltiin lähemmin. Kiitos Herralle, että hän on erittäin kärsivällinen ja opetti minulle tärkeän läksyn: tutki säännöllisesti Jumalan sanaa yksin ollessa ja sovella sitä, eli tottele. Siitä alkoi prosessi, jossa sain ja saan edelleen uudistua ja nyt sinä, rakas lukijani, näet mihin se on johtanut: ilman tuota prosessia en kuvittelisi kirjoittavani blogia.

Silloin tällöin saan tilaisuuden julistaa ja opettaa Jumalan Sanaa myös seurakunnissa ja nautin siitä suunnattomasti. Mutta vuosia sitten, kun en opetellut nauttimaan Sanaa päivittäin, prioriteettini olivat hukassa. Vaatii lujan päätöksen, että opimme erottamaan aikaa Jumalan kohtaamiselle, mikään ei tule ilmaiseksi ja se tuntuu varmasti aluksi raskaalta. Mutta kun opettelemme säännöllisesti erottamaan siihen aikaa, alamme lopulta nauttimaan siitä ja ymmärrämme, että se on todella meidän parhaaksemme!

Mielestäni Johannes opettaa meille yksinkertaisen periaatteen siitä, että voimme sanoa vaikka ja mitä itsellemme ja lähimmäisillemme, mutta elämämme kyllä todistaa, mikä on totta. Jos tahdomme aidosti kasvaa Jumalan lapsina, välittää Jumalan tuntemisen tuoksua, meidän täytyy hyväksyä, että ei riitä, että luemme Raamattua säännöllisesti, vaan on aivan yhtä tärkeää myös noudattaa sitä, jota seuraa aina siunaus.

Millaisista ihmisistä ihmiset pitävät? Positiivisista, rohkaisijoista, joiden lähellä on hyvä olla oma itsensä. Mieti, jos sinä ja minä päättäisimme soveltaa Jumalan sanaa käytännössä, meistä alkaisi heijastua Jumalan valo. Muutkin alkaisivat nauttia siitä ja kiinnostua aidosti, mistä tuo valo tulee. Se heijastuu päivä päivältä enemmän, koska maailma on niin synkkä ja toivoton paikka ilman Jumalan, valon, lapsia.

1 Johanneksen kirje 1:7

Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Ai että miten ihana Jumalan lupaus! Jos lähdemme Lappiin karhunkierrokselle, varmaankin siellä on selkeät opasteet, miten reittiä kuljetaan, ettemme eksy. Vaeltamisen pitäisi olla siis päämäärätietoista, eikä sellaista, missä lähdetään soveltamaan ja yhtäkkiä huomata, että mihin muut katosivat. Joskus kyllä huomaa, että eksyy tieltä pahasti, koska ei ole kuunnellut ja totellut Jumalaa. Mutta jos tänään pyydämme koko sydämestämme Herraa johdattamaan meitä oikeaa tietä, voimme olla varmoja, että pääsemme perille takuuvarmasti!

Meidän siis kannattaa tehdä luja päätös vaeltaa Jumalan läsnäolossa, silloin emme hairahdu pois väärille teille. Sitä seuraa myös se, että yhteytemme Jumalaan kasvaa ja kehittyy. Kun tuomme kaikki erehdyksemme ja syntimme Jumalan läsnäoloon, tunnustamme ja hylkäämme ne, saamme kokea kuinka suuri hänen armonsa on niitä kohtaan, jotka syvästi kunnioittavat häntä.

Rukoilen, että saamme tänä armon vuonna valita läpinäkyvyyden suhteessa Jumalaan, itseemme ja lähimmäisiimme. Silloin voimme kokea olevamme vapaampia kuin koskaan. Valitsemme olla rehellisiä tunteistamme, olivat ne sitten negatiivisia tai positiivisia, tarvitsemme lähellemme ihmisiä, jotka tuntevat meidät syvällisesti. Silloin ei tarvitse laittaa naamareita päähän, vaan vaeltaa valkeudessa rakastavan Isän ja ihmisten edessä. Ole siunattu Jeesuksen rakkaassa nimessä 😀

Hengellinen vanhemmuus

Millaisen perinnön me jätämme tuleville sukupolville? Millaisia Jumalan lapsia kasvaa tämän päivän lapsista ja nuorista? Miten minä voisin olla rohkaisemassa heitä luottamaan Jumalaan, joka auttaa kaikissa elämäntilanteissa? Millaisen merkin minä jätän lähimmäisteni mieliin kristillisyydestä? Toiminko rakkauden lain mukaan, vai muistetaanko minut kritisoivana ja negatiivisena persoonana, joka keskittyy virheisiin? Ymmärränkö todella, että ei vain sanani, vaan tekoni ja asenteeni paljastavat millainen minä todella olen? En tahdo vain puhua kauniisti ja tehdä toista, vaan tahdon niiden olevan samassa linjassa. Silloin nuorempi sukupolvikin voi nähdä, miten voi kasvaa vahvaksi Jumalan ihmiseksi, joka ei elä kompromississa maailman arvojen kanssa, vaan vahvistuu jatkuvasti uskossa Isään, jonka tahto on aina meidän parhaaksemme.

2 kirje Timoteukselle 3:10-13

Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, elämääni, ajatteluani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani ja kärsivällisyyttäni niissä vainoissa ja kärsimyksissä, jotka tulivat osakseni Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Millaisia vainoja olenkaan kestänyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut! Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi, mutta pahat ihmiset ja petkuttajat menevät pahuudessaan yhä pitemmälle, eksyttäen ja eksyen.

On tärkeää muistaa, että meidän tänä päivänä on vaikea samaistua tähän tilanteeseen, josta Paavali kirjoittaa rakkaalle työtoverilleen, koska sinne on pitkä aika. On syytä muistaa, että kristityt olivat kuin kirosana tuohon aikaan hengelliselle eliitille, siis fariseuksille, jotka eivät voineet suvaita, että kristityt julistivat avoimesti, että Jeesus on ylösnoussut kuningas. Heille se oli jumalanpilkkaa, koska he eivät nähneet evankeliumista loistavaa valoa. Tämä on syy, miksi Paavalia ja myös Timoteusta vainottiin, siksi oli erityisen tärkeää, että Timoteus Paavalin hengellisenä poikana, joka tuli johtamaan Paavalin kuoleman jälkeen isoa uskovien massaa, näki omin silmin, miten Paavali toimi, kohdatessaan vainoa.

Apostolien teot kertoo hyvin selkeällä tavalla, miten paljon, esimerkiksi Paavali, kohtasi vainoa. Vihollisen yksi päämäärä oli tietenkin saada uskovat pelkäämään ja mukautumaan juutalaisuuteen ja hylkäämään uskon Jeesukseen syntien sovittajana ja palata uskonnollisuuteen. Siksi on niin tärkeää myös meille, että näemme Raamatusta, miten apostolit kohtasivat vastustusta, mutta eivät koskaan luovuttaneet ja antaneet periksi. He olivat saaneet tehtävän itseltään Jeesukselta, olla hänen todistajiaan! Ja kun apostolit opetuslapseuttivat uusia uskovia, kristinusko pääsi leviämään ja kasvoi vahvoja hengellisiä lapsia. Juuri tämän prosessin takia, jonka kautta Kristuksen universaali seurakunta kasvaa edelleenkin, on erityisen tärkeää sisäistää, miten voimme kasvaa vahvoiksi Jumalan lapsiksi ja kasvaa palvelevassa johtajuudessa. Tarvitaan todella kipeästi hengellistä vanhemmuutta, joka tuo turvaa kasvaa Jumalan armossa.

2 Tim. 3:10

Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, elämääni, ajatteluani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani ja kärsivällisyyttäni niissä vainoissa ja kärsimyksissä, joita tuli osakseni Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Millaisia vainoja olenkaan kestänyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut!

Hengellinen vanhemmuus alkaa siitä, että meillä on joku tai joitakin, jotka seuraavat elämäämme. Meidän ei tarvitse olla nimettyjä pastoreita tai seurakunnan työmuodon vetäjiä saadaksemme tällaisen tehtävän. Se kuuluu jokaiselle Jumalan lapselle. Jos ymmärtäisimme tämän, se antaisi turvan vastauskontuulleille päästä helpommin sisään Jumalan perheeseen.

Miten hengellinen vanhemmuus sitten näkyy? Voimme kasvaa Jumalan sanan tuntemisessa ja sen soveltamisessa jatkuvasti koko elämämme ajan. Voimme opettaa lähimmäisiämme keskustellessamme kasvotusten vaikka kahvilassa, kertomalla miten itse olemme kohdanneet erilaisia hankalia tilanteita elämässämme ja miten Herra on auttanut niiden yli, vaikkei se helpolta tuntunutkaan juuri sillä hetkellä. Silloin tuo ystävä saa toivoa, nähdessään kuinka Jumala auttaa juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsemme.

Elämä. Se kertoo meistä enemmän kuin kauniit sanamme, jos ne eivät ole samassa linjassa. Se paljastaa, kuka elämäämme johtaa. Ajattelu. Saako Jumalan Sana pyhittää sitä jatkuvasti? Millaisia ajatuksia viljelemme, annammeko synnin, murheiden ja ahdistuksen viedä meidät näköalattomuuteen, jossa maailma kaatuu päällemme, vai opimmeko pikku hiljaa näkemään tilanteet Jumalan näkökulmasta? Usko. Saako usko ja luottamus Jumalan lupauksiin meidät anomaan ja unelmoimaan suuria vai tyydymmekö tavanomaiseen?

Pitkämielisyys ja kärsivällisyys. Ovatko ne saaneet pikku hiljaa kasvaa elämässämme? Kun kohtaamme tilanteita auton ratissa tai missä tahansa, jossa normaalisti hermostumme helposti, voimme pyytää Isältä, että hän auttaisi meitä hillitsemään kielemme. Voimme siunata ihmisiä, jotka saavat meidät hiiltymisen partaalle. Se on Jumalan tapa toimia. Mietipä hetki. Olisimmeko me valinneet antaa oman poikamme kuolemaan vihollistemme edestä? Koska Jumala on rakkaus, hän tahtoi antaa mahdollisuuden pelastukseen kaikille, vaikka hän tiesi, etteivät kaikki ihmiset tule hyväksymään Jeesusta elämänsä Herrakseen.

Huomaa myös, että Paavali kertoi Hengen hedelmän kasvaneen juuri vainoissa ja ahdistuksissa. Hän piti loppuun asti kiitollisen asenteen. Siinä on meille kaikille opeteltavaa! Jos edellä mainitut ominaisuudet tuntuivat sinusta raskailta ja hankalalta saavuttaa, muista, ettet ole yksin. Jumala tahtoo auttaa meitä, jotka olemme heikkoja itsessämme. Hän ei vaadi jatkuvasti meitä, vaan opettaa elämäntilanteiden kautta nöyryyttä, jos vain hyväksymme sen, emmekä anna kaunalle ja katkeruudelle sijaa sydämissämme. Kyse on asenteesta, sitä tullaan kasvattamaan, jos antaudumme Jumalan pyhitysprosessiin.

Tämä blogikirjoitus jää tällä kertaa viimeiseksi osaltani vuonna 2017. Palaan asiaan ensi vuoden puolella. Kiitos kaikille uskollisille lukijoille ja siunausta elämääsi. Jumala siunatkoon sinun joulusi 😀

Matka ILTA Conference 2017 tapahtumaan

Aloin valmistautua tapahtumaan noin kaksi kuukautta ennen tapahtuman alkua rukoilemalla sen puolesta aina silloin tällöin, sen lähestyessä tuli tarvetta lisätä luonnollisesti rukousta ja asiasta puhuttiinkin nuorten tiimijohtajien palaverissa, ja silloin aloin määrätietoisesti anomaan, että voisi tapahtua seuraavia asioita: Odotan, että nuoret ja nuoret aikuiset rakastuvat syvästi Jeesukseen ja antautuvat hänelle kokonaisvaltaisesti. Odotan, että moni pelastuu. Odotan, että moni löytää toivon, rauhan ja ilon. Näitä asioita rukoilin tapahtuvan. Ja sain myös kiittää rukousvastauksista.

Nuorten tiimijohtajien palaverin jälkeen ajattelin lähteä kotiin, mutta sitten Herra pysäytti minut. Näin, että kirkkomme vellamosalissa oli rukouskokous menossa. Se oli alkanut reilu 10min sitten. Olin jo menossa pois, kunnes koin syvän kutsun mennä vanhemman sukupolven kanssa rukoilemaan. Tuona iltana tapahtui jonkinasteinen läpimurto, näin Pekka kertoi tiimi-illassa. Itsekin kyynelin rukoilin monien muiden kanssa tuona iltana ja Herra laski sydämelleni, ettei ILTA konffa ole nuorten, vaan koko seurakunnan tapahtuma, sillä me tarvitsemme rukousarmeijan, joka taistelee kanssamme!

Kun viikkoa ennen tapahtumaa kokoonnuimme tiimi iltaan, jossa vapaaehtoiset olivat koolla, rakas pastorimme Pekka ohjasi rukoilemaan tiimeissä tapahtuman puolesta. Meitä oli kolme rukouspalvelussa palvelevaa paikalla ja näin näyn, jossa kaikkien rukouspalvelijoiden päällä oli Pyhän Hengen voima, ja se alkoi ilmetä, kun laskimme kädet ihmisten päälle. Olimme yhtä tiimiä, jolla on yhteinen palo siunata jokaista. Ja se välittyi voimakkaasti.

Tapahtumaviikon torstai-iltana kokoonnuimme tiimijohtajien, opetuslapseuskoululaisten ja seurakunnan vanhimmiston jäsenten kanssa kuulemaan opetusta tapahtuman pääpuhujalta Matt Kingiltä. Ennen kuin hän pääsi jakamaan sydäntään, ylistimme yhdessä Arttu Koskenrannan johdolla. Silloin alkoi tapahtua. Koin voimakasta Pyhän Hengen läsnäoloa ja sain keskittyä palvomaan Jumalaa. Kun keskityimme Herraan, hän alkoi siunaamaan meitä. Sitten pastori Pekka, seurakunnan työntekijät ja Matt ja Elisabeth King lähtivät siunaamaan meitä. Oli valtavan voimaannuttava hetki! Matt jakoi puheessaan siitä, että meidät on kutsuttu loistamaan Jumalan kirkkautta juuri sinne, missä olemme arkena: kouluihin, työpaikkoihin ja missä liikummekin. Siellä Jumala tahtoo ilmestyä, koska hän rakastaa jokaista ihmistä. Hän tahtoo käyttää jokaista Jumalan lasta siinä vaikutusalassa, jonka hän on antanut meille.

Kun perjantai koitti ja aloimme ylistäjien kanssa palvoa, aloin iloitsemaan hengessäni siitä, että olemme pikku hiljaa ymmärtäneet, kuinka tärkeää on valmistautua rukouksin näihin tapahtumiin, ilman sitä emme koe voittoja. Muutama viikko sitten keskustellessani kahden Jumalan läsnäoloa kantavan tiimijohtajan, Emilian ja Ani-Sofian kanssa, he totesivat, että tärkeämpää kuin on puhua ja tehdä päätöksiä tiimijohtajien palavereissa on yhteinen rukous palaverin päätteeksi, koska ainoastaan siellä saavutetaan todelliset läpimurrot. On ihanaa nähdä, kuinka vilpittömästi nuoret tapahtuman aikana tahtoivat palvoa Jeesusta ja keskittyä häneen. Hän on syy siihen, miksi kokoonnumme yhteen. Hän yhdistää meidät. Kiitos Herralle siitä, että ilmeisesti noin kolmekymmentä antoi tapahtuman aikana elämänsä Jeesukselle! Sen lisäksi Herra paransi sairaita, eheytti ja vapautti monia. Uskon ja toivon, että tapahtuma antoi voimaa arkeen, niin, ettemme häpeä Jeesuksen nimeä siellä missä elämme. Rukoilen, että uskoon tulleet saavat juurtua syvälle Jeesukseen ja hänen armoonsa ja löytää seurakunnan yhteyteen ja saada hyviä ystäviä, jotka auttavat kasvamaan.

Yksi merkittävä asia oli myös lauantaina brunssin jälkeen klo 14 alkanut kohtaaminen, kuten nimitämme näitä tilaisuuksia. Siinä Houm seurakunnan johtava pastori Niklas Niemelä opetti. Kerroin omasta prosessistani Houm seurakuntaani ja sen aktiiveihin keväällä blogissani. Oli todella vapauttavaa kokea yhteyttä houmilaisten kanssa ja palvoa Jumalaa. Kyynel taisi tirahtaa, kun koin, kuinka eheydymme tässä keskittyessämme Herraamme. Olemme yhtä Kristuksessa!

Kun mietin tapahtumaa kokonaisuutena, mieleen nousee syvä kiitollisuus Jumalalle siitä, kuinka hän kohtasi ihan jokaista, joka tahtoi kohdata häntä. Tuo jano hänen puoleen kasvaa joka kerta, kun tahdomme vain astua hänen parantavaan läsnäoloonsa. Eikä sen tarvitse todellakaan jäädä siihen, että hieno tapahtuma ja sitten alkaa karu arki. Vaan voimme kokea syvää yhteyttä Jumalan kanssa arjessa, kun pysähdymme kohtaamaan häntä. Hän odottaa ja kaipaa sitä valtavasti!

Kun heräsin lauantai aamuna, koin Herran puhuvan minulle siitä, ettei meidän tule pitää mitään itsestäänselvyytenä. Meidän tulee arvostaa lähimmäisiämme. Meillä on aina syytä ylistää ja palvoa Jumalaamme, koska hän teki jotain, mistä meidän pelastumisemme on täysin riippuvainen! Pidämmekö itsestään selvänä timanttia pastoritiimiämme, joka on tehnyt valtavasti töitä, jotta Jumalan valtakunta leviäisi tässä kaupungissa, maassa ja ympäri maailmaa?

Ennen tätä tapahtumaa sadat ihmiset ovat rukoilleet tapahtuman puolesta, monet ovat vuosikymmeniä rukoilleen herätystä. Me saamme kiittää heistä kaikista Jumalaa! Seurakuntamme näkylauseke tiivistää asian hienosti: Olemme Jumalan läsnäolon innoittama, lämminhenkinen ja palveleva seurakuntaperhe. Kaikki tähtää siihen, että ihmiset löytävät saman armon, minkä me olemme jo vastaanottaneet. Se saa meidät liikkeelle. Kaikki se vaivannäkö mitä vapaaehtoiset, esirukoilijat ja työntekijät ovat tehneet ei ole ollut turhaa. Se tuo kunniaa Jumalalle.

Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen, että saan vielä tänäkin päivänä palvella nuorten työssä ja vieläpä Pekka ja Neea Perhon paimenuuden alla. Se on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa. Pekka ja Neea elävät Jumalan läsnäolon todellisuudessa, ja he tahtovat olla nostamassa nuorta sukupolvea rohkaisten heitä jatkuvasti. He eivät vain ole paikalla, vaan aina läsnä. He katsovat silmiin ja siunaavat. Olen myös todella kiitollinen jokaisesta nuoresta ja nuoresta aikuisesta, joka tahtoo palvella Seinäjoen illassa. Ilman heitä tämä tapahtuma ei olisi onnistunut. Kaikesta saamme kiittää Jumalaa, joka johdattaa meitä Kristuksen voittosaatossa myös tulevaisuudessa! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Syyllisyydestä

Kun mietin, mistä kirjoittaisin tällä viikolla blogiin, mieleen nousi vahvasti ajatus siitä, miten Jumalan lapsetkin kamppailevat heikon itsetunnon, syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteiden kanssa. Olen elänyt näitä vaiheita itsekin elämäni aikana. Paholainen on tullut valehtelemaan, tappamaan ja tuhoamaan, hän on syyttäjä. Mutta Jeesus on tullut antamaan yltäkylläisen elämän jokaiselle omalleen, uskommeko sen todella myös omalle kohdallemme? Monen on helpompi uskoa, että toiset voivat vastaanottaa Jumalan mielisuosion puhtaasta armosta, mutta omalle kohdalla se tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta, kun ”minä olen niin likainen”. On täysin mahdotonta elää uskovan elämää omassa voimassa, omien hyvien tekojen kautta. Jeesus teki kaiken puolestamme, miksi meidän on niin hankala se hyväksyä? Yksi syy voi olla se, että se ei tunnu järkevältä. Elämme niin suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, jossa mitään ei saa ilmaiseksi, vaan kaikki pitää ansaita. Työelämässä se toki päteekin, mutta sitten kun pyrimme soveltamaan sitä hengellisessä elämässämme, siitä tulee erittäin raskasta. Siksi Herra tahtoo opettaa jokaiselle lapselleen henkilökohtaisesti, kuinka paljon hän rakastaa meitä!

Mieleeni nousi kaksi kohtausta. Ensimmäinen kohtaus tapahtuu Vanhan liiton aikana ja on profeetallinen, tutkitaanpa Jesajan näkyä. Jaamme sen kahteen osaan.

Jesaja 6:1-4

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen viittansa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kullakin kuusi siipeä. Kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella jalkansa, ja kahdella he lensivät. He huusivat toinen toiselleen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kunniaansa.” Ovenpielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone tuli täyteen savua.

Huomaatko latauksen näissä jakeissa? Minulle avainjae on jae kolme: ”He huusivat toinen toiselleen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kunniaansa.” Miksi? Se kuvastaa sitä pyhyyden suuruutta, jonka serafit kokivat ja ilmaisivat. Jumala on kaiken yläpuolella, siksi ihminenkin pysähtyy hänen pyhyytensä edessä haukkomaan henkeään. Mikään ei vedä vertoja meidän Jumalallemme. Tästä johtuen Jesajan reaktio on voimakas:

Jesaja 6:5-7

Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä olen tuhon oma, koska minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet, ja minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.” Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta. Hän kosketti sillä suutani ja sanoi: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi. Sinun syyllisyytesi on poistettu ja syntisi sovitettu.”

Jos joku irrottaa yhden jakeen asiayhteydestään, tarkoitan, että sanoo, että ”niin, kyllä minä tiedän, että olen saastainen, niin likainen, etten voi enää kelvata Jumalalle” ja jää tähän epätoivoon, tulee sielunvihollinen säestämään ja kehottaa luovuttamaan. Sen sijaan meidän täytyy kunnioittaa Jumalaa ja hänen pyhää Sanaansa, että luemme aina koko asiayhteyden, jotta ymmärrämme mitä Jumala sen kautta tahtoo meille sanoa. Silloin emme lue väärin Raamattua, vaan rakennumme uskossa!

Sitten asiaan: Jumalan pyhyyden läsnäolossa voimme tunnistaa, että meillä on syytä tehdä parannus synneistämme, jotka vaivaat aidosti sydäntämme. Mutta sen jälkeen me saamme kokea Jumalan valtavan ihanan armon, joka kuuluu meille Jeesuksen tähden! Tarkoitin näitä jakeita profeetallisina, nimittäin minun mielestäni tässä syyllisyyden poisottamisella viitataan suoraan Jeesuksen täydelliseen uhriin ja siitä saatavaan puhtauteen. Mikä seuraus siitä on? Emme enää kuuntele syyttäjää, paholaista, vaan opettelemme käyttäytymään oikein suhteessa pysyvään vapauteemme. Jumala tahtoo puhdistaa meidät syyllisyydestä, joka tuottaa häpeää, koska näiden kautta vihollisemme yrittää saada katseemme pois Jeesuksesta. Kun ymmärrämme, että Jeesus kantoi jo syyllisyytemme, alamme kokemaan Jumalan rakkauden aivan uudella tavalla. Silloin meistä kasvaa terveitä Jumalan lapsia, jotka eivät keskity virheisiinsä, vaan muistavat keitä olemme Kristuksessa. Mitä tapahtuu, kun olemme kokeneet Jumalan hyvyyden ja anteeksiannon voiman? Terve Jumalan pelko. Se varjelee meidän askeleemme, kun kuljemme uskossa eteenpäin.

Johannes 8:4-7

”Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Mooses on laissa antanut meille käskyn kivittää tuollaiset. Mitä sinä sanot?” Näin he sanoivat pannakseen Jeesuksen koetukselle ja päästäkseen syyttämään häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he toistamiseen kysyivät häneltä, hän suoristautui ja sanoi heille: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön ensimmäisenä häntä kivellä.”

Ehkemme ole tehneet aviorikosta, mutta tunnemme, kuinka synti vangitsee meitä ja koemme syyllisyyttä. Fariseukset syyttivät ja lain mukaan tilanne oli selkeä, mutta kun Jeesus vastasi syyttäjille, heidän omatuntonsa alkoi syyttää heitä heidän omista synneistään. Kenelläkään ihmisellä ei ole pokkaa sanoa, ettei koskaan olisi loukannut ihmisiä ja Jumalaa.

Johannes 8:10-11

Jeesus suoristautui ja kysyi: ”Nainen, missä ovat syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Hän vastasi: ”Herra, ei kukaan.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää tee syntiä.”

Tämä lyhyt dialogi on erittäin tärkeä, meille, kun tuskailemme oman lihallisuutemme kanssa. Jeesus tahtoi saada naisen ymmärtämään, että kaikki syyttäjät ovat poissa, julistamaan sen ääneen. Miksi? Koska sanoissa on voimaa. Kun nainen palasi kotiinsa, voin kuvitella tilanteen, jossa hän miettii tapahtunutta ja kysyy itseltään: missä ovat syyttäjäni? Ei missään, he ovat poissa! Mikä seuraus tällä syyllisyyden poistamisella on? Se, että Jumalan armo saa aikaan sydämen muutoksen. Aivan yhtä tärkeää on muistaa, että ainut, joka olisi voinut kivittää tämän naisen, samoin meidät, jos olisimme hänen sijassaan olleet, olisi Jeesus. Hän oli synnitön.

Sen sijaan Jeesus sanoo valtavan parantavat sanat: En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää tee syntiä.

Ennen kuin voi odottaa hyviä hedelmiä, täytyy kylvää oikeita siemeniä. Kun Jumala tahtoo saada meidät kasvamaan uskossa, hän rohkaisee meitä. Hän ravitsee meitä läsnäolossaan, kun vietämme aikaa rukoillen ja tutkien Sanaa, soveltaen sitä päivittäin. Silloin Isä iloitsee siitä, ettei hänen armonsa mennyt hukkaan kohdallamme, vaan sai aikaan pysyvän muutoksen. Emme koskaan pääse täydelliseen synnittömyyteen eläessämme maan päällä, mutta Pyhän Hengen voiman avulla voimme kasvaa pyhityksessä, muuttuen Jeesuksen kaltaiseksi askel kerrallaan. Emme enää tahdo elää synnissä, vaan kasvaa pyhityksessä.

Rohkaisen sinua ystäväni näkemään itsesi Jumalalle erittäin rakkaana ihmisenä, josta Jeesus maksoi kalliin hinnan lunastamalla sinut kuolemasta elämään. Tämän faktan pitäisi rohkaista sinua ja minua elämään läheisessä suhteessa Herraamme. Hän opettaa elämään tahdossaan kärsivällisesti. Hän ei ole syyttäjä, vaan armahtaja, joka nostaa, kun kaadumme. Hän tahtoo siunata sinua koko sydämestään. Hän on sinun puolellasi, eikä sinua vastaan. Opettelemalla luottamaan hänen armoonsa, alat näkemään itsesi oikein, ja rohkaistut loistamaan Jumalan armoa vaikutusalassasi. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Ystävyys Jumalan kanssa

1 Mooseksen kirja 2:7, 22-25

Sitten Herra Jumala muovasi ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen. Näin ihmisestä tuli elävä sielu. Ja Herra Jumala rakensi naisen siitä kylkiluusta, jonka oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Mies sanoi: ”Tämä on nyt luu minun luustani ja liha minun lihastani. Tätä on kutsuttava naiseksi, sillä miehestä hänet on otettu.” Siksi mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja yhtyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha. He olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.

Tarviiko Jumala ihmistä? Ei. Mutta hän tahtoi luoda hänet hallitsemaan maailmaa ja olemaan hänen yhteydessään, niin minä ajattelen. Aivan kuten hän loi miehen, hän loi myös naisen omaksi kuvakseen, hän on sijoittanut jotain itsestään ihmiseen ja koska hän on antanut meille kyvyn olla yhteydessä häneen, voimme oppia tuntemaan hänet. Huomaatko, kuinka ihana harmonia vallitsi alussa, ennen syntiinlankeemusta? Niin Jumala tarkoitti, jotta myös ihmissuhteet olisivat harmoniassa, samoin suhteemme häneen. Syntiinlankeemus toi mukanaan häpeän ja erotti luonnollisen yhteyden Jumalan ja ihmisen välillä. Ilman tuota yhteyttä Luojaan ihminen ei ole kokonainen, siksi emme löydä pysyvää rauhaa muuten kuin yhteydessä häneen.

1 Mooseksen kirja 12:1-4

Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinua ja teen nimesi suureksi, ja sinä tulet olemaan siunauksena. Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, joka kiroaa sinua, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat.” Abram lähti, niin kuin Herra oli hänelle puhunut, ja Loot meni hänen kanssaan. Abram oli Haaranista lähtiessään seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäinen.

Miltä sinusta ja minusta mahtaisi tuntua, kun Jumala, josta ei ole aiemmin kuullutkaan, sanoisi, että lähde nyt pois kotoasi, vieläpä meille korkeassa iässä? Alkaisimmeko järkeillä, ettei tässä ole mitään järkeä! En minä voi lähteä ja keksisimme tekosyitä, ettei ajatus pääsisi voitolle mielessämme. Raamattu ei kerro, kutsuiko Jumala häntä useita kertoja kunnes Abram päätti lähteä. Luulen, ettei lähtö ollut helppo, koska noilla main perhekulttuuri on vahva. Miltä kuulostaisi, että Jumala jota Abram ei tuntenut entuudestaan, kutsuu häntä lähtemään pois ja kun hän kertoo lähtöaikeistaan perheelleen, millaisen leiman hän saisi tästä, jos hän todella päättäisi lähteä? Olen ymmärtänyt, että alue jossa Abramin perhe asui oli jossain mittakaavassa tunnettu epäjumalien palvonnastaan. Ehkä tämäkin seikka vaikeutti lähtöä, koska epäjumalat eivät puhu, nyt oli kyseessä aivan eritason Jumala. Ilmeisesti Jumalan kutsun täytyi olla voimakas, koska Abram totteli.

Jos katsomme yllä olevia jakeita tarkemmin, Jumalan kutsusta selviää, että hän tahtoo viedä Abramin ja Saarain pois heidän mukavuusvyöhykkeeltään, lupaa siunata hänen kauttaan Israelin tulevaa valtiota. Sen lisäksi Jumala lupaa, että hän tulee siunaamaan niitä, jotka siunaavat Abramia ja juutalaisia, mutta myös kiroaa ne, jotka kiroavat heitä. Tämän lisäksi Jumala siunaa kaikkia ihmisiä Abramin kautta! Huomaatko, kuinka voimakas lataus näissä muutamassa jakeessa on? Ikään kuin Jumala pistäisi kaiken arvovaltansa sanojensa taakse ja Abram päätti luottaa häneen.

1 Mooseksen kirja 12:8-9

Siellä Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan.” Niin Abram rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli ilmestynyt hänelle. Sieltä hän siirtyi vuoristoon, joka on Beetelistä itään, ja pystytti telttansa niin, että Beetel oli länsipuolella ja Ai itäpuolella. Hän rakensi sinne alttarin Herralle ja huusi avuksi Herran nimeä.

Huomaamme, että Abramin ystävyys Jumalan kanssa ilmeni alttarien pystyttämisinä. Se kertoo paljon tämän uskonsankarin nöyryydestä. Hän tiedosti, ettei voinut muuta kuin etsiä Jumalaa, joka oli luvannut pitää huolta hänen perheestään ja siunata hänen kauttaan muita. Alttari kuvaa minulle antautumista, se kuvaa fyysistä kohdetta, jossa on luovuttanut oikeudesta hallita omaa elämää ja antaa kaikki elämän osa-alueet Jumalan käsiin.

Jokaisen Jumalan lapsen on eräänä päivänä täytynyt tehdä päätös olla kuuliainen Jumalan kutsulle ja antaa elämämme hänelle. Silloin meistä tuli vanhurskautettuja, toisin sanoen, Jeesuksen syyttömyys luettiin meidän eduksemme, ilman ansiota, puhtaasta armosta. Maksaako ystävyys Jumalan kanssa? Kyllä. Jos katsomme Abrahamin tarinaa, hänen täytyi luopua omista suunnitelmistaan ja antautua luottamussuhteeseen Jumalan kanssa. Sama laki on edelleen voimassa meidän kohdallamme. Meidänkin tulee olla valmiita tottelemaan silloinkin, kun se tuntuu kalliilta, koska Jumala tahtoo saada meidät näkemään ja kokemaan, että hän todella on uskollinen. Eikä uskollisuutta voi mitata muuta kuin testaamalla, eikö totta? Abraham ei voinut tietää varmuudella toteutuisiko Jumalan juhlalliset lupaukset käytännössä, mutta silti hän päätti totella. Se vaatii siis uskoa. Siksi häntä kutsutaankin uskon esikuvaksi.

Miksi sitten kannattaa antautua syvään ystävyyssuhteeseen Jumalan kanssa? Koska Raamattu todistaa jatkuvasti, kuinka hän on aina pitänyt lupauksensa! Profeetat ennustivat jo kauan ennen Jeesuksen syntymää hänen tulostaan ja kärsimyksestään ja niin todella tapahtui. Ystävyys Jumalan kanssa myös eheyttää meitä. Hän täyttää sellaiset tarpeemme, joita kukaan muu ei ikinä voi täyttää. Kun opettelemme antautumaan hänen edessään päivittäin, luovumme omasta lihallisesta halusta tehdä omin päin päätöksiä ja annamme hänen johtaa elämämme kaikkia osa-alueita, koemme hänen hyvyytensä.

Juuri tästä syystä on ihanaa tulla hänen läsnäoloonsa, sekä yksityisesti että seurakunnan keskellä, jolloin janoamme kokea sitä lisää. Maailma ei ikinä voi tarjota mitään vastaavaa, ja kun hyväksymme sen, alamme rakastumaan syvemmin häneen. Mitä siitä seuraa? Se, että alamme näkemään lähimmäisemme hänen silmillään, rakastamaan niitäkin, jotka eivät maailman mielestä sitä ansaitse. Alamme osoittamaan kaikille lähimmäisillemme Jumalan rakkautta, jota saamme jatkuvasti lisää kun jaamme sitä eteenpäin. Tuo rakkaus saa muurit murtumaan omassa elämässämme ja voimme olla vapauttamassa myös muita, joilla on särkynyt minäkuva (eikö meillä kaikilla ole?). Siksi haastan itseäni ja sinua antautumaan Abrahamin tavoin kokosydämisesti Jumalalle ja saamme tehdä historiaa maailman keskellä, joka on usein täynnä toivottomuutta. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Pyhyydestä

Kun olin pari päivää sitten metsässä, koin Jumalan puhuvan sydämelleni siitä, kuinka vääriä käsityksiä meillä vajavaisilla ihmisillä on pyhyydestä. Ja ennen kaikkea siitä, miten sen voi saavuttaa. Seuraavat jakeet tulivat mieleeni, kun hiljennyin Jumalan edessä.

1 Pietarin kirje 1:15-16

Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.”

Tällä kertaa otin tarkoituksellisesti nämä kaksi jaetta irti tekstiyhteydestä, koska monet uskovat (ikävä kyllä) toimivat tällä tavoin. Onko sillä väliä? Kyllä on. Moni voi lukea ja ymmärtää nämä kaksi jaetta vaatimuslistana: Minun odotetaan saavuttavan pyhyyden omilla ansioillani. Minun pitää yrittää enemmän. Mitä minun pitäisi tehdä, että Jumala hyväksyisi minut kokonaan? Jos pohdimme näin, silloin kasvaa valtava odotusten vuori eteemme, niin ettemme näe Jumalan armon suuruutta.

Kysymys kuuluu meille tänään, missä olisimme ilman Jumalan suurta armoa? Emme olisi hänen lapsiaan. Tätä teemaa on ennenkin pohdittu, otetaan esimerkki:

Galatalaiskirje 2:15-16

Me olemme syntyjämme juutalaisia emmekä pakanakansojen syntisiä. Mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskosta Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi uskomalla Kristukseen emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja.

Näissä kahdessa jakeessa Paavali osoittaa, ettei kukaan pääse oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, paitsi vastaanottamalla Jumalan armon Jeesuksen kautta. Sen olivat galatalaiset unohtaneet ja luulivat, että toimimalla juutalaisten rituaalien tavoin, he voisivat miellyttää Jumalaa ja saavuttaa täydellisyyden lakia noudattamalla. Mutta voiko syntinen ihminen miellyttää Jumalaa ja saavuttaa vaaditun tason?

Galatalaiskirje 2:18-20

Jos rakennan uudestaan sen, minkä olen hajottanut, osoitan olevani lainrikkoja, sillä lain kautta minä olen kuollut laille elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun puolestani.

Kun pohtii näitä jakeita vähän aikaa, alkaa selviämään, ettei yksikään Jumalan lapsi voi omin avuin ansaita Jumalan edessä hänen mielisuosiotaan. Se on täysin mahdotonta. Se meidän todella täytyy ymmärtää ja hyväksyä, koska silloin emme pyri tuomaan hänen eteensä muka ”valkoista lakanaa”, joka näyttää Jumalan pyhyyden kautta todella likaiselta. Parhaatkin yrityksemme ansaita Jumalan armo ja rakkaus ovat säälittäviä. Miksemme voi vain tunnustaa olevamme taipuvaisia syntiin, pahoihin ajatuksiin, motiiveihin ja pyytää vilpittömästi, että Herra anna anteeksi kaikki minun syntini, en voi ansaita sinun rakkauttasi ja anteeksiantoasi? Minä tarvitsen Jeesusta joka päivä.

Jos näin teemme, silloin ilo alkaa levitä kasvoillemme, kun alamme ymmärtämään, ettei kyse ole enää meidän teoistamme, vaan kaikki perustuu Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Sen kautta saimme lapsen aseman Jumalan omina! Nöyryyden takia meidän on hyvä muistaa, että olemme Jumalan pyhyyden edessä lainrikkojia, mutta hänen armostaan hänen perillisiään yhdessä Jeesuksen kanssa! Jos muistamme, että lihamme on ristiinnaulittu yhdessä Jeesuksen kanssa, tahdomme elää Jumalaa miellyttävällä tavalla, emme enää ansaitaksemme, vaan vastarakkaudesta. Silloin Jeesus alkaa näkymään elämässämme ja Jumala saa kaiken kunnian!

1 Pietarin kirje 1:13-14

Vyöttäkää siis mielenne ja olkaa raittiita. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte.

Kaksi tärkeää asiaa: Jokainen Jumalan lapsi on pyhitetty kertakaikkisesti Jeesuksen uhrin perusteella ja toisaalta pyhitys on koko elämän mittainen prosessi. Emme siis menetä lapsen asemaamme, kun teemme hetkellisesti syntiä, koska Jeesuksen uhri oli täydellinen. Nämä Pietarin sanat tulee ymmärtääkseni käsittää niin, että hän puhuu pyhitysprosessista.

Meidän tulee siis valvoa omaa tilaamme, luottaa siihen armoon, joka pelasti meidät. Kun käsitämme tämän, tahdomme antaa Jumalalle vastalahjaksi kuuliaisen sydämen, jonka ei ole vaikea totella häntä! Armon kokeminen ei siis anna meille oikeutta, eikä varsinkaan halua, elää Jumalaa loukkaavalla tavalla. Miksi?

1 Pietarin kirje 1:17-19

Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.

Jumala on rakastava ja armahtava Isä, mutta myös pyhä ja oikeudenmukainen tuomari, jolle kerran teemme tilin elämästämme. Jos muistamme hänen olemuksensa molemmat puolet, tahdomme kunnioittaa häntä syvästi koko elämällämme. Silloin varjellumme uskossa loppuun asti, siihen Pietari viittaa mielestäni. Jos muistutamme itseämme siitä, että mikään muu ei riittänyt hinnaksi ihmisen syntivelasta kuin Jumalan rakkaan Pojan veri, ymmärrämme, että armo maksoi paljon.

Paholainen pyrkii muistuttamaan sinua ja minua omasta syntisyydestämme ja kehottaa luovuttamaan, koska lankeamme samoihin asioihin kerta toisensa jälkeen. Silloin meidän ei pitäisi jäädä kuuntelemaan, vaan nostaa katse ylös Jeesuksen ristiin, että hänen verensä tähden me olemme Jumalan lapsia. Sen jälkeen meidän kannattaa muistuttaa itseämme keskittymään kasvamaan uskossa, ja opetella terveitä polkuja tällä uudella tiellä, jonka Jeesus on avannut omilleen. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Jumala rohkaisijana

Mietin tuossa yksi aamu rehellisesti, että jos esimerkiksi neljäkymmentä vuotta täyttänyt mies ei ole eläessään saanut kokea rohkaisua, niin mitä luulet tapahtuvan, kun häntä aletaan rohkaisemaan julkisesti tai yksityisesti ihan yhtäkkiä? Osaisiko hän vastaanottaa sen vai torjuisiko hän sen? Minä veikkaan jälkimmäistä. Jostain syystä kotimaassamme olen huomannut sellaisen inhottavan piirteen, että on paljon helpompi kritisoida ja painaa alas toista, sen sijaan, että ylipäätään tahtoisimme oppia löytämään positiivia puolia asioista ja ihmisten tavasta toimia eri tilanteissa.

Onko siis pakko alkaa kaivamaan positiivisia asioita, sanoen esimerkiksi, että onneksi ei ole satanut kahteen päivään? En tarkoita sitä. Mutta voimme suhtautua elämään kiitollisin mielin, jos itsetuntomme on päässyt eheytymään haavoista, jotka ovat tulleet elämämme matkalla. Jos keskitymme itseemme, löydämme helposti korjattavaa ja negatiivisia ajatukset alkavat pyörimään ympärillämme. Tähän päälle sielunvihollinen pyrkii uskottelemaan meille, ettei sinusta tule mitään ja luovu jo suhteestasi Jumalaan, koska aina sinä epäonnistut. Jos ruokimme tuollaisia ajatuksia, meistä kasvaa negatiivisia, katkeria ihmisiä. Haluammeko sellaista todella? En minä ainakaan, etkä luultavasti sinäkään.

Miten ihmeessä sitten voimme löytää rohkaisijoita elämäämme, jotta mielemme ei keskittyisi alituisesti negatiivisiin asioihin? Paras tapa on tutustua Jumalaan, joka rohkaisee meitä paljon. Hän on antanut paljon lupauksia Raamatussa jokaiselle lapselleen, vaikka moni niistä on suunnattu alun perin israelilaisille, voimme uskolla vastaanottaa ne itsellemmekin, koska kuulumme hänen perheeseen, ja sitä kautta meillä on puhtaasta armosta ”hengellisen Israelin kansalaisuus”.

5 Mooseksen kirja 4:29-31

Siellä sinä etsit Herraa, Jumalaasi, ja sinä löydät hänet, kun etsit häntä koko sydämestäsi ja koko sielustasi. Kun sinulla on ahdistus ja kun kaikki tämä kohtaa sinua aikojen lopussa, sinä palaat Herran, sinun Jumalasi, luo ja olet kuuliainen hänelle. Sillä Herra, sinun Jumalasi, on armollinen Jumala. Hän ei hylkää sinua eikä anna sinun tuhoutua. Hän ei unohda isiesi kanssa tekemäänsä liittoa, jonka hän on heille vannomallaan valalla vahvistanut.

Meidän on hyvä muistuttaa, mihin tilanteeseen Jumala alun perin tarkoitti nämä sanat. Israelilaiset olivat tehneet syntiä palvelemalla epäjumalia ja vihoittaneet hänet. He joutuivat pois hänen yhteydestään, mutta parannuksen tehtyään hän lupaa jakeissa olevat asiat kansalleen. Jumala näyttää siis käyttävän olosuhteita nöyryyttääkseen ihmiset puoleensa. Tänäkin päivänä hän tekee samoin, silloin kun tilanne sitä vaatii. Joskus olemme niin itsepäisiä, että se on välttämätöntä, ikävä kyllä.

Mutta eikö olekin ihanaa tiedostaa, että vaikka menneisyytemme olisi kuinka huono tahansa, Jumala ei ole menettänyt lopullisesti toivoaan ja hylännyt omiaan koskaan, koska hän ei voi kieltää itseään olemalla uskoton?! Hän on uskollinen. On hyvä muistaa, että Herramme tutkii meidän sydämemme motiiveja ja kun olemme nöyrtyneet hänen edessään, hän tahtoo siunata meitä. Aivan kuten hän tahtoo meidän olevan rehellisiä aina, huutaen hänen puoleensa, että tarvitsemme jatkuvasti hänen opastustaan, hän johdattaa omiaan suoraa tietä.

Meidän on hyvä muistuttaa myös itseämme säännöllisesti siitä, että Jumala on todella meidän puolellamme, eikä meitä vastaan. Kun sinua on loukattu verbaalisesti, lyöty nauloja elämääsi tai miekan pistoja selkääsi, rakastava Isämme tulee parantamaan. Silloin alamme kokemaan hänen läheisyytensä ja opettelemme luottamaan siihen, ettei hän tahdo pahaa meille koskaan, vaan rakastaa uskollisesti. Monelle ihmiselle on hankalaa ymmärtää ja hyväksyä, että on olemassa Jumala, joka hyväksyy meidät, virheistä huolimatta.

Ikävä kyllä synti ja paholainen ovat päässeet tuhoamaan terveen minäkuvan monien elämässä, luen myös itseni tähän joukkoon. Kun Isä alkaa eheyttämään, puhumaan lupauksiaan ja rohkaisemaan meitä, järki vastustaa sitä, koska olemme pettyneet monia kertoja ihmisiin. Mutta kun alamme oppimaan pikku hiljaa tuntemaan Jumalaa, koemme hänen rakkautensa ja uskollisuutensa. Silloin havahdumme, että hän todella on luottamuksemme arvoinen. Ainoa, joka voi parantaa sydämeemme tulleet haavat on Taivaallinen Isämme, mutta vain, jos annamme hänelle oikeuden siihen.

Kun olin rukouksessa muutama päivä sitten, näin kuvan, jossa Herra näki pienen taimen aluksi kehittyvän, sitten sen kasvu pysähtyi. Herra ei suuttunut siitä, vaan antoi aikaa. Näin rakastava Taivaan Isä meillä on. Hän ei kaiva meitä pois ja sano: koska et jatkuvasti kasvanut, hylkään sinut. Tuollaisen valheen perkele yrittää saada monen Jumalan lapsen mieleen, niin että meistä kasvaisi suorituskeskeisiä kristittyjä. Miksi? Koska ajan myötä sellaiset luulevat, että voivat kantaa itse taakkansa ja näin osoittaa hengellisen täysi-ikäisyytensä. Loppujen lopuksi monet heistä väsyvät ja katkeroituvat ajan saatossa, ellei Isämme auta meitä näkemään, että hän tahtoisi kantaa meidän kuormamme. Ne eivät kuulu meidän kannettavaksemme, koska murskaannumme niin helposti raskaiden taakkojen alle, jotka ovat pieniä Jumalallemme. Uskotko tämän myös omalla kohdallasi?

Psalmi 119:153 (New International Version)

Katso kärsimykseeni ja vapauta minut, minä en ole unohtanut lakiasi.

Mitä luulet Jumalan vastaavan yllä olevan jakeen sanojalle? Eikö hän tahdokin osoittaa uskollisuutensa hänelle varmasti, koska tämä ihminen on vilpittömästi tahtonut asettaa toivonsa häneen. Koska Jumala on sitoutunut omaan sanaansa, hän odottaa, että hänen lapsensa vetoavat siihen! Mitä jos tästä eteenpäin alkaisimme tietoisesti vetoamaan hänen sanansa lupauksiin ja odottaisimme kärsivällisesti, että hän vastaa? Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Jumala on rakkaus!

1 Johanneksen kirje 4:7-10

Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän.

Miksi Jumalan lasten tulisi osoittaa rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan? Siksikö, että meidän täytyy esittää olevamme pyhempiä, kuin muut ihmiset? Ei! Kyse ei ole tekopyhyydestä, vaan ilmiselvästi tuntomerkistä, josta Jumala puhuu halki Raamatun. Kaikki perustuu siihen, miten antelias ja täynnä rakkautta Jumala on ihmistä kohtaan, joka ihan itse päätti kapinoida aikojen alussa Luojaansa kohtaan. On tärkeää muistuttaa itseään siitä faktasta, että Jumalan rakkaus maksoi paljon, hänen rakkaan Poikansa elämän vihollisten pelastamiseksi. Koska hän arvioi ihmisen niin arvokkaaksi silmissään, hän päätti pelastaa meidät varmalta kuolemalta, jonka totisesti jokainen ihminen on ansainnut.

Ilman Jeesusta emme olisi päässeet sisälle elämään, pois paholaisen talutusnuorasta. Kun alamme omaksumaan tätä totuutta, meille valkenee, että voimme antaa Jumalalle moraalisia vastalahjoja, olemalla kuuliaisia hänen tahdolleen, tottelemalla mielellämme, kun hän tahtoo käyttää meitä, katumalla aidosti, kun lankeamme jne. Jos sanomme, että rakastamme Jumalaa, mutta pidämme kiinni anteeksiantamattomuudesta, petämme itseämme. Sen sijaan, jos ymmärrämme, että olemme saaneet todella paljon itse anteeksi, tahdomme antaa anteeksi myös muille. Johannes sanoo suoraan, ettei ihminen joka tahdo toimia rakkauden motivoivana, ole oppinut tuntemaan Jumalaa, jos hän ei tahdo rakastaa.

1 Johanneksen kirje 4:11-13

Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä. Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä; tämän me tiedämme siitä, että hän on antanut meille Henkeään.

Johannes osoittaa uudelleen vastavuoroisuutta meille, koska lihallinen luontomme sanoo toistuvasti, ettei meidän tarvitse rakastaa niitä, jotka vihaavat meitä. Väärin. Jeesus kumosi tämän väitteen: meidän tulee rakastaa ja jopa siunata niitä, jotka vihaavat meitä. Se kertoo viestin siitä, että Jumala on rakkaus ja hän vaikuttaa elämässämme. Sen voimalla ihmiset jotka halveksivat Jumalan omia, voivat alkaa pohtimaan syitä käytökseemme ja kärsivällisyyteemme. Koska maailman tapa on kostaa paha pahalla, meidän tulisi osoittaa käytöksellämme, ettemme ole tästä maailmasta, vaan olemme Jumalan valtakunnan periaatteiden toteuttajia silloinkin, kun toiset kiroisivat.

Huomaa, että Johannes painottaa, että Jumalan rakkaus saavuttaa meissä päämääränsä aina, kun toimimme Jumalan valtakunnan periaatteiden mukaisesti, emmekä maksa pahaa pahalla. Kun harjoittelemme tätä arjessamme, monet ihmiset pistävät sen merkille, ja jonakin päivänä he saattavat vakuuttua siitä, että Jumala todella rakastaa heitäkin, ja tahtoo antaa myös heille uuden elämän! Sanaton evankeliumi toimii. Miten Jumalan rakkaus ilmenee uskovissa? Pyhän Hengen kautta, joka asuu meissä. Hän vaikuttaa meissä tahtoa ja tekemistä, kun tahdomme toimia yhteistyössä hänen kanssaan.

1 Johanneksen kirje 4:16-18

Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kun Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistuista; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.

Nyt Johannes puhuu Jumalan lapsen identiteetistä todella oivaltaen: Kun meille syntyy syvä halu miellyttää Jumalaa, alamme ymmärtämään, että hänen rakkautensa kattaa kaikki hänen luomansa ihmiset. Ei ole poikkeuksia. Kun oivallamme tämän, meidän on helpompi osoittaa rohkaisua ja hyväksyntää kaikille ihmisille, eikö totta? Meidän ei tarvitse enää kilpailla siitä, että kuka on kaikkein rakkain hänelle, vaan kaikki ovat samalla viivalla, yhtä arvokkaita. Jos opimme luottamaan Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen, joka ei horju, lähestymme häntä ja opimme hänestä jatkuvasti lisää. Läheisyys tulee vietetyn ajan perusteella, ei opittujen fraasien.

Ja kun eräänä päivänä jokainen ihminen seisoo pyhän Jumalan valtaistuimen edessä, emme pelkää, koska olemme viettäneet aikaa hänen kanssaan, oppineet tuntemaan hänen sydämensä. Emme ole eläneet etäisessä suhteessa, vaan läheisessä rakkaussuhteessa. Silloin voimme häpeilemättä astua hänen eteensä! Olemme vaelluksemme aikana muuttuneet Jeesuksen kaltaisiksi pyhitysprosessin kautta ja tuottaneet kunniaa Jumalallemme. Jumalan rakkaus ajanut pois kaiken pelon rangaistuksesta ja hylkäämisestä. Paholaisen keinot eivät ulotu niihin, joilla vahva identiteetti Jumalan rakkaina lapsina.

Jos sovellamme oppimaamme ihmissuhteisiin, voisi sanoa vaikka niin, että kun vietämme aikaa jonkin meille läheisen ja rakkaan ihmisen kanssa, alkaa sanoittakin välittymään se, mitä ajattelemme ja keitä aidosti olemme. Jos puhumme toista ja elehdimme toista, se ei mene läpi. Se mitä päästämme sydämeemme, mitä sinne syötämme, määrittää millaisiksi tulemme. Juuri tämän takia Raamattu neuvoo meitä varjelemaan sydämemme, koska sieltä elämä lähtee. Siksi on niin kallisarvoista ruokkia sisäistä ihmistä Jumalan läsnäololla, tutkien Sanaa ja rukoilla, silloin hän saa varjella sydämemme niin, ettei maailma pääse saastuttamaan meitä.

Kun vietämme aikaa ihmisen lähellä, jonka koemme läheiseksi, alamme lukemaan häntä pikku hiljaa. Meille syntyy kuva hänestä sanojen, eleiden, motiivien ja toiminnan kautta. Sellaisen ihmisen lähellä on turvallista, jonka motiivina toimii rakkaus. Kukaan, joka väittää rakastavansa, ei voi todella osoittaa vilpitöntä ja uhrautuvaa rakkautta, ennen kuin on päässyt oppimaan millainen Jeesus on. Kun Jeesus saa olla elämme Herra, kaikki ihmiset kokevat olonsa tervetulleiksi lähellämme. Vastasyntynyt vauvakin tiedostaa jo nopeasti, onko hän todella tervetullut maailmaan ja perheeseen.

Vaikka olisimme joutuneet kokemaan paljon kärsimystä elämässämme, muiden ihmisten hylkäämistä ja tarpeidemme vähättelyä, on suurta Jumalan armoa, että hän voi eheyttää meidät pikku hiljaa, kun antaudumme eheytymisprosessiin hänen kanssaan. Siksi pyydän sinua rakas lukijani miettimään millaisia ajatuksia ja sanoja viljelet ja pyydä Jumalalta armoa puhua rohkaisua ja siunausta kaikkien ihmisten elämään, jotta he todella tulisivat tuntemaan Isän täydellisen rakkauden! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Identiteetistä

Tämä aihe tuntuu olevan tärkeä. Niin ainakin luulen, koska kun sain idean tästä teemasta kirjoittaa blogiin, olen kokenut monia hyökkäyksiä paholaisen suunnalta. Miksi? Koska olen kokenut, että tämän vajavaisen kirjoituksen kautta Herra tulee vapauttamaan meitä näkemään terveen Jumalan lapsen identiteetin merkityksen. Ja mitä se tarkoittaa paholaiselle? Sitä, että hänen otteensa elämissämme heikkenee, hän ei saa otetta enää meistä niin helposti, kun alamme ymmärtämään asemaamme Jumalan lapsina.

Miksi terve ja oikea identiteetti on niin tärkeä? Koska väärä identiteetti vie näkökyvyn ja vie harhaan. Se on yksi paholaisen strategia. Otetaan esimerkki. Oli mies joka oli yksi kahdestatoista valitusta apostolista, joka kulki kolme vuotta Jeesuksen lähellä, hän sai kuulla mestariopettajaa jatkuvasti, sekä julkisesti, että yksityisesti. Puhun Juudaksesta. Hän näki ihmeitä, kuuli Jeesuksen sanat fariseuksista, etteivät tekopyhät voi periä Jumalan valtakuntaa. Silti hän päätti alkaa ottamaan itselleen varoja Jeesuksen palvelutyön kassasta, koska siihen hänelle tuli mahdollisuus rahastonhoitajan tehtävässä. Hänellä oli aina mahdollisuus tunnustaa syntinsä Jeesukselle ja kokea Jumalan armo, mutta hän ei jostain syystä katunut. Katsotaan kohtaus hänen elämästään:

Luukas 22:1-6

Happamattoman leivän juhla, jota kutsutaan pääsiäiseksi, oli lähellä. Ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, millä tavoin saisivat Jeesuksen surmatuksi, sillä he pelkäsivät kansaa. Silloin meni Saatana Juudakseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista. Juudas meni ylipappien ja temppelivartioston päällikköjen luo ja keskusteli heidän kanssaan siitä, miten toimittaisi Jeesuksen heidän käsiinsä. He ilahtuivat ja lupasivat antaa hänelle rahaa. Hän suostui ja etsi sopivaa tilaisuutta toimittaakseen Jeesuksen heidän käsiinsä, kun väkijoukkoa ei olisi paikalla.

On todella surullista, että petollisuus, jota Juudas harjoitti johti siihen, ettei hänen omatuntonsa enää reagoinut, kun hän koki kiusausta kavaltaa Jeesuksen. Koska hän oli harjoittanut syntiä, hän ei huomannut, kun perkele istutti hänelle halun pettää Mestarinsa. On totta, että Jeesuksen täytyi kuolla syntiemme tähden jotta meillä on tänään uusi Jumalan lapsen identiteetti, mutta tapa jolla hänet kavallettiin on synkkä. Juudas oli Jeesuksen lähimpiä ystäviä, moni olisi tahtonut tuon aseman, joka hänellä annettiin. Lopulta kun Juudas kuuli, että Jeesus kuolee, hän joutui ristiriitaan, koska osittain myös hänen rahanhimonsa tähden Jeesus kuolisi pian syyttömänä. Kun hän ei kestänyt tätä ristiriitaa, hän päätyi tappamaan itsensä. Tästä näemme ikävän esimerkin, mitä voi seurata, kun tietoinen synti ja identiteetin hämärtyminen vievät harhaan Jumalalle rakkaan ihmisen.

Toisenlaisesta identiteetin ymmärtämisestä löytyy esimerkki Jobin tarinasta.

Job 2:3-10

Herra kysyi Saatanalta: ”Mistä sinä tulet?” Saatana vastasi Herralle: ”Maata kiertämästä ja siellä kuljeskelemasta.” Herra kysyi Saatanalta: ”Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole hänen vertaistaan maan päällä. Hän on nuhteeton ja oikeamielinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Yhä hän pysyy nuhteettomuudessaan, vaikka sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet ilman syytä.” Saatana vastasi Herralle: ”Nahka nahasta! Kaiken, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestään. Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa. Varmasti hän sanoo sinulle hyvästit vasten kasvojasi.” Herra sanoi Saatanalle: ”Katso, hän on käsissäsi. Säästä kuitenkin hänen henkensä.” Niin Saatana lähti pois Herran kasvojen edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, jalkapohjista päälakeen asti. Job otti saviastian palasen ja kaapi sillä itseään tuhkakasassa istuen. Hänen vaimonsa sanoi hänelle: ”Vieläkö pysyt nuhteettomuudessasi? Sano hyvästit Jumalalle ja kuole.” Mutta Job vastasi: ”Sinä puhut kuin mikäkin hupsu nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan myös pahaa?” Kaikessa tässä Job ei tehnyt huulillaan syntiä.

Tätä kuvausta ei voi ohittaa näkemättä ihmiselämän kärsimyksen läsnäoloa. Emme voi alkaa selittämään sitä, koska joku toinen voi kokea elämänsä aikana paljon kipua, jota kukaan ei voi ymmärtää, saati selittää. On paljon kysymyksiä, mihin emme osaa antaa vastausta täällä ajassa, mutta kerran Jumalan luona voimme mahdollisesti saada niihin vastauksen. Mutta nyt keskitymme Jobin suhteeseen Jumalaan ja hänen terveeseen identiteettiinsä. On merkittävää, että itse Jumala antaa todella positiivisen kuvauksen palvelijastaan, koska hänellä on läheinen suhde hänen kanssaan. Siksi Jumala kutsuu häntä nuhteettomaksi ja oikeamieliseksi. Hän on todella oppinut tuntemaan elämänsä Herran.

Ja miten tuo oikeamielinen käytös ilmenee? Syvänä kunnioituksena Jumalaa kohtaan ja haluna elää hänen tahdossaan. Saatana näyttää olevan varma siitä, että kun Jobia painostetaan entistä enemmän, hän hylkää Jumalan, kun hän on menettänyt omaisuutensa, lapsensa ja terveytensä. Jopa hänen vaimonsa kehottaa kaiken kärsimyksen keskellä tekemään niin, kun näyttää siltä, että Jumala on lopullisesti hyljännyt heidät. Mutta Jobin asenteesta kertoo se, ettei hän alkanut heti syyttämään Jumalaa onnettomuuksista, vaan pystyi käsittelemään niitä tasapainoisesti. Hän koki, että Jumala on ollut uskollinen hänelle ja hänen perheelleen ja joskus hän sallii elämäämme pahaa, mutta silti hänen olemuksensa ei muutu hyvästä Jumalasta pahaksi.

Kysymys jonka joudumme esittämään nyt itsellemme voi tuntua ikävältä: Se paljastaa meistä paljon. Mihin keskitymme, annammeko olosuhteiden määrittää identiteettimme vai uskomme määrittää identiteettimme?

Jeremia 29:11

Sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sano Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Kun ajoin sunnuntaina kohti Saarijärveä ja näin tien vieressä iäkkään miehen kävelevän rauhallisesti, mietin, että hänen vasen lonkkansa saattaa olla kipeä, mutta se ei estänyt häntä liikkumasta. Jokainen meistä on enemmän tai vähemmän rikki. Mutta se ei ole este, jos katseemme on Jeesuksessa ja rakennamme identiteettimme häneen. Paholainen pyrkii muistuttamaan meitä menneisyydestämme ja haavoistamme, mutta meidän tulee katsoa eteenpäin.

Miten meidän siis tulisi rakentaa identiteettiämme? Opettelemalla tuntemaan Jumalan Sanaa, koska se on ainut asia jolle voimme sen rakentaa kestävästä materiaalista. Kun opimme tuntemaan hänen ajatuksensa meistä, vahvistumme hengessä, opettelemme luottamaan häneen kaikilla elämämme osa-alueilla ja muistutamme itseämme säännöllisesti hänen lupauksistaan, jotka ovat edelleen voimassa! Jos näin säännöllisesti rakennamme identiteettiämme Herramme tahtomalla tavalla, silloin kannamme paljon hyvää hedelmää, niin että muutkin sen huomaavat ja kiinnostuvat, koska kaikki kaipaavat tasapainoa tämän maailman rauhattomuuden keskellä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Uskommeko yliluonnolliseen Jumalaan?

Heprealaiskirje 11:1-3

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.

Heräsin muutama päivä sitten unesta, kun koin Herran puhuvan uskosta sydämelleni. Yritin kirjoittaa sen ylös: Usko koskettaa näkymätöntä maailmaa. Se on yliluonnollista. Se on kosketus meille näkymättömään Jumalaan, joka on aivan yhtä todellinen kuin se, mitä voimme havaita luonnollisilla silmillämme. Kosketamme sitä, mikä muuttuu uskon kautta näkyväksi maailmassamme. Se taas vaatii aina rohkeutta olla välittämättä ihmisten mielipiteistä, koska he alkavat pitää meitä järjettöminä helposti tämän johdosta, koska ihmiset, jotka eivät seuraa Jeesusta, perustavat havaintonsa aina omille kokemuksilleen ja sille, mitä heidän mielestään viisaat ihmiset sanovat.

Se on todella surullista, koska ihmisiä on todella helppo tänä päivänä johtaa harhaan. Jos joku kertoo ihmisläheisesti, vakuuttavasti ja suostuttelevasti omia totuuksiaan, sitä uskotaan, eikä viitsitä itse ottaa selvää. Tarvitsemme siis tänä päivänä paljon lähdekriittisyyttä, koska ilman sitä alamme uskomaan asioihin joita pidetään totuutena, vaikka monet asiat ovat vastoin Jumalan sanan totuuksia. Mihin meidän pitäisi sitten uskoa ja luottaa? Jumalan omaan sanaan, kun se kertoo uskon esikuvista:

Heprealaiskirje 11:5-6

Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin, ettei hän kokenut kuolemaa. ”Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.” Ennen kuin hänet otettiin pois, hän näet oli – niin hänestä todistetaan – elänyt Jumalan mielen mukaisesti. Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.

Mitä voisimme oppia Henokista? Ainakin sen, että hän tahtoi vilpittömästi oppia tuntemaan Jumalan ja olla hänen ystävänsä, ollen kuuliainen kaikessa, mitä Herra hänelle puhui. Siksi hänen sanotaan eläneen Jumalan tahtomalla tavalla. Jakeessa kuusi meitä kutsutaan toimimaan samoin: Ojentautumaan Jumalan sanan perusteella ja valitsemaan kuuliaisuus, tottelemattomuuden sijasta. Usko haastaa. Se ei ole välinpitämätön, vaan tahtoo kunnioittaa koko luomakunnan ainoaa Kuningasta, joka on tuonut pelastuksen Jeesuksessa ihmisen vastaanotettavaksi.

Eikö meidän tulisi syvästi kunnioittaa häntä sen tähden? Eikö meillä olekin täysi syy pitää häntä luotettavana, koska hän on luonut jokaisen ihmisen? Hän odottaa, ettemme vaadi häntä ilmaisemaan itseään juuri sillä tavalla, miltä meistä tuntuu parhaalta. Koska hän on jo ilmaissut itsensä niin selkeällä tavalla: Hän on luonut maailmankaikkeuden, voimme katsoa tähtiin ja kiittää, että vaikka hän on kaikkivaltias, hän tahtoo olla yhteydessä ihmiseen, luomakunnan kruunuun, johon hän puhalsi Eedenissä elämän hengen, ilman sitä ihminen ei eroaisi eläimistä. Hän ei tahtonut ihmisestä kasvotonta robottia, joka sekoittuu massaan, vaan loi meistä yksilöllisiä, joilla on vapaus valita, mitä tahdomme tehdä elämällämme.

Hän tiedosti, että salliessaan ihmiselle vapaan tahdon, siitä seuraa mahdollisuus torjua Luoja ja synti voisi tulla turmelemaan maailmamme, mutta ymmärrämme, että ilman tätä mahdollisuutta ei olisi myöskään luovuutta, jota näemme ihmisissä päivittäin. Tämän päivän ihmisen ongelma on selkeä: Tahdomme olla vapaita, mutta emme tahdo kantaa vastuuta synneistämme, joten koko tietoyhteiskuntamme tekee kaikkensa, että Jumala poistetaan ja ihmisestä tehdään oman elämänsä jumala.

Jos katsomme tänään koulumaailmaan yhteiskunnasamme, oppikirjat tehdään sellaisiksi, että ihminen voi valita vapaasti mihin uskoo, lapset opetetaan tottumaan noituuteen ja tehdään siitä houkuttelevaa. Enää ei saa puhua tytöistä eikä pojista, koska jokaisen täytyy saada itse määritellä oma sukupuolensa. Mihin tämä kaikki johtaa? Entistä syvempiin identiteettiongelmiin. Nuoret, jotka miettivät omaa identiteettiään, eivät saa enää tukea, vaan heidät ohjataan valitsemaan itse miten pukeutuvat ja jos joku poika kokee itsensä tytöksi, tehdään leikkaus. Ihmisistä tulee entistä rikkinäisempiä, koska heidän pitäisi tehdä päätöksiä, joista Jumala aiemmin päätti.

Miksi ihminen tekee tänään kaikkensa, ettei tarvitsisi uskoa Jumalaan, joka loi meidät yhteyteensä? En toki osaa vastata tyhjentävästi, eikä se on päämääräni, mutta kun katsomme mihin suuntaan maailmamme kehittyy, tulee mieleen tämä kohta:

Johannes 12:9-11

Suuri joukko juutalaisia tuli Betaniaan saatuaan tietää, että Jeesus oli siellä. He eivät tulleet sinne ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myös nähdäkseen Lasaruksen, jonka hän oli herättänyt kuolleista. Mutta ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin, koska hänen tähtensä monet juutalaiset jättivät heidät ja uskoivat Jeesukseen.

Jälleen törmäämme tosiasiaan, jota juutalaisten hengellinen johto ei pystynyt kieltämään: Lasarus oli todistettavasti kuollut ja Jeesus oli herättänyt hänet kuolleista. Vaikka maailmamme huutaisi kuinka kovalla äänellä, että Jumala on kuollut, niin silti Jumalaa ei voi kieltää, koska hän edelleen toimii ja muuttaa ihmisten elämiä! Niin kauan kun minä saan elää tässä maailmassa, en koskaan lakkaa todistamasta omaa todistustani Jumalan muuttavasta voimasta, joka on eheyttänyt minua valtavasti! Siksi jokaisen Jumalan lapsen tulisi olla aina valmis kertomaan todistuksensa Jumalan kunniaksi.

Huomaa, miksi juutalaiset jättivät fariseukset: He näkivät ja kuulivat omilla silmillään ja korvillaan, että Lasarus oli todella noussut kuolleista! Fariseusten tarjoama uskonto ei antanut järkevää selitystä, mitä oli tapahtunut, vaan yritti poistaa ihmeen läsnäolon, koska kun ihmiset kuulivat mitä miehelle oli tapahtunut, sitä useampi päätti lähteä seuraamaan Jeesusta! Tätä saa aikaan elävä usko Jumalaan, joka ei ole kuollut, vaan elää tänäkin päivänä, riippumatta siitä mitä ihmisten mielestä tämän maailman viisaat sanovat!

Rohkaisen sinua rakas lukijani olemaan rohkea ja luja, koska sinä olet näkymättömän Jumalan elävä todiste siitä, että hän on todellinen, sanoi maailma mitä tahansa. Nyt ei ole aika perääntyä ja pelätä, kun maailma sekoaa, vaan olemaan Jumalan sanansaattaja, niin että mahdollisimman moni ihminen löytää katkenneen yhteyden Luojaansa, joka kuoli jokaisen heidän puolestaan. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Nooa ja Jumalan kutsu

Helou rakkaat lukijat! Tauko on ollut pitkä ja hyvä, mutta lauantaina kun aurinko paistoi lämpimästi Seinäjoella, lähdin lenkille, aloin ylistämään ja palvomaan Herraa siitä, miten ihmeellisen maailman hän on luonut! Se sai sydämeni tykyttämään, kun vain katselin pururadalla metsää ja nautin kesästä. Silloin koin Jumalan puhuvan sydämelleni Nooasta.

Raamattu kertoo meille, miksi Jumalan täytyi hävittää ihmiset ja eläimet lähes kokonaan, se on surullista luettavaa, mutta kertoo siitä, mitä synti saa aikaan:

1 Mooseksen kirja 6:5-6

Mutta Herra näki, että ihmisen pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki hänen sydämensä ajatukset ja taipumukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat. Silloin Herra katui, että oli tehnyt ihmiset maan päälle, ja hänen sydämensä tuli murheelliseksi.

Näitä jakeita ei kannata lukea näin: Jumala on paha, joka nauttii siitä, että saa tuhota luomansa ihmisen. Syy miksi Herra katui luoneensa ihmisen tässä kohdassa johtui syntiinlankeemuksen seurauksesta: ihminen oli paatunut sen tähden ja se sai hänet todella murheelliseksi. Miten alituinen pahuus näkyi Nooan aikana?

1 Mooseksen kirja 6:13b

Jumala sanoi Nooalle: Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on ihmisten vuoksi tullut täyteen väkivaltaa.

Jos katsomme maailmaamme, synnin seuraukset näkyvät myös aina vain ilmeisemmin: Väkivalta on niin yleistä, että siihen on jo helppo turtua, eikä se saa sydäntä välttämättä vihlomaan. Mutta entä Nooa, oliko hän samanlainen kuin kaikki muut?

1 Mooseksen kirja 6:8-9

Nooa sai kuitenkin armon Herran silmissä. Nämä ovat Nooan suvun vaiheet. Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies, ja hän vaelsi Jumalan yhteydessä.

On lohduttavaa lukea Jumalan omasta sanasta, että Herra antoi armonsa Nooalle. Hän tahtoi oppia tuntemaan Jumalaa ja se heijastui hänen elämässään selkeästi. Nooa ei kaikesta huolimatta ollut kovinkaan erilainen kuin muut, mutta hänen asenteensa syntiä kohtaan oli erilaista. Hän kunnioitti Jumalaa vilpittömästi.

1 Mooseksen kirja 6:14-18, 22

Tee itsellesi arkki goofer-puusta. Tee arkki täyteen koppeja ja sivele se maapiellä sisältä ja ulkoa. Sinun on tehtävä se näin: Arkin pituuden tulee olla kolmesataa kyynärää, leveyden viisikymmentä kyynärää ja korkeuden kolmekymmentä kyynärää. Tee arkkiin valoaukko, tee se ylhäältä katsoen kyynärän korkeudelle ja sijoita ovi arkin kylkeen. Tee arkkiin kolme kerrosta, alimmainen, toinen ja kolmas. Katso, minä lähetän vedenpaisumuksen maan päälle hävittämään taivaan alta kaiken lihan, jossa on elämän henki. Silloin maan päällä kaikki menehtyy. Mutta sinun kanssasi minä teen liiton. Sinun on mentävä poikiesi, vaimosi ja poikiesi vaimojen kanssa arkkiin. Nooa teki kaiken aivan niin kuin Jumala oli käskenyt hänen tehdä.

Ei ollut varmasti helppoa Nooalle kuulla, kuinka muut ihmiset tulevat kuolemaan ja ainoastaan hän ja hänen perheensä pelastuvat. Jumala on oikeudenmukainen ja täysin rehellinen, hän olisi voinut toimia toisella tavalla ja jättää kertomatta osan, kuten me ihmiset toisinaan jätämme kertomatta. Sen sijaan Jumala tahtoi varmistaa, että hänen ystävänsä ymmärsi, miksi hän toimii valitsemallaan tavalla. Hän antoi arkista erittäin yksityiskohtaiset ohjeet, koska Nooan itse oli käytännössä mahdoton hahmottaa, paljonko tilaa tarvittiin eläimille ja ihmisille. Mutta vaikka Jumala oli antanut selkeät ohjeet, Nooan piti tehdä kova päätös.

Oli täysin järjetön ajatus (ihmisten mielestä) alkaa rakentamaan arkkia kuivalle maalle! Nooan täytyi maksaa hintaa siitä, että päätti tehdä asiat juuri niin kuin Jumala tahtoi. Hänen perheensä sai varmasti pilkkaa osakseen ja hänen täytyi päivittäin tehdä päätös olla kuuliainen ainoastaan Jumalalle, joka oli ilmoittanut mitä tulisi tapahtumaan. Vaatii aina uskoa ja luottamusta Jumalaan, kun hän puhuu jostain, mitä kukaan ihminen ei voisi keksiä.

Katsotaanpa vielä Uudesta testamentista, mitä Nooasta sanotaan:

Heprealaiskirje 11:7

Uskon kautta rakensi Nooa pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi, kun hän oli saanut ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt. Uskon kautta hän tuomitsi maailman ja tuli sen vanhurskauden perilliseksi, joka tulee uskosta.

Nooa oli kuullut esivanhemmiltaan, että Jumala on eräänä päivänä lähettävä Vapauttajan, Messiaan, pelastamaan ihmiskunnan, joka tulee murskaamaan paholaisen vallan. Hän oli asettanut toivonsa tuohon Jumalan armoon, siksi heprealaiskirjeessä häntä kutsutaan uskon esikuvaksi. Mutta sekään ei riittänyt. Ilman, että Nooa olisi kunnioittanut syvästi Jumalaa, hän olisi hyvinkin voinut luovuttaa projektin kesken.

Jos Jumalan suunnitelmat olisi pienempiä, siis sellaisia, joita ihminen voisi toteuttaa omassa voimassa, ei tarvittais enää Jumalaa eikä hänen voimaansa. Jumalan suunnitelmat ovat paljon korkeammalla kuin koskaan voisimme omassa pienessä päässämme kuvitellakaan. Vain hän voi antaa voiman ja rohkeuden niiden toteuttamiseen! Ja silti vaatii aina rohkeutta ja ennakkoluulojen murtumista, jotta uskaltaudumme toteuttamaan niitä.

Oletko sinä joskus kuullut Jumalan selkeän kutsun toteuttamaan jotain asiaa, jossa sinun mielestäsi ei olisi päätä eikä häntää? Oletko ajatellut, ettei se voinut olla Jumala? ”En ikinä uskaltaisi lähteä toteuttamaan sitä, koska pelkään epäonnistumista ja kasvojeni menettämistä” saatamme ajatella. Ei Nooallakaan ollut vaihtoehtoa: Hän vain päätti olla kuuliainen kaikessa, mitä Herra hänelle sanoi, riippumatta tunteista! Niin meidänkin pitäisi toimia! Ilman Nooan sitoutumista arkin rakentamiseen ei olisi tapahtunut ihmettä. Meidänkin on aika olla kuuliaisia Jumalalle, eikä keksiä enää tekosyitä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Tulenkantajat

Sain viime lauantaina viettää aikaa seurakuntamme nuorten ja nuorten aikuisten kanssa. Seinäjoen ILTA pidettiin hienossa, keväällä rakennetussa ILTA Caféssa. Koin voimakkaan Jumalan läsnäolon, kun palvoimme Jeesusta. Perhon Pekka jakoi sydäntään aiheesta terve usko ja rohkaisi tavoittelemaan sekä armolahjoja, että kasvamaan pyhityksessä.

Illan jälkeen lähdimme pienellä porukalla syömään ja nauttimaan kauniista kesäillasta ja yöstä. Heräsin äsken juuri siihen todellisuuteen, että ympärilläni on valtavan lämpimiä ihmisiä, jotka jaksavat kuunnella ja heitä kiinnostaa kuulla, mitä itte kullekin kuuluu. Kun mietin näitä rakkaita ihmisiä, kuvailisin heitä Jumalan läsnäolon innoittamiksi, rakkaudellisiksi, pyhyyttä kantavaksi Jumalan miehiksi ja naisiksi. Kun palvoimme Jeesusta ja kuuntelimme puheen, he keskittyivät siihen täysillä. He nauttivat siitä, että saavat kohdata Herraansa.

Kun ILTA oli ohi, jatkoimme keskustelua hetkisen aikaa kahvilassa, josta lähdimme eteenpäin. Näen heidät tavallisina nuorina, jotka palavat Jumalan rakkautta ja tahtovat kasvaa jatkuvasti yhteydessä. Kun olimme syöneet Hesburgerissa ja lähdimme Kyrkösjärven rantaan pitämään hauskaa ja siitä eteenpäin, en muista milloin viimeksi minulla on ollut näin hauska ilta! Jos jäisin yhtäkkiä pois Seinäjoen Illasta, enkä palvelisi enää siellä, en menettäisi vain paikkaa, missä vietän pääosin lauantai iltoja, vaan nämä tulenkantajat, jotka saavat itsenikin kokemaan olevani elossa.

Minusta on aivan timanttia, että meitä käy ja palvelee nuorisotyössä varmaan neljästätoista vuodesta lähelle neljäänkymmeneen vuoteen ikäisiä miehiä ja naisia, jotka rakastavat Jeesusta kokosydämisesti! Se ei tarkoita vain sitä, että tulemme lauantaisin koolle ja lähdemme kukin kotiimme sen jälkeen, vaan sitä, että nautimme ylistää ja palvoa Jumalaa, palvella häntä, mutta uskallamme avautua ja pitää hauskaa ja kokea, että Jumalakin nauttii siitä, että nautimme yhteydestä!

Näen heissä sukupolven, jolle ei riitä vain pintaliito, vaan he tahtovat jatkuvasti syvemmälle jumalasuhteessaan. He eivät seuraa Jeesusta siksi, että se on jotenkin coolia, vaan siksi, että he aidosti ja palavasti rakastavat ja kunnioittavat Herraansa. He ovat viettäneet aikaa kahden kesken Herransa kanssa, sekä muiden hänen sytyttämien ihmisten kanssa, ja he voisivat sanoa esimerkiksi näin: ”olemme kiitollisia siitä, mitä Jumala on jo antanut, mutta emme tyydy tähän, vaan tahdomme enemmän, jatkuvasti enemmän, koska meillä on rikas taivaallinen Isä, joka nauttii siitä, että saa siunata meitä ja viettää aikaa kanssamme ja jakaa sydäntään meille! Mikään ei ole parempaa, kuin täyttyä hänen rakkaudellaan ja rakastaa eteenpäin.”

Itse asiassa kun siunaan näitä nuoria, olen nähnyt useamman kerran kuvan, jossa on armeija, joka kulkee rintarinnan. Heillä on päämäärätietoinen katse suoraan eteenpäin. He tietävät keitä he ovat Jumalassa. He eivät pelkää vastoinkäymisiä, vaan tahtovat mennä eteenpäin uskossa, koska kapteenimme on Jeesus, joka on edellä juossut ja valmistanut meille tien voittoon! Emme taistele, jotta voittaisimme, vaan taistelemme Jeesuksen voitosta käsin!

Jos tahdot nähdä mitä nämä rakkaat nuoret kantavat sydämissään ja miten se heijastuu ilmapiiriin, olet lämpimästi tervetullut heinäkuun puolessa välissä Seinäjoelle Summerfest – keskellä elämää tapahtumaan. Nuorten vastuulla olevat tilaisuudet ovat perjantaina 14.7. ja lauantaina 15.7. klo 21 Seinäjoki areenan uudessa osassa. Molemmissa tilaisuuksissa pastori Ryan Adams puhuu ja meidän omat rakkaat nuoret, ILTA Live palvelee ylistyksessä! Tervetuloa!

Mietitäänpä miten Jeesus toimi. Hän vietti paljon aikaa opetuslastensa kanssa ja opetti heille paljon henkilökohtaisesti. Hän otti heidät toisinaan erilleen ja opetti Jumalan valtakunnan periaatteita ja mentoroi erinomaisesti.

Johannes 14:15-17

Jos te rakastatte minua, te pidätte minun käskyni. Ja minä rukoilen Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, sillä se ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä on pysyy teidän luonanne ja on teissä.

Nämä jakeet ovat Jeesuksen viimeisestä puheesta lähimmille opetuslapsilleen. Hän lataa jotain sellaista, mitä meidän on syytä kunnioittaa ja miettiä, mitä nämä sanovat meille, jotka tahdomme kokosydämisesti rakastaa häntä. Hän tahtoi jättää testamentin, jonka nämä veljet opettaisivat tuleville Jumalan lapsille. Siksi ne ovat meidänkin Raamatussamme. Jae viisitoista on yksiselitteinen: Jos sanomme rakastavamme Jumalaa, tahdomme tehdä hänen tahtonsa, kuolla itsekkäälle lihallemme, joka nauttii synnin tekemisestä. Koska asenteemme syntiin on muuttunut: me vihaamme syntiä, kuten Jumala vihaa sitä. Miksi? Koska se tuottaa murhetta Isän sydämelle, kun valitsemme tehdä pahaa sekä toisille, että itsellemme. Isä tahtoo eheyttää sydämemme, ja tahtoo, että ymmärrämme hänen rakastavan meitä niin paljon, ettemme eläisi enää riippumattomina hänestä.

Miten voimme elää Jumalan tahdossa? Pyhän Hengen avulla! Hän on puolustajamme, joka ilmaisee, kun joudumme kiusaukseen. Hän tahtoo opettaa meille, miten taistella lihallista luontoamme, sekä paholaisen kavalia juonia vastaan hengellisin asein. Pyhä Henki siis asuu jokaisessa Jumalan lapsessa, ja meidän tehtävämme on oppia tuntemaan Jumala hänen kauttaan ja olla kuuliaisia.

Johannes 14:18, 20-21

En minä jätä teitä orvoiksi vaan tulen luoksenne. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja te olette minussa ja minä teissä. Se, jolla on minun käskyni ja joka noudattaa niitä, rakastaa minua. Ja joka rakastaa minua, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmaisen itseni hänelle.

Eikö ole valtavan lohduttavaa, että vaikka Jeesus ei ole enää fyysisesti maan päällä, hän ei jättänyt meitä orvoiksi?! Tässä on kyse todella intiimistä suhteesta, meillä on kaikki, kun meillä on suhde elävään Jumalaan! Pyhän Hengen kautta Jumala asuu meissä! Hän ilmaisee tahtonsa hänen kauttaan ja kun päätämme seurata Jeesusta, ei ole ollenkaan hankalaa tehdä hänen tahtoaan, koska Pyhä Henki vaikuttaa elämässämme, kun annamme hänelle luvan siihen.

Johannes 14:26

Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen teille sanonut.

Kun katson näitä rakkaita nuoria ja nuoria aikuisia, näen heidän elämässään tuoreen Pyhän Hengen vaikutuksen. He nauttivat olla lähellä Jumalaa. He ovat rohkaistuneita ja kasvavat jatkuvasti, koska tahtovat eteenpäin. He tiedostavat, että Jumala voi kaiken, mikään ei ole mahdotonta hänelle! Kun me kaikki rakastumme Jeesukseen, saamme ilmestyksen hänestä Jumalan Poikana, syntiemme sovittajana ja Pyhä Henki tekee sen meille eläväksi ja muistuttaa eri elämän olosuhteissa, mitä Jeesus on sanonut meille. En tiedä parempaa tapaa elää, kuin kuuliaisena Jumalalle, tiedätkö sinä? Jumalan runsasta siunausta elämääsi 🙂

Kaksi erilaista rakentajaa

Pro Fiden levyttämä ja Jukka Ikosen sanoittama biisi nimeltä ”kun kulta ei maksa mitään” sai minut miettimään asioita.

”Tulee aika jolloin kulta ei maksa mitään/aika jolloin lainat raukeaa/kun kaiken rakennetun päälle/sateet lankeaa

Kun aukeavat taivaat/vie vesi kaiken mukanaan/Vain kalliolle rakennettu pysyy/se kestää sään

Auta meitä rakentamaan/kun vielä aikaa on/Anna nähdä tulevaan/ikuiseen maailmaan

Olen elänyt hyvän elämän/paljon nähnyt oon/Monet hankkeet päättyneet/ovat tappioon

Tärkein kaiken yllä/olet Sinä kuitenkin/Kun kaatuu kaikki ympärillä/pohja pysyy…/se olet Sinä

Olemme rakentaneet hauraan maailman/ja silti luotamme siihen/Uskomme vain itseemme/ja siihen mitä teemme

Kerran kaikki kuitenkin/murtuu pirstaleiksi/On hyvä niin/se mikä ei kestä…/saa mennä.”

Aloin todella miettimään omaa elämääni ja päätöksiäni. Moni niistä on ollut väärä ja harkitsematon, mutta on niin lohdullista tiedostaa, että Jumalan runsaasta armosta monet tappiotkin ovat kääntyneet voitoksi, koska olen saanut oppia epäonnistumisista ja tehdä sydämestäni parannusta. Yllä olevassa biisissä on eletyn elämän maku, eikö vain?

Matteus 7:24-27
Sen tähden jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, on verrattavissa järkevään mieheen, joka rakensi talonsa kalliolle. Tuli sade, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät taloa vastaan, mutta se ei sortunut, sillä sen perustus oli laskettu kalliolle. Mutta jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattavissa tyhmään mieheen, joka rakensi talonsa hiekalle. Tuli sade, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät taloa vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli perinpohjainen.

Jotta voisimme ymmärtää tämän kuvauksen kahdesta rakentajasta, meidän tulee ymmärtää teksti- ja asiayhteys. Jeesuksen vuorisaarna päättyy tähän kuvaukseen, siksi uskon hänen kuvailleen ihmisiä viisaiksi tai tyhmiksi sen mukaan, miten he suhtautuivat tähän vuorisaarnaan, joka on erittäin selkeä. Ei ole olemassakaan mitään harmaata aluetta, jossa ihminen voisi kikkailla, vaan joko hän päättää valita kuuliaisuuden Jumalan tahdolle ja vastaanottaa pelastus puhtaasta Jumalan armosta tai torjua sen, muuta ei ole tarjolla. Jos ihminen luulee, ettei tarvitse Jumalan pelastavaa armoa, tai armon ymmärtäminen ei saa kasvamaan hyviä hedelmiä ajan saatossa, sellaisen loppu on todella surullinen.

Matteus 7:15-20
Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee huonoja hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä huonoja hedelmiä eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.

Kovia sanoja? Rehellisyys ei kuulosta eikä aina tunnu hyvältä, siksi Jeesuksesta sanotaankin, että hän oli täynnä armoa ja totuutta. Hän tahtoi pelastaa kaikki ihmiset, mutta jokainen oli vastuussa omasta elämästään. Koska Jeesus rakastaa omiaan, hän varoittaa meitä kiinnittymästä vääriin ihmisiin, jottei heidän negatiivinen vaikutuksensa tarttuisi meihin. Jälleen on muistettava, että sellaisia kun lähimmät ystävämme ovat, sellaiseksi me itse muutumme. Se pitää paikkansa.

Voimme siis todeta, että hyvä perustus Kristus kalliolle on kaiken perusta uskollemme. Mutta sen jälkeen jokainen vastaa siitä, miten siihen rakentaa. Jos tahdomme kantaa hyvää hedelmää, meidän tulee elää Herraa lähellä ja ruokkia uutta luontoamme ”oikeanlaisella ruokavaliolla”. Tarvitsemme lähellemme ihmisiä, jotka rakastavat Herraa täysillä, rohkaisevat lähimmäisiään kasvamaan uskossa ja kantamaan hedelmää päämäärätietoisesti. Ei niin, että luulisimme, että ansaitsemme Jumalan mielisuosion sillä, vaan koska tahdomme rakastaa häntä takaisin koko elämämme ajan! Jos sinä vahvistut, myös lähelläsi olevat nuoremmat Jumalan lapset saavat terveen esikuvan. Hyvä hedelmä synnyttää halun myös lähellä olevissa elää samansuuntaisesti.

Matteus 5:13-16
Te olette maailman suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.

Identiteetti on todella tärkeä, sitä Jeesus tässä tahtoo opettaa, millaisiksi Jumala on suunnitellut omat lapsensa: Maailman suolaksi ja valoksi! Kuka tahtoisi käyttää suolaa, josta maku on lähtenyt pois? Ei kukaan! Jos valo menettäisi valovoimansa, olisiko siitä mitään hyötyä? Ei olisi. Meidät on siis luotu erottumaan tästä maailman ajasta, tuottamaan aivan erilainen maku ja valkeus kuin maailman tarjoama. Miten se on mahdollista? Siten, että me tahdomme vahvistua Jumalasuhteessamme, viettäen aikaa tutkien Sanaa, ylistäen ja palvoen ja imien hänen läsnäolostaan kaiken tarvitsevamme.

Miksi minä viikosta ja kuukaudesta toiseen jaksan aina painottaa sitä, kuinka tärkeää on hoitaa Jumalasuhdetta ja vahvistua identiteetissämme?

Jos uskon perusta ei ole rakennettu vahvaksi, identiteetti on epävarma. Paholainen pelkää eniten Jumalan lapsia, jotka ovat varmoja asemastaan Jumalan edessä, sellaisia ei saa helpolla horjumaan. Kun tällaiset uskovat rohkaisevat muita vahvistumaan, paholainen häviää jatkuvasti enemmän vaikutusalaa ihmisten elämissä!

Pari aamua sitten näin kuvan, jossa paholaisen lähettämät henget yrittivät sitoa minua valheilla, mutta kun näin Pyhän Hengen avulla mitä oli tapahtumassa, käskin niitä lähtemään Jeesuksen auktoriteetilla. Nuo henget peljästyivät käyttämääni nimeä; ne hätääntyivät suunnattomasti ja Herran enkelit ajoivat ne tiehensä.

Koin, kuinka Jeesuksen kallis sovintoveri puhdisti minut ja kotini. Koin, kuinka Herra tahtoi opettaa minulle, ettei hän ole kaukana vaan aina lähellä ja hän tahtoo voimakkaasti auttaa niitä, jotka koko sydämestään ojentautuvat hänen tahtoonsa ja näin kunnioittavat häntä. Ymmärsin, että auktoriteetti on Jeesuksen, ja hän tahtoo vapauttaa jokaista Jumalan lasta elämään hänen tahdossaan ja vapaudessaan!

Rukoukseni on, että voisimme vahvistua päivittäin Jumalan rakkaina lapsina ja ymmärtää, että se maksaa, mutta ei ole mitään parempaa kuin elää Jumalan tahdossa ja olla valona juuri siellä, minne Herra on meidät asettanut. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Armolahjoista

Sain mahdollisuuden osallistua helatorstaina Tampereen Helluntaiseurakunnassa järjestettyyn armolahjaseminaariin. Opettajana toimi Selkomaan Marko, joka asuu Seinäjoella perheineen. Kun torstai aamuna näin facebookissa mainoksen Suuri Jeesus tapahtumasta, jossa oli maininta tästä seminaaristakin, mietin, että kuinka paljon meitä Jumalan lapsia ympäri Suomea on, jotka syystä tai toisesta eivät tohdi käyttää armolahjoja rohkeasti, jos ollenkaan, koska pelkäävät epäonnistumisen seurauksia. Osalla saattaa olla karmivia kokemuksia siitä, kuinka heitä on nuhdeltu esimerkiksi profetian tai tiedon sanojen mentyä pieleen.

1 Korinttolaiskirje 13:8-10

Rakkaus ei koskaan häviä. Mutta profetoiminen katoaa, kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Tietämisemme on näet vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun tulee se, mikä on täydellistä, katoaa se, mikä on vajavaista.

Meidän pitäisi muistaa, että jokainen Jumalan lapsi on vajavainen täällä ajassa, silti meidän ei pitäisi lopettaa koskaan armolahjojen käyttöä siitä syystä, että olemme epäonnistuneet sen käytössä kerran tai useamman. Marko opetti, että jos rukoilemme sairaiden puolesta, niin enemmin tai myöhemmin heitä alkaa paranemaan! Jos sinä ja minä saamme esimerkiksi rukoillessamme mieleemme henkilön ja koemme, että saamme sanoman hänelle, meidän ei pidä ihmispelosta tai paholaisen syytöksistä johtuen jättää sanomaa välittämättä. Itse toimin siten, että ilmaisen sanoman pääasiallisesti näin: ”Koen, että…” Silloin jätän sanoman loppukädessä kuulijan arvioitavaksi ja hänen tehtävänsä on tarkastaa sen Raamatusta, pitääkö se paikkaansa. Itsekin seulon sanoman, siinä mielessä, että jos saan sen etukäteen ennen kuin lähetän sen viestinä eteenpäin, tarkistan, pitääkö se yhtä Raamatun kanssa.

Mutta jos sanoma tulee samalla kun siunaan jotakin ihmistä, sanoma jää hänen vastuulleen: Jos se ei ole hänelle, hän heittää sen pois mielestään! Miksi meidän pitäisi pelätä epäonnistumisia niin paljon? Ihan turhaa! Taivaassa ei tarvita enää armolahjoja, joten voimme käyttää niitä Jumalan kunniaksi täällä ajassa ja rohkaista monia sen kautta. Se on Jumalan tapa viestittää luoduilleen, kuinka paljon hän rakastaa. Miten meidän tulisi sitten käyttää armolahjoja?

1 Korinttolaiskirje 13:1-3

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni muiden ruokkimiseksi ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, en siitä mitään hyötyisi.

Aikamoinen lausunto Paavalilta! Jumalan valtakunta on rakkauden valtakunta, jossa Jumala on täydellinen rakkaus, joka tahtoo pelastaa kaikki. Jos me hänen rakkaat lapsensa emme osaa ilmentää tuota Jumalan yhtä ominaispiirrettä, olemme hukassa hänestä. Armolahjoja tulee siis ilmentää niin kuin niiden antaja, Jumala tahtoo: Rakkauden hengessä. Hän odottaa, että ymmärrämme, ettei hän ole jakanut lahjojaan turhaan, niin että käytämme niitä vain satunnaisesti, vaan opimme olemaan kuuliaisia, kun Pyhä Henki johtaa meitä käyttämään niitä.

Aivan yhtä tärkeää on käyttää lahjoja niitä rakkaudellisesti, muiden rakennukseksi, lohdutukseksi ja joskus myös ojennukseksi. Mutta niitä ei ole todellakaan tarkoitettu muiden lyömiseksi alas, niin kuin joskus olen kuullut käyvän. Yksi pahimmista lahjan ”väärinkäytöksistä” oli tapaus, jossa henkilö ”profetoi”, ettei toinen saa aviomiestä kymmeneen vuoteen! Isän sydän itkee, kun noin käy, koska hän ei tahdo lyödä lyötyä, vaan rohkaista ja antaa täyden tukensa vaikeinakin aikoina.

1 Korinttolaiskirje 12:4-7, 12-13

Armolahjoja on erilaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on erilaisia, mutta Herra on sama. Voimavaikutuksia on erilaisia, mutta Jumala, joka kaiken kaikissa vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi. Niin kuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä – mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis – niin on Kristuskin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on yhdessä Hengessä kastettu yhdeksi ruumiiksi, ja kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

Armolahjojen ja palvelutehtävien olemus paljastaa jotain todella tärkeää kolmiyhteisestä Jumalastamme. Vaikka Jumala on yksi olemus, hänessä on kolme eri persoonaa. Jumala toimii täydessä harmoniassa. Näin pitäisi olla myös hänen seurakuntansa kohdalla: Meidän tulisi ymmärtää, että olemme hänen lapsiaan, ja Isä odottaa, että lasten välillä on ilo ja rauha, eikä ketään halvenneta. Mitään armolahjaa tai palvelutehtävää ei voi korottaa muiden ylle, vaikka niin helposti korostamme, että näkyvät palvelutehtävät, kuten paimenen tehtävä on arvokkaampi kuin seurakunnassa palvelutehtävää hoitavan. Ei. Jokainen lahja on todella arvokas ja ilman, että joku toimii omalla paikallaan, ruumis ei toimi täydellisesti. Huomaa, että Paavali sanoo, että Herra antaa Pyhän Hengen ilmetä jokaisessa yhteiseksi hyödyksi. Kaikki me rakennamme osaltamme Jumalan valtakuntaa, siksi kukaan ei voi sanoa, ettei minua tarvita. Se on sielunvihollisen valhe! Jokainen Jumalan lapsi on tärkeä ja ilman itse kunkin panosta ruumis ei voi toimia täydellisesti.

Mitä tahtoisin sanoa sinulle rakas lukijani? Sen, että juuri sinä olet todella tärkeä osa Kristus ruumista. Yhtä arvokas kuin kuka tahansa muu Jumalan perheen jäsen. Kukaan ei voi korvata sinua, vaan Jumala suunnitteli sinulle juuri oman paikkasi. Jos et ole rohjennut astua vielä eteenpäin ja alkanut käyttämään armolahjoja, jotka Jumala on jo sinulle antanut, älä ruoski itseäsi siitä, vaan ala rukoilemaan, että Herra antaa tilaisuuksia jossa voit harjoitella niiden käyttöä vailla häpeää siitä, meneekö se täydellisesti ekalla kerralla. Jokainen meistä oppi pyöräilemään, mutta sen aloittaminen vaati paljon kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä ja lopulta opimme sen. Ole rohkea ja luota, että rakas taivaallinen Isäsi rakastaa sinua, ja tahtoo käyttää sinua juuri siinä vaikutusalassa, jossa sinä olet. Ole siunattu 😀

Mitä kielen käyttömme paljastaa?

Sananlaskut 9:7-12

Joka pilkkaajaa ojentaa, saa häväistyksen vastaansa ja solvauksen se, joka jumalatonta nuhtelee. Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi. Nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua. Anna viisaalle opetusta, niin hän yhä viisastuu, anna vanhurskaalle tietoa, niin hän oppii lisää. Herran pelko on viisauden alku, Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. Viisaus lausuu: ”Minun avullani päiväsi enenevät ja elämäsi vuodet jatkuvat. Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas. Jos olet pilkkaaja, saat sen yksin kestää.”

Jos katsomme näitä jakeita pikaisesti, mieleen nousee ajatus, että jokainen, joka ei usko Jeesukseen elämänsä herrana, on tyhmä ja pilkkaaja, ja toisaalta jokainen Jumalan lapsi on viisas. Tämäkin on osaltaan totta, koska jos ihminen ei suostu vastaanottamaan ojennusta ja nuhdetta, vaikka se tulisi kuinka rakkauden hengessä, toisen parasta ajatellen, se kertoo ylpeydestä joka asuu sydämessä. Jos pilkkaaja nöyrtyy, hän ymmärtää vajaamittaisuutensa Jumalan edessä ja vastaanottaa iloiten pelastuksen Jeesuksessa.

Mielestäni avainjae on 10: Herran pelko on viisauden alku, Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. Jos Jumalan lapsella ei ole halua kasvaa Jumalan kunnioittamisessa ja halua oppia tuntemaan häntä syvällisesti, asenne alkaa viemään häntä pikku hiljaa väärään suuntaan. Sen sijaan, jos sinulla ja minulla on halu oppia tuntemaan Herramme syvällisellä tavalla, vastaanotamme ojennusta, jonka päämäärä on viedä meitä eteenpäin uskossa! Jumala voi puhua meille suoraan sydämiimme tai läheisemme kautta, koska hän tahtoo käyttää jokaista Jumalan lasta.

Jumala kutsuu tässä itseään ”viisaudeksi” ja huomaamme, että nöyryys yhdessä kunnioituksen kanssa tuo menestyksen elämäämme. Herra tahtoo siunata meitä, koska hän on rakkaus ja odottaa, että me arvostamme sitä. Miten tämä kaikki liittyy kielen käyttöön?

Sananlaskut 10:6, 11-13

Siunaukset tulevat vanhurskaan pään päälle, mutta jumalattomien suussa piilee väkivalta. Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suussa piilee väkivalta. Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää kaikki rikkomukset. Ymmärtävän huulilta löytyy viisaus, mutta joka on ymmärrystä vailla, sille vitsa selkään!

Koska olemme Jumalan edessä syyttömäksi julistettuja Jeesuksen tähden, asemamme ymmärtäminen saa meidät olemaan kiitollisia ja puhumaan hyvää, siunausta ja rohkaisua! Näin ainakin pitäisi olla, jos kasvamme uskossa. Jos elämme lähellä Jumalaa, tahdomme rakastaa ja antaa anteeksi. Meistä kasvaa ajan saatossa entistä ymmärtäväisempiä, kärsivällisempiä, joita muut ihmiset voivat kutsua viisaiksi, koska Jeesus on saanut muotoa elämässämme.

Sananlaskut 10:17-19

Elämän tien kulkija ottaa ojennuksen huomioon, mutta nuhteet hylkäävä eksyy. Joka vihansa peittää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä. Missä on paljon sanoja, sieltä ei syntiä puutu, mutta joka huulensa hillitsee, on taitava.

Herra tahtoo opettaa meille todella nöyryyttä, koska ilman sitä saatamme eksyä pois elämän tieltä. Jeesus on tästä paras esimerkki, hän oli aina nöyrä, joka ei koskaan langennut ylpeyteen, sen sijaan hän oli täysin varma identiteetistään ja eli sen pohjalta. Huomaamme helposti, kuinka paljastamme suullamme mitä sydämessämme on. Jos ruokimme lihaamme, silloin näemme tuloksen sanoissamme, jos taas muistamme, että välillä on viisasta olla vaiti, opimme hillitsemään kieltämme pikku hiljaa.

Sananlaskut 19.20-22

Vanhurskaan kieli on hienointa hopeaa, jumalattomien äly ei ole paljon arvoinen. Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta typerät kuolevat mielettömyyteensä. Herran siunaus rikkaaksi tekee, oma vaiva ei siihen mitään lisää.

Kun Herra on saanut kasvattaa meitä pyhityksessä, alamme puhumaan hillitymmin, miettien, mikä voisi rohkaista ja tukea lähimmäisiämme. Sellaisten ihmisten mielipiteitä arvostetaan, jotka ovat tasapainoisia ja joiden lähellä uskaltaa olla oma itsensä, kaikkine virheineenkin. Kun alamme käsittämään, ettei meidän itsetuntomme rakennu ensisijaisesti muiden ihmisten mielipiteistä, vaan Jumalan oman sanan perustalle, emme tarvitse jatkuvasti olla huomion keskipisteenä keskusteluissa, vaan voimme olla aidosti kiinnostuneita lähimmäistemme elämistä ja kysyttäessä antaa jonkin rakentavan neuvon.

Otetaan loppuun pari esimerkkiä. Olin Alavudella töissä pari päivää sitten ja kun tulin uimahallista pihalle, kuulin nuoren puhuvan puhelimessa ja käyttävän sanaa ”idiootti”. Kun menin autooni, mietin, että kuinka helposti toisen lausumat sanat kuulostavat paljon pahemmilta omissa korvissani, kuin omat pahat sanani, jotka lipsahtavat helposti ulos. Mietin, että tarvitsen todella paljon Jumalan armoa, koska huomaan välillä puhuvani paljon turhaakin. Joskus asia on jo loppu, mutta jään jaarittelemaan ja huomaan lähimmäisteni olemuksesta, että lopetatko kohta?

Kun kävin uimassa tuolla Alavudella, saunaan tuli positiivisesti asennoitunut eläkeläinen! Ensimmäiset sanat, jotka hän sanoi istuttuaan penkille olivat ”kyllä on ihanaa tulla tänne!” Silloin jäin miettimään, että minkälaisen mielikuvan itsestäni annan?

Jaakobin kirje 3:9-10

Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni!

Niin kuin sanottu, me puhumme huolimattomasti toisinaan. Jos puhumme paljon huolimattomasti ja huomaamme sen loukkaavan lähimmäisiämme, meidän on syytä pysähtyä. Inventaario on elintärkeä asia jokaisessa yrityksessä, ilman sitä ei tiedetä varaston todellista sisältöä eikä arvoa. Jospa sinä ja minä pysähtyisimme Herran edessä kysymään, että mitä hänellä on sanottavaa meille kielen käytöstämme? Silloin meistä voisi kasvaa armollisempia, Jumalan sanaan pitäytyviä ja siitä eläviä sisaria ja veljiä, joiden lähellä on helppo olla. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Minä en ole superevankelista

Miksi tuollainen otsikko? Siksi, etten koe olevani Timo Närhen manttelinperijä. Sen sijaan koen olevani Jumalan rakas lapsi, joka oli joskus hengellisesti orpo. Siksi, että minusta tuli Jumalan lapsi, minä kerron oman persoonani kautta lähimmäisilleni suhteestani Isääni. Siinä ei ole kyse siis pätkääkään sellaisesta suorittamisesta, jossa minun ”täytyy saada joku evankelioitua ja käännytettyä”, koska on kyse valtavasta rakkaussuhteesta Jumalaan.

Galatalaiskirje 2:20

Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.

Syystä, että tahdon hoitaa päivittäin Jumalasuhdettani ja kasvaa hänen tuntemisensa kautta syvemmälle, kohtaan vaikeitakin tilanteita. Jos luit edellisen kirjoitukseni, huomaat paholaisen käyttävän tiettyjä tekniikoita murtaakseen uskomme. Mutta kun me alamme näkemään itsemme ihmisinä, joissa Jumala asuu Pyhän Henkensä kautta, alamme kasvamaan pyhityksessä. Alamme haluamaan lähemmäs häntä.

Viime viikkojen aikana Herra on opettanut minulle empaattisuutta ja kärsivällisyyttä lisää. Olen tunnistanut tilanteita, joissa Herra laskee sydämelleni jonkun rakkaan tai joskus tuntemattoman ihmisen, jonka puolesta saan rukoilla hengessäni. Olen oppinut, että silloin, kun Herra kutsuu palvelemaan, on tuhat kertaa parempi totella, kuin katua myöhemmin.

Psalmi 119:1-3 Kirkkoraamattu 1992 & New International Version (vapaasti muotoiltu)

Onnellisia ja siunattuja ovat ne, joiden vaellus on nuhteetonta, ne, jotka seuraavat Herran lakia. Onnellisia ja siunattuja ovat ne, jotka pitävät hänen liittonsa ja koko sydämestään kysyvät ja etsivät hänen tahtoaan, ne, jotka eivät tee vääryyttä vaan kulkevat hänen teitään.

Uskon, että onnellisuus tulee Herralta. Kun olemme hänen lähellään, koemme hänen suuren armonsa, rakkautensa ja siunauksen elämämme jokaisella osa-alueella. Huomaamme yllä olevista jakeista, että Jumalan lapsen onnellisuuteen liittyy oleellisesti nuhteeton vaellus ja Herran lain seuraaminen. Mitä tällä tarkoitetaan? Mielestäni sitä, että käsitämme, ettemme omin voimin koskaan voi vaeltaa nuhteettomasti. Ainoastaan Pyhän Hengen avulla voimme vaeltaa Jumalan tahdossa. Sen verran monta kertaa olen päätä lyönyt seinään, että olen tämän asian huomannut. Muista, että Jeesuksen synnittömyys luettiin sinun eduksesi, siksi olet nuhteeton Jumalan edessä. Tämän jälkeen asennoitumisemme tulisi seurata armon ymmärtämistä.

Kun Pyhä Henki paljastaa meille askel kerrallaan, Jumalan suunnitelmaa, lähdemme seuraamaan kuuliaisesti häntä, emmekä anna minkään pelon tai masennuksen estää sitä. Antaudumme uudelleen ja uudelleen siihen. Kun pieni lapsi opettelee kävelemään, hän kaatuu. Mutta hän nousee joka kerta ylös ja jatkaa, kunnes oppii kävelemään ilman tukea ja mikä ilo ja riemu syntyykään perheessä siitä! Samoin Taivaallinen Isämme rakastaa nähdä, kun kasvamme hänen armonsa kautta terveeseen hengelliseen aikuisuuteen, johon kuuluu hänen tahtonsa kokosydäminen noudattaminen ja etsiminen. Hän lupaa johdattaa niitä, jotka etsivät hänen kasvojaan. Hän tahtoo olla jatkuvasti osa elämäämme, ei vain kerran tai kahdesti viikossa, vaan jatkuvasti! Kun opimme vaeltamaan hänen suoraa tietään, emme hairahdu enää niin helposti, vaan opimme seuraamaan Jeesusta, ja opimme, mikä rakentaa uskoamme, ja mikä ei.

Miten tämä liittyy elämääni näinä päivinä? Siten, että kun maanantaina lähdin töihin ja ajoin eräälle paikkakunnalle, mielestäni se ei mennyt oikein, suunnittelin alun perin meneväni ihan muualle. Harmittelin hetken aikaa asiaa ja totesin, ettei valittaminen auta yhtään. Päätin lounas tauolla kuunnella ILTA Podcastista Perhon Pekan vuoden takaisen opetuksen 007 saarnasarjasta, jossa hän jakoi palvelemisesta. Löydät kutsumuksesi palvelemalla. Se on yksi asia, joka toistui. Sanoin sydämessäni aamen. Pyysin sinä aamuna Herran siunausta alkavaan työviikkoni ja olen oppinut, ettei hän turhaan lähetä milloin minnekin paikkakunnalle. Näin todella kävi. Päivän viimeinen tapaaminen potentiaalisen asiakkaan kanssa päättyi erittäin mielenkiintoisella tavalla.

Kun aloin kirjoittamaan muistivihkooni päällikön sähköpostiosoitetta, hän huomasi, että olen vasenkätinen ja ystävällinen nainen rohkaisi: Vasenkätiset ovat luovia. Minä avauduin: Ahaa, niin, kirjoitan blogia, johon vastakysymys: mistä kirjoitat? Sitten valmistelin ja sanoin, että olen oppinut, että pohjanmaalla saa puhua suoraan, niin, kirjoitan Raamatusta, johon hän vastasi: hyvä juttu. Tilanteesta jäi hyvä maku ja huomaamattani sain olla Jumalan käytössä.

Bisnesmiehenä minulla tuollaiset tilanteet tulevat luonnostaan ja siksi pystyin olemaan rentona. Niitä ei tule jatkuvasti, vaan silloin tällöin. Mutta mikä merkillistä, tänään sama tahti jatkui: Toisella paikkakunnalla menin erääseen palaveriin, jossa vastapuolella oli noin 7-8 naista. Kun neuvottelut olivat neuvoteltu ja olin aloittamassa pakkaamaan läppäriäni ja tulostinta, jota myymme, tuli yllättävä kysymys. Mikä on ILTA konferenssi? Tykki heijasti valkokankaalle läppärini taustakuvan, jossa komeili parin vuoden takainen ILTA Conferencen mainos. Kerroin heille eilisen tapaukseni referoituna ja viittasin, että tohdin siis kertoa mistä on kysymys. Kerroin, että ILTA konferenssi on Seinäjoen Helluntaiseurakunnalla järjestettävä jokavuotinen nuorisotapahtuma lokakuun puolen välin paikkeilla. Tähän kysyjä kommentoi: onko myös tänä vuonna? Kyllä on. Mainitsin myös ILTA weekend tapahtumasta, joka tulee olemaan omin voimin järjestetty tapahtuma toukokuun puolessavälissä. Lopuksi kerroin, että löydymme somesta Seinäjoen ILTA nimellä.

Nämä tilanteet kertovat minulle siitä, että kun Jumala armossaan avaa tilanteen, minun ei tarvitse pelätä vastareaktiota. Minulla on lupa vastata ja olla ystävällinen. Olen varma, että jos sinä ja minä päätämme seurata kokosydämisesti Jumalaa, olla rohkeita ja toimia oman persoonamme kautta, Jumala johdattaa eteemme tilanteita, joissa voimme rohkaista ihmisiä, kertoa olevamme uskovaisia ja joskus jopa rukoilla joidenkin puolesta, vaikka olemmekin Suomessa! Sinä ja minä olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan, rohkaisen sinua antautumaan rohkeasti Pyhän Hengen johdatettavaksi. Voit rukoilla päivittäin esimerkiksi näin: Annan tämän päivän sinun käsiisi Herrani. Johdata eteeni ihmisiä, joiden tahdot kuulevan sinusta ja rakkaudestasi. Kiitos, että saan olla rohkea sinussa, aamen! Oikein siunattua pääsiäisen aikaa sulle 😀

Rakkaat pastorini

1 Tessalonikalaiskirje 5:12-13

Pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksen niille, jotka näkevät vaivaa teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajianne Herrassa ja neuvovat teitä. Pitäkää heitä erityisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne.

Kokevatko rakkaat pastorini, että arvostan heitä, vai pidänkö heidän työtään itsestään selvänä? Tuntevatko he todella olevansa erityisen rakkaita? Paavalin kuvaus tessalonikalaisten pastoreista ja hengellisistä auktoriteeteista sai sydämeni lähes pysähtymään. En ole tavannut missään seurakunnassa todella laiskaa pastoria. Sen sijaan he näkevät todella paljon vaivaa ja neuvovat rakkaudellisesti. He todella ansaitsevat sekä kahdenkeskisen, että julkisen tunnustuksen siitä työstä, koska sydämestään rakastavat Jumalan seurakuntaa.

Ymmärrämmekö todella, että he joutuvat kokemaan paljon hyökkäyksiä uskovien taholta, mutta myös paholaisen taholta. He ovat aidosti ristitulessa.

He tarvitsevat siunaamista niin kuin jokainen Jumalan lapsi! He eivät ole supermiehiä ja -naisia vaan aivan normaaleja ihmisiä. Heilläkin on heikkoja hetkiä. Heidänkin lapset ovat tässä maailmassa, heidän täytyy selvitä taloudellisesti hankalinakin aikoina. Silti odotukset jotka laitamme heidän päälleen ovat monesti ylimitoitetut. Hekin tarvitsevat lomaa! Heidän täytyy kestää stressiä monelta taholta ja olla valmiita kuuntelemaan, neuvomaan ja rukoilemaan. Ihmiset pettyvät monesti, kun eivät saa heitä kiinni heti. Heidän tekemänsä virheet nostetaan korkeammalle kuin omamme ja syytetään seurakuntaa harhaoppisiksi, kun joskus lipsahtaa jokin sana ohi Raamatun sanan.

Tiedostammeko, että perkele pyrkii tuhoamaan voimakkaasti pastoreittemme perheet, uuvuttaa työn alle ja luovuttamaan? Miksi? Koska Herra on valinnut heidät aseekseen, jotta hänen seurakuntansa kasvaisi terveeseen uskoon ja kaupunkimme ja maamme muuttuisivat! He tekevät kaikkensa, että lampaitten olisi hyvä olla ja juurtua syvälle Kristukseen ja vaeltaa valona siellä, missä he eivät voi olla meidän puolestamme.

Jospa Jumalan lapset päättäisivät siunata ja rohkaista heitä enemmän ja lopettaa tuomioiden julistamisen. Tulisimme oikeasti heidän rinnalleen ja kysyisimme: miten oikeasti voit? Miten voin auttaa sinua? Saanko siunata sinua?

Olen vajaan kuuden vuoden aikana Seinäjoella oppinut jotain pastoreitteni sydämen laadusta. Aivan varmasti heidän motiivejaan on koeteltu ja tullaan koettelemaan, miksi he toimivat paimenina tässä paikallisseurakunnassa. Nähdäkseni he eivät enää valitsisi olla uskollisia sille kutsumukselle, jonka Herra on asettanut, jos he eivät rakastaisi kokosydämisesti Jumalaansa ja antautuisi hänelle päivittäin. He ovat päättäneet kuolla itsekkyydelle ja rakastaa Jumalaa ja hänen lunastamiaan lapsia täysillä. He ovat kuolleet sille, että heidät nähdään. He kasvavat kohti Kristusta ja kuolevat lihalliselle luonnolleen. Koko sinä aikana kun olen saanut kuulua Seinäjoen Helluntaiseurakuntaan, olen nähnyt, kuinka nöyryys määrittää jokaista pastoria ja heidän palvelutyötään.

Nöyryys on yhdistynyt voimakkaaseen Jumalan lasten rohkaisemiseen ja haluun nähdä itsensä ja toiset Jumalan armon kautta ja kasvaa siinä. Jumalan Sanan syvällinen opettaminen ja soveltaminen ovat olleet tärkeitä arvoja, samoin voimakas rukouselämä, joka ei nouse uskonnollisuudesta, vaan elävästä suhteesta Jumalaan! Mikä on seuraus näistä? Voimakas Jumalan läsnäolo, jossa luovuus, armolahjat ja apostolinen vaikutus pääsee kasvamaan!

Kun mietin luovuutta nuorisotyössä, se heijastuu nuorten lahjoissa tehdä asioita uudella tavalla, johon pastorimme Pekka rohkaisee! Apostolisuus näkyy esimerkiksi haluna viedä ilosanomaa Jeesuksesta muihin kaupunkeihin ja vaikuttaa siellä paikallisseurakunnissa.

Galatalaiskirje 6:6

Jakakoon se, jolle sanaa opetetaan, kaikkea hyvää opettajalleen.

Paavalin antama kehotus on selkeä. Jos todella arvostan sitä hyvää opetusta, jota vaivaa säästämättä pastorini ovat valmistaneet seurakunnalle, minun tulee näyttää se konkreettisesti, eikä olettaa, että kyllä hän ymmärtää, että kun uhraan säännöllisesti kymmenykset, se osoittaa arvostusta myös häntä kohtaan. He eivät voi lukea ajatuksiamme, vaan meidän tulee ihan avoimesti ja rehellisesti rohkaista heitä!

Heprealaiskirje 13:7, 17

Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa. Pankaa merkille, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoaan. Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili. Näin he voivat tehdä työtään iloiten, ei huokaillen, sillä se ei teitä hyödyttäisi.

Pastoreiden ja hengellisten johtajien, kuten vanhimmiston jäsenien elämästä voi ja kannattaa ottaa mallia, koska heidän elämänsä huokuu Kristuksen tuntemisen tuoksua. Jos emme kunnioita heitä, emmekä heidän esimerkkiään, otamme esimerkin jostakin muualta. Herra on asettanut meille tarkoituksella pastoreita esimerkeiksi, jotta rakastuisimme häneen yhä syvemmin ja näkisimme, miten usko voi kasvaa jatkuvasti hamaan kuolemaan asti!

Jae 17 kehottaa aitoon Jumalan pelkoon, syvään kunnioitukseen Herraa kohtaan, joka ilmenee alamaisuutena paimeniamme kohtaan. Huomaa syy, miksi meidän tulee kunnioittaa heidän auktoriteettiaan: He tekevät tiliä Jumalan edessä työstään eräänä päivänä. Jokainen Jumalan lapsi on totta kai itse vastuussa omasta vaelluksestaan, mutta jokaisella lampaalla on kaitsijansa, joka seuraa miten he kasvavat ja auttavat siinä. Ymmärrämme, että paimenten on huomattavasti mukavampi tehdä työtään, jos lampaat tahtovat olla kuuliaisia ja nöyriä, kuin kapinallisia ja allergisia auktoriteeteille. Meidän on syytä muistaa, että aivan kuten Jumala on asettanut lampaille paimenet, Jeesus on paimenten johtaja, koko seurakunnan Herra.

Minä tahdon lopuksi rohkaista juuri sinua joka luet tätä blogia tällä kertaa, valitsemaan kunnioittavan, siunaavan, rohkaisevan ja nöyrän asenteen, kun tapaat jatkossa pastorisi. Mieti, miten paljon sinä ja minä voisimme vaikuttaa heidän työhyvinvointiinsa käytännössä, jos päättäisimme palvella heitä puhtaasta rakkaudesta? Mieti, miten se vaikuttaisi koko seurakunnan ilmapiiriin ja Jumalan valtakunnan leviämiseen paikkakunnallasi ja Suomessa? Nyt on aika nostaa kunnioituksen kulttuuri seurakunnissamme käytännössä! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Houm Conference 2017

Nyt on hyvä tunnustaa, että Jumala on armossaan saanut tehdä työtä elämässäni niin, että olen saanut yhteyden takaisin Houmissa käyviin ihmisiin. Kun kaksi vuotta sitten tapahtui se, että he perustivat oman seurakunnan ja osa heistä lähti Seinäjoen Helluntaiseurakunnasta, minulla oli todella vaikeaa rakastaa heitä. Päätin silloin jatkaa Johanneksen ja Niklaksen siunaamasta, koska Raamattu niin selkeästi kehottaa siihen. Silti haavat jotka tulivat lähdössä olivat totta.

Minun piti opetella muistamaan, että jokainen Houmiin lähtenyt on edelleen Jumalalle rakas lapsi. Herra armossaan on kasvattanut ja kun olen siunannut heitä sydämeni alkoi sulaa. Päätin antaa anteeksi, että ero tapahtui ja sen kautta alkoi muistuttaa siitä yhteydestä mikä minulla oli aikaisemmin Niklaksen kanssa. Lopulta rohkenin lähettämään viestin ja kun tapasimme kodissani pari kuukautta sitten, sain sydämestäni pyytää anteeksi omaa asennoitumistani. Tämän jälkeen huomasin, kuinka rakkaus houmilaisiin alkoi palautumaan. Tänä päivänä olen erittäin kiitollinen, että tämä silloin kipeä aihe on muuttunut Jumalan valtakunnan voitoksi: Tänään näen Houmissa seurakunnan, jolla on kyky tavoittaa ihmisiä ja tuoda heidät Jumalan perheeseen. Olen kiitollinen, että tahtovat palvella Jumalaa koko sydämestään niillä lahjoilla, jotka Herra on heille antanut.

Kirjoittamishetkeen mennessä ehdin osallistua kolmeen steppiin, eli tapahtuman tilaisuuteen ja mietin, minkälaisia asioita on jäänyt mieleeni. Ainakin se, kuinka perjantai iltana kun olin pistänyt takin naulakkoon ja jäin odottamaan ovien avaamista, huomasin yhden periaatteen Houmin aktiiveista: Monet tulivat tervehtimään ja kysymään aidosti, mitä kuuluu. Mielestäni tällaista small talkia tarvitaan tämän päivän seurakuntiin kipeästi, koska se luo yhteenkuuluvuutta merkittävästi!

Perjantai iltana kun odotin ovien avaamista ja saliin pääsyä, keskustellessani minulle niin rakkaiden ihmisten kanssa, huomasin, kuinka sydämellisiä he ovat. Yksi heistä kertoi toiselle minusta, että muutama vuosi aikaisemmin olin ottanut heidät ”siipieni suojaan”, kun he olivat uusia seurakunnassa. Tällainen tunnustus sai minut mykistymään. Tässä huomaa, kuinka tämän seurakunnan identiteetissä on aidosti rohkaiseminen ja kunnioittaminen.

Tähän mennessä tapahtumassa olen kokenut todella voimakasta Jumalan läsnäoloa. Huomaa selkeästi, että kaikki on tehty viimeisen päälle: valot, lavat, ihmisten kohtaaminen, bändi on treenannut paljon ja voi keskittyä johdattamaan ihmiset Jumalan palvomiseen. Kaikki tämä olisi ollut turhaa ilman rukousta, koska Herra tahtoo muuttaa sydämiämme ja hänen läsnäolossaan hän toimii voimakkaasti. Jokaisessa tilaisuudessa Jeesus on ollut palvontamme kohde ja puheet ovat varustaneet meidät kasvamaan hengellisessä johtajuudessa.

Thomas Hansen, Hillsong Kööpenhaminan johtava pastori on todella mies paikallaan. Hän rohkaisi perjantaina näkemään ihmiset arjessamme. Toiseksi, Jumalan lapsilla täytyy olla jotain näytettäväksi heille, koska olemme Sanan mukaan maailman valo! Kolmanneksi, auta lähimmäisiäsi näkemään Jeesus. Meidän ei tarvitse mielistellä heitä, vaan heitä kiinnostaa onko uskomme aitoa ja toimiiko se käytännössä. Ja kun epäonnistumme, lähimmäisiämme kiinnostaa miten asennoidumme niihin. Silloinhan vasta uskoa koetellaan ja nähdään, onko se päässyt kasvamaan.

Lauantaina pastori Thomas puhui piiloleikistä, jota käymme Jumalan kanssa. Meidän tehtävämme on löytää hänet eri paikoista: Jumala tahtoo tulla löydetyksi ja kun kommunikoimme ihmisten kanssa arjessa hoksaamme: ”siellähän sinä olet!” Hän tahtoo henkilökohtaisen suhteen kanssamme, hän ei piiloudu, ettemme löytäisi häntä vaan toivoo, että etsimme häntä sinnikkäästi. Yksi jae johon hän viittasi oli tää:

Heprealaiskirje 11:6

Mutta ilman uskoa on mahdotonta olla kelvollinen, sillä sen, joka tulee Jumalan luo, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

Hän on siis täydellinen Isä, joka tahtoo palkita meidät kun etsimme häntä kokosydämisesti! Hän on täynnä hyvyyttä ja tahtoo, että ymmärrämme hänen olevan jatkuvasti läsnä. Thomas puhui siitä, että suhteemme laadusta riippuu miten reagoimme hänen viestiinsä: Jos saamme mailin esimieheltämme, että hän tahtoo tavata heti maanantai aamuna töihin päästyä, toinen reagoi pelolla, toinen ilon kautta. Se, miten näemme Jumalan, vaikuttaa siis voimakkaasti siihen, miten reagoimme hänen kutsuunsa tulla hänen lähelleen. Kun tahdomme päästä hänen lähelleen toistuvasti ja tahdomme löytää hänet ihmisistä, joihin ”sattumalta törmäämme” arjessamme, voimme oppia löytämään hänet ja muuttua Jeesuksen kaltaisiksi.

Thomas puhui myös siitä, ettemme etsi Jeesusta vain itsellemme vaan myös muille. Jos päättäisimme olla hereillä joka paikassa, voisimme löytää hänet jatkuvasti ”piilossa” ihmisissä. Meidän tulee muistaa, ettei meidän vastuullamme ole se, onko ovi auki, mutta sen sijaan meidän tulee koputtaa ja astua rohkeasti sisään, jonka Herra on avannut. Päätä siis olla käytettävissä missä liikutkin ja ole hereillä kertomaan tarinasi ihmisille, joihin tutustut!

Pastori Charlie Blyth puhui Johannes 15:1-5:stä. Ensimmäinen pointti oli yhteys. Meidän tehtävämme on kytkeytyä virtalähteeseen hehkulampun tavoin, jolloin olemme oikeassa paikassa ja tehtävässä. Toiseksi, karsiminen on välttämätöntä, jotta kasvua haittaavat tekijät eivät vie voimaa Jumalasuhteeltamme. Kolmas pointti oli hedelmä. Kun olemme kytkeytyneet Jeesukseen, voimalähteeseemme ja meitä on kasvatettu karsimalla ylimääräisistä asioista, seurauksena on hedelmä! Voimme nähdä kuinka Hengen hedelmä näkyy elämässämme:

Galatalaiskirje 5:22

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.

Kun mietin konferenssin antia, olen vakuuttunut siitä, että Herra tahtoo saada meidät näkemään hänen rakastavat kasvonsa, jotta uskaltaudumme lähestyä häntä. Etsiä häntä ihmisistä, jotka ovat elämässämme ja joihin törmäämme vaikka ruokakaupassa. Kun elämän olosuhteet koettelevat meitä, tulee surua tai murhetta, uskoamme koetellaan. Silloin meidän tulee muistaa, ettei Herra koskaan hylkää meitä, koska hän on luotettava ja täydellinen rakkaus.

Kun mietin Houm seurakuntaa, mieleeni nousi nämä Jeesuksen sanat opetuslapsilleen:

Matteus 20:26b-28

Joka teidän joukossanne tahtoo tulla suureksi, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän joukossanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne. Eihän Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien edestä.

Jeesuksen esimerkki on paras meille kaikille. Olen nähnyt ja kokenut sen vilpittömän esirakkauden joka vaikuttaa jokaisessa houmilaisessa, kun he ovat järjestäneet tämän tapahtuman. He eivät ole tehneet sitä sen tähden, että he saisivat kunniaa ja suitsutusta vaan siksi, että Jeesus on heidän elämänsä ja seurakuntansa ylin auktoriteetti. Se näkyy pastoreista ja vapaaehtoisista ilmiselvästi. Siksi Jumala on mielistynyt tähän seurakuntaan, joka tahtoo muuttaa Seinäjoen ja Suomen ilosanomalla, joka on parempaa kuin mikään.

Uskon, että Houm seurakunnan rukous, samoin itseni on se, että tapahtuman opetukset eivät jäisi vain osallistujien pään tiedoksi, vaan vaikuttaisi sydämissämme. Silloin se näkyisi osallistujien arjessa konkreettisella tavalla ja ihmiset löytäisivät pelastuksen Jeesuksessa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Kun me rukoilemme…

Matteus 6:5-6

Kun rukoilette, älkää olko niin kuin tekopyhät. He asettuvat mielellään rukoilemaan synagogiin ja katujen kulmiin, jotta ihmiset näkisivät heidät. Totisesti minä sanon teille: he ovat jo palkkansa saaneet. Mutta kun sinä rukoilet, mene kammioosi, sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut.

Huomaamme, että näissä kahdessa jakeessa Jeesus opettaa meille erittäin tärkeän periaatteen: Meidän motiivimme rukoilla ei tulisi olla se, että ihmiset kuulevat ja näkevät meidät. Jos rukoilemme tästä motiivista, se kertoo karua kieltä. Sen sijaan meidän tulisi viettää aikaa rukoillen Isää kahdestaan hänen kanssaan, unohtaen muut ihmiset ja keskittyä häneen.

Emme edes ymmärrä, miten radikaalia Jeesuksen aikana oli sanoa Jumalaa Isäksi. Se oli pöyristyttävää, koska edes Jumalan nimeä ei saanut lausua ääneen. Ja nyt Jeesus kutsuu Jumalaa Isäksi ja kehottaa omiaan rukoilemaan häntä! Taas kerran huomaamme, kuinka läheinen suhde Jeesuksella oli Isään ja hän tahtoi, että rukous kumpuaisi rakkaussuhteesta häneen ja kokisimme hänen Isän rakkautensa! Lopuksi Jeesus paljastaa, että kun rukoilemme, Isä palkitsee meidät. Kun rukoilemme hänen tahtonsa mukaisesti, rukouksemme kuullaan ja se muuttaa asioita ja täyttää tarpeemme.

Matteus 6:7-8

Kun rukoilette, älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka luulevat tulevansa kuulluiksi monisanaisuutensa tähden. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan. Teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä anottekaan.

On erittäin lohduttavaa, että Pyhä Henki asuu jokaisessa Jumalan lapsessa. Meidän ei tarvitse opetella rukoilemaan täydellisiä lauseita, vaan voimme vuodattaa sydämemme Herralle. Pyhä Henki tulee opettamaan meitä, mitä ja miten rukoilla. Hän tahtoo johtaa rukoustamme, jotta Jumalan valtakunta voi kasvaa! Rukous on siis linkki, jonka kautta Herra puhuu meille Henkensä kautta. Hän tahtoo opettaa meitä rukoilemaan lähimmäistemme puolesta vilpittömästi.

Miksi Jeesus opettaa meitä rukoilemaan? Siksi, että rukous muuttaa meitä. Hän tahtoo kasvattaa meitä Jumalan kaltaisiksi, jotta nekin, jotka eivät vielä usko, tulisivat tuntemaan Taivaallisen Isämme. Oma prosessini on ollut pitkä, mutta olen vuosien aikana oppinut olemaan avoin Pyhälle Hengelle. Tarkoitan, että kun siunaan rakkaitani, Pyhä Henki näyttää minulle toisinaan kuvia tai huomaan rukoilevani jotain, mitä en suunnitellut. Kun jaan sanoman tai kuvan ystävälleni, se rohkaisee häntä. Näin Herra saa armossaan käyttää omiaan, kun vain antaudumme rukoukseen ja tahdomme olla avoimia hänelle.

1.Kor. 2:11-12

Kuka muu tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Kukaan ei myöskään tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, jotta tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut.

Kiitos Jumalalle, että Pyhä Henki tuntee hänet täysin! Ja kun rukoilemme, Isä vuodattaa sydäntään meihin. Kun rukoilemme ja käytämme armolahjoja, Herra toimii armossaan kauttamme ja opettaa, millainen hän on! Pyhä Henki tahtoo opettaa meitä käyttämään armolahjoja Jumalan kunniaksi ja osoittamaan, sen kautta, että meidän Jumalamme on todellinen ja täynnä armoa ja rakkautta.

Rukous on linkki Jeesuksen ja uskovan välillä. Sen kautta Jeesus muuttaa meitä: ajatusmaailmamme, tapamme ja asennoitumisemme pyhittyvät. Siksi se on elintärkeä kanava, jota Jumala tahtoo käyttää! Antaudu siihen, kun näet pieniä tai suurempia haasteita. Kun huomaat toimivasi lihallisesti, esim. kylväen pahoja sanoja, anna Pyhän Hengen näyttää ne sinulle ja antaudu hänen johdettavakseen päivittäin, silloin alat huomaan ihmisten ainutlaatuisuuden ja voit alkaa siunaamaan heitä riippumatta siitä, ansaitsevatko he sitä tai eivät.

Rukouselämän aktivointi saa meidät rakastumaan Jeesukseen ja luonnollisesti myös hänen Sanaansa, koska hän puhuu sen kautta. Rukouksen kautta Sana alkaa elämään meille ihan uudella tavalla. Siksi itse aina ennen kuin tutkin Raamattua, pyydän Pyhää Henkeä avaamaan hengelliset silmäni, jotta näkisin, ymmärtäisin ja soveltaisin sitä elämässäni. Raamatusta tulee silloin todella rakas ja elämämme perusta.

Herra tahtoo kasvattaa omiaan, jotta heijastaisimme häntä tähän kylmään ja rakkaudettomaan maailmaan, jossa on paljon masentuneita ja toivottomia. Kun sinä ja minä vietämme aikaa Jumalan läsnäolossa, hän muuttaa meitä ja alamme loistamaan häntä kirkkaasti. Kun elät arjen keskellä ja olet voimaantunut ”salaisessa piilopaikassa”, ihmiset huomaavat sen. He alkavat kysymään ilosi ja positiivisuutesi syytä. Silloin tehtäväsi on tunnustaa, että se tulee Jumalalta. Ihmiset alkavat kadehtimaan sinua, koska sinulla on selkeästi jotain, mitä heillä ei ole. Voit kulkea heidän rinnallaan ja kertoa, että heilläkin on sama mahdollisuus kuin sinullakin tulla rakastavan Isän lähelle ja antaa elämä hänelle. Meidän ei tarvitse olla superevankelistoja, vaan ihan omia itsejämme ja luottaa, että Herra tekee työtään lähimmäistemme elämässä! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Odottamisesta, hiihtämisestä plus loppiaistapaus 2017

Jesaja 40:30-31

Nuorukaiset väsyvät ja uupuvat, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat, mutta ne, jotka Herraa odottavat saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.

Kun pähkäilin, mistähän sitä tällä kertaa kirjoittaisin blogiin, huomasin Herran laskevan mieleeni sanan odottaminen. Nuorempana odottaminen oli suoranaista kärsimystä. Se oli jotain mikä tuntui vastenmieliseltä. Mutta kysymys kuuluukin nyt, että miten odotamme. Odottaminen ei välttämättä tarkoita passiivista odottamista, vaan se voi olla myös aktiivista. Uskon yllä olevan jakeen tarkoittavan nimenomaan aktiivista odottamista, valmistautuen kohtaamista varten. Mieti nyt, että jos minä ja sinä lukisimme tuon jakeen niin, että emme saa tehdä yhtään mitään, ennen kuin Herra ilmestyy meille ja odottaisimme passiivisesti päivän tai viikon. Harva jaksaisi odottaa edes puolta päivää!

Annan kaksi esimerkkiä lähimenneisyydestäni: Sovimme työkaverini kanssa, että kun tulen seuraavan kerran Kuopioon työkeikalle vajaan kahden viikon päästä, menemme yhdessä hiihtämään. Taustaksi voin paljastaa, etten ollut moneen vuoteen koskenutkaan suksiin. Paitsi vuosi sitten, lähdin hiihtämään Kuhmossa pieneen ylämäkeen ja palasin 300 metriä hiihdettyäni :D. Silloin ongelma oli ylipainoni ja heikko kuntoni. Nyt motivaatio oli korkealla!

Kun tiesin, että minua odottaa mukava urheilusuoritus hänen kanssaan, aloin valmistautua sitä varten, koska odotin innolla sitä! Kun jouluna pääsin Kuhmoon, oli aivan pakko päästä sinne päästyäni heti hiihtämään, koska tiesin, että siellä on varmasti lunta 😀 Ja niin lähdin hiihtämään noin viiden kilometrin lenkkiä ensimmäistä kertaa. Jaloissa poltti ja puuskutin, mutta lenkki tuli tehtyä 😀 Kun tätini vielä yllätyksekseni sanoi, että menetkö huomennakin, niin päätin, että kyllä vain. Heräsin sen verran aikaisin jouluaattona, että pääsin lenkille.

Lopulta kävi niin, että kun vuosi oli vaihtunut ja tulin Kuopioon odottaen sopivan neutraalia hiihtolenkkiä, olin hiihtänyt sekä Kuhmossa, että Seinäjoella yhteensä viisi kertaa, rankimpana suorituksena hiihdin lähes yhdeksän kilometriä noin kolmessa vartissa. Kun hyppäsin työkaverin kyytiin, hän kertoi, että valaistuja latuja on vain Puijolla, joten menemme sinne. Pikkuisen järkytyin, koska hän käytti minua ennen joulua Puijon parkkipaikalla ja kertoi, että tuosta on kolme kilometriä ylös, johon totesin, että älä luulekaan.

Koska olin todella aktiivisesti odottanut tuota yhteistä lenkkiä totesin, että sinne sitten. Matka tuntui aluksi todella haastavalta, koska pienen lämmittelyn jälkeen (tasamaata jonnin matkaa) alkoi ensimmäinen pitkältä tuntuva nousu. Suurimman osan menin kävelyvauhtia sen jyrkkyyden takia. Mutta ei muuta kuin eteenpäin. Kun olimme levänneet useampia kertoja ja olimme laskeneet alamäkeen työkaverini kysyi, että mennäänkö alas, vai jatketaanko vielä? Jos olisimme laskeneet suoraan alas lenkistä olisi tullut noin 7km, pitempi olisi noin 9km. Levähdimme ja erehdyin sanomaan, että jatketaan! Monen nousun jälkeen mietin, että kuinka järkevää oli valita tämä pitempi lenkki?! Lopulta pääsimme maaliin ja lenkki oli yli 9km ja keskisyke 150, kaloreita paloi vajaa 1000. Siinä kohtaa olin erittäin tyytyväinen, vaikka todella hapotti!

Jos olisin passiivisesti odottanut tuota hiihtolenkkiä, en ikinä olisi jaksanut hiihtää tuollaista matkaa, vaikka olin pudottanutkin painoa, koska hiihtokuntoa täytyy rakentaa pikku hiljaa.

Toinen odotukseni oli perjantaina alkava Loppiaistapaus – niminen tapahtuma Jyväskylässä. Kun päätin osallistua siihen, aloin rukoilemaan sen puolesta, jotta Herra todella voimakkaalla tavalla ilmestyisi, kun tulemme kohtaamaan häntä! Odotin, että Jyväskylän Helluntaiseurakunnan ja Vapaaseurakunnan nuoret ovat tehneet kaiken viimeisen päälle ja uskoin, että tapahtuman puolesta oli rukoiltu. Siksi uskalsin odottaa, että Herra tulee vastaamaan janoomme ja ilmestyy voimallisella tavalla!

Jos taas odottaisimme vain passiivisesti, silloin tulokset jäisivät pieniksi. Mutta, kun käsitämme, että ilman rukousta ei synny mitään hengellisessä maailmassa, ja antaudumme siihen, silloin valmistamme sydämemme Herraa varten. Silloin myös ihmiset jotka eivät vielä tunne Jeesusta voivat tulla uskoon, kun tapahtumassa vallitsee Pyhän Hengen vapauttava ja inspiroiva läsnäolo. Tuollaisessa ilmapiirissä tapahtuu ihmeitä: Uskovat jotka ovat aiemmin eläneet sekä maailmassa ja seurakunnassa tekevät parannusta, ihmisiä vapautuu sekä henkisistä, että fyysisistä sairauksista ja Taivaallinen Isä osoittaa, että hän rakastaa meitä valtavasti!

Perjantai ilta oli uskomaton: Tapahtuma alkoi etkoilla klo 16 ja tilaisuus, jossa Kankkusen Suvi puhui klo 18. Sain jutella itselleni aiemmin tuntemattoman uskon veljen kanssa värikkäästi ja kun tilaisuus starttasi ja aloimme ylistää bändin johdolla, joka koostui järjestävien seurakuntien jäsenistä, tunsin voimakkaan Pyhän Hengen läsnäolon. Hänen vaikutuksensa oli koko illan yllämme kuin pilvi, kuten illan puhuja asian taisi ilmaista. Ensimmäinen huomio oli siis, että bändi oli tehnyt erittäin hyvää työtä, ei vain treenaten musiikkia, vaan varmasti myös rukoillen, koska heti pääsimme palvomaan Kuningastamme ikään kuin olisimme olleet valtaistuinsalissa, jossa Häntä jatkuvasti palvotaan!

Suvin puhe oli vähättelemättä todella koskettava, pureutuen siihen, kuinka apostoli Johannes evankeliumissaan puhui 1 luvussa jakeissa 12 ja 13 lapseksi tulemisesta.

Johannes 1:12-13

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä. He eivät ole syntyneet verestä, eivät lihan tahdosta eivätkä miehen tahdosta vaan Jumalasta.

Pointti jakeessa 13 oli ymmärtääkseni se, että Johannes asettaa kaksi syntymää rinnakkain: Biologisen ja hengellisen. Itselleni jakeen loppu puhuu siitä, että jokainen on toivottu Jumalan silmissä, hän todella rakastaa jokaista luotuaan ja tahtoo tuoda meidät hänen luoksensa, jos vain annamme hänelle siihen luvan. Jokainen on siis Taivaallisen Isän toivoma ja rakastama, hänen silmäteränsä!

Tänä aamuna kun aloin rukoilemaan ja tutkimaan Sanaa, aloin anomaan sitä, että Herra ilmestyisi eilistä voimakkaammalla tavalla tänään Loppiaistapauksessa. Ja niin kävi! Illan tilaisuus oli todella voimakas! Herra näytti ylistyksen aikana näyn, jossa hänen rakkaat lapsensa palvoivat häntä, ja se veti häntä puoleensa. Osoitimme käytännössä sitä, että rakastamme häntä! Sen seurauksena Jumalan valtava kirkkaus läheni fyysisesti meitä ja hän vuodatti parantavaa läsnäoloaan.

Uskon, että tämän seurauksena ihmiset uskalsivat lähestyä Jumalaa, tunnustaa tarvitsevansa pelastusta ja parantua kaikenlaisista haavoista. Kiitos Jeesus! Niklas Niemelän puhe tuhlaajapojasta ja hänen veljestään, joka keskittyi suorittamaan, sen sijaan, että ymmärtäisi oman asemansa poikana, eikä palvelijana osui sydämeen. Uskoakseni se puhutteli kaikkia! Olen niin kiitollinen, että nämä seurakunnat järjestivät näin timantin tapahtuman ja muutamia ihmisiä otti Jeesuksen vastaan pelastajanaan!

Tapahtumat puhujat Niklas ja Suvi olivat todella valmistautuneet vastuihinsa ja teema oli kuin nakutettu heille. He puhuivat sydämestään, eivät päästään. Herra siunatkoon heidän palvelutyötään voimallisesti. Kaikki kunnia kuuluu Jumalalle siitä, että hän eheytti, paransi, ennalleen asetti jotain tänä viikonloppuna elämässäni ja muistutti siitä, että saan olla hänen rakkautensa kohde. Sitä ei voi koskaan saada tarpeeksi. Kun itse saa vastaanottaa tuota parantavaa rakkautta, oppii jakamaan sitä muillekin! Herra siunatkoon sinun viikkosi!

Elämämme perustus

Mille perustalle rakennat? Jumalan sanalle vai fiiliksille ja ihmisten mielipiteille? Voiko ja kannattaako tunteisiin ja ihmisiin luottaa enemmän kuin Jumalaan, joka loi molemmat sinuun?

Luukas 6:46-49

”Miksi te huudatte minulle: ”Herra, Herra”, mutta ette tee, mitä minä sanon? Minä osoitan teille, kenen kaltainen on se, joka tulee minun luokseni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan. Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten tuli tulva, virta syöksyi taloa vastaan mutta ei saanut sitä horjumaan, koska se oli hyvin rakennettu. Mutta se, joka kuulee eikä tee, on kuin mies, joka rakensi talonsa maan pinnalle, ilman perustusta. Kun virta syöksyi taloa vastaan, se sortui heti ja tuhoutui kokonaan.”

Jos kutsumme jotakin Herraksi, se tarkoittaa auktoriteettia. Jeesus tekee suorastaan ikävän toteamuksen meidän lihallemme: Jos emme tottele häntä, miksi sitten kutsumme häntä auktoriteetiksemme? Tämä vetää todella nöyrälle paikalle jälleen kerran. Itse asiassa jae 46 on mielestäni avainjae koko tälle vertaukselle, jotta voisimme ymmärtää mikä on Jeesuksen pointti.

Mielestäni tämän jaejakson voi ymmärtää ja soveltaa kahdella tavalla: Ensimmäiseksi näen tässä uudestisyntyneen ja uskosta osattoman rooleissa. Jos emme ole rakentaneet elämäämme Kristuksen varaan, joka on pelastuksemme luja kallio, elämämme tuhoutuu siinä kohtaan, kun elämämme täällä ajassa päättyy. Oletko miettinyt, että jos me Jeesuksen seuraajat emme kerro ilosanomaa Jeesuksesta lähimmäisillemme, he eivät pääse taivaaseen? Sinulla ja minulla on vastuu miten elämme omaa uskoamme todeksi. Mutta Jeesus käski meitä kertomaan ilosanoman myös kaikille ihmisille. Tämä jae pomppasi, kun opiskelin eilen Raamatun tulkinnan periaatteita – kurssia:

Matteus 25:46

Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.

Mitä nämä jakeet sinun sydämessäsi herättävät? Minun mielestäni nämä jakeet herättävät, että kuinka moni lähimmäisemme todella käsittää, että jos emme ole täällä ajassa valinneet uskoa Jeesukseen, olemme hylänneet hänet. Tuota hylkäämistä seuraa iankaikkinen rangaistus yhdessä perkeleen ja demonien kanssa helvetissä, josta ei voi päästä pois. On syytä muistuttaa samalla, ettei meidän missään tapauksessa tulisi evankelioida sillä motiivilla, että ”minäpä pelottelen helvetillä”, että ihmiset tekisivät parannuksen. Ei. Tuhat kertaa ei!

Jeesus antoi meille täydellisen esimerkin: hän rakasti syntisiä. Siksi syntiset tahtoivat viettää aikaa hänen lähellään ja kun Jeesus kertoi, ellette tee parannusta, tuhoudutte, osa ihmisistä käsitti, että hän kertoo sen takia asiasta, että hän tahtoo pelastaa heidät! Hänen motiivinsa oli rakastaa ihmisiä ja tuoda oikeaan jumalasuhteeseen. Vasta kun me opimme rakastamaan ihmisiä, olemaan empaattisia, silloin he suostuvat kuuntelemaan meitä. He tietävät, että koska rakastamme heitä aidosti, tahdomme heidän parastaan. Siinä on opettelemista varmasti koko loppuelämäksi.

Mikäs se toinen sovellus sitten oli noille kahdelle rakentajalle? Katsotaanpa tarkasti:

Minä osoitan teille, kenen kaltainen on se, joka tulee minun luokseni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan. Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten tuli tulva, virta syöksyi taloa vastaan mutta ei saanut sitä horjumaan, koska se oli hyvin rakennettu. Mutta se, joka kuulee eikä tee, on kuin mies, joka rakensi talonsa maan pinnalle, ilman perustusta. Kun virta syöksyi taloa vastaan, se sortui heti ja tuhoutui kokonaan.

Käsitän, että jakeet voisi tulkita myös niin, että toinen rakentaja rakentaa kestävistä materiaaleista ja toinen ei. Voimme olla uskovia, mutta se, miten rakennamme uskoamme, ratkaisee sen, millaisen palkan vaelluksestamme saamme kerran taivaassa.

1 Korinttolaiskirje 3:10-15

Sen armon mukaan, jonka Jumala on minulle antanut, olen viisaan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, ja toinen rakentajaa sille. Mutta kukin katsokoon, kuinka rakentaa. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Kuka sitten rakentaakin tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, itse kunkin työ tulee näkyviin. Se tuo ilmi se päivä, joka ilmestyy tulessa, ja tuli koettelee, millainen kunkin työ on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, hän saa palkan. Jos jonkun työ palaa, hän kärsii vahingon. Itse hän kuitenkin pelastuu ikään kuin tulen läpi.

On syytä huomata, että Jumalan armosta itse kukin pelastuu, ei omista ansioista, vaan Jeesuksen tähden. Jeesus on seurakuntansa pää. Jae 15 muistuttaa meitä siitä, että kenelläkään meillä ei ole oikeutta alkaa vaatimaan toiselta suorituksia uskon näkymisestä, vaan se on Pyhän Hengen työ. Itse kukin jossakin elämän tilanteessa on kompuroinut. Toinen useammin, toinen harvemmin. Mutta kenelläkään ei ole oikeutta tulla syyttämään toista sanoen, että ”eikö sinun pitäisi lukea Raamattua ja rukoilla säännöllisesti? Kai tiedät, ettei uskosi kestä, jos et vahvistu siinä!”

Myönnän suoraan, että tämä esimerkki kuvasi minua vuosia sitten. Sen jälkeen Jumala on armossaan saanut koulinut minua paljon. Se on tehnyt minusta nöyremmän. Eilen Seinäjoen illassa Laukkosen Roope Ywam Ruurikkalasta (Evijärvi) opetti ja kun illan päätteeksi menimme kebabille hän rohkaisi minua valtavasti sanoen, että kompuroinnit tekevät nöyräksi. Se on osa prosessia. Herra opettakoon meille viisautta miten käytämme kieltämme. Ihan selvennykseksi vielä, että todellakin rohkaisen kaikkia tutkimaan Sanaa ja etsimään Jumalan kasvoja säännöllisesti, mutta päätöksen täytyy lähteä omasta sydämestä ja tahdon päätöksestä. Vahvemmat uskovat voivat rohkaista toisia ja kulkea aidosti vierellä ja antaa vinkkiä, mutta ei syyttäen, vaan rakkauden hengessä.

Mutta kukin katsokoon, kuinka rakentaa. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Kuka sitten rakentaakin tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, itse kunkin työ tulee näkyviin. Se tuo ilmi se päivä, joka ilmestyy tulessa, ja tuli koettelee, millainen kunkin työ on.

On siis kyse materiaalivalinnoista. Vaikken ole kätevä käsistäni, vaan ”kynämies”, ymmärrän, että kulta, hopea ja jalokivet ovat kestäviä, kun taas puu, heinät ja oljet palavat tulessa, joten tässä esimerkissä ne ovat heikkoja materiaaleja. Itse päätämme siis omilla valinnoillamme, miten uskomme kasvaa, vai kasvaako se. Jos rakennamme maailman arvojen mukaisesti, työ on heikoista materiaaleista. Jos taas päätämme totella Jumalaa, seurata häntä kokosydämisesti ja olla kuuliaisia, silloin uskomme kasvaa ja kestää myös koetuksissa.

Jeesus Kristus on uskomme perusta. Uskomme perustuu vain ja ainoastaan hänen täytettyyn työhönsä, ei meidän ansioillemme. Emme ansaitse teoillamme pelastusta, vaan se tulee puhtaasta armosta. Se herättää oikeanlaista Jumalan pelkoa, jotta tahdomme alistua hänen tahtoonsa koko sydämestämme. Mieti, millaisia elämän valintoja olet tehnyt menneen viikon aikana ja jos koet, että olisit voinut tehdä parempia päätöksiä, älä masennu. Pyydä rukouksessa taivaan Isältä voimaa vaeltaa hänen tahdossaan, tekemään oikeanlaiset päätökset jatkossa. Älä ruoski itseäsi vaan anna Jumalan armon kasvattaa sinua kohti Jeesuksen kaltaisuutta. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Kärsivällisyydestä

Onko mulla sitä? Miks Herra kasvattaa kärsivällisyyttäni tavalla, josta lihani ei tykkää yhtään?

1 Mooseksen kirja 221-14

Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Abrahamia ja sanoi hänelle: ”Abraham!” Hän vastasi: ”Tässä olen.” Jumala sanoi: ”Ota ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi sillä vuorella, jonka minä sinulle sanon.” Abraham nousi varhain seuraavana aamuna, satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaa ja poikansa Iisakin. Pilkottuaan polttouhripuita hän lähti kulkemaan kohti paikkaa, jonka Jumala oli hänelle ilmoittanut. Kolmantena päivänä Abraham nosti katseensa ja näki sen paikan kaukaa. Silloin hän sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää te tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme sitten luoksenne.” Aabraham otti polttouhripuut ja pani ne poikansa Iisakin selkään. Itse hän otti käteensä tulen ja veitsen, ja he kulkivat yhdessä. Iisak sanoi isälleen Abrahamille: ”Isä!” Tämä vastasi: ”Tässä olen, poikani.” Iisak sanoi: ”Tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?” Abraham vastasi: ”Jumala kyllä katsoo itselleen lampaan polttouhriksi, poikani.” He kulkivat edelleen yhdessä ja tulivat paikkaan, josta Jumala oli Abrahamille puhunut. Abraham rakensi sinne alttarin, latoi halot sen päälle, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle. Sitten Abraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa, mutta Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: ”Abraham, Abraham!” Hän vastasi: ”Tässä olen.” Enkeli sanoi: ”Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, koska et kieltänyt minulta ainoaa poikaasi.” Kun Abraham kohotti katseensa, hän näki takanaan pässin, joka oli takertunut sarvistaan pensaikkoon. Hän meni, otti pässin ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. Abraham pani sen paikan nimeksi ”Herra näkee”. Siksi vielä tänäkin päivänä sanotaan: ”Vuorella, jolla Herra ilmestyy.”

Tämä jaejakso puhuttelee kovasti. Abraham ja Iisak kokivat jotain sanoinkuvaamatonta yhdessä Moorian vuorella. Varmasti se jäi heidän mieleensä koko heidän loppuelämäkseen ja muistutti siitä, kuinka uskollinen Jumala on. Ja koska tapahtuma on säilynyt meille asti, sen on määrä opettaa meille jotain todella tärkeää. Mietin miltä Abrahamista tuntui, kun Jumala asetti hänen eteensä todella raskaan koettelemuksen sanoessaan, että hänen tulee uhrata ainoa ja erittäin rakas poikansa hänelle. Voi vain arvailla miltä sen tuntuu isän sydämellä. Dialogi on lyhyt, eikä Abraham alkanut väittelemään tai kieltäytynyt toteuttamasta Jumalan tahtoa. Mikä vielä enemmän kertoo hänen kuuliaisuudestaan Herralle, on se fakta, että hän lähti matkaan heti seuraavana aamuna.

Kolmen päivän ajan Abraham ehti varmasti miettiä hienoja hetkiä poikansa kanssa, sekä miten Jumala oli häntä kuljettanut. Kun Iisak kysyi missä uhrattava lammas oli, monen pinna olisi palanut ja purskahtanut itkuun. Mutta Abraham pysyi ilmeisen rauhallisena. Mietin sitäkin, kun he yhdessä Iisakin kanssa rakensivat alttarin ja hänen täytyi sitoa poikansa sen päälle, miten hän pystyi siihen? Kun hän oli valmis uhraamaan poikansa, hän pysähtyi, kun Jumalalle selvisi, että hän todella kunnioittaa häntä suuresti ja kaikki päättyi hienosti. Mutta mitä tämän jälkeen tapahtui?

1 Mooseksen kirja 22:15-19

Herran enkeli huusi uudelleen taivaasta Abrahamille: ”Näin sanoo Herra: Koska sinä teit tämän etkä säästänyt ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta, että minä totisesti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin taivaan tähdet ja merenrannan hiekanjyvät, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, koska sinä kuuntelit minun ääntäni.”

Miten kaikki nämä jakeet liittyvät kärsivällisyyteen? Paljonkin. Jos Abraham ei olisi päättänyt olla sekä kuuliainen, että kärsivällinen, hän ei olisi voinut suorittaa tätä koetusta menestyksekkäästi. Mitä siitä seurasi? Jumalan valtava siunaus tuli hänen kauttaan kaikkien ihmisten osaksi! Mikä mieletön tulos! Mitä tämän pitäisi saada meissä aikaan? Tahtotilamme tulisi olla, että tahdon noudattaa Abrahamin esimerkkiä ja päättää totella Jumalan tahtoa silloinkin kun liha sanoo ”älä suostu siihen”. Olen vakuuttunut, että Iisak kertoi omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen tästä tapauksesta ja muistutti heidän esi-isänsä uskollisuudesta ja kärsivällisyydestä Jumalan edessä.

Jaakob 1:2-4, 3:1-2

Veljeni pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte monenlaisiin koetuksiin. Tehän tiedätte, että teidän uskonne kestävyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette millään tavoin vajaita.

Veljeni, älkööt monet teistä ryhtykö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Me kaikki hairahdumme monin tavoin. Jos joku ei hairahdu puheissaan, hän on täydellinen mies ja kykenee hallitsemaan myös koko ruumiinsa.

Esikuva Abrahamista antaa meille kuvan ylemmistä jakeista. Ja meidän on hyvä muistaa, että kun Herra sallii meille koetuksen, hän valmistaa siitä aina pääsyn, hän itse antaa voiman kestää koetuksen. Koetuksen kautta me voimme todella kasvaa luottamussuhteessa häneen, se on koetuksen yksi tehtävä. Kun opimme, ettei itse koetus ole ongelmamme, vaan suhtautumalla oikein tilanteeseen voimme kasvaa uskossa vahvoiksi. Itsehillintä liittyy oleellisesti siis kärsivällisyydessä kasvamiseen.

Siitä pääsemme sopivasti kielen käyttöön. Pystymmekö hillitsemään kieltämme, miten puhumme? Meidän on todella opeteltava miettimään mitä puhumme. Saarnaajien on opeteltava erityisesti itsehillintää, etteivät he puhuisi sellaista, mikä on vastoin Jumalan sanaa, koska he eivät ole pelkästään vastuussa kuulijoilleen, vaan Kutsujalleen. Siksi tämän tiedon pitäisi saada meissä aikaan terveen Jumalan pelon, että mietimme mistä motiiveista tahdomme päästä puhumaan Jumalan seurakunnalle.

Toinen puoli on se, että minun mielestäni jokainen uskova on vastuussa omasta kielen käytöstään. Jos puhumme ihan mitä sattuu esimerkiksi työpaikalla, tarkoitan pahan puhumista selän takana ja työkaverini tietää, että olen uskossa, millainen kuva hänelle jää uskovista? Sinä ja minä olemme vastuussa siitä, miten olemme käyttäneet mahdollisuutemme suhteessa työkavereihimme. Joku heistä voisi tulla uskoon, jos opettelisimme elämään läpinäkyvästi, mutta aidosti Jumalan rakkaudessa, sanoisimme anteeksi kun siihen on aihetta, sekä olisimme rohkaisijoita ja iloisia. Silloin työkaverit voisivat kiinnostua siitä, mikä vaikuttaa tällaisen käytöksemme.

Yksi aamu heräsin aikaisin mennäkseni kuntosalille ja kun pääsin sinne huomasin ikävän viestin: Suihkuhuoneen ovessa oli lappu jossa kerrottiin, että vesi on poikki tänä aamuna 6-9 välillä, ja kun itse olin siinä klo 5, totesin, etten millään kerkeä treenaamaan ja pääsemään suihkuun, ennen kuin lähden töihin. Lähdin melkoisen tuohtuneena siitä autolle ja purin suuttumustani Jumalalle hetken aikaa. Sen jälkeen puhaltelin ja aloin miettimään vaihtoehtoja. Lopulta päädyin käymään pikaisesti kotona ja pakkaamaan tavarat autoon ja lähtemään kohti Viitasaarta. Kun työpäivä oli pulkassa olin erittäin kiitollinen Jumalalle, että oma suunnitelmani ei onnistunut! Herra oli siunannut työni ihmeellisellä tavalla ja annoin hänelle ylistyksen siitä.

Mitä kärsivällisyys todella parhaimmillaan on, miten se ilmenee avioliitossa? Luonnollisesti itselläni ei ole kokemusta aiheesta, mutta mitä olen keskustellut tuntemieni pastoreiden kanssa voin jotain sanoa. Yksi piirre kärsivällisyydessä on kutsumuksen ymmärtäminen ja hyväksyminen. Jos aviopuolisolla on Jumalan kutsu julistaa ilosanomaa, tarvitaan todella paljon joustoa toiselta osapuolelta, koska monessa tapauksessa se tarkoittaa sitä, että hän voi matkustaa jossain elämänvaiheessa, sanotaan pitkänkin aikaa, paljon. Mutta, toisaalta kun tällainen henkilö palaa kotiin saarnareissuiltaan, hänen puolisonsa tarvitsee myös omaa aikaa ja silloin toisen on aika olla joustava ja ymmärtää ja hyväksyy, että nyt minä osoitan rakkautta hoitamalla lapsia sen aikaa ja antaa toiselle tilaa hengittää.

Muistan elävästi vieläkin kun ystäväni joka aiemmin toimi pastorina kertoi, että kun hän seurusteli nykyisen vaimonsa kanssa, hän rehellisesti kertoi, että hänellä on kutsumus Jumalan valtakunnan työhön ja että se tulee vaatimaan uhrauksia hänen vaimoltaan. Hän ymmärsi ja hyväksyi tämän asian. Tämä aviopari on uskollisesti palvellut Herraa ja ymmärtääkseni avioliitto voi hyvin.

Nyt lähelläni ovat Pekka ja Neea Perho yhdessä lastensa kanssa. Olen saanut katsoa vierestä sitä, kuinka he tukevat toisiaan hienolla tavalla. Kun Pekka menee, Neea tukee häntä ja myös toisinpäin. Toisinaan he palvelevat yhdessä. Ei ole pitkä aika, kun Pekka ei päässyt nuorten iltaan siksi, että hänen täytyi jäädä hoitamaan lapsia kotiin, koska Neea oli töissä, eikä hän saanut lastenhoitajaa. Tiedän, että vaikka Pekkaa saattoi harmittaa olla kuulematta yhden parhaista opettajistamme, Markus Finnilän opetusta, hän osaa arvostaa hetkiä lastensa kanssa. Tästä näkee, kuinka meidän kaikkien täytyisi kasvaa vahvoiksi Hengen hedelmässä, jotta se ilmenee rakkautena, kärsivällisyytenä ja oikeana asenteena silloinkin, kun kaikki ei mee meidän toiveidemme mukaan.

Tahtoisin rohkaista sinua olemaan kärsivällinen lähimmäisillesi tulevaisuudessa, koska silloin heijastamme Jumalan rakkautta käytännössä. Se on päätös, jonka meistä jokainen voi tehdä ja vaikka välillä menetämmekin malttimme, voimme pyytää anteeksi ja kasvaa hiljakseen Hengen hedelmässä. Jumalan runsasta siunausta elämääsi 😀

Inhimillisyydestä ja rakkaudesta

Inhimillisyys. Mitä se merkitsee minulle tänään? Suhtaudunko inhimillisesti lähimmäisiini ihan oikeasti? Ovatko lähimmäiseni minulle vain hyödykkeitä vai rakastanko heitä niin kuin Herrani tahtoo? Ymmärränkö todella miten Jeesus rakasti ihmisiä ja osoitti heille empaattisuutta, vaikka toiset tuomitsivat nämä ihmiset pelastukseen kelpaamattomiksi?

1 Johanneksen kirje 4:7-12

Rakkaani, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meille, että Jumala lähetti ainutsyntyisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttaan. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on tullut meissä täydelliseksi.

Miksi minä mietin, kuka ansaitsee rakkauteni sen sijaan, että tahtoisin osoittaa Jumalan rakkautta kaikille? Jos aidosti ymmärrän mitä Jeesus teki ristillä kaikkien ihmisten edestä, ymmärrän, että kaikki ovat samalla viivalla Jumalan edessä. Jumalalla ei ole lempilapsia, joita hän rakastaa enemmän kuin toisia. Hän on oikeudenmukainen kaikkia kohtaan. Miksi minun on niin vaikea rakastaa aidosti niitä, jotka eivät välttämättä ajattele samalla tavalla kuin minä?

Koska Jumala on rakkaus, minun tulee hänen lapsenaan toteuttaa samaa toimintatapaa käytännössä. En saa enää syrjiä ihmisiä, vaan siunata ja rohkaista kaikkia. Jos päätän olla osoittamatta rakkautta ja empaattisuutta, Pyhä Henki tulee murheelliseksi, koska silloin käytökseni ohjautuu lihallisuuteni puolelta, eikä Hengen.

Johannes heitti Hengen vaikutuksesta melkoisen terävät sanat: ”Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.” ja ”Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme.” Nämä jakeet pistää itseni kovin pienelle paikalle ja joudun tunnustamaan, etten ole onnistunut siinä todellakaan täydellisesti. Tarvitsen Jumalan armoa ja jatkuvaa Pyhän Hengen vaikuttamaa ohjausta, jotta osoittaisin rakkautta kaikille. Se tekee meistä nöyriä. Se saa meidät kääntymään Herran puoleen ja tutkimaan ja soveltamaan Raamattua käytännössä. Raamatun ei siis kuulu olla meille kirja muiden joukossa, vaan meidän tulee omaksua ja rakastua siihen! Silloin se alkaa muokkaamaan ajattelu- ja toimintatapojamme ja voimme oikeasti alkaa muuttumaan Jeesuksen kaltaisiksi.

Galatalaiskirje 5:16-18, 22-25

Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa. Liha himoitsee Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan. Ne ovat toisiaan vastaan, niin ettette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos Henki johdattaa teitä, ette ole lain alaisia.

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, vaeltakaamme myös Hengessä.

Näistä jakeista näemme minkälaista taistelua meidän sisällämme käydään päivittäin. Vanha, syntinen luontomme ei tahdo, eikä voi tehdä Jumalan tahtoa, koska se on avoimessa kapinassa Jumalaa vastaan. Miten voimme voittaa tämän taistelun? Ymmärtämällä, että Jeesus on voittanut paholaisen vallan ja kun olemme Jumalan lapsia, voimme päättää elää uuden toimintatavan kautta! Kun valitsemme etsiä Jumalan tahtoa täydestä sydämestämme, alistumme silloin Pyhän Hengen johtoon. Silloin, ja vain silloin voimme ristiinnaulita eli tappaa synnilliset taipumuksemme, koska Jeesus on kuningas! Taistelemme aina voitosta käsin, ja se meidän täytyy muistaa! Koska synnin voima on laissa, joka osoitti syyllisyytemme, se on kumottu Jeesuksen asettaessa uuden liiton verensä kautta, olemme vapaat synnin ja kuoleman laista!

Rakkaus sisältää kaikki muut Hengen hedelmät. Minun täytyy jatkuvasti itse täyttyä Jumalan rakkaudella, ja levittää sitä ympärilleni. Se on tahdon päätös. Se ei ole aina helppoa, mutta kun tahdon muuttua Jeesuksen kaltaiseksi, tahtoni alkaa alistua Pyhän Hengen johtoon myös tällä alueella!

Minun tehtäväni on rakastaa vailla toivetta saada vastarakkautta. Niin Jeesus toimi. En siis rakasta sen vuoksi, että minua kohtaan osoitettaisiin rakkautta, vaan siksi, että itse täytyn Jumalan rakkaudella ja tehtäväni on virrata tuota rakkautta maailmaan. Jos osoitan pyyteetöntä rakkautta toisille, he huomaavat sen. Se puhuttelee. Se on teeskentelemätöntä ja aitoa. Se jää mieleen. Jos itse päätän rohkaista muita, saan itsekin rohkaisua. Sitä mitä kylvän, sitä tulen niittämään. Oma rakkauspankkini täyttyy jatkuvasti ollessani yhteydessä Jumalaan. Siksi tämän suhteen hoitaminen on niin tärkeää.

Jaakobin kirje 3:13, 17

Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Näyttäköön hän tekonsa hyvällä vaelluksellaan, viisaasti ja sävyisästi. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdasta, sitten rauhaisaa, lempeää, taipuisaa, se on täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä. Se on tasapuolinen ja teeskentelemätön.

Mielestäni näissä jakeissa on suuri totuus. Jotta osoittaisimme omaksuneemme Jumalan antamaa viisautta ja ymmärtäväisyyttä, meidän täytyy päättää alistua Jumalan tahtoon päivittäin. Jaakobin esittämä kysymys viittaa mielestäni edelliseen jaejaksoon, jossa hän kertoo kielen käytön merkityksestä. Jokainen meistä tietää, että puhumme toisinaan haavoittaen lähimmäisiämme. Mutta jos sanomme olevamme Jumalan lapsia, meidän tulee toisinaan pitää suu kiinni ja toimia viisaasti, silloin kun olemme sanomassa jotain typerää. Silloin osoitamme, että Jumalan rakkaus ja Hengen hedelmä on kasvanut elämässämme. Huomaa, että adjektiivit jotka jakeissa luetellaan, eivät ole luontaisia ihmiselle, vaan Jumalalle.

Jumalan pyhittävä armo kasvattaa meitä Jeesuksen kaltaisiksi, olkoon se meidän sydämemme rukous tänään ja aina. Kukaan meistä ei muutu täällä maan päällä täydellisesti Jeesuksen kaltaiseksi, mutta voimme asettaa sen päämäräksemme ja tahtotilaksemme, jotta fokuksemme olisi aina hänessä. Jos annamme lihamme hallita elämäämme, ja ajattelemme, ettei sillä on väliä miten täällä vaellamme, pääsemmehän kerran taivaaseen armosta, emme ole ymmärtäneet miten suuren hinnan Jeesus maksoi meistä, jotta tahtoisimme elää hänen kunniakseen. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

ILTA CONFERENCE 2016

Aivan aluksi myönnän rehellisesti, että väsy meinaa painaa tapahtuman jälkeen, mutta samalla syvä kiitollisuus valtaa koko olemukseni. Kiitollisuus Jeesukselle ilosanomasta, joka muuttaa ihmisten elämät ja tuo pimeydestä ihmeelliseen valoon ja vapauteen kaikenlaisesta pimeydestä ja synnistä! Kiitollinen olen myös siitä, että sain mahdollisuuden olla toteuttamassa ehkä Suomen parasta tapahtumaa, jossa seurakunnan nuoret ja nuoret aikuiset järjestivät aivan timantin viikonlopun, jossa keskipisteenä oli Jeesus!

Syvä kiitollisuus myös Scott Thompsonista ja Ryan Adamsista, jotka jakoivat aivan uskomatonta settiä Joona Rantasen ja pastori Pekka Perhon tulkkaamina! Jos missasit nämä uskomattoman timantit setit, voit palata niihin Seinäjoen Helluntaiseurakunnan youtube kanavan kautta, josta ne löytyvät arkistosta enemmin tai myöhemmin.

Kun mietin jokaisen vapaaehtoisen työpanosta, olen hämmentynyt, miten antautuneiden nuorten kanssa saan palvella Jumalaa! Sanoin kuvaamattoman paljon kiitän jokaisesta seurakuntalaisesta jotka olivat tukemassa tapahtumaa eri tavoin: leipomalla kakkuja brunssille, rukoilemalla viikonlopun puolesta, osallistumalla rukouskokouksiin ennen tapahtumaa ja osallistumalla encounter neljään, jossa saimme kokea yhteyttä koko seurakuntaperheen kanssa!

Uskallan väittää, että ilman voimakasta esirukoustaistelua tämä tapahtuma olisi ollut pannukakku. Emme ikinä voi ymmärtää kokonaan, miten rukoukset todella saavat Jumalan läsnäolon tulvimaan voimakkaalla tavalla! Sen tiedän, että perjantai aamuna seurakuntamme toimistoa pyörittävä Mirja Tuppurainen oli saliin tullessaan aistinut voimakkaan Jumalan läsnäolon! Ja kun vapaaehtoiset kokoontuivat ennen jokaista tilaisuutta rukoilemaan, koimme läpimurtoja joka kerta!

Kuulimme opetusta hengellisen perinnön merkityksestä ja olen aivan varma, että nuorempi sukupolvi on alkanut pikku hiljaa ymmärtämään mitä merkitsee järjestää suurtapahtumia, jotka muuttavat ihmisten elämiä. Ilman esirukoustaistelun käymistä emme koe todellisia läpimurtoja. Tämän seurakunnan DNA:ssa rukous on todella merkittävä osa, siksi onkin niin tärkeää sitoutua siihen jo nuorena, jotta Jumalan kirkkaus pääsee valloittamaan ihmiset. Rukous vaikutti myös siinä, että ihmisiä tuli uskoon, parantui sairauksista, nousi uusia Pyhän Hengen tulella sytytettyjä hengellisiä johtajia, moni sai uutta rohkeutta olla Jeesuksen todistaja omalla vaikutusalalla jne.

Nämä jakeet kuvaavat minulle mennyttä viikonloppua konkreettisella tavalla:

Psalmi 42:2-3

Niin kuin peura kaipaa vesipuroille, niin minun sieluni kaipaa sinua, Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla ja nähdä Jumalan kasvot?

Totuus on, että aina kun näen nuoria, jotka janoavat palaa Jumalalle kokosydämisesti ja palvovat koko olemuksellaan Jeesusta, syvä kiitollisuus valtaa minut. Se rohkaisee itseäni syvemmälle Jumalan läsnäolossa ja palvonnassa. Se saa minut rohkaisemaan heitä eteenpäin, jotta he voisivat kasvaa jatkuvasti kiinni Jeesukseen ja hänen Sanaansa.

Kun perjantai iltana saimme siunata rukouspalvelijoiden, tiimijohtajien ja opetuslapseuskoululaisten kanssa nuoria jotka tulivat eteen, aistin hengessäni syvän ja vilpittömän janon antautua Herralle. Silloin nämä jakeet nousivat sydämelleni, koska ne kuvaavat syvää janoa Jumalan puoleen. Huomaatko, miten Jumala kutsuu meitä olemaan epätoivoisia hänen puoleensa näissä jakeissa? Hän tahtoo olla yhteydessä meidän kanssamme. Ja kun hän vuodattaa Pyhää Henkeään olemukseemme, meistä tulee todella riippuvaisia hänen läsnäolostaan. Silloin kun tämä läpimurto tapahtuu elämässämme, meille ei riitä enää perusrutiinit, vaan tahdomme jatkuvasti kasvaa rakkaussuhteessa Jumalamme kanssa!

En edes enää uskalla miettiä mitä Herra tuleekaan tekemään näiden rakkaiden nuorten kautta, koska he ovat syttyneet Jumalan Hengen tulesta ja janoavat jatkuvasti syvemmälle Hengen virtaan! Se mitä olemme tähän mennessä kokeneet, on vasta alku! Tiedostan, että on suuri etuoikeus olla varustamassa nuoria eteenpäin ja iloita siitä, mitä Herra tulee tekemään heidän kauttaan tässä maassa, aina maailman ääriin saakka! He eivät ole vielä oppineet laittamaan rajoja sille, mitä Jumala voi tehdä heidän kauttaan, kiitos siitä Jumalalle!

Kolossalaiskirje 3:15-17

Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät myös on yhdessä ruumiissa kutsuttu, ja olkaa kiitollisia! Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikella viisaudella, psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin, laulaen kiitollisina sydämissänne Jumalalle. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttaan.

Meidän tulee myös rohkaista nuorta sukupolvea juurtumaan terveeseen, raamatulliseen opetukseen ja oppia tuntemaan Jeesus sen kautta. Nämä Paavalin kirjoittamat jakeet rohkaiskoon jokaista meitä vaelluksessamme muutamaan tärkeään asiaan:

  1. A) Viettämään aikaa Herran läsnäolossa, jotta rauha ja ilo kasvaisi riippumatta olosuhteista. Jos vietämme aikaa hänen kanssaan, emme varmasti muutu kielteisiksi, vaan ihmisiksi, jotka loistavat Jeesusta!
  1. B) Jumalan Sanan arvovalta elämässämme. Jotta voisimme oppia tuntemaan Jumalan tahdon ja hänen yksilöllisen suunnitelmansa elämällämme, meidän tulee opiskella säännöllisesti hänen sanaansa. Itse en aiemmin erottanut päivästä aikaa Jumalalle rukoillakseni ja tutkiakseni Raamattua. Sitten ymmärsin sen olevan elinehto, jotta voisin palvella Jumalaa kokosydämisesti ja olla hänen käytössään voimallisemmin. En ansaitse mitään lukiessani Sanaa, vaan opin tuntemaan Ystävää sen kautta. Opin vastustamaan paholaista, vetoamaan Jumalan lupauksiin ja kasvamaan armolahjoissa sen kautta!
  1. C) ”Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikella viisaudella, psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin, laulaen kiitollisina sydämissänne Jumalalle.”

Kun opin soveltamaan omaan elämääni Jumalan sanan periaatteita, voin myös opettaa muita rakkauden hengessä. Minusta ei tule ylpeää sen tähden, että olen ”oppinut”, vaan käytän Jumalalta saamaani tietotaitoa muiden rohkaisemiseksi. Joskus rohkaisua on myös se, että kun näet ystäväsi elämässä jonkin asian, joka ei ole sopusoinnussa Sanan edessä, voit ystävällisellä tavalla oikaista häntä. Enkä tarkoita mitään saarnaamista, vaan luonnollista kommunikointia, jossa et asetu tuomariksi, vaan kuljet hänen rinnallaan aidosti.

  1. D) Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttaan.

Meidän tulee oppia tekemään kaikki asiat Jumalan kunniaksi, eikä oman egomme pönkittämiseksi. Miksi? Koska kaikki mitä meillä on, on silkkaa Jumalan armoa! Emme ole ansainneet yhtään mitään. Siksi jokaisen Jumalan lapsen tulisi valita antautua Jumalalle sataprosenttisesti, sitoutua Raamattuun ja tahtoa elää Jumalan kunniaksi, tuli sitten paljon tai vähemmän vastoinkäymisiä.

Lopuksi tahdon vain sanoa, että meidän olisi syytä alkaa siunaamaan kokosydämestämme kaikkia Jumalan lapsia ikään katsomatta ja ymmärtää, ettei yksikään Jumalan lapsi ole turha, vaan erittäin tarpeellinen Jumalan seurakunnan keskellä. Me tarvitsemme yhteyttä, jotta seurakuntamme täyttäisi sen tehtävän jonka Jeesus on sille antanut. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Hengellinen sota

On todellakin olemassa sota. Enkä puhu nyt mistään näkyvästä sodasta, josta tiedotusvälineet kertovat, vaan siitä sodasta, jota käydään hengellisessä maailmassa, siellä, minne silmä ei näe. Käydään sotaa ihmisistä, jotka ovat matkalla iankaikkiseen kadotukseen, jos he eivät hyväksy ja siten vastaanota pelastusta Jeesuksessa. Käydään sotaa myös niistä, jotka ovat hyväksyneet Jumalan suuren armon ja ovat Jumalan lapsia. Seuraavat jakeet on osoitettu heille, joista apostoli Paavali kantaa huolta. Itse olen tällä viikolla kohdannut sodan todellisuuden todella konkreettisella tavalla ja siksi tämä aihe on nyt tapetilla.

Efesolaiskirje 6:10-18

Lopuksi: vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevässä voimassaan. Pukekaa yllenne Jumalan koko taisteluvarustus voidaksenne kestää Paholaisen juonet. Emmehän me taistele verta ja lihaa vastaan vaan hallituksia ja henkivaltoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita ja taivaan avaruuden pahoja henkiolentoja vastaan. Ottakaa sen tähden yllenne Jumalan koko taisteluvarustus, niin että voitte pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaiken suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, pukeutuneina vanhurskauden haarniskaan, ja olkoon kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumia kohtaan. Ottakaa kaikessa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki Pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Tehkää tämä kaikki alituisessa rukouksessa ja anomisessa rukoillen joka hetki Hengessä. Sen vuoksi valvokaa kaikessa kestävinä ja rukoilkaa kaikkien pyhien puolesta.

Miten voimme vahvistua Herrassa? 1.Kor. 16:13 Paavali sanoo: Valvokaa, pysykää uskossa lujina, olkaa miehekkäitä, olkaa vahvoja. Nyt puhutaan päätöksistä, eikö vaan? Paavali kehottaa selkeästi olemaan hereillä, eikä nukkumaan hengellisessä sodassa. Meidän tulee keskittyä Jeesukseen, juurtua häneen ja pitää uskosta kiinni jatkuvasti. Miten? Alistumalla Jumalalle. Alistuminen ei todellakaan tässä asiassa tarkoita mitään negatiivista, vaan se kertoo oikeanlaisesta nöyryydestä, jota Herra etsii sydämistämme. Kun ymmärrämme, ettemme voi taistella kiusauksia vastaan omassa voimassa, se saa meidät kääntymään Herran puoleen ja opettelemaan kokonaisvaltaista antautumista.

Varmaan joku onkin kyllästänyt siihen, kuinka monta kertaa näissä blogeissani toistuvasti puhun antautumisen merkityksestä. Mutta tiedän sen tasan tarkkaan omasta elämästäni: ilman jatkuvaa alistumista Jumalan tahtoon ja kokonaisvaltaista sitoutumista häneen, en ikinä menesty sodassa paholaista ja sen valtoja vastaan. Olen sen todistanut lukuisia kertoja omassa elämässäni. Yksinkertaisesti jokaisen Jumalan lapsen liha on niin heikko, että jos emme jatkuvasti alistu Jumalalle, liha pääsee voitolle. Ei ole olemassa yhtään super uskovaa, joka voisi sanoa, että olen sataprosenttisesti voittanut nyt lihallisuuteni. Se on osa syntiin langennutta luontoamme, joka ei tahdo alistua Jumalan tahtoon. Siksi meidän täytyy jatkuvasti juurtua Jeesukseen ja saada ilmestys siitä, että Pyhä Henki tahtoo opettaa meitä olemaan kuuliaisia Herralle.

Pukekaa yllenne Jumalan koko taisteluvarustus voidaksenne kestää Paholaisen juonet.

Sen lisäksi, että meidän tulee vahvistua Pyhän Hengen voimassa ja totella häntä, meidän tulee pukeutua hengelliseen taisteluvarustukseen voidaksemme voittaa sielunvihollisen juonet. Tarvitsemme siis kaksi asiaa voitokkaaseen taisteluun sodassa: Alistuminen Hengelle ja oikeat aseet näkymättömässä sodassa. Miten voimme käyttää näitä aseita? Olemalla kuuliaisia Pyhälle Hengelle, hän antaa ohjeet, ja meidän tulee totella uskollisesti. Herra tuntee vihollisen paljon paremmin kuin me. Hän tuntee hänen strategiansa ja meidän tulee olla yhteistyöhaluisia Pyhän Hengen kanssa. Herra ei tahdo, että me jatkuvasti koemme tappioita elämässämme ja masennumme, kun häviämme jatkuvasti taistelussa syntiä ja paholaista vastaan. Emme ole mitään luusereita, vaikka sielunvihollinen yrittää vääristää identiteettimme sellaiseksi. Jeesus on jo voittanut saatanan!

Emmehän me taistele verta ja lihaa vastaan vaan hallituksia ja henkivaltoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita ja taivaan avaruuden pahoja henkiolentoja vastaan. Ottakaa sen tähden yllenne Jumalan koko taisteluvarustus, niin että voitte pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaiken suoritettuanne pysyä pystyssä.

On myös tärkeää muistaa, ettemme taistele ihmisiä, vaan paholaista ja sen joukkoja vastaan. Jumalan enkelit taistelevat myös puolellamme tässä sodassa. Emme todellakaan tiedä kaikkea mitä tähän sotaan liittyy, mutta tulemme huomaamaan, että kun päätämme olla kuuliaisia Jumalalle, vihollinen vihaa sitä ja hyökkää meitä vastaan. Huomaamme, että vihollinen hyökkää niitä vastaan, jotka ovat aktiivisia Jumalan valtakunnassa.

On yhtä totta myös se, että jos emme koe minkäänlaisia hyökkäyksiä elämässämme paholaisen suunnasta, se todennäköisesti johtuu siitä, ettemme ole aktiivisia Jumalan valtakunnassa, emmekä ole uhka paholaiselle. Voimme tehdä kysymyksen itsellemme: tahdonko Jumalan valtakunnan kasvavan? Jos vastaus on myöntävä, olet uhka pahalle. Ei ole olemassa harmaata aluetta, jossa toisinaan tahdomme alistua Jumalan tahtoon ja välillä olemme välinpitämättömiä sille. Elämämme johdattuu sen mukaan, antaudummeko Jumalalle sataprosenttisesti ja huomaamme sen nopeasti.

Apostoli kehotti myös pukeutumaan taisteluvarustukseen ja taistelemaan pahana päivänä siinä ja pysymään pystyssä. Meidän täytyy hyväksyä, että joskus jokaisella on hankalia päiviä, mutta meidät on tarkoitettu kestämään niinäkin päivinä Jumalan antamalla voimalla ja muistamaan, että hän on puolellamme. Hänen avullaan voimme kestää nekin päivät, kun koemme voimakkaita hyökkäyksiä elämässämme. Jos olemme etsineet Herraa, viipyneet hänen läsnäolossaan tutkien Sanaa ja valmistautuneet päivän haasteisiin, olemme valmiimpia kohtaamaan hyökkäykset, olivat ne millaisia tahansa. Miksi apostoli lisäsi, että pahana päivänäkin meidän tulee pysyä pystyssä? Koska taistelemme Jeesuksen voitosta käsin. Katsotaanpa pari kohtaa.

Johannes 16:33

Tämän olen puhunut teille, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkeat: minä olen voittanut maailman.

1 Joh. 4:4, 5:4

Lapset, te olette Jumalasta, ja te olette voittaneet nuo väärät profeetat, sillä hän, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, joka on voittanut maailman: meidän uskomme.

Eikö olekin lohduttavaa? Vaikka koemme hyökkäyksiä ja kiusauksia tässä maailmassa, Jeesuksessa meillä on rauha, joka tyynnyttää sydämemme. On erittäin tärkeää muistuttaa itseämme säännöllisesti Sanan totuuksilla, erityisesti silloin, kun koemme, ettemme jaksa taistella. Jumalan sana virvoittaa henkeämme ja muistuttaa, että Herra on meidän puolellamme, eikä hylkää eikä jätä meitä yksin koskaan. Meidän täytyy opetella ulkoa tällaisia jakeita, jotta silloin kun koemme myrskyn elämässämme, Pyhä Henki voisi muistuttaa meitä näistä totuuksista. Jos olet myrskyssä, lue ja usko nämä jakeet omalle kohdallesi.

Se, mitä olet lahjaksi saanut Jumalalta, uskon Jeesukseen, se voittaa paholaisen ja kaikki hyökkäykset. Turvaudu ja muistuta itseäsi siitä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä.

Kristityn vapaus

Olen opiskellut Korinttolaiskirjeet kurssia tämän alkusyksyn ajan ja kun törmäsin aiheeseen kristityn vapaus, se kolahti heti. Sen sijaan, että tahtoisin nostaa useita teemoja kurssikirjasta, tahdon keskittyä tähän teemaan. Haastavan tästä aiheesta minulle tekee se, että se kytkeytyy korinttolaisten ongelmaan epäjumalille uhratun lihan syömiseen, mitä ei juuri nyt ilmene kotimaassani, mutta koska se on jaejaksossa esillä voimakkaasti, en tahdo irrottaa tekstiyhteyden vuoksi sitä pois. Olkaa siis armollisia, kun pyrin soveltamaan tätä opetusta, rakkaat lukijani. Syy miksi valitsin tämän teeman, on yksinkertainen: En ole kuullut yhtä kokonaista saarnaa tai opetusta kristityn vapaudesta tähän päivään mennessä. En varmasti pysty käsittelemään laajasta aiheesta kaikkia puolia, mutta jotain nostoja teen. 

1. Korinttolaiskirje 8:4-13

Mitä epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta kuin yksi Jumala. Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, taivaassa tai maan päällä, niin kuin onkin monia jumalia ja monia herroja, meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki, ja me olemme häntä varten. Ja yksi on Herra, Jeesus Kristus, hänen kauttaan on kaikki, niin myös me. Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole. Tottumuksesta epäjumaliin jotkut yhä syövät lihaa, ikään kuin se olisi uhrattu epäjumalille, ja siitä tahraantuu heidän heikko omatuntonsa. Ei ruoka lähennä meitä Jumalaan. Jos olemme syömättä, emme mitään menetä. Jos syömme, emme siitä hyödy. Katsokaa kuitenkin, ettei tämä vapautenne koidu loukkaukseksi heikoille. Jos joku, omaltatunnoltaan heikko, näkee sinun, jolla on tieto, aterioivan epäjumalan temppelissä, eikö hän siitä rohkaistu epäjumalille uhratun lihan syömiseen? Sinun tietosi vuoksi turmeltuu heikko veljesi, jonka puolesta Kristus on kuollut. Kun näin teette syntiä veljiä vastaan ja haavoitatte heidän heikkoa omaatuntoaan, te teette syntiä Kristusta vastaan. Sen tähden, jos ruoka on viettelykseksi veljelleni, en enää ikinä syö lihaa, etten olisi veljelleni viettelykseksi.

Jotta pääsisimme hiukkasen syvemmälle teemaan lainaan T. Reginald Hooveria (Korinttolaiskirjeet opiskeluopas, 1995, sivu 106):

”Paavalin aikana ihmiset palvoivat luonnon jumalia yhtä lailla kuin puusta, kivestä ja metallista tehtyjä jumaliaan. He palvoivat aurinkoa, kuuta, tähtiä, vuoria, jokia, puita. Tiettyjen jumalien tai jumalattarien uskottiin hallitsevan sadetta, antavan voimaa sodassa tai antavan hyvän sadon. Kreikkalaisilla oli monia jumalia. Roomalaiset julistivat keisarinsa jumaliksi. Niinpä alkuaikojen kristityt eivät voineet välttyä kosketuksesta epäjumalanpalvontaan.”

Huomaamme, että tuohon aikaan ja tuossa kulttuurissa oli todella yleistä, että ihmiset palvoivat epäjumalia ja söivät heille uhrattua lihaa. Seuraavaksi katsotaan mitä Jukka Norvanto sanoo aiheesta (Heikot ja vahvat. 1 Korinttolaiskirje 2007, 103-105):

Kun ihminen on tullut uskoon, hän ymmärtää, että kaikki epäjumalat ovat turhia, niistä ei ole mitään iloa, koska niitä ei todellisuudessa ole olemassakaan, kun taas Jumalassa on kaikki ja ilman häntä ei ole mitään olemassa. Paavali myöntää, että ihmiset tosin ovat kyllä tehneet kaikenlaisia palvontakohteita, joita he kutsuvat jumalikseen. Todellisuudessa on kuitenkin olemassa vain yksi Jumala. Korintin seurakunta oli varsin tuore, ja monet jotka olivat tulleet uskoon, olivat ennen aktiivisesti palvoneet epäjumalia ja vieneet suuren osan heidän ajankäytöstään. Siksi heidän oli vaikea omaksua tietoa, ettei epäjumalia ollut olemassa lainkaan.

Siksi Paavali viittaa rakkaudelliseen toimintatapaan, koska näille ihmisille ei ollut helppoa unohtaa kaikki entinen, vastoin kaikkia niitä tunteita ja kokemuksia, joita heillä epäjumalien palvontaan liittyi. Osa korinttolaisista oli unohtanut, ettei vapautta saa käyttää väärin: Jotkut opettivat, että syömällä epäjumalille uhrattua lihaa ihminen voi osoittaa vapautuneensa  omantunnon vankilasta ja on sen kautta tullut entistäkin paremmaksi uskovaksi. Tähän liittyi vakava ristiriita: Kun joku uskossaan vahva päätti syödä uhrilihaa ja käytti vapauttaan toista vastaan, heikompi joutui jonkinasteisen paineen alaiseksi ja lankesi tästä syystä tekemään sellaista, mitä hän ei omantuntonsa tähden voisi tehdä. Tällöin hankittu vapaus  ei koidu ollenkaan siunaukseksi, vaan hajottaa seurakunnan yhtenäisyyttä.

Nyt kun olemme tutkineet jaejaksoa, näemme selkeästi, että uskovien on todella tärkeää käyttää vapauttaan oikein, jottemme olisi loukkaukseksi tai lankeemukseksi toisille Jumalan lapsille. Jos esimerkiksi itse koemme vapautta käyttää joskus alkoholia ystävien kanssa, ja olemme sujut sen kanssa, se on hyväksyttävää. Mutta jos vaikutusalassamme on ihmisiä, jotka ovat ennen uskoontuloaan käyttäneet reippaasti alkoholia, vapautemme voi olla lankeemukseksi heille. Kristityn vapautta tulisi siis soveltaa oikein, koska Jumalan rakkaus velvoittaa meitä siihen. 

Mihin muuhun voimme soveltaa vapautta? Oikeastaan aivan kaikkeen. Meidän tulisi siis kysyä itseltämme: Onko tämä asia hyödyksi? Voiko se hallita minua ja vahingoittaako se muita?

Jesaja 42:3

Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja heikosti palavaa kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän toteuttaa oikeutta uskollisesti.

Kyseisessä jakeessa ja myös jaejaksossa Jesaja profetoi Jeesuksesta. Huomaatko, miten tärkeä teema tämä aihe on Jumalalle? Jos ennen uskoontuloa olemmekin toimineet itsekkäästi ja rakkaudettomasti, meidät kutsutaan nyt seuraamaan Jeesusta kokosydämisesti ja toteuttamaan rakkaudellista toimintatapaa päivittäin. Jumalan tahto on, että rohkaisemme heikompia ja vastauskoontulleita ja kaikkia ihmisiä. Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa (1. Kor. 8:1b).

Rakkaus saa aikaan pysyvän muutoksen, siitä Jeesus tunnettiin. Samoin alkuseurakunta. Olen melko varma siitä, että koska kaksitoista apostolia hengittivät kolme vuotta samaa ilmaa Jeesuksen kanssa, he eivät voineet olla omaksumatta rakkaudellista toimintatapaa, Juudasta lukuun ottamatta. Juudaksellakin oli mahdollisuus tehdä parannus synneistään, mutta hän käytti vapauttaan väärin ja maksoi siitä kovan hinnan. Jokainen voi toimia kuten haluaa, mutta joutuu kantamaan valinnoistaan itse vastuun.

Mikä merkitys vapaudella myös on suhteessa arkoihin ja heikompiin veljiin ja sisariin? Muistatko, että jokainen meistä kaipaa ja tarvitsee rohkaisua. Jos Jumala on armossaan vahvistanut sinua ja käyttää sinua muiden rohkaisemiseksi, olet ollut vuosia sitten todennäköisesti eri tilanteessa. Me kaikki olemme olleet joskus heikkoja. Kun Jeesus on tullut elämämme herraksi ja olemme kasvaneet uskossa, olemme muuttuneet. Koska Jeesus maksoi täyden hinnan jokaisesta ihmisestä ristillä, meidän tulee rakastaa ja toimia kärsivällisesti heikompia kohtaan, kuten hän toimi. Miksi?

Jotta he rohkaistuisivat ja kasvaisivat täyteen potentiaaliin. Vaikutusvaltaiset ja menestyvät ihmiset ovat joskus olleet pieniä ja avuttomia, mutta kasvaneet pikku hiljaa siihen potentiaaliin, jonka Jumala on sallinut. Miksemme antaisi tätä mahdollisuutta kaikille ihmisille? Emme välttämättä tiedä Jumalan asettamaa kutsumusta heidän elämälleen, mutta jokaisella on ainutlaatuinen suunnitelma Isältä, joka on juuri sopiva. Sen tähden meidän tulee toimia rakkauden lain osoittamalla tavalla ja vain ihastella, kun Herra saa aikaan kasvun näissä ihmisissä.

Kun eräänä aamuna olin rukouksessa, koin Herran laskevan sydämelleni murheen siitä syystä, että hän itkee hänen luotaan pois lähteneitä. Hän on kerran ostanut heidät rakkaan Poikansa verellä, mutta he ovat synnin ja maailman pettäminä lähteneet pois.

Mitkä syyt johtivat heidät tähän? Voisiko olla niin, että sinä ja minä voisimme osoittaa aitoa välittämistä myös ihmisille, joita emme vielä tunne? Jos seurakunta on yhtenäinen perhe, silloin paholainen ei pääse valehtelemaan ja erkaannuttamaan siitä. Siksi seurakuntayhteys on todella merkittävä asia. Jos jokainen Jumalan lapsi päättäisi osoittaa rakkautta, silloin tällaisia tapauksia tapahtuisi harvemmin.

Jos Jeesus on seurakunnan Herra, hänen täytyy antaa johtaa meidät totuuteen ja rakkauteen. Vai tulemmeko yhteen ensisijaisesti muista motiiveista? Saako hän johtaa seurakuntaansa, jonka on ostanut omakseen omalla verellään? Mitä sinä ajattelisit ja tekisit, jos olisit juuri ostanut uuden auton ja myyjä kertoisi, että luovutus tapahtuu myöhemmin? Jeesus tahtoo opettaa seurakuntaansa vilpittömään rakkauteen, joka näkyy kaikessa toiminnassamme. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Nimetön ja kasvoton herätys

Ihan aluksi on paikallaan tehdä yksi asia selväksi. Kotiseurakunnassani on lanseerattu otsikon mukainen teema, jossa tavalliset uskovat, siis jokainen meistä, voi toimia Jumalan valtakunnan edustajana ja välittää evankeliumin, rukoilla ja välittää parantumista vapaasti lähimmisille. Esitän seuraavassa oman näkemykseni teemasta, eikä se edusta siis välttämättä kotiseurakuntani pastoreiden, vanhimmiston tai työntekijöiden näkemystä asiasta.

Efesolaiskirje 4:11-16

Hän antoi toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi tehdäkseen pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapeleissä ja eksytysten kavalissa juonissa, vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme häneen, joka on pää, Kristus. Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on.

Jaejakso starttaa mielenkiintoisesti, kun Paavali nimeää viisi Hengen armoitusta tai virkaa, joita Kristuksen ruumiilla, seurakunnalla on. Näiden armoituksien tarkoitus on auttaa seurakunta jalkautumaan, siis rohkaisemaan jokainen yksilöuskova loistamaan Kristuksen kirkkautta työpaikoilla, kouluilla, siellä missä jokainen menee! Jos olemme rehellisiä, alkuseurakunta ei jäänyt lepäämään laakereilleen sen jälkeen kun helluntaina he täyttyivät Pyhällä Hengellä ja puhuivat uusin kielin, vaan lähtivät innokaasti ja uskollisesti kertoen ilosanomaa Jeesuksesta kaikkialla silloisessa maailmassa. Miten meidän aikanamme? Onko seurakunta meille klubi, johon tulemme katselemaan, kuuntelemaan ja vastaanottamaan opetusta? Edellämainitut asiathan ovat myös tärkeitä, ja on todella arvokasta käydä säännöllisesti seurakunnassa, mutta sen ei pitäisi riittää, vaan meidätkin on velvoitettu kertomaan omassa vaikutusalassamme ilosanomaa Jeesuksesta. Voimme kysyä ihan rehellisesti itseltämme, että olemmeko olleet uskollisia tässä tehtävässä? Jos emme, voimme tänään tehdä mielenmuutoksen ja alkaa toteuttamaan Jumalan tahtoa tältäkin osin elämässämme.

Jakeet 13-15 kertovat minulle siitä, kun Jumalan seurakunta, jokainen yksilöuskova, ymmärtää ja toimii Jumalan tahdossa ja kertoo omalla elämällään todistusta uskostaan, me rakastamme toisia Jumalan lapsia, näemme toiset yhtä arvokkaina Jumalan armon kanssaperillisinä ja kasvamme Jeesuksen kaltaisuuteen päivä päivältä syvemmin. Tämä prosessi kestää hamaan kuolemaamme asti, ja meille selviää, että voimme jatkuvasti päästä syvemmälle rakkaussuhteessa Jumalaamme ja se vaikuttaa motiiveissamme puhtautta, että mahdollisimman moni löytäisi Jeesuksen elämänsä pelastajaksi. Mikä seuraus tästä on elämäämme? Jakeet 14 ja 15 vastaavat, ettemme enää eksy pois totuudesta, koska olemme päässeet läheiseen suhteeseen Jeesuksen kanssa, jolloin synti ja eksytykset eivät vaikuta meihin.

Tarkoitan, että synti, kiusaukset ja eksytykset kyllä voivat häiritä jossain määrin elämässämme, mutta kun Jeesus on elämme Herra ja hän istuu valtaistuimella elämässämme, silloin kaiken muun täytyy väistyä. Mikään synti tai vastaava ei voi mitään Jeesukselle, koska hän on jo voittanut ne Golgatalla ja hänellä on täysi auktoriteetti niiden yli! Siksi meidän on elintärkeää kaivata jatkuvasti lähemmäs Jeesusta, jolloin hän saa hallita elämäämme, eikä synti ja riippuvuudet saa meitä viedä mennen tullen.

Jae 16 tiivistää hienosti, mistä todella on kysymys: Seurakunnan omistaja ja Herra on Jeesus. Siinä tapauksessa koko seurakunta palvelee omilla armolahjoillaan ja palveluspaikoillaan puhtailla motiiveilla, tarkoituksena välittää hyvät uutiset kotipaikkakunnalle, maakunnalle ja maalle, aina maailman ääriin asti!

Näkemykseni on, että jokainen uskova on Jumalan ase riippumatta siitä, että Herra armossaan käyttää joitakin miehiä ja naisia näkyvämmin. Nämä ei oo toisiaan vastaan, vaan molempia tarvitaan! Sinä voit olla valona arjessasi, kuten Ari Roclin opetti joskus: sinä olet monesti paras ja ainoa ihminen kertomaan hyvät uutiset lähimmäisillesi. Sinä voit rukoilla ja todistaa. Jumala pelasti sinut tarkoitusta varten: ei suuret Jumalan miehet pääse niihin keskusteluihin mihin sinä pääset omassa vaikutusalassasi. Siksi Jumala valitsi sinut olemaan valonaan juuri tässä ajassa näille ihmisille. Älä usko saatanan valheita, ettei sinusta ole siihen.

Kun lauantaina rukoilin, uskoakseni Pyhä Henki laski sydämelleni ajatuksen jakaa jotain omasta elämästäni.

Kauan aikaa saatana piti minua pelon orjanaan. Teinivuosina pitkän aikaa se jatkuvasti häiritsi minua syyttäen, “et muuten ole uskossa” tai “onko sinulla muka antaa päivämäärä, jolloin annoit elämäsi Jeesukselle?” Ja kun tarpeeksi kauan kuuntelin tätä, epäilin monta vuotta, etten ole aidosti tullut uskoon. Kävin perheeni kanssa kyllä seurakunnassa ja nuortenilloissa, mutta aina uudestaan ja uudestaan mieltäni kalvoi tämä ahdistus. Todellisuus selvisi minulle monta vuotta myöhemmin, kun kävin kahvilla Seinäjoen Helluntaiseurakunnan Raamattukoulussa tapaamieni ystävien luona ja kun isäntä tiedusteli, että “milloin sinä tulit uskoon?” Ja siinä hetkessä Pyhä Henki valaisi minulle päivän, jolloin aidosti kaipasin elävää suhdetta Jeesukseen. Olin silloin kahdeksan vuotias poika kesäleirillä, jossa serkkuni meni kasteelle ja minullekin syttyi jano päästä kasteelle. Silloin pyysin Jeesusta astumaan sydämeeni. Mikä valtava ilo ja rauha minut valtasi, kun lähes 20 vuoden epätietoisuus päättyi lopullisesti tuona iltana :).

Palatakseni vielä tarinaani, muistan menneeni kasteelle 14 vuotiaana Haapaveden Helluntaiseurakunnassa. Tuo päivä alkoi hienosti ja tunsin suurta iloa ja rauhaa, että olin ottanut tärkeän askeleen elämässäni ja seuratessani Jeesusta. Mutta tuo päivä oli myös synkkäväritteinen: Vielä samana iltana menimme kotikokoukseen Kärsämäellä perheeni kanssa ja aivan yllättäen joku vanhempi rouva sanoi sanat, jotka tänä aamuna muistin: “Tahtoisin kuulla tämän nuoren veljen todistuksen, joka meni tänään kasteelle”. Minut valtasi niin valtava ihmispelko, etten voinut todistaa.

Tuon pelon vankina paholainen syytti minua ja arvelin itse, etten ollut tullutkaan uskoon, kun en kunnon uskovaisena pystynyt todistamaan! Kirjoitan tämän sen tähden, että Pyhä Henki kehotti minua siihen. Sinä rakas lukijani voit olla saman pelon vallassa todistamisen tai muun asian suhteen. Voit olla pelon orja, vaikka uskot Jeesukseen elämäsi herrana. Liian kauan saatana, syyttäjä, on saanut pitää sinua vankinaan. Vedä viiva nyt sille Jeesuksen nimessä. Paholainen ei voi kestää Jeesuksen edessä, joten sinä olet vapaa Jeesuksessa. Rukoile kanssani tämä rukous:

Kiitos Jeesus, että olet minun elämäni herra. Kiitos, että olet hyväksynyt minut lapseksesi ja saan uskoa kaikki syntini tänään anteeksiannetuiksi. Kiitos Herra, että saan tänään irtisanoutua kaikista valheista ja pelosta, jolla perkele on minua kahlinnut. Otan vastaan nyt iloiten sinun armosi ja annan koko elämäni sinun käyttöösi. Jeesuksen nimessä, aamen.

Jos sydämestäsi rukoilit tuon rukouksen, voit olla varma siitä, että Jumala huomioi sen ja tulet näkemään ajan saatossa, kuinka ilo Herrassa ja rauha täyttävät olemuksesi! Lopuksi tahdon vain sanoa, että Jumala on valinnut juuri sinut olemaan hänen todistajansa, riippumatta puutteistasi. Hän on pelastanut sinut korkeampaa kutsumusta varten ja sinä olet hänelle erittäin rakas. Ole rohkea ja luja Herrassa ja pyydä, että Herra johdattaa ja käyttää sinua arjessasi. Sinä olet Jumalan soturi Jeesuksen nimessä!

Kokonaisvaltainen antautuminen Jumalalle

Loma on lusittu ja on taas arjen aika.. Loman aikana Herra on opettanut lisää siitä, miten elintärkeää omalle jumalasuhteelleni on täysi läpinäkyvyys. Mikään ei auta, jos yritän peitellä omia syntejäni, tehdä itseäni paremmaksi. Lopputulos kaikesta on tämä: Minä tarvitsen Jeesusta joka päivä enemmän elämäni Herrana! Rakas seurakuntapastori Jacob Huttunen on lainannut muutamia kertoja myös näitä Salomonin viimeisiä sanoja Saarnaajan kirjassa:

Saarnaaja 12:13

Loppupäätös kaikesta, mitä on kuultu on tämä: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.

Mitä tätä ennen Salomo on kuvannut? Kuinka turhaa kaikki on maailmassamme. Mikään ei ole siis pysyvää, joka tuottaisi meille lopullisen tyydytyksen. Salomon loppupäätös on mielenkiintoinen siksi, koska emme pysty tekemään Jumalan tahtoa ilman, että syvästi kunnioitamme elämämme Herraa. Jotta meille Jumalan lapsille tulee tahto tehdä hänen tahtonsa, sitä ennen on nöyrryttävä hänen edessään. Palaamme taas siihen, kuinka paljon tarvitsemme Jumalaa ja hänen Poikaansa. Ilman kolmiyhteisen Jumalan apua jokainen epäonnistuu oman elämänsä vaelluksessaan, se on varmaa.

Miten voimme tulla siihen pisteeseen, että tunnustamme olevamme toivottomia suhteessa omia syntejämme ja riippuvuuksiamme kohtaan? Hoitamalla suhdettamme Jumalaan. Ilman rukousta ja Sanan edessä viipymistä, Pyhä Henki ei pääse näyttämään ilmestystä meille omasta tilastamme. Vaatii todellista nöyryyttä kärsivällisesti katsoa Sanan peiliin ja saada ilmestys omasta langenneesta luonnostamme. Noissa hetkissä itse murrun kerta toisensa jälkeen aivan kokonaan. Ongelman ydin ei siis ole varsinaisesti käytöksemme, vaan sydän, joka on yhteistyössä paholaisen kanssa syntiinlankeemuksen takia. Se mitä sydämessä on, paljastuu väistämättä. Siksi sydämemme täytyy jatkuvasti muuttua pyhityksen kautta, jotta sydämemme puhdistuu ja käytöksemme muuttuu. Tämä on piiiitkä prosessi, koko elämän kestävä. Mutta tahdommeko antautua siihen sata prosenttisesti? Jos antaudumme Jumalan edessä kolmekymmentä prosenttisesti, voimme olla varmoja siitä, että tuloskin on laiha, sen sijaan, jos nöyrrymme ja päätämme antautua kokonaan hänelle, silloin todellinen muutos on mahdollinen.

Roomalaiskirje 12:1-2

Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan siis teitä, veljet: Antakaa ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Paavali vetoaa Jumalan valtavaan rakkauteen Jeesuksessa, että jokainen uskova antautuisi hänelle kokonaan. Jotta päätöstä seuraisi oikeita tekoja, se vaatii lujan päätöksen antautua päivittäin, siis imitoida Jeesusta ja olemaan valmis tarvittaessa myös kärsimään uskonsa tähden. Päätöstä seuraa paholaisen vastustaminen konkreettisesti. Kun alistamme oman elämämme Jumalalle ja hänen auktoriteetilleen, hän saa määrittää, keitä olemme. Silloin sydämemme ei tahdo enää alistua paholaisen ja synnin orjaksi, vaan vastustamme sitä. Vaikka välillä epäonnistumme, nousemme, koska se ei ole enää identiteettimme: Emme ole enää luusereita vaan voittajia Kristuksessa! Silloin koemme Jumalan uskollisuuden ja hyvyyden. Sydämemme oppii päivä päivältä Jumalan läsnäolossa rakastamaan sitä, mitä Herramme rakastaa.

Paholainen on ovela. Kerron esimerkin. Kävin katsomassa elokuvan ja loppukohtauksessa johtaja kysyi alaiseltaan, mitä tehdä entisen agentin suhteen. Työntekijä vakuutti vilpittömästi, että hän saa agentin palaamaan firmaan, koska heillä on hyvä suhde ja hän on isänmaallinen. Johtaja esitti jatkokysymyksen, että mitä sitten tehdään, jos kaikesta huolimatta agentti ei palaakaan heille töihin? Työntekijä sanoi, että siinä tapauksessa hän on potentiaalinen uhka ja hänet täytyy tappaa. Tilanne päättyi siihen, että entinen agentti tapasi tämän työntekijän hetki tämän jälkeen ja hän oli selvillä työntekijän juonesta ja pääsi karkuun.

Saatana, valheen isä, toimii osittain näin. Se pyrkii näyttämään synnin niin kauniisti kuin mahdollista ja valehtelee, ettei se mitään haittaa. ”Voit aivan hyvin tehdä syntiä, ehdit joskus myöhemmin katua sitä. Katso nyt, kuinka kaunis tämä asia on, se tyydyttää kaikki tarpeesi, älä vaan kiellä sitä itseltäsi!” Ennen kuin huomaammekaan, olemme sellaisissa ongelmissa, ettei mitään järkeä. Saatanan päämäärä on tuhota aivan kokonaan jokaisen Jumalan lapsen ja jumalattoman elämä ja viedä kaikki toivo pelastuksesta. Taivaan Isä itkee, kun emme ymmärrä, että hän on jo Jeesuksessa ratkaissut ikuisesti syntiongelman juuren, synnin valta on murrettu jo Golgatalla! Meillä jokaisella on vapaa pääsy pyhän Jumalan eteen Jeesuksen ansiosta ja hän voi muuttaa asenteemme syntiä kohtaan. Miten sitten pääsemme nauttimaan tuosta jumalasuhteesta tulevasta voimasta, joka vapauttaa meidät todelliseen vapauteen?

Luin joskus sarjakuvamuotoon puetun traktaatin, jossa esiintyivät nuori mies, uskova mies, kaksi demonia ja paholainen. Puistossa uskova mies alkaa keskustelemaan nuoren miehen kanssa ja saa hänet tekemään uskon ratkaisun. Demonit ilmoittavat johtajalleen tilanteen pikavauhtia ja saavat selkeät ohjeet, joiden avulla he saavat pojan luopumaan uskostaan. Perheessä pojan uskoontulo saa aikaan rankan vastareaktion ja kun poika rukoilee sänkynsä vieressä polvillaan, äiti tulee huoneeseen ja kertoo, että hänen ystävänsä tulivat hakemaan hänet. Poika lähtee mukaan, mutta ei ala ryyppäämään heidän kanssaan, vaan tunnustaa uskonsa, jota pilkataan. Demoni kuiskuttaa hänen ajatuksiinsa, että ”nyt kyllä häpeät itseäsi”. Poika lähtee uskovan miehen kanssa seurakuntaan rukouskokoukseen ja kun demonit jäävät pois matkasta, eivätkä häiritse häntä, käy niin, että demonien johtaja, ilmoittaa heille, että poika löysi tänä iltana PÄÄVOIMAVIRRAN lähteen! Lopputulos on se, että Jumala alkaa voimakkaasti käyttämään nuorta miestä ja evankeliumi leviää nopeasti, pelastaen paljon ihmisiä.

Tästä sarjakuvasta opin paljon: Kun olemme lähellä Herraa, voimme elää Jeesuksen voittosaatossa lankeamatta syntiin. Pojan itsetunto ei perustunut lähimmäisten hyväksyntään, vaan hän ymmärsi, että Jeesuksen tähden hän on kokonaan hyväksytty! Kun vietämme aikaa rukouksessa ja uskovien yhteydessä, sisällämme asuva Pyhä Henki vahvistuu ja löydämme todellisen päävoimavirran lähteen! Tarvitsemme sekä yhteistä, että yksityistä rukousta, molemmille on todella tarvetta :).

Jos ajan pihalla autolla, enkä keskity katsomaan eteenpäin, vaan katson sivulle jatkuvasti, voin ajaa ojaan tai törmätä johonkin. Älä keskity olosuhteisiin, joihin et voi vaikuttaa, tai syntiin, vaan keskity katsomaan Jeesukseen. Silloin olet turvassa vaaroilta, joilla paholainen pyrkii eksyttämään Jumalan lapset.

Jokainen Jumalan lapsi voi voittaa kaikki paholaisen kiusaukset Jeesuksen tähden. Meidän omat ponnistelut eivät auta. Oli tilanteesi tänään mikä tahansa, voit olla varma, että Jumalalla on hyvä suunnitelma elämällesi: Jeremia 29:11 sanoo ”sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Ota kiinni tästä Jumalan lupauksesta ystäväni ja luota, että sinä olet rakastettu, täysin hyväksytty, et tarvitse mitään muuta, koska Jumala on korkeampi kaikkea muuta. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Synnistä, armosta ja uudesta liitosta

Tällä kertaa kirjoitan viimeistä kertaa, ennen kesälomaani. Tarkoitan, että tämän kirjoituksen jälkeen piän lomaa myös blogin kirjoitukselta elokuun alkuun asti. Jotain Herra laski sydämelleni tuossa ja lähdemme tutkimaan aihetta Kainin kautta:

1.Moos. 4:3-7

Jonkin ajan kuluttua Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle. Myös Aabel toi uhrin. Hänen uhrinsa oli lauman esikoisista ja niiden rasvoista. Herra katsoi hyväksyen Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen, mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen kasvonsa synkistyivät. Herra sanoi Kainille: ”Miksi olet vihastunut, ja miksi kasvosi ovat synkistyneet? Eikö ole niin, että jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et, synti väijyy ovella. Se haluaa sinut valtaansa, mutta hallitse sinä sitä!”

 

Jakeista saisi ihan oman opetuksensa, mutta kommentoin vain lyhyesti. Olen ymmärtänyt, että Herra hyväksyi Aabelin uhrilahjan siksi, että se sisälsi verta. Jo ennen Mooseksen lain tuloa ihmiset uhrasivat Jumalalle, itse asiassa Jumala vaatetti ihmiset teurastamalla eläimen. Mihin tämä viittaa? Kristukseen. Veri puhdistaa synnistä. Siksi Kainin uhria ei hyväksytty, koska siinä ei uhrattu viatonta eläintä hänen syntiensä edestä. Näemme, miten synti vaikutti Kainin olemukseen ja käytökseen. Paholainen sai Kainin ansaan ja kuten tiedämme, hän tappoi veljensä, koska ei halunnut katua koston himoaan. Jumala kehotti Kainia hallitsemaan himoaan, se oli siis mahdollista välttää, jos niin olisi halunnut. Synnin olemukseen ihmisen sisällä kuuluu aina petos. Näemme tämän Kainin vastauksessa Jumalalle, jakeessa 13: Minun syyllisyyteni on liian raskas kantaa.

Roomalaiskirje 6:12-14

Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että tottelette sen himoja. Älkää antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille vaan antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina Jumalalle ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Synti ei enää ole teidän hallitsijanne, koska te ette ole lain vaan armon alaisia.

Uudessa liitossa, joka perustuu Kristuksen täytettyyn työhön synnin valta on murtunut. Siksi Paavali antaa ymmärtää, että meidän on mahdollisuus vastustaa kiusauksia ja himoja. Miten se on mahdollista? Seuraavat jakeet antavat ymmärtää, että antautumalla Jumalalle kokonaisvaltaisella tavalla voimme elää Jumalan kunniaksi, koska emme ole enää vanhan lakiliiton alaisia, vaan armo kasvattaa meitä. Tutkitaanpa tätä tarkemmin.

Roomalaiskirje 8:1-2

Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

Kun alamme ymmärtämään uuden identiteettimme Jumalan rakkaina lapsina, saa se aikaan syvän kiitollisuuden, ettemme enää ole synnin orjia! Vanhan lakiliiton tarkoitus oli ajaa meidät Kristuksen luo, koska vain hän voi vapauttaa meidät synnin kierteestä. Pyhä Henki paljastaa meille Jeesuksen valtasuuruuden, koska emme pystyneet tekemään itseämme omin avuin pyhiksi Jumalan edessä.

Lainaan tässä yhteydessä David Wilkersonin kirjasta Voitto – vapaaksi siitä mikä sitoo (s. 42).

”Herra, tunnustan kykenemättömyyteni noudattaa Sinun käskyjäsi. Tunnustan täydellisen avuttomuuteni vapahtaa itse itseni synnin vallasta. Kaikissa pyrkimyksissäni päästä vapaaksi olen epäonnistunut yhä uudelleen ja uudelleen. Siksi olen nyt tullut Sinun luoksesi kuolleena ihmisenä, täysin antautuneena. Tunnustan tarpeeni päästä vapaaksi synnistäni – ja myönnän, etten voi tehdä sitä omin voimin. Herra – Sinun vanha liittosi on saanut minussa aikaan kaksi tärkeää asiaa. Ensinnäkin tiedän sydämessäni, että haluan olla vapaa. Haluan todella, että synnin valta minuun murskataan. En halua enää keksiä tekosyitä synnilleni, enkä halua joutua lopullisesti sen valtaan. Sydämeni halajaa vaeltaa pyhyydessä ja tahrattomuudessa Sinun edessäsi. Mitä tahansa se vaatiikaan, Isä, haluan tulla vapaaksi. Haluan elää täysin Sinun voimastasi riippuvaisena.

Toiseksi olen luopunut kaikesta toivosta, että ikinä pääsisin vapaaksi omin voimin. Käsitän, että ainoa toivoni orjuudesta vapautumisesta on Sinun vallassasi. Tulen nyt Sinun luoksesi uskossa, Herra, heittäydyn Sinun käsiisi. Näytä minulle uuden liittosi siunaukset ja lupaukset. Tarvitsen uuden ilmoituksen, uuden järjestelyn. Vanha on tuottanut minulle pelkkää epätoivoa. Kiitos Sinulle, Herra. Näin rukoilen Jeesuksen nimessä, aamen.”

Vanhalla liitolla oli siis kasvattava vaikutus, kuten hyvin tuossa lainaamassani rukouksessakin annettiin ymmärtää. Vanha liitto perustui ihmisen tekoon, mutta ihminen ei pystynyt muuttamaan sydäntään. Uusi liitto perustuu Jeesukseen ja hänen tekoonsa. Se muuttaa sydämemme, jos vain sallimme sen. Siksi tätä liittoa kutsutaan myös paremmaksi liitoksi. Se perustuu Isän ja Pojan solmimaan sopimukseen, jossa ei ole heikkoja liiton osapuolia. Jeesus edustaa ihmiskuntaa paljon paremmin kuin kukaan ihminen, hän tuli ihmiseksi ja eli synnittömän elämän. Siksi hän pystyy samaistumaan meihin. Nyt meillä helposti syntiin lankeavilla ihmisillä on mahdollisuus sanoa ei synnille, koska Jeesus murskasi jo synnin ylivallan ristillä!

Tätä ristin työtä kuvaa osuvasti aikaisemmin Praisegardenin julkaisema biisi nimeltä veresi toi vapauden.

Verelläsi minut puhdistit/syyttömyyteen mut puetit/edessäsi polvistun ja omaksesi antaudun/nyt kokonaan.

Jeesus, sinä kuolit syntini tähden/Jeesus, veresi toi vapauden/Jeesus, elämäni Sinulle kuuluu/nyt kokonaan

Verelläsi minut lunastit, perillisekses korotit/kuninkuutes ikuinen/ei horju vaikka joskus epäilen/se pysyy vaan.

Kun yhtenä työaamuna ajoin autollani ja ylistin Jumalaa tämän laulun kautta, näin seuraavan kuvan:

Paholainen on kahlinnut ihmisen itseensä. Jeesus tuli ja vapautti kahleesta ja paholainen jäi yksin kahleensa kanssa. Jeesus lunasti meidät verellään vapaiksi paholaisen otteesta. Jeesus on uusi omistajamme: hän saa määritellä uuden identiteettimme hänessä, koska emme ole enää paholaisen orjia vaan Jumalan lapsia. Hänellä on omistussuhde meihin, joten tehtävämme on totella ja kunnioittaa uutta Herraamme, joka rakastaa meitä!

Mitä tapahtuu, jos annamme vapaaehtoisesti Herran määritellä identiteettimme? Silloin hän saa Sanansa kautta muuttaa asenteemme, sanamme ja toimintatapamme, meistä kasvaa sydämellisiä, nöyriä, armahtavaisia ja rakkaudellisia, joiden lähellä on helppo olla heikko. Jos yritämme olla täydellisiä, jotka eivät elä synnissä, olemme lakihenkisiä ja kireitä. Jumalan armon täytyy tulla osaksi identiteettiämme, jotta voimme osoittaa sitä myös muille. Kukaan, joka ei ole ymmärtänyt ja kokenut itse suurta Jumalan anteeksiantamusta, ei voi sitä myös osoittaa muille.

Enkä tarkoita nyt sitä päivää, jolloin sain tulla uskoon, vaan Jumalan lapsena oman lihallisuuteni näkemistä. Vasta silloin alan ymmärtämään miten armollinen Jumala on, kun hän ei heitä meitä pois silmiensä edestä löytäessään meistä syntiä, vaan hän näkee Kristuksen täydellisen uhrin, joka on sovittanut kaikki syntimme. Hän ei suhtaudu meihin meidän ansaitsemallamme tavalla, vaan opettaa meitä näkemään Sanansa kautta, miten kallisarvoisia olemme hänelle! Tämä totuus, että Jeesus täytti lain, jota itse emme koskaan pysty täyttämään, täydellinen ja viaton uhrikaritsa meidän syyllisten puolesta herättää terveen Jumalan pelon. Jotta emme koskaan unohtaisi miten kalliisti ostettuja olemme apostoli Pietari antaa meille viisaan neuvon Pyhän Hengen johtamana:

1.Pietarinkirje 1:16-19

Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.

Synti ei ole enää Jumalalle ongelma. Hän on sovittanut syntimme ristillä Poikansa kautta. Miten voimme elää oikeassa suhteessa pyhään Jumalaan? Arvostamalla Hänen Poikansa uhria koko sydämestämme. Ja tahtomalla tehdä hänen tahonsa kuuliaisesti ja pyytämällä, että Pyhä Henki johtaa elämäämme. Silloin voimme johdattaa myös muita ihmisiä oikeaan asemaan Jumalan edessä. Sinua ja minua tarvitaan tässä lähetystyössä joka ikinen päivä. Et ole mikään arvoton syntinen, vaan Jumalan rakas lapsi, jota hän tahtoo käyttää voimallisesti, jotta sinun lähimmäisesi tulisivat tuntemaan totuuden ja totuus tekisi heistä todella vapaita! Siunattua kesää kaikille!

Herran palvelija

Matteus 25:14-30

”On tapahtuva niin kuin silloin, kun mies oli lähdössä matkalle. Hän kutsui palvelijansa ja uskoi omaisuutensa heidän haltuunsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan. Sitten hän lähti matkalle. Se, joka oli saanut viisi talenttia, lähti heti käymään niillä kauppaa ja voitti toiset viisi talenttia. Samoin teki se, joka oli saanut kaksi talenttia, ja voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut yhden talentin, lähti pois, kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa hopean. Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijoiden herra palasi ja rupesi tilintekoon heidän kanssaan. Silloin se, joka oli saanut viisi talenttia, tuli ja toi toiset viisi ja sanoi: Herra, viisi talenttia sinä uskoit minun haltuuni. Katso, minä olen saanut voittoa toiset viisi. Hänen herransa sanoi hänelle: Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan! Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: Herra, kaksi talenttia sinä uskoit minun haltuuni. Katso, minä olen saanut voittoa toiset kaksi. Hänen herransa sanoi hänelle: Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan! Sitten myös se, joka oli saanut yhden talentin, tuli ja sanoi: Herra minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä niität sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Peloissani minä menin ja kätkin talenttisi maahan. Katso, tässä on omasi. Mutta hänen herransa vastasi hänelle: Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä niitän sieltä, minne en ole siementä viskannut. Sinunhan olisi pitänyt jättää rahani rahanvaihtajille, niin että tullessani olisin saanut omani takaisin korkoineen. Ottakaa häneltä pois se talentti ja antakaa sille, jolla on kymmenen talenttia! Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija uloimpaan pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.”

Kun tätä jaejaksoa tutkii, huomaa kaksi asiaa, jotka toistuvat. Talentti ja uskollisuus suhteessa isäntään, Jumalaa kohtaan. Tarkistin digi-Novumista mitä talentti tarkoittaa, ja tässä suora lainaus:

Talentti on ensisijaisesti painoyksikkö. Sen arvo riippui siitä, mitä ainetta punnittiin: kuparia, hopeaa vai kultaa. Tavallisimpia olivat hopealeiviskät, ja sellaisia tarkoitetaan tässä. Jumala varustaa ihmisen sen mukaan, millaiset mahdollisuudet hänellä on käyttää saamaansa.

Vertaus kertoo selkeällä tavalla palvelijoiden ja heidän herransa suhteesta. Kaksi oli hyvää ja uskollista, ja kolmas huono ja laiska. Sillä ei ole merkitystä kuinka monta hopeatalenttia kukin sai, vaan miten toimi niillä. Vaati uskollisuutta ja kärsivällisyyttä toimia sillä, minkä oli saanut. Ymmärrän, että uskovat ovat vertauksen palvelijoita ja heidän isäntänsä on Jumala. Herra antoi jokaiselle tietyn määrän, jonka näki oikeaksi ja toivoi, että he asioivat niillä. Kaksi ensimmäistä ottivat tehtävän vastaan ja lähtivät heti liikkeelle. He eivät jääneet odottamaan, vaan olivat ahkeria. He tahtoivat olla kuuliaisia ja toimivat menestyksekkäästi. Mistä se mielestäni kertoo? Siitä, että heillä oli selkeä päämäärä, visio, jota he lähtivät noudattamaan. He päättivät ja toimivat sen mukaan. Kolmannella palvelijalla oli myös sama mahdollisuus toimia uskollisesti Jumalan kunniaksi, mutta hän päätti kätkeä talentin. Hän ei hukannut tai käyttänyt sitä, ehkä hän ajatteli, ettei hänen herransa suutu, jos saa omansa takaisin aikanaan. Mutta hän ei ottanut huomioon, että hän toimi laiskasti, eikä tahtonut nähdä vaivaa herraansa varten.

Kun tilinteon hetki koitti, palvelijat tulivat herransa eteen. Kaksi ensimmäistä palvelijaa eivät esitä syytöksiä tai mielipiteitään, vaan ilmaisevat, että se, mitä herra oli heille uskonut, he olivat tehneet sen avulla voittoa ja olleet uskollisia. Tästä tunnistaa oikean mielenlaadun Jumalan edessä. Kolmas palvelija sen sijaan esittää heti mielipiteensä herrastaan ja antaa selityksensä, miksi on toiminut valitsemallaan tavalla. Kaksi ensimmäistä palvelijaa saavat hyvän todistuksen ja kiitoksen heidän uskollisuudestaan, ei siitä, että olivat saavuttaneet voittoa isännälleen, menestys tulee sen mukana, kun on uskollinen. Kolmas palvelija saa nuhteet laiskuudestaan ja pahuudestaan, koska on toiminut välinpitämättömästi, eikä tahtonut toimia sillä lahjalla, jonka herra hänelle uskoi. Tämä osoittaa väärää mielenlaatua palvelijan sydämessä.

Roomalaiskirje 12:6-8

Meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, joka on meille annettu. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Se, jolla on palvelutehtävä, palvelkoon, jolla opettamisen lahja, opettakoon. Se, jolla on kehottamisen lahja, kehottakoon. Joka antaa, antakoon vilpittömästi. Joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti. Joka harjoittaa laupeutta, tehköön sen iloiten.

Miten meidän tulee ymmärtää vertaus meidän aikaamme? Palvelijoiden asenne herraa kohtaan rohkaiskoon meitä olemaan uskollisia palvelijoita suhteessa Jumalaamme. Jumala on antanut meille jokaiselle armolahjoja, ja hän toivoo, että toimimme niillä hänen kunniakseen ja rakastamme niitä, joita palvelemme niiden kautta, koska sen kautta Jumalan valtakunta tulee todelliseksi meidän arjessamme. Ei ole yhtään Jumalan lasta, jolle ei olisi annettu palvelutehtävää toimia hänen valtakuntansa edustajanaan.

Mielestäni uskovien tulisi suhtautua vastuullisesti siihen, että ovat Jumalan lapsia ja hänen palvelijoitaan. Kahden hyvän palvelijan ominaispiirteet tulisi löytyä myös meistä. He ymmärsivät tehtävänsä, vastuunsa herransa edessä ja tahtoivat olla uskollisia. Muuta ei vaaditakaan! Jumala ei tule lyömään niitä, jotka tahtovat toimia hänen tahdossaan ja vaikka välillä epäonnistuvatkin, he jatkavat matkaa ja ovat siunaukseksi lähimmäisilleen. Sen sijaan, jos ajattelemme, ettei minulla on väliä, Jumala käyttää muita, ja lyömme hanskat tiskiin ja ajattelemme, ettemme uskalla toimia, koska pelkäämme epäonnistumisia ja ”hautaamme talenttimme”, Jumala suree. Jokainen Jumalan lapsi on eräänä päivänä palkkatuomiolla Jumalansa edessä. Siinä ei määritetä sitä, pääsemmekö taivaaseen vai joudummeko kadotukseen, vaan mitataan miten olemme toimineet hänen valtakuntansa parhaaksi. Jos olemme toimineet uskollisen palvelijan tavoin, olleet kuuliaisia siinä palvelutyössä johon Herra on meidät valtuuttanut ja tuottanut hedelmää Jumalan valtakuntaan, saamme palkan. Kyse ei ole meidän ansiosta silloinkaan, vaan Jumala on edeltä valmistanut hyvät teot, joissa voimme vaeltaa ja hän saa siitä kaiken ylistyksen.

Meidän ei tulisi siis pistää päätä puskaan ja toivoa, että Jumala käyttää ja lähettää jonkun muun tekemään työn jonka sinä ja minä voimme itse tehdä. Yksi hyvä puoli Jumalan lapsena on se, että meidän tehtävämme on olla uskollisia, kun Herra antaa meille tehtävän ja hän tekee sen vaikean, yliluonnollisen osuuden. Meidän osamme tulee aina ensin ja kun osoitamme kuuliaisuutta, hän tekee ihmeen. Jos me emme ole uskollisia, Jumala ei tee ihmettä. Siksi tee tänään päätös antautua Jumalan tahtoon ja kysy, mitä sinä voit tehdä hänen kunniakseen. Voit olla varma, että kun annat koko elämäsi Jumalalle elävänä uhrina, saat ihmetellä mitä Jumala tekee kauttasi! Ole siunattu Jeesuksen nimessä!

Ohjeita uskoville

Roomalaiskirje 12:9-21

Olkoon rakkautenne vilpitöntä, vihatkaa pahaa ja pitäkää hyvästä kiinni. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämisiä toisianne kohtaan. Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Älkää olko toimissanne velttoja. Olkaa Hengessä palavia, palvelkaa Herraa. Olkaa toivossa iloisia, ahdistuksessa kärsivällisiä ja rukouksessa kestäviä. Auttakaa pyhiä heidän tarpeissaan, pyrkikää osoittamaan vieraanvaraisuutta. Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkää kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää tavoitelko korkeita, vaan sopeutukaa vaatimattomiin oloihin. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää kostako kenellekään pahaa pahalla. Pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien ihmisten silmissä. Jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä on kirjoitettu: ”Minun on kosto, minä maksan takaisin, sanoo Herra.” Mutta jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna hänelle juotavaa. Näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle. Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.

Kun luin tämän jaejakson tänä aamuna, pysähdyin. Mietin, miten selkeät ohjeet Paavali on kirjoittanut Pyhän Hengen vaikutuksesta, pohjautuen Jumalan tahtoon. Nämä ohjeet tulisi kuvastaa jokaisen uskovan elämää. Onnistummeko tekemään omassa voimassamme Jumalan tahdon? Emme ikinä. Siksi tulemme entistä enemmän riippuvaisemmiksi suhteestamme Jeesukseen. Ymmärrämme lukiessamme näitä jakeita, että nyt mennään epämukavuusvyöhykkeelle. Mutta kuka on opettanut, että kristityn elämä on helppoa? Kuka opettaa, että pääsemme helposti taivaaseen, ilman toistuvaa taistelua paholaista ja omaa, syntiä rakastavaa, lihaamme vastaan? Raamattu ei opeta niin. Jos luulemme, että elämä on ruusuilla tanssimista, emme osaa suhtautua oikein Jumalan kasvatukseen, johon sisältyy myös kuritus koettelemusten ja ahdistusten kautta. Kyse on siitä, miten asennoidumme niihin. Voimme katkeroitua Jumalalle. Voimme väittää, ettei Jumalan tahto ole, että kukaan uskova ikinä näkee nälkää, koe vainoa tai joudu sairastamaan, mutta totuus on jotain muuta. Ehkä länsimainen kristillisyys on menettänyt juuri siksi voimansa, kun emme ymmärrä, miksi meidän täytyy kasvaa Jumalan lapsina koetusten ympäröimänä. Kun koemme ensimmäiset kovat hyökkäysaallot elämässämme, ja uskoamme koetellaan toden teolla, paljastuu, mille uskomme on rakennettu. Onko se rakennettu Kristus kalliolle, vai hyvien toiveiden hiekkaperustukselle? Oma elämäni on tästä todistus. Aikaisemmin en rakentanut elämääni Jumalan Sanan perustalle ja uskoni alkoi pikku hiljaa vaipua ja melkein luovuin siitä. Kiitän Jumalaani siitä, että minun ympärilläni on aina ollut rukoilevia uskovia, jotka kantoivat minua noina päivinä (toivottavasti edelleenkin) ja uskoni varjeltui monien koetusten läpi. Mutta hups, mennäänpä nyt noihin jakeisiin syvällisemmin 🙂

Olkoon rakkautenne vilpitöntä, vihatkaa pahaa ja pitäkää hyvästä kiinni. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämisiä toisianne kohtaan. Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne (jakeet 9-10).

Vilpittömyys, helläsydämisyys, kunnioitus. Siinä erittäin tärkeitä pointteja mieheltä, joka varmasti oli opetellut näitä uskoontulonsa jälkeen. Miksi on tärkeää olla vilpitön rakkaudessa, ollen helläsydäminen ja kunnioittaa lähimmäisiä? Koska Jeesus oli kaikkea tätä. Jos Jeesus ei olisi ollut vilpitön rakkaudessaan, hän ei olisi koskaan mennyt ristille ja kuollut ihmiskunnan puolesta. Maailma ei tunne vilpitöntä rakkautta, vaan opettaa meitä pienestä pitäen tekemään kaiken vastikkeesta. Vain jos sinä saat siitä jotain hyötyä itsellesi, se kannattaa tehdä. Jumalan valtakunnan periaatteet eroavat siis täysin meidän maailmamme arvomaailmasta. Vilpitön suhteessa pahuuteen. Meidän täytyy tehdä päätös vihata vääryyttä, koska se sotkee kaiken niin nopeasti. Jumala tuntee motiivimme, siksi meidän täytyy päättää pitää siitä kiinni. Jos olemme vilpittömiä, kaikki ihmiset tulevat tuntemaan meidät Jumalan rakkaudesta vaikuttavasta helläsydämisyydestä. Viimeinen haaste ei todellakaan ole helppo. Meidän täytyy päättää toimia Jeesuksen tavalla, rakastaen ja kunnioittaen kaikkia ihmisiä, olivat he millaisia tahansa. Se kertoo Hengen hedelmästä, jos osaamme olla vaiti silloin, kun mielemme tekee sanoa jotain ilkeää.

Älkää olko toimissanne velttoja. Olkaa Hengessä palavia, palvelkaa Herraa. Olkaa toivossa iloisia ahdistuksessa kärsivällisiä ja rukouksessa kestäviä. Auttakaa pyhiä heidän tarpeissaan, pyrkikää osoittamaan vieraanvaraisuutta (jakeet 11-13).

Lihamme on veltto eli laiska. Se tahtoisi vain olla itsekäs. Sen sijaan meitä kehotetaan olemaan Pyhässä Hengessä palavia ja palvelemaan Herraa. Jälleen täysin vastakkainen näkökanta. Jos tahdomme olla Hengessä palavia, meidän täytyy päättää alkaa viettämään aikaa Jumalan ihanassa läsnäolossa päivittäin. Kenelläkään se ei tule luonnostaan, vaan se vaatii sisua ja päätöstä erottaa aikaa. Mutta jos rakastamme jotain persoonaa, vietämme mielellämme aikaa hänen lähellään? Sama toimii jumalasuhteessamme. Jos et vielä palvele kotiseurakuntasi jossain työmuodossa, kysy vaikka pastoriltasi mitä voisit tehdä. Parasta on aloittaa jossain ja alat huomaamaan, kuinka rakkaussuhteesi Herraan kasvaa. Kun olemme palavia uskovia Hengen voimassa, katseemme ei kiinnity niin paljon enää ulkoisiin asioihin ja olosuhteisiin, vaan alamme näkemään Hengen silmien välityksellä, katse kohti Jeesusta ja iloista jälleen näkemistä, silloin koemme Herran läsnäolon kaikissa olosuhteissamme ja luovutamme taakkamme hänelle. Se tuo syvän rauhan. Jos täytymme Hengellä jatkuvasti eläessämme, tahdomme olla hyväsydämisiä käytännössä.

Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkää kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää tavoitelko korkeita, vaan sopeutukaa vaatimattomiin oloihin. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää kostako kenellekään pahaa pahalla. Pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien ihmisten silmissä. Jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa (jakeet 14-18)

Lisää erinomaisia periaatteita meille! Päätä siunata, vaikka tekisi mieli kirota. Osoita empaattisuutta käytännössä. Opi olemaan tyytyväinen siihen mitä sinulla on. Lihamme kyllä tahtoo kaikenlaista jatkuvasti. Sitä voi kutsua materialismiksi. Se on tämän maailman tapa. Mutta meidän tulisi olla kiitollisia siitä mitä meillä jo on! Meidät tulisi tuntea siitä, ettemme valita, vaikka meillä ei olisikaan kaikkea mitä tämä maailma tarjoaa. Se kertoo sydämestämme, mihin olemme satsanneet: Joko maalliseen hyvinvointiin tai taivaalliseen hyvinvointiin. Jumalan valtakunnan periaate on, että kerää aarteita taivaaseen, koska sieltä ei koskaan kukaan varasta. No, totta kai hankimme kaikkea tarpeellista omasta mielestämme, mutta mitä jos miettisimme, tarvitsenko todella nyt tämän tavaran tai jutun, vai voinko pärjätä ilmankin? Kiitä Jumalaa päivittäin siitä, mitä sinulla jo on! Paavali oli tyytynyt vaatimattomiin oloihin. Hän pystyi elämään erilaisissa olosuhteissa, ja olemaan kiitollinen, koska keskittyi hoitamaan jumalasuhdettaan. Sitten meitä neuvotaan olemaan nöyriä. Se heijastuu toisten kunnioituksessa, asenne- ja toimintatavoissamme.

Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä on kirjoitettu: ”Minun on kosto, minä maksan takaisin, sanoo Herra.” Mutta jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna hänelle juotavaa. Näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle. Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä (jakeet 19-21).

Jumala on kaikkitietävä ja kaikkialla läsnä oleva, joten meidän ei tarvitse huolehtia siitä, etteikö Jumala tietäisi kaikkea kokemaamme. Vaatii todellista Jumalan rakkauden vaikutusalaa sydämissämme, ettemme anna vihan, kaunan ja katkeruuden sokaista itseämme. Herra ole meille armollinen tässä. Niin helposti lankeamme tällä alueella ja ihmettelemme, miksei uskon elämämme toimi. Päätä olla täysin läpinäkyvä suhteessa Jumalaan, silloin menestyt, se on aivan varma. Päätä toimia niin, ettet anna paholaiselle mahdollisuutta ryöstää iloasi Herrassa! Jumalan runsasta siunausta sinun alkavaan viikkoosi.

Jumala rohkaisijana

Morjesta rakkaat lukijat! Tovi aikaa sitten kirjoittelin itsetunnosta, ja sydämelleni nousi halu kirjoittaa siitä lisää, koska arvostamani Jumalan nainen Joyce Meyer kirjassaan uusi päivä, uusi sinä sohaisi asiaa todella osuvasti. Ajatus oli tämän kaltainen: Sun täytyy tulla toimeen itsesi kanssa, koska et pääse sekunniksikaan pois itsesi luota. Ja aivan kuten Jeesus kehotti meitä jokaista, että rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi (Matt. 22:39). Itse sovellan tätä niin, että jos en osaa rakastaa terveellä tavalla itteäni, en osaa rakastaa muitakaan. Ja tottakai tähän liittyy myös tää oleellisesti: Rakasta Herraa, Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi (Matt. 22:37). Jos me vastaanotetaan Jumalan rakkautta, kykenemme rakastamaan häntä, itseämme ja lähimmäisiämmekin. Tutkitaanpa millainen meidän Herramme on.

Joosua 1:1-9

Kun Herran palvelija Mooses oli kuollut, Herra sanoi Joosualle, Nuunin pojalle, Mooseksen palvelijalle: ”Minun palvelijani Mooses on kuollut. Nouse siis nyt ja mene tämän Jordanvirran yli yhdessä koko tämän kansan kanssa siihen maahan, jonka minä annan heille, israelilaisille. Jokaisen paikan, jota jalkanne tallaa, minä annan teille, niin kuin olen Moosekselle puhunut. Maa autiomaasta ja Libanonista suureen virtaan, Eufratvirtaan sekä koko heettiläisten maa auringonlaskun puolella olevaan Suureenmereen asti, on oleva teidän aluettanne. Kukaan ei kestä sinun edessäsi koko sinun elinaikanasi. Niin kuin minä olin Mooseksen kanssa, niin Minä olen sinunkin kanssasi. Minä en jätä enkä hylkää sinua. Ole luja ja aivan rohkea, sillä sinä jaat tälle kansalle perinnöksi sen maan, jonka minä heidän isilleen vannomallani valalla olen luvannut antaa heille. Ole vain luja ja aivan rohkea ja noudata kaikessa toiminnassasi tarkoin sitä opetusta, jonka palvelijani Mooses on sinulle antanut. Älä poikkea sitä oikealle äläkä vasemmalle, jotta menestyisit, missä ikinä kuljetkin. Älköön tämä lain kirja väistykö sinun suustasi, vaan mietiskele sitä päivin ja öin, että noudattaisit tarkasti kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut ja menestyt tielläsi. Enkö minä olekin käskenyt sinua: Ole luja ja rohkea! Älä säiky äläkä kauhistu, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin.”

Siis en voi sanoa mitään muuta, kuin, että wau! Tää on niin timanttia rohkaisua jokaiselle joka tätä ajatuksen kanssa lukee ja sisäistää! Niin mielettömän rohkaisevaa settiä, että jos olen joskus alla päin ja mietin, onkohan Jumalakin minut hyljännyt, luen tämän jaejakson ja varmistun, että aivan kuten hän oli Mooseksen, Joosuan ja kaikkien muiden pyhien auttaja ja rohkaisija, hän on myös minunkin! Ihan pari poimintaa aluksi. Montako lupausta Herra antaa Joosualle tai muistuttaa aiemmin antamistaan tämän jakson aikana? No, jos luemme tarkasti, niin jokaisessa jakeessa on vähintään yksi lupaus. Löysin yhteensä 10. Halleluja millainen Isä meillä on! Huippukohtana pidän jaetta viisi. Jossa Jumala ilmaisee itsensä erittäin läheisellä tavallaan, käyttäen Minä olen – nimeä itsestään.

Montako kertaa Jumala kehottaa Joosuaa olemaan luja ja rohkea? Kolme kertaa. Miksi? Varmaan siksi, että Joosua muistasi sen olevan hänen Herransa tahto, kirkkaasti! Jumala, joka on luonut meidät, tuntee meidät läpikotaisesti, siksi hän tietää tavat, jolla vastaanotamme hänen sanomansa parhaiten. Monestiko jaejaksossa viitataan Moosekseen? Neljä kertaa. Miksikö? Jakeessa yksi Joosuaa kutsuttiin Mooseksen palvelijaksi. Hän seurasi hänen esimerkkiään parhaiten israelilaisista, esimerkiksi, kun Mooses oli neuvottelussa Jumalan luona vuorella 40 päivää ja yötä, Joosua oli vuorella, eikä leirissä, jossa muut israelilaiset päätyivät palvomaan epäjumalaa. Taas Jumala osoittaa, kuinka hän tiedostaa Joosuan tärkeimmän esikuvan ja käyttää häntä sitouttaakseen itseensä ja rohkaistakseen häntä.

Jakeessa kaksi Jumala tunnustaa tosiasiat ja osoittaa tarkasti, mikä on hänen tahtonsa. Aivan kuten varmasti oli Jumalan tahto, että Joosuasta tuli Mooseksen seuraaja, mikä sinänsä oli valtava vastuu suuren kansan johtajana, hän heti osoittaa, mitä hän odottaa häneltä. Jumala ei ole huono johtaja, ja sano, että mietiskelepä itse ja pohdi, mitä sinun tulee tehdä kansan johtajana. Sen sijaan hän antaa selkeät koordinaatit Joosualle, mitä tulee tehdä heti kättelyssä. Itselleni pomppasi kaksi asiaa: Ensin todetaan, että Mooses on poissa. Seuraavaksi sanat nouse ja mene. Tämän yksiselitteisemmin ei voida opettaa. Jakeen lopussa Jumala lupaa, että hän antaa maan israelilaisille. Hän ei johdata koskaan harhaan, vaan päämäärä on selkeä!

Jakeessa kolme jatketaan suurta tehtävää: Tässä näemme kaksi tärkeetä asiaa. Jälleen selkeä lupaus ja muistus siitä, että Jumala on liittouskollinen, sen minkä hän lupasi jo aiemmin Moosekselle, hän pitää voimassa. Joosuan on helppo luottaa hänen uskollisuuteensa ja rakkauteensa. Pieni sivuhuomautus: Mieti, miltä Joosuasta tuntui, kun Kaikkivaltias lupaa, että jokaisen paikan, jota jalkanne tallaa, hän antaa. Tää on jotain järisyttävää! Kun me tänä päivänä lähestymme Jumalaa, ja koemme hänen puhuvan henkeemme joko suoraan tai Raamatun kautta, hän osoittaa, että hän tahtoo siunata omiaan! Voimme rukouksessa julistaa hänen tahtoaan tapahtuvaksi tänäänkin ja vallata alaa. Meidän tulee ottaa tämä sana profeetallisena vastaan, koska hän odottaa, että hänen lapsensa etsivät häntä. Hän tahtoo ilmestyä voimallisesti tänäänkin, parantaa sairata ja pelastaa kokonaisia kansakuntia!

Jae neljä alleviivaa edelleen hänen uskollisuuttaan, ja kertoo täsmällisesti alueen, jonka israelilaiset tulevat valtaamaan. Joosua nöyränä Jumalan miehenä kunnioittaa Herraansa, ja ilmoittaa kansalle alueen, jonka hän on luvannut antaa. On varmasti mahtava lähteä taisteluun, kun tietää, että Jumala tulee antamaan nämä alueet kansalleen. Jae viisi on mykistävä, kuten jo totesin. Ensin Jumala ohjeistaa Joosuaa lähtemään kansan edellä, ilmoittaa alueen jonka he valtaavat, antaa kolme lupaustaan ja sitten hän sanoo: Kukaan ei kestä sinun edessäsi koko sinun elinaikanasi. Mieti, miltä Joosuasta tuntuu. Koko elinaikanasi. Se ei ole pieni lupaus. Se on valtava. Viholliset ovat suuria kansoja. Mutta Jumala on heitä voimallisempi. Sitten Jumala jatkaa: Niin kuin minä olin Mooseksen kanssa, niin Minä olen sinunkin kanssasi. Tämä on mieletöntä. Jumala nostaa Joosuan Mooseksen rinnalle tietyssä mielessä. Sen täytyy tuntua aivan uskomattomalta. Niin monta vuotta uskollisesti Joosua oli palvellut Moosesta ja nyt Jumala, jota hänen esikuvansa palveli, rohkaisee valtavalla tavalla.

Lopuksi Jumala vielä antaa voimallisen sanan meille kaikille: Minä en jätä enkä hylkää sinua. Kelaa nyt vielä. Ensin hän lupaa murtaa Joosuan vastustajat koko hänen elinaikansa ajan. Sitten hän rohkaisee arvostamaansa palvelijaa ja lopuksi muistuttaa, ettei hän puoleltaan ikinä hylkää eikä jätä! Jos joka päivä muistuttaisimme itseämme pelkästään tällä yhdellä jakeella, uskallan väittää, että suhteemme elävään Jumalaan alkaisi tuntua todella hyvältä. Sen lisäksi me rakastuisimme häneen syvästi. Alkaisimme luottamaan häneen enemmän, emme pelkäisi enää samalla tavalla epäonnistumisia, koska nekin kuuluvat elämäämme väistämättä. Kokisimme jatkuvasti, kuinka hyvä ja rakastava taivaallinen Isä meillä on ja tahtoisimme mielellämme tehdä hänen tahtonsa elämässämme. Antaisimme koko elämämme hallintavallan hänen hyviin käsiinsä ja rakastaisimme enemmän lähimmäisiämme! Kaikki tämä perustuu siihen, että alamme uskomaan ja näkemään, että Jumala on aina hyvä ja uskollinen elämämme jokaisena päivänä, riippumatta olosuhteista joissa elämme.

Perustuen jakeessa viisi oleviin lupauksiin, plus aikaisempiin, Jumala kehottaa ystäväänsä olemaan aina luja ja rohkea, koska kaikki on paremmin kuin hyvin. Tässä näemme myös Jumalan johdonmukaisuuden: Ensin hän lupasi antaa maan israelilaisille ja tässä hän ohjaa jo kansanjohtajaa luottamaan perintöön, joka on luvattu aiemmin. Hän lupaa, että hän itse saa jakaa sen. Luottamus kasvaa. Jakeessa seitsemän Herra antaa ohjeita. Mikä oli se opetus, johon Jumala viittasi Mooseksen antamana? Opetus, jonka hän itse opetti Mooseksen kautta israelilaisille. Menestys perustuu niin silloin, kun tänäänkin siihen, että noudatamme Jumalan suunnitelmaa ja tahtoa tarkasti. Miten se on mahdollista, kun erehdymme helposti elämässämme? Sitoutumalla Jumalaan. Anomalla rukouksessa, että Herra tahdon tehdä tänään sinun tahtosi koko sydämestäni. Siitähän tässä on kysymys. Jumala odottaa, että hänen rakkaat lapsensa sitoutuvat sataprosenttisesti ja kokosydämisesti häneen, koska hän on sitoutunut meihin!

Jakeessa kahdeksan puhutaan lain kirjasta. Mikä se on? Tänä päivänä puhumme Raamatusta. Tässä Jumala täsmentää vielä miten voimme vaeltaa hänen tahdossaan. Mietiskelemällä hänen sanaansa. Meidän tulee siis pyytää Pyhää Henkeä valaisemaan Raamatun sana, jotta osaisimme tulkita oikein pyhää Jumalan Sanaa. Kun itse valmistun kirjoittamaan blogia, yleensä polvistun ja rukoilen, että Herra anna minulle se armo, että osaisin jollain tavalla rohkaista lukijoita. Huomatkaamme, että kun opettelemme lukemaan sanaa päivittäin, se alkaa muuttaa meitä. Sillä edellytyksellä, että olemme läpinäkyviä suhteessa Jumalaan. Jos annamme Jumalan sanan muovata meidän sydäntämme, alamme noudattamaan hänen tahtoaan ja sitä seuraa lupaus: silloin sinä onnistut ja menestyt tielläsi. Aivan kuten Joosuankin tuli noudattaa Jumalan sanaa, meidänkin tulee, jos tahdomme rikkaan ja yltäkylläisen elämän. Jakeessa yhdeksän Jumala muistuttaa, ettei Joosuan (eikä meidänkään) tarvitse pelätä mitään pahaa. Hän käskee meidän pitää rohkeudesta kiinni aina, tuli mitä tuli. Eikä meille satu mitään pahaa, koska Jumala on turvanamme missä tahansa olemmekin.

Roomalaiskirje 8:31-32

Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan!

Tämä jae antaa erinomaisen yhteenvedon tämän kertaiselle kirjoitukselle. Aivan kuten hän oli Joosuan ja kaikkien pyhien kanssa, niin hän on meidänkin kanssamme. Hän osoitti suuren rakkautensa meitä kohtaan antamalla Jeesuksen ja hänen kauttaan sovittamalla ihmiskunnan, jotta yhteys Luojan ja ihmisen välillä ennalleenasetettaisiin. Luota Jumalan Isän rakkauteen alkavalla viikollasi! Jumalan runsasta siunausta sinulle 🙂

Jumalan lapsen identiteetistä

1.Joh. 2:28-3:3

Ja nyt, lapset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi rohkea luottamus emmekä joutuisi häveten väistymään hänen luotaan, kun hän tulee. Jos kerran tiedätte, että hän on vanhurskas, te myös ymmärrätte, että jokainen, joka noudattaa vanhurskautta, on syntynyt hänestä. Katsokaa, millaista rakkautta Isä on meille osoittanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Siksi maailma ei tunne meitä, eihän se tunne häntäkään. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas.

Kun katsomme näitä jakeita kokonaisuutena, huomioni kiinnittyy näihin sanoihin: ”lapset, pysykää hänessä”. Sitä seuraa kaikki tulevat jakeet. Meidän luottamuksemme ei horju tunteiden tai olosuhteiden mukaan, tiedostamme, että Jumala on oikeamielinen, ja me voimme kasvaa oikeamielisiksi hänen yhteydessään, tiedostamme asemamme Kristuksessa Jumalan lapsina, hyväksymme, että kun pääsemme kerran taivaaseen, tulemme hänen kaltaisikseen lopullisesti ja kun pidämme toivomme hänessä, kasvamme pyhityksessä.

Käydäänpä tutkimaan näitä jakeita yksityiskohtaisemmin. Jakeessa 28 apostoli Johannes siis suorastaan käskee riippumaan kiinni Jeesuksessa kokosydämisesti, niin, että elämän huolet ja murheet eivät vie luottamustamme pois Jeesuksesta. Hän puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä. Apostolit joutuivat kokemaan jatkuvaa vastustusta, koska saatana yritti estää (kuten tänäkin päivänä) evankeliumin (ilosanoman) eteenpäin viemisen. Paholaisen yksi taktiikkahan on saada Jumalan lapset vähättelemään tekemiämme vääriä valintoja. Joskus itsekin ajattelin, että ”ei sillä nyt niin väliä oo”, mutta totuus on, että tekomme kumpuavat sydämestämme, ajatusmaailmastamme ja tahdostamme. Se mitä teemme, miten asennoidumme syntiin, kertoo sydämen tilastamme paljon. Joskus Jumala herättää meitä voimakkaillakin tavoilla, ettemme lähtisi tekemään kompromisseja paholaisen kanssa.

Luulenpa, ettei Johannes kevysti kirjoittanut tätä jaetta. Hän oli elänyt pitkään Herran omana ja nähnyt varmasti monenlaisia Jumalan lapsia. Osa oli niitä, jotka ymmärsivät kuinka tärkeetä on vaeltaa jatkuvasti yhteydessä Jumalaan ja toiset olivat luisuneet pois uskosta. En voi olla asiasta varma, mutta minusta tuntuu siltä, että Johannes oli nähnyt liian monen luisuvan pois Jumalan luota. Kun tutkimme seuraavia jakeita, näemme miten tämä asia kehittyy. Totean vain, että apostolin huoli ilmenee selkeästi, kun hän sanoo: ”joutuisi häveten väistymään hänen luotaan, kun hän tulee.” Syntiin liittyy aina häpeä. Se tuli maailmaan, kun Aadam ja Eeva lankesivat ensi kertaa syntiin. Jokainen, joka on kerran ollut Jumalan lapsi ja lähtenyt oman tahdon tielle, joutuu niittämään sadon päätöstensä tuloksena, siksi todellakin on tärkeetä pitää kiinni uskosta Jeesukseen loppuun asti. Jokainen joutuu eräänä päivänä vastaamaan omasta vaelluksestaan Jumalan edessä. Minä en ainakaan uskaltaisi astua hänen eteensä, ellen varmasti tietäisi olevani Jeesuksen sovintoverellä pesty. Omilla ansioillani en ansaitse ikinä pääsyä taivaan kirkkauteen, se on saletti.

Jakeessa 29 kaksi pientä sanaa pistää silmään: Tiedätte ja ymmärrätte. Jumala on täysin oikeamielinen ja oikeudenmukainen eli reilu. Hänessä ei ole mitään valhetta, eikä hän voi valehdella. Hän on täydellisen puhdas, toisin kuin syntiinlangennut ihmiskunta. Siis, kun hän lupaa meille jotain, se pitää, koska hän ei voi kertakaikkiaan koskaan valehdella. Ihmisen lupaukset toisinaan pitävät, joskus eivät. Tässä jakeessa näemme, että tunnusomaista Jumalan lapsen identiteetille on olla oikeamielinen, kuten hän on. Miten voimme oppia tuntemaan Jumalan oikeamielisyyden? Tutustumalla Raamattuun ja viettämällä aikaa hänen lähellään. Jos tutkimme vanhaa testamenttia, näemme hänen oikeamielisyytensä jatkuvasti Israelin kansan vaiheissa. Mainitakseni vain yhden esimerkin, toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan israelilaisten huudosta Jumalansa puoleen, kun he olivat orjina Egyptissä.

2.Moos 1:23-25

Kun oli kulunut pitkä aika, Egyptin kuningas kuoli. Israelilaiset huokailivat yhä orjuutensa vuoksi. He huusivat apua orjuuden tähden, ja heidän huutonsa nousi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa ja muisti Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa tekemänsä liiton. Hän näki israelilaiset ja tunsi heidän hätänsä.

Tässä näemme kuinka Jumala toimii johdonmukaisesti silloin, ja hän toimii samoin tänäänkin. Hän ei muutu. Huomaa, kuinka liittouskollinen Jumala on aina ollut. Hän tunsi kansan hädän ja oli päättänyt ottaa Mooseksen käyttöönsä vapauttaakseen israelilaiset orjuudesta, joka kuvasi vapautumista syntisestä maailmasta. Hän tahtoi olla heidän kanssaan, jotta voisi opettaa heidät tottelemaan hänen tahtoaan. Ei siksi, että heillä ei ollut muuta mahdollisuutta, vaan siksi, että he ymmärtäisivät kuinka paljon Jumala rakasti heitä, ja he oppisivat kunnioittamaan häntä sen tähden.

Jumala tahtoo edelleen, että me ymmärrämme hänen olevan oikeamielinen, ja sen olevan periytyvää, joka kuvastaa oikeanlaista suhdetta häneen. Hän tahtoo siis opettaa meille selkeästi, että Jumalan lapset tunnistetaan siitä, että he muistuttavat moraalisilta ominaisuuksiltaan häntä. Mitä tarkoitan? Sitä, että kun osoitamme lähimmäisen rakkautta, annamme anteeksi, kunnioitamme auktoriteettejamme, sekä maallisia, että hengellisiä, osoitamme näin olevamme Jumalan lapsia. Jumalan lapsen nimen käyttämiseen sisältyy sekä edut, että velvollisuudet. Meidän ei tule uskotella itsellemme, että voimme elää miten tahansa ja sitten Isä antaa kaiken anteeksi ja kaikki on hyvin. Oikea Jumalan pelko on tunnusomaista Jumalan lapsille. He opettelevat ymmärtämään Jumalan syvää rakkautta, mutta ymmärtävät ja hyväksyvät myös hänen pyhyytensä. Se varjelee meitä matkallamme taivaaseen.

Nyt kun apostoli on määritellyt mistä tunnistaa aidon Jumalan lapsen jatkamme jakeeseen 1. Tästä jakeesta nousee yksi sana avaimena: Rakkaus. Olemme tekemisissä rakastavan Jumalan kanssa! Hän on osoittanut maailman suurinta rakkautta hyväksyessään meidät omiksi lapsikseen! Kukaan ihminen ei ansaitse ikinä pelastusta, koska Jumalan standardit ovat aivan eri asteikolla kuin ihmisen. Siksi Jeesuksen täytyi tulla sovittamaan meidät, jotta meillä on pääsy tähän yhteyteen. Sen tulisi saada meidät rakastumaan häneen täysillä! Tästä kiitollisesta, nöyrästä sydämestä nousee aina palvonta hänen kunniakseen! Huomaamme, että on kyse Isän rakkaudesta, toisin sanoen hän on suunnitellut pelastuksen ja Jeesus toteutti sen täsmällisesti. Meidän on hyvä tunnustaa, että olemme Jumalan armosta pelastamia ja sen tähden olla kiitollisella mielellä. Tätä Jumalan antamaa iloa monet pelastumattomat ihmettelevät. Se saa heidät näkemään, että on joku toinenkin ulottuvuus kuin tämä näkyvä.

Jakeessa kaksi siirrytään odottamaan vapautuksen päivää, joka tulee näyttämään, millainen Mestarimme todella on, jolloin myös meidän todellinen identiteettimme paljastuu. Meidän on hyvä muistaa, että Jumalan valtakunta asuu jo meissä Jumalan laillisissa lapsissa uskon kautta, mutta se ilmestyy lopullisessa muodossaan eräänä päivänä. Kun tuo ihana päivä tulee, saamme nähdä Jeesuksen kasvoista kasvoihin. Siksi meidän tulee pitää uskostamme kiinni loppuun asti!

Meidän on hyvä muistaa, että aina kun lähestymme Jumalaa, hän lähestyy meitä (Jaakob 4:8). Voimme siis oppia tuntemaan häntä ja muuttua jo pala kerrallaan hänen kaltaisekseen. Joka kerran kun me tulemme hänen läsnäoloonsa, me muutumme. Siksi on niin arvokasta viettää aikaa hänen lähellään, jolloin Pyhä Henki paljastaa meille Jumalan sanan aarteita ja ilmaisee meille, millainen hän todella on! Siksi älä koskaan pidä halpana niitä hetkiä, kun kohtaat häntä yksinäisyydessä, perheesi tai seurakunnan kanssa, vaan opi arvostamaan niitä hetkiä. Kun opit arvostamaan hänen parantavaa, vapauttavaa läsnäoloaan, Pyhä Henki paljastaa Herramme todellista luontoa. Tämä on prosessi, jota kutsutaan pyhitykseksi.

Jakeessa kolme jatketaan pyhityksen ympärillä. Kun tahdomme kärsivällisesti vaeltaa Jumalan lapsina, pitäen kiinni iankaikkisesta perintöosuudestamme Jeesuksen ansiosta, puhdistumme Jeesuksen kallillla sovintoverellä. Pyhitys on siis kaksiosainen: Jeesus on pyhittänyt meidät täydellisesti Isän edessä sovintoverellään, siksi meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi. Toistaalta pyhitys on myös jatkuva prosessi, joka loppuu, kun pääsemme perille. Mitä tähän prosessiin liittyy?

2.Korinttolaiskirje 7:1

Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.

Tää jae ei ole minulle itsestään selvä ja helppo selittää. En voi aukottomasti osoittaa kantaani oikeaksi, ja sen olisikin turhaa. Koska minäkin olen vain ihminen, joka tekee virheitä, kuten jokainen. Tämä on siis tämänhetkinen kantani tähän jakeeseen, josta saa olla eri mieltä ihan vapaasti, jos siltä tuntuu. Kun Paavali puhuu lihan ja hengen saastaisuuden puhdistautumisen tärkeydestä, jotta kasvamme pyhityselämässämme, ymmärrän sen liittyvän meidän turmeltuneeseen luontoomme.

Perisynti sai aikaan sen, että ihminen joutui eroon Jumalasta paratiisissa. Sen jälkeen jokainen ihminen on syntynyt syntisenä tähän maailmaan. Pienet lapset, jotka eivät erota hyvää ja pahaa ovat ikään kuin ”unessa”, jolloin he eivät ole vastuussa teoistaan, vaan vasta kun he oppivat erottamaan hyvän ja pahan toisistaan, synti alkaa vaikuttamaan heidän elämäänsä. Puhutaan siis synnin turmelemasta luonnosta, joka näkyy maailmassamme kaikessa ja jokaisessa ihmisessä. Ja siksi ymmärrän, että Paavali viittaa ihmisen omaan henkeen ja lihaan, joka ei kykene noudattamaan Jumalan tahtoa, kuten hän kertoo Roomalaiskirjeen 7 luvussa.

Tarvitsemme siis todellista Jumalan pelkoa kasvakseemme uskossa. Miksi? Kun tulemme tietoisiksi Jumalamme pyhyydestä, arvostamme häntä enemmän. Hänen armonsa kokeminen saa meidät myös kokemaan syvää kunnioitusta. Johannes sanoi, että ”jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas.” Kun opimme tunnustamaan syntimme ja kadumme niitä aidosti, puhdistumme Jeesuksen veressä. Identiteettimme ei perustu meidän ansioihin vaan Jeesuksen. Koska vain hän on puhdas pysyvästi. Kun ymmärrämme, ettei asemamme perustu omiin ansioihimme, vaan Jeesukseen, meiltä lähtee valtava paine pois. Mitä tämän ymmärtäminen saa aikaan? Syvää kunnioitusta Jeesusta kohtaan. Ja tuo kunnioitus tekee  eräänä päivänä pyhityksemme täydelliseksi. Kun Pyhä Henki tekee eläväksi asemamme järkähtämättömyyden, me todella alamme palvoa häntä ja tahdomme antaa jokaisen elämämme osa-alueen hänen hallintavaltansa alle, koska hän hoitaa sen paljon paremmin kuin me ikinä pystyisimme.

Loppupäätelmänä sanoisin, että meidän tehtävämme on pitäytyä Jumalaan sataprosenttisesti, jolle rakentuu luottamus- ja rakkaussuhteemme häneen. Sen päälle on hyvä rakentaa identiteettimme Jumalan lapsina. Siksi meidän todella kannattaa rakastua Jumalan sanaan. Silloin emme eksy pois totuudesta ikinä J Ole siunattu Jeesuksen nimessä. T. Jukka

Rukouksesta ja esirukoilijan kutsumuksesta

Pohjalle tahdon sanoa, että jo taivaan kotiin siirtyneet ukkini ja mummoni olivat todellisia esirukoilijoita. Opin sen pienenä, että he rukoilivat suvun puolesta, että löytäisimme henkilökohtaisen suhteen Jumalaan. En todellakaan tiedä, olisinko tänään uskossa ilman heidän esirukouksiaan, todennäköisesti en. Jostain syystä jo nuoresta uskovasta lähtien koin rukoilemisen luonnolliseksi, huokailin Jumalan puoleen erilaisissa elämäntilanteissa.

Olen kuullut eräältä pastorilta vanhemmasta seurakuntalaisesta, joka todella vietti aikaa Jumalan edessä. Hän kantoi pastoria, ihmisiä ja seurakuntaa Herran kasvojen eteen. Sitten tämä sisar sai Jumalalta luvan pitää ”lomaa” ja pastori kuvasi tuota aikaa sanoilla, että niin kuin helvetti olisi päässyt irti. Niin tärkeästä kutsumuksesta on kysymys. Missä taistelua sitten käydään? On selvä tosiasia, että se mitä näemme luonnollisilla silmillämme tässä maailmassa, on tulosta siitä, mitä on jo tapahtunut hengellisessä, näkymättömässä todellisuudessa. Jos ihmettelemme, miksi niin paljon (ikävä kyllä) aviopareja eroaa, se johtuu osaltaan siitä, että hengellisessä maailmassa on jatkuva sotatila käynnissä ja jos paholainen pääsee voitolle, eikä uskovat etsi Jumalaa ja pyydä hänen apuaan, seuraa ongelmia. Ajan saatossa ongelmat voivat kärjistyä ja johtaa eroihin.

Johannes 4:23-24 (Raamattu Kansalle)

Mutta tulee aika, ja se on jo nyt, jolloin oikeat rukoilijat palvovat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia palvojia Isä etsii. Jumala on Henki, ja niiden, jotka häntä palvovat, tulee palvoa hengessä ja totuudessa.

Johannes 4:23-24 (Elävä Uutinen)

Tärkeämpää kuin missä Jumalaa palvotaan ja rukoillaan, on miten se tehdään. Jumala, Isämme, on Henki, ja hän tahtoo, että rukoillessamme annamme Pyhän Hengen ohjata meitä totuuteen.

Rukous kuvastaa suhdettamme Jumalaan. Toisille se on hyvin luontaista, toiset tarvitsevat opettelua, itse asiassa kaikki tarvitsevat sitä. Kun kohtaamme Jumalaa seurakunnan keskellä, rukoilemme ja palvomme Herraamme, se kumpuaa hengestämme, jonka Jumala on muuttanut kokonaan. Näissä jakeissa Jeesus antaa elintärkeitä ohjeita meille. Meidän ei pidä siis rukoilla esitelläksemme omaa hengellisyyttämme korulausein, vaan sen sijaan olla avoimia Pyhälle Hengelle ja janota Herraamme. Rukous ei ole yksinpuhelu vaan vuoropuhelu. Jos luulemme, että rukoilu on sitä, että minä vuodatan ongelmani Jumalalleni ja lähden välittömästi pois tilanteesta kerrottuani asiani, minulta jää jotain todella tärkeää huomaamatta. Kun tapaat ystäväsi, puhutko sinä ainoastaan, vai odotatko, että myös ystäväsi juttelee? Aivan sama asia kuuluisi olla meidän jumalasuhteessamme.

Liian kauan luulin, että rukous on vain yksipuolista puhumista. Kun suhteeni Jumalaan kehittyi vuosia sitten, aloin huomaamaan, että Jumala todellakin tahtoo puhua minulle! Hän puhui minulle Raamatun kautta, mutta myös sydämeeni tuli ajatuksia ja opin, että se on tapa jolla hän puhuu monesti. Jos ohitamme sen osan, että Herra tahtoo vuodattaa sydämeemme asioita, meiltä puuttuu todella iso osa suhteestamme. Olen huomannut, kuinka paljon Herra tahtoo puhua minulle, hän rohkaisee ja tahtoo käyttää minua arjen keskellä. Luottamussuhdehan kehittyy ajan saatossa, siksi on niin tärkeää löytää läheinen kommunikointisuhde Jumalan kanssa.

Palataanpa noihin jakeisiin, joissa Jeesus neuvoo meitä. Meidän tulee opetella rukoilemaan Pyhässä Hengessä ja totuudessa, koska sellaisia rukoilijoita Jumala etsii. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Sitä, että kun lähestyn häntä, hän kaikkitietävänä tuntee meidät täysin. Hän näkee mitä sydämessämme on. Hän odottaa, että vuodatamme sydämemme kokonaan hänelle rehellisesti, mitään peittelemättä. Pyhä Henki tahtoo vapauttaa meitä sellaisista asioista, joita emme luonnostamme tiedosta. Pyhä Henki tahtoo rukoilla kauttasi rukouksia, jotka muuttavat sinua, lähimmäisiä ja maailmaa. Aina kun rukoilemme Pyhässä Hengessä, muutumme. Jos rukoilemme opeteltuja rukouksia, jotka sinänsä ovat hyviä nekin, mutta emme anna Hengen johtaa rukoustamme, emme muutu, niin kuin Isä tahtoisi. En tarkoita, ettei meidän pidä rukoilla esimerkiksi Isä meidän rukousta. Jos rukoilemme Jumalan sanassa olevia rukouksia Pyhä Henki automaattisesti yhtyy niihin! On todella tärkeää rukoilla siis Raamattua elämäämme. Pyhä Henki tahtoo tehdä meissä vielä lisää ja kun avaudumme hänen läsnäolossaan, hän antaa meille rukouksessa asioita, joiden puolesta Herra tahtoo meidän rukoilevan. Itse huomaan jatkuvasti sitä, että Henki ohjaa minua rukoilemaan tietyn ihmisen, tilanteen tai aiheen puolesta, vaikken ollut suunnitellut sitä. Päätetään olla siis avoimia Pyhän Hengen johdatukselle kun lähestymme Majesteettia rukouksessa. Jeesushan sanoi, että tällaisia rukoilijoita Isä etsii! Siksi on niin äärimmäisen tärkeetä olla avoin hänelle jatkuvasti, jotta Jumalan valtakunta tulee todellisuudeksi meidän maailmassamme!

Jae 24 kertoo, että Isä odottaa, että olemme täysin vilpittömiä, avoimia hänen edessään. Hän odottaa, että kun lähestymme häntä avaudumme hänen läsnäololleen, emmekä pelkää hänen läheisyyttään. Hän on rakastava Isä, jolla on hyvät ajatukset jokaista luotuaan kohtaan. Siksi meidän ei tule pelätä häntä väärällä tavalla. Kyllä, meidän tulee kunnioittaa hänen auktoriteettiaan, rukoilla ”tapahtukoon sinun tahtosi” ja alistua hänen tahtoonsa. Jumala on totuudellinen, hänessä ei ole vääryyttä. Siksi hän arvostaa, että rukoilemme vilpittömästi, emme etsi omaa etuamme vaan tahdomme toistenkin parasta. Kun opimme tämän, meidän on helppo siunata, rohkaista lähimmäisiämme ja käyttää armolahjoja toisten rakentumiseksi. Kun opimme tämän Jumalan periaatteen, että rakastamme itseämme samoin kuin lähimmäistämme ja Jumalaa, hän alkaa vuodattaa sydämiimme asioita hänen sydämeltään. Opimme tuntemaan häntä Raamatun ja aktiivisen rukouselämän kautta. Silloin alamme näkemään tilanteet hänen perspektiivistään käsin ja sydämemme havahtuu hänen todellisuuteensa. Voimme vilpittömästi huutaa jonkun ihmisen puolesta, josta Isä on surullinen. Se mikä murtaa hänen sydämensä, murtaa myös meidät. Sitä on aito kommunikaatio hänen läsnäolossaan.

Palataanpa esirukoilijan tehtävään. Jumala etsii niitä, jotka etsivät hänen kasvojaan ja rukoilevat kuten Henki johtaa. Se on hänen tahtonsa jokaista uskovaa kohtaan. On myös erityisiä ihmisiä, jotka ovat saaneet kutsumuksen viettää aikaa enemmän hänen läsnäolossaan ja rukoilla lähimmäisten, sukujen, kansakuntien puolesta. Juuri tällainen tehtävä oli alussa mainitsemallani vanhemmalla seurakuntalaisella, joka kantoi esimerkiksi pastoria. Meidän on hyvä muistaa, että näitä esirukoilijoita siirtyy taivaan kotiin ja Jumala etsii niitä, jotka voivat ja tahtovat astua tähän ”muurinaukkoon”, esirukoilijan tehtävään, jottei paholainen pääse voitolle sen tähden, ettei ole uusia Herran palvelijoita tässä tehtävässä. Muutoinhan Jumalan valtakunta kokisi tappioita, ellei kukaan tahtoisi astua esiin!

Onko tämä tehtävä sitten sellainen, ettei ihminen enää saa nauttia elämästä, vaan pikemminkin erakoituu? Mielestäni ei. Hän voi nauttia elämästä aivan kuten muutkin uskovat, mutta hän tiedostaa oman kutsumustyönsä Jumalan valtakunnassa ja osaa erottaa mikä on Isän tahdon mukaista, ja mikä ei. Hän tahtoo kasvaa jatkuvasti lähemmäksi Jumalaa, koska ei ole mikään superuskova. Hän tulee tietoiseksi siitä, että Jumala kutsuu häntä joskus erottamaan aikaa hänelle ja hän tahtoo alistua siihen. Hän tahtoo näyttää omalla esimerkillään, kuinka voi pitää vuosikymmenten ajan läheisen yhteyden Jumalaan ja kasvaa kutsumuksessaan. Hän toimii armolahjoissa voimallisesti kaikissa ihmissuhteissa, ja monet ihmiset uskoutuvat hänelle, koska näkevät hänen elävän lähellä Herraa.

Efesolaiskirje 1:17

Minä rukoilen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, avaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan…

Tällaisia Pyhän Hengen johtamia rukouksia me tarvitsemme kipeästi tänäänkin. Tämä on Jumalan tahto jokaiselle Jumalan lapselle. Tällaisia rukouksia Isä tahtoo meidän rukoilevan ja esirukoilijan kutsumusta kantava ihminen varmasti rukoilee tätä todeksi itselleen ja niille, joiden puolesta hän kantaa taakkaa. Kun saamme ilmestyksen siitä, keitä olemme Jeesuksessa, tahdomme muuttua hänen kaltaisikseen, eikö vain? Kun Pyhä Henki tuntee kerran Jumalan salaisuudetkin, hän tahtoo jatkuvasti paljastaa meille kuka Jeesus Kristus todella on. Silloin sitoudumme häneen täysillä, jaksamme palvella uskollisesti siinä tehtävässä, joka meillä itse kullakin Jumalan valtakunnassa on.

Mitä jos päättäisimme erottaa aikaa tänä vuonna enemmän Jumalan kohtaamiseen kuin viime vuonna? Mitä jos Herra tahtoisi käyttää sinua arjen keskellä? Oletko valmis siihen? Voisiko olla mahdollista, että juuri sinusta kasvaa voimallinen esirukoilija sukusi, perheesi ja paikkakuntasi keskelle? Lähesty Jumalaa avoimin sydämin ja kysy, mitä Herra sinä tahdot minun tekevän? Sinun ei tarvitse pelätä, että hän pakottaa sinut sellaiseen tehtävään, jota vihaat yli kaiken vaan hän on rakastava Isäsi, joka tahtoo parastasi. Ole siunattu Jeesuksen nimessä! T. Jukka

Olosuhteemme vai Jumala?

Heprealaiskirje 11:1 (Raamattu Kansalle)

Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy.

Heprealaiskirje 11:1 (Elävä Uutinen)

Usko – luottamus Jumalaan ja hänen lupauksiinsa – antaa toivollemme varmuuden ja vakuuttaa meidät näkymättömien todellisuudesta.

Uskovan elämä on jännittävää. Siis todella jännittävää. Me emme kiinnitä huomiotamme ensisijaisesti näkyvään maailmaan, vaan Jumalaan, joka on uskomme antaja. Se tekee meidän niin järkeemme luottaville ihmisille joskus kipeää ja on hankalaa. Olisi paljon helpompaa luottaa siihen minkä näkee, mutta jos mietimme koko uskomme ydintä, siinähän ei oo todellakaan pienintäkään järkeä. Kukaan järkeensä luottava ihminenhän ei usko, että neitsyt voi tulla raskaaksi Pyhästä Hengestä ja siksi tuota lasta voidaan oikeutetusti kutsua Jumalan Pojaksi, joka tuli ihmiseksi. Monen järkeensä luottavan ja turvaavan ihmisen on todella hankala uskoa todistustani, että tiedostin oman syntisyyteni ja kaduin niitä kymmenen vuotiaana. Tiedostin, että tarvitsen syntien anteeksiantoa omaan elämääni. Siksi minä vastaanotin Jumalan armon, uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Siitä ei ole näkyviä todisteita: En tehnyt paperilla luovuttamissopimusta elämäni hallinnasta Jeesukselle. Mutta tuon päätöksen jälkeen elämäni on alkanut muuttumaan siihen suuntaan, johon Jumala sitä tahtoo viedä. Elämämme on siis meidän todistusaineistomme, jota ihmiset tutkivat. He katsovat, että elämmekö aidosti Jumalaan luottaen, vai onko elämämme teatteria.

Kun kasvamme uskovina, luottamus Jumalaan ja hänen lupauksiinsa kasvaa luonnollisesti. Alamme ymmärtämään, että tarvitsemme häntä kipeästi päivittäin, koska olemme täysin riippuvaisia hänestä. Kun opettelemme päivittäin arkemme keskellä luottamaan Jumalaan eri tilanteissa joissa teemme päätöksiä, voimme valita joko luottaa häneen tai luottaa omaan lihaamme. Uskoa testataan säännöllisesti ja kun alamme huomaamaan, että Jumala todella on luotettava, uskollinen ja kärsivällinen meidän suhteemme, alamme luovuttaa elämämme hallintavaltaa pala palalta hänelle. Sehän on tämän luottamus- ja rakkaussuhteen tarkoituskin, että emme riipu kiinni omassa viisaudessamme vaan tottelemme Herraa, joka on uskollinen ja viisauden lähde.

Roomalaiskirje 10:17 (Raamattu Kansalle)

Usko tulee siis kuulemisesta mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

Miten voimme kasvaa uskossa? Rakastumalla Raamattuun. Jeesus on Jumalan sana. Kun rakastumme Jeesukseen, Raamattukin alkaa maistumaan, se on suora seuraus siitä. Kyseinen jae on valtavan toivoa antava, koska se lupaa niille, jotka kääntyvät Jumalan sanan puoleen ja antautuvat sen positiiviselle vaikutukselle elämässään, että uskomme kasvaa! Toisaalta, tää on surullinenkin: Jos uskova ei ymmärrä, tunnusta ja antaudu Jumalan sanan vaikutukselle säännöllisesti, usko ei pääse kasvamaan. Muistetaan, että Raamattu on kuin kaksiteräinen miekka, se paljastaa kaikki syvimmätkin motiivimme (Hepr. 4:12). Jos todella alamme ymmärtämään ja janoamaan Jumalan sanaa elämäämme, se ei voi olla näkymättä arjessamme. Se saa meidät riippumaan kiinni ja vetoamaan Jumalan lupauksiin! Koska Jumala on luotettava, hän iloitsee lapsistaan, jotka vetovat hänen inspiroimaansa sanaan!

Filippiläiskirje 4:13 (Elävä Uutinen)

Kestän mitä tahansa, mihin Jumala minut johdattaa – Kristuksen avulla, joka antaa minulle voimaa.

Filippiläiskirje 4:13 (Raamattu Kansalle)

Kaiken minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.

Eikö ole mielenkiintoista verrata näitä kahta versiota samasta jakeesta? Ensimmäinen näyttää, että uskomme ja luottamuksemme Jumalaan, saa meidät kestämään vaikeissakin olosuhteissa, koska hän itse on kanssamme! Toinen näyttää, että kaikki on mahdollista niille, jotka ovat laittaneet kaiken luottamuksensa Herraan. Uskomme siis fokuksena ei ole oma itsemme, kuten aiemmin, vaan Hän, joka rakastaa meitä! Tässähän on uskon paradoksi: Mitä enemmän uskon ja luotan Jumalaan, sitä voimallisemmin hän käyttää minua. Meidän on siis syytä alkaa pyytämään, että Herra opeta minulle päivä päivältä enemmän, että minulla on kaikki hyvin, kun minulla on sinut. Se on todellakin tarpeeksi.

Mitä siis ajatella tästä kaikesta? Olosuhteemme eivät määrittele sitä, keitä me olemme. Sen tekee rakastava Jumalamme. Anna Jumalan sanan määrittää kuka sinä olet. Aivan liian kauan Suomenkin uskovat ovat hyväksyneet paholaisen valheet elämäänsä, jotka ovat määrittäneet keitä olemme. Nyt tarvitaan täyskäännös. Minä en ainakaan tahdo kulla kerran Jumalalta sanoja, että ”poikani, miksi et uskonut sanaani, että Pyhän Hengen voimassa voit tehdä uskomattomia asioita Minun kunniakseni?” Ole siunattu Jeesuksen nimessä! t. Jukka

Mielen taistelukentällä

Mitkä asiat ovat meille tärkeitä? Jos katsomme viikon tai kuukauden päähän, ja tutkimme mihin aikamme on kulunut arjessa, se kertoo totuuden, niin simppeliä se vaan on. Saako tämän maailman huolet ja asiat täyttää päämme? Vai saako Raamattu täyttää sen ja uudistaa meidät? Miksi pitäisi jättää esim. salkkarien katsominen ja pyytää, että Herra anna mulle halu tulla sun eteesi viettämään laatuaikaa ja uudistaa mieli,- ajatus- ja tahtomaailma Jumalan sanalle kuuliaisiksi.

Väitteeni: Ei ole olemassa neutraaleja tv-ohjelmia ja sarjoja, jotka eivät vaikuttaisi siihen, miten ajattelen, toimin ja asennoidun. Jumalan sana vaikuttaa tervehdyttävästi koko olemukseemme. Sen tulisi antaa määrittää keitä olemme, eikä maailman, joka on paholaisen vallassa. Mihin perustan väitteeni?

Galatalaiskirje 5:16-17 (Raamattu kansalle)

Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa. Liha himoitsee Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan. Ne ovat toisiaan vastaan, niin ettette tee sitä, mitä tahdotte.

Gal. 5:16 (Amplified Bible)

Mutta minä sanon, kulkekaa ja eläkää [jatkuvasti] [Pyhässä] Hengessä [herkkinä ja Hengen hallitsemina ja opastamina]; silloin ette varmasti tyydytä lihan himoa ja mielihaluja [jumalattoman ihmisluonnon].

 

Gal. 5:16-17 (Elävä Uutinen)

Totelkaa Pyhää Henkeä. Hän ilmoittaa teille, miten teidän on elettävä. Kun tottelette häntä, ette tee sitä, mihin vanha ja paha minänne teidät muuten ajaisi. Luonnostamme näet teemme pahaa ja taas pahaa – aivan päinvastoin kuin Pyhä Henki tahtoo. Mutta kun Pyhä Henki saa tahtonsa toteutumaan, teemme hyvää vastoin luontoamme. Nämä kaksi voimaa taistelevat meissä jatkuvasti vallasta.

Huomaatko, miten rikas Jumalan sana on? Kun välillä näkee vaivaa, ja tutkii eri käännöksiä, löytää uusia puolia tuttuihinkin jakeisiin. Amplified Bible ja Elävä Uutinen luo uutta syvyyttä jakeeseen kuusitoista soveltamalla sen arkeemme selkeästi: Meidän tulee siis olla tiiviissä yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa, jotta voimme vastustaa syntiinlangenneen ihmisen viettiä tehdä pahaa koska, jos emme vastusta vanhaa luontoamme, joudumme ansaan välittömästi. Meillä on siis selkeä taipumus tehdä vastoin Jumalan tahtoa.

Mutta mehän emme enää kuulu tähän maailmaan, emmekä enää tahdo totella paholaista! Joten Pyhä Henki rohkaisee meitä olemaan kuuliaisia Jumalalle ja vastustamaan paholaista ja kiusauksia. Vain hän voi antaa meille kyvyn elää pyhää elämää, käsittäen, että meidän ei ole pakko antautua syntiin vaan meillä on jo voitto Jeesuksessa! Huomaa, miten rohkaisevasti Amplified Bible sanoo, että kun päätämme alistaa tahtomme Jumalan alle, totella Henkeä, niin hän lupaa, ettemme varmasti tyydytä lihan himoa ja jumalattoman ihmisluontomme mielihaluja! Halleluja, mikä lupaus! Huomaamme myös, että on käynnissä kova taistelu siitä, saako paha luontomme vai Pyhä Henki johtaa. Miten tämä heijastuu elämäämme?

Olli Helenius: Pisin matka

“Sanoin sanottavani ja lähdin kauas pois/kylmän maailman syliin ylpeyteni toi/luulin että onnistun jälkeni peittämään/historiani mielestäni häivyttää/kuinkas kävikään.

Pisin matka on tulla luoksesi jälleen/pisin matka on tulla takaisin.

Aivan liikaa näin, sieluni vanheni/tieto lisäsi tuskaa, totuus satutti/meistä jokainen kaipaa, niin teen minäkin/tuntea taivaan kosketuksesi/tahdon pitää susta kii.

Pisin matka on tulla luoksesi jälleen/pisin matka on tulla takaisin/saanhan takaisin tulla luoksesi jälleen/saanhan luoksesi tulla takaisin.”

Kiitän sydämestäni Jumalaa tämän laulun tekijästä. Hän on hengellinen isoveljeni Olli Helenius. Tällaiset biisit ovat minulle todella rakkaita. Kun minulla oli kylmä vaihe uskonelämässäni asuessani Kokkolassa ja Olli julkaisi muistaakseni vuonna 2008 Aikalisä LP:n jolta tää löytyy, tästä tuli mun ehdoton suosikki. Niinä vuosina kuuntelin, lauloin ja itkin. Se vaikutti sydämessäni paljon ja tänään saan kiittää Jumalaa hänen kärsivällisyydestään ja armostaan, että olen saanut palata hänen luokseen. Siksi uskon sanojen ja laulujen voimaan, koska ne julistavat, halusimme sitä tai emme. Siksi itse rakastan tutkia biisien sanoituksia, rohkaisevatko ne minua kasvamaan suhteessa Jeesuksen kanssa.

Jokaisella on välillä vaiheita elämässään, jolloin menee heikommin uskossa. Silloin tärkeään rooliin asettuu seurakuntayhteys ja ystävät, jotka ovat Pyhällä Hengellä täytettyjä. He voivat nähdä tilamme, jos ovat läheisiä, vaikkemme sanoisi sanaakaan. Jokainen tarvitsee tukiverkoston, johon voi luottaa sata prosenttisesti, jotta voi puhua täysin avoimesti mitä oikeasti kuuluu, eikä tarvii pelätä koskaan, tuomitaanko ja torjutaanko minut. Seurakunnan tulisi olla paikka missä on rohkaiseva ilmapiiri, olit ollut poissa enemmän tai vähemmän aikaa. Kukaan ei ole niin pyhä, että voisi sanoa pärjäävänsä omin avuin, koska kun paholainen saa eristettyä uskovan, hän on helppo saalis. Meillä jokaisella on silti vastuu elämästämme ja valinnoistamme, emme voi syyttää muita vääristä päätöksistä. Mutta sen voimme tehdä, että hoidamme jumalasuhdettamme, rakastamme tutkia Jumalan sanaa, lähestyä Jumalaa, viettämällä aikaa hänen lähellään ja lähtemällä palvelemaan kotiseurakunnassamme. Tiedätkö mitä silloin tapahtuu? Se, että vanha, paha luontomme alkaa kuolemaan. Emme lähde jokaiseen houkutkseen mukaan, vaan tunnistamme ja torjumme ne Jeesuksen auktoriteetissa. Sitä on kristillinen elämä ja taistelu lihaa vastaan.

Aloitin päiväni keskiviikkona kiittäen ja palvoen kunnian Kuningasta suuresta pelastuksesta. Kohta koin olevani Hengessä hänen valtaistuinsalissaan, jonne minulla ei olisi koskaan ollut mitään pääsyä ilman Jeesuksen täydellistä sovitusta. Palvoin polvillani häntä, joka eroaa kaikista muista. Koin hänen valtavan, mittaamattoman suuren armonsa ja se sai sydämeni kunnioittamaan häntä. Jumalan pelko syntyy siis sydämissä, jotka ymmärtävät, että hän on pyhä ja täydellinen armo. Se saa arvostamaan syvästi suhdetta hänen kanssaan, kaikki mitä maailmassa on, menettää silloin merkityksensä. Siihen Herramme meitä tahtoo mielestäni opettaakin: Aivan kuten apostoli Paavali piti kaiken muun roskana Jeesuksen tuntemisen rinnalla. Uskon, että Paavali oli useita kertoja, kenties satoja kertoja, kokenut hetkiä, joissa hän oli Hengessä Jumalan valtaistuinsalissa palvomassa. Se muistuttaa sydämellemme, kuka on Herramme ja kenen omaisuutta olemme.

Filippiläiskirje 3:7-9 (Elävä Uutinen)

Nyt olen kääntänyt selkäni kaikelle sille, mitä ennen pidin suuressa arvossa. Olen pannut luottamukseni ja toivoni yksin Kristukseen. Kaikki muu menettää arvonsa, kun vertaan sitä aarteeseen, joka on omani siksi, että tunnen Jeesuksen Kristuksen, Herrani. Olen työntänyt kaiken muun arvottomana syrjään omistaakseni vain Kristuksen ja saadakseni olla yhteydessä häneen. Enää en kuvittele pelastuvani siksi, että olen hyvä ihminen, tai siksi, että noudatan Jumalan lakeja vaan uskon, että Kristus yksin pelastaa minut. Jumala hyväksyy minut yhteyteensä, koska turvaudun yksin Kristukseen ja siihen, että mitä hän teki puolestani.

Eikö ole selkeää? Miksi sitten maailma saisi viedä aikaani valtavasti, joka tuottaa vain tuskaa, ahdistusta ja toivottomuutta? Pysyvää onnellisuutta ei vain löydy maailmasta, vaan ainoastaan henkilökohtaisesta suhteesta Luojaamme. Itsekin kun taistelin sen kanssa, että miksi tykkään katsoa tv:tä, sarjoja ja elokuvia enemmän kuin lukea Jumalan sanaa, tajusin Pyhän Hengen avulla myöhemmin, ettei minulla ollut läheistä suhdetta Jeesuksen kanssa. Parempi vain nöyrtyä myöntämään se ja katua, tehdä mielenmuutos. Kun tunnustamme syntimme, että aikamme on mennyt aivan joutavaan, ja pyydämme Jeesukselta anteeksi sydämestämme, hän antaa anteeksi. Hän antaa meille voiman ja tahdon iloita suhteestamme häneen. Se on valtavaa armoa! Kiitos Jumalalle siitä.

Jesaja 30:18 (Kirkkoraamattu 1992)

Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!

Tää jae puhuu minulle tällä kertaa näin, että Herramme odottaa mahdollisuutta olla meille armollinen. Se edellyttää meidän päätöstämme astua hänen läsnäoloonsa. Hän ei koskaan pakota meitä siihen. Jos muut asiat syrjäyttävät suhteemme häneen, hän ei voi osoittaa armoaan, niin kuin tahtoisi. Hän on täynnä armoa ja totuutta. Tahdommeko me häntä yhtä paljon, kuin hän meitä? Hän janoaa olla jatkuvasti lähellämme! Jos opit arvostamaan suhdettasi häneen, saat kokea hänen uskollisuuteensa, johdatuksensa ja luotettavuutensa vaikeissakin olosuhteissa. Millaiset uskovat ovat Jumalan voimakkaasti käyttämiä? Sellaiset, jotka ovat hänen ystäviään, joille hän paljastaa salaisuuksia, joita ei voi kaikille kertoa. Tahdotko tulla Jumalan ystäväksi? Ollaan rehellisiä, tahdommeko asettaa hänet todella elämämme keskipisteeksi, vai turvaudummeko hänen apuunsa vain silloin kun olemme pulassa? Sellaisia uskovia Herramme itkee. Hän tahtoisi olla heidän läheisiä ystäviään, jos he vain suostuisivat pistämään hänet prioriteeteissa ensimmäiseksi. Jakeen lopussa viitataan niihin, jotka kärsivällisesti odottavat häntä. Heitä kutsutaan autuaiksi eli Jumalan hyväksymiksi ja syyttömäksi julistetuiksi. Siihen liittyy siis syvä jano nauttia hänen läheisyydestään. Onko meillä aikaa hänelle? Onko kalenterimme niin täynnä, ettemme ehdi olla hänen lähellään? Ovatko muut asiat minulle rakkaammat kuin Pelastajani?

Pelastus on suuri lahja. Ihmisen osa on lopultakin pieni, verrattuna Jumalan osaan. Mutta koska meillä on vapaa tahto, voimme pilata senkin osan, emmekä voi syyttää siitä kuin itseämme, jos niin teemme, valitettavasti. Siksi meidän todella kannattaa miettiä, mitä kylvämme ajatuksiimme, mieleemme ja tahtoomme. Ruoki hengellistä olemustasi, niin kasvat vahvaksi Jumalan lapseksi. Ole siunattu Jeesuksen nimessä.. T. Jukka

Jumala on valo

1.Joh. 1:5-7 (Raamattu Kansalle)

Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä toimi totuuden mukaan. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

1.Joh. 1:5-7 (Elävä Uutinen)

Jumala on antanut edelleen teille välitettäväksi tämän sanoman: Jumala on valo, eikä hänessä ole pimeyttä. Me siis valehtelemme, jos sanomme olevamme hänen ystäviään, vaikka jatkamme pimeässä elämistä syntiä tehden. Mutta jos elämme – niin kuin Kristus – valossa lähellä Jumalaa, silloin meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Kun löysin tämän jaejakson eilen, innostuin siitä valtavasti 🙂 Kiitos Jumalalle hänen iätikestävästä sanastaan! Raamattu sanoo Eliasta, että hän oli yhtä vajavainen kuin mekin ja hän rukoilemalla rukoili, ettei sataisi ja niin sadetta ei tullut kolmeen vuoteen. Minäkin olen vajavainen tässä tehtävässä, jonka olen saanut Jumalalta, siksi rukoilin äsken, että Herra voisi käyttää minua puutteistani huolimatta. Jotta tämä jaejakso avautuisi hyvin, viime yönä heräsin ja etsin Elävää Uutista, josta selviää helposti ja ymmärrettävästi, mitä kirjoittaja on ajanut takaa. Samalla käsiini osui Uusi testamentti jossa on kommentaari, jonka takana tiettävästi on Aapeli Saarisalo. Katsotaanpa mitä hän on sanonut.

Jae 5: Jumala on valo. Toisinsanoen Hän on täysin pyhä. Johannes puhuu mielellään valosta ja pimeästä, jotka käsitteet esiintyvät usein myös Kuolleen meren luolista löytyneissä käsikirjoituksissa. Pimeä = synti.

Elävän Uutisten mukainen versio on siis perusteltu ja erittäin mielenkiintoinen, se tuo syvyyttä, kuten huomaamme. Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyy Saarisalon näkemykseen, että Jumala on täysin pyhä. Se antaa voimakkaan leiman näille jakeille, se liittyy olennaisesti tähän, miten meidän tulisi tulkita näitä jakeita. Jumala erottuu siis koko luomakunnasta ja on täysin oikeamielinen eli vanhurskas, hänessä ei ole syntiä. Ihminen sen sijaan on syntinen, hänellä on pyrkimys peitellä ja valehdella lapsesta asti. Meidän täytyy ymmärtää ja hyväksyä se tosiasia, ettei täysin oikeamielisen Jumalan eteen kukaan ihminen voi tulla väittäen oikeutetusti, etten ole syntinen. Jokaisen, joka tahtoo päästä yhteyteen, luottamukselliseen suhteeseen pyhän Jumalan kanssa, täytyy myöntää oma syntisyytensä ja tulla Jeesuksen luo ja katua aidosti syntejään. Silloin saamme lahjaksi vanhurskauden, siis meistä tulee Jumalan laillisia lapsia Jeesuksen ansiosta. Ainoastaan Jeesuksen tähden meillä on ylipäätään mahdollisuus lähestyä Jumalaa. Se on valtava lahja! Kun olemme vastaanottaneet pelastuksen lahjan Jumalan valtavasta armosta, meidän on määrä kasvaa uskossa. Lähestytään tätä asiaa Terapian vanhat kuviot biisin sanojen kautta:

”vanhat kuviot

ja mitä olen tehnyt

vanhat kuviot

ja mikä oli tulos

mutta vanhat kuviot

on asenteeni tervehtynyt

uusi tuuli astui sisään

ja se potkii

teidät ulos

uudenlainen elämä

syntynyt on ja se kasvaa

vanhan kuvion jättäminen

alkaa nyt

 

vanhat kuviot

mukana roikkuu

vanhat kuviot

joka mahdollisesta rakosesta

mutta vanhat kuviot

on kämppäni siivottu

ette tervetulleita ole enää

teitä odottaa loppu”

(Petri Lassila)

 

Mielestäni Petri Lassila on onnistunut erittäin hyvin kuvaamaan uskovan jatkuvaa taistelua lihan ja Hengen välillä tässä biisissä. Kertosäe kuvastaa halua ja paloa kasvaa uskossa, vahvaksi Jumalan lapseksi. Jokaisen täytyy tehdä luja päätös elää läpinäkyvää elämää suhteessa Jumalaan ja ihmisiin. Mitä läpinäkyvä elämä voi sitten olla? Sitä, että uskaltaa kertoa omista epäonnistumisistaan. Muistan kun eräs pastori kertoi seurakunnalle, että hän oli päättänyt jonakin kuukautena tiukan rahatilanteen vuoksi jättää maksamatta kymmenykset. Hän totesi, etten koskaan enää jätä maksamatta, koska kaikenlaista harmia seurasi tämän päätöksen johdosta. Tällaisia rehellisiä uskovia ja pastoreita tarvitsemme esikuviksimme. Meidän tulee siis muistaa, että vaikka voisimme piilottaa asioita ihmisiltä, emme koskaan voi piilottaa syntejämme, motiivejamme ja vääriä ajattelumallejamme Jumalalta. Siksi päätös olla läpinäkyvä on ratkaisevan tärkeää jokaisen uskovan kasvuprosessissa. Elävä Uutinen sanoikin osuvasti: Me siis valehtelemme, jos sanomme olevamme hänen ystäviään, vaikka jatkamme pimeässä elämistä syntiä tehden. Jumalan lapsen tuntomerkki: elää läpinäkyvää elämää, jota Jeesuksen veri puhdistaa jatkuvasti.

Jotta meillä voi olla ystävyyssuhde Jumalan kanssa, meidän täytyy tulla päätökseen elää häntä lähellä ja rakastaa häntä. Siihen sisältyy halu kasvaa, sitoutua Raamattuun ja yhteistyö Pyhän Hengen kanssa. Jumalan ystäväksi ei tulla viikossa eikä kahdessa, mutta voimme kasvaa sellaisiksi, kun päätämme tehdä hänen tahtonsa kaikissa asioissa ja annamme hänen olla koko elämämme Herra. Ja kaikki edellämainittu tapahtuu vapaaehtoisesti, koska Jumala ei pakota ketään. Mitä hyvä ystävyyssuhde Herran kanssa vaatii? Sitä, että pysymme nöyrinä. Mikä saa pysymään nöyränä? Terve Jumalan pelko. Sitä jokainen uskova tarvitsee joka päivä, koska olen huomannut, että silloin kun omassa elämässäni on ollut ongelmia, se on ollut aina seurausta Herran pelon puutteesta.

Jesaja 33:5-6

Ylhäinen on Herra! Hän asuu korkeudessa. Oikeudella ja vanhurskaudella hän täyttää Siionin. Sinun tulevat päiväsi hän turvaa, hetkestä hetkeen, hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa. Siionin aarre on Herran pelko.

Okei, tää on israelilaisille suunnattu, mutta kuten olen aiemminkin todennut, että me olemme hengellisen Israelin laillisia kansalaisia Jeesuksen tähden, joten voimme ottaa tän aivan hyvin omalle kohdallemme ja siksi se löytyy meidän Raamatustammekin. Jatketaan tutkimusta: Mutta jos elämme – niin kuin Kristus – valossa lähellä Jumalaa, silloin meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (jae 7). Huomatkaamme, että jos elämme synnissä, se pilaa tai lopulta tuhoaa ihmissuhteemme. Olen kyllä sen huomannut omassa elämässäni, että jos olen lihallinen ja katkera, ihmiset kaikkoavat läheltäni. Ja päinvastoin: Jos Jeesus on saanut kasvattaa luonnettani hänen kaltaisekseen, tulen toimeen lähimmäisteni kanssa. Joskus kuulin sanonnan, että jos et tuu toimeen kotona, et tuu toimeen vaikka vaihtaisit maisemaa. Tänä päivänä olen samaa mieltä.

Huomaa, että kun tahdomme elää läpinäkyvää elämää, näemme omat heikkoutemme koska Pyhä Henki näyttää miten vaellamme, ja saamme aina tulla Herran eteen ja puhdistua kaikesta synnistä! Silloin meistä ei pääse kasvamaan fariseus-henkisiä pyhimyksiä, jotka noudattavat muka lakia täydellisesti ja osoittelevat sormella muiden syntejä ja heikkouksia. Silloin alamme ymmärtämään, että jokainen ihminen, mukaan lukien uskovat, tarvitsevat Jumalan ansiotonta armoa armon päälle, koska kukaan ei pärjää ilman sitä. Se saa meidät keskittymään Jumalaan ja tiedostamaan riippuvuussuhteemme Jeesukseen. Muistakaamme, että Jeesuskin vietti paljon aikaa rukouksessa Isän kanssa öisin ja hoiti suhdettaan häneen. Hän tiedosti, ettei pärjää omin avuin, ellei tarkalleen tiedä ja toimi kuten Isä haluaa. Siksi hän uskalsikin sanoa, että ”Minä ja Isä olemme yhtä” koska hänellä oli ainutlaatuinen suhde häneen! Kunpa mekin voisimme kasvaa sellaiseen suhteeseen, jossa oppisimme tuntemaan Jumalan tahdon ja oppisimme soveltamaan sitä kaikissa ihmissuhteissamme ja osoittaa tietä taivaaseen kaikenlaisille ihmisille. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂 Terveisin Jukka.

Ihminen, synti ja pyhitys

Tämän päivän aihe ei ole mieltä aina niin ylentävä. Jokainen ihminen kohtaa jossain vaiheessa oman pahuutensa. Aihe perustuu siihen, että olen opiskellut Global University Finlandin kurssia nimeltä ihminen ja synti. Voin sanoa suoraan: Mainio kurssi, jonka kautta ihmisyys, suhde Jumalaan ja synti ovat selkeyttäneet omia ajatuksia aiheesta.

Syntiinlankeemus Eedenissä aloitti sellaisen prosessin, jota kukaan ihminen ei pysty pysäyttämään. Kukaan ihminen ei voi pysäyttää synnin seurauksia. Emme ole nähneet maailmaamme ennen syntiinlankeemusta, emmekä voi suhtautua ulkopuolisena tarkkailijana syntiin, koska jokainen on syntiä tehnyt ja siksi erotettu Luojastaan. Synnin turmelus vaikuttaa jokaisessa ihmisessä planeetallamme. Niin kuin Paavali sanoo:

Room. 7:15-17

Minä en tunne omakseni sitä, mitä teen, sillä minä en toteuta mitä tahdon, vaan mitä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, minä myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en sitä enää teekään minä itse vaan synti, joka minussa asuu.

Ensimmäinen asia joka meidän tulee myöntää on, että minä olen syntinen Pyhän, Kaikkivaltiaan Kuninkaan edessä. En voi puolustella vääriä asenteitani, tekojani ja sanojani hänen edessään, joka on kaikkitietävä. Olemme syntyneet syntisiksi, siksi Paavali sanoo, että synti asuu meissä. Vaikka Aadam teki syntiä ja olemme perisynnin alaisia hänen vuokseen, emme silti voi siirtää vastuuta hänelle, vaan olemme itse vastuussa omista vääristä valinnoistamme ja elämästämme.

Miten synnin vaikutusta voisi havainnollistaa? Esimerkiksi sillä tavalla, että aikaisemmin yhteytemme Luojaan oli täysin ehyt, Aadam ja Eeva olivat suorassa yhteydessä Jumalaan. Kun syntiinlankeemus tapahtui, linja katkesi. Synti katkaisi ikään kuin ”puhelinlinjan” meidän ja Luojan välillä.

Mihin tieto syntisyydestämme johtaa? Siihen, etten voi miellyttää Jumalaa. En voi pelastaa itseäni hyvillä teoillani oikeudenmukaisen tuomarin edessä. Kun Jumala näyttää meille, että olemme syntisiä ja tiedostamme oman tilamme, tulen siihen johtopäätökseen, että minä tarvitsen pelastajaa, joka vapauttaa minut tästä karmeasta kierteestä.

Room. 8:3-6

Mikä laille oli mahdotonta, koska se lihan vuoksi oli heikko, sen teki Jumala. Hän lähetti oman Poikansa syntisen lihan hahmossa ja synnin tähden ja tuomitsi synnin lihassa, jotta lain vanhurskauden vaatimus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan vaan Hengen mukaan. Niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Lihan mieli on kuolema, mutta Hengen mieli on elämä ja rauha.

Näissä Pyhän Hengen innoittamisissa sanoissa Paavali kertoo erittäin tärkeän totuuden: Se mikä on minulle ja sinulle mahdotonta, koska olemme syntisiä, teki Jumala! Hän lähetti Poikansa maailmaan ihmiseksi, jotta hän voi kantaa meidän kaikkien syntivelan ristille, tuomitsi oman rakkaan Poikansa meidän edestämme, koska synnin palkka on kuolema. Kaikkien ihmisten synnit olivat Jeesuksen päällä ja vaikkei hän ollut tehnyt koskaan syntiä, häntä rangaistiin, jotta me saisimme syyttömyyden lahjan hänen ansiostaan. Katsotaanpa, miten tätä rangaistusta kuvaa Jesaja:

Jesaja 53:3-5

Hän oli halveksittu ja ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.

Toisin sanoen: Synnin rangaistus, syyllisyys ja häpeä joka on meidän päällämme siirrettiin Jeesukseen. Tunnustamalla ja hylkäämällä syntimme saamme anteeksi kaiken, koska Jeesus on kärsinyt rangaistuksen edestämme. Mikä ilouutinen! Olemme päässeet rauhaan oikeudenmukaisen Jumalan edessä ja sen kautta olemme parantuneet kuollettavasta sairaudesta, nimeltä synti. Toki näissä jakeissa viitataan myös siihen, että Jeesus kantoi myös sairautemme ristille ja hänen nimessään voimme parantua myös niistä.

Mitä siis tapahtui Jeesuksen ansiosta? Katkennut ”puhelinlinja” ihmisen ja Luojan välillä palautui ennalleen. Nyt meillä Jumalan lapsilla on täysi oikeus lähestyä Jumalaa rukouksen linjoja myöten ja käydä dialogia Herramme kanssa 🙂

Palataan takaisin Roomalaiskirjeen kahdeksanteen lukuun. Siellä verrattiin lihan ja Hengen mieltä. Kun ihminen on tullut siihen päätökseen, että tahdon antaa koko elämäni Jeesukselle ja seurata häntä elämäni loppuun asti meistä tulee Jumalan lapsia, eli perillisiä. Tämä päätös on kuin lähtölaukaus kisalle, joka päättyy aikanaan taivaan kirkkauteen. Se mitä tapahtuu sillä välillä kun olemme lähteneet Jeesusta seuraamaan ja pääsemme taivaaseen hänen luokseen on merkittävää. Voimme elää tuon ajan joko lihan tai Hengen mukaan. Vaikka olemme siirtyneet eräänä päivänä kuolemasta elämään ja meidät on lunastettu synnistä ja sen turmelevasta vaikutuksesta, se ei tarkoita sitä, että emme voi enää tehdä syntiä. Uskovatkin tekevät syntiä edelleen, kyse on siitä, miten asennoidumme siihen. Pyhitys on kaksiosainen: Jeesuksessa pyhitetty kertakaikkisesti, niin kuin Raamattu selkeästi osoittaa, mutta sitä kuvataan myös jatkuvaksi prosessiksi, jossa Jumalan lapset kasvavat Jeesuksen kaltaisiksi. Raamattu osoittaa selkeästi, että ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä Herraa. Olemme matkalla, ja meidän on katsottava tarkasti, miten rakennamme Kristus perustalle.

1.Piet. 1:13-17

Vyöttäkää siis mielenne ja olkaa raittiita. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana elitte. Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika.

Meidän tehtävämme on siis laittaa kaikki toivomme Jeesukseen ja alkaa elämään Pyhän Hengen johtamaa elämää, eikä totella enää vanhan syntisen luonnon himoja. Apostoli kehottaa tulemaan pyhiksi vaelluksessa, aivan kuten Jumalammekin on pyhä. Meidän tulee siis elää alamaisena Jumalan Hengelle, eikä syntiselle luonnollemme, jonka kautta sielunvihollinen yrittää saada meidät lankeamaan pois Jumalan tahdosta. Pietari muistuttaa, että jokainen, myös uskovat, tekevät tiliä Jumalan edessä elämästään, ja siksi kehottaa elämään jumalanpelossa tämän matkamme taivaaseen. Jos todella ymmärrämme, että meidät on kutsuttu elämään pyhää elämää Jeesuksessa, emme tahdo elää synnissä. Se saa meidät vihaamaan sitä saastaa, koska tekemällä tietoisesti syntiä murehdutamme Pyhän Hengen. Kiitos Jumalalle, hän on Totuuden Henki ja varoittaa meitä ja tahtoo meidän käsittävän, että Kristuksen maksama hinta oli kallis meidän edestämme.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Sen, että kun Aadam ja Eeva lankesivat paratiisissa syntiin, siitä alkaen perisynti on vaikuttanut elämässämme, koska se on osa luontoamme. Ainoa tapa korjata yhteys pyhään Jumalaan on vastaanottaa pelastus uskomalla Jeesukseen ja hyväksymällä armo omalle kohdalle. Kun olemme vastaanottaneet pelastuksen ja yhteys Jumalaa palautunut, me ymmärrämme, että Jeesus on elämämme Herra. Hän on ostanut omalla verellään meidät ja tahdomme tehdä hänen tahtonsa elämässämme tästä eteenpäin. Sitä on pyhityselämä, johon Jumala meitä johtaa. Meillä on syytä iloita ja ylistää siis Jeesusta tänäkin päivänä, olivat olosuhteemme mitkä tahansa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Miten rakastua Raamattuun? 

Mieleeni nousi tänään ajatus kirjoittaa tänne ajatuksia siitä, miten voimme uskoutua, rakastua, päästä syvemmälle Jumalasuhteessamme. Tänä vuonna Seinäjoen Helluntaiseurakunta juhlii 80 vuotis taivaltaan ja yksi kohta jonka johtava pastorimme Markku Tuppurainen on nostanut on se, että hoidamme Jumalasuhdettamme. Tahdomme myös kertoa hyvät uutiset Jeesuksesta ihmisille, ja siksi tässä kohtaa toivotan sinut arvoisa lukijani lämpimästi tervetulleeksi Keskellä elämää konferenssiin heinäkuun 15-19. päivinä! Olemme rukoilleet tapahtuman puolesta ja uskomme, että Jumala tulee pelastamaan, parantamaan, vapauttamaan ja täyttämään Pyhällä Hengellä ja tulella jokaisen janoisen sydämen, joka tulee Seinäjoki areenalle! Laita nyt kalenteriin merkintä ja tule paikallle!

Mutta palataanpa tähän asiaan, miten voimme päästä sisälle Jumalan tuntemiseen. Otan esimerkin, joka ei imartele ollenkaan: En osaa kommunikoida ruotsiksi, mutta jos muuttaisin Ruotsiin, joutuisin opettelemaan kielen, jotta tulisin toimeen paikallisessa kulttuuriympäristössä. 

Jos tahdomme päästä syvälle Jumalan tuntemiseen, kokea hänen läsnäoloaan jatkuvasti elämässämme, meidän täytyy uhrata aikaa ollaksemme hänen läsnäolossaan. Silloin Raamattu tuloo rakkaaksi. Tahdotko tulla oikeasti läheiseksi Jumalan kanssa? Siihen ei ole oikotietä, ei sinulla eikä minulla. Jos sanot uskovasi Jeesukseen, seuraavasi häntä, tule hänen kaltaisekseen intohimoisen rakkaussuhteen kautta 🙂 

Otetaan toinen esimerkki. Harva, paremmin: ei kukaan, mene naimisiin kenenkään kanssa, ellei todella tahdo tuntea häntä syvällisellä tavalla: viettämällä aikaa, keskittymällä lukuisissa tapaamisissa häneen, näkemällä millainen ihminen todella on, miten hän toimii erilaisissa elämäntilanteissa, pettymyksissä ja voitoissa. Kun aviopuolisot ovat nähneet vaivaa tutustuen, he sitoutuvat toisiinsa, myös silloin, kun on vaikeaa. He ovat päättäneet rakastaa toinen toisiaan, he tuntevat toistensa heikkoudet ja vahvuudet, elekieli paljastaa heille toisessa, miten menee. Jumala antaa voiman hyväksyä toinen puutteineen päivineen, koska tiedostamme myös oman vajavaisuutemme, ja sitoutumisen siunaus antaa voimallisen kuvan vaikutusalassa oleville ihmisille, kuinka hyvin avioliitto todella voi. Itse ihailen monia aviopareja, joihin törmään kotiseurakunnassani, nuorempia ja vuosikymmeniä yhdessä olleita. Heistä paistaa syvä arvostus sekä Jumalaa, että aviopuolisoa kohtaan. He tuottavat avioliitoillaan kunniaa Jumalalle, joka on keksinyt sen. 

Maallinen rikkaus on katoavaa

Luukas 12:13-21

Joku kansanjoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, sano veljelleni, että hän jakaisi kanssani perinnön.” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Ihminen! Kuka on asettanut minut teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?” Sitten hän sanoi heille: ”Olkaa valppaat ja karttakaa kaikenlaista ahneutta, sillä ihmisen elämä ei riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä olisi ylen määrin.” Ja hän kertoi heille vertauksen: ”Rikkaan miehen maa tuotti hyvin. Hän mietti mielessään: Mitä minä teen, kun minulla ei ole paikkaa, mihin kokoaisin satoni? Sitten hän sanoi: Minäpä teen näin: puran aittani, rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken viljani ja omaisuuteni. Sitten sanon itselleni: Sieluni, nyt sinulla on varastossa paljon hyvää moneksi vuodeksi. Lepää, syö, juo ja iloitse! Mutta Jumala sanoi hänelle: Sinä mieletön! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois. Kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut? Näin käy sen, joka kerää aarteita itselleen mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan luona.

En voi käsitellä jokaista yksityiskohtaa tässä yhteydessä, sillä en minä etkä sinä jaksaisi lukea sitä, ja toiseksi en ole perehtynyt juutalaistaustoihin, jotta voisin maalata kuvan tästä jaejaksosta kuin Ilkka Puhakka. Mutta joitan pointteja löysin, kun luin tämän muutamia kertoja:

Mielestäni Jeesus korostaa riiteleville veljeksille sitä tosiasiaa, ettei kannata riidellä perinnöstä kynsin hampain, koska se on katoavaa, ei iankaikkista, pahimmassa tapauksessa voi menettää välit myös veljeensä siksi, että niin kovasti himoitsi omaisuutta. Tästä lähtökohdasta katsomme tähän vertaukseen. Ensimmäinen seikka jonka huomamme, on se, että rikkalla miehellä oli ongelmia. Hänellä ei näytä olevan läheisiä joiden kanssa hän jakaisi ilonsa ja osoittaisi laupeutta ihmisille menestyksestään. Hän on itsekeskeinen, en edes viitsi laskea, kuinka monta kertaa hän näissä jakeissa viittaa itseensä! Niitä on yksikertaisesti liikaa. Kuinka helposti lankeamme tähän samaan ansaan tänä päivänä. Antakoon Herra meille anteliaan sydämen, joka iloitsee, kun voimme auttaa läheisiämme ja tukea Jumalan valtakunnan työtä. Aivan kuten rakas pastorini Jacob Huttunen on sanonut muutamia kertoja seurakunnan keskellä: Rukoilen, että sinusta tulisi antaja. Se on juuri näin! 

Voimme todeta, että rikas mies oli yksinäinen ja jos olen jotain tuosta kulttuuriympäristöstä ymmärtänyt, sellainen ihminen oli yksi säälittävimmistä tapauksista tuon ajan keskellä juuri sen takia. Ilman perhettä hänellä ei ollut tulevaisuutta. Tästä seurauksena oli ahneus, joka oli vienyt hänen huomionsa, omaisuudesta oli tullut hänelle epäjumala. Voimme katsoa tässä kohtaa peiliin ja kysyä, onko tässä materiaalivallankumousta elävässä yhteiskunnassamme käynyt samoin myös meidän elämässämme? Kun rikas mies lopettaa pohdintansa siihen, kuinka hyvin hänellä mielestään asiat ovat, Jumalan vastaus pysäyttää. Hänen kysymyksensä jää vaille vastausta, koska rikas mies ei ollut varautunut siihen, että hänen elämänsä päättyy yllättäen. 

Vertaus päättyy rakkaan Jeesuksemme sovellukseen, siitä kuinka tärkeää meidän on ymmärtää aikamme rajallisuus, panostaa Jumalasuhteeseemme, kerätä aarteita taivaaseen, eikä maan päälle. Tähän yhteyteen sopii samasta luvusta myös pari muuta jaetta:

12:4-5

Minä sanon teille, ystävilleni: älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät sen jälkeen voi tehdä mitään enempää. Minä osoitan teille, ketä teidän tulee pelätä: pelätkää häntä, jolla on valta tappaa ja sen jälkeen syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille: häntä pelätkää. 

12:29-31, 34

Älkää siis etsikö, mitä söisitte tai joisitte, älkääkä murehtiko. Näitä kaikkia maailman kansat tavoittelevat. Teidän Isänne kyllä tietää, että te näitä tarvitsette. Etsikää hänen valtakuntaansa, niin teille annetaan lisäksi myös nämä. Missä on teidän aarteenne, siellä on myös sydämenne. 

Lähtökohta Jumalan palvelemiseen nousee arvostuksesta, kunnioituksesta, eli Herran pelosta, johon viitataan jakeissa neljä ja viisi. Toisin sanoen, rakastamme samoja asioita ja arvoja kuin Kuninkaamme ja vihaamme sitä, mitä hänkin vihaa. Jeesuksen päämäärä näyttää olevan näissä jakeissa se, että alistamme tahtomme hänen alleen, ollen kuuliaisia hänelle, jolloin sijoitamme taivaan pankkiin 🙂 Jos päätämme olla kuuliaisia, uskollisia Jumalan hyvälle tahdolle elämässämme, sydämemme muuttuu ja alamme nauttimaan uskostamme Jeesukseen päivä päivältä enemmän. Ole siunattu lukijani 🙂

Taistelu mielestä

1. Piet. 5:8-10

Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastutajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää. Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. 

Voit uskoa, että nämä jakeet eivät ole olleet helppoja minulle. Vaatii todellista nöyryyttä myöntää, etten itse pärjää taistelussa, omassa voimassa, vihollista vastaan. Monien taisteluiden jälkeen olen pikku hiljaa oppinut, että itse en voi tehdä mitään, vaan annan Jumalan olla Jumala minun elämässäni. Kaikkea ei tarvitse kantapään kautta oppia.

Sielunvihollinen pyrkii kaikin keinoin täyttämään ihmisten mielet huolilla, murheilla, syyllisyydellä, avuttomuudella, pettymyksillä, peloilla, himoilla ja häpeällä, joka saa ihmisen musertumaan taakkojen alle, kun ei löydä rakkautta joka kestää, auttaa ylös pettymyksistä, ei syyllistä vaan osoittaa, että Jeesus on ainoa, joka todella voi auttaa. Jos ihminen ei löydä apua, hän masentuu, katkeroituu, kyynistyy ja alkaa käyttäytymään torjuvasti, eristäytyy ja alkaa menettämään toivonsa. Silloin ihminen tekee mielessään päätöksen: kumman valitsen? Nöyrrynkö olemaan täysin rehellinen ja etsimään apua vai luovunko toivosta. Jos ihminen ei hae apua, sielunvihollinen ahdistaa, syyttää ja tuomitsee niin kauan, että hän alkaa uskoa sen valheita, ettei hänelle ole enää toivoa pelastua, jolloin elämän päättäminen alkaa kuullostaa hyvältä vaihtoehdolta. 

Vain Jeesus voi puhdistaa ja vapauttaa tällaisesta kierteestä, hän on jo kantanut kaiken ihmisen tuskan, kivun, synnin ja sairauden Golgatalla, ja ylösnoussut voittajana. Hänellä on kuoleman ja tuonelan avaimet: hän voitti saatanan ja tarjoaa todellisen vapauden yhteydessään! Saatanan perimmäinen, todellinen tavoite on murskata ihmisen oma identiteetti (jonka Jumala loi kaltaisekseen), ja tuhota ihminen. Jumala tahtoo kiihkeästi päästä ihmisen kanssa takaisin yhteyteen ja siksi hän lähetti Poikansa kuolemaan ja vapauttamaan meidät saatanan orjat vapauteen! Kaksi täysin vastakkaista vaihtoehtoa, silti lukemattomat ihmiset eivät ylpeytensä ja vahvan tahtonsa tähden tahdo nöyrtyä Jumalan edessä myöntämään, että minä tarvitsen armahtajaa, joka voi ottaa kaiken taakan pois. Kuinka pimeitä me ihmiset ollaan? Miksi meidän on niin vaikeaa hyväksyä maailman paras uutinen todellisesta vapaudesta ja henkilökohtaisesta, läheisestä suhteesta Jumalan kanssa, sen sijaan, että syntiinlankeemuksen seurauksena elämme kuolemaantuomittuina saatanan orjina?

Jumala päätti antaa ihmiselle vapaan tahdon, koska hän ei tahtonut robotteja, jotka on pakotettuja tekemään mitä käsketään. Nehän ovat tunteettomia. Sen sijaan Herra rakkaudessaan tahtoi antaa vapauden itse määrittää millaisia olemme, valinnanvapauden olla kuuliaisia tai tottelemattomia hänelle. Isä itkee luotujaan, jotka luulevat, ettei hän rakasta, koska maailma on täynnä pahuutta, eli syntiinlankeemuksen seurauksia, koska maailma on sielunvihollisen otteessa, ellemme hyväksy ilosanomaa Jeesuksen voitosta tästä valheen isästä, jolloin siirrymme pimeydestä valkeuteen, Jumalan armon valtakunnan laillisiksi perijöiksi 🙂 

Silloin kun vastaanotamme pelastuksen Jumalan lahjana, alamme kasvamaan Jumalan rakkauden vaikutusalassa ja pääsemme suhteeseen uudelleen, joka tuo ilon, rauhan, hyväksynnän, rakkauden, tasapainon, vapauden synnistä ja rikkirevityt sydämet alkavat eheytymään Isän rakastavassa sylissä.

Raamatujaksossa mainittiin, että meidän tulee vastustaa perkelettä lujina uskossa. Miten se onnistuu? Kiinnittämällä katseemme Jeesuksen loppulliseen voittoon vihollisesta. Jos alamme omaksumaan, että olemme voittajia Kristuksen kanssa, voimme voittaa kaikki koetukset. Kyse on siitä, mihin me kiinnitämme katseemme. Jos keskitymme itseemme, ongelmiimme, synteihimme, vihollinen pääsee voitolle. Jos taas uskomme, että olemme Jumalan lapsia ja turvaudumme hänen apuunsa, saamme rauhan. 

1. Piet. 5:6-7

Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät koroittaisi, ja ”heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen”. 

Kun hyväksymme ja tunnustamme, että Jumala, sinä olet elämäni Herra, annan sinun hallita elämässäni kaikilla osa-alueilla, hän pitää meistä huolen. Se vaatii todella nöyryyttä myöntää, ettemme itse voi auttaa itseämme. Tätä voisi sanoa uskon paradoksiksi: Kun lopetat yrittämästä itse ja annat Jumalan hallita, kaikki muuttuu! Ole siunattu ystäväni 🙂

Kunnioitus – avain menestykseen

1.Piet 1:14-19

Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen tietämättömyytenne aikana, elitte. Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä. 

Vanha testamentti julistaa toistuvasti: näin te tulette tietämään, että minä olen Herra. Uusi testamentti vie kunnioituksen uudelle tasolle, sillä armon kokemisen taustalla on kunnioittava suhde Jumalaan. Jumalan äänen kuulemisen taustalla on suhde häneen ja kunnioittava, antautunut palava rakkaus. Miten sitten Kristus ja seurakunta? Jeesus sanoi: Ilman minua ette voi tehdä/saa aikaan mitään. Minä olen puu, te olette oksat. Riippuvuussuhde Jeesukseen. Ilman häntä emme voi tehdä mitään. 

Nöyrät, antautuneet pastorit esikuvana tänä päivänä kunnioituksen tarpeellisuudesta: elävät läpinäkyvää elämää suhteessa kaikkiin ihmisiin ja Herraan. Eivät tee asioita huolimattomasti, vaan fokus on Jeesuksessa ja siinä esimerkissä jonka hän antoi: siksi me teemme prikulleen samalla tavoin, sitä seuraa aina menestys, ennemmin tai myöhemmin! Jos teet asiat tänään oikein, vuoden, kolmen tai 7 vuoden päästä voit nähdä Jumalan valtavan siunauksen, jota et osannut villeimissä unelmissakaan toivoa! 

sukupolvien keskinäinen kunnioitus seurakunnassa

Se tulee olemaan avain herätykseen niin kotiseurakunnassani kuin muuallakin. Niin vakaasti uskon. Minä rakastan vanhempia Jumalan miehiä ja naisia Seinäjoella ja ympäri Suomea, koska heillä on vähintään yhtä iso liekki, tahtotila ja jano Jumalan kirkkauden ilmestymiseen kuin itselläni. Siksi Jumalan kirkkaus tulee ilmestymään Suutuutes äärellä tapahtumassa (marraskuussa Seinäjoella 🙂 kirkkaasti, koska tiedän, että vanhempi sukupolvi muistaa päivittäin tapahtumaa rukouksin ja ILOITSEE, kun näkee ja kuulee, miten Jumala on pelastanut, vapauttanut, parantanut ja uudistanut monia tapahtumassa! Kaikki voitot ovat yhteisiä! Rakasta, osoita kunnioitusta kaikkia Jumalan lapsia kohtaan, koe yhteyttä ja näe, että ilman vanhemman sukupolven arvokasta työtä, emme olisi työssä tässä kohtaa. 

Pastori Markku ottaa vastaan  tammikuun ekana päivänä vetovastuun pastori Martilta. Heinäkuussa Markun tultua remmiin seurakuntapastoriksi,  olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka hän arvostaa Martin pitkää, ansiokasta työrupeamaa ja on varmasti oppinut monta asiaa häneltä tämän siirtymävaiheen aikana. Hiljainen tieto on pikku hiljaa siirtynyt eteenpäin. Itsekin olen kokenut tehtäväkseni siunata Marttia ja hänen perhettään, kuinka mahtavan esimerkin hän on antautuneesta Jumalasuhteesta näyttänyt. Kuinka hän loistaa Kristuksen rakkautta ja rohkaisee, taistelee rukouksessa, kuin myös Markkukin. Se on todella tärkeää. 

Kaiken toiminnan keskellä, meidän täytyy ymmärtää se fakta, että pastoritkin ovat normaaleja ihmisiä, kuten sinä ja minä. He eivät ole yli-ihmisiä, joilla on rajoittamattomat voimavarat, vaan hekin väsyvät työtä tehdessään. Jostain syystä tämä asia unohtuu liian usein seurakunnissa. Saatamme nähdä, että pienimmissä ja suuremmissakin seurakunnissa pastori pahimmillaan joutuu tekemään kokouksen aikana ja sen jälkeen, seuraavia asioita: siivoamaan, johtamaan kokousta, vaihtaa sanoja tykille, miksaamaan, palvelemaan rukouspalvelussa. 

Herra avatkoon silmämme, että pastorin työ ei tarvi olla hoitaa kaikkia näitä asioita, vaan valtuuttaa ”pyhät palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen”. Olkoon meillä sellainen sydän ja toimintamalli tavatessamme pastoreitamme, että ”voinko jotenkin olla avuksi?” 

Kunnioitus on perusta jolle Raamattu on rakennettu. Kun kunnioitamme Herraamme, saa se aikaan sydämen muutoksen. Rakastumme, sitoudumme ja alamme toimimaan siinä paikassa, johon Jumala on meidät asettanut. Kukaan ei voi korvata sinun paikaasi ystäväni. Ei kukaan. Sinä olet tarpeellinen Kristuksen seurakunnalle, kuulut sitten mihin kirkkokuntaan tahansa. Jumala on antanut kaiken mitä tarvitset, jotta voit toteuttaa kutsumustasi seurakunnan keskellä ja rohkaista veljiä ja sisaria, sekä olla Kristuksen tuoksuna tämän pimenevän ajan keskellä. Ole siunattu! 

Avoliitto vs Jumalan tahto

by Arttu Koskenranta 🙂

Tiitus 2:11-14

Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, kun odotamme autuaan toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä. Hän antoi itsensä meidän puolestamme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka ahkeroi hyviä tekoja.

Johannes 15:1-8

”Minä olen tosi viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii, ja jokaisen oksan, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, jotta se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan kautta, jonka olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei itsestään voi kantaa hedelmää, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi tehdä mitään. Jos joku ei pysy minussa, hänet heitetään pois kuin oksa – ja se kuivettuu. Kuivat oksat kootaan yhteen, heitetään tuleen ja poltetaan. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyy teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja se tapahtuu teille. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee ilmi, että te kannatte paljon hedelmää ja niin osoitatte olevanne minun opetuslapsiani.”

Olenko sellainen, joka voi syödä vain pienen määrän poronkäristystä pienessä annospakkauksessa? Eli, olenko minä sellainen, joka ei kykene kasvamattomuutensa tähden nauttimaan säännöllisesti Jumalan sanaa ja soveltamaan sitä arjessa, koska nautin enemmän harrastuksistani, elokuvista jne?

Annanko Jumalalle mahdollisuuden toiminnallani kasvattaa hänen tuntemisessaan vai estänkö sen? Hän ei tee koskaan väkivaltaa, vaan voimme nähdä omien valintojemme seuraukset elämässämme. Ei hätää, jos päätämme tehdä parannuksen ja valita Isän suunnitelman, hän jatkaa meissä työtänsä! Sinusta voi kasvaa suuressa määrin ”poronkäristyksen nauttija”, eli alat nauttimaan Jumalan sanasta paljon!

Aviopari on yksi liha, mutta silti kaksi erilaista ihmistä, joista on tullut Isän edessä yhtä. Heillä on omat ajattelutapansa ja taustansa joilla he ovat oppineet toimimaan. Jos ei ole rakkautta ja kärsivällisyyttä, tulee törmäyksiä. Minun oma ajattelumallini voi olla aivan erilainen kuin Isällä. Tahdonko alistaa tahtoni Jumalan auktoriteetin alle kokosydämisesti? Eli tahdonko toimia omalla tavallani vai muuttua mielen uudistuksen kautta, tutkimalla Jumalan sanaa ja soveltamalla sitä arjessani?

Synti = ohi laukaus. Älä lähde minnekään Raamatun osoittamalta tieltä.

Esimerkki: Nuori mies ja nainen käyvät seurakunnassa silloin tällöin ja jonkin illan jälkeen alkavat pikku hiljaa tutustua toisiinsa ja tunteet saavat heistä otteen, ja mietittyään toisiaan, aloittavat seurustelun ja alkavat tekemään kompromisseja maailman arvojen kanssa, seurakunnan merkityksen vähentyessä, lopulta päätäyen muuttamaan yhteen ennen avioliittoa.

Mistä on kyse?

Siitä, että jos rukouselämämme ja Raamatun lukeminen ei ole aktiivista tai vaan satunnaista, tunteet voivat saada vallan helposti. Jos tahdomme olla kuuliaisia Jumalan sanalle ja oppia tunnistamaan Jumalan äänen tarkasti, siihen ei ole oikotietä. Vietä aikaa hänen läsnäolossaan. Kun alat tapailemaan jotain kivaa seurakunnan tyttöä tai poikaa, kysy rukouksessa Isältä, viekö tää suhde lähemmäs vai kaueammas sinusta. Silloin tiedät, mikä on Jumalan tahto, koska hän ei johdata koskaan elämääsi ihmistä, joka voi erkaannuttaa sinut hänen yhteydestään. Ole kärsivällinen näissä asioissa, koska Jumala antaa sulle parhaan aviopuolison mikä täydentää sua ja saatte yhdessä palvella häntä. Tätä päätöstä seuraa aina Jumalan siunaus ja varjelus!

Lisää esimerkkejä:

  • Humalahakuinen juominen/viihtellä käyminen
  • ei uskova seurustelukumppani
  • porno riippuvuus
  • tietoisessa synnissä eläminen

Missä mättää? Armo ei anna koskaan lupaa elää synnissä vaan se muuttaa meidät elämään Jumalan tahdossa! Toisin sanoen, jos täytät mielesi maailman ajatuksilla kuuntelemalla vaan ei kristillisiä bändejä, elokuvia ja lehtiä, ajattelutapasi alkaa muuttumaan sellaiseksi.

Jos taas satsaat Jumala suhteeseesi ylistämällä Herraasi seurakunnassa ja kodissasi, alat muuttumaan Jumalan kaltaiseksi! Niin yksinkertaista se on. Jos alat rohkaisemaan toisia ja siunaamaan läheisiäsi tavatessasi heitä, saat varmasti aktivoida armolahjat jotka Isä on jo antanut. Harjaannu näkemään asiat Jumalan näkökulmasta.

Ainoastaan Jumalan Sanalla voimme tuomita jokaisen ajatuksen joko raamatulliseksi tai epäraamatulliseksi. Tarvimme jatkuvasti ohjausta Pyhältä Hengeltä jotta vangitsemme ajatuksemme kuuliaisiksi Kristukselle alamaisiksi. Ainoastaan Hengen miekalla meidän tulee murtaa vihollisen muurit, koska siinä on Jumalan auktoriteetti.

Maailma opettaa olemaan itsekäs. Jumala taas opettaa omiaan ajattelemaan toisen parasta, olemaan epäitsekäs. Kun siunaat toisia, perit itsekin siunauksen, ja kun rakastat Herraa, rakastat hänen luotujaan niin opit rakastamaan myös itseäsi.

Jotta voisimme ottaa vastaan enemmän Jumalan voimaa elämäämme, meitä tyhjennetään omasta voimasta. Herra tekee sen rakkaudesta meihin, jos vain tahdomme kasvaa kiinni Kristukseen, jaloon öljypuuhun. Jeesus on puu, me olemme oksat. Hän puhdistaa jokaisen oksan, jotta se tuottaisi runsaamman hedelmän! Annammeko Herran näyttää millaisia me olemme lihassamme jotta hyväksymme että tarvitsemme jatkuvasti Jeesusta vapauttamaan meitä syvällisesti?

Pyhä Henki minussa näyttää mikä rakentaa minua hengellisesti, ja mikä hajottaa. Se on rehellisyyttä, johon syvästi kaipaan. Vaikka tiedän saaneeni kaikki syntini anteeksi, ja Jeesuksen veren puhdistavan minua jatkuvasti kaikesta saastasta jota en edes tiedosta, tahdon olla läpinäkyvä Pyhälle Hengelle. Hän on totuuden Henki, ja totuus tuo vapauden. Toisin sanoen, kun huomaan toimivani väärin, tuon asian Isän eteen ja hylkään toimintamallini, jotta Pyhä Henki vie minut vapauteen. Ai että!

Ole siunattu ystäväni 🙂

Tule Herraksi

Morjesta!

Tällä viikolla Jumala on opettanut minua hengellisessä sodankäynnissä. Ei voi kuin olla kiitollinen siitä! Miksi tämä aihe? Seinäjoen Helluntaiseurakunnan pastori Jacob Huttunen puhui sunnuntaina 17. elokuuta mielen alueen vapaudesta, joka kolahti todella omalle kohdalle! Ja voin sanoa kokemuksesta, että tämä aiheen ympärillä jokainen Jeesuksen seuraaja kamppailee käytännössä joka päivä. Teemme jatkuvasti valintoja päämme sisällä, jotka vaikuttavat väistämättä tulevaisuuteemme, niinkuin Raamattu sanoo: Sitä mitä kylvät, sitä niität.

1.Pietarinkirje 5:5-10

Samoin te, jotka olette nuorempia, tyytykää asemaanne vanhempien alaisina. Ja te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen. Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset. Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahivstaa ja lujittaa teidät.

  • Jumalan asettama periaate: kunnioita vanhempia (myös hengellisiä)
  • Kaikkia kehotetaan nöyryyteen, koska heille Jumala antaa armonsa, ei ylpeille
  • Kehoitus edelleen kunnioittaa Jumalaa, ylintä auktoriteettiamme. Miksi?
  • Koska saatana lankesi ylpeyteen suhteessa luojaansa!

Jotta voimme vastustaa saatanan juonia, meidän tulee olla mielenmaailmassamme valppaita, kun hyökkäys iskee! Jos emme valvo ajatuksiamme, seuraa ajattelemattomia sanoja ja tekoja. Kierre on valmis. Se on saatanan suunnitelma, jotta uskova ei ymmärtäisi ajatuksiensa tärkeyttä ja huomaisi, että juuri sitä kautta vihollinen pääsee voittamaan taistelussamme syntiä vastaan.

Toisaalta on erittäin lohduttavaa, että kun olemme kuuliaisia Jumalan sanalle, vastustamme sillä paholaisen hyökkäyksiä, huomaamme sen tehon! Näemme, kuinka sen avulla voimme sekä torjua (uskon kilpi), että hyökätä (sanan miekka) ja sitä paholainen pelkää, koska on kyse hengellisestä sodasta, meidän tulee harjaantua käyttämään Herramme antamaa sotavarustusta paholaista vastaan! Silloin voimme vaeltaa voitossa, emmekä lankea 😀 Nimittäin sotavarustuksemme taustalla vaikuttaa Jumalan auktoriteetti, joka voittaa paholaisen 1000-0.

Huomaa myös tuossa jaejakson lopussa rohkaisu, että armon Jumala on Jeesuksessa kutsunut iankaikkiseen kirkkauteensa. Ai että! Täällä maan päällä joudumme elämään tuskan ja ahdistuksen keskellä monestikin, mutta taivaassa saamme nauttia Jeesuksen kirkkauden vaikutuksesta joka hetki! Niin, ja kun viivymme Jumalan parantavassa läsnäolossa, voimme jo kokea sitä täälläkin! Siksi on niin timanttia olla Herraa lähellä, jolloin muutumme hänen kaltaisekseen.

Huomaa myös, että koetuksilla on tarkoitus. Herra itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa! Kun myönnämme, että omassa voimassa emme voi vastustaa syntiä, nöyrrymme ja tulemme Jeesuksen luo. Hän ei syytä, vaan antaa meidän kokea hänen rakkauttaan ja varustaa meidät Sanassaan taistelemaan paholaisen hyökkäyksiä vastaan! Niin alamme oppimaan riippuvuus suhteemme tarpeen mestariimme, jolloin voitamme kiusaukset jatkossa!

Muistetaan rakkaat ystävät siis vastustaa saatanaa Jeesuksen auktoriteetilla, sillä silloin se joutuu pakenemaan. Tunne Jumalan sana niin hyvin, että heti kun päähäsi pälkähtää ajatus, joka ei ole Jumalan sanan mukainen, voit sanoa sielunviholliselle: Valehtelija! En kuuntele sinua enää. Väisty Jeesuksen nimessä.

Vaikka uskova tekee syntiä, sitä ei ”lasketa”, koska Jeesus on sovittanut aivan kaikki syntimme. Kyse on siis valtavasta Isän rakkaudesta jonka päämäärä on asenteen ja käyttäytymisen muutos tästä faktasta käsin. Tieto syntisyydestä ei vapauta, vaan tuomitsee, sen taustalla on syyttäjä. Pyhä Henki osoittaa Kristukseen ja hänen verensä voimaan jatkuvasti, jotta ymmärtäisimme, ettei meidän enää TARVITSE elää tappioissa kuunnellen syyttäjää vaan keskittyä mestariimme!

Jos uskova alkaa synnin paaduttamana ajattelemaan, että ”ei tässä mitään hätää ole, voin elää nauttien maailman tarjoamista nautinnoista ja myös Jumalan siunauksista, niistä edusta jotka risti takaa, minulla ei ole mitään hätää”, hän ei ole ymmärtänyt ollenkaan Jeesuksen maksamaa valtavaa hintaa edestään. Jos me luulemme, että voimme elää tietoisessa synnissä, koska Jumala katsoo sormien lävitse armonsa tähden emmekä tahdo tehdä parannusta, ei ole enää uhria syntiemme edestä, vaan olemme langenneet pois armosta pahasti. Armo kasvattaa hylkäämään jumalattomuuuden ja elämään Herraa kunnioittaen (Tiitus 2:10-11), eli Jeesus kasvattaa meitä kasvamaan Pyhässä Hengessä, ei lihallisessa luonnossamme.

Synnin ei siis saa antaa hallita vaellustamme, vaan meidän tulee janota muuttua Jeesuksen kaltaisiksi: nöyriksi, tottelevaisiksi, epäitsekkäiksi, anteeksiantaviksi, kuunnellen ja katsellen Hengen aisteilla, kysyen mikä on Isän tahto elämässämme ja toimia sen mukaan. Toisaalta, ei riitä, että sanomme olevamme Jumalan lapsia, vaan sanamme, asenteemme, tekomme kertovat totuuden ketä seuraamme.

Jumalan lähellä koemme jatkuvasti hänen armoaan ja rakkauttaan joka muuttaa meitä Jeesuksen kaltaisiksi. Ihmissuhteemme voivat hyvin ja kun epäonnistumme, Pyhä Henki nostaa katsomaan totuutta ja sanoo: Rakas ystävä, tahdon auttaa sinua. Mennään yhdessä näihin tilanteisiin niin saat Jumalan auktoriteetin voimassa voittaa kiusaukset, miltä kuulostaa, sopiiko? Minä: joo sopii! Pyhä Henki: Katsoppas nyt tänne Sanaan, kuinka Jeesus rakasti aviorikoksesta kiinni jäänyttä naista, huomaatko, hän näki naisen halun hylätä syntinsä joten hän ei tuominnut. Ymmärrätkö nyt, että kun sydän muuttuu, käytöskin muuttuu? Tahdotko päästää irti tästä synnistä, niin voin auttaa sinua? Minä: todellakin!

Eihän kuulosta ollenkaan ahdistavalta?

Seuraus: Luovutan koko elämäni, pala palalta, Pyhälle Hengelle ja näin koko ”taloni” hallintavalta siirtyy kaikkivaltiaalle Jumalalle! Rauha, ilo, kokonaisvaltainen huolenpito kuvaavat elämääni tästä eteenpäin. Elämäni muuttuu sellaiseksi, kuin arkkitehti, Isä, viisaudessaan on suunnitellut. Voiko olla parempaa?!

Bonus: Jumalan läsnäolossa on kaikki tarpeemme täytetty, parantuminen sielun haavoista, sairauksista, ongelmista, riippuvuksista. Todistus: Aamulla 21.8. lähdin ajamaan töhin Kauhajoelle ja hampaani tuntui kipeältä. Kun Herra neuvoi laittamaan käden kipeän hampaan päälle ja julistin, että kivun täytyy lähteä Jeesuksen nimessä ja kiitin, että hän poistaa sen. Jatkoin matkaa ja palvoin Herraa timanttien ylistyksenjohtajien innoittamina ja julistin Herran hyvyyttä ja valtasuuruutta, huomasin ennen saapumistani Kauhajoelle, että kipu oli poissa kokonaan!

Ole siunauttu Jeesuksessa 🙂