Avainsana-arkisto: Jumalan lapsi

Jumala on rakkaus!

1 Johanneksen kirje 4:7-10

Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän.

Miksi Jumalan lasten tulisi osoittaa rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan? Siksikö, että meidän täytyy esittää olevamme pyhempiä, kuin muut ihmiset? Ei! Kyse ei ole tekopyhyydestä, vaan ilmiselvästi tuntomerkistä, josta Jumala puhuu halki Raamatun. Kaikki perustuu siihen, miten antelias ja täynnä rakkautta Jumala on ihmistä kohtaan, joka ihan itse päätti kapinoida aikojen alussa Luojaansa kohtaan. On tärkeää muistuttaa itseään siitä faktasta, että Jumalan rakkaus maksoi paljon, hänen rakkaan Poikansa elämän vihollisten pelastamiseksi. Koska hän arvioi ihmisen niin arvokkaaksi silmissään, hän päätti pelastaa meidät varmalta kuolemalta, jonka totisesti jokainen ihminen on ansainnut.

Ilman Jeesusta emme olisi päässeet sisälle elämään, pois paholaisen talutusnuorasta. Kun alamme omaksumaan tätä totuutta, meille valkenee, että voimme antaa Jumalalle moraalisia vastalahjoja, olemalla kuuliaisia hänen tahdolleen, tottelemalla mielellämme, kun hän tahtoo käyttää meitä, katumalla aidosti, kun lankeamme jne. Jos sanomme, että rakastamme Jumalaa, mutta pidämme kiinni anteeksiantamattomuudesta, petämme itseämme. Sen sijaan, jos ymmärrämme, että olemme saaneet todella paljon itse anteeksi, tahdomme antaa anteeksi myös muille. Johannes sanoo suoraan, ettei ihminen joka tahdo toimia rakkauden motivoivana, ole oppinut tuntemaan Jumalaa, jos hän ei tahdo rakastaa.

1 Johanneksen kirje 4:11-13

Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä. Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä; tämän me tiedämme siitä, että hän on antanut meille Henkeään.

Johannes osoittaa uudelleen vastavuoroisuutta meille, koska lihallinen luontomme sanoo toistuvasti, ettei meidän tarvitse rakastaa niitä, jotka vihaavat meitä. Väärin. Jeesus kumosi tämän väitteen: meidän tulee rakastaa ja jopa siunata niitä, jotka vihaavat meitä. Se kertoo viestin siitä, että Jumala on rakkaus ja hän vaikuttaa elämässämme. Sen voimalla ihmiset jotka halveksivat Jumalan omia, voivat alkaa pohtimaan syitä käytökseemme ja kärsivällisyyteemme. Koska maailman tapa on kostaa paha pahalla, meidän tulisi osoittaa käytöksellämme, ettemme ole tästä maailmasta, vaan olemme Jumalan valtakunnan periaatteiden toteuttajia silloinkin, kun toiset kiroisivat.

Huomaa, että Johannes painottaa, että Jumalan rakkaus saavuttaa meissä päämääränsä aina, kun toimimme Jumalan valtakunnan periaatteiden mukaisesti, emmekä maksa pahaa pahalla. Kun harjoittelemme tätä arjessamme, monet ihmiset pistävät sen merkille, ja jonakin päivänä he saattavat vakuuttua siitä, että Jumala todella rakastaa heitäkin, ja tahtoo antaa myös heille uuden elämän! Sanaton evankeliumi toimii. Miten Jumalan rakkaus ilmenee uskovissa? Pyhän Hengen kautta, joka asuu meissä. Hän vaikuttaa meissä tahtoa ja tekemistä, kun tahdomme toimia yhteistyössä hänen kanssaan.

1 Johanneksen kirje 4:16-18

Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kun Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistuista; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.

Nyt Johannes puhuu Jumalan lapsen identiteetistä todella oivaltaen: Kun meille syntyy syvä halu miellyttää Jumalaa, alamme ymmärtämään, että hänen rakkautensa kattaa kaikki hänen luomansa ihmiset. Ei ole poikkeuksia. Kun oivallamme tämän, meidän on helpompi osoittaa rohkaisua ja hyväksyntää kaikille ihmisille, eikö totta? Meidän ei tarvitse enää kilpailla siitä, että kuka on kaikkein rakkain hänelle, vaan kaikki ovat samalla viivalla, yhtä arvokkaita. Jos opimme luottamaan Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen, joka ei horju, lähestymme häntä ja opimme hänestä jatkuvasti lisää. Läheisyys tulee vietetyn ajan perusteella, ei opittujen fraasien.

Ja kun eräänä päivänä jokainen ihminen seisoo pyhän Jumalan valtaistuimen edessä, emme pelkää, koska olemme viettäneet aikaa hänen kanssaan, oppineet tuntemaan hänen sydämensä. Emme ole eläneet etäisessä suhteessa, vaan läheisessä rakkaussuhteessa. Silloin voimme häpeilemättä astua hänen eteensä! Olemme vaelluksemme aikana muuttuneet Jeesuksen kaltaisiksi pyhitysprosessin kautta ja tuottaneet kunniaa Jumalallemme. Jumalan rakkaus ajanut pois kaiken pelon rangaistuksesta ja hylkäämisestä. Paholaisen keinot eivät ulotu niihin, joilla vahva identiteetti Jumalan rakkaina lapsina.

Jos sovellamme oppimaamme ihmissuhteisiin, voisi sanoa vaikka niin, että kun vietämme aikaa jonkin meille läheisen ja rakkaan ihmisen kanssa, alkaa sanoittakin välittymään se, mitä ajattelemme ja keitä aidosti olemme. Jos puhumme toista ja elehdimme toista, se ei mene läpi. Se mitä päästämme sydämeemme, mitä sinne syötämme, määrittää millaisiksi tulemme. Juuri tämän takia Raamattu neuvoo meitä varjelemaan sydämemme, koska sieltä elämä lähtee. Siksi on niin kallisarvoista ruokkia sisäistä ihmistä Jumalan läsnäololla, tutkien Sanaa ja rukoilla, silloin hän saa varjella sydämemme niin, ettei maailma pääse saastuttamaan meitä.

Kun vietämme aikaa ihmisen lähellä, jonka koemme läheiseksi, alamme lukemaan häntä pikku hiljaa. Meille syntyy kuva hänestä sanojen, eleiden, motiivien ja toiminnan kautta. Sellaisen ihmisen lähellä on turvallista, jonka motiivina toimii rakkaus. Kukaan, joka väittää rakastavansa, ei voi todella osoittaa vilpitöntä ja uhrautuvaa rakkautta, ennen kuin on päässyt oppimaan millainen Jeesus on. Kun Jeesus saa olla elämme Herra, kaikki ihmiset kokevat olonsa tervetulleiksi lähellämme. Vastasyntynyt vauvakin tiedostaa jo nopeasti, onko hän todella tervetullut maailmaan ja perheeseen.

Vaikka olisimme joutuneet kokemaan paljon kärsimystä elämässämme, muiden ihmisten hylkäämistä ja tarpeidemme vähättelyä, on suurta Jumalan armoa, että hän voi eheyttää meidät pikku hiljaa, kun antaudumme eheytymisprosessiin hänen kanssaan. Siksi pyydän sinua rakas lukijani miettimään millaisia ajatuksia ja sanoja viljelet ja pyydä Jumalalta armoa puhua rohkaisua ja siunausta kaikkien ihmisten elämään, jotta he todella tulisivat tuntemaan Isän täydellisen rakkauden! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Identiteetistä

Tämä aihe tuntuu olevan tärkeä. Niin ainakin luulen, koska kun sain idean tästä teemasta kirjoittaa blogiin, olen kokenut monia hyökkäyksiä paholaisen suunnalta. Miksi? Koska olen kokenut, että tämän vajavaisen kirjoituksen kautta Herra tulee vapauttamaan meitä näkemään terveen Jumalan lapsen identiteetin merkityksen. Ja mitä se tarkoittaa paholaiselle? Sitä, että hänen otteensa elämissämme heikkenee, hän ei saa otetta enää meistä niin helposti, kun alamme ymmärtämään asemaamme Jumalan lapsina.

Miksi terve ja oikea identiteetti on niin tärkeä? Koska väärä identiteetti vie näkökyvyn ja vie harhaan. Se on yksi paholaisen strategia. Otetaan esimerkki. Oli mies joka oli yksi kahdestatoista valitusta apostolista, joka kulki kolme vuotta Jeesuksen lähellä, hän sai kuulla mestariopettajaa jatkuvasti, sekä julkisesti, että yksityisesti. Puhun Juudaksesta. Hän näki ihmeitä, kuuli Jeesuksen sanat fariseuksista, etteivät tekopyhät voi periä Jumalan valtakuntaa. Silti hän päätti alkaa ottamaan itselleen varoja Jeesuksen palvelutyön kassasta, koska siihen hänelle tuli mahdollisuus rahastonhoitajan tehtävässä. Hänellä oli aina mahdollisuus tunnustaa syntinsä Jeesukselle ja kokea Jumalan armo, mutta hän ei jostain syystä katunut. Katsotaan kohtaus hänen elämästään:

Luukas 22:1-6

Happamattoman leivän juhla, jota kutsutaan pääsiäiseksi, oli lähellä. Ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, millä tavoin saisivat Jeesuksen surmatuksi, sillä he pelkäsivät kansaa. Silloin meni Saatana Juudakseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista. Juudas meni ylipappien ja temppelivartioston päällikköjen luo ja keskusteli heidän kanssaan siitä, miten toimittaisi Jeesuksen heidän käsiinsä. He ilahtuivat ja lupasivat antaa hänelle rahaa. Hän suostui ja etsi sopivaa tilaisuutta toimittaakseen Jeesuksen heidän käsiinsä, kun väkijoukkoa ei olisi paikalla.

On todella surullista, että petollisuus, jota Juudas harjoitti johti siihen, ettei hänen omatuntonsa enää reagoinut, kun hän koki kiusausta kavaltaa Jeesuksen. Koska hän oli harjoittanut syntiä, hän ei huomannut, kun perkele istutti hänelle halun pettää Mestarinsa. On totta, että Jeesuksen täytyi kuolla syntiemme tähden jotta meillä on tänään uusi Jumalan lapsen identiteetti, mutta tapa jolla hänet kavallettiin on synkkä. Juudas oli Jeesuksen lähimpiä ystäviä, moni olisi tahtonut tuon aseman, joka hänellä annettiin. Lopulta kun Juudas kuuli, että Jeesus kuolee, hän joutui ristiriitaan, koska osittain myös hänen rahanhimonsa tähden Jeesus kuolisi pian syyttömänä. Kun hän ei kestänyt tätä ristiriitaa, hän päätyi tappamaan itsensä. Tästä näemme ikävän esimerkin, mitä voi seurata, kun tietoinen synti ja identiteetin hämärtyminen vievät harhaan Jumalalle rakkaan ihmisen.

Toisenlaisesta identiteetin ymmärtämisestä löytyy esimerkki Jobin tarinasta.

Job 2:3-10

Herra kysyi Saatanalta: ”Mistä sinä tulet?” Saatana vastasi Herralle: ”Maata kiertämästä ja siellä kuljeskelemasta.” Herra kysyi Saatanalta: ”Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole hänen vertaistaan maan päällä. Hän on nuhteeton ja oikeamielinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Yhä hän pysyy nuhteettomuudessaan, vaikka sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet ilman syytä.” Saatana vastasi Herralle: ”Nahka nahasta! Kaiken, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestään. Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa. Varmasti hän sanoo sinulle hyvästit vasten kasvojasi.” Herra sanoi Saatanalle: ”Katso, hän on käsissäsi. Säästä kuitenkin hänen henkensä.” Niin Saatana lähti pois Herran kasvojen edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, jalkapohjista päälakeen asti. Job otti saviastian palasen ja kaapi sillä itseään tuhkakasassa istuen. Hänen vaimonsa sanoi hänelle: ”Vieläkö pysyt nuhteettomuudessasi? Sano hyvästit Jumalalle ja kuole.” Mutta Job vastasi: ”Sinä puhut kuin mikäkin hupsu nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan myös pahaa?” Kaikessa tässä Job ei tehnyt huulillaan syntiä.

Tätä kuvausta ei voi ohittaa näkemättä ihmiselämän kärsimyksen läsnäoloa. Emme voi alkaa selittämään sitä, koska joku toinen voi kokea elämänsä aikana paljon kipua, jota kukaan ei voi ymmärtää, saati selittää. On paljon kysymyksiä, mihin emme osaa antaa vastausta täällä ajassa, mutta kerran Jumalan luona voimme mahdollisesti saada niihin vastauksen. Mutta nyt keskitymme Jobin suhteeseen Jumalaan ja hänen terveeseen identiteettiinsä. On merkittävää, että itse Jumala antaa todella positiivisen kuvauksen palvelijastaan, koska hänellä on läheinen suhde hänen kanssaan. Siksi Jumala kutsuu häntä nuhteettomaksi ja oikeamieliseksi. Hän on todella oppinut tuntemaan elämänsä Herran.

Ja miten tuo oikeamielinen käytös ilmenee? Syvänä kunnioituksena Jumalaa kohtaan ja haluna elää hänen tahdossaan. Saatana näyttää olevan varma siitä, että kun Jobia painostetaan entistä enemmän, hän hylkää Jumalan, kun hän on menettänyt omaisuutensa, lapsensa ja terveytensä. Jopa hänen vaimonsa kehottaa kaiken kärsimyksen keskellä tekemään niin, kun näyttää siltä, että Jumala on lopullisesti hyljännyt heidät. Mutta Jobin asenteesta kertoo se, ettei hän alkanut heti syyttämään Jumalaa onnettomuuksista, vaan pystyi käsittelemään niitä tasapainoisesti. Hän koki, että Jumala on ollut uskollinen hänelle ja hänen perheelleen ja joskus hän sallii elämäämme pahaa, mutta silti hänen olemuksensa ei muutu hyvästä Jumalasta pahaksi.

Kysymys jonka joudumme esittämään nyt itsellemme voi tuntua ikävältä: Se paljastaa meistä paljon. Mihin keskitymme, annammeko olosuhteiden määrittää identiteettimme vai uskomme määrittää identiteettimme?

Jeremia 29:11

Sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sano Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Kun ajoin sunnuntaina kohti Saarijärveä ja näin tien vieressä iäkkään miehen kävelevän rauhallisesti, mietin, että hänen vasen lonkkansa saattaa olla kipeä, mutta se ei estänyt häntä liikkumasta. Jokainen meistä on enemmän tai vähemmän rikki. Mutta se ei ole este, jos katseemme on Jeesuksessa ja rakennamme identiteettimme häneen. Paholainen pyrkii muistuttamaan meitä menneisyydestämme ja haavoistamme, mutta meidän tulee katsoa eteenpäin.

Miten meidän siis tulisi rakentaa identiteettiämme? Opettelemalla tuntemaan Jumalan Sanaa, koska se on ainut asia jolle voimme sen rakentaa kestävästä materiaalista. Kun opimme tuntemaan hänen ajatuksensa meistä, vahvistumme hengessä, opettelemme luottamaan häneen kaikilla elämämme osa-alueilla ja muistutamme itseämme säännöllisesti hänen lupauksistaan, jotka ovat edelleen voimassa! Jos näin säännöllisesti rakennamme identiteettiämme Herramme tahtomalla tavalla, silloin kannamme paljon hyvää hedelmää, niin että muutkin sen huomaavat ja kiinnostuvat, koska kaikki kaipaavat tasapainoa tämän maailman rauhattomuuden keskellä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Kaksi erilaista rakentajaa

Pro Fiden levyttämä ja Jukka Ikosen sanoittama biisi nimeltä ”kun kulta ei maksa mitään” sai minut miettimään asioita.

”Tulee aika jolloin kulta ei maksa mitään/aika jolloin lainat raukeaa/kun kaiken rakennetun päälle/sateet lankeaa

Kun aukeavat taivaat/vie vesi kaiken mukanaan/Vain kalliolle rakennettu pysyy/se kestää sään

Auta meitä rakentamaan/kun vielä aikaa on/Anna nähdä tulevaan/ikuiseen maailmaan

Olen elänyt hyvän elämän/paljon nähnyt oon/Monet hankkeet päättyneet/ovat tappioon

Tärkein kaiken yllä/olet Sinä kuitenkin/Kun kaatuu kaikki ympärillä/pohja pysyy…/se olet Sinä

Olemme rakentaneet hauraan maailman/ja silti luotamme siihen/Uskomme vain itseemme/ja siihen mitä teemme

Kerran kaikki kuitenkin/murtuu pirstaleiksi/On hyvä niin/se mikä ei kestä…/saa mennä.”

Aloin todella miettimään omaa elämääni ja päätöksiäni. Moni niistä on ollut väärä ja harkitsematon, mutta on niin lohdullista tiedostaa, että Jumalan runsaasta armosta monet tappiotkin ovat kääntyneet voitoksi, koska olen saanut oppia epäonnistumisista ja tehdä sydämestäni parannusta. Yllä olevassa biisissä on eletyn elämän maku, eikö vain?

Matteus 7:24-27
Sen tähden jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, on verrattavissa järkevään mieheen, joka rakensi talonsa kalliolle. Tuli sade, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät taloa vastaan, mutta se ei sortunut, sillä sen perustus oli laskettu kalliolle. Mutta jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattavissa tyhmään mieheen, joka rakensi talonsa hiekalle. Tuli sade, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät taloa vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli perinpohjainen.

Jotta voisimme ymmärtää tämän kuvauksen kahdesta rakentajasta, meidän tulee ymmärtää teksti- ja asiayhteys. Jeesuksen vuorisaarna päättyy tähän kuvaukseen, siksi uskon hänen kuvailleen ihmisiä viisaiksi tai tyhmiksi sen mukaan, miten he suhtautuivat tähän vuorisaarnaan, joka on erittäin selkeä. Ei ole olemassakaan mitään harmaata aluetta, jossa ihminen voisi kikkailla, vaan joko hän päättää valita kuuliaisuuden Jumalan tahdolle ja vastaanottaa pelastus puhtaasta Jumalan armosta tai torjua sen, muuta ei ole tarjolla. Jos ihminen luulee, ettei tarvitse Jumalan pelastavaa armoa, tai armon ymmärtäminen ei saa kasvamaan hyviä hedelmiä ajan saatossa, sellaisen loppu on todella surullinen.

Matteus 7:15-20
Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee huonoja hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä huonoja hedelmiä eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.

Kovia sanoja? Rehellisyys ei kuulosta eikä aina tunnu hyvältä, siksi Jeesuksesta sanotaankin, että hän oli täynnä armoa ja totuutta. Hän tahtoi pelastaa kaikki ihmiset, mutta jokainen oli vastuussa omasta elämästään. Koska Jeesus rakastaa omiaan, hän varoittaa meitä kiinnittymästä vääriin ihmisiin, jottei heidän negatiivinen vaikutuksensa tarttuisi meihin. Jälleen on muistettava, että sellaisia kun lähimmät ystävämme ovat, sellaiseksi me itse muutumme. Se pitää paikkansa.

Voimme siis todeta, että hyvä perustus Kristus kalliolle on kaiken perusta uskollemme. Mutta sen jälkeen jokainen vastaa siitä, miten siihen rakentaa. Jos tahdomme kantaa hyvää hedelmää, meidän tulee elää Herraa lähellä ja ruokkia uutta luontoamme ”oikeanlaisella ruokavaliolla”. Tarvitsemme lähellemme ihmisiä, jotka rakastavat Herraa täysillä, rohkaisevat lähimmäisiään kasvamaan uskossa ja kantamaan hedelmää päämäärätietoisesti. Ei niin, että luulisimme, että ansaitsemme Jumalan mielisuosion sillä, vaan koska tahdomme rakastaa häntä takaisin koko elämämme ajan! Jos sinä vahvistut, myös lähelläsi olevat nuoremmat Jumalan lapset saavat terveen esikuvan. Hyvä hedelmä synnyttää halun myös lähellä olevissa elää samansuuntaisesti.

Matteus 5:13-16
Te olette maailman suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.

Identiteetti on todella tärkeä, sitä Jeesus tässä tahtoo opettaa, millaisiksi Jumala on suunnitellut omat lapsensa: Maailman suolaksi ja valoksi! Kuka tahtoisi käyttää suolaa, josta maku on lähtenyt pois? Ei kukaan! Jos valo menettäisi valovoimansa, olisiko siitä mitään hyötyä? Ei olisi. Meidät on siis luotu erottumaan tästä maailman ajasta, tuottamaan aivan erilainen maku ja valkeus kuin maailman tarjoama. Miten se on mahdollista? Siten, että me tahdomme vahvistua Jumalasuhteessamme, viettäen aikaa tutkien Sanaa, ylistäen ja palvoen ja imien hänen läsnäolostaan kaiken tarvitsevamme.

Miksi minä viikosta ja kuukaudesta toiseen jaksan aina painottaa sitä, kuinka tärkeää on hoitaa Jumalasuhdetta ja vahvistua identiteetissämme?

Jos uskon perusta ei ole rakennettu vahvaksi, identiteetti on epävarma. Paholainen pelkää eniten Jumalan lapsia, jotka ovat varmoja asemastaan Jumalan edessä, sellaisia ei saa helpolla horjumaan. Kun tällaiset uskovat rohkaisevat muita vahvistumaan, paholainen häviää jatkuvasti enemmän vaikutusalaa ihmisten elämissä!

Pari aamua sitten näin kuvan, jossa paholaisen lähettämät henget yrittivät sitoa minua valheilla, mutta kun näin Pyhän Hengen avulla mitä oli tapahtumassa, käskin niitä lähtemään Jeesuksen auktoriteetilla. Nuo henget peljästyivät käyttämääni nimeä; ne hätääntyivät suunnattomasti ja Herran enkelit ajoivat ne tiehensä.

Koin, kuinka Jeesuksen kallis sovintoveri puhdisti minut ja kotini. Koin, kuinka Herra tahtoi opettaa minulle, ettei hän ole kaukana vaan aina lähellä ja hän tahtoo voimakkaasti auttaa niitä, jotka koko sydämestään ojentautuvat hänen tahtoonsa ja näin kunnioittavat häntä. Ymmärsin, että auktoriteetti on Jeesuksen, ja hän tahtoo vapauttaa jokaista Jumalan lasta elämään hänen tahdossaan ja vapaudessaan!

Rukoukseni on, että voisimme vahvistua päivittäin Jumalan rakkaina lapsina ja ymmärtää, että se maksaa, mutta ei ole mitään parempaa kuin elää Jumalan tahdossa ja olla valona juuri siellä, minne Herra on meidät asettanut. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Herran palvelija

Matteus 25:14-30

”On tapahtuva niin kuin silloin, kun mies oli lähdössä matkalle. Hän kutsui palvelijansa ja uskoi omaisuutensa heidän haltuunsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan. Sitten hän lähti matkalle. Se, joka oli saanut viisi talenttia, lähti heti käymään niillä kauppaa ja voitti toiset viisi talenttia. Samoin teki se, joka oli saanut kaksi talenttia, ja voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut yhden talentin, lähti pois, kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa hopean. Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijoiden herra palasi ja rupesi tilintekoon heidän kanssaan. Silloin se, joka oli saanut viisi talenttia, tuli ja toi toiset viisi ja sanoi: Herra, viisi talenttia sinä uskoit minun haltuuni. Katso, minä olen saanut voittoa toiset viisi. Hänen herransa sanoi hänelle: Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan! Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: Herra, kaksi talenttia sinä uskoit minun haltuuni. Katso, minä olen saanut voittoa toiset kaksi. Hänen herransa sanoi hänelle: Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan! Sitten myös se, joka oli saanut yhden talentin, tuli ja sanoi: Herra minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä niität sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Peloissani minä menin ja kätkin talenttisi maahan. Katso, tässä on omasi. Mutta hänen herransa vastasi hänelle: Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä niitän sieltä, minne en ole siementä viskannut. Sinunhan olisi pitänyt jättää rahani rahanvaihtajille, niin että tullessani olisin saanut omani takaisin korkoineen. Ottakaa häneltä pois se talentti ja antakaa sille, jolla on kymmenen talenttia! Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija uloimpaan pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.”

Kun tätä jaejaksoa tutkii, huomaa kaksi asiaa, jotka toistuvat. Talentti ja uskollisuus suhteessa isäntään, Jumalaa kohtaan. Tarkistin digi-Novumista mitä talentti tarkoittaa, ja tässä suora lainaus:

Talentti on ensisijaisesti painoyksikkö. Sen arvo riippui siitä, mitä ainetta punnittiin: kuparia, hopeaa vai kultaa. Tavallisimpia olivat hopealeiviskät, ja sellaisia tarkoitetaan tässä. Jumala varustaa ihmisen sen mukaan, millaiset mahdollisuudet hänellä on käyttää saamaansa.

Vertaus kertoo selkeällä tavalla palvelijoiden ja heidän herransa suhteesta. Kaksi oli hyvää ja uskollista, ja kolmas huono ja laiska. Sillä ei ole merkitystä kuinka monta hopeatalenttia kukin sai, vaan miten toimi niillä. Vaati uskollisuutta ja kärsivällisyyttä toimia sillä, minkä oli saanut. Ymmärrän, että uskovat ovat vertauksen palvelijoita ja heidän isäntänsä on Jumala. Herra antoi jokaiselle tietyn määrän, jonka näki oikeaksi ja toivoi, että he asioivat niillä. Kaksi ensimmäistä ottivat tehtävän vastaan ja lähtivät heti liikkeelle. He eivät jääneet odottamaan, vaan olivat ahkeria. He tahtoivat olla kuuliaisia ja toimivat menestyksekkäästi. Mistä se mielestäni kertoo? Siitä, että heillä oli selkeä päämäärä, visio, jota he lähtivät noudattamaan. He päättivät ja toimivat sen mukaan. Kolmannella palvelijalla oli myös sama mahdollisuus toimia uskollisesti Jumalan kunniaksi, mutta hän päätti kätkeä talentin. Hän ei hukannut tai käyttänyt sitä, ehkä hän ajatteli, ettei hänen herransa suutu, jos saa omansa takaisin aikanaan. Mutta hän ei ottanut huomioon, että hän toimi laiskasti, eikä tahtonut nähdä vaivaa herraansa varten.

Kun tilinteon hetki koitti, palvelijat tulivat herransa eteen. Kaksi ensimmäistä palvelijaa eivät esitä syytöksiä tai mielipiteitään, vaan ilmaisevat, että se, mitä herra oli heille uskonut, he olivat tehneet sen avulla voittoa ja olleet uskollisia. Tästä tunnistaa oikean mielenlaadun Jumalan edessä. Kolmas palvelija sen sijaan esittää heti mielipiteensä herrastaan ja antaa selityksensä, miksi on toiminut valitsemallaan tavalla. Kaksi ensimmäistä palvelijaa saavat hyvän todistuksen ja kiitoksen heidän uskollisuudestaan, ei siitä, että olivat saavuttaneet voittoa isännälleen, menestys tulee sen mukana, kun on uskollinen. Kolmas palvelija saa nuhteet laiskuudestaan ja pahuudestaan, koska on toiminut välinpitämättömästi, eikä tahtonut toimia sillä lahjalla, jonka herra hänelle uskoi. Tämä osoittaa väärää mielenlaatua palvelijan sydämessä.

Roomalaiskirje 12:6-8

Meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, joka on meille annettu. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Se, jolla on palvelutehtävä, palvelkoon, jolla opettamisen lahja, opettakoon. Se, jolla on kehottamisen lahja, kehottakoon. Joka antaa, antakoon vilpittömästi. Joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti. Joka harjoittaa laupeutta, tehköön sen iloiten.

Miten meidän tulee ymmärtää vertaus meidän aikaamme? Palvelijoiden asenne herraa kohtaan rohkaiskoon meitä olemaan uskollisia palvelijoita suhteessa Jumalaamme. Jumala on antanut meille jokaiselle armolahjoja, ja hän toivoo, että toimimme niillä hänen kunniakseen ja rakastamme niitä, joita palvelemme niiden kautta, koska sen kautta Jumalan valtakunta tulee todelliseksi meidän arjessamme. Ei ole yhtään Jumalan lasta, jolle ei olisi annettu palvelutehtävää toimia hänen valtakuntansa edustajanaan.

Mielestäni uskovien tulisi suhtautua vastuullisesti siihen, että ovat Jumalan lapsia ja hänen palvelijoitaan. Kahden hyvän palvelijan ominaispiirteet tulisi löytyä myös meistä. He ymmärsivät tehtävänsä, vastuunsa herransa edessä ja tahtoivat olla uskollisia. Muuta ei vaaditakaan! Jumala ei tule lyömään niitä, jotka tahtovat toimia hänen tahdossaan ja vaikka välillä epäonnistuvatkin, he jatkavat matkaa ja ovat siunaukseksi lähimmäisilleen. Sen sijaan, jos ajattelemme, ettei minulla on väliä, Jumala käyttää muita, ja lyömme hanskat tiskiin ja ajattelemme, ettemme uskalla toimia, koska pelkäämme epäonnistumisia ja ”hautaamme talenttimme”, Jumala suree. Jokainen Jumalan lapsi on eräänä päivänä palkkatuomiolla Jumalansa edessä. Siinä ei määritetä sitä, pääsemmekö taivaaseen vai joudummeko kadotukseen, vaan mitataan miten olemme toimineet hänen valtakuntansa parhaaksi. Jos olemme toimineet uskollisen palvelijan tavoin, olleet kuuliaisia siinä palvelutyössä johon Herra on meidät valtuuttanut ja tuottanut hedelmää Jumalan valtakuntaan, saamme palkan. Kyse ei ole meidän ansiosta silloinkaan, vaan Jumala on edeltä valmistanut hyvät teot, joissa voimme vaeltaa ja hän saa siitä kaiken ylistyksen.

Meidän ei tulisi siis pistää päätä puskaan ja toivoa, että Jumala käyttää ja lähettää jonkun muun tekemään työn jonka sinä ja minä voimme itse tehdä. Yksi hyvä puoli Jumalan lapsena on se, että meidän tehtävämme on olla uskollisia, kun Herra antaa meille tehtävän ja hän tekee sen vaikean, yliluonnollisen osuuden. Meidän osamme tulee aina ensin ja kun osoitamme kuuliaisuutta, hän tekee ihmeen. Jos me emme ole uskollisia, Jumala ei tee ihmettä. Siksi tee tänään päätös antautua Jumalan tahtoon ja kysy, mitä sinä voit tehdä hänen kunniakseen. Voit olla varma, että kun annat koko elämäsi Jumalalle elävänä uhrina, saat ihmetellä mitä Jumala tekee kauttasi! Ole siunattu Jeesuksen nimessä!