Avainsana-arkisto: Jumalan pelko

Pyhyydestä

Kun olin pari päivää sitten metsässä, koin Jumalan puhuvan sydämelleni siitä, kuinka vääriä käsityksiä meillä vajavaisilla ihmisillä on pyhyydestä. Ja ennen kaikkea siitä, miten sen voi saavuttaa. Seuraavat jakeet tulivat mieleeni, kun hiljennyin Jumalan edessä.

1 Pietarin kirje 1:15-16

Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.”

Tällä kertaa otin tarkoituksellisesti nämä kaksi jaetta irti tekstiyhteydestä, koska monet uskovat (ikävä kyllä) toimivat tällä tavoin. Onko sillä väliä? Kyllä on. Moni voi lukea ja ymmärtää nämä kaksi jaetta vaatimuslistana: Minun odotetaan saavuttavan pyhyyden omilla ansioillani. Minun pitää yrittää enemmän. Mitä minun pitäisi tehdä, että Jumala hyväksyisi minut kokonaan? Jos pohdimme näin, silloin kasvaa valtava odotusten vuori eteemme, niin ettemme näe Jumalan armon suuruutta.

Kysymys kuuluu meille tänään, missä olisimme ilman Jumalan suurta armoa? Emme olisi hänen lapsiaan. Tätä teemaa on ennenkin pohdittu, otetaan esimerkki:

Galatalaiskirje 2:15-16

Me olemme syntyjämme juutalaisia emmekä pakanakansojen syntisiä. Mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskosta Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi uskomalla Kristukseen emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja.

Näissä kahdessa jakeessa Paavali osoittaa, ettei kukaan pääse oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, paitsi vastaanottamalla Jumalan armon Jeesuksen kautta. Sen olivat galatalaiset unohtaneet ja luulivat, että toimimalla juutalaisten rituaalien tavoin, he voisivat miellyttää Jumalaa ja saavuttaa täydellisyyden lakia noudattamalla. Mutta voiko syntinen ihminen miellyttää Jumalaa ja saavuttaa vaaditun tason?

Galatalaiskirje 2:18-20

Jos rakennan uudestaan sen, minkä olen hajottanut, osoitan olevani lainrikkoja, sillä lain kautta minä olen kuollut laille elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun puolestani.

Kun pohtii näitä jakeita vähän aikaa, alkaa selviämään, ettei yksikään Jumalan lapsi voi omin avuin ansaita Jumalan edessä hänen mielisuosiotaan. Se on täysin mahdotonta. Se meidän todella täytyy ymmärtää ja hyväksyä, koska silloin emme pyri tuomaan hänen eteensä muka ”valkoista lakanaa”, joka näyttää Jumalan pyhyyden kautta todella likaiselta. Parhaatkin yrityksemme ansaita Jumalan armo ja rakkaus ovat säälittäviä. Miksemme voi vain tunnustaa olevamme taipuvaisia syntiin, pahoihin ajatuksiin, motiiveihin ja pyytää vilpittömästi, että Herra anna anteeksi kaikki minun syntini, en voi ansaita sinun rakkauttasi ja anteeksiantoasi? Minä tarvitsen Jeesusta joka päivä.

Jos näin teemme, silloin ilo alkaa levitä kasvoillemme, kun alamme ymmärtämään, ettei kyse ole enää meidän teoistamme, vaan kaikki perustuu Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Sen kautta saimme lapsen aseman Jumalan omina! Nöyryyden takia meidän on hyvä muistaa, että olemme Jumalan pyhyyden edessä lainrikkojia, mutta hänen armostaan hänen perillisiään yhdessä Jeesuksen kanssa! Jos muistamme, että lihamme on ristiinnaulittu yhdessä Jeesuksen kanssa, tahdomme elää Jumalaa miellyttävällä tavalla, emme enää ansaitaksemme, vaan vastarakkaudesta. Silloin Jeesus alkaa näkymään elämässämme ja Jumala saa kaiken kunnian!

1 Pietarin kirje 1:13-14

Vyöttäkää siis mielenne ja olkaa raittiita. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte.

Kaksi tärkeää asiaa: Jokainen Jumalan lapsi on pyhitetty kertakaikkisesti Jeesuksen uhrin perusteella ja toisaalta pyhitys on koko elämän mittainen prosessi. Emme siis menetä lapsen asemaamme, kun teemme hetkellisesti syntiä, koska Jeesuksen uhri oli täydellinen. Nämä Pietarin sanat tulee ymmärtääkseni käsittää niin, että hän puhuu pyhitysprosessista.

Meidän tulee siis valvoa omaa tilaamme, luottaa siihen armoon, joka pelasti meidät. Kun käsitämme tämän, tahdomme antaa Jumalalle vastalahjaksi kuuliaisen sydämen, jonka ei ole vaikea totella häntä! Armon kokeminen ei siis anna meille oikeutta, eikä varsinkaan halua, elää Jumalaa loukkaavalla tavalla. Miksi?

1 Pietarin kirje 1:17-19

Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.

Jumala on rakastava ja armahtava Isä, mutta myös pyhä ja oikeudenmukainen tuomari, jolle kerran teemme tilin elämästämme. Jos muistamme hänen olemuksensa molemmat puolet, tahdomme kunnioittaa häntä syvästi koko elämällämme. Silloin varjellumme uskossa loppuun asti, siihen Pietari viittaa mielestäni. Jos muistutamme itseämme siitä, että mikään muu ei riittänyt hinnaksi ihmisen syntivelasta kuin Jumalan rakkaan Pojan veri, ymmärrämme, että armo maksoi paljon.

Paholainen pyrkii muistuttamaan sinua ja minua omasta syntisyydestämme ja kehottaa luovuttamaan, koska lankeamme samoihin asioihin kerta toisensa jälkeen. Silloin meidän ei pitäisi jäädä kuuntelemaan, vaan nostaa katse ylös Jeesuksen ristiin, että hänen verensä tähden me olemme Jumalan lapsia. Sen jälkeen meidän kannattaa muistuttaa itseämme keskittymään kasvamaan uskossa, ja opetella terveitä polkuja tällä uudella tiellä, jonka Jeesus on avannut omilleen. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Huuda Jumalaa, hän tahtoo auttaa juuri sinua!

Olen tällä viikolla tutkinut Psalmia 34 ja siitä on tullut ehdottomasti yksi lempipsalmeistani, joka sattuu vielä olemaan Daavidin kirjoittama. Raamattu kansalle käännöksen Psalmin introssa sanotaan: Daavidin psalmi, kun hän oli tekeytynyt mielipuoleksi Abimelekin edessä. Tämä karkotti hänet luotaan, ja hän lähti pois. Daavid pakeni henkensä edestä Saulia, joka oli vielä kuninkaana ja etsi turvaa. En todellakaan tiedä miksi hän päätti tekeytyä mielipuoleksi, eikö hän tahtonut jäädä Abimelekin luokse, niin voisi luulla. Mutta tässä Psalmissa on todella syviä Daavidin mietteitä, jotka soveltuvat loistavasti meille jokaiselle, kun koemme epätoivoa elämässämme.

Psalmi 34:2-7

Minä kiitän Herraa joka hetki, hänen ylistyksensä on aina minun suussani. Minun sieluni kerskaa Herrassa, nöyrät kuulevat sen ja iloitsevat. Julistakaa kanssani Herran suuruutta, korottakaamme yhdessä hänen nimeään. Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikista peloistani. Ne, jotka häneen katsovat, säteilevät iloa, eivätkä heidän kasvonsa punastu häpeästä. Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista ahdistuksista.

Wau mitä settiä! Daavid on siis tehnyt sydämessään päätöksen kiinnittää katseensa Jumalaan ja ylistää häntä jatkuvasti! Mieti, missä elämäntilanteessa hän on kirjoittanut nää sanat! Kuinka helposti itse kukin katsoo elämän olosuhteisiin ja ajattelee, että ”ei minulla ole syytä olla kiitollinen, saati palvoa Jumalaa”. Se on inhimillistä, mutta mieti, että Daavid oli paennut ties kuinka kauan Saulia ja hänen täytyi päivittäin tehdä päätös keskittyä Jumalaan ja palvoa häntä, koska ilman sitä hän olisi nopeasti katkeroitunut, kaikki olosuhteet olivat sen puolesta. Daavid oli esikuva monelle ja siksi hänestä tuli hyvä johtaja, koska hän päätti kokosydämestään etsiä Jumalan tahtoa elämässään.

Huomaa, että millainen suhde hänellä oli Jumalaan: Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikista peloistani. Hän kasvoi jatkuvasti Jumalasuhteessaan ja kuuli Herran äänen, joka rohkaisi ja tuki häntä juuri silloin, kun hän sitä tarvitsi! Muistammeko itse, että Herra todella kaipaa syvää yhteyttä kanssamme ja tahtoo meidän kokevan hänen suuren armonsa? Koska hän on täydellinen rakkaus. Kun tulemme Jumalan läsnäoloon, maailman murheet unohtuvat ja alamme ”säteilemään”, koska uskomme ei perustu tunteisiimme vaan rakkaussuhteeseemme Herran kanssa. Olosuhteet muuttuvat kun opimme luottamaan Herraamme ja heitämme murheemme hänen kannettavakseen.

Psalmi 34:8-15

Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka pelkäävät Herraa, ja vapauttaa heidät. Maistakaa ja nähkää, että Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa! Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääviltä ei puutu mitään. Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiviltä ei puutu mitään hyvää. Tulkaa, lapset, kuulkaa minua, Herran pelkoa minä teille opetan. Kuka oletkin, joka tahdot elää, rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta, karta pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja tavoittele sitä.

Kuten huomaamme, yksi teema näissä jakeissa, mikä korostuu voimakkaasti on Herran pelko ja sen soveltaminen elämäämme. Herran pelolla tarkoitetaan Jumalan kunnioittamista, toisinaan käytetään lauseparia, jossa puhutaan Herran rakastamisesta, sekä Herran pelosta ja kuinka luontevaa se onkaan, koska jos todella rakastamme jotakin, kunnioitamme häntä myös! Tässä Psalmissa Daavid yhdistää kunnioituksen rukoukseen. Voisi hyvin sanoa näin: Tahdon rakastaa Jumalaa koko sydämestäni ja kunnioittaa hänen auktoriteettiaan syvästi ja siksi rukoilen. Miksi? Koska silloin ojentaudun hänen herrautensa alle. Ylpeä ei koskaan tahdo rukoilla, mutta nöyrät rukoilevat mielellään ja tietävät, että kun teemme sen kunnioittaen, hän vastaa meille!

Toinen teema joka paljastuu näistä jakeista on selkeästi Jumalan uskollisuus ja hyvyys. Herran enkeli varjelee meitä, osaammeko kiittää siitä? Meidän on syytä kiittää häntä, koska hänen huolenpitonsa kattaa kaikki elämämme osa-alueet. Siinä onkin jo suuri syy luovuttaa kaikki elämämme osa-alueet Pyhän Hengen johtoon, koska Jumala tahtoo aina meidän parastamme ja siunata meitä: Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääviltä ei puutu mitään.

Kun me päätämme antautua Jumalalle, etsiä hänen kasvojaan, vuodattaa toisinaan sydämemme ja heittää ne hänen kannettavakseen, hän siunaa meitä ylenpalttisesti. Mistä on kysymys? Luottamussuhteen vahvistumisesta. Sinä ja minä voimme vedota näihin Jumalan omiin lupauksiin, kun meillä on hankalaa ja osoittaa, että luotamme häneen kuin vuoreen. Oletko kokeillut? Itse olen julistanut viime päivinä näitä jakeita elämäni ylle ja huomannut niiden tehon konkreettisesti. Jumalan Sana ei valehtele, koska se on Hänen sanansa ja tahtonsa!

Tulkaa, lapset, kuulkaa minua, Herran pelkoa minä teille opetan. Kuka oletkin, joka tahdot elää, rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta, karta pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja tavoittele sitä.

Nämä jakeet auttavat meitä soveltamaan Jumalan kunnioitusta elämässämme: Silloin tahdomme opetella puhumaan oikein ja tekemään hyvää lähimmäisillimme ja rakentamaan rauhaa, eikä vihaa.

Psalmi 34:16, 18-19

Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän avunhuutoaan. Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja pelastaa heidät kaikista ahdistuksista. Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Mitä balsamia meille, jotka olemme niin rikkinäisiä! Maslowin tarvehierarkiassahan mainittiin tarve tulla kuulluksi. Koska olet hänen rakas lapsena, hän tahtoo aina kuulla sinua, ottaa syliinsä ja rakastaa sinua! Hän odottaa sitä, että sinä lähestyt häntä, rukoilet, palvot ja vain nautit olostasi hänen lähellään, vailla yhtään suorituksia! Hän ei pakota meitä olemaan lähellään, koska silloin se ei tulisi vapaasta sydämen halusta, vaan olisi jotain epäaitoa. Hän tahtoo aidon suhteen kanssamme! Hän tahtoo jatkuvasti osoittaa olevansa rakastava Isäsi ja korjaa rikkoutuneen sydämesi. Hän on kaikki mitä tarvitset.

Silloin kun elämässäsi on myrskyjä lue tätä Psalmia ääneen ja usko. Silloin kun tarvitset Herran apua elämäsi olosuhteissa, lue tätä Psalmia ja vetoa Jumalan lupauksiin, koska ne ovat totta juuri sinulle. Tätä rakastava Taivaallinen Isämme toivoo ja odottaa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Kärsivällisyydestä

Onko mulla sitä? Miks Herra kasvattaa kärsivällisyyttäni tavalla, josta lihani ei tykkää yhtään?

1 Mooseksen kirja 221-14

Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Abrahamia ja sanoi hänelle: ”Abraham!” Hän vastasi: ”Tässä olen.” Jumala sanoi: ”Ota ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi sillä vuorella, jonka minä sinulle sanon.” Abraham nousi varhain seuraavana aamuna, satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaa ja poikansa Iisakin. Pilkottuaan polttouhripuita hän lähti kulkemaan kohti paikkaa, jonka Jumala oli hänelle ilmoittanut. Kolmantena päivänä Abraham nosti katseensa ja näki sen paikan kaukaa. Silloin hän sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää te tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme sitten luoksenne.” Aabraham otti polttouhripuut ja pani ne poikansa Iisakin selkään. Itse hän otti käteensä tulen ja veitsen, ja he kulkivat yhdessä. Iisak sanoi isälleen Abrahamille: ”Isä!” Tämä vastasi: ”Tässä olen, poikani.” Iisak sanoi: ”Tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?” Abraham vastasi: ”Jumala kyllä katsoo itselleen lampaan polttouhriksi, poikani.” He kulkivat edelleen yhdessä ja tulivat paikkaan, josta Jumala oli Abrahamille puhunut. Abraham rakensi sinne alttarin, latoi halot sen päälle, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle. Sitten Abraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa, mutta Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: ”Abraham, Abraham!” Hän vastasi: ”Tässä olen.” Enkeli sanoi: ”Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, koska et kieltänyt minulta ainoaa poikaasi.” Kun Abraham kohotti katseensa, hän näki takanaan pässin, joka oli takertunut sarvistaan pensaikkoon. Hän meni, otti pässin ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. Abraham pani sen paikan nimeksi ”Herra näkee”. Siksi vielä tänäkin päivänä sanotaan: ”Vuorella, jolla Herra ilmestyy.”

Tämä jaejakso puhuttelee kovasti. Abraham ja Iisak kokivat jotain sanoinkuvaamatonta yhdessä Moorian vuorella. Varmasti se jäi heidän mieleensä koko heidän loppuelämäkseen ja muistutti siitä, kuinka uskollinen Jumala on. Ja koska tapahtuma on säilynyt meille asti, sen on määrä opettaa meille jotain todella tärkeää. Mietin miltä Abrahamista tuntui, kun Jumala asetti hänen eteensä todella raskaan koettelemuksen sanoessaan, että hänen tulee uhrata ainoa ja erittäin rakas poikansa hänelle. Voi vain arvailla miltä sen tuntuu isän sydämellä. Dialogi on lyhyt, eikä Abraham alkanut väittelemään tai kieltäytynyt toteuttamasta Jumalan tahtoa. Mikä vielä enemmän kertoo hänen kuuliaisuudestaan Herralle, on se fakta, että hän lähti matkaan heti seuraavana aamuna.

Kolmen päivän ajan Abraham ehti varmasti miettiä hienoja hetkiä poikansa kanssa, sekä miten Jumala oli häntä kuljettanut. Kun Iisak kysyi missä uhrattava lammas oli, monen pinna olisi palanut ja purskahtanut itkuun. Mutta Abraham pysyi ilmeisen rauhallisena. Mietin sitäkin, kun he yhdessä Iisakin kanssa rakensivat alttarin ja hänen täytyi sitoa poikansa sen päälle, miten hän pystyi siihen? Kun hän oli valmis uhraamaan poikansa, hän pysähtyi, kun Jumalalle selvisi, että hän todella kunnioittaa häntä suuresti ja kaikki päättyi hienosti. Mutta mitä tämän jälkeen tapahtui?

1 Mooseksen kirja 22:15-19

Herran enkeli huusi uudelleen taivaasta Abrahamille: ”Näin sanoo Herra: Koska sinä teit tämän etkä säästänyt ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta, että minä totisesti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin taivaan tähdet ja merenrannan hiekanjyvät, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, koska sinä kuuntelit minun ääntäni.”

Miten kaikki nämä jakeet liittyvät kärsivällisyyteen? Paljonkin. Jos Abraham ei olisi päättänyt olla sekä kuuliainen, että kärsivällinen, hän ei olisi voinut suorittaa tätä koetusta menestyksekkäästi. Mitä siitä seurasi? Jumalan valtava siunaus tuli hänen kauttaan kaikkien ihmisten osaksi! Mikä mieletön tulos! Mitä tämän pitäisi saada meissä aikaan? Tahtotilamme tulisi olla, että tahdon noudattaa Abrahamin esimerkkiä ja päättää totella Jumalan tahtoa silloinkin kun liha sanoo ”älä suostu siihen”. Olen vakuuttunut, että Iisak kertoi omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen tästä tapauksesta ja muistutti heidän esi-isänsä uskollisuudesta ja kärsivällisyydestä Jumalan edessä.

Jaakob 1:2-4, 3:1-2

Veljeni pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte monenlaisiin koetuksiin. Tehän tiedätte, että teidän uskonne kestävyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette millään tavoin vajaita.

Veljeni, älkööt monet teistä ryhtykö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Me kaikki hairahdumme monin tavoin. Jos joku ei hairahdu puheissaan, hän on täydellinen mies ja kykenee hallitsemaan myös koko ruumiinsa.

Esikuva Abrahamista antaa meille kuvan ylemmistä jakeista. Ja meidän on hyvä muistaa, että kun Herra sallii meille koetuksen, hän valmistaa siitä aina pääsyn, hän itse antaa voiman kestää koetuksen. Koetuksen kautta me voimme todella kasvaa luottamussuhteessa häneen, se on koetuksen yksi tehtävä. Kun opimme, ettei itse koetus ole ongelmamme, vaan suhtautumalla oikein tilanteeseen voimme kasvaa uskossa vahvoiksi. Itsehillintä liittyy oleellisesti siis kärsivällisyydessä kasvamiseen.

Siitä pääsemme sopivasti kielen käyttöön. Pystymmekö hillitsemään kieltämme, miten puhumme? Meidän on todella opeteltava miettimään mitä puhumme. Saarnaajien on opeteltava erityisesti itsehillintää, etteivät he puhuisi sellaista, mikä on vastoin Jumalan sanaa, koska he eivät ole pelkästään vastuussa kuulijoilleen, vaan Kutsujalleen. Siksi tämän tiedon pitäisi saada meissä aikaan terveen Jumalan pelon, että mietimme mistä motiiveista tahdomme päästä puhumaan Jumalan seurakunnalle.

Toinen puoli on se, että minun mielestäni jokainen uskova on vastuussa omasta kielen käytöstään. Jos puhumme ihan mitä sattuu esimerkiksi työpaikalla, tarkoitan pahan puhumista selän takana ja työkaverini tietää, että olen uskossa, millainen kuva hänelle jää uskovista? Sinä ja minä olemme vastuussa siitä, miten olemme käyttäneet mahdollisuutemme suhteessa työkavereihimme. Joku heistä voisi tulla uskoon, jos opettelisimme elämään läpinäkyvästi, mutta aidosti Jumalan rakkaudessa, sanoisimme anteeksi kun siihen on aihetta, sekä olisimme rohkaisijoita ja iloisia. Silloin työkaverit voisivat kiinnostua siitä, mikä vaikuttaa tällaisen käytöksemme.

Yksi aamu heräsin aikaisin mennäkseni kuntosalille ja kun pääsin sinne huomasin ikävän viestin: Suihkuhuoneen ovessa oli lappu jossa kerrottiin, että vesi on poikki tänä aamuna 6-9 välillä, ja kun itse olin siinä klo 5, totesin, etten millään kerkeä treenaamaan ja pääsemään suihkuun, ennen kuin lähden töihin. Lähdin melkoisen tuohtuneena siitä autolle ja purin suuttumustani Jumalalle hetken aikaa. Sen jälkeen puhaltelin ja aloin miettimään vaihtoehtoja. Lopulta päädyin käymään pikaisesti kotona ja pakkaamaan tavarat autoon ja lähtemään kohti Viitasaarta. Kun työpäivä oli pulkassa olin erittäin kiitollinen Jumalalle, että oma suunnitelmani ei onnistunut! Herra oli siunannut työni ihmeellisellä tavalla ja annoin hänelle ylistyksen siitä.

Mitä kärsivällisyys todella parhaimmillaan on, miten se ilmenee avioliitossa? Luonnollisesti itselläni ei ole kokemusta aiheesta, mutta mitä olen keskustellut tuntemieni pastoreiden kanssa voin jotain sanoa. Yksi piirre kärsivällisyydessä on kutsumuksen ymmärtäminen ja hyväksyminen. Jos aviopuolisolla on Jumalan kutsu julistaa ilosanomaa, tarvitaan todella paljon joustoa toiselta osapuolelta, koska monessa tapauksessa se tarkoittaa sitä, että hän voi matkustaa jossain elämänvaiheessa, sanotaan pitkänkin aikaa, paljon. Mutta, toisaalta kun tällainen henkilö palaa kotiin saarnareissuiltaan, hänen puolisonsa tarvitsee myös omaa aikaa ja silloin toisen on aika olla joustava ja ymmärtää ja hyväksyy, että nyt minä osoitan rakkautta hoitamalla lapsia sen aikaa ja antaa toiselle tilaa hengittää.

Muistan elävästi vieläkin kun ystäväni joka aiemmin toimi pastorina kertoi, että kun hän seurusteli nykyisen vaimonsa kanssa, hän rehellisesti kertoi, että hänellä on kutsumus Jumalan valtakunnan työhön ja että se tulee vaatimaan uhrauksia hänen vaimoltaan. Hän ymmärsi ja hyväksyi tämän asian. Tämä aviopari on uskollisesti palvellut Herraa ja ymmärtääkseni avioliitto voi hyvin.

Nyt lähelläni ovat Pekka ja Neea Perho yhdessä lastensa kanssa. Olen saanut katsoa vierestä sitä, kuinka he tukevat toisiaan hienolla tavalla. Kun Pekka menee, Neea tukee häntä ja myös toisinpäin. Toisinaan he palvelevat yhdessä. Ei ole pitkä aika, kun Pekka ei päässyt nuorten iltaan siksi, että hänen täytyi jäädä hoitamaan lapsia kotiin, koska Neea oli töissä, eikä hän saanut lastenhoitajaa. Tiedän, että vaikka Pekkaa saattoi harmittaa olla kuulematta yhden parhaista opettajistamme, Markus Finnilän opetusta, hän osaa arvostaa hetkiä lastensa kanssa. Tästä näkee, kuinka meidän kaikkien täytyisi kasvaa vahvoiksi Hengen hedelmässä, jotta se ilmenee rakkautena, kärsivällisyytenä ja oikeana asenteena silloinkin, kun kaikki ei mee meidän toiveidemme mukaan.

Tahtoisin rohkaista sinua olemaan kärsivällinen lähimmäisillesi tulevaisuudessa, koska silloin heijastamme Jumalan rakkautta käytännössä. Se on päätös, jonka meistä jokainen voi tehdä ja vaikka välillä menetämmekin malttimme, voimme pyytää anteeksi ja kasvaa hiljakseen Hengen hedelmässä. Jumalan runsasta siunausta elämääsi 😀

Keskity kuuntelemaan Herraa

Raamattu on täynnä tilanteita, joissa Jumala ilmaisee itsensä tällä tavalla:

1.Mooseksen kirja 28:13

Yhtäkkiä Herra seisoi hänen luonaan ja sanoi: “Minä olen Herra, sinun isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi.

Jumala siis ilmaisee itsensä tässä Jaakobille. Hän puhuu omilleen tänäänkin, aivan niin kuin hän puhui kauan sitten Jaakobille. Hän ei ole lopettanut puhumistaan meille, vaikka jotkut luulevat hänen kuolleen, kun eivät erota hänen ääntään. On kyse suhteesta häneen ja siitä, että tahdomme keskittyä kuuntelemaan, mitä hänellä on meille asiaa, sekä määrätietoisen asenteen: minä tahdon oppia kuuntelemaan mitä hän sanoo ja totella.

2.Mooseksen kirja 3:4-8

Kun Herra näki, että Mooses poikkesi katsomaan, hän huusi Moosekselle pensaasta: “Mooses, Mooses!” Mooses vastasi: “Tässä olen.” Jumala sanoi: “Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhää maata.” Hän sanoi vielä: “Minä olen sinun Isäsi Jumala, Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.” Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. Herra sanoi: “Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut, kun he huutavat sortajiensa tähden. Minä tiedän heidän tuskansa. Sen tähden minä olen tullut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten käsistä ja johdattamaan heidät siitä maasta hyvään ja avaraan maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten asuinseuduille.

Tässä on vain pieni ote keskustelusta, jonka Jumala ja Mooses kävivät. Mutta huomatkaamme, että Mooses antautui keskusteluun Herran kanssa. Hän ei juossut pois tuosta tilanteesta, vaan vastaanotti Jumalan antaman tehtävän, vapauttaa israelilaiset Egyptin orjuudesta, joka kuvaa maailmaa. On mielenkiintoista huomata, että Mooseksen lähestyessä Jumalaa Herra kielsi häntä tulemasta lähemmäs ja riisumaan kengät, koska paikka oli pyhä. Mitä tää kertoo minulle tänään? Ajattelen niin, että Mooses on syyllinen synteihinsä, kun taas Jumala on pyhä, siis erottunut synnistä. Siksi hänen täytyi osoittaa kunnioitusta Jumalaa kohtaan ja jäätävä matkan päähän ja ymmärtää, että hän oli tekemisissä Jumalan pyhyyden kanssa.

Meidänkin on hyvä muistaa tänään lähestyessämme Jumalaa, että hän on pyhä. Hän ansaitsee kunnioituksemme, koska on auktoriteetti elämämme yllä. Kun Mooses riisui kengät, hän osoitti kunnioittavansa Herraa, jonka jälkeen dialogi jatkui. Hän toisin sanoen nöyrtyi Herran edessä. Vasta sen jälkeen Herra ilmaisi itsensä, että hän on hänen esi-isiensä Jumala, josta Mooses oli kuullut varmasti todella paljon! Tämän jälkeen Herra kertoi, että oli nähnyt israelilaisten kurjuuden ja päättänyt pelastaa kansansa ja hänellä oli hyvä suunnitelma heitä varten.

Huomaa, että vasta kun olemme oikealla taajuudella, ymmärrämme, että Jumala on ylin auktoriteettimme, hän alkaa ilmaisemaan suunnitelmaansa meille tavalla, jota ymmärrämme. Hän vuodattaa tässä tilanteessa sydämensä miehelle, jonka on valinnut vapauttamaan israelilaiset! Tahdotko sinä olla Jumalan mies tai nainen, joka tekee hänen tahtonsa? Virittäydy Jumalan läsnäolossa kuuntelemaan häntä. Tutki Raamattua ja pyydä Pyhää Henkeä puhumaan sinulle sen kautta. Jumalalla on sinulle suurenmoinen tehtävä, jonka vain sinä voit toteuttaa. Hän on pelastanut sinut tarkoitusta varten. Sinulla on korkea kutsumus, koska Herra on sen takana.

Miten virittäytyä samalle aaltopituudelle Jumalan kanssa?

Jesaja 40:30-31

Nuorukaiset väsyvät ja uupuvat, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat, mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.

Kyse on siis aktiivisesta odottamisesta, ei todellakaan passiivisesta: Voit alkaa palvelemaan kotiseurakunnassasi missä tahansa työmuodossa ja odottaa, että Herra johdattaa sinua eteenpäin, kun tahdot palvella häntä kokosydämisesti. Pastori Pekka Perho on joskus sanonut osuvasti, että liikkuvaa autoa on helpompi kääntää, kuin pysähtynyttä. Oletko samaa mieltä?

Kun siis opettelet erottamaan aikaa Jumalan edessä ja palvelemaan häntä, voit olla varma siitä, että Herra tahtoo puhua sinulle asioista hänen sydämeltään, aivan kuten hän puhui Moosekselle ja pitkän taivuttelun jälkeen sai hänet liikkeelle toteuttamaan suunnitelmaansa. Ajattele, jos Mooses olisi päättänyt kapinoida ja hyljätä Jumalan kutsun, silloin olisi ollut mahdollista, että israelilaiset olisivat jääneet Egyptiin vankeuteen. Kuuliaisuus liittyy siis oleellisesti jumalasuhteeseemme.

Kun kuuleemme Jumalan sanan julistusta ja laitamme sen käytäntöön elämässämme, kasvamme vahvoiksi Herrassa. Kun tutkit Raamattua, pyydä rohkeasti Pyhää Henkeä opettamaan sinua, mitä hän tahtoo sanoa näillä jakeilla ja kerro jollekin ystävällesi, mitä Herra laski näistä jakeista mieleesi, silloin muutkin voivat siunaantua ja tahtovat opiskella Sanaa!

Mikä on vastakohta sille, että opettelemme kuuntelemaan ja kommunikoimaan Jumalan kanssa? Se on maailmallinen tapa elää. Ei kunnioitusta, ei halua kuunnella ja totella, vaan kapina auktoriteetteja vastaan. Näin trailerin elokuvasta, jossa henkilöt päätyivät kapinoimaan, toisaalta turhautumisensa ja toisaalta väsymyksen tuloksena. He päättivät toimia itsekkäästi, niin kuin maailma aina tahtoo. Itsekkyys näkyy niin räikeästi meidän ajassamme, se on luonteenomaista tälle maailmalle; ollaan minä-keskeisiä, vaikka toisinaan todella tärkeetä onkin antaa aikaa itselle ja levätä, koska emme ole koneita.

Kiire sekoittaa maailmamme ja kuin huomaamattaan elämä on jo ohi, kun paholainen pyrkii saamaan ihmiset ansaan. Itsekkyyden ja kiireen yhdistelmä on tuhoisa: unohdamme, että jos päätämme olla itsekkäitä, torjumme läheisemme ja heidän tarpeensa. Rakkaus ja kunnioitus kulkevat käsi kädessä. Silloinkin meidän tulee muistaa rajoitteemme, emme välttämättä voi kaikkia auttaa, mutta jos rakastamme lähimmäisiämme, voimme muuttaa heidän elämänsä.

Pyhä Henki on äärimmäisen hienotunteinen. Hän kuiskaa sydämeeni hennosti, mutta kun olen opetellut tunnistamaan hänen äänensä hengellisillä korvillani, ja päättänyt olla kuuliainen sille, tiedän myöhemmin, hedelmästä, hänen puhuneen.

Kun työssäni liikun paljon autollani, tiellä näkyy säännöllisesti “tolppapoliiseja”. Toiset vähentävät vauhtia sakon pelosta sen kohdalla, toiset kunnioituksesta lainsäätäjää kohtaan, joka on tietystä syystä asettanut nopeusrajoitukset, ihmisten turvallisuuden vuoksi. Voimme asennoitua ylinopeuteen kahdella tavalla: Voimme vähätellä sitä, vedota kiireeseen ja sitten kun jonakin päivänä on huono päivä, saamme sakot, parhaimillaan päiväsakkoja, joka kirpaisee toisinaan kohtuullisen paljon. Tai sitten opettelemme varaamaan enemmän aikaa matkalle, emme vaaranna omaa, emmekä muiden tienkäyttäjien turvallisuutta ja huomaamme, että uusi tapa ajaa, säästää rahat siltä, ettei tarvitse enää maksaa sakkoja, eikä polttoainettakaan mene niin paljon, sekä liikennekulttuuri paranee meidän osaltamme.

Tahdon rohkaista sinua virittäytymään, kuuntelemaan ja tottelemaan Herraa. Se on parasta, mitä voit tehdä. Emmehän itse tiedä, mikä se Jumalan suurenmoinen suunnitelma elämällemme on, jos emme tahdo alistua hänen tahtoonsa. Mutta omasta kokemuksesta tiedän, että se on miljoona kertaa parempi, kuin oman tahdon tie. Ole siunauttu Jeesuksen nimessä 🙂

Jumalan lapsen identiteetistä

1.Joh. 2:28-3:3

Ja nyt, lapset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi rohkea luottamus emmekä joutuisi häveten väistymään hänen luotaan, kun hän tulee. Jos kerran tiedätte, että hän on vanhurskas, te myös ymmärrätte, että jokainen, joka noudattaa vanhurskautta, on syntynyt hänestä. Katsokaa, millaista rakkautta Isä on meille osoittanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Siksi maailma ei tunne meitä, eihän se tunne häntäkään. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas.

Kun katsomme näitä jakeita kokonaisuutena, huomioni kiinnittyy näihin sanoihin: ”lapset, pysykää hänessä”. Sitä seuraa kaikki tulevat jakeet. Meidän luottamuksemme ei horju tunteiden tai olosuhteiden mukaan, tiedostamme, että Jumala on oikeamielinen, ja me voimme kasvaa oikeamielisiksi hänen yhteydessään, tiedostamme asemamme Kristuksessa Jumalan lapsina, hyväksymme, että kun pääsemme kerran taivaaseen, tulemme hänen kaltaisikseen lopullisesti ja kun pidämme toivomme hänessä, kasvamme pyhityksessä.

Käydäänpä tutkimaan näitä jakeita yksityiskohtaisemmin. Jakeessa 28 apostoli Johannes siis suorastaan käskee riippumaan kiinni Jeesuksessa kokosydämisesti, niin, että elämän huolet ja murheet eivät vie luottamustamme pois Jeesuksesta. Hän puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä. Apostolit joutuivat kokemaan jatkuvaa vastustusta, koska saatana yritti estää (kuten tänäkin päivänä) evankeliumin (ilosanoman) eteenpäin viemisen. Paholaisen yksi taktiikkahan on saada Jumalan lapset vähättelemään tekemiämme vääriä valintoja. Joskus itsekin ajattelin, että ”ei sillä nyt niin väliä oo”, mutta totuus on, että tekomme kumpuavat sydämestämme, ajatusmaailmastamme ja tahdostamme. Se mitä teemme, miten asennoidumme syntiin, kertoo sydämen tilastamme paljon. Joskus Jumala herättää meitä voimakkaillakin tavoilla, ettemme lähtisi tekemään kompromisseja paholaisen kanssa.

Luulenpa, ettei Johannes kevysti kirjoittanut tätä jaetta. Hän oli elänyt pitkään Herran omana ja nähnyt varmasti monenlaisia Jumalan lapsia. Osa oli niitä, jotka ymmärsivät kuinka tärkeetä on vaeltaa jatkuvasti yhteydessä Jumalaan ja toiset olivat luisuneet pois uskosta. En voi olla asiasta varma, mutta minusta tuntuu siltä, että Johannes oli nähnyt liian monen luisuvan pois Jumalan luota. Kun tutkimme seuraavia jakeita, näemme miten tämä asia kehittyy. Totean vain, että apostolin huoli ilmenee selkeästi, kun hän sanoo: ”joutuisi häveten väistymään hänen luotaan, kun hän tulee.” Syntiin liittyy aina häpeä. Se tuli maailmaan, kun Aadam ja Eeva lankesivat ensi kertaa syntiin. Jokainen, joka on kerran ollut Jumalan lapsi ja lähtenyt oman tahdon tielle, joutuu niittämään sadon päätöstensä tuloksena, siksi todellakin on tärkeetä pitää kiinni uskosta Jeesukseen loppuun asti. Jokainen joutuu eräänä päivänä vastaamaan omasta vaelluksestaan Jumalan edessä. Minä en ainakaan uskaltaisi astua hänen eteensä, ellen varmasti tietäisi olevani Jeesuksen sovintoverellä pesty. Omilla ansioillani en ansaitse ikinä pääsyä taivaan kirkkauteen, se on saletti.

Jakeessa 29 kaksi pientä sanaa pistää silmään: Tiedätte ja ymmärrätte. Jumala on täysin oikeamielinen ja oikeudenmukainen eli reilu. Hänessä ei ole mitään valhetta, eikä hän voi valehdella. Hän on täydellisen puhdas, toisin kuin syntiinlangennut ihmiskunta. Siis, kun hän lupaa meille jotain, se pitää, koska hän ei voi kertakaikkiaan koskaan valehdella. Ihmisen lupaukset toisinaan pitävät, joskus eivät. Tässä jakeessa näemme, että tunnusomaista Jumalan lapsen identiteetille on olla oikeamielinen, kuten hän on. Miten voimme oppia tuntemaan Jumalan oikeamielisyyden? Tutustumalla Raamattuun ja viettämällä aikaa hänen lähellään. Jos tutkimme vanhaa testamenttia, näemme hänen oikeamielisyytensä jatkuvasti Israelin kansan vaiheissa. Mainitakseni vain yhden esimerkin, toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan israelilaisten huudosta Jumalansa puoleen, kun he olivat orjina Egyptissä.

2.Moos 1:23-25

Kun oli kulunut pitkä aika, Egyptin kuningas kuoli. Israelilaiset huokailivat yhä orjuutensa vuoksi. He huusivat apua orjuuden tähden, ja heidän huutonsa nousi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa ja muisti Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa tekemänsä liiton. Hän näki israelilaiset ja tunsi heidän hätänsä.

Tässä näemme kuinka Jumala toimii johdonmukaisesti silloin, ja hän toimii samoin tänäänkin. Hän ei muutu. Huomaa, kuinka liittouskollinen Jumala on aina ollut. Hän tunsi kansan hädän ja oli päättänyt ottaa Mooseksen käyttöönsä vapauttaakseen israelilaiset orjuudesta, joka kuvasi vapautumista syntisestä maailmasta. Hän tahtoi olla heidän kanssaan, jotta voisi opettaa heidät tottelemaan hänen tahtoaan. Ei siksi, että heillä ei ollut muuta mahdollisuutta, vaan siksi, että he ymmärtäisivät kuinka paljon Jumala rakasti heitä, ja he oppisivat kunnioittamaan häntä sen tähden.

Jumala tahtoo edelleen, että me ymmärrämme hänen olevan oikeamielinen, ja sen olevan periytyvää, joka kuvastaa oikeanlaista suhdetta häneen. Hän tahtoo siis opettaa meille selkeästi, että Jumalan lapset tunnistetaan siitä, että he muistuttavat moraalisilta ominaisuuksiltaan häntä. Mitä tarkoitan? Sitä, että kun osoitamme lähimmäisen rakkautta, annamme anteeksi, kunnioitamme auktoriteettejamme, sekä maallisia, että hengellisiä, osoitamme näin olevamme Jumalan lapsia. Jumalan lapsen nimen käyttämiseen sisältyy sekä edut, että velvollisuudet. Meidän ei tule uskotella itsellemme, että voimme elää miten tahansa ja sitten Isä antaa kaiken anteeksi ja kaikki on hyvin. Oikea Jumalan pelko on tunnusomaista Jumalan lapsille. He opettelevat ymmärtämään Jumalan syvää rakkautta, mutta ymmärtävät ja hyväksyvät myös hänen pyhyytensä. Se varjelee meitä matkallamme taivaaseen.

Nyt kun apostoli on määritellyt mistä tunnistaa aidon Jumalan lapsen jatkamme jakeeseen 1. Tästä jakeesta nousee yksi sana avaimena: Rakkaus. Olemme tekemisissä rakastavan Jumalan kanssa! Hän on osoittanut maailman suurinta rakkautta hyväksyessään meidät omiksi lapsikseen! Kukaan ihminen ei ansaitse ikinä pelastusta, koska Jumalan standardit ovat aivan eri asteikolla kuin ihmisen. Siksi Jeesuksen täytyi tulla sovittamaan meidät, jotta meillä on pääsy tähän yhteyteen. Sen tulisi saada meidät rakastumaan häneen täysillä! Tästä kiitollisesta, nöyrästä sydämestä nousee aina palvonta hänen kunniakseen! Huomaamme, että on kyse Isän rakkaudesta, toisin sanoen hän on suunnitellut pelastuksen ja Jeesus toteutti sen täsmällisesti. Meidän on hyvä tunnustaa, että olemme Jumalan armosta pelastamia ja sen tähden olla kiitollisella mielellä. Tätä Jumalan antamaa iloa monet pelastumattomat ihmettelevät. Se saa heidät näkemään, että on joku toinenkin ulottuvuus kuin tämä näkyvä.

Jakeessa kaksi siirrytään odottamaan vapautuksen päivää, joka tulee näyttämään, millainen Mestarimme todella on, jolloin myös meidän todellinen identiteettimme paljastuu. Meidän on hyvä muistaa, että Jumalan valtakunta asuu jo meissä Jumalan laillisissa lapsissa uskon kautta, mutta se ilmestyy lopullisessa muodossaan eräänä päivänä. Kun tuo ihana päivä tulee, saamme nähdä Jeesuksen kasvoista kasvoihin. Siksi meidän tulee pitää uskostamme kiinni loppuun asti!

Meidän on hyvä muistaa, että aina kun lähestymme Jumalaa, hän lähestyy meitä (Jaakob 4:8). Voimme siis oppia tuntemaan häntä ja muuttua jo pala kerrallaan hänen kaltaisekseen. Joka kerran kun me tulemme hänen läsnäoloonsa, me muutumme. Siksi on niin arvokasta viettää aikaa hänen lähellään, jolloin Pyhä Henki paljastaa meille Jumalan sanan aarteita ja ilmaisee meille, millainen hän todella on! Siksi älä koskaan pidä halpana niitä hetkiä, kun kohtaat häntä yksinäisyydessä, perheesi tai seurakunnan kanssa, vaan opi arvostamaan niitä hetkiä. Kun opit arvostamaan hänen parantavaa, vapauttavaa läsnäoloaan, Pyhä Henki paljastaa Herramme todellista luontoa. Tämä on prosessi, jota kutsutaan pyhitykseksi.

Jakeessa kolme jatketaan pyhityksen ympärillä. Kun tahdomme kärsivällisesti vaeltaa Jumalan lapsina, pitäen kiinni iankaikkisesta perintöosuudestamme Jeesuksen ansiosta, puhdistumme Jeesuksen kallillla sovintoverellä. Pyhitys on siis kaksiosainen: Jeesus on pyhittänyt meidät täydellisesti Isän edessä sovintoverellään, siksi meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi. Toistaalta pyhitys on myös jatkuva prosessi, joka loppuu, kun pääsemme perille. Mitä tähän prosessiin liittyy?

2.Korinttolaiskirje 7:1

Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.

Tää jae ei ole minulle itsestään selvä ja helppo selittää. En voi aukottomasti osoittaa kantaani oikeaksi, ja sen olisikin turhaa. Koska minäkin olen vain ihminen, joka tekee virheitä, kuten jokainen. Tämä on siis tämänhetkinen kantani tähän jakeeseen, josta saa olla eri mieltä ihan vapaasti, jos siltä tuntuu. Kun Paavali puhuu lihan ja hengen saastaisuuden puhdistautumisen tärkeydestä, jotta kasvamme pyhityselämässämme, ymmärrän sen liittyvän meidän turmeltuneeseen luontoomme.

Perisynti sai aikaan sen, että ihminen joutui eroon Jumalasta paratiisissa. Sen jälkeen jokainen ihminen on syntynyt syntisenä tähän maailmaan. Pienet lapset, jotka eivät erota hyvää ja pahaa ovat ikään kuin ”unessa”, jolloin he eivät ole vastuussa teoistaan, vaan vasta kun he oppivat erottamaan hyvän ja pahan toisistaan, synti alkaa vaikuttamaan heidän elämäänsä. Puhutaan siis synnin turmelemasta luonnosta, joka näkyy maailmassamme kaikessa ja jokaisessa ihmisessä. Ja siksi ymmärrän, että Paavali viittaa ihmisen omaan henkeen ja lihaan, joka ei kykene noudattamaan Jumalan tahtoa, kuten hän kertoo Roomalaiskirjeen 7 luvussa.

Tarvitsemme siis todellista Jumalan pelkoa kasvakseemme uskossa. Miksi? Kun tulemme tietoisiksi Jumalamme pyhyydestä, arvostamme häntä enemmän. Hänen armonsa kokeminen saa meidät myös kokemaan syvää kunnioitusta. Johannes sanoi, että ”jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas.” Kun opimme tunnustamaan syntimme ja kadumme niitä aidosti, puhdistumme Jeesuksen veressä. Identiteettimme ei perustu meidän ansioihin vaan Jeesuksen. Koska vain hän on puhdas pysyvästi. Kun ymmärrämme, ettei asemamme perustu omiin ansioihimme, vaan Jeesukseen, meiltä lähtee valtava paine pois. Mitä tämän ymmärtäminen saa aikaan? Syvää kunnioitusta Jeesusta kohtaan. Ja tuo kunnioitus tekee  eräänä päivänä pyhityksemme täydelliseksi. Kun Pyhä Henki tekee eläväksi asemamme järkähtämättömyyden, me todella alamme palvoa häntä ja tahdomme antaa jokaisen elämämme osa-alueen hänen hallintavaltansa alle, koska hän hoitaa sen paljon paremmin kuin me ikinä pystyisimme.

Loppupäätelmänä sanoisin, että meidän tehtävämme on pitäytyä Jumalaan sataprosenttisesti, jolle rakentuu luottamus- ja rakkaussuhteemme häneen. Sen päälle on hyvä rakentaa identiteettimme Jumalan lapsina. Siksi meidän todella kannattaa rakastua Jumalan sanaan. Silloin emme eksy pois totuudesta ikinä J Ole siunattu Jeesuksen nimessä. T. Jukka

Kuka saa hallita elämäämme?

Tällä kertaa mieleni tuntuu melko raskaalta aiheen tähden, josta kirjoitan. Pyysin Herralta äsken viisautta ja nöyryyttä kirjoittaa tästä alueesta, koska kukaan ihminen ei ole oikeutettu ”saarnaamaan” ja osoittamaan toisten syntejä, koska jokaisella Jumalan lapsella on omat heikkoutensa. En siis pyri kirjoittamaan ylhäältä päin, ikäänkuin itse olisin synnitön, vaan pyrin asettumaan itse yhtälailla lukijan asemaan.

Aihe ei ole mukava, sen myönnän. Mutta totean, että totuus ei ole aina ihanaa ja mieltä ylentävää, koska jokainen meistä on syntinen pyhän Jumalan edessä. Kukaan ei ansaitse Jumalan mielisuosiota omilla teoillaan, koska monesti vaikuttimemme ovat väärät. Teemme syntiä ennakkoluuloin, ajatuksin ja teoin. Mistä aiheista nyt puhun? Vain muutaman mainitakseni: Jooga, horoskoopit ja ennustajat. Jostain syystä uskovatkin sekoittavat asiansa monta kertaa sekaantumalla esimerkiksi tällaisiin. Miksi horoskooppien lukeminen tai ennustajille soittaminen on huono asia? Tai miksi jatkuvasti yleistyvä jooga-kursseille osallistuminen on muka väärin? En pysty perustelemaan hienoin argumentein kantaani, lähestyn asiaa siltä kannalta, miksi Jumalan tulee olla elämämme valtaistuimella ja esimerkiksi edellämainitut asiat syrjäyttävät hänet siltä. Tiedän yhden ainoan kirjan, jota uskallan suositella jos tahdot perehtyä esimerkiksi joogaan ja mitä Jumala on siitä mieltä. Se on Pekka Reinikaisen noituuden paluu lääketieteeseen. Lisätietoa:

http://www.kuvajasana.fi/tuotteet?selProduct=94&selGroup=29

Mikä sai minut päättämään, että tällä viikolla näiltä alueilta kirjoitan? Jumala näytti minulle hiukkasen inhottavalta tuntuvan näyn: Näin ilkeän demonin, jonka ymmärsin kuvaavan henkivaltaa, joka vaikuttaa esimerkiksi joogan, horoskooppien, enkelien palvonnan, ja ennustajien taustalla. Henkivalta tahtoo orjuuttaa ihmiset pikku hiljaa ja viedä paholaisen orjiksi uudelleen. Taivaan Isä itkee kun hänen lapsensa alkavat leikkimään näiden kanssa.

Katsotaanpa miten Jeesus toimi fariseusten kanssa.

Matteus 15:7-9, 12-14

Te tekopyhät! Oikein on Jesaja teistä ennustanut sanoessaan: Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan se palvelee minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmisten käskyjä. Silloin opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat, kun he kuulivat puheesi?” Mutta hän vastasi: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. Älkää heistä välittäkö, he ovat sokeita sokeiden taluttajia. Jos sokea taluttaa sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan.”

Hesekiel 33:31-32

He tulevat sinun luoksesi niin kuin kansan on tapana ja istuvat edessäsi minun kansanani. He kuuntelevat sanojasi mutta eivät tee niiden mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullaan, mutta heidän sydämensä ahnehtii väärää voittoa. Sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu. He kyllä kuuntelevat sanojasi mutta eivät tee niiden mukaan.

Meidän tulee lukea nämä jakeet huolellisesti ja ymmärtää, mitä Jumala tahtoo meidän tekevän. Millainen ihminen on tekopyhä? Sellainen, joka näyttelee olevansa jotain, mitä ei todellisuudessa ole. Ikävä kyllä tekopyhyyttä on ilmennyt siitä lähtien kun ihminen lankesi syntiin. Tekopyhyys ilmenee näissä Matteuksen evankeliumin sanoissa niin, että fariseukset osaavat puhua viisaasti ja ihmiset ajattelevat heidän todella palvelevan Jumalaa, mutta heidän suhteensa Jumalaan on kuollut synnin tähden. Mitä Jeesus tahtoo meidän tekevän? Ettei meistä tule samanlaisia! Ettemme yrittäisi näytellä ihmisille ja Jumalalle, että kaikki on kunnossa, vaikka kulissit olisivat jo kaatumassa. Jeesus tahtoi opettaa opetuslapsiaan irtisanoutumaan näennäisestä Jumalan palvelemisesta ja seuraamaan häntä kokosydämisesti. Jos alamme tekemään kompromissejä maailman arvojen kanssa, me eksymme ja ainoa tapa palata takaisin Jumalan luo on tehdä reilusti mielenmuutos. Mielenmuutos ei tarkoita sitä, että minäpä nyt pyydän Herralta anteeksi ja huomenna taas jatkan entiseen malliin, tullen pikku hiljaa flegmaattiseksi, veltoksi, todellisen mielenmuutoksen kanssa. Ei, Jeesus sanoi selkeästi, että se täytyy juurineen repiä pois, jotta voi aidosti nähdä muutoksen. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että alkaa olla tilivelvollinen jollekin luotettavalle Jumalan miehelle tai naiselle elämästään. Fariseuksillakin oli täysi mahdollisuus tehdä parannus ja olen ymmärtänyt, että muutamat heistä aidosti tekivätkin parannuksen ja tunnistivat Jeesuksessa luvatun Messiaan.

Miksi tekopyhyys on niin vaarallista? Koska Hesekielin jaejaksossa näemme, että kuka tahansa voi näyttää olevansa messissä täysillä, mutta sydän on jo paatunut synnin tähden. Miksi on niin vaarallista, jos elämme Jumalan lapsen elämää muille, mutta todellisuudessa emme noudata Jumalan sanaa elämässämme? Siinä ei ole mitään voimaa ja tällainen uskova kyllästyy uskoon ajan saatossa. Miten sitten tulisi toimia joogan tai horoskooppien kohdalla? Jos ajattelemme, että horoskooppien lukemisessa ei voi olla mitään pahaa, me alamme vähättelemään sen vaikutusta mieleemme, ajatuksiimme ja tahtoomme. Sehän on yksi perkeleen juoni. Jos harrastamme joogaa, se tuntuu varmaan hyvältä ja voimme rentoutua arjen keskellä. Itse asiassahan jooga-liikkeissähän ei ole mitään pahaa, mutta henkivalta mikä vaikuttaa sen taustalla sitoo ihmisiä paholaisen orjiksi. Paholaisen juoni on siinä, että alamme vähätellä syntiä, se tuottaa jonkinlaista nautintoa, kunnes Pyhä Henki osoittaa meille synnin ja tulee morkkis. Jos aidosti teemme parannuksen, emmekä jää miettimään mikä tässä on niin väärää, koemme Jumalan armon. Jos taas perustelemme itsellemme synnin tekemistä, se alkaa vaikuttaa salakavalasti koko päähämme ja teemme kompromissejä, sen sijaan, että aidosti katuisimme. Jos jatkamme tässä kehässä kuukaudesta toiseen alamme uskoa enemmän fiiliksiä ja paholaisen valheita kuin Jumalan sanaa. Se on todella vaarallista. Puhun omasta kokemuksesta. Jos emme enää tahdo tehdä parannusta, Pyhä Henki tulee murheelliseksi ja hän hiljenee. Jossain kohtaa voi käydä niin, että huomaamme, ettei usko enää kiinnosta enää ollenkaan, uskovat ystävät ovat pois ja tilalla on uusi kaveriporukka joilla on sama arvomaailma kuin itsellä.

Miten voimme sitten varjella itsemme puhtaana tämän syntisen maailman keskellä, niin ettemme lankea pois Jumalasta? Yksinkertaista: Mitä enemmän rakastut Jeesukseen, uskon elämäsi pysyy fressinä, eikä mikään muu tuota vastaavaa iloa ja nautintoa kuin läheisyys Herramme kanssa. Miten saan pidettyä suhteen Herran kanssa fressinä? Hoitamalla rakkaussuhdetta hänen kanssaan päivittäin. Aika-varkaat vievät keskittymisemme pois hänestä liian helposti. Meidän täytyy siis perustaa elämämme Jumalan sanan varaan ja antaa sen tulla osaksi ajattelu-, toiminta ja tahtomaailmaamme. Silloin emme varmasti eksy pois hänen läheltään. Miten tämän voi pistää käytätöön? Voit alkaa pyytää Herralta yksinkertaisesti syvää halua tutkia Sanaa päivittäin. Siitä minä lähdin monta vuotta sitten, kun tahdoin uudistua uskossa. Kun rukoilin sitä päivittäin, huomasin yhtäkkiä, kuinka Herra tuli rakkaaksi ja tahdoin todella oppia tuntemaan Jeesusta. Siitä on kysymys.

Matteuksen 15 luvun jakeessa 8 sanottiin, että ”tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta.” Tää kertoo minulle sitä, että jos sydämemme täyttyy Herran pelolla, me ei eksytä ja silloin sydän pysyy lähellä Herraamme, koska rakastamme häntä.

Psalmi 34:10-12

Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääviltä ei puutu mitään. Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiviltä ei puutu mitään hyvää. Tulkaa, lapset, kuulkaa minua, Herran pelkoa minä teille opetan.

Näissä Daavidin kirjoittamissa sanoissa, jotka Pyhä Henki vaikutti hänessä, näemme miten tärkeää on etsiä ja kunnioittaa Herraa. Jae 10 on suora Jumalan lupaus, että kun me kunnoitamme häntä, hän todellakin pitää meistä huolen. Kun kunnioitamme ja rakastamme Jumalaa, meistä tulee halukkaita viettää aikaa hänen lähellään. Ja kun taivaan Isä tahtoo opettaa, sen parempaa ei voi olla 🙂 Kun lähestymme häntä kunnoittaen, huomaamme, että hän täyttää kaikki tarpeemme ja rakastumme häneen päivä päivältä enemmän.

Tehkäämme siis päätös tänään antaa elämämme jokainen osa-alueemme Jumalalle, viettää aikaa hänen lähellään, satsata ihmissuhteisiin, jotka saavat meidät rakastumaan Jeesukseen enemmän ja toteuttamaan hänen tahtonsa. Sen parempaa elämää ei ole olemassakaan! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂 T. Jukka

Olkaa pyhät

1.Piet. 1:13-19 (Raamattu kansalle)

Vyöttäkää siis mielenne ja olkaa raittiita. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen tietämättömyytenne aikana, elitte. Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.

1.Piet. 1:13-19 (Elävä Uutinen)

Sen tähden voitte nyt raittiisti ja luottavasti valmistautua siihen, että saatte kokea yhä enemmän Jumalan hyvyyttä, kun Jeesus Kristus palaa. Totelkaa Jumalaa, sillä olette hänen lapsiaan. Älkää luisuko takaisin entiseen elämäänne, kaikkeen siihen pahaan, mitä ennen teitte, kun ette paremmasta tienneet. Olkaa kaikessa pyhiä, niin kuin Herra, joka kutsui teidät lapsikseen. Hän on itse sanonut: Olkaa pyhiä, sillä minä olen pyhä. Muistakaa, että taivaallinen Isänne, jota rukoilette, on oikeudenmukainen tuomari. Hän tuomitsee tasapuolisesti kaikkien teot. Osoittakaa siis elämällänne, että kunnioitatte ja pelkäätte Jumalaa. Jumala on vapauttanut teidät, niin ettei teidän tarvitse yrittämällä yrittää päästä Jumalan suosioon kuten esi-isänne. Hän maksoi teistä lunnaat – ei kuitenkaan rahalla, niin kuin hyvin tiedätte, vaan pelastuksenne hintana oli Kristuksen kallis veri. Kristus oli Jumalan synnitön ja virheetön uhrikaritsa.

Kun lukee näitä jakeita, huomaa, että Jumalan lapset voivat elää Jumalan tahdossa, eikä heidän enää tarvitse elää kuten ennen uskoontuloa. He voivat elää Jumalan lapsina pyhää elämää, koska heidän asemansa on muuttunut päälaelleen: He eivät enää ole paholaisen orjuuttamia ihmisparkoja, jotka luulevat, että tekevät mitä tahtovat, vaikka todellisuudessa he ovat pakotettuja elämään syntistä elämäänsä, elleivät hyväksy Jeesusta elämänsä herrakseen. Ei ole siis mistään pienestä asiasta kysymys millään muotoa.

Ihminen, joka luulee olevansa vapaa tekemään mitä tahansa ja olevansa vapaa kaikesta, on uskonut ja niellyt paholaisen syötin. Kukaan ei ole todella vapaa, ennen kuin hyväksyy Jumalan armon omaan elämään, se on fakta. Kenenkään ei tarvitse tehdä yhtään mitään, joutuakseen kuoltuaan iankaikkiseen eroon Jumalasta. Se on Raamatun totuus. Mihin se perustuu? Siihen, että Aadam ja Eeva lankesivat syntiin ja jokainen heidän jälkeensä syntynyt on perisynnin alainen. Tarkennetaan toki, että pienet vauvat ja lapset, jotka eivät erota hyvää pahasta, ovat vapaat tästä synnin kirouksesta.

Mitä on sitten elää pyhää elämää, johon tässä viitataan? Sitä, että me teemme päätöksen kunnioittaa ja totella Jumalaa. Miksi Jumala kutsuu meitä olemaan pyhiä, mitä se tarkoittaa? Pyhä merkitsee erottautumista. Mistä? Tästä maailmasta, jossa elämme. Tämä maailmahan vieroksuu auktoriteettien kunnioitusta ja tottelemista. Muistammeko, että Jumala on asettanut auktoriteetit elämäämme? Jokaisella on auktoriteetti. Ilman auktoriteetteja tämä maailma olisi entistä sekavampi paikka! Kapina suurinta auktoriteettia vastaan Eedenin puutarhassa sai aikaan syntiinlankeemuksen. Mistä uskovaiset tulisi tuntea tänä päivänä? Siitä, että he kunnioittavat ja tottelevat auktoriteettejaan. Jos uskovainen kapinoi, se tuottaa häpeää Jumalan valtakunnalle. Aika raju väite jonkun mielestä.

No, jos katsomme vaikka koulumaailmaan, opettajien auktoriteetti on vähentynyt, jos sitä oikeastaan enää on. Lapset ovat entistä kurittomampia tänä päivänä, kiitos vapaan kasvatuksen. Opettajat sanovat toisinaan, että lapset tuodaan kouluun ja oletetaan, että koulun tehtävä on kasvattaa heidät. Siinä hyvin kuvaava esimerkki tämän päivän Suomesta. Jos uskovaiset päättäisivät kunnioittaa auktoriteettejaan, tämä maa muuttuisi. Niin suuri merkitys on kunnioituksella ja tottelevaisuudella. Huomaamme, että pyhyys ja kunnioitus kulkevat käsi kädessä.

Miksi meidän tulisi kunnioittaa ja totella Jumalaa? Jos päätämme tänään alkaa opettelemaan tervettä Jumalan pelkoa, me alamme tuottaa kunniaa Herrallemme, tekomme, sanamme ja ajattelutapamme alkavat heijastamaan aivan päinvastaisia arvoja kuin tämä maailma edustaa. Pyhyys kumpuaa jumalasuhteestamme, se on sisäistä, koska Pyhä Henki asuu meissä ja vaikuttaa meissä sitä. Silloin meistä kasvaa todellisia vaikuttajia tämän maailman keskelle.

Jokainen ihminen on vastuussa tuomiopäivänä siitä, mitä olemme tehneet ja mitä jättäneet tekemättä. Siinä on syytä, miksi meidän tulisi heijastaa Jumalan pyhyyttä elämässämme, koska omilla ansioilla emme koskaan pärjää tuona päivänä. Miten voimme olla varmoja, että tuomiopäivänä meillä on asiat kunnossa? Pitämällä yllä jumalasuhdettamme ja tarrautumalla Jeesukseen. Pelastuksemme perustuu vain ja ainoastaan Jumalan armoon, jota emme ole ollenkaan ansainneet. Se on Jumalan valtasuuruuden osoitus. Hän rakastaa niin paljon ihmistä, että päätti lähettää rakkaan Poikansa meidän puolestamme kuolemaan. Jos todella rakastamme ja kunnioitamme Jumalaa hänen hyvyydestään, ymmärrämme, että Jeesuksen veri oli todella arvokas ja kallis. Siksi sitä tulee kunnioittaa sopivalla tavalla: Elämällä hänen kunniakseen. Siinä on meille jokaiselle opeteltavaa totisesti koko loppuelämäksi.

Filippiläiskirje 3:7-9

Mutta mikä minulle oli voitto, sen olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä luen kaiken tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken ja pidän sen roskana, että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, joka tulee laista, vaan sen, joka tulee uskosta Kristukseen, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella.

Paavali luki kaiken muun tappioksi Jeesuksen tuntemisen rinnalla. Teemmekö me samoin? Huomaan itsessäni, etten toimi samoin. Yritän löytää jotain kompromisseja, mutta Jumala odottaa meiltä kokonaisvaltaista antautumista pyhitykseen. Että apostoli voi kirjoittaa näin rehellisesti Filippin uskoville, se oli ollut varmasti pitkä prosessi. Emme voi pitää molempia: Pitää kiinni omista ansioista ja olla samalla pyhiä. Meidän täytyy siis kuolla lihallemme jatkuvasti, jotta voimme elää täysillä Jumalalle. Kun kuolen itselleni, heittäydyn Jumalan armon käsivarsille ja sanon: ”Jumala ole minulle syntiselle armollinen, näet, etten pysty elämään pyhää elämää sinun tahdossasi omin avuin. Tahdon seurata Jeesusta koko sydämestäni tästä hetkestä eteenpäin.” Silloin meidät puetaan Jumalan voimaan, joka antaa kyvyn elää voitokasta kristityn elämää! Meidät on siis kutsuttu antamaan koko hallintavalta elämästämme Jumalalle, jättämään omat ponnistelut ja luottamaan häneen täysillä. Silloin tuloksetkin Jumalan valtakunnan kasvamiseksi ovat merkittäviä.

Mitä enemmän Jeesuksen opetuslapset päättävät antaa koko elämänsä Herran käyttöön, sitä kirkkaammin Jumalan valtakunta loistaa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂 T. Jukka

Mielen taistelukentällä

Mitkä asiat ovat meille tärkeitä? Jos katsomme viikon tai kuukauden päähän, ja tutkimme mihin aikamme on kulunut arjessa, se kertoo totuuden, niin simppeliä se vaan on. Saako tämän maailman huolet ja asiat täyttää päämme? Vai saako Raamattu täyttää sen ja uudistaa meidät? Miksi pitäisi jättää esim. salkkarien katsominen ja pyytää, että Herra anna mulle halu tulla sun eteesi viettämään laatuaikaa ja uudistaa mieli,- ajatus- ja tahtomaailma Jumalan sanalle kuuliaisiksi.

Väitteeni: Ei ole olemassa neutraaleja tv-ohjelmia ja sarjoja, jotka eivät vaikuttaisi siihen, miten ajattelen, toimin ja asennoidun. Jumalan sana vaikuttaa tervehdyttävästi koko olemukseemme. Sen tulisi antaa määrittää keitä olemme, eikä maailman, joka on paholaisen vallassa. Mihin perustan väitteeni?

Galatalaiskirje 5:16-17 (Raamattu kansalle)

Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa. Liha himoitsee Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan. Ne ovat toisiaan vastaan, niin ettette tee sitä, mitä tahdotte.

Gal. 5:16 (Amplified Bible)

Mutta minä sanon, kulkekaa ja eläkää [jatkuvasti] [Pyhässä] Hengessä [herkkinä ja Hengen hallitsemina ja opastamina]; silloin ette varmasti tyydytä lihan himoa ja mielihaluja [jumalattoman ihmisluonnon].

 

Gal. 5:16-17 (Elävä Uutinen)

Totelkaa Pyhää Henkeä. Hän ilmoittaa teille, miten teidän on elettävä. Kun tottelette häntä, ette tee sitä, mihin vanha ja paha minänne teidät muuten ajaisi. Luonnostamme näet teemme pahaa ja taas pahaa – aivan päinvastoin kuin Pyhä Henki tahtoo. Mutta kun Pyhä Henki saa tahtonsa toteutumaan, teemme hyvää vastoin luontoamme. Nämä kaksi voimaa taistelevat meissä jatkuvasti vallasta.

Huomaatko, miten rikas Jumalan sana on? Kun välillä näkee vaivaa, ja tutkii eri käännöksiä, löytää uusia puolia tuttuihinkin jakeisiin. Amplified Bible ja Elävä Uutinen luo uutta syvyyttä jakeeseen kuusitoista soveltamalla sen arkeemme selkeästi: Meidän tulee siis olla tiiviissä yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa, jotta voimme vastustaa syntiinlangenneen ihmisen viettiä tehdä pahaa koska, jos emme vastusta vanhaa luontoamme, joudumme ansaan välittömästi. Meillä on siis selkeä taipumus tehdä vastoin Jumalan tahtoa.

Mutta mehän emme enää kuulu tähän maailmaan, emmekä enää tahdo totella paholaista! Joten Pyhä Henki rohkaisee meitä olemaan kuuliaisia Jumalalle ja vastustamaan paholaista ja kiusauksia. Vain hän voi antaa meille kyvyn elää pyhää elämää, käsittäen, että meidän ei ole pakko antautua syntiin vaan meillä on jo voitto Jeesuksessa! Huomaa, miten rohkaisevasti Amplified Bible sanoo, että kun päätämme alistaa tahtomme Jumalan alle, totella Henkeä, niin hän lupaa, ettemme varmasti tyydytä lihan himoa ja jumalattoman ihmisluontomme mielihaluja! Halleluja, mikä lupaus! Huomaamme myös, että on käynnissä kova taistelu siitä, saako paha luontomme vai Pyhä Henki johtaa. Miten tämä heijastuu elämäämme?

Olli Helenius: Pisin matka

“Sanoin sanottavani ja lähdin kauas pois/kylmän maailman syliin ylpeyteni toi/luulin että onnistun jälkeni peittämään/historiani mielestäni häivyttää/kuinkas kävikään.

Pisin matka on tulla luoksesi jälleen/pisin matka on tulla takaisin.

Aivan liikaa näin, sieluni vanheni/tieto lisäsi tuskaa, totuus satutti/meistä jokainen kaipaa, niin teen minäkin/tuntea taivaan kosketuksesi/tahdon pitää susta kii.

Pisin matka on tulla luoksesi jälleen/pisin matka on tulla takaisin/saanhan takaisin tulla luoksesi jälleen/saanhan luoksesi tulla takaisin.”

Kiitän sydämestäni Jumalaa tämän laulun tekijästä. Hän on hengellinen isoveljeni Olli Helenius. Tällaiset biisit ovat minulle todella rakkaita. Kun minulla oli kylmä vaihe uskonelämässäni asuessani Kokkolassa ja Olli julkaisi muistaakseni vuonna 2008 Aikalisä LP:n jolta tää löytyy, tästä tuli mun ehdoton suosikki. Niinä vuosina kuuntelin, lauloin ja itkin. Se vaikutti sydämessäni paljon ja tänään saan kiittää Jumalaa hänen kärsivällisyydestään ja armostaan, että olen saanut palata hänen luokseen. Siksi uskon sanojen ja laulujen voimaan, koska ne julistavat, halusimme sitä tai emme. Siksi itse rakastan tutkia biisien sanoituksia, rohkaisevatko ne minua kasvamaan suhteessa Jeesuksen kanssa.

Jokaisella on välillä vaiheita elämässään, jolloin menee heikommin uskossa. Silloin tärkeään rooliin asettuu seurakuntayhteys ja ystävät, jotka ovat Pyhällä Hengellä täytettyjä. He voivat nähdä tilamme, jos ovat läheisiä, vaikkemme sanoisi sanaakaan. Jokainen tarvitsee tukiverkoston, johon voi luottaa sata prosenttisesti, jotta voi puhua täysin avoimesti mitä oikeasti kuuluu, eikä tarvii pelätä koskaan, tuomitaanko ja torjutaanko minut. Seurakunnan tulisi olla paikka missä on rohkaiseva ilmapiiri, olit ollut poissa enemmän tai vähemmän aikaa. Kukaan ei ole niin pyhä, että voisi sanoa pärjäävänsä omin avuin, koska kun paholainen saa eristettyä uskovan, hän on helppo saalis. Meillä jokaisella on silti vastuu elämästämme ja valinnoistamme, emme voi syyttää muita vääristä päätöksistä. Mutta sen voimme tehdä, että hoidamme jumalasuhdettamme, rakastamme tutkia Jumalan sanaa, lähestyä Jumalaa, viettämällä aikaa hänen lähellään ja lähtemällä palvelemaan kotiseurakunnassamme. Tiedätkö mitä silloin tapahtuu? Se, että vanha, paha luontomme alkaa kuolemaan. Emme lähde jokaiseen houkutkseen mukaan, vaan tunnistamme ja torjumme ne Jeesuksen auktoriteetissa. Sitä on kristillinen elämä ja taistelu lihaa vastaan.

Aloitin päiväni keskiviikkona kiittäen ja palvoen kunnian Kuningasta suuresta pelastuksesta. Kohta koin olevani Hengessä hänen valtaistuinsalissaan, jonne minulla ei olisi koskaan ollut mitään pääsyä ilman Jeesuksen täydellistä sovitusta. Palvoin polvillani häntä, joka eroaa kaikista muista. Koin hänen valtavan, mittaamattoman suuren armonsa ja se sai sydämeni kunnioittamaan häntä. Jumalan pelko syntyy siis sydämissä, jotka ymmärtävät, että hän on pyhä ja täydellinen armo. Se saa arvostamaan syvästi suhdetta hänen kanssaan, kaikki mitä maailmassa on, menettää silloin merkityksensä. Siihen Herramme meitä tahtoo mielestäni opettaakin: Aivan kuten apostoli Paavali piti kaiken muun roskana Jeesuksen tuntemisen rinnalla. Uskon, että Paavali oli useita kertoja, kenties satoja kertoja, kokenut hetkiä, joissa hän oli Hengessä Jumalan valtaistuinsalissa palvomassa. Se muistuttaa sydämellemme, kuka on Herramme ja kenen omaisuutta olemme.

Filippiläiskirje 3:7-9 (Elävä Uutinen)

Nyt olen kääntänyt selkäni kaikelle sille, mitä ennen pidin suuressa arvossa. Olen pannut luottamukseni ja toivoni yksin Kristukseen. Kaikki muu menettää arvonsa, kun vertaan sitä aarteeseen, joka on omani siksi, että tunnen Jeesuksen Kristuksen, Herrani. Olen työntänyt kaiken muun arvottomana syrjään omistaakseni vain Kristuksen ja saadakseni olla yhteydessä häneen. Enää en kuvittele pelastuvani siksi, että olen hyvä ihminen, tai siksi, että noudatan Jumalan lakeja vaan uskon, että Kristus yksin pelastaa minut. Jumala hyväksyy minut yhteyteensä, koska turvaudun yksin Kristukseen ja siihen, että mitä hän teki puolestani.

Eikö ole selkeää? Miksi sitten maailma saisi viedä aikaani valtavasti, joka tuottaa vain tuskaa, ahdistusta ja toivottomuutta? Pysyvää onnellisuutta ei vain löydy maailmasta, vaan ainoastaan henkilökohtaisesta suhteesta Luojaamme. Itsekin kun taistelin sen kanssa, että miksi tykkään katsoa tv:tä, sarjoja ja elokuvia enemmän kuin lukea Jumalan sanaa, tajusin Pyhän Hengen avulla myöhemmin, ettei minulla ollut läheistä suhdetta Jeesuksen kanssa. Parempi vain nöyrtyä myöntämään se ja katua, tehdä mielenmuutos. Kun tunnustamme syntimme, että aikamme on mennyt aivan joutavaan, ja pyydämme Jeesukselta anteeksi sydämestämme, hän antaa anteeksi. Hän antaa meille voiman ja tahdon iloita suhteestamme häneen. Se on valtavaa armoa! Kiitos Jumalalle siitä.

Jesaja 30:18 (Kirkkoraamattu 1992)

Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!

Tää jae puhuu minulle tällä kertaa näin, että Herramme odottaa mahdollisuutta olla meille armollinen. Se edellyttää meidän päätöstämme astua hänen läsnäoloonsa. Hän ei koskaan pakota meitä siihen. Jos muut asiat syrjäyttävät suhteemme häneen, hän ei voi osoittaa armoaan, niin kuin tahtoisi. Hän on täynnä armoa ja totuutta. Tahdommeko me häntä yhtä paljon, kuin hän meitä? Hän janoaa olla jatkuvasti lähellämme! Jos opit arvostamaan suhdettasi häneen, saat kokea hänen uskollisuuteensa, johdatuksensa ja luotettavuutensa vaikeissakin olosuhteissa. Millaiset uskovat ovat Jumalan voimakkaasti käyttämiä? Sellaiset, jotka ovat hänen ystäviään, joille hän paljastaa salaisuuksia, joita ei voi kaikille kertoa. Tahdotko tulla Jumalan ystäväksi? Ollaan rehellisiä, tahdommeko asettaa hänet todella elämämme keskipisteeksi, vai turvaudummeko hänen apuunsa vain silloin kun olemme pulassa? Sellaisia uskovia Herramme itkee. Hän tahtoisi olla heidän läheisiä ystäviään, jos he vain suostuisivat pistämään hänet prioriteeteissa ensimmäiseksi. Jakeen lopussa viitataan niihin, jotka kärsivällisesti odottavat häntä. Heitä kutsutaan autuaiksi eli Jumalan hyväksymiksi ja syyttömäksi julistetuiksi. Siihen liittyy siis syvä jano nauttia hänen läheisyydestään. Onko meillä aikaa hänelle? Onko kalenterimme niin täynnä, ettemme ehdi olla hänen lähellään? Ovatko muut asiat minulle rakkaammat kuin Pelastajani?

Pelastus on suuri lahja. Ihmisen osa on lopultakin pieni, verrattuna Jumalan osaan. Mutta koska meillä on vapaa tahto, voimme pilata senkin osan, emmekä voi syyttää siitä kuin itseämme, jos niin teemme, valitettavasti. Siksi meidän todella kannattaa miettiä, mitä kylvämme ajatuksiimme, mieleemme ja tahtoomme. Ruoki hengellistä olemustasi, niin kasvat vahvaksi Jumalan lapseksi. Ole siunattu Jeesuksen nimessä.. T. Jukka

Jumala on valo

1.Joh. 1:5-7 (Raamattu Kansalle)

Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä toimi totuuden mukaan. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

1.Joh. 1:5-7 (Elävä Uutinen)

Jumala on antanut edelleen teille välitettäväksi tämän sanoman: Jumala on valo, eikä hänessä ole pimeyttä. Me siis valehtelemme, jos sanomme olevamme hänen ystäviään, vaikka jatkamme pimeässä elämistä syntiä tehden. Mutta jos elämme – niin kuin Kristus – valossa lähellä Jumalaa, silloin meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Kun löysin tämän jaejakson eilen, innostuin siitä valtavasti 🙂 Kiitos Jumalalle hänen iätikestävästä sanastaan! Raamattu sanoo Eliasta, että hän oli yhtä vajavainen kuin mekin ja hän rukoilemalla rukoili, ettei sataisi ja niin sadetta ei tullut kolmeen vuoteen. Minäkin olen vajavainen tässä tehtävässä, jonka olen saanut Jumalalta, siksi rukoilin äsken, että Herra voisi käyttää minua puutteistani huolimatta. Jotta tämä jaejakso avautuisi hyvin, viime yönä heräsin ja etsin Elävää Uutista, josta selviää helposti ja ymmärrettävästi, mitä kirjoittaja on ajanut takaa. Samalla käsiini osui Uusi testamentti jossa on kommentaari, jonka takana tiettävästi on Aapeli Saarisalo. Katsotaanpa mitä hän on sanonut.

Jae 5: Jumala on valo. Toisinsanoen Hän on täysin pyhä. Johannes puhuu mielellään valosta ja pimeästä, jotka käsitteet esiintyvät usein myös Kuolleen meren luolista löytyneissä käsikirjoituksissa. Pimeä = synti.

Elävän Uutisten mukainen versio on siis perusteltu ja erittäin mielenkiintoinen, se tuo syvyyttä, kuten huomaamme. Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyy Saarisalon näkemykseen, että Jumala on täysin pyhä. Se antaa voimakkaan leiman näille jakeille, se liittyy olennaisesti tähän, miten meidän tulisi tulkita näitä jakeita. Jumala erottuu siis koko luomakunnasta ja on täysin oikeamielinen eli vanhurskas, hänessä ei ole syntiä. Ihminen sen sijaan on syntinen, hänellä on pyrkimys peitellä ja valehdella lapsesta asti. Meidän täytyy ymmärtää ja hyväksyä se tosiasia, ettei täysin oikeamielisen Jumalan eteen kukaan ihminen voi tulla väittäen oikeutetusti, etten ole syntinen. Jokaisen, joka tahtoo päästä yhteyteen, luottamukselliseen suhteeseen pyhän Jumalan kanssa, täytyy myöntää oma syntisyytensä ja tulla Jeesuksen luo ja katua aidosti syntejään. Silloin saamme lahjaksi vanhurskauden, siis meistä tulee Jumalan laillisia lapsia Jeesuksen ansiosta. Ainoastaan Jeesuksen tähden meillä on ylipäätään mahdollisuus lähestyä Jumalaa. Se on valtava lahja! Kun olemme vastaanottaneet pelastuksen lahjan Jumalan valtavasta armosta, meidän on määrä kasvaa uskossa. Lähestytään tätä asiaa Terapian vanhat kuviot biisin sanojen kautta:

”vanhat kuviot

ja mitä olen tehnyt

vanhat kuviot

ja mikä oli tulos

mutta vanhat kuviot

on asenteeni tervehtynyt

uusi tuuli astui sisään

ja se potkii

teidät ulos

uudenlainen elämä

syntynyt on ja se kasvaa

vanhan kuvion jättäminen

alkaa nyt

 

vanhat kuviot

mukana roikkuu

vanhat kuviot

joka mahdollisesta rakosesta

mutta vanhat kuviot

on kämppäni siivottu

ette tervetulleita ole enää

teitä odottaa loppu”

(Petri Lassila)

 

Mielestäni Petri Lassila on onnistunut erittäin hyvin kuvaamaan uskovan jatkuvaa taistelua lihan ja Hengen välillä tässä biisissä. Kertosäe kuvastaa halua ja paloa kasvaa uskossa, vahvaksi Jumalan lapseksi. Jokaisen täytyy tehdä luja päätös elää läpinäkyvää elämää suhteessa Jumalaan ja ihmisiin. Mitä läpinäkyvä elämä voi sitten olla? Sitä, että uskaltaa kertoa omista epäonnistumisistaan. Muistan kun eräs pastori kertoi seurakunnalle, että hän oli päättänyt jonakin kuukautena tiukan rahatilanteen vuoksi jättää maksamatta kymmenykset. Hän totesi, etten koskaan enää jätä maksamatta, koska kaikenlaista harmia seurasi tämän päätöksen johdosta. Tällaisia rehellisiä uskovia ja pastoreita tarvitsemme esikuviksimme. Meidän tulee siis muistaa, että vaikka voisimme piilottaa asioita ihmisiltä, emme koskaan voi piilottaa syntejämme, motiivejamme ja vääriä ajattelumallejamme Jumalalta. Siksi päätös olla läpinäkyvä on ratkaisevan tärkeää jokaisen uskovan kasvuprosessissa. Elävä Uutinen sanoikin osuvasti: Me siis valehtelemme, jos sanomme olevamme hänen ystäviään, vaikka jatkamme pimeässä elämistä syntiä tehden. Jumalan lapsen tuntomerkki: elää läpinäkyvää elämää, jota Jeesuksen veri puhdistaa jatkuvasti.

Jotta meillä voi olla ystävyyssuhde Jumalan kanssa, meidän täytyy tulla päätökseen elää häntä lähellä ja rakastaa häntä. Siihen sisältyy halu kasvaa, sitoutua Raamattuun ja yhteistyö Pyhän Hengen kanssa. Jumalan ystäväksi ei tulla viikossa eikä kahdessa, mutta voimme kasvaa sellaisiksi, kun päätämme tehdä hänen tahtonsa kaikissa asioissa ja annamme hänen olla koko elämämme Herra. Ja kaikki edellämainittu tapahtuu vapaaehtoisesti, koska Jumala ei pakota ketään. Mitä hyvä ystävyyssuhde Herran kanssa vaatii? Sitä, että pysymme nöyrinä. Mikä saa pysymään nöyränä? Terve Jumalan pelko. Sitä jokainen uskova tarvitsee joka päivä, koska olen huomannut, että silloin kun omassa elämässäni on ollut ongelmia, se on ollut aina seurausta Herran pelon puutteesta.

Jesaja 33:5-6

Ylhäinen on Herra! Hän asuu korkeudessa. Oikeudella ja vanhurskaudella hän täyttää Siionin. Sinun tulevat päiväsi hän turvaa, hetkestä hetkeen, hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa. Siionin aarre on Herran pelko.

Okei, tää on israelilaisille suunnattu, mutta kuten olen aiemminkin todennut, että me olemme hengellisen Israelin laillisia kansalaisia Jeesuksen tähden, joten voimme ottaa tän aivan hyvin omalle kohdallemme ja siksi se löytyy meidän Raamatustammekin. Jatketaan tutkimusta: Mutta jos elämme – niin kuin Kristus – valossa lähellä Jumalaa, silloin meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (jae 7). Huomatkaamme, että jos elämme synnissä, se pilaa tai lopulta tuhoaa ihmissuhteemme. Olen kyllä sen huomannut omassa elämässäni, että jos olen lihallinen ja katkera, ihmiset kaikkoavat läheltäni. Ja päinvastoin: Jos Jeesus on saanut kasvattaa luonnettani hänen kaltaisekseen, tulen toimeen lähimmäisteni kanssa. Joskus kuulin sanonnan, että jos et tuu toimeen kotona, et tuu toimeen vaikka vaihtaisit maisemaa. Tänä päivänä olen samaa mieltä.

Huomaa, että kun tahdomme elää läpinäkyvää elämää, näemme omat heikkoutemme koska Pyhä Henki näyttää miten vaellamme, ja saamme aina tulla Herran eteen ja puhdistua kaikesta synnistä! Silloin meistä ei pääse kasvamaan fariseus-henkisiä pyhimyksiä, jotka noudattavat muka lakia täydellisesti ja osoittelevat sormella muiden syntejä ja heikkouksia. Silloin alamme ymmärtämään, että jokainen ihminen, mukaan lukien uskovat, tarvitsevat Jumalan ansiotonta armoa armon päälle, koska kukaan ei pärjää ilman sitä. Se saa meidät keskittymään Jumalaan ja tiedostamaan riippuvuussuhteemme Jeesukseen. Muistakaamme, että Jeesuskin vietti paljon aikaa rukouksessa Isän kanssa öisin ja hoiti suhdettaan häneen. Hän tiedosti, ettei pärjää omin avuin, ellei tarkalleen tiedä ja toimi kuten Isä haluaa. Siksi hän uskalsikin sanoa, että ”Minä ja Isä olemme yhtä” koska hänellä oli ainutlaatuinen suhde häneen! Kunpa mekin voisimme kasvaa sellaiseen suhteeseen, jossa oppisimme tuntemaan Jumalan tahdon ja oppisimme soveltamaan sitä kaikissa ihmissuhteissamme ja osoittaa tietä taivaaseen kaikenlaisille ihmisille. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂 Terveisin Jukka.

Jeesus ylipappimme

Heprealaiskirje 4:14-16

Koska meillä siis on suuri ylipappi, läpi taivaiden kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan. 

Jeesus on ylipappimme. Mitä se tarkoittaa? Ylipapin tehtävä on edustaa ihmisiä Jumalan edessä. Olla kärsivällinen, ymmärtäväinen ja rakkaudellinen ihmisiä kohtaan, jotka tahtovat kääntyä Jumalan puoleen ja rohkaista heitä. Hän eroaa juutalaisista ylipapeista paljon. Leeviläiset papit olivat ihmisiä kuten mekin. He erehtyivät, tekivät syntiä ja kuolivat. Jeesus on täydellinen ylipappi meille, koska hän pystyy edustamaan sekä Jumalaa, että ihmistä. Jumala asetti uuden armoliiton Jeesuksen uhrikuoleman kautta vanhan lakiliiton sijaan, joka jatkuvasti osoitti ihmisten syntejä. Laki ilmaisee Jumalan tahdon tänäänkin, mutta koska Jumala tiesi, ettei ihminen koskaan itse voi täysin noudattaa sitä, hän lähetti Jeesuksen, joka tuli täyttämään lain! Mikä ilo, että Jeesus edustaa nyt meitä, ja uskomalla häneen, Jumala lukee hänen syyttömyytensä meidän eduksemme! Siinä on ilosanoma jokaiselle syntiselle! Jeesuksen pappeus on ylivertainen verrattuna leeviläiseen pappeuteen kaikilla mittareilla, hän voitti paholaisen ja kuoleman ja sai aikaan iankaikkisen liiton, jota mikään eikä kukaan voi koskaan kumota. Meidän ei siis tarvitse koskaan kuunnella paholaisen valheita, että Jumalan rakkaus raukeaisi tyhjiin kohdallamme, koska se ei perustu meidän ansioihin vaan ainoastaan Jeesukseen! Muista se, kun sielunvihollinen seuraavan kerran tulee syyttämään sinua. 

Jeesus on siis tullut taivaasta maan päälle vapaaehtoisesti. Joskus ajattelemme, voiko Jeesus ymmärtää meitä, kun paholainen syyttää meitä, masennumme, valitamme ja lankeamme. Mutta tässä selkeästi Jumalan Sana osoittaa valtavan totuuden: Jeesus todellakin samaistuu jokaisen ihmisen taisteluihin, hätään, koettelemuksiin, koska hän eli ihmisen elämän kaikkien näiden kärsimysten läpi, tekemättä syntiä. Siksi hän ymmärtää sinua ja minua paremmin kuin kukaan muu! Sen tähden voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa Jeesuksen kautta, joka voi edustaa sekä Jumalaa, että ihmistä ja saamme kokea hänen valtavan armonsa suuruuden omassa elämässämme. Hän antaa meille Pyhän Henkensä kautta ohjeet, kuinka voimme vastustaa paholaista uskossa, jottemme lannistu taistelussa matkalla taivaaseen. 

Heprealaiskirje 5:5-9

Niinpä ei Kristuskaan korottanut itseään tullakseen ylipapiksi vaan sai kunnian häneltä, joka sanoi: ”Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.” Ja toisessa kohdassa hän sanoo: ”Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan”. Lihansa päivinä Kristus voimakkain huudoin ja kyynelin uhrasi rukouksia ja anomuksia Jumalalle, joka voi pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Vaikka hän oli Poika, hän oppi kuuliaisuuden siitä, mitä kärsi. Kun hän oli tullut täydelliseksi, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen aikaansaaja kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaisia. 

Isä koroitti Poikansa ylipapiksi, ja Jeesus antoi meille esimerkin elää läheisessä yhteydessä Isän kanssa. Jeesus vietti aikaa jatkuvasti Isän lähellä rukoillen ja ohjasi näin opetuslapsiaan olemaan riippuvaisia Jumalasta. Hän eli elämänsä jumalanpelossa, ollen kaikessa kuuliainen Isän tahdolle. Ylösnousemuksen jälkeen Isä asetti Jeesuksen oikealle puolelle hallitsemaan ja hän odottaa meidän olevan kuuliaisia Pojalleen. Isä odottaa ja toivoo meiltä, että Jeesus ei ole meille vain pelastaja vaan myös suvereeni auktoriteetti, jota kunnioitamme tottelemalla häntä mielellämme. 

Kun olin töissä Ähtärissä muutama päivä sitten, vierailin muistomerkin luona joka oli pystytetty vuonna 1918 kaatuneiden muistolle. He olivat valmiita maksamaan kovan hinnan siitä, että meillä on itsenäinen Suomi. He osoittivat käytännössä, mitä rakkaus isänmaata kohtaan on. Syvä kunnioitus heräsi siinä hetkessä. 

Roomalaiskirje 5:6-8

Kun olimme vielä heikkoja, Kristus kuoli oikeaan aikaan jumalattomien puolesta. Tuskin kukaan on valmis kuolemaan jonkun vanhurskaan puolesta, hyvän ihmisen puolesta joku kenties uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä. 

Saakoon nämä jakeet muistuttaa meitä Jumalan suuresta rakkaudesta ja antakoon Pyhä Henki ilmestyksen meille Jumalan käsittämättömän suuresta rakkaudesta luotujaan kohtaan. Sodassa kuolleet ja Jeesus. Heissä on jotain samaa. Molemmat osoittivat konkreettisesti mitä on rakkaus. On kyse uhrautuvasta rakkaudesta toisia kohtaan, joka ei etsi omaa etuaan. Sitä me tarvitsemme tänään kipeästi elämäämme, ettei meistä kasva kyynisiä, itsekkäitä ja itsekeskeisiä ihmisiä. Jeesuksen omat tulisi tuntea ensisijaisesti rakkaudesta, kuten Jeesus tunnettiin. Ajattele nyt: Silloin kun me olimme vailla mitään mahdollisuutta päästä suhteeseen pyhän Jumalan kanssa, Isä lähetti Poikansa kuolemaan vihollistensa edestä! Siinä on jymy jytky. Kukaan ei ole tehnyt mitään vastaavaa ennen sitä, eikä sen jälkeen. Se on aitoa, jumalallista agape rakkautta, joka määrittää ihmisarvon, ei mikään muu. 

Liian usein itse olen ehdollistanut rakkauteni ajattelemalla: ”hyväksyn tän ihmisen, jos…” Jumala otti todella suuren riskin rakastaessaan syntisiä. Hän päätti rakastaa, vaikka ihminen vapaassa tahdossaan voi päättää torjua tuon rakkauden. Mieti nyt, miten taivaallinen Isä itkee niiden vuoksi, jotka eivät usko hänen armonsa ja rakkautensa olevan todellista siksi, että heidän elämässään on ollut isompia tai pienempiä pettymyksiä, tuskaa ja ahdistusta. Hän on koko ajan vierellä, odottaa vain ihmisen antamaa lupaa tulla ja alkaa parantamaan sisäisiä haavoja, joita kukaan muu ei välttämättä tiedä. 

Ilman Jumalan rakkautta en olisi tänään uskossa. Ilman hänen varjelustaan olisin maailmassa. Annan esimerkin: Kun asuin Kokkolassa, en jonakin ajanjaksona hoitanut jumalasuhdettani, ja maailma veti kovasti puoleensa. Minulla oli muutamia kavereita, jotka kävivät baareissa. Kerran heitin erään neidin ja hänen ystävänsä baariin. He pyysivät minua mukaan, mutta sanoin, että on aikainen herätys, että pitää mennä nukkumaan. Kun he olivat menneet baariin, hetken mielijohteesta päätin mennä itsekin. Kävelin sisälle ja katsoin baaritiskiä. Silloin koin, ettei tää ilmapiiri ole kutsuva. En kokenut itseäni kotoisaksi. Käännyin ja menin kotiin. Eilen aamulla Pyhä Henki nosti tämän muiston ja osoitti, kuinka Herra varjeli minut tuona iltana, etten jäänyt tuohon paikkaan. Se on suurta Jumalan armoa ja rakkautta. Hyvin todennäköisesti en olisi tänään uskossa, jos olisin antanut paholaisen viedä minua kuin pässiä narussa. Syvä kunnioitus nousee Jumalalle, että tänään saan olla hänen rakkautensa kohde :). 

Anna taivaan Isälle lupa olla rakastava Abba Isä sinulle. Meistä jokainen tarvitsee sitä jatkuvasti. Jokaisella meillä on syvä tarve tulla hyväksytyksi, ymmärretyksi, kuulluksi. Kaikki nämä tarpeet taivaallinen Isämme voi täyttää, ei kukaan muu. Voimme kokea uskovien keskellä yhteyttä. Tätä olen kokenut 4.5 vuoden ajan Seinäjoen Helluntaiseurakunnassa. Siksi olen eheytynyt ja voin vailla häpeää kertoa ilosanomaa Jeesuksesta siellä missä menenkin. 

Seinäjoen ILTA on minulle kuin perhe. Palvelemme, olemme läpinäkyviä, siunaamme, rohkaisemme, ylistämme Herraa, opimme yhdessä Jumalan Sanaa, sovellamme sitä arjessa, kerromme toisille miten Jumala on käyttänyt meitä, kun jollakin on tuska päällä, kuuntelemme ja vapautamme hänet Herran voimalla. Siunaamme vanhempaa sukupolvea. Tahdomme kokea Hengen yhteyttä heidän kanssaan ja rakentaa yhdessä, samassa rytmissä, Jumalan valtakuntaa. Iloitsemme seurakuntana läpimurrosta joka on alkanut. Pyydä Jumalalta ystäviä, joiden kanssa voit viettää aikaa, rakentua ja kasvaa uskossa vahvaksi. Sellaisia me todella tarvitsemme. Herra olkoon sinun apusi alkavalla viikolla kaikissa elämäntilanteissa ja rukoilen, että saat kokea, että Jeesus on rakastava ylipappisi, joka aina rohkaisee. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Ihminen, synti ja pyhitys

Tämän päivän aihe ei ole mieltä aina niin ylentävä. Jokainen ihminen kohtaa jossain vaiheessa oman pahuutensa. Aihe perustuu siihen, että olen opiskellut Global University Finlandin kurssia nimeltä ihminen ja synti. Voin sanoa suoraan: Mainio kurssi, jonka kautta ihmisyys, suhde Jumalaan ja synti ovat selkeyttäneet omia ajatuksia aiheesta.

Syntiinlankeemus Eedenissä aloitti sellaisen prosessin, jota kukaan ihminen ei pysty pysäyttämään. Kukaan ihminen ei voi pysäyttää synnin seurauksia. Emme ole nähneet maailmaamme ennen syntiinlankeemusta, emmekä voi suhtautua ulkopuolisena tarkkailijana syntiin, koska jokainen on syntiä tehnyt ja siksi erotettu Luojastaan. Synnin turmelus vaikuttaa jokaisessa ihmisessä planeetallamme. Niin kuin Paavali sanoo:

Room. 7:15-17

Minä en tunne omakseni sitä, mitä teen, sillä minä en toteuta mitä tahdon, vaan mitä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, minä myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en sitä enää teekään minä itse vaan synti, joka minussa asuu.

Ensimmäinen asia joka meidän tulee myöntää on, että minä olen syntinen Pyhän, Kaikkivaltiaan Kuninkaan edessä. En voi puolustella vääriä asenteitani, tekojani ja sanojani hänen edessään, joka on kaikkitietävä. Olemme syntyneet syntisiksi, siksi Paavali sanoo, että synti asuu meissä. Vaikka Aadam teki syntiä ja olemme perisynnin alaisia hänen vuokseen, emme silti voi siirtää vastuuta hänelle, vaan olemme itse vastuussa omista vääristä valinnoistamme ja elämästämme.

Miten synnin vaikutusta voisi havainnollistaa? Esimerkiksi sillä tavalla, että aikaisemmin yhteytemme Luojaan oli täysin ehyt, Aadam ja Eeva olivat suorassa yhteydessä Jumalaan. Kun syntiinlankeemus tapahtui, linja katkesi. Synti katkaisi ikään kuin ”puhelinlinjan” meidän ja Luojan välillä.

Mihin tieto syntisyydestämme johtaa? Siihen, etten voi miellyttää Jumalaa. En voi pelastaa itseäni hyvillä teoillani oikeudenmukaisen tuomarin edessä. Kun Jumala näyttää meille, että olemme syntisiä ja tiedostamme oman tilamme, tulen siihen johtopäätökseen, että minä tarvitsen pelastajaa, joka vapauttaa minut tästä karmeasta kierteestä.

Room. 8:3-6

Mikä laille oli mahdotonta, koska se lihan vuoksi oli heikko, sen teki Jumala. Hän lähetti oman Poikansa syntisen lihan hahmossa ja synnin tähden ja tuomitsi synnin lihassa, jotta lain vanhurskauden vaatimus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan vaan Hengen mukaan. Niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Lihan mieli on kuolema, mutta Hengen mieli on elämä ja rauha.

Näissä Pyhän Hengen innoittamisissa sanoissa Paavali kertoo erittäin tärkeän totuuden: Se mikä on minulle ja sinulle mahdotonta, koska olemme syntisiä, teki Jumala! Hän lähetti Poikansa maailmaan ihmiseksi, jotta hän voi kantaa meidän kaikkien syntivelan ristille, tuomitsi oman rakkaan Poikansa meidän edestämme, koska synnin palkka on kuolema. Kaikkien ihmisten synnit olivat Jeesuksen päällä ja vaikkei hän ollut tehnyt koskaan syntiä, häntä rangaistiin, jotta me saisimme syyttömyyden lahjan hänen ansiostaan. Katsotaanpa, miten tätä rangaistusta kuvaa Jesaja:

Jesaja 53:3-5

Hän oli halveksittu ja ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.

Toisin sanoen: Synnin rangaistus, syyllisyys ja häpeä joka on meidän päällämme siirrettiin Jeesukseen. Tunnustamalla ja hylkäämällä syntimme saamme anteeksi kaiken, koska Jeesus on kärsinyt rangaistuksen edestämme. Mikä ilouutinen! Olemme päässeet rauhaan oikeudenmukaisen Jumalan edessä ja sen kautta olemme parantuneet kuollettavasta sairaudesta, nimeltä synti. Toki näissä jakeissa viitataan myös siihen, että Jeesus kantoi myös sairautemme ristille ja hänen nimessään voimme parantua myös niistä.

Mitä siis tapahtui Jeesuksen ansiosta? Katkennut ”puhelinlinja” ihmisen ja Luojan välillä palautui ennalleen. Nyt meillä Jumalan lapsilla on täysi oikeus lähestyä Jumalaa rukouksen linjoja myöten ja käydä dialogia Herramme kanssa 🙂

Palataan takaisin Roomalaiskirjeen kahdeksanteen lukuun. Siellä verrattiin lihan ja Hengen mieltä. Kun ihminen on tullut siihen päätökseen, että tahdon antaa koko elämäni Jeesukselle ja seurata häntä elämäni loppuun asti meistä tulee Jumalan lapsia, eli perillisiä. Tämä päätös on kuin lähtölaukaus kisalle, joka päättyy aikanaan taivaan kirkkauteen. Se mitä tapahtuu sillä välillä kun olemme lähteneet Jeesusta seuraamaan ja pääsemme taivaaseen hänen luokseen on merkittävää. Voimme elää tuon ajan joko lihan tai Hengen mukaan. Vaikka olemme siirtyneet eräänä päivänä kuolemasta elämään ja meidät on lunastettu synnistä ja sen turmelevasta vaikutuksesta, se ei tarkoita sitä, että emme voi enää tehdä syntiä. Uskovatkin tekevät syntiä edelleen, kyse on siitä, miten asennoidumme siihen. Pyhitys on kaksiosainen: Jeesuksessa pyhitetty kertakaikkisesti, niin kuin Raamattu selkeästi osoittaa, mutta sitä kuvataan myös jatkuvaksi prosessiksi, jossa Jumalan lapset kasvavat Jeesuksen kaltaisiksi. Raamattu osoittaa selkeästi, että ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä Herraa. Olemme matkalla, ja meidän on katsottava tarkasti, miten rakennamme Kristus perustalle.

1.Piet. 1:13-17

Vyöttäkää siis mielenne ja olkaa raittiita. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana elitte. Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika.

Meidän tehtävämme on siis laittaa kaikki toivomme Jeesukseen ja alkaa elämään Pyhän Hengen johtamaa elämää, eikä totella enää vanhan syntisen luonnon himoja. Apostoli kehottaa tulemaan pyhiksi vaelluksessa, aivan kuten Jumalammekin on pyhä. Meidän tulee siis elää alamaisena Jumalan Hengelle, eikä syntiselle luonnollemme, jonka kautta sielunvihollinen yrittää saada meidät lankeamaan pois Jumalan tahdosta. Pietari muistuttaa, että jokainen, myös uskovat, tekevät tiliä Jumalan edessä elämästään, ja siksi kehottaa elämään jumalanpelossa tämän matkamme taivaaseen. Jos todella ymmärrämme, että meidät on kutsuttu elämään pyhää elämää Jeesuksessa, emme tahdo elää synnissä. Se saa meidät vihaamaan sitä saastaa, koska tekemällä tietoisesti syntiä murehdutamme Pyhän Hengen. Kiitos Jumalalle, hän on Totuuden Henki ja varoittaa meitä ja tahtoo meidän käsittävän, että Kristuksen maksama hinta oli kallis meidän edestämme.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Sen, että kun Aadam ja Eeva lankesivat paratiisissa syntiin, siitä alkaen perisynti on vaikuttanut elämässämme, koska se on osa luontoamme. Ainoa tapa korjata yhteys pyhään Jumalaan on vastaanottaa pelastus uskomalla Jeesukseen ja hyväksymällä armo omalle kohdalle. Kun olemme vastaanottaneet pelastuksen ja yhteys Jumalaa palautunut, me ymmärrämme, että Jeesus on elämämme Herra. Hän on ostanut omalla verellään meidät ja tahdomme tehdä hänen tahtonsa elämässämme tästä eteenpäin. Sitä on pyhityselämä, johon Jumala meitä johtaa. Meillä on syytä iloita ja ylistää siis Jeesusta tänäkin päivänä, olivat olosuhteemme mitkä tahansa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Jumalan sanan vaikutuksia

Jostain syystä tänä yönä ei vaan meinaa nukuttaa. Joten pitkästä aikaa kerkeän kirjoittamaan blogia 🙂 Mielessäni on ollut jo muutaman viikon ajan yksi jae, jonka koin Herran laskevan sydämelleni.

Matteus 22:29

Jeesus vastasi heille: Te olette eksyksissä, koska ette tunne Kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. 

Ihan aluksi tahdon sanoa avoimesti, että Raamattu on minulle tänään erityisen rakas siksi, että kun sain uudistua asuessani vielä Kokkolassa, sain Jumalan armon kautta ymmärtää, ettei uskoni koskaan voi kasvaa vahvaksi ellen tunne Jumalan sanaa. Sitä ennen luin Raamattua epäsäännöllisesti ja vasta kun aloin tutkimaan tätä Sanaa säännöllisesti, (päivittäin) se alkoi vaikuttaa minun ajatteluuni, tahtooni, toimintaani ja käytökseeni. 

Siksi tahdon tästä aiheesta jotain kirjoittaa, jotta sinun ystäväni arvomaailma ei perustuisi enää siihen mitä ihmiset sinusta ajattelevat ja sanovat, vaan siihen, mitä Jumala, taivaalinen Isäsi ajattelee ja sanoo. Sanon sen myös, että vaikka Jumala on opettanut minua Sanastaan, minun täytyy viettää aikaa rukouksessa, ylistyksessä ja Sanan tutkimisessa jotta voisin jatkuvasti edistyä Jumalan tuntemisessa. Siksi se, mitä nyt kirjoitan on vajavaista, sen mukaan mitä Pyhä Henki minulle näistä edellä olevista jakeista nostaa. Pyhä Henki voi (ja tahtoo) opettaa sinua myös henkilökohtaisesti: Jos tutkit näitä jakeita rauhassa, voit pyytää häntä avaamaan ja opettamaan koska hän asuu meissä ja yksi hänen tehtävistään on olla meidän opettajamme. Ole vain avoin ja pyydä, että Herra opettaa sinua ja saat janon tutkia Kirjoituksia yksityisesti säännöllisesti, niin voit kasvaa uskovana vahvaksi. 

Lähdetään liikkelle siis Matteuksen evankeliumin kohdasta jossa Jeesus sanoo saddukeuksille, että he eksyvät, koska eivät tunne Jumalan Sanaa eikä hänen voimaansa. Silloinhan ei ollut vielä Uutta testamenttia luettavana, vaan pelkästään Vanha testamentti jota juutalaiset opiskelivat. Mitä tämä kohta kertoo meille tämän päivän uskoville? Sen, että Jumala on sitoutunut sanaansa sataprosenttisesti, koska hän ei voi valehdella. Jeesus sanoo kaikella arvovalla meille tänään, että jos tahdot elää elämää jolla on voimakas vaikutus tämän maailman keskellä, opettele tuntemaan Jumalan Sanan periaatteet ja hänet henkilökohtaisesti. Jumala tahtoo, että sinulla on henkilökohtainen, intohimoinen, kunnioittava, ylistävä suhde hänen kanssaan! Se on valtava totuus. Sinulla ja minulla ei olisi oikeutta tulla synnistä erottuneen pyhän Jumalan eteen vaatimaan, että tahdot oppia tuntemaan hänet, mutta koska hän rakastaa meitä niin paljon, ja tahtoi suhteen kanssamme, hän lähetti oman Poikansa ja ilmaisi itsensä täydellisesti hänen kauttaan. Muista, että kun elät Jumalan sanan muikaista pyhää elämää, sillä on menestys.

Siksi voimme uskoa, että Jumala tahtoo antaa sinulle elämän, josta vaikutusalassasi olevat ihmiset totetavat: Hän on Jumalan mies/nainen. Kyse ei ole statuksesta, jolla voisimme ylpeillä, koska se on Jumalan armosta! Ilman, että Herra olisi pelastanut meidät, kutsunut yhteyteensä ja alkanut vaikuttaa meissä halua olla lähellä häntä, emme kasvaisi uskossa. Kunnia kuuluu siis aina Jumalalle. Meidän osamme on hyväksyä ja janota, että kasvamme uskossa vahvoiksi, hengellisesti aikuisiksi jotka voivat opettaa myös muita ensisijaisesti elämällään. 

Luukas 24:32

Ja he sanoivat toisillensa: ”Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?”

Tämä jae on siitä kohtaa, jossa kaksi opetuslasta olivat palaamassa Jerusalemista Jeesuksen kuoltua jonka jälkeen hän ilmestyy heille Emmaukseen vievällä tiellä ja selitti Kirjoitukset, miksi hänen täytyi kärsiä ja kuolla jokaisen syntisen edestä. Huomaa, että kun rakastut Jumalaan ja hänen sanaansa, sydämesi alkaa palamaan hänelle. Kun sovellamme Jumalan sanaa elämässämme, rakkaus ja into välittyy meistä, sillä voimme todistaa ihmisille kuinka hyvä Jumalalle on! Hän tahtoo vapauttaa kaikki synnin orjat ja meillä on ilouutinen heille Jumalalta. Kun siis itse luet Raamattua, pyydä Pyhää Henkeä opettamaan sinua, jotta ymmärtäisit mitä luet ja voit soveltaa sitä omassa elämässäsi. Kun toteutat tätä säännöllisesti sinun luonteesi alkaa heijastamaan Jumalan kaltaisuutta, kasvat Hengen hedelmissä ja muutut rakastavammaksi, kärsivällisemmäksi ja tahdot auttaa toisia, koska alat ymmärtää, että Jumala on tarkoittanut meidän elävän epäitsekästä elämää kuten mestarimme Jeesus eli. Siksi on niin äärettömän tärkeää imitoida Jeesusta, koska hän todellakin on Isän täydellinen ilmentymä. 

2.Tim 3:14-17

Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsuudestasi asti tuntenut pyhät Kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin. 

Tässä jaejaksossa on paljon asiaa, enkä varmasti voi tyhjentää pankkia täydellisesti, mutta huomaa muutama sana: Kun opimme pienestä pitäen arvostamaan Jumalan sanaa ja kuulemme sitä, meistä kasvaa varmoja uskovia. Ei sellaisia, jotka eivät ymmärrä perusasioita ja ovat harhaoppien vietävissä. Siksi on äärettömän tärkeää oppia tuntemaan Raamattu ja soveltaa sitä käytännössä, silloin emme eksy pois tältä tietä, koska Jumala ilmaisee tahtonsa meille tämän sanan kautta ja opettaa mikä on hyödyllistä ja mikä ei. Ja mikä parasta: Raamattu sanoo, ettei tältä tieltä eksy hullutkaan. Hän varjelee niitä jotka tahtovat seurata häntä 🙂

Toiseksi, kun opit tuntemaan Raamattua sinusta tulee viisas. Jumalan viisaus on aivan eri asia kuin tämän maailman viisaus. Jumala tahtoo sinun tulevan viisaaksi, jotta voit opettaa muita ja koska ymmärrät, että pelastumme yksin Jumalan armosta voit opettaa muitakin elämään pyhää elämää, joka on prosessi vaeltaesamme kohti taivasta. Jumalan Sanassa on kaikki mitä tarvitsemme: Hän opettaa meitä kaikenlaisten kirjoitusten kautta: Sananlaskujen, psalmien, saarnojen, vertausten jne, jotta oppisimme elämään Herraa kunnioittaen. Jos esimerkiksi luet, miten joku Raamatun henkilö lankesi syntiin ja siitä seurasi rangaistus jossain muodossa, voit ymmärtää, ettei sinun kannata toimia samoin ja varoa sielunvihollisen kavalia juonia. 

Joskus Jumala nuhtelee meitä Sanansa kautta. Itse olen löytänyt elämästäni syntiä kun olen tutkinut sanaa ja Totuuden Henki on paljastanut sen. On suurta armoa, että saa tehdä parannusta. Meidän täytyy muistaa, että pyhitys on kertakaikkinen sekä etenevä prosessi. Mitä tarkoitain? Sitä, että Jeesuksen sovitustyö oli täydellinen ja pelastumme ainoastaan sen kautta ilman yhtään hyvää tekoamme. Pyhitys liittyy myös vaellukseeni uskovana, ja kun pysyn lähellä Jeesusta en lankea pois uskostani. Uskoontulo on alku tälle vaellukselle ja taivaassa olen vasta perillä, siksi tarvitsen jatkuvasti Jumalan apua, jotta varjellun uskossa loppuun asti. 

Huomaa, että kun Jumala nuhtelee ja ojentaa, se kasvattaa meitä. Se kuuluu pyhitykseemme, että kasvamme kaikenlaisten koetusten kautta. Ilman koetuksia usko ei kehity, koska sitä ei haasteta, testata. Uskon koetus (test of faith) kasvattaa jumalallisen luonteen, joka ei koskaan anna periksi. Kun olemme kaatuneet, meidän täytyy nousta pystyyn! Kun teemme syntiä, Jumalan miehet ja naiset tekevät sydämestään parannuksen ja jatkavat matkaa, koska he eivät jää katselemaan itseään ja syntisyyttään, vaan katsovat Jeesukseen, joka on heidän elämänsä Herra. Silloin vastaanotamme puhdistuksen hänen verensä kautta. Kun olemme kompuroineet, kaatuneet riittävästi, ja näemme miten synti tuhoaa sisäistä ihmistämme, jonka Jumala on jo vapauttanut, meissä syttyy halu elää tuossa vapaudessa. Silloin ymmärrämme, että olemme sataprosenttisesti riippuvaisia Jeesuksesta! Alamme haluta viettää aikaa Jeesuksen lähellä, naulitsemme päivittäin vanhan syntisen luontomme ristille ja kuolemme sille. Kun alamme näkemään, ettei minun tarvitse kompuroida enää heikolla alueellani, vaan rakastamalla ja sitoutumalla Jeesukseen voin voittaa kaikki kiusaukset, luottamussuhteemme rakentuu Herraamme. Jumalan Sana saa meidät rakastumaan Jumalaan jolla on kaikki valta sekä taivaassa että minun elämässäni. Kun janoamme, että Raamattu tulee osaksi luonnettamme, että Pyhä Henki voi muistuttaa asemastamme Kristuksessa, huomaamme, että vihollisella ei ole mitään todellista valtaa meihin, koska Jeesus voitti hänet jo! Elämme hänen voittosaatossaan ja palvomme elämällämme ainoastaan häntä. 

Lopuksi apostoli Paavali kertoo Timoteukselle, että kaikki edellämainitulla on päämäärä: 

jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin. 

Kuka meistä on täydellinen? Ei kukaan. Mutta Jeesus on 🙂 Kun kasvamme Jumalan tuntemisessa, siis rakastumme häneen ja hänen Sanaansa meistä alkaa muotoutua Jumalan kaltaisia. Sitten taivaaseen perille päästyämme olemme täydellisiä, koska siellä ei ole enää mitään vajavaista, silti taivoitteet auttavat meitä kasvuprosessissa. Jos tavoite on tarpeeksi korkealle asetettu, ymmärrämme, että omassa voimassamme emme voi saavuttaa sitä, vaan tulemme entistä riippuvaisemmiksi Jeesuksesta. Sinä ja minä emme pärjää ilman häntä koskaan, hyväksytään tämä fakta ja antaudutaan hänelle sataprosenttisesti. Näin kun kilvoittelemme tällä tiellä eläen todeksi uskoamme Jeesukseen, voimme tehdä Jeesuksen kuuluisaksi siellä missä elämme tehden hyvää. Tee päätös sanoa jotain positiivista lähimmäisillesi joita kohtaat tänään ja rohkaise heitä jollain sanalla. Elämme sellaisen maailman keskellä, missä ei rohkaista, vaan ollaan itsekeskeisiä ja negatiivisia. Pelkästään sillä voit erottua jo massasta. Jumalan runsasta siunausta elämääsi rakas lukijani 🙂

Miten rakastua Raamattuun? 

Mieleeni nousi tänään ajatus kirjoittaa tänne ajatuksia siitä, miten voimme uskoutua, rakastua, päästä syvemmälle Jumalasuhteessamme. Tänä vuonna Seinäjoen Helluntaiseurakunta juhlii 80 vuotis taivaltaan ja yksi kohta jonka johtava pastorimme Markku Tuppurainen on nostanut on se, että hoidamme Jumalasuhdettamme. Tahdomme myös kertoa hyvät uutiset Jeesuksesta ihmisille, ja siksi tässä kohtaa toivotan sinut arvoisa lukijani lämpimästi tervetulleeksi Keskellä elämää konferenssiin heinäkuun 15-19. päivinä! Olemme rukoilleet tapahtuman puolesta ja uskomme, että Jumala tulee pelastamaan, parantamaan, vapauttamaan ja täyttämään Pyhällä Hengellä ja tulella jokaisen janoisen sydämen, joka tulee Seinäjoki areenalle! Laita nyt kalenteriin merkintä ja tule paikallle!

Mutta palataanpa tähän asiaan, miten voimme päästä sisälle Jumalan tuntemiseen. Otan esimerkin, joka ei imartele ollenkaan: En osaa kommunikoida ruotsiksi, mutta jos muuttaisin Ruotsiin, joutuisin opettelemaan kielen, jotta tulisin toimeen paikallisessa kulttuuriympäristössä. 

Jos tahdomme päästä syvälle Jumalan tuntemiseen, kokea hänen läsnäoloaan jatkuvasti elämässämme, meidän täytyy uhrata aikaa ollaksemme hänen läsnäolossaan. Silloin Raamattu tuloo rakkaaksi. Tahdotko tulla oikeasti läheiseksi Jumalan kanssa? Siihen ei ole oikotietä, ei sinulla eikä minulla. Jos sanot uskovasi Jeesukseen, seuraavasi häntä, tule hänen kaltaisekseen intohimoisen rakkaussuhteen kautta 🙂 

Otetaan toinen esimerkki. Harva, paremmin: ei kukaan, mene naimisiin kenenkään kanssa, ellei todella tahdo tuntea häntä syvällisellä tavalla: viettämällä aikaa, keskittymällä lukuisissa tapaamisissa häneen, näkemällä millainen ihminen todella on, miten hän toimii erilaisissa elämäntilanteissa, pettymyksissä ja voitoissa. Kun aviopuolisot ovat nähneet vaivaa tutustuen, he sitoutuvat toisiinsa, myös silloin, kun on vaikeaa. He ovat päättäneet rakastaa toinen toisiaan, he tuntevat toistensa heikkoudet ja vahvuudet, elekieli paljastaa heille toisessa, miten menee. Jumala antaa voiman hyväksyä toinen puutteineen päivineen, koska tiedostamme myös oman vajavaisuutemme, ja sitoutumisen siunaus antaa voimallisen kuvan vaikutusalassa oleville ihmisille, kuinka hyvin avioliitto todella voi. Itse ihailen monia aviopareja, joihin törmään kotiseurakunnassani, nuorempia ja vuosikymmeniä yhdessä olleita. Heistä paistaa syvä arvostus sekä Jumalaa, että aviopuolisoa kohtaan. He tuottavat avioliitoillaan kunniaa Jumalalle, joka on keksinyt sen. 

Maallinen rikkaus on katoavaa

Luukas 12:13-21

Joku kansanjoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, sano veljelleni, että hän jakaisi kanssani perinnön.” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Ihminen! Kuka on asettanut minut teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?” Sitten hän sanoi heille: ”Olkaa valppaat ja karttakaa kaikenlaista ahneutta, sillä ihmisen elämä ei riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä olisi ylen määrin.” Ja hän kertoi heille vertauksen: ”Rikkaan miehen maa tuotti hyvin. Hän mietti mielessään: Mitä minä teen, kun minulla ei ole paikkaa, mihin kokoaisin satoni? Sitten hän sanoi: Minäpä teen näin: puran aittani, rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken viljani ja omaisuuteni. Sitten sanon itselleni: Sieluni, nyt sinulla on varastossa paljon hyvää moneksi vuodeksi. Lepää, syö, juo ja iloitse! Mutta Jumala sanoi hänelle: Sinä mieletön! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois. Kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut? Näin käy sen, joka kerää aarteita itselleen mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan luona.

En voi käsitellä jokaista yksityiskohtaa tässä yhteydessä, sillä en minä etkä sinä jaksaisi lukea sitä, ja toiseksi en ole perehtynyt juutalaistaustoihin, jotta voisin maalata kuvan tästä jaejaksosta kuin Ilkka Puhakka. Mutta joitan pointteja löysin, kun luin tämän muutamia kertoja:

Mielestäni Jeesus korostaa riiteleville veljeksille sitä tosiasiaa, ettei kannata riidellä perinnöstä kynsin hampain, koska se on katoavaa, ei iankaikkista, pahimmassa tapauksessa voi menettää välit myös veljeensä siksi, että niin kovasti himoitsi omaisuutta. Tästä lähtökohdasta katsomme tähän vertaukseen. Ensimmäinen seikka jonka huomamme, on se, että rikkalla miehellä oli ongelmia. Hänellä ei näytä olevan läheisiä joiden kanssa hän jakaisi ilonsa ja osoittaisi laupeutta ihmisille menestyksestään. Hän on itsekeskeinen, en edes viitsi laskea, kuinka monta kertaa hän näissä jakeissa viittaa itseensä! Niitä on yksikertaisesti liikaa. Kuinka helposti lankeamme tähän samaan ansaan tänä päivänä. Antakoon Herra meille anteliaan sydämen, joka iloitsee, kun voimme auttaa läheisiämme ja tukea Jumalan valtakunnan työtä. Aivan kuten rakas pastorini Jacob Huttunen on sanonut muutamia kertoja seurakunnan keskellä: Rukoilen, että sinusta tulisi antaja. Se on juuri näin! 

Voimme todeta, että rikas mies oli yksinäinen ja jos olen jotain tuosta kulttuuriympäristöstä ymmärtänyt, sellainen ihminen oli yksi säälittävimmistä tapauksista tuon ajan keskellä juuri sen takia. Ilman perhettä hänellä ei ollut tulevaisuutta. Tästä seurauksena oli ahneus, joka oli vienyt hänen huomionsa, omaisuudesta oli tullut hänelle epäjumala. Voimme katsoa tässä kohtaa peiliin ja kysyä, onko tässä materiaalivallankumousta elävässä yhteiskunnassamme käynyt samoin myös meidän elämässämme? Kun rikas mies lopettaa pohdintansa siihen, kuinka hyvin hänellä mielestään asiat ovat, Jumalan vastaus pysäyttää. Hänen kysymyksensä jää vaille vastausta, koska rikas mies ei ollut varautunut siihen, että hänen elämänsä päättyy yllättäen. 

Vertaus päättyy rakkaan Jeesuksemme sovellukseen, siitä kuinka tärkeää meidän on ymmärtää aikamme rajallisuus, panostaa Jumalasuhteeseemme, kerätä aarteita taivaaseen, eikä maan päälle. Tähän yhteyteen sopii samasta luvusta myös pari muuta jaetta:

12:4-5

Minä sanon teille, ystävilleni: älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät sen jälkeen voi tehdä mitään enempää. Minä osoitan teille, ketä teidän tulee pelätä: pelätkää häntä, jolla on valta tappaa ja sen jälkeen syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille: häntä pelätkää. 

12:29-31, 34

Älkää siis etsikö, mitä söisitte tai joisitte, älkääkä murehtiko. Näitä kaikkia maailman kansat tavoittelevat. Teidän Isänne kyllä tietää, että te näitä tarvitsette. Etsikää hänen valtakuntaansa, niin teille annetaan lisäksi myös nämä. Missä on teidän aarteenne, siellä on myös sydämenne. 

Lähtökohta Jumalan palvelemiseen nousee arvostuksesta, kunnioituksesta, eli Herran pelosta, johon viitataan jakeissa neljä ja viisi. Toisin sanoen, rakastamme samoja asioita ja arvoja kuin Kuninkaamme ja vihaamme sitä, mitä hänkin vihaa. Jeesuksen päämäärä näyttää olevan näissä jakeissa se, että alistamme tahtomme hänen alleen, ollen kuuliaisia hänelle, jolloin sijoitamme taivaan pankkiin 🙂 Jos päätämme olla kuuliaisia, uskollisia Jumalan hyvälle tahdolle elämässämme, sydämemme muuttuu ja alamme nauttimaan uskostamme Jeesukseen päivä päivältä enemmän. Ole siunattu lukijani 🙂