Avainsana-arkisto: Jumalan sana

Jumalan oma ilmoitus

Tällä kertaa aiheena Raamatuksi kutsuttu kirjakokoelma, Jumalan oma ilmoitus hänen luomilleen ihmisille. Siksi sen pitäisi olla arvokas jokaiselle ihmiselle, jotta oppisimme tuntemaan itseämme syvällisemmin, sekä Luojaamme. Se kertoo meille, mitä tapahtuu, kun sydän muuttuu ja tulemme Jumalan armon valtakuntaan sisälle. Sen kautta jokaisen Jumalan lapsen identiteetti selkiytyy, ilman sitä olemme hukassa. Juuri sen tähden paholainen pyrkii saamaan esimerkiksi kiireen kautta jokaisen uskovan pois sen äärestä.

Joskus jostakin sinänsä positiivisesta tai neutraalista asiasta voi tulla palvontamme kohde, sen sijaan, että antaisimme aikaa Jumalasuhteen hoitamiselle yksityisesti, ja palvoisimme häntä, joka sen todella ansaitsee. Niin minullekin kävi vuosia sitten. Katsoin paljon tv:tä, olin futis friikki niin sanoakseni. Kaikki muu kiinnosti enemmän kuin Jumalan Sanan tutkiminen. Sitten jouduin alkaa niittämään satoa tästä valinnasta ja seuraukset eivät olleet miellyttäviä.

Saarnaaja 12:1

Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista sanot ”Nämä eivät minua miellytä”.

Näihin Salomon sanoihin kätkeytyy suuri viisaus. Nuorina teemme todella suuria valintoja, jotka vaikuttavat siihen, miten elämme tulee muovautumaan. Jos nuorena oppii jo tutkimaan Raamattua säännöllisesti ja totuttaa itsensä siihen, siitä seuraa siunaus. Mutta minäkin opin joskus 27 vuotiaana tutkimaan Sanaa, eikä se ollut liian myöhäistä, kiitos siitä Herralle! Joten se ei voi olla liian myöhäistä sinullekaan, jos tämä puhuttelee sinua.

Heprealaiskirje 4:12

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet.

Aika selkeää tekstiä? Totisesti. Kipeä kysymys: Annammeko Jumalan arvioida sanansa kautta sisäistä elämäämme ja vaikuttaa muutosta? Aluksi se saattaa tuntua todella hankalalta, koska ihminen luonnostaan tahtoo olla omapäinen ja riippumaton. Mutta jos antaudumme prosessiin, jossa Jumala saa paljastaa meille, aina kun hairahdumme, opimme nöyriksi ja kuuliaisiksi. Millaisia ihmiset sitten yleensä ovat? Ajoin yksi aamu töihin ja toiselta tieltä kaveri tuli kovalla vauhdilla suoraan kolmion takaa eteeni. Itsekkyys, sitä totisesti löytyy helposti sekä oman että monen muun puseron alta. Jumalan sana paljastaa syvimmät motiivimme ja jos ylpeys hallitsee meitä, moni torjuu sen nopeasti, mutta myöntymällä sen ohjattavaksi saamme nähdä mikä siunaus siitä seuraa.

Joskus kuulin jonkun sanovan ”hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille”. Mutta onko todella niin? Ensinnäkin, onko ihminen todella luonnostaan hyvä? Jos katsomme Raamatusta, se kertoo koruttomasti, kuinka turmeltunut ihminen on synnin tähden. Sana on siis peili, joka kertoo miten asiat ovat, mutta sen jälkeen Jumala ei torju ihmistä, vaan tuo positiivisen ratkaisun elämäämme, mikäli nöyrrymme hänen edessään. Jos ihminen tunnustaa Jumalan sanan auktoriteetin, hän tunnustaa samalla myös Jumalan auktoriteetin, joka on sitoutunut omaan ilmoitukseensa. Sanan kautta jokainen ihminen voi löytää tien yhteyteen Jumalan kanssa!

2 Pietarin kirje 1:19

Niin on nyt meille profeetallinen sana entistäkin lujempi, ja teette hyvin, jos otatte siitä vaarin niin kuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti syttyy teidän sydämissänne.

Pietari kehottaa siis meitä opiskelemaan Jumalan Sanaa, koska koko identiteettimme uskovina perustuu sille. Ei ole mitään vahvempaa perustaa kuin se. Kielikuva pimeässä loistavasta lampusta kuvaa erinomaisesti, mikä merkitys sillä on, koska ilman sitä emme näe yhtään mitään pimeässä. Tämä maailma on todella pimeä ja juuri sen tähden meillä on kaikki syy arvostaa Raamattua ja soveltaa sitä elämäämme.

Psalmi 1:1-3

Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien neuvon mukaan, ei viivy syntisten teillä eikä istu pilkkaajien parissa, vaan on mieltynyt Herran opetukseen ja tutkii sitä päivin ja öin. Hän on kuin vesipurojen ääreen istutettu puu, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu. Kaikki mitä hän tekee, menestyy.

Jos kysymme ja otamme neuvoja vastaan joltakin, hän on auktoriteetti meille. Jos viivymme pitkiä aikoja ihmisten lähellä, joiden arvomaailma on eri kuin meillä, alamme muuttumaan samanlaisiksi kuin he. Tässä ei siis sanota, ettemme saa enää koskaan viettää aikaa ihmisten lähellä, jotka eivät usko Jumalaan, koska Herra tahtoo heidätkin pelastaa! Sen sijaan tässä varoitetaan siitä, millaiseksi jatkuva läheinen kanssakäyminen voi johtaa. Sen sijaan autuas, Jumalan oma, tahtoo oppia tuntemaan Raamattua ja soveltaa sitä. Jos vietämme aikaa Herran sanan äärellä, opimme vetoamaan hänen lupauksiinsa ja tuottamaan hyvää hedelmää, joka kertoo, että luotamme Jumalaan tarpeidemme täyttäjänä.

Voisin määritellä autuaan Jumalan lapsen niin, että hän tahtoo oppia tuntemaan Jumalan sanaa jatkuvasti lisää ja ennen kaikkea soveltaa sitä arjessaan. Silloin hän kokee tyydytystä suhteessaan Jumalan kanssa. Autuas mies tai nainen ei välttämättä viittaa siihen, että hän on kävelevä tietopankki, joka osaa Raamatun ulkoa, vaikka sekin on hyvä ja tavoiteltava asia, vaan hän on Sanan kautta muuttunut. Muuttunut elämä todistaa, ettemme ole vain oppineet hengelliset lainalaisuudet, vaan olemme lämpimiä ja anteeksiantavia sydämeltämme, joka kuvastaa Jeesuksen kaltaiseksi muuttumista.

Toisin sanoen, Jumalan sana on saanut muuttaa syvimpiä motiivejamme ja asenteitamme, jotka ovat välttämättömiä, jotta ihmiset jotka eivät vielä ole löytäneet yhteyttä Jumalan kanssa, voisivat saada käsityksen, mitä usko Jumalaan saa aikaan! Silloin he alkavat kaipaamaan tuota samaa, kun näkevät, ettei uskovan ihmisen elämä olekaan tiukkapipoista suorittamista, vaan Jumalan armosta tulevaa ilon ja rauhan kokemista. Muuttuneet elämät kertovat suuresta Jumalasta, joka saa janoamaan sitä itselleenkin.

Rehellinen vastaus kysymykseen, viihtyvätkö ihmiset lähelläni ja kokevatko he minut turvalliseksi persoonaksi, kertoo eittämättä totuuden, onko Jumalan sana saanut muuttaa sydäntäni. Ai, oliko kipeä kysymys? Todellakin. Kun Pyhä Henki kysyi minulta tätä muutama päivä sitten, pysähdyin. Niin on tarkoituskin. Meillä on aivan liian usein niin kiire, ettemme kerkeä pysähtyä kuuntelemaan, mitä Herra tahtoo puhua meille Sanansa ja Henkensä kautta. Jos tuo kysymys osui ja jopa sattui, voimme reilusti pyytää Herralta armoa, että hän alkaa pikku hiljaa muuttamaan meitä sisältä ulospäin: Sana saakoon tilaa sydämissämme, niin että opimme Jeesuksen tavan toimia rakkauden lain ohjaamina, sanan miehinä ja naisina, jotka eivät käytä sitä lyömäaseena, vaan soveltavat sitä rakkaudessa ja kärsivällisesti kertovat ihmisille, miten kannattaisi toimia.

Rakas ystäväni sanoi minulle, että uuden tavan oppiminen vie aikaa pari viikkoa. Mitä jos päättäisimme sijoittaa itseemme ja sitoutua opettelemaan tutkimaan Raamattua säännöllisesti? Se on todellinen sijoitus tulevaisuuteemme ja iloitsemme kerran Jumalan luona, että opimme tuntemaan häntä, sekä itseämme hänen pyhän ilmoituksensa kautta. Ole siunattu 😀

Huuda Jumalaa, hän tahtoo auttaa juuri sinua!

Olen tällä viikolla tutkinut Psalmia 34 ja siitä on tullut ehdottomasti yksi lempipsalmeistani, joka sattuu vielä olemaan Daavidin kirjoittama. Raamattu kansalle käännöksen Psalmin introssa sanotaan: Daavidin psalmi, kun hän oli tekeytynyt mielipuoleksi Abimelekin edessä. Tämä karkotti hänet luotaan, ja hän lähti pois. Daavid pakeni henkensä edestä Saulia, joka oli vielä kuninkaana ja etsi turvaa. En todellakaan tiedä miksi hän päätti tekeytyä mielipuoleksi, eikö hän tahtonut jäädä Abimelekin luokse, niin voisi luulla. Mutta tässä Psalmissa on todella syviä Daavidin mietteitä, jotka soveltuvat loistavasti meille jokaiselle, kun koemme epätoivoa elämässämme.

Psalmi 34:2-7

Minä kiitän Herraa joka hetki, hänen ylistyksensä on aina minun suussani. Minun sieluni kerskaa Herrassa, nöyrät kuulevat sen ja iloitsevat. Julistakaa kanssani Herran suuruutta, korottakaamme yhdessä hänen nimeään. Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikista peloistani. Ne, jotka häneen katsovat, säteilevät iloa, eivätkä heidän kasvonsa punastu häpeästä. Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista ahdistuksista.

Wau mitä settiä! Daavid on siis tehnyt sydämessään päätöksen kiinnittää katseensa Jumalaan ja ylistää häntä jatkuvasti! Mieti, missä elämäntilanteessa hän on kirjoittanut nää sanat! Kuinka helposti itse kukin katsoo elämän olosuhteisiin ja ajattelee, että ”ei minulla ole syytä olla kiitollinen, saati palvoa Jumalaa”. Se on inhimillistä, mutta mieti, että Daavid oli paennut ties kuinka kauan Saulia ja hänen täytyi päivittäin tehdä päätös keskittyä Jumalaan ja palvoa häntä, koska ilman sitä hän olisi nopeasti katkeroitunut, kaikki olosuhteet olivat sen puolesta. Daavid oli esikuva monelle ja siksi hänestä tuli hyvä johtaja, koska hän päätti kokosydämestään etsiä Jumalan tahtoa elämässään.

Huomaa, että millainen suhde hänellä oli Jumalaan: Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikista peloistani. Hän kasvoi jatkuvasti Jumalasuhteessaan ja kuuli Herran äänen, joka rohkaisi ja tuki häntä juuri silloin, kun hän sitä tarvitsi! Muistammeko itse, että Herra todella kaipaa syvää yhteyttä kanssamme ja tahtoo meidän kokevan hänen suuren armonsa? Koska hän on täydellinen rakkaus. Kun tulemme Jumalan läsnäoloon, maailman murheet unohtuvat ja alamme ”säteilemään”, koska uskomme ei perustu tunteisiimme vaan rakkaussuhteeseemme Herran kanssa. Olosuhteet muuttuvat kun opimme luottamaan Herraamme ja heitämme murheemme hänen kannettavakseen.

Psalmi 34:8-15

Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka pelkäävät Herraa, ja vapauttaa heidät. Maistakaa ja nähkää, että Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa! Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääviltä ei puutu mitään. Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiviltä ei puutu mitään hyvää. Tulkaa, lapset, kuulkaa minua, Herran pelkoa minä teille opetan. Kuka oletkin, joka tahdot elää, rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta, karta pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja tavoittele sitä.

Kuten huomaamme, yksi teema näissä jakeissa, mikä korostuu voimakkaasti on Herran pelko ja sen soveltaminen elämäämme. Herran pelolla tarkoitetaan Jumalan kunnioittamista, toisinaan käytetään lauseparia, jossa puhutaan Herran rakastamisesta, sekä Herran pelosta ja kuinka luontevaa se onkaan, koska jos todella rakastamme jotakin, kunnioitamme häntä myös! Tässä Psalmissa Daavid yhdistää kunnioituksen rukoukseen. Voisi hyvin sanoa näin: Tahdon rakastaa Jumalaa koko sydämestäni ja kunnioittaa hänen auktoriteettiaan syvästi ja siksi rukoilen. Miksi? Koska silloin ojentaudun hänen herrautensa alle. Ylpeä ei koskaan tahdo rukoilla, mutta nöyrät rukoilevat mielellään ja tietävät, että kun teemme sen kunnioittaen, hän vastaa meille!

Toinen teema joka paljastuu näistä jakeista on selkeästi Jumalan uskollisuus ja hyvyys. Herran enkeli varjelee meitä, osaammeko kiittää siitä? Meidän on syytä kiittää häntä, koska hänen huolenpitonsa kattaa kaikki elämämme osa-alueet. Siinä onkin jo suuri syy luovuttaa kaikki elämämme osa-alueet Pyhän Hengen johtoon, koska Jumala tahtoo aina meidän parastamme ja siunata meitä: Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääviltä ei puutu mitään.

Kun me päätämme antautua Jumalalle, etsiä hänen kasvojaan, vuodattaa toisinaan sydämemme ja heittää ne hänen kannettavakseen, hän siunaa meitä ylenpalttisesti. Mistä on kysymys? Luottamussuhteen vahvistumisesta. Sinä ja minä voimme vedota näihin Jumalan omiin lupauksiin, kun meillä on hankalaa ja osoittaa, että luotamme häneen kuin vuoreen. Oletko kokeillut? Itse olen julistanut viime päivinä näitä jakeita elämäni ylle ja huomannut niiden tehon konkreettisesti. Jumalan Sana ei valehtele, koska se on Hänen sanansa ja tahtonsa!

Tulkaa, lapset, kuulkaa minua, Herran pelkoa minä teille opetan. Kuka oletkin, joka tahdot elää, rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta, karta pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja tavoittele sitä.

Nämä jakeet auttavat meitä soveltamaan Jumalan kunnioitusta elämässämme: Silloin tahdomme opetella puhumaan oikein ja tekemään hyvää lähimmäisillimme ja rakentamaan rauhaa, eikä vihaa.

Psalmi 34:16, 18-19

Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän avunhuutoaan. Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja pelastaa heidät kaikista ahdistuksista. Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Mitä balsamia meille, jotka olemme niin rikkinäisiä! Maslowin tarvehierarkiassahan mainittiin tarve tulla kuulluksi. Koska olet hänen rakas lapsena, hän tahtoo aina kuulla sinua, ottaa syliinsä ja rakastaa sinua! Hän odottaa sitä, että sinä lähestyt häntä, rukoilet, palvot ja vain nautit olostasi hänen lähellään, vailla yhtään suorituksia! Hän ei pakota meitä olemaan lähellään, koska silloin se ei tulisi vapaasta sydämen halusta, vaan olisi jotain epäaitoa. Hän tahtoo aidon suhteen kanssamme! Hän tahtoo jatkuvasti osoittaa olevansa rakastava Isäsi ja korjaa rikkoutuneen sydämesi. Hän on kaikki mitä tarvitset.

Silloin kun elämässäsi on myrskyjä lue tätä Psalmia ääneen ja usko. Silloin kun tarvitset Herran apua elämäsi olosuhteissa, lue tätä Psalmia ja vetoa Jumalan lupauksiin, koska ne ovat totta juuri sinulle. Tätä rakastava Taivaallinen Isämme toivoo ja odottaa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Arvostelemisen armolahja?

Tunnetaanko Raamatussa arvostelemisen armolahjaa? Tänään tuntuu siltä, että kristityt ovat löytäneet uuden armolahjan, jota alkukristityt eivät mainitse armolahjaluetteloissa.

Kiekkostudiossa sanottiin legendaariset sanat lauantaina: Rakentaminen on hankalampaa kuin hajottaminen.

Kuka tahtoo hajottaa kristittyjen yhteyden? Kuka tahtoo, että uskovat riitelevät? Kuka pyrkii nostamaan tunteet pintaan, jotta vähintään toinen osapuoli loukkaantuisi ja jättäisi typerän riidan takia seurakunnan taakseen ja lähtisi maailmaan? Kuka nauttii siitä, kun aidosti uskoon tulleiden pelastumista epäillään? Kuka persoona nauttii siitä, kun Jumalan miestä tai naista arvostellaan perusteetta ja sen työn tuloksia ei pidetä aitoina? Yksi persoona: Saatana, valheen isä.

Kenellä on oikeus tuomita tässä maailmassa? Kenellä on suvereeni auktoriteetti ja näkemys kaikista tapahtumista? Kuka ei ole puolueellinen? Kuka on aina oikeudenmukainen? Kenen ei tarvitse koskaan mielistellä kenenkään edessä? Kenelle jokainen ihminen tekee tilin sanomisistaan, ajatuksistaan, asenteistaan? Ketä meidän tulee syvästi kunnioittaa? Kuka on antanut sinulle kielen, jolla puhut? Kuka antoi ainoan Poikansa kuolemaan, jotta meillä kaikilla olisi mahdollisuus päästä taivaaseen? Vastaus: Kolmiyhteinen Jumala.

1.Kor. 12:4-11

Armolahjoja on erilaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on erilaisia, mutta Herra on sama. Voimavaikutuksia on erilaisia, mutta Jumala, joka kaiken kaikissa vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi. Niinpä toinen saa Hengen kautta viisauden sanat, toinen saman Hengen vaikutuksesta tiedon sanat, toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas parantamisen armolahjat samassa Hengessä, toinen saa lahjan tehdä voimallisia tekoja, toinen profetoimisen lahjan, toinen henkien erottamisen lahjan, toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin erikseen niin kuin tahtoo.

Kuka armolahjat antaa? Jumala. Vaikka hän antaa meille lahjat, olemme yhtä inhimillisiä ihmisiä senkin jälkeen. Niitä ei kukaan ansaitse, siksi niitä kutsutaankin armolahjoiksi. Ne on tarkoitettu yhteiseksi hyödyksi seurakunnalle. Kenen kunniaksi käytämme armolahjoja? Jumalan. Kenelle vastaamme siitä, miten olemme käyttäneet niitä? Loppujen lopuksi Jumalalle. Tuleeko hengellisten auktoriteettien valvoa seurakunnassa julkituotuja sanomia? Ehdottomasti. Mutta kenenkään ei pidä pelätä käyttää armolahjoja ihmisten takia. Jos emme uskalla käyttää Jumalan antamia armolahjoja arvostelun pelossa, olemme ihmisten orjia.

Miksi tänään sitten arvostellaan, joskus kärkkäästikin, kaikenlaisia Jumalan käyttämiä henkilöitä? Joskus takana voi olla kateus siitä, että Jumala käyttää heitä voimallisesti, ja oma palvelutyö tai uskonelämä on kuihtunut. Jos arvostellaan, huomio kohdistuu toiseen, eikä kukaan keskity arvostelijaan. Paholainen on niin ovela, että tahtoo saada Kristuksen ruumiin arvostelemaan ja kinastelemaan, jotta tärkein unohtuisi: Ihmisten pelastuminen. Mietipä tältä kannalta: Jos uskovat keskittyvät arvostelemaan toisiaan, kuka saa viedä ihmisiä helvettiin sillä aikaa?

Johannes 17:20-21

Mutta minä en rukoile ainoastaan heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.

Tässä Jeesus, meidän ylipappimme, rukoilee oman maailmanlaajuisen seurakuntansa puolesta, jotta me olisimme yhtä Jumalassa. Itse asiassa hän ei ole lakannut rukoilemasta tätä rukousta. Miksi yhteys Jumalan ja uskovien välillä on niin tärkeä? Jae itse vastaa: jotta ihmiset, jotka eivät vielä usko Jumalaan, uskoisivat Jeesukseen. Jos paholainen saa hajottaa uskovien keskinäisen yhteyden, se tuhoaa heidän suhdettaan Jumalaan, emmekä eroa riitelevistä ihmisistä, jotka eivät usko. Sen sijaan, jos me täytymme Jumalan rakkaudella, voimme rakastaa toisiamme ja yhteys uskovien välillä voi eheytyä ja rakentua. Silloin tuo rakkaus saa muut ihmiset vakuuttumaan, että Jumala on todellinen, koska tällaista rakkautta maailma ei tarjoa.

1.Kor 13:1-2

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään.

Jumala, Henkensä kautta on inspiroinut sanansa. Hän sanoo selkeästi, että meidän tulee käyttää armolahjoja rakkaudessa. Tehtävämme on siis todella toimia Jumalan valtakunnan periaatteiden mukaisesti: Olla rakkaudellisia niitäkin kohtaan, jotka eivät ole meidän kanssamme aina samaa mieltä. Se vaatii todellista kärsivällisyyttä, jotta voimme oppia käyttämään tätä taitoa, josta meidät tulisi tuntea Jumalan lapsiksi.

Jaakob 3:1-2, 7-10

Veljeni, älkööt monet teistä ryhtykö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Me kaikki hairahdumme monin tavoin. Jos joku ei hairahdu puheissaan, hän on täydellinen mies ja kykenee hallitsemaan myös koko ruumiinsa. Kaikkien petoeläinten, lintujen, matelijoiden ja merieläinten luonnon ihminen voi kesyttää ja on kesyttänytkin, mutta kieltä ei kukaan ihminen pysty kesyttämään. Se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla veljeni!

Jae yksi asettaa korkean kynnyksen jokaiselle, joka tahtoo opettaa muita. Meidän pitäisi muistaa tämä, kun astumme Jumalan seurakunnan eteen opettamaan ja valmistautua, jottemme johtaisi harhaan niitä, jotka kuuntelevat. Toinen jae kuvastaa erinomaisesti mikä valta on meidän kielellämme. Jos löytyisi henkilö, joka ei koskaan puhuisi väärin, hän pystyisi hallitsemaan koko ruumiinsa. Sellaista henkilöä ei vaan löydy tästä maailmasta. Seuraavat jakeet pistävät pienelle paikalle. Millaisesta kielen käytöstä meidät tunnetaan? Puhummeko lohdutusta, rohkaisua vai negatiivisesti? Miten ihmeessä voimme välttää järkyttävän tilanteen, niin, ettemme puhuisi sekä kiitosta että kirousta? Täyttymällä Pyhällä Hengellä, naulitsemalla jatkuvasti lihamme ristille. Sitä mitä sydämemme on täynnä, sitä suumme puhuu. Jos vietät aikaa Jumalan lähellä, kielesi puhuu Jumalasta ja voi tuoda rohkaisua monille. Jos vietät aikaa tämän maailman lähteillä, mielesi saastuu ja kielesi jakaa sitä mitä sydämesi sisältää. Jumala armahtakoon meitä, ettemme pidä halpana hänen Sanaansa, joka johtaa meidät totuuteen.

Heprealaiskirje 4:12-13

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili.

Jumalan sanaa käyttää Jumala. Tuo sanan miekka paljastaa kaikki mitä meidän sisällämme on. Mikään ei jää häneltä huomaamatta ja hänelle olemme vastuussa sanoistamme, ajatuksistamme, asenteistamme, käyttäytymisestämme. Jos kerran jokainen on eräänä päivänä yksin kaikkitietävän Jumalan edessä vastuussa omasta vaelluksestaan, onko meillä varaa keskittyä tutkimaan toisen elämän hedelmää ja alkaa arvostelemaan häntä? Olisiko sittenkin viisaampaa pyytää Herraa auttamaan meitä itseämme, jotta kulkisimme elämämme taipaleen jumalanpelossa, ja niin miettisimme, minkälaisesta kielen käytöstä meidät tunnetaan. Jos me olemme armottomia toisillemme, Jumala on armoton myös meille. Jos emme anna anteeksi, emme itsekään saa anteeksi. Antakoon Jumala meille sen armon, että laskemme ainakin kymmeneen, ennen kuin sanomme jotain harkitsematonta, jolla voimme haavoittaa syvästi lähimmäistämme, josta hän on maksanut täyden hinnan ristillä. Jumalan runsasta siunausta elämääsi 🙂