Avainsana-arkisto: Jumalasuhde

Vapaudesta ja rajoista

Joku luulee, että vapaus on sitä, että antautuu himojen vietäväksi. Toinen ei osaa asettaa rajoja lähimmäistensä käytökselle, ja antaa rikkoa rajojaan vapaasti. Toinen ei osaa asettaa rajoja itselleen, lähimmäisilleen eikä opi kantamaan vastuuta. Joku kantaa syyllisyyttä, arvottomuutta ja häpeää siitä, ettei ole kolmikymppisenä löytänyt elämänkumppania, hankkinut lapsia eikä omaa osaketta, saati hyvää työpaikkaa ja hienoja ulkomaanmatkoja, josta kehua toisille. Kuka määrittelee meidät? Me itse. Kuka vastaa siitä, että olemme onnellisia? Me itse. Kuka voi auttaa asettamaan rajoja, jos emme ole osanneet niitä itse luoda, suojellaksemme itseämme vääriltä asioita? Jumala.

Onko meillä vapaus ajatella omilla aivoilla, tehdä päätöksiä, joita lähimmäisemme eivät aina ymmärrä ja/tai hyväksy? Kuka saa määritellä mistä minä alan ja mihin lopun? Kunnioittavatko lähimmäisemme rajojamme, jotka olemme asettaneet? Vai pelkäämmekö, ettei meitä enää hyväksytä, jos sanon joskus ”ei”, sen sijaan, että sanon aina ”joo” ja alistun toisen tahdon alle? Hyväksymmekö manipuloinnin, syyllistämisen ja toisten hyväksikäytön, koska kristityn täytyy rakastaa aina ja joka tilanteessa lähimmäistään? Ovatko rajat todella tarpeelliset? Näitä olen miettinyt ja näitä kysymyksiä minulle on esittänyt erittäin hyvä kirja nimeltä Rajat. Sen ovat kirjoittaneet Henry Cloud ja John Townsend. Olen alkanut löytämään itseäni lukiessani tuota kirjaa ja oppimaan, miten minun tulee toimia erilaisissa tilanteissa.

1 Korinttolaiskirje 10:23

Kaikki on luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi. Kaikki on luvallista, mutta ei kaikki rakenna.

Kristityn vapaus on melko laaja käsite, jollekin toinen asia on normaalia, toiselle se ei ole. Alkoholin käyttö ja tupakointi esimerkiksi. Joku, joka ei ole koskaan juonut humalahakuisesti, voi silloin tällöin nauttia viiniä lasillisen verran. Mutta toinen, jolla on samanlainen tausta kokee, ettei tahdo sitäkään vähää ottaa, aivan eri asia on sitten mies tai nainen, jolla on ollut alkoholiongelma ennen uskoontuloaan. Joku kokee vapautta polttaa tupakkaa, eikä se hankaloita hänen Jumalasuhdettaan. Toinen ei tahdo polttaa, ettei näyttäisi esimerkkiä muille. Terveyssyyt ovat sitten asia erikseen.

Paavali neuvoi miettimään omia rajojaan tuossa jakeessa, mikä rakentaa meitä, ja mikä ei. Millaiset sisäiset rajat asetamme itsellemme? Voiko satunnainen viinin juonti johtaa riippuvuuteen omalla kohdallani? Jos se voi johtaa siihen, minä lopettaisin heti, ennen kuin se johtaa ongelmiin. Toinen asia on se, miten päätöksemme vaikuttavat muihin. Vapautemme kristittyinä ei saisi johtaa heikomman veljen tai sisaren taakse jääneen riippuvuuden uudelleen puhkeamiseen. Silloin emme ole toimineet Jeesuksen esimerkin, rakkauden lain mukaisesti.

Roomalaiskirje 6:15-19

Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain vaan armon alaisia? Emme tietenkään! Ettekö tiedä, että ketä palvelemaan ja tottelemaan te antaudutte, sen orjia te olette: joko synnin kuolemaksi tai kuuliaisuuden vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin orjia, olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opetuksen muodolle, jonka johtoon teidät on annettu, ja että synnistä vapautettuina teistä on tullut vanhurskauden palvelijoita. Puhun inhimillisellä tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Samoin kuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden orjiksi laittomuuteen, antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.

Väärä tapa ajatella on, että minä saan Jumalan armosta tehdä ihan mitä vaan ja Jeesuksen veri puhdistaa minua jatkuvasti. Ei. Sen sijaan Jumalan armo ja rakkaus saa meidät ymmärtämään, että emme ansaitse sitä koskaan omilla ansioilla ja se maksoi hänelle aivan kaiken. Sen tähden tahdomme tehdä hänen tahtonsa ja käyttää vapauttamme oikein. Synti vie syvemmälle pimeyteen, sen sijaan, jos tuomme syntimme Jeesuksen eteen rukouksessa ja kadumme niitä aidosti, koemme armon voiman!

Silloin opimme jotain todella arvokasta: Tahdomme miellyttää Jumalaa, emmekä tahdo tietoisesti elää synnissä tehden Pyhän Hengen murheelliseksi. Vanhurskauden palvelijoina me saamme kertoa lähimmäisillemme, miten armo on muuttanut elämämme: olemme löytäneet ihanan vapauden ja rauhan suhteessa rakastavaan Isäämme. Sen voimasta tahdomme kertoa kaikille ja käyttäytyä sen mukaisesti, etteivät sanamme ja käytöksemme olisi ristiriidassa.

Miten voimme antaa jäsenemme sitten vanhurskauden aseiksi? Antautumalla päivittäin tekemään Isämme hyvän tahdon: puhumaan elämää ja rohkaista ihmisiä joita kohtaamme, halata ihmisiä, hymyillä kaupan kassalle ja sanoa kiitos ja anteeksi. Voimme pysähtyä kuuntelemaan ihmisten mietteitä, koska todella harvat aidosti tahtovat kuunnella, mitä toisella on sydämellä. Silloin meistä voidaan sanoa, että loistamme. Pyhitys on kertakaikkinen siltä osin, että Jeesuksen uhri riittää. Pyhitys tarkoittaa yhtälailla myös jatkuvaa prosessia, joka loppuu, kun saavumme voittajina maaliin, toisaalta ilman pyhitysprosessissa kasvamista emme pääse maaliin. Voimme siis päivittäin kasvaa siinä ja pyytää, että elämme todistaisi pysyvästä muutoksesta, jota lähimmäisemme voivat lukea. Se tuo kunniaa Jumalalle.

Rukoilen, että oppisimme asettamaan rajoja itsellemme ja myös lähimmäisillemme, niin ettemme väsyttäisi itseämme antaen aina periksi, kun meitä pyydetään johonkin. Mutta osoittaisimme kasvaneemme Jumalan lapsina niin, että sisäiset rajamme voisivat auttaa meitä sanomaan ei tilanteissa joissa ennen, vanhasta tottumuksesta, annoimme periksi synnille, syyllisyydelle ja häpeälle, sen sijaan, että vastaanottaisimme Jumalan armoa, rakkautta ja rauhaa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Yksinäisyydestä

Minä olen kokenut yksinäisyyttä pitkän aikaa, monellakin paikkakunnalla asuessani. Kun mietin, että mistä ihmeestä voisin kirjoittaa blogiin, alkoi mieleeni muistumaan, miten yksinäisyys on vaikuttanut elämääni. Toisaalta mieleen nousi Elian ja Sarpatin lesken kohtaaminen ja siitä uusi puoli, nimittäin se, miten voimme tutkia sitä tästä näkökulmasta käsin. Tarkoitukseni ei ole tuoda hienoa uutta tulkintaa esille, vaan näkökulma, jonka saatamme unohtaa. Uskon sen tulleen Pyhän Hengen vaikutuksesta, niin nokkela minä itsessäni en todellakaan ole.

1 Kuninkaiden kirja 17:10-16

Elia nousi ja meni Sarpatiin. Kun hän tuli kaupungin portille, hän näki leskivaimon keräämässä puita. Elia huusi hänelle: ”Tuo minulle vähän vettä astiassa, että saisin juoda.” Kun nainen lähti sitä hakemaan, Elia huusi hänelle: ”Tuo minulle samalla myös pala leipää.” Mutta hän vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipää, ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Kerättyäni pari puuta menen leipomaan leivän itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.” Elia sanoi hänelle: Älä pelkää. Mene ja tee niin kuin olen sanonut, mutta tee ensin pieni rieskaleipä ja tuo se minulle. Leivo sen jälkeen itsellesi ja pojallesi. Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ”Jauhot eivät lopu ruukusta eikä öljyä puutu astiasta. Näin on aina siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle.” Nainen meni ja teki Elian sanan mukaan, ja hänellä, hänen perheellään ja Elialla oli syötävää pitkäksi aikaa. Jauhot eivät loppuneet ruukusta eikä öljyä puuttunut astiasta sen sanan mukaisesti, jonka Herra oli Elian kautta puhunut.

Mieti taustalle leski, jonka ainoa sosiaaliturva perustuu ainoan poikansa toimeentuloon ja siihen toivoon, että poika pitää äidistään huolta, kuten hänen tehtävänsä oli tuon ajan kulttuurissa. Kun nälkäkuolema alkoi häämöttää, kaikki toivo alkoi valua hiekkaan. Tähän tilanteeseen saapuu profeetta Elia, joka pyytää leskivaimoa leipomaan uskossa ensin hänelle, vasta sitten itselleen ja pojalleen. Ei kovin lohduttava tilanne? Mutta kuitenkin leskivaimo kunnioitti niin paljon Jumalan miestä että toimi näin. Sen jälkeen Herra piti huolta heistä. Hieno todistus siitä, kuinka Jumalan kunnioituksen valitseminen toi ja tuo edelleen läpimurron ja menestyksen.

Mutta mietitäänpä tästä lähtökohdasta: Nainen on onnellisesti naimisissa, mies elättää vaimonsa ja poikansa. Sitten jostakin syystä mies kuolee ja toimeentulo ehtyy täysin. Nainen on murtunut siitä, että hänen rakastamansa mies on kuollut ja he ovat pojan kanssa kuolemaisillaan. Varmaan tuntuu todella yksinäiseltä ja siltä, ettei ole Jumalaa, joka voi pelastaa tästä tilanteesta. Mutta lesken kyyneleet nähdään taivaassa ja Jumala lähettää juuri hänen luokseen Elian. Hän tulee juuri oikeaan aikaan. Mitä tämä kertoo Jumalasta? Eikö juuri siitä, että hän on armahtava ja rakastava Jumala, joka näkee kaiken. Hän ei ole hylännyt ihmistä, vaikka joskus niin kuvittelemme ahdistuksissamme. Hän sallii toisinaan ahdistavia tilanteita, mutta jos päätämme uskossa katsoa häneen ja huokaista ”vain sinä Herra voit auttaa minua” emmekä jää katsomaan, itkemään ja kiroilemaan ongelmamme edessä, jossakin vaiheessa, jollakin tavalla hän tulee ilmestymään.

Kun mietin omaa elämääni, muistan, kuinka moniakin kertoja olen kokenut yksinäisyyttä ja sen tähden olen sulkeutunut ja ahdistunut lisää. Muistan kuinka asuessani Kokkolassa minulla ei ollut siinä elämän vaiheessa aktiivista, säännöllistä tapaa tutkia Raamattua ja rukoilla. Kävin kyllä toisinaan seurakunnassa, mutta usko ei näkynyt paljoakaan arjessani. Jossain kohtaa frendejä muutti pois ja vaikka minulla oli parikin hyvää ystävää, en viettänyt aikaa heidän kanssaan juuri lainkaan. Sitten alkoi uskonelämässäni alamäki ja aloin vieraantua uskovista. Siihen liittyi myös hullut määrät elokuvia ja sarjoja, jotka eivät rakentaneet uskoani, vaan veivät minua poispäin Jumalasta. Samalla koin valtavaa yksinäisyyttä ja tyhjyyttä, koska olin kauan toivonut löytäväni elämänkumppanin. Aloin olla epätoivoinen yksinäisyyteni kanssa ja lievensin kriteereitäni ja ajattelin, että eihän sillä oo väliä, vaikkei hän oliskaan uskossa, pääasia, että on hyvän näköinen.

Lopulta Herra käytti ystäviäni ja herätti minut tilanteeseeni ja sain uudistua. Sitten aloin toivoa, että pääsisin muuttamaan pois Kokkolasta, se olisi yhden elämänvaiheen loppu. Lopulta pääsin muuttamaan Seinäjoelle ja olin todella kiitollinen siitä. Tutustuin uusiin ihmisiin seurakunnassa, mutta en päässyt niin sisälle, kuin olisin toivonut. Onneksi pääsin miesten soluun ja se auttoi merkittävästi sopeutumistani. Jossain kohtaa päätin alkaa opiskelemaan teologiaa ja Raamattua. Tähän päälle toimin solujohtajana ja rukouspalvelussa, sekä Sateet lähetä tilaisuuksissa, että Seinäjoen illassa. Alkoi kalenteri täyttymään. Huomasin, että koen taas yksinäisyyttä, mutta koska minulla oli luja päätös saada tutkinto tehtyä, ajattelin, että minun täytyy todella satsata opiskeluihin, vaikka sen kustannuksella, että joudun kokemaan yksinäisyyttä. Se ei ollut mukavaa. Aina oli kiire.

Lopulta ymmärsin, etten voi olla supermies, joka tekee kaiken mahdollisen ja työskentelee tehokkaasti, herää arkena kolme kertaa viikossa aamulla ennen kolmea mennäkseen salille, niin hyvältä kuin laihtuminen ja parempi fyysinen olo tuntuivatkin. Luovuin teologian opinnoistani, jotta voisin viettää aikaa ystävieni kanssa ja saada tilaa hengittää. Nyt olen nauttinut tästä syksystä enemmän kuin koskaan, koska stressi poistuu metsässä pelatessa frisbeegolfia ja ottaessa rennosti. En koe enää yksinäisyyttä, vaan lepoa ja rauhaa. Tämän kaiken keskellä olen kokenut Seinäjoen Helluntaiseurakunnan kodikseni, erityisesti nuorisotyön, josta löytyy monia ystäviäni, joille voin olla läpinäkyvä. Jokaisella meillä on tarve tulla hyväksytyksi, kuulluksi ja rakastetuksi. Toivon, että sinulla rakas lukijani on ihmisiä, jotka voivat auttaa sinua, eikä sinun tarvitse kokea yksinäisyyttä, vaikka kävisitkin seurakunnassa säännöllisesti.

Mutta yhden asian olen saanut oppia ystäväni Artun avulla. Hiljaisuus on taivaallista. Aiemmin täytin pääni jatkuvasti musiikilla, kiireellä, stressillä. Nyt olen opetellut vähentämään musiikin kuuntelua, varsinkin metsässä. Siellä ei totisesti tarvitse kuin nauttia hiljaisuudesta ja nähdä, kuinka valtavan hyvä Taivaan Isä on. Hiljaisuus ei ole saanut minua kokemaan musertavaa yksinäisyyttä, päin vastoin! Hiljaisuudessa Jumala puhuu monesti asioista, mitä melun täyttämä päämme ei voisi vastaanottaa muuten. Tätä olen opetellut ja prosessi jatkuu.

Olen myös miettinyt sitä, että yksinäisyyden hyvä puoli oli se, että aloin miettimään, miksi koen sitä, vaikka lähelläni on ihmisiä. Aloin miettimään, kenen pitäisi olla paras ystäväni? Jeesuksen. Sen jälkeen aloin priorisoimaan ajankäyttöäni sen mukaan, että hän todella saa hallita elämäni jokaista osa-aluetta. Jumala siis kääntää meidän mielestämme negatiiviset asiat voitoksemme, jos päätämme rakastaa häntä. Näiden prosessien jälkeen olen oppinut erottamaan aikaa ensin Jumalalle ja muuttumaan pikku hiljaa Jeesuksen kaltaiseksi. Uskon, että todella tarvitsin tällaisen oppitunnin, jotta nöyrtyisin ja oppisin rakastamaan lähimmäisiäni, vaikkei se helppoa aina olekaan.

Rakkaat lukijat, muistetaan, että Jumala on todella meidän puolellamme, eikä meitä vastaan. Kun hän on niin hyvä Jumala, voimme opetella luottamaan häneen kokosydämisesti. Ole siunattu 😀

Jumalan oma ilmoitus

Tällä kertaa aiheena Raamatuksi kutsuttu kirjakokoelma, Jumalan oma ilmoitus hänen luomilleen ihmisille. Siksi sen pitäisi olla arvokas jokaiselle ihmiselle, jotta oppisimme tuntemaan itseämme syvällisemmin, sekä Luojaamme. Se kertoo meille, mitä tapahtuu, kun sydän muuttuu ja tulemme Jumalan armon valtakuntaan sisälle. Sen kautta jokaisen Jumalan lapsen identiteetti selkiytyy, ilman sitä olemme hukassa. Juuri sen tähden paholainen pyrkii saamaan esimerkiksi kiireen kautta jokaisen uskovan pois sen äärestä.

Joskus jostakin sinänsä positiivisesta tai neutraalista asiasta voi tulla palvontamme kohde, sen sijaan, että antaisimme aikaa Jumalasuhteen hoitamiselle yksityisesti, ja palvoisimme häntä, joka sen todella ansaitsee. Niin minullekin kävi vuosia sitten. Katsoin paljon tv:tä, olin futis friikki niin sanoakseni. Kaikki muu kiinnosti enemmän kuin Jumalan Sanan tutkiminen. Sitten jouduin alkaa niittämään satoa tästä valinnasta ja seuraukset eivät olleet miellyttäviä.

Saarnaaja 12:1

Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista sanot ”Nämä eivät minua miellytä”.

Näihin Salomon sanoihin kätkeytyy suuri viisaus. Nuorina teemme todella suuria valintoja, jotka vaikuttavat siihen, miten elämme tulee muovautumaan. Jos nuorena oppii jo tutkimaan Raamattua säännöllisesti ja totuttaa itsensä siihen, siitä seuraa siunaus. Mutta minäkin opin joskus 27 vuotiaana tutkimaan Sanaa, eikä se ollut liian myöhäistä, kiitos siitä Herralle! Joten se ei voi olla liian myöhäistä sinullekaan, jos tämä puhuttelee sinua.

Heprealaiskirje 4:12

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet.

Aika selkeää tekstiä? Totisesti. Kipeä kysymys: Annammeko Jumalan arvioida sanansa kautta sisäistä elämäämme ja vaikuttaa muutosta? Aluksi se saattaa tuntua todella hankalalta, koska ihminen luonnostaan tahtoo olla omapäinen ja riippumaton. Mutta jos antaudumme prosessiin, jossa Jumala saa paljastaa meille, aina kun hairahdumme, opimme nöyriksi ja kuuliaisiksi. Millaisia ihmiset sitten yleensä ovat? Ajoin yksi aamu töihin ja toiselta tieltä kaveri tuli kovalla vauhdilla suoraan kolmion takaa eteeni. Itsekkyys, sitä totisesti löytyy helposti sekä oman että monen muun puseron alta. Jumalan sana paljastaa syvimmät motiivimme ja jos ylpeys hallitsee meitä, moni torjuu sen nopeasti, mutta myöntymällä sen ohjattavaksi saamme nähdä mikä siunaus siitä seuraa.

Joskus kuulin jonkun sanovan ”hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille”. Mutta onko todella niin? Ensinnäkin, onko ihminen todella luonnostaan hyvä? Jos katsomme Raamatusta, se kertoo koruttomasti, kuinka turmeltunut ihminen on synnin tähden. Sana on siis peili, joka kertoo miten asiat ovat, mutta sen jälkeen Jumala ei torju ihmistä, vaan tuo positiivisen ratkaisun elämäämme, mikäli nöyrrymme hänen edessään. Jos ihminen tunnustaa Jumalan sanan auktoriteetin, hän tunnustaa samalla myös Jumalan auktoriteetin, joka on sitoutunut omaan ilmoitukseensa. Sanan kautta jokainen ihminen voi löytää tien yhteyteen Jumalan kanssa!

2 Pietarin kirje 1:19

Niin on nyt meille profeetallinen sana entistäkin lujempi, ja teette hyvin, jos otatte siitä vaarin niin kuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti syttyy teidän sydämissänne.

Pietari kehottaa siis meitä opiskelemaan Jumalan Sanaa, koska koko identiteettimme uskovina perustuu sille. Ei ole mitään vahvempaa perustaa kuin se. Kielikuva pimeässä loistavasta lampusta kuvaa erinomaisesti, mikä merkitys sillä on, koska ilman sitä emme näe yhtään mitään pimeässä. Tämä maailma on todella pimeä ja juuri sen tähden meillä on kaikki syy arvostaa Raamattua ja soveltaa sitä elämäämme.

Psalmi 1:1-3

Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien neuvon mukaan, ei viivy syntisten teillä eikä istu pilkkaajien parissa, vaan on mieltynyt Herran opetukseen ja tutkii sitä päivin ja öin. Hän on kuin vesipurojen ääreen istutettu puu, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu. Kaikki mitä hän tekee, menestyy.

Jos kysymme ja otamme neuvoja vastaan joltakin, hän on auktoriteetti meille. Jos viivymme pitkiä aikoja ihmisten lähellä, joiden arvomaailma on eri kuin meillä, alamme muuttumaan samanlaisiksi kuin he. Tässä ei siis sanota, ettemme saa enää koskaan viettää aikaa ihmisten lähellä, jotka eivät usko Jumalaan, koska Herra tahtoo heidätkin pelastaa! Sen sijaan tässä varoitetaan siitä, millaiseksi jatkuva läheinen kanssakäyminen voi johtaa. Sen sijaan autuas, Jumalan oma, tahtoo oppia tuntemaan Raamattua ja soveltaa sitä. Jos vietämme aikaa Herran sanan äärellä, opimme vetoamaan hänen lupauksiinsa ja tuottamaan hyvää hedelmää, joka kertoo, että luotamme Jumalaan tarpeidemme täyttäjänä.

Voisin määritellä autuaan Jumalan lapsen niin, että hän tahtoo oppia tuntemaan Jumalan sanaa jatkuvasti lisää ja ennen kaikkea soveltaa sitä arjessaan. Silloin hän kokee tyydytystä suhteessaan Jumalan kanssa. Autuas mies tai nainen ei välttämättä viittaa siihen, että hän on kävelevä tietopankki, joka osaa Raamatun ulkoa, vaikka sekin on hyvä ja tavoiteltava asia, vaan hän on Sanan kautta muuttunut. Muuttunut elämä todistaa, ettemme ole vain oppineet hengelliset lainalaisuudet, vaan olemme lämpimiä ja anteeksiantavia sydämeltämme, joka kuvastaa Jeesuksen kaltaiseksi muuttumista.

Toisin sanoen, Jumalan sana on saanut muuttaa syvimpiä motiivejamme ja asenteitamme, jotka ovat välttämättömiä, jotta ihmiset jotka eivät vielä ole löytäneet yhteyttä Jumalan kanssa, voisivat saada käsityksen, mitä usko Jumalaan saa aikaan! Silloin he alkavat kaipaamaan tuota samaa, kun näkevät, ettei uskovan ihmisen elämä olekaan tiukkapipoista suorittamista, vaan Jumalan armosta tulevaa ilon ja rauhan kokemista. Muuttuneet elämät kertovat suuresta Jumalasta, joka saa janoamaan sitä itselleenkin.

Rehellinen vastaus kysymykseen, viihtyvätkö ihmiset lähelläni ja kokevatko he minut turvalliseksi persoonaksi, kertoo eittämättä totuuden, onko Jumalan sana saanut muuttaa sydäntäni. Ai, oliko kipeä kysymys? Todellakin. Kun Pyhä Henki kysyi minulta tätä muutama päivä sitten, pysähdyin. Niin on tarkoituskin. Meillä on aivan liian usein niin kiire, ettemme kerkeä pysähtyä kuuntelemaan, mitä Herra tahtoo puhua meille Sanansa ja Henkensä kautta. Jos tuo kysymys osui ja jopa sattui, voimme reilusti pyytää Herralta armoa, että hän alkaa pikku hiljaa muuttamaan meitä sisältä ulospäin: Sana saakoon tilaa sydämissämme, niin että opimme Jeesuksen tavan toimia rakkauden lain ohjaamina, sanan miehinä ja naisina, jotka eivät käytä sitä lyömäaseena, vaan soveltavat sitä rakkaudessa ja kärsivällisesti kertovat ihmisille, miten kannattaisi toimia.

Rakas ystäväni sanoi minulle, että uuden tavan oppiminen vie aikaa pari viikkoa. Mitä jos päättäisimme sijoittaa itseemme ja sitoutua opettelemaan tutkimaan Raamattua säännöllisesti? Se on todellinen sijoitus tulevaisuuteemme ja iloitsemme kerran Jumalan luona, että opimme tuntemaan häntä, sekä itseämme hänen pyhän ilmoituksensa kautta. Ole siunattu 😀

Mitä kielen käyttömme paljastaa?

Sananlaskut 9:7-12

Joka pilkkaajaa ojentaa, saa häväistyksen vastaansa ja solvauksen se, joka jumalatonta nuhtelee. Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi. Nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua. Anna viisaalle opetusta, niin hän yhä viisastuu, anna vanhurskaalle tietoa, niin hän oppii lisää. Herran pelko on viisauden alku, Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. Viisaus lausuu: ”Minun avullani päiväsi enenevät ja elämäsi vuodet jatkuvat. Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas. Jos olet pilkkaaja, saat sen yksin kestää.”

Jos katsomme näitä jakeita pikaisesti, mieleen nousee ajatus, että jokainen, joka ei usko Jeesukseen elämänsä herrana, on tyhmä ja pilkkaaja, ja toisaalta jokainen Jumalan lapsi on viisas. Tämäkin on osaltaan totta, koska jos ihminen ei suostu vastaanottamaan ojennusta ja nuhdetta, vaikka se tulisi kuinka rakkauden hengessä, toisen parasta ajatellen, se kertoo ylpeydestä joka asuu sydämessä. Jos pilkkaaja nöyrtyy, hän ymmärtää vajaamittaisuutensa Jumalan edessä ja vastaanottaa iloiten pelastuksen Jeesuksessa.

Mielestäni avainjae on 10: Herran pelko on viisauden alku, Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. Jos Jumalan lapsella ei ole halua kasvaa Jumalan kunnioittamisessa ja halua oppia tuntemaan häntä syvällisesti, asenne alkaa viemään häntä pikku hiljaa väärään suuntaan. Sen sijaan, jos sinulla ja minulla on halu oppia tuntemaan Herramme syvällisellä tavalla, vastaanotamme ojennusta, jonka päämäärä on viedä meitä eteenpäin uskossa! Jumala voi puhua meille suoraan sydämiimme tai läheisemme kautta, koska hän tahtoo käyttää jokaista Jumalan lasta.

Jumala kutsuu tässä itseään ”viisaudeksi” ja huomaamme, että nöyryys yhdessä kunnioituksen kanssa tuo menestyksen elämäämme. Herra tahtoo siunata meitä, koska hän on rakkaus ja odottaa, että me arvostamme sitä. Miten tämä kaikki liittyy kielen käyttöön?

Sananlaskut 10:6, 11-13

Siunaukset tulevat vanhurskaan pään päälle, mutta jumalattomien suussa piilee väkivalta. Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suussa piilee väkivalta. Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää kaikki rikkomukset. Ymmärtävän huulilta löytyy viisaus, mutta joka on ymmärrystä vailla, sille vitsa selkään!

Koska olemme Jumalan edessä syyttömäksi julistettuja Jeesuksen tähden, asemamme ymmärtäminen saa meidät olemaan kiitollisia ja puhumaan hyvää, siunausta ja rohkaisua! Näin ainakin pitäisi olla, jos kasvamme uskossa. Jos elämme lähellä Jumalaa, tahdomme rakastaa ja antaa anteeksi. Meistä kasvaa ajan saatossa entistä ymmärtäväisempiä, kärsivällisempiä, joita muut ihmiset voivat kutsua viisaiksi, koska Jeesus on saanut muotoa elämässämme.

Sananlaskut 10:17-19

Elämän tien kulkija ottaa ojennuksen huomioon, mutta nuhteet hylkäävä eksyy. Joka vihansa peittää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä. Missä on paljon sanoja, sieltä ei syntiä puutu, mutta joka huulensa hillitsee, on taitava.

Herra tahtoo opettaa meille todella nöyryyttä, koska ilman sitä saatamme eksyä pois elämän tieltä. Jeesus on tästä paras esimerkki, hän oli aina nöyrä, joka ei koskaan langennut ylpeyteen, sen sijaan hän oli täysin varma identiteetistään ja eli sen pohjalta. Huomaamme helposti, kuinka paljastamme suullamme mitä sydämessämme on. Jos ruokimme lihaamme, silloin näemme tuloksen sanoissamme, jos taas muistamme, että välillä on viisasta olla vaiti, opimme hillitsemään kieltämme pikku hiljaa.

Sananlaskut 19.20-22

Vanhurskaan kieli on hienointa hopeaa, jumalattomien äly ei ole paljon arvoinen. Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta typerät kuolevat mielettömyyteensä. Herran siunaus rikkaaksi tekee, oma vaiva ei siihen mitään lisää.

Kun Herra on saanut kasvattaa meitä pyhityksessä, alamme puhumaan hillitymmin, miettien, mikä voisi rohkaista ja tukea lähimmäisiämme. Sellaisten ihmisten mielipiteitä arvostetaan, jotka ovat tasapainoisia ja joiden lähellä uskaltaa olla oma itsensä, kaikkine virheineenkin. Kun alamme käsittämään, ettei meidän itsetuntomme rakennu ensisijaisesti muiden ihmisten mielipiteistä, vaan Jumalan oman sanan perustalle, emme tarvitse jatkuvasti olla huomion keskipisteenä keskusteluissa, vaan voimme olla aidosti kiinnostuneita lähimmäistemme elämistä ja kysyttäessä antaa jonkin rakentavan neuvon.

Otetaan loppuun pari esimerkkiä. Olin Alavudella töissä pari päivää sitten ja kun tulin uimahallista pihalle, kuulin nuoren puhuvan puhelimessa ja käyttävän sanaa ”idiootti”. Kun menin autooni, mietin, että kuinka helposti toisen lausumat sanat kuulostavat paljon pahemmilta omissa korvissani, kuin omat pahat sanani, jotka lipsahtavat helposti ulos. Mietin, että tarvitsen todella paljon Jumalan armoa, koska huomaan välillä puhuvani paljon turhaakin. Joskus asia on jo loppu, mutta jään jaarittelemaan ja huomaan lähimmäisteni olemuksesta, että lopetatko kohta?

Kun kävin uimassa tuolla Alavudella, saunaan tuli positiivisesti asennoitunut eläkeläinen! Ensimmäiset sanat, jotka hän sanoi istuttuaan penkille olivat ”kyllä on ihanaa tulla tänne!” Silloin jäin miettimään, että minkälaisen mielikuvan itsestäni annan?

Jaakobin kirje 3:9-10

Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni!

Niin kuin sanottu, me puhumme huolimattomasti toisinaan. Jos puhumme paljon huolimattomasti ja huomaamme sen loukkaavan lähimmäisiämme, meidän on syytä pysähtyä. Inventaario on elintärkeä asia jokaisessa yrityksessä, ilman sitä ei tiedetä varaston todellista sisältöä eikä arvoa. Jospa sinä ja minä pysähtyisimme Herran edessä kysymään, että mitä hänellä on sanottavaa meille kielen käytöstämme? Silloin meistä voisi kasvaa armollisempia, Jumalan sanaan pitäytyviä ja siitä eläviä sisaria ja veljiä, joiden lähellä on helppo olla. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Siunattu vai kirottu?

Jeremia 17:5-6

Näin sanoo Herra: Kirottu se mies, joka turvaa ihmisiin, luottaa lihan käsivarteen ja jonka sydän luopuu Herrasta. Hän on kuin alaston puu arolla, ei hän näe mitään hyvää tulevan. Hänen on asuttava helteen polttamalla aavikolla, asumattomassa suolamaassa.

Kovaa tekstiä, eikö totta? Vaikka jakeet ovatkin Vanhassa testamentissa ja Vanhan liiton ajalta, periaate on edelleen voimassa. Kenelle nämä sanat alun perin kirjoitettiin? Edellinen jaejakso kertoo Juudan synnin saavan tuomionsa. Mistä synnistä? Epäjumalien palvonnasta. Heidän sydämensä oli luopunut elävästä Jumalasta, joka oli tuonut heidät pois Egypistä, orjuuden pesästä, joka kuvaa maailmaa. He olivat toisin sanoen maallistuneet, eivätkä välittäneet enää Jumalasta, joka oli pitänyt heistä niin hyvää huolta. Joskus hyvinvointi tekee laiskaksi ja ihminen alkaa pitää kaikkea hyvää itsestään selvänä.

No, tottahan jokaisella ajalla on omat epäjumalansa. Meidän epäjumalia voi olla monia, esimerkiksi itseriittoisuus, saatamme luulla, että minä olen saanut kaiken tämän menestyksen aikaan omalla voimallani. Tai juoksemme rahan perässä, emmekä muista, että emme elä täällä maailmassa vain itseämme varten, vaan meidän tulisi muistaa huomioida ja auttaa niitä, jotka ovat heikommassa asemassa. Tällaisesta asenteesta Jumala tahtoi varoittaa Jeremian aikalaisia, sekä meitä.

Mitä Jumala tahtoo siis sanoa? Älä luota omaan voimaasi, vaan nöyrry ja pyydä apua Herralta, joka loi sinut! Hän ei tahdo, että etäännymme hänestä ja luulemme pärjäävämme ihan hyvin omillamme. Siksi hän joskus käyttää negatiivisiakin olosuhteita kutsuen luotujaan takaisin yhteyteensä, koska niin monta kertaa Israelin kansa nöyrtyi hädän hetkellä ja tunnusti syntinsä ja katui sydämestään. Monesti olen itsekin huomannut, varsinkin vuosia sitten, että vasta kun todella olen pulassa alan rukoilemaan kovasti Herraa pelastamaan itteni. Meidän tulisi silti muistaa aina, että Jumala ei tahdo olla meille vain exit nappi, joka tulee hädän hetkellä pelastamaan meidät, vaan elämämme Herra, joka saa hallita sydämemme valtaistuimella kaikkia elämämme osa-alueita. Mitä siitä seuraa?

Jeremia 17:7-8

Siunattu se mies, joka luottaa Herraan ja jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka levittää juurensa puroon asti. Ei se pelästy helteen tuloa, vaan sen lehdet pysyvät vihreinä. Kuivanakaan vuonna ei sillä ole hätää eikä se lakkaa tekemästä hedelmää.

Tahdotko sinä olla tällainen puu, joka, ei koskaan lakkaa tekemästä hedelmää? Minä tahdon! Miten se on mahdollista? Luottamussuhteen kautta Jumalaan. Ja ainoastaan sen kautta. Silloin elämäsi juuret ovat syvällä maan alla, eikä mikään paholaisen valhe pääse horjuttamaan sinua! Ajattele miten turvallista on olla syvälle juurtunut Jumalaan ja luottaa häneen sataprosenttisesti, vaikka tuleekin tilanteita, jossa uskoamme koetellaan. Noissa koetuksissa huomaamme, mihin olemme elämämme todella ankkuroineet.

Huomasitko, että oli kaksi, selkeää ääripäätä? Herra ei tahdo, että meille jää epäselväksi, mihin hän tahtoo meidät johdattaa, hän tahtoo vain sinun ja minun parasta. Hän tahtoo niin kovasti siunata meitä, koska on hän on rakkaus. Hän tahtoo, että me välitämme hänen siunaustaan siinä vaikutusalassa, jonka hän on meille armossaan antanut. Et ole sattumalta niiden ihmisten ympäröimä joita lähelläsi on. Vaan Herra tahtoo käyttää juuri sinua heidän keskellään ja vaikuttaa heihin positiivisesti. Tiedätkö, Jumala ei lähetä enkeliä tai superevankelistaa näitä ihmisiä varten, jotta sinä voisit vain loikoilla. Hän tahtoo käyttää juuri sinua! Mutta saat itse valita, tahdotko olla hänen siunauksensa välikappale vai et.

Jeremia 17:9-10

Sydän on petollisempi kaikkea muuta ja parantumattoman paha. Kuka sen tuntee? Minä, Herra, tutkin sydämet ja koettelen sisimmän antaakseni jokaiselle palkan hänen vaelluksensa mukaan, hänen tekojensa hedelmän mukaan.

Miksi ihmissydän on paha? Syntiinlankeemuksen tähden. Siksi me tarvitsemme Jeesusta joka päivä. Ainoa tapa elää Jumalaa miellyttävällä tavalla on antautua hänelle kokosydämisesti. Silloin alamme tuottamaan hyvää hedelmää, joka kirkastaa Jeesusta. Ja kun kerran pääsemme Taivaan kotiin, jokainen saa palkan sen mukaan, miten olemme täällä ajassa eläneet.

En nyt tarkoita, että pelastuksen voisi ansaita, koska se tulee puhtaasta Jumalan armosta. Mutta sillä on oikeasti väliä, miten elämme täällä ajassa, koska monessa muussakin Raamatun paikassa kerrotaan, että saamme tekojemme mukaisen palkan. Voidaan puhua myös kylvämisen ja niittämisen laista.

Psalmi 119:18

Poista peite silmiltäni, jotta voin katsella opetuksesi ihmeitä.

Voimme rukoilla aivan kuten tämän Psalmin kirjoittaja, että näkisimme asiat Herran näkökulmasta. Tarvitsemme hengellistä öljyä, jotta silmämme eivät kuivu ja Pyhä Henki paljastaa meille mitä Herra tahtoo meille opettaa! Onko sinulla jano tutkia Jumalan sanaa? Tahdotko tulla hänen läsnäoloonsa säännöllisesti? Jos ei vielä, niin pyydä Herraa paljastamaan kasvonsa, jotta rakastut häneen todella!

Oma kokemukseni on se, että kun Herra antoi minulle halun tutkia hänen sanansa ihmeitä useampi vuosi sitten, aloin todella elämään. Hedelmien kasvaminen vei aikaa, mutta pikku hiljaa nekin ovat kehittyneet. Olkoon Herra kanssasi tulevina päivinä voimakkaammin kuin koskaan ja antakoon sinulle syvän janon hänen läheisyyteensä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä.

Annanko Raamatun valaista elämäni?

Psalmi 119:9-12

Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että noudattaa sinun sanaasi. Minä etsin sinua koko sydämestäni. Älä salli minun eksyä sinun käskyistäsi. Olen kätkenyt sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan. Siunattu olet, sinä Herra! Opeta minulle lakisi.

Nämä muutamat jakeet paljastavat jotain merkittävää, se antaa avaimen jokaiselle Jumalan lapselle elää lähellä Jumalaa. Jokaisen oma päätös sitten on, tahdommeko vaeltaa tätä tietä suoraan. Jos sinä ja minä päätämme seurata Jumalaa kokosydämisesti, siihen liittyy aina Raamatun tutkimisen arvon tunnustaminen ja soveltaminen jokapäiväisessä elämässämme. Psalmi 119 keskittyy siihen, että sinä ja minä ymmärtäisimme, kuinka tärkeää on pitää kiinni Jumalan omasta Sanasta peräänantamattomasti.

Jae yhdeksän kysyy meitä monesti askarruttavan kysymyksen ja antaa suoran vastauksen. Kuvittelin joskus nuorempana, että riittää hyvin, jos käyn uskollisesti seurakunnan tilaisuuksissa enkä kiroile. Jossain vaiheessa huomasin, ettei hengellinen elämäni näillä keinoilla vahvistunut, varsinkin, kun muun ajan käytin esimerkiksi musiikin ja elokuvien katsomiseen. Hengen hedelmä ei kasva ilmaiseksi, se vaatii oikeaa työtä. Jos minä ruokin lihallista luontoani, joudun niittämään sitä tulevaisuudessa, mutta jos teen Jumalan mielenmukaisen päätöksen tutkia Sanaa ja etsiä hänen kasvojaan päivittäin, hengellinen ihminen sisälläni vahvistuu.

Jos siis tahdomme vaeltaa puhtaina, kasvaen pyhityksessä kohti Jeesusta, meidän on annettava Jumalan Sanan näyttää meille, missä olemme horjahtaneet ja puhdistua Jeesuksen verellä ja pyytää, että Herra opettaa meitä vaeltamaan viisaasti jatkossa. Nöyryys yhdessä syvän kunnioituksen kanssa Jumalasuhteessamme kasvattaa meitä oikeaan mielenlaatuun.

”Minä etsin sinua koko sydämestäni. Älä salli minun eksyä sinun käskyistäsi.”

Jae 10 jatkaa samaa ajatusta, kuin edellinen jae. Kun me ymmärrämme, että lihamme on heikko, emmekä voi omin voimin noudattaa Jumalan sanaa ja hänen tahtoaan, se saa meidät kääntymään oikeaan suuntaan: Jumalan puoleen! Sitähän rakastava Isämme odottaa ja toivoo, että pyydämme aidosti, saamme halun ja tahdon pitää kiinni hänen sanastaan ja olla kuuliaisia sille. Paholainenhan pyrkii saamaan meidät eksymään pois Jumalan sanasta, ja astumaan sen jälkeen harhaan, kuunnellen hänen valheitaan.

”Olen kätkenyt sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan.”

Jae 11 osuukin aivan ytimeen: Jotta osaamme vastustaa paholaisen valheita, meidän tulee olla vahvoja Raamatun tuntemisessa ja tunnistaa ja hyljätä ne. Siihen mielestäni viittaa tuo sana ”kätkenyt”, se kaivetaan esiin heti, kun sitä tarvitaan. Ja kun opimme tuntemaan ja muistamaan, mitä Herramme on sanonut, emme tahdo elää synnissä, vaan pyhityksessä.

”Siunattu olet sinä, Herra! Opeta minulle lakisi.”

Kun näin Herra rakastaen opettaa meitä pistämään muistiin ja soveltamaan oppimaamme, se saa meidät palvomaan häntä ja janoamaan lisää hänen totuuksiaan. Tiedätkö mitä silloin tapahtuu? Se, että me tahdomme kertoa oppimiamme asioita lähimmäisillemme ja rohkaista heitä kasvamaan uskossaan vahvoiksi! Sitähän Herramme toivookin, jotta seurakunnat olisivat täynnä hänen lapsiaan, jotka rakastavat hänen sanaansa, soveltavat sitä ja rohkaisevat muita ja yhdessä syttyvät rakkaussuhteesta Jumalaan!

Pari ajatusta, jotka nousivat mieleeni aiemmin, kun mietin näitä jakeita ovat seuraavat: Raamattu paljastaa Jumalan olemuksen ja meidän syntisyytemme. Siksi me rakastumme häneen kokosydämisesti, kun annamme luvan Pyhälle Hengelle paljastaa meille koko totuuden.

Heprealaiskirje 4:12

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet.

Suostunko, että Jumalan sana valaisee minut? Myös ne pimeimmätkin puoleni? Ja kun valo on paljastanut turmeltuneisuuteni, antaudunko sydämestäni muutosprosessiin, jossa Herra alkaa työstämään elämäni jokaista osa-aluetta, jossa muutun Jeesuksen kaltaiseksi? Herra ei pakota meitä, vaan odottaa, että sinä ja minä tahdomme antautua siihen vapaaehtoisesti.

Miksi Jumalan sanan tunteminen on niin tärkeää? Tää jae nousi yksi aamu sydämelleni:

Matteus 22:29

Jeesus vastasi heille: ”Te olette eksyksissä, koska ette tunne Kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

Nämä sanat Jeesus sanoi saddukeuksille, jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen. He olivat eksyksissä, koska eivät uskoneet Jumalaan. Mutta uskallan soveltaa tätä jaetta tässä asiayhteydessä. Avainsana on tunteminen. Moni voi sanoa, uskovansa Jumalaan, mutta voivat olla eksyksissä, koska eivät tunne häntä todellisuudessa hänen Sanansa kautta. Monilla ihmisillä on mielestään oikeita mielipiteitä ja he perustelevat niitä vakuuttavasti, mutta jos nuo mielipiteet ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa, ne ovat ilmaa. Ne eivät kestä. Ainoa, mikä kestää on Jumalan oma sana. Siksi sen opiskeleminen onkin niin arvokasta pääomaa.

Pelkkä Raamatun ulkoa opettelu tietona ei auta, kuten olemme huomanneet, tarvitsemme sitä arkemme keskellä kipeästi. Kuka voi tehdä Jumalan sanan eläväksi? Pyhä Henki, joka on inspiroinut jokaisen Raamatun kirjoittajan. Siksi tätä 66 kirjan kokoelmaa kutsutaan Jumalan sanaksi. Eli, kun tahdomme nähdä Jumalan voiman ilmestyvän elämässämme, meidän tulee janota Jumalan sanaa ja pyytää Pyhää Henkeä tekemään sen meille eläväksi ja auttamaan elämään se todeksi. Silloin näemme mahtavia asioita, koska Herra itse on sitoutunut siihen!

Mitä tapahtuu, jos me emme tunne Kirjoituksia, emmekä Jumalan voimaa? Silloin sielunvihollinen pääsee valehtelemaan ja sillä on omat seurauksensa. Mutta kiitos Jumalalle, saamme rakastua häneen ja hänen sanaansa. Silloin meistä kasvaa vahvoja Jumalan vahvoja miehiä ja naisia, jotka eivät ole kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä, vaan olemme juurtuneet syvälle Jumalaan. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Identiteetistä Kristuksessa ja sielunvihollisen valheista

Efesolaiskirje 1:17

Minä rukoilen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan…

Miksi Paavali rukoilee Efesolaisten ja myös muiden kirjeen lukijoiden puolesta, että saisimme ilmestyksen Pyhän Hengen kautta Jumalan tuntemisessa?

Efesolaiskirje 1:3

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa.

Identiteettimme täytyisi rakentua totuudelle, eikä valheelle. Yllä oleva jae on valtava totuus. Sinä olet siunattu ylenpalttisesti Jeesuksessa. Jumala siis tahtoo meidän tulevan tietoiseksi hänen valtavasta armostaan ja rakkaudestaan!

Efesolaiskirje 1:4-7

Jo ennen maailman perustamista hän valitsi meidät Kristuksessa olemaan pyhiä ja nuhteettomia hänen edessään. Rakkaudessaan hän jo edeltä määräsi meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen kautta, oman hyvän tahtonsa mukaan, armonsa kirkkauden ylistykseksi. Tämän armon hän on lahjoittanut meille siinä Rakastetussa jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen hänen armonsa rikkauden mukaan.

Yksi valhe minkä sielunvihollinen pyrkii heittämään säännöllisesti Jumalan lasten mieliin on: Sinä et kelpaa pyhälle Jumalalle, olet tuollainen luuseri, joka lankeilet kaiken aikaa. Perkele haukkuu jatkuvasti, hän pyrkii saamaan Jumalan lapset pois heidän todellisesta asemastaan Kristuksessa, koska he ovat hänen kilpailevalle valtakunnalleen suuri uhka. Paholainen tietää, että Jumalan valtakunta tulee eräänä päivänä hallitsemaan, ja hänen valtakuntansa tuhoutuu. Siksi sillä on niin kiire käännyttää kaikki mahdolliset ihmiset Jumalaa vastaan ja saamaan eksytettyä myös mahdollisimman monta Jumalan lasta, joita hän vihaa Jeesuksen tähden.

Jos jäämme kuuntelemaan valheen isän alaspainavia sanoja, emmekä irtisanoudu niistä ja valheista, joita hän syöttää ajatuksiimme, alamme uskomaan niitä totuutena. Siksi on todella tärkeää opiskella ja soveltaa Raamattua omassa elämässä, koska se kertoo totuuden identiteetistämme: Se on peili, joka paljastaa todellisen luontomme. Emme ole avuttomia kissanpoikasia, vaan kun Pyhä Henki asuu meissä, Juudan Leijona, Jeesus Kristus, asuu sydämessämme!

Pirun valheet eivät pure niihin, jotka ymmärtävät ja soveltavat Jumalan sanan totuutta elämäänsä. Siksi perkele pyrkii pitämään meidät erossa Sanasta, koska jos se saa meidät pois sen vapauttavasta totuudesta ja nautimme mieluummin lihamme ruokkimisesta, meistä kasvaa hiljakseen lihallisia. Jos sen sijaan ruokimme henkeämme Sanalla jatkuvasti, silloin hengellinen ihminen vahvistuu sisällämme. Kumman me tahdomme vahvistuvan? Ymmärrämmekö me todella mitä Jeesus on tehnyt puolestamme?

Nyt kun tiedostamme mikä on sielunvihollisen strategia muistuttaa synneistämme, käännymme Jumalan sanan totuuksiin:

Yksi. Sinä olet siunattu, etkä kirottu Jeesuksessa Kristuksessa. Kaksi. Jumala valitsi sinut Kristuksessa olemaan pyhä ja nuhteeton. Kolme. Jumala on määrännyt sinut rakkaudessaan jatkuvaan yhteyteen kanssaan, nauttimaan Jumalan lapsen oikeudesta Jeesuksen kautta, jotta ymmärtäisit hänen armonsa suuruuden. Neljä. Tuo armo tulee uskon perusteella Jeesukseen, ei hyvien tekojesi ansiosta. Viisi. Jumalan suuren armon ja Jeesuksen uhrin tähden sinut on lunastettu pois pimeyden valtakunnasta Jumalan armon valtakuntaan. Saat vastaanottaa Jumalan armon silloin, kun olet tehnyt syntiä, koska Jeesuksen uhri oli täydellinen.

Helpottiko? Minua ainakin. Nyt kun tiedämme totuuden asemastamme pyhän Jumalan edessä, Herra tahtoo, että sisäistämme nämä totuudet. Siksi, jos tahdot helpottaa elämääsi kirjoita itsellesi muistiin (esim. kännykkään) tuo Raamatun jakso (Ef. 1:2-7) ja lue se päivittäin ääneen. Silloin alat omaksumaan oikeaa identiteettiäsi. Niin minä teen, kun tahdon muistuttaa asemastani, että luen ääneen minulle tärkeitä jakeita, jotta ne tulevat osaksi minua.

Mitä muuta Herramme tahtoo meille sanoa:

Efesolaiskirje 1:18-19

Ja valaisisi teidän sydämenne silmät, jotta tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, miten suuri on hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja miten äärettömän suuri on hänen voimansa meitä kohtaan, jotka uskomme, hänen väkevän voimansa vaikutuksen mukaan.

Herra tahtoo siis valaista Pyhän Hengen kautta sydämemme silmät, jotta ymmärtäisimme mihin toivoon hän on meidät kutsunut. Pyhä Henki tuntee täysin Jumalan, koska he ovat yhtä. Ano, että Pyhä Henki kirkaistaisi sinulle jatkuvasti asemasi Kristuksessa, koska silloin jaksat koettelemustenkin keskellä eteenpäin, etkä luovuta, koska katseesi on suunnattu pysyvään totuuteen.

Sinä ja minä loistamme Herraa ja hänen perintöään. Se loistaa meistä, kun ymmärrämme sen! Meillä ei ole sellaisia huolia, jotka voisivat musertaa meidät, koska meillä on yhteys Jumalan kanssa ja tulemme perimään hänet Kristuksen kanssa! Herran väkevä voima, Pyhän Hengen kautta asuu meissä, jota ei kannata aliarvioida koskaan, sanoivat tunteemme tai olosuhteet mitä tahansa.

Efesolaiskirje 1:20-22

Tällä voimallaan hän vaikutti Kristuksessa herättäessään hänet kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaallisissa, ylemmäksi kaikkea hallitusta ja valtaa, voimaa ja herruutta ja jokaista nimeä, joka mainitaan, ei vain tässä maailmanajassa vaan myös tulevassa. Jumala on alistanut kaiken hänen jalkojensa alle ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle, pääksi seurakunnalle.

Pyhä Henki joka asuu meissä, herätti Kristuksen. Pyhä Henki on siis todella voimakas, ja siksi meidän on turha selitellä, ettei meillä on muka voimaa vastustaa paholaista, kun Herran oma Henki asuu meissä! Halleluja! Jeesus Kristus on kaiken yläpuolella, kuten näemme. Hän on seurakuntansa pää, joka johtaa ruumista, sinua ja minua ja koko maailmanlaajuista seurakuntaansa.

Psalmi 34:19

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Vaikka paholainen olisi (ainakin mun elämässä on) saanut meidät uskomaan valheisiinsa ja olisimme rikkinäisiä, se ei ole ongelma Herrallemme. Kun olemme rikki, saamme tulla rakastavan Isän syleilyyn ja vastaanottaa hänen apunsa. Se tekee nöyräksi ja kiitolliseksi. Silloin tahdomme opetella tuntemaan hänet entistä paremmin, koska hän on aidosti luotettava. Iloitse tänään täydestä sydämestäsi, että sinulla on valtavan armon tähden suhde Taivaalliseen Isääsi ja elä elämääsi tästä totuudesta käsin, silloin se on helpompaa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Antautuminen Jumalan tahtoon

Roomalaiskirje 12:1-2

Jumalan armahtavan laupeuden kautta minä kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi. Tämä on teidän järkevä hengellinen jumalanpalveluksenne. Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, otollista ja täydellistä.

Koska Jumala on rakastanut ihmistä, jonka loi omaksi kuvakseen, hänen tahdollaan tulisi olla paljon merkitystä meille. Hän osoitti sen suuruuden kuolemalla puolestamme, se on todella uhrautuvaa siis. Ja tästä syystä meitä kehotetaan antamaan koko elämämme hänen käyttöönsä. Mitä tässä yhteydessä voisi tarkoittaa ”elävä ja pyhä Jumalalle mieluinen uhri?” Mielestäni se viittaa kokonaisvaltaiseen, sydämen halusta lähtevään lujaan päätökseen miellyttää Jumalaa kaikilla elämämme osa-alueilla. Silloin teemme elämässämme ainutlaatuisen päätöksen, vihkiytyä Jumalalle ja ymmärrämme, sen olevan hänen tahtonsa. Siinä on sama asenne, kuin Jeesuksella Getsemanessa, kun hän päätti olla kuuliainen Isän tahdolle, vaikkei se ollut helppoa.

Ymmärtääkseni pyhä tarkoittaa Raamatun kontekstissa Jumalalle erotettua. Tuota hengellistä ja järjen päätöstä vaaditaan jotta emme antautuisi enää maailman hengen vietäviksi. Miksi näin? Koska on todella helppo antaa valta turmeltuneelle, syntiin langenneelle luonnollemme, koska ihminen on syntynyt sellaiseksi. Mutta Jumalan lapset voivat todella vastustaa paholaista ja se joutuu Kristuksen arvovallan edessä aina väistymään. Jos opettelemme ohjelmoimaan mielemme Jumalan sanan perustalle, silloin identiteettimme rakentuu vahvaksi. Jos se rakentuu tunteiden ja himojen varaan, silloin liha pääsee voitolle. Jumalan ei koskaan pakota sinua valitsemaan kuuliaisuutta häntä kohtaan. Hän rohkaisee ja kutsuu siihen, muttei tee ikinä väkivaltaa, koska hän on täydellinen rakkaus. Rakkaus ei satuta, vaan tahtoo ja uskoo toiseen vilpittömästi. Niin Herra näkee sinut.

Psalmi 95:1-7b

Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle. Käykäämme hänen kasvojensa eteen kiittäen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä. Sillä Herra on suuri Jumala, suuri Kuningas yli kaikkien jumalien. Maan syvyydet ovat hänen vallassaan, ja hänen on ovat vuorten kukkulat. Hänen on meri, sillä hän on se tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet. Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, langetkaamme polvillemme Herran, meidän Luojamme, eteen. Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee.

Vaikka psalmin kirjoittaja kirjoitti sen juutalalaisille, voimme omaksua sen sanoman hengellisen Israelin lapsina. Kun näitä jakeita lukee kaikessa rauhassa alkaa ymmärtämään, kuinka kunnioitettava Jumala sinulla ja minulla on. Kuinka me voimme lähestyä häntä, joka hallitsee koko maailmaa? Ainoastaan Jeesuksen uhrin perusteella meillä on oikeus kutsua häntä Jumalaksemme, eikä vain Jumalaksi, joka on auktoriteetti, vaan paljon läheisempi: Hän on meidän Taivaallinen Isämme!

Jos meillä on vääristynyt kuva Jumalasta ja hänen kasvoistaan, silloin emme tahdo, emmekä uskalla lähestyä häntä. Mutta juuri siihenhän psalmin kirjoittaja rohkaisi lukijoita! Huomaatko sanat: Tulkaa, käykäämme hänen eteensä ja myöhemmin kumartukaamme ja polvistukaamme, langetkaamme polvillemme Herran eteen? Hän on pyhä, mutta myös todella rakastava: Hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa! Meillä on läheinen suhde hänen kanssaan. Huomaa, että pelko estää aina läheisyyden. Sen sijaan aito Jumalan pelko, syvä kunnioitus Herraamme kohtaan, auttaa meitä muistamaan hänen ainutlaatuisuutensa, mutta se saa meidät myös rakastamaan häntä syvästi. Kunnioitus saa aikaan sitoutumisen hänen tahtoonsa ja silloin tahdomme etsiytyä Jumalan läsnäoloon säännöllisesti sekä yksityisesti, että seurakunnan keskellä. Silloin antaudumme myös hänen paimenuutensa alaisuuteen mielellämme.

Johannes 14:18-21

En minä jätä teitä orvoiksi vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua, mutta te saatte nähdä minut, sillä minä elän ja tekin saatte elää. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja te olette minussa ja minä teissä. Se, jolla on minun käskyni ja joka noudattaa niitä, rakastaa minua. Ja joka rakastaa minua, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmaisen itseni hänelle.

Jeesus lupasi, ettei hän jätä meitä orvoiksi. Eikö ole lohduttavaa, koska tiedostamme, ettei Jumala koskaan voi valehdella? Me emme todellakaan ole orpoja, koska hän lähetti meille Pyhän Henkensä asumaan sisällämme. Pyhä Henki tahtoo kirkastaa meille sen, että me todella kuulumme Jumalan perheeseen ja kun sitoudumme siihen, meille tulee syvä tarve ja halu olla kuuliaisia Jumalan tahdolle ja näin miellyttää häntä. Kun olemme oppineet täyttymään jatkuvasti Isän täydellisellä rakkaudella, silloin alamme oppia, että se mihin Pyhä Henki johtaa meitä, on todella meidän parhaaksemme!

Itselläni tämän ymmärtäminen on kestänyt varmaan 27 vuotta :D. Nimittäin viime päivien aikana olen saanut siitä kirkkaan ilmestyksen sisäiseen olemukseeni, että oikeasti Herra tahtoo vain minun parastani, joka ikinen kerta. Olen tankannut Raamatun jakeita parin vuoden ajan, joissa tämä totuus on ilmaistu, mutta vasta nyt olen saanut siitä voimakkaan vakuuden, syvän rauhan, niin pinttyneitä vääriä, Jumalan sanan vastaisia ajatuksia, paholainen on syöttänyt elämääni. Annan esimerkin:

Jeremia 29:11

Minä tunnen teitä koskevat ajatukseni, sanoo Herra: Ne ovat rauhan eikä turmion ajatuksia. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Meillä ei siis ole mitään hätää! Jumalan ajatukset sinua kohtaan ovat aina positiivisia! Hän on ylpeä juuri sinusta. Hän rakastaa sinua valtavasti ja tahtoo sinun elävän hänen yhteydessään jatkuvasti, jotta hän voi vakuuttaa sinut, että paras on aina edessäpäin! Sinulla on ikuinen toivo, joka ei ikinä horju, hän on pelastajasi Jeesus. Rukoilen, että voit tänään omaksua tämän opetuksen elämääsi Jumalan sanana, eikä Murtosen Jukan ajatuksina, koska ei ole kyse minusta, vaan Jumalasta, joka tahtoo johdattaa sinua aina! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Omanarvontunto?

Kun olin sairaana perjantaina ja katsoin jakson ohjelmasta nimeltä ”hurjat rakkauskilot”, psykologi vei naisen peilin eteen ja hänen piti katsoa lempeästi ja suopeasti itseään. Sitten psykologi kysyi mistä sä tykkäät peilikuvassa, mitä sä ihailet? Vastaus: En oikeesti mitään. Hän sai tehtävän sanoa olen hyvä tyyppi ja sitä piti harjoitella myös kotona, jotta hän voisi hyväksyä itsensä ja nähdä tapahtunut todella merkittävä positiivinen muutos itsessään, silti hän ei koko aikana pystynyt siihen. Ajatus jäi minua vaivaamaan siinä määrin, että päätin kirjoittaa siitä tällä kertaa. Mietin, että miten näen itseni? Pystynkö minä rakastamaan itseäni terveellä tavalla, kuten Raamattu opettaa?

Psalmi 139:13-18

Sinä loit minut sisintäni myöten, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että minut on tehty ylen ihmeellisesti. Ihmeelliset ovat sinun tekosi, sieluni tietää sen sangen hyvin. Minun luuni eivät olleet sinulta kätkössä, kun minut salassa valmistettiin, kun minut kudottiin taidokkaasti maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani. Kaikki päivät oli luotu ja kirjoitettu sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut. Kuinka kalliit ovatkaan minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos laskisin ne, niitä olisi enemmän kuin hiekanjyviä. Minä herään ja olen yhä sinun luonasi.

Eikö ole hoitavaa tekstiä? Ainakin minun mielestäni näin on. Jos lukisi säännöllisesti tämän jaejakson, väitän, että jokainen alkaisi eheytymään kaikista haavoista, joita saamme elämämme aikana, koska identiteettimme perustuisi silloin siihen, mitä rakastava Jumala meistä ajattelee, kuinka sinut ja minut on luotu ylen ihmeellisesti ja olemme hänen lähellään jatkuvasti. Sinun Luojasi saa määritellä sinut, koska hän omistaa sinut. Niin meidän pitäisi ajatella. Ajattele, miten täynnä rakkautta Jumala on sinua kohtaan, kun hän on ollut ja on aina lähelläsi koko elämäsi ajan ja tahtoo viettää aikaa juuri sinun kanssasi?! Kuinka on mahdollista, että Jumala voi olla kaikkien luomiensa ihmisten elämässä jatkuvasti? Järkemme ei yllä siihen, mutta meidän on hyväksyttävä, että hän on kaikkivaltias ja hänelle se on mahdollista.

Miksi meidän kannattaisi lukea tällaista jaejaksoa päivittäin? Mielestäni siksi, että juuri silloin kuin ahdistus ja masennus meinaavat saada meistä otteen elämämme hankalissa olosuhteissa, ojentautuisimme Jumalan oman sanan mukaan ja julistaisimme sitä omaan elämäämme! Mieti, että silloin tunteemme eivät saisi meitä otteeseen ja hallitsisi meitä, vaan Jumala saisi vakuuttaa meille, että hän on läsnä silloinkin, kun tunteet eivät vahvista sitä! Katsotaanpa Daavidin kirjoittaman psalmin alkuosaa seuraavaksi, nähdäksemme mitä hän kävi läpi elämässään:

Psalmi 139:1-12

Herra, sinä olet minut tutkinut ja sinä tunnet minut. Sinä tiedät, milloin minä istun ja milloin nousen, sinä ymmärrät ajatukseni kaukaa. Polkuni ja makuusijani sinä olet vaaksalla mitannut, kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Minun kielelläni ei ole sanaakaan, jota sinä, Herra, et täysin tuntisi. Edestä ja takaa sinä olet minut saartanut, olet laskenut kätesi päälleni. Tämä tieto on minulle ylen ihmeellinen, niin korkea, etten voi sitä käsittää. Minne voisin mennä sinun Henkesi ulottuvilta, minne paeta kasvojesi edestä? Jos nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, jos tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Jos kohoaisin aamuruskon siivin ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua johtaisi, sinun oikea kätesi pitäisi minusta kiinni. Ja vaikka sanoisin: ”Pimeys peittäköön minut, ja valo ympärilläni muuttukoon yöksi”, ei pimeyskään kätkisi minua sinulta, vaan yö valaisisi kuin päivä, pimeys olisi kuin valo.

Sanovat tunteemme mitä tahansa, Jumalan sana, jonka Pyhä Henki on inspiroinut ei valehtele. Monesti meidän maailmassa uskotaan enemmän ihmisiin, jotka osaavat artikuloida selvästi ja perustella vakuuttavasti, enemmän kuin Raamatun selvään ilmoitukseen. Mutta sinä ja minä, jotka sanomme itseämme Jeesuksen seuraajiksi, meidän pitäisi pitää kiinni viimeiseen asti Raamatusta koko elämämme ohjenuorana ja totuutena, joka ei horju.

Mieti, mitä Daavid sanoo ensimmäisessä lauseessa: Herra, sinä olet minut tutkinut ja sinä tunnet minut. Koko jaejakson loppuosa tiivistyy tähän, eikö totta? Vaikka teemme virheitä, vaikka yritämme piilottaa joskus pahoja tekojamme ja asenteitamme, mikään ei tule Herrallemme yllätyksenä, eikä hän joudu paniikkiin; ”mitä ihmettä Jukka sinä nyt teit!”. Annammeko luvan Jumalalle tutkia itseämme ja osoittaa, miten muuttua hänen kaltaisikseen? Luulen, että Daavid antoi Jumalalle luvan tutkia itseään ja ilmoittaa, jos oli aihetta muutokseen. Siksi häntä kutsuttiin Jumalan mielen mukaiseksi mieheksi.

Meidän on syytä muistuttaa itseämme siitä, että vaikka teemmekin syntiä, saamme luottaa Jumalan valtavaan armoon, joka kantaa meitä, kun asennoidumme niin, että tahdomme tehdä mielenmuutoksen ja opetella tottelemaan Pyhää Henkeä. Kun alamme käsittämään, että jokainen ihminen on Jumalan kuva, alamme rakastamaan heitä. Kun olin työreissulla Saarijärvellä muutama päivä sitten, Herra muutti asenteeni kahteen ulkomaalaistaustaiseen rouvaan kaupassa ja parkkipaikalla. Aloin siunaamaan heitä, koska ymmärsin, että Jumala rakastaa heitä valtavasti! Jos näkisimme itsemme niin kuin Jumala näkee meidät ja vastaanottaisimme hänen armoaan ja rakkauttaan omaan elämäämme, voisimme rakastaa tuolla rakkaudella kaikkia lähimmäisiämme, eikö totta? Siunatkoon Herra sinun ensi viikkosi!

Sieluni janoaa Jumalaa

Psalmi 42:1-7

Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla temppeliin, astua Jumalan kasvojen eteen? Kyyneleet ovat leipäni päivin ja öin, kun minulta alati kysytään: Missä on Jumalasi? Tuskassani minä muistelen, miten kuljin temppeliin juhlasaatossa ilon ja kiitoksen kaikuessa, juhlakansan suuressa joukossa. Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.

Tämä psalmi ponnahti silmilleni, kun joku aamu sitten luin sen. Siinä on valtava jano Jumalan puoleen. Meidän täytyy myös muistaa se fakta, että vanhassa liitossa israelilaiset eivät vaan voineet suoraan rukoilla ja näin lähestyä Jumalaa niin kuin me tänään, koska saamme nauttia uuden liiton eduista: Siitä, että Jeesuksen tähden meillä on oikeus ja mahdollisuus missä ja milloin tahansa lähestyä pyhää Jumalaa! Osaammeko arvostaa sitä oikealla tavalla, vai pidämmekö sitä itsestäänselvyytenä?

Tuolloin kun israelilainen tahtoi päästä kosketuksiin Jumalan kanssa, hän meni temppeliin, joka oli erotettu heidän Jumalalleen. Pappi uhrasi pässin tai vastaavan ihmisen syntien sovitukseksi ja hän koki anteeksiannon sen kautta. Nuo uhrit olivat esikuva Jeesuksen tulevasta täydellisestä uhrista koko maailman edestä. Israelilaiset kokivat jollain tavalla varmasti Jumalan läsnäolon temppelissä käydessään, mutta se oli silti vain varjo ja esikuva tulevasta. Siitä, että Jeesus on meidän ylipappimme, joka rukoilee ja edustaa meitä Isän edessä! Tämän tiedon pitäisi saada meidät – joskus kankeat suomalaisetkin – hyppimään ja tanssimaan siitä riemusta, että olemme saaneet syntimme anteeksi, eikä meitä rangaista ansiomme mukaan, koska Jeesus kantoi jo syntimme, häpeämme ja syyllisyytemme ja antoi meille voiton näistä!

On lohduttavaa huomata, että psalmin kirjoittaja tunnustaa olevansa masentunut. Niin minulle ja sinulle joskus käy kun katselemme elämäämme. Mutta kun kirjoittaja siirtää katseensa itsestään ja olosuhteistaan Jumalaa kohti, hän kokee, että Herra on hänen auttajansa!

Psalmi 63:1-9

Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan. Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua ja uupuu autiomaassa ilman vettä. Pyhäkössä saan nähdä sinut, kokea sinun voimasi ja kirkkautesi. Suurempi kuin elämä on sinun armosi. Minun huuleni ylistävät sinua. Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän, minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi. Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa, ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin. Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä: sinä olet tullut avukseni, ja minä saan riemuita siipiesi suojassa. Koko voimallani minä tarraudun sinuun, ja sinun oikea kätesi tukee minua.

Daavid puhuu tässä koko sydämestään ja siksi on niin timanttia nähdä, kuinka Pyhä Henki on saanut hänet ymmärtämään, kuinka koko hänen elämänsä perustuu Jumalan armon varaan. Ilman sitä ei ole mitään. Jospa mekin ymmärtäisimme sen omalle kohdallemme ja janoaisimme todella läheistä yhteyttä Jumalan kanssa. Vasta armon ymmärtäminen antaa meille uskalluksen tulla Herraa lähelle vailla pelkoa rangaistuksesta. Silloin voimme sanoa:

Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan. Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua ja uupuu autiomaassa ilman vettä.

Meille tulee alituinen nälkä päästä hänen läsnäoloonsa ja ymmärtää, että meillä on jo kaikki, kun saamme olla hänen lähellään. Silloin alamme todella heijastamaan Jumalan rakkautta lähimmäisiämme kohtaan ja levitämme Jumalan tuntemisen tuoksua, joka kutsuu pelastukseen ihmisiä. Jumalan armo on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa:

Suurempi kuin elämä on sinun armosi. Minun huuleni ylistävät sinua. Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän, minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi. Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa, ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin. Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä: sinä olet tullut avukseni, ja minä saan riemuita siipiesi suojassa. Koko voimallani minä tarraudun sinuun, ja sinun oikea kätesi tukee minua.

Pyydä koko sydämestäsi, että Pyhä Henki valaisee sinulle totuuden Jumalan armosta, silloin voimme päästä vielä syvemmälle siihen merkitykseen, josta Daavid tässä Psalmissa runoilee. Kun me opimme lepäämään Jumalan armossa, silloin paholaisen valheet haihtuvat elämästämme, emmekä stressaa tai murehdi turhia! Tahtoisitko elää tuosta armosta käsin? Ajattele miten läheinen suhde Jumalaan Daavidilla oli: ”Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä: sinä olet tullut avukseni, ja minä saan riemuita siipiesi suojassa.” Jos rakastat jotakin henkilöä, ajattelet häntä jatkuvasti. Sellainen suhde voi olla Taivaan Isäänkin! Silloin uskaltaudumme luottamaan koko painollamme häneen, kuten Daavid sanoo jakeessa 9.

Kun alamme käsittämään, että saamme jatkuvasti olla kuin parhaissa pidoissa ja ylistää Jumalaa riemuitsevin huulin, olemuksemme muuttuu. Emme enää kaipaa sellaista pikanautintoa, jota maailma ja paholainen tyrkyttää, vaan käsitämme, että meillä on jo kaikki mitä tarvitsemme Jeesuksessa! Saamme lähestyä Herraa jatkuvasti ja vuodattaa sydämemme hänelle.

Saamme osoittaa koko olemuksellamme, että hän on meidän elämämme Herra, ja tahdomme kasvaa hänen tuntemisessaan ja kertoa muillekin, miten uskollinen ja kärsivällinen hän on ollut! Silloin lähimmäisemmekin heräävät siihen todellisuuteen, että ehkä heillä on ollut väärä käsitys uskosta Jeesukseen. Se ei olekaan jotain rituaalien tiukkaa suorittamista vaan rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä, joka saa heidät vakuuttumaan Jumalan suuresta armosta, joka kantaa halki jokaisen vastoinkäymisen ja ongelman. Moni alkaa silloin myöntämään sen faktan, ettei ole elänyt niin hyvin kuin voisi ja tunnustaa oman syntisyytensä. Silloin Jumalan ihmeellinen armo tulee ja puhdistaa kaikesta synnistä ja muuttaa ihmisen elämän kokonaan: Hän siirtyy kuoleman valtakunnasta Jumalan armon valtakuntaan, jossa hallitsee hyvä Kuningas, joka tahtoo vain ja ainoastaan parastamme. Eikö ole ihanaa olla Jumalan lapsi ja oppia joka päivä siitä identiteetistä, että olemme armahdettuja, ainutlaatuisia Isän silmissä? Jumalan runsasta siunausta elämääsi 😀

Henkilökohtainen suhde Jeesuksen kanssa

Johannes 3:16-21

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa vaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita. Mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainutsyntyisen Pojan nimeen. Ja tämä on tuomio: valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valoa, sillä heidän tekonsa olivat pahoja. Sillä jokainen, joka tekee pahaa, vihaa valoa eikä tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat Jumalassa tehdyt.

Erittäin tuttu jae ja jaejakso varmaan monille. Mutta jotta voisimme ymmärtää mitä Jumala tahtoo meille sanoa sen kautta, meidän on ymmärrettävä jotakin siitä, mitä on tapahtunut ennen sitä ja kenelle hän puhui nämä sanat. Luvussa kaksi Johannes raportoi Kaanan häissä tapahtuneen Jeesuksen ensimmäisen ihmeen, sen jälkeen hän puhdisti temppelin ja teki ihmeitä, jonka seurauksena ihmisiä alkoi uskoa häneen. Tämän jälkeen tulee Johanneksen kolmas luku, jossa juutalainen hallitusmies Nikodemos tulee yöllä Jeesuksen luo. Ehkä häntä hävetti tulla hänen luokseen, ja siksi hän tahtoi tulla salaa, jotteivät muut saisi tietää. Mutta pääasia, että hän tuli. Ymmärtääkseni myöhemmin tämä sama mies tunnustautui Jeesuksen seuraajaksi, olihan hän hautaamassa Jeesuksen ruumista hänen kuolemansa jälkeen (Joh. 19:39). Mutta mitä tapahtui, että Nikodemos vakuuttui ja päätti jossain kohtaa lähteä seuraamaan Jeesusta?

Kun luemme lukua kolme, Jeesus puhuu erittäin suoraan siitä, ettei riitä, että ymmärtää Jeesuksen tekevän ihmeitä ja että Jumala vaikuttaa ne. Senhän suurin osa juutalaisistakin tunnustivat ja tahtoivat saada avun! Jeesus haastaa Nikodemosta uudestisyntymään Jumalan lapseksi. Jeesus tahtoi saada ihmiset ymmärtämään oman syntisen tilansa, jotta Jumala voisi pelastaa heidät. Tämä oli kovaa puhetta. Monetkaan juutalaiset eivät kokeneet omaa syntisyyttään, koska luottivat siihen, että kun he olivat juutalaisia, Jumala pelastaa heidät syntyperänsä ja lain suorittamisen perusteella.

Tämän täytyi pysäyttää Nikodemoksen miettimään suhdettaan Jeesukseen. Juuri ennen kuin Jeesus siirtyy jakeissa 16-21 olevaan jaksoon, hän sanoo jakeissa 13-15: Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen paitsi hän, joka tuli alas taivaasta, Ihmisen Poika. Ja niin kuin Mooses korotti käärmeen autiomaassa, niin on ihmisen Poika korotettava, että jokaisella, joka uskoo häneen, olisi iankaikkinen elämä.

Ensin Jeesus osoitti, että ihmisen täytyy uudestisyntyä ja nyt hän osoittaa Vanhan testamentin tyypin, eli esikuvan kautta, että hän on ainoa tie pelastukseen. Hän kertoo, ettei yksikään ihminen koskaan ole noussut taivaaseen, mutta hän on tullut ihmiseksi. Mielestäni tässä jo valmistellaan kohta ilmaistavaa ”jymypaukkua”. Hän on ainutlaatuinen. Sitten hän osoittaa, että aivan kuten israelilaiset jotka katsoivat pronssikäärmeeseen jäivät eloon ja siten pelastuivat, ihmisen tulee turvautua häneen!

Jae 16 paljastaa ilosanoman, ettei yksikään ihminen, ei juutalainen eikä pakana, voi saavuttaa pelastusta ja päästä taivaaseen, ilman henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen. Hän perusteli juutaisten yhdelle hengelliselle johtajalle, ettei hänen asemastaan ole mitään hyötyä Jumalan edessä. Hän toi hänet valinnan paikalle. Tahtoisiko hän hyväksyä sen, että hän on syntinen ja tarvitsee armoa? Jae 17 jatkaa osoittaen, ettei Jeesus tullut maailmaan ensimmäisellä kerralla tuomitsemaan sitä, vaan kertomaan ilosanoman kaikille!

Sitten siirrytään vertailuun: Jos hyväksymme Jeesuksen elämämme herraksi, meitä ei tuomita Jumalan edessä. Mutta jos hylkäämme hänet, synnin tuoma rangaistus pysyy päällämme. Tuomio, joka lepää ihmisten elämien päällä on se, etteivät he tahdo tunnustaa syntisyyttään Jumalan edessä ja kokea anteeksiantoa, koska se on häpeällistä. Jeesus käyttää erittäin suoraa kieltä: Ihmiset rakastavat pimeyttä ja vihaavat valoa. Siinä ei ole mitään neutraalia, eikä epäselvää. Jos emme tahdo tunnustaa syntisyyttämme, emmekä valitse totuutta, totutamme itsemme puolustelemaan motiivejamme ja tekojamme. Mutta eräänä päivänä Jumalan edessä jokainen tekomme punnitaan, kaikki on paljasta. Silloin ei auta selitykset. Tahdommeko nyt valita totuudessa vaeltamisen vai salailun?

Jae 21 kertoo meille, että kun uskova tahtoo noudattaa totuutta, alistuu Jeesuksen auktoriteetin alle, Pyhä Henki opettaa meitä tahtomaan samoin kuin herramme. Hän opettaa meidät vaeltamaan totuudessa, siis elämään läpinäkyvästi, koska silloin Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Vaarana on se, että jos alamme puolustelemaan syntejämme ja motiivejamme, valitsemme itse pimeyden, vaikka Jumala näkee kaiken. Jos uskova tietoisesti valitsee tehdä syntiä, ja alkaa tottua siihen, hän itse valitsee pimeyden ja vihaa valoa. Tämä on todella surullista. Herra armahtakoon meitä, ettemme ala leikkimään synnillä, koska Raamattu niin varoittaa meitä siitä. Mutta ne, jotka tahtovat elää läpinäkyvästi Jumalan edessä ja antavat Jeesuksen veren puhdistaa syntinsä silloin, kuin kaadumme, pyhitymme Jeesuksen kaltaisiksi hiljakseen. Pyhitys prosessin vaikutusta on se, että elämämme loistaa Kristusta ja tekomme kertovat siitä.

Ymmärrän tämän käsittelemämme jakson (3:1-21) niin, että Jeesus tahtoo saada meidät sitoutumaan itseensä kokosydämisesti. Että ymmärtäisimme, että hän on ainoa keino saada vapauttava tuomio pyhän Jumalan edessä ja päästä taivaaseen. Toiseksi: Hän tahtoo opettaa meille mikä on todellinen identiteettimme hänessä, että tahdomme elää valon lapsina, ymmärtäen, että vaikka välillä teemmekin syntiä, valitsemme elää hänen tahdossaan.

Pyhä Henki tulee opettamaan ja auttamaan meitä tässä prosessissa. Jos ymmärrämme Jumalan armon omalle kohdallemme, se saa meidät rakastumaan häneen syvästi. Tätä seuraa syvä kunnioitus, joka saa meidät elämään hänelle uskollisesti. Kun koemme, että emme ole saaneet tekojemme mukaan, vaan saaneet lahjaksi pelastuksen, se saa meidät rakastamaan muitakin Jumalan rakkaudella, jota hän vuodattaa meihin Pyhän Hengen kautta. Rukoilen, että tahdot elää totuudessa alkavalla viikolla, rakastaa lähimmäisiäsi ja muuttua päivä päivältä Jeesuksen kaltaiseksi. Silloin Suomi muuttuu varmasti! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Kun me rukoilemme…

Matteus 6:5-6

Kun rukoilette, älkää olko niin kuin tekopyhät. He asettuvat mielellään rukoilemaan synagogiin ja katujen kulmiin, jotta ihmiset näkisivät heidät. Totisesti minä sanon teille: he ovat jo palkkansa saaneet. Mutta kun sinä rukoilet, mene kammioosi, sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut.

Huomaamme, että näissä kahdessa jakeessa Jeesus opettaa meille erittäin tärkeän periaatteen: Meidän motiivimme rukoilla ei tulisi olla se, että ihmiset kuulevat ja näkevät meidät. Jos rukoilemme tästä motiivista, se kertoo karua kieltä. Sen sijaan meidän tulisi viettää aikaa rukoillen Isää kahdestaan hänen kanssaan, unohtaen muut ihmiset ja keskittyä häneen.

Emme edes ymmärrä, miten radikaalia Jeesuksen aikana oli sanoa Jumalaa Isäksi. Se oli pöyristyttävää, koska edes Jumalan nimeä ei saanut lausua ääneen. Ja nyt Jeesus kutsuu Jumalaa Isäksi ja kehottaa omiaan rukoilemaan häntä! Taas kerran huomaamme, kuinka läheinen suhde Jeesuksella oli Isään ja hän tahtoi, että rukous kumpuaisi rakkaussuhteesta häneen ja kokisimme hänen Isän rakkautensa! Lopuksi Jeesus paljastaa, että kun rukoilemme, Isä palkitsee meidät. Kun rukoilemme hänen tahtonsa mukaisesti, rukouksemme kuullaan ja se muuttaa asioita ja täyttää tarpeemme.

Matteus 6:7-8

Kun rukoilette, älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka luulevat tulevansa kuulluiksi monisanaisuutensa tähden. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan. Teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä anottekaan.

On erittäin lohduttavaa, että Pyhä Henki asuu jokaisessa Jumalan lapsessa. Meidän ei tarvitse opetella rukoilemaan täydellisiä lauseita, vaan voimme vuodattaa sydämemme Herralle. Pyhä Henki tulee opettamaan meitä, mitä ja miten rukoilla. Hän tahtoo johtaa rukoustamme, jotta Jumalan valtakunta voi kasvaa! Rukous on siis linkki, jonka kautta Herra puhuu meille Henkensä kautta. Hän tahtoo opettaa meitä rukoilemaan lähimmäistemme puolesta vilpittömästi.

Miksi Jeesus opettaa meitä rukoilemaan? Siksi, että rukous muuttaa meitä. Hän tahtoo kasvattaa meitä Jumalan kaltaisiksi, jotta nekin, jotka eivät vielä usko, tulisivat tuntemaan Taivaallisen Isämme. Oma prosessini on ollut pitkä, mutta olen vuosien aikana oppinut olemaan avoin Pyhälle Hengelle. Tarkoitan, että kun siunaan rakkaitani, Pyhä Henki näyttää minulle toisinaan kuvia tai huomaan rukoilevani jotain, mitä en suunnitellut. Kun jaan sanoman tai kuvan ystävälleni, se rohkaisee häntä. Näin Herra saa armossaan käyttää omiaan, kun vain antaudumme rukoukseen ja tahdomme olla avoimia hänelle.

1.Kor. 2:11-12

Kuka muu tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Kukaan ei myöskään tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, jotta tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut.

Kiitos Jumalalle, että Pyhä Henki tuntee hänet täysin! Ja kun rukoilemme, Isä vuodattaa sydäntään meihin. Kun rukoilemme ja käytämme armolahjoja, Herra toimii armossaan kauttamme ja opettaa, millainen hän on! Pyhä Henki tahtoo opettaa meitä käyttämään armolahjoja Jumalan kunniaksi ja osoittamaan, sen kautta, että meidän Jumalamme on todellinen ja täynnä armoa ja rakkautta.

Rukous on linkki Jeesuksen ja uskovan välillä. Sen kautta Jeesus muuttaa meitä: ajatusmaailmamme, tapamme ja asennoitumisemme pyhittyvät. Siksi se on elintärkeä kanava, jota Jumala tahtoo käyttää! Antaudu siihen, kun näet pieniä tai suurempia haasteita. Kun huomaat toimivasi lihallisesti, esim. kylväen pahoja sanoja, anna Pyhän Hengen näyttää ne sinulle ja antaudu hänen johdettavakseen päivittäin, silloin alat huomaan ihmisten ainutlaatuisuuden ja voit alkaa siunaamaan heitä riippumatta siitä, ansaitsevatko he sitä tai eivät.

Rukouselämän aktivointi saa meidät rakastumaan Jeesukseen ja luonnollisesti myös hänen Sanaansa, koska hän puhuu sen kautta. Rukouksen kautta Sana alkaa elämään meille ihan uudella tavalla. Siksi itse aina ennen kuin tutkin Raamattua, pyydän Pyhää Henkeä avaamaan hengelliset silmäni, jotta näkisin, ymmärtäisin ja soveltaisin sitä elämässäni. Raamatusta tulee silloin todella rakas ja elämämme perusta.

Herra tahtoo kasvattaa omiaan, jotta heijastaisimme häntä tähän kylmään ja rakkaudettomaan maailmaan, jossa on paljon masentuneita ja toivottomia. Kun sinä ja minä vietämme aikaa Jumalan läsnäolossa, hän muuttaa meitä ja alamme loistamaan häntä kirkkaasti. Kun elät arjen keskellä ja olet voimaantunut ”salaisessa piilopaikassa”, ihmiset huomaavat sen. He alkavat kysymään ilosi ja positiivisuutesi syytä. Silloin tehtäväsi on tunnustaa, että se tulee Jumalalta. Ihmiset alkavat kadehtimaan sinua, koska sinulla on selkeästi jotain, mitä heillä ei ole. Voit kulkea heidän rinnallaan ja kertoa, että heilläkin on sama mahdollisuus kuin sinullakin tulla rakastavan Isän lähelle ja antaa elämä hänelle. Meidän ei tarvitse olla superevankelistoja, vaan ihan omia itsejämme ja luottaa, että Herra tekee työtään lähimmäistemme elämässä! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Vuosi 2016

Kun aloin miettimään seuraavan blogi kirjoituksen aihetta, ajatuksiin nousi, että voisin jollain tavalla tiivistää kuluneen vuoden tapahtumia elämässäni. Kaikki blogini lukijat eivät välttämättä tiedä, että päätin maaliskuussa aloittaa elämäni viimeisen laihdutusprojektini, tavoitteena tiputtaa 20kg vuodessa, toisin sanoen tavoitepaino oli 97,4kg. Projektia helpotti ystävien ja tuttujen runsas rohkaiseminen. Aloin siis maaliskuusta alkaen treenaamaan tavoitteellisesti kuntosalilla ja harrastaa silloin tällöin itselle sopivaa aerobista liikuntaa. Ruokavalion muutos tuntui todella hyvältä ja sain herkkuja jätettyä vähemmälle. Muutosta tuki parempi jaksaminen duunissa. Hapenottokyky ja aineenvaihdunta paranivat huomattavasti, samoin muisti plus stressi väheni kuin bonuksena. Saavutin tavoitteeni 12.11. ja olen todella onnellinen siitä. Projektin jälkeenkin olen tarkkaillut mitä pistän suuhuni, onnistuen siinä välillä paremmin, välillä huonommin. Pääasia, että liikunta kuuluu elämääni väistämättä myös tulevaisuudessa ja läskin tilalle olen saanut lihasta. Juuri ennen joulureissua tuli lopultakin tahtotila myös kaivaa hiihtovehkeet säilytyksestä ja niinpä ladulle on tullut hinku. Tänään tein kolmen vartin lenkin Tanelinrannan maastossa ja tuntui todella hyvältä! Suosittelen!

Kuntoilun ohella olen saanut kasvaa Jumalan armosta entistä positiivisemmaksi persoonaksi. Lankeemukset ovat syöneet miestä, mutta kun olen käsittänyt, etten omalla yrityksellä koskaan voi elää Jumalan lapsen vapaudessa, vaan ainoastaan turvautuen Jeesuksen täydelliseen työhön voin oppia nojaamaan häneen silloinkin, kun tunnen pettäneeni Jumalan. Perkeleen tarkoitushan on painaa jokaista Jumalan lasta niin maan rakoon, ettei uskoisi enää Jumalan antavan anteeksi. Tätä taistelua olen käynyt vuoden 2016 aikana paljon. Kun joutuu myöntämään, ettei omassa lihallisessa luonnossa pysty valitsemaan Jumalan tahtoa, alkaa käsittämään, että vain Jeesus riittää. Vain ja ainoastaan hän pystyi täyttämään Jumalan tahdon.

Galatalaiskirje 1:3-4

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, häneltä, joka antoi itsensä kuolemaan meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta Jumalan, meidän Isämme, tahdon mukaan.

Suhde Taivaan Isään. Huomaatko, että näissä jakeissa mainitaan se kahdesti? Se ei siis todellakaan ole mikään pikku juttu, vaan todella merkittävä. Isän tahto oli siis vapauttaa sinut ja minut täydelliseen vapauteen Jeesuksen kautta! Mieti miten hyvä hän on! Ajattele, että vain ja ainoastaan Jumala itse voi sovittaa meidät pyhän Jumalan edessä. Vasta täydellisen lunastuksen kautta armo ja rauha saavutettiin meidän ja Jumalan välille. Ilman Jeesusta en olisi ikinä voinut päästä uudelleen tähän suhteeseen. Se vetää nöyräksi.

Tämä suhde rakastavaan Taivaan Isään on ollut prosessissa tämän vuoden aikana, ja se on opettanut minua toimimaan rakkaudellisemmin ja armollisemmin suhteessa lähimmäisiäni kohtaan. Toisinaan olen sanonut pahoja sanoja ja toisinaan saanut pyytää anteeksi ja rakastaa. Vasta kun käsitän, kuinka paljon Jumala on minua rakastanut, voin osoittaa hänen rakkauttaan lähimmäisilleni. Prosessi jatkuu uskoakseni koko loppuelämäni, jos vain tahdon sitä.

Psalmi 1:1-3

Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien neuvon mukaan, ei viivy syntisten teillä eikä istu pilkkaajien parissa, vaan on mieltynyt Herran opetukseen ja tutkii sitä päivin ja öin. Hän on kuin vesipurojen ääreen istutettu puu, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu. Kaikki mitä hän tekee, menestyy.

Joskus olisin käsittänyt nämä jakeet niin, ettei minun tule viettää aikaa syntisten kanssa, vaan pikemminkin paeta tilanteita, joissa tapaan uskosta osattomia lähimmäisiäni, etten vaan saastuisi. Nyt käsitän nämä jakeet niin, ettei minun tule viipyä baareissa, yökerhoissa ja alkaa käyttämään alkoholia reippaasti, koska se ei sovellu uskovan identiteettiin.

Mutta joskus minunkin pitäisi istua hetkinen lähimmäiseni kanssa ravintolassa ja odottaa, että Jumala armossaan käyttää minua. Avainsana oli siis viipyä. Se liittyy mielestäni elämäntapaan. Sen sijaan minun tulee ravita hengellistä olemustani tutkien Jumalan Sanaa säännöllisesti ja soveltaa sitä arjessani. Siitä seuraa, että Herra saa muuttaa minua sisältä ulospäin. Ensin muuttuu sydän, sitten käyttäytyminen. Ja silloin olen sitoutunut suhteeseeni Jumalan kanssa ja opin asioiden tärkeysjärjestyksen ja kaikesta tekemisestäni Jumala saa kunnian. En siis ylpisty saavutuksista, vaan käsitän, että ilman Herraa ne olisivat jääneet saavuttamatta.

Jeremia 29:11-12

Sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä.

Nämä jakeet ovat olleet kauan aikaan mannaa rikkinäiselle sydämelleni. Vaikka minulla ei vielä ole, toiveista ja rukouksista huolimatta, elämänkumppania, opettelen tuntemaan rakasta Taivaallista Isääni, joka rakastaa minua ehdoitta! Silloinkin, kun olen tehnyt, sanonut ja ajatellut pahoin ja pelkään, että hylkääkö hän nyt minut, hän osoittaa suuren armonsa katuvalle. Hän puhuu elämää, eikä tuomiota Poikansa tähden.

Armoa ei voi ansaita. Kuinka oppisin sen? Hänen ajatuksensa minua kohtaan ovat vain ja ainoastaan rauhan ajatuksia siksi, että Jeesus siirsi minut kuolemasta elämään! Jumalan pyhä, oikeutettu viha ei ole enää elämäni yllä Jeesuksen veren tähden. Jeesuksen täydellinen uhri, hänen pyhä sovintoverensä lepytti Isän oikeutetun vihan. Hän sai lunastusmaksun joka riittää! Se riittää sinulle, olit sitten kuinka sidottu tänään mihin tahansa riippuvuuteen tai syntiin. Ystäväni älä koskaan usko saatanan valheita, ettei Jeesuksen veri riitä puhdistamaan sinun syntejäsi, kun aidosti teet täyskäännöksen. Se riittää!

Mennyt vuosi rakkaassa kotiseurakunnassani on ollut työteliäs, mutta todella voimallinen. Olen saanut ihailla sitä kehitystä mikä on tapahtunut nuorisotyössä, kun Pekka ja Neea Perho yhdessä Markus ja Sanni Särkän ja tiimien kanssa ovat tehneet todella hyvää työtä! Työ ei ole ollut turhaa, vaan olen saanut havaita entistä enemmän antautumista Jumalalle ja halua seurata häntä täysillä. Se on suurin syy, miksi tahdon tulevanakin vuonna palvella nuorten kanssa rintarinnan. Herra on siunannut Seinäjoen Helluntaiseurakuntaa voimallisesti, ja uskon, että kasvu jatkuu ensi vuonnakin, koska työntekijät ja seurakuntalaiset ovat sitoutuneet rukoukseen ja Sanan ääressä viipymiseen. Se tuo läpimurron tähän kaupunkiin, maakuntaan ja maahan!

Kun ymmärrämme, että Isä rakastaa meitä, uskallamme lähestyä häntä. Sitähän hän toivoo ja odottaa tälläkin hetkellä. Hän tahtoo osoittaa sinulle, että olet hänen silmäteränsä. Rukoukseni on, että vuonna 2017 sinä ja minä saamme kokea kuinka suuri Jumalan armo on. Rukoilen, että se herättää syvän kunnioituksen häntä kohtaan. Se saa meidät syttymään hänen rakkaudestaan ja levittämään hänen tuntemistaan siellä minne hän meidät lähettääkin! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Suhde maailmaan ja syntiin

Ei kovin jouluinen teema siis tälläkään kertaa. Ja se johtuu yksinkertaisesti siitä, että tämä teema nousi niin voimakkaasti sydämelleni, enkä tohdi silloin alkaa soveltamaan oman mielen mukaan. Jostain syystä tänä vuonna Herra on opettanut minua tällä alueella paljon ja tiedän, että se on auttanut minua paljon. Uskoakseni näillä alueilla tarvitsemme todella paljon Pyhän Hengen apua, jotta oppisimme oikean suhtautumisen omaan syntisyyteemme, mutta emme lankeasi pois armosta ja tulisi lankihenkisiksi suorittajiksi.

Roomalaiskirje 5:18-6:2

Niin kuin siis yhden ihmisen rikkomus on koitunut kaikille ihmisille kadotustuomiksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskas teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden vuoksi monet ovat tulleet syntisiksi, niin myös yhden ihmisen kuuliaisuuden ansiosta monet tulevat vanhurskaiksi. Laki kuitenkin tuli väliin, jotta rikkomus tulisi suureksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi, että niin kuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Mitä me siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo tulisi suureksi? Ei tietenkään. Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, vielä eläisimme siinä?

Paavali opettaa Adamin synnin ja Jeesuksen uhrin vaikutuksesta. Vaikka kaikki olemme perineet esi-isältämme syntisyyden, olemme vapaat ja puhdistetut Jumalan edessä Jeesuksen ansiosta. Laki osoitti kuinka suuri ihmiskunnan syntivelka oli, mutta sillä ei ollut voimaa vapauttaa siitä. Armo tuli Jeesuksen kautta vielä suuremmaksi kuin syntivelkamme. Kun olemme nähneet ja tunnustaneet syntisyytemme, koemme todella vapauttavana Jumalan armon. Armon kokeminen ei kuitenkaan saa meitä tahallaan tekemään syntiä, koska se olisi sen väärinkäyttöä. Sen sijaan käsitämme armon valtavan hinnan edestämme ja se saa meidät vihaamaan syntiä ja kuolemaan sille. On kyse siis asenteen muutoksesta. Jos asenteen muutosta suhteessa syntiin ei tapahdu sen jälkeen, kun olemme kokeneet Jumalan muuttavan ja parantavan armon, voi mielestäni kysyä, onko ymmärtänyt Jeesuksen sovitustyön merkitystä ollenkaan?

Jokainen kristitty lankeaa toisinaan syntiin, ajatuksin, sanoin ja teoin. Mutta jos asenne on se, että tahdon muuttua Jeesuksen kaltaiseksi, eli pyhittyä jatkuvasti ajattelussa, sanoissa ja teoissa, silloin muutkin näkevät muutoksen konkreettisesti: Osoitamme armollisuutta ja empaattisuutta lähimmäisillemme. Jos näemme, että kristityksi itseänsä kutsuva henkilö, oli sitten minkä ikäinen tahansa, ei ole käsittänyt, että Jumala armo ei anna lupaa elää miten sattuu, meidän tulisi rakkaudellisesti näyttää mallia tai mainita, mikä ei ole järkevää ja mikä taas on.

Näin kuvan (jonka arvelen Herran näyttäneen), jossa nuori tyttö on nuoren pojan kanssa sängyssä ja poika tahtoi suudella häntä. Koin, että tyttö on uskossa, mutta oli ajautunut tähän tilanteeseen. Mitä kuva minulle puhui? Sitä, millaisten ihmisten ympäröimiä itse olemme, sellaisiksi mekin muutumme. Pastorini Jacob Huttunen sanoi jokin aika sitten puheessaan näin: kerro ketkä ovat sinun viisi tärkeintä/läheisintä ystävääsi, niin kerron millainen tulevaisuus sinulla on.

Tuossa kuvassa näkemäni tyttö ymmärtääkseni oli ajautunut hankalaan tilanteeseen. Hän oli antautunut liian läheisiin suhteisiin uskosta osattomien kanssa eikä enää ollut pakokeinoa tilanteesta. Monet sanovat, että ”se vain tapahtui vahingossa” ja pyrkivät pääsemään selittelyillä pois epämukavasta tilanteesta. Ikävä fakta on se, että jos meillä ei ole tahtoa tehdä vilpittömästi parannusta tietoisesta synnistä, se paaduttaa sydämemme ja tuhoaa jumalasuhdettamme. Jos tällainen kierre jatkuu kuukaudesta toiseen, silloin ihminen luopuu jossain kohtaa uskostaan. Herra antakoon jokaiselle oikeaa jumalanpelkoa, jotta emme lähde koskaan leikkimään synnillä, koska emme voi laskea sen varaan ikinä, että ”kyllä minä sitten palaan Herran luo”.

Toisena päivänä sain ikään kuin jatko-osan tuohon aikaisempaan näkyyni: Nuori nainen oli ihastunut mieheen ja mies oli tuonut hänet maailman ilmapiiriin, ja vaikka nainen tiedosti jollain tasolla sen haastavan hänen uskon periaatteitaan ja särkevän Jumalasuhdettaan, hän oli jo antautunut maailman vaikutukseen, koska oli luottanut sinisilmäisesti mieheen ja uskonut hänen vilpittömyyteensä.

Edellä näkemäni näky sai minut murheelliseksi. Miksi me antaudumme niin helposti syntiin, emmekä vastusta sitä uskossa? Meidän tulisi peilata kaikki tekemämme ja ajattelemamme asiat Raamatun valossa. Vasta sen jälkeen meidän tulee tehdä päätös onko se ok, vai ei. Jos antaudumme pikku hiljaa maailman arvoihin henkilöiden kautta, jotka vievät meidät sinne, meidän ei välttämättä ole mahdollisuutta palata uudestaan Herran luokse, varsinkin, jos sydän paatuu. Silloin ei auta kuin Jumalan ihme, mutta hän ei pakota ketään uskomaan ja tekemään mielenmuutosta. Siksi myös vastuu vapaudesta on jokaisella ihmisellä itsellään, emmekä siis voi syyttää muita vääristä päätöksistä.

Muistan olleeni vuosia sitten Jumalanpalveluksessa jossa puhujana oli ulkomaalainen pastori, joka kertoi uskovasta nuoresta miehestä joka toivoi voivansa langeta syntiin opettajansa kanssa. Kun hän ei tullutkaan sovittuun aikaan kohtaamispaikalle, hän pettyi raskaasti. Tämä pastori vieraili tuon nuorukaisen kotiseurakunnassa ja välitti sanoman Jumalalta hänelle kesken saarnansa. Hän kysyi mikä motiivi hänellä oli, harmittiko häntä se, ettei hänen lihansa saanut tyydytystä himolleen? Nuori mies teki parannuksen ja hänen elämänsä muuttui!

Olin joku päivä sitten rukouksessa ja näin kuvan myrskyssä olevasta yksinäisestä ihmisestä veneensä kanssa. Sellaisia olemme ilman seurakuntayhteyttä, joka suojaa. Raamatussa ei turhaan sanota, että älkää jättäkö seurakunnan kokousta, niin kuin muutamilla on tapana. Kukaan ei ole niin vahva hengellisesti, että pärjää omillaan, koska vastustajamme on myös todellinen. Jos tahdomme opetella elämään Jumalan tahdossa, se todella vaatii läpinäkyvyyttä, jota lihamme vihaa. Jos meillä on lähellä ystäviä, jotka rakastavat meitä aidosti ja jotka tahtovat elää Jeesusta lähellä, silloin kasvamme terveeseen uskoon. Satsaa siis hyviin ja terveisiin ystävyyssuhteisiin J

Seuraava biisi puhutteli minua voimakkaasti yksi aamu salilla.

No Man’s Band: Synti sielusta

”Aamuyön pikkutunneilla, lapset leikkii aikuista/Polttaa, polttaa, sormet palaa/On parhaimman makuista kielletystä nauttia/Ei kukaan koskaan tietää saa

Ja taivas itkee lapsiaan jotka toisiaan johtaa harhaan/Ja sielut huutaa Jumalaa

Peitetään jäljet kunnolla siivotaan synti sielusta/On kaikki niin puhdasta vaan sydän epäkunnossa/Tehdään todesta tarua luodaan rumasta kaunista/Kulissit hohtaa valkoista vaan sydän huutaa armoa

Aamu tuo valon tullessaan ihminen alastomuuttaan/Häpeilee paratiisissa/Sielu kun huutokaupattiin sydän sen orjaksi myytiin/Viattomat kädet vereen tahrittiin.”

Teema: tekopyhyys ja syyllisyys.

Mitä tehdä oikeutetun syyllisyyden kanssa kaikkitietävän Herran edessä? Joko valehtelemme itsellemme emmekä tunnusta ja paadumme synnin pettäminä tai nöyrrymme ja koemme anteeksiannon, jota emme ansainneet. Tästä seuraa syvä kunnioitus Jeesusta kohtaan ja antautuminen hänelle kokosydämisesti.

Tahtoisin sanoa lopuksi jotain rohkaisevaa. Nämä Praise Factoryn Lähemmäksi – biisin sanat saakoon sen tehdä: ”Vedä Jeesus mua lähemmäksi sua. Sun läsnäoloosi, kaikkein pyhimpään. Minut puhdista verelläsi. Tahdon elää sinulle Jeesus. Täytä minut Hengelläsi, enemmän tultasi.” Olkoon nämä sanat meidän sydämemme rukous, jotta kasvaisimme vahvoiksi uskossamme! Jumalan runsasta siunausta sinun joulun aikaasi. Palaan asiaan todennäköisesti kahden viikon päästä. Kiitos tästä vuodesta rakkaat lukijat 🙂

Miks uskonelämäni ei skulaa?

Tämän viikon kirjoitus ratkesi viikko sitten maanantai aamuna salilla. Silloin Herra puhutteli minua ystävällisesti, kun aloin tuskastua, nimittäin kun olin aikomassa treenaamaan ”kulmasoutua” kutsuttua liikettä ja laittamassa kaiteita alemmaksi, jolle tangon voi laskea lepäämään, huomasin, etten toisen puolen kaidetta saa pistettyä kiinni millään ilveellä. Valehtelematta siinä yritin kymmenen minuutin ajan lukuisia kertoja saada kohilleen, mutta ei vain onnistunut. Lopulta luovutin.

Silloin aloin miettimään, että ehkä Herra tahtoo jotain opettaa minulle tämän kautta. Totesin, että jos tästä vetää johtopäätöksen hengelliseen elämään, voi kysymyksen muotoilla otsikon mukaisesti. Miksi lankean helmasyntiini edelleenkin? Miksi jumalasuhteen hoitaminen voi tuntua raskaalta? Mihin olen keskittynyt elämässäni? Olenko ruokkinut enemmän syntiin langennutta lihaani vai Henkeä? Kumpi silloin hallitsee?

Huuda niin että tuntuu! Älä tyydy tähän! Sydän huutaa Herran puoleen! Minä tarvitsen enemmän sinua Jeesus!

Psalmi 51:3-14

Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden, pyyhi pois syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina edessäni. Sinua Ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt, olen tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi. Sinä osoittaudut vanhurskaaksi puheessasi ja puhtaaksi tuomitessasi. Katso, synnin alaisena olen syntynyt, synnin alaiseksi sikisin äitini kohdussa. Totuutta sinä tahdot sisimpään saakka, ja salassa sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut synnistä iisopilla, niin minä puhdistun. Pese minut, niin tulen lunta valkeammaksi. Anna minun kuulla iloa ja riemua, ratketkoot riemuun luut, jotka olet murskannut. Peitä kasvosi näkemästä syntejäni ja pyyhi pois kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista vahvaksi henki minun sisimmässäni. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksesi ilo ja tue minua alttiuden hengellä.

Tästä Psalmista ja näistä jakeista voisi kirjoittaa paljon, mutta on hyvä muistaa kuka ja missä oloissa nämä sanat kirjoitettiin. Daavid oli tehnyt aviorikoksen ja profeetta Naatan ilmaisi sen hänelle. Tämän jälkeen Daavid vuodatti sydämensä Jumalalle tämän psalmin kautta. Psalmi kuvaa kokosydämistä parannuksen tekemistä, siinä ei ole mitään puolustelua vaan syvää murhetta oman syntisyyden tähden.

Minua puhuttelee monikin kohta näissä jakeissa, mutta silmiini nousee ensimmäisenä nämä: ”Sinua Ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt, olen tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi.” Nämä sanat opettavat meille, että kun teemme syntiä, teemme jotain, mikä rikkoo meidän ja Jumalalle suhdetta, koska hän erottuu synnistä ja se on kapina häntä vastaan, siksi nämä sanat opettavat meitä paljon.

”Peitä kasvosi näkemästä syntejäni ja pyyhi pois kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista vahvaksi henki minun sisimmässäni.” Jotta Herra voisi uudistaa meidät, meidät täytyy puhdistua kokonaan Jeesuksen verellä. Aina kun teemme syntiä, Pyhä Henki osoittaa meille sen. Ei syyttäen, vaan rakkaudessa, jotta ymmärtäisimme tilanteemme ja katuisimme sitä välittömästi. Vasta katumisen jälkeen Herra täyttää ihanalla läsnäolollaan ja eheyttää meidät. Hän tahtoo opettaa meille, että jos tahdomme seurata häntä kokosydämesti, meidän täytyy hoitaa suhdettamme häneen ja haluta irtisanoutua vanhan luonnon tavasta elää. Silloin hän kasvattaa meistä vahvoja, koska ymmärrämme täydellisen riippuvuussuhteemme hänen kanssaan.

No Man’s Band: Raunioilla

”Olisithan ystäväni kun muut näyttää selkää
Pitäisithän kädestäni kun kun mä pelkään elämää
Ohjaisithan oikeaan kun suinpäin juoksen harhaan
Antaisithan anteeksi kun tilaisuus tekee varkaan
Ainakin mä toivon niin

Että pidät musta kii, purista mua lujempaa
Purista niin et sattuu, mä tahdon antautua
Pidä kii, ethän päästä milloinkaan
Purista niin et sattuu mä tahdon antautua

Nostathan langenneen jaloilleen
Vaihdathan pukuni mustuneen puhtaan valkoiseen
Annathan siipien repaleisten kantaa jälleen
Puhallathan Henkesi tähän kivisydämeen

Ainakin mä toivon niin

Että pidät musta kii, purista mua lujempaa
Purista niin et sattuu, mä tahdon antautua
Pidä kii, ethän päästä milloinkaan
Purista niin et sattuu mä tahdon antautua”

Tämä Partalan Miikan tekemä biisi on vuosia puhutellut minua, koska se lähtee sydämestä. Se on sydämeni rukous jatkuvasti. Siinä on tavoitettu jotain todella tärkeetä, myönnetään reilusti oma heikkous ja pyydetään Jeesusta puhdistamaan verellään kaikesta synnistä ja täyttämään Pyhällä Hengellä. Kuka istuu sydämeni valtaistuimella? Siellä istun egoni kanssa tai Jeesus, molemmat sinne ei mahu.

Samana aamuna jolloin Herra puhutteli minua kaiteiden kautta salilla tapahtui muutakin. Kun lähdin ajamaan töihin, aloin rukoilemaan tällaista rukousta, uskoakseni Hengen johtamana: Kiitos armosta. Ilman sitä en olisi tässä, vaan maailmassa, vailla toivoa. Armo ei ollut halpa, vaan maksoi Poikasi hengen. Se saa minut ylistämään sinua, ilman sitä minulla ei olisi oikeutta lähestyä pyhää ja oikeamielistä Jumalaa. Armo saa minut nöyräksi. Se saa aikaan oikeanlaisen, kunnioittavan suhteen Herran kanssa.

Parhaimpia hetkiä ovat ne, jolloin Herra pääsee opettamaan ja me päätämme kuunnella ja totella. Tuo rukous nousi koko sydämestäni ja huomaan, että Herra työstää minussa jotain uutta. Tällainen kuva nousi jonakin toisena aamuna menneellä viikolla, kun olin rukouksessa:

Näin suuria vuoria ja niiden välissä syvän laakson. Kuvittelin olevani korkeammalla tasolla, mutta todellisuus oli, että olin laaksossa. Ymmärsin tilanteen niin, että Herra tahtoo viedä minut vuoren huipulle, uudelle tasolle hengellisessä todellisuudessa. Hän tahtoo, että hyväksyn hänen tapansa kasvattaa minua. Laaksossa voi olla rauhallista, koska perkele jättää rauhaan ne, jotka tyytyvät nykyiseen tasoonsa. Mutta siellä ei tapahdukaan mitään. Jos tahdomme elää siellä, jämähdämme, emmekä kasva Hengessä vahvoiksi. Nyt on aika antautua kasvuprosessiin Herramme kanssa, vaikka joudummekin maksamaan siitä hintaa! Älä enää tyydy neutraaliin kristillisyyteen, vaan antaudu sataprosenttisesti Herralle. Hän ei jätä sinua milloinkaan vaan tukee sinua! Luota häneen. Älä anna pelon estää sinua, koska hän tahtoo rohkaista sinua olemaan esimerkki muille!

Kun olin joku aamu taas treenaamassa ja pysähdyin hengittämään, huomasin Herran laskevan sydämelleni syvän kaipuun siihen, että oppisin haluamaan hänen tahtonsa tapahtumista elämässäni jatkuvasti, koska tiedän varmasti, että hänen tahtonsa on aina paras. Sen seurauksena lihallisuuteni kuolee pikku hiljaa ja Pyhä Henki saa johtaa elämääni kokonaisvaltaisemmin. Vaikka tunnemaailmani vastustaisi Jumalan tahtoa en alistu sille, vaan valitsen mennä eteenpäin Hengen voimassa!

Tämän päivän maailma perustuu itsekkyydelle ja nautinnolle. Kun joku päättää pettää aviopuolisoaan ja se selviää, ihmiset kauhistuvat, ja ihan aiheestakin. Mutta mikä aiheuttaa tuon käytöksen? Näemme ja kuulemme viattomien ihmisten kuolemista. Miksi niin tapahtuu? Yksi syy molempiin kysymyksiin on se, että ihminen on turmeltunut ja syntinen, eikä tahdo kääntyä pois pahuudestaan. Tarvitsemme pelastajaa, Jeesusta!

Mielestäni uskovien täytyisi ymmärtää, että ilman Jumalan pyhyyden läsnäoloa mekin alamme tekemään kompromisseja maailman arvojen kanssa. Pyhyys ilman armoa johtaa lakihenkisyyteen, mutta armo ilman pyhyyden kokemista seuraa kurittomuus ja lankeemukset. Kun perjantai aamuna olin rukouksessa koin Hengen laskevan sydämelleni ajatuksen, että kun koemme Herran pyhän läsnäolon alamme vihaamaan syntiä, koska se tuhoaa ihmistä sisältäpäin. Synti on aina kapinaa Herraa vastaan ja sen takana on pimeyden ruhtinas, joka itse lankesi ylpeyteen ja heitettiin ulos taivaan kirkkaudesta. Kun sinä ja minä saamme käsityksen Jumalan pyhyydestä, tahdomme elää Jumalaa miellyttävällä tavalla ja muuttua jatkuvasti Jeesuksen kaltaisiksi.

Tänään voi vain sanoa, että tarvitsen ystäviä, tarvitsen seurakuntayhteyttä, pastoreita joille voin vuodattaa sydämeni ja elää läpinäkyvää elämää. Aina se ei tunnu helpolta, koska oma lihallinen luonto on itsepäinen ja ylpeä, mutta kun päätän seurata Jeesusta täysillä, sitä ei voita mikään. Rohkaisen sinua elämään läpinäkyvästi ja uskoutumaan ongelmista jollekin läheisellesi. Se vapauttaa. Jos sinulla ei ole sellaista ihmistä, pyydä Herralta. Jumalan runsasta siunausta elämääsi!

Täydellinen taivaallinen Isämme

Olen toisinaan katsonut MacGyverin jaksoja ja viime viikolla törmäsin sellaiseen osaan, jossa oli nuori poika ja hänen isänsä, jolle vasta tovi ennen tapaamista selvisi tämä asia. Kohtaaminen herkisti minua kovasti, kun poika kysyi kaksi merkittävää kysymystä: “oletko sinä isäni?” ja “rakastatko minua?”

Moni ymmärtää ja hyväksyy, että isäsuhde määrittää paljon, miten oma identiteettimme muodostuu. Siksi nuo kaksi kysymystä ovat niin tärkeitä. Itselläni ei ollut henkilökohtaista suhdetta biologiseen isääni. Tarkoitan, ettei minulla ole muistoja lapsuudesta hänen kanssaan, koska olin alle kaksi vuotias kun vanhempani erosivat. Tämä on luonnollisesti vaikuttanut itsetuntooni paljon. Olin lapsena arka, koska perusturvallisuuteni järkkyi silloin, kun tarvitsin sitä paljon. Siihen päälle kun laski änkytyksen ja myöhemmin koulukiusaamisen, elämäni voisi olla jotain kamalaa, ellei taivaallinen Isäni olisi saanut tulla elämäni herraksi alta kymmen vuotiaana ja alkaa hiljakseen eheyttämään minua.

Kuka voi olla täydellinen isä? Ainoastaan taivaallinen Isämme.

Roomalaiskirje 8:12-17

Olemme siis velkaa, veljet, mutta emme lihalle elääksemme lihan mukaan, sillä jos te elätte lihan mukaan, teidän on kuoltava, mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä elääksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden Hengen, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!” Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä ja perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.

Ensimmäinen asia mikä nousee tästä jaejaksosta on se, ettei meillä Jumalan lapsilla pitäisi olla halua enää elää lihallisen, vanhan luontomme haluamalla tavalla. Sen sijaan jos olemme kokeneet uudestisyntymän ihmeen elämässämme, Pyhä Henki on muuttanut sydämeemme asumaan ja meidän tehtävämme on antaa hänen johtaa elämäämme Jumalan tahdossa vaeltamiseen kaikilla elämämme osa-alueilla, koska taivaallinen Isämme on armossaan ostanut meidät vapaiksi synnin orjuudesta Poikansa kalliilla verellä ja hän omistaa meidät.

Jae 14 määrittelee, että ne jotka ovat todellisia, aitoja Jumalan lapsia, antavat Hengen johtaa heitä. Tämä on erittäin tärkeää, koska jos emme antaudu Hengelle alamaisiksi, silloin paholainen pääsee valehtelemaan ja johtamaan meidät harhaan. Ei ole olemassa harmaata aluetta hengellisessä todellisuudessa: joko me palvelemme Jumalaa tai paholaista. Harmi kyllä, lihamme on asettunut jo valmiiksi paholaisen puolelle, ja siksi meidän täytyy päättää alistua Jumalan alaisuuteen ja pyytää Pyhää Henkeä opettamaan meitä elämään siinä.

”Te ette ole saaneet orjuuden henkeä elääksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden Hengen, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!”

Tämä jae on lohduttanut minua usein, koska se ilmaisee taivaallisen Isämme suuren rakkauden! Hän on tarkoittanut meidät nauttimaan yhteydestään hänen kanssaan Pyhän Hengen kautta. Muista, että Pyhä Henki toimii aina täydellisessä yhteistyössä Isän ja Pojan kanssa. Roomalaiskirje 5:5 sanoo: ”Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” Toisin sanoen: Kun nautimme suhteestamme taivaalliseen Isäämme ja koemme hänen läsnäolonsa, pelko ja kaikenlaiset kahleet murtuvat. Paholaisen yksi strategia on saada meidät ensin epäilemään Isän rakkautta, koska olemme niin monesti epäonnistuneet ja tehneet syntiä ajatuksin ja teoin. Mutta kun Pyhä Henki saa muistuttaa meille Isän uskollisuudesta ja siitä ihanasta faktasta, että Herra on armollinen niille jotka tahtovat elää läpinäkyvää elämää ja katuvat lankeemuksiaan, saamme täyttyä ilolla, rauhalla ja Jumalan rakkaudella! Silloin tuo rakkaussuhde Isän kanssa syvenee.

”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä ja perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.”

Koska Pyhä Henki asuu meissä, se muistuttaa mikä on todellinen identiteettimme, meidän on vain virittäydyttävä oikealle taajuudelle, hiljennettävä sydämemme kaikista muista äänistä ja opeteltava erottamaan hänen äänensä. Silloin saamme myös muistutuksen siitä, että olemme Kristuksen kanssa kanssaperillisiä hänen ansiostaan! Perkele yrittää saada meidät pois tältä pohjalta, jotta emme omaksuisi oikeaa asemaamme ja kertoisi siitä myös muille. Vaikka saamme kerran periä taivaan valtakunnan, tie sinne ei ole aina helppo. Kohtaamme haasteita ja kun muistutamme vaikeinakin hetkinä itseämme, että olemme ihan oikealla tiellä, koska Pyhä Henki on oppaamme joka ei johdata ikinä harhaan, voimme opetella tyyneyttä käytännössä.

Tahdotko muuttua päivittäin enemmän empaattiseksi ihmiseksi? Vietä aikaa ihmisten lähellä, jotka rakastavat Herraa. Nauti hetkistä, jolloin olet kahdestaan taivaallisen Isäsi kanssa. Opettele sitä. Muutos vie aikaa, mutta se todella on sen arvoista! Kun rakastut hetkiin jossa vietät aikaa Isäsi suloisessa, rakkaudellisessa läsnäolossa muutut aina positiivisemmaksi, iloisemmaksi ja huomaat pysyväsi tyynenä vaikeissakin olosuhteissa.

Muista, että ennen kuin Jeesus meni Jerusalemiin kuolemaan jokaisen ihmisen puolesta hän vietti monta yötä Isänsä kanssa. Uskallan väittää, ettei hän olisi jaksanut kantaa ja sovittaa syntejämme, ellei hän olisi saanut valtavasti rohkaisua suoraan Isältään. Jos koet stressiä tule taivaan Isän luo. Hän tahtoo sinun parastasi! Hän tahtoo opettaa sinulle, ettet tarvitse muuta kuin hänet! Liian monesti haemme tukea ensin lähimmäisiltämme, puhumme ja puhumme. Se ei todellakaan ole väärin, että puramme sydäntämme ystävillemme, mutta Jumala tahtoo todella olla sinun paras ystäväsi, jonka puoleen käännyt aina ensimmäisenä. Silloin opit luottamaan häneen, joka on aina luotettava.

Oletko huomannut, että joudut silloin tällöin pettymään ihmisiin? Taivaan Isään sinun ei tarvitse koskaan pettyä! Olet hänen lapsensa ja hän on täydellinen isä! Jos laitamme luottamuksemme häneen, vuodatamme sydämemme ensin hänelle ja saamme hänen näkökulmansa tilanteeseen emmekä masennu 🙂

Kun opit vastaanottamaan hänen valtavaa rakkauttaan, jota Pyhä Henki vuodattaa sinuun luonnollinen seuraus tästä on halu ja tahto kunnioittaa ja totella häntä. Tahtotila kuunnella tarkasti, mitä rakkaalla ystävällä on asiaa. Sen jälkeen kunnioitus saa aikaan halun oppia lisää tuntemaan häntä, hänen oman ilmoituksensa, Raamatun kautta, koska hän on sitoutunut omaan Sanaansa, etkä opi muuten hänen periaatteitaan, jotka tuovat elämän sinulle.

Voit oppia yhden periaatteen, josta rakas pastorini Pekka Perho puhui viikko sitten Live jumalanpalveluksessa. Hän puhui Naemanista (2 Kuningasten kirja 5:1-14), jonka täytyi olla kuuliainen profeetta Elisan sanalle ja peseytyä seitsemän kertaa Jordanissa parantuakseen spitaalista. Ilman, että hän olisi täsmälleen noudattanut profeetan ohjeita, hän ei olisi parantunut. Kun alamme näkemään taivaallisen Isämme todellisen luonnon, joka on aina rakastava ja armahtava, mutta myös pyhä ja oikeamielinen, opimme tekemään niin kuin hän sanoo, emmekä ala soveltamaan niitä oman mielemme mukaan. Rukoilen, että tämä kirjoitus saisi meidät antautumaan sataprosenttisesti Jumalalle, jolla on paras suunnitelma elämällämme. Ole siunattu Jeesuksen nimessä.

Onko Pyhä Henki tervetullut?

Annanko hänelle kaikki valtuudet toimia elämässäni, niin kuin näkee parhaaksi?

Kun lukee ensimmäistä lukua Luukkaan evankeliumista, ei voi olla huomaamatta, kuinka voimallisesti taivas on yhteydessä ihmisiin. Ensin Jumala lähetti enkelinsä kertomaan Sakariaalle ilouutisen Johannes Kastajan syntymästä, sitten Marialle Jeesuksen syntymästä. Katsotaanpa mitä tapahtui sen jälkeen, kun Maria kuuli enkeliltä, että hänen sukulaisensa Elisabet on raskaana vanhoilla päivillään:

Luukas 1:39-45

Niinä päivinä Maria lähti matkaan ja kiiruhti vuoriseudulle erääseen Juudean kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja Elisabet täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huudahti kovalla äänellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä naisten joukossa, ja siunattu on sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minulle tapahtuu tällaista, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi ääni tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas se, joka uskoi, sillä se, mitä Herra on hänelle puhunut, on käyvä toteen!”

Kelaa nyt vähän! Elisabet on oikeasti jo iällä ja Maria on teini ikäinen. Jotain mieletöntä kätkeytyy näiden naisten ja Sakariaan elämään. He olivat Hengessä palavia, sen minä ainakin aistin näitä jakeita lukiessa. He olivat halukkaita olemaan yhteistyössä ja kuuliaisia Jumalalle. Huomaa, miten ylenpalttisella riemulla ja kunnioituksella Elisabet tervehtii nuorta serkkuaan, kun Pyhä Henki on paljastanut hänelle, että hän kantaa Jumalan Poikaa, vaikkei kukaan ole hänelle siitä kertonut. Nämä naiset olivat todella samalla aaltopituudella ensikohtaamisessaan.

Roomalaiskirje 5:5

Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

1 Johanneksen kirje 4:16

Me olemme oppineet tuntemaan sen rakkauden, joka Jumalalla on meitä kohtaan, ja me uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.

Mitä näistä jakeista pitäisi ajatella? Raamattu osoittaa selkeästi, että Jumala on rakkaus. Kun tulimme uskoon, opimme Jeesuksen kautta tuntemaan Jumalan rakkauden, samalla meistä tuli Pyhän Hengen temppeleitä ja hän asuu meissä. Jos valitsemme olla avoimia Pyhälle Hengelle ja kuuliaisia hänen neuvoilleen, täytymme jatkuvasti Jumalan rakkaudella! Eikö olekin mahtava uutinen! Miksi on niin tärkeää täyttyä Pyhällä Hengellä ja Jumalan rakkaudella? Koska jokaisen uskovan tehtävä on loistaa Jumalan valoa maailmaan! Sinua ja minua ei olla pelastettu vain itseämme varten, vaan siksi, jotta muutkin voisivat löytää todellisen vapauden ja rauhan sydämeensä hänessä.

Tänä aamuna Pyhä Henki puhui henkeeni, että uskovien tulisi tehdä parannusta. Ai mistä? Siitä, miten kohtelemme lähimmäisiämme, jotka ovat jääneet sivuun seurakunnan keskeltä ja kenties elävät nyt maailmassa. Maailma on oikeasti todella julma. Se voi näyttää hetken aikaa kauniilta ulkoapäin, mutta se muuttaa ihmistä tämän maailman herran, saatanan toivomaan suuntaan. Siksi meidän uskovien on aika herätä. Tiedostammeko, että jos olemme välinpitämättömiä tuntemastamme henkilöstä, se on väärä toimintatapa Isän silmissä? Hän antoi Jeesuksen kuolemaan hänen vuokseen aivan yhtä lailla kuin meidänkin. Isä rakastaa häntä samalla rakkaudella kuin minuakin.

Kenties saatana sai valehdeltua näille henkilöille ja koska ei ollut ketään lähellä, joka olisi voinut rakkaudellisella tavalla oikaista väärän käsityksen, he luulivat, että Jumala ei voi antaa heille enää anteeksi. Se on totta, että jos henkilö tietoisesti sanoo hyvästit Jumalalle ja tekee sen alleviivaten, ettei tahdo enää kuulla Jeesuksesta tai Jumalasta mitään, hänen on vaikea tulla takaisin, koska on tehnyt harkitun päätöksen. Silti tällaistakin henkilöä meidän tulee rakastaa, eikä sulkea pois yhteydestä, ellei hän sitä itse toivo.

Mutta on varmasti niitä, jotka ovat sekoittaneet pahasti asiansa maailmassa ja miettivät, onko joku joka voi pelastaa minut tästä sotkusta? Jos aidosti joku osoittaisi heille Jumalan rakkautta, eikä alkaisi moralisoida tai tuomita synneistä ja kertoisi, että Herran armo kuuluu niille, jotka aidosti tekevät parannuksen ja tahtovat seurata Jeesusta kokosydämisesti, moni saattaisi tarttua tuohon pelastusrenkaaseen. Tunnetko ihmisiä jotka ovat kenties tällaisessa tilassa?

Pyhä Henki tuo läheisyyden, koska kolmiyhteinen Jumala on rakkaus. Siellä missä kunnioitetaan Jumalaa, siellä myös voidaan tuntea hänen voimakas läsnäolonsa. Huomaa, että rakkaus rakentaa ja antaa anteeksi, kovuus erottaa ihmiset toisistaan. Siellä missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Vapauden ilmapiirissä ihmiset hyväksytään, ollaan aidosti kiinnostuneita heistä, osoitetaan empaattisuutta, eikä vaadita tiettyä tasoa, jotta he pääsisivät kosketuksiin kanssamme.

Meidän täytyy muistaa, että itse olimme Jumalan vihollisia ennen kuin Jeesus tuli tekemään synnin ja perkeleen orjat vapaaksi, jotta meillä oli mahdollisuus päästä tähän lapsen asemaan! Me emme saa enää sulkea ihmisiä pois ja vaatia heiltä tekoja, jotta he ansaitsivat pelastuksen ja hyväksyntämme. Jos osoitamme ihmisille aitoa välittämistä ja kuljemme rinnalla, he alkavat ihmettelemään mistä tämä rakkaudellinen toimintatapa on peräisin? Kun olemme luoneet kontaktin, kohdanneet ihmisen, Pyhä Henki antaa meille ohjeet johtaa heidät rakastavan Jumalan yhteyteen. Kuten yksi biisintekijä asian ilmaisi, rakkaus on aseemme, älkäämme väheksykö sitä. Juuri näin Jeesus toimi, siksi fariseukset närkästyivät, kun hän tahtoi viettää aikaa syntisten kanssa, siksi Jeesus sanoikin, etteivät terveet tarvitse parantajaa, ja ettei hän ole tullut kutsumaan parannukseen vanhurskaita vaan syntisiä (Luukas 5:30-32).

Eilen illalla sain todistaa jotain sanoinkuvaamattoman kaunista, kun Seinäjoen Vapaakirkolla järjestetty LakeusHope tapahtumassa koimme voimakasta Jumalan läsnäoloa, kuulla Frans Rautalahden, Niklas Niemelän ja Pekka Perhon lyhyet puheet ja palvoa Jumalaa ILTA Musicin johdattamana. Uskon, että jotain merkittävää tapahtui ja tulee tapahtumaan, koska tulimme yhteen riippumatta siitä mistä seurakunnasta itse olemme. Jos aidosti kunnioitamme toinen toisiamme, toimimme Jeesuksen osoittamalla tavalla ja Herra laskee silloin voimakkaan läsnäolonsa! Juuri tätä saimme kokea ja juuri siksi uskon, että muutamien oli helppoa antaa elämänsä Jeesukselle tuona iltana!

Pyhä Henki on sillanrakentaja, eli yhteyden rakentaja, hänellä on sama päämäärä kuin Isällä ja Pojalla: ohjata rakastamaan, jotta Jumalan rakkaus saisi kanavoitua kaikkiin ihmissuhteisiin ja jatkuvasti lisääntyä! Jos Jumalan rakkaus lisääntyy kauttamme, kun jaamme sitä eteenpäin, silloin maamme todella voi muuttua. On kyse siitä, mitä me päätämme tehdä. Jos alistumme Jumalan tahtoon, tottelemme Pyhää Henkeä. Meidän tulee toimia kuten Jeesus teki: hän todella osoitti rakkautta kaikille ihmisille, hän ei työntänyt heitä pois läheisyydestään, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: tekopyhiä hän ei silittänyt päähän, vaan osoitti heille kovimmat sanansa, koska he eivät tahtoneet tehdä parannusta, koska näyttelivät olevansa muita parempia ja pyhempiä kuin todellisuudessa olivat. Tällaisia ihmisiä on vaikea tavoittaa, koska he eivät ole läpinäkyviä. Jos ihminen ei nöyrry pyhän Jumalan edessä myöntämään omaa syntisyyttään ja on päättänyt jatkaa valitsemallaan tiellä, sille emme voi tehdä mitään.

Työssäni kohtaan todella monenlaisia ihmisiä. Viime viikolla tapasin erään henkilön ja koska olen käynyt hänen työpaikallaan useita kertoja ja keskustellut, hän avautui elämästään ja tunnisti stressitasonsa nousseen erinäisten tapahtumien johdosta. Hänellä oli yksi pakokeino unohtaa elämänsä haasteet hetkeksi ja se oli jalkapallon seuraaminen. Kun olin melko kauan kuunnellut hänen tarinaansa rohkaistuin lopulta sanomaan (uskoakseni Hengen johdatuksesta), että olen uskovainen ja ilmaisin, että uskon tän tapaamisen olevan Jumalan johdatuksen tulos, jotta hän sai purkaa sydäntään jollekin. Kun ehdotin, että rukoilisin lyhyesti hänen puolestaan hän kieltäytyi ja sanoi, että tietää kyllä kenen puoleen kääntyä, jos tarvii apua.

Tällä kertaa hän ei ollut valmis, mutta nyt hän tietää, että mikä minä olen miehiäni. Ikäväkseni huomasin hänessä tiettyä patoutunutta negatiivisuutta, ehkä jopa katkeruutta esimiestään kohtaan. Muutos lähtee siis sydämestä. Ilman, että tunnustaa olevansa heikko ja tarvitsevansa apua ja rukousta, muutos ei voi tapahtua. Pois ajaessani rukoilin tän miehen puolesta, jotta hän voisi parantua ja antaa anteeksi. Muuta ei voi, kun rukoilla, että hän pystyisi ei vain purkamaan sydäntään, vaan myös vapautumaan vihasta, joka kalvaa sydäntä. Rukous on silta Jumalan luo, jota emme saa väheksyä. Sen kautta me kaikki olemme vastaanottaneet Jumalan armon elämäämme.

Jos sanomme, että Pyhä Henki saa hallita elämäämme kaikilla osa-alueilla, sitä tullaan koettelemaan. Usko kasvaa koetuksissa ja koetusten kestäminen antaa voimaa uskoa, että olemme oikealla tiellä. Rukoilen, että Pyhä Henki todella saa hallita elämäämme, niin että toimimme Jumalan rakkauden välikappaleina arjessamme ja osaamme myös myöntää omat puutteemme ja virheemme. Siunausta sinun viikkoosi 🙂

Kiitollisuudesta

Kiitollisuus on asenne jonka voimme valita silloinkin, kun olosuhteet eivät näytä positiivisilta. Se on myös kyky nähdä asiat eri tavalla, kuin negatiivisesta tai pessimistisestä näkökulmasta. Kiitollisuus on valittu toimintatapa, joka heijastuu kasvoiltasi ja kielen käytöstäsi. Se ilmenee, kun näet lähimmäisessäsi jotain positiivista ja sanot sen hänelle ääneen. Voimme harjoitella sitä, kuten Jumalan mielen mukainen mies Daavid teki:

Psalmi 103:1-5
Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.

Daavid teki päätöksen ylistää Jumalaa. Hän päätti osoittaa kiitollisuutta ja ylistävää asennetta häntä kohtaan koko olemuksellaan. Kun kiitän Herraa, sielu jossa tunteet ovat, alkaa muistamaan, mitä hyvää Herra on jo tähän mennessä tehnyt. Herran vertaista ei ole! Kuka muu voi antaa syntimme anteeksi, parantaa sisäisistä ja fyysisistä sairauksista ja haavoista? Kuka muu voi päästää kuoleman pelosta ja osoittaa täydellistä armoa ja rakkautta?

Daavid oli rukouksen mies ja tiesi sydämessään, että Herra tahtoi viettää aikaa hänen kanssaan. Hän ymmärsi, että vaikkei hänestä aina tuntunut siltä, hänellä oli aina erittäin hyvä syy palvoa Herraansa. Vanha luontomme, joka on yhteistyössä sielunvihollisen kanssa, täytyy nujertaa, jotta se ei hallitsisi elämäämme. Mitä tarkoitan tässä yhteydessä? Sitä, että päätämme alkaa määrätietoisesti kiittämään Jumalaa siitä mitä hän on jo meille antanut! Kuinka helposti mielemme himoitsee kaikkea lisää, siihen tämän päivän yhteiskunta on rakennettu: materialistiseen elämäntapaan. Siis jos menet kauppaan, siellä on kaikkia tuotteita röykkiöittäin ja silmäsi vaeltelee niissä ja huomaat poistuessasi kaupasta, että tulipa ostettua paljon kaikenlaista, mitä et suunnitellut ostavasi.

Jumalan lapsina meidän tulisi osoittaa suurta arvostusta Herraa kohtaan ja ymmärtää, ettei mikään muu asia voi täyttää syvimpiä tarpeitamme, paitsi suhteemme Herraamme. Emme oikeasti tarvitse kaikkea tavaraa jatkuvasti lisää, vaan tarvitsemme uuden näkökulman Jumalasuhteeseemme. Opetellaan olemaan kiitollisia siitä, mitä Herra on meille antanut ja osoitetaan palvontaamme häntä kohtaan säännöllisesti, silloin muut aikavarkaat eivät vie päätämme sinne ja tänne, vaan voimme kasvaa terveeseen suhteeseen Jumalamme kanssa.

Joskus Jumalan täytyy sallia elämäämme jotain vastoinkäymisiä, jotta nöyrtyisimme. En todellakaan tarkoita, että Jumala rankaisee uuden liiton uskovia kärsimyksillä, vaan sitä, että hän muistuttaa meitä armossaan, että hän tahtoo olla jatkuvasti elämämme keskipiste ja kaikkien tarpeidemme täyttäjä. Jos korjaamme suuntaamme kohti häntä, kaikki asiat vaikuttavat meidän parhaaksemme, jotka rakastamme häntä (Room. 8:28). Silloin kärsimykset jotka kuuluvat elämäämme täällä maan päällä, vaikuttavat hyvää hedelmää jumalasuhteellemme, emmekä ole niin itsekkäitä enää sen jälkeen. Herran tarkoitusperät ovat vain ja ainoastaan hyvät meitä kohtaan (Jer. 29:11).

Mikä seuraus sitten sillä on, että me alamme löytää oikean suhteen Jumalamme kanssa?

Psalmi 103:11-13

Sillä niin korkealla kuin taivas on maan yllä, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin Herrakin armahtaa niitä, jotka häntä pelkäävät.

Kun olemme kokeneet suurta Jumalan armoa ja rakkautta, seuraus siitä on, että me rakastumme Jeesukseen. Pyhä Henki valaisee sydämellemme, kuinka kovan hinnan Jeesus maksoi sinusta ja minusta, ja kuinka paljon hän rakastaa edelleen. Silloin alamme käsittämään, kuinka suuri Jumalamme todellisuudessa on. Ihmisillä jotka eivät usko, ei ole likimainkaan käsitystä kuinka suuri ja pyhä hän on. Sen sijaan uskovien tulisi oppia ymmärtämään ja näkemään, kuinka kunnioitettava Herramme onkaan. Miksi?

Siksi, että saisimme Daavidin näkökulman elämäämme. Jos emme opi kunnioittamaan Herraa, emme pääse häntä lähelle. Jos opettelemme sitä, pääsemme todella läheiseen suhteeseen hänen kanssaan, koska hän on säästänyt syvän, erittäin intiimin suhteen niille, jotka ymmärtävät sekä hänen suuren armonsa, että toisen tärkeän ominaispiirteen itsestään, hänen pyhyytensä. Silloin tahtotilamme on, miten voisin kunnioittaa elämälläni kuningasten Kuningasta syvemmin? Jumalan pelko on avain syvempään suhteeseen, koska silloin hän saa jakamattoman huomiomme.

Se heijastuu myös siinä, että kun lankeamme syntiin, tahdomme tehdä heti parannusta ja tahdomme alistua hänen suunnitelmaansa. Tiedän tämän omakohtaisesti. Kun olin noin 13 vuotias, sain profetian, jossa kerrottiin, että saan julistaa ilosanomaa Jeesuksesta, mutta sitä edeltää suuret koettelemukset. Itkin silloin syvästi, että ”Herra miksi minun täytyy kohdata suuret koettelemukset, ennen kuin voin palvella sinua?” Tänä päivänä olen kiitollinen siitä, että sanoman välittäjä ei muokannut Jumalan viestiä, jättäen osan siitä tuomatta, koska olisin helposti voinut vihastua, kantaa kaunaa, katkeroitua ja lopulta hyljätä uskoni, ellen olisi hyväksynyt myös sitä, että kutsumusta tullaan koettelemaan.

Jumala on opettanut minulle Isän rakkautta ja suurta armoaan, mutta yhtälailla Herran pelkoa viimeisten vuosien aikana, erityisesti Seinäjoella asuessani. Ilman näitä molempia, olisin voinut eksyä pois tieltä. En todellakaan tiedä missä olen esimerkiksi seitsemän vuoden päästä, mutta sen tiedän, että kun päätän ylistää, palvoa ja kunnioittaa koko elämälläni Jumalaa, hän johdattaa minua varmasti kohti uusia seikkailuja.

Olen kiitollinen siitä, että saan tänään rohkaista jokaista lukijaa elämään kokonaisvaltaisesti Jumalalle, silloin hänen runsaat siunauksensa tulevat virtana elämäämme. Herra ei ole luvannut meille helppoa elämää, mutta hän on luvannut olla joka päivä kanssamme ja hän tahtoo, että opimme rakastamaan häntä syvästi. Ei vain rakastamaan, vaan myös tottelemaan, kun hän laskee sydämellemme ajatuksia joita meidän tulee tehdä ja tuottaa kunniaa hänen nimelleen. Nöyryys kulkee käsikädessä kiitollisuuden, palvonnan ja aidon kunnioituksen kanssa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Rukouksesta

Rakastan kotiseurakuntaani ja sen pastoreita koko sydämestäni. Silti tiedostan, ettemme ole täydellinen seurakunta. Vaikka tahdomme kasvaa Jumalan tahdossa, olemme silti ihmisiä ja teemme paljon virheitä. Mutta asenne ratkaisee. Minulta on joskus tiedusteltu, mitä siellä Seinäjoen Helluntaiseurakunnassa tehdään oikein, kun ihmisiä tulee uskoon? Vastaan vajavaisen kokemukseni mukaan näin.

Rukoillaan paljon. Pastorit, työntekijät ja seurakuntalaiset viettävät aikaa Jumalan edessä, sekä yksin, että yhdessä. Seurakunnassa on rukouskokouksia paljon. Miten se on vaikuttanut minuun? Olen rakastunut rukoilemiseen syvemmin ja tiedän, että seuraavatkin sukupolvet tulevat rakastumaan rukoilemiseen, koska se on osa tämän seurakunnan DNA:ta. Ilman sitä seurakunta ei olisi se, mikä se on tänään.

Seinäjoen Helluntaiseurakunnan näkälausekehan on “Jumalan läsnäolon innoittama, lämminhenkinen ja palveleva seurakuntaperhe”.

Jos katsomme tätä näkylauseketta, voimme kai myöntää, että rukous sisältää kaiken edellä mainitun? Siinä vietetään aikaa Jumalan läsnäolossa ja innostutaan siitä lisää. Kun rukoilemme toisten puolesta, osoitamme lämminhenkisyyttä ja palvelevaa elämänasennetta. Silloin emme toimi itsekkäistä motiiveista, vaan tahdomme heidän parastaan.

1 Tessalonikalaiskirje 5:17

Rukoilkaa lakkaamatta.

”Ei ole mitään hengellistä työtä ilman rukousta” Näin rakas johtava pastorimme, Markku Tuppurainen, on sanonut. ”Ne voitot jotka otamme, on taisteltava ensin läpi Hengessä” hän on myös sanonut. Martti Kallionpää. Emerituspastori oli ja on varmasti edelleen rukouksen mies. Hänellä on ollut suuri vaikutus Jumalan armosta, millainen seurakunta tänään on. Kun seurakunnan johto on sitoutunut etsimään Jumalan tahtoa rukouksessa, myös seurakuntalaiset kasvavat siihen luonnostaan. Oma esimerkki on paras tapa edelleenkin johtaa.

Jeremia 29:11-14a

Sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne. Minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra.

Nämä jakeet ovat pitemmän aikaa olleet minulle erittäin rakkaat. Vaikka ne alunperin on kohdennettu israelilaisille, myös jokainen hengellisen Israelin jäsen saa nämä omistaa. Huomatkaamme, että Jumalamme on varma siitä, mitä tässä ilmoittaa: Hän tuntee ajatuksensa ja todella tarkoittaa näitä: Kun saamme kokea elämässämme Jumalan rakkautta, iloa ja rauhaa, me uskallamme lähestyä häntä! Hän ei ole etäinen, vaan läheinen, kuten Isän tuleekin olla! Vaikka hän on suuri ja mahtava, joka hallitsee maailmankaikkeutta suvereenilla tavalla, hän silti rakastaa sinua ja minua!

Mikä seuraus tällä on suhteeseemme? Se, että uskaltaudumme tulla hänen läsnäoloonsa rohkeasti. Tulemme vuorovaikutussuhteeseen hänen kanssaan ja vuodatamme sydämemme hänelle ja hän meille. Kun vietämme aikaa hänen läsnäolossaan, huomaamme, että hän todellakin tahtoo tietää mitä tarvitsemme ja vastaa pyyntöihimme. Joskus toki huomaamme anovamme sellaista, mikä ei ole sopusoinnussa hänen ilmoitetun tahtonsa, Raamatun sanan, kanssa ja ymmärrämme myöhemmin miksemme saaneet sitä, mitä kuvittelimme parhaaksemme. Silloin kiitämme Isäämme, ettei hän kaikkea haluamaamme anna meille. Hän tuntee meidät, koska on luonut meidät.

Hänen lupauksensa on voimassa. Hän vakuuttaa sinulle, että kun vietät aikaa rukouksessa ja kiitoksessa hänen edessään, tulet näkemään hänen luotettavuutensa. Kun ymmärrät, että hän on sitoutunut Sanaansa, sinussa syttyy pyhä halu olla vuorovaikutuksessa hänen kanssaan entistä useammin. Huomaa, mitä hän sanoo: “Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne. Minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra”. Kyse on jälleen kerran kokonaisvaltaisesta antautumisesta hänen tahtoonsa. Se on yksinkertaisesti parasta meille ja opimme rakastamaan häntä syvemmin sen kautta.

  1. Pietarinkirje 5:6

Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallaan korottaisi teidät.

Rukous on alistumista Jumalan edessä tunnustamaan, että minä olen heikko ja tarvitsen sinua. Toki on mahdollista rukoilla väärälläkin asenteella, mutta jos niin toimimme, Pyhä Henki tulee näyttämään meille miksei homma toimi, kun kysymme sitä Herralta. Rukouksen tarkoitus on saada meidät näkemään Jumalan suuruus ja oma pienuutemme olosuhteita katsoessamme. Silloin alamme käsittämään, kuinka suuri Jumala todella on. Se saa aikaan terveen Jumalan pelon ja halun palvoa häntä.

Mainos

Kun meille toistetaan monta kertaa samaa mainosta tv:ssä, se jää pyörimään mieleemme. Kun menet kauppaan ja törmäät kyseiseen tuotteeseen, mieleesi palautuu mainosammattilaisten esittämä hieno kuva tuotteesta ja hetken mielijohteesta päädyt ostamaan sen. Teet mielestäsi järkevän ja perustellun hankinnan. Näin maailma pyörii.

Rukous

Kun opettelemme viettämään aikaa rukouksessa, mielemme uudistuu. Kun mielemme alkaa täyttymään Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta, alamme muuttumaan Jeesuksen kaltaisiksi. Sen kautta myös Raamattu alkaa avautumaan, kun Pyhä Henki alkaa näyttämään, mitä hän tahtoo sinulle kertoa tällä jakeella, koska hän on inspiroinut Raamatun kirjoittajat. Kun alat elämään rukoillen ja Sanaa tutkien, aistit Pyhän Hengen johdatuksen tarkemmin aikaa myöten. Silloin tahdot elää Jumalan tahdossa ja huomaat, että sinut on tarkoitettu elämään tässä kutsumuksessa. Eli, sen sijaan, että antaisit mainosten viedä sinua mennen tullen, pysähdy ja kysy itseltäsi, voisinko erottaa päivittäin aikaa rukoilemiseen, jolloin voit juurtua syvästi Kristukseen?

Kun olet yhteydessä Jumalaan rukouksessa, alat muuttumaan Pyhän Hengen kautta sellaiseksi kuin Herra tahtoo. Vapaudut itsekkyydestä kun rukoilet toisten puolesta, johon Henki sinua kehottaa. Rakastut Herraan ja lähimmäisiin. Voitat aina, kun lähestyt Jumalaa ja hän lähestyy sinua! Älä usko saatanan valhetta, ettet jaksa tai osaa rukoilla. Sinä hengität ja puhut. Rukous on osa sinua, koska Henki asuu sinussa! Henki tahtoo rukoilla jatkuvasti!

Mitäpä jos pyytäisit taivaalliselta Isältäsi, että hän opettaisi sinua rukoilemaan. Kun vilpittömästä sydämestä pyydät tätä, tulet huomaamaan, kuinka Herra laskee Pyhän Henkensä kautta sydämellesi asioita, tilanteita ja ihmisiä, jossa voit osoittaa Jumalan rakkautta siunaamalla ja rukoilemalla. Jumalan runsasta siunausta alkavaan viikkoosi!

Yhteydestä Jumalaan ja lähimmäisiin

Olin eilen todella hienoissa häissä, kun ystäväni Sakari avioitui Kristiinan kanssa. Muistan elävästi, kuinka monta vuotta (noin 22 vuotta sitten) aloin käymään Haapaveden helluntaiseurakunnan nuorten illoissa. Muistan, kuinka timantteja iltoja meillä oli porukassa, jossa ikähaarukka oli melko laaja. En osaa arvioida tarkalleen, minkä ikäisiä vanhimmat olivat, mutta juhlimme silloin Sakarin kolmikymppisiä jossain kohtaa 🙂 Se, että kokoonnuimme yhteen Jeesuksen nimessä, rukoilimme, keskustelimme ja saimme kuulla Jumalan sanan opetusta, yhdisti. Vieläpä monet käyttivät armolahjoja voimallisesti ja opin silloin arvostamaan uskovien yhteyttä, jossa Pyhä Henki toivotettiin tervetulleeksi. Olen vakuuttunut siitä, että ellen olisi nuorena saanut kokea Hengen yhteyttä ystävien kanssa, vaikken itse puhunut kielillä vielä moneen vuoteen, en olisi oppinut arvostamaan sitä niin paljon. Myös se, että meitä oli monen ikäisiä oli merkittävää. Opin arvostamaan itseäni kokeneempia ja Jeesusta pitempään seuranneiden hengellistä kypsyyttä. Säilynyt ystävyys Sakarin kanssa vuosien ajan kertoo minulle tänään siitä, mitä Jeesus rukoili.

Johannes 17:20-23

Mutta minä en rukoile ainoastaan heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, minä olen antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä – minä heissä ja sinä minussa – jotta he olisivat täydellisesti yhtä ja maailma tietäisi, että sinä olet lähettänyt minut ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet rakastanut minua.

Jotta maailman ihmiset vakuuttuisivat evankeliumin sanoman todenperäisyydestä, Jumala on tarkoittanut meidät elämään yhteydessä itsensä ja toisten Jumalan lasten kanssa. Kärjistäen sanottuna: Jos uskovat riitelevät ja osoittavat epäkunnioitusta toisiaan kohtaan, kuka silloin haluaa tulla Jumalan lapseksi? Ei kukaan. Jos krisityt tunnettaisiin siitä, että he ovat lämminhenkisiä, ystävällisiä, nöyriä ja palvelualttiita ja he kohtelevat toisia uskovia ja muita ihmisiä hienotunteisesti, uskallan väittää, että seurakuntamme olisivat täynnä syntisiä, jotka tahtovat tulla uskoon heti paikalla.

Evankeliumin voiman ilmeneminen näyttää liittyvän oleellisesti siihen, miten uskovat kohtelevat ihmisiä. Jos me elämme läheisessä yhteydessä Jumalan kanssa, se heijaistuu väistämättä ihmissuhteisiimme. Se on Jumalan säätämä luonnonlaki, joka heijastaa hänen taivaallista rakkauttaan muillekin. Ihmiset jotka ovat jatkuvasti Jumalan rakkauden täyttämiä vetävät toisia ihmisiä puoleensa. Miksi? Koska mitään vastaavaa ei löydy maailmasta. ”Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.” Jeesus ei todellakaan anonut tätä epähuomiossa, vaan hän todella tiedosti, että ainoastaan yhteyden kautta ihmiset näkisivät seurakuntaperheen oikeasti Jumalan seurakunnaksi, johon kaikenlaiset ihmiset ovat tervetulleita! Jeesuksen ihmiseksi tuleminen on Jumalan valtavan rakkauden osoitus syntisiä kohtaan. Jumalan rakkaus saa ihmiset vakuuttumaan siitä, että he voivat saada kaikki syntinsä anteeksi.

1.Piet. 1:22-23

Puhdistakaa sielunne totuudelle kuuliaisina vilpittömään veljesrakkauteen ja rakastakaa toisianne kestävästi, puhtaasta sydämestä. Tehän olette uudestisyntyneet, ette katoavasta siemenestä vaaan katoamattomasta, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.

Näemme Pietarin sydämessä olevan sama ajatus kuin hänen Mestarillaan. Jos kristinuskosta otettaisiin pois rakkaus, se ei olisi enää sama millään muotoa. Kaikki perustuu Jumalan valtavaan rakkauteen hänen vihollisiaan, syntisiä kohtaan. Jos sanomme olevamme Jumalan lapsia, meidän velvollisuutemme on rakastaa kaikkia, riippumatta siitä, ovatko he kaikista asioista samaa mieltä kanssamme. Jotta voimme rakastaa, meidän täytyy jatkuvasti uudistua mielen uudistuksen kautta, kasvaa Hengen hedelmää, ja juuri rakkauteen kaikki muut Hengen hedelmät sisältyvätkin. Jos me koemme omassa elämässämme Jumalan puhdistavan ja uudistavan voiman vaikutuksen, emme tahdo pidättää sitä muiltakaan. Kuten Pietari jatkaa jakeessa 23, meidän elämämme todistaa, onko Jumalan sana saanut muuttaa sydämemme. Jos Jumala saa muuttaa meitä sanansa kautta, ajattelu-, toiminta- ja tahtomaailmamme muuttuu pikku hiljaa sellaiseksi kuin hän tahtoo.

Galatalaiskirje 2:20

Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun puolestani.

Miten Kristus voi tulla näkyviin elämässäni? Jakeen 19 loppuosa antaa avaimen: ”Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu.” Jos teemme vanhan luontomme tahtomalla tavalla, emme kykene rakastamaan, emmekä antautumaan kokosydämisesti Jumalalle. Siksi meidän tulee kuolla sille, naulita se päivittäin ristille ja pyytää nöyrästi, että Henki saa johtaa meidän elämäämme! Silloin voimme elää niin kuin Jeesus. Pyhä Henki antaa meille siis kyvyn ja voiman elää pyhää elämää, joka todistaa kaikille ihmisille Jumalan rakkaudesta. Jos Jeesus vapaaehtoisesti kerran antoi elämänsä uhrina meidän puolestamme, olemmeko mekin valmiita tekemään samoin? Teen ehdotuksen: Sitoudu elämään Jumalan rakkauden voimasta arjessasi ja saat nähdä, kuinka Jumala käyttää sinua voimallisesti työtoverinaan ja ystävänään! Siunausta ja tsemppiä!