Avainsana-arkisto: pelko

Nimetön ja kasvoton herätys

Ihan aluksi on paikallaan tehdä yksi asia selväksi. Kotiseurakunnassani on lanseerattu otsikon mukainen teema, jossa tavalliset uskovat, siis jokainen meistä, voi toimia Jumalan valtakunnan edustajana ja välittää evankeliumin, rukoilla ja välittää parantumista vapaasti lähimmisille. Esitän seuraavassa oman näkemykseni teemasta, eikä se edusta siis välttämättä kotiseurakuntani pastoreiden, vanhimmiston tai työntekijöiden näkemystä asiasta.

Efesolaiskirje 4:11-16

Hän antoi toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi tehdäkseen pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapeleissä ja eksytysten kavalissa juonissa, vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme häneen, joka on pää, Kristus. Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on.

Jaejakso starttaa mielenkiintoisesti, kun Paavali nimeää viisi Hengen armoitusta tai virkaa, joita Kristuksen ruumiilla, seurakunnalla on. Näiden armoituksien tarkoitus on auttaa seurakunta jalkautumaan, siis rohkaisemaan jokainen yksilöuskova loistamaan Kristuksen kirkkautta työpaikoilla, kouluilla, siellä missä jokainen menee! Jos olemme rehellisiä, alkuseurakunta ei jäänyt lepäämään laakereilleen sen jälkeen kun helluntaina he täyttyivät Pyhällä Hengellä ja puhuivat uusin kielin, vaan lähtivät innokaasti ja uskollisesti kertoen ilosanomaa Jeesuksesta kaikkialla silloisessa maailmassa. Miten meidän aikanamme? Onko seurakunta meille klubi, johon tulemme katselemaan, kuuntelemaan ja vastaanottamaan opetusta? Edellämainitut asiathan ovat myös tärkeitä, ja on todella arvokasta käydä säännöllisesti seurakunnassa, mutta sen ei pitäisi riittää, vaan meidätkin on velvoitettu kertomaan omassa vaikutusalassamme ilosanomaa Jeesuksesta. Voimme kysyä ihan rehellisesti itseltämme, että olemmeko olleet uskollisia tässä tehtävässä? Jos emme, voimme tänään tehdä mielenmuutoksen ja alkaa toteuttamaan Jumalan tahtoa tältäkin osin elämässämme.

Jakeet 13-15 kertovat minulle siitä, kun Jumalan seurakunta, jokainen yksilöuskova, ymmärtää ja toimii Jumalan tahdossa ja kertoo omalla elämällään todistusta uskostaan, me rakastamme toisia Jumalan lapsia, näemme toiset yhtä arvokkaina Jumalan armon kanssaperillisinä ja kasvamme Jeesuksen kaltaisuuteen päivä päivältä syvemmin. Tämä prosessi kestää hamaan kuolemaamme asti, ja meille selviää, että voimme jatkuvasti päästä syvemmälle rakkaussuhteessa Jumalaamme ja se vaikuttaa motiiveissamme puhtautta, että mahdollisimman moni löytäisi Jeesuksen elämänsä pelastajaksi. Mikä seuraus tästä on elämäämme? Jakeet 14 ja 15 vastaavat, ettemme enää eksy pois totuudesta, koska olemme päässeet läheiseen suhteeseen Jeesuksen kanssa, jolloin synti ja eksytykset eivät vaikuta meihin.

Tarkoitan, että synti, kiusaukset ja eksytykset kyllä voivat häiritä jossain määrin elämässämme, mutta kun Jeesus on elämme Herra ja hän istuu valtaistuimella elämässämme, silloin kaiken muun täytyy väistyä. Mikään synti tai vastaava ei voi mitään Jeesukselle, koska hän on jo voittanut ne Golgatalla ja hänellä on täysi auktoriteetti niiden yli! Siksi meidän on elintärkeää kaivata jatkuvasti lähemmäs Jeesusta, jolloin hän saa hallita elämäämme, eikä synti ja riippuvuudet saa meitä viedä mennen tullen.

Jae 16 tiivistää hienosti, mistä todella on kysymys: Seurakunnan omistaja ja Herra on Jeesus. Siinä tapauksessa koko seurakunta palvelee omilla armolahjoillaan ja palveluspaikoillaan puhtailla motiiveilla, tarkoituksena välittää hyvät uutiset kotipaikkakunnalle, maakunnalle ja maalle, aina maailman ääriin asti!

Näkemykseni on, että jokainen uskova on Jumalan ase riippumatta siitä, että Herra armossaan käyttää joitakin miehiä ja naisia näkyvämmin. Nämä ei oo toisiaan vastaan, vaan molempia tarvitaan! Sinä voit olla valona arjessasi, kuten Ari Roclin opetti joskus: sinä olet monesti paras ja ainoa ihminen kertomaan hyvät uutiset lähimmäisillesi. Sinä voit rukoilla ja todistaa. Jumala pelasti sinut tarkoitusta varten: ei suuret Jumalan miehet pääse niihin keskusteluihin mihin sinä pääset omassa vaikutusalassasi. Siksi Jumala valitsi sinut olemaan valonaan juuri tässä ajassa näille ihmisille. Älä usko saatanan valheita, ettei sinusta ole siihen.

Kun lauantaina rukoilin, uskoakseni Pyhä Henki laski sydämelleni ajatuksen jakaa jotain omasta elämästäni.

Kauan aikaa saatana piti minua pelon orjanaan. Teinivuosina pitkän aikaa se jatkuvasti häiritsi minua syyttäen, “et muuten ole uskossa” tai “onko sinulla muka antaa päivämäärä, jolloin annoit elämäsi Jeesukselle?” Ja kun tarpeeksi kauan kuuntelin tätä, epäilin monta vuotta, etten ole aidosti tullut uskoon. Kävin perheeni kanssa kyllä seurakunnassa ja nuortenilloissa, mutta aina uudestaan ja uudestaan mieltäni kalvoi tämä ahdistus. Todellisuus selvisi minulle monta vuotta myöhemmin, kun kävin kahvilla Seinäjoen Helluntaiseurakunnan Raamattukoulussa tapaamieni ystävien luona ja kun isäntä tiedusteli, että “milloin sinä tulit uskoon?” Ja siinä hetkessä Pyhä Henki valaisi minulle päivän, jolloin aidosti kaipasin elävää suhdetta Jeesukseen. Olin silloin kahdeksan vuotias poika kesäleirillä, jossa serkkuni meni kasteelle ja minullekin syttyi jano päästä kasteelle. Silloin pyysin Jeesusta astumaan sydämeeni. Mikä valtava ilo ja rauha minut valtasi, kun lähes 20 vuoden epätietoisuus päättyi lopullisesti tuona iltana :).

Palatakseni vielä tarinaani, muistan menneeni kasteelle 14 vuotiaana Haapaveden Helluntaiseurakunnassa. Tuo päivä alkoi hienosti ja tunsin suurta iloa ja rauhaa, että olin ottanut tärkeän askeleen elämässäni ja seuratessani Jeesusta. Mutta tuo päivä oli myös synkkäväritteinen: Vielä samana iltana menimme kotikokoukseen Kärsämäellä perheeni kanssa ja aivan yllättäen joku vanhempi rouva sanoi sanat, jotka tänä aamuna muistin: “Tahtoisin kuulla tämän nuoren veljen todistuksen, joka meni tänään kasteelle”. Minut valtasi niin valtava ihmispelko, etten voinut todistaa.

Tuon pelon vankina paholainen syytti minua ja arvelin itse, etten ollut tullutkaan uskoon, kun en kunnon uskovaisena pystynyt todistamaan! Kirjoitan tämän sen tähden, että Pyhä Henki kehotti minua siihen. Sinä rakas lukijani voit olla saman pelon vallassa todistamisen tai muun asian suhteen. Voit olla pelon orja, vaikka uskot Jeesukseen elämäsi herrana. Liian kauan saatana, syyttäjä, on saanut pitää sinua vankinaan. Vedä viiva nyt sille Jeesuksen nimessä. Paholainen ei voi kestää Jeesuksen edessä, joten sinä olet vapaa Jeesuksessa. Rukoile kanssani tämä rukous:

Kiitos Jeesus, että olet minun elämäni herra. Kiitos, että olet hyväksynyt minut lapseksesi ja saan uskoa kaikki syntini tänään anteeksiannetuiksi. Kiitos Herra, että saan tänään irtisanoutua kaikista valheista ja pelosta, jolla perkele on minua kahlinnut. Otan vastaan nyt iloiten sinun armosi ja annan koko elämäni sinun käyttöösi. Jeesuksen nimessä, aamen.

Jos sydämestäsi rukoilit tuon rukouksen, voit olla varma siitä, että Jumala huomioi sen ja tulet näkemään ajan saatossa, kuinka ilo Herrassa ja rauha täyttävät olemuksesi! Lopuksi tahdon vain sanoa, että Jumala on valinnut juuri sinut olemaan hänen todistajansa, riippumatta puutteistasi. Hän on pelastanut sinut korkeampaa kutsumusta varten ja sinä olet hänelle erittäin rakas. Ole rohkea ja luja Herrassa ja pyydä, että Herra johdattaa ja käyttää sinua arjessasi. Sinä olet Jumalan soturi Jeesuksen nimessä!