Avainsana-arkisto: pyhyys

Pyhyydestä

Kun olin pari päivää sitten metsässä, koin Jumalan puhuvan sydämelleni siitä, kuinka vääriä käsityksiä meillä vajavaisilla ihmisillä on pyhyydestä. Ja ennen kaikkea siitä, miten sen voi saavuttaa. Seuraavat jakeet tulivat mieleeni, kun hiljennyin Jumalan edessä.

1 Pietarin kirje 1:15-16

Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.”

Tällä kertaa otin tarkoituksellisesti nämä kaksi jaetta irti tekstiyhteydestä, koska monet uskovat (ikävä kyllä) toimivat tällä tavoin. Onko sillä väliä? Kyllä on. Moni voi lukea ja ymmärtää nämä kaksi jaetta vaatimuslistana: Minun odotetaan saavuttavan pyhyyden omilla ansioillani. Minun pitää yrittää enemmän. Mitä minun pitäisi tehdä, että Jumala hyväksyisi minut kokonaan? Jos pohdimme näin, silloin kasvaa valtava odotusten vuori eteemme, niin ettemme näe Jumalan armon suuruutta.

Kysymys kuuluu meille tänään, missä olisimme ilman Jumalan suurta armoa? Emme olisi hänen lapsiaan. Tätä teemaa on ennenkin pohdittu, otetaan esimerkki:

Galatalaiskirje 2:15-16

Me olemme syntyjämme juutalaisia emmekä pakanakansojen syntisiä. Mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskosta Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi uskomalla Kristukseen emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja.

Näissä kahdessa jakeessa Paavali osoittaa, ettei kukaan pääse oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, paitsi vastaanottamalla Jumalan armon Jeesuksen kautta. Sen olivat galatalaiset unohtaneet ja luulivat, että toimimalla juutalaisten rituaalien tavoin, he voisivat miellyttää Jumalaa ja saavuttaa täydellisyyden lakia noudattamalla. Mutta voiko syntinen ihminen miellyttää Jumalaa ja saavuttaa vaaditun tason?

Galatalaiskirje 2:18-20

Jos rakennan uudestaan sen, minkä olen hajottanut, osoitan olevani lainrikkoja, sillä lain kautta minä olen kuollut laille elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun puolestani.

Kun pohtii näitä jakeita vähän aikaa, alkaa selviämään, ettei yksikään Jumalan lapsi voi omin avuin ansaita Jumalan edessä hänen mielisuosiotaan. Se on täysin mahdotonta. Se meidän todella täytyy ymmärtää ja hyväksyä, koska silloin emme pyri tuomaan hänen eteensä muka ”valkoista lakanaa”, joka näyttää Jumalan pyhyyden kautta todella likaiselta. Parhaatkin yrityksemme ansaita Jumalan armo ja rakkaus ovat säälittäviä. Miksemme voi vain tunnustaa olevamme taipuvaisia syntiin, pahoihin ajatuksiin, motiiveihin ja pyytää vilpittömästi, että Herra anna anteeksi kaikki minun syntini, en voi ansaita sinun rakkauttasi ja anteeksiantoasi? Minä tarvitsen Jeesusta joka päivä.

Jos näin teemme, silloin ilo alkaa levitä kasvoillemme, kun alamme ymmärtämään, ettei kyse ole enää meidän teoistamme, vaan kaikki perustuu Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Sen kautta saimme lapsen aseman Jumalan omina! Nöyryyden takia meidän on hyvä muistaa, että olemme Jumalan pyhyyden edessä lainrikkojia, mutta hänen armostaan hänen perillisiään yhdessä Jeesuksen kanssa! Jos muistamme, että lihamme on ristiinnaulittu yhdessä Jeesuksen kanssa, tahdomme elää Jumalaa miellyttävällä tavalla, emme enää ansaitaksemme, vaan vastarakkaudesta. Silloin Jeesus alkaa näkymään elämässämme ja Jumala saa kaiken kunnian!

1 Pietarin kirje 1:13-14

Vyöttäkää siis mielenne ja olkaa raittiita. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte.

Kaksi tärkeää asiaa: Jokainen Jumalan lapsi on pyhitetty kertakaikkisesti Jeesuksen uhrin perusteella ja toisaalta pyhitys on koko elämän mittainen prosessi. Emme siis menetä lapsen asemaamme, kun teemme hetkellisesti syntiä, koska Jeesuksen uhri oli täydellinen. Nämä Pietarin sanat tulee ymmärtääkseni käsittää niin, että hän puhuu pyhitysprosessista.

Meidän tulee siis valvoa omaa tilaamme, luottaa siihen armoon, joka pelasti meidät. Kun käsitämme tämän, tahdomme antaa Jumalalle vastalahjaksi kuuliaisen sydämen, jonka ei ole vaikea totella häntä! Armon kokeminen ei siis anna meille oikeutta, eikä varsinkaan halua, elää Jumalaa loukkaavalla tavalla. Miksi?

1 Pietarin kirje 1:17-19

Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.

Jumala on rakastava ja armahtava Isä, mutta myös pyhä ja oikeudenmukainen tuomari, jolle kerran teemme tilin elämästämme. Jos muistamme hänen olemuksensa molemmat puolet, tahdomme kunnioittaa häntä syvästi koko elämällämme. Silloin varjellumme uskossa loppuun asti, siihen Pietari viittaa mielestäni. Jos muistutamme itseämme siitä, että mikään muu ei riittänyt hinnaksi ihmisen syntivelasta kuin Jumalan rakkaan Pojan veri, ymmärrämme, että armo maksoi paljon.

Paholainen pyrkii muistuttamaan sinua ja minua omasta syntisyydestämme ja kehottaa luovuttamaan, koska lankeamme samoihin asioihin kerta toisensa jälkeen. Silloin meidän ei pitäisi jäädä kuuntelemaan, vaan nostaa katse ylös Jeesuksen ristiin, että hänen verensä tähden me olemme Jumalan lapsia. Sen jälkeen meidän kannattaa muistuttaa itseämme keskittymään kasvamaan uskossa, ja opetella terveitä polkuja tällä uudella tiellä, jonka Jeesus on avannut omilleen. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Olkaa pyhät

1.Piet. 1:13-19 (Raamattu kansalle)

Vyöttäkää siis mielenne ja olkaa raittiita. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen tietämättömyytenne aikana, elitte. Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.

1.Piet. 1:13-19 (Elävä Uutinen)

Sen tähden voitte nyt raittiisti ja luottavasti valmistautua siihen, että saatte kokea yhä enemmän Jumalan hyvyyttä, kun Jeesus Kristus palaa. Totelkaa Jumalaa, sillä olette hänen lapsiaan. Älkää luisuko takaisin entiseen elämäänne, kaikkeen siihen pahaan, mitä ennen teitte, kun ette paremmasta tienneet. Olkaa kaikessa pyhiä, niin kuin Herra, joka kutsui teidät lapsikseen. Hän on itse sanonut: Olkaa pyhiä, sillä minä olen pyhä. Muistakaa, että taivaallinen Isänne, jota rukoilette, on oikeudenmukainen tuomari. Hän tuomitsee tasapuolisesti kaikkien teot. Osoittakaa siis elämällänne, että kunnioitatte ja pelkäätte Jumalaa. Jumala on vapauttanut teidät, niin ettei teidän tarvitse yrittämällä yrittää päästä Jumalan suosioon kuten esi-isänne. Hän maksoi teistä lunnaat – ei kuitenkaan rahalla, niin kuin hyvin tiedätte, vaan pelastuksenne hintana oli Kristuksen kallis veri. Kristus oli Jumalan synnitön ja virheetön uhrikaritsa.

Kun lukee näitä jakeita, huomaa, että Jumalan lapset voivat elää Jumalan tahdossa, eikä heidän enää tarvitse elää kuten ennen uskoontuloa. He voivat elää Jumalan lapsina pyhää elämää, koska heidän asemansa on muuttunut päälaelleen: He eivät enää ole paholaisen orjuuttamia ihmisparkoja, jotka luulevat, että tekevät mitä tahtovat, vaikka todellisuudessa he ovat pakotettuja elämään syntistä elämäänsä, elleivät hyväksy Jeesusta elämänsä herrakseen. Ei ole siis mistään pienestä asiasta kysymys millään muotoa.

Ihminen, joka luulee olevansa vapaa tekemään mitä tahansa ja olevansa vapaa kaikesta, on uskonut ja niellyt paholaisen syötin. Kukaan ei ole todella vapaa, ennen kuin hyväksyy Jumalan armon omaan elämään, se on fakta. Kenenkään ei tarvitse tehdä yhtään mitään, joutuakseen kuoltuaan iankaikkiseen eroon Jumalasta. Se on Raamatun totuus. Mihin se perustuu? Siihen, että Aadam ja Eeva lankesivat syntiin ja jokainen heidän jälkeensä syntynyt on perisynnin alainen. Tarkennetaan toki, että pienet vauvat ja lapset, jotka eivät erota hyvää pahasta, ovat vapaat tästä synnin kirouksesta.

Mitä on sitten elää pyhää elämää, johon tässä viitataan? Sitä, että me teemme päätöksen kunnioittaa ja totella Jumalaa. Miksi Jumala kutsuu meitä olemaan pyhiä, mitä se tarkoittaa? Pyhä merkitsee erottautumista. Mistä? Tästä maailmasta, jossa elämme. Tämä maailmahan vieroksuu auktoriteettien kunnioitusta ja tottelemista. Muistammeko, että Jumala on asettanut auktoriteetit elämäämme? Jokaisella on auktoriteetti. Ilman auktoriteetteja tämä maailma olisi entistä sekavampi paikka! Kapina suurinta auktoriteettia vastaan Eedenin puutarhassa sai aikaan syntiinlankeemuksen. Mistä uskovaiset tulisi tuntea tänä päivänä? Siitä, että he kunnioittavat ja tottelevat auktoriteettejaan. Jos uskovainen kapinoi, se tuottaa häpeää Jumalan valtakunnalle. Aika raju väite jonkun mielestä.

No, jos katsomme vaikka koulumaailmaan, opettajien auktoriteetti on vähentynyt, jos sitä oikeastaan enää on. Lapset ovat entistä kurittomampia tänä päivänä, kiitos vapaan kasvatuksen. Opettajat sanovat toisinaan, että lapset tuodaan kouluun ja oletetaan, että koulun tehtävä on kasvattaa heidät. Siinä hyvin kuvaava esimerkki tämän päivän Suomesta. Jos uskovaiset päättäisivät kunnioittaa auktoriteettejaan, tämä maa muuttuisi. Niin suuri merkitys on kunnioituksella ja tottelevaisuudella. Huomaamme, että pyhyys ja kunnioitus kulkevat käsi kädessä.

Miksi meidän tulisi kunnioittaa ja totella Jumalaa? Jos päätämme tänään alkaa opettelemaan tervettä Jumalan pelkoa, me alamme tuottaa kunniaa Herrallemme, tekomme, sanamme ja ajattelutapamme alkavat heijastamaan aivan päinvastaisia arvoja kuin tämä maailma edustaa. Pyhyys kumpuaa jumalasuhteestamme, se on sisäistä, koska Pyhä Henki asuu meissä ja vaikuttaa meissä sitä. Silloin meistä kasvaa todellisia vaikuttajia tämän maailman keskelle.

Jokainen ihminen on vastuussa tuomiopäivänä siitä, mitä olemme tehneet ja mitä jättäneet tekemättä. Siinä on syytä, miksi meidän tulisi heijastaa Jumalan pyhyyttä elämässämme, koska omilla ansioilla emme koskaan pärjää tuona päivänä. Miten voimme olla varmoja, että tuomiopäivänä meillä on asiat kunnossa? Pitämällä yllä jumalasuhdettamme ja tarrautumalla Jeesukseen. Pelastuksemme perustuu vain ja ainoastaan Jumalan armoon, jota emme ole ollenkaan ansainneet. Se on Jumalan valtasuuruuden osoitus. Hän rakastaa niin paljon ihmistä, että päätti lähettää rakkaan Poikansa meidän puolestamme kuolemaan. Jos todella rakastamme ja kunnioitamme Jumalaa hänen hyvyydestään, ymmärrämme, että Jeesuksen veri oli todella arvokas ja kallis. Siksi sitä tulee kunnioittaa sopivalla tavalla: Elämällä hänen kunniakseen. Siinä on meille jokaiselle opeteltavaa totisesti koko loppuelämäksi.

Filippiläiskirje 3:7-9

Mutta mikä minulle oli voitto, sen olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä luen kaiken tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken ja pidän sen roskana, että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, joka tulee laista, vaan sen, joka tulee uskosta Kristukseen, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella.

Paavali luki kaiken muun tappioksi Jeesuksen tuntemisen rinnalla. Teemmekö me samoin? Huomaan itsessäni, etten toimi samoin. Yritän löytää jotain kompromisseja, mutta Jumala odottaa meiltä kokonaisvaltaista antautumista pyhitykseen. Että apostoli voi kirjoittaa näin rehellisesti Filippin uskoville, se oli ollut varmasti pitkä prosessi. Emme voi pitää molempia: Pitää kiinni omista ansioista ja olla samalla pyhiä. Meidän täytyy siis kuolla lihallemme jatkuvasti, jotta voimme elää täysillä Jumalalle. Kun kuolen itselleni, heittäydyn Jumalan armon käsivarsille ja sanon: ”Jumala ole minulle syntiselle armollinen, näet, etten pysty elämään pyhää elämää sinun tahdossasi omin avuin. Tahdon seurata Jeesusta koko sydämestäni tästä hetkestä eteenpäin.” Silloin meidät puetaan Jumalan voimaan, joka antaa kyvyn elää voitokasta kristityn elämää! Meidät on siis kutsuttu antamaan koko hallintavalta elämästämme Jumalalle, jättämään omat ponnistelut ja luottamaan häneen täysillä. Silloin tuloksetkin Jumalan valtakunnan kasvamiseksi ovat merkittäviä.

Mitä enemmän Jeesuksen opetuslapset päättävät antaa koko elämänsä Herran käyttöön, sitä kirkkaammin Jumalan valtakunta loistaa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂 T. Jukka

Jumala on valo

1.Joh. 1:5-7 (Raamattu Kansalle)

Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä toimi totuuden mukaan. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

1.Joh. 1:5-7 (Elävä Uutinen)

Jumala on antanut edelleen teille välitettäväksi tämän sanoman: Jumala on valo, eikä hänessä ole pimeyttä. Me siis valehtelemme, jos sanomme olevamme hänen ystäviään, vaikka jatkamme pimeässä elämistä syntiä tehden. Mutta jos elämme – niin kuin Kristus – valossa lähellä Jumalaa, silloin meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Kun löysin tämän jaejakson eilen, innostuin siitä valtavasti 🙂 Kiitos Jumalalle hänen iätikestävästä sanastaan! Raamattu sanoo Eliasta, että hän oli yhtä vajavainen kuin mekin ja hän rukoilemalla rukoili, ettei sataisi ja niin sadetta ei tullut kolmeen vuoteen. Minäkin olen vajavainen tässä tehtävässä, jonka olen saanut Jumalalta, siksi rukoilin äsken, että Herra voisi käyttää minua puutteistani huolimatta. Jotta tämä jaejakso avautuisi hyvin, viime yönä heräsin ja etsin Elävää Uutista, josta selviää helposti ja ymmärrettävästi, mitä kirjoittaja on ajanut takaa. Samalla käsiini osui Uusi testamentti jossa on kommentaari, jonka takana tiettävästi on Aapeli Saarisalo. Katsotaanpa mitä hän on sanonut.

Jae 5: Jumala on valo. Toisinsanoen Hän on täysin pyhä. Johannes puhuu mielellään valosta ja pimeästä, jotka käsitteet esiintyvät usein myös Kuolleen meren luolista löytyneissä käsikirjoituksissa. Pimeä = synti.

Elävän Uutisten mukainen versio on siis perusteltu ja erittäin mielenkiintoinen, se tuo syvyyttä, kuten huomaamme. Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyy Saarisalon näkemykseen, että Jumala on täysin pyhä. Se antaa voimakkaan leiman näille jakeille, se liittyy olennaisesti tähän, miten meidän tulisi tulkita näitä jakeita. Jumala erottuu siis koko luomakunnasta ja on täysin oikeamielinen eli vanhurskas, hänessä ei ole syntiä. Ihminen sen sijaan on syntinen, hänellä on pyrkimys peitellä ja valehdella lapsesta asti. Meidän täytyy ymmärtää ja hyväksyä se tosiasia, ettei täysin oikeamielisen Jumalan eteen kukaan ihminen voi tulla väittäen oikeutetusti, etten ole syntinen. Jokaisen, joka tahtoo päästä yhteyteen, luottamukselliseen suhteeseen pyhän Jumalan kanssa, täytyy myöntää oma syntisyytensä ja tulla Jeesuksen luo ja katua aidosti syntejään. Silloin saamme lahjaksi vanhurskauden, siis meistä tulee Jumalan laillisia lapsia Jeesuksen ansiosta. Ainoastaan Jeesuksen tähden meillä on ylipäätään mahdollisuus lähestyä Jumalaa. Se on valtava lahja! Kun olemme vastaanottaneet pelastuksen lahjan Jumalan valtavasta armosta, meidän on määrä kasvaa uskossa. Lähestytään tätä asiaa Terapian vanhat kuviot biisin sanojen kautta:

”vanhat kuviot

ja mitä olen tehnyt

vanhat kuviot

ja mikä oli tulos

mutta vanhat kuviot

on asenteeni tervehtynyt

uusi tuuli astui sisään

ja se potkii

teidät ulos

uudenlainen elämä

syntynyt on ja se kasvaa

vanhan kuvion jättäminen

alkaa nyt

 

vanhat kuviot

mukana roikkuu

vanhat kuviot

joka mahdollisesta rakosesta

mutta vanhat kuviot

on kämppäni siivottu

ette tervetulleita ole enää

teitä odottaa loppu”

(Petri Lassila)

 

Mielestäni Petri Lassila on onnistunut erittäin hyvin kuvaamaan uskovan jatkuvaa taistelua lihan ja Hengen välillä tässä biisissä. Kertosäe kuvastaa halua ja paloa kasvaa uskossa, vahvaksi Jumalan lapseksi. Jokaisen täytyy tehdä luja päätös elää läpinäkyvää elämää suhteessa Jumalaan ja ihmisiin. Mitä läpinäkyvä elämä voi sitten olla? Sitä, että uskaltaa kertoa omista epäonnistumisistaan. Muistan kun eräs pastori kertoi seurakunnalle, että hän oli päättänyt jonakin kuukautena tiukan rahatilanteen vuoksi jättää maksamatta kymmenykset. Hän totesi, etten koskaan enää jätä maksamatta, koska kaikenlaista harmia seurasi tämän päätöksen johdosta. Tällaisia rehellisiä uskovia ja pastoreita tarvitsemme esikuviksimme. Meidän tulee siis muistaa, että vaikka voisimme piilottaa asioita ihmisiltä, emme koskaan voi piilottaa syntejämme, motiivejamme ja vääriä ajattelumallejamme Jumalalta. Siksi päätös olla läpinäkyvä on ratkaisevan tärkeää jokaisen uskovan kasvuprosessissa. Elävä Uutinen sanoikin osuvasti: Me siis valehtelemme, jos sanomme olevamme hänen ystäviään, vaikka jatkamme pimeässä elämistä syntiä tehden. Jumalan lapsen tuntomerkki: elää läpinäkyvää elämää, jota Jeesuksen veri puhdistaa jatkuvasti.

Jotta meillä voi olla ystävyyssuhde Jumalan kanssa, meidän täytyy tulla päätökseen elää häntä lähellä ja rakastaa häntä. Siihen sisältyy halu kasvaa, sitoutua Raamattuun ja yhteistyö Pyhän Hengen kanssa. Jumalan ystäväksi ei tulla viikossa eikä kahdessa, mutta voimme kasvaa sellaisiksi, kun päätämme tehdä hänen tahtonsa kaikissa asioissa ja annamme hänen olla koko elämämme Herra. Ja kaikki edellämainittu tapahtuu vapaaehtoisesti, koska Jumala ei pakota ketään. Mitä hyvä ystävyyssuhde Herran kanssa vaatii? Sitä, että pysymme nöyrinä. Mikä saa pysymään nöyränä? Terve Jumalan pelko. Sitä jokainen uskova tarvitsee joka päivä, koska olen huomannut, että silloin kun omassa elämässäni on ollut ongelmia, se on ollut aina seurausta Herran pelon puutteesta.

Jesaja 33:5-6

Ylhäinen on Herra! Hän asuu korkeudessa. Oikeudella ja vanhurskaudella hän täyttää Siionin. Sinun tulevat päiväsi hän turvaa, hetkestä hetkeen, hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa. Siionin aarre on Herran pelko.

Okei, tää on israelilaisille suunnattu, mutta kuten olen aiemminkin todennut, että me olemme hengellisen Israelin laillisia kansalaisia Jeesuksen tähden, joten voimme ottaa tän aivan hyvin omalle kohdallemme ja siksi se löytyy meidän Raamatustammekin. Jatketaan tutkimusta: Mutta jos elämme – niin kuin Kristus – valossa lähellä Jumalaa, silloin meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (jae 7). Huomatkaamme, että jos elämme synnissä, se pilaa tai lopulta tuhoaa ihmissuhteemme. Olen kyllä sen huomannut omassa elämässäni, että jos olen lihallinen ja katkera, ihmiset kaikkoavat läheltäni. Ja päinvastoin: Jos Jeesus on saanut kasvattaa luonnettani hänen kaltaisekseen, tulen toimeen lähimmäisteni kanssa. Joskus kuulin sanonnan, että jos et tuu toimeen kotona, et tuu toimeen vaikka vaihtaisit maisemaa. Tänä päivänä olen samaa mieltä.

Huomaa, että kun tahdomme elää läpinäkyvää elämää, näemme omat heikkoutemme koska Pyhä Henki näyttää miten vaellamme, ja saamme aina tulla Herran eteen ja puhdistua kaikesta synnistä! Silloin meistä ei pääse kasvamaan fariseus-henkisiä pyhimyksiä, jotka noudattavat muka lakia täydellisesti ja osoittelevat sormella muiden syntejä ja heikkouksia. Silloin alamme ymmärtämään, että jokainen ihminen, mukaan lukien uskovat, tarvitsevat Jumalan ansiotonta armoa armon päälle, koska kukaan ei pärjää ilman sitä. Se saa meidät keskittymään Jumalaan ja tiedostamaan riippuvuussuhteemme Jeesukseen. Muistakaamme, että Jeesuskin vietti paljon aikaa rukouksessa Isän kanssa öisin ja hoiti suhdettaan häneen. Hän tiedosti, ettei pärjää omin avuin, ellei tarkalleen tiedä ja toimi kuten Isä haluaa. Siksi hän uskalsikin sanoa, että ”Minä ja Isä olemme yhtä” koska hänellä oli ainutlaatuinen suhde häneen! Kunpa mekin voisimme kasvaa sellaiseen suhteeseen, jossa oppisimme tuntemaan Jumalan tahdon ja oppisimme soveltamaan sitä kaikissa ihmissuhteissamme ja osoittaa tietä taivaaseen kaikenlaisille ihmisille. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂 Terveisin Jukka.

Pelastetun kiitos ja rukous

Olen tänä iltana ollut Herran läsnäolossa, kohdannut hänen armonsa ja pyhyytensä. Ikään kuin sattumalta käsiini osui tää Psalmi. Se sopii mainiosti näihin tunnelmiin:

Psalmi 40:1-6
Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi. Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli avunhuutoni. Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, upottavasta liejusta. Hän asetti jalkani kalliollle ja vahvisti askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden laulun, ylistyslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet, tuntevat pelkoa ja turvaavat Herraan. Autuas se mies, joka panee luottamuksensa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niiden, jotka valheeseen eksyvät. Herra, minun Jumalani, monet ovat sinun tekemäsi ihmeet ja sinun ajatuksesi meitä kohtaan – ei ole ketään sinun vertaistasi – niitä tahdon julistaa ja niistä puhua. Niitä on paljon enemmän kuin voidaan laskea.

Ajattele, miten hyvä ja armollinen Jumalamme on: Kun meillä on ahdistus, me käännymme hänen puoleensa ja hän kumartuu puoleemme ja auttaa! Rakastan tätä adjektiivia: kumartui. Heti, kun ihminen nöyrtyy hänen edessään, hän on valmis auttaamaan. Mitä sitten tapahtuu: Hän nostaa kerta toisensa jälkeen nöyrtyvän, syntiin langenneen ihmisen, pois upottavasta liejusta. Minusta tämä kuva osoittaa selkeästi millainen synti on: Se pettää, vie syvemmälle riippuvuuteen, on tuhoamassa ihmisen elämän ilman pelastajaa. Mutta juuri silloin Jumala saapuu auttamaan meitä, kun sitä eniten tarvitsemme. Hän ei koskaan jätä meitä pulaan. Näin toimii ainoastaan rakastava Isä. Tässähän on kuvaus Jeesuksesta, joka lähtee pelastamaan yhtä kadonnutta lammasta ja kantaa turvaan.

Upottava lieju taas kuvaa mielestäni sitä, että sielunvihollinen voi houkutella meidät nautintoihin, jotka päältä päin näyttävät aivan mahtavilta, mutta kun ihminen astuu houkutukseen, se pettää. Juuri näin paholainen on toiminut Eedenistä asti. Vihollisen päämäärä on jättää uhri upottavaan liejuun, ja tuhota hänet. Meidän tulee siis todella olla hereillä kun paholainen syöttää mieleemme ajatuksia, jotka eivät ole Jumalan sanasta nousevia: Meidän tulee heti torjua ne Jeesuksen nimessä. Siksi on niin tärkeää tietää, mitä Raamattu opettaa, sisäistää ja soveltaa omassa elämässä, ettemme eksy matkalla kohti taivaan kotia.

Psalmi 50:14-15
Uhraa kiitosta Jumalalle ja täytä lupauksesi Korkeimmalle. Huuda minua avuksi ahdistuksen päivänä. Minä vapautan sinut, ja sinä olet kunnioittava minua.

Huomaamme, että kun rakas taivaan Isä pelastaa meidät, asettaa jalkamme Kristus kalliolle ja vahvistaa askeleemme, niin me kunnioitamme häntä syvästi. Tästä kunnioituksesta me alamme palvomaan häntä ja annamme koko elämämme hänen käyttöönsä. Uskon, että yksi sovellus tuosta ”lupauksesta Korkeimmalle” voi olla nimenomaan kokosydäminen antautuminen.

Palataanpa tuohon Psalmiin 40. Siinä kuvataan ihmisen sydäntä, joka on kokenut Jumalan valtavan hyvyyden ja nyt alkaa palvoa Herraansa (jae 4). Huomaa, että Daavid Pyhässä Hengessä osoittaa, että kun me ylistämme, monet alkavat kunnioittamaan Jumalaa ja turvaavat häneen. Kun elämäsi ylistää Kuningasta, todistat mitä Jeesus on tehnyt, kuinka olet päässyt ahdistuksesta vapauteen, muissakin syttyy toivo, että ”kun Jeesus auttoi häntäkin, kyllä hän minuakin voi auttaa”. Huomaa myös, että jakeessa viisi meitä kehotetaan pistämään koko luottamuksemme Herraan ja siitä seuraa onnellisuus. Itsekin olen unohtanut useastikin, että minun tulee oppia luottamaan Jumalaan jatkuvasti kaikissa valinnoissani, eikä luottamaan ”lihan käsivarteen”, siis omaan voimaani. Sitä Herra meiltä odottaa, että opimme antamaan hänelle kaiken vallan elämämme jokaisella sektorilla.

Jakeessa kuusi huomaamme, kuinka Daavid ylistää Jumalan valtasuuruutta, ei ole ketään hänen vertaistaan! Kun opimme vastustamaan paholaisen kavalia juonia, arvostamaan Jumalamme huolenpitoa ja hyvyyttä, alamme elämällämme todistaa Jumalan suurista töistä elämässämme, koemme hänen pyhyytensä ja suuruuteensa entistä läheisemmin. Se saa kielemme puhumaan hänen uskollisuudestaan ja hyvyydestään. Tiedätkö, että kiitollisen elämä on paljon helpompaa? Näin sanoi rakas seurakuntapastorimme Jacob Huttunen. Siitä tulikin mieleeni Jaskan slougan: Mistä sinä tänään olet kiitollinen? Meillä on paljon syytä kiittää, ylistää ja palvoa Jeesuta, joka sovitti jokaisen ihmisen syntivelan yhdellä, täydellisellä uhrilla. Siitä riittää kiitoksen aihetta koko elämän ajaksi 🙂 Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂