Avainsana-arkisto: rakkaus

Jumala on rakkaus!

1 Johanneksen kirje 4:7-10

Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän.

Miksi Jumalan lasten tulisi osoittaa rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan? Siksikö, että meidän täytyy esittää olevamme pyhempiä, kuin muut ihmiset? Ei! Kyse ei ole tekopyhyydestä, vaan ilmiselvästi tuntomerkistä, josta Jumala puhuu halki Raamatun. Kaikki perustuu siihen, miten antelias ja täynnä rakkautta Jumala on ihmistä kohtaan, joka ihan itse päätti kapinoida aikojen alussa Luojaansa kohtaan. On tärkeää muistuttaa itseään siitä faktasta, että Jumalan rakkaus maksoi paljon, hänen rakkaan Poikansa elämän vihollisten pelastamiseksi. Koska hän arvioi ihmisen niin arvokkaaksi silmissään, hän päätti pelastaa meidät varmalta kuolemalta, jonka totisesti jokainen ihminen on ansainnut.

Ilman Jeesusta emme olisi päässeet sisälle elämään, pois paholaisen talutusnuorasta. Kun alamme omaksumaan tätä totuutta, meille valkenee, että voimme antaa Jumalalle moraalisia vastalahjoja, olemalla kuuliaisia hänen tahdolleen, tottelemalla mielellämme, kun hän tahtoo käyttää meitä, katumalla aidosti, kun lankeamme jne. Jos sanomme, että rakastamme Jumalaa, mutta pidämme kiinni anteeksiantamattomuudesta, petämme itseämme. Sen sijaan, jos ymmärrämme, että olemme saaneet todella paljon itse anteeksi, tahdomme antaa anteeksi myös muille. Johannes sanoo suoraan, ettei ihminen joka tahdo toimia rakkauden motivoivana, ole oppinut tuntemaan Jumalaa, jos hän ei tahdo rakastaa.

1 Johanneksen kirje 4:11-13

Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä. Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä; tämän me tiedämme siitä, että hän on antanut meille Henkeään.

Johannes osoittaa uudelleen vastavuoroisuutta meille, koska lihallinen luontomme sanoo toistuvasti, ettei meidän tarvitse rakastaa niitä, jotka vihaavat meitä. Väärin. Jeesus kumosi tämän väitteen: meidän tulee rakastaa ja jopa siunata niitä, jotka vihaavat meitä. Se kertoo viestin siitä, että Jumala on rakkaus ja hän vaikuttaa elämässämme. Sen voimalla ihmiset jotka halveksivat Jumalan omia, voivat alkaa pohtimaan syitä käytökseemme ja kärsivällisyyteemme. Koska maailman tapa on kostaa paha pahalla, meidän tulisi osoittaa käytöksellämme, ettemme ole tästä maailmasta, vaan olemme Jumalan valtakunnan periaatteiden toteuttajia silloinkin, kun toiset kiroisivat.

Huomaa, että Johannes painottaa, että Jumalan rakkaus saavuttaa meissä päämääränsä aina, kun toimimme Jumalan valtakunnan periaatteiden mukaisesti, emmekä maksa pahaa pahalla. Kun harjoittelemme tätä arjessamme, monet ihmiset pistävät sen merkille, ja jonakin päivänä he saattavat vakuuttua siitä, että Jumala todella rakastaa heitäkin, ja tahtoo antaa myös heille uuden elämän! Sanaton evankeliumi toimii. Miten Jumalan rakkaus ilmenee uskovissa? Pyhän Hengen kautta, joka asuu meissä. Hän vaikuttaa meissä tahtoa ja tekemistä, kun tahdomme toimia yhteistyössä hänen kanssaan.

1 Johanneksen kirje 4:16-18

Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kun Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistuista; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.

Nyt Johannes puhuu Jumalan lapsen identiteetistä todella oivaltaen: Kun meille syntyy syvä halu miellyttää Jumalaa, alamme ymmärtämään, että hänen rakkautensa kattaa kaikki hänen luomansa ihmiset. Ei ole poikkeuksia. Kun oivallamme tämän, meidän on helpompi osoittaa rohkaisua ja hyväksyntää kaikille ihmisille, eikö totta? Meidän ei tarvitse enää kilpailla siitä, että kuka on kaikkein rakkain hänelle, vaan kaikki ovat samalla viivalla, yhtä arvokkaita. Jos opimme luottamaan Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen, joka ei horju, lähestymme häntä ja opimme hänestä jatkuvasti lisää. Läheisyys tulee vietetyn ajan perusteella, ei opittujen fraasien.

Ja kun eräänä päivänä jokainen ihminen seisoo pyhän Jumalan valtaistuimen edessä, emme pelkää, koska olemme viettäneet aikaa hänen kanssaan, oppineet tuntemaan hänen sydämensä. Emme ole eläneet etäisessä suhteessa, vaan läheisessä rakkaussuhteessa. Silloin voimme häpeilemättä astua hänen eteensä! Olemme vaelluksemme aikana muuttuneet Jeesuksen kaltaisiksi pyhitysprosessin kautta ja tuottaneet kunniaa Jumalallemme. Jumalan rakkaus ajanut pois kaiken pelon rangaistuksesta ja hylkäämisestä. Paholaisen keinot eivät ulotu niihin, joilla vahva identiteetti Jumalan rakkaina lapsina.

Jos sovellamme oppimaamme ihmissuhteisiin, voisi sanoa vaikka niin, että kun vietämme aikaa jonkin meille läheisen ja rakkaan ihmisen kanssa, alkaa sanoittakin välittymään se, mitä ajattelemme ja keitä aidosti olemme. Jos puhumme toista ja elehdimme toista, se ei mene läpi. Se mitä päästämme sydämeemme, mitä sinne syötämme, määrittää millaisiksi tulemme. Juuri tämän takia Raamattu neuvoo meitä varjelemaan sydämemme, koska sieltä elämä lähtee. Siksi on niin kallisarvoista ruokkia sisäistä ihmistä Jumalan läsnäololla, tutkien Sanaa ja rukoilla, silloin hän saa varjella sydämemme niin, ettei maailma pääse saastuttamaan meitä.

Kun vietämme aikaa ihmisen lähellä, jonka koemme läheiseksi, alamme lukemaan häntä pikku hiljaa. Meille syntyy kuva hänestä sanojen, eleiden, motiivien ja toiminnan kautta. Sellaisen ihmisen lähellä on turvallista, jonka motiivina toimii rakkaus. Kukaan, joka väittää rakastavansa, ei voi todella osoittaa vilpitöntä ja uhrautuvaa rakkautta, ennen kuin on päässyt oppimaan millainen Jeesus on. Kun Jeesus saa olla elämme Herra, kaikki ihmiset kokevat olonsa tervetulleiksi lähellämme. Vastasyntynyt vauvakin tiedostaa jo nopeasti, onko hän todella tervetullut maailmaan ja perheeseen.

Vaikka olisimme joutuneet kokemaan paljon kärsimystä elämässämme, muiden ihmisten hylkäämistä ja tarpeidemme vähättelyä, on suurta Jumalan armoa, että hän voi eheyttää meidät pikku hiljaa, kun antaudumme eheytymisprosessiin hänen kanssaan. Siksi pyydän sinua rakas lukijani miettimään millaisia ajatuksia ja sanoja viljelet ja pyydä Jumalalta armoa puhua rohkaisua ja siunausta kaikkien ihmisten elämään, jotta he todella tulisivat tuntemaan Isän täydellisen rakkauden! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Inhimillisyydestä ja rakkaudesta

Inhimillisyys. Mitä se merkitsee minulle tänään? Suhtaudunko inhimillisesti lähimmäisiini ihan oikeasti? Ovatko lähimmäiseni minulle vain hyödykkeitä vai rakastanko heitä niin kuin Herrani tahtoo? Ymmärränkö todella miten Jeesus rakasti ihmisiä ja osoitti heille empaattisuutta, vaikka toiset tuomitsivat nämä ihmiset pelastukseen kelpaamattomiksi?

1 Johanneksen kirje 4:7-12

Rakkaani, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meille, että Jumala lähetti ainutsyntyisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttaan. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on tullut meissä täydelliseksi.

Miksi minä mietin, kuka ansaitsee rakkauteni sen sijaan, että tahtoisin osoittaa Jumalan rakkautta kaikille? Jos aidosti ymmärrän mitä Jeesus teki ristillä kaikkien ihmisten edestä, ymmärrän, että kaikki ovat samalla viivalla Jumalan edessä. Jumalalla ei ole lempilapsia, joita hän rakastaa enemmän kuin toisia. Hän on oikeudenmukainen kaikkia kohtaan. Miksi minun on niin vaikea rakastaa aidosti niitä, jotka eivät välttämättä ajattele samalla tavalla kuin minä?

Koska Jumala on rakkaus, minun tulee hänen lapsenaan toteuttaa samaa toimintatapaa käytännössä. En saa enää syrjiä ihmisiä, vaan siunata ja rohkaista kaikkia. Jos päätän olla osoittamatta rakkautta ja empaattisuutta, Pyhä Henki tulee murheelliseksi, koska silloin käytökseni ohjautuu lihallisuuteni puolelta, eikä Hengen.

Johannes heitti Hengen vaikutuksesta melkoisen terävät sanat: ”Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.” ja ”Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme.” Nämä jakeet pistää itseni kovin pienelle paikalle ja joudun tunnustamaan, etten ole onnistunut siinä todellakaan täydellisesti. Tarvitsen Jumalan armoa ja jatkuvaa Pyhän Hengen vaikuttamaa ohjausta, jotta osoittaisin rakkautta kaikille. Se tekee meistä nöyriä. Se saa meidät kääntymään Herran puoleen ja tutkimaan ja soveltamaan Raamattua käytännössä. Raamatun ei siis kuulu olla meille kirja muiden joukossa, vaan meidän tulee omaksua ja rakastua siihen! Silloin se alkaa muokkaamaan ajattelu- ja toimintatapojamme ja voimme oikeasti alkaa muuttumaan Jeesuksen kaltaisiksi.

Galatalaiskirje 5:16-18, 22-25

Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa. Liha himoitsee Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan. Ne ovat toisiaan vastaan, niin ettette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos Henki johdattaa teitä, ette ole lain alaisia.

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, vaeltakaamme myös Hengessä.

Näistä jakeista näemme minkälaista taistelua meidän sisällämme käydään päivittäin. Vanha, syntinen luontomme ei tahdo, eikä voi tehdä Jumalan tahtoa, koska se on avoimessa kapinassa Jumalaa vastaan. Miten voimme voittaa tämän taistelun? Ymmärtämällä, että Jeesus on voittanut paholaisen vallan ja kun olemme Jumalan lapsia, voimme päättää elää uuden toimintatavan kautta! Kun valitsemme etsiä Jumalan tahtoa täydestä sydämestämme, alistumme silloin Pyhän Hengen johtoon. Silloin, ja vain silloin voimme ristiinnaulita eli tappaa synnilliset taipumuksemme, koska Jeesus on kuningas! Taistelemme aina voitosta käsin, ja se meidän täytyy muistaa! Koska synnin voima on laissa, joka osoitti syyllisyytemme, se on kumottu Jeesuksen asettaessa uuden liiton verensä kautta, olemme vapaat synnin ja kuoleman laista!

Rakkaus sisältää kaikki muut Hengen hedelmät. Minun täytyy jatkuvasti itse täyttyä Jumalan rakkaudella, ja levittää sitä ympärilleni. Se on tahdon päätös. Se ei ole aina helppoa, mutta kun tahdon muuttua Jeesuksen kaltaiseksi, tahtoni alkaa alistua Pyhän Hengen johtoon myös tällä alueella!

Minun tehtäväni on rakastaa vailla toivetta saada vastarakkautta. Niin Jeesus toimi. En siis rakasta sen vuoksi, että minua kohtaan osoitettaisiin rakkautta, vaan siksi, että itse täytyn Jumalan rakkaudella ja tehtäväni on virrata tuota rakkautta maailmaan. Jos osoitan pyyteetöntä rakkautta toisille, he huomaavat sen. Se puhuttelee. Se on teeskentelemätöntä ja aitoa. Se jää mieleen. Jos itse päätän rohkaista muita, saan itsekin rohkaisua. Sitä mitä kylvän, sitä tulen niittämään. Oma rakkauspankkini täyttyy jatkuvasti ollessani yhteydessä Jumalaan. Siksi tämän suhteen hoitaminen on niin tärkeää.

Jaakobin kirje 3:13, 17

Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Näyttäköön hän tekonsa hyvällä vaelluksellaan, viisaasti ja sävyisästi. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdasta, sitten rauhaisaa, lempeää, taipuisaa, se on täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä. Se on tasapuolinen ja teeskentelemätön.

Mielestäni näissä jakeissa on suuri totuus. Jotta osoittaisimme omaksuneemme Jumalan antamaa viisautta ja ymmärtäväisyyttä, meidän täytyy päättää alistua Jumalan tahtoon päivittäin. Jaakobin esittämä kysymys viittaa mielestäni edelliseen jaejaksoon, jossa hän kertoo kielen käytön merkityksestä. Jokainen meistä tietää, että puhumme toisinaan haavoittaen lähimmäisiämme. Mutta jos sanomme olevamme Jumalan lapsia, meidän tulee toisinaan pitää suu kiinni ja toimia viisaasti, silloin kun olemme sanomassa jotain typerää. Silloin osoitamme, että Jumalan rakkaus ja Hengen hedelmä on kasvanut elämässämme. Huomaa, että adjektiivit jotka jakeissa luetellaan, eivät ole luontaisia ihmiselle, vaan Jumalalle.

Jumalan pyhittävä armo kasvattaa meitä Jeesuksen kaltaisiksi, olkoon se meidän sydämemme rukous tänään ja aina. Kukaan meistä ei muutu täällä maan päällä täydellisesti Jeesuksen kaltaiseksi, mutta voimme asettaa sen päämäräksemme ja tahtotilaksemme, jotta fokuksemme olisi aina hänessä. Jos annamme lihamme hallita elämäämme, ja ajattelemme, ettei sillä on väliä miten täällä vaellamme, pääsemmehän kerran taivaaseen armosta, emme ole ymmärtäneet miten suuren hinnan Jeesus maksoi meistä, jotta tahtoisimme elää hänen kunniakseen. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Getsemanessa

Matteus 26:36-42 (Raaamattu Kansalle)

Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille: ”Istukaa tässä sillä aikaa kun minä menen tuonne rukoilemaan.” Hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa. Hän alkoi murehtia ja joutui tuskan valtaan, ja hän sanoi opetuslapsille: ”Minun sieluni on syvästi murheellinen, aina kuolemaan asti. Jääkää tähän ja valvokaa minun kanssani.” Sitten hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen ja rukoili sanoen: ”Isäni, jos mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä!” Jeesus palasi opetuslasten luo ja tapasi heidät nukkumasta. Hän sanoi Pietarille: ”Ettekö te edes yhtä hetkeä jaksaneet valvoa minun kanssani? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko.” Hän meni pois toisen kerran ja rukoili: ”Isäni, jos tämä malja ei voi mennä ohitseni minun sitä juomatta, niin tapahtukoon sinun tahtosi.”

Matteus 26:38-39 (Elävä Uutinen)

Jeesus sanoi murheellisena ja tuskissaan: ”Minä olen kuolemanhädässä. Pysykää tässä ja valvokaa kanssani.” Hän meni vähän matkan päähän, heittäytyi maahan ja rukoili: ”Isä! Jos mahdollista, ota minulta pois tämä malja. Haluan kuitenkin, että tapahtuu sinun tahtosi eikä minun.”

Kun katsomme taaksepäin Matteuksen evankeliumin lukua 26, voimme nähdä, mitä kaikkea Jeesus koki ennen tätä hetkeä. Hänen surmaamistaan suunnitellaan, ja hän itse ilmaisee opetuslapsilleen, että pääsiäisenä hänet luovutetaan ristiinnaullittavaksi. Juudas teki päätöksen ryhtyä Herransa kavaltajaksi, mitä voi syvästi ihmetellä, sillä hän on ollut yhdentoista muun kanssa hänen lähimpiä ystäviään (!), mutta koska hän oli koko Jeesuksen palvelutyön aikana varastanut palvelutyön kassasta rahaa, hän päätti kavaltaa Jeesuksen kolmestakymmenestä hopearahasta. Hänellä oli siis samanlainen sydän kuin Bileamilla; he himoitisivat rahaa. Jeesus syö pääsiäisaterian opetuslasten kanssa ja asettaa ehtoollisen. Lopuksi hän profetoi heidän loukkaantuvan häneen ja Pietarin lankeavan. Tämän jälkeen Jeesus tulee heille tuttuun paikkaan Getsemaneen (näin olen kuullut).

Jeesus oli siis kokenut paljon ennen vangitsemistaan ja kuten näemme, hän ottaa läheisimmät ystävänsä mukaansa kauemmaksi ja alkoi murehtia, tuskastui ja koki olevansa kuolemanhädässä. Näissä tuntemuksissa näemme hänen olevan sataprosenttinen ihminen, koska hän reagoi voimakkaasti tietäessään, että kohta tapahtuu jotain järkyttävää. Mitä Jeesus koki noina hetkinä, miksi jossakin toisessa evankeliumissa kerrotaan, että hänen hikensä stressin tähden muuttui veripisaroiksi? Mikä sai tämän reaktion aikaan? Ilkka Puhakka puhui muutamia vuosia Seinäjoella pääsisäisen tapahtumista ja kertoi, että Jeesuksen suurin taistelu ei ollut se, että hän joutui kuolemaan ristillä todella rankan kuoleman, vaan se hetki, kun hän suostui, että ihmiskunnan synti laskettiin hänen päälleensä ja näin ollen hän samastui paholaiseen, joka on tehnyt syntiä alusta asti. Siis, viaton vapahtaja tehtiin synniksi meidän tähtemme. Tätä taistelua hän kävi Isänsä edessä, mutta alistui hänen tahtoonsa.

Johannes 6:38

Minä en ole tullut taivaasta toteuttamaan omaa tahtoani vaan lähettäjäni tahdon.

Huomaa, että Jeesuksen prioriteetissa tärkeimpänä oli aina tehdä Isänsä tahto. Hän vietti paljon aikaa hänen kanssaan öisin, eikä koskaan toiminut omin neuvoin, vaan noudatti täsmällisesti Isänsä ohjeita. Hän ilmaisi asian myös niin, ettei hän tee mitään mitä hän ei näe Isänsä tekevän, sekä kertoi, että Isä ja Poika ovat yhtä. Huomaa, että hänellä oli jatkuva, syvällinen yhteys Isäänsä ja siksi hän kutsuu häntä läheisellä tavalla Isäkseen. Näemme myös näissä jakeissa, että lähimmät opetuslapset näkivät varmasti, kuinka Jeesus koki sanomantonta tuskaa, mutteivät jaksaneet valvoa ja rukoilla hänen kanssaan, jakaen hänen tuskansa. Se kertoo meistä paljon. Pietarikin lupasi hetkeä aiemmin, ettei koskaan kiellä mestariaan ja nyt hän jo nukkui. Näemme, kuinka helposti lihamme saa meissä vallan, sen sijaan, että olisimme Hengessä palavia ja antaisimme hänen hallita meitä, kuten Herraamme. Jeesus päätti alistua täysin Jumalan suunnitelmaan, ja ymmärsi, ettei ihmiskuntaa kukaan muu tulisi pelastamaan synnin kirouksen alta.

Mitä voisimme oppia Jeesuksen kuuliaisuudesta ja hänen tavastaan toimia? Hän päätti antautua sataprosenttisesti Jumalan tahtoon. Se vaati lujan päätöksen kuolla itsekkyydelle, välinpitämättömyydelle ja rakastaa näitä ihmisiä, jotka hän tuli pelastamaan. Silti harvat ihmiset ymmärsivät hänen kutsumustaan ja olivat tuomitsemassa ja tappamassa hänet. Mikä sai Jeesuksen hyväksymään mielettömän tehtävänsä, tulemaan Isän hylkäämäksi meidän tähtemme, kantamaan koko maailman kollektiivisen syntivelan harteillaan meidän syyllisten edestä? Rakkaus.

1.Joh. 4:7-10

Rakkaani, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meille, että Jumala lähetti ainutsyntyisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttaan. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me oleme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Pastori Ville Pitkänen on joskus opettanut että rakkaus on toimintatapa. Aamen. Niin se on! Ajattele, miten voimakkaasti apostoli Johannes sanoo, että jos me päätämme rakastaa, tunnemme Jumalan. Se ei ole kevyesti sanottu. Ikävä kyllä vastakohtakin on yhtä totta: Jos me päätämme olla rakastamatta, emme tunne Jumalaa. Meidän täytyy ymmärtää, että Jumalan rakkauden mitta on aivan eri asteikolla kuin meidän. Joskus saatamme puolustella: Enhän minä ole ketään tappanut, en siis ole paha. Mutta Jumalan mittaristo on aivan toinen: Vuorisaarnassa Jeesus asetti Jumalan standardit paljon korkeammalle, jotta ymmärtäisimme, ettei kukaan ihminen voi yltää niihin. Ainoastaan Jeesus eli täydellisen elämän ja vastaanottamalla hänet elämämme Herraksi, voimme rakastaa, koska Jumala on rakkaus. Ja jos sanomme, että olemme hänen lapsiaan, me olemme velvolliset rakastamaan toinen toisiamme. Jeesus on täydellinen roolimalli meille kaikille siitä, kuinka meidän tulisi elää. Joudumme monta kertaa myöntämään, että olemme vajavaisia, teemme virheitä, mutta jos päätämme silti valita toimintatavaksemme rakastaa toisia ja myös itseämme terveellä tavalla, Herra muuttaa meitä Jeesuksen kaltaisiksi sen kautta :).

Mihin tämä kaikki johtaa? Siihen, ettemme pelkää olla lähellä Jumalaa ja täysin läpinäkyviä hänen edessään. Muista, että hän on jokatapauksessa kaikkitietävä, kaikkialla läsnäoleva, kaikkivaltias ja muuttumaton Jumala, jolta yksikään ajatuksemme tai tekomme ei voi pysyä salassa. Jeesus siis tuntee sinut, mutta hän ei tuomitse sinua. Hän rakastaa sitä, että hän näkee lastensa toimivan rakkauden toimintatavan kautta ja olevan rehellisiä, sen sijaan, että toimisimme lihamme tahtomalla tavalla. Huomioi, että Jeesus oli täysin rehellinen ja läpinäkyvä Isänsä edessä kun hän rukoili, että jos tämä malja voi mennä ohitseni. Hän osoitti avoimuutensa reilusti, mutta sen jälkeen alistui Isänsä tahtoon. Mitä luulet, eikö Isä rakasta tällaista rehellistä Poikaansa, joka ei peittele tuskaansa ja silti päättää valita rakkauden toimintatavakseen? Meidän tulee tehdä samoin tänään :D. Lopuksi paljastan jotain nuoruudestani, jonka mennä viikolla Pyhä Henki nosti sydämelleni. Toivon sen rohkaisevan teitä rakkaat lukijat.

Muistan kun olin vielä peruskoulussa ylä-asteella ja eräs tuttu henkilö kehotti minua valehtelemaan tädilleni, jotta sen varjolla voin alkaa juomaan olutta hänen ja muiden kanssa. Sanoin hänelle, etten koskaan voisi valehdella tädilleni ja tiesin nuorena uskovana, että jos sen teen, että alan valehtelemaan vielä rakkaalle tädilleni, maailma alkaa viemään kovaa kyytiä ja olen ongelmissa. Tää kaveri yritti vielä joskus pelottelun kautta hallita elämääni, mutta niin vain Herra auttoi enkä aloittanut juomista ja kiitän siitä Jumalaa. Toinen puoli tähän asiaan on, että läheiseni rukoilivat puolestani tuona aikana ja tätini (joka kasvatti meidät) sanoi joskus, että seura tekee kaltaisekseen. Siksi etäännyin tästä ryhmästä yhdeksännellä luokalla ja muutettuani Oulaisiin opiskeluiden perässä seuraavana vuonna kiitin Herraa, ettei tuo kaveriporukka enää voinut hallita toimintaani kaveripaineen kautta. Tänä päivänä ylistän, palvon ja kiitän Jumalaani, että olin ja olen uskoakseni edelleen esirukousten kohde. Se varjeli minut lähtemästä maailmaan, alkamasta määrätietoisesti valehtelemaan (siis elämään valheessa) ja antamaan avaimet paholaiselle, joka pyrkii tappamaan, tuhoamaan ja rikkomaan ihmisen pieniksi palasiksi. Päätä tänä päivänä olla täysin rehellinen ennen kaikkea Jumalalle ja tuon suhteen kautta voit sitoutua olemaan läpinäkyvä aivan kaikille ihmisille. Varjele kielesi vilppiä puhumasta ja anna koko elämäsi uhrina Herralle (Room. 12:1) ja tee päätös seurata häntä koko sydämestäsi. Silloin et koskaan eksy, eikä saatana pääse sitomaan sinua valheisiin ja saat nauttia todellisesta, pysyvästä vapaudesta Isäsi kanssa, sen parempaa ei ole olemassakaan! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂 T. Jukka

Mitä YTM todella on?

Yhdessä Tekemisen Meininki. Se kumpuaa toimintatavasta. Opetellaan tekemään asiat yhdessä. Vartuin lapsuuteni Kärsämäellä, Miilurannan kylässä (pohjois-pohjanmaalla), ja mieleeni muistui monta juttua. Lähdimme keräämään mansikoita ja lakkaa. Meillä oli vanha rintamamiestalo,  ja ulkorakennus, jossa oli melko iso liiteri. Lapsuudessa muistan, että ennen kuin tuttu kirvesmies rakensi taloomme saunan, kävimme saunassa siellä ulkorakennuksessa. Kova pakkanen (tyyliin -30) ja ei kun saunaan, tähtitaivas, ei parempaa! (Juha Tapio: ”minä muistan pakkastalvet” 🙂 ) Mieleeni muistui siihen liiteriin liittyen, kuinka joskus oli niin, että oli paljon puuta, joka piti pieniä sirkkelissä, ja heitellä sisään. Tässä on ihan oikeasti kuva YTM:stä! Ensimmäinen nosti pitkän puun sirkkeliin, kokenut mies sirkkelöi, jonka jälkeen puut tippuivat maahan, sen jälkeen annettiin seuraavalle, joka heitti puut liiteriin. Tätä toistettiin useampi tunti. Käytiin syömässä ja kahvilla välissä ja taas jatkettiin. Eihän se pikkupojalle mitään älyttömän hauskaa todellakaan sillon ollut, kun oli komia 20-30 asteen aurinkoinen päivä, olis halunnut futista pelata ennemmin, mutta nyt ymmärrän, mistä yhteisöllisyys kumpusi aiemmin!

Menetelmät muuttuvat, tästä sirkkelöinnistä ei mennyt montakaan vuotta, kun sen korvasi valmiiksi  pienitty puukuorma, joka toimitettiin monen kuution eränä. Oli siinäkin oma yhteisöllisyytensä, kun nakkelimme niitä liiteriin… Mutta silti, vanha tapa oli enemmän, kun teimme asiat yhdessä monta tuntia: teimme töitä, söimme yhdessä, kävimme välillä pienellä tauolla ja taas mentiin! Ei ihme, että ihmiset olivat melkoisen terveitä, kun tehtiin oikeasti ruumiillista työtä. Kun mietin itseäni nyt, ja vertaan sitä lapsuuteeni, sillon tehtiin ite, nyt istun kerrostalossa ja oletan kaiken tulevan mulle niin kuin manulle illallinen. 

Missä sitä yhteisöllisyyttä tänään voi kokea? Esimerkiksi seurakunnassa. Niin minä sen aattelen. Carl-Gustaf Severin vieraili valloita maa konferenssissa tammikuussa Seinäjoella ja kertoi myös yhteisöllisyydestä, jota koki pienessä seurakunnassa, jossa alkoi nuorena käydä. Hän kertoi vanhemmasta Jumalan naisesta, joka rukoili monien kansojen puolesta ja myöhemmin ymmärsi, että oli julistanut juuri noiden kansojen keskellä ilosanomaa Jeesuksesta!

1. Joh. 5:1-4

Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa isää, rakastaa myös hänen lastaan. Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään. Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa. Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme.

Uskomme siis näkyy, tulee eläväksi, kun rakastamme Jumalan lapsia. Apostoli Johannes, Pyhän Hengen vaikutuksesta kirjoittaa, että ”siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään.” Se on selkeä asia. Kun alamme soveltaa tätä Jumalan asettamaa periaatetta elämässämme, siitä tulee valittu toimintatapa. Rakkaudesta kumpuaa rohkaiseminen, rinnallakulkeminen, ystävyys, uskollisuus, hyvyys, kärsivällisyys, itsehillintä ja kaikki muut Hengen hedelmät. Ja ajattele, että rakkaudesta kumpuava uskomme, se voittaa maailman! Kun ihmiset jotka ovat rikki sisäisesti, näkevät ja kokevat Jumalan rakkauden (agapee) meissä, herää kiinnostus, koska aidon tunnistaa. Meidän tulisi siis välittää Jumalan rakkautta siinä vaikutusalassa jonka Herra on antanut meille. 

Katsotaanpa pari aiheeseen liittyvää kohtaa: 

Jaakob 2:1, 8, 26

Veljeni, te jotka uskotte meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen, kirkkauden Herraan, älkää erotelko ihmisiä. Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi», te teette oikein. Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja. 

1. Joh. 4:19-21

Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään. 

Voimme varmaan todeta Jaakobin ja Johanneksen kanssa, että ei ole mitään epäselvää tässä asiassa. Jumala on rakkaus, ja hänen käsittämätön rakkaus tuli julki hänen Pojassaan, kun hän tahtoi ja tahtoo edelleen, pelastaa vihollisensa, jumalattomat. Jos todella ymmärrämme, että Jumala on pyhä, ettei hänessä ole mitään syntiä itsessään, vaan erottuu siitä, ymmärämme sen valtavan eron hänen ja meidän välillämme, jotka olemme syntisiä. Ainoa, joka pystyi tuon kuilun poistamaan, oli Jeesus Kristus. Miten se onnistui? Jeesus nöyrtyi ja tuli ihmiseksi. Hän eli niin kuin me. Silti hän oli myös Jumala ja koska eli synnittömän elämän, uhrasi itsensä jokaisen ihmisen tähden, ja sovitti kaikki syntimme ja teki sen, minkä synti oli tuhonnut: Toi meidät takaisin yhteyteen Jumalan kanssa. Tähän voisi sanoa halleluja 😀

Tähän perustuu todellinen yhteys ja rakkaus. Jos todella tahdot kokea aitoa yhteyttä ja rakkautta, tule Jumalan luo. Jos koet, ettet osaa rakastaa, opettele viettämään aikaa Jumalan läsnäolossa. Jos tahdot kokea yhteyttä, ala käymään säännöllisesti seurakunnassa, tutustu uskon veljiin ja sisariin. Ja ihan oikeasti: Ala palvella seurakunnassa, siitä tulee hyvä mieli, kun rakkaudesta Herraa kohtaan voit palvella toisten kanssa. Jos sitoudut seurakunnan yhteyteen ja kasvat Jumalan rakkaudessa luonnollinen seuraus on se, että alat antamaan omastasi Jumalan valtakunnan eteenpäin viemiseksi paikkakunnallasi ja aina maailman ääriin saakka. Meistä kasvaa antajia 🙂 

Meidän kolmiyhteinen Jumalamme on täydellinen kuva keskinäisestä harmoniasta, yhteydestä 🙂 ole siunattu ystäväni 🙂