Avainsana-arkisto: tuhlaajapoika

Tuhlaajapoika, identiteetti ja uusi liitto

Luukas 15:11-24

Vielä Jeesus sanoi: ”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: Isä, anna minulle se osa omaisuudesta, joka kuuluu minulle. Niin isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Muutaman päivän kuluttua nuorempi pojista kokosi kaiken, mitä omisti, ja matkusti kaukaiseen maahan. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen paheellista elämää. Kun hän oli tuhlannut kaiken, tuli siihen maahan ankara nälänhätä, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Silloin hän lyöttäytyi erään sen maan kansalaisen seuraan, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikoja paimentamaan. Hän olisi halunnut ravita itsensä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut. Silloin hän meni itseensä ja sanoi: Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yllin kyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Tee minut yhdeksi palkkalaisistasi. Niin hän nousi ja lähti isänsä luo. Kun hän vielä oli kaukana, hänen isänsä näki hänet ja tunsi sääliä. Isä juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä hellästi. Poika sanoi hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Mutta isä sanoi palvelijoilleen: Tuokaa nopeasti parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja iloitaan! Sillä tämä minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon! Hän oli kadonnut, mutta nyt hän on löytynyt! Ja he aloittivat ilonpidon.

Tuttuakin tutumpi vertaus tuhlaajapojasta. Tarkoitukseni ei ole tällä kirjoituksella alkaa kääntämään vertausta nykyaikaan, paitsi niiltä osin, jotka koin Herran laskevan sydämelleni. En väitä, että tulkintani olisi täysin vedenpitävä, mutta tämä vertaus puhuttelee monella tavalla, ja monesti Pyhä Henki voi avata tuttuihinkin jaejaksoihin aivan uusia puolia. Vaikka jaejaksolla onkin yksi syvempi, keskeinen merkitys, voi sen sisältä löytyä paljon eri merkityksiä, jotka ovat sopusoinnussa Jumalan sanan kokonaisilmoituksen kanssa.

Jakeessa kaksitoista nuorempi veli sanoi ääneen jotain, joka mursi isän sydämen. Mikä vaikutti pojan päätöksen taustalla? Varmaankin hän oli pitkään katsonut elämää perheen sisältä, suojassa kaikelta, ja päätellyt, että maailmassa olisi varmasti paljon asioita, joista voisi nauttia. Että ehkei hänen isänsä tiennyt miltä tuntuu nauttia elämästä. Hän oli haaveillut, että jonakin päivänä hän jättäisi kaiken tämän tutun ja turvallisen ja matkustaisi kauas pois ja eläisi niin kuin itse kokee parhaaksi. Hän saattoi ajatella, että maailmassa jota hän ei ollut koskaan saanut maistaa, hän saisi rahaa, mainetta ja naisia mielin määrin ja alkoi sydämessään himoita niitä valtavasti. Hänen identiteettinsä isänsä poikana alkoi hämärtyä ja maailma kiinnosti paljon enemmän. Ehkä hän oli päättänyt olla kertomatta isälleen sisäisestä päätöksestään ja eräänä päivänä hän laukaisi pitkään suunnittelemansa, mielestään erinomaisen päätöksen. Samalla päätös kertoi karua kieltään identiteetin muutoksesta; kun tuossa kulttuurissa poika sanoi, että tahtoo oman osuutensa perinnöstä, hän ilmaisi toivovansa isänsä kuolemaa.

Pojan päätöstä alleviivasi lähtö kaukaiseen maahan. Hän oli saanut tarpeekseen niistä kuvioista, joissa hän oli elänyt, hän tahtoi mahdollisimman kauas, jottei identiteetti isän poikana muistuttaisi häntä. Se kertoo karua kieltään hänen suhteestaan isää kohtaan: hän halveksi häntä. Jae 13 jatkaa, että kun poika pääsi perille, hän tuhlasi kaiken eläen paheellista, siis irstasta elämää. Nyt hän mielestään nautti elämästään täysillä! Hän ajatteli, että hänellä on kaikki mitä hän tarvitsee elämiseensä, eikä mikään pysäyttäisi häntä ikinä. Ehkä hän ajatteli, että olin aivan oikeassa, kun lähdin pois kotoa ja saan nyt rakentaa oman näköisen elämän. Epähuomiossa hän pisti kaiken menemään.

Jakeet 14-16 paljastavat, että poika joutui kohtaamaan karun todellisuuden. Olosuhteet voivat muuttua nopeastikin, eikä hän ollut varautunut siihen millään tavalla. Kaikki mitä hän oli hankkinut kärsi rajun inflaation ja joutui heitteille. Hänen hieno suunnitelmansa alkoi näyttää surkealta, kun hän joutui kärsimään, oli aikaa miettiä elämän prioriteetteja sikojen luona. Olosuhteet saavat monesti pohtimaan asioita syvällisemmin.

Jakeet 17-19 kertovat sisäisestä päätöksestä, joka ei tullut nopeasti, eikä helposti. Hän ihan aidosti katui tekemäänsä syntiä. Hän ymmärsi, ettei hän ollut kapinoinut ainoastaan isäänsä vastaan, vaan Jumalaa. Hän toivoi, että isä hyväksyisi kaikesta häpeästä huolimatta hänet palkkalaisekseen. Katsotaanpa yksi jae:

Psalmi 51:6

Sinua Ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt, olen tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi. Sinä osoittaudut vanhurskaaksi puheessasi ja puhtaaksi tuomitessasi.

Varmasti poika koki oman kelvottomuutensa Jumalan edessä, samoin kuin Daavid, joka tämän katumus psalmin kirjoitti.

Jakeet 20-24 kertovat vertauksen huippukohdan. Ennen kuin poika ehtii sanoa sanaakaan, hänen isänsä osoittaa hänelle ehdotonta rakkautta, ottaa hänet niin lämpimästi vastaan kuin on mahdollista. Poika ei ansaitse tätä rakkautta ollenkaan. Kaikesta huolimatta poika aloittaa katumuksensa julkituomisen, mutta ei pääse edes loppuun, kun hänen isänsä keskeyttää hänet ja palauttaa hänen asemansa täysivaltaisena poikana. Sormus on tärkeä, koska mitä ilmeisimmin se on sinetti sormus, jolla perhe vahvisti kaupat. Pojan identiteetti siis ennalleen asetettiin. Isä on täysin varma, että nyt on syytä juhlaan ja kertoo pojan uudestisyntyneen elämään ja poikakin lopulta uskoo, että hän on saanut kaiken anteeksi.

Miten soveltaisin tätä vertausta meihin? Ainakin pari ajatusta nousee mieleen. Paholaisen missio on siis tuhota Jumalan lapsen ja Isän suhde, jota tuossa tuhlaajapoika vertauksessa hyvin käsiteltiinkin. Mitä keinoja paholaisella sitten on? Miehiä vastaan hän käyttää esimerkiksi näitä kolmea: Raha, maine ja seksi. Kun alamme näkemään maailman houkuttelevana, emmekä valvo uskomme tilaa, se alkaa viemään aikaa Jumalalta ja suhteemme hoitamiselta. Prioriteetti järjestys siis alkaa pikku hiljaa vaihtumaan. Se ei tapahdu todellakaan yhdessä yössä, vaan pikku hiljaa paholainen alkaa valheillaan viemään meitä pois rakastavan Isän luota. Yksi: Valvo ja hoida siis omaa suhdettasi Jumalaan, älä anna minkään asian viedä sinun keskittymistäsi pois Herrasta, joka maksoi sinusta täyden hinnan. Kaksi: Muista, että kun muut asiat alkavat tulemaan tärkeimmiksi ja seurakuntayhteys jää, ollaan vaarallisilla vesillä. Kolme: Älä unohda olla kiitollinen Jumalalle siitä, mitä sinulla nyt on. Liian helposti pidämme asioita itsestäänselvyyksinä, vaikka kaikki mitä meillä on, on Jumalan lahjaa.

Jos nämä kolme asiaa jäävät taka-alalle, uskomme on kriisissä. Voidaan puhua identiteetti-kriisistä. Jos sielunvihollinen saa eristetyksi uskovan muista Jumalan lapsista, hänet on todella helppo saada saaliiksi. Ihminen on sen verran sokea, ettei helposti myönnä tätä, koska oma lihamme nauttii synnistä. Mutta meidän ei tulekaan olla kuuliaisia lihallemme, koska se on yhteistyössä paholaisen kanssa. Sen sijaan meidän tulee haluta jatkuvasti uudistua mielen uudistuksen kautta (Room. 12:2), jotta uudeksi tehty henkemme vahvistuu, eikä liha pääse valtaan.

Tuhlaajapoika ymmärsi ilmeisesti lopulta, ettei hänen tarvinnut yrittää suorittaa palvelijan työtä, ansaitakseen isänsä anteeksiantamuksen. Koska se on ilmainen lahja. Ymmärretäänkö me asemamme uuden liiton lapsina, vai olemmeko suorituskeskeisiä uskovia, jotka elävät vielä vanhassa liitossa? Olemmeko sisäistäneet, ettei meidän lihamme ikinä voi pyhittyä? Jos itse pyrin jatkuvasti muuttamaan käytöstäni, pahoja ajatuksiani ja intohimojani, mihin enää tarvitsen Jeesuksen apua? Jos onnistun yhden päivän aikana käyttäytymään oikein, ajattelemaan oikein ja välttämään intohimoni, alan liian usein ylpeilemään onnistumisistani. Sitä kutsutaan hengelliseksi ylpeydeksi ja siitä meidän täytyy puhdistua.

Sen sijaan, jos me aidosti nöyrrymme ja tunnustamme Jumalalle oman kykenemättömyytemme pyhittää omaa käytöstä, ajatuksia ja himoja, saamme kokea armon, joka kasvattaa meitä riippumaan Jeesuksen täytetyssä työssä. Tulemme tietoisiksi Jeesuksen ansioista, johon turvaamme koko sydämestämme ja antaudumme hänen tahtoonsa päivittäin. Hänestä tulee siis sydämeni valtaistuimen oikea valtias. Niin kauan kuin annan hänen johtaa elämäni jokaista osa-aluetta, elämäni tulee pysymään tasapainossa! Miksemme luottaisi siis häneen? Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂