Avainsana-arkisto: usko

Uskommeko yliluonnolliseen Jumalaan?

Heprealaiskirje 11:1-3

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.

Heräsin muutama päivä sitten unesta, kun koin Herran puhuvan uskosta sydämelleni. Yritin kirjoittaa sen ylös: Usko koskettaa näkymätöntä maailmaa. Se on yliluonnollista. Se on kosketus meille näkymättömään Jumalaan, joka on aivan yhtä todellinen kuin se, mitä voimme havaita luonnollisilla silmillämme. Kosketamme sitä, mikä muuttuu uskon kautta näkyväksi maailmassamme. Se taas vaatii aina rohkeutta olla välittämättä ihmisten mielipiteistä, koska he alkavat pitää meitä järjettöminä helposti tämän johdosta, koska ihmiset, jotka eivät seuraa Jeesusta, perustavat havaintonsa aina omille kokemuksilleen ja sille, mitä heidän mielestään viisaat ihmiset sanovat.

Se on todella surullista, koska ihmisiä on todella helppo tänä päivänä johtaa harhaan. Jos joku kertoo ihmisläheisesti, vakuuttavasti ja suostuttelevasti omia totuuksiaan, sitä uskotaan, eikä viitsitä itse ottaa selvää. Tarvitsemme siis tänä päivänä paljon lähdekriittisyyttä, koska ilman sitä alamme uskomaan asioihin joita pidetään totuutena, vaikka monet asiat ovat vastoin Jumalan sanan totuuksia. Mihin meidän pitäisi sitten uskoa ja luottaa? Jumalan omaan sanaan, kun se kertoo uskon esikuvista:

Heprealaiskirje 11:5-6

Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin, ettei hän kokenut kuolemaa. ”Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.” Ennen kuin hänet otettiin pois, hän näet oli – niin hänestä todistetaan – elänyt Jumalan mielen mukaisesti. Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.

Mitä voisimme oppia Henokista? Ainakin sen, että hän tahtoi vilpittömästi oppia tuntemaan Jumalan ja olla hänen ystävänsä, ollen kuuliainen kaikessa, mitä Herra hänelle puhui. Siksi hänen sanotaan eläneen Jumalan tahtomalla tavalla. Jakeessa kuusi meitä kutsutaan toimimaan samoin: Ojentautumaan Jumalan sanan perusteella ja valitsemaan kuuliaisuus, tottelemattomuuden sijasta. Usko haastaa. Se ei ole välinpitämätön, vaan tahtoo kunnioittaa koko luomakunnan ainoaa Kuningasta, joka on tuonut pelastuksen Jeesuksessa ihmisen vastaanotettavaksi.

Eikö meidän tulisi syvästi kunnioittaa häntä sen tähden? Eikö meillä olekin täysi syy pitää häntä luotettavana, koska hän on luonut jokaisen ihmisen? Hän odottaa, ettemme vaadi häntä ilmaisemaan itseään juuri sillä tavalla, miltä meistä tuntuu parhaalta. Koska hän on jo ilmaissut itsensä niin selkeällä tavalla: Hän on luonut maailmankaikkeuden, voimme katsoa tähtiin ja kiittää, että vaikka hän on kaikkivaltias, hän tahtoo olla yhteydessä ihmiseen, luomakunnan kruunuun, johon hän puhalsi Eedenissä elämän hengen, ilman sitä ihminen ei eroaisi eläimistä. Hän ei tahtonut ihmisestä kasvotonta robottia, joka sekoittuu massaan, vaan loi meistä yksilöllisiä, joilla on vapaus valita, mitä tahdomme tehdä elämällämme.

Hän tiedosti, että salliessaan ihmiselle vapaan tahdon, siitä seuraa mahdollisuus torjua Luoja ja synti voisi tulla turmelemaan maailmamme, mutta ymmärrämme, että ilman tätä mahdollisuutta ei olisi myöskään luovuutta, jota näemme ihmisissä päivittäin. Tämän päivän ihmisen ongelma on selkeä: Tahdomme olla vapaita, mutta emme tahdo kantaa vastuuta synneistämme, joten koko tietoyhteiskuntamme tekee kaikkensa, että Jumala poistetaan ja ihmisestä tehdään oman elämänsä jumala.

Jos katsomme tänään koulumaailmaan yhteiskunnasamme, oppikirjat tehdään sellaisiksi, että ihminen voi valita vapaasti mihin uskoo, lapset opetetaan tottumaan noituuteen ja tehdään siitä houkuttelevaa. Enää ei saa puhua tytöistä eikä pojista, koska jokaisen täytyy saada itse määritellä oma sukupuolensa. Mihin tämä kaikki johtaa? Entistä syvempiin identiteettiongelmiin. Nuoret, jotka miettivät omaa identiteettiään, eivät saa enää tukea, vaan heidät ohjataan valitsemaan itse miten pukeutuvat ja jos joku poika kokee itsensä tytöksi, tehdään leikkaus. Ihmisistä tulee entistä rikkinäisempiä, koska heidän pitäisi tehdä päätöksiä, joista Jumala aiemmin päätti.

Miksi ihminen tekee tänään kaikkensa, ettei tarvitsisi uskoa Jumalaan, joka loi meidät yhteyteensä? En toki osaa vastata tyhjentävästi, eikä se on päämääräni, mutta kun katsomme mihin suuntaan maailmamme kehittyy, tulee mieleen tämä kohta:

Johannes 12:9-11

Suuri joukko juutalaisia tuli Betaniaan saatuaan tietää, että Jeesus oli siellä. He eivät tulleet sinne ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myös nähdäkseen Lasaruksen, jonka hän oli herättänyt kuolleista. Mutta ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin, koska hänen tähtensä monet juutalaiset jättivät heidät ja uskoivat Jeesukseen.

Jälleen törmäämme tosiasiaan, jota juutalaisten hengellinen johto ei pystynyt kieltämään: Lasarus oli todistettavasti kuollut ja Jeesus oli herättänyt hänet kuolleista. Vaikka maailmamme huutaisi kuinka kovalla äänellä, että Jumala on kuollut, niin silti Jumalaa ei voi kieltää, koska hän edelleen toimii ja muuttaa ihmisten elämiä! Niin kauan kun minä saan elää tässä maailmassa, en koskaan lakkaa todistamasta omaa todistustani Jumalan muuttavasta voimasta, joka on eheyttänyt minua valtavasti! Siksi jokaisen Jumalan lapsen tulisi olla aina valmis kertomaan todistuksensa Jumalan kunniaksi.

Huomaa, miksi juutalaiset jättivät fariseukset: He näkivät ja kuulivat omilla silmillään ja korvillaan, että Lasarus oli todella noussut kuolleista! Fariseusten tarjoama uskonto ei antanut järkevää selitystä, mitä oli tapahtunut, vaan yritti poistaa ihmeen läsnäolon, koska kun ihmiset kuulivat mitä miehelle oli tapahtunut, sitä useampi päätti lähteä seuraamaan Jeesusta! Tätä saa aikaan elävä usko Jumalaan, joka ei ole kuollut, vaan elää tänäkin päivänä, riippumatta siitä mitä ihmisten mielestä tämän maailman viisaat sanovat!

Rohkaisen sinua rakas lukijani olemaan rohkea ja luja, koska sinä olet näkymättömän Jumalan elävä todiste siitä, että hän on todellinen, sanoi maailma mitä tahansa. Nyt ei ole aika perääntyä ja pelätä, kun maailma sekoaa, vaan olemaan Jumalan sanansaattaja, niin että mahdollisimman moni ihminen löytää katkenneen yhteyden Luojaansa, joka kuoli jokaisen heidän puolestaan. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Joosua, Kaaleb ja kymmenen vakolijaa

4.Moos. 13:1-2, 17-20

Sitten Herra sanoi Moosekselle: ”Lähetä miehiä vakoilemaan Kanaaninmaata, jonka minä annan israelilaisille. Lähettäkää yksi mies kustakin heimosta. Jokaisen heistä tulee olla ruhtinas heimolaistensa keskuudessa.” Lähettäessään heidät vakoilemaan Kanaaninmaata Mooses sanoi heille: ”Menkää Negeviin ja nouskaa sieltä vuoristoon. Katselkaa millainen maa se on ja millaista kansaa siellä asuu, onko kansa voimakas vai heikko, onko sitä vähän vai paljon. Tutkikaa, millainen on maa, jossa se asuu, onko maa hyvä vai huono, millaisia ovat kaupungit, joissa kansa asuu, ovatko ne avonaisia kyliä vai varustettuja kaupunkeja, ja minkälaista on maa, onko se viljavaa vai karua ja kasvaako siellä puita vai ei. Olkaa rohkeita ja tuokaa mukananne sen maan hedelmiä.” Silloin oli ensimmäisten rypäleiden kypsymisaika.

Jumala oli pitänyt israelilaisista huolta pitkän aikaa, kuljettanut heitä uskollisesti ja ollut kärsivällinen. Nyt israelilaiset olivat luvatun maan rajalla. Tätä hetkeä he olivat odottaneet. Jumala sanoi selkeästi Moosekselle, että hän antaa Kanaaninmaan heille. Kun Jumala lupaa jotakin, meidän on parempi vastaanottaa se. Mooses lähetti kaksitoista sukunsa ruhtinasta tutkimaan ja vakoilemaan aluetta. Nämä miehet eivät olleet siis keitä tahansa, vaan israelilaisten heimojen päämiehiä. Voisi ajatella, että he eivät olleet sukujensa arimpia miehiä, vaan rohkeita, koska heitä nimitettiin ruhtinaiksi. Ohjeet, jotka Mooses antoi Herran tahdon mukaisesti olivat yksiselitteiset. Heidän tuli katsella ja tutkia seutua ja ihmisiä. Lisäksi Mooses kehotti heitä olemaan rohkeita. Mitä sitten tapahtui? Miehet vakoilivat Kanaaninmaata neljäkymmentä päivää ja palasivat. Jotakin tapahtui miesten sydämissä, kuten näemme:

4.Moos. 13:26-33

Tultuaan Mooseksen, Aaronin ja koko Israelin kansan luo Paaranin autiomaahan Kaadekseen miehet tekivät selkoa heille ja koko kansalle matkastaan ja näyttivät heille sen maan hedelmiä. He kertoivat Moosekselle: ”Me menimme maahan, jonne meidät lähetit, ja se tosiaan vuotaa maitoa ja hunajaa. Tällaisia ovat sen hedelmät. Mutta siinä maassa asuu väkevä kansa, ja kaupungit ovat lujasti varustettuja ja hyvin suuria. Me näimme siellä myös Anakin jälkeläisiä. Amalekilaiset asuvat Negevin maassa, heettiläiset, jebusilaiset ja amorilaiset asuvat vuoristossa, ja kanaanilaiset asuvat meren rannalla ja Jordanin varrella.” Kaaleb koetti rauhoittaa kansaa napisemasta Moosesta vastaan. Hän sanoi: ”Menkäämme sinne rohkeasti ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me pystymme siihen.” Mutta miehet, jotka olivat käyneet siellä hänen kanssaan, sanoivat: ”Emme me voi käydä sen kansan kimppuun, sillä se on meitä vahvempi.” Näin he puhuivat israelilaisille pahaa maasta, jota olivat olleet vakoilemassa. he sanoivat: ”Maa, jota olemme kierrelleet ja vakoilleet, on maa joka syö asukkaansa. Myös kaikki siellä näkemämme ihmiset olivat kookasta kansaa. Näimmepä siellä jättiläisiäkin, anakilaisia, jotka polveutuvat jättiläisistä. Me olimme omissa silmissämme kuin heinäsirkkoja, ja sellaisia me heistäkin olimme.”

Kun lukee tätä jaejaksoa, ei uskoisi, että nämä miehet olivat elävän ja kaikkivaltiaan Jumalan omaisuuskansan jäseniä, lukuunottamatta Kaalebia ja Joosuaa. Kymmenen vakoilijaa olivat tulleet neljäkymmenen päivän aikana siihen lopputulokseen sydämissään, ettei israelilaisista ole valloittamaan Kanaaninmaata. Raporttia lukiessa saa sen käsityksen, että olivat luopuneet toivosta. He eivät olleet rohkeita, kuten oli kehotettu. He katsoivat tilannetta luonnollisilla silmillään, eivätkä muistaneet, että Jumala on heidän puolellaan. He olivat unohtaneet kuinka lukuisia ihmeitä Herra oli tehnyt israelilaisten keskellä koko matkan tänne asti. Heidät oli vallannut pelko, ja he saivat kansan itkemään ja sanomaan, että heidän olisi paras valita johtaja ja palata Egyptiin. Nämä miehet eivät ymmärtäneet ja/tai hyväksyneet vastuutaan kertoessaan raporttiaan. He olivat varmasti kuulleet jo pitkän aikaa lupauksesta, että Herra vie kansan Kanaaninmaahan. He olivat vastuussa siitä, että kansa kapinoi Jumalaa vastaan, ja siksi he kuolivat. Mutta oli kaksi poikkeusta. Kaaleb ja Joosua olivat uskon miehiä ja luottivat siihen, että sen minkä Jumala oli luvannut, sen hän myös pitää.

Ajattele, miten erilainen näkökulma Kaalebilla ja Joosualla oli muihin verrattuna. He eivät katsoneet tilannetta luonnollisilla silmillään vaan Hengen silmillä. He näkivät kuten Herra näki tilanteen: Luottamus ja luja usko Herran voimaan sai heidät varmistumaan, että nyt on aika mennä ja valloittaa maa, ei omassa voimassa, vaan Jumalan avulla! Tämä näkökulma puuttui täysin kymmeneltä muulta vakoilijalta. Miten tämä aihe liittyy tähän päivään ja meidän uskoomme uuden liiton aikana?

Paljonkin. Olen monta kertaa antanut mieleni joutua epätoivoon erilaisissa elämän tilanteissa, kun en ole katsonut tilanteita Jumalan näkökulmasta käsin. Meidän on hyvä muistaa, että israelilaisten erämaavaellusta sanotaan monesti kristityn vaellukseksi. Jumala piti heistä huolta kaiken aikaa kuten meistäkin tänään, kun vain ojentaudumme uskossa häntä kohti, emmekä ala valittamaan ja haikailemaan takaisin Egyptiin, joka kuvaa maailmaa. Liian monesti unohdamme Herran uskollisuuden ja avun vaikeina aikoina elämässämme, emmekä jätä taakkojamme ja olosuhteitamme hänen huolekseen. Siitähän uskossa on kysymys: Kokonaisvaltaisesta antautumisesta ja luottamussuhteesta Herraan. Jos emme luovuta kaikkia elämämme osa-alueita hänelle, vihollinen hyökkää juuri sille alueelle ja koemme, ettei usko toimi. Katsotaanpa pari jaetta, jotka rohkaisevat meitä:

4.Moos. 14:6-9

Mutta Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jotka olivat olleet vakoilemassa maata, repäisivät vaatteensa ja sanoivat koko israelilaisten seurakunnalle: ”Maa, jota kiertelimme vakoilemassa, on erittäin hyvä maa. Jos Herra on mieltynyt meihin, hän vie meidät tuohon maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan! Älkää pelätkö sen maan kansaa, sillä ei heistä ole meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa on poistunut heidän luotaan, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää pelätkö heitä.”

Jumalahan ei pyytänyt kahdeltatoista vakoilijoilta heidän omaa näkemystään, arviotaan tai päätelmäänsä siitä, onko mahdollista valloittaa tuota maata, koska hän oli sen jo luvannut! Miksi meidän on niin hankala ojentautua uskossa kiinnittäen katseemme Jeesukseen, uskomme alkajaan ja täydelliseksi tekijään, ja vain uskoa, että kaikki Jumalan lupaukset ovat ”kyllä” Jeesuksessa? Meidänkään ei pitäisi miettiä, että ”Herra, kyllä minä uskon, että jonkun toisen sinä voit parantaa, mutta et minua.” Mistä tässä tässä ajatuksessa on kysymys? Epäuskosta, jonka paholainen on saanut meidät uskomaan. On totta, että jos pitkään kamppailee saman sairauden kanssa, joskus voi epäillä, että parannunko tästä koskaan, mutta Jumalan lupaukset ovat silti totta, ja niihin meidän tulee uskoa enemmän kuin olosuhteisiimme. Uskon henki kasvaa silloin, kun katseemme kiinnittyy Jeesukseen. Teemme siis päätöksiä ja valintoja sen perusteella, luotammeko Jumalaan ja hänen uskollisuuteensa vai torjummeko hänet. Joosua ja Kaaleb todistivat sanoillaan, että he luottivat sataprosenttisesti Jumalaan, eivät katselleet olosuhteita tai jättiläisiä. He eivät olleet antaneet pelon kahlita itseään niinkuin muille oli käynyt. He keskittyivät olemaan positiivisia ja optimistisia Herrassa ja kuten Jumala monet kerrat meille sanoo, että ”älä pelkää”, niin hekin julistivat, ettei ole mitään aihetta pelkoon Jumalan kanssa! Jos kerran Jumala on meidän apumme joka päivä, miksi meidän pitäisi antaa ahdistuksen, masennuksen ja epätoivon vallata sydämemme? Siihen ei ole mitään syytä.

Roomalaiskirje 14:17

Sillä Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Uskomme fokuksen tulisi pysyä siis Jumalassa, koska hänessä meillä on kaikki. Hän on paras Isä, joka tahtoo siunata lapsiaan. Voimme uskoa tämän sanan omaan elämäämme, että suhteemme uskolliseen Jumalaamme sisältyy hyväksyntämme Jeesuksen ansiosta, sekä rauha ja ilo, jotka eivät ole riippuvaisia olosuhteistamme. Kun vietämme aikaa Jumalan läsnäolossa Pyhä Henki muistuttaa meitä siitä, että olemme hyväksytyt lähestymään pyhää Jumalaa ja täytymme ilolla! Meillä on siis jo kaikki mitä me tarvitsemme elämämme matkalle. Rakas lukija, mitäpä jos tekisit nyt päätöksen luottaa enemmän Jumalaan ja heittäisit kaikki murheesi ja vaivasi Herran päälle, koska hän jaksaa ne kantaa ja saat täyttyä hänen rakkaudellaan? Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂 T. Jukka

Olosuhteemme vai Jumala?

Heprealaiskirje 11:1 (Raamattu Kansalle)

Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy.

Heprealaiskirje 11:1 (Elävä Uutinen)

Usko – luottamus Jumalaan ja hänen lupauksiinsa – antaa toivollemme varmuuden ja vakuuttaa meidät näkymättömien todellisuudesta.

Uskovan elämä on jännittävää. Siis todella jännittävää. Me emme kiinnitä huomiotamme ensisijaisesti näkyvään maailmaan, vaan Jumalaan, joka on uskomme antaja. Se tekee meidän niin järkeemme luottaville ihmisille joskus kipeää ja on hankalaa. Olisi paljon helpompaa luottaa siihen minkä näkee, mutta jos mietimme koko uskomme ydintä, siinähän ei oo todellakaan pienintäkään järkeä. Kukaan järkeensä luottava ihminenhän ei usko, että neitsyt voi tulla raskaaksi Pyhästä Hengestä ja siksi tuota lasta voidaan oikeutetusti kutsua Jumalan Pojaksi, joka tuli ihmiseksi. Monen järkeensä luottavan ja turvaavan ihmisen on todella hankala uskoa todistustani, että tiedostin oman syntisyyteni ja kaduin niitä kymmenen vuotiaana. Tiedostin, että tarvitsen syntien anteeksiantoa omaan elämääni. Siksi minä vastaanotin Jumalan armon, uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Siitä ei ole näkyviä todisteita: En tehnyt paperilla luovuttamissopimusta elämäni hallinnasta Jeesukselle. Mutta tuon päätöksen jälkeen elämäni on alkanut muuttumaan siihen suuntaan, johon Jumala sitä tahtoo viedä. Elämämme on siis meidän todistusaineistomme, jota ihmiset tutkivat. He katsovat, että elämmekö aidosti Jumalaan luottaen, vai onko elämämme teatteria.

Kun kasvamme uskovina, luottamus Jumalaan ja hänen lupauksiinsa kasvaa luonnollisesti. Alamme ymmärtämään, että tarvitsemme häntä kipeästi päivittäin, koska olemme täysin riippuvaisia hänestä. Kun opettelemme päivittäin arkemme keskellä luottamaan Jumalaan eri tilanteissa joissa teemme päätöksiä, voimme valita joko luottaa häneen tai luottaa omaan lihaamme. Uskoa testataan säännöllisesti ja kun alamme huomaamaan, että Jumala todella on luotettava, uskollinen ja kärsivällinen meidän suhteemme, alamme luovuttaa elämämme hallintavaltaa pala palalta hänelle. Sehän on tämän luottamus- ja rakkaussuhteen tarkoituskin, että emme riipu kiinni omassa viisaudessamme vaan tottelemme Herraa, joka on uskollinen ja viisauden lähde.

Roomalaiskirje 10:17 (Raamattu Kansalle)

Usko tulee siis kuulemisesta mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

Miten voimme kasvaa uskossa? Rakastumalla Raamattuun. Jeesus on Jumalan sana. Kun rakastumme Jeesukseen, Raamattukin alkaa maistumaan, se on suora seuraus siitä. Kyseinen jae on valtavan toivoa antava, koska se lupaa niille, jotka kääntyvät Jumalan sanan puoleen ja antautuvat sen positiiviselle vaikutukselle elämässään, että uskomme kasvaa! Toisaalta, tää on surullinenkin: Jos uskova ei ymmärrä, tunnusta ja antaudu Jumalan sanan vaikutukselle säännöllisesti, usko ei pääse kasvamaan. Muistetaan, että Raamattu on kuin kaksiteräinen miekka, se paljastaa kaikki syvimmätkin motiivimme (Hepr. 4:12). Jos todella alamme ymmärtämään ja janoamaan Jumalan sanaa elämäämme, se ei voi olla näkymättä arjessamme. Se saa meidät riippumaan kiinni ja vetoamaan Jumalan lupauksiin! Koska Jumala on luotettava, hän iloitsee lapsistaan, jotka vetovat hänen inspiroimaansa sanaan!

Filippiläiskirje 4:13 (Elävä Uutinen)

Kestän mitä tahansa, mihin Jumala minut johdattaa – Kristuksen avulla, joka antaa minulle voimaa.

Filippiläiskirje 4:13 (Raamattu Kansalle)

Kaiken minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.

Eikö ole mielenkiintoista verrata näitä kahta versiota samasta jakeesta? Ensimmäinen näyttää, että uskomme ja luottamuksemme Jumalaan, saa meidät kestämään vaikeissakin olosuhteissa, koska hän itse on kanssamme! Toinen näyttää, että kaikki on mahdollista niille, jotka ovat laittaneet kaiken luottamuksensa Herraan. Uskomme siis fokuksena ei ole oma itsemme, kuten aiemmin, vaan Hän, joka rakastaa meitä! Tässähän on uskon paradoksi: Mitä enemmän uskon ja luotan Jumalaan, sitä voimallisemmin hän käyttää minua. Meidän on siis syytä alkaa pyytämään, että Herra opeta minulle päivä päivältä enemmän, että minulla on kaikki hyvin, kun minulla on sinut. Se on todellakin tarpeeksi.

Mitä siis ajatella tästä kaikesta? Olosuhteemme eivät määrittele sitä, keitä me olemme. Sen tekee rakastava Jumalamme. Anna Jumalan sanan määrittää kuka sinä olet. Aivan liian kauan Suomenkin uskovat ovat hyväksyneet paholaisen valheet elämäänsä, jotka ovat määrittäneet keitä olemme. Nyt tarvitaan täyskäännös. Minä en ainakaan tahdo kulla kerran Jumalalta sanoja, että ”poikani, miksi et uskonut sanaani, että Pyhän Hengen voimassa voit tehdä uskomattomia asioita Minun kunniakseni?” Ole siunattu Jeesuksen nimessä! t. Jukka

Piä usko Jumalaan

Markus 11:22-26

Jeesus vastasi: ”Pitäkää usko Jumalaan. Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: ´Nouse ja heittäydy mereen´, eikä epäilisi sydämessään vaan uskoisi sen tapahtuvan, mitä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi. Sen tähden minä sanon teille: kaiken, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, niin se tulee teille. Kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi, jos teillä on jotakin jotakuta vastaan, niin että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne. Mutta jos te ette anna anteeksi, ei myöskään teidän Isänne, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Ennen kuin menemme varsinaiseen aiheeseen, huomatkaamme jakeet 25-26. Ne liittyvät tähän jaejaksoon ja huomaamme, että Jeesus halusi hänen seuraajiensa toimivan seuraavalla tavalla. Jeesus sanoo, että kun rukoilette, meidän tulee antaa anteeksi ihmisille jotka ovat loukanneet meitä. Miksi? Koska rukouksemme estyvät, emmekä saa kokea hänen armoaan itse, jos kapinoimme. Jeesus ei sanonut, että jos meille sopii, antakaamme anteeksi, vaan antoi käskyn. Jae 26 on hyvin yksiselitteinen. Jos itse olemme kokeneet Jumalan armon, meillä ei ole oikeutta evätä sitä myöskään muilta. Meidän tulee muistaa, että kun lähestymme Jumalaa, hän on kaikkitietävä ja näkee meidät täysin avoimena. Meidän on aivan turha peitellä häneltä yhtään mitään. Jos kannamme kaunaa, vihaa tai katkeruutta ihmisiä kohtaan, rukouksemme estyvät. Anteeksiantamattomuus on yksi paholaisen strategioita uskovia vastaan, siksi, meidän tulee muistaa Jeesuksen täydellinen sovitustyö ja ymmärtää, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, eikä meillä ole oikeutta pidättää anteeksiantoa.

Kun pohja on rakennettu, voimme alkaa tutkimaan uskoa. Jeesus kehottaa pitämään uskomme Jumalaan. Se luo pohjan sille, mitä hän sanoo anomisesta. Muistetaan, että usko on Jumalan lahja ja se kasvaa kun hoidamme suhdettamme häneen. Tämä usko on todella voimallinen. Katsotaanpa:

Heprealaiskirje 11:6

Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.

Näemme tässä selkeän Jumalan lupauksen, johon hän on sitotunut. Kun pyydämme, että hän vahvistaa uskoamme, ettemme katsoisi vain näkyvään maailmaan, vaan näkisimme uskon silmin, kuten hän itse näkee, fokus Jeesuksessa, uskomme alkajassa ja täydelliseksi tekijässä, voimme ojentautua Jumalan tahtomalla tavalla. Kun katsomme uskon silmin, kuten Jeesus, samaistumme häneen. Hän luotti Jumalaan sataprosenttisesti ja siitähän uskossakin on kyse: luottamussuhteesta Jumalaan. Kun alamme ymmärtämään, että Jeesuksen tähden olemme vanhurskautettuja, siis Jumalan hyväksymiä, uskallamme lähestyä pyhää Jumalaa. Silloin ei ole kyse meidän omista ponnisteluistamme vaan Jeesuksen ansiosta.

Kun ymmärrämme, ettemme itsessämme ole mitään, vaan kaikessa on kyse Jeesuksesta, jonka Isä on lahjoittanut meille, se saa meidät anomaan Jumalan mielen mukaisia asioita. Jos me emme nöyrry Jumalan edessä näkemään omaa syntistä luontoamme heikkoina ihmisinä ja turvaudu asemaamme Jeesuksessa, emme oikeasti ole nöyrtyneet. Ylpeys kätkeytyy toisinaan nöyristelyyn. Kun todella alamme näkemään asiat Jumalan valtakunnan tavalla, meistä ei tule röyhkeitä, vaan todella nöyriä. Jeesus on tästä paras esimerkki. Hän riisutui vapaaehtoisesti jumalallisesta luonnostaan, tullen ihmiseksi rakkaudesta meihin. Nöyrät antavat aina kunnian Jumalalle ja siksi he ymmärtävät tuon Heprealaiskirjeen jakeen niin, että minä olen Jeesuksessa Jumalan mielen mukainen. Aivan kuten Jeesus korotettiin hänen kuuliaisuutensa tähden, suoritettuaan täydellisesti tehtävänsä, meidätkin palkitaan! Palataanpa alkuun.

Markus 11:22-24

Jeesus vastasi: ”Pitäkää usko Jumalan. Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: ´Nouse ja heittäydy mereeen´, eikä epäilisi sydämessään vaan uskoisi sen tapahtuvan, mitä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi. Sen tähden minä sanon teille: kaiken, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, niin se tulee teille.

Kun alamme näkemään, että Jumalan valtakunnan periaate on usko ja anteeksiantavaisuus, se tekee meistä nöyriä. Ymmärrämme, ettemme itse pysty kumpaankaan. Molemmat ovat Jumalan suuria lahjoja meille. Kun me oikeasti tulemme nöyrinä, syvästi Jumalaa kunnioittaen hänen eteensä, hän alkaa muutosprosessin elämässämme. Se on elämän pituinen prosessi. Tuon prosessin aikana hän opettaa meille, että kunnioitamme häntä kun vilpittömästi anomme asioita puhtaasta sydämestä. Mikä on sinun vuoresi? Se voi olla paha tapa, ongelma tai sairaus. Kuten lapset vilpittömästi kertovat vanhemmilleen ongelmistaan, luottaen heidän hyvyyteensä ja kykyynsä auttaa, meidänkin tulee tuoda ne valoon, tunnustaen ne Herrallemme. Sen jälkeen julistamme uskoen ja luottaen Jumalamme kykyyn muuttaa olosuhteemme täysin päälaelleen ja alamme kiittämään voitosta Jeesuksen nimessä.

Jeesus ei asettanut ehtoja sille, että Jumala kuulee meitä. Hän tiesi, että hän on kaikkivaltias. Miksi meidän on niin hankala joskus uskoa, että Jumala on hyvä, uskollinen ja armahtava meitä itseämme kohtaan? Joskus joku on voinut ajatella, että ”kyllä Jumala auttaa siellä Afrikassa ja maailman äärissä, mutta ei minua. Hänellä taitaa olla kiire.” Tää kuulostaa minusta epäuskolta. Meidän tulee heittää tällaiset ajattelumallit pois ja uskoa Herran hyvyyteen meidän omassakin elämässämme.

Mikä saa meidät uskomaan ihmeisiin? Eikö se, että kuulemme todistuksia Jumalan voimasta läheistemme elämässä? Siksi aina kun Herra antaa meille läpimurron jossakin asiassa, meidän tulee tuoda kiitosuhri siitä hänelle. Sen lisäksi on hyvä antaa todistus lähimmäisillemme, myös heille, jotka eivät vielä ole uskossa. Kun he kuulevat, että Jumala on parantanut, he alkavat uskomaan Jumalan hyvyyteen, ja kiinnostuvat hänestä!

Siksi moni Jeesuksen aikanakin lähti seuraamaan häntä, kun olivat parantuneet ja vapautuneet. Mietippä kuinka monta opetuslastaan Jeesus paransi? Varmaan kaikki. Evankeliumit eivät ainakaan mainitse erikseen niitä, jotka eivät parantuneet. Sen sijaan siellä sanotaan,”Hän paransi kaikki”. Jumalan valtakunta on todellisempi kuin me monesti tajuamme järjellämme. Meidän tehtävä on julistaa se esiin tässä ajassa ja näyttää, että Jumala on parantaja, emme me! Hän saa kaikesta kunnian ja ylistyksen.

Meidän on hyvä muistaa myös se fakta, että vaikka arkemme keskellä tulisi vastaan kuinka pieniäkin ongelmia, me voimme tuoda ne rohkeasti Herramme tietoon! Hän todella haluaa auttaa ja näin osoittaa hyvyyttään sinun elämässäsi! Luota hänen hyvyyteensä ja kykyynsä auttaa tänä armon vuonna 2016 enemmän kuin viime vuonna. Ole siunattu Jeesuksen nimessä. T. Jukka

Miten uskomme näkyy arjessa?

Esimerkki: Amarillo

Työntekijöiden täytyy olla oikeasti sosiaalisia, tultava toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, oltava valmiita auttamaan asiakasta tarvittaessa eri tavoin ja hymyiltävä. Heidän täytyy yrittää pitää pokka päällä koko päivän, ja oltava positiivisia, jotta asiakkaat kokisivat ravintolan miellyttävänä. He luovat ravintolan brändin ja ilmapiirin yhdessä keittiön kanssa. Heidän tehtävänsä on osata ruokalista kuin omat taskunsa, josta voivat suositella tarvittaessa vaativallekin asiakkaalle sopivaa annosta. Tästä kaikesta asiakas tekee päässään yhteenvedon ja päättelee, minkä tasoinen ravintola on. Jos joku osa-alue on hänen mielestään heikko, todennäköisesti hän äänestää jaloillaan, eikä palaa takaisin. 

2.Tim. 3:14-17

Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsuudestasi asti tuntenut pyhät Kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin. 

Jokaisen uskovan tulisi tuntea siitä, että hän on varma siitä, kehen uskoo. Hänen elämästään tulisi pystyä huomaamaan, että teot ja sanat ovat sopusoinnussa Raamatun kanssa. Tämä ei todellakaan ole helppoa. Jokainen uskova epäonnistuu, välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta kyse on asenteestamme epäonnistumisiin ja siihen, millaisen kuvan me välitämme Jeesuksesta. Aivan oikein, me, jotka sanomme olevamme Jumalan lapsia, välitämme kuvan Jeesuksesta ihmisille. He lukevat monesti meitä ja elämämme todistusta, sen sijaan, että lukisivat Raamattua. Toisin sanoen: uskovat edustavat Jeesusta tässä ajassa. Jos uskova ei tunne Raamattua, miten hän voi perustella jollekin toiselle, miksi kannattaa uskoa Jumalaan? Jos ravintolan tarjoilija ei tunne yhtään annosta listalta, mitä ne tarkemmin sisältävät, millaisen kuvan asiakas saa ravintolasta? 

Tämä on haaste uskoville. Annoin esimerkin ravintolasta siksi, että asiakkaat odottavat saavansa erinomaista palvelua siksi, että he ovat valmiita maksamaan laskun ja palaamaan toistekin ravintolaan, jos he ovat tyytyväisiä. Miten se liittyy uskoon? Siten, että jos meidät Jumalan lapset tunnettaisiin siitä, että tunnemme Raamattua, osaisimme soveltaa sen sanomaa arkipäivään, sekä kertoa oman todistuksemme Jumalan rakkauden muuttavasta voimasta, ihmisiä alkaisi varmasti tulemaan uskoon. Jos ihmiset näkisivät, että uskovat eivät väitä olevansa pyhimyksiä, jotka eivät koskaan epäonnistu, vaan rehellisiä ja rakkaudellisia, he alkaisivat kiinnostumaan, mihin toivomme perustuu. 

Paavali kehottaa Timoteusta pysymään Sanan pohjalla, joka on vakaa. Hän sanoo, että Timoteus on oppinut tuntemaan Raamatun (lue: Vanhan testamentin) jo pienestä pitäen, ja laittanut elämänsä perustuksen sen varaan. Jotta uskova voi kasvaa vahvaksi hengelliseksi aikuiseksi, hänen tulee tukeutua täysillä Raamattuun. Sen opiskeleminen muuttaa meitä syvällisellä tavalla: Se opettaa, nuhtelee, ojentaa ja kasvattaa. Kaikkia näitä tarvitsemme, jotta voimme kasvaa terveeseen uskoon. Ja näiden kautta meistä tulee kykeneviä elämään Pyhän Hengen johdatuksessa. Meidät aletaan tuntemaan Jumalan miehinä ja naisina, jotka luottavat Jumalaan ja hänen lupauksiinsa, jotka ovat rohkeita, kun arvojamme haastetaan yhteiskuntamme keskellä. Meidät tunnetaan siitä, että mielipiteemme perustuvat Jumalan sanalle, muu on toisarvoista. 

Jokainen tarvitsee hengellisiä esikuvia: isosiskoja ja -veljiä, äitejä ja isejä myös. He ovat ankkuroineet elämänsä syvästi Jumalan sanan periaatteille. Siksi he menestyvät elämässään. He todistavat elämällään, mitä syvä Jumalan kunnioitus saa aikaan ihmiselämässä riippumatta siitä, kuinka kauan he ovat seuranneet Jeesusta. Minulla on hyvä ystäväpariskunta, jotka ovat olleet uskossa noin viisi vuotta, ja he ovat minulle olleet monesti opettamassa omalla esimerkillään, miten toimia. Kun katsoo heidän elämäänsä, kuuntelee mitä ja miten he puhuvat, tuntuu siltä, että he olisivat aina olleet uskossa! He vain ovat niin Kristus-keskeisiä ja jatkuvasti täynnä Pyhää Henkeä. Heidän arvonsa ovat muuttuneet päälaelleen uskoontulon jälkeen. He ovat oikeasti antaneet elämänsä ohjat kokonaan Jumalalle ja sanoneet: tässä on loppuelämämme, saat sen kokonaan. 

Hengelliset treenit kasvattavat meitä jumalasuhteessamme terveiksi hengellisiksi aikuisiksi. Ilman Sanaa, rukousta ja uskovien yhteyttä emme kasva suoraan. Siksi päivittäinen treeni saa meidät vahvoiksi. Kaikki perustuu silti Jumalan ylenpalttiseen armoon meitä kohtaan. Isä odottaa, että me tahdomme tehdä oman osamme mielellämme, alistamme oman tahtomme hänen alleen. Se ei todellakaan ole helppoa, kun olemme oppineet jatkuvasti tekemään oman päämme mukaan. Mutta se on parasta meille! 

Mitä tuumisit, jos sinulle tultaisiin myymään erinomaista pölynimuria kotiisi ja kun erehtyisit kysymään, että onko sinulla itellä tää kotona, ja vastaukseksi myyntimies vastaisi ettei oo. Mitä luulet, kuinka uskottava myyntimies olisi sen jälkeen? Olisitko sen jälkeen vielä valmis ostamaan tuotteen? Miettisitkö, mikähän koira tähän on haudattuna? 

Palvonta saa meidät rakastumaan persoonaan, joka rakastaa meitä valtavasti. Sen seurauksena Raaamatun lukeminen ei maistu enää puulta. Kun alan hoitamaan jumalasuhdettani rukoillen, palvoen, puhumalla kielillä ja tutkien Raamattua, rakastun Jumalan persoonaan kokonaisvaltaisesti. Koska Raamattu on totta, näen sieltä todellisen kuvan Herrastani, jolla on hyvä suunnitelma minulle. Opin Sanasta myös millainen itse olen, millaiseksi hän on luonut ihmisen. Millainen minä todella olen kristittynä, ja se saa määrittää arvoni, eikä kukaan muu. Tälle perustukselle rakentuu terve itsetunto, jumalasuhde, parisuhde, lasten ja vanhempien suhde, seurakunnan merkitys ja palvelutyö, jonka Herra on suunnitellut jokaiselle. 

Ala kiittämään päivittäin, että sinulla on Raamattu omalla äidinkielelläsi, jonka kautta Jumalasi puhuu sinulle henkilökohtaisesti ja opit tuntemaan hänet erinomaisesti. Ole siunauttu Jeesuksen nimessä 🙂

Mitä YTM todella on?

Yhdessä Tekemisen Meininki. Se kumpuaa toimintatavasta. Opetellaan tekemään asiat yhdessä. Vartuin lapsuuteni Kärsämäellä, Miilurannan kylässä (pohjois-pohjanmaalla), ja mieleeni muistui monta juttua. Lähdimme keräämään mansikoita ja lakkaa. Meillä oli vanha rintamamiestalo,  ja ulkorakennus, jossa oli melko iso liiteri. Lapsuudessa muistan, että ennen kuin tuttu kirvesmies rakensi taloomme saunan, kävimme saunassa siellä ulkorakennuksessa. Kova pakkanen (tyyliin -30) ja ei kun saunaan, tähtitaivas, ei parempaa! (Juha Tapio: ”minä muistan pakkastalvet” 🙂 ) Mieleeni muistui siihen liiteriin liittyen, kuinka joskus oli niin, että oli paljon puuta, joka piti pieniä sirkkelissä, ja heitellä sisään. Tässä on ihan oikeasti kuva YTM:stä! Ensimmäinen nosti pitkän puun sirkkeliin, kokenut mies sirkkelöi, jonka jälkeen puut tippuivat maahan, sen jälkeen annettiin seuraavalle, joka heitti puut liiteriin. Tätä toistettiin useampi tunti. Käytiin syömässä ja kahvilla välissä ja taas jatkettiin. Eihän se pikkupojalle mitään älyttömän hauskaa todellakaan sillon ollut, kun oli komia 20-30 asteen aurinkoinen päivä, olis halunnut futista pelata ennemmin, mutta nyt ymmärrän, mistä yhteisöllisyys kumpusi aiemmin!

Menetelmät muuttuvat, tästä sirkkelöinnistä ei mennyt montakaan vuotta, kun sen korvasi valmiiksi  pienitty puukuorma, joka toimitettiin monen kuution eränä. Oli siinäkin oma yhteisöllisyytensä, kun nakkelimme niitä liiteriin… Mutta silti, vanha tapa oli enemmän, kun teimme asiat yhdessä monta tuntia: teimme töitä, söimme yhdessä, kävimme välillä pienellä tauolla ja taas mentiin! Ei ihme, että ihmiset olivat melkoisen terveitä, kun tehtiin oikeasti ruumiillista työtä. Kun mietin itseäni nyt, ja vertaan sitä lapsuuteeni, sillon tehtiin ite, nyt istun kerrostalossa ja oletan kaiken tulevan mulle niin kuin manulle illallinen. 

Missä sitä yhteisöllisyyttä tänään voi kokea? Esimerkiksi seurakunnassa. Niin minä sen aattelen. Carl-Gustaf Severin vieraili valloita maa konferenssissa tammikuussa Seinäjoella ja kertoi myös yhteisöllisyydestä, jota koki pienessä seurakunnassa, jossa alkoi nuorena käydä. Hän kertoi vanhemmasta Jumalan naisesta, joka rukoili monien kansojen puolesta ja myöhemmin ymmärsi, että oli julistanut juuri noiden kansojen keskellä ilosanomaa Jeesuksesta!

1. Joh. 5:1-4

Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa isää, rakastaa myös hänen lastaan. Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään. Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa. Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme.

Uskomme siis näkyy, tulee eläväksi, kun rakastamme Jumalan lapsia. Apostoli Johannes, Pyhän Hengen vaikutuksesta kirjoittaa, että ”siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään.” Se on selkeä asia. Kun alamme soveltaa tätä Jumalan asettamaa periaatetta elämässämme, siitä tulee valittu toimintatapa. Rakkaudesta kumpuaa rohkaiseminen, rinnallakulkeminen, ystävyys, uskollisuus, hyvyys, kärsivällisyys, itsehillintä ja kaikki muut Hengen hedelmät. Ja ajattele, että rakkaudesta kumpuava uskomme, se voittaa maailman! Kun ihmiset jotka ovat rikki sisäisesti, näkevät ja kokevat Jumalan rakkauden (agapee) meissä, herää kiinnostus, koska aidon tunnistaa. Meidän tulisi siis välittää Jumalan rakkautta siinä vaikutusalassa jonka Herra on antanut meille. 

Katsotaanpa pari aiheeseen liittyvää kohtaa: 

Jaakob 2:1, 8, 26

Veljeni, te jotka uskotte meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen, kirkkauden Herraan, älkää erotelko ihmisiä. Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi», te teette oikein. Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja. 

1. Joh. 4:19-21

Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään. 

Voimme varmaan todeta Jaakobin ja Johanneksen kanssa, että ei ole mitään epäselvää tässä asiassa. Jumala on rakkaus, ja hänen käsittämätön rakkaus tuli julki hänen Pojassaan, kun hän tahtoi ja tahtoo edelleen, pelastaa vihollisensa, jumalattomat. Jos todella ymmärrämme, että Jumala on pyhä, ettei hänessä ole mitään syntiä itsessään, vaan erottuu siitä, ymmärämme sen valtavan eron hänen ja meidän välillämme, jotka olemme syntisiä. Ainoa, joka pystyi tuon kuilun poistamaan, oli Jeesus Kristus. Miten se onnistui? Jeesus nöyrtyi ja tuli ihmiseksi. Hän eli niin kuin me. Silti hän oli myös Jumala ja koska eli synnittömän elämän, uhrasi itsensä jokaisen ihmisen tähden, ja sovitti kaikki syntimme ja teki sen, minkä synti oli tuhonnut: Toi meidät takaisin yhteyteen Jumalan kanssa. Tähän voisi sanoa halleluja 😀

Tähän perustuu todellinen yhteys ja rakkaus. Jos todella tahdot kokea aitoa yhteyttä ja rakkautta, tule Jumalan luo. Jos koet, ettet osaa rakastaa, opettele viettämään aikaa Jumalan läsnäolossa. Jos tahdot kokea yhteyttä, ala käymään säännöllisesti seurakunnassa, tutustu uskon veljiin ja sisariin. Ja ihan oikeasti: Ala palvella seurakunnassa, siitä tulee hyvä mieli, kun rakkaudesta Herraa kohtaan voit palvella toisten kanssa. Jos sitoudut seurakunnan yhteyteen ja kasvat Jumalan rakkaudessa luonnollinen seuraus on se, että alat antamaan omastasi Jumalan valtakunnan eteenpäin viemiseksi paikkakunnallasi ja aina maailman ääriin saakka. Meistä kasvaa antajia 🙂 

Meidän kolmiyhteinen Jumalamme on täydellinen kuva keskinäisestä harmoniasta, yhteydestä 🙂 ole siunattu ystäväni 🙂

Jumala, Pekka Perho ja ylivertainen suunnitelma

Sunnuntaina 5.10.14 tuli riemullinen uutinen rakkaassa kotiseurakunnassa, joka tuli aivan puun takaa. Siksi tämä kirjoitus, johon liittyy Jumalan suunnitelman toteutuminen omassa elämässäni, joka sivuaa rakasta kotiseurakuntaani myös..

Pekka vauhdissa :)

Pekka vauhdissa 🙂

Herra laittoi kaipuun sydämeeni muuttaa Seinäjoelle, mahdollisti sen 31.6.2011, siunasi kodilla, joka on juuri sopiva solutyötä varten. Pastori Ville Pitkänen haastoi mukaan solutyöhön ja solujohtajaksi tavatessamme seurakunnassa ja kun sain kutsun äijäsoluun, innostuin. Pian sen jälkeen sain kutsun solujohtajaksi kyseiseen soluun yhdessä toisen veljen kanssa.

Vihollinen hyökkäsi Jumalan sunnitelmaa vastaan, ihastuin naiseen, joka oli juuri tullut uskoon ja eronnut poikaystävästään. Herätyskellot eivät soineet, vaan annoin tunteiden viedä. Seurakuntayhteys oli rinnalla, seurustelu ykkösenä. Vaikka kävimme seurakunnassa joskus yhdessä, homma ei skulannut. Onneksi solussa sain olla täysin avoin tästä suhteesta ja Jumala uudisti ja virvoitti. Toisinaan rukousillat ystävien kanssa rohkaisivat valtavasti, jossa Pyhän Hengen virvoittava vaikutus ja armolahjat saivat toimia. Samoin äijäsolussa armolahjat toimivat ja huomasin kuinka arvokkaita ystäviä Herra on johdattanut elämääni.

Kevät talvella parisuhde loppui ja juuri silloin, kun eniten tarvin rinnalla kulkijoita, Herra antoi ystävien olla tukemassa ja seurakunta eri työmuotojen mukanaan rohkaisi valtavasti. Tutustuin pikkuisen Koskenrannan Arttuun ja Lauraan ja Niemelän Niklakseen ja Tanjaan. Seinäjoen ILTA alkoi tuntua kodilta, kun pääsi paremmin tutustumaan ihmisiin.

Talvella alkoi myös solujohtajuuskoulutus ja sain rohkaistua ja kasvaa. Syksyllä 2012 sain aloittaa seurakunnan Raamattukoulun jossa ansiokkaasti Tuomo Läntelä, Jukka Rajala ja pastori Ville pääasiassa opettivat tärkeistä asioista. Solutyö edelleen tuli rakkaammaksi ja jossain kohtaa armolahjat alkoivat virittyä käyttöön myös omalla kohdallani. Raamattukoulun vaikutuksesta Jumalan sana sai kasvattaa syvempään Jumala suhteeseen. Aloin myös palvella Seinäjoen illan tykkitiimissä ja koin sen tärkeänä palvelupaikkana 🙂 Huippuhetkenä oli ensimmäiset yhteistyöhetket pastori Pekka Perhon kanssa, kun hän julisti Unique Youth tapahtumassa marraskuussa ja sain kaivaa Raamatunpaikkoja skriinille hänen julistaessaan.

Jumalan siunaus solutyössä tuntui ja niitä piti lisätä. Jumala kasvatti melkoisesti, kun piti huolehtia laumasta :). Seurakunnan merkitys kasvoi jatkuvasti, aivan sama oliko keskiviikko vai lauantai ilta vai sunnuntai, niin kirkkolle piti päästä 🙂 Keväällä 2013 huomasin väsyväni, kun palvelin monessa työmuodossa ja kesälomalla hyvien ystävieni kanssa keskustelun jälkeen päätin jäädä kahdesta hommasta sivuun. Helpotti valtavasti. Sain keskittyä nyt solutyöhön, rukouspalveluun sateet lähetä illoissa ja rukoustiimin vetoon nuorten keskellä. Näiden ohella saan edelleen jatkaa teologian opintoja Global University Finlandissa (etänä).

Syksyllä sain mahdollisuuden ensimmäistä kertaa matkustaa Israeliin upean ryhmän kanssa. Nuorten porukka (vissiin 25) tiivistyi matkan aikana ja saimme ilta hetkissä kokea mahtavia hetkiä Jumalan läsnäolossa. Lähes kaikki taisivat todistaa vuorollaan mitä Jumala oli tehnyt omassa elämässä. Ryhmästä tuli tiivis ja matkan jälkeenkin monta kertaa kokoonnuimme yhteen ja näistä sisarista ja veljistä on tullut erittäin rakkaita itselleni. Yhteys on pysynyt vahvana ja tulee pysymään, sehän on selvä 😀

Helmikuussa 2014 nuorisopastorit Niklas Niemelä ja Johannes Saranpää veivät nuorten ryhmän Tukholmaan, jossa päätarkoituksena oli tutustua Hillsong Stockholmiin. Se opetti paljon. Sydämeen jäi palo nähdä saman toteutuvan Seinäjoen helluntaiseurakunnassa: Että kaiken ikäiset Jumalan lapset palvovat Jumalaa Pyhässä Hengenssä ja totuudessa. Näky siitä yhteydestä jota tuolla ilmeni oli sanoinkuvaamatonta.

Matkan jälkeen opin vielä enemmän arvostamaan kotiseurakunnan pastoreita, kaikkia työntekijöitä ja vanhimmistoa, jotka ovat antaneet koko elämänsä Jumalan käyttöön kysymättä palvelushintaa. Aloin siunaamaan aamuhetkissä pastoreita ja heidän perheitään, koska he ovat hengellisiä auktoriteettejani, jotka Isä viisaudessaan on asettanut. Toisaalta edelleen huomasin surevani sukupolvien välistä kuilua. Miten olisi mahdollista saada koko seurakunta kokoon yhdessä palvomaan ja palvelemaan Jumalaamme?

Sitten tapahtui se, että vanhimmisto ilmoitti, että pastori Markku Tuppurainen yhdessä vaimonsa Mirjan kanssa tulevat työyhteyteen Seinäjoelle 1.7. alkaen ja Markku aloittaa seurakunnan johtavan pastorin työt 1.1.2015. Se tieto rauhoitti syvästi. Oikeastaan kukaan ei voi korvata pastori Martin paikkaa, mutta Markku on Jumalan mies ja Isä kasvattaa häntä siihen tehtävään varmasti, jossa hän saa viedä seurakuntaa uusiin haasteisiin. Olen kokenut yhteistyön Markun kanssa luontevaksi ja voimaannuttavaksi, ei voi kuin kiittää Jumalaa hänestä 🙂

Syksy on ollut yllätyksiä täynnä, kun Arttu ja Laura Koskenranta muuttivat takaisin Kanadasta Thunder Bayn Saalemin työyhteydestä. Yllätys oli myös, kun rakkaat nuorisopastorit perustavat uuden seurakunnan. Tänään, seurakunnan ehtoolliskokouksessa, kirkon ollessa täynnä, tuli yllättävä tieto, että Pekka, Neea, Linnea ja Adeline Perho muuttavat Seinäjoelle keväällä 2015 ja Pekka aloittaa pastorin työt seurakunnassa. Nyt voi olla todella kiitollinen Jumalan suuresta suunnitelmasta ja aikataulusta!

Keskustelut Pekan kanssa ovat aina olleet valtavan rohkaisevia. Hän on todella Jumalan mies, hän elää läpinäkyvää elämää. En rehellisempää, aidompaa miestä voisi toivoa pastoritiimiimme, joka on vailla vertaa! TERVETULOA siis Pekka ja perhe!

Vuodet ovat vierineet, mutta Jumalan ainutlaatuinen suunnitelma on voimassa jokaisen uskovan kuin myös seurakunnan kohdalla! Tiedän, että jokaisen uskoa koetellaan, mutta kaikki vaikuttaa niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat. Kasvuahan ei oikeastaan voi tapahtua, ellei tule koskaan haasteita.

Roomalaiskirje 5:1-5

Koska siis olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen kauttaan me olemme päässeet uskossa tähän armoon, jossa nyt olemme, ja me kerskaamme Jumalan kirkkauden toivosta. Emmekä ainoastaan siitä, vaan me kerskaamme myös ahdistuksista, tietäen, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, kärsivällisyys koetuksen kestämistä ja koetuksen kestäminen toivoa. Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Uskon koko sydämestäni, että sukupolvien välinen kuilu pienee ja poistuu ajan saatossa seurakunnastamme. Sen vuoksi notkistan polveni Isän edessä ja kiitän hänen valtavasta rakkaudestaan joka ei koskaan lopu. Olen varma, että Jumala tulee pitämään huolta omistaan kaikkina päivinä, tuli sitten minkälaisia haasteita tahansa vastaan, koska hän on niin luvannut Sanassaan. Ole siunattu!