Avainsana-arkisto: Uskon perustus

Elämämme perustus

Mille perustalle rakennat? Jumalan sanalle vai fiiliksille ja ihmisten mielipiteille? Voiko ja kannattaako tunteisiin ja ihmisiin luottaa enemmän kuin Jumalaan, joka loi molemmat sinuun?

Luukas 6:46-49

”Miksi te huudatte minulle: ”Herra, Herra”, mutta ette tee, mitä minä sanon? Minä osoitan teille, kenen kaltainen on se, joka tulee minun luokseni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan. Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten tuli tulva, virta syöksyi taloa vastaan mutta ei saanut sitä horjumaan, koska se oli hyvin rakennettu. Mutta se, joka kuulee eikä tee, on kuin mies, joka rakensi talonsa maan pinnalle, ilman perustusta. Kun virta syöksyi taloa vastaan, se sortui heti ja tuhoutui kokonaan.”

Jos kutsumme jotakin Herraksi, se tarkoittaa auktoriteettia. Jeesus tekee suorastaan ikävän toteamuksen meidän lihallemme: Jos emme tottele häntä, miksi sitten kutsumme häntä auktoriteetiksemme? Tämä vetää todella nöyrälle paikalle jälleen kerran. Itse asiassa jae 46 on mielestäni avainjae koko tälle vertaukselle, jotta voisimme ymmärtää mikä on Jeesuksen pointti.

Mielestäni tämän jaejakson voi ymmärtää ja soveltaa kahdella tavalla: Ensimmäiseksi näen tässä uudestisyntyneen ja uskosta osattoman rooleissa. Jos emme ole rakentaneet elämäämme Kristuksen varaan, joka on pelastuksemme luja kallio, elämämme tuhoutuu siinä kohtaan, kun elämämme täällä ajassa päättyy. Oletko miettinyt, että jos me Jeesuksen seuraajat emme kerro ilosanomaa Jeesuksesta lähimmäisillemme, he eivät pääse taivaaseen? Sinulla ja minulla on vastuu miten elämme omaa uskoamme todeksi. Mutta Jeesus käski meitä kertomaan ilosanoman myös kaikille ihmisille. Tämä jae pomppasi, kun opiskelin eilen Raamatun tulkinnan periaatteita – kurssia:

Matteus 25:46

Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.

Mitä nämä jakeet sinun sydämessäsi herättävät? Minun mielestäni nämä jakeet herättävät, että kuinka moni lähimmäisemme todella käsittää, että jos emme ole täällä ajassa valinneet uskoa Jeesukseen, olemme hylänneet hänet. Tuota hylkäämistä seuraa iankaikkinen rangaistus yhdessä perkeleen ja demonien kanssa helvetissä, josta ei voi päästä pois. On syytä muistuttaa samalla, ettei meidän missään tapauksessa tulisi evankelioida sillä motiivilla, että ”minäpä pelottelen helvetillä”, että ihmiset tekisivät parannuksen. Ei. Tuhat kertaa ei!

Jeesus antoi meille täydellisen esimerkin: hän rakasti syntisiä. Siksi syntiset tahtoivat viettää aikaa hänen lähellään ja kun Jeesus kertoi, ellette tee parannusta, tuhoudutte, osa ihmisistä käsitti, että hän kertoo sen takia asiasta, että hän tahtoo pelastaa heidät! Hänen motiivinsa oli rakastaa ihmisiä ja tuoda oikeaan jumalasuhteeseen. Vasta kun me opimme rakastamaan ihmisiä, olemaan empaattisia, silloin he suostuvat kuuntelemaan meitä. He tietävät, että koska rakastamme heitä aidosti, tahdomme heidän parastaan. Siinä on opettelemista varmasti koko loppuelämäksi.

Mikäs se toinen sovellus sitten oli noille kahdelle rakentajalle? Katsotaanpa tarkasti:

Minä osoitan teille, kenen kaltainen on se, joka tulee minun luokseni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan. Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten tuli tulva, virta syöksyi taloa vastaan mutta ei saanut sitä horjumaan, koska se oli hyvin rakennettu. Mutta se, joka kuulee eikä tee, on kuin mies, joka rakensi talonsa maan pinnalle, ilman perustusta. Kun virta syöksyi taloa vastaan, se sortui heti ja tuhoutui kokonaan.

Käsitän, että jakeet voisi tulkita myös niin, että toinen rakentaja rakentaa kestävistä materiaaleista ja toinen ei. Voimme olla uskovia, mutta se, miten rakennamme uskoamme, ratkaisee sen, millaisen palkan vaelluksestamme saamme kerran taivaassa.

1 Korinttolaiskirje 3:10-15

Sen armon mukaan, jonka Jumala on minulle antanut, olen viisaan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, ja toinen rakentajaa sille. Mutta kukin katsokoon, kuinka rakentaa. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Kuka sitten rakentaakin tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, itse kunkin työ tulee näkyviin. Se tuo ilmi se päivä, joka ilmestyy tulessa, ja tuli koettelee, millainen kunkin työ on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, hän saa palkan. Jos jonkun työ palaa, hän kärsii vahingon. Itse hän kuitenkin pelastuu ikään kuin tulen läpi.

On syytä huomata, että Jumalan armosta itse kukin pelastuu, ei omista ansioista, vaan Jeesuksen tähden. Jeesus on seurakuntansa pää. Jae 15 muistuttaa meitä siitä, että kenelläkään meillä ei ole oikeutta alkaa vaatimaan toiselta suorituksia uskon näkymisestä, vaan se on Pyhän Hengen työ. Itse kukin jossakin elämän tilanteessa on kompuroinut. Toinen useammin, toinen harvemmin. Mutta kenelläkään ei ole oikeutta tulla syyttämään toista sanoen, että ”eikö sinun pitäisi lukea Raamattua ja rukoilla säännöllisesti? Kai tiedät, ettei uskosi kestä, jos et vahvistu siinä!”

Myönnän suoraan, että tämä esimerkki kuvasi minua vuosia sitten. Sen jälkeen Jumala on armossaan saanut koulinut minua paljon. Se on tehnyt minusta nöyremmän. Eilen Seinäjoen illassa Laukkosen Roope Ywam Ruurikkalasta (Evijärvi) opetti ja kun illan päätteeksi menimme kebabille hän rohkaisi minua valtavasti sanoen, että kompuroinnit tekevät nöyräksi. Se on osa prosessia. Herra opettakoon meille viisautta miten käytämme kieltämme. Ihan selvennykseksi vielä, että todellakin rohkaisen kaikkia tutkimaan Sanaa ja etsimään Jumalan kasvoja säännöllisesti, mutta päätöksen täytyy lähteä omasta sydämestä ja tahdon päätöksestä. Vahvemmat uskovat voivat rohkaista toisia ja kulkea aidosti vierellä ja antaa vinkkiä, mutta ei syyttäen, vaan rakkauden hengessä.

Mutta kukin katsokoon, kuinka rakentaa. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Kuka sitten rakentaakin tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, itse kunkin työ tulee näkyviin. Se tuo ilmi se päivä, joka ilmestyy tulessa, ja tuli koettelee, millainen kunkin työ on.

On siis kyse materiaalivalinnoista. Vaikken ole kätevä käsistäni, vaan ”kynämies”, ymmärrän, että kulta, hopea ja jalokivet ovat kestäviä, kun taas puu, heinät ja oljet palavat tulessa, joten tässä esimerkissä ne ovat heikkoja materiaaleja. Itse päätämme siis omilla valinnoillamme, miten uskomme kasvaa, vai kasvaako se. Jos rakennamme maailman arvojen mukaisesti, työ on heikoista materiaaleista. Jos taas päätämme totella Jumalaa, seurata häntä kokosydämisesti ja olla kuuliaisia, silloin uskomme kasvaa ja kestää myös koetuksissa.

Jeesus Kristus on uskomme perusta. Uskomme perustuu vain ja ainoastaan hänen täytettyyn työhönsä, ei meidän ansioillemme. Emme ansaitse teoillamme pelastusta, vaan se tulee puhtaasta armosta. Se herättää oikeanlaista Jumalan pelkoa, jotta tahdomme alistua hänen tahtoonsa koko sydämestämme. Mieti, millaisia elämän valintoja olet tehnyt menneen viikon aikana ja jos koet, että olisit voinut tehdä parempia päätöksiä, älä masennu. Pyydä rukouksessa taivaan Isältä voimaa vaeltaa hänen tahdossaan, tekemään oikeanlaiset päätökset jatkossa. Älä ruoski itseäsi vaan anna Jumalan armon kasvattaa sinua kohti Jeesuksen kaltaisuutta. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂