Avainsana-arkisto: ylipappi

Jeesus ylipappimme

Heprealaiskirje 4:14-16

Koska meillä siis on suuri ylipappi, läpi taivaiden kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan. 

Jeesus on ylipappimme. Mitä se tarkoittaa? Ylipapin tehtävä on edustaa ihmisiä Jumalan edessä. Olla kärsivällinen, ymmärtäväinen ja rakkaudellinen ihmisiä kohtaan, jotka tahtovat kääntyä Jumalan puoleen ja rohkaista heitä. Hän eroaa juutalaisista ylipapeista paljon. Leeviläiset papit olivat ihmisiä kuten mekin. He erehtyivät, tekivät syntiä ja kuolivat. Jeesus on täydellinen ylipappi meille, koska hän pystyy edustamaan sekä Jumalaa, että ihmistä. Jumala asetti uuden armoliiton Jeesuksen uhrikuoleman kautta vanhan lakiliiton sijaan, joka jatkuvasti osoitti ihmisten syntejä. Laki ilmaisee Jumalan tahdon tänäänkin, mutta koska Jumala tiesi, ettei ihminen koskaan itse voi täysin noudattaa sitä, hän lähetti Jeesuksen, joka tuli täyttämään lain! Mikä ilo, että Jeesus edustaa nyt meitä, ja uskomalla häneen, Jumala lukee hänen syyttömyytensä meidän eduksemme! Siinä on ilosanoma jokaiselle syntiselle! Jeesuksen pappeus on ylivertainen verrattuna leeviläiseen pappeuteen kaikilla mittareilla, hän voitti paholaisen ja kuoleman ja sai aikaan iankaikkisen liiton, jota mikään eikä kukaan voi koskaan kumota. Meidän ei siis tarvitse koskaan kuunnella paholaisen valheita, että Jumalan rakkaus raukeaisi tyhjiin kohdallamme, koska se ei perustu meidän ansioihin vaan ainoastaan Jeesukseen! Muista se, kun sielunvihollinen seuraavan kerran tulee syyttämään sinua. 

Jeesus on siis tullut taivaasta maan päälle vapaaehtoisesti. Joskus ajattelemme, voiko Jeesus ymmärtää meitä, kun paholainen syyttää meitä, masennumme, valitamme ja lankeamme. Mutta tässä selkeästi Jumalan Sana osoittaa valtavan totuuden: Jeesus todellakin samaistuu jokaisen ihmisen taisteluihin, hätään, koettelemuksiin, koska hän eli ihmisen elämän kaikkien näiden kärsimysten läpi, tekemättä syntiä. Siksi hän ymmärtää sinua ja minua paremmin kuin kukaan muu! Sen tähden voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa Jeesuksen kautta, joka voi edustaa sekä Jumalaa, että ihmistä ja saamme kokea hänen valtavan armonsa suuruuden omassa elämässämme. Hän antaa meille Pyhän Henkensä kautta ohjeet, kuinka voimme vastustaa paholaista uskossa, jottemme lannistu taistelussa matkalla taivaaseen. 

Heprealaiskirje 5:5-9

Niinpä ei Kristuskaan korottanut itseään tullakseen ylipapiksi vaan sai kunnian häneltä, joka sanoi: ”Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.” Ja toisessa kohdassa hän sanoo: ”Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan”. Lihansa päivinä Kristus voimakkain huudoin ja kyynelin uhrasi rukouksia ja anomuksia Jumalalle, joka voi pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Vaikka hän oli Poika, hän oppi kuuliaisuuden siitä, mitä kärsi. Kun hän oli tullut täydelliseksi, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen aikaansaaja kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaisia. 

Isä koroitti Poikansa ylipapiksi, ja Jeesus antoi meille esimerkin elää läheisessä yhteydessä Isän kanssa. Jeesus vietti aikaa jatkuvasti Isän lähellä rukoillen ja ohjasi näin opetuslapsiaan olemaan riippuvaisia Jumalasta. Hän eli elämänsä jumalanpelossa, ollen kaikessa kuuliainen Isän tahdolle. Ylösnousemuksen jälkeen Isä asetti Jeesuksen oikealle puolelle hallitsemaan ja hän odottaa meidän olevan kuuliaisia Pojalleen. Isä odottaa ja toivoo meiltä, että Jeesus ei ole meille vain pelastaja vaan myös suvereeni auktoriteetti, jota kunnioitamme tottelemalla häntä mielellämme. 

Kun olin töissä Ähtärissä muutama päivä sitten, vierailin muistomerkin luona joka oli pystytetty vuonna 1918 kaatuneiden muistolle. He olivat valmiita maksamaan kovan hinnan siitä, että meillä on itsenäinen Suomi. He osoittivat käytännössä, mitä rakkaus isänmaata kohtaan on. Syvä kunnioitus heräsi siinä hetkessä. 

Roomalaiskirje 5:6-8

Kun olimme vielä heikkoja, Kristus kuoli oikeaan aikaan jumalattomien puolesta. Tuskin kukaan on valmis kuolemaan jonkun vanhurskaan puolesta, hyvän ihmisen puolesta joku kenties uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä. 

Saakoon nämä jakeet muistuttaa meitä Jumalan suuresta rakkaudesta ja antakoon Pyhä Henki ilmestyksen meille Jumalan käsittämättömän suuresta rakkaudesta luotujaan kohtaan. Sodassa kuolleet ja Jeesus. Heissä on jotain samaa. Molemmat osoittivat konkreettisesti mitä on rakkaus. On kyse uhrautuvasta rakkaudesta toisia kohtaan, joka ei etsi omaa etuaan. Sitä me tarvitsemme tänään kipeästi elämäämme, ettei meistä kasva kyynisiä, itsekkäitä ja itsekeskeisiä ihmisiä. Jeesuksen omat tulisi tuntea ensisijaisesti rakkaudesta, kuten Jeesus tunnettiin. Ajattele nyt: Silloin kun me olimme vailla mitään mahdollisuutta päästä suhteeseen pyhän Jumalan kanssa, Isä lähetti Poikansa kuolemaan vihollistensa edestä! Siinä on jymy jytky. Kukaan ei ole tehnyt mitään vastaavaa ennen sitä, eikä sen jälkeen. Se on aitoa, jumalallista agape rakkautta, joka määrittää ihmisarvon, ei mikään muu. 

Liian usein itse olen ehdollistanut rakkauteni ajattelemalla: ”hyväksyn tän ihmisen, jos…” Jumala otti todella suuren riskin rakastaessaan syntisiä. Hän päätti rakastaa, vaikka ihminen vapaassa tahdossaan voi päättää torjua tuon rakkauden. Mieti nyt, miten taivaallinen Isä itkee niiden vuoksi, jotka eivät usko hänen armonsa ja rakkautensa olevan todellista siksi, että heidän elämässään on ollut isompia tai pienempiä pettymyksiä, tuskaa ja ahdistusta. Hän on koko ajan vierellä, odottaa vain ihmisen antamaa lupaa tulla ja alkaa parantamaan sisäisiä haavoja, joita kukaan muu ei välttämättä tiedä. 

Ilman Jumalan rakkautta en olisi tänään uskossa. Ilman hänen varjelustaan olisin maailmassa. Annan esimerkin: Kun asuin Kokkolassa, en jonakin ajanjaksona hoitanut jumalasuhdettani, ja maailma veti kovasti puoleensa. Minulla oli muutamia kavereita, jotka kävivät baareissa. Kerran heitin erään neidin ja hänen ystävänsä baariin. He pyysivät minua mukaan, mutta sanoin, että on aikainen herätys, että pitää mennä nukkumaan. Kun he olivat menneet baariin, hetken mielijohteesta päätin mennä itsekin. Kävelin sisälle ja katsoin baaritiskiä. Silloin koin, ettei tää ilmapiiri ole kutsuva. En kokenut itseäni kotoisaksi. Käännyin ja menin kotiin. Eilen aamulla Pyhä Henki nosti tämän muiston ja osoitti, kuinka Herra varjeli minut tuona iltana, etten jäänyt tuohon paikkaan. Se on suurta Jumalan armoa ja rakkautta. Hyvin todennäköisesti en olisi tänään uskossa, jos olisin antanut paholaisen viedä minua kuin pässiä narussa. Syvä kunnioitus nousee Jumalalle, että tänään saan olla hänen rakkautensa kohde :). 

Anna taivaan Isälle lupa olla rakastava Abba Isä sinulle. Meistä jokainen tarvitsee sitä jatkuvasti. Jokaisella meillä on syvä tarve tulla hyväksytyksi, ymmärretyksi, kuulluksi. Kaikki nämä tarpeet taivaallinen Isämme voi täyttää, ei kukaan muu. Voimme kokea uskovien keskellä yhteyttä. Tätä olen kokenut 4.5 vuoden ajan Seinäjoen Helluntaiseurakunnassa. Siksi olen eheytynyt ja voin vailla häpeää kertoa ilosanomaa Jeesuksesta siellä missä menenkin. 

Seinäjoen ILTA on minulle kuin perhe. Palvelemme, olemme läpinäkyviä, siunaamme, rohkaisemme, ylistämme Herraa, opimme yhdessä Jumalan Sanaa, sovellamme sitä arjessa, kerromme toisille miten Jumala on käyttänyt meitä, kun jollakin on tuska päällä, kuuntelemme ja vapautamme hänet Herran voimalla. Siunaamme vanhempaa sukupolvea. Tahdomme kokea Hengen yhteyttä heidän kanssaan ja rakentaa yhdessä, samassa rytmissä, Jumalan valtakuntaa. Iloitsemme seurakuntana läpimurrosta joka on alkanut. Pyydä Jumalalta ystäviä, joiden kanssa voit viettää aikaa, rakentua ja kasvaa uskossa vahvaksi. Sellaisia me todella tarvitsemme. Herra olkoon sinun apusi alkavalla viikolla kaikissa elämäntilanteissa ja rukoilen, että saat kokea, että Jeesus on rakastava ylipappisi, joka aina rohkaisee. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Heprealaiskirjeestä

Morjesta! Tällä kertaa kirjoitan Heprealaiskirjeestä. Syy siihen löytyy teologian opinnoistani Global University Finlandille, koska suoritan parhaillaan kurssia kyseisestä Raamatun kirjeestä. Kurssi on ollut erittäin avartava, voin todella rehellisesti myöntää, ettei tämä kirje ole ollut suosikkieni joukossa, koska se on ollut osittain vaikeatajuinen. Viittaukset Vanhaan testamentiin, uhreihin, Moosekseen, Joosuaan ja enkeleihin ovat tuntuneet kaukaisilta. Mutta kun aloin tekemään tätä kurssia ja sen rinnalla lukemaan Heprelaiskirjettä, se on alkanut elämään aivan uutta elämää. Tässä yhteydessä täytyy myöntää, että kun Jumala on armossaan antanut minulle halun lukea Raamattua säännöllisesti, myös Vanhaa testamenttia, olen päässyt paremmin syvälle tähänkin kirjeeseen. Sitä voin suositella kaikille, jotka tahtovat sisäistää paremmin Heprealaiskirjeen sanoman.

Mikä on avaimena Heprealaiskirjeen ymmärtämiselle? Mielestäni se, että ymmärtää, että tässä kirjeessä puhutaan kahdesta liitosta: Uudesta ja vanhasta. Me, jotka olemme vastaanottaneet Jumalan tarjoaman pelastuksen, elämme uudessa armoliitossa, joka on tullut voimaan Jeesuksen täydellisen sovitustyön kautta. Vanha liitto joka perustui Jumalan säätämään lakiin on kumottu ja uusi liitto astunut voimaan. 

Heprealaiskirje vertailee vanhaa ja uutta liittoa monella tavalla, ja osoittaa, kuinka meidän tulee elää armoliitossa. Se fakta, että Jeesus syntyi ihmiseksi, eli ihmisen elämän, sovitti täydellisesti kaikki syntimme ja siksi meillä on pääsy Jumalan perheeseen saa meissä tahdon rakastaa takaisin. Kun käsitämme Jeesuksen maksaman hinnan suuruuden, se saa aikaan halun palvella, rakastaa ja antautua kokonaan hänelle. Sen saa aikaan terve Jumalan pelko, siitä kunnioituksessa on kysymys. Heprealaiskirje varoittaa myös siitä puolesta, jos emme arvosta pelastustamme ja jatkamme tietoisessa synnissä elämistä, ei ole enää uhria edestämme (10:26). Toki on hyvä muistaa, että Jumalamme on todella kärsivällinen meitä kohtaan, kun ihminen nöyrtyy tekemään parannuksen sydämestään aidosti, hän armahtaa! Kun elämme Jumalaa kunnioittaen, elämästämme näkyy väistämättä hyvä hedelmä ja Jumalan Henki ohjaa meitä.

On hyvä muistuttaa myös yhdestä tärkeästä teemasta, nimittäin siitä, että Jeesus on meidän ylipappimme:

Heprealaiskirje 7:26-28

Sellainen ylipappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivata korkeammaksi tullut. Hänen ei tarvitse noiden ylipappien tavoin joka päivä uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien vuoksi, sillä sen hän teki yhdellä kertaa uhratessaan itsensä. Lakihan asettaa ylipapeiksi ihmisiä, jotka ovat heikkoja, mutta valan sana, joka tuli lain jälkeen, asettaa ylipapiksi Pojan, joka on tullut iankaikkisesti täydelliseksi. 

Eikö ole lohduttavaa, että Jeesus on sinun ja minun ylipappi? Hän eroaa täysin muista ylipapeista, jotka joutuivat uhraamaan omien syntiensä edestä ennen kuin voivat palvella ja auttaa muita. On järisyttävää ymmärtää, että Jeesus on täydellinen ylipappimme: hän suhtautuu kärsivällisesti tietämättömiin ihmisiin, hän opettaa meitä, sekä on kärsivällinen eksyvien lastensa kanssa, varoittaen ja johtaen takaisin. Kyse on siitä, että sielunvihollinen yrittää valehdella Jumalan lapsille jatkuvasti, että katso nyt kuinka taas lankesit syntiin, luovuta jo! Sen sijaan Jeesus nostaa ylös ja rohkaisee meitä: Me teemme oman osamme, kadumme syntejämme, jotka Pyhä Henki näyttää ja koemme kuinka Jumalan rauha täyttää sydämemme! Meidän ei tarvitse enää kuunnella perkeleen valheita, vaan uskoa Jumalan iätikestävää Sanaa, joka on voimassa loppuun asti! 

Katso mitä Sana sanoo, usko omalle kohdallesi ja ala elämään elämääsi Jumalan armosta käsin:

Heprealaiskirje 10:11-14

Jokainen pappi seisoo päivittäin palvelemassa ja uhraa toistuvasti samoja uhreja, jotka eivät koskaan voi poistaa syntejä. Kristus sen sijaan on uhrannut yhden ainoan uhrin syntien vuoksi ja istuutunut ikuisiksi ajoiksi Jumalan oikealle puolelle. Tästä lähtien hän odottaa, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi, sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pystyvästi täydelliseksi ne, jotka pyhitetään. 

Kumpa todella ymmärtäisimme, mitä näissä jakeissa sanotaan. Tulkoon Pyhä Henki valaisemaan meille asemaamme Kristuksessa. Kun pikku hiljaa alamme ymmärtämään, meistä kasvaa uskossa vahvoja, joita erilaiset koetukset eivät saa luovuttamaan, vaan riippumaan kiinni, luottamaan syvästi Jumalan Sanan lupauksiin, jotka eivät voi raueta tyhjiin milloinkaan. Pyhitys, josta tässä puhutaan, tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että Jeesuksen pyhyys luetaan meidän yllemme. Se tarkoittaa sitä, että meillä on vapaa pääsy Jumalan perheeseen. Toinen asia on pyhityselämä, jossa voimme kasvaa vaeltaessamme kohti taivasta. Näitä kahta ei tule sekoittaa keskenään: Pelastava pyhitys tulee jokaisen uskoon tulleen kohdalle, eikä sitä oteta pois. Pyhityselämämme kautta voimme kasvaa hengellisestä lapsuudesta vastuullisiksi aikuisiksi, kun tahdomme oppia tuntemaan Jumalamme syvällisellä tavalla.

Jumala rohkaiskoon meitä tutustumaan, rakastumaan ja soveltamaan Raamattua arjen keskellä 🙂 Ole siunauttu!