Avainsana-arkisto: ylistäminen

Kivet huutavat

Kun tulin viime maanantaina töistä kotiin, katsoin UskoTV:n taltioinnit kahdesta Juhannuskonferenssin tilaisuudesta, ensimmäinen oli lauantain nuorten ilta, jossa Fuel Worship, Lari Launonen, Markus Särkkä ja Neea Perho palvelivat. Toinen oli samalta päivältä Raamattutunti, jossa palvelivat ylistyksessä Petri ja Caroline Kosonen yhdessä bändin kanssa, sekä opetuksesta vastasi Mika Yrjölä. Molemmissa Jumalanpalveluksissa välittyi voimakas Jumalan läsnäolo. Se sai aikaan janon ja nälän Jumalan puoleen.

Huomasin sunnuntaina päästyäni reissusta kotiin, että on helppo olla palava kun on samanhenkisiä Pyhällä Hengen voitelun alla eläviä ihmisiä ympärillä, mutta kun tulen yksinäisyyteen, paholainen hyökkää heti. Miksi? Koska se vihaa sitä, mitä Herra on saanut tehdä minussa viime viikonlopun aikana. Kun sunnuntai aamuna koin vahvasti, että minun täytyy katsoa torstain nuorten illan taltiointi, murruin täysin loppuylistyksen aikana. Nämä sanat jäivät polttamaan minua:

”Ja jos mä en laulaisi, niin kivet huutaisi. Pyhä Jumala, Pyhä Jumala. Jos mä en laulaisi, niin kivet huutaisi. Pyhä Jumala, Pyhä Jumala.”

voit tsekata myös koko videon (myös sanat mukana):

https://www.youtube.com/watch?v=al8Gi8VuqEo

Luukas 19:37-40

Kun hän oli jo lähestymässä Öljymäeltä alas vievää rinnettä, koko opetuslasten joukko alkoi iloiten ylistää Jumalaa suureen ääneen kaikista niistä voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä. Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” Jotkut fariseuksista sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”

Mitä tässä tapahtui? Uskon, että Jumala antoi opetuslapsille ilmestyksen siitä, mitä Jeesus on tehnyt, ketä hän on ilmentänyt palvelutyöllään ja alkoivat nähdä hänet Jumalana. Sitä seurasi halu ylistää, kunnioittaa ja palvoa häntä, joka ansaitsee sen. Osa fariseuksista, jotka eivät tahtoneet tunnustaa Jeesuksen jumaluutta, reagoivat täysin päinvastoin. Koska Jeesus tiedosti oman asemansa, hän vastaanotti tuon ylistyksen mielellään ja muistutti, että Jumala vastaanottaa mielellään palvontaa pelastamiltaan ihmisiltä. Opetuslapset pakahtuisivat, jos eivät saisi osoittaa kunnioitustaan Herralleen.

Uskon, että Jumala tahtoo ilmaista itsensä jokaiselle hänen lapselleen, niin että todella käsitämme, että hän on omassa luokassaan, että kunnioittaisimme häntä. Jos vietämme aikaa Herran kanssa, mekin saamme jatkuvasti ilmestyksiä siitä, että hän on erotettu, pyhä Jumala. Pyhä Henki puhuu meille henkilökohtaisesti, sekä Jumalan sanan kautta, että ilmestysten kautta, ettemme unohtaisi kuka on Jumala.

Näin myös tällaisen kuvan, jossa minä lävistin Jeesuksen miekalla hänen riippuessaan ristillä syntieni tähden. Hän sanoi, että tein sen sinun tähtesi Jukka. Tämä mursi sydämeni. Tämä on henkilökohtaista. Jos todella ymmärrän, että Jeesus kuoli minun omien syntieni tähden, en tahdo enää elää synnissä, vaan kääntyä pois koko sydämestäni! Minä tiedän, että ansaitsen rangaistuksen syntieni tähden, mutta hän sanoo, että kuoli minun tähteni! Tätä on Jumalan valtava armo! Emme saa sitä mitä ansaitsemme, vaan sen mitä emme ikinä ansaitse. Se saa halun elää hänen tahdossaan ja rakastamaan ja kunnioittamaan syvästi takaisin.

Jesaja 6:1-8

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella ja hänen viittansa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kullakin kuusi siipeä. Kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella jalkansa, ja kahdella he lensivät. He huusivat toinen toiselleen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kunniaansa.” Ovenpielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone tuli täyteen savua. Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä olen tuhon oma, koska minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet, ja minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.” Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta. Hän kosketti sillä suutani ja sanoi: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi. Sinun syyllisyytesi on poistettu ja syntisi sovitettu.” Sitten kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenet minä lähetän? Kuka lähtee meidän puolestamme?” Minä sanoin: ”Tässä minä olen, lähetä minut.”

Kun luin tämän jaejakson muutama päivä sitten purskahdin itkuun, koska se kuvaa osuvasti tämänkin päivän Jumalan lapsille kohtaamisia Jumalan pyhyyden kanssa. Eikö totta, että kun koemme Jumalan pyhyyden, se saa itsemme pienelle paikalle? Niin on tarkoituskin, jotta pysyisimme nöyrinä hänen edessään.

Kun tutkimme jakeita 1-4, huomaamme, että Jumalamme on erotettu korkeammalle kuin kukaan muu. Hänen läsnäolossaan serafitkin jatkuvasti ylistävät häntä. Jotakin siitä palvonnasta kertoo ilmaisu: ”Ovenpielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone tuli täyteen savua.” Tämä antaa käsityksen, että kukaan ihminen, joka saa todella ilmestyksen Kuninkaastamme, käsittää, miten kunnioitusta herättävä Jumala on!

Ilmestystä seuraa tunnustaminen: ”Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä olen tuhon oma, koska minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet ja minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.”

Jumalan pyhyyden edessä meidän tekomme, ajatuksemme, motiivimme ja sanamme paljastuvat likaisiksi. Me tarvitsemme jatkuvasti Jeesuksen veren puhdistusta, jotta voimme kulkea oikeaa tietä, hänen tahdossaan. Kun Herra näkee, että tahdomme elää hänen tahdossaan, puhdistuen hänen sovintoverellään jatkuvasti, hän tahtoo lähettää meidät:

”Sitten kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenet minä lähetän? Kuka lähtee meidän puolestamme?” Minä sanoin: ”Tässä minä olen, lähetä minut.”

Kun itse tahdomme elää riippuvuussuhteessa Herran kanssa, hän tahtoo sytyttää meidät Pyhän Hengen tulella ja käyttää ihan jokaista. Hän voisi käyttää enkeleitä, mutta koska viestimme täytyy tavoittaa muut ihmiset, hän tahtoo käyttää heidän kaltaisiaan, jotka ymmärtävät heidän heikkoutensa ja tarpeensa, koska ovat olleet monesti samanlaisissa tilanteissa itsekin, ja voivat samaistua heidän elämäänsä. Raamatun kohta kertoo, että Jesaja ilmaisi heti tahtonsa olla Jumalan käytössä. Miten meidän kohdalla? Olemmeko me olleet kuuliaisia, kun Herra on kutsunut meitä palvelemaan? Jos emme, ei ole vielä liian myöhäistä. Voimme lähestyä häntä ja sanoa, että tahdomme tänään antautua hänen tahtoonsa, tuli sitten mitä vaan.

Tämä blogikirjoitus jää tällä erää viimeiseksi tältä kaudelta koska kesälomani alkoi eilen, eli seuraava ilmestyy todennäköisesti elokuun alussa. Tahtoisin vain sanoa sinulle rakas lukijani, että ole tänä kesänä avoin Jumalalle. Mieti omaa suhdettasi Herraan ja pyydä häntä johdattamaan elämääsi, se on parasta mitä oman kokemukseni mukaan voin sanoa. Vietä aikaa Jumalan läsnäolossa ja voimaannu olemaan hänen käytössään ihan arkisissa tilanteissa. Siunattua kesää sinulle 😀

Rehellinen, kiitollinen ja ylistävä sydän

Psalmi 73:1, 13-15, 21-28

Aasafin psalmi. Kuinka hyvä onkaan Jumala Israelille, kuinka hyvä niille, joilla on vilpitön sydän!

Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina? Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu. Jos sanoisin: »Noin minäkin tahdon puhua», pettäisin ne, jotka ovat sinun lapsiasi, Jumala.

Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti. Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla, olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi. Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni. Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan. Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti. Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut. Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.”

Tää Psalmi ei meinannut avautua ensin. Koska tää on kohtuu pitkä, otin siitä vain osia, jotka mielestäni liittyvät toisiinsa. Aasaf muistuttaa itselleen ja kaikille jotka uskovat Jumalaan, että hän on hyvä. Meidänkin on hyvä muistuttaa itseämme siitä. Samoin hän osoittaa, että meille, joilla on vilpitön sydän häntä kohtaan, saamme kokea sitä jatkuvasti. Aasaf vertailee jumalatonta ja vanhurskasta tässä Psalmissa ja myöntää rehellisesti kysyneensä, miksi kannattaa olla kuuliainen Jumalalle. Hän toteaa myös, että hän on kokenut kärsimystä uskonsa tähden, sitä mekin joskus kyselemme Jumalalta. Mutta Aasaf osoittaa, ettei hän tahdo samaistua jumalattomiin ja pettää niitä, jotka pitävät häntä esikuvanaan. 

Pysähdytään hetkeksi. Miksi Jumalan lapset kokevat kärsimystä? Rehellisesti: En tiedä. On sydäntä särkevää kuulla ihmisten tuskasta, mutta sen tiedän, että Jumala on aina uskollinen, rakastava, armollinen, olivat olosuhteet mitkä tahansa. Jos päätämme silti uskoa ja luottaa Jumalaan, niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä, huomaamme, kuinka murheet pakenevat ja voimme antaa ylistyksen Herralle kaikesta huolimatta. 

Aasaf jatkaa, että oli katkeroitunut ja tunnustaa sen. Hän huomaa toimiessaan näin, ettei siinä ollut järkeä. Miksi? Koska hän saa olla tiiviissä kanssakäymisessä Jumalaansa, hän johdattaa ja tulee nostamaan Aasafin kunniaan, koska hän on nöyrtynyt. Muista: Nöyrille Jumala antaa armon, ylpeät joutuvat kärsimään. Aasaf kuvaa suhdetta todella väkeväksi: Aivan sama onko hän taivaassa vai maan päällä, hän kokee turvaa Herran lähellä. Hän on sitoutunut Jumalaan, riippumatta siitä miltä ruumissa tuntuu. Ne, jotka eivät turvaa Herraan kohtaa tuomio viimeisenä päivänä Jumalan edessä. Meidän onnemme ei perustu olosuhteisiin vaan kaikkivaltiaaseen Jumalaan, ja kerromme olemuksellamme hänen suurista töistään elämässämme! 

Psalmi 103:1-5
”Daavidin psalmi. Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.”

Kuinka helposti unohtuu olla kiitollinen Jumalalle.

Me teemme päämme sisällä, tahdossamme, päätöksen miten suhtaudumme lähimmäisiimme ja Jumalaan. Voimme olla todella tylyjä, kiittämättömiä tai lempeitä ja kiitollisia. Kielemme paljastaa, kuka hallitsee sydäntämme: Jos olemme kiittämättömiä ja kovia, emme ole oppineet tuntemaan Jumalaa siinä mielessä, koska hän on rakkaus. Hänen rakkautensa meitä, hänen vihollisiaan kohtaan, jotka hän pelastanut suuressa armossaan, saa aikaan sen, että olemme kiitollisia ja taipuisia.

Daavid suorastaan komentaa sydäntään ylistämään Jumalaa. Miksi? Koska turmeltunut luontomme, lihamme, vastustaa sitä, mitä sisällämme asuva Pyhä Henki tahtoo. Meidän täytyy joskus päättää ylistää. Ylistys voi olla sitä, että päätät olla valittamatta kun on hankalaa ja olet hiljaa. Meidän ei siis kannata rajata Jumalan ylistystä vain ylistysmusiikin kanssa tehtäväksi toiminnaksi. Se on elämän asenne. Daavid päättää ylistää koko olemuksellaan ja mikä saa ylistyksen aikaan? Jumalan pyhyys. Kun saamme ilmestyksen Jumalamme pyhyydestä, se saa meidät syvästi kunnioittamaan häntä. 

Daavid jatkaa, että meidän tulee muistella Herran uskollisuutta ja hyvyyttä pahoina päivinä. Siinä riittää meille ylistettävää. Hän osoittaa mielisuosiotaan lapsiaan kohtaan antamalla kaikki syntimme anteeksi ja parantamalla meidän henkiset ja fyysiset sairaudet. Tässä on Jumalan lupaus, johon voimme vedota, kun rukoilemme terveyttä lähimmäistemme tai omaan elämään. Herramme osoittaa valtavan rakkautensa meitä kohtaan niin, että vaikka olemme itse onnistuneet tuhoamaan elämämme, hän nostaa meidät sieltä! 

”Kruunaa sinut armolla ja laupeudella” kuulostaa minulle siltä, kuin orpolapsi joita olemme ilman yhteyttä Luojaamme, saa kuninkaallisen arvon Isän edessä. Niin kuin me olemmekin Jeesuksen tähden! Jumala tahtoo uudistaa mielemme näkemään itsemme hänen rakkaina lapsinaan, jotka tulevat perimään hänet eräänä päivänä! Sinä ja minä olemme Kuninkaan lapsia, emme enää synnin orjia ja orpoja. Sisäistä tämä asemasi rakas ystävä ja kiitä Jeesusta siitä 🙂 Kaikki sinun kaipauksesi hän tyydyttää paremmin kuin kukaan muu voi, koska hän loi sinut. Hän on luojasi, pelastajasi, kuninkaasi, ystäväsi. Hän on päättänyt haluta olla sinun ystäväsi, jos vain sinä tahdot. Tässä meille monia syitä ylistää ja palvoa Herraa.

Kiitollisuus saa aikaan Hengen hedelmiä. Esimerkiksi kuuliaisuutta. Olimme viime torstai iltana rukoilemassa ILTA Conference tapahtuman puolesta (suuri nuorille suunnattu tapahtuma seurakunnassamme 30.10 – 1.11. olet lämpimästi tervetullut!), ja kun katsoin ympärilleni, huomasin, että nämä Jumalan miehet ja naiset ovat niitä, jotka uskollisesti palvelevat Herraa täydellä sydämellä. Rakas kotiseurakuntani, Seinäjoen Helluntaiseurakunta, Pyhän Hengen johdossa saa aikaan sitä, että seurakuntalaiset rakastuvat Jeesukseen, alkavat osoittamaan vastarakkautta ja sitoutuvat. Kyse ei todellakaan ole siitä, että pelkästään nuoret ovat palavia, vaan kokeneemmat seurakuntalaiset ovat aivan 100%:sti liekeissä! Kärkkäisen Helena ja Petäjämäen Orvo tulivat rukoilemaan meidän kanssamme ja me todella arvostamme sitä syvästi. Tuleva tapahtuma on tämän seurakunnan tapahtuma, ja uskomme, että kun koko seurakunta rukoilee tapahtuman puolesta, Jumala vie koko seurakuntaa eteenpäin!  

Kun mietin Vanhaa testamenttia ja lakiliittoa, jonka Jumala määräsi israelilaisille, sielläkin ensin tunnustettiin ja hylättiin synnit, sen jälkeen annettiin kiitosuhri Jumalalle. 

Mitä tämä kuva voi kertoa meille, jotka elämme uuden armoliiton aikaa? Mieleeni nousi tällainen ajatus: Ensin tunnustamme ja hylkäämme syntimme jotka Totuuden Henki meille näyttää, sen jälkeen annamme kiitos- ja ylistysuhrin rakastavalle Jumalalle, joka lähetti oman Poikansa maailmaan pelastamaan meidät, jotka olemme tuomittuja pyhän Jumalan edessä ilman Jeesusta. Siinä on paljon syytä ylistää Herraamme! Kun ylistyksemme nousee Jumalan kunniaksi, Hän liikuttuu siitä, koska hänelläkin on tunteet kuten meillä, sillä erotuksella, ettei hänen tunteensa ole koskaan ”ylimitoitettuja”. Vihastuessaan hän ei raivoa kuten syntiin langennut ihminen. Ja toiseksi: Hänen vihansa on oikeutettua, toisin kuin meidän, sillä hän on täydellinen Jumala. 

Galatalaiskirje 1:3-5
”Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille – Kristuksen, joka uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmasta, niin kuin oli Jumalan, meidän Isämme, tahto. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen.”

Isän tahto oli pelastaa sinut ja minut. Tähän Poika suostui vapaaehtoisesti. Jumala tuntee ajan jossa elämme tänään. Hän tietää sen pahuuden ja koska hän rakastaa luotujaan, hän valmisti pelastuksen Jeesuksessa. Aina kun siirrämme katseemme Jeesukseen, meillä on syytä ylistää ja palvoa häntä. Ilman häntä ei olisi armoa ja rauhaa ihmisen ja Luojan välillä. Jeesus tehtiin synniksi, Jumalan viha siirtyi hänen päällen, jonka me ansaitsemme omilla töillämme. Siksi kun Isä katsoo meihin, hän näkee Poikansa sovituksen edestämme ja antaa anteeksi syntimme, kun sydämestämme teemme parannuksen. Hänelle kuuluu tästä kaikki kunnia koko elämämme ajan. Pyydä päivittäin, että Pyhä Henki muistuttaa sinua siitä, miten paljon Jeesus oli valmis maksamaan sinusta, jotta sinulla on yhteys kolmiyhteiseen Jumalaan. Silloin sydämesi alkaa kiittämään häntä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂